Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2016

Arvoisa herra puhemies! Kiitän tilaisuudesta saada esitellä valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2016.

Vuosikertomukseen on entiseen tapaan kirjattu ministeriöille annettuja lausuntoja, kantelujen toimenpideratkaisujen ratkaisuselosteita ja valtioneuvoston laillisuusvalvonta-asioissa ministeriöille annettuja oikeudellisia kannanottoja sekä asianajajien valvonnan toimintaan liittyviä tietoja.

Arvoisa herra puhemies! Tehtäväni tässä lähetekeskustelussa on keskittyä vuoden 2016 kertomuksen selostamiseen. Kunnioitetun entisen tasavallan presidentin Mauno Koiviston hautajaispäivänä helatorstaina 25. toukokuuta Helsingin Sanomain politiikkasivulla julkaistun laajan artikkelin vuoksi on kuitenkin syytä lyhyesti käsitellä oikeuskanslerin nimittämisprosessiin liittyneitä kysymyksiä. Tämäkin asia liittyy käsillä olevaan oikeuskanslerin kertomusasiaan sikäli, että oikeuskanslerin nimitysasia tuli ajankohtaiseksi jo viime vuonna, kertomusvuonna, kun Jaakko Jonkka loppusyksyllä ilmoitti lähimmille työtovereilleen aikeistaan jäädä eläkkeelle kuluvan vuoden kevätpuolella ja tiedusteli silloin mahdollisuuksistani jatkaa työntekoa, jotta molemmat viraston ratkaisijat eivät siirtyisi eläkkeelle samaan aikaan.

Oikeuskanslerin oli määrä aloittaa virassaan heti vapun jälkeen, 2. päivänä toukokuuta. Erityisesti nyt jälkikäteen voidaan todeta, että aika oikeuskanslerin virallisesta eronpyynnöstä uuden viranhaltijan aiottuun aloittamisajankohtaan — se oli vähän alle kolme kuukautta — oli varsin lyhyt. Virkaeron pyytäneellä oikeuskanslerilla, sen enempää kuin kenelläkään nimitysasiaa oikeusministeriössä valmistelleella virkamiehelläkään, ei voinut olla kuitenkaan tietoa siitä, että tämän maan tärkeimpiin kuuluvan nimitysasian vireillä ollessa hallituksen niin sanotun puoliväliriihen yhteydessä ministereiden määrää lisättiin ja muun muassa oikeusministerin tehtävät osoitettiin uudelle ministerille. On asianmukaista, että tehtävänsä juuri aloittanut ja myös Oikeuskanslerinviraston ylimmistä virkanimitysasioista vastaava oikeusministeri sai mahdollisuuden tutustua nimitysasiaan ja muodostaa virkavastuulla oma kantansa siihen. Kun kysymys oli perustuslain mukaisesti valtioneuvoston yhteydessä toimivasta oikeuskanslerista, tämä koski luonnollisesti myös muita valtioneuvoston jäseniä, erityisesti pääministeriä ja virkanimityspäätöksen tehnyttä tasavallan presidenttiä.

Oman eläkeikäni jo 2,5 vuotta ylittäneenä minä ja uskoakseni Oikeuskanslerinviraston koko henkilöstö odotti, että uusi oikeuskansleri olisi voinut aloittaa tehtävässä alun perin aiottuna päivänä. Toisaalta oikeuskanslerin aloittamisajankohtaa koskevan kritiikin johdosta on syytä painokkaasti todeta, että perustuslaissa on täsmälliset ja vuosien saatossa vakiintuneen soveltamiskäytäntönsä saaneet säännökset niiden tilanteiden varalta, että oikeuskansleri on estynyt hoitamasta tehtäviään.

Olen itse hoitanut apulaisoikeuskanslerin sijaisen ja apulaisoikeuskanslerin tehtäviä noin 10 vuotta. Melko pienellä ynnäämisellä voisin laskea, kuinka monta vuotta yhteen laskien olen niistä perustuslain 69 §:n mukaisesti hoitanut oikeuskanslerin tehtäviä. Menemättä yksityiskohtiin voin esimerkiksi todeta, että olen viime vuoden loppupuolelta lukien jo nyt hoitanut oikeuskanslerin tehtäviä pidempään kuin mitä määräaikainen oikeuskansleri tulee tämän kritiikin kohteena olleena loppuvuonna hoitamaan.

