Hallituksen esitys  eduskunnalle  vaihtelevaa  työaikaa  noudattavan työntekijän asemaa parantavaksi lainsäädännöksi

Arvoisa puhemies! Sanon heti ensimmäiseksi, että olen itse allekirjoittanut vastalauseen, mutta esittelen nyt sen, mitä valiokunnan enemmistö on päättänyt.

Elikkä kyse on ollut niin sanotuista nollasopimuslaisista ja heidän työehtojensa varmistamisesta ja parantamisesta, ja tässä kokonaisuudessa on muutettu työsopimuslakia, työaikalakia, lakia työsuojelun valvonnasta, työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia sekä työttömyysturvalakia elikkä koko sitä kokonaisuutta, mikä työelämää meillä säätelee työntekijän näkökulmasta. Tämän lain tarkoitus on parantaa vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemaa ja varmistaa se, [Hälinää — Puhemies koputtaa] että työsuhdeturvaa koskevat säännökset toimisivat myös heidän kohdallansa tehokkaasti.

Lain lähtökohta on se, että vaihtelevan työajan käyttöalaa rajattaisiin tilanteisiin, joissa työnantajalla on aivan oikeasti tarve vaihtelevaan työaikaan työvoiman näkökulmasta. Tässä taustalla on kansalaisaloite, josta prosessi on osittain lähtenyt liikkeelle. Siihen työelämä‑ ja tasa-arvovaliokunta antoi oman mietintönsä, ja sen jälkeen on tullut siis tämä hallituksen esitys. Jo tuossa mietinnössä aikanaan valiokunta katsoi, että pitää joko löytää ratkaisu lainsäädännöllä tai sitten muilla keinoin säätää paremmin nollatuntisopimuslaisten tai vaihtelevaa työaikaa tekevien ihmisten työehdoista tai työolosuhteista.

Elikkä ensimmäinen iso muutos, mikä tässä on, lähtee siitä, että vaihtelevan työajan ehdon käytön on vastattava työvoiman tarvetta. Tässä säännöksellä lähdetään siitä, että vähimmäistyöaikaa ei saa sopia pienemmäksi kuin mitä työnantajan työvoiman tarve edellyttää, mutta tämä silti mahdollistaa yhä edelleen sen, että vähimmäistyöaika on nolla. Työntekijän on valiokunnan näkemyksen mukaan vaikea arvioida sitä, mikä työnantajan varsinainen työtuntien tarve ja työvoiman käytön tarve on siinä vaiheessa, kun hän tekee sopimusta, onko se kiinteä vai onko se aidosti vaihteleva. No, tässä laissa on säädetty siitä, että kuuden kuukauden toteutuneiden tuntien perusteella voidaan sitten katsoa, onko työajan vaihtelun tarve osunut oikeaan kohtaan. Ja mikäli tämän jälkeen, kun tätä käydään läpi yhdessä, vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen eli työntekijä ja työnantaja eivät ole samaa mieltä asiasta, niin työnantajalla on velvollisuus esittää kirjallisesti asialliset perusteet sille, miksi työaika on senkokoinen kuin se on tai miksi se vaihtelee siinä haarukassa kuin se vaihtelee. Tässä valiokunta katsoi, että ylipäätään työlainsäädännön pitää rakentua työntekijän suojelun periaatteelle ja että tämä uusi sääntely vahvistaa valiokunnan käsityksen mukaan heikomman sopijaosapuolen elikkä työntekijän asemaa. Mutta kuitenkin se mekanismi, jolla tätä työaikaa tarkastellaan, on ehdotettu sääntelyltään hyvin väljäksi, ja kun siihen pykälään ei sisälly tarkempia säännöksiä siitä, miten nämä neuvottelut pitää käydä ja missä vaiheessa ne pitää järjestää, niin siinä mielessä työntekijän asema ei vahvistu ehkä niin paljon kuin tällä säännöksellä on ajateltu, vaan se jää ohuemmaksi.

