Lakialoite laiksi rikoslain 17 luvun muuttamisesta

Arvoisa herra puhemies! Esittelen nyt eduskunnalle lakialoitteeni laiksi rikoslain 17 luvun muuttamisesta.

Lakialoite käsittelee organisoidun kerjäämisen kieltämistä. Kuten kaikki tiedämme, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluu kaikki sellainen viranomaistoiminta, jonka tarkoituksena on luoda ja ylläpitää turvallista elin- ja toimintaympäristöä yhteiskunnan jäsenille, torjua ja estää ennakolta oikeudenloukkauksia ja häiriöitä, poistaa tapahtuneet häiriöt sekä selvittää tapahtuneet oikeudenloukkaukset. Yksi Suomeen viimeisten kymmenen vuoden aikana rantautunut häiriöitä aiheuttava ilmiö on organisoitu kerjääminen. Viranomaisarvioiden mukaan Suomessa on vuosittain, erityisesti kesäaikaan, satoja kerjäläisiä. Ilmiö on viime vuosina laajentunut paikallisesta pääkaupunkiseudun ilmiöstä lähes koko maahan, myös kotimaakuntaani Lappiin.

On todettu, että Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden kerjätä ja tähän oikeuteen ei voida puuttua. Sen sijaan viranomaiset ovat saaneet viime vuosina viitteitä siitä, että osa maassa tapahtuvasta kerjäämisestä on järjestäytyneen rikollisuuden organisoimaa. Tällaiseen ilmiöön puolestaan voidaan puuttua, mikäli siinä havaitaan ihmiskaupalle tyypillisiä piirteitä, mutta muuten rikoslainsäädäntömme ei kriminalisoi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa toteutettua kerjäämistä.

Kerjäläiset lähtevät usein pakoon kotimaansa huonoja elinolosuhteita, mutta joukossa on sellaisia, jotka lähtevät kerjäämään ammattimaisesti ja organisoidusti. Parhaiten kerjäläisongelmaan puututaan parantamalla elinolosuhteita kerjäläisten kotimaassa, mutta organisoidun kerjäämisen kieltäminen veisi toiminnasta pois ammattimaisuuden ja siihen liittyvän hyväksikäytön. Se ei edelleenkään estäisi kenenkään perustuslailliseksi todettua oikeutta kerjätä. Se puuttuisi ainoastaan toimintaan, jossa joku yrittää hyötyä hädänalaisen ihmisen tilanteesta.

Arvoisa herra puhemies! Puuttumalla organisoituun kerjäämiseen varmistaisimme, että toiminta ei ole järjestäytyneen rikollisuuden käsissä, ja antaisimme selkeän signaalin siitä, että Suomeen emme tällaista halua. Tämä kaikki voisi vähentää Suomeen saapuvien ammattimaisten kerjäläisten määrää. Samalla estettäisiin osaltaan ilmiön takana olevaa järjestäytynyttä rikollisuutta ja poistettaisiin siltä ansaintamahdollisuudet. Kerjäämisen organisoinnin kriminalisointia puoltaa se, että tätä toimintaa voidaan hyvillä perusteilla verrata paritukseen.

Haluan lopuksi vielä kiittää kaikkia niitä yli 80:tä kansanedustajaa kaikista puolueista, RKP:tä lukuun ottamatta, jotka ovat tämän lakialoitteeni allekirjoittaneet.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut paikalla olijat! Itse olen kannattanut kerjäämisen kieltämistä aiemminkin ja kannatan sitä edelleen, mutta kannatan myös tätä edustaja Kärnän tekemää lakialoitetta rikoslain 17 luvun muuttamiseksi, olen yksi lakialoitteen allekirjoittajista. On ihan perusteltua tehdä tämä korjaus rikoslakiin organisoidun kerjäämisen kriminalisoimiseksi, eli estetään yksi kerjäämisen ongelmista eli rikollinen toiminta, mitä sen taustalla on.

Tässä lakialoitteessa todetaan, että Suomen perustuslaki takaisi jokaiselle oikeuden kerjätä ja olisi myös todettu, että tähän oikeuteen ei voitaisi puuttua. Itse en tällä tavalla ole tilannetta kyllä tulkinnut enkä ymmärtänyt, eikä perustuslakivaliokunta minun tietojeni mukaan ole ottanut tällaista kantaa, että kerjäämistä ei voitaisi kieltää ja että se olisi perustuslain vastaista. Tämä kerjäämisen kieltäminen siis pitää edelleen pitää keskustelussa mukana, vaikka tämä Kärnän esitys etenisikin, ja toivottavasti etenee.