Oikeuskansleri yksittäisenä virkamiehenä on toki henkilö, mutta perustuslaissa säädetystä ylimmästä valtioneuvoston ja tasavallan presidentin laillisuusvalvonnan tehtävästä puhuttaessa kysymys on instituutiosta, jonka olemassaolosta ja täydestä toimintakyvystä kaikissa tilanteissa ei voi olla epäilystäkään. Yli neljännesvuosisadan Oikeuskanslerinviraston valtioneuvostoasioiden ja vuosia apulaisoikeuskanslerin tehtävissä toimineena minun on ollut aika vaikea seurata edellä todetussa sanomalehtiartikkelissa heitettyjä täyslaidallisia, joiden mukaan "valtiosääntöoikeudellisesti on hyvin ongelmallista, että Suomessa ei ole vuodenvaihteeseen saakka oikeuskansleria" tai että "tällaisilla tilapäisillä järjestelyillä murennetaan oikeuskanslerin tehtävän riippumattomuutta, arvovaltaa ja laillisuusvalvonnan uskottavuutta". Kuten todettua, kysymys ei ole nyt eikä tätä ennenkään koskaan ollut mistään tilapäisestä järjestelystä vaan selkeästä, perustuslain mukaisesta menettelystä, jolla on huolehdittu siitä, että valtioneuvoston ja tasavallan presidentin laillisuusvalvontatehtävästä on vastaamassa tasavallan presidentin siihen hakumenettelyn jälkeen nimittämä virkamies.

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston laillisuusvalvonnan ohella kansalaisten — tai niin kuin nykyään tulee sanoa, ihmisten — ja joskus myös järjestöjen ja muiden yhteenliittymien tekemien kanteluiden tutkiminen on edelleen toinen oikeuskanslerin päätehtävistä. Niissä kertomusvuonna annettuja toimenpideratkaisuja on perinteisesti hallinnonalakohtaisesti selostettu vuosikertomuksessa. Kanteluratkaisijan vaihtuessa, kuten esimerkiksi vuonna 2014, kantelujen määrä on aina hiukan noussut, mutta muutoin se on Oikeuskanslerinvirastossa vakiintunut noin 2 000 kantelun tienoille.

Kanteluasioiden käsittely- ja ratkaisutoiminnan kysymykset, sen enempää kuin minkään muunkaan Oikeuskanslerinviraston laajemman kehittämisen kysymykset, eivät minulle tässä yhteydessä määräaikaisena kuulu. Ne on jätettävä virassa vakinaisesti kohta aloittavalle. Kertomuspuheenvuorooni, kertomuksen sivut 24—28, viitaten kuitenkin totean, että erilaisten yksilöimättömien, sekavien, toimivaltaan kuulumattomien, toisaalla vireillä olevaa tai jo muualla ratkaistua asiaa koskevien ja niin edelleen, laillisuusvalvonnallisesti tuloksettomien kantelujen määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Tämä koskee varmasti myös toista ylintä laillisuusvalvontaviranomaista, eduskunnan oikeusasiamiestä.

Vuonna 2011 molemmissa viranomaisissa lainmuutoksella toteutetun kantelujen käsittelymenettelyä koskevan uudistuksen yhteydessä päädyttiin siihen, että kantelujen tekemistä ei laissa rajata eikä kantelumenettelylle muutenkaan säädetä minkäänlaisia prosessin edellytyksiä. Tämä oli silloin hyvä ratkaisu. Laillisuusvalvonnallisesti vähämerkityksisten tai peräti hyödyttömien kanteluiden kuitenkin lisääntyessä kummankin laillisuusvalvojan — toistan: kummankin laillisuusvalvojan — tulisi yhdessä pohtia keinoja tällaisen kantelutulvan hillitsemiseksi. Kummankin laillisuusvalvontaviranomaisen kotisivuilla julkaistavien yhtenäisten, nykyistä tarkempien kantelumenettelyä koskevien ohjeiden jälkeen meidän kummankin asiakaskuntaa voitaisiin opettaa vähitellen uusille asianmukaisille tavoille, niin että ilmeisen hyödyttömiä, toimivaltaan kuulumattomia, samaa asiaa uudelleen koskevia ja melko paljon myöskin täysin asiattomia kirjoituksia ei enää edes kirjattaisi kanteluiksi.

