Suullinen kysymys sote-uudistuksesta (Tuula Haatainen sd) | Suullinen kysymys pakottavasta lainsäädännöstä (Ville Niinistö vihr) | Suullinen kysymys vanhustenhuollon henkilöstömitoituksista (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kysymys  EU:n  Venäjä-pakotteiden  kompensoimisesta  sianlihan  tuottajille (Thomas Blomqvist r) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että hallitus edistää sote-uudistusta. Uudistuksen tavoitteenahan on ollut, että ihmiset pääsevät nopeammin ja pompottelematta hoitoon, hyvinvointierot kaventuvat ja kustannusten kasvua hillitään. Lauantain vastaisena yönä kuulimme, että hallitus päättikin maakuntahallintouudistuksesta, johon yritetään istuttaa sote-ratkaisua. Saamme sekavan hallintohimmelin, jossa valta ja vastuu ovat erkaantumassa. Kaikki asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että sote-palveluiden kannalta tämä ratkaisu ei ole paras mahdollinen.

Arvoisa pääministerin sijainen, hallitus aikoo säästää 3 miljardia euroa sote-menoista. Kysynkin teiltä, kun teidän ministeriönne virkamiehet laskivat 12 alueen pohjalta 3 miljardin säästön, jota he pitivät järkevänä: voisitteko kertoa kansalaisille, miten perustelette, että alueita syntyykin nyt sekä 18 että 15?

Arvoisa herra puhemies! Todellakin sote-ratkaisu saatiin aikaiseksi, ja ratkaisu muodostuu siis siitä, että meillä on 18 itsehallintoaluetta ja 15 sote-aluetta. Ja te kysyitte tästä 3 miljardin säästöstä.

Meillä oli tässä kolme tavoitetta. Numero 1 oli se, että kestävyysvajeen näkökulmasta säästetään 3 miljardia. Numero 2 oli se, että verotus ei kiristy, ja numero 3 oli se, että palvelut paranevat. Uskon, että tämä kokonaisratkaisu, kun se syntyy ja saadaan voimaan vuonna 2019, tulee tämän tekemään.

Säästöistä oikeastaan kolme asiaa: 1) valtiolla on vahva ohjaus, 2) nämä päätökset tehdään leveämmillä hartioilla kuin koskaan aikaisemmin ja 3) kilpailua lisätään.

Tämä on minun mielestäni erinomainen sote-ratkaisu yhdistettynä erinomaiseen aluehallinnon ratkaisuun.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä koko sote-uudistuksen ytimeen. Ratkaisunhan piti tuottaa selkeä hallintomalli, joka mahdollistaa tämän integraation, ja asiantuntijat olivat tämän 12 alueen kannalla. Nyt tulee sekava hallintomalli, ja yksityisten palveluntuottajien tulo julkisen rinnalle heikentää nyt tätä integraatiota ja kansalaisille tärkeiden palveluiden kokonaisuuden hahmottamista. (Oikealta: Miten niin?)

Tästä piti syntyä kustannussäästöjä. Onko nyt käymässä niin, että alattekin valmistella tällaista palvelulupausta — kuten näissä virkamiespapereissa sanotaan — jolla kansalaisten palvelut rajataan minimiin, jotta tämä säästö voitaisiin tehdä? Taustamuistiossa todetaan, että nyt on priorisoitava, sairaaloita lakkautettava ja luotava palvelulupaus.

Arvoisa herra puhemies! En tiedä tarkkaan, mikä tuossa oli se kysymyksen osa. Mutta me lähdimme hallituksessa siitä, että meidän piti saada kokonaisratkaisu, joka sisälsi kaksi asiaa. Yksi oli sote ja sote-uudistus, jota me tässä salissa monen puolueen voimin olemme jo yli 10 vuotta yrittäneet saada aikaan, mutta emme ole siinä kollektiivisesti onnistuneet — nyt onnistuimme. Ja toinen kokonaisuus, johonka pyrimme, oli se, että meillä olisi järkevämpi itsehallintoaluemalli kuin nykypäivänä. Ja me päädyimme järjestelmään, jossa on 18 itsehallintoaluetta. Me kävimme myös läpi sen kehikon ja tehtävät, jotka näille itsehallintoalueille kuuluvat, ja sitten päädyimme 15 sote-alueeseen, jolloin siis kolme näistä alueista, jotka eivät ole sote-alueita, ikään kuin tukeutuvat toiseen alueeseen.

Minun mielestäni tämä malli on selkeä ja ne perusperiaatteet, joihinka se pohjautuu, ovat myös hyviä. Korostan vielä, että on ilman muuta selvää, kun lähdemme lainsäädäntöä rakentamaan, että meidän pitää katsoa tarkkaan rahoitus, (Puhemies koputtaa) valinnanvapauskokonaisuus ja itsehallintolakiuudistus.

Arvoisa herra puhemies! Muutos, jota ollaan tekemässä, tehdään niille perusteille, joista on historia olemassa. Samalla pitää nähdä kauas tulevaisuuteen ja muistaa se ykkösasia: Nykymenolla on varmaa, että palvelut rapautuvat. Nykymenolla on varmaa, että terveyserot lisääntyvät. Nykymenolla on varmaa, että meidän rahamme eivät tule riittämään millään lailla.

Hallitus on tekemässä hallintohimmeleiden vallankumouksen. (Välihuutoja) Järjestäjävastuullisia toimijoita on jatkossa 18. Sote-vastuullisia on yhteistyön jälkeen 15. Nykytilanteessa järjestämisvastuussa olevia — niitä toimijoita, joilla on vastuu palvelujen aikaansaamisesta ja olemassaolosta — on hyvän matkaa toista sataa. Puhumattakaan niistä muista, sadoista organisaatioista, jotka tässä purkautuvat.

Ihminen on ykkönen. Ihmisen palvelu, hoivan tarve — se on se palvelulupaus, jonka tämä hallitus antaa.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Vielä edustaja Haatainen.

Arvoisa puhemies! Kysyn vielä pääministerin sijaiselta, ministeri Stubbilta: Nyt nämä virkamiesten arviot perustuivat 12 alueen malliin, selkeään yksiportaiseen hallintomalliin, jolla oli tulossa 3 miljardin säästöt, ja nyt te päädyitte 18:aan ja 15:een alueeseen ja luotte hallintobyrokratiaa. Kysyn vielä kerran: Kun virkamiehet sanovat selkeästi, että nyt on pakko priorisoida, leikata palveluita, sulkea sairaaloita, että enää ei tämä järkevöittäminen riitä säästöjen saamiseksi, niin mitä vastaatte nyt kansalaisille, jotka ovat huolestuneita palveluistaan? Tullaanko priorisoimaan, luomaan palvelukokonaisuuksia, joissa tehdään tietty raja — tämän saatte, ja ylimenevästä pitää maksaa itse tai ottaa päälle vakuutus?

Arvoisa puhemies! Kolme kokonaisuutta tässä vastaukseksi.

Ensimmäinen liittyy uuteen aluehallintojärjestelmään. Siinähän me olemme päätyneet siihen, että järjestämispäätöksen yhteydessä katsomme alueiden kokonaismäärää, siis sote-alueiden kokonaismäärää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos asiantuntijat olivat oikeassa, se haarukka voi muodostua jonnekin 5—12:een, ja jos he olivat väärässä, niin sitten me pidämme kiinni siitä 15:stä. Eli siinä mielessä tämä järjestelmä on selkeä.

Toinen kokonaisuus, joka tähän liittyy, on ne säästöt. Uskon vahvasti siihen, että myös tällä virkavastuulla tehdyllä sote-uudistuksen säästömekanismilla — päivätty 4.11. kello 11.00 — todennetaan se, että kestävyysvajeen 3 miljardia hoidetaan ja että verotus ei kiristy.

Sitten tähän liittyvät, totta kai, ne tavat, joilla me teemme, ja yksi niistä kokonaisuuksista on valinnanvapaus. Haluan tässä korostaa, että valtio tekee sen päätöksen, tekee ikään kuin kehikon ja sen jälkeen suomalainen potilas (Puhemies koputtaa) voi valita yksityisen, kolmannen sektorin tai julkisen puolen.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että meillä on tässä käsittelyssä erittäin tarpeellinen, tärkeä ja erittäin iso uudistus, mitä on tehty jo 15 vuotta vähintäänkin. Hyvä, että hallitus pääsi tästä sopuun nyt, mutta näyttää siltä, että teillä on edelleen erittäin isoja kysymyksiä auki erityisesti tämän valinnanvapauden osalta. Edelleenkään meille ei ole avautunut, kuka valitsee, mitä valitsee ja keneltä valitsee. Nämä ovat kysymyksiä, jotka vaikuttavat tämän soten onnistumiseen ja lopputulokseen.

