Suullinen kysymys yrityksistä vanhuspalveluiden tuottajina (Jukka Gustafsson sd) | Suullinen kysymys  laiminlyöntien  tutkimisesta  vanhuspalveluissa (Hanna Sarkkinen vas) | Suullinen kysymys kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamisesta Irakiin (Mika Raatikainen ps) | Suullinen kysymys luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä (Emma Kari vihr) | Suullinen kysymys toisen asteen koulutuksen  maksuttomuudesta (Anders Adlercreutz r) | Suullinen kysymys nuorten mielenterveyspalveluista (Antero Laukkanen kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Viime päivinä vanhustenhoito on puhututtanut ihmisiä paljon. Se on monia koskettanut, loukannut, satuttanutkin. Oikeutetusti on reagoitu.

Ikäihmiset tarvitsevat hyvän ja inhimillisen hoidon, olivat he sitten kotihoidossa tai palvelutaloissa. Nyt ilmenneitä räikeitä epäkohtia ei voi eikä pidä hyväksyä, ei julkiselta eikä yksityiseltä taholta. Monet hoitopaikat toimivat hyvin, ja hoitajat ansaitsevat kiitoksen, mutta monet suuret yhtiöt ovat ahneuksissaan syyllistyneet palkkaamaan liian vähän työntekijöitä, tehneet suoranaisia petoksia, ihmisarvoa on loukattu. Näin ei voi jatkua.

Herra pääministeri, pohditte toissa päivänä politiikan toimittajien tilaisuudessa sitä, onko osakeyhtiö ylipäätään oikea muoto vanhustenpalveluihin. Arvoisa pääministeri, voisitteko avata, mitä oikeastaan tarkoititte?

Arvoisa rouva puhemies! Pohdiskelin tuossa vastauksessani sitä, että olipa kysymys osakeyhtiöstä, julkisesta toimijasta, osuuskunnasta, niin aina tällaisessa tilanteessa, kun puhutaan vanhusten arvokkaasta, laadukkaasta hoidosta, arvojen pitää olla päätöksenteon ohjaava tekijä numero yksi ja vasta seuraavana voi tulla taloudellisen tuloksen tekeminen. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää kaikille alan toimijoille, sekä yrityksille että julkisille toimijoille. Jokainen suomalainen vanhus ansaitsee arvokkaan ja laadukkaan hoidon, ja sen pitää olla sinne yhteisön arvoihin kirjoitettu.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Niin, pääministeri, nyt alkaa olla totuuden hetki käsillä. Olette ajaneet kohta neljän vuoden ajan markkina-sotea, joka avaa lähes 6 miljardin lisämarkkinat ison rahan kasvottomille, monikansallisille sote-jäteille. Tämä teidän mallinne siis johtaa siihen, että vanhuksia hoidetaan jatkossa yhä enemmän markkinoiden ehdoilla. [Oikealta: Päinvastoin!] Samalla toiminnan valvonta jää yhä enemmän yritysten oman valvonnan varaan. Tämä on sosiaalidemokraattien mielestä väärä suunta.

Esiin tulleiden vanhuspalveluiden väärinkäytösten pitäisi avata kaikkien hallituksen markkina-soten kannattajien silmiä. [Timo Heinonen: Mites Tradeka?] Eikö siksi olisi parempi nyt vielä arvioida tämä markkina-sote uudelleen, kun se teidänkään mielestänne ei sovi hoitopalveluihin?

