Hallituksen  esitys   eduskunnalle   maakuntauudistuksen  täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi

Arvoisa puhemies! Suomessa on tehty sote-uudistusta useiden hallitusten voimin, ja kaikki eduskuntapuolueet ovat vuorollaan olleet työssä mukana. Valmista ei ole tullut. Eduskuntaan on tuotu malleja, jotka eivät ole läpäisseet perustuslakivaliokunnan arviointia. Aiemmissa lausunnoissaan perustuslakivaliokunta on nostanut painokkaasti esille, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää ja tuottaa yksittäistä kuntaa vahvemman toimijan voimin. Toinen tärkeä viesti oli, että uudistuksen tulisi rakentua kansanvaltaisuuden perustalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päättäjät valittaisiin vaaleilla. On syytä palauttaa mieleen, että julkisen hallinnon perusta on kansanvallassa ja perustuslaissa.

Maakunta-sote-uudistuksen tärkeimmät tavoitteet voi tiivistää seuraavaan:

1) Toimivammat palvelut. Tämä koskee erityisesti sotea. Meidän on turvattava kaikille kansalaisille yhdenvertaiset sote-palvelut.

2) Hallinnon sujuvuus. Julkishallinto on aina palvelua ihmisille, yhteisöille, järjestöille ja elinkeinoelämälle. Hyvä ja sujuva hallinto perustuu avoimuuteen, asiakaslähtöisyyteen ja vuorovaikutukseen.

3) Toimintatapojen muutos. Digitalisaatio ja muu teknologinen kehitys antavat mahdollisuudet uudistaa toimintatapoja palveluiden tuottamisessa ja järjestämisessä.

4) Lisää demokratiaa. Julkisella vallankäytöllä on oltava kasvot. Vaaleilla valitut päättäjät antavat kasvot tehdyille päätöksille. Tämä on pohjoismaisen ja eurooppalaisen alueellisen demokratian ydintä. Myös käyttäjädemokratiaa tulee lisää. Vanhus- ja vammaisneuvostot, nuorisovaltuustot, aloiteoikeus ja asiakasraadit ovat maakuntien demokratiatyökaluja.

5) Kustannustehokkuus. Sekä veronmaksajien että julkisen talouden kannalta on välttämätöntä, että toteutamme palvelut ja hallinnon laadukkaasti mutta kustannustehokkaasti.

6) Kasvun edistäminen. Julkishallinto ei itse pysty luomaan taloudellista kasvua. Sujuvalla ja toimivalla hallinnolla se voi kuitenkin edistää taloudellista toimeliaisuutta koko maassa. Byrokratian minimointi, sujuvat asiointi- ja lupaprosessit sekä vuorovaikutteinen toimintatapa ovat asioita, joita yritykset aiheellisesti odottavat hallinnolta.

Arvoisa puhemies! Uudistus on laaja kokonaisuus. Maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva lakipaketti annettiin eduskunnalle vuosi sitten maaliskuun alussa. Tuolloin valiokunnat saivat käsittelyynsä esitykset muun muassa maakuntalaiksi, sote-järjestämislaiksi, maakuntien rahoituslaiksi, kuntien rahoitusta koskevaksi laiksi ja uudistuksen voimaanpanolaiksi. Uudistus vähentää merkittävästi hallinnollisten himmeleiden määrää, kun yli 400 nykyisen organisaation vastuulla olevat tehtävät siirtyvät 18 maakunnalle. Sote-palveluiden lisäksi maakunnat vastaavat jatkossa esimerkiksi pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta, aluekehitystehtävistä, elinkeinojen edistämisestä, alueiden käytöstä ja alueellisesta tienpidosta.

Maakuntien yleiskatteellinen valtionrahoitus on noin 18,7 miljardia euroa. Siitä noin 17,2 miljardia euroa on sote-tehtäviin perustuvaa rahoitusta. Maakuntien rahoituksesta yli 80 prosenttia määräytyy asukkaiden palvelutarpeen perusteella. Tarvetta määrittäviä tekijöitä ovat ikärakenne, sairastavuus ja sosioekonomiset tekijät. Tarvetekijät pohjautuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n, tutkimukseen. Vuoden 2020 rahoitus perustuu tämän vuoden ja seuraavan vuoden eli vuoden 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvoon. Neljän vuoden siirtymäajan jälkeen siirrytään asteittain menoperusteisesta rahoituksesta tarveperusteiseen laskennalliseen rahoitukseen.

Arvoisa puhemies! Jaan ajatuksen, että maakuntien rahoituskehys on tiukka. Rahoituslaki on valmisteltu siten, että uudistukselle asetettu 3 miljardin euron kustannusten alenema toteutuu vuoteen 2030 mennessä. On selvä asia, että jatkossa 18 järjestäjää pystyy nykyistä 190:tä kunnallista järjestäjää paremmin hyödyntämään tiedon, teknologian ja hyvät käytännöt. On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että sote-säästöt ovat tavoiteltuja 3:a miljardia euroa suuremmat, jos koko maassa siirrytään sote-tuottavuudessa edes tasolle, jolla parhaat kunnat ovat jo tänä päivänä. [Ben Zyskowicz: Aivan oikein!]

On myös nähtävä, että erikoissairaanhoidon tuottavuuserot ovat sairaanhoitopiireittäin nykyään erittäin suuret. Tilastot myös kertovat, että Suomen julkiset terveydenhuollon menot henkeä kohti ovat kasvaneet nopeasti. Palveluiden turvaaminen ja talouden hallinta edellyttävät jokaiselta maakunnalta vahvaa järjestäjäotetta, hyvää johtajuutta, toiminnan tehostamista ja uusien toimintatapojen rohkeaa käyttöönottoa. Rahoituslaissa on varauduttu maakunnan mahdollisiin talousongelmiin monin tavoin. Valtio voi tarvittaessa myöntää maksuvalmiusongelmiin lyhytaikaista lainaa tai valtiontakauksen tai korottaa rahoitusta harkinnanvaraisella avustuksella. Mikäli maakunnan taloudelliset edellytykset hoitaa tehtäviään näyttävät erityisen heikoilta, valtiovarainministeriö voi käynnistää niin sanotun arviointimenettelyn, missä valtio ja maakunta yhdessä arvioivat maakunnan taloudellista tilannetta. Arviointimenettely voi johtaa äärimmillään siihen, että maakunta yhdistyy toiseen maakuntaan.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa olevalla hallituksen esityksellä 14/2018 toteutetaan maakunnille, uudelle valtion lupa- ja valvontavirastolle ja muille viranomaisille uudistuksessa siirtyviä tehtäviä. Esitykseen sisältyy yhteensä 212 lakiehdotusta kymmenen ministeriön toimialalta. Lukuisista säädösmuutoksista pääosa on teknisluonteisia muutoksia. Todettakoon, että eduskunnalle annetaan vielä ihan lähiaikoina erikseen hallituksen esitykset aluekehitys- ja kasvupalvelulaiksi ja maantielaiksi.

Valtionhallinnon osalta ehdotetaan lakia valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja lakia Ahvenanmaan valtionvirastoksi. Ahvenanmaan valtionviraston oikeudellinen asema säilyy muuttumattomana. Valtion lupa- ja valvontavirasto Luova on ministeriöiden yhteinen virasto. Monialaisena ja toimintamalliltaan uudenlaisena virastona se tukee ajattelua yhtenäisestä valtioneuvostosta. Luovan tehtäväalaan kuuluvat varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri, sosiaali- ja terveyspalvelut, ympäristö ja työsuojelu. Viraston tehtävänä on turvata perusoikeuksia ja oikeusturvan toteutumista hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Luovan toiminnan on tarkoitus käynnistyä yhtä aikaa muun maakuntauudistuksen kanssa.

Luovasta tulee noin 1 600 työntekijän valtakunnallinen virasto, ja se tulee toimimaan niillä paikkakunnilla, missä on nykyisin aluehallintovirastojen toimintaa. Aluehallintovirastojen noin 1 000 nykyisen työntekijän lisäksi virastoon siirtyy noin 400 ely-keskusten, 140 Valviran ja 60 KEHA-keskuksen työntekijää. Luova tulee valvomaan yleistä etua ympäristöasioissa nykyisten ely-keskusten sijasta. Yleisen edun valvontaa ei olla uudistuksessa romuttamassa. Valtio kantaa siitä edelleen vastuun. Lupa- ja valvontatehtävien sekä niihin tarvittavan asiantuntemuksen ja resurssien yhdistäminen yhteen virastoon mahdollistaa entistä laadukkaamman ja yhdenmukaisemman yleisen edun valvonnan. Yleinen etu voidaan ottaa aiempaa perusteellisemmin ja ennakoivammin huomioon lupaharkinnassa. Luovan perustamisen myötä aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira päättävät toimintansa.

Arvoisa puhemies! Sote on suuri tasa-arvoprojekti, ja tässä salissa ei olla siitä eri mieltä, etteikö sotea tulisi laittaa kuntoon. Kaikki haluavat edistää terveyttä ja pitää huolta siitä, että ihmisten väliset erot myös sosiaali- ja terveydenhuollossa kaventuisivat. Tätä kautta kysymys tänään on siitä, onko valinnanvapaus oikea väline tämän suuren arvoprojektin toteuttamiseen. Julkisuudessa on esitetty todella paljon kritiikkiä tätä lainsäädäntöä kohtaan, ja toivoisin hallitukselta ymmärrystä sille, että kansanedustajat voisivat aidosti vaikuttaa tämän lakiesityksen sisältöön. Erilaisia ongelmia on esitetty todella paljon, ja kysyisin vielä kerran: onko mahdollisuutta siihen, että aidosti hallituspuolueidenkin kansanedustajat saisivat vaikuttaa tämän kokonaisuuden yksityiskohtiin, niin että asioita [Puhemies koputtaa] voitaisiin täällä eduskunnassa korjata?

Arvoisa puhemies! Tätä sote-uudistusta on todella jahkailtu vuosikausia. Samaan aikaan meidän palvelujärjestelmämme on rapautunut ja suuret terveysfirmat ovat saaneet yhä suuremmat markkinat. Valmistelun jälkeen maakunnat muodostavat aluepohjan, joka saa laajaa hyväksymistä ja yksinkertaistaa hallintoa. Täydellistä mallia ei tule. Tämä malli sovittaa yhteen tavoitteet erittäin hyvin, ja on aika kyllä nyt siirtyä toteutukseen maakunnissa. Ilman tätä kenttä jää yhä enemmän avoimeksi suurille terveysfirmoille ja palvelut keskittyvät enemmän heille, joilla on varaa, ja vähävaraiset kärsivät. On aika päästä toteutukseen.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tehdään sen takia, että jokainen suomalainen saisi verovaroin järjestetyt yhdenvertaiset palvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijatyöryhmä on tämän uudistuksen teossa ollut keskeinen tekijä — tätä uudistustahan on vuorovedoin jo lähes 15 vuotta tehty — ja tänään asiantuntijat, enemmistö heistä, ovat sanoneet, että tämä uudistus on nyt valmis vietäväksi eteenpäin. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko?] Samat asiantuntijat sanoivat, että oppositiolla ei ole toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko?] Samat asiantuntijat sanoivat, että jos ei uudistusta nyt tehdä, palvelut yksityistyvät ja eriarvoisuus kasvaa. Kysynkin nyt oppositiolta: oletteko te valmiit ajamaan tämän uudistuksen katepillarilla kumoon ja jättämään eläkeläiset, pitkäaikaistyöttömät, lapsiperheet sinne perusterveydenhuollon jonoihin, vai oletteko valmiita viemään tämän uudistuksen eteenpäin? Eduskunta tekee päätöksen. Huolella käymme läpi ja toki teemme ne kaikki muutokset, mitä tarvitaan, mutta palvelut on nyt turvattava. Tuletteko mukaan? [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, oppositio?]

Arvoisa puhemies! Omaishoitaja tekee usein vaativaa ja ympärivuorokautista kolmivuorotyötä ilman työaikalainsäädäntöä, ilman lakisääteisiä kahvi-, ruoka- tai lepotaukoja. Heillä ei ole käytettävissään tieliikenteessä olevia ajopiirtureita, joista nähdään kuljettajan työ- ja taukoajat ja varmistetaan kuljettajan työssäjaksamista. Omaishoidon kriteereiden yhdenmukaistaminen on käynnissä nyt monissa maakunnissa. Olen Päijät-Hämeen Omaishoitajat ja Läheiset ‑yhdistyksen puheenjohtajana seurannut omaishoitotilanteita muun muassa Päijät-Hämeen alueella usean vuoden ajan. Nyt Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on laajentamassa Lahden jo ennestään suosituksia tiukempia kriteereitä koskemaan myös ympäristökuntia. Tämä asettaa monien omaishoitajien jaksamisen niin taloudellisesti kuin muutenkin vaikeampaan tilanteeseen. Hallituksen yksi erittäin hieno kärkihanke on pitää huoli omaishoitajien jaksamisesta. Vapaavuorokausien onnistumisen takeena on kuitenkin onnistuneen sijaishoidon järjestäminen. Arvoisa ministeri, kysyisinkin: voisitteko [Puhemies koputtaa] selkokielellä vielä kertoa, mitä tarkoittavat henkilökohtainen budjetti ja asiakasseteli omaishoidon kannalta?

Arvoisa herra puhemies! Jokainenhan tietää ja tunnustaa kyllä sen, että kyllä tässä tarvitaan uudistusta. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät välttämättä nykytilanteessa, kun mietitään, mikä meidän väestökehityksemme on ja etenkin ikääntyneiden määrän kasvu, tule kestämään tällä nykyisellä tasolla. Tässä on menty paljon eteenpäin, kuten muun muassa on mainittukin tämä pakkoyhtiöittämisen poistuminen.

Kuulin jonkun käyttävän tässä puheenvuoron ja sanovan, että sote on tasa-arvoprojekti, ja niin se varmasti on, mutta se, mistä löytyy korjattavaa, on nimenomaan tämä tasa-arvo. Tämä ei minun näkemykseni mukaan, mitä olen tähän tutustunut, kohtele kaikkia Suomen maakuntia tasa-arvoisesti. Tällä rahoitusmallilla, mikä tähän ollaan nyt rakentamassa, esimerkiksi oman kotimaakuntani Kymenlaakson kaltaiset maakunnat joutuvat tässä muita enemmän maksumiehiksi, ja tämän takia kysyisinkin: mikä on näkemyksenne tästä verotusoikeudesta [Puhemies koputtaa] tulevaisuudessa, millä aikataululla tähän mentäisiin?

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että asiantuntijat ovat todellakin oikeassa. Hallituksen sote-esitys ei tule kaventamaan terveyseroja, kustannuksia ei saada hallintaan, eivätkä sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet täyty. Luin tänä aamuna Aalto-yliopiston professoreiden ja taloustieteilijöiden antamia asiantuntijalausuntoja sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja valitettavasti on niin, [Sari Sarkomaa: Se oli se vanha malli!], että nämä lausunnot ovat edelleen valideja. Näissä lausunnoissa kiinnitetään huomiota siihen, että aitoa kilpailua ei tässä kokoomuksen ajamassa markkinamallissa, jonka keskusta on karvoineen päivineen niellyt, ole syntymässä. Sen sijaan tulee alueellisia monopoleja ja tulemme näkemään sen, että yksityiset terveystalot, toimijat, tulevat valtaamaan markkinoita ja sen jälkeen kasvattamaan kustannuksia. Laskun tästä, hyvät kansanedustajat, maksaa suomalainen veronmaksaja, [Puhemies koputtaa] mikä tarkoittaa sitä, että terveyseroja ei tällä hallituksen mallilla päästä kaventamaan, ja siksi olen sitä mieltä, että joko korjataan tai sitten kaadetaan.

Arvoisa puhemies! Tällä uudistuksella tavoitellaan 3 miljardin säästöjä tulevaisuudessa. Mutta, arvoisa hallitus, te ette ole voineet osoittaa, mistä nämä säästöt syntyvät. Päinvastoin, useiden asiantuntija-arvioiden mukaan kustannukset ovat nousemassa, ettekä te ole voineet osoittaa, millä nämä nousevat kustannukset nyt katetaan. Jos ajatellaan terveydenhuollon asiakasmaksuja, niin ne ovat jo tällä hetkellä verraten korkeat Suomessa, kun muihin Pohjoismaihin verrataan, eikä tästä lakipaketista löydy toivon pilkahdustakaan siitä, että asiakasmaksuja oltaisiin tulevaisuudessa pienentämässä. Sitä paitsi laki asiakasmaksuista on vasta lähdössä lausuntokierrokselle emmekä me tiedä täällä, mitä tuleman pitää, mitä te tulette esittämään asiakasmaksuista. Minusta on kohtuullisen uskomatonta, että me teemme täällä vuosisadan uudistusta tietämättä, mitä se tulee asiakkaille, ihmisille, maksamaan.

Arvoisa puhemies! Yksi terveydenhuollon suurimmista ongelmista on tällä hetkellä lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan liian vähäinen määrä perusterveydenhuollossa, joka tietysti johtaa heikkoon palveluiden saatavuuteen. Hallituksen malli ei valitettavasti, todella  valitettavasti,  poista tätä perus-ongelmaa, sillä hallitus samalla, kun luo tätä valinnanvapautta, luo uuden byrokraattisen tason nimeltä maakunta. Maakunta yhdistettynä tähän valinnanvapauteen tulee viemään paljon resursseja. Joka ikinen sentti on pois palveluista, joten, arvoisa hallitus, miksi teette tätä?

Varför skapar ni inte en modell som verkligen skulle förbättra tillgången till vård, som skulle trygga tillgången till fungerande vårdkedjor? Och dessutom, bästa regering, struntar ni i de språkliga rättigheterna i ert lagförslag.

Arvoisa herra puhemies! Ihmisen on päästävä avun piiriin, tutkimukseen ja hoitoon silloin, kun on tarve, riippumatta siitä, missä päin maata asuu, eli uudistusta tässä maassa todella tarvitaan. Saavutetaanko nämä keskeiset tavoitteet nyt käsillä olevalla mallilla, tästä on suurta epäilyä. Myös monet pitkän linjan asiantuntijat ovat kriittisesti esittäneet, että tavoitteisiin ei näillä malleilla päästä. Asiantuntijoita olisi laajalti kuultava, eikä vain kuultava vaan myös kuunneltava ja otettava heidän arvionsa tosissaan. Päätökset on tehtävä asiantuntijoiden näkemyksiin perustuen, myös kentän ja käytännön toimijoiden näkemyksiin perustuen, eikä poliittisten ryhmien linjauksiin perustuen. Kysyisinkin arvon ministereiltä: kuullaanko ja kuunnellaanko, otetaanko asiantuntijoiden mielipiteet ja arviot riittävän vakavasti ja tehdäänkö päätökset niiden perusteella?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Arvoisat edustajat, tämä ensimmäinen kierros käytiin niin, että jokainen ryhmä sai yhden vastauspuheenvuoron. Lupaan, että jatkossa keskustelua käydään myös niin, että tulee innostava väite ja siihen kiinnostava vastaväite, [Välihuutoja] mutta siihen palaamme sen jälkeen, kun kuulemme ministeri Orpon puheenvuoron. Hänelle suomme 3 minuuttia. — Ministeri Orpo.

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä mahdollisuudesta. Joudun menemään jatkamaan budjettineuvotteluja, jotka on sovittu pitkän aikaa sitten, ministeriöiden kanssa tiukalla aikataululla, mutta käytän tämän ajan tehokkaasti.

Haluan aloittaa näistä asiantuntijoista. Tänään oli todella julkaistu erittäin mielenkiintoinen kysely, jossa hallituksen käyttämän asiantuntijaryhmän jäsenistä yhdeksän vastaan neljä oli nyt sitä mieltä, että eteenpäin on mentävä. Sieltä löytyy muun muassa — tiedän, että suuresti vasemmallakin arvostettu — Aulikki Kananoja, joka oli nyt sitä mieltä, että nyt eteenpäin on mentävä. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Sieltä löytyy Brommelsia, Haveria, edelleen Erhola, Hiilamo, Silander. Nämä ovat juuri niitä asiantuntijoita, joihin te olette vedonneet täällä. Nyt he ovat tyytyväisiä tehtyihin muutoksiin. Tätä on kehitetty, viety eteenpäin. Kuunnelkaa omia puheitanne vaikka nauhalta ja uskokaa, että tässä on oikeasti tapahtunut edistystä. Tämä malli on hyvä.

Vielä haluan sanoa ne muutamat lähtökohdat: Kaikki ovat halunneet uudistuksen. Kaikki ovat halunneet laajemmat, vahvemmat järjestäjät. Kun kuntaperusteinen malli ei ole ollut käytössä enää, kun ei ole kuntayhtymämallia, koska perustuslakivaliokunta totesi sen viime kaudella perustuslainvastaiseksi, ja kun pitää olla vaalit, niin me tulemme automaattisesti tilanteeseen, jossa on suuremmat alueet, vaalijärjestelmä. Me olemme päätyneet nyt 18 alueeseen, mutta samalla me laitamme sinne valtion aluehallintoa, jolla me karsimme valtavan määrän byrokratiaa ja virtaviivaistamme meidän hallintoa. Kyseessä on hallintomalli... [Välihuutoja] Hyvät kollegat, kyseessä on hallintomalli, joka on paljon yksinkertaisempi kuin nykyinen 300 järjestäjän ja kymmenien ja kymmenien kuntayhtymien malli. Tämä perustuu suoraan demokratiaan. Minä ainakin uskon siihen, että esimerkiksi Uudellamaalla sinne valitaan niin viisaita ihmisiä, että he tekevät hyviä ratkaisuja. [Välihuutoja] Tämän hallintomallin päälle tehdään se tärkein eli suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukset.

Olen todella tyytyväinen siitä, että tänään eduskunta alkaa käsittelemään valinnanvapausmallia, joka tuo tasavertaisesti kaikkien suomalaisten ulottuville yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin palvelut tarkkaan määritellyllä tavalla, jossa valta ja veronmaksajien rahat ovat julkisissa käsissä, vaaleilla valittujen päättäjien käsissä. Me olemme myöskin rakentaneet järjestelmän, [Hälinää — Puhemies koputtaa] jossa tuottavuus ja säästöt pystytään saamaan aikaan. Meillä on tiukka valtionohjaus, jolla neuvotellaan maakuntien kanssa tavoitteista ja rahasta. Jos tämä järjestelmä ei tuota toivottuja tuloksia hyvin nopeasti, alkaa keskustelu siitä, pystyykö maakunta itsenäisenä [Puhemies koputtaa] järjestämään vai pitääkö se liittää toiseen. On myöskin olemassa kululeikkuri, [Puhemies koputtaa] joka sitten viime kädessä takaa sen, että näitä tuottavuustavoitteita saavutetaan. [Puhemies koputtaa]

Toivon oikein hyvää ja positiivista keskustelua suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisesta.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Rantakankaan kannattaa tarkastaa faktat tästä päätöksenteosta, mutta on hupaisaa, että hallitus on tuomassa markkinamallin, jossa nimenomaan kansainvälisesti omistetuille suuryrityksille mahdollistetaan mielettömät markkinat, [Vasemmalta: Ja voitot!] ja sitten kun on joku kotimainen omistaja, niin sitä ollaan täällä kritisoimassa. [Vasemmalta: Se on paha!] Tämä on täysin epäjohdonmukaista politiikkaa, ja tämä Rantakankaan puheenvuoro itse asiassa osoittaa sen epätoivon, jossa hallitus on tämän mallin kanssa.

Ministeri Saarikko, ei täällä kukaan sano, että pitäisi sote aloittaa alusta, eikä täällä kukaan ole sitä mieltä, että pitäisi betonoida nykyinen malli, jossa järjestäjiä on satoja. [Sirpa Paatero: Ei tietenkään!] Kyllä järjestäjiä pitää olla vähemmän, ja siitä saadaan hyöty, mutta se hyöty, joka nyt olisi saatavissa siitä, että meillä on vähemmän järjestäjiä, menetetään tällä markkinamallilla, joka tulee johtamaan siihen, että palvelut pirstoutuvat. Ja sote-keskuksessa tulee olemaan kaksi ovea: niille, joilla ei ole vakuutusta, sieltä ohjataan aina eteenpäin maakunnalle, ja niille, joilla on vakuutus, ja siellä laitetaan kuntoon. [Puhemies koputtaa] Eriarvoisuus tulee kasvamaan.

Arvoisa puhemies! Kuvaavaa on nyt tässä ministeri Orpon puheenvuorossa se, että valtiovarainministeri ei kykene osoittamaan niitä säästökohteita, jotka tähän kokonaisuuteen liittyvät, ja kaikki laitetaan oikeastaan toimeenpanon varaan maakunnissa. Uskon, että löydetään kyllä hyviä päätöksentekijöitä, mutta uskon myöskin siihen, että tämä malli ei tuota niitä mahdollisuuksia hoitaa tätä kokonaisuutta oikealla tavalla. Tämä hallituspuolueitten lehmänkauppa — maakuntahallinto, markkinamalli ja sitten se, että saa pysyä hallituksessa — on johtanut semmoiseen malliin, joka johtaa siihen, että rahat eivät riitä, rahat eivät riitä niitten palveluitten tuottamiseen, joudutaan korottamaan veroja tai asiakasmaksuja tai kolmantena leikkaamaan palveluita tai näitten kaikkien yhdistelmään.

Pyydän nyt hallitusta vastaamaan siihen, oletteko te valmiita antamaan täällä, hallituspuolueiden kansanedustajat, mahdollisuuden tehdä ne muutokset, mitä tämä laki edellyttää, jotta saadaan toimimaan semmoinen järjestelmä, joka säästää rahaa mutta parantaa palveluita, parantaa ihmisten palveluitten saatavuutta.

Arvoisa puhemies! Kaikki tahtovat sote-uudistuksen, ja kaikki ovat samaa mieltä niistä tavoitteista, minkä takia uudistukseen on lähdetty ja miksi se tarvitaan. Kukaan ei halua aloittaa täysin alusta, ja alusta ei tarvitse aloittaakaan, koska nyt eduskunnalla on kaikki valta käydä hyvä keskustelu, korjata ne virheet. Tähän muun muassa Helsingin Sanomissakin nämä kolme asiantuntijaa vetosivat. He laittoivat uskonsa ja toivonsa siihen, että eduskunta korjaa nämä keskeiset ongelmat.

Nyt kysymys on siitä, miten tämä hallituksen markkinamalli toteuttaa ne keskeiset uudistuksen tavoitteet, joiden vuoksi koko uudistukseen on lähdetty, ja tässä se keskeinen kysymys on se, että koko tämän lausuntokierroksen palaute oli tyrmäävän yksimielinen siitä, että tämä uudistus ei toteuta niitä tavoitteita, joiden takia siihen on lähdetty. Jos markkinamallista luovuttaisiin, ei olisi EU-oikeuden ongelmia, ei olisi kustannusten kasvuun liittyviä ongelmia eikä olisi näiden saumattomien hoivaketjujen [Puhemies koputtaa] toteutumiseen liittyviä ongelmia. Poistakaa markkinamalli, niin päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Rinne, on niin, että kun puolue on mukana tekemässä kompromissia, sitä kutsutaan kompromissiksi. Kun muut puolueet tekevät keskenään kompromissin, sitä kutsutaan lehmänkaupaksi.

Mitä näihin uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin tulee, niin palvelujen saatavuus paranee aivan varmasti, koska kun on valinnanvapaus, niin syntyy tarjontaa sinne, missä nyt on pahimmat jonot. Miten ihmeessä meillä on vihreä puolue, joka vihaa ja vastustaa valinnanvapautta?

Toiseksi, yhdenvertaisuus. Tänään julkisten terveyskeskusten jonoissa ovat pienituloiset eläkeläiset, työttömät ja pienituloiset lapsiperheet. Ne, joilla on vakuutus, ne, joilla on rahaa, menevät sinne yksityiselle. No, eikö se yhdenvertaisuutta paranna, että nyt kaikki halutessaan voivat valita, menevätkö julkiselle vai yksityiselle, ja hinta on sama?

Ja mitä tulee kustannusten kasvun hillitsemiseen, [Välihuutoja vasemmalta — Puhemies koputtaa] niin kyllä tämä malli ainakin tarjoaa paremmat mahdollisuudet kustannusten kasvun hillitsemiseen kuin nykyinen tilanne.

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, haluan todeta sen, että sosiaalidemokraattinen puolue kyllä kannattaa valinnanvapautta, kun se tapahtuu oikealla tavalla. [Sari Sarkomaa: Vihreät ei kannata! — Välihuutoja] Haluan todeta myös sen, että kun mietitään viime vaalikautta ja valmistelua tässä asiassa, niin kokoomus oli ainoa puolue, joka ajoi tätä markkinamallia — kokoomus oli ainoa puolue, joka ajoi markkinamallia. Mitään maakuntamallista ei puhuttukaan. Nyt tämä hallitus on tehnyt kompromissin: keskustapuolue taipui markkinamalliin sen takia, että sai maakuntamallin, ja siniset ovat taipuneet siihen sen takia, että saavat olla hallituksessa.

Mutta nyt kysymys kuuluu, miten saadaan rahat riittämään tässä teidän markkinamallissanne tulevaisuudessa. Meinaatteko te korottaa veroja, meinaatteko te nostaa asiakasmaksuja vai leikkaatteko te palveluita? Nämä kolme vaihtoehtoa teillä on edessänne, edustaja Zyskowicz.

Arvoisa puhemies! Valinnanvapautta on jo tänä päivänä. Otan esimerkin kotikunnastani Jyväskylästä: siellä on pystytty ulkoistamaan terveyskeskuksia, siellä on käytetty muun muassa palveluseteleitä, valinnanvapautta on mahdollista käyttää jo tänä päivänä. Valinnanvapaus itsessään ei ole mikään ongelma. Kysymys on nimenomaan tästä markkinamallista, joka nostaa kustannuksia, pirstoo palveluita, eikä se vähennä terveys- ja hyvinvointieroja.

Mietitään maakunnan asemaa. Kustannusleikkurilla varmistetaan, että 3 miljardin euron säästötavoite toteutuu, ja samaan aikaan kustannukset kasvavat. Mitä tekevät maakunnat? Jää vaihtoehdoksi vain nostaa asiakasmaksuja ja leikata palveluista. Se johtaa siihen, että ne ihmiset, jotka eniten tarvitsevat apua, saavat sitä kaikkein vähiten. Jos voimakkaasti kustannukset nousevat yhdessä paikassa, joudutaan leikkaamaan toisesta paikasta. Mistä kokoomus leikkaa? Tämän vaalikauden aikana on nähty, että koulutuksesta ja ihmisten perusturvasta kokoomus leikkaa.

Arvoisa herra puhemies! On ymmärrettävää, että oppositiolle nykytilanne on turvallinen. Muutoksen aikaansaaminen tilanteessa, jossa palvelujen rapautumiskehitys on, jos ei nyt ihan päivittäistä, joka tapauksessa kuukausittaista, hallitsematonta... Olisi mukava kuulla, mikä on erityisesti se sosiaalidemokraattien valinnanvapausmalli, jonka te olette valmiit hyväksymään. [Ben Zyskowicz: Hyvä kysymys!] Oppositiossa on helppo sanoa, että tämä on oikein ja tämä on väärin, mutta me olemme tekemässä nyt hallituksessa mallia — ja kiitos siitä, että tämä esitys on eduskunnassa — ja se on muuten parempi kuin se vuoden takainen. Ei enää pysty hallinnollisesti ylhäältä päin määräämään henkilöä A menemään pitäjän B terveysasemalle, vaan voi mennä pitäjän C terveysasemalle tilanteessa, jossa palveluissa on jonoja.

Toinen asia, taloudesta: Joka ainoa taloudellinen laskelma lähtee siitä, että sote-menot kasvavat. Tässä yritetään taittaa menojen kasvukulmaa.

Arvoisa puhemies! Se suomalainen pitkäaikaistyötön tai se pienituloinen eläkeläinen hyötyy ainoastaan sellaisesta sote-uudistuksesta, joka alentaa asiakasmaksuja julkisella puolella siitä, mitä ne ovat tällä hetkellä, ja joka ohjaa lisäresursseja terveyskeskusjonojen lyhentämiseen ja parantaa paljon palveluja tarvitsevien potilaiden palveluketjuja, ja tämä hallituksen esittämä markkinaehtoinen malli ei ratkaise näistä ongelmista yhtäkään. [Touko Aalto: Ei yhtään!] Kustannukset nousevat markkinaehtoistamisen myötä, ja kun samanaikaisesti pitää säästää, se ei voi johtaa muuhun kuin siihen, että julkisia palveluja käyttävien potilaiden asiakasmaksut nousevat nykyisestä. Palveluketjut pirstaloitetaan nykyisestä paljon palveluja tarvitsevien potilaiden kohdalla, ja sen lisäksi ne lisäresurssit, mitä tähän järjestelmään nyt tulee, tulevat yksityisiin, isoihin terveysjätteihin ja niille potilaille, joita ne pystyvät valikoimaan sijainnin, markkinoinnin ja työterveyden kautta. [Puhemies koputtaa] Tästä hyötyvät firmat ja hyvätuloiset suomalaiset.

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin todeta Rehulalle, että ei tälläkään hetkellä mikään kunnan virkamies määrää, mihin terveyskeskukseen ihmisen pitää mennä. Nykyisinkin on mahdollisuus valita, ja tätä on kehitetty. Edustaja Rehula sen kyllä tietää mutta jättää sanomatta, ja tämä kuvaa oikeastaan tätä koko hallituksen harjoitusta.

Edustaja Zyskowiczin tarina on kaunis, mutta kun katsoo niitä lausuntoja, joita tästä hallituksen mallista on annettu, niin ylivoimainen enemmistö niistä, jotka ovat kommentoineet hallituksen esitystä, toteaa, että hoitoketjut eivät parane vaan ne pikemminkin pilkkoutuvat, ja se johtaa eriarvoisuuden kasvamiseen eikä vähenemiseen. [Li Andersson: Juuri näin!] Ja koska he, jotka hoitoa eniten tarvitsisivat, hukkuvat näiden eri luukkujen joukkoon, niin se johtaa kustannusten kasvamiseen.