Arvoisa pääministerin sijainen, valtiovarainministeri Stubb, kysyn vielä kerran teiltä: mistä syntyvät ne säästöt, se 3 miljardin säästö? Te puhutte valinnanvapaudesta, joka minun käsitykseni mukaan päinvastoin lisää kustannuksia. Tekeekö tämä sote-uudistus nyt sen, että tässä tullaan säästämään hoidon saatavuudesta ja laadusta? Nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä meidän kansalaisille.

Arvoisa herra puhemies! Laadusta ei tässä tingitä. Jos me katsomme tätä kokonaispakettia, joka on syntynyt, vaikka parina valinnanvapaus ja säästöt. Valinnanvapaus lisää tasa-arvoa meidän nykyään epätasa-arvoiseen terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmäämme, (Hälinää) jossa ihmisillä, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai ei ole rahaa, ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuuksia saada samantyyppisiä samanaikaisia palveluita. 1) Tämä lisää tasa-arvoa. 2) Se lisää myös valinnanvapautta. 3) Se vähentää jonoja. 4) Se parantaa laatua. Nyt meidän täytyy muistaa, että meidän virkakunta, valtiovarainministeriö, on laskenut, että tällä nykymallilla, joka rakennetaan, (Paavo Arhinmäki: Mistä ne säästöt tulevat?) säästetään 3 miljardia euroa. Ja ne eivät säästy laadusta. Ymmärrän, että salin vasemmalla puolella on vaikea nähdä, että kilpailu voisi jollain tavalla lisätä tehokkuutta ja tulisi säästöjä, mutta voin taata, että näin tulee tapahtumaan.

Arvoisa herra puhemies! Eräs sote-uudistuksen keskeinen tavoite on se, että saisimme integraation paremmin toimimaan terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden ja sitten toisaalta perustason ja erikoissairaanhoidon välillä. Integraatiollahan tarkoitetaan sitä, että nämä palveluketjut olisivat ehjiä elikkä yhteistyö ja jatkuvuus toimisi. Herää se kysymys, että jos hallituksen tavoitteena on kuitenkin lisätä vahvasti kilpailutusta tai kilpailua — pääministerin sijainen, valtiovarainministeri Stubbhan sanoi, että kilpailua tullaan vahvasti lisäämään — niin miten me pystymme turvaamaan sen, että palveluketjut kuitenkin pysyvät ehjinä ja integraatio ei vaarannu. Ja sitten toisaalta kysyisin myös, kun tässä tämänviikkoisessa tiedotustilaisuudessa kävi ilmi, että aiotte myöskin sosiaalipalvelut sisällyttää näihin palveluihin, jotka ikään kuin avataan enemmän yksityisille tuottajille, tälle raha seuraa potilasta ‑mallille, miten te (Puhemies koputtaa) aiotte toteuttaa sosiaalipuolen palveluiden avaamisen yksityiselle. Siellähän on tietosuojaongelmia esimerkiksi, kuten hyvin tiedetään. (Puhemies koputtaa)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja nyt olisi ministerin vuoro.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Alanko-Kahiluoto avasi sen ytimen, mistä on tarkoitus ja mitä välinettä käyttäen on tarkoitus saada kasaan tuo 3 miljardia seuraavan 15 vuoden aikana.

Me olemme tekemässä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämistä. Me olemme yhdistämässä perustasoa ja erityistasoa, saataisiin ne palveluketjut kuntoon tilanteessa, jossa kotona kaadutaan, lonkka murtuu. Mitä tapahtuu tilanteessa, jossa ollaan toimintakykyisenä takaisin kotona? Mikä on se ketju, se kuntoutuksen ketju, jossa on mukana terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa ihmisillä, jotka molempia tarvitsevat?

Nämä keinot, joilla tämä saadaan: Aivan keskeistä on tieto. Tiedolla johtaminen, palvelutarpeen kysyntään vastaaminen tilanteessa, jossa pitää olla tieto, mitä palveluja tullaan tarvitsemaan. Sitä pystytään ennakoimaan. Toisekseen se tiedonkulku on yksi ongelma koko tässä meidän nykymallissamme. Liikaa hajanaisia (Puhemies koputtaa) paloja.

Värderade talman! Vi talar om kanske århundradets viktigaste reform, och det som man borde minnas nu är faktiskt patienten, på vilket sätt servicen ska kunna garanteras på jämlika grunder för alla finländare i det här landet.

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt hieman epäselvyyksiä siinä, mitä hallitus nyt tarkoittaa, kun halutaan jakaa maata 15 hoitoalueeseen mutta ainoastaan 12 alueella olisi niin sanottu täysin päivystävä sairaala. Miksi hallitus haluaa jakaa näitä alueita erilaiseen asemaan jo alusta? Miksi meillä ei ole sitten 15 täyden palvelun päivystyssairaalaa? Mitä tapahtuu aikaisemmille aluesairaaloille? Mitä tapahtuu ylipäänsä ympärivuorokautiselle päivystykselle? Jos katsotaan esimerkiksi Ruotsia, niin Ruotsissa on yli 60 sairaalaa, jotka päivystävät vuorokauden ympäri. Uskooko hallitus todella, että Suomessa pärjättäisiin 12:lla? Minä en usko siihen.

Arvoisa puhemies! Ei usko hallituskaan, että 12 sairaalalla pärjättäisiin, mutta sekin pitää muistaa, että tämä ei ole sairaalalaki, (Hannakaisa Heikkinen: Näin on! — Naurua) vaan tämä on palvelujen pelastaminen tilanteessa, jossa meillä ei ole palvelujen kysyntään nähden riittävästi rahaa, ellei tehdä muutosta, eikä meillä ole ammattilaisia, jotka huolehtivat hoito- ja hoivapalveluista.

Aivan ydintä on se, että tulee palveluketjut. Olen osana tätä työtä tutustunut eri puolilla Suomea jo tähän mennessä siihen, mitä tapahtuu. Varsinais-Suomesta eiliseltä päivältä on erinomainen esimerkki yksi sairaala ‑mallista: yksi johto, yksi rahapussi. Turun yliopistollinen keskussairaala vastaa päivystystoiminnasta niin, että aluesairaaloissakin, kolmessa aluesairaalassa, on jatkossakin ympärivuorokautista päivystystä. Tämäntyyppistä toimintaa ja työnjakoa pitää pystyä saamaan koko Suomeen. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Tässä on kolme hyvää asiaa: hallitus teki päätöksen, hallitus ei ole hajonnut, ainakaan vielä, ja kolmas hyvä asia on tämä valinnanvapaus. Jos se tehdään järkevästi, niin se voi todella olla hyvä, mutta se edellyttää sitä, että se palvelee kansalaisia yhdenvertaisesti.

Jag skulle ställa en fråga till ministern om just det här när det gäller valfriheten. Är det valfrihet till exempel då en Närpesbo insjuknar akut och det inte mera finns 24/7-jour i Vasa och man är tvungen att fara till Seinäjoki, är det då valfrihet?

Elikkä silloin kun närpiöläinen sairastuu ja Vaasassa ei ole enää sitä palvelua, hän joutuu menemään Seinäjoen sairaalaan. (Eduskunnasta: Pääsee!)

Arvoisa puhemies! Meillä oli edellisellä eduskunnalla hallituksen esitys hyvin pitkällä esityksen muodossa eduskunnan käsittelyssä. Me kaaduimme silloin — silloinen eduskunta — perustuslain 121 §:ään, kunnalliseen itsehallintoon. Toinen pykälä, joka perustuslaissa on, joka on se johtotähti, jolla viedään eteenpäin asioita, on, että ihmisellä olisi rahapussin paksuudesta ja kotipaikasta ja myös äidinkielestä riippumatta palvelut saatavilla silloin, kun niitä palveluja tarvitsee. Nämä ovat niitä keskeisiä johtotähtiä, joita kohti matkataan.

