Suullinen kysymys kouluväkivallasta (Sofia Vikman kok) | Suullinen kysymys kouluväkivallasta (Jenna Simula ps) | Suullinen kysymys kouluväkivallasta (Anneli Kiljunen sd) | Suullinen kysymys kouluväkivallasta (Inka Hopsu vihr) | Suullinen kysymys EU:n elpymispaketista (Sari Essayah kd) | Suullinen kysymys koulujen talvilomien porrastamisesta (Hanna-Leena Mattila kesk) | Suullinen kysymys kaivoslain uudistamisesta (Merja Kyllönen vas) | Suullinen kysymys EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta (Eva Biaudet r) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Koulukiusaaminen on laaja ja sydäntäsärkevä ongelma, jolla on usein kauaskantoiset vaikutukset uhrin elämään. Fyysiselle ja henkiselle väkivallalle täytyy olla nollatoleranssi. Tällä viikolla meitä on järkyttänyt kouluväkivaltatapaus, jossa pahoinpitelystä epäillyt tekijät ja uhri ovat alakoululaisia. Poliisi joutuu puuttumaan viikoittain koulussa tapahtuvaan häiriökäyttäytymiseen. On yhteinen asiamme huolehtia, että kukaan ei joudu pelkäämään koulussa. Kysyn: Mitä hallitus tekee, jotta jokaisen lapsen koulurauha sekä henkinen ja fyysinen koskemattomuus turvataan? Mikä on hallituksen viesti lukemattomille huolestuneille vanhemmille, joiden lapsi tälläkin hetkellä pelkää mennä aamulla kouluun? Entä millaisia nykyistä parempia välineitä ja [Puhemies koputtaa] resursseja tarjoatte opettajille, jotka varmasti haluavat tehdä [Puhemies koputtaa] kaiken voitavansa turvallisten koulujen puolesta?

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja itsekin toteaa, tämä on meidän yhteinen asia. Koulutuksen järjestäjillä, opettajilla ja koulujen aikuisilla on aivan yksiselitteinen lakisääteinen vastuu huolehtia siitä, että kaikkien lasten oikeus turvalliseen oppimisympäristöön ja turvalliseen koulupäivään myöskin toteutuu. Ja jokainen yksittäinen vakava väkivallanteko tai kiusaamistapaus tarkoittaa sitä, että me yhteiskuntana olemme epäonnistuneet näiden lasten kannalta keskeisten oikeuksien turvaamisessa.

Se, mikä on oleellista kouluissa tehtävän kiusaamisen vähentämiseksi, on se, että meillä on toimivat toimintamallit, että niistä on tietoa, on yhteistyötä niin nuorisotyön kuin muiden viranomaisten kanssa, sekä se, että meillä on riittävästi aikuisia koulussa, joilla myöskin on riittävästi aikaa koulun toimintakulttuurin kehittämiseen ja kiusaamisen vastaiseen työhön. Tällä vaalikaudella tullaan muun muassa lisäämään resursseja oppilas‑ ja opiskelijahuoltoon ja säätämään sitovista mitoituksista näihin palveluihin ja ollaan myöskin lisätty [Puhemies koputtaa] resursseja niin varhaiskasvatukseen kuin perusopetukseen, muun muassa oppilaiden tukeen.

Puhemies Anu Vehviläinen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Viime kaudella opetusministeri Grahn-Laasosen johdolla valmistui kiusaamisen estämistä käsitellyt asiantuntijaraportti, jonka toimenpide-ehdotusten toimeenpanon edellinen hallitus jo aloitti. Mihin toimiin tämä hallitus on näiden valmiiden toimenpide-ehdotusten suhteen ryhtynyt?

Toiseksi, arvoisa puhemies: Hallitus on siirtämässä koulupsykologit ja ‑kuraattorit maakunnallisten sote-organisaatioiden armoille, joten rehtoreilta poistuu yksi tärkeä keino puuttua kouluväkivaltaan ja kiusaamiseen. Psykologien ja kuraattoreiden on tärkeää työskennellä mahdollisimman lähellä, kiinteänä osana koulun arkea. Hallituksen esityksen myötä ammattilaisten apua on entistä vaikeampi saada. [Vasemmalta: Ei pidä paikkaansa!] Kysyn ministeri Kiurulta: voisitteko vielä kerran harkita, että näitä tärkeitä palveluita ei siirrettäisi maakunnille rehtoreiden ulottumattomiin?

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella opetus‑ ja kulttuuriministeriössä tosiaan työskenteli tällainen laaja asiantuntijaryhmä, joka teki erittäin ansiokkaan raportin siitä, millä keinoilla voidaan koulukiusaamista ehkäistä ja vähentää. Valitettavasti edellinen hallitus ei juurikaan ehtinyt näitä toimenpiteitä toteuttaa, mutta niitä on pantu toimeen ja tullaan panemaan toimeen tämän vaalikauden aikana. Muun muassa lasten sosioemotionaalisia taitoja kehittävä hanke eli kiusaamisen vastainen hanke varhaiskasvatuksessa on jo aloitettu, Opetushallitus on tuottanut ja on kohta julkaisemassa oppaan, joka liittyy koulukiusaamisen ehkäisyyn kouluissa, ja sen lisäksi Opetushallitus muun muassa on panostanut opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen, turvallisuuden ja osallisuuden huomioimiseen. Nämä kaikki olivat sellaisia toimenpide-ehdotuksia, mitä tämä asiantuntijaryhmä antoi.

Mitä tulee koulupsykologeihin ja ‑kuraattoreihin, niin tämä sote-lakikokonaisuus on parhaillaan lausuntokierroksella, ja hallituksen keskeisenä lähtökohtana [Puhemies koputtaa] on ollut se, että nämä palvelut kyllä säilyvät [Puhemies koputtaa] kouluissa ja oppilaitoksissa riippumatta siitä, mikä organisaatio [Puhemies koputtaa] sitten toimii työnantajatahona.

Arvoisa puhemies! Jokaisella lapsella on lain mukaisesti oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Viimeaikainen uutisointi kouluväkivallanteosta Vantaalla on vain jäävuoren huippu. Suoranaista kouluväkivaltaa tapahtuu päivittäin ympäri Suomen.

Tälläkin eduskuntakaudella on kuultu hyviä aloitteita kiusaamisen ja kouluväkivallan ehkäisemiseksi, kuten se, että kiusaajan tulisi vaihtaa koulua, ei kiusatun. Me perussuomalaiset myös kannatimme esimerkiksi terapeuttisia valmiuksia omaavien aikuisten lisäämistä kouluihin. Hallitukselle ehdotukset eivät kuitenkaan tunnu kelpaavan — kauniita sanoja kyllä riittää.

Yhdenkään lapsen ei tule joutua pahoinpidellyksi koulussa. Miksi hallitukselle ei siis kelpaa tehdyt avaukset, kuten se, että kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua eikä kiusatun? Ja olisiko syytä OAJ:n ehdotuksen mukaisesti antaa rehtoreille mahdollisuus evätä kiusaajan oikeus opetukseen ja vaatia asioiden selvittämistä psykologin kanssa?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tietenkin toivotaan kaikkien eduskuntapuolueiden osallistumista siihen työhön, mitä Suomessa tehdään kiusaamisen ehkäisyksi, ja tämä hallitus tulee hallitusohjelman mukaisesti näiden kaikkien jo mainittujen toimenpiteiden lisäksi vielä laatimaan toimenpideohjelman kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisyksi, ja siihen työhön aion — ja olen jo ilmoittanut, että haluan — kutsua kaikki eduskuntapuolueet mukaan, koska näen tämän asian meidän kaikkien yhteisenä ja tiedän, että kaikilla ryhmillä myöskin on esityksiä ja näkemyksiä siitä, miten asiaa pitäisi hoitaa.