Sitten toinen asia, joka tässä laissa on, liittyy työvuoroluetteloon ja suostumukseen lisätyöhön. Lisätyö on siis sitä, mitä tehdään työnantajan aloitteesta sovitun säännöllisen työajan lisäksi, mutta lisätyöaika ei saa ylittää laissa säädettyä, paikallisesti sovittua taikka poikkeuksellista säännöllistä työaikaa. Nollatuntisopimuslaisten kohdalla tai vaihtelevaa työtä tekevien kohdalla laki lähtee siitä, että työsopimusta solmittaessa ei saisi enää automaattisesti sopia lisätyön tekemisen velvoitteesta, ja silloin kun työnantaja tekee työvuorolistaa, siinä pitää olla nämä minimitunnit, jotka on sovittu, ja jos sen päälle laitetaan tunteja, niin niistä työntekijällä on oikeus kieltäytyä, ja se on sitten säädelty ajallisesti ja keinollisesti eri tavalla, miten. Valiokunta katsoi keskustelussaan ja mietinnössään, että meillä toisaalta sitten on se joukko ihmisiä, jotka tekevät osa-aikatyötä, jossa voi olla lisätyön tarjoamisen velvoite, ja nyt me ajaudumme tilanteeseen, jossa työntekijöistä osan kohdalla lisätyötunneista pitää aina sopia siten, että se käy myös työntekijälle, ja työntekijöistä osan kohdalla meillä on tilanne, jossa lisätyötunteja voi työnantaja laittaa listaan ilman että työntekijällä on mahdollisuus niistä kieltäytyä, ja koska tästä tulee epäsuhtaa, niin tätä pitäisi selvittää jatkossa, voidaanko näitä yhteensovittaa tai onko siihen tarvetta.

Kolmas muutoskohta, mikä tässä laissa on, liittyy siihen, miten työttömyysturva määräytyy, ja tässä on selkeä parannus siihen tilanteeseen, mikä meillä tällä hetkellä on. Elikkä tällä hetkellä, jos ihminen on eronnut työpaikasta, jossa hänellä on vaikkapa 0—35 tuntia mutta hänellä ei pitkään aikaan ole ollut tunnin tuntia töitä, tästä on seurannut karenssia — on katsottu, että hän on ikään kuin itse eronnut omasta työstänsä, vaikka tosiasiallisesti hänellä ei työtä ole ollut ollenkaan. Jatkossa tilanne on se, että jos tunteja on nolla, niin voi erota ilman että katsotaan irtisanoutumiskarenssia siihen päälle, tai sitten jos palkka on niin pieni ja työtunnit niin pieniä, että palkka alittaa sen, mistä voi saada soviteltua päivärahaa, niin silloin myös tuo työstä eroamisen oikeus olisi olemassa.

Valiokunta teki pari pientä täsmennystä pykäläteksteihin, mutta niillä ei ole sisällöllistä ja asiallista merkitystä, ne ovat lähinnä teknisiä.

Tähän mietintöön on jätetty vastalauseita.

Puhemies Paula Risikko

Sitten puhujalistaan.

Arvoisa rouva puhemies! Nollatuntisopimukset ovat kasvava ongelma yhteiskunnassa, arviolta yli 80 000 ihmistä työskentelee näillä ja merkittävä osa vasten tahtoaan. Kuten tässäkin kuultiin, nämä ovat erityisesti hoito- ja hoiva-alalla kasvava ongelma. On hyvä, että nyt tähän asiaan on pureuduttu ja pyritty löytämään niitä ratkaisuja.

Valitettavasti teen vastalauseen 1 mukaisen muutosesityksen, ja perustelen tätä sillä, että tässä on aivan liian löyhät kriteerit nollatuntisopimusten väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Tässä esityksessä sanotaan, että sen mukaan, mitä työvoiman tarve edellyttää, voidaan määritellä, voidaanko käyttää näitä, mutta käytännössä on mahdollista edelleen solmia nollaksi. Eli tämä lakiesitys vakiinnuttaa nollatuntisopimukset osaksi suomalaista työelämää, ja sen takia pidän sitä erityisen haasteellisena.

Tässä on myös hyviä esityksiä, sairausajan ja irtisanomisajan palkkaa koskevia, mutta kuitenkin niitäkin pitäisi oikeudenmukaistaa ja kohtuullistaa. Toisaalta tästä esityksestä puuttuu myös työajan vakiintuminen. Eli kuten me tiedämme, jos teet tiettyä tuntimäärää tietyn aikaa, niin olisi hyvä, että me lainsäädännöllä olisimme antaneet myös selvän selkänojan sille, että se työaika tosiaan vakiintuu tiettyyn tuntimäärään. Tässähän ei puhuta enää ”nollatuntisopimuksesta”, vaan nythän hallitus on muuttanut tämän ”vaihtelevan työajan sopimukseksi”. Mutta kuitenkaan tämä esitys ei valitettavasti poista niitä ongelmia kokonaisuudessaan, mitä tähän kasvavaan määrään nollatuntisopimuksia tulee.

