Suullinen kysymys hoitajamitoituksesta  vanhustenhoidossa  (Merja Mäkisalo-Ropponen sd) | Suullinen kysymys hoitajamitoituksesta vanhustenhoidossa (Ritva Elomaa ps) | Suullinen kysymys epäkohtien esille  ottamisesta  vanhustenhoidossa  (Pekka Haavisto vihr) | Suullinen kysymys vanhustenhoidon valvonnasta (Aino-Kaisa Pekonen vas) | Suullinen kysymys vanhustenhoidon valvonnasta (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys epäkohtien korjaamisesta vanhustenhoidossa (Sari Tanus kd) | Suullinen kysymys vapaaehtoistyöstä vanhustenhoidossa (Anne Kalmari kesk) | Suullinen kysymys laiminlyöntejä koskevista sanktioista vanhustenhoidossa (Ben Zyskowicz kok) | Suullinen kysymys yhteiskuntavastuupykälästä valinnanvapauslaissa (Matti Torvinen sin) | Suullinen kyselytunti

Kiitos, arvoisa puhemies! Viikonloppuna saimme vanhustenhoidon tilanteesta ikäviä viestejä, joita yksikään meistä ei varmaan ole voinut lukea sydän kylmänä. Esperi Caren hoitoyhteisössä on laiminlyöty vanhustenhoitoa niin vakavalla tavalla, että hoitoyhteisö jouduttiin sulkemaan. Vaikka tämä Kristiinankaupungissa tapahtunut tapaus on räikeimmästä päästä, voidaan varmaan sanoa, ettei vanhusten‑ eikä vammaistenhoito ole tällä hetkellä Suomessa kunnossa. Hallitukselle on eri tavoin jo vuosia tuotu viestiä hoitajilta, omaisilta ja järjestöiltä siitä, että henkilökuntaa on vanhustyössä liian vähän — niin asumispalveluissa eli yhteisökodeissa kuin kotihoidossakin. Toivottavasti kaikki nyt heräämme tähän tosiasiaan.

Näiden esimerkkien valossa kysyn teiltä, vastuuministeri Saarikko: onko vanhustenhoito Suomessa mielestänne kunnossa?

Ärade talman! Minister Saarikko, tycker ni att åldringsvården är i skick i Finland?

Arvoisa puhemies! Asiat suomalaisten ikäihmisten hoivassa eivät ole niin hyvällä tolalla kuin asioiden pitäisi olla. On hienoa, että voimme keskustella tästä tänään perusteellisesti ja valottaa laajan kysymyksen eri lähestymiskulmia.

On hyvää hoivaa, on huonoa hoivaa. Valtaosa ikääntyneistä suomalaisista ei vielä tarvitse apua, ja niistä, jotka ovat vanhuspalveluiden piirissä, kuusi kymmenestä on kotipalveluiden asiakkaita. Neljä kymmenestä on niiden palveluiden piirissä, joissa valvontaviranomainen Kristiinankaupungissa käytti järeintä mahdollista toimenpidettään eli sulki kokonaisen Esperi Care ‑yrityksen yksikön. Luotan siihen, että valvontaviranomainen oli harkinnut toimensa tarkkaan. Sitä ennen yritystä oli yritetty ohjeistaa, nuhdella, antaa moitteita ja johtaa asioita oikealle tolalle. Näin ei tapahtunut, ja voidaan kysyä, [Puhemies koputtaa] miksi ei. Silloin ehkä ahneus on voittanut moraalin.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että ministerikin on herännyt asian vakavuuteen ja myöntää, että korjattavaa on. Kysymys on nimittäin ihmisoikeuksista, joita nyt ikäihmisten ja vammaistenkin kohdalla rikotaan. Vanhustenhoidon ongelmat väkisinkin kilpistyvät siihen tosiasiaan, että hoitohenkilökuntaa on monin paikoin liian vähän. Lupaukset ja suositukset eivät ole tilannetta parantaneet, ja siksi tarvitsemme minimimitoitukset lainsäädäntöön.

SDP on vaatinut riittävän hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin jo vuosikausia, mutta eri verukkeiden avulla tätä on vastustettu. Esperi Caren esimerkit osoittavat, että ilman riittävää lain antamaa vahvaa selkänojaa hoitajien määrästä tingitään yleensä säästösyistä. Kysynkin ministeri Saarikolta: Eikö henkilöstömitoitukset olisi nyt syytä kirjata lopultakin lakiin? Tuotteko asiasta vielä tällä vaalikaudella esityksen, jotta tämä asia saadaan kuntoon?