Se, mitä tapahtuu Vaasassa, mitä tapahtuu Seinäjoella tarkan päivystyksen osalta, päätetään viime kädessä sillä alueella; alueilla päätetään se, mitä tehdään. Valtion vahvalla ohjauksella — toistan, valtion vahvalla ohjauksella — huolehditaan siitä, että myös siellä Närpiössä on omalla äidinkielellä riittävät päivystyspalvelut saatavilla.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin kysyä, mitä tarkoititte sillä, valtiovarainministeri, että te takaatte, että säästöä syntyy. Se on aika kovin paljon taattu, varsinkin kun valtiovarainministeri olette. Minua hirvittävän paljon heikottaa ja ihmetyttää se, että te olette ripustautunut tähän niin sanottuun valinnanvapauden malliin, Ruotsin malliin. Tästä markkinaehtoisesta mallista, jota te edistätte, on Ruotsissa todettu — aivan suoraan Ruotsin viranomaisten tutkimana — että se ei ole tuottanut säästöä vaan paljon enemmän kustannuksia. Ja te nimenomaan halusitte, että tätä Ruotsin mallia Suomessa edistetään, joten minulle on tullut hyvin epäselväksi, mitä te tarkoitatte sillä, että te tällä valinnanvapauden edistämisellä tulette saamaan aikaan säästöjä. Te pikemminkin tuotatte juuri sen saman ongelman, jossa hyväosaiset ja hyvinvoivat saavat entistä enemmän hoitoa ja heikompiosaiset, sairaat saavat entistä huonompaa hoitoa. Eikö meidän tarkoitus ollut tehdä niin kuin tässä ministeri juuri edellä todisti, saada kaikille (Puhemies koputtaa) hyvää hoitoa?

Arvoisa herra puhemies! Jotta vältetään väärinkäsitykset, niin pitää katsoa tässä kahta kokonaisuutta. Valinnanvapauden osalta me emme ole rakentamassa Ruotsin mallia, emme Tanskan mallia, saati Hollannin mallia, vaan me olemme rakentamassa Suomen mallin, (Paavo Arhinmäki: Mikä se on?) sellaisen, joka sopii meille suomalaisille kaikista parhaiten. Toinen huomio on se, että valinnanvapauden tavoitteena eivät ole ne varsinaiset säästöt vaan valinnanvapauden tavoitteena on se, että meillä olisi tasa-arvoiset ja tasaveroiset sosiaali- ja terveyspalvelut, se, että valinnanvapaus lisääntyisi, ja se, että me saisimme parempia palveluja. Säästöt tulevat siitä, että meillä on vahva valtionohjaus, siitä, että syntyy kilpailua ja sitä kautta tehokkuutta. Toki meillä on vielä pitkä matka mennessä, mutta sovitaanko siitä, että kyseessä ei ole Ruotsin malli vaan Suomen malli?

Arvoisa puhemies! Vasemmisto kannattaa ihmisten valinnanvapautta, mutta me emme kannata yritysten rahastuksenvapautta. Suuri huoli tässä järjestelmässä on se, että kun Ruotsissa esimerkiksi tiedetään, että tämän mallin myötä raha seuraa äveriästä potilasta, tasa-arvo on vähentynyt, terveyserot ovat kasvaneet, niin miten luodaan se Suomen malli, joka takaa sen, että tasa-arvo paranee ja yksityisille yrityksille ei luoda rahantekokonetta. Jos katsoo, miten markkinat ovat reagoineet tähän sote-ratkaisuun ja nimenomaan tähän osuuteen, jossa halutaan yksityisiä tuoda mukaan: yksityisten lääkärifirmojen pörssikurssit ovat nousseet, Attendo ilmoitti välittömästi menevänsä pörssiin. Millä hallitus takaa, että aggressiivisen veronkierron ja veroparatiisien käyttöä ei tuoda mukaan suomalaisen terveydenhoidon rahastukseen? Luottaako valtiovarainministeri Stubb siihen, kun teillä on sekä ministeri Toivakan että ministeri Bernerin kautta omakohtaista tietoa, miten tämä aggressiivinen verosuunnittelu toimii, (Eduskunnasta: Ohhoh!) että heidän tietopohjillaan (Puhemies koputtaa) pystytään nämä virheet korjaamaan?

Herra puhemies! Ei ole ihme, että tässä sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden muutoksen rakentamisessa menee sekaisin. Ei ole ihme, että ihmiset ovat aika ajoin vähän keskustelun tilanteesta vaihdellen enemmän huolissaan ja vähemmän huolissaan siitä, missä neuvolapalvelut ovat tai miten lääkärin vastaanotolle pääsee tai kuinka pitkiä ne hoitojonot ovat. Me olemme rakentamassa nyt vahvalla valtion ohjauksella sitä mallia ja sitä ratkaisua, joka on Suomen malli tähän meidän tilanteeseen. Yksikään copypeistattu ratkaisu ei onnistu meillä jo siksi, että me olemme maailmassa ensimmäisenä tekemässä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteenliittämistä yhden johdon alle yhdelle rahapussille.

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä edustaja Arhinmäen kanssa siitä, että me pyrimme tekemään sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukset nimenomaan ihminen edellä. Ja se oli se, mitä me tavoittelimme tässä kokonaisuudessa, ja teimme ison ratkaisun. Mutta toivoisin myös tiettyä kunnioitusta meidän ministeriaitiomme suuntaan siitä päätöksestä, joka on tehty. Minä haluan henkilökohtaisesti kiittää ministeri Juha Rehulaa ja ministeri Hanna Mäntylää siitä erinomaisesta työstä, jonka he tekivät, jotta me saimme tämän ratkaisun aikaiseksi, enkä haluaisi hirveän mielelläni tähän esimerkiksi sekoittaa verokysymyksiä.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä monet tutkimukset myös viime kaudella ovat jo puoltaneet tätä nyt esitettyä mallia, jossa on nimenomaan ihan mustaa valkoisella esitetty 3 miljardin säästöjä. Ei tämä kyllä niin yllätyksenä voi tulla, ja kuten valtiovarainministeri kuvasi, 10 vuotta tätä ratkaisua on etsitty, että joku on kyllä ollut koomassa, jos tätä yllätyksenä voi pitää.

Mutta tähän sote-ratkaisuun ollaan todellakin liittämässä laajempi, tätä alueellista itsehallintoa koskeva ratkaisu, ja on mielestäni erittäin tärkeää, että hallinto on sitten selvästi sitä alueiden hallintoa alueiden parhaaksi. Ilmeisesti ministeri Vehviläinen, te olette sitten tässä jatkovalmistelussa merkittävässä roolissa, ja haluaisin kysyä ministeriltä: mitkä ovat ne kulmakivet, joille tämä aluehallinto ryhdytään rakentamaan, ja vältetään sitten vaikkapa sitä putkihallintoa ja siiloutumista?

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan tekemässä todellista himmelivallankumousta. Eli olemme kokoamassa (Välihuutoja vasemmalta) alueella aluehallintoa yhteen, meillä on tällä hetkellä satoja kuntayhtymiä, ja myös soten osalta 150 kuntajärjestäjää, ja kun nämä laitetaan kaikki 18:lle itsehallintoalueelle, niin kysymys on maailman luokassa erittäin suuresta, suuresta uudistuksesta, himmelivallankumouksesta — saadaan niitä himmeleitä poistettua.

Mutta mitä tämä itsehallintouudistus tarkoittaa? Haluaisin sen ehkä kiteyttää niin, että itsehallintoalueet tarkoittavat kansanvaltaista aluehallintoa — kansanvaltaista aluehallintoa maakunnissa, siellä 18 alueella. Me olemme nytten linjanneet ne neljä asiaa, joita tämä erityisesti koskee, eli pelastustoimi, ely-keskusten kehittämistehtävät, maakuntien liittojen tehtävät ja ympäristöterveydenhuolto, ja selvitystyö lähtee heti käytiin, (Puhemies koputtaa) ja ripeästi etenemme.

Arvoisa puhemies! Muistutetaanpa nyt mieleen, että mistä tässä sote-uudistuksessa alun perin oli kyse: siis siitä, että tulee isompia kokonaisuuksia, jotka ottavat kokonaisvastuun potilaasta, niin että pompottelu vähenee, niin että potilas saa hoidon oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja nimenomaan oikean hoidon. (Olavi Ala-Nissilä: Oikein ymmärretty!)

