Suullinen kysymys toisen asteen opintojen kustannuksista (Joona Räsänen sd) | Suullinen kysymys EU-integraation syventämisestä (Ville Tavio ps) | Suullinen kysymys Terrafamen uudesta ympäristöluvasta (Hanna Halmeenpää vihr) | Suullinen  kysymys  hallituksen  politiikan  tulonjakovaikutuksista  (Paavo Arhinmäki vas) | Suullinen kysymys asuntopolitiikasta (Martti Mölsä si) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Nyt syksyllä kouluvuoden alettua on noussut keskusteluun toisen asteen opiskelijoiden kasvaneet materiaalikustannukset. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Esimerkiksi lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla jopa 2 700 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset vielä korkeampia. Kasvaneet kustannukset näkyvät lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä, ja suurin hätä on tietenkin jo entuudestaan pienituloisimmilla. Olemme siis tilanteessa, jossa toisen asteen koulutuksen suorittaminen ei ole enää maksutonta.

Arvoisa opetusministeri, kun olette tilannut nyt Opetushallitukselta selvityksen tästä aiheesta ja tätähän on jo aikaisemminkin selvitetty, niin kysynkin: mihin konkreettisiin toimenpiteisiin hallitus on selvityksen lisäksi ryhtymässä, jotta kenenkään opintie ei keskeytyisi kustannusten takia?

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä, hyvä ja myöskin ajankohtainen ja perheissä paljon puhuttava asia. Jokaisella pitää Suomessa olla mahdollisuus kouluttautua. Se lähtee perustuslaista ja se on vahvasti meidän koulutusjärjestelmämme ytimessä, että jokaisella on oltava mahdollisuudet perhetaustasta riippumatta opiskella. Siihen perustuu myöskin meidän maksuton koulutusjärjestelmämme.

Se on totta, että ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksessa, toisella asteella, opiskelijoille ja perheille koituu kustannuksia oppimateriaaleista. Tähän asiaan liittyen olen Opetushallitukselta tilannut selvityksen ajantasaisesta tiedosta, mitä nämä tosiasialliset kustannukset ovat esimerkiksi muuttuneessa tilanteessa, kun digitaalisuus on tuonut uusia kustannuksia ja esimerkiksi ammatillisessa puolella eri aloilla on erilaisia materiaalikustannuksia. Tästä selvityksestä saamme sitten myöskin juonnettua tarvittavia toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa, että jokaisella [Puhemies koputtaa] lapsella ja nuorella on mahdollisuus opiskeluun.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, on hienoa, että hallitus on tästä pyytänyt selvityksen, mutta kysyinkin enemmän konkreettisten toimenpiteiden perään. Yksi tällainen toimenpidehän on jo paljon puhuttu, monen asiantuntijankin kannattama ja SDP:n pitkään ajama aloite siitä, että meillä olisi aidosti maksuton toisen asteen tutkinto, mikä tarkoittaisi silloin oppivelvollisuuden laajentamista koskemaan koko toista astetta. Tämän puolesta ovat monet asiantuntijat nyt viime aikoinakin puhuneet.

Arvoisa opetusministeri, nyt kysynkin teiltä: miksei hallitus tartu tähän keinoon, jolla lisättäisiin koulutuksen oikeudenmukaisuutta, vähennettäisiin koulupudokkaita ja vahvistettaisiin työllisyyttä? Tämä olisi aito keino taata kaikille maksuton toisen asteen suorittaminen.

Arvoisa puhemies! Suomessa on tehty viime vuosina paljon töitä sen eteen, että jokainen siirtyy peruskoulun jälkeen toisen asteen opintoihin, ja ihan muutaman viikon takainen tilasto on se, että koulutustakuussa hyvin onnistutaan. Eli toisen asteen opiskelupaikan viime keväänä peruskoulun päättäneistä on saanut 98,7 prosenttia — tämä on muutaman viikon takainen tilasto — ja todennäköisesti olemme päässeet tässä vielä parantamaan. Eli voi sanoa, että koulutustakuu Suomessa käytännössä toimii.

Mutta ongelma on muodostunut ja vähän siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, joka on se, että erityisesti ammatillinen koulutus jää liian usein kesken. Ja tähän ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen kysymykseen liittyy toki tämä Opetushallitukselta tilattu selvitys materiaalikustannuksista mutta myöskin laaja ammatillisen koulutuksen reformi, jota nyt toimeenpannaan. Se on eduskunnassa hyväksytty. Nyt tehdään asetuksia, ja ensi vuoden alusta lähtee voimaan uusi, uudenlainen, paljon henkilökohtaisempiin polkuihin ja myös henkilökohtaisempaan tukeen rakentuva [Puhemies koputtaa] ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on edelleenkin Euroopan paras peruskoulu — Euroopan paras peruskoulu. Nyt kun juhlimme 100-vuotiasta Suomea, olkaamme ylpeitä siitä.

Mikä on meidän koulutuspolitiikan tasa-arvon näkökulmasta suurin ongelma tällä hetkellä? Se on se, että meillä on 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta ilman toisen asteen tutkintoa. Tätä voidaan ennaltaehkäisevästi korjata tietysti nyt, kun pyrimme peruskoulun yläastetta saamaan toiminnalliseksi, poikia kiinnostavaksi. Mutta sitten ovat nämä 100 000, ja kysyn opetusministeriltä: Nyt on päättymässä nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka on kuitenkin tuonut noin 15 000 ilman tutkintoa olevaa tutkinnon pariin. Voitteko te nyt omassa jatkotyössänne strategisesti ja rahanäkökulmasta olla aloittamassa [Puhemies koputtaa] jonkun uuden toimenpiteen, jotta nämä 100 000 nuorta saadaan mukaan?

Arvoisa puhemies! Syrjäytymisen ehkäisy on yksi tämän hallituksen kaikkein tärkeimmistä tehtävistä. Meidän tulee varmistaa se, että tulevaisuudessa jokainen nuori suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon, ja tästä tavoitteesta olemme juuri keskeyttämisistä johtuen edelleen valitettavasti liian kaukana. 17 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa tällä hetkellä, ja se on ehdottomasti liikaa, ja siihen meidän täytyy löytää vakavia toimia.

Hallitus sopi puoliväliriihessä 19 uudesta keinosta, joilla nuorten syrjäytymistä ehkäistään, ja ammatillisen koulutuksen keskeyttämiseen puuttuminen oli yksi tärkeimmistä. Sen lisäksi tarvitaan tukea niille, jotka tarvitsevat sitä erityisesti, muun muassa mielenterveyspalvelut ovat tässä keskeisessä roolissa. Ja myöskin niitä paikkoja tarvitaan, edustaja mainitsi tämän nuorten aikuisten osaamisohjelman, joka on nyt toimintamallina vahvasti siinä uudessa ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä. Se järjestelmä palvelee kaikkia kohderyhmiä kokonaisuutena ja nykyistä paremmin. Ja myöskin riihessä nyt ihan tässä muutama viikko sitten hallitus sopi lisärahoituksesta, [Puhemies koputtaa] niin että pystymme erityisesti nuorten syrjäytymistä torjumaan 1 000 uudella aloituspaikalla ammatilliseen koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Tämä alkuperäinen kysymys siitä, miten kaikilla pitäisi olla mahdollisuus suorittaa toisen asteen koulutus mahdollisimman vähillä kustannuksilla, on todella tärkeä. Uskon, että se on myös hallituskausien yli menevä tavoite. Ei siinä kannata lähteä etsimään syypäitä oppositiosta tai hallituksesta. Yritetään yhdessä hoitaa asiaa parempaan järjestykseen. Samaten kysymys oppivelvollisuudesta on asia, jota meidän on kyllä syytä pohtia yhdessä ihan huolella. En itse ehkä puhuisi velvollisuudesta vaan oppioikeudesta. [Eero Heinäluoma: Hyvä!] Sitähän se kaikille on.