Arvoisa puhemies! Ennen itse asiasisältöön vastaamista totean, että eduskunta oli antanut hallitukselle ohjeistuksen, että tällä vaalikaudella vielä ehdittävät lait oli syytä tuoda eduskuntaan 5. joulukuuta mennessä. Eli tämän vaalikauden puitteissa esittämiänne muutoksia ei ole aikataulullisestikaan mahdollista tehdä. Hallituksen tärkein tavoite myös suomalaisten ikäihmisten vuoksi on saattaa vihdoin loppuun se rakenneuudistus, joka takaa paremmat palveluiden järjestäjät nykyisten kuntien sijaan: isommat ja vahvemmat maakunnat.

Mitä tulee kysymykseenne, olen aivan samaa mieltä kanssanne siinä, edustaja, että suomalainen hoitohenkilöstö — lähihoitajat, sairaanhoitajat ja muut ammattilaiset — on hyvän hoivan sydän ja ydin. On syytä kiinnittää huomiota hoitohenkilöstön jaksamiskysymyksiin, mutta myönteistäkin on. Viittaamanne laatusuositus, joka ohjeistaa henkilöstön määrää, on johtanut hyvään kehitykseen. Siellä kirjattu [Puhemies koputtaa] 0,5 hoitajaa hoidettavaa kohden ylittyy valtaosassa meidän [Puhemies koputtaa] ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan yksiköitä.

Arvoisa puhemies! Ehdin jo iloita, kun huomasin tänään, ministeri Saarikko, teidän tviittinne, jossa sanoitte kannattavanne vanhuspalveluiden henkilömitoituksen kirjausta lakiin. Nyt en oikein ymmärrä. Miksi sanotte kannattavanne asiaa mutta väistätte vastuuta aikataulusyihin vedoten? Tänne taloonhan tuodaan koko ajan lakeja käsiteltäväksi, [Vasemmalta: Juuri näin!] onpa jopa tuotu kiireellisenä sellaisia lakiesityksiä, joissa lain voimaantuloa on siirretty vasta vaalien jälkeen alkavaksi. Tämä laki taisi koskea sijoittajien veroetua. Vanhuksemme ovat arvokkaampia kuin yksikään arvopaperi. Ministeri, teillä on nyt kaikki valta ja voima käsissänne muuttaa vanhustemme palveluiden laatua paremmaksi. Miksi ette suostu korjaamaan lakia jo nyt?

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden vanhustyön, ‑hoivan, painopiste on ollut kotihoidon kehittämisessä. Viimeisen viikon ajan on keskusteltu — ja syystä, oikeutetusti — tehostetusta palveluasumisesta eli sellaisista hoitopaikoista, joissa ympärivuorokautisesti hoitajat ovat vanhusten tukena. Valtaosa palveluista on kuitenkin kotihoitoa. Olemme kehittäneet muun muassa ympärivuorokautista kotihoitoa ja palveluohjausta palveluiden piiriin. Ja olemme myös varmistaneet, että kuntien taloutta ei ole heikennetty samoin kuin edellisellä kaudella, [Välihuutoja vasemmalta] jotta nykyiset, hyvin toteutetut vanhuspalvelulain kriteerit voisivat olla kunnille aidosti toteutettavissa.

Ei ehkä ole mielekästä käyttää tätä yhteistä aikaa arvioimalla prosesseja tai eduskunnan aikatauluja. Totean sen yleisohjeen, joka eduskunnalle on annettu, ja myöskin huomautuksenne siitä, että lait olisi syytä valmistella hyvin. Hallitukselle tärkeintä suomalaisten ikäihmisten vuoksi on se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta perustuslakivaliokunnalta lausunnon saatuaan käsittelee ripeästi ja [Puhemies koputtaa] huolellisesti esityksen suuren salin arvioitavaksi siltä rakenneuudistuksen pohjalta, [Puhemies koputtaa] jolta vanhuspalvelut jatkossa maakunnissa toteutetaan.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää jokaista niistä hoitajista ja omaisista, jotka ovat tuoneet nämä tapaukset meidän tietoomme. Kiitos heidän rohkeudestansa, empatiastansa, siitä, että me käsittelemme ja keskustelemme tästä kysymyksestä. Kyse on meidän vanhemmistamme, isovanhemmistamme, niistä ihmisistä, jotka ovat rakentaneet tämän maan. He ansaitsevat hyvää hoitoa, hoivaa. He ansaitsevat sen, että he voivat kokea, että ikääntyminen Suomessa on turvallista, että heitä arvostetaan ja heistä halutaan pitää huolta.