Kerjäämisen kiellon perustuslaillisia ongelmia ovat tietääkseni esille nostaneet ainoastaan muutamat perustuslakiasiantuntijat. Helsingin Sanomissahan — kun tätä asiaa on julkisuudessa käsitelty — kaksi asiantuntijaa tähän puuttui ja totesi, Martin Scheinin muun muassa, että on hyvin vaikea nähdä, että lopputuloksena voisi olla muuta kuin romaneja syrjivä lainsäädäntö, ja professori Tuomas Ojanen jatkoi, että tosiasiassa laki syrjisi kerjääviä romaneja. Jos tämä on tulkinta siihen, että kerjäämisen kieltäminen olisi perustuslain vastaista, niin hämmästelen sitä, sillä kerjääminenhän kiellettäisiin kaikilta tämän lain myötä, mitä hallituskin on aiemmin esittänyt. Ja professori Tuomas Ojanen toteaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa syrjinnän kielto on niin ehdoton, että siitä ei voi poiketa edes poikkeusoloissa, kuten sodan aikana ja näin poispäin. Sen takia kysyisinkin siitä ja ihmettelen, että kuitenkin aika monessa muussa Euroopan maassa kerjääminen on voitu kieltää. Esimerkiksi Norjassa vuonna 2014 suurkäräjät hyväksyi lain, joka antaa kunnille mahdollisuuden kieltää kerjäys alueellaan. Tanskassa, joka oli edellisen hallituksen esityksen pohjana, kerjääminen on rikoslailla kielletty koko maassa. Myös Hollannissa kunta voi kieltää kerjäämisen alueellaan, Isossa-Britanniassa kerjääminen on koko maassa lailla kielletty, Espanjassa on kieltoja kerjäämiseen. Itävallassa säädökset on tehty osavaltiotasolla ja organisoitu kerjääminen on kielletty, ja myös Sveitsissä päätösvalta on paikallishallinnolla ja kerjääminen on kielletty useilla alueilla. Sen takia ihmettelen sitä, että kerjäämisen kieltäminen olisi siis Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista, jos nämä valtiot ovat kuitenkin näitä toimia voineet tehdä.

Arvoisa puhemies! Miksi itse sitten kannatan kerjäämisen kieltämistä laajemmin kuin pelkästään tämän organisoinnin kriminalisoinnin osalta, mikä tässä lakiesityksessä esille tuodaan? Minulle ne lähtökohdat löytyvät siitä, että meillä on Suomessa hyvinvointiyhteiskunta, missä ei pidä kenenkään joutua elääkseen kerjäämään. Se on yksi lähtökohta. Toisena sitten on tämä, mihin edustaja Kärnän lakialoite pureutuu, eli tämä rikollisuus, joka on tässä ympärillä. Siinä on jo kaksi sellaista vahvaa perustetta sille, että mielestäni kerjääminen pitäisi kieltää. Kerjääminen julkisilla paikoilla ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantoa, ja siinä vielä vaikkapa kolmas syy siihen, miksi kerjääminen pitäisi kriminalisoida.

Hallituksen esitys 330/2010 vp lähti siitä, että meillä kriminalisoitaisiin kerjääminen. En ole ymmärtänyt niin, että tämä hallituksen esitys olisi perustuslain vastaiseksi ainakaan toistaiseksi todettu, vaan tämä hallituksen esitys raukesi sen takia, että tämä annettiin niin lähellä vaaleja. Tämä olisi itse asiassa suoraan valmista lainsäädäntöä, mikä kannattaisi ottaa käyttöön, mikä auttaa näitä ihmisiä, jotka tällä hetkelläkin kerjäävät tuolla toisten pakottamina.

Arvoisa puhemies! Allekirjoittanut yhdessä muiden perussuomalaisten edustajien ja muutaman muunkin edustajan kanssa jätti viime vuonna lakialoitteen, jossa olisi kaikennäköinen kerjääminen kielletty yleisillä paikoilla, mutta eipä menestynyt sekään lakialoite.

Nykyinen vuonna 2003 voimaan tullut järjestyslaki sallii vain häiritsevään kerjäämiseen puuttumisen. Aikaisemmissa kuntakohtaisissa järjestyssäännöissä kerjääminen pystyttiin kuitenkin kieltämään. Kerjäläisten määrä Suomessa on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana, ja määrä tulee todennäköisesti kasvamaan jatkossakin, mikä näkyy katukuvassa etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa.