Mutta nyt, arvoisa puhemies, (Hälinää — Puhemies koputtaa) tämä markkinamalli, jonka te, ministeri Rehula, olette tähän liittänyt: Esimerkiksi professori Jussi Huttunen, joka on 16 vuoden ajan seurannut tätä sote-uudistusta, on arvioinut, että nyt tämä markkinamalli, joka pirstoo tämän kokonaisuuden, vaarantaa näiden hyötyjen saamisen. Haluan muistuttaa, että me viime kaudella yhteistyössä teidän kanssanne vielä torjuimme tämän tavoitteen. Mikä sai teidät, ministeri Rehula, muuttamaan mielenne?

Ja, kun kysytään, että mistä näitä säästöjä tulee, niin nyt, kun te otitte tämän sekavan hallinnon (Puhemies koputtaa) ja tämän... (Puhemies: Ministeri Rehula vastaa! — Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle)

Arvoisa herra puhemies! Historian oppitunteja voimme tästä asiasta käydä tänään, ja todennäköisesti ensi viikon keskiviikkona jatkamme tätä historian opetusta toinen toisillemme, siitä, mitä on matkan varrella tapahtunut, (Sari Sarkomaa: Katse eteenpäin!) milloin parlamentaarisesti kaikkien kanssa yhdessä, milloin erilaisilla luvuilla. Niitä on vilkkunut vuosien varrella ihan riittävästi. Tämä on muuten pienin luku, joka toistaiseksi on ollut käsittelyn pohjana. Hallitus on linjannut, että niitä hartioita on nyt tämä määrä, jotta voidaan palvelutarpeeseen vastata. Toisekseen: hallitus on linjannut kokonaisuuden, jossa on vahva valtio, jossa on hallintohimmeleitten purkamisoperaatio, jossa on huolehdittu siitä, että ihminen, joka palvelua tarvitsee, saa sen oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, silloin kun se tarve on.

Arvoisa puhemies! Juuri näin: ei vain rakenne, vaan ennen kaikkea ihminen. Otan esimerkin ihmisen näkökulmasta. Meillä on työssä käyvä henkilö, joka on selkänsä kanssa vaivainen. Hän tarvitsisi hoitoa, hänen pitäisi päästä leikkaukseen. Useimmiten hän saattaa joutua odottamaan puoli vuotta, ja samaan aikaan me maksamme, niin työnantaja kuin meidän Kela maksaa, hänelle sairauspäivärahoja, jolloin me joudumme kysymään, onko meidän järkevää maksaa ihmisen sairastamisesta esimerkiksi 10 000 euroa hänen odotusaikanansa. Silloin peruskysymys on, että onko nyt tehty ratkaisu sellainen, että me voimme todella yksikanavaisen rahoituksen tehdä ja tehdä rakenteen, jossa selkäpotilas pääsee heti hoitoon, yhteiskunta säästää ja saamme myös lisää työpäiviä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on linjannut sen muutoksen, jota ollaan tekemässä, sen muutoksen peruspaalut, ankkuroinut julkisen palvelun, ankkuroinut sen, että jatkossakin meillä on vahvoja julkisia toimijoita, jotka viime kädessä huolehtivat aina siitä, on sitten kyseessä perustason tai erityistason palvelut, että palvelut ovat saatavilla. Toisekseen peruskivet rahoituksen ja sen ihmisen oman valinnanvapauden rakentamiseksi on nyt paalutettu niin, että valmistelu voi tästä jatkua.

Tälläkin viikolla on uutisoitu useammassa aviisissa, että sote-sopu on syntynyt. Sote-sopu on syntynyt sillä hetkellä, kun eduskunta on lain hyväksynyt ja lainsäädännön hyväksynyt kevättalvella 2017. Ja se on se tähtäin, että ihminen saa ne palvelut tarvitessaan.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että on löytynyt nyt ratkaisu sote-uudistuksen eteenpäinviemiseen. Se ei ole kaikilta osinsa ideaalinen, mutta pääasia, että saamme jatkossa leveille hartioille ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut, jotta ihmiset saavat hyvää terveyshoitoa jatkossakin tai se paranee, jotta lääkäriin pääsee.

Mutta kun kysymyksessä on myös sosiaalipalvelujen laaja uudistus, niin haluaisin kysyä tarkemmin, onko sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta ja palveluketjuista vielä suunnitelmia tai ajatuksia. Kuinka esimerkiksi vammaisten palvelut, lastensuojelu, vanhustenhoito tullaan jatkossa järjestämään? Tuleeko vammainen henkilö saamaan uudistuksen jälkeen parempaa hoitoa ja parempia sosiaalipalveluita ja ennaltaehkäisyä?

Arvoisa herra puhemies! Meillä on jatkossakin terveydenhuoltolaki, sosiaalihuoltolaki, vammaispalvelulaki, lastensuojelulaki, erillislainsäädäntö, joka ohjaa sitä tekemistä, joka antaa lainsäädäntö-, normitasoisen pohjan niille palveluille, joita perustuslainkin turvaamalla tavalla ihmisille annetaan. Ei tämä erityislainsäädäntö, sisältölainsäädäntö tästä mihinkään katoa. Nyt haetaan sitä, että laajemmilla hartioilla, osaamista tiivistämällä mahdollistetaan se, että kun on yhä enemmän esimerkiksi moniongelmaisia nuoria, kun perheet ovat moniongelmallisissa tilanteissa, niin nämä palveluketjut olisivat sellaisia, että sitä osaamista olisi kunkin tilanteen edellyttämällä tavalla.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Arvoisat edustajat, tähän teemaan palataan ensi viikolla pääministerin ilmoituksen pohjalta. Silloin käydään 2,5 tunnin mittainen keskustelu. — Tähän keskusteluun viimeinen puheenvuoro, edustaja Tölli.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on historiallinen. Se merkitsee organisaatioiden merkittävää selkeyttämistä ja luo edellytykset tehokkaalle johtamiselle, tiedolla johtamiselle ja sille, että potilas tai ihminen hoidetaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Organisaatio sinänsä ei tuo säästöjä — SDP näyttää uskovan organisaatioon sinänsä — mutta tämä luo edellytykset tietojärjestelmien yhtenäistämiselle. Haluan kysyä erityisesti peruspalveluministeriltä: minkä merkityksen arvioitte olevan juuri näillä asioilla, että tämä luo mahdollisuuden tehokkaalle johtamiselle, uusille hoitokäytännöille ja sille, että ihmistä hoidetaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

Arvoisa herra puhemies! Meidän on välttämätöntä saada tieto liikkumaan, itse kunkin, jokaisen suomalaisen, tiedot esimerkiksi lääkityksestä tai aikaisemmasta hoidosta, riippumatta siitä, missä me kulloinkin olemme. Se on välttämätöntä. Luodaan ne perustat, jotka mahdollistavat sen, että näistä nykyisistä tietojärjestelmien sokkeloista päästään tilanteeseen, jossa ei tule seiniä, joihin törmätään, vaan se tieto kulkee, ollaan sitten missä päin Suomea tahansa — aivan keskeinen asia oikean hoidon ja hoivan kannalta. Toisekseen, se tulevaisuus, johon varaudutaan, on senkaltainen, että sitä ei tarvitse ennustaa, (Puhemies koputtaa) mutta mitä parempi tieto meillä on hoidon ja hoivan tarpeesta esimerkiksi eri alueilla, — alueelliset erot ovat tässä isoja — niin sitä paremmin me onnistumme ja sitä paremmin meidän rahat riittävät.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus todella tarvitaan, mutta hallitus valmisteli eilen lausunnoille myös esityksen, jota ei tarvita. Kyse on pakkolakipaketista, jossa hallitus omakätisesti, yksipuolisesti lähtee leikkaamaan ihmisten lomarahoista 30 prosenttia. Ensimmäisestä sairauspäivärahakorvauksesta tulee palkaton, eli sitä ei korvata. Vuosilomapäiviä leikataan, ja arkipyhät muuttuvat palkattomiksi.

Hämmentävää hallituksen lausunnoille lähtevässä esityksessä oli kaksi asiaa. Nämä on muodollisesti tarkoitettu määräaikaisiksi, niin kuin pääministeri eduskunnalle sanoi, mutta samalla sanoitte, että tosiasiassa tarkoitus on tehdä pysyviä lakeja, pysyviä vaikutuksia leikkauksista. Miten tämä ristiriita on mahdollinen?