Me haluamme, että jokainen vanhus, ikäihminen, voi nukkua yönsä turvallisesti. Me haluamme, että jokainen heistä saa riittävästi ravintoa ja ruokaa. Me haluamme, että jokainen heistä pääsee myös ulkoilemaan. Heillä on siihen ehdottomasti oltava oikeus. Tämä kaikki kilpistyy aika pitkälle kysymykseen hoitajamitoituksesta, siitä, että meillä on riittävästi hoitavaa henkilökuntaa esimerkiksi meidän palveluasumisessa ja laitosasumisessa. Kysyn vielä kerran: Oletteko te valmiita korjaamaan tämän tilanteen, tuomaan eduskuntaan esityksen, johon hyvin laajasti kaikki puolueet näyttävät olevan [Puhemies koputtaa] sitoutuneita kokoomusta lukuun ottamatta? Oletteko valmiit toimimaan nyt?

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa. Täällä on monta kysymystä jäljellä. — Ministeri Saarikko ja sitten ministeri Orpo.

Arvoisa puhemies! Aiemmin vastasin jo. On ne aikataulurealiteetit, mitkä sitovat tätä eduskuntakautta ja hallituksen erityispainopisteen siihen, että rakenneuudistus, se kuuluisa sote-maakuntauudistus, pitäisi saattaa valmiiksi, jotta meillä vihdoin olisi aikaa ja mahdollisuuksia yhdessä keskittyä juuri tämänkaltaiseen, kaikkein oleellisimpaan sisältökeskusteluun, jolla suomalaiset — ne, joiden omaiset tällä hetkellä ovat esimerkiksi vanhuspalveluiden piirissä — mittaavat koko yhteiskunnan luottamusta ja haluaan ja rohkeuttaan ja kiinnostustaan maksaa tälle yhteiskunnalle veroja, että heidän läheisensä ja ikäihmisensä hoidetaan arvokkaasti.

Oleellista on huomioida myös tosiseikat sen jälkeen, kun laatusuositus on asetettu eli määritelty kentälle ajatukset siitä, mitkä ovat suuntaviivat henkilöstön määrälle. Asiat ovat paremmalla tolalla. Yksityisissä hoivakodeissa hoidettavaa kohden on keskimäärin 0,64 hoitajaa ja julkisissa 0,66 hoitajaa hoidettavaa kohden. Olemme hyvään suuntaan matkalla jo tällä laatusuosituksella.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme nyt sosiaali- ja terveyspalveluiden ytimessä. Kyse on välittämisestä, kyse on siitä, miten me huolehdimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevista vanhuksista ja vammaisista.

Viime kaudella me hyväksyimme täällä vanhuspalvelulain, joka paransi ikäihmisten oikeusturvaa ja mahdollisuuksia saada hyvää vanhuspalvelua. Tämän piti olla eduskunnan yhteinen viesti siitä, että me voimme vanheta turvallisesti ja vanhuksista pidetään huolta, mutta nyt toisin kävi. Teidän hallituksenne ensimmäisiä esityksiä oli vanhuspalvelulain heikennykset ja leikkaukset. Nyt tämä on konkretisoitunut vanhustenhoidon laiminlyönteinä ja jopa vanhusten heitteillejättönä. Nyt tämä on vaikuttanut myös siihen, että vanhuspalvelun piirissä olevat työntekijät ovat erittäin väsyneitä, ahdistuneita ja uupuneita. Te ette nyt ilmeisesti ole valmis tuomaan lakiesitystä henkilöstömitoituksesta, mutta, arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Orpo, [Puhemies: Aika!] tuotteko te eduskuntaan lisätalousarvioesityksen, joka kohdistetaan vanhuspalveluiden parantamiseen?