Oikeudellisesti kysymys olisi varsin helposti toteutettavissa, koska hallintokantelun perusolemus — se, mikä on hallintokantelu — ja sille asetetut perusvaatimukset ovat sentään hallinto-oikeudellisesti ja käytännössä saaneet hyvin vakiintuneet formaattinsa. Kenenkään oikeuksia ei siinä loukata vaan mietitään samalla myöskin sitä, mitä on työnteko ja mitä on tuloksellinen työnteko nykyaikana hallinnossa.

Arvoisa herra puhemies! Eläkkeelle siirtyneen oikeuskansleri Jaakko Jonkan kertomuspuheenvuoro, kertomuksen sivuilla 12—23, koskee kertomusvuoden loppupuolella käytyyn vilkkaaseen julkiseen keskusteluun viitaten oikeuskanslerin roolia lakien perustuslainmukaisuuden ennakollisessa valvonnassa. Minun rooliini ei tässä tilanteessa kuulu myöskään valtioneuvoston laillisuusvalvontaa tai kapeammin todettuna niin sanottua listatarkastusta koskevien kehittämisideoiden esittäminen. Niitä toki olisi. Tarkoitukseni on, että voisin tehdä sellaisia vielä suoraan oikeuskansleri Tuomas Pöystille.

Nostan esille tässä yhteydessä vain yhden käytännön tason mutta työnteon tuloksellisuuden ja työnteon dynamiikan kannalta merkittävän asian. Oikeuskansleri suorittaa valtioneuvoston päätöksenteon laillisuusvalvontaan kuuluvaa viikoittaista henkisesti ja aineellisesti kuluttavaa listatarkastusta valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmään jo jaettujen esittelylistojen perusteella. Esittelylistat tulevat järjestelmään tiistaisin, ja tarkoitus on, että jo torstaina valtioneuvoston yleisistunnossa niistä päätetään — joskus 80‑luvulla Mauno Koivisto totesi, että maanantaina niistä sitten syytetään, mutta se ei liity tähän ajankohtaan enää. Normaalina listaviikkona tällaisen työtahdin voi katsoa riittävän, kun tarkastustyössä keskittyy juridiikkaan ja siinäkin tiettyihin olennaisiin asioihin eikä lainkaan laadunvalvontaan. Mutta laajempien ja yhteiskunnallisesti merkittävämpien hallituksen esitysten käsillä ollessa laillisuustarkastuksen mittana on usein lähinnä se — niitä on tänäkin keväänä annettu ja viime syksynä — että esitysehdotus täyttää sellaiset minimivaatimukset, perusvaatimukset, että se ylipäätään voidaan hallituksen esityksenä eduskunnalle antaa. Tunnettuahan on, että oikeuskanslerilla ei ole valtaa keskeyttää sellaista prosessia, jossa hallitus haluaa antaa eduskunnalle esityksen, lakiesityksen. Sitä voidaan tietyssä määrin pysäyttää, tai ei pysäyttää vaan poistaa se listalta ja sitä täydentää ja parantaa, mutta edes siihen ei ole kovin suuria ajallisia mahdollisuuksia.

Kaoottisin tällainen tilanne on aina vaalikauden viimeisten valtiopäivien syksyllä, jolloin maailma pitää saada säädöstasolla kerralla valmiiksi ja eduskunnalle annettavia hallituksen esityksiä on viikkojen ajan, syys—lokakuu, vielä marraskuukin lukien, tuhansia sivuja joka ikinen viikko, 35 senttiä suomeksi ja 35 senttiä ruotsiksi viikossa. Jokainen tietää, minkälaista laillisuusvalvontaa, puhumattakaan laadunvalvonnasta, niinä kahtena päivänä voidaan harrastaa.