Te, pääministeri Sipilä, puhuitte eilen politiikan toimittajien tilaisuudessa arvoista. [Puhemies koputtaa] Nyt tulee tärkein kysymys: kumpi teidän arvoissanne menee edelle: lähes 6 miljardin markkinoiden avaaminen yrityksille [Puhemies: Aika!] vai ihmisarvoisen vanhuuden tarjoaminen kaikille? [Välihuutoja]

Arvoisa rouva puhemies! Ehdottomasti tuo jälkimmäinen eli ihmisarvoisten palvelujen tarjoaminen jokaiselle suomalaiselle vanhukselle. Juuri sen takia teemme tätä sote-uudistusta, että saamme järjestyksen tähän hommaan. [Kari Kulmala: Kuka estää?] Eli nykyjärjestelmä karkaa käsistä koko ajan, ja nyt tarvitaan järjestys taloon: samat säännöt julkiselle ja yksityiselle puolelle.

Ennen kaikkea tämä sote tuo järjestäjälle leveämmät hartiat, paremman osaamisen siihen, että voidaan valvoa, että arvojen mukaisesti myöskin toimitaan. [Jukka Gustafsson: Ne valvoo omaa toimintaa!] Se tuo myöskin valvontaan paremmat resurssit ja myöskin lainsäädännön muutoksen siihen, että valvontaa voidaan tehdä tehokkaammin 18 toimijan toimesta, ja myöskin se osaaminen siinä, kuka tekee ja kuka ei tee täällä, paranee.

Arvoisa puhemies! Tuottajalaissa valiokunta päätti jo nostaa esille tiettyjä asioita. Tuottajalaissa kerrotaan yleisperusteluissa, että valvontaan käytettäviä resursseja ei ole kuitenkaan mahdollista lisätä yksityisten palveluiden määrän kasvua vastaavasti. Lisäksi näissä yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että siellä velvoitettaisiin palveluntuottaja valvomaan toimintansa laatua ja asianmukaisuutta sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta, mutta siinä valvonnassa korostuisi juuri tuottajan omavastuu — tuottajan omavastuu. Kysynkin nyt vielä kerran: onko järkevää tehdä tämä kaikki markkinoiden ehdoilla?

Samaan hengenvetoon: Sote on myös iso säästöprojekti. Hallituksella on tarkoituksena säästää pelkästään vanhustenhuollon palveluista yli miljardi euroa. Tämä lienee menossa väärään suuntaan. Kysynkin ministeri Saarikolta: jos valiokunta huomenna aamulla ottaa tämän vanhustenhuollon tilan omaksi asiaksi, [Puhemies koputtaa] oletteko te valmis tukemaan valiokunnan työtä ja olemaan käytettävissä?

Arvoisa puhemies! Olemmekin käyneet valiokunnan puheenjohtajan kanssa tästä keskustelua, ja olen ymmärtänyt toiveenne — ja perustellun toiveenne — siitä, että myös valiokunta on kiinnostunut kuulemaan vanhuspalvelujen tila-arvion. Olen todennutkin valiokunnan puheenjohtajalle, että haluamallanne tavalla voitte saada mielellään saman informaation esimerkiksi valvontaviranomaisen johdolta tai ministeriön virkavalmistelusta, sekä nykytilanteesta suhteessa näihin epäkohtiin että toisaalta siitä lainsäädännön valmistelusta, joka ministeriössä on nyt jo käynnistynyt vanhuspalvelun kokonaispäivityksestä. Se, millaiseksi laki muodostuu, mitä asioita tuleva hallitus haluaa siinä painottaa myös eurojen suhteen, on varmasti hallitusneuvottelujen tasoinen kysymys.

Mutta kuten täällä yhdessä välikysymyskeskustelussa totesimme, annan ilman muuta tämän kaiken informaation kaikkien eduskuntapuolueiden käyttöön, jotta voimme valmistautua myös kertomaan kansalaisille vaaleissa, minkälaisista asioista ikäihmisten hoivassa meistä kukin on valmis kantamaan erityistä huolta.

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen voi miettiä, miltä tuntuu, jos ainoat päivän aikana koskettavat kädet ovat kiireiset tai jos yöpaitaa ei ehditä vaihtaa päivävaatteisiin ennen puolta päivää, tai millainen on elämänlaatu, jos päivästä toiseen iltatoimet alkavat jo tunteja ennen nukkumaanmenoa, jos ruuan joutuu syömään aina kiireessä ja kylmänä, puhumattakaan ulkoilusta, josta moni vanhus haaveilee jo nytten.