Puhemies Paula Risikko

Otetaan nyt sitten ministeri Saarikko ja ministeri Orpo, tässä järjestyksessä.

Arvoisa puhemies! Tähän kyselytuntiin valmistautuessani mietin, valitsetteko oppositiossa tyylilajin, jossa syyttelette meitä ikäihmisten palveluiden leikkauksesta. [Eduskunnasta: Totta kai!] Se tyylilajivalinta on nimittäin tarkkaan harkittavissa ajatellen, että suomalaisten vanhusten asioita ei mitata vaalikausissa vaan joka ikinen päivä hyvässä hoidossa, eikä teidänkään saldonne tältä osin aivan puhtoinen ole. Teidän vaalikautenne viimeisiä töitä oli leikata kuntien taloudesta liki 300 miljoonaa, nimenomaan purkaa tällaista laitoshoitoa, [Välihuutoja] josta täällä tänään puhutaan. [Hälinää — Puhemies koputtaa]

Arvoisa rouva puhemies! Meidän on annettava jokaiselle vanhukselle juuri hänelle parasta hoitoa. Se on meidän kaikkien yhteinen tavoitteemme, ja siihen on yhdessä pyritty. Kukin meistä vuorollaan — te olitte viime kaudella hallituksessa mukana, nyt tämä hallitus — on kehittänyt meidän vanhustenpalveluitamme. Nämä ongelmat ovat olleet meidän kaikkien tiedossa, ja yhdessä olemme niitä pyrkineet ratkomaan.

Ministeri Saarikon johdolla ja aikaisemmin ministeri Rehulan johdolla on tällä kaudella panostettu erityisesti kotipalveluihin, joiden piirissä on 60 000 vanhusta. Ne ovat olleet keskeinen huolenaihe. Mutta ongelmia on edelleen, enkä minä voi hyväksyä yhtään laiminlyöntiä, joita meillä on. Enkä minä voi hyväksyä ollenkaan emmekä hallituksena hyväksy sitä, että voittoa tavoitellaan vanhusten kustannuksella. Voittoa ei voi vanhusten kustannuksella tavoitella. [Välihuutoja]

Mitä tulee tähän hoitajamitoitukseen, kun kyse on pitkäaikaisesta ongelmasta — ja nyt on kyse siitä, että on tehty laiminlyöntejä — niin auttaisiko yksi desimaali siihen, että näitä laiminlyöntejä ei tehtäisi? [Välihuutoja vasemmalta] Ei auta. Me kaikki haluamme, että hoitajia on riittävästi, ja kun me olemme tästä yksimielisiä, että me haluamme riittävän määrän hoitoa, niin ehdotan tässä, että tehdään tämä työ parlamentaarisesti ja valmistellaan seuraavalle hallitusneuvotteluryhmälle pohjaksi vahva eduskunnan tahto, koska tälle eduskunnalle ei enää ehditä tuomaan uutta lainsäädäntöä. Tehdään tämä yhdessä, koska meillä on yhteinen tavoite, riittävästi hoitajia, joka lähtee kunkin hoidettavan yksilökohtaisista, henkilökohtaisesta tarpeista, ei desimaalista.

Puhemies Paula Risikko

Vielä edustaja Lindtman, sitten otetaan muitten ryhmien kysymykset.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, miten huolehdimme heistä, jotka tämän maan meille ovat rakentaneet. Ja nyt tilanne on se, että vanhuksia hoidetaan Suomessa tavalla, joka ei täytä ihmisarvoisen hyvän hoidon kriteerejä. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään, ja sen vuoksi tarvitaan vähimmäismitoitus, ainakin minimitaso, sille, kuinka paljon henkilöstöä on hoitamassa, jotta näiltä laiminlyönneiltä pystytään välttymään. Tässä on nyt kyse siitä, yritetäänkö löytää uusia selityksiä vai tehdäänkö tekoja.

Arvoisa puhemies! Hallitus väittää, että se ei voisi enää tuoda esitystä eduskuntaan. Viimeksi tänään hallitus on tuonut eduskuntaan maatalouden tuloveroa koskevan esityksen. Hallitus tuottaa koko ajan esityksiä, tulee sijoittajille, tulee maatalouteen. Mutta nyt kyse on siitä, vastaatteko te nyt tähän kysymykseen. Ikäihmiset tätä vaativat, hoitajat vaativat, omaiset vaativat. Ministeri Orpo, onko niin, kun te viimeksi tänään [Puhemies koputtaa] olette sanonut, [Timo Heinonen: Aika!] että te tätä vastustatte, että teidän kantanne on se, joka estää hallitusta tuomasta vanhustenhoitoa parantavaa esitystä eduskuntaan? Onko kokoomus tässä ainoa, joka tätä vastustaa?

