Hallituksen esitys eduskunnalle valtion aluehallintouudistusta koskevaksi lainsäädännöksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esitys sisältää ehdotuksen valtion aluehallintouudistukseen liittyvästä lainsäädännöstä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki Lupa- ja valvontavirastosta, laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta ja laki Ahvenanmaan valtionvirastosta. Lakiehdotus sisältää säännökset virastojen organisaatiosta, johtamisesta, tulosohjauksesta ja hallinnon järjestämisestä. Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten perustamisen johdosta on tarpeen tarkentaa säännöksiä ohjaustoimivallasta ja viranomaisten yhteistyöstä. Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluisivat aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvia tehtäviä. Elinvoimakeskusten tehtäviin kuuluisivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille kuuluvat tehtävät siltä osin kuin niitä ei siirretä Lupa- ja valvontavirastolle. Uudistuksen yhteydessä aluehallintovirastojen metsäpalojen tähystyksen hallinnointi- ja ohjaustehtävät siirrettäisiin sisäministeriöön, kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät siirrettäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja elintarvikkeita koskevat tehtävät Ruokavirastoon sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon. Ahvenanmaan valtionviraston asema ja tehtävät säilyisivät nykyisellään. Lakiehdotus sisältää säännökset Ahvenanmaan valtionviraston toimipaikasta, johtamisesta, tulosohjauksesta, hallinnon järjestämisestä ja tehtävistä. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion aluehallintouudistukseen liittyviä muita lakeja. Laki aluehallintovirastoista, laki Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastosta ja laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta kumottaisiin.

Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Valvira,

AVI

ELY-keskus

ELY

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan valtion aluehallintoa uudistetaan. Uudistuksen kannalta merkitykselliset hallitusohjelman kirjaukset kuvataan tarkemmin jäljempänä 3.1 luvussa. Hallitusohjelman mukaan tämä tarkoittaa lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokoamista uuteen perustettavaan monialaiseen virastoon, johon yhdistetään Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, jäljempänä myösaluehallintovirastot, jäljempänä myös, sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien, jäljempänä myöstai, Y-vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät. Viraston pääasiallinen ohjausvastuu osoitetaan valtiovarainministeriölle. Virastolla on valtakunnallinen toimivalta. ELY-keskusten osalta monialainen valtion aluehallinto kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin. Hallitusohjelman mukaan lainsäädäntöä valmistellaan siten, että uusi monialainen virasto ja elinvoimakeskukset käynnistävät toimintansa lähtökohtaisesti vuoden 2025 aikana, mutta viimeistään vuoden 2026 alusta.

1.2

Valmistelu

Valtiovarainministeriö on 22.9.2023 asettanut valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeen (VM114:00/2023) ja samalla hankkeen ohjausryhmän ja valmisteluryhmän (Dnro VN/25102/2023). Ohjausryhmän tehtävänä on ollut hankkeen ohjaus ja linjaaminen sekä raportointi ministerityöryhmälle. Valmisteluryhmän tehtävänä on ollut hankkeen valmistelun organisointi, koordinointi ja yhteensovittaminen sekä hallituksen esityksen valmistelu ja yhteen kokoaminen. Esitystä on käsitelty yhteiskunnan uudistamisen ministerityöryhmässä. Ohjausryhmä on 14.1.2025 hyväksynyt esityksen. Hallituksen esitysluonnokseen on tehty ennen sen jakamista valtioneuvoston yleisistuntoon oikeuskanslerin ennakkotarkastuksessaan edellyttämät muutokset ja välttämättömät tekniset viimeistelyt.

Valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeen tehtävänä oli valmistella hallituksen esityksen muotoon hallitusohjelman mukaiset lainsäädäntömuutokset vaikutusarviointeineen Valviran, aluehallintovirastojen, ELY-keskusten ja Ahvenanmaan valtionviraston tehtävien ja hallinnon organisoinnista uuteen valtakunnalliseen virastoon, elinvoimakeskuksiin sekä Ahvenanmaan valtionvirastoon. Hankkeen tehtävänä oli tunnistaa hallitusohjelman linjausten johdosta mahdollisesti muodostuvat uuden valtakunnallisen viraston ja muiden keskushallinnon virastojen tehtävien päällekkäisyydet sekä valmistella osaksi hallituksen esitystä ratkaisut näiden päällekkäisyyksien poistamiseksi, tehdä ehdotukset tarvittavista toimenpiteistä asian jatkovalmistelua varten mukaan lukein toimeenpanohankkeen asettaminen ja resursointi. Valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeeseen asetettiin myös lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston alaryhmä 6.11.2023, elinvoimakeskusten alaryhmä, Ahvenanmaan valtionviraston alaryhmä 19.10.2023 ja sidosryhmien seurantaryhmä.

