Arvoisa puhemies! Tämän vuoden jo seitsemäs lisätalousarvio lisää määrärahoja 1,5 miljardilla eurolla. Nyt päätettävät toimet ovat lähes täysimääräisesti väliaikaisia eivätkä siten lisää pysyvästi valtion menoja.
Vuoden 2020 seitsemännessä lisätalousarvioesityksessä rahoitusta ehdotetaan kohdennettavaksi erityisesti koronaviruksesta aiheutuneisiin tarpeisiin. Koronakriisin huolellinen hoito on keskeinen osa hallituksen talouspolitiikkaa, ja hallitus rakentaa lisäbudjetillaan kriisin yli siltaa niin yrityksille, kunnille kuin ihmisillekin.
Covid-19-rokotteiden hankintaa varten ehdotetaan 90 miljoonan lisämäärärahaa. Lisäksi Suomen osuuteen EU-komission rahoituksella hankittavista koronarokotteista ja ennakkovarausmaksuista ehdotetaan 13,1 miljoonaa euroa. On ollut tärkeää, että Suomi varmistaa rokotteen saannin EU-yhteistyöllä. Hallituksen ja eduskunnan tehtävä on varmistaa, että se ei jää rahasta kiinni. Rokote ei poista pandemiaa hetkessä, mutta se luo yrityksille näkymän ryhtyä investoimaan. Suomen taloudelle EU:n, USA:n ja Kiinan onnistuminen elvytyksessä on ratkaisevan tärkeää. Rokoteuutinen on talouden kannalta kenties käännekohta, ja vähitellen syntyy näkymä ennustettuun maailmantalouden kasvuun, mutta vielä pitää ainakin ensi talven yli pystyä elämään.
Hallituksen tavoite on ollut kannatella yritykset ja työpaikat kriisin yli. Ehdotettavaan kokonaisuuteen sisältyy toimialariippumattoman kustannustuen jatko, johon ehdotetaan määrärahan lisäystä 410 miljoonaa euroa. Ensimmäisellä hakukierroksella jäi käyttämättä 140 miljoonaa euroa, joten käytössä on tämän lisätalousarvion jälkeen 550 miljoonaa euroa koronakriisin seurauksena ongelmiin joutuneiden yritysten tukemiseen. Yritysten auttaminen yli koronakriisin takaa osaltaan tuotannon elpymisen ja työpaikat myös kriisin jälkeen.
Arvoisa puhemies! Valtio ottaa koronan iskua vastaan kuntien puolesta. Terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet ja kuntien verotulot alentuneet. Jos emme kompensoisi kunnille niille epidemiasta aiheutuneita menetyksiä, ajautuisivat kunnat helposti peruspalveluiden leikkauksiin. Tämän hallitus haluaa välttää. Lisäksi kuntien tukemisella voidaan vähentää koronakriisistä seuraavia veronkorotuspaineita. Kunnallisverojen korotukset ovat vakava uhka talouden toipumiselle.
Koronaviruksen testauksesta ja jäljittämisestä kunnille aiheutuvien kustannusten kompensoimiseksi ehdotetaan 350 miljoonan euron kertaluontoista peruspalvelujen valtionosuuslisäystä. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin ehdotetaan lisäksi 400 miljoonaa euroa ja sairaanhoitopiireille 200 miljoonaa euroa kertaluontoisina lisäyksinä koronavirustilanteesta aiheutuvien muiden kustannusten ja tulojen menetysten kompensoimiseksi.
Arvoisa puhemies! Valtion nettolainanoton arvioidaan tänä vuonna nousevan reiluun 19 miljardiin euroon. Tästä vajaa 10 miljardia koostuu koronatilanteen vuoksi päätetyistä kertaluontoisista määrärahanlisäyksistä. Nämä kertaluontoiset menonlisäykset jakautuvat karkeasti jaotellen puoliksi: koronasta suoraan aiheutuvien menojen lisääntymiseen ja ensi sijassa elvytysmielessä tehtyihin menonlisäyksiin. Loput alijäämästä on seurausta automaattisten vakauttajien toiminnasta eli korkeammista työttömyysturvamenoista ja pienemmistä verotuloista sekä jo ennen koronakriisiä arvioidusta alijäämästä ja muista kuin koronan hoidosta suoraan johtuvista kertaluontoisista menoista.
Kyseessä on tietoinen valinta, koska ilman valtion vastaantuloa pandemian seuraukset olisivat ihmisille ja yrityksille vielä paljon haitallisemmat. Koronakriisin huolellinen hoito on parasta talouspolitiikkaa. Hallitus on onnistunut tässä hyvin. Tuoreessa komission talousennusteessa Suomen bkt:n lasku tälle vuodelle on yksi EU:n pienimmistä. Jotta ennuste toteutuisi, pitää koronatilanne pitää jatkossakin hallussa.
Huoli velkataakan lisääntymisestä ei kuitenkaan ole aiheeton. Taakkaa ei pidä siirtää kohtuuttomasti tuleville sukupolville. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että valtion menojen osalta siirrytään kehysmenettelyyn ensi vuoden määrärahojen osalta. Voimakkaasti elvyttävä politiikka tämän ja ensi vuoden osalta on hyvin perusteltua, mutta elvytys ei voi olla ikuista, ja kriisin jälkeen pitää jälleen palata talouspolitiikan uskottavuuden kannalta olennaisen tärkeään menokuriin. Tässä uskottava kehysjärjestelmä on keskeinen väline.