Puhemies Paula Risikko

Otetaan ensiksi — kumpi ensiksi? Ministeri Saarikko ja sen jälkeen ministeri Orpo, lyhyesti.

Arvoisa puhemies! Yhdyn ihan tismalleen kysyjän arvioon siitä, että tämä kaikki, mistä nyt julkinen keskustelu käy voimakkaana, on osa käsitystämme ihmisarvosta. Puhumme tehostetussa palveluasumisessa, ympärivuorokautisessa hoivassa ihmisten elämän viimeisistä kodeista. Puhumme myös kuolemasta, omaisten surusta ja erittäin raskaasta hoitotyöstä, koska kaikki tutkimukset osoittavat, että elämme yhä pidempään, ja se tarkoittaa myös sitä, että hoidettavat ovat entistä huonokuntoisempia. Siksi erityinen huoleni kiinnittyy niihin viesteihin ja tutkimuksiin, jotka koskettavat henkilöstön jaksamista ja alan houkuttelevuutta tulevaisuudessa.

Olisi helppoa vastata, että vain lisäämällä pykälä lakiin kaikki ratkeaisi. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi haluan haastaa tässä salissa kaikkia kuntapäättäjiä. Olemmeko yksityisille firmoille palveluita ulkoistaessamme satsanneet kilpailutuksissa laatutekijöihin? Se on ollut erittäin merkityksellinen puute, kun olemme kuntapäättäjinä tuijottaneet vain hintaa. Silloin jos ainut tekijä on, että tuijotamme vain hintaa, [Puhemies koputtaa] ei henkilöstömitoituskaan ratkaise kaikkea.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä viisaasti sanottiin, sivistyneen yhteiskunnan merkki on se, miten se huolehtii vanhuksistaan. [Vasemmalta: Ja tekoja!] Me kaikki haluamme, että meidän vanhuksemme saavat parhaan mahdollisen hoidon, ja siihen on yhdessä pyritty.

Edelleen uudistan sen ajatukseni, että tehdään parlamentaarinen työskentely yhdessä. Meillä on seuraavat hallitusneuvottelut, ketkä siellä ovatkaan, tulevien kuukausien päässä, ja tehdään hyvää valmistelua. Minusta tämä on niin iso kysymys, ja koska tässä on kuitenkin määrätietoista työtä tehty tällä vaalikaudella esimerkiksi kotipalveluiden osalta, aikaisemmin tehtiin vanhuspalvelulaki, niin jatketaan tätä työtä myöskin yhdessä ja luodaan pohjaa.

Arvostetaan niitä ihmisiä, jotka tekevät hoitotyötä. Ei saa yleistää, jos jossain on mustia kohtia, huonoa työtä. Arvostetaan niitä kymmeniätuhansia, satojatuhansia suomalaisia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, vanhuspalveluhenkilöstöä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. [Eduskunnasta: Ja firmoja!] Minäkin olen nähnyt lähipiiristäni, kuinka arvokasta työtä tehdään [Puhemies koputtaa] sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Kaikki arvostus heille. He haluavat varmasti riittävästi työpareja, apua. Kaikkien meidän tavoite on tämä sama. [Paavo Arhinmäki: Aivan, tästä on kysymys!]

Arvoisa puhemies! Hoiva-alan megayritykset tahkoavat miljoonavoittoja palvelutason kuitenkin yhä heiketessä, kun henkilöstöstä karsitaan. Tämä heijastuu potilasturvallisuuden lisäksi myös hoitohenkilökunnan jaksamiseen. Suuryritysten voitontavoittelua on hankala sovittaa yhteen potilaiden ja hoitajien hyvinvoinnin kanssa. Hoitajat ovat jaksamisensa rajoilla. Kaikki kärsivät, kun samalla on luotu pelon ilmapiiri, niin ettei ongelmista uskalleta puhua. Hallituksen ratkaisujen takia moni mummo ja pappa jää hoitamatta.