Mitä tulee koulun vaihtamiseen, niin Suomen lainsäädäntö turvaa kaikkien oppilaiden oikeuden opetukseen omassa lähikoulussaan ja koulu ei voi pakottaa oppilasta huoltajien tahdon vastaisesti vaihtamaan koulua. Asiantuntijat eivät myöskään kannata tämänkaltaisia toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisyksi, koska yleensä kiusaaminen on paljon monimutkaisempi ilmiö. Siihen osallistuu yleensä muitakin oppilaita kuin vain yksi, [Puhemies koputtaa] eli kyse on ryhmäilmiöstä, ja monet kiusaajat [Puhemies koputtaa] ovat myöskin itse joutuneet kiusaamisen kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Koulumaailma ja lasten kasvatus ovat muuttuneet. Koulut ovat suurempia, ja häiriökäyttäytymistä esiintyy yhä nuoremmilla lapsilla. Pieniä kyläkouluja on lakkautettu, avoimet opiskeluympäristöt ovat lisänneet keskittymisvaikeuksia, ja esimerkiksi kunnioitus aikuisia kohtaan on kadonnut. Myös vieraskielisten lasten määrän hurja kasvu on tuonut omat ongelmansa. Vastuuton maahanmuuttopolitiikka on omiaan lisäämään turvattomuutta kouluissa muun muassa kielimuurin ja kulttuurierojen vuoksi. Haluttomuus kotoutua näkyy jo varhain. Opettajat pelkäävät usein puuttua kiusaamistilanteisiin potkujen, vanhempien, rasismisyytösten ja syytteiden pelossa. Kysynkin: tunnustaako hallitus lainkaan mainitsemiani juurisyitä, jotka lisäävät turvattomuutta kouluissa, ja miten aiotte helpottaa opettajien kynnystä puuttua ongelmiin?

Arvoisa puhemies! Minä kyllä vierastan tällaista puhetta ja ajattelutapaa, jossa ajatellaan, että ikään kuin kiusaamisen syy olisi tietty ryhmä lapsia tai muualta tänne muuttaneet — näin ei suinkaan ole. [Jussi Halla-ahon välihuuto] Sen sijaan tiedetään, että kun kiusaamisesta puhutaan, niin yleensä siihen liittyy myöskin esimerkiksi syrjintää ja rasismia. Suomessa on tutkittu muun muassa afrikkalaistaustaisten suomalaisten kokemuksia koulumaailmasta ja varhaiskasvatuksesta, ja tässä tutkimuksessa tuli ilmi, että monien ensimmäiset rasismin kokemukset olivat jo varhaiskasvatuksesta. Eli tältä osin lähden kyllä itse siitä, että meillä on velvollisuus turvata aivan joka ikisen lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. [Sebastian Tynkkynen: Ohitatte kysymyksen!]

Toimenpiteitä tarvitaan lasten oppimisen tuen vahvistamiseksi. Siihen luodaan uutta lainsäädäntöä varhaiskasvatukseen tällä vaalikaudella, minkä lisäksi ohjataan rahaa perusopetukseen lasten oppimisen tuen vahvistamiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Koulukiusaaminen sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää. Suomessa jokaisen on tunnettava olonsa turvalliseksi. Aivan erityisesti tämän täytyy toteutua lasten kohdalla. Lapset ovat suojattomia, kun he joutuvat kiusaamisen kohteeksi. Nyt sosiaalinen media on tehnyt kiusaamisesta entistäkin raadollisempaa. Se mahdollistaa kiusaamisen, joka tavoittaa uhrin kaikkialla: kotona, koulussa, vapaa-ajalla, aamulla, päivällä ja yöllä. Sosiaalisen median kautta kiusaamisen väkivaltatilanteet levitetään myös muiden ihmisten katsottavaksi. Pahimmillaan tämä vaikuttaa kielteisesti lapsen terveyteen, hyvinvointiin ja koko loppuelämään.

Arvoisa puhemies! Kysynkin ministeri Anderssonilta: mitkä ovat hallituksen välittömät toimenpiteet kiusaamisen mutta erityisesti sosiaalisen median aiheuttamien ongelmien poistamiseksi? [Oikealta: Hyvä kysymys!]

Arvoisa puhemies! Aivan kuten kysyjä totesi, niin haasteita tämän päivän koulujen arjessa tuottaa se, kuten tässä todettiin, että kiusaaminen on myöskin siirtynyt yhä voimakkaammin erilaisiin sosiaalisen median alustoihin ja erityyppisiin kanaviin. Siinä se työ, mitä Opetushallituksen kautta tehdään, että vahvistetaan opettajien osaamista tämänkaltaisen kiusaamisen havaitsemisessa, on äärimmäisen tärkeätä. Sitä tuetaan tämän vaalikauden aikana. Myöskin kodin ja koulun välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää tämänkaltaisten kiusaamistapausten havaitsemisessa, koska usein on niin, että kotona sisarukset tai vanhemmat ehkä havaitsevat myöskin sosiaalisen median kautta tulleita viestejä eri tavalla kuin mitä opettaja siinä oppilaitoksen arjessa pystyy havaitsemaan. Tämän lisäksi nuorisotyön toimijat toimivat yhä vahvemmin myöskin sosiaalisen median kanavissa, ja minusta on äärimmäisen tärkeätä, että he ovat myöskin siellä läsnä, jotta nuoret voivat matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä, jos joutuvat syrjinnän, kiusaamisen tai henkisen [Puhemies koputtaa] väkivallan kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Kiusaamista on ollut maailman sivu, ja me kaikki tiedämme sen negatiiviset vaikutukset, ja me tiedämme, ettei ole mitään hokkuspokkustemppua, millä se yhtäkkiä saadaan pois. Tässä tuli hyviä esimerkkejä siitä, miten netissä se on paljon, paljon helpompaakin kuin fyysisesti nähden.

Me emme voi lähteä siitä, että vain sitä kiusattua autetaan, vaan myös kiusaaja tarvitsee apua, ja moniammatillista apua. Kun miettii niitä juurisyitä, niihinhän meidän pitäisi paneutua. Kun miettii, että meillä on 20 prosentilla lapsista ja nuorista mielenterveysongelmia, ADHD-diagnoosi — sen esiintyvyys on 5 prosenttia — puhumattakaan päihdeongelmista, perheongelmista, niin eikö nyt pitäisi laittaa kaikki liikenevät varat nimenomaan siihen kivijalan rakentamiseen ja varhaiseen puuttumiseen? Tiedän, että on laitettukin, mutta aivan liian vähän. Eikö nyt kannattaisi satsata nimenomaan kivijalkaan eikä rakentaa uusia kerroksia?