Arvoisa herra puhemies! Oikeuskanslerin keskeistehtäviin kuuluvan hallituksen esitysten perustuslainmukaisuuden ja muun oikeudellisen tarkastamisen vaiheistusta on siis tarpeen kehittää. Kehittämistoimet on tarpeen toteuttaa yhdessä hallituksen esityksiä laativien ministeriöiden kanssa. Vaikuttavienkin työtapauudistusten reunaehtona on kuitenkin edelleenkin oltava perustuslain 108 §:ään kirjattu oikeuskanslerin perustehtävä valtioneuvoston päätöksenteon lainmukaisuuden valvojana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! En ole toki ennättänyt lukemaan tätä kertomusta, mutta selailin tässä keskustelua kuunnellessani ja pysähdyin jo alkusivuille kohtaan, jossa käsitellään lainsäädännön tasoa. Olemme tästä asiasta melko usein täällä puhuneet, ja siksi kenties silmiini sattui kertomuksen sivuilla 14 ja 15 ollut teksti, jossa puhutaan lainvalmisteluun liittyvistä systemaattisista ongelmista. Tästä suora lainaus: "Ministeriöiden olisi huolehdittava, että niissä on riittävästi ammattitaitoista, myös perustuslakikysymyksiä tunnistavaa ja tuntevaa lainvalmistelukapasiteettia. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään valmistelevien virkamiesten ammatillisesta osaamisesta. Taloudellinen tilanne ja säästötarpeet ovat tuoneet havaintojeni mukaan enenevässä määrässä kiirettä ja poliittiselta taholta tulevaa painetta virkamiesvalmisteluun. Eräänlaista huippua tässä edustaa se, että fiskaalisilla intresseillä on avoimesti perusteltu jopa rangaistustason nostamista. Aiheellinen kysymys on, voivatko hallitusohjelman kirjaukset, nopeasti ilman alustavaa juridista valmistelua päätetyt poliittiset linjaukset ja niitä seuraavat kireät lainvalmistelun aikataulut vaikeuttaa perustuslaillisten näkökohtien huomioimista. Viitteitä tällaisesta saattaa olla näkyvissä." Tämä on aika voimakasta tekstiä.

Arvoisa puhemies! Lainsäädäntötyössä ei koskaan saisi olla niin kiire, että työ tehdään puutteellisin tiedoin tai huonosti valmistellen. Tähän asiaanhan on puuttunut myöskin lainsäädännön arviointineuvosto, ja se on tehnyt erittäin hyvää työtä ja tuonut omalta osaltaan esille näitä lainsäädäntötyön puutteita. Valitettavasti näistä puutteista huolimatta epäkohdat eivät ole poistuneet, ja se on näkynyt täällä myöskin tänä keväänä.

Arvoisa puhemies! Kiitän vt. oikeuskansleria perinpohjaisesta ja myös, voisiko sanoa, asiaan käyvästä ja jopa vähän henkilökohtaisestakin puheenvuorosta keskustelumme aluksi.

Aika on sellainen, että juuri tässä ajassa tarvitaan toimivaa, tehtäviensä tasalla olevaa ja hyvin resursoitua oikeuskansleria ja Oikeuskanslerinvirastoa. Meillä on poikkeuksellisen paljon erittäin haastavia uudistushankkeita käynnissä yhtäaikaisesti, ja ne ovat valtaosin luonteeltaan lainsäädännöllisiä asioita, jotka lakien kautta ratkaistaan täällä eduskunnassa. Viime kuukausien ja kahden viime vuoden aikana on käyty kiihtyvää keskustelua siitä, onko eduskuntaan tulevien lakiesitysten taso luonteeltaan riittävä. Aivan erityisesti on kiinnitetty siihen huomiota, onko perustuslakinäkökohdat valmiiksi esityksissä oikein punnittu. Kun tuo keskustelu on ollut runsaasti runsaampaa kuin aikaisempina vaalikausina, olen taipuvainen ajattelemaan, että tämä keskustelun määrä jo kertoo siitä, että ongelmien määrä on tosiasiassa suurempi kuin se on ollut aikaisemmin.

Oikeuskansleri Jonkka lehtilausunnossaan sohaisi kyllä muurahaispesään, mikä käynnisti ison julkisen keskustelun, ja hän sitten myöhemmin lausunnollaan pyrki tasapainottamaan keskustelua, ellei jopa tasapainoilemaan eri näkökohtien välillä. Tämä varmaankin senkin vuoksi, että tähän asiaan liittyy paljon poliittista rasitetta ja poliittisia näkökohtia, vaikka ensi sijassa puhutaan juridiikasta ja lakien valmistelun tasosta.