Mutta minkä takia hallitus sitten on tällaisen mallin tänne tuonut? Se johtuu siitä, että tässä [Puhemies koputtaa] sysättiin syrjään alkuperäiset tavoitteet ja tehtiin lehmänkauppa. [Puhemies koputtaa] Ministeri, oletteko valmis luopumaan tästä lehmänkaupasta? Se on päivän kysymys.

Arvoisa herra puhemies! Katselin viime torstain kyselytunnin puheenvuoroja, ja sekä demareiden, vihreiden että vasemmistoliiton keskeisin argumentti tätä hallituksen esitystä vastaan oli se, ettei muka löydy ainuttakaan asiantuntijaa, joka olisi valmis tämän hyväksymään. [Välihuutoja] Miten te kehtaatte nyt toistaa tätä mantraa täällä, kun tänään hallituksen asiantuntijaryhmästä yhdeksän on sanonut, että tältä pohjalta tulee viedä eteenpäin, ja neljä on sanonut, että ei tule viedä eteenpäin?

Sitten te sanotte, että kustannuksia ei pystytä hillitsemään. Ei voi samanaikaisesti sanoa, että tämä budjettirajoite toimii ja johtaa esimerkiksi Uudellamaalla satojen miljoonien säästöihin, ja toisaalta sanoa, että tämä budjettirajoite ei toimi ja sen takia kustannukset kasvavat aivan sikana. Eli päättäkää nyt, kummalla kannalla te olette.

Ja kolmanneksi: Vihreät ja demarit taitavat kannattaa kuntayhtymämallia. Touko Aalto, olette puolueen puheenjohtaja. Eikö kukaan ole teille kertonut, että viime vaalikaudella perustuslakivaliokunta piti kuntayhtymämallia perustuslain vastaisena?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

No niin, näiden debattiparien jälkeen nyt on aikaa vähän muillekin. — Seuraava vastauspuheenvuoro, edustaja Elo.

Arvoisa puhemies! Kyllä se on niin, että sosialisti on puristi. Eihän teille mikään kelpaa. Vielä vuosi sitten edustaja Rinne, sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, sanoi, että jos pakkoyhtiöittäminen poistetaan sote-esityksestä hallituksen toimesta, niin siinähän alkaa olla jo aika hyvä malli. Lisäksi te sanotte, että valinnanvapaus kelpaa, mutta ei tällainen. Mielelläni kuulen, millainen valinnanvapaus sosialistille kelpaa, jos yksityisiä toimijoitakaan ei tunnu saavan ottaa ollenkaan mukaan.

Toinen sosialistin sumea logiikka on, että kun 400 toimijaa vähenee 18:ksi maakunnaksi, niin se on byrokratian lisäämistä. Ei tätä tosiaan pysty kuin sosialisti ymmärtämään.

Valinnanvapaus ei saa olla varakkaiden etuoikeus, vaan sen pitää olla jokaisen suomalaisen perusoikeus. Ja tämä on se, mihin hallitus tällä esityksellä tähtää. Te haluatte kaataa soten, mutta te ette kerro, mitä tulee tilalle ja millä hinnalla. [Ben Zyskowicz: Erinomainen puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Keskustelin tässä Hyvinkään kaupunginjohtajan kanssa yhtenä päivänä, ja hän näki varjona ja uhkakuvana sen, että mikäli asiakasmaksuista tai muuten ei löydetä rahoitusta näille kasvaneille kustannuksille, se haetaan kuntien rahoituksesta. Kunnat ovat olleet nyt aika hyvässä kunnossa. Voiko ministeri kertoa, että eteen ei tule se, että näitä kuntien valtionosuuksia tullaan leikkaamaan, jotta rahoitetaan tätä sote-uudistusta?

Olisin niin toivonut, että siitä, mikä hallitusohjelmaan kirjattiin, olisitte kerrankin pitäneet kiinni, kun tykkäätte puhua, että hallitusohjelma on hyvä asia. Siellä oli hillitty ja hallittu etenemismalli: ensin rakenteelliset uudistukset, sitten rahoitus [Susanna Huovinen: Juuri näin!] ja pikkuhiljaa valinnanvapausmalli. Minä ainakin kannatan ja perussuomalaiset kannattavat valinnanvapautta hallitusti. Mutta miten nyt pienet ja keskisuuret yritykset näillä koukeroilla pääsevät tähän malliin mukaan?

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on todella hankalaa muun muassa sen takia, että täällä puhutaan termeillä, jotka eivät ole totta. Esimerkiksi edustaja Aalto täällä toteaa omasta kotikaupungistaan Jyväskylästä, että onhan meillä valinnanvapautta jo nyt, kun me olemme ulkoistaneet jotakin. Näinhän se ei nimenomaan ole. Päinvastoin, meille valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että se ihminen, se edustaja Anderssonin köyhä, työtön, se köyhä eläkeläinen, saa tehdä sen valinnan jatkossa. Hän saa ne paremmat palvelut. Hän saa ympärilleen ne yli 220 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista, jotka näkevät, että se ihminen on siinä keskiössä. Hänen ympärillään tämä järjestelmä toimii, toisin kuin tähän asti.

Me olemme palasina uudistaneet tätä järjestelmää niin, että kukaan tässä salissakaan ei taida tietää, mitä tähän asti on tehty ja minne ollaan menossa. Nyt kootaan järkevästi maakunnat, mitä on vaadittu, jotta me saamme [Puhemies koputtaa] demokraattiset päätöksentekijät tämän taustalle. [Puhemies koputtaa] Me teemme hienon uudistuksen. [Mikaela Nylander: Ei todellakaan!] Suurin uhka...

...on se, että uudistusta ei saada tehtyä.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Nyt kyllä riitti, edustaja.

Ylitätte sen verran tuon aikarajan, että mieluusti pannaan poikki tässä vaiheessa. — Edustaja Adlercreutz.

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo sanoi tuossa äsken, että se, että ministeriöllä on valta maakunnan budjettiin, tuo tehokkuutta. Eihän se rahalla kiristäminen tuo tehokkuutta. Tehokkuutta tuovat digitalisaatio, parhaat käytännöt ja sulava, joustava hallinto, ja niitä elementtejä tässä uudistuksessa ei valitettavasti ole.

Tässä halutaan perustella uudistusta sillä, että tilanne on epävarma ja valmisteluihin on lähdetty jo, niin että ei voida peruuttaa. Kyllä, laskelmia on tehty, Uudenmaan osalta on tehty laskelmia. On todettu, että ensimmäiselle vuodelle kohdistuu 300 miljoonan euron säästöpaineet. Kun muistetaan, mitkä olivat tavoitteet — parempi hoito, parempi saatavuus — niin kun on kustannuspaine, joka vastaa 5 000:tä sairaanhoitajaa, niin kuulostaako sellainen leikkaus siltä, että saatavuutta parannetaan, että palvelua parannetaan?

Arvoisa herra puhemies! Kun pyydettiin asiantuntijoilta lausuntoja tästä lakiesityksestä, niin ne olivat järjestään tyrmääviä, kriittisiä, ja myöskään näitä ei ole juurikaan huomioitu. [Timo Heinonen: Nehän on jo huomioitu!]

Hallituksen merkittävin oma asiantuntija, joka ei ole punavihreä, ei sinivihreä, ei edes sininen — sellaisia ei varmaan löydykään — vaan omien sanojensa mukaan patamusta porvari, emeritusprofessori Kekomäki, sanoi, että tämä sote-esitys on väärinpäin pyörivä sirkkeli, väärinpäin pyörivä sirkkeli. Ja mitä se merkitsee? Sirkkeli leikkaa nimenomaan niiltä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, entisestään palveluita. Se merkitsee sitä, että Uudellamaalla ja Helsingissä joudutaan leikkaamaan 300 miljoonaa euroa palveluista yhdessä vuodessa. Ja keneen nämä leikkaukset osuvat? Kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Kysymys kuuluukin, voiko [Puhemies koputtaa] yksikään Helsingin tai Uudenmaan kansanedustaja kannattaa tällaista leikkausta tälle alueelle.

Arvoisa puhemies! Puhemies tilasi innostavia puheenvuoroja, mutta välillä, kun kuuntelee tätä debattia, kuulostaa siltä, että me vain ärsytämme toisiamme. Yritän välttyä siltä.

Tilannehan on lähtenyt siitä, että kaikkien puolueiden jakamat alkuperäiset ja keskeiset tavoitteet olivat yhdenvertaisuus, integraatio, kustannusten hillintä. Kysyn, toteutuvatko nämä, ihan oikeasti. Analysoikaa: Suomessa on 311 kuntaa, kasvukeskuksia on pieni määrä. Siis edelleen jää pieniä kuntia yli 200. Toteutuuko valinnanvapaus niissä ihan aidosti ja oikeudenmukaisesti? [Eduskunnasta: Ei!] Epäilen, että yhdenvertaisuus ei tule toimimaan. Ja mitenkäs tämä integraatio, mihin se on unohdettu? Haluaisin kuulla ministerin vastauksen siihen, miten integraatio paranee tämän järjestelmän kautta.

Arvoisa herra puhemies! Voitte olla, arvoisa hallitus, varma, että minä ainakin toivoisin, että sote todella tulisi, mutta ei mikä tahansa sote.

Haluan muistuttaa siitä, että meillä on vuosikymmeniin suurin hanke tässä käsillä, ja olisi ollut toivottavaa tietenkin, että olisimme voineet varmistaa tämän hyvän etenemisen ja hyvän lopputuloksen jatkamalla yhteisessä pöydässä, joka viime kaudella saatiin pystyyn.

Tässä uudelleen valmistellussakaan valinnanvapaudessa, valitettavasti, ministeri Saarikko, ei tule toteutumaan se ehkä kaikkein keskeisin sote-uudistukselle yhteisesti asetettu tavoite: saumattomat palveluketjut eivät tule tällä sotella kuntoon. Juuri saumattomat palveluketjut paitsi parantavat kansalaisten palveluita myös ovat keskeinen keino kustannusten hillintään, joka on keskeinen tavoite tai ainakin oli keskeinen tavoite tälle uudistukselle.

Palvelut siis uhkaavat pirstaloitua, mutta asia, [Puhemies koputtaa] josta olen huolissani, on osaamisen pirstaloituminen. Mitä teette sille?

Arvoisa puhemies! Ei sellainen väite pidä paikkaansa, että jos nyt mallia ei hyväksytä, niin palattaisiin takaisin johonkin nollapisteeseen. Maakunnissa on tehty jo vuosia parannuksia sosiaali‑ ja terveyspalveluitten osalta ja aivan viime vuosinakin on tehty monia uudistuksia. Ei se sieltä mihinkään lakkaa. On turhaa siis pelotella sillä.

Edustaja Korhoselle toteaisin, että kuulosti erittäin hyvältä tämä, että maakunnat voisivat itse ikään kuin nostaa alueelle parhaat mahdolliset tavat järjestää sosiaali‑ ja terveyspalveluita, mutta pitää todeta, että juuri tämä hallituksen malli nyt rikkoo sen, että esimerkiksi Eksote ja Siun sote voisivat toimia sellaisina kuin ne on nyt rakennettu. Nyt niiden pitää väkisin alkaa pilkkoa teidän kahdenvälisten kauppojenne seurauksena omaa hyvää, toimivaa malliaan, jota on vuosikausia kehitetty. Tämä ei ole järkevää.

Arvoisa puhemies! Ei pidä nyt maalata pirua seinille ja luoda uhkakuvia. Jos pelkää muutosta, niin mikään ei muutu, ja me kaikki täällä tiedämme, että tähän nykytilanteeseen ei voida jäädä. Nykytilanne on epätasa-arvoinen, ihmiset eivät saa aikoja lääkäriin, [Välihuuto] ja ne ihmiset, jotka eivät pysty käyttämään yksityisiä palveluita, joutuvat olemaan siellä jonossa, ja siellä on paljon alihoitoa tällä hetkellä. Ikäihmiset, eläkeläiset, joilla ei ole mahdollisuutta valita, joutuvat olemaan siellä langan päässä.

Eli jatkossa tässä mallissa pitää huomioida, että saatavuus paranee, ja se tulee paranemaan, yhdenvertaiset palvelut saavutetaan. Pitää huolehtia laadusta ja vaikuttavista palveluista. Ne eivät tällä hetkellä toteudu. Tämän mallin avulla me yritämme niitä parantaa. Meillä ei todellakaan ole varaa jäädä paikalleen. Meidät on äänestetty tänne sen takia, että me teemme päätöksiä, [Puhemies koputtaa] ja nyt on aika tehdä [Puhemies: Aika!] tälle asialle jotakin.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Saarikko mainitsi aivan oikein omassa puheenvuorossaan tämän tietokantojen yhtenäistämisen. Meillä on tässä maassa niin, niin monta järjestelmää terveydenhuollossa, että kukaan ei saa siitä selvää ja sitä asiaa ei pysty yksikään yksittäinen kunta tekemään. Maakunta ja tämä uudistus mahdollistavat sen.

Toinen asia, mitä oppositio ei näköjään tahdo millään ymmärtää, on se, että saadaan tämä noin 400 erilaisen hallintohimmelin tarina lopetettua ja tulee 18 itsenäistä maakuntaa, jotka pystyvät asioistaan päättämään. Luuletteko te, [Välihuuto] arvoisat kansanedustajakollegat, että ne ihmiset, jotka valitaan päättämään asioista, toimisivat omien ihmistensä, omien kumppaneidensa, vastaisesti, kun he istuvat maakunnan vaaleissa virallisina edustajina? Eihän se näin mene. Kyllä kai meidän tässä talossa pitää, hyvät ystävät, uskoa demokratiaan, vai olemmeko sitten ihan väärässä paikassa?

Edustaja Harakkaa naurattaa. Sen kyllä ymmärrän keväällä, että harakkaa keväällä naurattaa, mutta tämän asian kohdalla se ei nyt ehkä ole asiallista.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Asialliseen retoriikkaan, kiitos, täällä salissa.

Kiitos, puhemies! Kukin puhuu sillä tasolla, jonka on valinnut, täällä salissakin.

Mutta siihen kysymykseen, minkälaisesta demokratiasta oikeasti voidaan puhua ja minkälaisesta itsenäisyydestä näitten kuuluisien maakuntien osalta, kun ne ovat täysin valtion rahoituksen varassa, niillä ei ole verotusoikeutta. Kun ajatellaan nyt esimerkiksi Uuttamaata, jossa todellakin on 1,6 miljoonaa asukasta ja johon yhdistyy nyt kaksi eduskuntavaalien vaalipiiriä, niin että äänestyskynnys on älyttömän korkea, niin korkea, että käytännössä ehdokkaina ja menestyjinä voivat olla vain kansanedustajat, niin silloin kun meillä on maakunnassa vallankäyttäjinä kansanedustajat, jotka ovat myös kuntapoliitikkoja, ja kun maakunnalta mahdollisesti loppuvat rahat, tulee vaikeuksia, maakuntaedustajat tulevat Arkadianmäelle, vaihtavat hattua ja kerjäävät itseltään lisää rahaa. Tämä on demokratian irvikuva. Tämä on aivan tarpeeton hallintohimmeli ja varsinkin Helsingille ja Uudellemaalle, edustaja Sarkomaa, täysin tuhoisa järjestely.

Arvoisa puhemies! Meillä on tosiaan tämän valinnanvapauslain käsittelyn lisäksi maakuntalaki ja Luova käsittelyssä. Ympäristöministeri lähti jo pois, mutta kun oikeusministeri on edelleen paikalla, niin haluaisin häneltä kysyä, kuinka te näette tämän, että valtion ympäristöviranomaisilta ollaan viemässä valitusoikeus ja itsenäinen yleisen edun valvonta. On aivan selvä, että valtiossa on erilaisia intressejä ja päätöksenteko on näiden yhteensovittamista, mutta me tarvitsemme myös vahvan viranomaisen, joka puolustaa ympäristöä. Viranomaispäätösten lainmukaisuuden valvonta on oikeusvaltion perusta, ja nyt tällä muutoksella tämä valvonta ollaan sysäämässä kansalaisille ja ympäristöjärjestöille. Ympäristöministerin puolustus oli se, että ei virastoissa pidä sisäisesti valvoa toisiaan, mutta meillä on tällainen sisäinen valitusoikeus nyt myös Verohallinnossa, Tullissa ja Trafissa, ja myös ympäristöpuolella tätä tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Tämä ehdotettu malli on aivan selvästi parempi kuin nykymalli, siis aivan selvästi parempi kuin nykymalli. Jos vielä kysytään, ovatko asiantuntijat kannattaneet kahta peruspilaria tämän mallin ydinasioista, vahvempaa järjestäjää ja valinnanvapautta, niin valinnanvapauden osalta sanon, että professori Mats Brommelsin työryhmä muiden professoreiden kanssa teki esityksen muutama vuosi sitten valinnanvapauden tuomiseksi Suomeen, se on asiantuntijoiden malli. [Välihuutoja vasemmalta] Ja nyt jos kysytään, onko joku kannattanut nimenomaan tätä hallintomallia, niin se on perustuslakivaliokunnan asettamien raamien mukaan lähestulkoon ainoa malli. Jos jollain tässä salissa on oikeasti sellainen malli välitason hallinnoksi, mihin ei tule vaaleja tai selkeää kunnista erotettua rahoitusmallia, niin mielelläni sellaisen katsoisin. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista mallia. Eli perustuslainmukaisuuden täytyy täyttyä myös vaihtoehtomalleissa. Tarvittaessa voidaan järjestää vaihtoehtomalleista keskustelu, jotta varmasti perustuslakiasiantuntijat ja sote-asiantuntijat voivat tarkastaa teidän mallinne.

Mitä tulee valinnanvapauteen laajemmin, näihin osaoptimointi‑, kermankuorinta‑, palveluverkkoon liittyviin kysymyksiin, niin maakunnalle ja valtiolle tulee vahva ohjausvastuu ja työkalut ohjata sitä palveluverkkoa. Luottakaa alueen päättäjiin tässä ja lukekaa ne paperit läpi. Siellä on tarkat työkalut näihin tehtäviin.

Mitä tulee kustannusten hallintaan, nimenomaan vahvempi järjestäjä hallitsee paremmin kustannuksia, nimenomaan vahva valtion talousohjaus hallitsee paremmin kustannuksia, nimenomaan kilpailun tuominen järjestelmän sisälle hallitusti tuo kustannussäästöjä. [Mikaela Nylander: 3 miljardin edestä, vai?] — Kiitos.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Sitten ministeri Vehviläinen, 2 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä ministeri Häkkäsen vastauksen perään pari näkökohtaa.

Eli ensinnäkin, kun puhutaan tästä yleisestä edusta, se on ihan selvä asia, että se on edelleenkin valtion tehtävä, sen pitää olla Luovan tehtävä. Mutta samassa yhteydessä minä haluan vielä sen todeta, että se pitää myös käytännössä järjestää hyvin siellä työjärjestyksessä, kun se tehdään, että se on aitoa yleisen edun valvontaa, ja ennakoivasti heti siellä lupaprosesseissa.

Sitten haluan sen ehkä huomauttaa, että perustuslakivaliokunta on suhtautunut erittäin kriittisesti viranomaisten tekemiin valituksiin toisista viranomaisista. En oikein ole itse sillä kannalla, että myöskään viranomaisten sisäiset valitukset olisivat kovin järkeviä.

Mutta sitten haluan todeta vielä tästä vaalipiirikysymyksestä, kun se tuli täältä Uudenmaan maakunnan puolelta esille. Sitä me olemme käsitelleet useammankin kerran tässä salissa. Perustelen taas jälleen sillä, että kun siellä ei olla kuntien edustajana, niin on vaikea nähdä, jos maakunta jaetaan kahteen vaalipiiriin, ettei niistä myös helpolla tule sellaisia, että siellä ajetaan vain sen oman vaalipiirin etua eikä koko maakunnan etua. Maakuntapäättäjät ajavat koko maakunnan asiaa ollessaan siellä. [Mikaela Nylanderin välihuuto]

Ja sitten ehkä sen haluan todeta, että minä otin selville vähän tässä taustaa. Edustaja Harakka totesi, että tämä tulee nostamaan äänikynnystä ja tätä valintaa, jos on sama vaalipiiri. Minulle puolestaan on tuotu semmoisia nuotteja esiin, että on erittäin todennäköistä, että jos maakunta jaettaisiin kahteen vaalipiiriin, niin se nimenomaan nostaisi piilevää äänikynnystä.

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun ensimmäisessä puheenvuorossa ministeri Vehviläinen kertoi, että on varauduttu kustannusten nousuun ja mikäli maakunnat tarvitsevat, niin valtio tulee apuun joko valtion-avulla taikka ‑takauksella. Minä kysyn: Mistä te rahoitatte nämä valtionavut? Rahoitetaanko ne sillä, että nostetaan asiakasmaksuja, vai rahoitetaanko ne sillä, että nostetaan veroja? Nimittäin ymmärtääkseni tässäkään maassa ei vielä rahapuu kasva, ei edes siellä hallituksen piirissä.

Ministeri Saarikko, te olette sanonut useampaan kertaan, tuonut esille täällä sen, että tässä uudistuksessa myöskin sosiaalipuoli on hoidettu hyvin ja sitten saadaan näistä keskuksista kaikki tämä sosiaalipuolen apu. Oletteko tietoinen siitä, että Suomessa sosiaalihuoltolain täytäntöönpano vaatii hallintopäätöksen, ja tätä hallintopäätöstä ei ymmärtääkseni voi yksityinen palveluntuottaja tai ‑tarjoaja tehdä? [Puhemies koputtaa] Tämä vaatisi perustuslakimuutoksen. Ikävää, että [Puhemies: Aika!] oikeusministeri lähti pois, ei voi ottaa tähän kantaa.

Arvoisa herra puhemies! Hiukan masentaa tämä keskustelun taso. Täällä on uhkailua, täällä on pelottelua, täällä on toisten puheiden tahallista väärin ymmärtämistä, ja kysymys on kansalaisten terveydelle aivan olennaisista palveluista, joita nyt ollaan uudistamassa.

On vaikea uskoa, että tänään on julkistettu YK:n raportti, jossa todetaan, että Suomi on maailman onnellisin maa. Se perustuu suomalaisten elinajanodotteeseen ja sosiaaliseen turvaan ja tukeen, joita yhteiskunta luo, [Välihuutoja] ja me olemme tälläkin hetkellä takaamassa lisää tätä elinajanodotetta, luomassa sosiaalista tukea ja luomassa luottamusta kansalaisiin, että he voivat luottaa, että palvelut saadaan. Se luottamus on hyvin tärkeää, ja minä kysynkin nyt edustaja Rinteeltä, voiko teidän puheisiinne luottaa, kun vuosi sitten te sanoitte, että sote-uudistus pitää toteuttaa ja viedä satamaan, toivoitte, että pakkoyhtiöittäminen jää pois ja valinnanvapaus [Puhemies koputtaa] toteutetaan laajana tällä mallilla, silloin on hyvä. Nyt pakkoyhtiöittäminen on pois, [Puhemies koputtaa] valinnanvapaus toteutuu. Voivatko, edustaja Rinne, teidän puheisiinne luottaa suomalaiset, jotka odottavat terveyspalveluja?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Jospa kuitenkin vastauspuheenvuoro edustaja Guzeninalle.

Arvoisa puhemies! Täällä hallituksen suunnalta on väitetty, että oppositiolle ei kelpaa muuta kuin täydellinen malli. Minä ainakin haluan uskoa siihen, että tähän malliin vielä tämän talon prosesseissa eli valiokunnissa voidaan saada parannuksia. Uskon, että voisimme sillä yhteistyöllä saavuttaa myöskin ne alkuperäiset tavoitteet, mitä tällä sote-uudistuksella on, sen yhdenvertaisuuden, integraation ja myöskin kustannusten hillinnän.

Tässä kun olemme keskustelleet, niin aika paljon on puhuttu terveydenhuollon puolesta. Haluaisin tässä nyt nostaa esille tämän sosiaalipuolen ja erityisesti sen integraation siellä sosiaalipalveluissa. Meillähän on paljon ihmisiä, jotka terveyspalveluitten lisäksi tarvitsevat myöskin niitä sosiaalipalveluita. Tämä perustuslakivaliokunnan tekemä linjaus siitä, että hallintotehtävät kuuluvat yksinomaan viranomaisille, on sinällänsä aivan oikea, mutta se vaikuttaa sitten siihen, mitä siellä sote-keskuksessa voidaan näitten sosiaalipalveluitten puolella tehdä. Nyt olisinkin halunnut kuulla ministeriltä, millä tavalla nämä sosiaalipalvelut saadaan nyt tulevaisuudessa todellakin tähän integraatioon [Puhemies koputtaa] mukaan.

Arvoisa puhemies! Pidin erittäin hyvänä sitä, kun ministeri Saarikko täällä nosti esille omassa puheenvuorossaan, jo kauan sitten kylläkin, sosiaalialan ja sosiaalihuollon merkityksen. Mutta pidin kyllä erikoisena sitä, että melkein samassa puheenvuorossa sitten kyselitte opposition mallien sote-integraation perään, kun tässä teidän esityksessänne tämä sote-integraatio jää juuri uupeloksi. Siis saumatonta palveluketjua ei tule, koska sosiaalipalvelut eivät tule sinne sote-keskukseen vaan asiakkaat juoksevat näiden perässä sitten eri paikkaan. Eli, ministeri Saarikko, onko niin, että saumattomat palveluketjut ovat edelleen tärkeitä siis paitsi palvelujen parantamisen näkökulmasta myös kustannusten hillinnän näkökulmasta, ja jos näin on teidän mielestänne, niin ettekö voi myöntää, ministeri Saarikko, että tämän saumattoman palveluketjun toteuttamiseen olisi ollut tarjolla myös parempi malli kuin hallitsematon valinnanvapaus?

Arvoisa puhemies! Kyseessä on todella iso, vuosikymmenten uudistus, ja kyse on 25 miljardin euron vuosittaisesta liikevaihdosta — todella iso toimiala. Meidän uhkatekijämme ovat väestön ikääntyminen ja se, että huoltosuhde heikkenee 15 prosentilla seuraavan kymmenen vuoden aikana: lähes kolmannes suomalaisista elättää loput. Tarvitsemme muutosta, hoitoteknologia kehittyy. Tarvitsemme siis leveämmät hartiat.

Itse asiassa täällä on hyvin intensiivisesti keskusteltu nimenomaan integraatiosta. Tähän uudistukseen sisältyy tietojärjestelmien integraatio sillä tavalla, että hajanaiset eri palveluntuottajien järjestelmät voivat keskustella keskenään, ja mikä tärkeintä, tähän integraatiokehikkoon, ‑alustalle, rakennetaan kokonaisuus, jossa sitten tehdään kansalaisen hoito- ja palvelusuunnitelma, jota voidaan sitten lähteä toteuttamaan kunkin kansalaisen osalta.

Etsin vielä lopuksi kansalaisen omaa vastuuta terveyden edistämisen ja omahoidon osalta.

Arvoisa puhemies! Nykyjärjestelmän iso epäkohta on se, että tätä sote-kokonaisuutta ei nyt johda kukaan. Uudessa mallissa, jota nyt eduskunta käsittelee, koko sote-kokonaisuus otetaan yhden tahon, maakunnan, vastuulle, maakunta vastaa. Myöskin rahoitusta uudistetaan niin, ettei ole nykyisiä kannusteita osaoptimoida vaan tulee kannuste hoitaa oikea-aikaisesti, hyvin, koska hyvä hoito on edullisinta. [Anders Adlercreutz: Juuri päinvastoin!]

Tällä hetkellä julkinen valta ei voi vahvasti vaikuttaa siihen, millä tavalla yksityiset palveluntuottajat toimivat tulevaisuudessa. Jos yksityinen palveluntuottaja tulee tuottamaan valinnanvapauspalveluita, sen täytyy sitoutua maakunnan luomiin hoitoketjuihin. [Susanna Huovisen välihuuto] Uudessa laissa on velvoite ohjata ja neuvoa potilasta. Tieto tulee läpinäkyväksi. Voidaan vertailla, miten tämä kokonaisuus toteutuu. Myöskin tieto kulkee paremmin. Ryhdymme johtamaan koko sote-kokonaisuutta tiedolla [Puhemies: Aika!] ja otamme pussin pois päästä.

Tässä muutamia keinoja tehdä [Puhemies: Aika!] integraatio paremmaksi.

Arvoisa puhemies! On pakko joihinkin kysymyksiin tässä tarkentaa vastausta. Nimittäin kun erityisesti edustaja Zyskowicz täällä sanoo, että on hienoa, että kaikki laitetaan samalle viivalle, niin on se hienoa, että yritykset laitetaan, teidän mielestänne — mutta entäpä ihmiset? Onko joku ajatellut niitä ihmisiä: laitetaanko meidät suomalaiset samalle viivalle? Tosiasiassa tämä ehdotettu malli, joka nyt on käsittelyssä, on ollut suuren kritiikin kohteena juuri siksi, että ihmisiä ei laiteta samalla tavalla samalle viivalle. Tämä on se ongelma, että työterveyshuoltoa tästä kokonaisuudesta ei eroteta. Se on 1,8 miljoonaa väkimäärässä. Tässä säilyy yksityisesti yksityiset palvelut suoran valinnan ohella, mikä tarkoittaa sitä, että on sama ralli siltä pohjalta, että se, kenellä on rahaa maksaa palveluista, saa niitä jatkossakin niin paljon ostaa kuin haluaa, [Ben Zyskowiczin välihuuto] ja tähän päälle tulee markkinointi ja ei kunnollista kuluttajansuojaa. Sekin on arvovalinta. [Puhemies koputtaa]

Tiukka ohjaus ja laskeva rahoitusraami: [Puhemies: Aika!] Totean vain, että se johtaa siihen, että... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa rouva puhemies! Alkuperäiset tavoitteet etenevät: saatavuus paranee, yhdenvertaisuus paranee. Työterveyshuolto ei tässä tule tarkasteluun, se on totta, ja se aiheuttaa eriarvoisuutta, [Krista Kiuru: Ei etene!] mutta siinä yhdenvertaisuus paranee, että myös köyhemmällä, pienituloisemmalla ihmisellä on mahdollisuus valita julkisen ja yksityisen palvelutuottajan välillä, toisin kuin tänään. [Krista Kiurun välihuuto]

No, sitten paljon ovat nousseet keskusteluun kustannukset, ja myös se on yksi keskeinen tavoite, että kustannusten kasvua hillitään. Nyt teidän pitäisi oppositiossa päättää, oletteko sitä mieltä, että tämä budjettirajoite ei toimi. Näinhän te sanotte yhtäältä, kun te sanotte, että kustannukset tulevat kasvamaan hirveästi, [Pia Viitasen välihuuto] mutta silloin ei tietystikään tarvitse Uudellamaalla eikä muuallakaan sopeuttaa. Jos te olette sitä mieltä, että budjettirajoite toimii, niin totta kai se johtaa semmoiseen tarpeeseen, että kustannustehokkuuteen, tuottavuuteen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota — ja kannustimet kohdalleen [Puhemies koputtaa] ja niin edelleen. Siihen tämä valinnanvapaus johtaa.

Arvoisa puhemies! SDP:llä on malli, voitte tutustua siihen, arvoisa ministeri Terho. [Puhuja näyttää esitettä] Meillä on olemassa malli, tutustukaa siihen, se kertoo teille, miten on mahdollista rakentaa inhimillisempi sote.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että perustuslaki toimi niin kuin sen pitikin toimia tässä pakkoyhtiöittämisessä. Se esti sen, että kansalaisten palvelut alistetaan markkinamallille pakkoyhtiöitten kautta. Mutta hallitus antoi tilalle pakkosetelit, ja sen takia tätä mallia ei voi hyväksyä. On monta kertaa selitetty tälle eduskunnalle ja hallituspuolueille, minkä takia ei tätä mallia voida hyväksyä. Te voitte kysyä vaikka edustaja Lepomäeltä taikka pormestari Vapaavuorelta, mikä tässä mallissa mättää. Sieltä löytyy kyllä selitys. [Ben Zyskowicz: Onko teillä samat argumentit?]

Arvoisa puhemies! Oleellista on se, että tässä uudistuksessa pitää toteuttaa ne alkuperäiset tavoitteet: se, että terveyserot [Puhemies koputtaa] lähtevät kaventumaan, se, että ihmiset saavat palveluita. Tässä on kysymys 200 000 työntekijästä [Puhemies koputtaa] ja miljoonista ihmisistä palvelujen tarvitsijoina.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä nyt edustaja Zyskowiczille pitää avata sitä, että molemmat ovat totta samaan aikaan. Jos tässä markkinamallissa nämä kannustimet ovat niin vinot kuin ne nyt ovat, mistä kaikki asiantuntijat ovat huolissaan, se voi johtaa siihen, että nämä yksityiset sote-keskukset voivat markkinoilla saada tietyntyyppistä asiakaspohjaa, he voivat kannustimien mukaan tehdä joko ylihoitoa tai alihoitoa, lähettää vaikeat tapaukset erikoissairaanhoitoon lähetteillä, jolloin heille korvataan siis valtion varoilla, veronmaksajien rahoilla, tietty summa riippumatta siitä, kuinka paljon heillä on menoja, [Sari Sarkomaan välihuuto] he saavat voittoa ja tämä nostaa yksittäisen toimenpiteen kustannuksia. Jos on se kulukatto siellä maakunnassa — ja maakuntahan ei edes saa ottaa lainaa tai nostaa veroja, jotta se voisi hoitaa palvelut — niin joudutaan rajoittamaan sitä palvelujen määrää, mikä voidaan maksaa sillä rahamäärällä, koska yksittäisten palvelujen hinta nousee. Tämä on se, missä kannustimet ovat vinossa, ja tästä asiantuntijat ovat hyvin huolissaan. [Puhemies koputtaa] Laaja valinnanvapaus on se ongelma, ei itse se maakuntamalli.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä myös maakuntamalli on ongelma. Olen samoilla linjoilla paljolti edustaja Niinistön kanssa. Mutta maakuntahallintohan sinänsä tuo meille lisää hallintoa. Siinä mielessä tulee lisää byrokratiaa ja tulee lisää kustannuksia. Uusi hallintotaso ei koskaan säästä yhtään senttiä. Uusi hallintotaso maksaa aina enemmän. [Mikaela Nylander: Se on pois palveluista!] Nyt on huvittavaa, että kokoomuskin nyt on lähdössä tähän keskustan maakuntajunaan ja keskustalaiset taas uskovat siihen, että maakunnille tulee jonkunlainen itsemääräämisoikeus ja itsehallinto. Eihän näin tule olemaan, koska valtiovarainministeriö tulee olemaan se taho, joka ohjaa rahat, ja myös sosiaali- ja terveysministeriöstä tullaan ohjaamaan sitä, mitä leikataan missäkin sairaalassa.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme sote-uudistuksen mutta tarvitsemme järkevän uudistuksen, joka laittaa potilaan keskiöön, eikä mitään muuta.