Arvoisa ministeri! Kysymys siitä, kun siirtyy lukiosta tai ammattikoulusta sinne seuraavalle asteelle: Siinä monelle tulee aika isoja kustannuksia. Elikkä jos haluaa lääkikseen tai oikikseen, se maksaa yleensä sen, että menee kurssille, joka maksaa jopa tuhansia euroja. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Tätä pitäisi muuttaa oikeudenmukaisemmaksi. Me keskustassa näemme nyt erittäin tärkeänä, että yhdessä ja avoimesti pohdimme, miten opiskelijavalintauudistus tehdään. Käydään siitä avointa poliittista debattia. [Puhemies koputtaa] Oletteko samaa mieltä, että näin on syytä toimia?

Arvoisa puhemies! Vielä tähän kysymykseen oppivelvollisuudesta ja syrjäytymisen ehkäisystä haluaisin tuoda sen näkökulman, että tutkimustenkin valossa kaikkein vaikuttavinta syrjäytymisen ehkäisyä on se työ, mitä tehdään mahdollisimman ennaltaehkäisevästi ja varhaisessa vaiheessa. Eli kohdennetaan tukea perheille ennaltaehkäisevästi. Meillä on lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelma, joka pyrkii tähän varhaisen tuen käänteeseen. Samoin varhaiskasvatus on vaikuttavaa, ja siihen tarvitsemme toimia, eli lähtisin etsimään niitä ratkaisuja ennen kaikkea varsinkin sieltä.

Sitten toinen kysymys tästä opiskelijavalinnasta: Valitettavan monella nuorella on tie tukossa toiselta asteelta korkea-asteelle. Lisäksi meidän koulutusjärjestelmään on pesiytynyt sellainen maksullinen, ylimääräinen osa, joka ei ole kaikkien ulottuvilla, ja se on nämä kalliit valmennuskurssit, jotka tietyillä aloilla ovat muodostuneet jopa lähes välttämättömyydeksi. Niihin ei ole kaikilla perheillä varaa, ja tästä maksullisesta, ylimääräisestä osasta haluamme päästä eroon ja varmistaa nuorille sujuvat siirtymät korkea-asteen opintoihin.

Arvoisa puhemies! Ministeri Grahn-Laasonen tässä linjasi, että jokaisella suomalaisella nuorella pitää olla mahdollisuus kouluttautua. Se on hieno periaate, mutta se, minkä tämä kesällä julkaistu selvitys oikeastaan osoitti, oli se, että kaikilla suomalaisilla nuorilla ei tällä hetkellä ole tasavertaisia mahdollisuuksia kouluttautua. Neljäsosa opintojaan keskeyttäneistä nuorista ilmoitti syyksi rahapulan. Mielestäni tämä on todella surullinen tieto Suomen kaltaisessa maassa, ja kyllä meidän vastuumme päättäjinä on yhdessä antaa suomalaisille nuorille se lupaus, että kenenkään nuoren opintopolku ei jo toisella asteella saa pysähtyä ainakaan rahapulan takia.

Ministeri Grahn-Laasonen, on todella tervetullutta, että te selvitätte tämän asian, mutta sitten kun selvitykset on tehty, oletteko te valmis antamaan lupauksen, että hallitus myöskin käyttää rahoitusta tämän ongelman ratkaisemiseksi, kun tiedossa on, minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan?

Arvoisa puhemies! Mahdollisuuksien tasa-arvo on aivan meidän koulutusjärjestelmämme ytimessä, ja tämän tasa-arvon vahvistamiseksi teemme töitä ja olemme valmiita keinoihin myöskin. Nyt Opetushallitus tekee tätä selvitystään paraikaa, ja siitä saamme ainekset, mitä ongelmia ja mitä kohtia tarvitsee mahdollisesti ratkaista. Mutta Suomessa on maksuton koulutusjärjestelmä, meillä on laadukas, ihan maailman huippuihin lukeutuva koulutusjärjestelmä, ja on tärkeätä pitää se sellaisena ja avata ja tarjota niitä näköaloja ihan jokaiselle lapselle perhetaustasta riippumatta.

Yksi kysymys, mikä on yhteiskunnassa noussut esiin koulutuksen rinnalla, on harrastaminen eli se, että valitettavasti jokaisella lapsella ja nuorella ei ole mahdollisuutta edes yhteen mieluisaan harrastukseen. Siitä syystä se on myöskin hallituksen agendalla siten, että toimisimme niin, että voisimme yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken asettaa tämmöisen tavoitteen harrastustakuusta, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa eivätkä kohonneet kustannukset nouse esteeksi sille. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Suuret kiitokset ministerille, että on ottanut tomerasti vietäväksi eteenpäin selvityksen. Kenellekään ei saa syntyä tilannetta, jossa joudutaan keskeyttämään kulujen takia. Tässä on yksi näkökulma myös se, millä tavalla me pystymme alentamaan opiskelijoiden kustannuksia.

Mutta nostaisin ihan eri asian tästä koulutustakuusta — joka on erinomainen asia meillä ysiluokalta siirryttäessä toiselle asteelle — meillä on itse asiassa yksi ryhmä, joka tarvitsee myöskin koulutustakuun: lukion päättävät. Meillä nimittäin on syntynyt äärettömän suuri hakijasuma, ja se johtaa siihen, että meillä saattaa syrjäytyä lukion päättäneitä. Voisimmeko me Suomessa ottaa käyttöön koulutustakuun lukiosta lähteville?

Arvoisa puhemies! Nyt kun ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö on edennyt täältä eduskunnasta sinne toimeenpanovaiheeseen, niin hallitus on päättänyt puoliväliriihessä lukiouudistuksen käynnistämisestä. Tavoitteena on se, että lainsäädäntö uudesta lukiolaista voidaan antaa eduskunnalle ensi keväänä, ja siinä keskeisenä tavoitteena on paitsi yleissivistyksen turvaaminen ja vahvistaminen, laaja-alaiset yleissivistävät valmiudet, sen rinnalla myöskin sujuvat siirtymät korkea-asteelle. Tällä hetkellä valitettavasti on niin, että liian monella nuorella on tie tukossa korkea-asteopintoihin. Meillä keskimääräinen aloitusikä korkeakouluopinnoissa on siinä vaiheessa, kun monissa muissa maissa, käytännössä kaikissa muissa maissa, aletaan jo valmistua alemmasta korkeakoulututkinnosta. Meillä siirrytään myöhään jatko-opintoihin, ja se valitettavasti näyttäisi tutkijoiden mukaan jo vaikuttavan nuorten tulevaisuuden odotuksiin ja johtavan siihen, että ei edes uskalleta lähteä hakeutumaan niille omille unelma- ja toivealoille. Tähän tarvitsemme [Puhemies koputtaa] opiskelijavalintauudistuksen, joka toki tehdään yhdessä korkeakoulujen kanssa, koska se on autonomian piirissä.

Arvoisa puhemies! Työurien pidentäminen on yksi keskeisimpiä yhteiskunnan haasteita erityisesti täältä nuorten päästä. Uskon, että sekä 16-vuotiaiden kohdalla että myös 19-vuotiaiden kohdalla tämän nivelvaiheen pitäisi sujua paremmin. Kuitenkin on todettava, että tämä hallitus jättää molempiin tarttumatta. Kauniita puheita on tälläkin kyselytunnilla riittänyt, mutta kumpaankaan ei konkreettisia lääkkeitä esitetä. Toisin on ollut ennen. Mutta valitettavaa on ollut se, että enemmistöä ei ole aikaisemminkaan löytynyt näille tärkeille nivelvaiheiden ongelmien korjaamisille.

Siksi haluaisinkin kysyä, opetusministeri, teiltä, kun olette perinteisesti vastustanut tätä oppioikeuden laajentamista toiselle asteelle: Oletteko valmis muuttamaan mielenne? Koska jo pääministeri Sipilä viittasi tähän, että tämä oppivelvollisuusasia pitää ottaa tarkasteluun. Kaikki keskeiset talouspoliittiset asiantuntijat ovat kääntymässä siihen, että työuria pitää pidentää nuorten päästä ja toinen aste pitäisi muuttaa maksuttomaksi. Oletteko samaa mieltä näiden talousasiantuntijoiden kanssa?