Valtion aluehallinnon uudistamisen valmisteluryhmä asetti 19.10.2023 alaisuuteensa Ahvenanmaan valtionviraston asemaa ja tehtäviä käsittelevän alatyöryhmän (Ahvenanmaa-ryhmä). Ryhmän tuli tarkistaa Ahvenanmaan valtionviraston tehtävien säädösperusta ja valmistella ne muutokset, jotka johtuvat valtakunnan aluehallintoviranomaisten tehtävien kokoamisesta yhteen valtakunnan laajuiseen virastoon ja aluehallintovirastoista annetun lain kumoamisesta. Työryhmä antoi ehdotuksensa laiksi Ahvenanmaan valtionvirastosta valmisteluryhmälle 22.4.2024 ja jatkoi esityksen yhteensovittamista aluehallintouudistuksen lainsäädäntöehdotusten kanssa. Alatyöryhmän tulee lisäksi tehdä alustava suunnitelma muutosehdotusten toimeenpanemiseksi. Työryhmän toimikausi on 19.10.2023-31.12.2025.

Valtion aluehallintouudistukseen liittyvä hallituksen esitys on valmisteltu yhteistyössä kaikkien niiden ministeriöiden kanssa, joiden toimialan lainsäädäntöön liittyviä tehtäviä aluehallintovirastot, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Ahvenanmaan valtionvirasto hoitavat. Ministeriöiden valmistelijat muodostivat niin sanotun lainvalmistelutiimin. Lainvalmistelutiimin tehtävänä oli valmistella hallituksen esitys viimeistään toukokuun 2024 aikana lausuntokierrokselle. Hallituksen esitysluonnos on ollut lausunnoilla 19.6.-1.9.2024. Saaduista lausunnoista on laadittu tiivistelmä (Dnro VN/25102/2023), joka on 29.10.2024 julkaistu hankkeen verkkosivulla (VM114:00/2023). Lainvalmistelutiimi viimeisteli valtion aluehallintouudistukseen liittyvän hallituksen esityksen loka-joulukuun 2024 aikana.

Valtiovarainministeriö on 30.8.2024 neuvotellut saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 9 §:n mukaisesti saamelaiskäräjien kanssa uudistuksen vaikutuksista saamelaisten asemaan.

Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 6 luvussa säädetään yhteistoiminnasta valtionhallintoa ja yhtä tai useampaa hallinnonalaa koskevissa asioissa. Hankkeen vastuuministeriönä toimiva valtiovarainministeriö ja pääsopijajärjestöjen nimeämät edustajat tekivät 18.12.2023 sopimuksen poikkihallinnollisesta yhteistoiminnasta hankkeessa. Valtiovarainministeriö asetti 30.1.2024 poikkihallinnollisen yhteistoimintaelimen käsittelemään uudistuksessa virastosta toiseen siirtyvää henkilöstöä koskevia asioita. Yhteistoimintaelimen toimikausi on 30.1.2024-31.12.2025.

tiedonhallintalaki Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä, 8 §:n 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Tiedonhallinnan muutosvaikutuksista on laadittu erillinen selvitys.

Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi (HE 14/2018 vp) sisälsi muun ohella ehdotuksen uuden Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamiseksi. Virastoon esitettiin koottavaksi pääosa lakkautettavaksi ehdotettavien aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävistä sekä osa lakkautettavaksi ehdotettavien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävistä. Esitykseen sisältyi myös ehdotus laiksi Ahvenanmaan valtionvirastosta. Hallituksen esitys raukesi.

Eduskunta on käsitellessään eräiden vihreän siirtymän hankkeiden väliaikaista etusijaa (HE 128/2022 vp) hyväksynyt lausuman, jonka mukaisesti se edellyttää, että ympäristöllisten menettelyjen kehittämistä jatketaan tavoitteena menettelyjen yhdentäminen kohti valtakunnallisen mallin kautta toteutettavaa yhden luukun lainsäädäntöä ja lupaa. (EV 188/2022 vp – HE 128/2022 vp).

Lainsäädännön arviointineuvosto on ottanut arvioitavakseen esityksen ja ehdottanut 13.11.2024 antamassaan lausunnossa (Dnro VN/31244/2024-VNK-2) tarkemmin kuvatulla tavalla muutoksia esitykseen. Esitystä on täydennetty lausunnon johdosta.

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon johdosta hallituksen esityksessä on kuvattu tarkemmin nykytilan haasteet eri virastoissa ja kuinka uudistuksen on tarkoitus muuttaa nykytilaa, kuvattu tarkemmin uudistuksen vaikutukset yritysten toimintaan ja uudistuksen vaikutukset ympäristöön, ja arvioitu ohjausjärjestelmän riskejä ja vaikutuksia yhteistyöhön. Tämän lisäksi on kuvattu tietojärjestelmämuutosten viivästyksien vaikutukset sekä epävarmuustekijät muutoskustannuksiin, kuvattu esimerkinomaisesti virkamiesten tehtävänkuviin mahdollisesti tulevista muutoksista ja kuvattu esimerkinomaisesti aluehallintovirastojen keskeiset tehtävät ja asiaryhmät. Lisäksi on kuvattu muiden riskiarvioiden lisäksi nimenomaisesti toimeenpanoon liittyvät riskit sekä muutokset työsuojelun valvontaan ja riskeihin. Esityksessä on lisäksi laajennettu vaikutusarvioita koskien saamelaisten asemaan.