Mielestäni tässä keskustelussa, joka koskee oikeuskanslerin viran täyttämistä, ei kuitenkaan ole kyse sijaisuusjärjestelyssä henkilökohtaisen pätevyyden arvioinnista. Olen...

Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että sijaisuusjärjestelyssä tehdyt ratkaisut suhteessa henkilöiden osaamiseen ja kokemukseen ovat erinomaisen hyviä, siihen ei ole huomauttamista. Mutta sitten kysymys koskee sitä, onko hyvä, että näin tärkeä instituutio tällaisena aikana on vailla pysyvää viranhoitajaa. Ja tähän maallikko ilman oikeustieteen opintoja tai alan työtehtäviä joutuu vastaamaan, että kyllä, tässä saattaa olla ongelma. Juuri tämä aika vaatisi vahvaa omistautumista ja pysyvän viranhoidon järjestämisen kautta tulevaa toimintamahdollisuutta ja sitoutumista tehtäviinsä ja mahdollisuutta puhua niiden näkökohtien puolesta, jotka oikeuskanslerin tehtäviksi on säädetty. Mikään virasto ei ole hyvässä tilanteessa, jos johtaminen on pitkän aikaa sijaisuusjärjestelyjen varassa. Se ei ole henkilöarvio, ei viran edellisestä hoitajasta, ei viran tulevasta hoitajasta eikä viransijaisesta, kysymys on normaalista organisaation toiminnasta ja sen vaatimasta sitoutumisesta sekä henkilöstön osalta että myös ulkopuolisen maailman osalta. Ja aivan erityisesti tällä asialla on merkitystä nyt, kun on käyty ja on käynnissä iso keskustelu näistä lainvalmistelun tasoon liittyvistä näkökohdista. Siksi joudun tässä päätymään — sen jälkeenkin, kun olen kuullut vt. oikeuskanslerin puheenvuoron — siihen, ettei tämä ihan optimaalinen tilanne ole. Ja tämä ei ole siis moite viransijaisuuden haltijalle eikä hänen toiminnalleen vähimmässäkään määrin. Tässähän on kysymys siitä, mitä ratkaisuja nimittäjä tai nimittäjät ovat tehneet. Olen vahvasti sillä kannalla, että minulla ei ole mitään epäilyksiä tulevan oikeuskansleri Pöystin pätevyyden suhteen. Hänen toimintaansa pidemmän aikaa seuranneena voi sanoa, että on varmasti erinomaisen pätevä, monipuolisen virkauran omaava henkilö, ja rohkenen uskoa, että hänestä tulee erinomainen kansleri. Tämä pitkä täyttöaika on kuitenkin mielestäni ongelma, joka ansaitsee tulla mainituksi. Ja se täytyy mainita senkin takia, ettei tästä tulisi kovin pysyvää tapaa tärkeiden instituutioiden kohdalla, että tulee pitkiä jaksoja ennen kuin virka otetaan vastaan.

Sitten on toinen näkökohta, josta myös on hyvä todeta, että siinä on ongelma, ja sen ongelman nimi on se, että tuleva viranhaltija on keskeisessä valmistelutehtävässä erittäin isossa hankekokonaisuudessa eli tässä sote-uudistuksessa, johon kuuluu erittäin suuri määrä lainsäädännöllistä valmistelua, ja myös tulevaisuudessa se tulee olemaan kanslerin työssä erittäin iso asia. Tässäkin kohdin on parempi, että tämä ongelma todetaan, kuin että ajatellaan, että kun siitä ei puhuta, sitä ei ole olemassa. Rohkenen siis toivoa, että tämän ongelman toteamisella ei vaikeuteta kenenkään työtä mutta tehdään mahdolliseksi se, että sote-uudistuksen yhteydessä otetut kannat täytyy voida kuitenkin virastossa jatkossa arvioida riippumattomasti ilman väärää sidonnaisuutta niihin mahdollisiin ratkaisuihin, joita nyt eri portailla tässä asiassa tapahtuu. Eli kun sosiaali- ja terveysasiat ovat meille niin tärkeitä kuin ne ovat, on tärkeää, että myös tämän asian sekä kantelumenettelyssä että valtioneuvoston työskentelyssä tulevat näkökohdat tulevat objektiivisesti arvioitua ilman, että on tarve osoittaa aikaisemmin tehtyjä ratkaisuja oikeiksi.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän, että puhuja jatkaa puhujapöntöstä. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]