Arvoisa puhemies! Tärkeitä näkökulmia — mutta, edustaja Kiuru, teidän opetusministeriaikananne jäi se ammatillisen koulutuksen uudistus tekemättä, joka olisi voinut vaikuttaa myönteisesti näihin keskeyttämisen [Välihuutoja ympäri salia] vähentämistavoitteisiin, ja ne uudistukset jäivät ikään kuin kokonaan pöydälle ja tekemättä.

Nyt ammatillisen koulutuksen reformi on kuitenkin hyväksytty, ja sillä pystytään juuri näihin kiperiin kohtiin tarttumaan. Se ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen ovat sen reformin keskeisissä tavoitteissa.

Toinen näkökulma tähän kysymykseen on jo se mainittu varhainen puuttuminen. Eli mikäli haluamme näitä karmeita syrjäytymislukuja pienentää, niin sitä katsetta pitää kääntää jo ennaltaehkäisevästi sinne varhaiseen puuttumiseen, varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseen — se on vahvasti tutkijoilta tullut viesti — ja sen lisäksi myös perheille kohdennettavaan tukeen, jotta jokainen lapsi ja nuori saisi mahdollisimman hyvän kasvualustan.

Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta todeta, että viime hallituskaudella todella jäi ammatillisen koulutuksen uudistus tekemättä siksi, että eduskunta päätyi... seitsemän puoluetta kahdeksasta kannatti sitä, että aloituspaikkoja ammatillisesta koulutuksesta ei tulisi leikata, ja tämä hallitus toimii nyt tasan päinvastoin.

Se, mikä on häpeällistä, on, että viime hallituskaudella todella kaatui oppivelvollisuuden, oppioikeuden pidentämishanke. Sitä ajattelin, että se olisi kannattanut tehdä sen takia, että nuoret olisivat olleet 10 vuotta pidempään töissä, kun peruskoulun jälkeen olisi käyty myös toinen aste. Mutta valitettavasti tähän toisen asteen muuttamiseen maksuttomaksi ei opetusministerin silloinen kokoomuspuolue lähtenyt. Mitä mieltä olette nyt siitä asiasta?

Arvoisa puhemies! Tähän ei oikeastaan tarvitse sen pidemmin vastata kuin toteamalla, että edustaja Kiuru juuri hyvin kuvasi itse sen, että edellisellä kaudella jäivät uudistukset toteuttamatta. [Välihuutoja vasemmalta] Tällä hallituskaudella on toteutettu ammatillisen koulutuksen reformi, joka on suurin koulutusuudistus kahteen vuosikymmeneen, ja vielä alleviivaan sitä, että siinä tärkein näkökulma on se, että mahdollisimman moni, tulevaisuudessa koko ikäluokka, suorittaisi vähintään sen toisen asteen tutkinnon.

Lisäksi kannatan vahvasti sitä, että panostamme varhaiskasvatuksen kehittämiseen, ja siihen hallituksella on myös konkreettisia toimia: osallistumisasteen nostaminen, varhaiskasvatusmaksujen tuntuva alentaminen pieni- ja keskituloisia painottaen, jotta saamme lapsia varhaiskasvatuksen piiriin ja jotta perheiden taloustilanne asteen verran helpottuisi. Eli ensi vuoden alusta yhteensä 70 miljoonalla alennetaan varhaiskasvatusmaksuja, mikä auttaa sinne perheiden talouteen ja sitä kautta [Puhemies koputtaa] myöskin sitten pystytään varmasti tätä ensin esitettyä ongelmaa pieniltä osin korjaamaan.

Arvoisa puhemies! Opetusministeri esitti mielestäni aika kovan väitteen sanoessaan, että koulutustakuu Suomessa toimii, ja olisin kiinnostunut kysymään: milloin olette tätä viimeksi selvittänyt ja aiotteko selvittää? Nimittäin nyt on niin, että hallituksen toimeenpanemat erilaiset koulutusleik-kaukset tosiasiassa lisäävät pudokkaiden määrää — toisen asteen leikkaukset, mojovat opintotukileikkaukset. Niiden lisäksi lukiolaisten toimeentulotuen saamisen ehtoja on kiristetty, ja tutkimusten mukaan joka neljäs ammattikoululainen keskeyttää opintonsa sen vuoksi, että rahat eivät riitä. Raportoidaan myös siitä, että tukea tarvitsevat opiskelijat eivät saa terapiaa, moni keskeyttää opintonsa erilaisista sosiaalisista tai terveydellisistä syistä, ja niin edelleen. Eli mihin perustuu väitteenne siitä, että koulutustakuu Suomessa toimii, ja aiotteko selvittää myös sitä, miten nämä ammattikoululeikkaukset edelleen [Puhemies koputtaa] pahentavat tätä koulutustakuun toimimattomuutta Suomessa?

Arvoisa puhemies! Opetushallitus kerää tilastoa siitä, miten koulutustakuu toimii, ja muutaman viikon takainen on se tieto, että viime keväänä peruskoulun päättäneistä yli 97 prosenttia olisi saanut opiskelupaikan toiselta asteelta — ja se on hyvä viesti. Se kertoo siitä, että vuosia tehty työ sen puolesta, että nuoret pääsisivät siirtymään toisen asteen opintoihin peruskoulusta, toteutuisi. Se on ehdottomasti tavoite, ja emme voi ponnisteluja lopettaa ennen kuin se on kaikille mahdollista, ja töitä pitää tänäkin vuonna vielä jatkaa sen osalta.

Sitten on aivan varmasti näinkin, että aivan kaikki koko ikäluokasta eivät pysty opiskelemaan tavoitteellisesti ammatillisessa koulutuksessa, ja silloin tarvitaan sosiaali- ja terveyspalveluja tueksi. Siihen liittyen — tietysti vastuuministerit tässä rinnalla voivat täydentää — tarvitaan niitä mielenterveyspalveluja, tarvitaan toimivaa opiskelijahuoltoa, tarvitaan [Puhemies koputtaa] turvallisia aikuisia sinne oppilaitosten arkeen turvaamaan sitä tietä ja koulutusta. Tähän myöskin tämä ammatillisen koulutuksen reformin henkilökohtaistaminen eli se tuen tarpeen nykyistä parempi määrittely jo siinä opiskelun [Puhemies koputtaa] alussa toimii varmasti yhtenä lääkkeenä.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen, että keskustelemme nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ministeri nosti tässä esiin muun muassa nuorten turvallisuudenkokemuksen. Puhuimme ennaltaehkäisystä, pudokkuudesta, syrjäytymisestä.

Eräs keskeinen tekijä syrjäytymisen ehkäisyssä ja tulevaisuuden rakentamisessa on nimenomaan turvallinen koulutie ja turvallinen oppimisympäristö. Saamme valitettavan usein lukea koulukiusaamisesta ja siihen liittyvistä vakavista ongelmista. Haluaisinkin kysyä ministeriltä: mitä toimia koulukiusaamisen ehkäisemiseksi hallitus on tehnyt? Ja tiedustelisin: miten ministeri suhtautuu sinisten esittämään ehdotukseen puuttumisvelvoitteesta, joka voitaisiin kouluille antaa, jotta noin kahden kuukauden kuluessa kiusaamistilanne saataisiin päättymään?

Arvoisa puhemies! Hyvin tärkeä näkökulma myöskin tähän kysymykseen, sillä varmasti yksi tekijä myös koulutuksen keskeyttämisen taustalla on se, jos ei siellä koulussa ole hyvä olla. Jokaisella aikuisella, olipa sitten koulun aikuinen tai kuka tahansa meistä, on velvollisuus puuttua, jos törmää kiusaamistilanteisiin. Se on aivan ehdoton aikuisen velvollisuus lasta ja nuorta kohtaan puuttua kaikenlaiseen kiusaamiseen, rasismiin, kaikenlaiseen syrjintään ja myöskin yksinäisyyteen.