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän kannattaa ja pitää tehdä sekä—että, siis panostuksia tarvitaan niin varhaiseen vaiheeseen, varhaisiin vuosiin kuin esimerkiksi sinne toiselle asteelle. Puhuja on aivan oikeassa siinä, että mitään nopeita hokkuspokkustemppuja ei löydy, vaan kyse on siitä, että me pitkäjänteisesti tuemme opetusalalla työskenteleviä, huolehditaan siitä, että resurssit ovat riittävät ja että tieto hyvistä toimintamalleista myöskin leviää eri puolille Suomea. Minä pidän äärimmäisen tärkeänä tässä yhteydessä tätä varhaiskasvatuksen oppimisen tuen mallia, mikä nyt tulee etenemään myös lainsäädäntöhankkeena tämän vaalikauden aikana, ja tämän pitkäjänteisen työn vahvistamiseksi myöskin nämä lisäpanostukset, mitä tehdään oppilas- ja opiskelijahuoltoon, jotka tulevat kohdistumaan niin perusopetukseen kuin toiselle asteelle, kyllä auttavat ja ovat tässä keskeisen tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Kiusaaminen ja väkivalta ovat painajaista paitsi uhreille myös näiden vanhemmille, koska mikään ei ole normaalille ihmiselle pahempaa kuin tunne siitä, että ei voi suojella omaa lastaan. On täysin ymmärrettävää, että Vantaan tapaus on mennyt ihmisillä tunteisiin, ja toivon, että tämä raivo johtaa muuhunkin kuin päättäjien huolestuneisiin twiitteihin tai nollatoleranssijulistuksiin.

Väkivallan ja kiusaamisen takana on varmasti moninaisia syitä, mutta uhri ei voi jäädä odottamaan juurisyiden ratkaisua. Opettajilla pitää olla keinot ja laillinen selkänoja toimia heti. Juuri se, että näitä keinoja ei ole, johtaa siihen, että kiusaaminen lakaistaan maton alle, kunnes tapahtuu jotain kauheaa. Kysynkin hallitukselta: aiotaanko konkreettisia, nopean toiminnan mahdollistavia keinoja opettajille lisätä?

Arvoisa puhemies! Kysyjä ei valitettavasti tarkentanut, minkä tyyppisiä keinoja hän tarkoittaa tai mitä keinoja hän haluaisi lisää keinovalikoimaan. Se, mitä pystytään oppilaitosarjessa jo tekemään, liittyy tietenkin oppilaan poistamiseen luokkahuoneesta, opetustilasta, jälki-istunnon määräämiseen, myöskin oppilaan kotiin lähettämiseen, ja äärimmäisissä tapauksissa myöskin määräaikainen erottaminen on perusopetuksessa mahdollista. Samaten, jos puhutaan oikein vakavista tapauksista, myöskin rikosoikeudellinen vastuu, mikäli puhutaan opetuksen järjestäjistä, tai jopa vahingonkorvausvastuu voi tulla kyseeseen.

Muuten, mitä tulee lainsäädännöllisiin muutoksiin, meillä on ollut tarkoitus käydä läpi niitä ehdotuksia, mitä tämä asiantuntijaryhmä viime kaudella antoi lainsäädännön muuttamiseksi osana sitä työtä, mitä kaikki puolueet yhdessä tulevat tekemään tämän toimenpideohjelman puitteissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki fyysinen ja henkinen väkivalta on tuomittavaa. Jokainen tapaus on liikaa. Kun itsetunto ja omanarvontunto murenevat ja tilalle tulee pelko, voimaantuminen vie aikaa.

Koulujen yhteisöllinen ilmapiiri vähentää kiusaamista. Uudet kaverit, harrastukset, turvalliset aikuiset, yhteisöt auttavat. Kysyn ministereiltä: Miten edistämme erilaisuuden kunnioittamista ja sietämistä kouluissa muuten kuin niin, että itse näytämme täällä eduskunnassa mallia ja käyttäydymme kunnioittavasti toisiamme kohtaan? Miten voimme tukea rehtoreita koulujen kannustavan ilmapiirin johtajina ja luojina koronakiireiden keskellä?

Arvoisa puhemies! Minusta puhuja kyllä hienosti toi esille, että kyllä esimerkinkin voima on suuri, ja tältä osin meillä on kaikilla rooli ja vastuu suomalaisessa yhteiskunnassa, niin aikuisilla kuin lapsilla.

Mitä tulee koulun toimintakulttuuriin, niin minä painottaisin ja toistaisin ehkä sen, mitä sanoin aikaisemmin, että oleellista on se, että on riittävästi aikuisia, joilla on riittävästi aikaa. Ja tämä on kyllä äärimmäisen ajankohtaista myöskin nyt, kun eri puolilla Suomea tällä hetkellä kunnissakin pohditaan aika vaikeita valintoja suhteessa talouteen: siihen, että jos pitää säästää, mistä säästetään. Ja kyllä minun vahva viestini opetusministerinä on ollut se, että aina kun säästöjä ja leikkauksia kohdistetaan opetus- tai sivistystoimeen, niin se on myöskin resurssien viemistä pois siltä työltä, mitä kouluissa tehdään koulun toimintakulttuurin vahvistamiseksi ja kehittämiseksi, sekä kiusaamisen vastaiselta työltä.

Arvoisa puhemies! Koulukiusaaminen ja väkivalta ovat herättäneet huolta meissä kaikissa — ei vain viime päivien uutisten valossa, vaan siksi, että kiusaaminen, väkivallanteot ja lasten ja nuorten pahoinvointi ovat kaikissa viimeaikaisissa oppilaskyselyissä nousseet. Ne ovat suomalaisen koulun surullista arkipäivää. Me emme saa enää sulkea silmiämme ja korviamme tämän asian edessä. Opettajilla ja rehtoreilla pitää olla välineet — ja velvoite — puuttua koulussa tai toisen asteen oppilaitoksessa tapahtuvaan väkivaltaan tehokkaasti ja saada apua tilanteiden ennaltaehkäisyyn poliisilta ja sosiaaliviranomaisilta, esimerkiksi Ankkuri-toiminnan avulla.

Ministeri Andersson tai ministeri Ohisalo, millaisia matalan kynnyksen keinoja ja toisaalta velvoitteita puuttua kouluväkivaltaan ja kiusaamiseen on jatkossa tarjolla oppilaille, opettajille ja kouluille sekä oppilaitoksille?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on mielestäni tärkeätä painottaa — että viesti tulee selväksi — että velvoite puuttua kiusaamiseen on jo olemassa. Se on jo lainsäädännössä opetuksen järjestäjillä, kaikilla, jotka koulussa toimivat, ja mielestäni on tärkeätä, että niin vanhemmat kuin myöskin lapset itse tietävät siitä.

Kuten kysyjä totesi, matalan kynnyksen palveluita — yhteistyömalleja, mitä on kehitetty — on eri puolilla Suomea. Yhteistyöstä lastensuojeluviranomaisten kanssa, monissa tapauksissa myöskin poliisin ennalta estävän työn kanssa, on saatu hyviä tuloksia. Sekin on ollut tapa terävöittää kaikenikäisille oppilaille, että vakavissa tapauksissa voi olla kyse henkisestä tai fyysisestä väkivallasta eli teosta, joka voi täyttää rikoksen tunnusmerkistöä.