Kerjääminen on organisoitua toimintaa, ja siihen liittyy olennaisesti ihmiskauppaa, lasten hyväksikäyttöä, prostituutiota ja muita järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä. Rikollis-organisaatiot lainaavat esimerkiksi Romanian romaneille korkeakorkoista matkarahaa, mikä pakottaa heidät Suomessa muun muassa kerjäläisiksi, katusoittajiksi, huumekauppiaiksi ja jopa prostituoiduiksi. Sisäasiainministeriön mukaan tällä tavoin saadut rahat menevät suurilta osin järjestäytyneille rikollisjärjestöille. Kerjäämisen salliminen Suomessa ei vähennä ulkomailta tulleiden kerjäläisten ongelmia, köyhyyttä ja syrjintää lähtömaissa, vaan se pikemminkin lisää niitä altistamalla tulijat monenlaiselle hyväksikäytölle.

Kerjäläisistä suurin osa koostuu Bulgarian ja Romanian romanivähemmistöön kuuluvista henkilöistä. Romanian ja Bulgarian velvollisuus onkin itse huolehtia omista kansalaisistaan, ei suomalaisten. Kyseisten maiden kansalaisten oleskelu Suomessa jättää nämä ihmiset kaikkien maiden viranomaisjärjestelmien ulkopuolelle ja vapauttaa lähtömaiden kansalliset hallinnot vastuistaan.

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi kiitoksia kaikille kollegoille hyvistä näkemyksistä tässä keskustelussa.

Edustaja Kontulalle toteaisin, miten itse heräsin tähän ilmiöön ja minkä takia halusin tämän lakialoitteen laatia: Syynä oli lakivaliokunnan vierailu Romaniaan. Siellä keskustelimme paikallisten viranomaisten kanssa, keskustelimme suurlähetystöväen kanssa, keskustelimme myös paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa, ja siellä kaikkialla tunnistettiin, että tämä kerjääminen, mitä myös Suomessa tapahtuu, on organisoitua hyvin suurelta osaltaan ja paljon niitä tuottoja näiltä hädänalaisilta ihmisiltä valuu organisoidun rikollisuuden käsiin lähtömaihin. Siellä monet ihmiset elävät tälläkin hetkellä leveästi hyötyen toisten ihmisten hädästä. Tämän takia halusin tuoda tämän lakialoitteen eduskunnan käsiteltäväksi.

Edustajille Heinonen ja Zyskowicz: Kiitän teitäkin myös näistä näkemyksistä. Olen itsekin kyllä valmis menemään tämän asian suhteen pidemmälle, mikäli todella todetaan niin, että se on perustuslakimme mukaan mahdollista. Edustaja Zyskowicz on aivan oikeassa siinä, että perustin tämän arvioni juurikin perustuslakiasiantuntijoiden Ojasen ja Scheininin näkemyksiin, jotka olivat vahvasti esillä tästä asiasta käydyssä julkisessa keskustelussa. Myönnän kuitenkin myös sen, että aloitteen muotoilu oli nyt sellainen ja pyrin siinä sellaiseen, että voisimme mahdollisimman laajasti yli puoluerajojen sen allekirjoittaa riippumatta siitä, pidämmekö Ojasen ja Scheininin arviota oikeana.

Arvoisa puhemies! Omassa faktantarkistuslistassani en puuttunut perustuslakiin siksi, että minun nähdäkseni tilanne on avoin. On totta, että mikään autoritatiivinen taho Suomessa ei ole ottanut kantaa siihen, olisiko kerjäämisen kriminalisointi perustuslain vastaista vai ei, mutta ei myöskään ole niin, että Zyskowiczin argumentointi itsessään riittäisi kumoamaan jonkun toisen argumentoinnin tässä asiassa. Itse kehottaisin niitä, jotka tätä haluavat pohtia ja tuumailla eteenpäin, tutustumaan Haaste-lehteen 3 vuodelta 2011, Ari Hirvosen kirjoitukseen siellä. Siinä on aika hyvin tiivistetty niitä argumentteja, minkä takia hän on sitä mieltä, että Suomessa ei ole ilman perustuslakimuutosta mahdollista toteuttaa kerjäämisen kieltoa. Itse pidän tätä kysymystä tällä hetkellä vähän toissijaisena sen takia, että meillä on niin paljon muita syitä, minkä takia sitä kerjäämisen kieltoa ei tule toteuttaa.