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on puhuttu opposition eri malleista, niin haluan taas kerran tuoda esille sen mallin, joka on perustuslain mukainen, jossa sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutuvat ja johon ei sisälly mitään kustannusten hallitsemattomaan nousuun liittyviä tai EU-oikeudellisia riskejä. Se olisi maakuntapohjainen sote ilman tätä markkinaehtoistamista, mikä on täysin mahdollista tehdä. Se olisi varmasti jopa nopeammin tehtävissä kuin tämä hallituksen esittämä markkinaehtoistaminen. Ainoa syy, minkä takia nämä on koplattu yhteen, on kokoomus, joka itse on päättänyt, että koko sote-uudistus kaatuu, jos tämä markkinaehtoisuus ei ole mukana. Tämä ei ole opposition tahto, että sote kaatuu, vaan puhtaasti kokoomuksen päättämä linjaus.

Mitä tulee kustannuksiin, asia on juuri niin kuin edustaja Niinistökin tässä totesi. Yhdistetään siis markkinaehtoisuuteen pohjautuva järjestelmä, joka tulee johtamaan kustannusten nousuun, tiukkaan budjettirajoitukseen sekä siihen, että maakunnille ei anneta mitään aitoa taloudellista itsehallintoa. Tämä on täysin mahdoton yhtälö, eikä se voi johtaa mihinkään muuhun kuin siihen, että maakunta joutuu leikkaamaan maakunnan järjestämiä ja rahoittamia ja tuottamia palveluita tai korottamaan asiakasmaksuja entuudestaan.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Henriksson tuossa omassa puheenvuorossaan osui sillä tavoin asian ytimeen puhuessaan tästä rahoitusmallista. Näen itsekin sen tässä suurimpana ongelmakohtana tällä hetkellä etenkin tämän alueellisen tasa-arvon kannalta. Tämä nyt esitetty rahoitusmalli, joka on käsillä, ei kohtele tasa-arvoisesti eri maakuntia Suomessa eikä sitten eri alueita niiden maakuntien sisällä. Kuten esimerkiksi edustaja Andersson tuossa sanoi, säästöjä aletaan hakea sieltä maakuntien reuna-alueilta, koska nämä maakuntavaltuutetut valitaan maakuntien keskusalueilta. Ja se, minkä tämä minun näkemykseni mukaan vaatisi — ja tähän ei ole selvää vastausta tullut, milloin tämä tulee — on tämä verotusoikeus, maakunnallinen verotusoikeus. Tämä on se asia, mikä tässä eniten ehkä hiertää, mikä kenties sitten jossain vaiheessa estää sen, että tämä olisi toimiva ja tosiaan tasa-arvoinen kaikkien maakuntien kesken.

Arvoisa rouva puhemies! Näistä kustannuksista. Jos edustaja Niinistö on oikeassa, niin se tarkoittaa, että pystytään saavuttamaan 3 miljardin euron kustannusten säästö, mikä siis silloin osoittaa, että se ei ole mistään stetsonista ja se ei ole mikään huuhaa-tavoite vaan se toteutuu, eli te todistitte, että tämä budjettirajoite pitää. [Outi Alanko-Kahiluodon välihuuto] Jos tämä budjettirajoite pitää, niin te kuvittelette, että ainoa mahdollisuus on ajaa palveluja alas tai nostaa asiakasmaksuja. Te ette pysty käsittämään, että tuottavuuden parantamisella, kustannustehokkuuden parantamisella, [Ville Niinistö: Miksei ne ole laissa?] oikein asetetuilla kannustimilla, pystytään toimintaa kehittämään. Te tiedätte, että tänäkin päivänä on valtavia eroja samanlaisten potilaiden hoitamisessa eri sairaanhoitopiirien kesken esimerkiksi.

Ja kun edustaja Niinistölle nyt vastaan, niin voisitteko ystävällisesti perustuslakivaliokunnan jäsenenä esitellä perustuslakivaliokunnan lausunnon viime kaudelta, jossa tämä kuntayhtymämalli todetaan perustuslain vastaiseksi.

Arvoisa puhemies! Tähän viimeiseen kommenttiin edustaja Zyskowiczille voin sanoa, että vihreät eivät kannata kuntayhtymämallia, ja se on syytä korjata. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Me kannatamme ensisijaisesti maakuntapohjaista mallia, jossa on riittävän paljon maakunnilla päätäntävaltaa, jotta ne pystyvät oikeasti julkisena järjestäjänä varmistamaan toimivat palveluketjut, [Ben Zyskowicz: Entäpä tämä Touko Aallon puhe?] ja tässä uudistuksessa ... — Hän sanoi, että se perustuslakivaliokunnan lausunto silloin sanoi, että on periaatteessa kolme tietä, joista se kuntayhtymätie oli kaikkein vaikein. Mutta se sanoi, että periaatteessa, teoriassa, se voisi olla mahdollinen.

Edustaja Zyskowicz, te sanotte nyt, että se on jotenkin automaattisesti tehokkuutta terveydenhuollossa, että on kulukatto. Ei ole. Jos järjestelmän kannustimet johtavat kalliimpaan hoitoon, niin se tarkoittaa sitä, että suomalaiset saavat jatkossa entistä eriarvoistavampaa hoitoa, entistä vähemmän hoitoa, entistä korkeammilla kustannuksilla, ja julkinen palvelunjärjestäjä eli tämä maakunta ei pysty hallitsemaan niin, että jokainen ihminen saa tasapuolisen oikeuden hyvään terveydenhuoltoon. Tässä ne kannustimet ovat tässä mallissa vinossa. Jos pidetään kulukatosta kiinni, niin ihmisten [Puhemies: Aika!] terveydenhuolto heikkenee.

Arvoisa puhemies! On ollut hyvää jatkoa näistä kannustimista, onneksi sitäkin on tässä selvitetty, ja tähän osuuteenhan hallitus ei ole tehnyt merkittäviä muutoksia.

Siltä osin edustajien huolet tänään täällä ovat olleet aiheellisia, että meillä on käytettävissä aineisto, joka eduskunnan kuulemisessa valinnanvapauslakia koskien jo on annettu ja joka koskee nimenomaan rahoitusta ja rahoituksen instrumentteja. Se todella lisäisi näiden asiantuntijoiden mukaan.. Ja esimerkiksi käytän nyt Aalto-yliopiston aineistoja, joissa on ollut kaksi professoria lausumassa. He toteavat, että voisi olla, että nämä yritykset toisivat tähän kustannustehokkuutta, josta on täälläkin puhuttu, mutta ongelma on se, että ”vain ja vain jos...”. On ”vain ja vain jos” ja monia ehtoja, ja ne eivät valitettavasti tässä mallissa toteudu.

Näistä asiakasseteleistä todetaan, että kyllä ne voisivat alentaa kustannuksia sote-keskuksissa ja ne voisivat edistää myöskin sote-keskusten kykyä tarjota palveluita, mutta valitettavasti tämä esitys ei lisää niiden laatua, ei anna pienille mahdollisuuksia [Puhemies: Aika!] ja myöskään voitot eivät jää tähän maahan. Aika isoja ongelmia.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Seuraavaksi puheenvuoro ministeri Saarikolle, 2 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty monia tarkennuksia, ja haluaisin, puhemies, vastata niihin.

Yksi liittyi aivan ansiokkaasti kysymykseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Se on velvoittavaa jatkossa sekä kunnille että maakunnille. Ja tämä yhdyspinta tulee olemaan erityisen tärkeä, vaikkapa lasten ja nuorten palveluissa, [Susanna Huovinen: Juuri näin!] koulun ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä. Siksi tämä yhteistyö on velvoittavaa maakunnille ja kunnille.

Ja järjestöjen rooli, minkä nostitte puheenvuorossanne esiin: kannan tuosta aivan samasta huolta, [Susanna Huovinen: Hyvä!] ja siksi arvostamani entinen kollega Tuija Brax on nyt ministeriön selvityshenkilönä käymässä läpi juuri niitä kipukohtia, jotka liittyvät järjestöjen rooliin palvelutuottajana, ehkä kumppanina jollekin yrityspohjaiselle palvelutuottajalle, ja toisaalta sitä, miten kuntien tukeen, jota järjestöt ovat nyt saaneet, voitaisiin löytää ratkaisut, niin että hyvä toiminta voisi uusissakin rakenteissa jatkua.

Sitten täällä on nostettu esiin markkinoinnin ja mainonnan asia — edustaja Salonen nosti. Tätäkin haluan tarkentaa. Valinnanvapauslaissa on tästä maininta, ja siinä viitataan kuluttajansuojasäännöksiin. Epäasiallisesta mainonnan ja markkinoinnin menettelystä joutuu vastuuseen kuluttaja-asiamiehelle, markkinatuomioistuimelle. Näin tulee tapahtumaan, oli mainontaa tai markkinointia harjoittava taho yksityinen tai julkinen toimija. Ja tämä on erittäin tärkeä asia, koska kyllä, epäasiallista toimintaa voi tapahtua, ja siksi siitä pitää joutua vastuuseen.

Minusta keskustelun yksi uutinen oli edustaja Kiurun esiin nostama huoli työterveyshuollosta. Oliko se tulkittavissa niin, että sosiaalidemokraatit olisivat tässä yhteydessä lakkauttaneet työterveyshuollon? Teidän mallissanne ei ole siitä nimittäin mitään mainintaa, ja pidän realistisena edetä mallissa nyt siten, että me saamme tämän julkisen järjestelmän kuntoon. Työterveyshuoltohan on rahoitukseltaan toisenlainen.

Edustaja Niinistö, nostitte esiin korvaukset ja ikään kuin korvaukset tuottajille. Se on maakunnalle vaativa tehtävä. Ruotsissa ei ole vieläkään löydetty yksittäistä täydellistä ratkaisua, ja se varmasti tulee olemaankin uudistuksessa osuus, jota joudutaan hiomaan ja jossa alueiden väliset erot tulevat myös vaikuttamaan lopputulokseen. Muuta hallitus ei ole koskaan väittänytkään. Uudistusta on myös vaiheistettu, ja valinnanvapaus on siltä osin otettavissa helpommin haltuun maakunnissa. Tämänkin huolen nostitte esiin.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kohtana: Vieläkin peräänkuulutan sitä, miksi, edustajat, teistä kukaan ei käytä puheenvuoroja tulevaisuuden terveydenhuollon työkaluista, [Susanna Huovisen välihuuto] miksi täällä ei nosteta esiin sitä, mitä hyötyä voidaan saavuttaa digitalisaatiolla, tekoälyllä, terveydenhuollon kehityksellä — muutama asiantunteva [Puhemies koputtaa] edustaja on maininnut asiasta. Tämä huolestuttaa minua. Rakenteet eivät tätä yksin ratkaise.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Seuraava puheenvuoro, ministeri Vehviläinen.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Tolppanen kyseli täällä, varataanko sinne rahaa. Jos maakuntien rahoituslaissa on pykälissä harkinnanvaraisesta avustuksesta, niin totta kai sinne kehyksessä varataan rahaa. Aina pitää varata kehykseen rahaa, jos on lakisääteisestä menosta kysymys.

Sitten palaan tähän 3 miljardin euron kustannusten alenemaan ensi vuosikymmenellä. Maakuntien rahoituslaissa on myös siinä aivan selvä kustannusten rajoitin, mitenkä se tulee tapahtumaan. Mutta sitten minä olen jyrkästi eri mieltä monien kanssa siitä, että se tulisi tarkoittamaan vain palvelujen leikkausta ja asiakasmaksujen korottamisia. On totta kai jokaisen maakunnan intressi, että mennään taloudellisesti, haetaan niitä keinoja, uudistetaan, johdetaan hyvin, otetaan uusia toimintatapoja käyttöön, digitalisaatiota enemmän käyttöön. Voi kysyä vaikka Pentti Itkoselta Eksotesta, minkälaisia keinoja he ovat ottaneet käyttöön, [Susanna Huovisen välihuuto] esimerkiksi ennaltaehkäisevään työhön: vähemmän erikoissairaanhoitoa, enemmän kuntoutusta, vähemmän laitoshoitoa — sieltähän se tulee. Mutta emmehän me voi täällä eduskunnassa lakiin kirjoittaa sitä, mitä keinoja kaikkien 18 maakunnan on käytettävä. Maakunnat ovat erilaisia, niillä on erilaiset tarpeet, erilainen väestörakenne. Meidän pitää luottaa siihen, että he myös osaavat tätä tehdä. Siitä on kysymys, että osaavat tehdä. Ja tästä totean vielä edustaja Henrikssonille, kun te ihmettelitte ja olitte sitä mieltä, että tämä 18 maakunnan malli — sote ja sitten ne sadat muut tehtävät — tulee kalliiksi ja tuo lisää byrokratiaa: Minä haluan kyllä nähdä teidän laskelmanne siitä, miten se on mahdollista. Olen aivan varma, että jos meillä on 190 sote-järjestäjää tänä päivänä, niin 18 varmasti pystyy tekemään sen paljon tuottavammin, paremmin, tehokkaammin ja todennäköisesti myös laadukkaammin, [Mikaela Nylander: Ei laskelmat näytä näin!] integraatiota noudattaen.

Arvoisa rouva puhemies! Äskeisessä puheenvuorossani sanoin hieman turhan kärjekkäästi edustaja Harakalle. Pyydän anteeksi tekemääni virhettä.

Ja sitten toinen asia, minkä haluan sanoa, on se, että, edustaja, tässä keskustelussa on kahdesti ainakin mainittu Siun sote. Pohjoiskarjalaisena kansanedustajana ja Ilomantsin kunnan päättäjänä tiedän, että kun Siun sote -päätös yksimielisesti tehtiin kaikissa kunnanvaltuustoissa yhtä aikaa suurin piirtein samana päivänä, tiedämmehän me kaikki sen, siinäkin päätöksenteossa oli ongelmia. Minä myönnän sen avoimesti, sitä ei käy kieltäminen. Mutta mikä siellä on näköala tulevaisuuteen? Pystymme tämän jälkeen aivan varmasti tietojärjestelmiä kehittämään paljon yhteisellä päätöksellä, sitten pystymme tekemään yhteisiä päätöksiä isoista hankinnoista, ja aivan kuten edustaja Martti Talja omassa aivan erinomaisessa puheenvuorossaan mainitsi tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien käyttämisestä terveydenhuollossa, sekin portti on meillä auki. Uskon, että kun tähän yhdistetään maakuntavaalit ja maakuntien omat päättäjät, niin se on meille hyvä mahdollisuus eikä mikään uhka.

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Hoskosta. Anteeksi on annettu, jos oli edes mitään annettavaa.

Kiinnitän huomiota nyt tähän kuuluisaan 3 miljardin säästötavoitteeseen. Siis kysyin jo aikaisemmin, miksi ei sitten yhtä hyvin 2 miljardia tai 4 miljardia, kun ne on kuitenkin stetsonista vedetty. Vastausta en ole vieläkään saanut. Tähän oli päädytty. Ja on erikoista, että tämä tavoite, tämä toive, josta kukaan ei sinänsä ole eri mieltä, on kirjattu lakiin ilman, että on oikeasti keinoja toteuttaa tämä tavoite. Tämä oli talouspolitiikan arviointineuvoston kritiikin ydin. Eikä siinä vielä kaikki: Lakiin on siis määrätty, että vuonna 2029 terveydenhuollon menot ovat laskeneet 13 prosenttia siitä huonommalta uralta, mutta entä vuoden 2030 jälkeen? Siihen ei ole, hyvät kollegat, kovin pitkä aika. Siitä ei sanota mitään, ja tämä on toinen talouspolitiikan arviointineuvoston suuri huolenaihe. Tämä perustuu täysin kuumaan ilmaan, tämä teidän tavoitteenne, varsinkin kun keinot puuttuvat.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Ja nyt puheenvuoro edustaja Zyskowiczille, ja sitten mennään puhujalistaan.

Rouva puhemies! Ei voi samanaikaisesti sanoa yhtäältä, että tämä budjettirajoite toimii ja se johtaa hirvittäviin leikkauksiin ja säästöihin, ja toisaalta sanoa, että tämä kasvun vauhdin 3 miljardin hillitseminen on huuhaata ja tulee stetsonista. [Timo Harakan välihuuto] Edustaja Harakka, jos tämä budjettirajoite toimii, kuten tuntui edustaja Ville Niinistö uskovan, niin silloin se on pelkkää matematiikkaa, että vuonna 2029 kustannusten kasvu on hilliintynyt 3 miljardilla eurolla — jos tähän uskoo. Ja jos tähän ei usko, niin sitten tietysti voi väittää, että se on stetsonista ja että se on kuumaa ilmaa ja muuta.

Sitten te väitätte, että maakunnalla ei ole mitään keinoja, millä se voisi sopeuttaa toimintaansa. Totta kai sillä on keinoja, mutta ehkä punavihreä ajattelu ei yllä sinne, että on kustannustehokkuutta, on kannustimia. Tänäkin päivänä on huomattavia hintaeroja samanlaisten potilaiden kohdalla eri kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Täällä näyttää nyt olevan vielä debattitarvetta. Onko näin? — Edustaja Harakka.

Arvoisa puhemies! Tämä 3 miljardia on siis säädetty lakiin. Tämä oli talouspolitiikan arviointineuvoston — ei siis yksinomaan minun — huolenaihe tässä, onko se realistinen, voidaanko näin lakiin kirjoittaa, kun monet asiantuntijat mukaan lukien Valtiontalouden tarkastusvirasto ovat pitäneet sitä epärealistisena, voiko näin ylipäätään menetellä. Mutta olisi mukava ajatella, että tässä laissa olisi annettu keinot, joilla näihin säästöihin olisi päästy, tai sitten annettu edes maalailemanne visio siitä, miten itse kukin maakunta voi näitä sote-maksuja alentaa. Mutta kun tämä maakuntaindeksi, johon tämä leikkuri on sidottu, ei ota ollenkaan huomioon edes näitä terveydenhuoltokuluja vaan siinä on aivan toiset menot, niin silloin maakunta joutuu mahdollisesti säästämään vaikkapa työllisyysmenoista saadakseen yhtälön toteutettua. Ja kun tosiasia on kuitenkin se, että kun tämä ilveily johtaa siihen, että samat maakuntapäättäjät vaihtavat vain hattua ja tulevat kerjäämään itseltään kansanedustajina rahaa, niin todellisuudessa tämä kustannusohjaus ei tule toteutumaan. [Markku Rossi: Ei ole pakko mennä ehdokkaaksi!]

Arvoisa puhemies! Ongelma on nimenomaan se, minkä edustaja Harakkakin toi tässä esiin ja mikä on monta kertaa käyty jo keskusteluissa aikaisemmin läpi. Maakuntien rahoitus on yleiskatteista, ja jos ei saada näillä erilaisilla toimenpideuudistuksilla tätä rahoitusta laskettua, niin se varmistetaan leikkurin kautta. Kun samaan aikaan tiedetään, miten valinnanvapaus nostaa kustannuksia, maakunta on kahden tulen välissä: samaan aikaan rahoitus vähenee, ja samaan aikaan kustannuspaineet nousevat. Siinä vaiheessa joudutaan asiakasmaksuja nimenomaan korottamaan tai leikkaamaan palveluista. Jos lokakuussa loppuu rahat maakunnalta, julkinen talous ei saa säästöjä, koska kaikki nämä palvelutarpeet, mitkä joka tapauksessa pitää jotenkin kattaa, hoidetaan sitten valtion pussista. Eli kokonaisuudessa säästöjä ei saada aikaan, vain ja ainoastaan ihmisten palvelutarvetta rajataan. Tämä on se ongelma tässä.

Arvoisa puhemies! Todellakin terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet sekä absoluuttisesti että suhteellisesti hyvinkin nopeasti. Mikä se tilanne tällä hetkellä on esimerkiksi kunnissa? Sairaanhoitopiiri lähettää vuoden lopulla taikka sitten helmikuussa ison laskun kunnalle, kun ovat kustannukset ylittyneet. Mitä keinoja siinä on kunnalla? Tehdä lisätaloustalousarvio ja maksaa. Miten se voi vaikuttaa siihen? Käytännössä pieni kunta ei mitenkään. Tämä on se nykyhetkinen tilanne.

Nyt todellakin, niin kuin ministeri Saarikko sanoi, digitalisaatio, tekoäly ja nämä kaikki antavat mahdollisuuksia.

Sitten, puhemies, tässä puhutaan jostain sopimuksesta. Minusta sitä ei ole. Keskustan kotikunta—maakunta-mallissa oli myöskin jo valinnanvapaus. [Touko Aallon välihuuto] Toisaalta me tarvitsemme välttämättä jonkun pohjan tälle uudistukselle. Ei ole olemassa käytännössä mitään muuta pohjaa kuin maakuntamalli. Siis tämä on aivan luonnollinen valinta, ja sen jälkeen, kun erityissairaanhoidon osalta valinnanvapaus saatiin kuntoon, tämä on ollut hyvä malli nyt edetä tässä uudistuksessa, ja siinä mielessä on kyllä valitettavaa todeta — tai hyväkin todeta — että ei ole esitetty mitään muuta mallia kuin tämä [Puhemies koputtaa] tällä hetkellä tässä oleva.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Nyt tämä debattiosuus tältä erää on lopussa, ja menemme puhujalistaan.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on todella paljon viitattu erilaisiin asiantuntijamielipiteisiin. Asiantuntijoilla on erilaisia kantoja vuosien varrella. Toisin kuin poliittinen juupas—eipäs-keskustelu, asiantuntijat kiinnittävät huomiota tiettyihin ongelmiin, ja pikkuhiljaa mallia on parannettu, ja nyt huomattava määrä asiantuntijoita sanoo, että nyt tämä on riittävän hyvä, nyt pitää edetä toteuttamiseen.

Ja mitä tulee, puhemies, näihin kustannuksiin, joista on paljon puhuttu, niin niistähän voidaan esittää mitä erilaisimpia teoreettisia laskelmia, että kustannukset nousevat tai laskevat, mutta yksi asia on varma: vain tehokkaammalla järjestelmällä voidaan rajallisilla julkisilla voimavaroilla saada enemmän terveyttä, päästään enemmän lääkäriin, hyödytetään niin Uuttamaata kuin koko Suomea. Ja tähän tosiaan liittyy aika paljon se, mitä on sanottu, että peruspalveluja vahvistamalla, tuomalla lisää kapasiteettia ja valinnanvapautta tähän voidaan mennä.

Ja sanoisin vielä tästä EU:sta, että EU:ta ei pidä päästää laajenemaan alueelle, joka sille perussopimuksen mukaan ei kuulu: julkiseen, kansalliseen [Puhemies koputtaa] terveydenhuoltoon.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi: Toistamiseen tässä istuntosalissa vasemmistoliiton puheenjohtaja toteaa, että on jollakin tavalla huono uudistus, kun tavalliset pienituloiset, keskituloiset suomalaiset saisivat verotuloin tuotettuja palveluita. Te ihmettelitte, että sellainenko uudistus aiotaan tehdä, että nuo henkilöt, jotka nyt joutuvat käyttämään yksityisiä palveluita, siirtyisivät käyttämään julkisin varoin tuotettuja palveluita. [Li Anderssonin välihuuto] Tämä on todella radikaali muutos, paradigmanmuutos, sosiaalipoliittisessa keskustelussa, ja tässä näkyy hallituksen ja vasemmiston ero. Me haluamme, että verovaroin tuotetaan pääosin julkisesti järjestetyt palvelut, ja siksi tämä uudistus tehdään.

Mutta tosiaankin, puhemies, usean hallituksen, lähes kaikkien puolueiden, lähes 15 vuotta vuorovedoin valmistelema, yksimielisesti välttämättömänä pidetty sote-uudistus on nyt eduskunnan käsittelyssä. Tässä esityksessä luodaan yksittäisiä kuntia laajemmat alueet vastaamaan sote-palveluiden järjestämisestä, ja tästäkin tavoitteesta on yksimielisyys. Todellakin tämä uudistus tehdään palveluita tarvitseville ihmisille, ja nyt eduskunnan ja valiokuntien on tämä lakikokonaisuus huolella käsiteltävä, ja tarvittavat muutokset on tehtävä asiantuntijoita kuunnellen. Siitä me lähdemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Se on aivan selvä.

Sote-uudistusta varten ministeriö ja hallitus ovat koonneet mittavan joukon korkean tason asiantuntijoita. He ovat tulleet tutuksi julkisuudessa, kun ovat antaneet näkyä ja kuulua, mitä kommentteja, kritiikkiä ja parannusehdotuksia heillä on ollut hallituksen esitykseen. Ja hallitushan on sitten urakoinut. Nyt tuo asiantuntijatyöryhmä, joka todella syvällisesti on paneutunut monipolviseen sote-valmisteluun, on sanonut julkisuuteen kantojaan. Tällä viikolla he kirjoittivat Helsingin Sanomissa seuraavaa: ”Uudistuksen valmistelu on ollut kolmen neljän viime vuoden aikana varsin huolellista. Asiantuntijoita on kuultu, ja kuuleminen on johtanut lukuisiin parannuksiin lakipaketissa. Uudistuksen kriitikoilla ei ole esittää toimeenpanokelpoista vaihtoehtoa vuosia valmistellun lakipaketin tilalle.” Näin sanovat asiantuntijat. Osan ideoista ovat jo edelliset hallitukset haudanneet. Tämähän tuli esille myös äskeisessä keskustelussa. He sanovat myös näin: ”Jos uudistus pysähtyisi, ei palvelujärjestelmä pysyisi muuttumattomana. Vaan mitä tapahtuisi? Sote-palvelut yksityistyisivät nopeasti, ja eriarvoisuus kasvaisi.” Asiantuntijat kirjoittavat myös: ”On ymmärrettävä, että jossain vaiheessa monimutkainen ja laaja lainsäädäntökokonaisuus on riittävän hyvä toimeenpantavaksi. On riski pitkittää sote-uudistusta vanhentuneilla väitteillä.” Näin sanovat ylijohtaja Erhola, professori Hiilamo ja tutkimusjohtaja Silander.

Tämä sote-uudistus koskee jokaista suomalaista. Heidän palvelunsa on nyt asetettava etusijalle. Mielestäni on hyvin vastuutonta ajaa yhdessä urakoitu uudistus maantiejyrällä sileäksi, varsinkin kun ei ole tilalle esittää toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa, [Li Andersson: Onhan!] se on tässä keskustelussa tullut selväksi. Kokoomus ja hallitus puolustavat verovaroin tuotettuja, tasa-arvoisia, julkisen sektorin vastuulla olevia palveluita. [Li Anderssonin välihuuto] Siksi sote-uudistus on tehtävä.

OECD on huomauttanut Suomea vakavasti terveyseroja syventävästä, eriarvoisesta perusterveydenhuollosta. On todellakin hyvinvointipolitiikan irvikuva, että nykyjärjestelmässä oikea-aikainen pääsy peruspalveluihin on usein kiinni lompakon paksuudesta. Esimerkiksi Helsingissä on yli 70 prosentilla lapsiperheistä lapsille vakuutus, koska hoitoon pääsy ei vastaa perheiden tarvetta. Tästä on THL:n tutkimus. [Välihuutoja vasemmalta] Voimavaralisäyksilläkään emme ole päässeet eroon peruspalvelujen rapautumisesta maassamme.

Terveydenhuollon kustannuksethan ovat kasvaneet. Bruttokansantuotteesta vielä vuonna 2005 ne olivat 6,9 ja vuonna 2015 ne olivat jo 9,6. Voimavaroja on tullut — peruspalvelut ovat rapautuneet, ja eriarvoisuus on kasvanut. Eri peruspalveluiden vahvistamisessa on yritetty vuosikymmeniä erilaisia keinoja ilman, että ollaan onnistuttu. Mitä sitten on esitetty? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ollut tästä kovin huolissaan, ja THL esitti vuonna 2013 raha seuraa potilasta ‑mallia, jonka ydinajatus on nyt sitten perusta tälle hallituksen valinnanvapauslakiesitykselle. Eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on analysoinut tilannetta, ollut kovin huolissaan ja esittänyt sitten tätä mallia. Miksi? Siksi, että jokainen suomalainen pääsisi ajoissa perusterveydenhuoltoon, jotta tämä eriarvoisuus saataisiin purettua. Oppositiolla ei sen sijaan ole ollut esittää yhtään keinoa vahvistaa peruspalveluita. Ei ole näkynyt esitystä, ei ole kuulunut. Ja te todellakin jättäisitte sitten eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet ja aika usein pitkäaikaissairaat odottamaan terveydenhuoltoon pääsyä.

Jos katsotaan Pohjoismaita, niin Pohjoismaissa perusterveydenhuollossa on käytössä oma valinnanvapausmalli — siis Tanskassa on omansa, Norjassa on omansa, niin kuin Ruotsissakin on omansa. [Li Andersson: Tanskassa on omalääkärijärjestelmä!] Mallit ovat kovin erilaisia, ne ovat hyvin lääkärikeskeisiä, mutta Suomessa nyt on tarkoitus tehdä valinnanvapausmalli, joka on moniammatillinen. Ja me emme todellakaan puhu vain lääkärille pääsystä, me puhumme fysioterapeutin suoravastaanotoista, hoitajalle pääsystä. Me haluamme moniammatillisen mallin.

Mutta se, mikä on yhteistä: Euroopassa on trendi, että ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin palveluihinsa vahvistetaan. Me terveydenhuollon ammattilaiset tiedämme, että silloin kun se hoitosuhde on hyvä, silloin kun ihmistä kuullaan, ihminen myöskin paranee. Tätä vastaan vasemmisto näyttää vahvasti olevan.

Myös valinnanvapaus on opposition kaikista ehdotuksista puuttuva osa, joka kannustaa jatkuvaan kehittämiseen, innovaatioihin — ihmisen näkökulmasta eikä järjestelmän näkökulmasta. Valinnanvapaus on myös kilpailutukselle inhimillinen vaihtoehto. Kun katsoo opposition vaihtoehtoja — tai sitä, mitä niistä on luettavissa — niin te kaikki jatkaisitte nykyistä kilpailuttamista. Kylmää ja kovaa politiikkaa.

Hallituksen esityksessä on esimerkiksi henkilökohtainen budjetti. Se on keino räätälöidä palvelut niin, että ihmisen ja hänen läheisensä ääni kuuluu. Eli kovan kilpailutuksen ja viranomaisten valinnan sijaan ihminen valitsee. Me tiedämme, että kilpailutuksessa pärjäävät yleensä paremmin isot yritykset, [Li Andersson: Vastustaako kokoomus kilpailuttamista?] mutta henkilökohtainen budjetti on mahdollisuus myöskin pienille yrityksille tulla paremmin tarjoamaan palveluita. Mutta tämän ydin on se, että me emme kilpailuta esimerkiksi vammaisten ihmisten elämänaikaisia palveluita vaan annamme heidän itsensä vaikuttaa omiin palveluihinsa, olla oman elämänsä vaikuttajia.

Kovin kummalliseksi tämän valinnanvapauden vastustamisen tekee se, että perustuslakivaliokunta näytti vihreää valoa itse valinnanvapaudelle. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että valinnanvapaus on tervetullut vahvistus ihmisten itsemääräämisoikeudelle. Vielä 1900‑luvun alussa väitettiin, etteivät naiset osaa äänestää, mutta en voi ymmärtää, että näillä vuosikymmenillä oppositio vastustaa lähestulkoon neliraajajarrutuksessa ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin palveluihinsa, kun se on jo arkea ja osa toimivaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää muualla Euroopassa. Valinnanvapausjärjestelmät ovat erilaisia, mutta olennaista on se, että palvelut tehdään ihmisille ihmisten näkökulmasta eikä järjestelmäkeskeisesti.

Kun katsoo valinnanvapauslain vaikutusarviointeja, niin — kyllä — siellä on elementtejä, jotka lisäävät kustannuksia, siellä on elementtejä, jotka säästävät, mutta on hyvä todeta, että tätä ei tehdä ensisijaisesti sen takia, että järjestelmän kustannustehokkuus paranisi. Tämä tehdään ensisijaisesti sen takia, että ihmiset pääsevät palveluihin, mutta tässä on myöskin elementtejä, jotka pitkällä tähtäimellä tuovat kustannustehokkuutta — erityisesti se, että ihmiset pääsevät ajoissa hoitoon. Ajoissa annettu hoito on aina edullisinta. Me tiedämme, erityisesti meidän suurissa kansansairauksissa, kuten esimerkiksi diabeteksessa, että kun perusterveydenhuolto toimii ja diabetes on tasapainossa, niin tuodaan mittavia kansanterveydellisiä ja ‑taloudellisia hyötyjä.