Asuminen palveluiden turvin kotona on prosessi, joka tarvitsee tuekseen asukkaan luottamuksen omaan selviytymiseen ja perusturvallisuuden tunteen säilymiseen. Tällä hetkellä me päättäjät saamme ympäri Suomea paljon viestejä siitä, kuinka meillä on paljon vanhuksia kotona, jotka eivät tunne enää oloaan turvalliseksi. Kysynkin, arvoisa ministeri: koska saadaan muutos siihen, että pitää tulla RAVA-pisteiden kanssa niin huonokuntoiseksi, ennen kuin saa apua?

Arvoisa puhemies! Jaan edustajan tilannekuvan siltä osin, että mainitsemanne esimerkit vaikkapa raittiista ulkoilmasta tai kunnollisesta ruuasta ovat ihmisarvon kulmakiviä hyvässä hoivassa. Ja olemme tietysti huonossa tilanteessa, jos yhdellekään toimijalle tai sen yhdellekään hoivakodille tästä asiasta pitää erikseen sopia ja siitä muistuttaa.

Mutta mitä tulee lainsäädäntöön, minusta lain pykälät, jotka eduskunta on hyväksynyt viime hallituskaudella, ja toisaalta laatusuositukset, joita ollaan jo useampaan otteeseen päivitetty, eli ikään kuin ne reunaehdot, millä näitä palveluita yksityinen ja julkinen sektori tuottavat, eivät anna minkäänlaista aukkoa toimia ihmisarvon suhteen huonosti tavalla, jota kuvailette. Mutta me tietenkin mielellämme juuri tästä syystä, että todellisuus ei ole vastannut lainsäätäjän tahtoa tästä talosta, tulemme tekemään tarkennuksia vanhuspalvelulakiin sitä päivittämällä, mutta muistaen myös sen, että ikäihmisten hyvä asia Suomessa on myös ennaltaehkäisyä, toimintakyvyn säilyttämistä, [Puhemies koputtaa] vuosikymmenten hyvää elämää ja hoivankin osalta muutakin kuin ympärivuorokautista apua.

Arvoisa puhemies! Kansalaisia järkyttäneet vanhushoivan vakavat laiminlyönnit eivät ole yksittäistapauksia. Näyttää siltä, että osa yhtiöistä on tietoisesti ja tarkoituksellisesti jättänyt noudattamatta sääntelyä ja sopimuksiaan ja saanut näin oikeudetonta voittoa. Te, pääministeri Sipilä, totesitte aiemmin Esperi Caren tapauksen osoittavan, että suomalaisessa yhteiskunnassa valvonta toimii. Asia ei todellakaan ole näin. Valvonta on pettänyt ja asia on korjattava. Kun vakavia laiminlyöntejä on tapahtunut, on kysyttävä, kuka kantaa nyt vastuun. Mikä on johdon vastuu, jos vakavat laiminlyönnit ovat seurausta ylhäältä annetuista käskyistä, jopa tietoisia toimintatapoja?

Arvoisa puhemies! Kysynkin nyt hallitukselta: Mikä on laiminlyönteihin syyllistyneiden yrityksien omistajien vastuu? Joko keskusrikospoliisi tutkii ilmeisen tietoisiin laiminlyönteihin syyllistyneiden hoivajättien toimintaa ja omistajien ja johdon vastuuta?