Myöskin kolmannen sektorin toimijoiden, erilaisten järjestötoimijoiden, kanssa tehdään eri puolilla Suomea hyvää työtä kiusaamista vastaan muun muassa vaikeiden ja pitkään jatkuneiden kiusaamistapausten selvittelyssä.

Arvoisa puhemies! Kysymys on erittäin tärkeä, ja on hienoa, että tämä huoli jaetaan koko tässä salissa yhdessä ja että me voimme kaikki panostaa yhdessä siihen. Kuten täällä on mainittu, tämä moniammatillinen työskentelymalli — Ankkuri-tiimi yhtenä esimerkkinä — on jo nykyisellään erittäin toimiva malli, jossa poliisi yhdessä sosiaalitoimen, terveystoimen ja nuorisotyön kanssa puuttuu tilanteisiin jo siinä vaiheessa, kun ne eivät vielä ole menneet liian pahoiksi. Pahimmillaanhan kiusaamisessa on kyse jo rikosasiasta.

Tässä asiassa hallitus on jo edennyt. Se on lisännyt poliisien resursseja, ja esimerkiksi tänä vuonna poliisille tulleita uusia määrärahoja on nimenomaan kohdistettu lapsiin kohdistuvien rikosten ennalta estämiseen, ja totta kai on niin, että tämä työ ei voi loppua siihen, mitä tämä hallitus tekee. Tämän täytyy jatkua tästä pitkälle.

Koronakriisi on osoittanut sen, että jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevat ihmiset ovat myös kärsineet entistä enemmän. Se, että esimerkiksi lastensuojeluilmoituksia ei moniammatillisessa yhteistyössä ole pystytty tekemään tänä aikana, osoittaa sen, että korona saattaa pahimmillaan vielä pahentaa tilanteita, joissa ei päästä puuttumaan [Puhemies koputtaa] lasten ja nuorten arkeen hyvissä ajoin.

Rouva puhemies! Tahdon vähän nostaa esiin vielä tuota lasten ja nuorten sosiaalisen median käyttöä, koska sen ongelmista ei olla ehkä puhuttu tarpeeksi, ei olla havahduttu niihin. Siellä ei ole se pelkkä kiusaamismahdollisuus, vaan kun lapset ovat kasvaessaan heikommassa asemassa, niin se sosiaalisen median käyttö — itse asiassa usean yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan — lisää mielenterveyden ongelmia. Se pinnallisuus, mikä siellä on, vääristää minäkuvaa. Siitä seuraa aika vakavaa pahoinvointia tulevaisuuden aikuisille, minkä yhteiskunta sitten maksaa.

Perussuomalaiset tahtoisivat kysyä kännykän käytöstä kouluissa. Tarvitseeko sitä kännykkää näpertää siellä koulussa, kun varmaan täälläkin näkee, että aikuisena ehtii näpertää ihan tarpeeksi? Nyt on apulaisoikeusasiamies antanut päätöksen, että opettajat eivät saa kerätä oppilaiden kännyköitä pois tunnin ajaksi. Tarvitseeko koulupäivän aikana edes käyttää sitä älypuhelinta? Kysyn ministeriltä: aiotteko tehdä vaadittavat lakimuutokset, että ne kännykät [Puhemies koputtaa] saataisiin pois kouluista?

Arvoisa puhemies! Yleisenä käytäntönä voi todeta sen, että opetusministeri aika vähän puuttuu sellaisiin asioihin, jotka liittyvät siihen koulujen arkeen, siis tämäntyyppisiin toimintamalleihin, jotka enemmän ovat [Mika Niikon välihuuto] niiden vastuulla, jotka toimivat ja työskentelevät oppilaitoksen arjessa, rehtorit ja opettajat ynnä muut.

Sellaista viestiä en ole itse saanut opetuksen kentältä tai sidosryhmiltä, että toivottaisiin lakimuutosta nimenomaan tämän kännykkäasian hoitamiseksi. Olen siksi luottanut siihen, että opetusalan ammattilaiset kyllä pystyvät puuttumaan niissä tilanteissa, joissa se on häiritsevää, häiritsee opetusta tai häiritsee muita oppilaita, eli ainakaan opetusministerin korviin asti ei ole kantautunut opetusalan ammattilaisilta toiveita lakimuutoksista tältä osin. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä]

Arvoisa puhemies! Vantaalaisessa koulussa tapahtunut väkivallanteko on järkyttävä, ja kuten täällä on todettu, valitettavasti se ei ole ainutlaatuinen. Sen sijaan, että kyselemme täällä, että mitä sinä tai mitä joku toinen voisi tehdä, voisimme kysyä kaikki itseltämme: mitä minä voin tehdä? Jokainen meistä, jolla on lapsia, jokainen, joka on lasten kanssa tekemisissä, on vastuussa siitä, että meidän yhteiskuntamme on sellainen, että jokaisen lapsen on turvallista tulla kouluun.

Olen iloinen siitä, että opetusministeri Andersson kertoi meille, että näitä asiantuntijoiden esittämiä toimia ollaan nyt pistämässä toimeen. Opetushallitus tuo ohjeistuksen, se on erittäin hyvä.

Itse olen pyrkinyt omalta osaltani huolehtimaan siitä, että meidän kaupungissamme Vantaalla huolehditaan nyt siitä, että kaikki toimintamallit ovat kunnossa ja tällaista ei enää koskaan pääsisi tapahtumaan. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan kaikki aikuiset mukaan. Lyhyellä aikavälillä palkataan lisää aikuisia, luodaan käytännössä tämmöinen Ankkuri-toiminnan tyyppinen malli näihin vakaviin tapauksiin.

Mutta, opetusministeri Andersson, kysyisin: sen sijaan, että nyt pohditaan uusia [Puhemies koputtaa] toimenpiteitä, voisivatko kaikki parlamentaarikot yhdessä pohtia, miten jokainen meistä eri rooleissa voisi vaikuttaa siihen, [Puhemies: Aika!] ettei tällaista enää tapahtuisi?

Arvoisa puhemies! Olen kyllä kysyjän kanssa aivan samaa mieltä, että totta kai jokaisella ihmisellä on vastuu siitä, minkälaista esimerkkiä me annamme, vastuu siitä, miten me käyttäydymme toisiamme kohtaan niin täällä salissa kuin tämän salin ulkopuolella, esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa, mistä tässä aikaisemmin kannettiin huolta.

Ja uskon kyllä itse, että jos jokin asia yhdistää poliitikkoja, yhdistää puolueita poliittisen skaalan eri laidoilta Suomessa, niin koulukiusaamisen vastainen työ. Uskon, että meillä on yhteinen vahva tahto huolehtia siitä, että tältä osin kaikkien suomalaisten lasten oikeudet myöskin toteutuvat, ja tämä on ollut yksi syy, minkä takia minä olen halunnut kutsua kaikki eduskuntapuolueet mukaan tähän toimenpideohjelman työstämiseen, että me voimme myöskin yhdessä antaa signaalin koko suomalaiseen yhteiskuntaan siitä, että tämä on yhteinen asia ja tämä on asia, josta me olemme kaikki samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Aina kun koulukiusaamiseen puututaan, lähetetään vahva viesti koko yhteisölle siitä, että tämä ei saa enää toistua, ja se on tärkeä viesti. Mutta kun puutumme kiusaamiseen, olemme usein jo myöhässä. Sitä ovat edeltäneet vuosien ikävät tilanteet, vuosien painostus, usein se on voinut jatkua alakoulusta aina yläkouluun asti, ja se seuraa sitä ihmistä myöskin aina aikuisuuteen asti.