Puhemies! Totean nopeasti, että valinnanvapauslain vaikutusarvioinneissa todetaan, että esityksellä voidaan parantaa heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien palveluita ja uudistetulla, tuottajille maksettavalla korvauksella on mahdollista kitkeä vääränlaisia kannusteita, kuten kermankuorintaa, ja kannustaa hoitamaan erilaiset ihmiset heidän tarpeidensa mukaan. [Touko Aalto: Mitenkä?]

Arvoisa puhemies! Sen sanon tässä vielä, että tässä esityksessä kun järjestäjien määrä laskee roimasti, se on hyvä asia, mutta silti totean, että ei ole ollut helppo purematta niellä kantokyvyltään erimittaisten maakuntien mallia. Ja on hyvä todeta, että tämä malli ei ole kiveen hakattu vaan lakiin on kirjattu perälautapykälä, joka sitten heilahtaa, jos maakuntien kantokyky ei riitä. Tämä on mittava kannuste maakunnille tehdä parhaansa, uudistaa toiminnallisesti palveluita. Ja tämä on myöskin kannuste, jota nykymallissa ei ole.

Mutta ihan lopuksi totean, kun aika juoksee, että olennaista eduskuntakäsittelyssä on se, että me ymmärrämme metropolimaakunnan tarpeet. Tämä työ on myös tarkkaan joka valiokunnassa tehtävä, ja tätä työtä on tehty, ja sitä teen todellakin. Ja on tärkeää todeta, että Uudenmaan maakunnan rahoitusosuus ei heikkene. Se itse asiassa kasvaa, viimeisimmässä laskennassa euron per asukas. [Puhemies koputtaa — Outi Alanko-Kahiluodon välihuuto] On myöskin olennaista todeta, ja toistan, puhemies, tässä — vaikka aika loppuu — esitykseni siitä, että pidän tärkeänä, että hallitus antaisi metropolipoliittisen, kaupunkipoliittisen, selonteon, [Outi Alanko-Kahiluoto: Miksette ole antaneet?] jotta voisimme kirkastaa kaupunkien roolia ja vauhdittaa [Puhemies koputtaa] vahvempaa kaupunkipolitiikkaa. Sitä tarvitaan. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Puhemies Paula Risikko

Olemme käyneet kuulemma 4 tuntia debattia. Nyt mennään listalle ja listaa eteenpäin. Otamme välillä debattia sitten kyllä. Varmasti säilyy muistissa ne korjattavat asiat, otetaan ne myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Aloitin oikeastaan tämän puheenvuoron kysymällä tuossa kolmelta keskustalaiselta lääkärikansanedustajalta, joita arvostan kovasti — ja samaa vihjasin ministereillekin — miksi ei kävisi semmoinen esitys, että kuntien järjestämis- ja rahoitusvastuu siirretään maakuntien hoidettavaksi. Annetaan niille maakunnille suorat vaalit ja verotusoikeus, eikä tarvitsisi ottaa tätä markkinamallia käyttöön laisinkaan. Ei olisi EU-oikeudellisia ongelmia, ei olisi mitään integraationpirstoutumisongelmia, eikä olisi myöskään näitä kustannustenkasvuongelmia. Olisi itse asiassa malli, mikä voisi toteuttaa nämä uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, joten kysyn, keskustalaiset, rakkaat ystävät — elikkä te kolme herraa siellä: käsi sydämellä, miksi te ette kannata tämäntyyppistä ajatusta? Eduskunnan enemmistö tämän voi toteuttaa, viis kokoomuksesta ja markkinamallista, eduskunnan enemmistö pystyy päättämään tämän asian.

Arvoisa puhemies! Kaikki tahtovat sote-uudistuksen, ja kaikki ovat samaa mieltä niistä tavoitteista, joiden vuoksi tuota uudistusta tehdään ja miksi uudistus tarvitaan, ja kukaan ei halua aloittaa alusta. Juuri kerroin tässä — ja annan toivoni sinne kolmelle keskustalaiselle lääkärikansanedustajalle — että ei tarvitse aloittaa alusta. Ja edustaja Korhonenkin, tule mukaan, tämä on mahdollista tehdä yhdessä, [Välihuuto] koska eduskunta voi yhdessä käsitellä valiokuntavaiheessa tämän ja toteuttaa tämän alkuperäistavoitteet — se on tärkeintä.

Kerrataanpa ne alkuperäiset tavoitteet vielä kerran: Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen eri ihmisryhmien ja eri alueiden välillä, se on 1. Toinen on se kustannuskehityspaineen hillitseminen, numero 2. Numero 3 on ne saumattomat hoivaketjut. Nämä kolme tavoitetta on mahdollista tässä salissa eduskunnan enemmistöllä hyväksyä — kokoomus poistui salista. Tehdään tämä päätös näin yhdessä. Ja nyt kysymys onkin nimenomaan siitä, miten tämä hallituksen malli toteuttaa nuo alkuperäiset tavoitteet. Se on hyvä kysymys, ja keskustan kolme kansanedustajalääkäriä tietää varsin hyvin, että tämä malli ei niitä toteuta. Te tiedätte varsin hyvin sen. Se, kun tuota hallituksen markkinamallia korjattiin, oli hyvä asia. Se oli hyvä asia, että... [Niilo Keräsen välihuuto] — No kyllä, kyllä. — Ja se on hyvä asia, että ennen kaikkea ne asiakassetelit otettiin pois erikoissairaanhoidosta ja pidennettiin siirtymäaikoja. Se oli hyvä asia, mutta kaikilta muilta osin kritiikki on ja pysyy, ja te tiedätte sen. Nyt on mahdollisuus tehdä sellainen uudistus, joka ottaa huomioon teidän kollegoidenne, elämäntyönsä sosiaali- ja terveyspolitiikassa tehneiden asiantuntijoiden, huomiot ja kritiikin täysimääräisesti. Se on mahdollista tehdä. Ei tarvitse aloittaa alusta, voidaan tässä ja nyt, eduskunnassa, tehdä tämmöinen sopimus. — Vetoomukseni meni sinne keskustan lääkärikansanedustajien suuntaan ja totta kai myös edustaja Korhosen suuntaan, ja Rossi, tietenkin vahvana maakuntamallin puolustajana varmaan tämä hivelee myös teidän korvianne.

Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat korjata tuota hallituksen esittämää sote-mallia, jottei tehdä peruuttamattomia virheitä. Kukaan meistä ei tahdo tehdä peruuttamattomia virheitä, ja eduskunta nimenomaan on paljon vartijana tässä asiassa. Edustaja Sarkomaa otti tuossa aikaisemmin esille nimenomaan tämän Helsingin Sanomissa 11.3. julkaistun kolmen asiantuntijan mielipiteen siitä, että uudistus pitää viedä läpi. Tähän on aika moni ihminen tässä salissa viitannut, mutta kuunnellaan tarkkaan, mitä vaikka Heikki Hiilamo sanoi. Hän sanoi — oikeastaan suora sitaatti: ”Enhän minä tätä mallia tällaisena hyväksy. Minä toivon, että eduskuntakäsittelyssä tehdään näitä muutoksia tähän näin, jotta ne virheet korjataan.” Tätähän kaikki ovat sanoneet.

Pöydällä on kaksi keskustelua. Ensimmäinen keskustelu liittyy nimenomaan sisältöön, toteuttaako se tavoitteet vai ei, ja toinen keskustelu siihen, tehdäänkö epätäydellinen uudistus, jos se on parempi vaihtoehto kuin ei uudistusta laisinkaan? Nämä kaksi keskustelua ovat nyt hallituspuolueiden edustajilla, etenkin kokoomuksella, menneet täysin sekaisin. Minä veikkaan, että meidän lääkärikansanedustajat tietävät tämän varsin hyvin.

Vihreiden kanta on se, että nyt sote on eduskunnassa, joko se on korjattava — se on täysin mahdollista, se riippuu keskustasta — tai sitten se on kaadettava, koska meillä ei ole varaa tehdä peruuttamattomia virheitä. Ja vihreät vastustavat sitä kokoomuksen ajamaa ja hallituksen osana lehmänkauppaansa hyväksymää markkinamallia eli niin sanottua laajaa valinnanvapautta. Se on kirjoitettu hyvin siihen yhteen päivään, kun keskusta ja kokoomus tekivät sen lehmänkaupan: maakunnat minulle, markkinat sinulle. Se lehmänkauppa syntyi, ja se on se lehmänkauppa, missä muun muassa keskustan lääkärikansanedustajan kollega Kekomäki on puhunut siitä sirkkelistä, joka menee väärään suuntaan. Te tiedätte sen, te tiedätte varsin hyvin sen, ja tämä lehmänkauppalukko olisi mahdollista poistaa ja mennä eduskunnan enemmistöllä kohti uudistuksen tavoitteita. Sse markkinamalli, kuten te tiedätte varsin hyvin, romuttaa ne sote-uudistukselle annetut tavoitteet, ne tavoitteet, joita myös vihreät kannattavat. Se ei vähennä terveys- ja hyvinvointieroja, eikä se hillitse kustannusten kasvua. Se ei myöskään estä ihmisten pompottelua luukulta toiselle. Se ei turvaa saumattomia hoivaketjuja. Ja te tiedätte sen.

Mitä tulee näihin erilaisiin malleihin, vihreäthän julkaisivat oman sote-mallinsa vuonna 2010. Se edistyksellinen malli on kestänyt hyvin aikaa, ja sen päälle on ollut helppo rakentaa. Me hahmottelimme siinä maakuntiin tai vaihtoehtoisesti viiteen sote-alueeseen nojaavaa ratkaisua. Kun se viiden alueen malli, jonka itse asiassa nykyinen pääministeri aikoinaan kätilöi, kaatui perustuslaillisiin ongelmiin, niin meidän kannaksi on vakiintunut maakuntapohjainen ratkaisu. Aikaisemmin viitattiin Helsingin Sanomiin — minulta kysyttiin, minkälaisia vaihtoehtoja on viedä uudistusta eteenpäin. Minä sanoin ne kolme vaihtoehtoa, jotka perustuslakivaliokunta on ilmaissut: joko yksitasoinen kuntayhtymä, maakuntamalli verotusoikeudella tai se, että valtio ottaa kaiken hoitoonsa. Nämä ovat ne kolme tietä. Näistä kolmesta vaihtoehdosta vihreät ovat valinneet tämän maakuntapohjaisen ratkaisun. Tämän luulisi olevan aika selkeätä tässä vaiheessa. Tässä meidän mallissamme maakunta järjestää ne palvelut kuten kunnat tällä hetkellä. Maakunta voi itse tuottaa niitä palveluita tai hyödyntää harkintansa mukaan yksityisiä tai kolmannen sektorin palveluita. [Li Anderssonin välihuuto] Ihmiset käyttäisivät sitten tuttuja terveyskeskuksia, joista pääsee saumattomasti sosiaalipalveluihin ja erikoispalveluiden piiriin. Maakunnan toimintaa ohjaa vaaleilla valittu valtuusto, ja verotusoikeus takaa sen, että itsehallinto toteutuu.

Arvoisa puhemies! Sote-malliin kuuluu olennaisesti myös rahoitus. Vihreät ovat kautta linjan vaatineet monesta eri kanavasta koostuvan rahoituksen yksinkertaistamista. Vihreiden mallissa maakunnat hoitaisivat rahojen keräämisen verotusoikeudellaan ja esimerkiksi asiakasmaksuilla sekä päättäisivät myös rahojen kohdentamisesta. Samalla työterveyshuoltoa tulee mielestämme asteittain palauttaa kohti alkuperäistä tehtäväänsä eli keskittymistä työympäristön terveellisyyteen, työhön liittyvien riskien ehkäisyyn ja hoitoon, osatyökykyisten työllistymisen tukemiseen sekä selkeiden työperäisten sairauksien hoitoon.

Tuo vuonna 2010 julkaistu vihreiden malli on itse asiassa hyvin lähellä sitä, mitä asiantuntijat ovat sanoneet ja mitä myös Sipilän hallitus alun perin lähti toteuttamaan — alun perin lähti toteuttamaan. Valitettavasti tämä Sipilän hallituksen hyvä hallitusohjelma tavoitteiden osalta, etenemistavan osalta sekä sen alkutyön osalta jumittui tähän poliittiseen lehmänkauppaan, ja sen jälkeen sirkkeli on pyörinyt väärään suuntaan, ja te tiedätte sen varsin hyvin, keskusta, käsi sydämellä.

Täydellistä mallia ei ole olemassa tietenkään, mutta hallituksen malli on niin kaukana uudistuksen alkuperäistavoitteista, että vihreät eivät voi sitä hyväksyä. Nyt minä vetoan nimenomaan hallituspuolueiden edustajiin — etenkin katson teitä, ystävät keskellä, keskustan kansanedustajat. Minusta tuntuu, että näiden tavoitteiden osalta minä olen valmis semmoiseen malliin, mikä on keskustalaisempi malli kuin keskustalaisten omat mallit konsanaan. [Krista Kiuru: Hyvin sanottu!] Se on helppoa, ja minä veikkaan, että eduskunnan enemmistö saadaan tähän taakse, koska vaikka siinä maakuntaratkaisussa on totta kai paljon isoja ongelmia, siinä on isoja ongelmia, jotka liittyvät nimenomaan siihen maakunnan kykyyn rahoittaa ne palvelut, niin se on hyvä startti. Se on ensiaskel, jolla päästään kohti niitä isompia järjestämisvastuita. Se on hyvä askel sitä kohti, että saadaan kunnilta ne järjestämisvastuut pois isommille harteille. Se on hyvä askel, ja myöhemmin voidaan korjata, ja tässä korostuu se, että on olemassa ongelmia, joita voidaan korjata myöhemmin, ja on olemassa peruuttamattomia ongelmia, jotka ajavat kaikki meidän palvelut kriisiin. Minusta eduskunnan enemmistö voidaan saada tämän mallin taakse, jossa kuntapohjaiset järjestämis‑ ja rahoitusvastuut siirretään maakunnille. Annetaan myöhemmin vaikka se verotusoikeus sinne, että päästään eteenpäin. Koska täydellistä mallia ei ole olemassa, niin mitä sanot, edustaja Rossi, tuleeko meille diili? Sovitaanko kättä pitäen tässä näin, että viedään tämä homma eteenpäin niin, että alkuperäistavoitteet voisivat joskus toteutua? [Markku Rossi: Seireenin laulua!]

Oliko minulla 10 minuuttia, vai kuinka? [Puhemies: 10! — Markku Rossi: Siinä sitä tuli jo aika hyvin!] — No, siinä tuli aika hyvin ne keskeisimmät, ja voin tarkentaa. Voidaan käydä vaikka debattia tästä asiasta.

Mutta vielä kerran, etenkin edustajat Keränen ja Puska, toivoisin, että voitaisiin käsi sydämellä mennä eteenpäin ja toteuttaa ne tavoitteet, minkä takia koko tähän harjoitukseen on alun perin lähdettykin. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Puhemies Paula Risikko

Edustaja Andersson. — Otetaan jonkin aikaa vielä näitä puheita ja sen jälkeen vielä debattia.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Suomalaisen terveydenhoidon suurimpana pullonkaulana ovat pitkät jonotusajat terveyskeskuksen lääkärille. Näin on todettu olevan. Siksi kysyn: Miksi ryhdytään näin jättimäiseen, kankeaan ja kalliiseen hallintouudistukseen, kun ongelman voisi ratkaista toimintatapojen huolellisella tarkistamisella, paremmalla johtamisella sekä asianmukaisilla ja oikein kohdennetuilla resursseilla? Miksi myös ne kunnalliset palvelut, jotka tällä hetkellä ovat hyvin toimivia ja asukkaiden arvostamia lähipalveluja, on siirrettävä maakunnille ja yksityisille tahoille, kunnallisissa ja julkisissa sote-palveluissa kun ei mielestäni ole todettu olevan suurta vikaa, ei ainakaan sellaista, jota ei pystytä korjaamaan maakuntauudistusta pienemmillä panostuksilla?

Därför frågar jag: Varför behöver vårdreformen en landskapsreform?

Arvoisa puhemies! Kun te kokoomuksessa nyt puhutte tämän valinnanvapauden puolesta, niin kyllä suosittelen tutustumista taloustieteilijöiden ja tutkijoiden lausuntoihin, joita me olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa saaneet. [Sari Sarkomaan välihuuto] Esimerkiksi Aalto-yliopiston professorit kirjoittavat: ”Taloustieteellinen analyysi osoittaa, että houkutteleville alueille syntyy palveluiden ylitarjontoja ja tarpeettoman hyviä sote-palveluita, kun taas toisille, harvaan asutuille alueille ei synny riittäviäkään palveluita.” Tämä johtaa siihen, että tosiasiallista valinnanvapautta ei tule olemaan Suomen maaseudulla, harvaan asutuilla alueilla. Sanotaan, että kepu pettää aina, mutta tällä kertaa voidaan sanoa, että kepu pettää myös äänestäjänsä.

Suosittelen tutkimaan näitä analyysejä myös siitä näkökulmasta, mitä tapahtuu kustannuksille. Esimerkiksi maksuseteleistä Aalto-yliopiston professorit sanovat, että ne eivät erityisemmin edistä sote-palveluiden laatua, ne eivät erityisemmin edistä [Puhemies koputtaa] pienten suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä eivätkä ne edistä sitä, että yritysten voitot jäisivät Suomeen — ne karkaavat ulkomaille. Lukekaa [Puhemies koputtaa] nämä lausunnot.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Tähän vastauspuheenvuoro, edustaja Puska.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Aallolle pitää kertoa, että perustuslakivaliokunnan lausunto 75/2014 ponnen osalta — sivu 9 — on täysin yksiselitteinen siinä, että viime vaalikauden sosiaali- ja terveysvaliokunnan kiireessä kehittämä yksitasoinen kuntayhtymämalli ei perustuslakivaliokunnan mukaan ole perustuslainmukainen. Sitä kuntayhtymämallia kuulemma vihreät edustaja Ville Niinistön mukaan eivät ajakaan. Onkohan Ville Niinistö kertonut tämän myös puolueen puheenjohtaja Touko Aallolle, joka vielä Helsingin Sanomissa 10.3. eli muutama päivä sitten sanoi, että toimiva kuntayhtymämalli voisi olla se oikea ja sitä pitäisi laajentaa koko Suomeen? [Hanna Halmeenpään välihuuto] Eli kun täällä on vihreiden ryhmän varapuheenjohtaja Järvinen paikalla, niin te ehkä voisitte meille epätietoisille kertoa, ovatko ne vihreät sen kuntayhtymämallin kannalla vai eivätkö he ole. [Krista Kiuru: Miten se liittyy minun puheeseeni?]

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt tekemässä tätä isoa muutosta meidän palvelusektoriin. Se maakuntahallinto tulee valvomaan 31:n eri toimialueen toimintaa, ja näiden maakuntien rahoitus tapahtuu valtion erillisrahoituksella ja taksoilla ja maksuilla. Nyt kun maakunnasta tulee rahanjakaja sinne alueelle, niin se asettaa sen valintatilanteeseen: Jokainen tiedämme, että kun meillä on ikääntyvä väestö, niin sote-maksut ovat joka tapauksessa kasvamassa. Kuinka tulee käymään näille muille palvelualoille siinä vaiheessa, kun sote ylittää omat menonsa ja rahat loppuvat kesken? Mikä on se arvojärjestys, mistä karsitaan, mistä palveluista otetaan maakunnissa silloin pois?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Edustaja Gustafsson oli pyytänyt vastauspuheenvuoron johonkin aikaisempaan puheenvuoroon. — Edustaja Gustafsson, teillä nyt vastauspuheenvuoro.

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt varmasti ihan tahallistakin väärinymmärtämistä, joka tietysti valitettavasti tässä salissa aika usein toistuu ja myös tässä keskustelussa. Vihreillä on ollut oma mallinsa jo vuodesta 2010. Jos edustajat olisivat olleet täällä kuuntelemassa, kun puheenjohtaja Aalto piti puheenvuoron, niin siinä se malli esiteltiin. Puheenjohtaja on myös kertonut, millaisia malleja on mahdollisuus olla, ja se on aivan toinen asia kuin se, mitä me kannatamme. Me kannatamme tässä kohti nyt tätä maakuntamallia, koska tämä viiden erva-alueen malli ei aikoinaan ollut kehityskelpoinen. Maakuntamallin täytyy olla sellainen, että maakunnat ovat riittävän vahvoja toimimaan ja huolehtimaan palveluista. Maakunnalla pitää olla ensisijainen järjestämisvastuu, ja sitten valinnanvapautta laajennetaan pikkuhiljaa sen myötä, kun on tarvetta.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Krista Kiurun puheenvuoroa kun kuuntelin tuossa, niin jäin miettimään, oliko siinä se ajatus, sävy, että tämä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integraatio ei toteudu. Jos näin on, niin tietysti silloinhan uudistus ei ole ollenkaan onnistunut. Tavoitehan on juuri se, että tuo integraatio toteutuu. Tänä päivänä kuitenkin erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto monin osin toimivat hyvin eri lailla, ja tähän tarvitaan sitten ict-uudistus ja kokonaisuudessaan tiedonvälitystä, jotta tieto kulkee paikasta toiseen, ollaan samassa organisaatiossa. Siinä se uudistus lähtee toteutumaan ihan käytännössä, kun tätä eri maakunnissa on päästy punnitsemaan.

Sitten kun edustaja Semi totesi tästä lääkärien saatavuudesta, niin kyllähän se juuri näin on, että tämän sote-uudistuksen myötä myös esimerkiksi Rautavaaralle pystytään osoittamaan lääkäri helpommin, niin että siellä on sitten yksi tai kaksi lääkäriä.

Arvoisa rouva puhemies! Näihin edustaja Rossin integraatiopuheisiin. Haluaisin muistuttaa edustaja Rossia siitä, että meillä on tässä hyvässä maassa monta paikkakuntaa, monta seutua , joissa ollaan toteutettu sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integrointi, ja se on nyt vaarassa. Se kaikki työ, mitä esimerkiksi minun kotiseudullani on tehty, on nyt vaarassa kaatua tähän, koska nyt tulee pirstaloituneempi järjestelmä.

Puhemies! On mielenkiintoista kuulla, että kokoomus ja kansanedustaja Zyskowicz kannattavat tätä maakuntamallia, mitä kokoomuksen edellinen elinkeinoministeri ja nykyinen pormestari Jan Vapaavuori ei näytä kannattavan.

Tässä vaiheessa olisi myös hyvä saada tietää, kun keskustellaan tästä rahoituksesta, miten hallitus on aikonut tehdä siinä tilanteessa, jos maakunnan rahat kerta kaikkiaan loppuvat. Miten ratkaistaan se järjestelmä, miten ihmiset pääsevät hoitoon, miten vanhuksista pidetään huolta, jos hanat ovat kiinni ja rahat ovat loppu? Kuka maksaa?

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustaja Mikkosta hyvin selvästä vastauksesta, niin että edustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja muut pääkaupunkiseudun vihreät tulevat tietämään, että vihreät kannattavat maakuntamallia.

Edustaja Henriksson ihmetteli sitä, että kokoomus sitä kannattaa. Me olemme hallituksessa tehneet kompromissin, niin kuin tiedämme, ja joku organisatorinen mallihan on hyväksyttävä, kun hyväksytään se, että soten järjestäminen nostetaan kuntia laajemmille hartioille. Ja viime vaalikauden lopulla perustuslakivaliokunta, kuten jo kerroin, kaatoi kuntayhtymämallin.

Sitten edustaja Kiuru väitti omassa puheenvuorossaan, että yksityisillä sote-keskuksilla on suuri kannustin houkutella näitä työterveyshuollon potilaita. Edustaja Krista Kiuru, sehän riippuu täysin siitä, minkälainen on se kapitaatiomalli, jonka maakunta täysin itsenäisesti päättää.

Arvoisa puhemies! Kyllä mielestäni vaikuttaa siltä, että eniten kipuilua tämän maakuntahallinnon osalta on nimenomaan kokoomuksen sisällä, jossa vaikuttaisi olevan eniten erimielisyyttä siitä, onko se hyväksyttävissä oleva hallintomalli vai ei.

Opposition puolella on monissa puheenvuoroissa jo todettu, että meille käy kyllä maakuntahallinto pohjaksi sote-järjestelmälle. Sen sijaan tämä palveluiden laaja markkinaehtoistaminen ei sovi johtuen siitä, että se on ristiriidassa sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden kanssa ja myöskin tämän kustannustehokkuuden lisäämisen kanssa.

Mitä tulee kapitaatiomalliin, niin kapitaatiokorvaus itsessään kannustaa alihoitoon, ja minä en usko edustaja Zyskowiczin tavoin, että maakunnat pääsevät muokkaamaan kapitaatiokorvausta sellaiseen malliin, että se poistaisi niitä kannustinongelmia ja vinoumia, jotka siihen korvausmalliin liittyvät. Ainoa tapa, miten se on tehtävissä, on lisätä entuudestaan julkista rahaa eli veronmaksajien rahoitusta siihen malliin ja sitä kautta sitten ohjata [Puhemies koputtaa] näitä yksityisiä palveluntuottajia tuottamaan palveluita myöskin sellaisilla alueilla, missä on paljon hoitoa tarvitsevia asiakkaita. Rautavaaran kohdalla se ei onnistunut.

Arvoisa puhemies! Erikoissairaanhoidosta sen verran, että nythän on mahdollista ja erittäin suotavaa, että sinne sinne sote-keskuksiin hankitaan erikoissairaanhoidon palveluita, myöskin semmoisia, joita väestö paljon tarvitsee. Sillä pystyy se maakunta myöskin hillitsemään kustannuksia ja vähentämään lähetteitä sitten muualle erikoissairaanhoitoon. Pitää löytää oikeat kannustimet myöskin hoitaa ne asiakkaat siellä omassa sote-keskuksessa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Semi otti esille syrjäseudut, ja nehän tulivat tässä aiemmassakin debatissa jo monessa puheenvuorossa esille. Nythän on tosiasia, että jo tänä päivänä suurin osa terveyskeskuksista, lähes kaikki, on ulkoistanut oman työterveyshuoltonsa ja niitä hoitavat yksityiset, ja lähes jokaisessa pikkukunnassakin on jo tällä hetkellä olemassa näitten yksityisten terveysfirmojen yksiköitä. Niistä tulee tulevaisuudessa sote-yksiköitä, ja ne ovat ihan täysin ihmisten valittavissa sen jälkeen, kun valinnanvapaus tulee.

Arvoisa puhemies! Täällä on herätetty huolta siitä, miten tuo valtakunnallisen lupa- ja valvontaviranomaisen synnyttäminen vaikuttaa ympäristöhallintoon, ja voin sanoa, että hyvin vaikuttaa. Sirpaloitumisesta ei ole riskiä, sillä nyt meillä on neljä luvittavaa viranomaista, kolmetoista valvovaa viranomaista. Nämä voimavarat kootaan yhteen valtakunnallisesti yhtäläisin periaattein toimivaan viranomaiseen, joka kuitenkin sijaitsee kaikilla niillä paikkakunnilla, missä toimintaa on tälläkin hetkellä.

Tuo yleisen edun valvonta kuuluu lupa- ja valvontaviranomaisen tehtäviin, ja siellä jokainen lupaharkintaa tekevä työntekijä ottaa sen luvitustyössään huomioon. Ei ole perusteltua, että meillä olisi valtionhallinnossa työpaikka, jossa toisen työntekijän tehtävä on tehdä valituksia työkaverinsa päätöksistä.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Ministeri Mattila, 2 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Tässähän on tehty valinnanvapaudesta väline, ja niin kuin ministeri totesikin, se on tässä väline, mutta siitä on tehty minusta myös arvokysymys hallitukselle, ja se on tässä väärä valinta, koska kun tästä tehtiin arvokysymys, me olemme joutuneet hyvin kummallisiin tilanteisiin. Nythän yksityinen sektori tässä, esimerkiksi tuottajamallissa, ei ole rengin vaan tosiasiassa isännän asemassa, [Sari Sarkomaa: Päinvastoin!] ja tämä on se iso asia, josta joutuu käymään vielä paljon keskustelua. Eli sen sijaan, että maakunta valitsisi, mitä yksityisiä, julkisia tai kolmannen sektorin palveluita maakunnassa on, mistä ihmiset sitten valitsisivat, siitä suuresta joukosta, nyt tilanne on se, että kuka tahansa, joka täyttää nämä aika maltilliset kriteerit, pääsee markkinoille, [Sari Sarkomaa: Maakuntahan sen päättää!] mikä johtaa siihen, että julkisella sektorilla on vaikeuksia selvitä siitä, että samat palvelut ovat joka tapauksessa olemassa, niin kuin perustuslaki vaatii. [Li Anderssonin välihuuto]

Ja kapitaatiomaksujen osalta on vielä iso ongelma, koska jos yksityinen tuottaja tuottaa työterveyshuoltoa ja [Puhemies koputtaa] tätä muuta julkista suoraa valintaa, sille maksetaan kahdesti, ja sitä ei tämä järjestelmä nyt valitettavasti pysty sulkemaan täysin pois.

Puhemies Paula Risikko

Ja sitten vielä edustaja Sarkomaa.

Arvoisa puhemies! Oli hyvä tällä viikolla kuulla, että ne asiantuntijat, jotka ovat syvällisesti paneutuneet tähän haastavaan kokonaisuuteen, ovat laajalla rintamalla todenneet, että nyt esitys on siinä mallissa, että sitä voidaan viedä eteenpäin. Mutta totta kai eduskunnan käsissä on tämä esitys. Huolella käymme läpi ja teemme ne muutosehdotukset, jotka ovat tarkoituksenmukaisia.

Kansainvälinen arviointipaneeli, joka arvioi tämän sote-uudistuksen, totesi, että tarvitaan riittävän hyvä lainsäädäntö, mutta toimeenpano ratkaisee, ja siinä toimeenpanossa on kaiken a ja o johtaminen. Tämä uusi lakiesitys tuo aivan erilaiset elementit johtaa sosiaali‑ ja terveydenhuoltoa kuin mitä nykylainsäädännössä on. Opposition vaihtoehdoissa ei ole edes puoliakaan näistä elementeistä, mitä tässä uudistuksessa on, niitä keinoja, joilla voidaan lisätä palveluiden integraatiota. Se ei tarkoita, että ollaan samassa rakennuksessa, vaan sujuvat hoitoketjut pitää rakentaa ihmisen ympärille.

Mutta palvelut tekee sosiaali‑ ja terveydenhuollon henkilöstö. Hoitotyön henkilöstöllä [Puhemies koputtaa] erityisesti on ollut huoli siitä, onko moniammatillinen johtaminen kirjattu lakipykäliin, ja tämä on yksi asia, [Puhemies: No niin, aika!] mitä meidän valiokunnassa on katsottava.

Puhemies Paula Risikko

Ja sitten ministeri Saarikko, enintään 3 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Tunnistan tästä debatista muutamia teemoja, joihin pyrin parhaani mukaan vastaamaan.

Ensinnäkin, edustaja Alanko-Kahiluoto, väititte aika voimakkain sanakääntein Uudenmaan aseman heikkenevän. Ensinnäkin totean konkreettisena vastauksena väestön määrään ja väestön kasvuun liittyen: valtiolta maakunnille ‑rahoitusmallissa väestömäärä tarkistetaan vuosittain, [Ben Zyskowicz: Totta kai!] ja väestön määrä ja esimerkiksi vieraskielisten asukkaiden määrä, joka on pääkaupunkiseudulla iso kysymys, on yksi rahoitusta rakentava tekijä ja siltä osin Uudellemaalle plusmerkkinen asia, joka rahoituksessa huomioidaan. [Ben Zyskowicz: Kannattaisi perehtyä tähän asiaan ensin!] Toivon, että kävisitte nämä tarkasti läpi, koska väitteenne olivat aika voimakkaita juuri Uudenmaan rahoituksen osalta. Ja aivan selvää on, se on varmasti totta, että mikäli johtajuus ei onnistu, mikäli uudistus ei etene valmistelussa, niin kauhuskenaariot voivat toteutua. Nyt on kysymys valmistelun ja toimeenpanon taidokkuudesta myös Uudenmaan osalta.

Arvoisa puhemies! Sitten oli puhetta korvauksista, jotka liittyvät siihen osuuteen, jonka maakunta antaa palveluntuottajilleen. Edustaja Kiuru, työterveyshuollon piirissä oleva työikäinen väestö on korvaussummaltaan kaikkein pienin [Krista Kiuru: Tiedän!] maakunnan monituottajalle, yksityiselle palveluntuottajalle. Tämä on hyvä tunnistaa. Eli ihminen, joka on pitkäaikaissairas, työelämän ulkopuolella, ja työikäinen väestö, työterveyshuollon asiakas, eivät ole samalla viivalla siinä rahoituksessa, miten tuottajille korvataan. [Krista Kiurun välihuuto]

Edustaja Semi, te nostitte aivan perustellusti huolen harvaan asuttujen alueiden palveluista. Juuri tuosta syystä, mitä kuvasitte, siitä realismista johtuen, että valinnanvapaus ja aito monituottajuus ei välttämättä toteudu kaikkialla sote-keskusten muodossa, tässä onkin vahva julkinen pohja ja aina viimekätinen vastuu julkisella järjestäjällä. Uskon kuitenkin, että pienemmillekin paikkakunnille valinnanvapautta voi tulla asiakassetelipalvelutuottajien muodossa, vaikka fysioterapeuttiyrittäjän tai ikäihmisten kotipalvelun muodossa. Valinnanvaputtahan on myös se, että voi valita julkisten tuottajien välillä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa asuu kahden maakunnan reuna-alueella, voi valita sen maakunnan palvelut, jotka ovat omaa kotia kaikkein lähimpänä. Valinnanvapautta on siis myös julkisen sisällä.