Arvoisa puhemies! Poliisihallitus koordinoi poliisin toimia tässä vanhuspalvelukysymyksessä ja on laatinut tilannekuvan poliisilaitoksilta saatujen tietojen perusteella. Meillä on käynnissä tutkintatoimia valvontaviranomaisten tekemien rikosilmoitusten perusteella ja myöskin yleisön tekemien rikosilmoitusten perusteella, ja poliisi myöskin silloin, kun on selviä viitteitä omaehtoisesti epäillä, että esitutkintakynnys ylittyy, käynnistää tutkinnan. Olen myös keskustellut Valviran ylijohtajan ja poliisiylijohtajan kanssa tilanteesta, ja ensi maanantaina pidetään Poliisihallituksen ja Valviran yhteiskokous, jossa katsotaan vielä varmuuden vuoksi, että roolit ovat selvät.

Kaikille meille varmasti on selvää, että Valviran valvontatoiminta lähtökohtaisesti lähtee siitä, että heillä on paras asiantuntemus arvioida asiaa omaehtoisesti, heillä on oikeudet tehdä myöskin avien kautta — kuten myös tilaajilla, kunnilla — pistotarkastuksia kohteisiin. Poliisi ei voi tehdä tarkastuksia kohteeseen, jos ei ole perusteltua syytä epäillä, että siellä on rikollista laiminlyöntiä tapahtunut, mutta poliisi antaa kaiken tarvittavan tuen sille, [Puhemies koputtaa] että laiminlyönnit tutkitaan ja rikostutkinnoissa edetään Poliisihallituksen johdolla.

Arvoisa rouva puhemies! Heitteillepano, petos, väärennös — nämä olivat rikosnimikkeitä, joita oikeusministeri Häkkänen nosti esille pohdittaessa näitä hoivajättejä: Attendoa, Mehiläistä, Esperi Carea. [Välihuutoja oikealta — Timo Heinonen: Entä Tradeka?] Oleellinen kysymys on se, onko ylhäältäpäin johto antanut ohjeita, määräyksiä siitä, että käytetään voiton tuottamiseen haamuhoitajia, väärennetään työvuorolistoja eikä anneta sitä hoivaa ja hoitoa, joka sopimuksissa on määritelty. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että syypääksi joutuvat lattiatason työntekijät, jotka ovat vain toteuttaneet ylhäältä tulleita omistajien ja johtoryhmien käskyjä. Siksi kysynkin uudestaan: tutkitaanko tätä asiaa valtakunnallisesti, ei vain yksittäisten hoitolaitosten osalta vaan nimenomaan kokonaisuutena, jotta ne, [Puhemies koputtaa] jotka ovat pyörittäneet tätä touhua, myös joutuvat vastuuseen?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on erittäin tärkeää tuomita tietoiset laiminlyönnit, ja silloin kun rikoskynnys ylittyy, on erittäin tärkeää, että yhteiskunta kykenee tuomiot myöskin viemään eteenpäin. Poliisi ei säädä rikoslakeja eikä sinänsä voi tutkia muuta kuin niitä tapauksia, joissa esitutkintakynnys ylittyy nykyisen lainsäädännön pohjalta. Kuten sanoin, tällä hetkellä se, mitä olemme Poliisihallitukselle ohjeistaneet ja minkä mukaan he ovat alkaneet toimia, on, että Poliisihallitus koordinoi tutkintatoimia valtakunnallisesti. Keskusrikospoliisi normaalisti ottaa tutkittavakseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai kansainväliseen rikollisuuteen liittyviä toimia, ja meillä ei sinänsä esitutkintakynnys ylity järjestäytyneen rikollisuuden nimikkeellä tässä vyyhdissä. Jos on tarpeen, että krp tukee poliisilaitosten tutkintatoimia, se tehdään välittömästi. Tällä hetkellä tilanne on se, että poliisilaitokset pystyvät tutkintaa hoitamaan itse.