Tutkijat, ammattilaiset, koulun aikuiset joka päivä tekevät erinomaista työtä siinä, että yritetään tunnistaa erilaisia toimivia, tehokkaita malleja puuttua kiusaamiseen. Siinäkin asiassa meillä ammattilaiset tällä hetkellä tekevät työtä työryhmässä, joka jättää raporttinsa tämän vuoden lopussa. Yksi näkökulma, mikä nousee sieltä vahvasti, on tietysti nämä uudet kiusaamisen muodot sosiaalisessa mediassa, netissä. Niillä on vähän erilaiset mekanismit, ja niihin täytyy löytyä oikeita puuttumisen kanavia. Sitten yksi näkökulma on jälleen [Puhemies koputtaa] se varhainen puuttuminen, että jo siellä päiväkodeissa varhaiskasvatuksessa opittaisiin tunnistamaan niitä varhaisia kiusaamisen ja kiusatuksi tulemisen merkkejä.

Arvoisa puhemies! EU-komission puheenjohtaja Juncker piti eilen puheen EU:n tulevaisuudesta. Puheessa kerrottiin, että komissio haluaa EU:lle puolustusunionin ja talousministerin sekä Schengen-alueen voimakasta laajentamista Bulgariaan ja Romaniaan. Lisäksi puheessa haluttiin EU:lle yksi superjohtaja. Kaikki tämä merkitsee EU:n liittovaltiokehityksen selvää etenemistä ja Suomen itsemääräämisoikeuden vähenemistä entisestään. Te, pääministeri Sipilä, kehuitte puhetta hyväksi.

Voimassa olevan hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee vähemmän EU:n sääntelyä. Hallitusohjelman mukaan EU:n integraation ei ole tarpeen syventyä kaikilla politiikan aloilla. Miksette te noudata hallitusohjelmaa? Kysyn pääministeriltä: mitkä tarkalleen ovat ne politiikan alat, joilla ette ole syventänyt EU-integraatiota?

Arvoisa puhemies! Junckerin puheessa oli paljon hyvää: ensinnäkin se, että hän nosti vapaakaupan, joka on Suomelle äärimmäisen tärkeä, sisämarkkinoiden kysymykset, erityisesti digitaalisen sisämarkkinan kysymykset. Käsittääkseni olemme tässä salissa aika lailla yksimielisiä myöskin puolustusyhteistyön syventämisestä. [Paavo Arhinmäki: Ei olla!] — Selvä. [Naurua] Siitä ehditään vielä keskustella. — Ainakin hallitus on siitä hyvin yksimielinen, että sillä tiellä kannattaa mennä eteenpäin. Tässä puheessa oli paljon hyviä, eteenpäin vieviä elementtejä, myöskin se, että on vähemmän sääntelyä ja EU keskittyy isompiin asioihin, on pieni pienissä ja suuri suurissa asioissa, juuri niin kuin olemme ajaneet.

Se, missä en ole samaa mieltä, on se, että meidän kannattaa olla kyllä aika varovainen tuossa Emussa eteenpäin menemisessä, että siellä yhteisvastuun kasvattamisen taakse ei saa kätkeä niitä uudistuksia, jotka jokaisen jäsenmaan täytyy sinnikkäästi tehdä, niin kuin Suomessa on nyt tehty.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan V-painiketta painamalla ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! EU:n johto tahtoo aina vain lisää valtaa Brysseliin. Tämä kävi jälleen eilen ilmi tuossa EU-komission puheenjohtajan puheessa. Kun asiat päätetään Pariisissa ja Berliinissä, niin ei siellä paljoa Suomen etu paina. Suomessa puolueet eivät ole ajaneet liittovaltiokehitystä avoimesti, vaan se on toteutettu pitkälti kansalta pimennossa ja vastoin Suomen kansan tahtoa. Nyt Suomi 100 ‑juhlavuonnakin hallitus jatkaa Suomen kansallisen itsemääräämisoikeuden luovutusta pois pala palalta. Suomen kansa ei sitoutunut tähän, kun EU-jäsenyydestä äänestettiin. Kysyn pääministeriltä: milloin Suomen kansa on antanut hallituksen mielestä suostumuksensa siihen, että Suomi viedään osaksi EU:n liittovaltiota?

Arvoisa puhemies! Ei koskaan, emmekä myöskään tule viemään. Se vaatisi perussopimusten muuttamista, ja Juncker puheessaan myöskin sanoi, että perussopimusta ei tulla muuttamaan, mennään nykyisen perussopimuksen puitteissa eteenpäin.

Mutta otan yhden esimerkin tiivistyvän yhteistyön tarpeellisuudesta. Se on tämä terrorismin torjunta. Siellä ollaan saatu paljon aikaan yhteisen tilannekuvan saamiseksi, kun ollaan tiivistetty yhteistyötä terrorismin torjunnassa, ja minä uskon, että juuri tällaisissa kysymyksissä me tarvitsemme enemmän EU:ta.

Värderade talman! Det är oerhört viktigt för Finland att vi sitter med vid de bord där besluten fattas. Också i EU är det viktigt att Finland är en aktiv aktör, en konstruktiv medlem som också vill föra frågor framåt.

Eli Suomen etu on se, että Suomi on aktiivinen myös EU-areenalla. Nyt oikeastaan haluaisin kysyä eurooppaministeri Terholta, mikä on eurooppaministerin näkemys tällä hetkellä: Kannattaako Suomen olla rakentava? Kannattaako Suomen olla mukana niissä pöydissä, joissa päätöksiä EU:n tulevaisuudesta tehdään, ja millä tavalla eurooppaministeri tällä hetkellä tekee töitä sen eteen, että se on myös se yleiskuva, joka syntyy Suomen toiminnasta EU:n piirissä?

Arvoisa puhemies! Kysymys on tietenkin ajankohtainen ja tärkeä. Suomihan on ollut aktiivinen toimija Euroopassa ja on sitä tällä vaalikaudella ja hallituskaudella aivan erityisesti. Me vaikutamme kahdenvälisesti, me vaikutamme virkamiestasolla — ja tietenkin itse huippukokouksissa ja ministerikokouksissa — jatkuvasti. Suomi on siis aktiivinen toimija, ja me ajamme niitä hallitusohjelmaan asetettuja hyviä periaatteita, jotka ovat hyvin ennakoineet tämän eurovaalikauden tulevia kysymyksiä.

Olen itsekin taustastani europarlamentista saanut kannukseni politiikkaan ja tunnen hyvin tämän Junckerin ohjelman ja hänen ajattelunsa. Tässä hänen puheessaan oli paljon hyvää, ei varsinaisesti yllätyksiä. Siinä oli hyvää esimerkiksi siltä osin, että terrorismin vastustamiseen täytyy löytää yhteisiä konsteja, että esityksiä tulee komissiolta vähemmän kuin aikaisemmin. Esimerkiksi tämä terrorismi on hyvä esimerkki siitä, että tätä yhteistyötä kannattaa tehdä, kuitenkin nimenomaan pitäen päättäväisesti kiinni kansallisesta itsemääräämisoikeudesta ja tietenkin suomalaisten omista veroeuroista.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien mielestä EU:n jäsenmailla on oltava vastuu omasta kehityksestään. Muutoin ajaudumme helposti kasvaviin tulonsiirtoihin unionin sisällä. Useat muutosesitykset vaativat jäsenmaiden yksimielisyyttä, ja Suomi voi ne torpata, jos halua vain löytyy. Junckerin mielestä EU myös toimisi paremmin, jos yhdistäisimme Euroopan neuvoston ja komission puheenjohtajan tehtävät ja yksi kapteeni johtaisi laivaa. Esitys superjohtajasta vähentäisi meidän mielestämme demokraattista kontrollia ja veisi unionia kohti liittovaltiomallia.

Kysyn: mitä mieltä hallitus on määräenemmistöpäätösten ja yhteisvastuullisuuden lisäämisestä sekä EU:n budjetin laajentamisesta? Nimittäin nämäkin sisältyvät niihin Junckerin esityksiin.

Toinen kysymys: tukeeko Suomen hallitus vallan keskittämistä EU:ssa yhdelle johtajalle ja suurille jäsenmaille Junckerin esitysten mukaisesti?

Arvoisa puhemies! Nykyiset rakenteet ovat pienen maan etu. Näistä tulemme pitämään kiinni.