Sitten tunnistin tästä keskustelun, joka liittyy siihen, onko valinnanvapaus väline. On. Se on työkalu maakunnalle, yksi tapa palveluiden toteuttamiseen — ei kaikkiin palveluihin vaan laissa rajattuun tiettyyn palveluiden joukkoon. Onko se itseisarvo? Kyllä, minusta se on myös itseisarvo siltä osalta, että on oikein, että erityisesti paljon palveluita käyttävät saavat paremmin oman äänensä kuuluviin. Ja kyllä, maakunta on tässä mallissa se isäntä tai emäntä ja palveluntuottaja on se renki. Ja miten muodostuu tämä asetelma, jotta se olisi oikein? Se perustuu rahoitukseen ja vahvaan johtajuuteen.

Puhemies Paula Risikko

Sitten mennään puhujalistaan.

Arvoisa puhemies! Me kaikki haluamme, että vanhusväestömme saa hyviä sosiaali‑ ja terveyspalveluita ja lapset saavat laadukkaita ja moniammatillisia palveluita neuvolassa. Sosiaali‑ ja terveyspalveluiden uudistus tarvitaan, mutta tässä hallituksen mallissa isona, suurena riskinä on juuri se markkinallistaminen, mikä tulee tämän laajan valinnanvapauden kautta. Professori Martti Kekomäki on verrannut sitä väärinpäin pyörivään sirkkeliin. Suuret, monikansalliset yritykset voivat houkutella asiakkaita, haalia parhaat, terveimmät asiakkaat ja sysätä heidät sitten erikoissairaanhoitoon julkiselle puolelle, ja tällä tavalla kustannukset kasvavat ja julkinen puoli rapautuu, ihmiset eivät saa siellä hoitoa, asiakasmaksut kasvavat.

Moni asiantuntija on vedonnut, että puutteet korjataan täällä eduskunnassa. Me vihreät olemme siihen valmiita. Meillä on oma sote-malli tehty jo vuonna 2010, ja siltä pohjalta on hyvin paljon elementtejä, joilla voidaan nyt tämä uudistus viedä eteenpäin, niin että hallituksen esityksen mallit korjataan.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on jo niin monia asioita otettu esille, että keskityn vain ihan muutamiin asioihin.

Ensimmäinen on tämä niin kutsuttu säästö. Kun julkisuudessa puhutaan 3 miljardin kustannussäästöistä vuoteen 2030 mennessä, monet maallikot olettavat, että nykyisestä julkisen sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluiden 18 miljardista kustannukset laskisivat. Kyse on kuitenkin siitä, että nykyvauhdilla julkiset sote-kustannukset vuonna 2030 olisivat noin 23—24 miljardia. Soten jälkeenkin kustannukset siis kasvavat 1,5—2 miljardia euroa seuraavan vuosikymmenen aikana. Mutta miten valinnanvapaus hidastaa tätä kustannusten kasvua?

Arvoisa puhemies! Jokainen sosiaali‑ ja terveydenhuollossa työskennellyt tietää, että ongelmien hoito on helpointa ja halvinta, kun se tehdään ajoissa. Olen itse käyttänyt seuraavaa esimerkkiä, jonka ajattelin nyt teille, arvoisa puhemies ja edustajakollegat, esittää: Jos sosiaalityöntekijä ehdottaa kunnalle, että lasten terveen kehityksen vuoksi päihdeperheessä tarvitaan päivittäistä perhetyöntekijää ja myös päihdeongelmaiset vanhemmat tarvitsisivat sen lisäksi intensiivistä hoitoa, niin kustannukset kuukaudessa voisivat olla ehkä 5 000 euron luokkaa, puolen vuoden tarve voisi olla 30 000 euroa. Noin hurjasta esityksestä sosiaalityöntekijä saa varmasti moitteet, ellei peräti kenkää. Mutta vuoden, parin kuluttua lasten oireilu saattaa olla jo niin vaikeaa, että tarvitaan lasten psykiatrista sairaalahoitoa. Silmiään räpäyttämättä lääkäri kirjoittaa lähetteen. Hoidon kustannus on 600—900 euroa vuorokaudelta. Yhden lapsen hoito voi siis maksaa 150 000 kolmessa kuukaudessa. Ja kun lapset palaavat sieltä lastenpsykiatrian osastolta, onko sitä perheen päihdeongelmaa millään tavalla saatu korjatuksi vai seuraako esimerkiksi huostaanotto, joka taas maksaa?

Siis, arvoisa puhemies, perustason valinnanvapaus on yksi tae sille, että niin sosiaalisissa ongelmissa kuin sairauksissakin nopeasti päästään hoidon alkuun. Samaan hoidon ja hoivan oikea-aikaisuuteen tähtää myöskin asiakasseteli niin sosiaalisissa ongelmissa kuin maakunnan harkitsemassa erikoissairaanhoidossa. Jos tarjontaa on riittävästi, maakunta ja sen antama asiakasseteli antavat mahdollisuuden siihen heti-hoitoon. Oikea-aikaisuus yhdessä sujuvien hoitoketjujen kanssa tarjoaa mahdollisuuden todellakin mittavaan kustannusnousun hidastamiseen. Totta kai on odotettavissa, että alkuvuosina kustannukset nousevat, kun tarjontaa tulee lisää ja ihmiset pääsevät ongelmiensa kanssa hoitoon nopeasti, asiakaskäyntejä ja tutkimuksia tehdään enemmän, mutta pitkälle ehtineitten ongelmien väheneminen sitten seuraavien vuosien aikana näkyy kustannusten alenemisena.

Arvoisa puhemies! Joustavat hoitoketjut eli integraatio on toinen uudistuksen keskeisistä tavoitteista. Siihen valinnanvapauslakiehdotus vastaa muun muassa asiakassuunnitelmalla. Se kannattaa lukea tarkkaan sieltä valinnanvapauslakiehdotuksesta, se on 5 §. Jokainen asiakkaan hoitoon osallistuva taho on velvollinen tekemään ja täydentämään asiakassuunnitelmaa, josta maakuntajärjestäjä vastaa. Kokonaisvastuu siis on maakunnalla. Suunnitelmaa on myös noudatettava, joten yksityinenkään sote-keskus ei voi lähteä sooloilemaan ja tekemään ylimääräisiä tai turhia kustannuksia aiheuttavia hoitoja. Eikä kermankuorinta ainakaan tältä osin ole mahdollista, koska asiakassuunnitelmasta on heti nähtävissä, mitä asiakkaan ongelman hoitamiseksi jokaisen hoitotahon on osaltaan tehtävä. Siis jokaisen hoitotason pitää tehdä asiakassuunnitelmassa sovitut asiat. Tietenkin asiakassuunnitelman tehokkuus on kiinni siitä, että tietojärjestelmät toimivat ja ajantasainen suunnitelma on nähtävillä aina. Tietojärjestelmien toimivuus on välttämätöntä myös siinä, että potilaan tie sieltä perustasolta esimerkiksi erikoissairaanhoitoon toimii sujuvasti eikä asiakassetelien odottaminen vie päiväkausia ja kotipalveluista voidaan tehdä päätös, kun sille tulee tarve.

Arvoisa puhemies! Ei niin hyvää, ettei jotakin vähän arveluttavampaakin. Otan esille yhden asian, josta olen hiukan eri mieltä esityksen kanssa, valinnanvapauslakiesityksen kanssa. Siellä 39 §:ssä todetaan, että sote-keskuksissa ohjausta ja neuvontaa antavan sosiaalityöntekijän tulee olla suorassa palvelussuhteessa kyseiseen sote-keskukseen. Hänen kohdallaan siis ei voida toimia sopimuksin tai alihankintana, kuten lähes kaikkien muiden sote-keskustehtävien kohdalla voidaan tehdä. Minä epäilen, että tämä tulee esteeksi siinä, niin että todellinen pienyrittäjyys ei sitten siellä sote-keskuksissa oikein onnistu, ja toivoisin, että tähän ainakin valiokunnassa todella paneudutaan, voidaanko sitä muuttaa vai ei.

Puhemies Paula Risikko

Jatketaan tässä vaiheessa vielä puhujalistaa.

Arvoisa puhemies! Voi olla, että tämä keskustelu on hämmentävää hallituspuolueiden osalta, kun oppositio haluaa tuoda esille asiantuntijoiden näkemyksiä ja myös omia näkemyksiään, huoliaan siitä, mitä tämä tarkoittaa jatkossa. [Eero Heinäluoma: Hirmuista!]

Olisi hyvä kuulla myös ministeriltä, mitenkä voimme varmistaa, että parhaat käytännöt 18 alueella tulevat toteutumaan. Kuka on se hämähäkki, miten me voimme varmistaa niin, että se kaikki toteutuu myös? On huomattava se, että maakunnissa on erilaisia poliittisia voimia, joihinka nämä kaikki teidän tässä ja erityisesti ministeri Orpon tuomat leikkurimallit ja palkitsemismallit... Se riippuu politiikasta ja sen harjoittamisesta, maakunnan poliittisista voimasuhteista. Ei sitä pystytä takaamaan alueellisesti tasa-arvoisesti, ja minä kysyisinkin: millä varmistetaan, että poliittinen päätöksenteko ja valtasuhteet eivät eriarvoista eri alueilla palvelun tarvitsijoita?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Arvoisat edustajat, jotta saadaan vähän lisää jännitettä tähän kohta alkavaan ministerin puheenvuoroon, myönnän vielä vastauspuheenvuorot edustajille Rinne, Heikkinen ja Aalto.

Värderade fru talman, arvoisa puhemies! Vanligen när man gör reformer gör man dem för att någonting ska bli bättre. För mig har det blivit oklart hur regeringen har tänkt att den här vårdreformen, med den här typen av valfrihet, ska göra det bättre. Vi har också sett i debatten i dag att det inte finns ett entydigt svar. Det är alldeles uppenbart att regeringen inte kommer att nå de målsättningar som man själv har föresatt sig. Sakkunniga har i många sammanhang uttryckt en stor oro för att vården tvärtom kommer att kunna bli mera ojämlik. Den kommer inte att bli mer tillgänglig överallt i Finland, och man kommer inte heller att nå inbesparingsmålet på 3 miljarder euro.

Valfriheten kommer säkert i sig att betyda att det blir bättre i de större städerna, i landskapscentrumen, på de 18 orter där man har centralsjukhus. Jag är jag helt övertygad om att det kommer att gå så. Men det kommer inte att betyda att det blir mycket bättre annanstans, och då har man missat någonting i den här reformen.

Arvoisa puhemies! Aluksi on varmasti hyvä kerrata sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, koska välillä tuntuu siltä, että ne tavoitteet on kokonaan unohdettu. Tavoitteena oli yhdenvertaisempi hoito ja hoiva, sote-palvelujen parempi saatavuus, lyhyemmät jonot, nopeampi pääsy lääkäriin, eri hoitomuotojen parempi yhteensovittaminen, niin kutsuttu integraatio, että ketään ei pompotella luukulta toiselle, että terveyskeskuksessa tiedetään samat asiat potilaasta, asiakkaasta, kuin mitä sosiaalihuollossa tiedetään. Ja tavoite oli myös, että sote-kustannusten nousu saadaan hillittyä — hallituksen mukaan 3 miljardilla eurolla.

Kaikkein olennaisin kysymys on siksi nyt, täyttyvätkö sote-uudistuksen tavoitteet tällä hallituksen esittämällä mallilla. Monen, monen asiantuntijan mielestä eivät, ja ilmeisesti myöskään kaikki hallituspuolueiden kansanedustajat eivät ole sitä mieltä. Sen olemme nähneet nyt viimeisten viikkojen aikana, ja hyvä näin. On hyvä, että ainakin jotkut hallituksen edustajat ovat heränneet, koska vielä on aikaa tehdä asialle jotain, vielä ei ole liian myöhäistä.

Poliittisen arvovallan menettäminen on ymmärrettävästi vaikeaa, mutta nyt puhutaan nykyhistoriastamme tai nykyhistoriamme tärkeimmästä uudistuksesta, uudistuksesta, joka pitäisi tehdä potilas edellä, ei hallinto edellä, ei maakunnat tai muut poliittiset intohimot ja arvovalta edellä. Nyt varmaan joku hallituksen kansanedustaja vetoaa eräiden asiantuntijoiden mielipidekirjoituksiin ja sanoo, että nyt ei voi enää odottaa, enää ei voi jarrutella. Mutta voidaanko todella sellainen uudistus, josta tiedetään, että tämä ei nyt olekaan niin hyvä, tämä ei pääse tavoitteisiin, hyväksyä vain sen takia, että nyt on pakko tehdä jotain? Minun mielestäni ei voi menetellä näin.

Olisi syytä pysähtyä ja kysyä, miksi tämä tilanne on syntynyt, että pelätään hallitsematonta kehitystä, jos uudistusta ei nyt tehdä. Onko se syntynyt itsestään? Ei, se on syntynyt luottamuksen puutteesta hallituksen sote-uudistusta kohtaan. Paikalliset kuntapäättäjät eivät luota hallituksen sote-suunnitelmiin ollenkaan eräillä alueilla meidän maassamme, eivät edes hallituspuolueiden omat edustajat, ja ovat ymmärrettävästi huolissaan myös lähisairaalansa puolesta. Sen olemme kaikki nähneet esimerkiksi Meri-Lapissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sote-uudistus ei ole saavuttamassa omia tavoitteitaan. Meidän, RKP:n, mielestä perusterveydenhuollon ongelmia ei ratkaista luomalla uutta hallintotasoa. Se ei ole ratkaisu siihen, että meidän terveyskeskuksissamme ei ole riittävästi lääkäreitä. Ei se ratkaisu ole se, että saadaan uusi hallintotaso. Ratkaisu on se, että saadaan enemmän lääkäreitä.

Sosiaalipalvelut, myös vanhustenhuolto, voisivat jäädä kuntiin. Tänä päivänä monessa kunnassa osataan hoitaa nämä asiat, mutta me tarvitsemme vahvempia kuntia. Olisi syytä vahvistaa kuntarakennettamme ja antaa sosiaalipalveluitten ja vanhustenpalveluitten jäädä kuntiin. Perusterveydenhuollon voisi yhdistää sairaanhoitopiiriin erikoissairaanhoidon kanssa.

RKP:ssä ajatellaan myös, että valinnanvapaus on itsessään hyvä asia, mutta se tulee toteuttaa fiksusti. Se on hyvä asia varsinkin perusterveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa. Fiksuun valinnanvapauteen kuuluu myös, että siihen siirrytään hallitusti. Ja kyllä valinnanvapaus myös pitäisi toteuttaa niin, että myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä olisi mahdollisuus osallistua. Nyt saamme koko ajan kuulla uutisia siitä, että pienemmät yritykset ostetaan pois markkinoilta, koska hallituksen mallissa pienemmät eivät pärjää markkinoilla. Unohtaa ei saa myöskään kaikkia niitä kolmannen sektorin järjestöjä, jotka jo pitkään ovat tehneet arvokasta työtä esimerkiksi vanhustenhuollossa. Sillä saralla on suuri huoli, miten tässä tulee käymään, miten kolmas sektori tulee pärjäämään tässä uudessa valinnanvapausjärjestelmässä. Tähänkään ei ole vastauksia.

Arvoisa puhemies! Jos maakuntia nyt välttämättä halutaan, niin miksi niille ei anneta kunnollista itsehallintoa? Nyt sosiaali- ja terveydenhuolto viedään kunnista maakuntiin ja myös rahat viedään ja samalla myös ihmisten vaikuttamismahdollisuudet. Maakunnista on tulossa pelkkä valtionhallinnon jatke ilman todellista päätösvaltaa, koska rahasta päättävät valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö päättää siitä, mitä saa tehdä missäkin sairaalassa.

Hallituksen niin sanottu keskittämislaki ja päivystysuudistus ovat jo astuneet voimaan, ja sen myötä kaikki anestesiaa eli nukutusta vaativat leikkaukset on keskitetty keskussairaaloihin. Monia tavallisia päiväkirurgisia leikkauksia ei siis enää saa tehdä muualla kuin keskussairaalassa, paitsi yliopistosairaalan alueella. Tämä ei ole reilua, tämä ei ole oikeudenmukaista, ja jo tänään näemme, että pienemmissä sairaaloissa, entisissä aluesairaaloissa, on ongelmia sen takia, että siellä ei saa olla anestesiologiaan perehtynyt lääkäri. Tämä on potilasturvallisuuden kannalta erittäin huono asia. Tähän pitäisi saada muutos. Tässä haluan myös ääneen sanoa, mitä anestesiaylilääkäri Heikki Laine Mikkelin keskussairaalasta kirjoitti muutama päivä sitten: ”Erityisen epäreilua ja suorastaan loukkaavaa tämä on ollut niille kirurgikollegoille, jotka ovat tehneet kirurgiuransa aluesairaaloissa, leikanneet paljon ja laadukkaasti, mutta ennen kaikkea itseään ja vapaa-aikaansa säästämättä. Heillehän STM on nyt kertonut, että toiminta on ollut sekä vaarallista että laadutonta. Reilumpaa olisi ollut sanoa suoraan, että Suomeen vain halutaan vähemmän leikkaavia sairaaloita, ilman aluesairaalakirurgian kriminalisointia.”

Arvoisa puhemies! Minulle on edelleen käsittämätöntä, miten keskusta on voinut hyväksyä tällaisen uudistuksen. En ymmärrä, ja haluaisin myös vastauksia tähän asiaan.

Värderade talman! Sedan kan jag inte låta bli att säga att när det gäller de språkliga rättigheterna så har vi alla lika rättigheter till vård på vårt modersmål oberoende om vi talar svenska eller finska. Rätten till vård på modersmålet kan inte vara en sådan sak som man tryggar i mån av möjlighet. Det som står i lagen nu, att man ska ge tjänsterna inom valfriheten i mån av möjlighet, det är fullkomligt oacceptabelt.

Ei voida ajatella, että sote-palveluita — niitä sote-palveluita, jotka tulevat valinnanvapauden piiriin — annetaan potilaan kielellä, ruotsiksi tai suomeksi, ainoastaan mahdollisuuksien mukaan. Eihän näin voi tehdä. Meitä kaikkia pitää kohdella oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti, ja silloin palvelut pitää turvata sekä suomeksi että ruotsiksi, koska ne ovat maamme kansalliskieliä.

Värderade talman! Sedan kan jag inte heller låta bli att säga att det är obegripligt att regeringen inte tänker sända den här valfrihetsmodellen till notifiering i EU-kommissionen. Regeringen säger själv i den här propositionen att man inte med säkerhet vet om man skulle behöva notifiera eller inte. Men man väljer att inte göra det, och man säger också att man gör det därför att man eventuellt inte kan svara på de frågor som kommer från kommissionen. Det är under all kritik, och vi kan inte köpa grisen i säcken, [Puhemies koputtaa] vi måste veta att vi inte spelar hasard med skattebetalarnas pengar. — Tack.

Arvoisa puhemies! Nämä laskelmathan ovat Uudenmaan laskelmia, hyvin varovaisia sellaisia.

Ministeri Häkkänen totesi aikaisemmin, että tämä on selvästi parempi kuin nykyinen malli, joka kuitenkin on Euroopan kustannustehokkaimpia. Kuten kokoomuslaiset tietävät, taloudellisilla kannustimilla on merkitystä. [Eduskunnasta: Kyllä!] Nykyjärjestelmässä kunta hoitaa ennalta ehkäisevän työn ja kantaa huonosti hoidetun työn seuraukset, koska vastaa perusterveydenhuollosta kustannuksineen. Se kantaa myös perusterveydenhuollon seuraukset, jos sen hoitaa huonosti, koska kantaa kustannukset erikoisterveydenhuollosta. No, mitä tapahtuu tämän jälkeen? Kunta hoitaa ennalta ehkäisevän työn mutta ei sen seurauksia, koska sote-keskus hoitaa perusterveydenhuollon mutta ei senkään seurauksia, koska erikoisterveydenhuolto on maakunnan liikelaitoksen vastuulla. Sote-keskus voi myös siirtää hankalat tapaukset suoraan sinne.  Nämä  taloudelliset vastuut  ovat  aivan vinksallaan. Kannustimet ovat aivan vinksallaan. Tämä ei edistä oikea-aikaista hoitoa oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Annan puheenvuoron ministeri Saarikolle, 2 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Olennaisiin asioihin kuuluu myös hallituksen maakuntalakipakettiin sisältyvä merkittävä ympäristöhallinnon organisaation uudistaminen nykyisistä ely-keskuksista ja aluehallintovirastoista osin maakuntiin, osin uuteen Valtion lupa- ja valvontavirasto Luovaan, joka on laajuudeltaan niin merkittävä, että ansaitsee tulla tässä keskustelussa käsitellyksi. Lakiesityksen paikoin väljistä ja avoimeksi jätetyistä kirjauksista johtuen vaarana on, että ympäristöhallinnon viranomaistyö ja resurssit osin sirpaloituvat ja heikkenevät entisestään. Esimerkiksi vesitalous- ja kalataloustehtävien hoidon nykyistä voimavarat ja osaamisen turvaavaa valtakunnallista vastuualuejakoa ei ole lakiesityksiin kirjattu lainkaan. Niiden mahdollinen organisointi jätetään maakuntien vapaavalintaiseksi tehtäväksi. Nykytilanteessa aluehallintovirastojen ympäristövastuualueilla on jatkuvasta resurssivajeesta johtuen ollut suuria vaikeuksia saavuttaa niille asetettuja ympäristölupien käsittelyaikatavoitteita. Henkilöstöä ja resursseja on vähennetty yhä edelleen myös ely-keskusten ympäristövastuualueilta. Ministerit sopivat keväällä 2015 [Puhemies: Aika!] henkilöstövähenemän 15 prosentiksi. Miten... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä hallitus tuntuu unohtaneen ne alkuperäiset tavoitteet: saumattomat hoitoketjut, paremman hoivan ja tasavertaisen hoitoonpääsyn. Valinnanvapauden alle on luotu monimutkainen himmeli, joka entisestään monimutkaistaa meidän järjestelmää.

On selvä, että meidän väestörakenteemme tuo meille jatkossa haastetta, kun ikääntymisen myötä kasvavat kustannukset. Ja kustannusten nousun hillitsemiseen hallitus on luonut maakunnan kautta tulevan rahoituksen, jonka kokoon maakunta ei voi vaikuttaa. Uudellamaalla tämä tarkoittaa ensimmäisenä vuonna 300 miljoonan leikkausta, josta Helsingin osuus on 100 miljoonaa. Se vastaa kaikkia meidän terveyskeskuksiamme, kaikkia. Jos sitten maakunnan tarpeet ylittävät annetun raamin eli ihmisten hoidontarve ylittää annetun raamin, maakunnalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin karsia palveluita tai nostaa asiakasmaksuja. Asiakasmaksut ovat meillä jo nyt Pohjoismaiden huippuluokkaa, ja jos katsotaan ulosottotilastoja, niin isoa osaa asiakasmaksuista joudutaan ulosoton kautta karhuamaan ihmisiltä. Miten valinnanvapaus toteutuu, jos ihmisillä ei ole varaa mennä lääkäriin?

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olen häkeltynyt. Tuli oikein sellainen olo, kun kuunteli edustaja Heikkistä, että hän ei ole seurannut sote-keskustelua lainkaan koko tämän vaalikauden aikana.

Ensinnäkin tekisi varmaan hyvää uskottavuudelle, jos sanoo opposition nojautuneen vanhoihin argumentteihin, että käyttäisi edes yhtä esimerkkiä siitä, miltä osin meidän argumentaatiomme tai meidän kritiikkimme on vanhentunutta. Ei kukaan ole tässä salissa koko päivän aikana väittänyt, että pakkoyhtiöittäminen on osana esitystä enää tai että asiakasseteli olisi velvoittava erikoissairaanhoidossa — ei kukaan, ei mistään puolueesta, ei yksikään edustaja.

Toiseksi vaihtoehdottomuudesta: Kun vasemmistoliitto on esittänyt, että rakennetaan maakuntapohjainen sote ilman tätä markkinaehtoistamista, niin millä tavalla se on vaihtoehdotonta tai millä tavalla se malli ei olisi toteuttamiskelpoinen? Sehän olisi nopeammin ja helpommin pantavissa toimeen kuin se malli, johon kokoomus nyt on hirttänyt koko keskustapuolueen.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja Andersson sanoi, niin kyllä minäkin ihmettelin tätä edustaja Heikkisen puhetta siitä, että täällä olisi jotenkin nyt kritiikki kohdistettu niihin vanhoihin sote-mallin kipukohtiin. On hyvä, että niitä on korjattu, ja me olemme siitä erittäin iloisia, mutta tässä esityksessä on edelleen isoja ongelmia ja isoja riskejä, ja se on ennen kaikkea tämä laaja valinnanvapaus, joka kerralla halutaan avata.

Kukaan ei ole myöskään täällä sanonut, ettei mitään pitäisi tehdä. Päinvastoin me olemme kaikki täällä yhteen ääneen sanoneet sitä, että me tarvitsemme sote-uudistuksen. Me olemme kaikki sitoutuneet niihin tavoitteisiin, mitä sillä lähdettiin hakemaan, ja me kaikki olemme valmiit yhdessä muokkaamaan tätä mallia niin, että ne pahimmat virheet saadaan tästä poistettua. Jos nyt tällä mallilla lähdetään eteenpäin, niin riski on se, että niitä korjauksia on jälkikäteen mahdotonta tehdä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Rinne, lukekaa jossain vaiheessa, mitä siinä paperissa lukee. Te vain kerrotte, että teillä on vaihtoehto, mutta teillä ei ole sanaakaan argumentoida, mitä teidän vaihtoehdossanne on, koska sitä ei taida olla.

Siis miltä ihmisistä kuulostaa tämä keskustelu tällä hetkellä? Täällä vihreät viittaavat pokerinpeluuseen, demareilla puhutaan harhalaukauksesta. [Pia Viitanen: Kyllä!] Toinen siellä pyytää, että lukekaa iltapäivälehtiä, kun teette päätöksiä. Hyvänen aika, me teemme historiallista uudistusta ihmisille, ihmisiä varten. Siitä tässä on kyse. [Välihuutoja]

Ja tärkein kysymys teidän argumenteistanne: Onko teillä pöydillä se edellinen valinnanvapauslakiesitys vai se, jonka näitten asiantuntijoitten kritiikin kuultuaan hallitus on tänään tuonut tänne meille käsiteltäväksi? [Puhemies koputtaa] Kummasta paperista on kyse?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja vielä vastauspuheenvuoro, edustaja Aalto.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sote-mallin vaihtoehto ei ole uudistuksen tekemättä jättäminen vaan parempi uudistus. Markkinamalli on hallituksen soten ongelmien alkujuuri. Valinnanvapausesitys on perussyy siihen, miksi kustannukset uhkaavat paisua, miksi asiakasmaksut tulevat nousemaan, miksi palveluketjut pirstoutuvat, terveyserot kasvavat ja miksi edessä on EU-oikeudellisia ongelmia.

Vasemmiston sote-malli on seuraava: Siirretään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuu maakunnille. Unohdetaan valinnanvapauslaki, joka on sote-ongelmien perussyy. Annetaan maakunnille verotusoikeus ja valta päättää siitä, miten palvelut järjestetään. Maakunnat voivat täydentää julkisia palveluita yksityisillä tarpeensa mukaan ilman pakkoa. Näin voitaisiin saavuttaa sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, pysyä aikataulussa ja edetä maakunnissa tehdyn valmistelun kanssa.

Arvoisa puhemies! Sote voidaan tehdä ilman markkinamallia, ja näin voitaisiin saavuttaa tavoitteet [Puhemies koputtaa] ja välttää nämä valtavat riskit.

Arvoisa puhemies! Suomeen tarvitaan sote-uudistus. Siitä olemme kaikki samaa mieltä. Olemme myös olleet kaikki yksimielisiä uudistukselle asetetuista tavoitteista: terveyserojen kaventaminen, hoiva- ja hoitoketjujen sujuvoituminen ja kustannusten kasvun hillintä. Nyt meillä on kuitenkin käsittelyssä malli, joka ei toteuta näitä tavoitteita. Jokainen niistä on talloutunut poliittisen lehmänkaupan jalkoihin, kun keskusta ja kokoomus koplasivat yhteen laajan valinnanvapauden ja maakunnat. Hallitus perustelee uudistusta sillä, että jotain pitää saada tehdyksi. Mutta ei kannata tehdä huonoa uudistusta vain tekemisen vuoksi. Kannattaa tehdä uudistus, joka aidosti edistää tavoitteita, ei sellaista, joka luo uusia ongelmia.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut tarvitsevat kuntaa laajemman järjestäjän. Vihreiden mielestä tähän sopivat maakunnat. Mutta niiden määrän tulisi olla sellainen, että maakunnat voivat huolehtia sote-palveluista täysimääräisesti. [Kari Kulmala: Kahdeksantoista!] Nyt esitetyssä mallissa on kahden luokan maakuntia: niitä, jotka tarjoavat laajat sote-palvelut mukaan lukien vaativimmat leikkaukset ja laaja-alaisen ympärivuorokautisen päivystyksen, ja niitä, jotka eivät saa tätä tehdä. Maakuntien pitää myös olla aidosti itsehallinnollisia verotusoikeudella. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on tehty hyvää työtä integroimalla sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perus- ja erikoistason hoito yhteen Siun soteen. Vastaavaa työtä on tehty muun muassa Eksotessa sekä Päijät-Hämeessä ja Kainuussa. Näillä malleilla on päästy kiinni sote-uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin. Mutta nyt hallituksen esitys hajottaa nämä toimivat mallit, kun sen sijaan voisi rakentaa soten näistä saatujen hyvien kokemusten pohjalle.

Arvoisa puhemies! Nyt esitetty laaja valinnanvapauslaki on se palikka, joka on sote-mallin suurin ongelma. Se johtaa palvelutuotannon pirstaloitumiseen, sillä vaikka järjestäjien määrä vähenee, niin tuottajien määrä kasvaa. Tavoite kokonaisvaltaisesta hoidosta ja sujuvista palveluketjuista ei siten toteudu. Jatkossa hallituksen kaavailemista yksityisistä sote-keskuksista ei saa sosiaalipalveluita, vain neuvontaa, eikä juurikaan erikoissairaanhoitoa. Näitä tarvitseva asiakas lähetetään maakunnan sote-keskukseen tai liikelaitokseen. Pompottelu paikasta toiseen siis jatkuu. Pirstaleiset palvelut johtavat kustannusten karkaamiseen. Tavoite kustannusten hillitsemisestä ei siis toteudu. Mikään yksittäinen toimija ei ota vastuuta kokonaisuudesta, ja halu osaoptimointiin kasvaa. Esitetty rahoitusmalli kannustaa ylihoitamaan perusterveitä nuhapotilaita ja sysäämään moniongelmaiset potilaat ja samalla kustannukset maakunnan vastuulle.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijat ovatkin vedonneet eduskuntaan, jotta me tekisimme nyt esitettyyn malliin riittävät korjaukset. Vihreät haluavat korjata mallia, jotta nyt ei tehdä peruuttamattomia virheitä. Jos näitä korjauksia ei tehdä, niin malli on syytä kaataa ja rakentaa porukalla parempi. Se ei tarkoita alusta aloittamista. Paljon on jo valmiina. Valinnanvapauden markkinamalli sekä tilaajan ja tuottajan jäykkä erottaminen toisistaan ovat kaikkein kriittisimmät epäkohdat, jotka esityksestä tulisi muuttaa. Lisäksi malli tarvitsee korjauksia niin, että maakunnan kykyä ohjata palvelutuotantoa ja ‑verkkoa parannetaan, poistetaan kannusteet siirtää potilaita toisen vastuulle, varmistetaan integraation toteutuminen sekä vahvistetaan maakunnan kykyä kontrolloida kustannuksia. Yksityisten käyttöä palvelutuotannossa voidaan laajentaa nykyisestä, mutta se on tehtävä hallitusti ja maakunnan ohjauksessa.

Haluan myös muistuttaa siitä, että tälle lakipaketille on annettava käsittelyrauha. Tätä jättiläisuudistusta ei pidä ajaa pikavauhdilla läpi eduskunnasta — ei, vaikka huoli maakuntavaaleista kuinka painaisi päälle. Valiokuntien on saatava käsitellä esitystä rauhassa ja kuulla asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Soten ongelmista on puhuttu paljon. Vähemmän on puhuttu siitä, että maakuntauudistus on romuttamassa Suomen ympäristönsuojelua — kiitos edustaja Halmeenpäälle äskeisestä erittäin hyvästä puheenvuorosta tähän aiheeseen liittyen. Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt merkittävän linjauksen: valtion ympäristöviranomaisilta viedään valitusoikeus ja yleisen edun valvonta. Maakuntauudistuksen yhteydessä luodaan valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto Luova, johon yhdistetään nykyisten avien ja elyjen toimintaa. Toisin kuin nykyään, jatkossa valtion ympäristöviranomaisella ei olisi mahdollisuutta valittaa lupapäätöksistä. Kun nyt kansalaiset voivat luottaa siihen, että valtio huolehtii ympäristön tilasta, jatkossa kansalaisten tulee huolehtia siitä itse. Kukaan ei siis vahtisi, että lupapäätöksiä tehtäessä yleinen etu toteutuu eikä ympäristö jää muiden intressien jalkoihin. Luonto ei voi puolustaa itseään, siksi sen edun valvonta on annettu viranomaiselle. Muutoksenhaku on hyvin toiminut perälauta, jota viranomaiset ovat käyttäneet harkitusti ja joka on taannut sen, että ympäristönäkökulma huomioidaan jo etukäteisneuvotteluissa. Viranomaispäätösten lainmukaisuuden valvonta on oikeusvaltion perusta. Perustuslain mukaan valtiolla on velvoite turvata jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Yleisen edun valvontaa ei saa ulkoistaa viranomaisilta kansalaisille ja kansalaisjärjestöille. Ei olekaan ihme, että valitusoikeuden rajaamisen ovat tyrmänneet niin korkein hallinto-oikeus, ympäristöoikeuden asiantuntijat kuin ympäristöjärjestöt ja ely-keskukset. Myöskään vihreät eivät hyväksy viranomaisen valitusoikeuden rajausta, ja tämä tulisi eduskunnan korjata lain käsittelyssä.