Toiseksi, valtiovarainministeriön korkea virkamies, apulaisbudjettipäällikkö, myönsi, että voi jopa sanoa, että kolmen vuoden aikana tämän paketin vaikutukset ovat negatiiviset taloudelle eli työllisyys heikkenee kotimaisen kysynnän heikentyessä. Eli eikö olisikin parempi tehdä silloin pitkän aikavälin palkkamalttia korostava (Puhemies koputtaa) palkkaratkaisu, jolloin ei tule lyhyen aikavälin negatiivisia vaikutuksia mutta talouden tila paranee?

Arvoisa herra puhemies! Tavoitteenahan tässä on kaksi asiaa: lisätä työllisyyttä ja kasvua. Ja se on ilman muuta selvää, että kun tehdään tiettyjä kiristäviä toimenpiteitä, olivat ne sitten budjetin kautta tai muutoin lainsäädännön kautta, niin niiden lyhyen tähtäimen vaikutus voi olla taloutta supistava. Mutta ehkä yhden virheen haluaisin tuosta korjata, ja se on se, että valtiovarainministeriön ja myös tämän lakipaketin arvioissa puhutaan siitä, että tämä paketti toteutuessaan lisäisi työpaikkoja Suomeen 52 000. Se on se arvio, joka on esitetty tässä lakipaketissa.

Te ehkä panitte tuossa, joskin ihan oikein, vastakkain määräaikaisuuden substanssissa ja sitten määräaikaisuuden siinä, missä vaiheessa rajoitetaan työmarkkinoiden oikeutta sopia tässä kysymyksessä. Alusta saakka, kuten pääministeri on monesti todennut, määräaikaista on se kolme vuotta, vähän päälle, jonka aikana työmarkkinajärjestöille ei anneta mahdollisuutta säätää järjestelmää tässä asiassa, ja sitten taas substanssi pysyy sellaisenaan. Se on pysyvä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen yhteiskunta on perustunut sopimusyhteiskuntamalliin, ja keskeinen osa sitä on ollut se, että työmarkkinoilla on päästy ratkaisuihin. Niiden lähtökohtana on ollut molemminpuolinen neuvottelutavoite, ja siitä on päästy sopimukseen.

Nyt porvarihallitus on kääntänyt selkänsä tälle sopimusyhteiskunnalle. Ensin te teitte niin sanotun sisilialaisen tarjouksen, jossa te Etelärannan toiveiden mukaisesti määrittelitte ensin lopputuloksen, ja kun ay-liike ei suostunut itse leikkaamaan palkkojaan, pidentämään työaikaansa ja heikentämään työehtojaan, niin te olette nyt tuoneet tämän pakkolakipaketin. Te olette leikkaamassa keskituloiselta, useimmissa tapauksissa julkisen sektorin naisvaltaiselta alalta tulevalta palkansaajalta vuositasolla noin 1 200—3 000 euroa etuja näillä, mitä edustaja Niinistö täällä mainitsi. Tämän on arveltu johtavan sekä ostovoiman vähenemisen kautta että muiden seurausten kautta jopa 20 000 työpaikan vähenemiseen. (Puhemies koputtaa) Mitä järkeä tässä on, arvoisa pääministerin sijainen?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pääministerin sijainen ensin, sitten ministeri Lindström.

Arvoisa herra puhemies! Aina on hyvä palata siihen isoon kuvaan. Meillä talous tällä hetkellä sakkaa, ja jotta me saamme myönteisen kierteen, tarvitsemme kilpailukykyä. Sitä seuraa vienti, sitä seuraa kasvu, sitä seuraavat työpaikat, sitä seuraavat verotulot ja sitä seuraa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan taso.

Me joudumme tekemään nämä päätökset tässä vaiheessa, mutta meidän ovemme on ollut alusta saakka auki sille, että työmarkkinajärjestöt löytävät korvaavat toimenpiteet tässä niin sanotussa 5+5-ratkaisussa, jossa me siis panimme ensimmäiset 5 prosenttia pöytään ja maltillinen palkkaratkaisu on se toinen. Jos tässä matkan varrella saamme työmarkkinaosapuolilta todennettavasti sellaisen ratkaisun, jonka voimme laskea ja todentaa, niin mikä ettei.

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten valtiovarainministeri tuossa totesi, tämähän ei tietenkään ole mikään mukava asia — olen sen sanonut monta kertaa — mutta hallitus on pakotettu tässä taloustilanteessa tekemään kipeitä päätöksiä ja viemään omaa linjaansa eteenpäin. Sen takia tämä paketti on tehty. Mutta koko ajan on ollut neuvotteluyhteys työmarkkinaosapuoliin, ja se keskustelu on ollut erittäin rakentavaa. Ja nyt kun tämä lähti lausunnoille, niin tästä on mahdollisuus sitten asiantuntijoiden — liittyen työelämään, työoikeuteen, perusoikeuksiin — antaa lausunto, jonka jälkeen sitten hallitus tekee arviot näitten lausuntojen vaikutuksista, ja sen jälkeen, jos työmarkkinajärjestöt tekevät paremman tarjouksen, me voimme vetää tämän esityksen pois.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen tähän kahden edustajan jo esittämään kysymykseen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Tosiaan se eilinen ulostulo valtiovarainministeriöltä oli paljastava siinä, että samaan aikaan Akava laski sen, että teidän pakkolakipakettinne leikkaa jopa 8 prosenttia julkisella sektorilla työskentelevien ihmisten palkoista. Eli te olette valmiita vaarantamaan näitten ammattien arvostuksen: puhutaan sairaanhoitajista, lastentarhanopettajista, poliiseista, elintärkeistä yhteiskunnallisista tehtävistä, joiden merkitystä ei sovi väheksyä. Ja te perustelette tätä, että pitää tehdä kovia taloudellisia päätöksiä, jotta talous lähtee nousuun. Mutta kun valtiovarainministeriön virkamies itse sanoo, että tämä lyhyellä aikavälillä aiheuttaa enemmän negatiivisia vaikutuksia kuin positiivisia vaikutuksia talouteen, niin eikö nyt olisi järkevämpää tarttua sopimisen tiehen, (Välihuutoja) jossa työmarkkinajärjestöt sopivat pitkän aikavälin palkkamaltista? (Puhemies koputtaa) Saadaan ne positiiviset vaikutukset mutta vältetään ihmisten ammattien (Puhemies koputtaa) polkeminen ja ihmisten toimeentulon vaarantaminen jopa viemällä 2 000 euroa kuussa tienaavalta ihmiseltä saman verran vuositasolla ansiota pois. (Ben Zyskowicz: Ja kuka estää sopimasta?)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Nyt on hallituksen edustajan vuoro — pääministerin sijainen ilmeisesti?

Arvoisa herra puhemies! Kuka estää sopimasta? (Naurua — Hälinää — Puhemies koputtaa) Me olemme siinä tilanteessa, jossa Suomen on löydettävä rakenteellisia uudistuksia, mistä me kaikki olemme vastuussa. Uskon, että jokainen suomalainen ymmärtää sen. Ja silloin, kun tehdään uudistuksia, ne eivät koskaan ole helppoja.

Meidän ongelmamme on se, että me ylimitoitimme hyvinvointiyhteiskuntamme tulot vuodesta 2000 eteenpäin noin 3 prosentin kasvuolettamaan, ja nyt me elämme sen todellisuuden kanssa, että meidän kasvumme tulee olemaan seuraavat 10 vuotta noin prosentin luokkaa. Silloin pitää tehdä erilaisia toimenpiteitä. Yksi niistä on työmarkkinajärjestelmän uudistaminen, toinen niistä on budjetin sopeuttaminen ja tasapaino. Ne eivät ole ketään vastaan. Me pyrimme tekemään ne oikeudenmukaisesti, mutta ne eivät koskaan tietenkään tunnu (Puhemies koputtaa) niiden kohteesta oikeudenmukaiselta.