Toinen kysymys koski yhteisvastuuta. Meillä on selvästi hallitusohjelmaankin kirjattu se, että yhteisvastuuta ei tule lisätä, kun puhutaan taloudellisista kysymyksistä. Tässä meidän pitää olla erityisen tarkkana silloin, kun puhutaan euron ja Emun eteenpäinviemisestä. Siinä olemme olleet tässä pohjoisessa rintamassa, jonka mukaan meidän pitää saada ensin riskitasoa pudotettua selkeästi alaspäin ennen kuin voidaan esimerkiksi pankkiunionissa mennä eteenpäin.

Budjetin laajentamiseen olemme ottaneet selkeästi kantaa niin, että kun Iso-Britannia lähtee Euroopan unionista, niin emme sitten jaa sitä Isolta-Britannialta tulevaa maksuosuutta muiden kesken.

Arvoisa puhemies! Kyllä Suomen kohtalo ja menestys ovat Euroopassa ja Euroopan unionissa. Meille on tärkeätä, että koko Eurooppa kehittyy keskinäisesti solidaarisena, eteenpäin katsovana, yhteistyöhön kykenevänä alueena. Tässä mielessä tervehdin ilolla pääministerin perusasennetta. Se on ihan oikea.

Sitten on eri asia, että tämä kehitys ei tarvitse emmekä me ole täällä kannattamassa mitään liittovaltiorakennetta, jossa siirrettäisiin päätöksenteko pois tältä salilta, johon kansalaiset valitsevat omat edustajansa. Näihin kantoihin mennään sitten konkreettisesti, kun nähdään, mitä hallitus tulee esittämään, kun tuohon joulukuun tärkeään huippukokoukseen ollaan menossa. Siellä on monenlaisia esityksiä muun muassa työntekijöiden suojeluun, työelämän normistoihin liittyen, uudesta viranomaisesta, joka voisi varmistaa, että meillä on yhteiset pelisäännöt, kun työntekijät liikkuvat Euroopan unionin alueella.

Kysyn pääministeriltä: milloin aiotte kertoa Suomen kansalle ja eduskunnalle sen, mitä hallitus esittää Suomen linjaksi näissä suurissa EU:n tulevaisuuskysymyksissä, jotka vuoden lopulla ovat ratkaistavina?

Arvoisa puhemies! Se on totta, että tänä syksynä tulee paljon isoja asioita pöytään. Tulevaisuuskeskustelun lopputuloksena esimerkiksi puolustusyhteistyössä tehdään ratkaisuja tämän syksyn aikana ja monia, monia isoja kysymyksiä meillä on pöydällä. Sen vuoksi olen tarjonnut eduskunnalle, että 8. päivä marraskuuta nyt jo sovitun mukaisesti pidämme täällä keskustelun pelkästään EU-asioista, EU:n tulevaisuudesta ja näistä isoista kysymyksistä, jolloin koko sali pääsee keskustelemaan pääministerin ilmoituksen muodossa näistä kysymyksistä. Ja jokaisessa asiassa, sitä mukaa kuin esityksiä tulee, Suomen kanta tietenkin muodostetaan perinteisesti suuressa valiokunnassa. Sitä työtä arvostan suuresti, ja tuomme esityksiä sinne sitä mukaa kuin ehdotuksia tuolta EU:sta tulee.

Arvoisa herra puhemies! Jo presidentti Koivisto aikoinaan totesi, että meidän pitää olla niissä pöydissä, joissa meitä koskevia päätöksiä tehdään. Eilinen äänestys LULUCF:stä oli voitto suomalaiselle metsälle, mutta se oli ennen kaikkea osoitus siitä, että me olemme onnistuneet tekemään vahvaa vaikutustyötä Euroopan unionissa. Eilinen Junckerin unionin tila ‑puhe voidaan tulkita vahvana kannanottona tiiviimmän unionin puolesta. Juuri siitä syystä meidän pitää ollakin erityisen valppaina ja olla valmiita aktiiviseen vaikuttamistyöhön.

Pääministeri tuossa mainitsi, että 8. marraskuuta pidetään keskustelu Eurooppa-politiikasta. Mutta toivon, herra pääministeri, että kun näitä asioita tulee, niin me voisimme ehkä useammistakin osa-alueista käydä keskustelua täällä isossa salissa, ettei se jäisi pelkästään sinne suureen valiokuntaan. Nimittäin meidän pitää olla vaikuttamassa kaikissa oikeissa pöydissä.

Arvoisa puhemies! Olen tästä samaa mieltä ja olen aina valmis keskustelemaan mitä erilaisimmissa foorumeissa tärkeistä EU-kysymyksistä.

Minusta tämä Suomen vaikuttaminen EU-kysymyksiin on nyt hyvällä tolalla. Esimerkiksi tämä Rooman tulevaisuusjulistus on hyvin Suomen näköinen. Tästä keskusteltiin paljon suuressa valiokunnassa, ja uskon, että se vastaa hyvin suuren enemmistön, myöskin eduskunnan, kantoja.

Tämä LULUCF-välietappi, mikä eilen saavutettiin, on hyvä esimerkki siitä, että kovalla työllä saadaan Suomelle tärkeitä asioita käännettyä oikeaan suuntaan. Ministeri Tiilikainen on tavannut varmaan yli 50 kertaa kollegoitaan tässä, ja suuren valiokunnan jäsenet ja Suomen europarlamentaarikot ovat tehneet tässä hyvää työtä. Ja tämä on hyvä osoitus [Puhemies koputtaa] siitä, että yhteistyöllä saamme aikaan.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin oli hyvä kuulla pääministeriltä tämä varmasti koko hallituksen myönteinen ja aktiivinen suhtautuminen Euroopan unionin kehittämiseen. Euroopan unionia tarvitaan, sen pitää olla liikkeessä. Tarvitsemme sitä kestävän talouden luomisessa, tarvitsemme sitä ilmastosopimuksen tukemisessa, ja myöskin tärkeässä asiassa, jonka te, pääministeri, sanoitte, protektionismin vastustamisessa. Tarvitsemme laajaa maailmankauppaa, joka on Suomen etu.

Tämän lisäksi tietysti puolustusyhteistyö on kehittymässä, ja itsekin suhtaudun optimistisesti siihen, että esimerkiksi tämä pysyvä rakenteellinen yhteistyö tuo uusia mahdollisuuksia Suomen puolustukseen.

Mutta olisin kysynyt teiltä, pääministeri, teidän näkemystänne Ison-Britannian brexit-prosessiin tällä hetkellä. Suomella on ollut ikään kuin luontaisia liittolaisia Pohjois-Euroopassa, meillä on ollut läheinen yhteistyö monissa asioissa Ison-Britannian kanssa: protektionismin vastustamisessa, monissa ympäristö- ja kehityskysymyksissä ja näin poispäin. Menetämmekö jotakin Ison-Britannian lähtiessä, ja miten korvaamme sen aukon, jonka Iso-Britannia Euroopan unioniin [Puhemies koputtaa] tässä mielessä poliittisesti jättää?

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä ja hyvä kysymys. Iso-Britannia jättää ison aukon moniin Suomelle tärkeisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi kauppapolitiikkaan ja sisämarkkinoiden kehittämiseen. Olen tästä keskustellut pohjoisten kollegoiden kanssa Ruotsi—Tanska—Hollanti—Saksa-akselilla. Esimerkiksi pidimme tästä yhteisen pääministerikokouksenkin, jossa yhdessä totesimme, että meidän täytyy nyt yhdessä täyttää sitä aukkoa, ottaa isompaa roolia näissä kysymyksissä, mitkä Isolta-Britannialta jäävät. Nämä kauppakysymykset on hyvä esimerkki näistä. Meillä on pientä ajattelun eroa siinä, esimerkiksi pohjoisen ja etelän välillä, minkälaisia protektionistisia työkaluja meidän tulisi käyttää.