Työskentelin itse vanhustenhoidon parissa jo 70-luvulla. Silloin tehtiin paljon kovaa työtä mutta näin vakavia ongelmia ei ollut. Keskusta on sanonut haluavansa hoitajamitoituksen lakiin, kuten perussuomalaiset ovat vaatineet jo pitkään. Te olette olleet neljä vuotta pääministeripuolue, mutta nyt vaalien alla heräätte. Hieman epäilen tätä. Onko hallitus tosissaan, niin että haluaa kirjata hoitajamitoituksen lakiin, ja oletteko valmiit rajoittamaan megayritysten miljoonavoittoja?

Arvoisa puhemies! Henkilöstömitoitus ei ollut tämän hallituksen ohjelmassa. Tämä ei ole yksittäisten puolueiden kantojen kyselytunti vaan hallituksen linjan kyselytunti.

Arvoisa puhemies! Viittasitte kysymyksessänne näihin suuriin ulkomaalaisiin yrityksiin, ja tätä aihetta olen tällä viikollakin tutkaillut paljon. Ensinnäkin muutama tunnusluku aiheesta. Suomalaiset kunnat, joiden päättäjiä täälläkin on tänään paljon, ovat ulkoistaneet puolet ympärivuorokautisen hoivan palveluista yksityisille yrityksille. Näiden joukosta erottuu ehkä kolme suurinta, voidaan kutsua, jättiluokan terveysyritystä ja hoivapalvelutuottajaa, mutta lisäksi on hyvä muistaa, että meillä on satoja pienyrittäjiä, perhepohjaisia toimijoita, pieniä hoivakoteja, jotka lasketaan nyt myös tämän yksityisen otsakkeen alle. Tämäkin toimintakenttä on moninainen.

Ja kuten olen aiemmin todennut — ja toistan viestini mielelläni — en voi hyväksyä sitä, että ahneen voitontavoittelun nimissä poljetaan niitä yhteiskunnan yhteisiä pelisääntöjä, jotka on lakiin ja laatusuositukseen kirjattu. Se on ahnetta, [Puhemies koputtaa] se ei ole moraalin mukaista, ja tämä on keskeinen keskustelunaiheeni huomenna, kun näitä yrityksiä tapaan yhdessä valvontaviranomaisen, kunnan ja palkansaajajärjestöjen, hoitohenkilöstön, työntekijöiden kanssa.

Puhemies Paula Risikko

Sitten samasta ryhmästä vielä toinen kysymys.

Kiitos, arvoisa puhemies! Minulla ainakin sähköposti ja Messenger ovat melkein räjähtämispisteessä, kun saan omaisten ja hoitajien viestejä, ja he ovat erittäin iloisia, että tämä aihe on tullut nyt esille. Mutta tämä yleinen, miten nyt sanoisin, hieman jargonin tyyppinen hokeminen, että meillä pitää olla laadukkaat tavoitteet ja suurin osa saa hyvää hoitoa, ei vastaa nyt mitään niille ihmisille, jotka tuolla odottavat, miten heidän isovanhempiensa, äitinsä asiat hoidetaan. Heillä ei ole aikaa odottaa ensi kesään sitä, että ehkä vaipat vaihdetaan, ehkä vaippoja ei vaihdeta.

Nyt konkreettinen kysymys kuuluu, mitä hallitus aikoo tehdä nyt ja tässä. Miksi hoitajamitoitusta ei voi määritellä? Kuten olemme täällä todenneet, lakeja tulee koko ajan. Sen voisi tehdä nytkin, koska suositus on suositus. Ei meillä muukaan yhteiskunta perustu suosituksiin — vaikka kuinka nopeasti ajan autolla ‑suositus, maksanko veroja ‑suositus — niin että se jäisi ihmisten harkinnan varaan. Nyt äkkiä päätöksiä pöytään, kun tahtotila näyttää olevan selvä. Jos kokoomus on ainoa, joka tätä vastustaa, niin jättäkää heidät nyt tässä asiassa yksin.