Arvoisa herra puhemies! Tässä puhutaan hyvin tärkeistä asioista kaiken kaikkiaan, ja varmasti on totta, että me olemme viime aikoina törmänneet hyvin usein keskusteluun lainsäädännön tasosta ja siitä, että joskus kiireen vuoksi, joskus kenties muiden syiden vuoksi, joudumme täällä eduskunnassa toteamaan, että lainvalmistelu ei ole ollut ehkä sitä luokkaa kuin olisi hyvä ollut olla, ja siksi kaikki kysymykset, mitkä liittyvät tähän kokonaisuuteen, resursseihin ja tähän, ovat hyvin tärkeitä. Kyllä minä kiinnitin vakavasti huomiota myös siihen, kun tässä mainittiin muun muassa kiireestä, mikä hyvin usein on, ja siitä, että on kovasti asioita ratkaistavana, luettavana ja läpikäytävänä hyvin lyhyessä, nopeassa ajassa.

Puhemies! Myös omalta osaltani yhdyn kyllä sitten, mitä tulee tähän virantäyttöön liittyvään näkemykseen, pitkälti siihen, mitä edustaja Heinäluoma tuossa äsken sanoi. Ei, en minäkään halua moittia missään nimessä viransijaisuuden haltijaa vaan todeta ääneen sen, että kyllä tietenkin tietynlainen ongelma on se, että tässä kuitenkin aika pitkä aika ollaan sitten vailla tätä vakinaista haltijaa. Mielestäni se oli ihan hyvin todettu, että on hyvä, että asia tässä kuitenkin todetaan, koska se ei varmasti ole ihan maailman tarkoituksenmukaisinta, ja sitten nimenomaisesti sen takia, että tämänkaltaisista asioista ei tulisi pysyvää käytäntöä kaiken kaikkiaan.

Omalta osaltani, puhemies, haluan myös korostaa sitä, että meidän on nähtävä tietenkin myös se tietty tosiasia, että tällä tulevalla oikeuskansleri Pöystillä on tämä soteen liittyvä iso valmistelutehtävä, ja varmasti tulevaisuudessa myös nämä asiat sitten katsotaan yhteen asianmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin kiitoksiin, joita täällä on esitetty vt. oikeuskanslerille tämän asian esittelystä ja hyvin suorasta puheesta. On totta, että oikeuskanslerin tehtävä, varsinkin tilanteessa, jossa — niin kuin tälläkin hetkellä — tehdään hyvin suuria uudistuksia, joihin perehtyminen ja siinä aikataulussa kannan sanominen siitä, ovatko ne perustuslain mukaisia vai eivät, on varmasti haasteellinen tehtävä. Tulee nyt mieleen, onko Oikeuskanslerinvirastossa ja valtioneuvostossa yhdessä mietitty, mitä pitäisi käytännössä tehdä. Meillähän on olemassa laintarkastuskunta, meillä on olemassa arviointineuvosto. Pitäisikö nyt sitten vielä olla jotakin lisää, joka mahdollistaisi tai tekisi, sanotaan, helpommaksi sitten sen oikeuskanslerin valvontatehtävän suorittamisen, joka hänelle lain mukaan kuuluu?

Itse nostaisin tässä vielä esille kysymyksen, joka itseäni askarruttaa. Kun Euroopan unionista tulee meille hyvin merkittävä määrä lainsäädäntöä, tarkistaako kukaan sitä, ovatko ne millään lailla oikeassa suhteessa verrattuna Suomessa voimassa olevaan perustuslakiin? Tiedän törmäystilanteita, ja ainakin sen asian kohdalla, jonka itse ministeriaikanani jouduin hoitamaan, ensin Suomen valtiosääntöasiantuntijat kertoivat, että kyllä tämä Suomen perustuslaki jellaa, että näin voidaan tehdä, mutta sitten puolentoista vuoden päästä sieltä komissiosta tuli kirje, että pitääkin muuttaa tämä eduskunnan hyväksymä lainsäädäntö koskien tukioikeuksien kuulumista. Ja niin me jouduimme sen muuttamaan, jotta vältimme joutumisen Luxemburgin tuomioistuimeen. Sen takia haluan nostaa tämän esille: onko meillä todella olemassa semmoista tahoa, joka katsoisi, mitä tulee Euroopan unionista, ja niiden määräysten suhdetta perustuslakiin?