Esitys on ollut ennakkotarkastuksessa valtioneuvoston oikeuskanslerinvirastossa, joka on antanut 28.1.2025 ennakkotarkastusmuistion (Dnro OKV/2390/23/2024-OKV-3), jossa kuvataan tarkemmin tarkastuksen havaintoja ja ehdotuksia. Esitykseen on tehty muutoksia ennakkotarkastusmuistiossa esille nostettujen huomioiden johdosta. Säätämisjärjestysperustelujen lukuun 12.1.1 lisätty perustelut koskien ministeriön määräyksen valituskieltoa koskien sekä pykälän säännöskohtaisia perusteluja on täydennetty. Säätämisjärjestysperusteluihin lukuun 12.1.3 täydennetty yleisen edun valvontayksikön valitusoikeuden laajuutta koskevilla teksteillä. Lupa- ja valvontavirastoa koskevasta laista on poistettu 32 § (Lupia, rekisteröintejä ja ilmoituksia koskevat siirtymäsäännökset) tarpeettomana sekä virastolakien muutoksenhakua koskevista säännöksistä poistettu tekstit ”jollei muualla laissa toisin säädetä”. Lisäksi esitykseen on tehty muita teknisluonteisia muutoksia.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Valtionhallinto

Perustuslain 119 §:ssä säädetään valtionhallinnosta. Pykälän 1 momentin mukaan valtion keskushallintoon voi kuulua valtioneuvoston ja ministeriöiden lisäksi virastoja, laitoksia ja muita toimielimiä. Valtiolla voi lisäksi olla alueellisia ja paikallisia viranomaisia. Eduskunnan alaisesta hallinnosta säädetään erikseen lailla. Valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on pykälän 2 momentin mukaan säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista säädetään niin ikään lailla. Valtionhallinnon yksiköistä voidaan muutoin säätää asetuksella.

Perustuslain 122 §:ssä säädetään hallinnollisista jaotuksista. Pykälän 1 momentin mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin.

2.1.1

Valtion keskushallinto

Valtion keskushallinto koostuu valtioneuvostosta sekä valtion keskushallinnon virastoista ja laitoksista. Laitoksella tarkoitetaan viraston kaltaista toimintayksikköä, joka ei ensisijaisesti hoida hallintoasioita vaan vastaa pikemminkin palvelutehtävästä. Valtioneuvostoon kuuluu 12 ministeriötä sekä oikeuskanslerin virasto. Vuoden 2023 alussa valtioneuvostotason alaisen keskushallinnon virastojen lukumäärä oli 59. Luku ei sisällä eduskunnan alaisia virastoja (Ulkopoliittinen instituutti ja valtiontalouden tarkastusvirasto) eikä tuomioistuinlaitosta. Eniten keskushallinnon virastoja on opetus- ja kulttuuriministeriön (11 virastoa), oikeusministeriön (10 virastoa) ja valtiovarainministeriön (9 virastoa) hallinnonaloilla.

Keskushallinnon virastoissa tehtiin vuonna 2022 kaikkiaan 50285 henkilötyövuotta (htv) kymmenen ministeriön alaisuudessa (valtioneuvoston kanslian tai ulkoministeriön alaisuudessa ei ole virastoja). Eniten henkilötyövuosia tehtiin puolustusministeriön (12576) ja valtiovarainministeriön (11 255) alaisuudessa, vähiten ympäristöministeriön alaisuudessa (739 htv). Suuri osa virastoista on pieniä: yli kolmasosassa virastoja työpanos jää alle 100 henkilötyövuoden keskiarvon ollessa 680 htv ja mediaanin 246 htv. Kahdessatoista keskushallinnon virastossa tehdään yli 1000 henkilötyövuotta, suurimpina Puolustusvoimat (12576), Verohallinto (5116) ja Rajavartiolaitos (2894 htv).

Valtaosa keskushallinnon virastoista on yhden ministeriön ohjaamia ns. sektorivirastoja. Muutamissa tapauksissa virastoa tulosohjaa usea ministeriö. Tällaisia monialaisia keskushallinnon virastoja ovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sekä Suomen ympäristökeskus (Syke). Tukesin hallinnollisesta ohjauksesta ja valvonnasta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Sen lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö ohjaavat virastoa yhteistoiminnassa kukin omalla toimialallaan ja osallistuvat halutessaan tulosneuvotteluihin. Syke kuuluu ympäristöministeriön hallinnonalaan, ja sitä ohjaa lisäksi maa- ja metsätalousministeriö vesivarojen käyttöön ja hoitoon liittyvissä tehtävissä.