Arvoisa rouva puhemies! ”Vanhusten laitoshoidon vähentämisestä arvioidaan saatavan 300 miljoonan euron säästöt.” Näin lukee Yleisradion uutisissa 29.11.2013. Ja mitkäs puolueet olivatkaan viime hallituskaudella vastuussa? Kokoomus, SDP, vasemmisto, vihreät ja kristillisdemokraatit. [Pia Viitanen: Entäs perussuomalaiset tällä kaudella?] Valtiovarainministeri Urpilainen järjesti tämän merkittävän säästöleikkauksen jo viime vaalikaudella ja on laitoshoidosta ohjannut vanhuksia sitten palveluasumiseen. Tämän johdosta vanhukset eivät saa riittävää huolenpitoa.

Kysynkin, arvoisa puhemies: miten tämä sote-uudistus parantaa tilannetta, jos kerran tavoitteena on 700 miljoonan euron säästöt näissä vanhuspalveluissa, kun sote-uudistus toteutetaan? Eihän tämä millään tavalla voi olla loogista, että palvelut paranevat, kun tehdään kustannussäästötavoitteita. Tehdäänkö tämäkin samalla tavalla kuin rakenneuudistus aikanaan viime vaalikaudella, että uudistetaan rakenteita ihan uudistamisen vuoksi ja käytännössä vanhuksien palveluita leikataan?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin todettakoon kysyjälle vastaukseksi muutama perusasia. Me voimme loputtomasti tässä salissa etsiä syyllisiä sellaisiin seikkoihin, jotka ovat olleet heikentämässä edellytyksiä kuntien toimissa vanhuspalveluiden hyvässä järjestämisessä. Me voimme myös toinen toisiamme kiittää kaikista niistä lisäyksistä ja hyvistä teoista, joilla on yritetty satsata vaikkapa tämän vaalikauden aikana myös euroissa esimerkiksi parempaan kotihoitoon.

Mutta jos katsoisimme yhdessä eteenpäin. On väistämätöntä, että kysymällänne tavalla — tarvitaanko ikäihmisten palveluista säästöjä — on ihan selvää, että me tulemme käyttämään tässä maassa, riippumatta hallituspohjasta tai sote-ratkaisuista, enemmän rahaa vanhuspalveluihin kuin koskaan ennen, mikä liittyy siihen, että väestömme ikääntyy ennätyksellisellä vauhdilla. Uskon, että tämä sali on poikkeuksellisen sitoutunut siihen, että arvokas vanhuus kuuluu kaikille. Se tulee tarkoittamaan sitä, että yhteinen sopimuksemme [Puhemies koputtaa] siitä, että kotihoitoon satsataan, on myös viestimme siitä, että se tarkoittaa kustannusten jakautumista uudella tavalla ja parhaimmillaan myös [Puhemies: Aika!] parempaa tuottavuutta. Mutta lähtökohtaisesti käytämme enemmän rahaa.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Pyydän pitäytymään tässä minuutin aikarajassa.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Saarikko, sanoitte hetki sitten, että mielestänne vanhuspalvelulaista ei löydy ainoatakaan aukkoa, ei porsaanreikää, joka mahdollistaisi ikäihmistemme epäinhimillisen kohtelun. Näin ymmärsin teidän äsken sanovan. Olen siltä osin kanssanne eri mieltä.

Suomessa on käyty kiistaa hoitajamitoituksesta jo yli 30 vuotta. Vastikään Helsingin Sanomissa professori Marja Vaarama kertoi toimittajalle, että vuonna 1988 professori Vaaraman työryhmä laski Sosiaalihallitukselle hoitajasuositukseksi 0,7. Vuonna 2001 Vaaraman johtama Stakesin tutkimusryhmä määritteli, että vanhusten erinomainen hoito vaatii 1,2 hoitajaa, hyvä hoito 0,8 hoitajaa, tyydyttävä 0,5, joka on nykyinen suositus.

Tänä vuonna [Puhemies koputtaa] tiedämme, että THL:n kyselyn mukaan 5 prosenttia hoitopaikoista ei täytä [Puhemies koputtaa] edes tuota suositusta. Eikö tämä asia laissa olisi korjattava?