Arvoisa puhemies! Arvoisa hallitus, osaamattomuudellanne työmarkkinalogiikassa ja työmarkkinoiden toimivuudessa otatte kyllä erittäin suuren riskin, ja sen riskin maksajana on suomalainen yhteiskunta mahdollisesti. Se voi tulla tosi kalliiksi, kun vaihtoehtona on monen talousasiantuntijan, monen professorin näkemys siitä, että olisi toinen tie, järkevämpi tie, jolla maltillisella palkankorotuslinjalla samaan aikaan meidän verrokkimaissa tehdään tuntuvia palkankorotuksia, tämä yksikkökustannuskilpailukyky tasoittuu nopeaa vauhtia. Tällaisella, että te lyötte kiinni päämäärän ettekä jousta siitä, te otatte sen riskin, että työmarkkinatilanne kärjistyy, tulee palkankorotusvaatimuksia, revanssihenkeä, ja silloin myöskin se pitkä tähtäin tästä suomalaisesta kilpailukyvystä vaarantuu kohtalokkaalla tavalla. Kuunnelkaa nyt talousasiantuntijoita, mutta kuunnelkaa myöskin kokeneita ammattiyhdistys- ja työmarkkinajohtajia.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Uotila, te sanotte, että hallitus ottaa suuren riskin. Vielä suuremman riskin ottaisimme, jos emme tekisi mitään. (Välihuutoja) Kun te vetoatte asiantuntijoihin: Minä kunnioitan asiantuntijoita. Aina ilmestyy yksi asiantuntija, joka sanoo, että tämä tie on oikea. Sen jälkeen ilmestyy toinen, joka sanoo, että ei kun tämä tie on oikea. Hallituksen pitää päättää, mikä on se tie, ja me olemme valinneet tämän, ja me olemme koko ajan kertoneet, että jos tulee parempi esitys, me vedämme pakkolait pois.

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Lindström sanoo, että hallituksen on pakko päättää, niin tässä on nyt kyllä joku ihan perusteellinen väärinkäsitys. Ei teidän ole pakko päättää, eivätkä teille oikeastaan kuulukaan palkat. On paljon muita asioita, joista teidän todellakin pitää päättää, mutta kyllä länsimaisessa yhteiskunnassa vakiintunut ajattelu on se, että palkoista ja työehdoista päättävät palkansaajat ja työnantajat ja heitä edustavat järjestöt. Täällä on puhuttu näistä eri maiden malleista: Ruotsin malli, Tanskan malli ja sitten Suomen malli. Nyt se malli, jota te, ministeri Lindström, rakennatte, se on todellakin aivan erikoinen, täydellinen poikkeama niin Suomen kuin muidenkin länsimaiden mallista. Te olette tekemässä pakkolakeja, joilla leikataan työntekijöiden palkkasuhteen ehtoja ja konkreettisesti palkkoja. Se on erittäin kova linja. Pidän tätä hyvin kyseenalaisena myös perustuslain kannalta. Kysynkin, ministeri Lindström, kun te ennen vaaleja sanoitte, että te puolustatte suomalaista työmiestä: (Puhemies koputtaa) oletteko te todella valmis esittelemään nämä lait eduskunnalle?

Arvoisa herra puhemies! Olen, jos siihen tilanteeseen tullaan. Se on minun velvollisuuteni. Kun te sanotte, että ei ole pakko päättää: kyllä joskus on pakko tehdä päätöksiä eikä aina vain mennä sillä lailla, että kyllä joku tulee, joku ihme, ja pelastaa meidät. Sanotte, että tämä on aivan erikoinen malli. Niin on erikoinen tilannekin. Suomi on semmoisessa tilanteessa, että tässä on pakko tehdä asioita. Kuten äsken sanoin, nämä lait lähtevät lausunnolle, ja siinä voidaan ottaa sitten kantaa myös näihin perustuslaillisiin ongelmiin, ja kun virkavastuulla tätä asiaa on valmisteltu, niin hallitus on sitä mieltä, että nämä eivät ole perustuslain vastaisia, koska ne ovat tarkkarajaisia, ne kohdistuvat vain rajoitettuun osaan työ- ja virkaehtosopimusten sisällöistä, niillä ei puututa voimassa oleviin työehto- ja virkaehtosopimuksiin ja sopimusrajoitukset ovat voimassa määräajan. Muun muassa näistä syistä me uskomme tähän, että tämä on perustuslain mukainen, mutta asiantuntijathan sen sitten päättävät.

Arvoisa puhemies! Meitä on iso joukko, jotka toivovat ja jopa uskovat, että vielä on aikaa, vielä on mahdollisuus saada aikaan yhteiskuntasopimus. Ja kun valtiovarainministeri totesi, että ovi on edelleen raollaan, niin totta kai meitä kiinnostaa kuulla, voitteko sanoa jotain: voiko näissä neuvotteluissa edelleen syntyä senkaltainen tulos, ettei tämä päämäärä, jonka oppositio on jo lyönyt lukkoon, toteutuisi vaan syntyisi mahdollisuus saada aikaan ratkaisu, jolla saataisiin yhteiskuntarauha ja kasvulle edellytyksiä?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pääministerin sijainen.

Arvoisa herra puhemies! Kuten varsinainen pääministeri on moneen otteeseen todennut, niin me olemme valmiita ottamaan vastaan sellaisen ehdotuksen, joka täyttää 5+5-kriteerit, ja meidän käsityksemme mukaan työmarkkinajärjestöt käyvät tällä hetkellä neuvotteluja tästä kokonaisuudesta, ja kuten työministeri tuossa äsken totesi, me olemme valmiita ottamaan vastaan sen neuvottelutuloksen ja arvioimaan sen kokonaisuuden osana meidän lainsäädäntöpakettia. Minun mielestäni Suomen yhteiskunnan näkökulmasta on myös tärkeätä, että tällä hetkellä panostamme kahteen asiaan näiden lainsäädäntötoimenpiteiden lisäksi: yksi on palkkamaltti ja toinen on työrauha.

Arvoisa puhemies, herr talman! On aivan selvää, että tämä taloustilanne on niin vaikea, että jos Suomi ei olisi euromaa, niin oltaisiin varmasti jo tässä vaiheessa devalvoitu meidän taloutta. Nyt se ei ole mahdollista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työmarkkinauudistuksia tarvitaan. Mutta sitten tarvitaan myös luottamusta, ja se on ehkä se suurin haaste tällä hetkellä, että luottamusta ei tunnu puolin ja toisin löytyvän.

Sitten kyseenalaistetaan aika paljon näitä lukuja. Te, herra valtiovarainministeri, totesitte, että 52 000 työpaikkaa — se on ihan hyvä saavutus, jos näin on. On vain selvää, että kaikille ei ole avautunut, mistä ne työpaikat syntyvät ja miten. Tässä hallituksella on pieni viestinnällinen haaste.

Olisin kysynyt ministeri Lindströmiltä sitä, että kun ainakin meidän ryhmässä on oltu vakuuttuneita siitä, että paikallinen sopiminen on se, millä oikeasti saadaan jotain aikaiseksi ja säilytetään myös työpaikkoja, niin miten tämä asia nyt etenee ja miten luodaan sitä luottamusta, mikä on se pohja sille, että paikallinen sopiminen ja malli saadaan toimimaan pitkässä juoksussa.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Haglund puhui todella hyvän puheenvuoron. Eli tämä paikallinen sopiminen on asia, jossa on — minä näen — mahdollisuuksia, kunhan se tehdään oikealla tavalla. Se etenee nyt sillä lailla, että me olemme sitä pureskelleet kertaalleen hallituksen piirissä ja pureskelemme vielä monta kertaa. Että me katsomme sen aivan atomeiksi, millä tiellä me lähdemme etenemään. Meille tietysti, niin kuin täällä varmaan kaikille, jotka näihin asioihin ovat perehtyneet, se kulminaatiopiste tulee siitä, lähdetäänkö tässä menemään niin sanotusti TES-teitse vai lakiteitse. Tämä on se iso linja, joka hallituksen täytyy päättää, ja sitä ei ole vielä päätetty.

Arvoisa puhemies! Meillä on todellakin käsillä tässä hyvin tärkeä uudistus, josta on tarpeen selvästikin useaan kertaan keskustella. Sille on annettu useita nimiä, joita voidaan perustella. Aivan yhtä hyvin tätä voidaan kutsua kilpailukyvyn edistämispaketiksi tai aivan yhtä perustellusti työpaikkojen pelastuspaketiksi.

Mutta silti tähän kysymykseen tuntuu liittyvän paljon väärinkäsityksiä, erityisen paljon ehkä täällä salissa. Yksi jatkuvasti esiin nouseva kysymys on tämä, miksi tätä edistetään tällä tavoin. No, hallitushan kerta toisensa jälkeen on osoittanut olevansa kuunteleva ja yhteistyökykyinen ja erittäin yhteistyöhaluinen ja edelleen on korostanut sitä tänäänkin täällä. Tämä väärinkäsitys lienee jo oiottu.