Keskushallinnossa on myös virastoja, joilla itsellään on tulosohjaustehtäviä. Tällaisia virastoja ovat mm. Poliisihallitus (keskusrikospoliisin, poliisilaitosten ja Poliisiammattikorkeakoulun tulosohjaus), Opetushallitus (Valteri-koulu sekä valtion ammatilliset oppilaitokset), sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (valtion koulukodit, valtion mielisairaalat ja Vankiterveydenhuollon yksikkö). Substanssiin liittyviä alue- tai paikallishallinnon ohjaustehtäviä on mm. Väylävirastolla, Liikenne- ja viestintävirastolla, Tukesilla, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralla, Ruokavirastolla sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastolla.

Keskushallinnon uudistushankkeen esiselvityksen (VM:n julkaisu 37/2016) mukaan kaksi kolmasosaa virastojen henkilöstövoimavaroista käytetään erilaisiin julkisen vallan käyttötehtäviin. Ne voidaan jakaa lupa-, valvonta-, norminanto-, ohjaus- ja valtionavustustehtäviin, muihin rahoitus- ja tukipäätöksiin, verojen ja veronluonteisten maksujen keräämiseen, täytäntöönpano-, operatiiviset turvallisuusviranomais-, tilasto- ja rekisteriviranomais- ja muihin julkisen vallan käyttötehtäviin. Kolmasosa henkilöstövoimavaroista käytetään sellaisiin tehtäviin, jotka eivät sisällä julkisen vallan käyttämistä. Ne voidaan jakaa julkisten palveluiden tuottamiseen, hallinnonalan kehittämistehtäviin, tutkimus- ja arviointitehtäviin, maksullisiin palvelutehtäviin, konsernipalveluihin, viraston sisäiseen hallintoon ja tukipalveluihin sekä muihin tehtäviin.

Tehtävätarkastelussa keskushallinnon virastojen tyypillisin päätehtäväryhmä on erilaiset valvontatehtävät, joita hoitaa keskushallinnon esiselvityksen mukaan päätehtävänään yhdeksän virastoa ja muina tehtävinä 15 virastoa. Työpanoksella mitattuna keskushallinnon yleisin tehtäväryhmä kohdistuu operatiivisiin turvallisuusviranomaistehtäviin. Operatiivisia turvallisuusviranomaistehtäviä hoitaa päätehtävänään kuusi virastoa. Kaiken kaikkiaan operatiivisia turvallisuusviranomaistehtäviä hoidetaan kymmenessä virastossa.

Valtionhallinnon viimeaikainen kehitys on johtanut kohti suurempia virastokokonaisuuksia ja valtakunnallista toimivaltaa useilla hallinnonaloilla. Eräät aiemmin monitasoiset viranomaiset on 2010-luvulla muutettu valtakunnallisiksi keskushallinnon viranomaisiksi (Tulli, Verohallinto, Maanmittauslaitos). Myös Ulosottolaitos, Syyttäjälaitos, Rikosseuraamuslaitos ja Kansallisarkisto toimivat valtakunnallisina virastoina. Vastaavanlainen kehitys kohti valtakunnallista virastorakennetta on käynnissä mm. oikeusavussa.

2.1.1.1

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto, joka edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa. Valviran toimiala ja tehtävät on määritelty Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetussa laissa (669/2008).

Tehtävät

Valviran tehtävänä on huolehtia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015), hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), mielenterveyslaissa (1116/1990), sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023), tartuntatautilaissa (1227/2016), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023), sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1102/2017), tupakkalaissa (549/2016) ja vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta. Valvira valvoo myös rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain (1015/2005) mukaisesti sovittelupalvelujen järjestämistä sekä turvakotitoimintaa valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuottajille annetun lain (1354/2014) mukaisesti. Lisäksi viraston tehtävänä on huolehtia raskauden keskeyttämistä, steriloimista, hedelmöityshoitoja sekä adoptiota koskevassa lainsäädännössä sille säädetyistä tehtävistä. Virasto hoitaa lisäksi ne edellä tarkoitetun lainsäädännön nojalla sen toimialaan liittyvät tehtävät, jotka sosiaali- ja terveysministeriö sille määrää. Valviralla on lisäksi varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisia varhaiskasvatuksen ohjaus- ja valvontatehtäviä. Valvira valvoo varhaiskasvatusta erityisesti silloin, kun kyseessä ovat periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat sekä silloin, kun asia koskee usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata. Samoin Valviralla on elintarvikelakiin (297/2021), maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annettuun lakiin (999/2012) ja luonnonmukaisesta tuotannosta annettuun lakiin (1330/2021) liittyviä tehtäviä alkoholin osalta. Valvira on yksi toimivaltaisista viranomaisista, joka voi antaa vaaratiedotteen vaaratiedotelain (466/2012) nojalla.