Mennäänpä näihin muihin syihin:

Täällä on esitetty, että kerjääminen pitäisi kieltää, koska kerjääminen ei ole ihmisarvoista. No, tämä on asia, josta ainakin kaikki minun tuntemani kerjäläiset ovat edustaja Zyskowiczin kanssa aika lailla samaa mieltä. Myös he ovat sitä mieltä, että maassa, sateessa ja loskassa istuminen päivät pitkät alle 20 euron päiväansioilla ei ole ihmisarvoista puuhaa. Ongelma on siinä, että heillä ei ole parempaa vaihtoehtoa; se on paras vaihtoehto, mikä heille on tarjolla. Jos me otamme heiltä parhaan vaihtoehdon pois tai teemme siitä parhaasta vaihtoehdosta vielä vähän epämiellyttävämmän, mitä se on sen jälkeen, kun he joutuvat pelkäämään vielä poliisiakin ja maksamaan sakkoja sitten osalla näistä tuotoistaan? Ei se ainakaan heidän elämästään yhtään ihmisarvoisempaa tee.

Toinen asia, vetoaminen siihen, että Suomessa on kovasti tehty töitä sen eteen, että tässä maassa ei tarvitsisi kerjätä: Aivan totta, se on kunniakas historia, yksi tämän maan suurista saavutuksista, mutta sitähän ei saavutettu kielloilla. Meillä oli vuosisatojen ajan kerjäämisen kieltoja ja samaan aikaan valtavia kerjääjien joukkoja. Emme me päässeet eroon kerjäämisestä sitä kautta, että kerjäläisiä rangaistiin, vaan sitä kautta, että ihmisillä oli niitä muita vaihtoehtoja, parempia vaihtoehtoja kuin istua siellä rännässä alle 20 euron päiväansioilla.

Mitä tulee oheisrikollisuuteen, niin tämä edellyttää kyllä sitten jo, että puhutaan laajemmin joistakin ryhmistä, joissa kerjäläiset ehkä tuntevat ihmisiä, jotka ehkä harrastavat pikkurikollisuutta. Poliisin mukaan kerjäläiset itse eivät syyllisty rikoksiin.

Minä olen yhtä mieltä siitä, että kerjääminen sinällään ei ratkaise näiden ihmisten elämää, ehkä jonkin talven yli selviämisen jonkun yksittäisen henkilön kohdalla mutta ei varmastikaan niitä juurisyitä, joiden takia ihmiset kerjäävät. Mutta toisaalta kerjäämisen kieltäminen pahentaisi niitä ongelmia, heikentäisi entisestään niitä muutenkin vähäisiä pelimerkkejä, joita näillä ihmisillä on käytettävissään. Kyllä minä henkilökohtaisesti ihmettelen, mitenkä vuosisadasta toiseen porvarit jaksavat kiusata niitä, jotka ovat kaikkein heikoimpia ja pienimpiä ja joilla muutenkin menee kaikkein huonoimmin. Eikö yhtään isompaa vastusta löytyisi?

Nämä väitteet, mitä perussuomalaisten puheenvuorossa tuli esille merkittävistä hyödyistä lähtömaissa, merkittävästä rikollisesta toiminnasta kerjäämisen yhteydessä: Kun nyt muistetaan, mitkä ne kerjäämisen tuotot Suomessa ovat, niin ei sillä kovinkaan kummoista taloa rakenneta yhtään missään päin maailmaa. Jos itse ajattelee henkilökohtaisesti, että pitäisi maksaa ne bensat tänne Suomeen ja sen jälkeen vielä ostaa jotain ruokaakin ihan joka päivä, että täällä pysyy hengissä, niin vaikka nyt onnistuisikin hyvänä päivänä sen 20 euroa saamaan, niin poliisi perustaa arvionsa siitä, että kysymys ei ole järjestäytyneen rikollisuuden tänne organisoimista ihmisistä, nimenomaan siihen, että se matematiikka ei toimi. Ei siitä jää niin paljon rahaa, että se toiminta olisi kannattavaa. Tämä on yksi syy, minkä takia rinnastus paritukseen ontuu. Seksityöntekijä saa puolessa tunnissa kasaan sen, mitä kerjäläinen viikossa.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat! Lyhyesti pyrin vastaamaan muutamiin edustaja Kontulan esittämiin näkökohtiin.