Arvoisa puhemies! Tässä on todella paikallaan kiittää hallitusta tästä eilisestä LULUCF-päätöksestä. Se oli todella arvokas ja tärkeä ratkaisu, ei vielä koko voitto mutta tärkeä osavoitto kuitenkin, ja se antaa mahdollisuuden turvata suomalaista metsien käyttöä tästä eteenpäinkin. Työtä pitää aika lailla jatkaa vielä, mutta voi kyllä ministeri Tiilikaiselle taistelijan maljan jo luovuttaa tässä vaiheessa siitä työstä, mikä on tehty — ja pääministerille, maa- ja metsätalousministerille, koko hallitukselle ja niille mepeille myöskin, jotka asiassa työtä tekivät. Valitettavasti aivan kaikkia meppejä tästä ei voi kiittää mutta suurinta osaa nyt onneksi kuitenkin. Se oli tärkeä erävoitto ja osoitti nimenomaan sen, että jos ollaan aktiivisia, pitkäjänteisiä, niin Suomelle tärkeisiin asioihin voidaan vaikuttaa EU-tasolla eikä kaikki vain tule Brysselistä tänne Suomen suuntaan. Mutta se on vasta erävoitto kuitenkin, ja siinä on vielä työtä jäljellä.

Koska tämä on niin keskeinen kysymys Suomen kannalta, niin kysyn ministeri Tiilikaiselta: miten työ jatkuu tästä eteenpäin, ja mikä teidän arvionne on siitä, onko tämä maaliin vietävissä sillä tavalla kuin Suomen ja suomalaisten etu olisi?

Arvoisa puhemies! Todellakin tuo europarlamentin eilinen päätös vastaa hyvin pitkälti sitä suomalaisten ajamaa kantaa, että metsiä on voitava aktiivisesti käyttää osana ilmastonmuutoksen vastaista työtä. On hienoa, että laaja enemmistö europarlamentin jäseniä hyvin eri puolilta Eurooppaa näkee tämän metsien keskeisen merkityksen ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

Suomella on pitkä kestävän käytön perinne, ja siihen kestävään käyttöön kuuluu myös se, että puuraaka-ainetta käytetään teollisuudessa tulevaisuudessa mitä moninaisimpiin uusiin tarkoituksiin. Se on osa meidän hyvinvointiamme, työtämme ja talouttamme, vastuullista sellaista.

Nyt seuraava askel on tietysti tuo, miten jäsenmaitten kesken löytyy yhteinen sävel metsien roolista ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä, ja toivottavasti jo lokakuussa meillä on mahdollisimman laajaa jäsenmaitten joukkoa [Puhemies koputtaa] tyydyttävä ratkaisu. Toivottavasti se on myös Suomea tyydyttävä.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Vielä lisäkysymys, edustaja Huhtasaari.

Arvoisa puhemies! EU:n liittovaltio tulee joka tapauksessa. Vaikka Suomi ei sitä halua, niin se tulee. Se ei synny yhdessä yössä, se etenee askel kerrallaan, ja EU romuttaa kansallisvaltioiden valtiollisen itsenäisyyden.

Kun tässä salissa olen ymmärtänyt, että mikään puolue ei sitä halua, niin milloin hallitus aikoo hypätä siitä EU:n liittovaltiokelkasta Norjan ja Sveitsin mukaan? Nehän eivät kuulu EU:hun mutta ovat EU:n sisämarkkinoilla. Koska Suomi aikoo hypätä tästä EU:sta pois, koska joka tapauksessa EU:n liittovaltio on asia, mikä tulee tapahtumaan? EU:sta tulee yksi valtio, ja sinne tulee se yksi superjohtaja. Tämä on ihan selvä integraatio, joka joka alueella on nähtävissä, ja rahaliitossakaan meillä ei ole muuta kuin hävittävää.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei tule tuomaan sellaista esitystä pöytään, jossa Suomi eroaisi EU:sta. En näe siinä mitään järkeä. En aio kyllä istua missään sellaisessa positiossa, jossa tuollaista päätöstä olisimme joskus tekemässä. Se olisi Suomen kansallisten etujen vastainen päätös.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset hyvin laajasti ymmärtävät Euroopan unionin merkityksen. Sillä on valtava merkitys myös niissä suurissa kansainvälisissä kysymyksissä, joita joudumme ratkomaan, oli sitten kysymys ilmastonmuutoksesta tai esimerkiksi meidän turvallisuuteen liittyvistä asioista.

Edustaja Virolainen suuren valiokunnan puheenjohtajana otti aivan oikean asian esille, eli kuinka voimme varmistaa sen, että parlamentaarisesti käsitellään nyt nämä edessä olevat suuret asiat, jotka Euroopan unionissa ovat päätettävänä. Pidän tärkeänä sitä, että pääministeri toi esille, että ne tuotaisiin ilmoituksen muodossa, mutta kysyisin vielä, olisiko mahdollista, että ne tuotaisiin tiedonannon muodossa, jolloin myös me johtamassani sosiaali- ja terveysvaliokunnassa voisimme käsitellä sosiaalisen ulottuvuuden asioita ja niin edespäin, jotka koskettavat kansalaisia suuresti, ja näin voisimme laajentaa sitä parlamentaarista käsittelyä tulossa olevien asioiden osalta. Olisiko tämä mahdollista?

Arvoisa puhemies! Eduskunnan kanssa olemme sopineet pääministerin ilmoituksesta. Voin harkita myöskin toisenlaisia tapoja, mutta ilmoituksesta nyt on sovittu. Se on myöskin vähän aikataulukysymys sitten, miten näitä keretään ja pystytään käsittelemään.

Tämä suomalainen EU-kysymyksien parlamentaarinen käsittely on kyllä hyvä ja erittäin toimiva. Olen sitä markkinoinut myöskin kollegoille, joilla näyttää olevan vähän kysymyksiä aina siitä, onko valtuutusta olemassa ja onko se maan kanta selvä, ja jotkut käyvät jopa kesken kokouksen sitten pitämässä kokousta, kun haetaan kansallista kantaa. Meillä on se selkeä käytäntö, että suuri valiokunta on päävastuullisena Suomen kannan muodostumisessa, ja pidän tätä erittäin hyvänä. Tulen kyllä huolehtimaan siitä, että suuri valiokunta saa kaiken mahdollisen informaation nyt, kun näitä tärkeitä kysymyksiä käydään — plus tässä koko salissa käydään sitten marraskuussa keskustelua.

Arvoisa puhemies! Kaivosyhtiö Terrafame on jättänyt uuden lupahakemuksen Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ja haluaa lisätä sulfaattipäästöjänsä sekä korottaa tuotantomääriään. Viime viikolla Helsingin yliopisto julkisti tutkimuksen, josta ilmenee, että Talvivaaran kaivoksen päästöt ovat muuttaneet lähialuejärvet kemiallisesti kerrostuneiksi suola-altaiksi, joiden pohja on hapeton ja lähes eloton. Nyt Terrafame esittää, että purkuputki Nuasjärveen pidetään nykyisessä paikassaan ja että sulfaattipäästöjen vuosikiintiötä nostettaisiin 5 000 tonnia Nuasjärveen ja 2 700 tonnia vanhoille purkureiteille. Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola on arvioinut myös Nuasjärven tilan todennäköisesti romahtavan jo nykyisillä sulfaattipäästöillä, jos sama jatkuu. Kysyn ministeri Tiilikaiselta: onko valtion etu myöntää Terrafamen kaivokselle uusi ympäristölupa nykyistä suurempien päästöjen sallimiseksi, ja ovatko kaivoksen vakuudet oikealla tasolla toiminnan ympäristö‑ ja taloudelliset riskit huomioiden?

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että Suomessa sivistysvaltiona on riippumaton ympäristölupaviranomainen. Tuo ympäristölupaviranomainen tulee käsittelemään tulevien ympäristöhakemusten sisällön ja asettamaan ehtoja, myöntämään luvan tai kieltämään. Poliitikkoina me emme puutu, emme kiellä emmekä käske vaan annamme ympäristölupaviranomaisen tehdä itsenäistä työtä ja arvioida tulevia hankkeita olemassa olevan lainsäädännön pohjalta.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

No niin, nyt on mahdollisuus tehdä lisäkysymyksiä tähän aiheeseen.