Valvira myöntää hakemuksen perusteella oikeuden harjoittaa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattia laillistettuna ammattihenkilönä sekä merkitsee hakemuksesta oikeuden käyttää nimikesuojattua sosiaali- tai terveydenhuollon ammattinimikettä Suomessa ja ulkomailla koulutetuille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille. Valvira myös tekee päätöksen sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröimisestä silloin, kun palveluja tuotetaan useamman kuin yhden aluehallintoviraston toimialueella tai kun palveluntuottaja rekisteröidään ilman palveluyksikköä. Rekisteröinti on edellytys sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiselle.

Valvira ohjaa ja valvoo sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Valvira käsittelee terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilön valvontaa koskevan asian silloin, jos se on periaatteellisesti tärkeä tai laajakantoinen, jos asia saattaa edellyttää turvaamis- tai kurinpitotoimenpiteitä taikka jos aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään asiaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta Valviralle kuuluvat myös asiat, joissa epäillään hoitovirhettä, joka on johtanut kuolemaan tai vaikeaan pysyvään vammautumiseen sekä asiat, jotka liittyvät oikeuslääkärin tekemään kuolemansyyn selvittämiseen. Valvira voi poistaa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeuden tai rajoittaa sitä taikka antaa kirjallisen varoituksen. Valvira ohjaa aluehallintoviraston toimintaa valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen toimeenpanossa, yhteensovittamisessa ja yhdenmukaistamisessa. Valvira valvoo sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen lainmukaisuutta ja antaa valvontaan liittyvää ohjausta, jos kysymyksessä on periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat; asiat, jotka koskevat usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata; asiat, jotka liittyvät olennaisesti Valvirassa käsiteltävään muuhun valvonta-asiaan; sekä asiat, joissa aluehallintovirasto on esteellinen.

Ympäristöterveydenhuollossa Valvira vastaa terveydensuojelulain ja tupakkalain toimeenpanosta, ohjauksesta sekä yleisesti ympäristöterveydenhuoltoon liittyvien asiantuntijatehtävien ja kehittämishankkeiden hoitamisesta. Ympäristöterveydenhuollossa Valvira ja aluehallintovirastot laativat yhteistyössä ohjeita ja linjauksia sekä järjestävät erilaisia ohjaustilaisuuksia.

Valviralle kuuluu myös tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden markkinointikiellon valvonta ja tuotevalvonta. Valvira ylläpitää tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyntilupien ja tukkumyynti-ilmoitusten rekisteriä. Valvira hyväksyy terveydensuojelulain perusteella talousteknistä ja talousvesihygieenistä sekä laitosteknistä ja allasvesihygieenistä osaamistestausta suorittavat testaajat ja valvoo testaajien toimintaa sekä myöntää testin suorittaneille todistukset. Valvira ylläpitää myös osaamistestausjärjestelmää (OSTI). Valvira voi terveydensuojelulain perusteella myös antaa määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi. Määräyksiä voidaan antaa, kun terveyshaitta ulottuu laajalle alueelle tai muutoin on erityisen merkityksellinen. Lisäksi Valvira laatii suunnitelman talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa tai vastaavissa muissa häiriötilanteissa.

Valvira on alkoholin valmistuksen, tukkumyynnin, verottoman käytön ja väkiviinan maahantuonnin lupa- ja valvontaviranomainen. Viraston tehtäviin kuuluvat aluehallintovirastojen lupahallinnon ja valvonnan ohjaus ja kehittäminen, alkoholihallinnon tieto- ja viestintäpalveluiden tuottaminen sekä alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun sekä mainonnan ja myynninedistämisen valvonta koko maassa. Valvira on alkoholilupa-asioiden käsittelyä ja valvontaa sekä alkoholitilastointia varten elinkeinonharjoittajista pidettävän valtakunnallisen alkoholielinkeinorekisterin (Allu) vastuullinen rekisterinpitäjä. Valvira vastaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisen alkoholituotteiden (erityisesti viinituotteiden) valvonnasta.

Valviran tehtävänä on lisäksi valvoa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja ylläpitää julkista rekisteriä sille ilmoitetuista sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä ja hyvinvointisovelluksista. Lisäksi Valviralle kuuluu sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) mukaisia rekisterinpitäjän tehtäviä sekä tietoturvallisten käyttöympäristöjen valvontatehtävä. Valvira saa lisäksi antaa vaaratiedotteita.

Näiden tehtäväkokonaisuuksien lisäksi Valviran tulee useiden sosiaali- ja terveydenhuollon erityislakien sekä alkoholilainsäädännön nojalla huolehtia aluehallintovirastojen toiminnan ohjauksesta niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi.

Valviralla on toimivalta vaaratiedotteen antamiseen, koska virasto huolehtii useista sosiaali- ja terveysalan asiakokonaisuuksista, joihin liittyen saattaa myös ilmaantua tarve antaa vaaratiedote.

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen

Valvira on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskushallinnon virasto. Valvira solmii tulossopimuksen sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hallituskausittain. Valviraa johtaa valtioneuvoston nimittämä ylijohtaja.