Arvoisa puhemies! Tämä tähän asti keskusteltu on viitannut siihen yleiseen isoon tilannekuvaan suomalaisten ikäihmisten hoivasta tehostetussa palveluasumisessa ja kotihoidossa. Viittaatte yksittäistapauksiin. Olen myös saanut paljon samanlaisia yhteydenottoja hoitajilta, niin kuin varmasti me kaikki, ja ihmisten läheisiltä. Jospa kertaan heidän vaikuttamismahdollisuutensa.

Ensinnäkin tämä julkinen keskustelu vaikuttaa jo varmasti paljon. Uskon myös tämän vaikuttavuuteen. Mutta sitten tapa toimia on meidän kolmiportainen valvontajärjestelmämme: Omavalvonta, joka ei ole toiminut näissä yksiköissä, jotka nyt ovat pahimmillaan päätyneet valvontaviranomaisen toimesta suljettavaksi. Toinen keskeinen vastuutaho on kunta, joka tällä hetkellä vastaa vanhuspalveluista. Vaikka se ulkoistaisi sopimuksin ja kilpailutuksin palvelunsa yksityisille, ne ovat yhä julkisia, yhteisillä varoilla toteutettavia palveluita ja kunnan on huolehdittava siitä, että laatu toteutuu. Valvontaviranomainen eli Valvira ja avi ovat ne tahot, joihin voi ottaa yhteyttä ja joidenka työlista on tällä hetkellä pitkä näiden ikäihmisten hoivayksiköiden kanssa, ja tuohon työhön luotan suuresti.

Ja mitä tulee suosituksiin, ei tämä ole [Puhemies koputtaa] vain laatusuosituksia. Meillä on vanhuspalvelulaki, joka eduskunnassa hienosti viime vaalikaudella hyväksyttiin. Se ohjaa joka ikisen vanhuspalvelussa toimivan yrityksen ja julkisen sektorin työtä.

Puhemies Paula Risikko

Nyt pitää keskittyä minuuttiin kaikkien, koska meillä on täällä paljon kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Täydennän ministeri Saarikon puheenvuoroa vielä kuntien osalta. Te tiedätte kaikki, että jo kuntalaki velvoittaa kuntia myös valvomaan näitä tuottajia, vaikka ei olisi omaa tuotantoa, ja se kannattaa muistaa. Ja totean sen saman asian, että täällä salissa on paljon kuntapäättäjiä, ja minä ajattelen sillä tavalla, että sen sijaan, että me etsisimme tässä keskustelussa syyllisiä, meidän pitää hakea yhdessä ratkaisuja. Ratkaisuja pitää hakea kuntapäättäjien siellä kunnissa, mitä tehdään, myös oman rahoituksen osalta, onko rahoitus riittävällä tasolla siellä, miten on järjestetty nämä palvelut, ja sitten tietysti lainsäätäjä miettii omalta osaltaan.

Mutta asia, johon haluan erityisesti viitata, on tämä hankintaosaaminen myös kunnissa. Meillä on uusi hankintalaki tällä hetkellä voimassa, ollut reilun vuoden ajan. On äärimmäisen tärkeätä, että jokainen kunta aina katsoo osaamisensa perään, niin että myös laatua tuodaan esille eikä pelkästään hinta ratkaise. Laatukärki edellä, [Puhemies koputtaa] ei hintakärki edellä.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidosta esiin tulleet ongelmat ovat varmasti järkyttäneet meitä kaikkia. Hyvinvointivaltioon tällaiset tarinat eivät kuulu, ja Suomessa on pystyttävä takaamaan asianmukainen hoito ja oikeus hyvään vanhuuteen kaikille.

Hoitajilla on nytkin lakiin perustuva velvollisuus raportoida epäkohdista työnantajalleen. Ne tarinat, mitä kuulemme tänä päivänä hoitohenkilökunnalta, kuitenkin kertovat toista: Monia pelotellaan. He sanovat, että he pelkäävät työvuorolistojen rukkauksia, jos ovat liian äänekkäitä näistä epäkohdista. Työnantaja ehkä uhkaa potkuilla tai erilaisilla oikeudenkäynneillä. Ja sama koskee osittain asiakkaita ja omaisia — ei uskalleta nostaa esiin epäkohtia. Itse asiassa elämme pelon ilmapiirissä vanhustenhuollon suhteen.

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta tämä pelon ilmapiiri murrettaisiin ja kaikille taattaisiin oikeus ottaa epäkohdat esiin ilman, että he kokevat pelkoa, että siitä rangaistaan?