Arvoisa puhemies! Kainuun ely-keskus määräsi vuonna 2015 Talvivaaran ennallistamaan kaksi yhtiön pilaamaa järveä mutta sanoo nyt, että Talvivaaran seuraajaa Terrafamea ei voi pitää korvausvelvollisena. Ympäristövahingoista on seurannut huomattavia haittoja myös kymmenille lähijärvien kiinteistönomistajille. Vahingonkorvausvaatimusten summat vaihtelevat muutamasta kymmenestätuhannesta eurosta satoihintuhansiin. Epäselvää on, kuka nämä viulut lopulta maksaa. Lähtökohtana on kai se, että ympäristövahingot ovat konkurssitilanteessakin ensisijaisesti vahingon aiheuttajan korvattavia. Kysyn ministeriltä: Aikooko hallitus kustantaa pilaantuneiden lähijärvien puhdistuksenkin Terrafameen jo pumpatun yli 200 miljoonan veroeuron lisäksi ja varautua vielä kustantamaan myös Nuasjärven puhdistamisen, mikäli Terrafame ei itse ole siihen vapaaehtoisesti halukas ja kyvykäs? Maksammeko tasapuolisuuden nimissä veronmaksajien pussista myös maanomistajille aiheutuneet haitat?

Arvoisa puhemies! Nuo päästöt ja tämä lähijärvien tilanne, joista puhuttiin tässä raportissa, ovat aiheutuneet vuonna 2012—2013. Eli puhuttiin vanhoista laskuista, joita näihin järviin oli tullut, jotka olivat Talvivaaran aikaisia. Nyt pitää koko ajan huomata: Terrafamen aikana näitä ei ole tullut. Päinvastoin näiden järvien tilanteessa on nähtävissä jo parantumista, joten se on syytä huomata.

Lupien osalta tilanne menee, kuten ministeri Tiilikainen sanoi, eli lupaviranomainen määrittelee jatkon.

Vakuuksista kysyttiin. Vakuudet tarkistetaan sen mukaan kuin niitä tarvitaan. Lisäpäästöjä tarvitaan siihen, että tällä hetkellä louhintamäärät ovat ennätyksellisen suuria, ja myös siitä saatava hinta on niin hyvä, että Terrafame on tällä hetkellä jopa erittäin hyvässä taloudellisessa tilanteessa.

Juridisesti tämä korvausmenettely on vielä Talvivaaraa koskeva, [Puhemies koputtaa] ja siihen juridiseen puoleen ei tietenkään Terrafamen puolella ole sitten osuutta.

Arvoisa puhemies! Terrafame tietysti puhuttaa ja kantaa paljon, sanotaanko, tätä mainetaakkaa Talvivaaran jäljiltä, ja pitää tietenkin erottaa, että ne ovat kaksi eri yhtiötä. Vuoden 2012 aikana tapahtuneilla vuodoilla ja lähijärven pilaantumisella ei ole tekemistä nykyisen toimijan kanssa, ja vastuuhan pitäisi kantaa sen, joka rikkomuksen ja vahingon tekee. Näinhän se on myös yksityiselämässä, yksityisten ihmisten osalta, vastuu pitäisi kantaa sen, joka vahingon tekee. On kuitenkin hyvä, että nyt kun tätä vastuunkantajaa ei löydy, valtio ottaa vastuun.

Haluaisin kyllä vielä ympäristöministeriltä kysyä, onko niin, että nykyinen Terrafame kantaa vastuun näistä ympäristöasioista ja nämä lähijärvet Nuasjärvi, Oulujärvi niillä alueilla, joissa me paikalliset asukkaat siellä asumme, ovat pysyneet kunnossa ja ovat käyttökelpoisia. Onko ollut hieman väärä näitten tutkimusten myötä tämä viesti, mitä nyt on tullut paikallisille?

Arvoisa puhemies! Tuohon kysymyksen alkuosaan liittyvät nuo vastuut silloin, jos pilaantumista on aiheutunut, ja valitettavasti monienkin suljettujen kaivosten kohdalla on käynyt niin, että korvaaviin toimiin varatut rahat eivät ole olleet riittäviä, vaan valtio on joutunut sitten lisäbudjettimenettelyn avulla sulkemiskustannuksiin osallistumaan. Tätä käsittelevä selvitystyö on itse asiassa ympäristöministeriössä käynnistetty: eli miten saamme vastaamaan paremmin toisiaan varautumisen ja mahdolliset vahingot.

Toinen kysymys liittyi sitten tähän Terrafamen nykyiseen toimintaan. Noita lupaehtoja, jotka lupaviranomainen aikoinaan asetti, pidettiin hyvinkin tiukkoina, mutta kun tuo Terrafamen nykyinen toiminta on hyvin käyntiin lähtenyt, käsittääkseni noitten lupaehtojen puitteissa on pystytty toimintaa pyörittämään, ja sikäli toiminta on nyt raiteillaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole selvittänyt omien päätöstensä tulonjakovaikutuksia, ja oppositio on joutunut tekemään tämänkin työn hallituksen puolesta. Vasemmistoliiton pyynnöstä eduskunnan tietopalvelu laski hallituksen päätösten tulonjakovaikutukset. Se oli karua luettavaa. Kaikkein pienituloisimmat ovat kärsineet eniten, heiltä on leikattu. Samaan aikaan suurituloiset ovat hyötyneet hallituksen politiikasta. Tämä ei sinänsä ole yllätys, tästä olemme puhuneet 2,5 vuotta. Mutta eilen tekin, pääministeri Sipilä, olitte lopulta huomannut sen — ilmeisesti tämän selvityksen perusteella — kun sanoitte, että täytyy myöntää, että hallituksen politiikka on iskenyt eniten pienituloisiin. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Nyt kun te, pääministeri Sipilä, olette tunnustanut tämän tosiasian — te leikkaatte eniten köyhiltä — miten te tulette muuttamaan hallituksen politiikkaa?

Arvoisa puhemies! Totesin täällä edellisellä kyselytunnilla ja myöskin eilen A-studiossa sen, että se on selvä asia, kun on jouduttu tekemään kipeitä leikkauksia 4 miljardin edestä: silloin kun etuuksia leikataan, näitä etuuksia eivät saa hyvätuloiset.

Mitä tulee tähän teettämäänne laskelmaan, niin tämä vaatii hieman paneutumista ja perehtymistä sen laskelman perusteisiin, koska on ilmennyt, että tämä on staattinen laskelma eikä tässä ole otettu huomioon esimerkiksi sitä, että pitkäaikaistyöttömyys on merkittävästi parantunut. Myöskin sosiaalietuuksien hitaampi kasvu verrattuna ansiotuloihin käsitellään tässä niin kuin hallituksen päätöksenä. Mehän emme päätä palkankorotuksista. Se vaatii hieman paneutumista, että pystyn vastaamaan tämän teettämänne selvityksen perusteisiin, mutta se on selvä asia, minkä myönnän, että näistä 4 miljardin leikkauksista osa on kipeitä ja kohdistuu pienituloisiin.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Nyt on mahdollisuus pyytää lisäkysymyksiä painamalla V-painiketta.

Arvoisa herra puhemies! Ei tämä ole vain jotain, joka tapahtuu. Tämä on poliittisten päätösten seurausta. Edellinen hallitus jokaisen kehysriihen, jokaisen budjettiriihen yhteydessä laski tulonjakovaikutukset ja mietti päätöksiä sensuuntaisesti, miten ne vaikuttavat eri tulonsaajaryhmiin. Vaikka kuinka puhutte nyt siitä 4 miljardin sopeutuksesta, edellinen hallitus teki itse asiassa suuremmat sopeutukset, [Eduskunnasta: Niin! — Näin oli!] samaan aikaan köyhyys Suomessa väheni ja tuloerot kapenivat. [Välihuutoja] Kysymys on siis siitä, minkälaista politiikkaa tehdään. Te olette tehneet valinnan, jossa leikkaatte kaikkein pienituloisimpien sosiaalietuuksia, mutta samaan aikaan laskette isotuloisten verotusta, vaikkapa apteekkarivähennyksellä.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa pääministeri, eikö nyt olisi aika kääntää politiikan suuntaa ja peruuttaa ensi töiksi ensi vuodelle suunnitellut indeksijäädytykset?