Valvirassa on kaksi substanssiosastoa, joista yksi vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta-asioista, tietojärjestelmien valvonnasta ja sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain mukaisista valvontatehtävistä sekä palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröinneistä. Toiselle osastolle kuuluu ammattioikeuksiin, alkoholihallintoon, tupakkavalvontaan ja terveydensuojeluun liittyvät tehtävät sekä raskaudenkeskeyttämis- ja steriloimisasiat ja hedelmöityshoitoluvat. Tukipalvelut kuuluvat hallinto-osastolle (henkilöstö- ja taloushallinto sekä tietohallinto) ja ylijohtajan alaisuudessa toimivalle viestintäryhmälle. Lisäksi viraston kehittämistehtävät hoidetaan ylijohtajan alaisuudessa. Osa Valviralle kuuluvista tehtävistä ratkaistaan lautakunnissa (sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta sekä raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta). Lisäksi Valviran yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta. Tällä hetkellä molemmat viranomaiset on sijoitettu Valviran hallinto-osastolle.

Taulukko 1

Valviran henkilötyövuodet 2023-2024

.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

Pääosan Valviran rahoituksesta muodostaa valtion talousarviossa myönnettävä toimintamenomääräraha. Vuoden 2024 talousarviossa virastolle on osoitettu 14 734 000 euron toimintamenomääräraha (momentti 33.02.05.). Valviran talousarvio perustuu osittaiseen nettobudjetointiin. Bruttobudjetoidut tulot ovat budjetoitu momentille 12.33.02. Vuoden 2024 alusta lukien toimintamenomomentille kirjattavat tulot ovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattioikeuksia koskevista laillistamis- ja nimikesuojauspäätöksistä, tupakkalain mukaisista ilmoituksista, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröinneistä sekä valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan lausunnoista saatavia tuloja. Lisäksi aluehallintovirastot suorittavat rekisteröintiä koskevista maksuista Valviralle osuuden, joka kattaa palveluntuottajien rekisteröintiin liittyvistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ulkopuoliset asiantuntijat

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi käyttää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 5 §:n perusteella ulkopuolisia asiantuntijoita. Ulkopuolisista asiantuntijoista valtaosa on pysyviä asiantuntijoita. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto käyttää asiantuntijoita lääketieteen eri erikoisaloilta, sosiaalihuollon eri osa-alueilta, hoitotyön, varhaiskasvatuksen ja oikeustieteen aloilta, painottuen erityisesti lääketieteen eri erikoisaloihin. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto pyytää eri asioiden valmistelun yhteydessä asiantuntijoilta lausuntoja. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto hyödyntää asiantuntijoiden erityisosaamista, kun virasto tarvitsee tietyn erityisalan osaamista, jollaista virastossa ei ole. Niin sanottuja ad hoc -asiantuntijoita voidaan käyttää silloin, kun tarvittavaa asiantuntemusta ei ole virastolla tai sen pysyvillä asiantuntijoilla. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi käyttää asiantuntijoita esimerkiksi ammattihenkilöiden valvonnassa sekä organisaatiovalvonnan ennakkotarkastus- ja tarkastuskäynneillä. Ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään myös asumispalveluyksiköiden tarkastuksissa, jotka ovat kotirauhan piirissä. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen tarkastuksissa perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 20 ja 37 §:ään sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 92 §:ään. Lisäksi ad hoc –asiantuntijoita voidaan käyttää viraston muissa tehtävissä. Myös aluehallintovirastot käyttävät Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ulkopuolisia asiantuntijoita.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto laatii ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa hallintolain (434/2003) 3 §:ssä tarkoitetun hallintosopimuksen yksittäisten tehtävien hoitamisesta. Ulkopuolisen asiantuntijan hoitaessa yksittäisiä hallintosopimuksen mukaisia tehtäviä, ulkopuoliselle asiantuntijalle voidaan luovuttaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 669/2008) 5 §:n 2 momentin ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 26 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella salassa pidettäviä tietoja. Ulkopuoliset asiantuntijat voivat olla lääketieteen johtavia asiantuntijoita, jotka voivat antaa lausuntoja esimerkiksi silloin, kun kyse on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettua valvontaa. Erityisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden valvontaan liittyvien asiantuntijalausuntojen valmistelu voi edellyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla salassa pidettävien potilasasiakirjojen tai sosiaalihuollon asiakkuuteen liittyvien asiakirjojen käsittelyä, joista erityisesti potilasasiakirjat ovat henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Ulkopuolisten asiantuntijoihin tulee sovellettavaksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n säännös vaitiolovelvollisuudesta.