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, jos annoin sellaisen kuvan, että vanhuspalvelulaki olisi jotenkin täydellinen. Ei ole, ja siksi on aika päivittää tuota lakia, joka on nyt ollut noin viitisen vuotta voimassa. Yritin viestiä sitä, että lainsäädäntö ei anna minkäänlaista oikeutusta sellaisiin väärinkäytöksiin ja epäkohtiin ja tuomittaviin, moraalittomiin tekoihin, joita nyt tapauksina julkisuudessa kerrotaan.

Myös laatusuositukset, ei edes lain tasolla olevat laatusuositukset, ovat toimijoille velvoittavia, sekä siellä olevat tarkemmat reunaehdot ja käytänteet, mitä valtakunnallisesti edellytämme hyvältä hoivalta.

Hoitajamitoitus — tunnette kantani siihen — on tärkeä teema kaikkineen tuon vanhuspalvelulain päivittämisessä. Mutta samalla on väistämätöntä todeta, että se on osa isompaa kokonaisuutta, koska meidän on esimerkiksi aivan oikeasti ja perustellusti selvitettävä, miten hoidamme sen puuttuvan aukon, noin 4 000 hoitajaa kentälle, kestävällä tavalla, niin että kaikki myös kykenevät [Puhemies koputtaa] sitten oikeasti lakia noudattamaan, jos sellaiseen päädytään.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hoitajamitoitus on sellainen asia, että se ei kyllä tällä pelkällä 0,7-korotuksella ratkea, vaan tämä vaatii kokonaisuudistuksen ja pitkäjänteisen asiaan puuttumisen. Olisinkin kysynyt: minkälainen on se kokonaisuudistus, johon nyt tähdätään, ja mitkä ovat ne perusteet, joiden pohjalta kestävää Suomea voitaisiin rakentaa niin, että meidän vanhusväestömme ja myös täällä eduskunnassa istuva, nopeaan tahtiin ikääntyvä porukka [Naurua] voisivat sitten omana aikanaan olla turvallisella mielellä?

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla ministeriöstä tiedotimmekin hyvinvoinnin ja terveyden ministerityöryhmän esityksen siitä, mistä lähtökohdista virkavalmistelua tehdään seuraavalle hallitukselle, joka tästä isosta muutoksesta, lain päivityksestä, tekee ratkaisut. Totesimme viisi eri näkökulmaa: Ensinnäkin täällä jo mainitsemani ennaltaehkäisyn näkökulma, toimintakyvyn ylläpitäminen. Toisekseen henkilöstön määrä, osaaminen ja kohdentaminen sekä toisaalta osaajien tarve ottaen huomioon myös kotihoidon ja omaishoidon ratkaisut. Kolmanneksi hoidon laadun varmistamiseen liittyvät tekijät, kuten hoidon laadun mittarit ja indikaattorit sekä valvontaan — täällä paljon puhuttaneeseen valvontaan — liittyvä sääntely. Ja lisäksi kansalliset kriteerit palvelutarpeen arvioinnille, jotta tiedot ovat vertailukelpoisia. Ja viidenneksi tällä hetkellä lainsäädännössä olevat päällekkäisyydet vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain välillä, täydentäen sitä vielä sillä, että laatusuosituksissa olevia asioita nostetaan konkreettisesti pykälien, lain tasolle yhä velvoittavammaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten äsken ministeri Saarikon vastauksesta kuulimme, hallitus on ryhtynyt toimiin koko vanhuspalvelulain uudistamiseksi ja on tiedostanut sen, että ei ole olemassa yhtä taikalukua, jolla nämä ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan. Me olemme ennakkoluulottomasti suhtautumassa tähän hallituksen valmisteluun ja katsomme, mitä tuo asiantuntijavalmistelu tuo tullessaan. Mutta pääministeri Sipilä täällä kertoi, että kun sote-uudistus toteutettaisiin, niin nykyisen noin parinsadan toimijan sijaan olisi 18 toimijaa, joissa hankintaosaaminen, kilpailuttamisosaaminen, lakiosaaminen, sopimusosaaminen, valvontaosaaminen olisi vahvempaa.