Mutta nyt kun täällä on ministeri paikalla, kysyisin vielä: Voitteko määritellä minulle selvästi, mitä tämä työvoiman kiinteä tarve merkitsee? Voinko esimerkiksi ottaa kymmenen nollatuntisopimuksella olevaa työntekijää ja teettää heillä minkä verran tunteja? Voitteko vielä avata tätä kirjausta selkeämmin?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan lämpimästi edustaja Nurmisen esittelemää vastalausetta ja siinä olevia pykälämuutosehdotuksia, ja perustelut tälle ovat, että hallituksen esittämät ehdotukset eivät riittävästi paranna nollatuntisopimuksella tekevien työntekijöiden asemaa, vaikka pieniä parannuksia nyt on tulossa. Nythän tässä käy niin, että nollatuntisopimukset virallistetaan mutta lainsäädäntö ei kuitenkaan takaa riittävää turvaa työntekijöille. Työntekijöiden asema jää edelleenkin heikoksi. Perusproblematiikka pysyy samana, ja työntekijän on jatkossakin hyvin vaikea vaatia omia oikeuksiaan. Hallituksen linjaus toimenpiteistä on liian ponneton suhteessa valiokunnan kuulemisissa ja asiantuntijalausunnoissa esille tuotuihin epäkohtiin. Tätä ei muuta miksikään se, että hallitus ei enää halua puhua ”nollatuntisopimuksella työskentelevistä” vaan on muuttanut käsitteen ”vaihtelevaa työaikaa tekeviksi työntekijöiksi”.

Nollatuntisopimukset aiheuttavat myös köyhyyden lisääntymistä, koska ne omalta osaltaan luovat kannustinloukun ja sysäävät ihmisiä toimeentulotuen käyttäjiksi sekä jopa vaikeuttavat tuen maksamista. Tämä johtuu siitä, että todellisen työnteon ja siitä saadun palkan sekä elämiseen tarvittavan tulon kokonaisuus on sumea ja riittämätön ja usein vähäisestäkin työstä maksettavan palkan saaminen voi kestää kohtuuttoman kauan. Arjen menot ovat kuitenkin vakiot ja säännölliset.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä en voi olla ihmettelemättä, miten paljon tämän hallituksen aikana on heikennetty työntekijöiden oikeuksia ja työsuhdeturvaa. Muun muassa pakkolait, lomarahan leikkaukset, koeajan pidentäminen, takaisinottovelvoitteesta luopuminen ja työttömyysturvan leikkaaminen kaikkein heikoimmilta ovat näitä heikennyksiä. [Eero Heinäluoma: Siinä oli vain osa!] — Nimenomaan, tässä oli vain osa. — Ja nyt nämä kehysriihen tuloksena syntyneet nuorten työsuhdeturvaa heikentävät ehdotukset: Molemmat ehdotukset — eli se, että työnantaja voisi tehdä alle 30-vuotiaan nuoren kanssa määräaikaisen sopimuksen ilman perusteltua syytä, ja irtisanomissuojan heikennykset — iskevät erityisesti aloihin, joilla työskentelee paljon nuoria ja naisia ja erityisesti nuoria naisia. Kysymys on siis monella tavalla tasa-arvoasiasta. Siis nämä heikennykset kohdistuvat juuri heihin, joiden asema työmarkkinoilla on ennestään heikko.

Työelämän ja toimeentulon epävarmuus sekä työn pirstaleisuus, mikä johtuu esimerkiksi nollatuntisopimuksista, ovat tutkimusten mukaan keskeisiä syitä lykätä perheen perustamista. Onkin käsittämätöntä, että hallitus kaiken tämän jälkeen kehtaa ilmaista huolensa syntyvyyden laskusta. Eiköhän olisi aika pysähtyä miettimään syy—seuraus-suhteita ja opetella tekemään laadukkaampaa kokonaisvaikutusten arviointia osana lainsäädäntötyötä.