Arvoisa rouva puhemies! Sote-uudistus ei suoranaisesti koske Ahvenanmaan maakuntaa, sitä vastoin sillä on merkittävä välillinen vaikutus. Valinnanvapauslakiehdotuksessa jää edelleen epäselväksi, miten hoitoa säännellään Ahvenanmaalla oleskelevien suomalaisten ja valtakunnassa väliaikaisesti oleskelevien ahvenanmaalaisten osalta. Tämä liittyy niin väliaikaisen palveluntuottajan valintaan kuin myös kiireellisen hoidon saatavuuteen eli lain 2 luvun 8 ja 9 §:ään. Tähän perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota jo ajamassaan lakiehdotuksessa.

Haluan kysyä ministeri Saarikolta: miten ja milloin nämä avoimet kysymykset Ahvenanmaan osalta on tarkoitus ratkaista? Ehdotan, että asia ratkaistaan Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:n mukaisesti Ahvenanmaan ja Suomen välisellä sopimusasetuksella.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Edustaja Pekonen, ja sen jälkeen ministerit vastaavat.

Arvoisa puhemies! Merkillisintä, mitä tässä sote-keskustelussa on kuullut sanottavan, on se, että huonompikin uudistus on parempi kuin ei uudistusta ollenkaan. Eihän se näin ole, ei huonoa uudistusta pidä tehdä, ei kerta kaikkiaan pidä tehdä. Kummallista on sekin, että monet tämän hallituksen esityksen puutteista tuntuvat olevan tiedossa mutta niitä ei korjata. Miksi niitä ei korjata jo nyt, kun ne tunnistetaan?

Minä palaan näihin alkuperäisiin tavoitteisiin, joita ministeri Mattilakin esitteli. Piti hillitä kustannuksia, piti turvata saumattomat hoitoketjut, parempi perusterveydenhuollon saavutettavuus. Mutta mitä tässä esityksessä tapahtuu? Integraatio ei toteudu. Olen erityisen huolissani siitä, että sosiaalipalveluja ei kytketä perusterveydenhuoltoon, myöskään kustannusten hallinta erikoissairaanhoidossa ei toimi, terveydenhuollon tavoitteet eivät toteudu. Kaiken lisäksi vielä betonoidaan tämä kallis maakuntamalli tulevienkin sukupolvien rasitteeksi. [Sari Sarkomaa: Ei betonoida! — Puhemies koputtaa] Miksi tiedossa olevia puutteita ei korjata jo nyt? [Ben Zyskowicz: Tuleeko myös heinäsirkkoja?]

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on yritetty pitkään. Useampi eduskunta on työskennellyt sen parissa, ja nyt, kun viime viikolla hallitus antoi myös korjatun valinnanvapauslakiesityksen, olemme erittäin pitkällä, pisimmällä koskaan, ja toivon ja olen vakuuttunut, että tämä uudistus tulee tänä keväänä myös tässä salissa hyväksytyksi.

Yleensä on niin, että nykyhetkestä tulee aina kaikista paras siinä vaiheessa, kun uudistusta ollaan tekemässä. Täällä on puhuttu siitä, kuinka syrjäseutujen palveluille käy tässä uudistuksessa, mutta näin lappilaisena kansanedustaja voin kyllä sanoa, että tällä hetkellä tilanne on se, että syrjäseuduilla ei kohta enää ole palveluita, kun sairaanhoitopiirit keskittävät niitä kovaa vauhtia sinne suurimpiin kaupunkeihin. Tilannehan on sen kaltainen, että kunnille lähetetään säännönmukaisesti miljoonalaskuja. Eivät kunnat pysty niihin mitenkään valmistautumaan. Ja mistä ne laskut sitten katetaan, kun talous pitää pitää tasapainossa? Se otetaan sieltä perusterveydenhuollosta, ja erikoissairaanhoidon menot paisuvat. Ja nyt tämä häkkyrä on tarkoitus kääntää täysin päälaelleen ja tehdä siitä huomattavasti järkevämpi ja selkeämpi. Nykytilanne on täysin kestämätön.

Tietenkin on niin, että jos mikä tahansa eduskunnan puolueista saisi tehdä tämän uudistuksen aivan yksin, epäilemättä se olisi erilainen, mutta semmoista mahdollisuutta ei tietenkään koskaan tule olemaan, vaan meidän täytyy aina rakentaa laaja koalitio ja hakea tämän salin enemmistöä. Sellainen on nyt olemassa. Ja on totta kai selvää, että kaikilla puolueilla on myös omia painotuksiaan tässä lakikokonaisuudessa, mutta kun kysymyksessä on kuitenkin ihmisten peruspalvelut, jotka on meidän perustuslailla suojattu, jotka on lainsäädännössä suojattu, niin nykytilanne ei ole kyllä mitenkään mairitteleva palvelun käyttäjien kannalta. Ja sehän tässä uudistuksessa on kaiken keskiössä, kuinka me saamme lisää resursseja perusterveydenhuoltoon, kun nyt ne resurssit koko ajan valuvat erikoissairaanhoitoon. Kaikki lienevät tästä yksimielisiä.

Minun on pakko kommentoida myös uudistuksen toista osaa liittyen kansanvaltaisiin maakuntiin. Pidän aika yllättävänäkin sitä kritiikkiä, että esimerkiksi nykyistä maakuntaliittojen määrää on kyseenalaistettu. Pidän yllättävänä sitä kritiikkiä, että ylipäänsä pidetään itsehallintoon pohjautuvaa maakuntaratkaisua jotenkin byrokraattisena tai vaikeana. Yli 90 prosenttia EU-maiden kansalaisista asuu maassa, jossa on jonkinlainen alueellinen itsehallinto olemassa — yli 90 prosenttia EU-kansalaisista. Euroopassa on 42 maata, ja ainoastaan 13:ssa niistä ei ole minkäänlaista keskiportaan alueellista itsehallintoa. Nämä maat ovat pääasiassa entisiä itäblokin maita. Tähän yhteyteenkö te haluatte Suomen laittaa? Minusta on aivan selvää, että vihdoinkin Suomi astuu siihen länsieurooppalaiseen aikaan, joka on länsinaapurissa ollut viimeiset sata vuotta, nykyisten maakuntien pohjalta. [Sirpa Paatero: Kuntalain pohjalta Ruotsissa!] — Maakäräjät vastaavat Ruotsissa terveyspalveluista. Toki on sitten olemassa erilaisia vaihtoehtoja, mutta maakäräjät ovat vastanneet Ruotsissakin terveyspalveluista jo vuosikymmenten ajan.

Kun tietenkin täällä on kritisoitu, että miksi ei ole verotusoikeutta, niin täytyy tietenkin ensin olla maakunnat. Ja on aivan selvää, että kun tämä uudistus lähtee eteenpäin, niin seuraava eduskunta joutuu myös siihen asiaan puuttumaan ja pohtimaan, kuinka se asia verotuksellisesti ratkaistaan. Tämä uudistus on sen verran suuri, että se täytyy saada eteenpäin. Jos siihen olisi ympätty vielä verotuskysymyksetkin, niin mittaluokkahan olisi paisunut entisestään. Ja ei minusta ole ihan pieni asia, että lähes 400 erilaista hallintohimmeliä siirtyy maakunnille, tulee 18 maakuntaa, kuntayhtymiä katoaa 70, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjissä siirrytään 190:stä 18:aan. Voi tietenkin olla, että olen jotenkin yksinkertainen enkä ymmärrä, mutta minun mielestäni tämä kyllä vähentää huomattavasti byrokratiaa, ja ennen kaikkea avoimuus, kansanvaltaisuus ja läpinäkyvyys lisääntyvät. Kansanvaltaa ei kannata pelätä.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus herättää ymmärrettävästi paljon keskustelua ja tunteita, onhan kysymys tämän hallituskauden ylivoimaisesti suurimmasta uudistuksesta. Isoja päätöksiä tehtäessä ei ole syytä hätäillä vaan punnita rauhassa käytettävissä olevia vaihtoehtoja, kuunneltava asiantuntijoita. Juuri näin hallitus on tehnyt. Nyt on eduskunnan aika kantaa vastuuta ja viedä uudistus maaliin sovitun mukaisesti. Hallituksen esityksen kriitikot eivät ole esittäneet uskottavia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Asiantuntijakuulemiset ovat johtaneet ratkaiseviin parannuksiin lakipaketissa viimeisen puolen vuoden aikana. Hallitus ei esimerkiksi esitä, että valinnanvapaus koskisi erikoissairaanhoitoa. Se olisi ollut virhe. On hyvä muistaa, että jos uudistus nyt pysähtyisi, ei tilanne millään tavalla pysyisi stabiilina. Eriarvoistava kehitys jatkuisi ja johtaisi ikäviin seurauksiin. Esitetyn mallin mukaisessa uudistuksessa on toki haasteita, mutta asiantuntijoiden mukaan monimutkainen ja laaja lainsäädäntökokonaisuus on nyt riittävän hyvä toimeenpantavaksi. Mahdollisia valuvikoja voidaan korjata matkan varrella.

Arvoisa puhemies! Maakuntauudistus kytkeytyy erottamattomasti sote-uudistukseen. Kahdeksantoista järjestäjää voi nykyistä 190:tä kunnallista järjestäjää paremmin hyödyntää tiedon, teknologian ja hyvät käytännöt. Maakuntauudistus tarvitaan, jotta sote-uudistus voidaan tehdä. Maakuntamalli on demokraattinen, ja sen tarkoitus on siirtää valtaa virkamiehiltä kansalle. Moni kritisoi maakuntauudistusta hallintohimmelinä ja byrokratian lisääjänä. Kuitenkin sote-palvelujen järjestäjän tulee sopivimmin olla kuntaa suurempi ja valtiota pienempi. Vaihtoehdoksi jäisi kuntayhtymä, jota kokemukset eivät tue. Sairaanhoitopiirillä ei kuntayhtymänä ole vahvaa omistajaa, ja tuottavuuserot ovat olleet suuria. Nyt nimenomaan puretaan hallintohimmeleitä, joissa päätöksenteko jäi osin pimentoon.

Arvoisa puhemies! Oppositio ei ole esittänyt konkreettista, saati toteuttamiskelpoista, vaihtoehtoa. Oppositio osaa sanoa ainoastaan ”ei”, sen sijaan että ehdottaisi jotain realistista tilalle. Myöskään EU-oikeuteen on tässä asiassa turha vedota, sillä kansallinen perustuslaki, tarkemmin sanoen jäsenmaiden valtiosääntöperinne, menee vakiintuneen tulkinnan mukaan EU-oikeuden edelle, jos syntyy tulkintaristiriita. EU-komissiolle notifiointi olisi hyvin aikaavievä toimenpide, joka viivyttäisi prosessia merkittävästi aiheuttaen samalla riskin esimerkiksi Suomen luottoluokituksen alentumisesta. Isot kansainväliset järjestöt pitävät sote-uudistusta merkittävänä tekijänä julkisen talouden kestävyyden turvaamisessa. Notifiointia ei ole toteutettu Ruotsissakaan, jonka vastaava malli on hyvin lähellä nyt Suomeen esitettyä mallia. [Sirpa Paateron välihuuto]

Tässä tilanteessa on huomattavasti vastuullisempaa hyväksyä ehdotettu ratkaisu kuin jättää hyväksymättä. Jälkimmäisen vaihtoehdon seuraukset olisivat paljon pahemmat. Pysähtyminen merkitsee tässä tapauksessa taaksepäin menemistä. Nyt ei ole hätäilty vaan esitykset on valmisteltu huolellisesti ja saavutettu erittäin monimutkaisessa ja vaikeassa asiassa hyvä lopputulos.

Arvoisa herra puhemies! Onpa ollut miellyttävää kuunnella muutamia viimeisiä keskustan edustajien puheenvuoroja: asiallisia, eteenpäin katsovia, ei ylioptimistisia mutta kuitenkin realistisia, viimeksi juuri edustaja Rehulan puheenvuoro, jota voisi hyvällä syyllä kutsua myös asiantuntijapuheenvuoroksi tämän kokonaisuuden ja lakien valmistelun osalta. Toivoisi, että sama saundi voisi jatkua sitten minunkin puheenvuoroni jälkeen, mutta aika näyttää.

Herra puhemies! Todellakin sosiaali- ja terveyspalveluita on yritetty uudistaa koko vuosikymmenen ajan erilaisilla hallituskoalitioilla ja kaikkien eduskuntapuolueiden toimesta. Yksi toisensa jälkeen uudistukset ovat kaatuneet, milloin poliittisista syistä, milloin subs-tanssisyistä, milloin ehkä politiikan pelin syistä, milloin vaalit ovat lähestyneet, milloin mitäkin.

Nyt Sipilän hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn koko sote- ja maakuntauudistusten laajan kokonaisuuden. Muutokset yli 200:aan eri lakiin ja tuhannet sivut esityksiä kertovat laajuudesta ja vaikeusasteesta. Kokonaisuus ei ole varmastikaan vielä täydellinen, mutta se on paras mahdollinen tässä tilanteessa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sote-uudistus tarvitaan. Se on jo hieno lähtökohta. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut uudistuksen olevan välttämätön, kiireellinen ja tärkeä. Kyse on ihmisten peruspalveluiden ja oikeuksien turvaamisesta.

Nykymallissa kustannukset ovat kasvaneet kestämättömästi, jonot palveluihin ovat paikka paikoin sietämättömän pitkät ja ihmiset eriarvoisessa asemassa. Sote-uudistus tähtää siihen, että lääkärille pääsee nopeasti ja palvelut ovat yhdenvertaisesti saatavilla kaikkialla Suomessa — hyvä tavoite. Samalla laatua pyritään parantamaan. Se unohtuu tästä keskustelusta hyvin helposti. On hyvä muistaa, että yli 75 vuotta täyttäneitä suomalaisia on nyt reilut 500 000. 12 vuoden päästä eli vuonna 2030 tuo joukko on jo yli 800 000. Väestön ikääntyessä ja uusien hoitomenetelmien sekä lääkkeiden tulon myötä sote-palveluiden kustannukset kasvavat joka tapauksessa. Sote-uudistuksessa kyse ei ole leikkauksista vaan kustannusten kasvun hillinnästä. Jos mitään ei tehtäisi, tilanne tulisi kestämättömäksi kansantalouden ja perheiden talouden kannalta.

Edustaja Rehula totesi palvelulupauksesta maakuntien kohdalla. Tuohon näkökulmaan ja näkemykseen voi yhtyä täysin, koska nimenomaan tuo palvelulupaus tarvitaan, jotta myös perusterveydenhuollon osalta pystytään terveyskeskukset ja ‑asemat, ne peruspalvelut, mitä siellä on, turvaamaan. Se on maakuntien poliittisen päätöksenteon takana loppujen lopuksi.

Tämän kokonaisuudistuksen vaikein osuus on ollut valinnanvapauden valmistelu. Lausuntojen ja kuulemisten sekä neuvottelujen jälkeen nyt kasassa on paketti, joka turvaa myös erikoissairaanhoidon järjestämisen. Siinä on järkevää edetä maltilla ja vaiheittain. Valinnanvapaudessa kyse on siitä, että palveluissa keskiöön asettuu ihminen, ei palvelun järjestäjä. Raha ei enää määrää, onko asiakkaalla valinnanvaraa, vaan kaikilla on mahdollisuus valita haluamansa sote-keskus ja hammashoitola — hinta on sama julkisella ja yksityisellä puolella. Kun tähän laitetaan digitalisaatio, ict-ratkaisut... Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmän realisointi ja ratkaisut ovat aivan keskiössä olevia kysymyksiä. Näihin myös eduskunnan on kiinnitettävä huomiota, kuinka asiassa kuljetaan eteenpäin. Oleellista on, että tieto kulkee ja siirtyy ja sitä voidaan käyttää eri paikoissa yhtä aikaa.

Nyt on aika sote-uudistukselle, ja se on tärkeä koko Suomelle. Se tehdään juuri siksi, että lääkäriin pääsee sujuvasti, hoito on parempaa ja palveluihin pääsee kaikkialla Suomessa. Olisi vastuutonta lykätä välttämätön ja kiireellinen uudistus jälleen hamaan tulevaisuuteen. Tätä mieltä olivat myös Suomen eturivin asiantuntijat sunnuntain Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa. He totesivat, että on riski pitkittää sote-uudistusta ja että kriitikoilla ei ole esittää toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa.

Päätöksenteon edetessä Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ja kumppanit ovat olleet jälleen kritisoimassa maakuntauudistusta. Kritiikin perusteet ovat heppoiset ja ilman uskottavaa ja toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Kokoomuksen, SDP:n ja vihreiden johdolla edelliset hallitukset yrittivät suurkuntauudistusta ja viiden sote-alueen uudistusta. Molemmat kaatuivat perustuslaillisiin ongelmiin. Niistä puuttui kansanvaltaisuus ja kuntien itsehallinnon kunnioittaminen. Maakuntapohja on ainoa esitetyistä malleista, joka läpäisee perustuslakitarkastelun. On ihan paikallaan, että maakuntien uudistukset toteutetaan ja kansanvaltaisuus lisääntyy, ja kuten täällä on monta kertaa todettu, käytännössä myös hallinto tulee kevenemään. Se tosin tulee muuttumaan, ja tuntuu oudolle, että oppositiota melkein kuin pelottaa se demokratian määrä, joka maakunnissa tulee lisääntymään. Esimerkiksi Pohjois-Savossa maakuntaan siirtyviä organisaatioita on 28.

Herra puhemies! Sote-palvelut ovat iso ja tärkeä osa maakuntia, siis niitä nykyisiä ja vanhoja ja olevia maakuntia ympäri Suomea, mutta pelkästään sote-palveluiden ehdoilla maakuntia ei voi muodostaa, sillä kyse on paljon muustakin. Maakunnille tulevia merkittävimpiä tehtäväkokonaisuuksia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi pelastustoimi, aluekehitys ja ‑suunnittelu, liikennetoimiala, maataloushallinto, ympäristöterveydenhuolto, kala- ja vesitalous, vesiensuojelu ja vesihuolto. Kyse on megaluokan uudistuksesta, joka on nyt eduskunnan käsissä ja päätettävänä. Kyseiset hallituksen esitykset ja uudistukset on vietävä nyt toteutukseen.

Arvoisa puhemies! Luovaan liittyen on todellakin varmasti ollut hämmentävää varsinkin monen maaseutuelinkeinonharjoittajan mielestä, että viranomaiset ovat valittaneet toistensa päätöksistä, mutta tämä asia olisi ollut korjattavissa jo sillä, että näitä lupahakemuksia käsittelevät viranomaiset käsittelevät hakemukset samalla kertaa, mutta nyt tässä ollaan purkamassa yksi luontoarvoja ja ympäristökysymyksiä seuraava viranomainen. Ja minun mielestäni tämä on käsittämätöntä, että me alistamme vain elinkeinoelämän ehdoilla toimivaa lupaharkintaa; meille olisi tarvinnut nimenomaan olla jäntevät ja yhteistoiminnassa toimivat viranomaistahot, jotka mahdollistaisivat tämän asian käsittelyn. Tämä on ensinnäkin koko suomalaisen yleisen mielipiteen vastainen toimenpide. Suomalaiset arvostavat luontoa ja haluavat, että ympäristökysymyksissä on viranomainen, joka pystyy valvomaan ja vastaa siitä, että meillä ei tapahdu sellaista luvitusta, [Puhemies koputtaa] joka uhkaa luontoarvoja.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa politiikassa on yksi kestoaihe ylitse muiden, ja se on peitonnut myös monet muut tärkeät aiheet. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on tosiaan valmisteltu jo yli kymmenen vuotta, ja jokainen eduskuntaryhmä on ollut työstämässä sen suuntaa. Näen tärkeänä, että tänä eduskuntakeväänä on hyvä saada valmiiksi, jos ei täydellistä sotea, niin edes niin sanottu sote 2.0, ja on aika vapauttaa resurssit sote-kentällä lainsäädännön pohdinnoista kokonaan siihen käytännön suunnitteluun ja toteutukseen, varsinaiseen hoitotyöhön.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei nykyjärjestelmä takaa asiakaslähtöisiä palveluita kaikille yhdenvertaisesti. Ketkä ovat olleet erityisesti häviäjinä viime vuosina? Osa opiskelijoista, eläkeläiset, työttömät sekä kotona lapsia hoitavat äidit ja isät. Osalla kaikki on toiminut loistavasti, mutta osa on joutunut palveluiden pompoteltavaksi. 100-vuotiaassa Suomessa oikea-aikainen palvelu ei saa olla riippuvainen työtilanteesta tai asuinpaikasta.

Mitä sitten on tapahtunut kymmenessä vuodessa? Moni valmistelussa ollut vaihtoehto on todettu mahdottomaksi. Esimerkiksi järjestäjämallin suhteen on enää kaksi vaihtoehtoa: joko keskitämme kaiken valtion järjestettäväksi tai järjestäjänä toimii maakunta eli edustuksellinen aluehallinto. Jälkimmäinen vaihtoehto on järkevämpi ja huomioi myös alueelliset erityispiirteet.

Samassa ajassa terveydenhuollon kansalliset kustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet. Valtiosihteeri Hetemäki on nostanut esiin, miten maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Vuonna 2000 olimme yksi maailman tehokkaimmin terveyspuolen asiat tuottavia maita. Silloin terveysmenot olivat 6,9 prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta, ja vuonna 2005 ne olivat 9,6 suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tuon nousun takana on valtiosihteerin mukaan terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen eikä niinkään viime vuosien heikko talouskasvu.

Arvoisa puhemies! Valmistellussa uudistuksessa sote-palveluiden keskiössä on ensimmäistä kertaa vahvemmin kuin koskaan ihminen. Toimiva tiedonkulku, hyvä johtaminen ja henkilöstöpolitiikka tukevat potilaiden oikea-aikaista hoitoa. Valinnanvapausmalli antaa potilaalle mahdollisuuden valita palveluntuottajansa julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan väliltä. Maakunta kuitenkin määrittää pelisäännöt. Se on järjestäjänä vastuussa myös siitä, että asiakasseteleitä annetaan vain tarpeeseen. Sote-palveluiden järjestämisvastuun keskittäminen nykyisestä 190 kunnallisesta järjestäjästä 18 maakuntaan on iso ja järkevä muutos. Se on 100-vuotiaan Suomen historian suurin hallinnon ja palvelun uudistus.

Paljon on kritisoitu sitä, että maakunnan keskuskaupungin taloudellinen vastuu kasvaisi ja valta vähenisi. Mikä on keskuskaupungin rooli aikaisemmin ollut? Toimin itse edellisellä kaudella Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Silloin Oulu maksoi lähes puolet sairaanhoitopiirin kuluista, mutta lain tuoman äänileikkurin myötä keskuskaupungin äänimäärä sairaanhoitopiirin valtuustossa oli lähemmäs neljänneksen. Näistä on monesta muusta keskuskaupungista samanlaisia esimerkkejä viime vuosien ajalta.

Arvoisa puhemies! Sote-malli, tällaisena kuin se etenee, tarkoittaa myös järjestämisen ja tuottamisen erottamista. Hyvä niin, se on kannatettavaa, kunhan muistamme, ettei se saa tarkoittaa liian vahvaa ja päällekkäistä hallintoa. Miten sitten toteutuu palvelujen integraatio? Palvelut sovitetaan asukkaiden tarpeen mukaisiksi kokonaisuuksiksi, oikea hoito ja palvelu sekä sen edellyttämä osaaminen oikeaan aikaan. Tärkeä on myös sujuva hoito- ja palveluketju, nimenomaan väestön ja asiakkaiden tarpeiden mukainen. Valinnanvapaus tukee asiakaslähtöisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Se myös hyödyntää kilpailun hyviä puolia avoimuudella ja kannustintekijöillä.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että emme puhu 3 miljardin säästöstä vaan nimenomaan kustannusten kasvun hillinnästä. Lainsäädäntö luo kuitenkin toimivalle sote-järjestelmälle vain raamit. Toivottavasti myönnämme tässä salissa, että pelkkä lainsäädännön uudistus tälle vuosituhannelle ei takaa automaattisesti tavoitteiden saavuttamista. Uudistuksen lopputulos on kiinni ihmisistä, meistä jokaisesta. Se on kiinni osaavasta henkilöstöstä, valittavista johtajista ja päättäjistä, sekä tiedonkulusta että johtamisesta. Kyse on myös kansalaisista, millaisia valintoja kansalaiset pystyvät arjessaan tekemään, sekä kunnista, miten tärkeänä kunnat tulevaisuudessa näkevät ennalta ehkäisevät palvelut. Nythän kunnilla on lainsäädännön myötä hyvinvointikertomuksen lakisääteinen tehtävä. Tulevaisuudessa meidän on pystyttävä, ehkä valtionosuusuudistuksen myötä tai joinain muina kannustintekijöinä, antamaan kunnille myöskin kannustimia, ja nimenomaan taloudellisia kannustimia, siihen, että kunnat ottavat ennalta ehkäisevät palvelut ja hyvinvointiroolin tosissaan. Kunnilla on tulevaisuudessa vielä suurempi vastuu siitä, miten se pystyy turvaamaan hyvinvointia ja järjestää ennalta ehkäiseviä palveluita. Esimerkiksi sujuvat hoitopolut, yhteistyö eri palveluntuottajien välillä sekä kokonaistaloudellisuus ovat kaikki kiinni siitä, kuinka alueellisella tasolla toimitaan. Lainsäädäntö luo raamit, mutta hyvät yhteistyömallit ja toimintatavat syntyvät käytännön työn kautta.

Parannettavaa varmasti on. Siitä on tarpeen kerätä palautetta ja esityksiä. Hallituksen sote- ja maakuntalakien valmistelu on kuitenkin — urheilutermein — loppusuoralla. Koko paketin viimeisin osio on nyt siirtynyt eduskunnan arvioitavaksi, ja valiokunnassa kuulemme monipuolisesti asiantuntijoita ja ongelmakohtia. Niistä on sitten myöskin osattava tehdä oikeat johtopäätökset, ja eduskunnan on kyettävä uudistamaan ja korjaamaan tarvittavia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu hyviä puheenvuoroja. On kuultu myöskin hyvin monia asiantuntijapuheenvuoroja tässä salissa. Erityisesti nostan edustaja Keräsen puheenvuoron ja edustaja Laihon puheenvuoron. Jäi mieleen erityisesti esimerkiksi tämä, että sote-puolella lähes kolmannes sote-työntekijöistä siirtyy eläkkeelle tulevan viiden, kuuden, seitsemän vuoden aikana. On myöskin puhuttu ennalta ehkäisevän työn merkityksestä ja ihmisen omista valinnoista ja kannustimista. Kiitän myöskin edustaja Rehulaa, entistä ministeriä, äskeisestä puheenvuorosta — vaikka se ei ehkä päässyt ihan vielä maaliin asti eikä loppusuoralle, se oli hyvä alku.

Arvoisa herra puhemies! Olemme tekemässä nyt yhtä Suomen historian suurimmista uudistuksista. Sote- ja maakunta-uudistuksen toteuttaminen on tämän hallituksen suurin yhteinen hanke. Kun yli 400 erilaista kuntien ja valtion nykyistä organisaatiota lakkautetaan ja kootaan 18:aan kansanvaltaisesti johdettuun maakuntaan ja yhteen Valtion lupa- ja valvontavirastoon, on kyse melkoisesta byrokratian purkamisesta. Hallintoa järkeistetään, kevennetään, ja itse asiassa nyt ollaan purkamassa päällekkäistä hallintoa eli niitä hallintohimmeleitä.

Tälläkin hetkellä meillä on valtion ja kuntien välissä väliporras, jossa liikkuu noin 20 miljardia euroa julkista rahaa joka vuosi ja käytetään valtaa. Tähän asti tämä on pysynyt kaukana kansanvallasta ja osin piilossakin, ja on pakko kysyä, miksei demokratiaa saisi nyt tällä uudistuksella edistää? [Sirpa Paatero: Kaikki haluavat, että edistetään!] Kun puhutaan siis uudesta hallintotasosta, niin asia on itse asiassa niin, että tämä hallintotaso on jo olemassa ja nyt tällä uudistuksella tämä toiminta saatetaan avoimemmaksi ja kansanvallan piiriin. Kansalaiset pääsevät ensimmäisen kerran itse ja suoraan valitsemaan aluetason päättäjät, joiden johdettavaksi tulee aiemmin mainitsemieni miljardien lisäksi yli 200 000 työntekijää, jotka vielä tänään ovat niissä yli 400:ssa omaa tehtäväänsä hoitavassa himmelissä. On kuntayhtymiä, on elyjä, on aveja, on maakuntaliittoja ja on terveyspiirejä ja niin edelleen. Nyt on hyvä aika purkaa tätäkin byrokratiaa ja siirtää nämä tehtävät maakuntien hoidettavaksi — hoidettavaksi avoimen demokratian piiriin.

Erikoinen on myös väite, että terveyspalvelut heikkenisivät, kun suljettua monopolia avataan osin kilpailulle ja myös terveysyritykset voivat osallistua palvelutuotantoon. Taloustiede ja arkielämän kokemukset osoittavat hyvin monelta eri alalta, että kilpailun avaaminen ja sen myötä syntyvä kilpailutilanne markkinoilla koituvat asiakkaan hyväksi, toiminnot tehostuvat ja palveluiden laatu ja saatavuus paranevat. Tämä kaikki yleensä tapahtuu vielä siten, että kustannukset pienenevät.

Suomessa puhutaan niin sanotusta OnniBus-ilmiöstä. Nimitys tulee siitä, että viime eduskuntakaudella linja-autoliikennettä vapautettaessa uudistuksen vastustajien poru ja argumentit olivat lähestulkoon samanlaiset kuin sote-vastustajilla tänä päivänä. Kuinkas sitten kävikään? Linja-automatkustamisen suosio räjähti. Junamatkustamisen määrä ensin laski, mutta VR:n ymmärrettyä uuden tilanteen ja oikaistuaan toimintaansa markkinoiden uusia mekanismeja vastaavaksi alkoi junamatkustamisenkin suosio kasvaa. Nyt olemme tilanteessa, että sekä linja-autolla että junalla matkustetaan enemmän kuin ennen uudistusta, ja kaiken lisäksi tämä tapahtuu matkustajalle edullisemmin kustannuksin.

Edelleen tämä sama ilmiö voi toimia myös etukäteen. Jo pelkkä tieto kilpailutilanteeseen joutumisesta voi saada tiukasti säännellyn tai monopolitoimialan ikään kuin heräämään ja parantamaan toimintaansa jopa ennen uudistuksen voimaantuloa. Tästä hyvänä esimerkkinä Eksote Etelä-Karjalassa: Etelä-Karjalassa jo aiemmin varsin kustannustehokkaasti toiminut Eksote on entisestään pystynyt parantamaan ja tehostamaan toimintojaan siinä tiedossa, että nämäkin toiminnot ovat kohta kilpailutilanteessa ja asiakkaista joudutaan kilpailemaan. Tämä on ilmentynyt muun muassa jonojen olennaisena lyhenemisenä aivan viime aikoina.

Arvoisa puhemies! Nyt alkaa lopultakin näyttää siltä, että olemme saamassa sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen ja sitä vastaavan maakuntahallinnon, johon päättäjät valitaan suorilla vaaleilla. Näyttää siltä, että vihdoinkin tämä asia etenee. Lainsäädännöllä rajattu sote-uudistus on huomattavan paljon parempi kuin nyt meneillään oleva eriarvoistava ja villinä vellova kehitys. Tämä uudistus on yksi itsenäisyytemme ajan merkittävimmistä kokonaisuudistuksista. Järjestelmän uudistaminen koskettaa jokaista suomalaista, ja siksi saattaakin tuntua siltä, että me kaikki olemme asiantuntijoita tässä asiassa, ja itse asiassa olemmekin asiantuntijoita omassa asiassamme.

Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Suomessa huoltosuhteen muutos on voimakkainta Euroopassa. Tästäkin näkökulmasta uudistukselle on ehdoton tarve. Uudistus tehdään, jotta ihmiset pääsevät lääkäriin tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle ja hoitoon silloin, kun apua tarvitaan. Sote-uudistuksen tavoitteet on hyvä pitää kirkkaina mielessä: voimavarojen suuntaaminen perusterveydenhuoltoon, palvelujen laadun parantaminen, hoitoonpääsyn varmistaminen asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta ja terveyserojen kaventaminen. Oikea-aikaiset ja sujuvat palvelut ovat uudistuksen keskiössä.

Arvoisa puhemies! Yhtenä tärkeimmistä valinnanvapauden ja koko sote-uudistuksen onnistumisen pilareista ovat toimivat ja yhteensopivat tietojärjestelmät. Koko palveluntuottajaverkon kattavalla järjestelmällä päästään tavoiteltuun lopputulokseen, jossa asiakkuussuunnitelma ja potilastiedot kulkevat reaaliaikaisesti palveluntuottajalta toiselle. Tämä on pohja integroiduille ja toimiville hoitoketjuille.

Digitalisaatio ja terveysteknologia muovaavat sote-alaa niin kuin muitakin toimialoja. Teknologiaa hyödyntämällä voidaan hillitä kustannusten kasvua. Ymmärrän näin, että teknologian käyttöönotto ei kuitenkaan vähennä ammattitaitoisen työvoiman tarvetta. Ihmisiä tarvitaan sote-palveluissa tulevaisuudessa, ihminen ihmiselle. Sote-käytännön muutosta tekemään tarvitaan kaikki työntekijöiden hiljainen tieto. Tietoa on, ja tämä pitää kuulla. Henkilöstön osaamista pitää kohdentaa entistä tarkemmin, jotta vältytään päällekkäisyyksiltä ja lisätään työn tuottavuutta.