Mitä tulee tähän perustuslailliseen puoleen, edustaja Kontula, jos oikein kuulin, jo välihuudossaan sanoi, että näissä muissa maissa — siinä oli Norjaa ja Tanskaa ja Englantia ja Espanjaa ja niin edelleen — on erilainen perustuslaki. Luulen, että jos sanasta sanaan verrataan, niin varmasti näin on, mutta itse ajattelen ja vähän tiedänkin, että kaikissa niissä maissa, joissa kuulutaan Euroopan neuvostoon, kuulutaan Euroopan unioniin tai ollaan muuten eurooppalaisia sivistysvaltioita, kaikissa niissä maissa on syrjintä kiellettyä. Luulen, että kaikissa näissä maissa on perustuslaissa säädöksiä, jotka vastaavat meidän perustuslakimme 6 §:n 1 ja 2 momenttia, joissa siis on kysymys yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta. Jos väittää, että meidän perustuslakimme estää kerjäämisen kieltämisen Suomessa, niin kyllä todistustaakka, edustaja Kontula, on niillä, jotka näin väittävät, koska en minä ainakaan meidän perustuslaistamme pysty löytämään yhtään kohtaa, joka jollain tavoin antaisi aihetta päätellä, että me, Suomen kansan valitsema eduskunta, jolle lain säätäminen Suomessa kuuluu, emme voisi säätää lakia, jolla kiellämme Suomessa kerjäämisen.

Mitä sitten tulee näihin kieltämisen perusteisiin ja siinä esitettyihin argumentteihin, niin edustaja Kontula oli samaa mieltä, että kerjääminen kadulla istuen ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa, mutta hänen vasta-argumenttinsa oli se, että se on paras vaihtoehto, mikä heillä on. Meillä, kuten jo puheenvuorossani sanoin, voisi kuvitella tilanteen, että tänne tulee katulapsia Pietarista ja heidän paras vaihtoehtonsa hankkia elantonsa on se, että he myyvät itseään Helsingin kaduilla, niin kuin ovat tottuneet tekemään Pietarin kaduilla — siis tästä joskus vuosia sitten luin lehdistä. Ei silloin voida sanoa, että "kyllä meidän on sallittava se Helsingin kaduilla tapahtuva alaikäisten itsensä myyminen, koska se on paras vaihtoehto, mikä heillä on, että heidän elämänsä Suomessa ja Helsingissä näissäkin oloissa on parempaa kuin mikä heidän elämänsä olisi siellä metrotunneleissa ja muissa paikoissa Pietarissa". Eli jos me ajattelemme suomalaista yhteiskuntaa ja ajattelemme tähän suhtautumista, silloin meidän pitää arvioida, onko se sellaista toimintaa, sellaista ihmisarvoista toimintaa, jonka me haluamme Suomessa sallia.

Mitä sitten tulee siihen, että se on paras vaihtoehto, mikä heillä on, se voi olla totta, mutta siinä tullaankin näihin juurisyihin. Minä uskon, että se, että Romaniasta ja Bulgariasta lähtee, en tiedä, tuhansittain ehkä, ihmisiä eri puolille Eurooppaa kerjäämään, vähentää painetta sikäläisissä yhteiskunnissa korjata siellä olevia ongelmia. Jos nämä ihmiset eivät voisi lähteä muihin maihin kerjäämään, niin uskon, että se lisäisi painetta näissä yhteiskunnissa korjata näitä ongelmia, minkä lisäksi — siitä olemme varmasti edustaja Kontulan kanssa samaa mieltä — Euroopan unionin ja Euroopan unionin jäsenmaiden pitäisi paljon nykyistä tarmokkaammin sekä painostaa että tukea näitä maita ja näiden maiden vähemmistöjä, jotta näissä maissa vähemmistöjen, esimerkiksi romanivähemmistön, kohtelu olisi ihmisarvoista ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa.

Edustaja Kontula ohimennen mainitsi sakkojen maksamisen. On ihan selvää, että ei tarkoitus ole, että näitä rutiköyhiä ihmisiä sakotetaan, vaan tarkoitus on, jos kerjääminen on Suomessa kielletty, se, että nämä ihmiset eivät tule Suomeen kerjäämään, koska jos istuutuvat kadulle Suomessa kerjäämään, ei mene kauankaan, kun tulee poliisi, joka käskee heitä siirtymään, nousemaan ylös ja siirtymään, koska kerjääminen on Suomessa kiellettyä. Eli, edustaja Kontula, ei tarkoitus ole, että ihmisiä sakotetaan, vaan tarkoitus on, että kerjäämistä sillä tavoin estetään ja häiritään, että he eivät saavu Suomeen kerjäämään, koska täällä kerjääminen on hankalaa, kun poliisi tulee komentamaan heti pois kerjäämästä.