Arvoisa puhemies! Edustaja Arhinmäki viittaa edellisen hallituksen päätöksiin. Leikkaukset tehtiin pääasiassa kunnilta, ja se on sieltä peruspalveluista ihan suoraan pois. [Paavo Arhinmäki: Ja veronkorotuksia!] Toinen, mikä suuresti lisäsi eriarvoisuutta edellisen hallituksen toimissa, oli 100 000 työttömän lisäys. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi merkittävästi. Nyt meidän pääpainomme koko tässä hallitustyöskentelyssä on ollut siinä, että me saamme työttömille töitä ja saamme talouden kasvamaan, pääsemme siihen taloussykliin, missä naapurimaamme ovat olleet jo pitkään. Meillä on menetetty vuosikymmen tässä mielessä, kun puhutaan suomalaisten työllisyydestä. Tämä pitkäaikaistyöttömyys on yksi yhteiskuntamme suurimpia ongelmia ja eriarvoistumisen suurimpia lähteitä. Nyt, onneksi, siinä on tapahtunut käänne. Nämä luvut ovat edelleenkin liian korkealla, mutta nyt mennään oikeaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri Sipilä, sanoitte, että etuuksia on leikattava pienituloisilta, koska hehän niitä etuisuuksia saavat. Tiesittekö, että veronalaisista sosiaalietuuksista 10 prosenttia menee rikkaimmalle desiilille suomalaisista ja köyhin desiili suomalaisista saa vain 9,4 prosenttia veronalaisista sosiaalietuuksista. Se tarkoittaa sitä, että myös rikkaat saavat tässä maassa paljon sosiaalietuuksia ja että leikkauksia, jos niitä haluaa tehdä, olisi voinut kohdistaa myös toisin kuin niihin perusturvaetuuksiin, joita kaikkein köyhimmät saavat. Myös tämä oli valinta, ei suinkaan matemaattinen välttämättömyys. Oletteko tietoinen siitä, ketkä Suomessa saavat sosiaalietuuksia?

Arvoisa puhemies! On aivan totta, kuten edustaja Kontula toteaa, että sosiaaliturvajärjestelmä on moniulotteinen. Meillä on sellaisia universaaleja etuuksia, kuten vaikkapa lapsilisä tai äitiyspakkaus, jotka tuloista riippumatta kuuluvat kaikille kansalaisille. Esimerkiksi lapsilisä on tulontasaus ikään kuin perheellisten ja perheettömien kansalaisten välillä. En tiedä, onko tässä tulkittavissa, että vasemmistoliitto olisi halukas luopumaan lapsilisistä, nykyjärjestelmästä. Se on tietysti asia erikseen.

Totean myös, että tämän hallituksen budjettiriihessä tehdyissä ratkaisuissa kävimme kyllä hyvin tarkasti läpi niitä kipeimpien väestöryhmien taloudellisia kysymyksiä. Myönnän, että emme pystyneet vielä riittävän monella eurolla niihin satsaamaan vaikeiden talousaikojen jälkeen, vaikka käänne taloudessa vähitellen onneksi on tapahtunut, mutta pidän merkittävänä esimerkiksi linjaustamme yksinhuoltajan lapsilisäkorotuksesta ja varhaiskasvatuksen maksuttoman joukon kasvattamisesta sekä vaikkapa sitä, [Puhemies koputtaa] että pitkään vähimmäispäivärahat ovat olleet alemmalla tasolla ja nyt kykenemme niitä nostamaan.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Sipilä tässä sanoi, että nyt on jouduttu tekemään päätöksiä, jotka lisäävät tuloeroja. Oppositiojohtaja Sipilä tässä salissa oli eri mieltä: hän lupasi ennen vaaleja, että kenenkään etuuksien tasoa ei leikata, ei senttiäkään. Nyt tasoa on leikattu, on eläkeläisiltä leikattu, opiskelijoilta neljännes opintotuesta pois, ja nämä leikkaukset indeksin muodossa tulevat jatkumaan vielä kaksi vuotta. Leikkaukset tulevat jatkumaan. Kasvua on, mutta nyt iso osa väestöstä on jäämässä tämän kasvun ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Vakava kysymys kuuluu: kuuluuko hallituksen mielestä kasvu kaikille? Ensimmäinen askel olisi arvioida hallituksen omien päätöksien vaikutukset eriarvoisuuteen. Te olette kolme vuotta kieltäytyneet sitä tekemään. Arvoisa pääministeri, ensimmäinen askel olisi se, että nyt te suostuisitte tekemään itse [Puhemies koputtaa] arvion siitä, miten päätöksenne vaikuttavat tuloeroihin. Voitteko muuttaa tässä linjaanne?

Arvoisa puhemies! Se on totta, että indeksejä on jäädytetty, ja tätä juuri tarkoitin silloin tässä salissa, ja myöskin se oli monien puolueiden, myöskin oman puolueeni, vaaliohjelmassa. Jos oikein muistan, se oli myöskin SDP:n vaaliohjelmassa. Indeksijäädyttäminen on yksi tapa... [Paavo Arhinmäki: Ette vain jäädyttäneet, te olette myös leikanneet!] — Se pitää paikkansa, että koska hallitusohjelmassa arvioitiin tietty inflaatiokehitys, niin teimme sen 0,85 prosentin leikkauksen. Se pitää paikkansa, se on tasoleikkaus, ja korvasimme sillä sen indeksin leikkauksen, mikä jäi arvioitua pienemmäksi. Se on totta.

Mutta hyvinvointiyhteiskunnan perusteet on nyt pelastettu, kun tämä syöksykierre on saatu oikaistua. Jos me olisimme jatkaneet tätä samaa syöksykierrettä, niin kyllä olisi kohta kaikilla meillä multaa suussa, emmekä pystyisi pelastamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Se on myöskin näitten palveluiden ja etuuksien kannalta [Puhemies koputtaa] aivan välttämätöntä, että meidän taloutemme on kunnossa, ja nyt se on tehty.

Arvoisa puhemies! Me siniset olemme huolissamme Suomen asuntopolitiikan tilasta. Pääkaupunkiseudun asunto-ongelmat vaarantavat koko Suomen kasvua ja kilpailukykyä, todetaan tiistaina julkaistussa tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa, joka käsittelee asuntopolitiikan kehittämiskohteita. Selvityksen mukaan keskeistä on kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelma, joka näkyy pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen ja vuokrien huomattavana nousuna ja vastaavasti tyhjinä asuntoina ongelmana syrjäseuduilla. Enenevässä määrin ihmisten nettotuloista iso osa menee jo pelkästään asumiseen. Tämän jälkeen arjen pyörittäminen voi olla hankalaa varsinkin lapsiperheissä. Selvityksen mukaan ainoa keino hillitä hintojen ja vuokrien nousua pääkaupunkiseudulla on asuntotarjonnan lisääminen.

Ministeri Tiilikainen, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä taikka on ryhtynyt hillitäkseen asumiskustannuksia, ja millä tavoin edellä mainittu kohtaanto-ongelma ratkaistaan?

Arvoisa puhemies! Hallituksen kärkihankkeita, joita on toteutettu, on asuntorakentamisen lisääminen juuri niille alueille, missä pula on suurin ja hinnat karkaavat. Tässä on onnistuttu hyvin. Siinä missä viime vaalikaudella asuntotuotanto aleni vuosi vuodelta, tällä vaalikaudella se on noussut noin 50 prosenttia asuntoaloituksissa edellisen hallituksen saannoksiin verrattuna. Mikä ilahduttavaa, myös tuo valtion tukema kohtuuhintainen asuntotuotanto on saatu korkeammalle tasolle kuin aiemmin. Nyt rakentamisessa edetään tuotantoluvuissa korkeammalla kuin koskaan 20 vuoteen, joten volyymi on saatu liikkeelle. Edelleen täytyy kuitenkin jatkaa sitä, että erityisesti edullisia asuntoja olisi tarjolla. Siksi uudistamme tuota pitkää korkotukimallia, jossa tähdätään edullisiin vuokra-asuntoihin. Lyhyt korkotukimalli vetää hyvin, asumisoikeusasuntolainsäädäntöä uudistetaan. Paljon on tekeillä, ja asia tulee ratkeamaan.