Mutta ehkä vielä kerran kannattaa tuoda esiin, miten tämä paketti edistää kilpailukykyä ja vientiä, kuten meidän valtiovarainministerimme on todennut näistä kuudesta askeleesta. Voisin asianomaisilta ministereiltä vaikka molemmilta kysyä: miten tämä tuo meille kasvua, miten tämä tuo meille työllisyyttä?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Jaha, kuka aloittaa? Pääministerin sijainenko? Ministeri Stubb. (Jari Myllykoski: Vaikea kysymys!)

Arvoisa herra puhemies! Näistä kuudesta askeleesta, jos pilkotaan vain se ensimmäinen, joka on se kilpailukyky: Otan tästä vaikkapa arvioinnin ja selvityksen sivulta 34 ja totean, kun katsotaan tätä toimenpidekokonaisuutta, että 5 prosentilla voidaan arvioida parannettavan yksityisen sektorin työllisyyttä noin 52 000 hengellä. Jos työllisyys lisääntyy pysyvästi 52 000 hengellä, julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi noin 0,5 prosenttiyksikköä. Kyse on todellakin kokonaisuudesta, eli tämä ensimmäinen 5 prosenttia ei ole se, joka ratkaisee Suomen tulevaisuuden, yhtä tärkeä on se toinen 5 prosenttia, jossa peräänkuulutetaan palkkamalttia, ja yhtä tärkeä on itse asiassa se kolmas 5 prosenttia, jolla uudistetaan meidän työmarkkinajärjestelmäämme vaikkapa ansiosidonnaisen tai paikallisen sopimisen kautta. Nämä ovat ne toimet, joita me pystymme (Puhemies koputtaa) lainsäätäjinä tekemään. Sen jälkeen loppupelissä on kyse siitä, tuottavatko suomalaiset yritykset sellaisia palveluita ja tuotteita, jotka maailmalla myyvät.

Arvoisa puhemies! Te kysyitte, mikä estää sopimasta. Se estää sopimasta, että rakennetaan alusta, jossa suositaan toista osapuolta. Ja sopimusta edistäisi se, että hallitus olisi yhteydessä myös työnantajapuoleen ja sopisi tai ajaisi, painostaisi sille puolelle hieman joustoa näihin järjestelyihin.

Mutta sitä ihmettelen tässä paketin kokonaisuudessa, kun me puhuimme äsken sotesta, että tässä teidän omassa paketissanne lukee, että nämä esitykset todennäköisesti lisäävät sitä, että ihmiset menevät sairaana töihin. Ne todennäköisesti lisäävät myös sitä riskiä, että pitkät sairauspoissaolot lisääntyvät. Miten näillä edistetään kansantaloudellista hyvää?

Ja jos katsotaan tätä lomakokonaisuutta, niin te olette rakentamassa semmoisen leikkurin, joka leikkaa lomia tai lomarahoja niiltä ihmisiltä, jotka ovat tällä hetkellä töissä. Mutta sitten te sanotte, että ne, jotka solmivat uuden työsopimuksen, saavat sitten lomarahasta pienen osan lakisääteisesti. Tästä seuraa (Puhemies koputtaa) sellainen sekametelisoppa, että tämä paketti työllistää lähinnä työoikeusjuristeja. (Ben Zyskowicz: Ei pidä väheksyä juristeja!)

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Filatov on tietenkin oikeassa siinä, että eihän tämä mikään täydellinen paketti ole. Mutta nämä ovat ne keinot, mitä hallitus voi käyttää. Näihin me olemme päätyneet, ja totta kai niissä on ongelmia, kyllähän me sen tiedämme ja myönnämme, mutta kuten on sanottu moneen kertaan, tämä on se ainoa tapa, millä me voimme tähän kustannuskilpailukykyyn puuttua. Ja jälleen kerran ovi on selällään apposen auki, tervetuloa esittelemään parempi vaihtoehto. Me olemme ihan herkällä korvalla kuulemassa niitä vaihtoehtoja, ja uskon, että työmarkkinajärjestötkin miettivät näitä ja sieltä saattaa tulla ihan hyviä vaihtoehtoja. Odotetaan nyt, mikä on heidän tarjouksensa.

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut opposition taholta varsin yllättäviä puheenvuoroja. Ensin edustaja Uotila totesi täällä, ettei arvosteta sopimista. Mitä muuta on tehty koko tämän hallituskauden ajan kuin odotettu sitä, että työmarkkinajärjestöt pystyvät sopimaan? Ja edelleen täällä on ilmoitettu, että ollaan valmiita hyväksymään, jos sieltä riittävän kunnianhimoinen ehdotus tulee.

Sitten edustaja Niinistö kertoi täällä, että älkää tehkö tätä lakipakettia vaan tehkää maltillinen palkkaratkaisu. No, olennainen osa tätä on maltillinen palkkaratkaisu, mutta se ei yksin riitä siihen kilpailukykyongelmaan, joka meillä tällä hetkellä on.

Ja sitten vielä edustaja Heinäluoma totesi, että eihän meidän pitäisi tällaisista asioista päättää ollenkaan. Eli meidän pitäisi siis toimia niin, että annetaan Suomen mennä vain vapaassa pudotuksessa alamäkeä kohden, jotta työttömyys nousee ja jotta meidän hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja romuttuu. Ei kai hallitus voi toimia tällä tavalla?

Arvoisa herra puhemies! Ei voi. (Naurua)

Kyllä tässä ollaan aika lailla ytimessä. Se siis koskee sitä kysymystä, saavatko vapaassa länsimaassa palkansaajat ja työnantajat sopia palkoistaan vai onko niin, että edustaja Satonen, ministeri Stubb ja ministeri Lindström päättävät palkkaleikkaukset? Tämä on ihan ytimessä nyt, arvoisat edustajat. Onko todellakin niin, että te pakkolailla leikkaatte työntekijöiden palkkoja, kun teidän on muka pakko? Ei tämmöistä länsimaissa tapahdu, vaan järjestöt sopivat palkoista, eikä hallitus mene sinne työnantajan pukukoppiin, niin kuin te olette nyt tehneet ja sotkette nämä neuvottelut tällä tavalla.

Jos te ette olisi tätä pakkohommaa lähteneet alun perin tekemään, niin luulenpa, että meillä olisi kohtuullisen tasapainoinen sopimus, jossa ei kyllä niin paljon heikennettäisi työntekijöiden etuja kuin te nyt haluatte — mukaan lukien ministeri Lindström, joka ennen vaaleja lupasi moneen kertaan puolustaa suomalaista työmiestä. Nyt hän toteuttaa erittäin kovan leikkausohjelman täydellisellä pakolla länsimaiden sääntöjen vastaisesti. Onko näin, ministeri Lindström?

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut sitä mieltä, että paras yhteiskuntamalli on liberaali demokratia yhdistettynä sosiaaliseen markkinatalouteen. Mutta siinä vaiheessa, kun kyseenalaistetaan länsimaisen demokratian perusolemus, joka siis on se, että vaaleilla valitut kansanedustajat ottavat loppupelissä vastuun sekä työllisyydestä että kasvusta lainsäädännön kautta, minun mielestäni me olemme demokratian rajamailla. Se on ilman muuta selvää, että tämä hallitus ja tämä eduskunta ottavat vastuunsa. Yhtä selvää on se, että me pidämme sopimusyhteiskuntaa edelleen ja tulevaisuudessa tärkeänä osana länsimaista demokratiaa. Mutta jos sopimuksen kautta ei päästä yhteisymmärrykseen, loppupelissä vastuu on, edustaja Heinäluoma, myös teillä.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja vielä tämän kysymyksen alkuperäiset esittäjät elikkä edustaja Niinistö ja edustaja Uotila.

Arvoisa puhemies! Olen todella huolissani siitä, mitä ministeri Stubb äsken sanoi. Siinä ei ollut mitään liberaalia. Te sanoitte, että hallituksen pitää normittaa uudella normilla se, mikä voi olla maksimipalkka tai mikä voi olla maksimisairauspäivärahan korjaus, ohi vapaan sopimisen työntekijän ja työnantajan kesken. Te olette tekemässä pakkolakia, jota ei ole länsimaisessa työoikeudessa nähty, että työntekijän oikeuksille luodaan kattoja.