V/42286/2023

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on laatinut Toimintaohjeen ulkopuolisten asiantuntijoiden nimeämisestä ja sopimussuhteen solmimisesta.. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto perehdyttää ulkopuoliset asiantuntijat selostamalla heille keskeisimmät velvollisuudet (muun muassa tehtävässä toimiminen virkavastuulla, salassa pidettävien tietojen käsittely ja esteellisyyskysymykset) mutta myös ulkoisen asiantuntijan tehtävästä suoriutumiselle asetetuista vaatimuksista (asiantuntijalausunnon laatiminen tai muu asiantuntijatehtävä). Koska asiatuntijat ovat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka päivittäin ovat tekemisissä salassa pidettävien asiakirjojen kanssa, on heidän perehdyttäminen salassa pidettävien tietojen käsittelyyn vaivattomampaa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä toimittaa asiantuntijoille salassa pidettävät ja lausunnon antamista varten tarpeelliset asiakirjat kirjattuna postilähetyksenä. Postilähetyksen mukana toimitetaan myös valmis palautuskuori ja tarkat ohjeet asiakirjojen palauttamiselle. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto rekisterinpitäjänä varmistaa, että salassa pidettävät asiakirjat palautetaan lausunnon antamisen jälkeen. Asiantuntijoilla ei ole pääsyä asiakirjoihin sähköisen yhteyden kautta.

2.1.1.2

Ruokavirasto

Ruokavirasto aloitti toimintansa 1.1.2019, kun Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto sekä osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta yhdistettiin uudeksi virastoksi. Ruokaviraston toimiala ja tehtävät on määritelty laissa Ruokavirastosta (371/2018).

Tehtävät

Ruokavirastolle kuuluvat tehtävät, jotka liittyvät vastuuseen Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien tukien ja korvausten hallinnoinnista, maksatuksesta ja valvonnasta sekä niiden edellyttämistä tietojärjestelmistä ja niiden turvallisuudesta (maksajavirastotehtävät). Lisäksi Ruokavirastolle kuuluvat muut kuin edellä mainituista rahastoista sekä kansallisista varoista maa-, puutarha- ja porotaloudelle, luontaiselinkeinoille, koltille sekä maaseudun kehittämistoimenpiteisiin myönnettävien tukien ja korvausten sekä maataloustuotteiden markkinajärjestelyn toimeenpanoon liittyvät tehtävät. Ruokavirasto neuvoo, ohjaa ja kouluttaa ELY-keskuksia, kuntien yhteistyöalueita ja Leader -ryhmiä tukijärjestelmien toimeenpanossa.

Ruokaviraston toimialaan kuuluvat lisäksi elintarvikkeiden ja maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä koskevat asiat. Ruokavirasto vastaa toimialansa valvonnan ja muiden viranomaistoimenpiteiden johtamisesta, kehittämisestä, ohjaamisesta ja suorittamisesta. Ruokavirastolle tulee CER- ja NIS2-direktiivien mukaisia valvonta- ja tukitehtäviä.

Ruokavirastolle kuuluu valvonta- ja seurantanäytteiden laboratorioanalytiikka, eläintautien laboratoriodiagnostiikka sekä vertailulaboratoriotoiminta. Ruokaviraston tehtäviin kuuluu toimialansa riskinarviointi, tieteellinen tutkimus sekä muut tutkimukset ja selvitykset, sekä toimialansa riskinhallinta ja petostentorjunta. Lisäksi Ruokaviraston tehtäviin kuuluu elintarvikkeiden sekä eläinten, kasvien ja niistä saatavien tuotteiden viennin edistäminen ja ohjaus. Viraston tehtäviin kuuluvat maanjärjestelyyn liittyvät ja muut vastaavat tehtävät, maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän ja sen rekistereiden ylläpito ja kehittäminen sekä tietojen luovuttaminen oman toimialansa osalta ja toimialaansa liittyvä viestintä, tiedotus, neuvonta, koulutus sekä kansainvälinen yhteistyö. Lisäksi Ruokavirastolle kuuluvat muut laissa säädetyt ja maa- ja metsätalousministeriön määräämät viraston toimialaan kuuluvat tehtävät. Lisäksi Ruokavirasto tuottaa muita tietohallinnon palveluita maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä muille julkisia tehtäviä hoitaville tahoille.

Lisäksi Ruokavirasto hoitaa ne metsätaloutta, kalataloutta ja riistataloutta koskevat tehtävät, jotka sille on erikseen säädetty tai jotka maa- ja metsätalousministeriö sille erikseen määrää. Suomen vähävaraisille jaettava aineellinen apu on osa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaa ”Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027”. Ruokavirasto toimii välittävänä toimielimenä aineellisen avun hankkeissa.

Ruokavirasto on ilmoitettu komissiolle EU:n metsäkatoasetuksen (EU) 2023/1115 tarkoittamaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa. Lainsäädännöllisesti Ruokaviraston asema vahvistetaan asetuksen täytäntöönpanoa koskevan lain säätämisen yhteydessä vuoden 2024 aikana. Ruokaviraston tehtäväkenttä laajenee nykyisin sen tehtäviin kuuluvan EU:n puutavara-asetuksen (EU) N:o 995/2010 puun lisäksi kuuteen muuhun hyödykeryhmään, jotka ovat nautakarja, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi ja soija.