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä tätä tulevaisuusosaa: se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut, ja siihen ei nyt muutoksia ole saatavissa.

Mutta kun meillä on kanslerinviraston korkea esimies täällä paikalla, haluaisin kysyä häneltä, miten hän näkee tämän julkisen esteellisyyskeskustelun. Eli tuleva viranhaltija on ollut keskeisesti vastuussa sote-aluevalmistelusta, on mitä ilmeisimmin hoitanut sitä erinomaisen hyvin, ja juuri sen takia, että hän on ollut hyvä mies, hänet ilmeisesti halutaan pitää täällä loppuun saakka, mikä tuottaa sitten myös tämän ongelman, että hän ei voi ottaa heti virkaa vastaan. Ja tulen sitten tähän kysymykseen: olisi varmasti hyvä kuulla, kun monien mieltä se askarruttaa, syntyykö tässä tilanne, jossa tuleva kansleri ei voisi ottaa kantaa sote-alueen mahdollisiin kanteluihin. Se on iso asia ja iso kokonaisuus sekä kansalaisten oikeusturvan kannalta että myös niin vanhojen kuin uusienkin yhteiskunnan organisaatioiden, kuten tulevien maakuntaliittojen, toiminnan kannalta ja myös ministeriöiden toiminnan kannalta, joten sillä, kuka näitä käsittelee, ja sillä, että hänen objektiivisuuteensa voidaan luottaa, on ilman muuta iso merkitys.

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että edellä olevassa puheenvuorossa todella todettiin ensinnäkin valtioneuvoston oikeuskanslerin instituution aina toimivan. Tuntui kovin oudolta sellainen lehtikirjoittelu, jossa epäröitiin sen toimivuutta.

Toiseksi, täällä oli eilen esillä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus, ja siinä yhteydessä tuli ilmi se, että siltä taholta on useasti kiirehditty vuosien varrella säädöksiin perustuvaa selvennystä näistä tehtävistä, ja Oikeuskanslerinvirasto on siihen suhtautunut vähintään empien. Kun toimin asianajajana pitkään aikoinaan, saatoin todeta, että ihmisillä ei ole täsmällistä tietoa, mistä kaikesta oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille valitetaan. Sitä jotenkin suomalaisessa ihmisluonteessa pidetään ylimääräisenä muutoksenhakukeinona. Yhdyn siinä puhujaan, että tämä on mahdottoman epäselviin tilanteisiin johtava. Vähän toivottomissakin, ihmisen mielessä toivottomissa, tilanteissa käännytään eduskunnan oikeusasiamiehen tai peräti oikeuskanslerinkin puoleen, jolle tällaiset niin sanotut turhat ja mahdottomat valitukset eivät missään nimessä kuulu. Selvennystä tähän tarvittaisiin, ja yhdyn siinä edellä olevaan, että näistä pitäisi jollakin laillisella tavalla päästä eroon, koska se aiheuttaa turhaa työtä niin monella tavalla arvokkaassa hallintoelimessä. Mutta on monessa mielessä kylläkin pelastus jollekin epätoivoiselle ihmiselle, että hän saa johonkin instituutioon kirjoittaa ja että sieltä tulee kuitenkin jonkinlainen vastaus hänelle.

Arvoisa puhemies! Vt. oikeuskanslerin muistelo ensimmäisestä kohtaamisesta Pöystin kanssa antaa aiheen vielä kerran sanoa, että itse olen todella vakuuttunut siitä, että Suomi saa hyvän oikeuskanslerin, kun hän viran aikanaan ottaa vastaan. Olin nimittäin itse controller-toiminnoissa valtiovarainministerinä ja siinä yhteydessä tutustuin Pöystiin ja päädyin, en siihen havaintoon, että hän on tuleva oikeuskansleri, vaan siihen havaintoon, että hänestä tulee erittäin tärkeä, keskeinen virkamies Suomelle.