Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä 116 oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja laajennetaan koskemaan suurempaa osaa ammatillista koulutusta. Esitys tuo perustutkinto-opiskelijat keskenään yhdenvertaiseen asemaan.

Asiantuntijakuulemisissa kannettiin huolta palvelujen riittävyydestä ja siitä, että valtionosuuden lisäys ei kata uudistuksen kustannuksia. Vailla tutkintoa olevilla on todennäköisesti laajaa tuen tarvetta. Sivistysvaliokunta totesi, että resurssien riittävyyttä on seurattava tarkasti ja säännöllisesti. Kouluterveyskyselyssä selvisi seuraavanlainen asia: 22,3 prosenttia ilmoitti, että he eivät saa koulukuraattorilta riittävää apua, ja 28,2 prosenttia ilmoitti, että koulupsykologin palveluja ei saa riittävästi.

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä pitää kiinnittää huomiota opiskeluhuollon palvelujen saantiin myös lähipalveluna. Olen miettinyt näitä syitä siihen, miksi niin moni nuori voi huonosti ja mielialalääkkeitä määrätään nuorille, miksi tilanne on tällä hetkellä tämä. Ja se, mitä sieltä vanhasta koulunkäyntimuodosta voisi ammentaa — silloin joskus — on se, että silloin esimerkiksi käytiin samalla porukalla, oltiin samalla luokalla luokkakaverien kanssa se keskikoulun viisi vuotta. Meilläkin oli niin hyvä tuuri, että meidän luokanvalvojamme oli vielä sama ihminen. Oli yhteneväisyydentunne, yhteisöllisyydentunne, oltiin kiinteä porukka. Nyt sitä ei ole, koska on kurssimuotoinen opiskelu. Tietysti on vaikea mennä sinne vanhaan enää — nythän on peruskoulu, ja siinä on paljon hyvää — mutta tämä luokattomuus on se yksi asia, mikä voi aiheuttaa tämän tilanteen. Varsinkin pojat haluaisivat [Puhemies koputtaa] kuulua jonnekin, yhteiseen ryhmään.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvin kannatettava, ja on todella hyvä, että oikeus oppilas‑ ja opiskelijahuoltolain mukaisiin psykologi‑ ja kuraattoripalveluihin laajennetaan koskemaan kaikkia ammatillista perustutkintoa suorittavia opiskelijoita ja valmentavassa koulutuksessa olevia opiskelijoita. Mutta kuten tässä edellä jo edustaja Elomaa totesi, niin kyllähän huoli on siitä määrästä, kuinka paljon meillä on näitä tukea antavia ammattilaisia suhteessa opiskelijoihin, ja siitä, onko riittävät resurssit siihen, että kaikki saavat sitä apua silloin, kun tarvitsevat, varsinkin kun tiedämme, että mitä aikaisemmassa vaiheessa pystymme apua ja tukea tarvitseville tarjoamaan, niin sitä tehokkaampaa se on ja myös sitä kustannustehokkaampaa mutta myös inhimillisesti paljon toimivampaa.

Olisikin tärkeätä, että kuraattoreille järjestetään myös lisäkoulutusta työnkuvan laajentuessa ja sitten seurataan niiden opiskelijoitten tuen tarvetta, jotka nyt jäävät näitten laajentuvien palvelujen ulkopuolelle, sillä vaikka tässä laajennetaan näitä palveluita, niin edelleen osa opiskelijoista, kuten ammatti‑ ja erikoisammattitutkintoihin valmistavan tutkintokoulutuksen opiskelijat, ei tälläkään lakiesityksellä tule näiden palveluiden piiriin.