Mutta kysyn, ministeri Saarikko: eikö sote-uudistuksen myötä myös se aivan oleellisesti muutu, että kun tulee valinnanvapaus — eli vanhukset ja heidän omaisensa itse valitsevat sen laitoksen, johon menevät — niin se pakottaa palveluntuottajat panostamaan laatuun aivan eri tavoin kuin tänä päivänä?

Arvoisa puhemies! Hallitusta on syytetty ratkaisusta, jota oppositio nimittää markkinamalliksi, ja olette puhuneet meidän avaavan markkinat. Se tuntuu eriskummalliselta maassa, jossa puolet ympärivuorokautisen hoivan vanhuspalveluista on jo yksityisten palveluntuottajien käsissä. Hallituksen sote-kokonaisuuden ja nykytilan välillä erona on ehkä kaksi keskeistä seikkaa. Ensinnäkin mainitut vahvemmat vastuunkantajat. Keskusteltuani kunnissa viranhaltijoina toimivien ammattilaisten kanssa, heistä moni on sitä mieltä, että taloudenpito ja kokonaisuuden hallinta — varsinkin, jos mukana on yksityisiä yrityksiä — ei ole välttämättä helppoa edes keskikokoisella kunnalla. Ja mitä tulee valinnanvapauteen, aivan kuten kysyjä totesi, sen lähtökohta on asiakkaan, palveluiden tarvitsijan tai hänen läheistensä, oman äänen parempi kuuluminen. Olen paljon miettinyt, että jos valinnanvapauslaki olisi voimassa, olisimmeko oikeasti katselleet sellaista palvelutuotantoa läheistemme kohtalona, vai olisimmeko äänestäneet jaloillamme toisenlaisen ratkaisun. Valinnanvapauslaki olisi tälle antanut mahdollisuuden.

Arvoisa puhemies! Tämä on hallituksen kyselytunti, mutta sen verran nyt on pakko tuota edustaja Niikon puheenvuoroa korjata, että viime vaalikaudella säädettiin sosiaalidemokraattien johdolla vanhuspalvelulaki. Tällä vaalikaudella sitä heikennettiin. Yksikään sosiaalidemokraatti ei äänestänyt niiden heikennysten puolesta, toisin kuin edustaja Niikko [Mika Niikon välihuuto] ja jokainen perussuomalaisten kansanedustaja. Ja antoivatpa muuten myös tukensa hoitajien lomarahojen leikkauksille.

Arvoisa puhemies! Se, mikä tässä on nyt tärkeää — olen siinä mielessä samaa mieltä ministeri Saarikon kanssa — on, että nyt täytyy tehdä toimia, joilla vanhustenhoitoa laitetaan kuntoon. Mutta kysymys on, viekö tämä sote nyt tätä oikeaan suuntaan. Tästä valvonnasta, joka on tullut esiin, täytyy vielä todeta, että teidän esityksessänne todella todetaan, että ”valvontaan käytettäviä resursseja ei ole kuitenkaan mahdollista lisätä yksityisten palvelujen määrän kasvua vastaavasti”. Näin todetaan teidän omassa esityksessänne. Tämä on enemmän omavalvonnan varassa. [Ben Zyskowicz: Asiakkaat valinnanvapaudessa valvovat, ja omaiset valvovat!]

Arvoisa hallitus, viime viikkojen esimerkkien valossa, [Puhemies koputtaa] onko mielestänne vanhustenhoidossa oikea suunta se, että lisää markkinoita ja lisää yritysten omavalvontaa, vai pitäisikö arvioida uudelleen?