Kiusaamisen varhaiset enteet näkyvät jo päiväkodeissa. Se on enemmän siellä toisen lapsen poissulkemista, leikin ulkopuolelle jättämistä. Me tiedämme, kuten ministeri totesi, että päiväkodeissa tehdään jo paljon työtä lasten tunnetaitojen ja yhdessä leikkimisen parantamiseksi, ja tämä on tärkeää.

Kiusaajan taustalla on usein kuitenkin oman perheen pahoinvointia. Arvoisa ministeri, koronakriisi on lisännyt huoltajuusriitoja, parisuhdeongelmia, [Puhemies koputtaa] taloudellista huolta. Nämä vaikuttavat väistämättä lapsiin. Mitä voisimme tehdä perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi?

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeätä on huomata, että lasten ongelmat ovat koko perheen ongelmia. Sen takia erittäin olennaista on koko eduskunnan sitoutuminen perhepolitiikan tekemiseen. Lasten ja perheiden arjen tukeminen käy käsi kädessä. Siltä osin olemme lisäämässä ensinnäkin merkittävästi resursseja siihen, että me voimme aidosti tehdä lasten ja perheiden palveluissa muutoksia ja vastata tämän päivän perheiden tarpeisiin. Toisaalta meidän on käynnistettävä tukitoimia paljon varhaisemmin, paljon intensiivisemmällä tavalla, jotta lasten ja nuorten kohdalla heti, kun tulee ongelmaa, siihen pystytään puuttumaan. Tältä osin oppilas- ja opiskelijahuollon tarpeiden nosto on olennaista, ja siihen jo ministeri Andersson viittasi.

Lisäksi matalan kynnyksen tukipalveluiden ulottaminen kouluun niin, että keskustelu-apu alkaa heti, on aivan olennainen tekijä, [Puhemies koputtaa] jolla me voimme jatkossa menestyä. Tämä toimintamalli on nyt lanseerattu eri puolille Suomea heti hallituskauden aluksi, ja kiitos siitä eduskunnalle.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Alla barn har rätt till en trygg skolgång och alla former av mobbning och våld mellan eleverna måste genast åtgärdas och stoppas.

Kaikilla kouluissa työskentelevillä aikuisilla, oppilashuollolla sekä ennen kaikkea perheillä on vastuu siitä, että jokaisen oppilaan koulunkäynti on turvallista ja että koulunkäynti on hänelle mukava kokemus. Kysynkin hallitukselta: voiko hallitus vaikuttaa siihen, että ymmärrys asian vakavuudesta ja vuorovaikutus koulun, oppilashuollon ja lasten vanhempien välillä paranevat?

Arvoisa puhemies! Hallitus voi kyllä omalta osaltaan vaikuttaa ja hallituksen kuuluukin vaikuttaa siihen, että asian vakavuus tulee ymmärretyksi koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Taas kerran näen, että se on sellainen asia, jossa jokainen tässä salissa voi tehdä oman osansa.

Monet kiusaamisen uhrit ovat olleet yhteydessä ja ihan tuoneet esille sen, että vakavissa tapauksissa tosiaan ei pidä puhua koulukiusaamisesta vaan suoranaisesta väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä sellaisesta. Ja minusta tämäkin on tärkeä viesti, joka liittyy siihen, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Vuorovaikutusta tarvitaan ehdottomasti niin kodin ja koulujen kuin esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon ja muiden ammattiryhmien välillä. Taas kerran näen, että tämäkin, että me pidämme huolta koulutuksen resursseista — että sieltä ei leikata tai vähennetä opettavaa henkilöstöä, että me nyt vahvistamme oppilas- ja opiskelijahuoltoa, tuomme sinne ne mitoitukset — tukee tätä vuorovaikutusta ja tukee myöskin sitä, [Puhemies koputtaa] että opettajilla on aikaa koulun toimintakulttuurin kehittämiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Ruotsissa opettajilla on kokonaistyöaika, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että he ovat paikalla koulussa kahdeksasta neljään, ja kokemuksesta tiedän, että heillä on silloin myöskin aikaa tukiopetukseen, heillä on aikaa kiusaamistilanteiden ratkomiseen ja heillä on aikaa yhteydenpitoon vanhempien kanssa muutoinkin kuin Wilman välityksellä. Suomessa tätä velvoitetta kokonaistyöaikaan ei ole. Ruotsissa ja Norjassa oppilailla on myös  oikeus vahingonkor-vaukseen, mikäli kiusaamiseen ei puututa riittävällä tavalla. Arvoisa opetusministeri, ovatko nämä teidän mielestänne sellaisia työkaluja, joilla tähän kiusaamisongelmaan voitaisiin puuttua?

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustajalle hyvin konkreettisista kysymyksistä ja ratkaisuehdotuksista.

Ehkä sen verran totean, että nämä työaikaan liittyvät kysymykset eivät ole hallituksen työkalupakissa vaan ovat niiden työmarkkinaosapuolten asia, jotka niistä neuvottelevat.

Muilta osin, kuten totesin jo aikaisemmin, myöskin Suomessa voi tulla kyseeseen vahingonkorvausvelvollisuus, kun puhutaan opetuksenjärjestäjistä — jos on kyse vakavasta tapauksesta, jossa opetuksenjärjestäjä on laiminlyönyt omia velvoitteitaan lainmukaisesti turvata tätä turvallista opiskeluympäristöä — ja joissain äärimmäisissä tapauksissa myöskin rikosoikeudellinen vastuu liittyen virkarikoksiin.

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä keskustelu, ja on erittäin tärkeätä, että me saamme myöskin viestin perille siitä, että jokainen väkivaltateko on yksi liikaa. Myös koulukiusaaminen, kun se on pahoinpitelyä, on rikos, ja vaikka tekijä olisi alle 15-vuotias, hänelle saattaa siitä syntyä myös vahingonkorvausvastuu. Tämä on asia, mikä pitää myös pitää mielessä. Jokaisen vanhemman on myös hyvä muistuttaa omia lapsiaan siitä, että ei ketään saa kiusata, ei fyysisesti, ei henkisesti, ja siitä, että siitä voi joutua vastuuseen, vaikka ei olisi täyttänyt 15 vuotta. Vanhemmilla on vastuu omista lapsistaan, on tämmöinen valvontavastuu, ja myös vanhemmat voivat joutua vahingonkorvauksen maksajiksi, jos heidän lapsensa syyllistyvät rikolliseen tekoon. Tämä on myös hyvä asia [Puhemies koputtaa] muistaa ja muistuttaa lapsia niin koulussa kuin siellä [Puhemies koputtaa] kotona keittiönpöydän ääressä.