Puhemies! Lopuksi vielä tämä argumentti, että me emme ole suomalaista yhteiskuntaa tehneet sellaiseksi, jossa ei tarvitse kerjätä, kieltämällä kerjäämisen. Ei niin, ja tästäkin me olemme edustaja Kontulan kanssa samaa mieltä. Suomalainen yhteiskunta on tehty sellaiseksi, että täällä ei tarvitse kerjätä, rakentamalla sellainen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, sellaiset palvelut, sellaiset tulonsiirrot, sellainen elämä Suomessa, että kenenkään ei tarvitse Suomessa kerjätä pysyäkseen elossa. Me olemme, tai meidän edeltäjämme ovat, rakentaneet sellaisen suomalaisen yhteiskunnan, ja minun mielestäni se on huikea saavutus, kuten edustaja Kontulakin totesi. Ja kun me olemme tämän hienon saavutuksen saavuttaneet, niin minä vain pidän aivan järjettömänä, että me sitten sallimme muista maista ihmisten tulevan tänne kerjäämään, kun me olemme onnistuneet tekemään sellaisen yhteiskunnan, missä kenenkään ei tarvitse kerjätä ja alentua tämmöiseen ihmisarvon vastaiseen elannon hankkimiseen.

Herra puhemies! Näistä juurisyistä olemme samaa mieltä varmasti kaikki Suomen eduskunnassa, ja toivon, että unioni ja unionin jäsenmaat pystyisivät painostamaan ja auttamaan Romaniaa ja Bulgariaa siten, että siellä romanivähemmistön kohtelu olisi ihmisarvoa kunnioittavaa ja näitä ihmisiä siellä omassa maassaan auttavaa.

Arvoisa puhemies! Suomi rakensi hyvinvointivaltion, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä. Sitten tuli 1990-luku, tuli lama, tuli EU-jäsenyys, tuli globalisaatio, tuli maailma, jossa ihmiset liikkuvat ja pääomat liikkuvat. Tosiasia on, että me emme enää elä sellaisessa maailmassa, sellaisessa Suomessa, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä, ja tämä tosiasia ei häviä mihinkään sillä, että me sen kieltäisimme.

Minä olen hämmentynyt, että joku ylipäätään positiivisessa sävyssä puhuu siitä, että me tarvitsemme poliisin häiritsemään köyhiä ihmisiä, mutta siitähän ei tietenkään ole kysymys. Näissä lakiesityksissä, mitä kerjäämisen kieltämiseksi tai tänään on tehty, ei ole kysymys vain siitä, että poliisi kehottaa ystävällisesti siirtymään, vaan on kysymys myös siitä, että toteutetaan rangaistuksia, jos näin ei toimita. Ne rangaistukset ovat todennäköisesti ensisijaisesti sakkoja — mikä tarkoittaa, että täytyy kerjätä vielä vähän enemmän, että selviää sakoista, tai vaihtoehtoisesti jättää ne maksamatta — tai sitten toissijaisesti vankeutta, jota esimerkiksi Tanskassa saatetaan tänä päivänä jo käyttää. Ne ovat niitä toimia, joita itse asiassa Suomessakin paljon käytettiin keskiajalla. Sitten huomattiin, että köyhyydestä rankaiseminen ei ole hyvä juttu, että kokeillaan mieluummin tätä hyvinvointivaltioreittiä, joka yllättäen toimikin siellä, missä kielto ei ollut toiminut.

Katulapsista Pietarissa: Ensinnäkin sanoisin, että itsensä myymisestä puhuminen seksikaupan yhteydessä on kieltä, jota minä en toivoisi tässä salissa kuulevani. Se heijastuu suoraan vanhaan ajatukseen naisen itseyden tiivistymisestä hänen sukuelimiinsä ja neitsyyteensä ja sitä kauemmas menneisyyteen, aikaan jolloinka naisia tuomittiin noitina. Se etymologinen tausta on tämä. Poliitikosta voidaan sanoa, että hän myy itsensä, mutta sellaisen kielen käyttäminen seksikaupan yhteydessä on erittäin ongelmallista. Mutta jos tänne nyt sitten tulisi lapsia esimerkiksi Pietarista myymään seksiä, niin todennäköisesti suomalaisessa järjestelmässä lastensuojelu puuttuisi asiaan. Näille lapsille pyrittäisiin järjestämään sellaiset olosuhteet, että he eivät myisi seksiä meidän kaduilla, ja ne, keitä siitä rangaistaisiin, keille ne sakot määrättäisiin, eivät suinkaan olisi ne pietarilaiset lapset, vaan ne henkilöt, jotka tätä seksiä ovat ostaneet, mahdollisesti sitä välittäneet.