Sote-käytännön toimeenpanossa valta on maakunnilla ja näin ollen suorilla vaaleilla valittavilla maakuntavaltuutetuilla. Maakunnissa, siellä lähellä ihmisiä, tiedetään parhaiten alueen erityispiirteet ja se, kuinka palvelut kannattaa järjestää. Päätöksille saadaan viimeinkin kasvot, maakuntapäättäjät ovat tekemistään päätöksistä vastuussa äänestäjille ja myös päättämättä jättämisestä. Toimeenpano kuitenkin ratkaisee maakunnissa asian, ratkaisee sen, kuinka tässä uudistuksessa onnistutaan. Lait antavat vain kehyksen, miten toimitaan, mutta varmaa on se, että kehittämistyötä tarvitaan tulevaisuudessakin. Maakuntauudistusta on ollut valmistelemassa ympäri Suomea satoja virkamiehiä ja tuhansia paikallispolitiikkoja. Tätä päivän keskustelua on seurattu ympäri Suomea hyvin tarkasti. Uudistusta valmistelevien viesti on meille selkeä: viekää lainsäädäntö viimein maaliin. Eduskunnan tehtävä on nyt asianmukaisesti käsitellä lakiesitys ja todellakin viedä uudistus kokonaisuutenaan maaliin.

Arvoisa puhemies! Ympäristöhallinto kaipaa muutosta ihan niin kuin sote-puolen asiatkin kaipaavat tällä hetkellä todella paljon. Ympäristöhallintoa ja sen toimintaa tulee todellakin selkeyttää.

Ympäristöasiat ovat tärkeitä meille kaikille, ja varmasti kaikki virkamiehet eri organisaatioissa yrittävät jo nyt tehdä parhaansa ympäristöasioidenkin eteen. Ympäristöasiat tulee huomioida kaikissa eri toiminnoissa ja kaikkien virkamiesten eri päätöksissä jo nyt.

Maakuntauudistuksessa valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät kootaan yhteen Luovaksi. Elyjen ja avien voimat kootaan nyt yhteen. Jatkossa on yksi Luova eli valtion lupa-, ohjaus- ja valvontavirasto. Luovan jokainen virkamies on vastuussa, että päätökset ovat lainmukaisia. Hallitusohjelmamme yksi pääteemoista on byrokratian purkaminen. Nyt puretaan ja kevennetään byrokratiaa todella paljon ja järkevöitetään ja vähennetään turhaa hallintoa. Jos nyt sitten vielä perustettaisiin ylimääräinen uusi yleisen edun valvonnasta vastaava yksikkö, niin se valvoisi siinä sitten kuitenkin uutena organisaationa ennen kaikkea oman virastonsa toimintaa, siis valittajana olisi Luova ja vastaajana Luova. Uudistusta, mikä nyt on työn alla, ei tehdä niin, että Luova voisi valittaa omista päätöksistään. Minkä takia? No, koska esimerkiksi perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että sama viranomainen valittaisi omista päätöksistään. Joka tapauksessa yleisen edun näkökulma huomioidaan lupaprosessissa osana viranomaistehtäviä jopa aiempaa paremmin, koska Luova-organisaatioon tulee kokonaisuudessaan noin 500 henkilötyövuoden ympäristöyksikkö, joka luvittaa ja valvoo ympäristöasioita. Osaamista kootaan nyt yhteen, ja se on parempaa kuin nykyisissä aluehallintovirastoissa. Valitusoikeus ei todellakaan heikenny tai vähene nykyisestä. Se selkeytyy. Luova voi edelleen valittaa muiden viranomaisten päätöksistä, ei siis omista päätöksistänsä. Muut, myös asianosaiset, ympäristöjärjestöt, kunnat, muut ympäristöviranomaiset ja joiltain osin maakunnatkin voivat taas sitten valittaa Luovan päätöksistä. Kokonaisuus on tämän jälkeen varmasti selvempi ja järkevämpi.

Sitten sote-asioista:

Sote-palveluiden rapautumiskehitys on tällä hetkellä hallitsematonta, sen me tiedämme kaikki. Tänäänhän on ollut paljon siitä puhettakin. Kaikki tiedostavat, että muutos on tehtävä. Tosin, jos sitä muutosta ei nyt tehdä, kohta ei tarvitse enää puhua valinnanvapaudesta, kun on jo pitänyt hädässä tehdä kalliita valintoja. Tämä sote-puolen hallittu kokonaismuutos olisi ollut tarve tehdä jo kymmenen vuotta sitten, mutta siihen ei ole ollut meistä kenelläkään poliittista valmiutta. Nyt se on kuitenkin yhteiskuntamme muutoksessa edistynyt lähinnä markkinatalouden voimilla, ja meidän on oikeasti vastuullisina poliittisina päättäjinä tehtävä se muutos nyt. Sote-uudistuksen pitää tulla, mutta ei minkä tahansa uudistuksen. Emme saa milloinkaan aikaiseksi täydellistä esitystä, mutta saamme tärkeän kokonaisuuden liikkeelle järkevästi. Jos emme tyydy hieman vajaaseen malliin, niin vaihtoehto olisi, että sote ajautuu hallitsemattomaan tilanteeseen. Korjauksia saadaan vielä tehtyä asiantuntijoiden lausuntojen perusteella. Siksi onkin hyvä, että tämä on meillä käsittelyssä monessa valiokunnassa. Vihdoinkin tämä paketti on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn. Iso, tärkeä askel on saatu otettua. Me edustajat tiedämme, että eduskuntaan ja varsinkin valiokuntien käsittelyyn kun mennään, pitäisi lakien olla hyvin valmiita, tätä paremmin rakennettuna valmiiksi, täydellisiksi, mutta tilanne on tämä.

Meillä on historian suurin kuntapuolen ja sote-puolen muutoskokonaisuus työn alla, ja otamme nyt pikkuisen erilaisen asenteen tähän työhön ja alamme töihin yhdessä. Tähän tilanteeseen me olemme kaikki valmistautuneet jo pitkän aikaa ja me olemme tienneet, että tämä tulee. Nyt on meidän todellisen yhteisen työn aika. Kyse on siitä, että me tarvitsemme oppositiota tähän työhön todella paljon mukaan. Meidän yhteinen tehtävämme on etsiä ongelmia, mitä tässä kokonaisuudessa on, ja se onneksi oppositiolta onnistuu vielä paremmin kuin meiltä hallituspuolueiden edustajilta. Me voimme sen jälkeen yhdessä miettiä, mitkä ovat ne järkevät ratkaisuvaihtoehdot, että me saisimme parhaan mahdollisen tuloksen aikaiseksi. Elikkä meillä on todella työläs kevät nyt sitten edessä.

Neljä vuotta on siis lyhyt aika näin ison kokonaisuuden rakentamiseksi. Kiitos kaikille tahoille, niille tuhansille ja tuhansille ja varmaan kymmenillekintuhansille toimijoille, jotka ovat tähän kaikkeen työhön osallistuneet, sekä luottamusmiehille että virkamiehille — eri puolilla on tehty valtavasti töitä.

Sitten lopuksi otan esille vielä sen, että meidän väestö vanhenee. Kiireessä emme muista aina pitää huolta itsestämme, missä kunnossa me kaikki olemme, ja jos me emme pidä omasta kunnostamme huolta, niin nämä sote-menot vain lisääntyvät ja lisääntyvät. Meidän kaikkien vastuulla on terveydenhuolto, ennen kaikkea oman terveyden huolto ja se, että me muistamme liikkua ja pitää huolta itsestämme. Elikkä kaikkien meidän tehtävä olisi osallistua Suomen suurimpiin säästötalkoisiin ja liikkua.

Terveydenedistämistehtävä jää kunnille. Vaikka se ei tässä olekaan nyt mukana eikä siitä sote-avustuksia erikseen makseta kunnille, niin muistetaan kuitenkin kaikki kuntien päättäjinä pitää huolta, että kunnissa tehdään valtavasti töitä terveyden edistämisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Maakuntauudistus vähentää erilaisia organisaatioita, keventää hallintoa ja parantaa palveluja. Meille tulee 18 maakuntaa, jotka ovat ministeriöiden ohjauksessa. Nyt meillä on satoja kuntia ja yhteensä yli 400 hallinto-organisaatiota. Niiden määrä vähenee, ja palvelut paranevat. Tämä on tosiasia. Oppositio väittää uudistuksen lisäävän väliportaan hallintoa. Siinä käy kyllä toisin päin. Valtion, maakuntien ja kuntien tehtävät jaetaan nykyistä selkeämmin. Kunnilta siirtyy maakunnille sellaisia tehtäviä, joista kunnat eivät välttämättä suurten kustannusten vuoksi yksin selviä. Maakunnan leveät hartiat ottavat kantaakseen raskaimmat taakat. Näitä ovat esimerkiksi erikoissairaanhoito ja palo- ja pelastustoimi.

Arvoisa puhemies! Maakuntauudistuksen tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto sekä yksinkertaistaa julkisen aluehallinnon järjestämistä. Osana maakuntauudistusta siis nykyisten aluehallintovirastojen toiminta päättyy vuoden 2018 lopussa. Kaikissa kuudessa avissa on tällä hetkellä pelastustoimen ja varautumisen vastuualue. Pelastustoimen ja varautumisen vastuualueiden tehtävät siirtyvät kolmeen eri virastoon: sisäministeriöön, Pelastusopistoon ja uuteen perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Mielestäni tämä on hyvä uudistus.

Kuopiossa on Pelastusopisto, joka vastaa vuoden 2019 alusta aluehallintovirastojen sijasta alueellisten maanpuolustuskurssien ja maakuntien yhteisten häiriötilanne- ja valmiusharjoitusten järjestämisestä. Maanpuolustuskurssit järjestetäänkin jatkossa Pelastusopiston, Puolustusvoimien ja maakuntien tiiviissä yhteistyössä. Pelastustoimen aluehallinnon rakenteiden muutoksiin syy löytyy hallitusohjelmasta. Hallitusohjelman mukaan pelastustoimen valtakunnallista ohjausta on vahvistettava. Pelastustoimen strategian mukaan pelastustoimen tulisi olla nykyistä yhtenäisempi. Jotta ohjausta ja yhtenäisyyttä voidaan vahvistaa, on kansalliseen ohjaukseen lisättävä voimavaroja ja tehtäviä keskitettävä.

Tässä samassa voitaneen todeta, että palomiesten määrä on viimeisen 15 vuoden aikana ollut rajussa laskussa. Tämä kehityssuunta on saatava nyt uudistuksen myötä kääntymään. Vain tällä tavoin luodaan edellytyksiä myös pelastustoimen palvelujen tasapuolisuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiselle.

Pelastustoimessa ollaan merkittävien muutosten ja uudistusten äärellä. Rakenteiden uudistusten rinnalla toteutetaan samalla myös toimintatapojen muutoksia. Uudistuksen on tuettava ja mahdollistettava toimintatapojen muutokset. Uudistustyöhön tarvitaan kaikkien panosta, paljon yhteistyötä ja avointa keskustelua muutoksesta. Pelkkä kritiikki ei riitä, ellei ole esittää vaihtoehtoja.

Pelastustoimi ei saa jäädä soten jalkoihin maakuntauudistuksessa. Pelastustoimelle on taattava riittävät resurssit koko maassa, että se pystyy tulevaisuudessakin tuottamaan laadukkaita pelastuspalveluita ja vastaamaan omalta osaltaan sisäisestä turvallisuudesta. Kyse on nimenomaan arjen turvallisuuden tuottajasta, jota meistä jokainen tarvitsee.

Maakuntauudistus on pelastustoimelle merkittävä uudistus. Se saa arvostetun ja tunnustetun aseman kahdelle tärkeälle osaamisen alueelle eli ensihoidolle ja varautumiselle heidän tekemänsä hyvän työn ja osaamisen ansiosta, ja tästä osaamisesta meidän päättäjien on pidettävä huolta jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö julkaisi helmikuussa päivitetyt laskelmat maakunta- ja sote-uudistuksen kuntatalousvaikutuksista sekä maakuntien rahoituksesta. Laskelmat lupaavat esimerkiksi Pohjois-Karjalalle erittäin merkittävää pottia. Nykytilanteeseen verrattuna Pohjois-Karjalan saama yleiskatteellinen rahoitus vuonna 2025 olisi noin 35 miljoonaa euroa suurempi kuin tällä hetkellä. Tämänkin vuoksi tätä uudistusta pohjoiskarjalaisena kansanedustajana kannatan. Uskon, että myös oppositiossa olevat maakuntamme kansanedustajat ottavat tämän rahan mielellään vastaan.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin pahoillani siitä, että kerran toisensa jälkeen sote-uudistuksen, jota sinänsä kaikki pidämme tarpeellisena, kaappaa eräänlainen kulloistenkin hallituspuolueiden sivuagenda. Tällä tavalla kävi myös viime eduskunnan ja hallituksen aikana. Silloin se sivuagenda, jota kokoomus yritti ajaa soten siivellä, oli kuntien pakkoyhdistäminen. Mutta viime hallituksen kaudella sitten silloinen hallitus taipui siihen, että kaikkien eduskuntapuolueiden yhteiset neuvottelut aloitettiin, ja kuten edustaja Rehula totesi, vuonna 2014 saatiin yhteisymmärrys. Itse asiassa paljolti tähän yhteisymmärrykseen perustuu vielä se, mitä Sipilän hallitusohjelmassa kuvataan, mitä edustaja Kankaanniemi äsken kuvaili, eli ensin toteutetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio ja perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon integraatio, sen jälkeen rakennetaan yksikanavainen rahoitus ja kolmanneksi sitten aletaan monipuolistaa valinnanvapautta. Mutta tämähän ei ole se, mitä hallitus nyt sitten on toteuttamassa. [Toimi Kankaanniemi: Ei todellakaan!]

Me vihreät kannatamme lämpimästi sote-uudistuksen tavoitteita eli integraatiota, sosiaali- ja terveydenhuollon ja sitten perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon integraatiota, yksikanavaista rahoitusta, terveyspalvelujen tasa-arvoa ja saumattomia hoitoketjuja. Me pidämme myös täysin järkevänä, että organisointialue on maakunta. Me hahmottelimme jo vuonna 2010 mallia, jossa sote organisoitiin joko maakuntien tai viiden sote-alueen pohjalta. Me pidämme tarpeellisena myös maakuntavaltuustojen valintaa vaaleilla. Mutta vihreiden mallissa maakunnilla olisi todellinen itsehallinto, joka tarkoittaa myös verotusoikeutta. Se, että maakunnilla olisi verotusoikeus ja sitä kautta todellinen itsehallinto, tarkoittaisi myöskin sitä, että niillä on oikeasti kannuste käyttää rahoja mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämähän ei toteudu hallituksen mallissa, jossa valtiovarainministeriö sanelee niille budjetin. Itse asiassa se malli, mitä vihreät julkaisivat jo vuonna 2010, on hyvin lähellä sitä, mitä asiantuntijat ovat suositelleet ja mihin todella vielä Sipilän hallituksen ohjelmakin perustui.

No, valitettavasti tämän hallituksen työn kuluessa sitten kokoomus ja keskusta ovat tehneet tämän kuuluisan lehmänkaupan: kepu saa maakunnat paljon muissakin asioissa kuin sotessa, ja kokoomus saa tämän niin sanotun valinnanvapauden eli laajan yksityistämisen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että luovutaan perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon integraatiosta eli ihmisten pompottelu tämän raja-aidan yli jatkuu.

Sitä, että tämä hallituksen malli ei ole taloudellisesti järkevä tai ainakin on hyvin riskialtis, ovat kuvanneet edustaja Lepomäen lisäksi myös Aalto-yliopiston Oskari Nokso-Koivisto ja professori Toivanen. He toteavat, että hallituksen malli sisältää yksityisille terveysfirmoille kannusteen niin sanottuun kermankuorintaan ja kustannusten ulkoistamiseen eli kalliiksi tulevien asiakkaiden siirtämiseen yksityisiltä toimijoilta maakunnille. Nokso-Koivisto ja Toivanen toteavat, että hallituksen malli voi hyvinkin synnyttää tilanteen, jossa kustannukset kasvavat mutta terveyspalvelujen laatu huonontuu. Tämä on sitäkin vakavampi asia, kun sosiaali- ja terveystoimi on julkisen sektorin kaikkein suurin menoerä.

Me vihreät ymmärrämme hyvin, että täydellistä mallia ei voida tässä ja nyt rakentaa. Olemme valmiit hyväksymään myös epätäydellisiä kompromisseja, mutta kuitenkin haluamme, että ne kompromissitkin toteuttavat uudistuksen alkuperäiset tavoitteet. Tässä maakuntamallissa me vihreät olemme erityisen tyrmistyneitä hallituspuolueiden aivan viime vaiheessa eli viime joulukuussa valmisteluun tekemästä muutoksesta, jossa ympäristöviranomaisilta vietiin valitusoikeus ja itsenäinen yleisen edun valvonta. Jos tämä menee läpi, meillä ei enää olisi ympäristöviranomaisia, jotka voisivat valittaa esimerkiksi ympäristölakeja rikkovista kaivos‑ tai turpeennostoluvista, eikä kalatalousviranomaisia, jotka voisivat valittaa esimerkiksi vaelluskalojen kulun vaarantavista vesirakennushankkeista. [Eeva-Maria Maijala: Päätökset pitää rahoittaa!]

Vielä joulukuuhun astihan lakiluonnoksessa esitettiin erillisen ja riippumattoman yleisen edun valvontayksikön perustamista tähän uuteen lupa‑ ja valvontavirastoon eli Luovaan, mutta joulukuussa niin sanottu reformiministeriryhmä pyyhki sen pois. Tämä oli silkka poliittinen päätös, jonka vaikutuksia ei ole arvioitu. Toisin sanoen tässä on toimittu vastoin normaalin, hyvän lainvalmistelun periaatteita. Tätä muun muassa korkein hallinto-oikeus on jyrkästi arvostellut. Toivonkin, että perustuslakivaliokunta tutkii huolellisesti, rikkooko hallituksen esitys tältä osin perustuslakia. Sanoohan perustuslaki, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön.

Hallituksen esitys tarkoittaa käytännössä myös sitä, ettei lupaviranomaisten lupapäätöksiä valmistellessaan enää tarvitse välittää ympäristöviranomaisten näkemyksistä, koska lupaviranomaiset tietävät, ettei ympäristöviranomaisilla enää ole valitusoikeutta. Perusteena tähän ei todellakaan voi olla, että ympäristöviranomaiset olisivat tehtailleet perusteettomia valituksia. Näin ei todellakaan ole. Ympäristöviranomaisten valituksia on tehty vähän ja harkitusti, ja valtaosa niistä on mennyt läpi. Esimerkiksi vuosina 2013—16 ely-keskukset valittivat vain 3 prosentista avien lupapäätöksistä, siis vähemmän kuin joka 30. lupapäätöksestä, mutta ely-keskusten valituksista 60 prosenttia eli melkein kaksi kolmasosaa meni läpi.

Ja muutama esimerkki näistä lupapäätöksistä, jotka on korkein hallinto-oikeus kumonnut ympäristöviranomaisten valitusten pohjalta: Isojoella turvetuotantoalueen lupa kumottiin, koska äärimmäisen uhanalaisia taimenia ja vesistön kuntoa ei oltu huomioitu. Toholammilla supistettiin turvetuotantoaluetta, koska kalasääksen pesintää ei oltu huomioitu. Kuortaneella kumottiin turvetuotantolupa, koska siinä ei oltu huomioitu rauhoitetun merikotkan pesintää.

Sitten esimerkki siitä, miten lupakäsittelyssä ympäristöviranomaisten näkemys otettiin huomioon ja se vaikutti siihen lupaan: Finnpulp Oy:n tehtaan lupakäsittelyssä ely esitti merkittävästi tiukempia päästörajoja, ja avin tekemässä päätöksessä päästörajat vastasivat elyn vaatimusta. Jatkossa lupaviranomaisten ei näistä ympäristöviranomaisten näkemyksistä tarvitsisi välittää, koska he tietäisivät, että ympäristöviranomaisilla ei olisi valitusoikeutta.

Hallitus toteaa itsekin, että ympäristöviranomaisten valitusoikeuden lakkauttaminen siirtäisi ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontaa viranomaisilta kansalaisille. Tätä voitaisiin mielestäni verrata siihen, että byrokratian purkamisen nimissä lakkautettaisiin syyttäjälaitos ja sanottaisiin, että mitä se nyt muka haittaa, rikoslakihan pysyy ennallaan ja kansalaiset voivat tehdä rikosilmoituksia kuten ennenkin. Oikeasti tämä on ympäristöhallinnossa venäläinen malli, Putinin malli, jota hallitus tältä osin esittää.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakipaketti on varmaan Suomen lähihistorian suurin ja tärkein. On syytä muistaa kaikkien, niin kriitikkojen kuin asiaa ihailevienkin, että sosiaali- ja terveydenhuoltopuolella olemme tulleet selkeästi tienhaaraan. Sosiaali- ja terveyspalvelut tarvitsevat kantaakseen leveämmät hartiat. Tämä kuntapohjaiseen malliin perustuva systeemi ei enää jaksa kantaa sitä taakkaa, mikä edessä on. Meillä on ihan selkeästi tässä maassa se tilanne, että nyt on tehtävä päätöksiä. Selkeämmät, leveämmät hartiat tarvitaan, ja toinen, mitä tarvitaan — niin kuin monessa puheenvuorossa tässä lähetekeskustelun aikana on sanottu — on tietojärjestelmien yhteensovittaminen. Se ei onnistu enää sillä, että jokainen kunta rupeaa omia hommiaan tekemään, vaan kyllä tässä tarvitaan valtakunnallinen yhteinen ote, että esimerkiksi saadaan nämä sosiaali- ja terveydenhuollon potilastiedot sellaiselle tietoalustalle, että se on helppo käyttää. Se on valtava urakka, mutta siihen on vain ryhdyttävä. Jos me haluamme palveluja kehittää, niin tietosysteemien on pelattava.

Joka tapauksessa perustuslakivaliokuntahan linjasi viime kesänä, 29. päivä kesäkuuta 2017, Petrun päivänä, että soten isot vaatimukset ovat siinä paperissa kirjoitettuna. Sieltä ne löytyvät: julkisen vallan on turvattava kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, ja esimerkiksi kuntien rahoitusasemaa, itsehallintoa tai itsenäistä toimivaltaa ei voida rajoittaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten arvoa nonsaleeraamalla tai ajamalla alas niin, että niitä ei korvattaisi sitten kunnille. Se lukee siellä ponnessa, jos haluaa siihen tutustua. Se oli äärimmäisen hyvä päätös, selkeä ja linjakas päätös, ja se myös on vaikuttanut tämän lakiesityksen sisältöön. Hyvä näin.

On syytä muistaa kuitenkin, että tärkeää tässä uudistuksessa on se tavoite, että jokainen ihminen pääsee lääkäriin ja nopeasti. Tänä päivänähän asia ei ole niin. Jokainen suomalainen sen tietää, että on iso määrä ihmisiä, jotka eivät pääse esimerkiksi hammaslääkäriin millään. Kyllä meidän on tälle järjestelmälle jotain tehtävä. Se on joka tapauksessa Suomen eduskunnan vastuulla.

Kaikki puolueet ovat tätä hanketta olleet valmistelemassa, ja ne, jotka arvostelevat tätä rajuin sanakääntein tässä tilaisuudessa tai tämän hankkeen aikana yleensä, arvostelevat samalla myös itseään. [Toimi Kankaanniemi: Ei pidä paikkaansa!] — No eivät ihan kaikki, anteeksi. — Ne puolueet, jotka istuivat hallituksessa Hannes Mannisen ollessa kuntaministerinä vuonna 2006, ja sen jälkeen hallituksessa olleet puolueet ovat kuitenkin olleet tästä asiasta päättämässä ja ovat asiat jättäneet kesken, ja ne tavallaan siinä osallistuvat sellaiseen kritiikkiin, joka kohdistuu osittain puhujaan itseensä. Elikkä tässä tarvittaisiin hieman tämmöistä, miten sanoisin, kansainvälisempää näkökulmaa, että uskalletaan ottaa askeleita eteenpäin, koska sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä ei ole olemassa status quo ‑tilannetta, johon voitaisiin jäädä odottamaan, että kaikki muuttuu itsestään paremmaksi. Niin ei enää ole, se on paras jokaisen uskoa. Jos ei siihen usko, niin minä en sille mahda mitään.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, vielä se, että kun nythän sote-uudistukseen olennaisena osana kuuluu maakuntauudistus, niin sitä on nyt sitten tässä lähetekeskustelussa arvioitu aika rankoin sanakääntein, muka hallintohimmelinä tai jotain muuna peikkona. Tosiasiahan on, että tässä puretaan valtava määrä hallintohimmeleitä, epäsuoraa demokratiaa ja monta, monta muuta sellaista käsittämätöntä hallintorakennetta, jotka ovat vuosikymmenten saatossa eläneet omaa elämäänsä.

Kerron yhden esimerkin: Kun kotikuntaani Ilomantsiin rakennettiin viimeisten kolmen vuoden aikana koko kunnan kattava valokuituverkko, niin siihen piti saada aluehallintovirastolta lupa erään kaapelisarjan maahan laittamiseen, koska mentiin yhden vesistönkin alitse, jouduttiin vesistön yli kaapelit viemään. Luvan saanti Tampereelta aluehallintovirastosta kesti kahdeksan kuukautta, yhden johdon vetäminen ja upottaminen järven pohjaan, kahdeksan kuukautta. [Satu Hassi: Sitä lakia muutettiin just!] — No, muutettiin, muutettiin, mutta näitä esimerkkejä jos rupeaisin luettelemaan, korkeasti arvostamani edustaja Hassi, niin saisin pitää tätä puhetta 14 tuntia. Sitäkö te haluatte, ylhäältä johdettua yhteiskuntaa? Ilmeisesti muistelette joitakin menneitä aikoja, että kyllä se keskuspaikka kaiken tietää ja siellä yksi johtaja tietää kaiken. Onneksi maailma ei enää ole sellainen.

Joka tapauksessa tärkeää on, että tämä hallinto saadaan hajautettua niin, että päätöksiä tekevät jokaisessa maakunnassa sen maakunnan itse vaaleilla valitsemat kansalaiset, ne ihmiset, jotka todella sitten vastuun kantavat. Nämä valtavat hallintohimmelit lopetetaan, ja päätösvalta tulee maakuntiin. Joku voi arvostella sitä, miksi ei ole verotusoikeutta. Nyt on otettu askel oikeaan suuntaan. Se on totta, että kolmiloikan maailmanennätystä tällä kertaa ei hypätty, mutta tärkeää on kuitenkin, että suomenennätys tehtiin. Kyllä pitää uskaltaa joskus uudistaa. Entistä tilaa, entistä maailmaa, jolloin vielä laskettiin markkoina rahatkin, ei enää ole. Siihen on varmasti meidän kaikkien pikkuhiljaa paras tuudittautua. Kun näitä hallintohimmeleitä nyt sitten puretaan, minä en näe siinä mitään pahaa, jos ne äsken mainitut noin 400 toimijaa lakkautetaan ja sitten se päätösvalta tuodaan aidosti sinne maakuntaan. Moni edustaja on tästä puhunut loistavissa puheenvuoroissa, mitä se tarkoittaa. Ottakaa, hyvät edustajakollegat, vaari niistä puheenvuoroista. Tämä ei ole mikään pelottelupaikka, vaan tämä on tosiasioiden hyväksymisen tai niiden omaksumisen paikka. Totta kai riskeihinkin pitää varautua. Viisas osaa varautua riskeihin. Silloin niitä riskejä on kovin paljon vähemmän. Kun päätöksenteko tulee lähemmäksi, se tarkoittaa myös, että ihmisten halu päättää omista asioista varmasti kasvaa. Tässä talossa jos missä talossa on tässä maassa huudettu demokratian perään. Toivoisin, että oppositiokin alkaisi demokratian perään huutamaan ja ymmärtäisi, mistä tässä on kysymys.

Sitten kun vaaditaan kaikista kummallisinta — edustaja Paaterokin vaati sitä puheenvuorossaan — EU:n notifikaatiota, niin se se tästä vielä puuttuu. Kyllä nyt pitäisi jo pikkuhiljaa ruveta ymmärtämään tässä talossa, mikä on Euroopan unionin notifikaatio. Meillähän on liittymissopimukseen eli Lissabonin sopimuksen nimellä nykyisin kulkevaan asiakirjaan selkeästi kirjattu, että sosiaalipolitiikka on Suomen maan rajojen sisällä päätettäviä asioita. Euroopan unioni ei niistä asioita päätä, vaan niistä päättää Suomen eduskunta. Sitä toimivaltaa ei ole EU:lle siirretty. Teidän esittämänne esimerkki siitä oli muistaakseni Slovakiasta tai Sloveniasta. Siellä olisi kansallistettu jo markkinoilla olevia palveluita. Sellaiseen ne olisivat puuttuneet, mutta siitähän tässä ei ole kysymys. Totta vieköön, jos karhua lähtee metsästämään, niin saattaa susi tulla vastaan. Kannattaa pikkuisen pysähtyä miettimään. Veropolitiikka ja sosiaalipolitiikka eivät kuulu EU:lle. Kannattaa sitäkin pikkasen hiljaa miettiä eikä vain aina todeta, että nyt taas EU:ta huudetaan apuun. Aikoinaan huudettiin erästä muuta valtiota apuun, mutta onneksi sekään ei toteutunut. Pikkuisen ottaa hermoon se, että sitä EU:n byrokratiaa pelätään ja puhutaan monessa puheenvuorossa, että sitä ei saisi olla, mutta sitten sitä huudetaan heti apuun, kun pupu menee pöksyyn. [Sirpa Paatero: Se oli korkein hallinto-oikeus, joka sitä esitti!] — No saa korkein hallinto-oikeuskin minun puolestani huutaa mitä tahansa, se ei sinänsä...

Tässä valtiossahan on noudettu montesquieulaista vallanjako-oppia, elikkä päätösvalta, toimeenpanovalta ja sitten tämä eduskunnan lainsäädäntövalta ovat kolmessa eri korissa, niin että ihmettelen vain korkeinta hallinto-oikeutta, mitä ihmettä se menee semmoista asiaa puhumaan, mistä ei ole edes lakia olemassa. Korkein hallinto-oikeus on muuten lähtenyt kerran — minä nyt rikon tämän montesquieulaisen opin periaatteen, kun sanon, että korkein hallinto-oikeus on lähtenyt — perustelemaan semmoisia asioita, joista ei ole vielä lakiakaan. Tämä on nyt jo toinen tapaus. Rääkkylän kuntaan tehtiin päätös, että kunta sai jatkaa itsenäisenä, aivan hyvä päätös. En arvostele päätöstä mutta perusteita ihmettelen. Päätöstä perusteltiin lailla, jota ei sillä hetkellä ollut vielä olemassakaan. Perustuslain 2 §:n 3 momentti sanoo, että julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin ja lakia on tarkoin noudatettava, ja nyt korkein hallinto-oikeus viittasi lakiin, jota ei ole edes olemassa. [Sirpa Paatero: Hallitus pyysi lausuntoa!] — No, saa hallitus pyytää ja pitääkin pyytää, mutta ei sitä saa perustella semmoisella lailla, jota ei ole olemassa. — Sehän on anarkian ensimmäinen merkki, jos tuomioistuin rupeaa miettimään omiaan ja sitten siitä päätetään sitä mukaa kuin mieli tekee.

Toivon, arvoista puhemies, että tähän asiaan suhtaudutaan vähän vakavammin, koska kyllä meidän tästä on päätöksiä pikkuhiljaa tehtävä. Kun tämä vaalikausi alkoi, taloudenhoidossa oli tämä sama huuto: kaikki menee päin seiniä, päin honkia, talous romahtaa. Esimerkiksi edustaja Ville Niinistö huusi tässä salissa, että nyt ei uudistuksilla tule mitään hyvää aikaan, työttömyys kasvaa, kaikki menee heikompaan suuntaan. Kannattaa lukea esimerkiksi Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen eilen tullut raportti taikka OECD:n tilastoja hieman, niin ehkä silloin vähän silmät avautuvat. Musta on edelleen kyllä musta, mutta valkoisesta ei kannata sitä mustaa ruveta vääntämään.

Arvoisa puhemies! Edustaja Hoskonen tässä puhui väkevästi, ja hyvä niin. Minä lyhyesti kommentoisin. Olen lukuja vaille lääkäri, [Naurua] joten sellaisen varauksen tässä heti teen.

On todettu, että politiikka ei ole täydellistä koskaan. Se on ihan selvä asia, vaikka monet siltä täydellisyyttä odottavat. Tämä sosiaali- ja terveysuudistus, maakuntauudistus on tärkein uudistus Sipilän hallituksen strategisessa hallitusohjelmassa. Sitähän on toteutettu hyvin määrätietoisesti. Minä olen ollut koko ajan varma, että tämä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutuu. Tärkein syy on se, että pääministeri Sipilän työt vain eivät jää kesken. [Toimi Kankaanniemi: Perustuslakivaliokunta voi tämän kaataa!]

Mikä on maakunta, minusta se on hyvin tärkeä nyt pitää mielessä. Maakunta on muuttunut siitä, kun aikanaan puhuttiin maakuntahallinnosta, jo ennen sotiakin. Mutta toisaalta maakuntamalli on eurooppalainen hallintomalli, demokraattinen, alhaaltapäin lähtevä hallintomalli, sinällään hyvin tärkeä. Meidän pitää ymmärtää maakunnat koko maakuntana. Se on maakuntakeskus, seutukuntakeskukset ja seutukunnat, muut kunnat. Niitten pitää verkottua yhteen. Sillä tavalla koko maakunta pitää ymmärtää oikein, kun sinne aikanaan sitten maakuntavaltuustot, niihin jäsenet, valitaan.