Arvoisa puhemies! On pakko puuttua vielä tähän valvonta-asiaan, kun tässä salissa toistuvasti sanotaan, että tämä uudistus heikentäisi valvontaa. Olen käynyt tarkasti läpi sen, että nämä, mitä viime viikkoina on tullut ilmi, ovat nykylainsäädännön mukaisia, sekä vanhuspalvelulain mukaisia että nykyisen kuntalain mukaisia, ja kun verrataan nykyistä kuntalakia ja sitä tulevaa maakuntalakia eli maakuntaa järjestäjänä, vahvempana järjestäjänä, niin sillä tulevalla maakunnalla on paljon paremmat mahdollisuudet valvoa. [Välihuuto] — Kyllä on. Sillä on mahdollisuus muun muassa tarkistaa tilat, katsoa tarkasti. Jos niitä ei korjata, niin sillä on mahdollisuus keskeyttää toiminta. Nythän keskeyttämisen voi tehdä Valvira.

Toivon, että täällä luettaisiin myös tarkasti sitä, mitä se maakuntalaki itsessään pitää sisällään. Meillä on valvontaviranomaisena Luova, mutta sitten maakunnilla on myös erittäin jykevät keinot puuttua näihin asioihin. Ja mitä tulee resursseihin, niin hallitushan on jo todennut sen, että tulemme korjaamaan näitä resursseja lisätalousarviossa lähiviikkoina.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, onko näillä järjestäjillä nykyistä parempi mahdollisuus valvoa? Tässä teidän mallissanne maakunnilla on nykyisiä kuntia heikompi ote, koska te olette rakentaneet mallin niin, että kuka tahansa, joka täyttää kriteerit, on oikeutettu tuottamaan palveluja. On täysin selvää, että silloin sillä järjestäjällä on heikompi ote tuottajiin. [Ben Zyskowicz: Omaiset valvovat, kun on valinnanvapaus, edustaja Lindtman!]

Ja mitä tulee tähän valvontakysymykseen, luenpa, ministeri, toisen otteen teidän antamanne esityksen perusteluista: ”Lähtökohtaisesti arviointi tapahtuisi puhtaasti palvelun tuottajan ilmoittamien perustietojen perusteella, eikä viranomaisella olisi näitä tietoja ylittävää selvitysvelvollisuutta edellytysten täyttymisestä.” Tämä on teidän oma esityksenne, jonka olette eduskuntaan tuonut.

Kysyn uudelleen: nyt viime viikkojen vanhuspalveluista nähtyjen räikeiden esimerkkien valossa, onko mielestänne oikea suunta rakentaa sote-uudistusta yhä enemmän yritysten omavalvonnan varaan ja enemmän markkinoiden varaan?

Arvoisa puhemies! Todellakin kannattaa muistaa, että järjestäjä on se ydin, joka tuottaa sitä, tekee sitä, katsoo kokonaisuutta. Omavalvontaa tarvitaan aina, mutta omavalvonta on vain yksi osa. Ja jos te mietitte sitä ja katsotte, miten kunnat voivat tänä päivänä toimia, niin kunnathan eivät ole osanneet tehdä välttämättä sellaisia ostopalvelusopimuksia, joissa olisi otettu riittävällä tavalla laatua huomioon, ja he ovat olleet monella tavalla kädettömiä tilanteessa. Siitä kertoo se, että Valvira on nyt sitten puuttunut näihin tilanteisiin. [Vasemmalta: Uskomatonta!]

Mutta sen sanon, että siinä maakuntalaissa, jonka toin tänne kaksi vuotta sitten käsiteltäväksi, siellä 9 §:ssä sanotaan kyllä erittäin tarkasti se, mitkä oikeudet maakunnalla on, ja olennainen oikeus on se, että maakunta voi keskeyttää toiminnan omalla päätöksellään. Nykyään kunta ei pysty sitä tekemään.