Minäkin olen sitä mieltä, että on tärkeää lisätä painetta sellaisiin maihin, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja jotka asettavat omaa väestöään kurjaan asemaan, mutta minun mielestäni on kohtuutonta, että sitä painetta asetetaan heikentämällä entisestään sellaisten ihmisten asemaa, joiden asema, joiden paras vaihtoehto tänä päivänä on istua siellä kadulla sateessa. Eikö meiltä todella tästä EU-yhteisöstä löydy keitään, yhtään vahvempia hartioita, jotka voisivat sen paineen välittäjinä toimia? Onko niin, että se paine on toteutettava niiden kärsimyksen kautta, joilla muutenkin tässä elämässä on ihan riittävästi selviämisen kanssa tekemistä?

Loppuun vielä tästä perustuslakikysymyksestä: Kuten jo edellisessä puheenvuorossa sanoin, minä en ota kantaa siihen, onko perustuslain vastaista vai perustuslain puitteissa mahdollista kerjäämistä kriminalisoida, mutta aika lailla selvää on, että perustuslait ovat maakohtaisia, toki perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, ja niitä siten tulee tarkastella maakohtaisesti. Nimenomaan tässä kysymyksessä argumentaatio minun ymmärtääkseni on mennyt sitä kautta, että koska käytännössä meillä kerjäävät tietyn ryhmän jäsenet, niin se aiheuttaa sen syrjintäelementin. Jos jossakin toisessa yhteiskunnassa kerjäläisiä tulee useista eri ihmisryhmistä, ehkä silloin kysymys asettuu toisella tavalla, en tiedä. Mutta kun ei meillä noin yleensäkään perustuslakia arvioida sen perusteella, mitenkä Hollannissa tai Tanskassa tehdään, niin miksi se tulisi tehdä tällä kohtaa — varsinkin, kun meidän perustuslakimme on paljon edistyksellisempi kuin noissa maissa.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama vasta-argumentti:

Että emme elä sellaisessa Suomessa enää: Kyllä me, edustaja Kontula, elämme sellaisessa Suomessa, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä elantonsa hankkimiseksi. Ja kerjäämisen kieltäminen tällaisessa tilanteessa on hyvin perusteltua, koska kerjääminen, kuten olen todennut, ei mielestäni ole ihmisarvoinen tapa hankkia elanto.

Mitä tulee tähän poliisiin ja sakottamiseen, niin luulen ja näin lonkalta muistelen, että jo jossain poliisilaissa tai muualla on säädöksiä siitä, että poliisin tulee ensin neuvoin ja kehotuksin pyrkiä tilanne ratkaisemaan eikä mennä suoraan sakottamaan — voi olla, että autoilijoilla on vähän toisia kokemuksia — eli kyllä tässä käytännössä olisi tarkoitus nimenomaan se, että siihen puututtaisiin, jolloinka viidakkorumpu kertoo, ettei Suomeen ainakaan kannata mennä kerjäämään, koska siellä ei saa rauhassa kerjätä.

Mitä tulee tähän itsensä myymiseen, niin otin tämän terminologian jostakin mediasta. Nämä alaikäiset lapset ovat usein myös poikia, eli en ole ihan varma, että tämä tiivistyy johonkin noitien ja naisten sukuelimiin, mutta jos se käsite ja terminologia on tällä tavoin huonoa, on ihan hyvä luopua sellaisen terminologian käyttämisestä.

No, sitten mitä tulee siihen, että tämä on paras vaihtoehto, mikä heillä on: paras vaihtoehto on se, että siellä lähtömaassa näihin juurisyihin puututtaisiin, ja sitä enemmän ja välttämättömämmin niihin on puututtava, mitä vähemmän nämä ihmiset voivat lähteä muualle kerjäämään.

Ja sitten tähän syrjivään lainsäädäntöön: Kyllä me, edustaja Kontula, katsomme myös muiden maiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Ja argumentointi siitä, että tämä on syrjivää, koska se käytännössä kohdistuu lähinnä romaneihin — puheenvuorossani mielestäni osoitin, että on lukuisia tilanteita, joissa lainsäädäntö käytännössä kohdistuu joihinkin, eikä se kuitenkaan siksi ole syrjivää.

Arvoisa puhemies! Toteaisin vain, että ajatus siitä, että jokin kerjäämisen kaltainen ilmiö häviää kieltämällä, ei yksinkertaisesti kestä minkäännäköistä totuustestiä. Ei niistä maista, joissa kerjääminen on kielletty, kerjääminen ole hävinnyt mihinkään. Ei se hävinnyt Suomesta, ei se ole hävinnyt Isosta-Britanniasta, ei se ole hävinnyt Tanskasta, jossa sentään voidaan jopa pistää vankeuteen ihmisiä. Kerjääminen ei häviä kieltämällä. Jos tämä toimisi, niin asia olisi ratkaistu jo satoja vuosia sitten. Kerjääminen ollaan saatu paikoitellen häviämään tietyissä yhteiskunnissa, mutta silloin keinot ovat olleet ihan muita kuin kiellot. Oikeastaan ainoa yhteiskunta, josta minä tiedän, että kielloilla on kerjääminen saatu kuriin, on ollut 1930-luvun Saksa, mutta ne keinot olivat sitten sellaisia, että niihin meistä tuskin kukaan haluaa mennä.