Täällä ehkä huomaa, että metropolialue vähän sekoittaa tässä aluekehityksessä Suomessa. Joidenkin mielestä Suomeen pitää rakentaa suuri metropoli, vain yksi keskus, tavallaan yksi kaupunki, vähän niin kuin alkaa Tanska olla kohta, niin kuin on Unkari tai Tšekki tai Luxemburg, missä minäkin olen ollut: on vain yksi kaupunki, kaikki on vähän sen ympärillä, jos vähän kärjistää. Se ei ole se maakuntahallinto, mitä meidän pitää ajatella, vaan Suomi on maakuntien maa. En ymmärräkään, miksi maakuntakeskuksen johtajat juoksevat pormestari Vapaavuoren perässä, jonka ajatuksissa on metropolirakentaminen eikä maakuntien Suomen rakentaminen.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa ensimmäinen lause on oikeastaan tärkeä, ”turvata yhdenvertaiset palvelut kaikille”, niin kuin perustuslaissakin siitä lähdetään. Se tarkoittaa myöskin lähipalveluja, jos puhutaan nyt sosiaali- ja terveysalan palveluista. Minun suuri huoleni on ollutkin juuri tässä, että miten maakuntien rajoilla, maakuntien kirojen lähellä, palvelut turvataan myöskin näille ihmisille. Me tiedämme, että nämä lähisairaalat — aluesairaalat, lähisairaalat — ovat olleet erityisissä haasteissa tässä ja ovat jatkossakin. Tässä suhteessa maakunnissa ja myöskin täällä ministeriöissä tämä pitää ehkä paremmin ottaa huomioon kuin tähän saakka.

Byrokratian purkamisesta on puhuttu. Minusta tässä on siitäkin kysymys, kun kuntayhtymistä päästään eroon, varsinkin sairaanhoidon kuntayhtymistä. Niissä ei ole ollut vahvaa omistajuutta, niissä on suuria tuottavuuseroja, ja niiden toimintaa voidaan monella tavalla parantaa.

Edustaja Hoskonen puhui tästä EU-oikeudesta. On todellakin niin, että ei korkein hallinto-oikeus ole edellyttänyt Suomelta notifikaatiota. Korkein hallinto-oikeus edellytti EU-oikeudellisten kysymysten selvittämistä lausunnossaan, mutta ei notifikointia. Korkein hallinto-oikeus totesi lausunnossaan valinnanvapausluonnoksen aiemman version perusteella, että oikeusvarmuuden turvaamiseksi lainsäädäntökokonaisuus notifioidaan komissiolle. Tämän jälkeen on laadittu uusi esitysluonnos, joka perustelee mallin aiempaa paremmin valtiontukinäkökulmasta. Minä en kyllä tarkkaan tunne, mitä korkein hallinto-oikeus on lausunut, mutta minusta tämä tilanne on kuitenkin tässä suhteessa muuttunut. Se todella, niin kuin edustaja Hoskonen sanoi, on kansallisessa kompetenssissa, tämä sosiaali- ja terveyspolitiikka.

EU:lta on pyydetty lausuntoja. Ei kannata liian herkästi pyytää lausuntoja. Me aikanaan olemme pyytäneet verojärjestelmästä lausuntoa, avoir fiscal ‑järjestelmästä ehkä oli viisastakin pyytää, mutta siitä jouduttiin luopumaan. Kun Suomi on pieni maa, niin EU-tuomioistuin helposti meitä vähän kaltoin kohteli. Eli ei kannata ylireagoida sellaisissa asioissa, mitkä kuuluvat kansalliseen kompetenssiin.

Lopuksi, puhemies, kustannuksista. Kyllä meillä sosiaali- ja terveyshuollon kustannukset sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ovat kasvaneet hyvin nopeasti. Me näemme, että tämä kustannus jatkuu. Sen takia tämän 4,5 prosentin kustannusnäkymän taittaminen 3 prosenttiin on hyvä ja tärkeä tavoite julkisen sektorin kestävyyden kannalta ja palvelujen turvaamisen kannalta. Tätä ei ole syytä vähätellä.

Puhemies! Kun tässä jatkossa keskustellaan, niin todella varmaan on syytä itse kaikkien tahojen nyt rakentaa täällä eduskunnassa tätä uudistusta. Ehkä tässä keskustelussa on ollut muutamia tällaisia ilmiöitä, joista en ole pitänyt. Eduskunnan entinen puhemieskin leimasi tämän kaikkien aikojen harhalaukaukseksi — haloo! Kyllä tällainen leimaaminen ei ole paikallaan. En minä Putininkaan yhteyttä tähän uudistukseen näe, mikä tässä äsken mainittiin. [Satu Hassi: Se lakkautti ympäristöhallinnon!] Näin ollen, kun tämä vaatii eduskunnan valiokunnissa, joissa, herra paratkoon, tätä on käsitelty vuosina 2006—2014... Itse en ollut muuten sinä aikana täällä paikalla. [Toimi Kankaanniemi: Siitä se johtuu!] Silloin Suomen talouskaan ei kasvanut mihinkään, mutta alkoihan se kasvaa, kun tänne tultiin, puhemies, joten lopetankin tähän.

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti täällä nyt illan aikana tulleisiin asioihin.

Ensinnäkin on puhuttu yhdenvertaisista palveluista, tasavertaisista palveluista kaikille, ja sitten viitattu siihen, että kun yksityisistä palveluista siirtyy palvelunkäyttäjä julkiselle, niin se vaarantaa julkiset palvelut. Minä haluaisin muistuttaa täällä siitä, että meillä on Suomessa velvollisuus järjestää kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut julkisista verorahoista ja meillä on progressiivinen verotus, joka hoitaa sitten tämän tulonsiirron niin, että se on kaikille oikeudenmukainen. Kaikilla on oikeus näihin palveluihin, ja se on myöskin tasavertaisuutta.

Toinen asia: Oli puhetta näistä sosiaalipalveluista, että niitä ei saada. Täytyy toki se kokonaisintegraatio miettiä, miten se sujuvasti siellä maakunnassa tehdään, mutta sosiaalipalveluiden osaltahan sote-keskukseen on nyt suunniteltu sosiaaliohjausta ja sitten maakunnan liikelaitokseen moniammatillinen ryhmä, joka työskentelee maakunnan alueella sote-keskuksen yhteydessä, ja tähän pitää muodostaa se linkki, millä tavalla sinne saadaan yhteys. Samalla tavalla eri kunnissa, ainakin isommissa kunnissa, kaupungeissa, on järjestetty esimerkiksi vanhustenhoidon tarpeen arvioita, on keskitetty esimerkiksi hoivapäätöksiä suurempiin keskuksiin — tämäntyyppisiä palveluita pitääkin sinne liikelaitokseen sopia. Kyllä se on mahdollista saada, se vain pitää siellä maakunnan sisällä sopia, hyvä palveluketju.

Sitten vielä osaoptimoinnista, siitä on ollut puhetta. Se on myöskin asia, mihin maakunnan pitää löytää sellaiset kannustimet, millä he saavat pidettyä myöskin talouden kurissa siellä maakunnan alueella, ja tässä varmasti tulee olemaan hyötyä siitä, että on leveämmät hartiat. Nyt tällä hetkellä osaoptimointia tapahtuu erittäin paljon. Tällä hetkellä tilanne on huolestuttava, ja jos ei tässä asiassa tehdä jotakin, niin osaoptimointi jatkuu ja se tulee vain kärjistymään lisää. Leveämmillä hartioilla pystytään tekemään järkevämpiä päätöksiä ja huomioimaan myös taloudelliset reunaehdot.

Sitten muutama sana vielä tästä Luovasta. Luovaanhan keskitetään ely-keskusten, TE-toimistojen, aluehallintovirastojen tehtävät, mutta tässä ei ole ollut puhetta, että sinne siirtyy myös Valviran tehtävät. Tällä hetkellähän Valvira on valvonut ammattilaisten toimintaa, ja heillä on myöskin muita valvontatehtäviä, lääkintälaitteet muun muassa ovat olleet heidän vastuullaan, ja se tulee siirtymän myös tänne Luovan alle. Minä näen tämän hyvänä ratkaisuna siinä mielessä, että nyt meille tulee tämmöinen yhden luukun periaate eli sen ihmisen, palvelunkäyttäjän, ei tarvitse tietää, mistä hakee tämän palvelun, tai jos on esimerkiksi muistutusasiasta kyse, kuuluuko tämä aville vai kuuluuko tämä Valviraan. Se kuuluu Luovalle, ja sitten siellä tehdään se työnjako, kuka siitä vastaa. Tietenkin tässä muutosvaiheessa on nyt tärkeää huomioida myöskin riittävä resursointi, että valvontaviranomaisella on riittävät toimintaedellytykset, kun toimintaympäristö muuttuu. — Kiitos, puhemies.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta eli sote-uudistusta on tehty Suomessa pitkään, yli kymmenen vuotta. Samalla vuodesta 2000 vuoteen 2015 sote-kustannuksemme ovat kasvaneet rajusti. Aikanaan tehokkaaksi luokiteltu järjestelmämme on tänä päivänä tehoton. Kustannuksien kasvua ei voida hillitä, ne ovat liian suuret, eivätkä suuret ikäluokat vielä edes ole siinä iässä, missä hoidon ja hoivan tarve alkaa olla suurimmillaan. Tämä uudistus on siis välttämätön, jotta kaikkien suomalaisten yhdenvertainen pääsy palveluihin voidaan turvata. Uudistus vie sote-järjestelmää oikeaan suuntaan, eikä sitä ole varaa viivyttää.

Vuonna 2000 terveydenhuollon kustannuksemme olivat 6,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 vastaava osuus oli 9,4 prosenttia. Prosenteissa tämä voi tuntua pieneltä, mutta rahassa mitattuna kyse on 5 miljardista eurosta. [Olavi Ala-Nissilä: Se on 50 prosentin kasvu!] Terveydenhoitokustannuksemme olisivat tänään siis 5 miljardia euroa pienemmät, jos sote-järjestelmämme toimisi yhtä tehokkaasti kuin vuonna 2000. Kustannukset kasvavat joka vuosi, eikä niiden kasvua voi mitenkään pysäyttää. Kun kustannukset puhkaisevat menokaton, on kuntien pakko nostaa nykyjärjestelmässä veroprosenttia, jotta saadaan lisää rahaa, jolla jahdata karkaavia kuluja. Tästä seuraa myös eriarvoistumista, sillä kaikkialla ei voida tällä tavoin rajattomasti rahaa käyttää. Tämä ei ole oikein suomalaista veronmaksajaa eikä suomalaista potilasta kohtaan. Siksi kustannuksille on saatava perälauta. Tämä perälauta on olemassa nyt eduskunnalle annettavassa esityksessä. Valtio voi ottaa ohjat käsiinsä, mikäli yksittäinen maakunta ei saa pidettyä menojaan kurissa. Suomalaiset arvostavat sosiaali- ja terveyspalvelut tärkeimmiksi yhteiskunnan palveluiksi. Tämän uudistuksen tärkein tavoite on parantaa palveluiden laatua ja saatavuutta ja turvata tasa-arvoinen pääsy palveluihin kaikkialla Suomessa. Tällä hetkellä ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että palvelut ovat yhtä laadukkaita joka puolella. Kuntapohjaisella järjestelmällä ei siis voida jatkaa. Tällä hetkellä kustannuksilla ei ole perälautaa, ja pää tulee vetävän käteen tällä menolla hyvin pikaisesti.

Sote-uudistuksen keskipisteessä on ihminen. Ihmiset saavat ensimmäistä kertaa itsemääräämisoikeuden omiin palveluihinsa. Jatkossa valinnanvapaus ei ole vain varakkaiden yksinoikeus, kuten nyt, vaan kaikkien suomalaisten mahdollisuus. On vaikea käsittää, miten tämä voisi olla jonkun mielestä huono asia. Nyt meillä pitää olla rohkeutta uudistua ja mennä eteenpäin.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali‑ ja terveydenhuollon uudistus tässä maassa on tarpeen. Ihmisten pitää päästä avun piiriin, tutkimuksiin ja hoitoon silloin, kun on tarve, riippumatta siitä, missäpäin maata he asuvat. Järjestelmän tulee olla asiakaslähtöinen, asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioiva. Hoitopolkujen on oltava selkeitä ja joustavia yhdistäen, integroiden perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut tarpeen mukaan. Heikoimmassa asemassa olevista, niin ikäihmisistä, lapsista kuin erityistuen tarpeessa olevista, tulee järjestelmässä erityisesti huolehtia. Ennaltaehkäisyä, ennakointia tulee painottaa ja uusia teknologioita hyödyntää. Näin pitäisi päästä taittamaan myös kustannusten nousu.

Saavutetaanko nämä keskeiset tavoitteet nyt käsillä olevalla mallilla? Tästä on suurta epäilyä. Monet pitkän linjan asiantuntijatkin ovat kriittisesti esittäneet, että tavoitteisiin ei näillä malleilla päästä. Päinvastoin on huoli, että hoitopolut pilkkoutuvat, palvelut eriytyvät, hoitoon ei päästä ja kustannukset karkaavat käsistä. On uhka, että markkinavoimat ottavat liikaa valtaa ja isot kansainväliset yritykset rahastavat verovaramme ja vieläpä maksavat omat veronsa muualle.

Uudistusta on yritetty toteuttaa monien vuosien ajan, monella hallituskaudella, ja sen vuoksi jotkut ovat painottaneet, että nyt tämä uudistus vain pitää saattaa maaliin. Pitkällinen prosessi ei kuitenkaan vie pois meidän, tämän eduskunnan jokaisen kansanedustajan, vastuuta nyt tehtävistä päätöksistä. Vuosien sote-puurtamisesta huolimatta juuri meillä on vastuu siitä, mitä meidän päätöksemme saavat aikaan valtakunnassa.

Monet ovat sanoneet, että nyt tämä sote maaliin ja korjataan sitten myöhemmin epäkohtia. Ongelma on siinä, että on linjauksia, joita ei voida muuttaa myöhemmin, vaikka enemmistön tahtotila niin olisikin. On ovia, muun muassa terveydenhuollon yksityistämiseen liittyviä ovia, joita avaamisen jälkeen ei voida sulkea. EU-säädökset tulevat tässä vastaan, avattuja markkinoita ei voida sulkea.

Lisäksi nyt on vaarana, että ollaan työntämässä yhtä aikaa läpi suuria muutoksia, joita ei tässä aikataulussa voimaantuloporrastuksista huolimatta ole mahdollista viedä hallitusti käytäntöön. Riittäviä resursseja erityisesti keskeisten tietojärjestelmien valmiuksien osalta ei ole tämän mittaluokan muutoksen käytännön toteutukseen. Maakunnat tarvitsevat valtavasti asiantuntemusta huomioidakseen kaikki toimintaan ja sen tasapainoiseen rahoitukseen vaikuttavat tekijät ja viedäkseen uudistuksen sujuvaan käytännön toteutukseen. Vaarana on myös, että matkalla tuhotaan sitäkin, mikä toimii jo nyt hyvin tai ainakin kohtalaisesti.

Uudistus on tärkeä, mutta se pitää toteuttaa hallitummin, pidemmällä aikavälillä porrastaen ja alkuperäiset keskeiset tavoitteet kärjessä. Valinnanvapautta on hyvä laajentaa, mutta se pitää toteuttaa asteittain. Asiantuntijoita on laajalti kuultava eikä vain kuultava vaan myös kuunneltava ja otettava heidän arvionsa tosissaan. Päätökset on tehtävä asiantuntijoiden näkemyksiin, myös kentän ja käytännön toimijoiden näkemyksiin perustuen eikä poliittisten ryhmien linjauksiin pohjautuen. Tämä on vastuullisen toiminnan malli. Joskus on luovuttava omista tai ryhmän haaveista ja tavoitteista, vaikka se tekisikin kipeää ja vaikka asian eteen olisikin uhrattu paljon aikaa ja euroja. Tällaisen vastuullisen toiminnan käsittääkseni pitäisi olla jokaisen kansanedustajan toiminnan lähtökohta ja ohjenuora.

Jos maakuntamalliin mennään, demokraattisessa, kansainvälisiä säädöksiä ja ohjeita noudattavassa yhteiskunnassa maakuntavaalit eivät voi olla vajaan neljän kuukauden kuluttua lakien voimaantulon jälkeen, eli maakuntavaalit on siirrettävä myöhemmäksi, eduskuntavaalien yhteyteen. [Sirpa Paatero: Hyvä!] Jos maakuntamalliin ja sote-uudistukseen sote-keskuksineen mennään, niin niiden toiminta pitää saada vakiinnutettua ja heikot kohdat korjattua, ennen kuin laajempi maakunnallisia toimijoita velvoittava valinnanvapaus voisi tulla kyseeseen. On vaikea lyödä lukkoon päivämäärää, jolloin laaja velvoittava valinnanvapaus voisi astua voimaan, kun ei ole tietoa, kuinka muu soten toimeenpano maakunnissa on siihen mennessä toteutunut. Voisiko yleensä laaja valinnanvapaus nyt esitetyn mallin mukaisesti toteutua hallitusti eri puolilla Suomea ennen kuin maakuntien ja sote-keskusten toiminta on saatu vakiinnutettua?

Nyt esitettyihin maakunta-, sote- ja valinnanvapauslakeihin liittyy niin paljon kysymysmerkkejä, haasteita käytännön toteutukseen liittyen ja niin paljon kriittisiä asiantuntijaääniä, ettei esityksiä voi suoraltaan tässä aikataulussa kannattaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa alkavat esityksien tiivis käsittely ja monet asiantuntijakuulemiset. Mielenkiinnolla odotan näitä asiantuntijoiden tapaamisia samoin kuin keskusteluja kentän toimijoiden kanssa. Lopulliset sote-päätökset pitäisi tehdä, nappia painaa, reilun kolmen kuukauden kuluttua. Toivottavasti jokainen kansanedustaja toimii silloin vastuullisesti ja päätökset tukevat ihmisten hyvinvointia ja hyvin toimivia sote-palveluja. [Olavi Ala-Nissilän välihuuto]

Arvoisa puhemies! Olisi paljon teemoja ja huolenaiheita, joita tässä yhteydessä voisi nostaa esiin ja joista voisi puhua. Nostan tässä esiin yhden lapsiin ja nuoriin liittyvän palvelun, josta on huolehdittava, tapahtuipa uudistusten kanssa mitä tahansa. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia, terveyden edistämistä, terveyserojen kaventamista ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyä ajatellen keskeisessä roolissa ovat äitiys- ja lastenneuvolat sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuolto. Kestävä pohja aikuisiän terveydelle luodaan lapsuus- ja nuoruusiässä ja merkittävästi jo sikiöiässä raskausaikana. On hyvä, että koulu- ja opiskeluterveydenhuolto on jätetty valinnanvapauden ulkopuolelle maakuntien liikelaitosten tehtäväksi. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota oppilashuollon toimivuuteen ja palveluiden integrointiin, kun kuraattori- ja psykologipalvelujen järjestäminen jää tulevaisuuden kuntien tehtäväksi. Myös äitiys- ja lastenneuvolapalvelut tulisi selkeästi jättää maakunnan liikelaitosten tehtäväksi. Samaa on Suomen Terveydenhoitajaliittokin esittänyt useissa kannanotoissaan. Nyt huolestuttavaa on kuitenkin se, että äitiys- ja lastenneuvolapalveluita ei ole selkeästi erotettu jätettäväksi valinnanvapauden ulkopuolelle.

Arkkiatri ja lastentautiopin professori Arvo Ylpön 1920-luvulla alulle panema neuvolajärjestelmä on suomalainen innovaatio ja ylpeyden aihe, joka on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti. Sen vaikutukset ovat olleet kansanterveydellisesti merkittävät. Äiti- ja lapsikuolleisuus Suomessa ovat alhaisimmat koko maailmassa. Lähes koko väestön kattavilla rokotuksilla kaikkein vakavimmat tartuntataudit ja niiden jälkitaudit on saatu pääosin hävitettyä maastamme. Näillä on ollut vaikutusta koko väestön terveyteen pitkäkestoisesti, mikä on ollut yksi kansakuntamme menestystekijä — terve, työ- ja toimintakykyinen väestö ja vielä palkittuna sisukkaalla ja ahkeralla kansanluonteellamme. Eivät kai menestystekijämme edellytykset ole muuttuneet sadassa vuodessa.

Lapsen kasvun ja kehityksen seuranta, sairauksien aikainen toteaminen, riskien tunnistaminen ja perheen psykososiaalisen tuen tarpeen mahdollisimman varhainen havaitseminen edellyttävät hoidon jatkuvuutta, pitkäkestoista ja luottamuksellista hoitosuhdetta terveydenhoitajan ja asiakkaan välillä. Heikommassa asemassa ovat erityisesti ne perheet ja lapset, joilla on erityistarpeita, kuten terapiapalveluiden, perhetyön ja lastensuojelullisen tuen tarvetta.

On huomioitava, että yhtenä hallituksen kärkiohjelmana on käynnissä myös lapsi- ja perhepalveluiden muutoshanke Lape. Yhtenä panostuskohteena tässä on perhekeskustoimintamallin kehittäminen, jossa juuri neuvolapalvelut ovat keskiössä. Suomen todellinen ongelma on terveys- ja hyvinvointierojen kasvu ja syrjäytymisen lisääntyminen eri väestöryhmien välillä. Todellinen kustannussäästöjen synty perustuu hoidon vaikuttavuuteen ja laatuun ja erityisesti ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen ongelmien ja riskien havainnointiin ja niihin puuttumiseen. Tässä työssä neuvoloilla on keskeinen rooli. Tähän työhön tarvitaan riittävä määrä, nykyistä enemmän, myös terveydenhoitajia. Neuvoloiden pitkäjänteinen työ ja sen jatkumo tulee taata kaikkialla Suomessa. Jos maakunta- ja sote-uudistus toteutuu, neuvolat tulisi selkeästi määrittää maakunnan liikelaitosten tehtäväksi.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistuksen tavoitteena ovat olleet mahdollisimman hyvät palvelut kaikille suomalaisille. Hyvätuloisten yksityiset terveysvakuutukset ja työssä käyvien työterveydenhuolto ovat tehneet suomalaisesta terveydenhuollosta epätasa-arvoisen. Uudistuksen myötä lääkäriin pääsy ei ole enää tulotasosta tai työsuhteesta kiinni. Kaikki työttömät ja eläkeläiset pääsevät valinnanvapauden piiriin, mikä parantaa heidän terveyttään huomattavasti, kun potilasjonoissa ei tarvitse odottaa enää terveydentilan huononemista. Näin ollen uudistus parantaa väestöryhmien välisiä terveyseroja pitkällä aikavälillä. Varsinkin työttömien tilanne parantuu.

Siniset ovat mielenkiintoinen puolue siinä mielessä, että meillä ei ole mitään etujärjestöjä. [Satu Hassi: Ei ole vihreilläkään!] Me olemmekin voineet keskittyä siihen, että uudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutuvat.

Näyttäisi siltä, että nykyistä järjestelmää ei johda kukaan. Jos me emme nyt tee tätä uudistusta, suunta on pahempaan. Tällä hetkellä kuntien ja kuntayhtymien käytännöt ja toteutukset terveyspalvelujen järjestämisessä ovat hyvin vaihtelevia. Maakunta uutena hallinnon tasona tuo pirstaleiseen kenttään ryhtiä ja johtajuutta.

Yksi tärkeimmistä uudistuksen kohdista on valinnanvapauslain 58 §:n yhteiskuntavastuu. Sen mukaan sote-palvelut ovat niin tärkeä osa yhteiskuntaamme, että niistä kertyvät verotulot täytyy mahdollisimman pitkälle pystyä verottamaan Suomessa. Ensimmäistä kertaa terveysalan yritykset joutuvat raportoimaan julkisesti maksamistaan veroista ja kantamaan yhteiskuntavastuuta. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä seikka.

Arvoisa puhemies! Opposition tärkein tehtävä näyttää olevan kaataa hallitus, ja se käyttääkin siihen kaiken tarmonsa. Sote-uudistusta on kuitenkin valmisteltu ja kaadettu jo tarpeeksi monta kertaa heidänkin toimestaan edellisillä hallituskausilla. Jokainen hukattu vuosi maksoi miljoonia. Sote-uudistus on välttämätön, ja se on toteutettava valinnanvapauden kautta. Uudistuksen myötä esimerkiksi Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo pysyvät jatkossakin omina maakuntinaan, enkä voisi muuta hyväksyäkään. Tällöin asioita koskevat päätökset säilyvät omissa käsissämme ja voimme vaikuttaa niihin itse.

Haastetta koko uudistukselle aiheuttavat asiakasseteli sekä henkilökohtainen budjetti, valinnanvapaudesta puhumattakaan. Näen erittäin tärkeänä, että jatkossakin pk-yrityksille annetaan mahdollisuus olla palveluntuottajina. Vain tällä tavoin uudistus voidaan hyväksyä. Tämän mahdollistavat muun muassa palvelusetelit, oikein laaditut kilpailutukset sekä yrityksien oikeat yhteistyökumppanit. Sosiaalipalvelujen tuottavuus on laskenut 2000-luvulla yli 10 prosenttia ja terveyspalvelujen noin 20 prosenttia. Samaan aikaan terveydenhuoltomenot ovat kaksinkertaistuneet. Valinnanvapaus kannustaa tuottamaan parempia palveluita, koska asiakas päättää, mitä palveluita ja missä hän niitä käyttää. Kun palveluntuottajan tulevaisuus riippuu asiakkaan valinnoista, tuottajan on pärjättävä paremmin, ja tämä on asiakkaan etu.

Eduskunnalle annettu esitys on mielestäni nyt lähes hyväksyttävissä. Pieniä viilauksia vielä voimme tehdä. Esitys ei ole vielä täydellinen, mutta mallia on mahdollisuus parantaa käsittelyn yhteydessä. Opposition toive hallituksen kaatumisesta tulisi kalliiksi. Kustannukset kasvaisivat, saatavuus heikkenisi sekä eriarvoisuus ja epävarmuus asiakkaille, työntekijöille ja palveluntuottajille kasvaisivat. Siniset ovat olleet hallitusohjelman takana pilkulleen ja ovat sitä jatkossakin. Uskon, että myös vastuullinen oppositiopuolue kristillisdemokraatit tulee tämän esityksen taakse, vai mitä, edustaja Tanus? [Olavi Ala-Nissilä: Todennäköisesti!]

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana vastatakseni kysymyksiin.

Sosiaalidemokraatit ovat lähteneet siitä 18 alueesta samalla tavalla kuin maan hallitus. Aluekunta tarkoittaa sitä, että se on kuntalaisten kunta ja kuntalaiset ovat sitten sillä alueella, joka nyt olisi tässä kohtaa sen maakunnan kokoinen, olisi suorat vaalit ja samalla tavalla sitten verotusoikeus niin kuin kunnissa. Ja tämä ajattelu minun mielestäni on hankalaa, että ihan kuin sitä kuntalakia ei voitaisi muuttaa. Ei ole kyse siitä, että tehtäisiin pakkoliitoksia tai tehtäisiin kuntayhtymä, vaan siihen samaan kuntalakiin pystytään rakentamaan tämä malli, mikä olisi tämmöinen suuremmille alueille tuleva kunta nimeltään aluekunta, joka sitten olisi tämä versio.

Tähän kysymykseen, olisivatko nämä muut toiminnot sitten, elyt ja avit ja muut, jäämässä. Kyllä, meidän mielestämme sote-uudistus on niin suuri, että olisimme tässä kohden tehneet vain sote-uudistuksen. Kun 200 000 henkilöä on siirtymässä toiselle työnantajalle ynnä muuta, niin meidän mielestämme se on niin suuri, että siihen olisi kannattanut käyttää nämä paukut. Ja jopa sitäkin mietimme, olisiko pitänyt tehdä vaiheittain — niin kuin peruskoulua — eri puolilla Suomea tai vaiheistaa muuten, niin kuin tässä on vaiheistettu, niin että siellä on eri vaiheita sisällöllisesti.

Meidän mallissamme ei tietenkään olisi ollut tätä valinnanvapautta erillisenä lainsäädäntönä, vaan olisimme pitäneet järjestäjän ja tuottajan samoissa käsissä, jatkaneet palvelusetelimallia, valinnanvapauden lisäämistä sitä kautta, ja ostaneet monituottajamallilla tietenkin yrityksiltä ja kolmannelta sektorilta ja vaikkapa kunnilta vielä niitä palveluita.

Tämä lyhyesti.

Tähän kysymykseen notifioinnista. Nähtävästi jäämme korvausvelvollisuuteen, jos näin tulee. Joudumme yhtiöittämään, jos toteamme, että kaikki suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on markkinoilla. Tai sitten peruutamme kokonaan, mikä on varsin kallista, koska silloinhan jouduttaisiin rakentamaan koko suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä alusta. Ja sitten puhutaan hyvin monista miljardeista, jos tämän EU-notifiointiprosessin jälkeen — siis sen jälkeen, kun joku ajaa suomalaisen mallin sinne EU-oikeuteen arvioitavaksi — sieltä tulee päätös, että se on valtiontukisääntöjen vastainen. Sen jälkeen tulee korvausvelvollisuudet ja mietintä, joudutaanko takaisin yhtiöittämispakkoon [Puhemies: Aika!] ja sen jälkeen peruuttamaan takaisin.

Arvoisa puhemies! Tästä tämän valinnanvapauslain notifioinnista: Se, että on edetty tätä polkua eduskuntaan, perustuu parhaisiin suomalaisiin asiantuntijoihin ja heidän arvioihinsa siitä, tarvitseeko tämä esitys notifiointikierroksen vai ei. Haluan olla tarkka tässä. Edustaja Kankaanniemi, niputitte — kun huusin välihuudon täältä — että testataan kilpailuoikeudessa tai ylipäätänsä EU-tuomioistuimessa tämä, miten ne toimielimet menevät. Pidän täysin selkeänä sitä, että ensinnäkin notifiointi ja mahdollinen EU-testaus ovat erilliset asiat, mutta minä pidän täysin selvänä sitä, että tästä maasta löytyy sellaisia voimia, joitten intressissä on saada meidän sosiaali- ja terveydenhuolto todellakin sekaisin. Niillä on riittävästi rahaa, ja niillä on riittävästi voimaa. He tulevat — jos eivät muuten, niin varmuuden vuoksi — haastamaan tämän meidän lainsäädännön, että onko tämä nyt pilkulleen kohdallaan vai eikö tämä ole. Toivottavasti näin ei käy, mutta minä pidän jokseenkin varmana sitä, että jossain vaiheessa tämä kierros nähdään.

Sitten toinen asia, rouva puhemies: Kesäkuussa viime vuonna oli muuan kova päivä, ja se päivä oli se, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, missä meillä on nyt kuusi valinnanvapauslakia eduskunnassa. Mitä tämä vuosi, tai vajaa vuosi, kertoo? Tämän minusta pitäisi kertoa niille, jotka toivovat, että tämä kaatuu, jotka toivovat, että tämä pistettäisiin uudelleen valmisteluun, että tämä jokseenkin villi tilanne tuolla kentällä tulisi edelleen vain jatkumaan. Ei vuosi sitten tähän aikaan kukaan puhunut kuntien kiinteistöjen ostamisesta yhtään mitään, saatikka sitten siitä, että se olisi niin pitkällä, että kotikuntanikin on sen ratkaisun tehnyt. Oli aika mielenkiintoinen juttu, kun semmoisten henkilöiden kanssa, jotka yleensä puhuvat julkisten palvelujen puolesta, jäin jalkoihin, ei ollut kavereita. Tämä villi tilanne, mikä nyt kentällä on, pitää saada pysäytettyä ja näidenkin toimijoiden, joilla on vähän enemmän rahaa ja tuntuu olevan voimaakin, toimenpiteitä suitsittua.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin edustaja Rehula totesi, siinä tapauksessa, kun päätökset on tehty, se on varmaankin niin, että viedään EU-tuomioistuimeen Suomen tilanne. Se on kyllä täysin arvaamatonta, mikä päätös sieltä tulee. Slovakian tilanne voi olla jonkin verran erilainen, mutta tiettyä pohjaa se antaa ja nimenomaan varoittavan pohjan tässä suhteessa.

Se, mitä edustaja Paatero totesi korvauksista tai muista, jopa yhtiöittämispakosta tai jostakin muusta, on kyllä on iso kysymys — niin iso kysymys, että kyllä se pitäisi ottaa vakavammin.

Totean vielä, että Kuntaliittokin on tähän ottanut kantaa, että pitäisi notifioida. En tiedä, me emme kyllä Kuntaliiton hallituksessa asiasta ole tältä osin keskustelleet, eli kanta ei ole poliittinen, vaan se on asiantuntijapohjainen. Toivoisinkin, että ne asiantuntijat, joita hallitus on käyttänyt, kertoisivat julkisuuteenkin, millä perusteella ovat tähän ohjeeseensa tulleet, kun korkein hallinto-oikeus, Kuntaliitto ja eräät muut tahot ovat kuitenkin toista mieltä ja varoittavat tästä.

Tämä kuntien toimintojen myynti, mitä jo käsittelinkin ja mihin edustaja Rehulakin viittasi, on kyllä minusta toinen niin iso ja hankala kysymys, että toivon todellakin, että valiokunnissa käydään sekin asia läpi ihan perin pohjin, koska se johtaa eriarvoisuuteen, se johtaa aivan arvaamattomaan tilanteeseen, jos mennään tällä tavalla, että sitä ei selvitetä. Siellä on jokaisen kunnanjohtajan pöydällä ollut näitten tarjouksia, ja jotkut ovat menneet tekemään kaupat, jotkut eivät.