Arvoisa rouva puhemies! Vantaan koulussa tapahtunut väkivallanteko on vakava rikos, ja on tärkeää, että ihan joka kodissa, joka koulussa ja myös täällä eduskunnassa pysähdytään miettimään, mitä voimme tehdä, että voimme estää vastaavaa tapahtumasta. Opettajat ovat nostaneet esille vahvan huolen siitä, että hallitus on nyt siirtämässä maakuntiin oppilashuollon, joka on keskeisin keino vaikuttaa ja estää kiusaamista ja puuttua väkivallantekoihin. Viimeksi eilen psykologit, keskeiset asiantuntijat, totesivat, että tämä siirto, ei vain hallinnon siirtona vaan pykälämuutoksina, romuttaa sen keskeisen keinon, sillä oppilashuolto voi auttaa lapsia ja nuoria ja todellakin estää väkivaltaa ja kiusaamista kouluissa. Vetoan ja pyydänkin, että, hallitus, kuulisitte tämän hätähuudon asiantuntijoilta ja peruisitte tuon esityksen. Tämä on erityisen tärkeää sen takia, että merkittävä osa vakavastakaan kiusaamisesta ja väkivallanteoista ei tule aikuisten korviin. Kysynkin: mitä hallitus aikoo tehdä, jotta lapset uskaltaisivat puhua, uskaltaisivat kertoa väkivallasta ja kiusaamisesta, [Puhemies koputtaa] että lapset voisivat ilman pelkoa luottaa, että kun siitä puhuu, [Puhemies koputtaa] kiusaamisesta ja väkivallasta, kiusaaminen ei pahene vaan oikeasti saa apua.

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvin tärkeää, että me ymmärrämme, että hallituksen sote-esityksessä ei ole sellaista kohtaa, johon jo kahdesti on tässä keskustelussa vedottu ja annettu ymmärtää, että opiskelijoita palvelevat kuraattorit ja psykologit siirrettäisiin kouluista ja oppilaitoksista pois. Näin ei olla tekemässä. Kysymys on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, jossa toteamme, että koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ovat terveydenhuollon palveluja. Johdetaanko näitä ihmisiä, jotka ovat kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilökuntaa — neljä eri ammattihenkilöiden ryhmää — ja jotka lapsia ja nuoria palvelevat tämän kouluverkkomme puitteissa, rehtoreiden toimesta vai johdetaanko heitä sosiaali- ja terveydenhuollon johtajien toimesta? Tässä sote-esityksessä lähdetään siitä, että nämä palvelut säilyvät ja ne toteutetaan aina lähipalveluina kouluissa ja oppilaitoksissa [Puhemies koputtaa] ja nämä tilat on tarjottava kouluissa ja oppilaitoksissa. Nyt on kysymys vain siitä, [Puhemies koputtaa] kuka johtaa. Sote-porukkaa johtaa sote-porukka.

Arvoisa puhemies! Jo perusopetuslain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain nojalla oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, mutta nämä lainkohdat eivät tällä hetkellä täyty. Tälläkin hallituskaudella on tehty hallitukselle useita erilaisia aloitteita yli puoluerajojen. Osaa näistä uusista, ennaltaehkäisevistä toimintamalleista on pilotoitu Suomessa tai ulkomailla todella rohkaisevilla tuloksilla, eli konkreettisia ratkaisuehdotuksia ongelmiin löytyisi. Asian ratkaisu pähkinänkuoressa: tunnetaidot, hyvinvoiva kouluympäristö, hyvinvoivat oppilaat, hyvinvoivat opettajat ja oppilashuolto. Ei hyvinvoivan lapsen tai aikuisen tarvitse kiusata. Hyvinvoivassa kouluympäristössä myös opitaan paremmin.

Arvon hallitus, mihin nämä kaikki teille suunnatut ehdotukset ovat edenneet? Voimmeko sanoa, etteivät ne toimi, jos te ette edes kokeile niitä laajemmin? Juuri tämä osoittaa hallituksen välinpitämättömyyden ja sen, miksi emme todellakaan voi sanoa tehneemme kaikkeamme koulussa esiintyvän väkivallan ja kiusaamisen estämiseksi. Kaikille kaikkea, [Puhemies koputtaa] kohta kukaan ei saa mitään — se on tämän hallituksen ongelma. [Puhemies koputtaa] Priorisoikaa.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on käynnistänyt Oikeus oppia ‑nimisen yli 300 miljoonan hankkeen, jonka tavoitteena on vahvistaa laatua ja tasa-arvoa niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa. Se, mitä tämän hankkeen puitteissa tehdään konkreettisesti, on se, että me annamme myös rahallisia resursseja koulutuksen järjestäjille muun muassa juurikin näiden ennaltaehkäisevien toimintamallien toteuttamiseen. Ehkä erotuksena on se, että minä en pidä viisaana, että hallitus menee sanomaan juuri sen, miten kaikissa eri kunnissa ja kaikissa eri kouluissa pitäisi toimia, vaan luotan siihen, että myöskin kouluissa tiedetään, että tarvitaanko tähän meidän kouluympäristöön psykiatrinen sairaanhoitaja, tarvitaanko tänne lisää erityisopettajia, tarvitaanko nuorisotyöntekijöitä vai ehkä koulumummoja tai ‑vaareja. Meillä on lukuisia erilaisia hyviä toimintamalleja, ja näen, että parhaiten me tuemme näitä ennaltaehkäiseviä toimintamalleja pitämällä huolta siitä, että resurssit siellä oppilaitosten arjessa [Puhemies koputtaa] ovat kunnossa.

Rouva puhemies! Kukaan ei valvo kouluja. Kukaan ei varmista, että koulutuksen järjestäjät tekevät riittävästi kouluväkivallan tilanteiden hoitamiseksi. Ruotsissa ja Norjassa valvotaan, ja siellä on mahdollista hakea vahingonkorvauksiakin tämmöisissä tilanteissa. Suomessakin lainsäädäntö tämän kyllä mahdollistaisi, mutta meiltä puuttuu valvonta. Meillä ei ole yhteneviä suunnitelmia eikä toimintamalleja kouluväkivaltatilanteiden hoitamiseksi, ei valtakunnallisesti eikä kunnallisesti. Jokainen koulu saa hoitaa hommansa niin kuin haluaa. Yhdessä koulussa toimenpiteet toimivat, toisessa eivät, ja tämmöiset koulut saattavat olla näköyhteyden päässä toisistaan. Kaiken muun lisäksi tämä on valtava tasavertaisuusongelma.

Tässä vain muutamia ongelmia mainitakseni. Ne ovat hyvin selkeitä, perustavaa laatua olevia, rakenteellisia, mitään uutta ei niitten korjaamiseksi tarvitse tehdä, ja kaiken lisäksi nämä korjaustoimenpiteet saattaisivat olla vielä hyvinkin kustannusneutraaleja. Edellä mainittujen lisäksi minä nyt haluaisin arvon hallitukselta kysyä: milloinka ryhdytään ihan oikeasti hommiin, korjattavaa nimittäin löytyy?