Mutta tämä putkiajattelu häiritsee minua vielä enemmän. Minäkin haluan, ja vihreät haluaa, sellaista talouskasvua tukevaa politiikkaa, jolla Suomi nousee. Mutta te olette vaarantamassa niitä muita osioita tässä kustannuskilpailukyvyn parantamisessa sillä, että te teette pakkolakipaketin, josta valtiovarainministeriön omat virkamiehet sanovat, että tästä on taloudelle lyhyellä aikavälillä vain haittaa ja se vaarantaa halun sopia paikallista sopimista, joka on monin tavoin tehokkaampaa, se vaarantaa halun tehdä pitkän aikavälin palkkamalttisopimus. Nämä olisivat parempia keinoja nostaa taloutta. (Puhemies koputtaa) Oletteko, hallitus, valmiita korostamaan näiden kahden muun osuuden merkitystä ja vetämään pakkolakipaketin pois, jos ne toteutuvat paremmin?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja nyt vastaus hallituksen puolelta, pääministerin sijainen.

Arvoisa herra puhemies! Tarkastin vielä tuossa, mitä valtiovarainministeriön virkamies Juha Majanen on todennut, ja ehkä, edustaja Niinistö, koko teidän kysymyksenne premissi on väärä, koska te siteeraatte apulaisbudjettipäällikkö Majasta väärin. Hän on todennut, että jos kolmen vuoden päästä työehdot palautuisivat ennalleen, niin tällä olisi kokonaisuutena kielteiset vaikutukset. Eli yksikään VM:n virkamies ei ole todennut tuota, mitä te äsken väititte. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Edustaja Uotilalla on puheenvuoro.

Arvoisa herra puhemies! Tämä nyt ainakin tarkoittaa sitä, että ensimmäiseen kolmeen vuoteen positiivista kehitystä ei näillä ratkaisuilla tulla saamaan. Se nyt on fakta, ja se on tullut virkamiehen sanomana selväksi. Eikä tule siitä eteenkään päin. Ja mikä oli se lähtötilanne: Sopimusyhteiskunta, jota te sanotte kunnioittavanne, lähtee siitä, että meillä on työmarkkinaosapuolet, ne tekevät ratkaisuja, ne tuovat pöytään omat ehdotuksensa esimerkiksi työmarkkinaratkaisuksi ja niin edelleen. Tällä kertaa te olette tulleet tähän väliin ja ottaneet neuvot vain työnantajapuolelta. (Eero Heinäluoma: Näinhän se on!) Te olette suoraan ottaneet sieltä ja heidän kanssaan yhdessä todenneet, että enää sitä periaatetta, että osapuolet tuovat omat neuvottelutavoitteensa, (Puhemies koputtaa) työntekijäpuoli omansa, työnantajapuoli omansa, ei toteuteta. Ja siitä asti tämä koko kuvio on mennyt pieleen.

Arvoisa herra puhemies! Meidän hallitusohjelman nimi on Ratkaisujen Suomi. Tämä hallitus on tehnyt kunnianhimoisen hallitusohjelman. Tämä hallitus on käsitellyt Suomen historian suurinta ja vaikeinta turvapaikkakokonaisuutta. Tämä hallitus teki heti alussa vaikeat euron tulevaisuuteen ja Kreikkaan liittyvät päätökset. Tämä hallitus on tehnyt yhteiskuntasopimuksen korvaavat toimenpiteet. Tämä hallitus on tehnyt sote- ja aluehallintoratkaisut. Tämä hallitus tulee tekemään ratkaisut myös paikallisesta sopimisesta ja ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Tarkoittaako tämä sitä, että seuraavat kolme vuotta ovat pelkkää nousujohteista? Ei tietenkään, mutta jonkun on nämä päätökset tehtävä, ja se on tämä hallitus, ja kolmen vuoden päästä tulokset nähdään.

Arvoisa puhemies! Isänpäivän jälkeen on julkisuuteen tuotu vanhustenhoidossa esiintyneitä vakavia epäkohtia. Useissa ympärivuorokautisissa yksiköissä henkilöstön määrä suhteessa hoidettavien määrään on jo tällä hetkellä puutteellinen eli hoitavia käsiä tarvittaisiin lisää. Siksi olen huolestunut siitä, että hallitus aikoo leikata tästä ja vähentää vanhusten hoitajia alentamalla suositusta 0,5:stä hoitajasta 0,4:ään hoitajaan potilasta kohden. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että suurimman osan vuorokaudesta yhden ihmisen on hoidettava noin 18:aa vanhusta.

Viime kaudellahan eduskunta linjasi, että mitoitus on säädettävä lailla, mikäli löytyy yksikin sellainen yksikkö, jossa tuo mitoitus ei ole riittävä. (Puhemies koputtaa) Kysyn teiltä ministeri Rehula: voitteko ottaa tämän uudestaan linjattavaksi näiden epäkohtien paljastuttua, (Puhemies koputtaa) jotta kaikille ikäihmisille voitaisiin turvata ihmisarvoinen vanhuus?

Arvoisa herra puhemies! Yksikin esimerkki siitä, että olemassa oleva lainsäädäntö ja olemassa olevat mitoitukset eivät ole toimineet, on liikaa. Näitä viestejä tulee valitettavankin usein. Se, mitä tavoitellaan, se, mikä on aivan keskeistä, on, että jokaiselle iästä riippumatta ja erityisesti varttuneemman sukupolven edustajalle turvataan arvokas vanhuus.

Se, mitä toimenpiteitä hallituksella on: Me yritämme tehdä vanhuspalveluista, ikääntyvän väestön palveluista, ihmisarvoisia etsimällä aivan uusia toimintatapoja. Meillä on olemassa hyviä ratkaisumalleja esimerkiksi vanhusten kotipalveluista eri puolilla Suomea, samoin meillä on 24/7-hoidon ja hoivan muotoja, jotka ovat monennettavissa. Nykymitoituksilla, jopa pienemmillä mitoituksilla ne on mahdollista tehdä. (Puhemies koputtaa) Tässä on paljon töitä jäljellä, ja toivon mukaan nämä ikävät tapaukset... (Puhemies: Kiitoksia!) vaikka toisekseen ne ohjaavat tulevaa.

Herr talman! Det importförbud som Ryssland infört som svar på EU:s sanktioner mot landet slår hårt mot lantbrukssektorn. Därför har EU-parlamentet anslagit 500 miljoner för att lindra de här effekterna.

Euroopan parlamentti ehdottaa, että EU:n vuoden 2016 budjetissa on 500 miljoonaa euroa, joilla lievennetään EU:n Venäjän vastaisten pakotteiden vaikutuksia. Ehdotus on, että Suomen kiintiö tästä olisi 9 miljoonaa euroa. EU:n subvention erikoisuutena on, että jäsenvaltioille annetaan samalla lupa ottaa käyttöön kansallisia tukia summan kaksinkertaistamiseen asti. Sianlihan osalta tämä olisi erittäin merkittävää, jotta elinkeino ei romahtaisi täysin. Sen alan kannattavuus on tällä hetkellä nimittäin erittäin heikko. Kysynkin ministeri Tiilikaiselta: aikooko hallitus ja ministeriö vuonna 2016 hyödyntää tätä EU:n antamaa mahdollisuutta, eli kansallisin varoin kompensoida sianlihan tuottajia (Puhemies koputtaa) niistä seurauksista, jotka ovat aiheutuneet näistä pakotteista?

Arvoisa herra puhemies! Edustaja kuvasi aivan oikein tämän Euroopan laajuisen kriisipaketin, millä maatalouden kriisiä on päätetty helpottaa, ja Suomen osuus on siitä 9 miljoonaa, mikä tulee tuolta EU:lta. Sen lisäksi hallitus on jo päättänyt lisäbudjetissa osoittaa 20 miljoonaa kansallisia varoja maatalouden tukalan tilanteen hoitamiseen. Näistä yhdessä muodostuu kokonaisuus, joka mahdollistaa tämän kansallisen lisäosan maksamisen nyt EU:n myöntämien tukien päälle. Se, miten tämä tarkkaan ottaen eri tuotantosuuntien kesken jaetaan, on vielä auki, mutta tulen huolehtimaan myös siitä, että sikatalous saa osansa näistä myönnettävistä tukieuroista.