Arvoisa herra puhemies! Mikä merkitys olisi sillä, jos kerjääminen Suomessa kiellettäisiin, tämän ilmiön kannalta? Kyllä minä pidän henkilökohtaisesti aivan varmana, että jos Suomessa olisi kerjääminen kiellettyä, niin ei tuolla Helsingin ydinkeskustassa vähän joka kadunkulmassa olisi ihmisiä maassa kerjäämässä, koska se viesti siitä, että Suomessa poliisi tulee häätämään pois ihmiset, jotka istuvat maassa kerjäämässä, menisi sinne lähtömaihin. Silloin nämä ihmiset hakeutuisivat mieluummin, ymmärtääkseni, sellaisiin maihin ja sellaisiin paikkoihin, joissa kerjääminen on sallittua ilman, että viranomaiset sitä pyrkivät häiritsemään tai estämään.

Voi olla, että edustaja Kontula on siinä oikeassa, että kokonaan tästä ilmiöstä ei päästäisi tällaisella kieltämisellä eroon, mutta itse uskon, että tämä kieltäminen merkittävällä tavalla ainakin vähentäisi Suomessa tapahtuvaa kerjäämistä. Siitä olemme samaa mieltä, että suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut sellainen, että kenenkään ei täällä tarvitse kerjätä hankkiakseen elantonsa. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut sellainen nimenomaan sen ansiosta, että on rakennettu sellaiset sosiaaliset turvaverkot ja sellainen hyvinvointiyhteiskunta, että ne takaavat ihmisille elannon, siis hengissä pysymisen, kerjäämättäkin. Tämä itse asiassa pitää paikkansa myös näiden muualta Euroopasta tulleiden kerjääjien kohdalla. Hehän olisivat oikeutettuja Suomessa turvautumaan tietynasteiseen vähimmäissosiaaliturvaan, mutta he eivät sitä tee, koska siitä jatkuvasta turvautumisesta Suomessa sosiaaliturvaan tulisi peruste, millä heidät voitaisiin käännyttää maasta.

Niin, se on totta, että eivät kerjäläiset sen jälkeen istuisi meidän katukuvassamme, kun kerjääminen olisi kielletty edustaja Zyskowiczin kuvaamalla tavalla. He seisoisivat, koska seisoen pääsee nopeammin karkuun, kun se poliisi ilmestyy paikalle. Niissä maissa, joissa näin on toimittu, se systeemi toimii niin, että ne paraatikadut, joita pitkin esimerkiksi edustaja Zyskowicz todennäköisesti kävelee töihin, pidetään puhtaina kerjäläisistä ja muista epätoivotuista ihmisryhmistä poliisin voimin, mutta koska poliisi ei voi olla joka paikassa ja poliisin on joskus keskitettävä voimiaan myös vakavaan, oikeaan rikollisuuteen, poliisi ei voi olla kaikkialla. Silloin kerjääminen siirtyy alueille ja paikkoihin, joita ei katsota kaupungin maineen taikka päättäjien kulkureittien perusteella niin merkityksellisiksi, että niitä halutaan erikseen suojata. Näin se on käynyt kaikkialla muualla maailmassa, ja nyt tarvittaisiin enemmän kuin lujaa uskoa todisteeksi siitä, miksi Suomi olisi näissä yleisissä lainalaisuuksissa jonkinnäköinen poikkeus.

Siellä, missä poliisin häirintää ja näitä kieltoja on pitempään ollut voimassa, kerjäläiset ja muut vastaavat ryhmät ovat kehittäneet erilaisia hälytysjärjestelmiä, joilla erikseen pidetään huolta siitä, että sekä poliisi että poliisin kanssa vastakkain olevat ihmisryhmät mahtuvat samaan tilaan. Monissa maissa poliisin häirintäoikeus on johtanut myös poliisin korruptioon ja on olemassa pahoja poliiseja ja pahoja ongelmia johtuen näistä oikeuksista. Toivottavasti näitä me emme ikinä näe samassa laajuudessa Suomessa. Mutta missään ei ole tapahtunut sellainen kehityskulku, [Puhemies koputtaa] mitä edustaja Zyskowicz olettaa Suomeen.