Arvoisa puhemies! Hommiin on jo ryhdytty, hommia pitää tehdä koko ajan, ja niiden pitää myöskin jatkua tämän hallituskauden jälkeen. Minä olen tänään kyselytunnin aikana jo luetellut useita eri toimenpiteitä, mitä on tehty: Olemme käynnistäneet tämän ison Oikeus oppia ‑hankkeen jo viime syksynä, olemme toimeenpanneet niitä ehdotuksia, jotka tämä laaja asiantuntijaryhmä, joka työskenteli viime vaalikaudella, on ehdottanut. Sen lisäksi tulemme tekemään toimenpideohjelman, johon työhön me osallistamme mukaan kaikkia eduskuntapuolueita. Tulemme muuttamaan varhaiskasvatuslainsäädäntöä tuen oppimisen vahvistamiseksi sekä vahvistamme oppilas‑ ja opiskelijahuollon resursseja ja säädämme sitovista mitoituksista näihin palveluihin. Nämä nyt muutamia esimerkkejä mainitakseni siitä, mitä tämä hallitus tulee tekemään tämän vaalikauden aikana. Mutta tässä työssä onnistutaan ainoastaan, mikäli se on pitkäjänteistä, mikäli kaikki tässä salissa ovat sitoutuneita pitämään huolta meidän sivistyspalveluistamme ja niiden tulevaisuudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Kristillisdemokraatit eivät ole hyväksyneet EU:n elpymisrahaston perustamista, koska emme halua sitoutua vuosikymmeniksi EU:n yhteiseen velkaan sen maksajana ja takaajana.

Hallitus sen sijaan on tähän kokonaisuuteen sitoutunut ja perustellut sitä muun muassa sillä, että kysymys on kertaluontoisesta asiasta. Muun muassa valtiovarainministeri Vanhanen totesi hiljattain, että Suomi ei hyväksy elvytyspaketista pysyvää.

Nyt kuitenkin Euroopan keskuspankki on todennut, että EU:n kannattaisi tehdä rahastosta pysyvä. Samaa ovat aiemmin tuoneet esille Ranskan Emmanuel Macron sekä myöskin Saksan valtiovarainministeri.

Ensi viikolla on EU-huippukokous ja otetaan kantaa tähän omien varojen sopimukseen, jonka kautta elpymisvälineen lainanotto, 750 miljardia, mahdollistetaan. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: aikooko nyt Suomen hallitus omien varojen sopimuksessa vaatia selkeää kirjausta siitä, [Puhemies koputtaa] että paketti on kertaluontoinen, tai on muuten valmis kokonaan hylkäämään kyseisen elpymisrahaston?

Arvoisa puhemies! Päätös on kertaluontoinen. [Naurua] Päätös on näin tehty. Tiedän, että EKP:n piirissä on ajatuksia paljon siitä, että rahapolitiikan rinnalla unionin tasolla pitäisi olla myös yhteistä finanssipolitiikkaa, mutta tämä on kertaluontoinen päätös, ja EKP ei ole Eurooppa-neuvostossa eikä ole myöskään Ecofinissä tai euroryhmässä päätöksentekijänä.

Eli meidän kantamme on selvä: tämä on kertapäätös. Jos tulevaisuudessa tulee vastaavia tilanteita eteen, ne joudutaan taas sääntöjen mukaan käsittelemään omina kysymyksinään erikseen.

Arvoisa rouva puhemies! Kannattaa varmasti ottaa huomioon, että elpymisrahastonkin takana olivat ensin Saksan ja Ranskan esitykset, ja jos siihen lisää vielä EKP:n, niin ovat kohtuullisen vahvat toimijat taustalla tätäkin asiaa viemässä eteenpäin.

Sitten kun lähdetään maksamaan takaisin tätä velkaa, niin kaavaillaan omiin varoihin erilaisia EU-veroja. Nyt esimerkiksi astuu voimaan muovivero, mutta siellä on sitten tulossa ilmastoveroa, digiveroa, transaktioveroa ynnä muuta, ja sitten bkt-perusteisella osuudella huolehditaan loppuvelan maksamisesta.

Suomalaiset eivät silloin, kun liityimme EU:hun, ole antaneet minkäänlaista mandaattia sille, että EU alkaisi verottamaan meitä. Emme ole antaneet mandaattia velkaunioniin emmekä myöskään verounioniin. Nyt haluaisinkin kysyä asianomaiselta ministeriltä: voiko hallitus luvata sen, että unionille ei anneta verotusoikeutta ja se linjaa, että verotusoikeus jatkossakin [Puhemies koputtaa] kuuluu ainoastaan jäsenvaltioille?

Arvoisa puhemies! Olen ollut neuvottelemassa nykyistä perussopimusta, ja verotus on kansallisessa toimivallassa, eli jokainen jäsenvaltio, myös Suomi, [Keskeltä: Siinä se tuli!] itse päättää siitä, millä tasolla verotus järjestetään.

Kysymyksessä viittasitte siihen, että olisi tulossa muovivero. Tämä johtaa harhaan. Kyse on muovimaksusta, jota siis... [Perussuomalaisten ryhmästä: Ahaa! — Välihuutoja] — hei, kuunnelkaa — jota unioni ei peri muovin käyttäjiltä, vaan se sisällytetään jokaisen jäsenmaan maksuihin. Tilastollisesti on selvitetty kierrättämättömän muovin määrä, ja maksu määräytyy tällä perusteella. Eli tämä on osa jäsenmaksua, se ei ole keneltäkään, kuluttajilta tai yrityksiltä, perittävä vero, josta unioni päättää.

Arvoisa rouva puhemies! Matkailuala on ollut suuri kärsijä korona-aikana. Tuhansia alan työpaikkoja on jo menetetty, ja jäljellä olevat ovat todellisessa vaarassa. Rajoitustoimet ovat olleet valitettavia mutta tarpeellisia kokonaisuutta arvioitaessa, sillä hallitus on edennyt johdonmukaisesti terveys ja turvallisuus edellä.

Koululaisten syys- ja hiihtolomat on jaettu kolmelle viikolle ja kolmeen alueeseen. Tässä poikkeustilanteessa voisi olla perusteltua muuttaa normaaliajan käytänteitä terveyden, matkailuun liittyvien kustannusten ja matkailuviikkojen tasaisemman jakaantumisen kannalta. Kysyisinkin opetusministeriltä: olisiko järkevää jakaa lomaviikot nykyistä useammalle viikolle, esimerkiksi kuudelle viikolle, mille olisi matkailualan toimijoiden kannatus?

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustajalle mielenkiintoisesta ehdotuksesta. Kun puhutaan koululaisten lomista, niin pitää tietenkin muistaa, että se ei vaikuta ainoastaan hyvin laajaan, isoon työntekijäjoukkoon, joka työskentelee opetusalalla, vaan kaikkien lasten vanhempienkin loma-aikoihin, joten siksi tämänkaltaista ehdotusta pitää tarkkaan kyllä pohtia ja selvittää asianomaisten ja sidosryhmien kanssa yhteistyössä, mutta varmasti tällainen selvitys voidaan tehdä.

Arvoisa rouva puhemies! Kaivosasiat ovat jälleen pinnalla. Olemme kuulleet valtio-omisteisen Terrafamen kaivoksen vähemmistöomistaja Trafiguran rahanpesuepäilyistä. Vasemmistoliittohan kertoi Trafiguran ympäristörikkomuksista ja veroparatiisikytköksistä jo kolme vuotta sitten elinkeinoministerille kirjallisessa kysymyksessä.

Hallitusohjelman mukaan kaivoslaki uudistetaan niin, että ympäristönsuojelun taso paranee ja paikallisten vaikuttamismahdollisuudet vahvistuvat. Nyt TEM on kuitenkin julkaissut työryhmältä aivan riittämättömän ehdotuksen lakiluonnokseksi. Kysyisinkin ministeri Lintilältä: miten kaivoslain valmistelu etenee, ja noudattaahan hallitus ohjelmaansa kaivosalan vastuullisuuden lisäämiseksi ja verotuksen uudistamiseksi niin, että veroparatiisien sijaan hyödyt päätyvät suomalaisille?

Arvoisa rouva puhemies! Aivan niin kuin kysyjä sanoi, kaivoslain uudistus lähtee hallitusohjelmasta, ja sen tavoitteena on ympäristön parempi huomioiminen, paikallisuuden huomioiminen ja toimintaedellytysten luominen. [Mika Niikon välihuuto] Tätä valmistelua on tehty kyllä hyvin avoimesti. Kaikki materiaali on avoimesti nähtävissä netissä. Työryhmään kuuluu kaivosalan edustaja, ympäristöjärjestöjen edustajia, työmarkkinaosapuolien edustajia ja paikallisia edustajia. En tiedä, miten sitä enemmän avoimesti voitaisiin tehdä. Taisi olla pari viikkoa sitten, kun tämä työryhmä järjesti avoimen julkisen kuulemisen, johon osallistui noin tuhat ihmistä. Eli kyllä me menemme ihan täysin hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti, ja tämä laki tulee valmiiksi vielä tämän vuoden puolella.

Viittasitte kaivosveroon. Kaivosverohan ei kuulu tähän, [Puhemies koputtaa] vaan kaivosverohan on valtiovarainministeriön puolella.

Arvoisa puhemies! YK:n pakolaisjärjestön johtaja Filippo Grandi on yhdessä IOM:n, siis Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön, johtajan kanssa toivottanut tervetulleeksi komission päätöksen antaa ehdotus yhteisestä pakolais- ja siirtolaisuuspolitiikasta. He toivovat, että tämä voisi olla Euroopan tilaisuus osoittaa, että on mahdollista kunnioittaa perusoikeutta turvapaikkaan samalla, kun yhteistyössä ratkaistaan käytännön haasteet tunnistaa kansainvälistä suojelua tarvitsevat, ja jakaa heistä vastuut.

Det har varit tydligt att våra gemensamma spelregler i Europa inte är tillräckliga och att vi som Europa inte har lyckats förverkliga den humanitet som vi säger att vi står för.

Ja kysyisin ministeri Ohisalolta: Näettekö, että EU-maiden on vihdoin mahdollista päästä sopuun vastuun jakamisesta? Voimmeko toivoa, että EU:n maahanmuuttopolitiikka ottaa askeleen kohti inhimillisempää toimintaa? Lainatakseni Ursula von der Leyenin sanontaa: ”Ihmisen pelastaminen ei voi olla valintakysymys.” [Mika Niikko: Eikä rahasta kiinni!]

Arvoisa rouva puhemies! Tack för en väldigt bra fråga. Som ledamot Biaudet sade: vi behöver gemensamma regler i Europa, det har vi inte haft nu. [Sebastian Tynkkynen: Kansallisiin käsiin!]

Nyt olemme vihdoin saaneet komission uudistusesityksen, joka käsittää yhtäältä sen, mitä EU:n tarvitsee tehdä ulkorajojen ulkopuolella kolmansien valtioiden kanssa, sen, mitä tapahtuu rajavalvonnassa, jota vahvistetaan, ja sen, mitä tapahtuu EU:n sisällä. Ja se, mitä tapahtuu EU:n sisällä, lienee se kaikista suurin kysymys. Meiltä ovat puuttuneet ne oikeudenmukaiset käsittelytavat turvapaikkahakemuksille ja samaan aikaan se oikeudenmukainen solidaarinen vastuunjako tässä kokonaisuudessa.

Suomelle on totta kai aivan keskeistä se, että ulkorajavaltiona me pidämme huolen siitä, että ulkorajoja valvotaan ja ihmisten turvapaikkahakemukset käsitellään oikeudenmukaisella tavalla, ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Hallitus on tästä alustavasti kesällä käynyt keskustelua, ja keskustelu tästä jatkuu.

Arvoisa puhemies! Suomi on osittain ollut, tietenkin pitkään, esimerkkinä hyvästä toiminnasta kiintiöpakolaisuusjärjestelmän puolesta. Voitaisiinko ajatella, että Suomi voisi ajaa myös sitä, että tämä olisi osa myöskin tätä EU:n pakettia, että EU-maat myöskin ryhtyisivät tällaiseen pitkäjänteisempään kiintiöpakolaisuusvastuuseen, ottaisivat sellaisen toimintamallin?

Arvoisa puhemies! Minulla oli Euroopan parlamentissa tilaisuus seurata komission edellistä maahanmuuttopaketin käsittelyä vuoden 2015 siirtolaisinvaasion jälkeen. Yhteisen turvapaikkapolitiikan uudistaminen kaatui tuolloin jäsenmaiden vastustukseen, ja näin käynee nytkin.

Komission uudenkin esityksen keskeinen virhe on se, että se ei pyri vähentämään tulijoiden määrää vaan ainoastaan jakamaan riesaa jäsenmaiden kesken. Välimeren yli tuleva muuttoliike on haitallista Euroopalle, ja sitä tulee pyrkiä rajoittamaan. Tulijat eivät lopu vastaanottamalla ja jakamalla, sen sijaan eurooppalaisten yhteiskuntien kantokyky loppuu. Kokeeko hallitus, että siirtolaispainetta Afrikasta ja Lähi-idästä voidaan kestävällä tavalla hallita automaatilla, joka jakaa Kreikkaan tai Italiaan meren yli tulevia siirtolaisia muualle Eurooppaan? — Kiitos.

Puhemies Anu Vehviläinen

Ministeri Ohisalo, ja pahoittelen, että tässä jäi yksi kysymys vastaamatta. — Olkaa hyvä, ja nämä molemmat kysymykset samalla erää.

Arvoisa rouva puhemies! Otetaan lyhyesti molemmat.

Kysymykseen siitä, mitä tulee kiintiöpakolaisjärjestelmään ja ehkä ylipäätään niihin laillisiin reitteihin Euroopan unioniin: Hallitusohjelmassa olemme sitoutuneet niiden reittien edistämiseen, ja myös EU-puheenjohtajuuskaudella tätä pidimme esillä. Se on myös komission esityksen osana, eli pyritään siihen, että yhä useampi, joka Eurooppaan tulee, tulee tänne selkeästi laillisia reittejä. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on tästä yksi hyvä, toimiva esimerkki. [Ville Tavion välihuuto]

Se, mitä tehdään rajoilla, on totta kai, kuten sanoin, Suomelle ulkorajavaltiona erittäin tärkeää. Tässä viimeisten vuosien aikana, tulevaa rahoituskautta ajatellen, myös Frontexin resurssia on vahvistettu erittäin paljon, ja nyt tässä paketissa tullaan esittämään, että rajoilla myös tehdään nykyistä parempia terveys- ja turvallisuustarkastuksia ja käytetään yhteisiä tietokantoja ja -järjestelmiä siitä, että tiedetään, keitä ihmisiä Euroopan unionin alueella liikkuu. Tämän lisäksi toki ulkorajavalvontaa esimerkiksi pysyvien rajajoukkojen kautta lisätään.