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen

Ruokavirasto on maa- ja metsätalousministeriön alainen keskushallinnon virasto. Ruokavirasto solmii maa- ja metsätalousministeriön kanssa vuosittain tulossopimuksen alkavan vuoden toiminnallisista tavoitteista myönnettävien määrärahojen puitteissa. Ruokavirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja.

Organisaatiossa on kolme linjaa ja kaksi toimintakokonaisuutta. Maaseutulinja vastaa Suomen maksajavirastona tukijärjestelmien ja Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman varojen maksamisen ja käytön asianmukaisesta hallinnosta ja valvonnasta. Elintarvikeketjulinja vastaa elintarvikkeiden ja maa- ja metsätalouden tuotantopanosten, rehut, lannoitevalmisteet, kasvien lisäysaineistot, metsänviljelyaineisto ja kasvinsuojeluaineet – turvallisuuden ja laadun, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden valvonnasta.

Laboratorio- ja tutkimuslinja vastaa eläin- ja kasvitautien diagnostiikasta, elintarvikkeiden, rehujen, lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja kasvien laboratoriotutkimuksista, valvonta- ja seurantanäytteiden laboratorioanalytiikasta, vertailulaboratoriotoiminnasta sekä riskinarvioinnista. Linja tekee myös tieteellistä tutkimusta ja pitää yllä kansallisesti tarvittavaa tutkimusinfrastruktuuria toimialoillaan.

Sisäisten palvelujen toimintakokonaisuus vastaa henkilöstö- ja talousasioista, toimitilojen käyttäjäpalveluista sekä asiakirjahallinnosta ja tietosuojasta, oikeudellisista palveluista ja hankintatoimesta. Digitaalisten palvelujen toimintakokonaisuus vastaa keskitetystä tietohallinnon ohjauksesta ja koordinoinnista, Ruokaviraston tietojärjestelmien kehityksen ja jatkuvuuden turvaamisen tuottamisesta sekä ICT-hankinnoista ja tietoturvasta. Lisäksi toimintakokonaisuus vastaa Ruokaviraston ulkoisille asiakkaille tuotettavista IT-palveluista.

Pääjohtajan suorassa alaisuudessa toimivat sisäinen tarkastus ja esikunta. Lisäksi Ruokavirastoon on sijoitettu elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto ja Maaseutuverkostoyksikkö. Ruokaviraston yhteydessä toimivat myös eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta ja porovahinkolautakunta. Nämä kaikki ovat itsenäisiä toimijoita.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

Pääosan Ruokaviraston rahoituksesta muodostaa valtion talousarviossa myönnettävä toimintamenomääräraha. Vuoden 2024 talousarviossa viraston toimintaan on osoitettu 79 483 000 euron nettomääräraha (momentti 30.20.01). Lisäksi noin neljännes viraston rahoituksesta saadaan maksullisen toiminnan, yhteisrahoitteisen toiminnan sekä muiden tulojen kautta. Maksullisen julkisoikeudellisen toiminnan tuotoista suurimmat liittyvät lihantarkastuksen, nautaeläinten rekisteröinnin, luomuvalvonnan ja kansallisen vierasainevalvonnan tuloihin. Lisäksi virastolla on liiketaloudellisen toiminnan tuottoja.

2.1.1.3

Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on perustettu 1.1.2013, jolloin Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto muutettiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi ja erilliset virastot lakkautettiin. Samalla niiden tehtävät ja henkilöstö siirrettiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon. KKV:n toimiala ja tehtävät on määritelty Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa (661/2012).

Tehtävät

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toteuttaa kilpailu- ja kuluttajapolitiikkaa, varmistaa markkinoiden toimivuutta, panee täytäntöön kilpailulakia (948/2011 ja EU:n kilpailusääntöjä, suorittaa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, hankintalaki), vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016, erityisalojen hankintalaki) noudattamisen valvontaa sekä turvaa kuluttajan taloudellista ja oikeudellista asemaa. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on kuluttaja-asiamies.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee esityksiä, aloitteita ja huomautuksia kilpailun edistämiseksi ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi, julkisten hankintojen avoimuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi sekä kuluttajapolitiikan ja kuluttajansuojan kehittämiseksi sekä huolehtii sille kilpailulaissa säädetyistä tehtävistä ja valvoo kilpailulain nojalla tehtyjen päätösten noudattamista. Se myös huolehtii sille hankintalaissa sekä erityisalojen hankintalaissa säädetyistä tehtävistä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto edistää ja toteuttaa kuluttajavalistusta ja –kasvatusta, tekee toimialaansa liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja vertailuja, huolehtii kuluttajaneuvonnan järjestämisestä sekä huolehtii muista sille säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä.

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen

Kilpailu- ja kuluttajavirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja. Pääjohtaja vastaa viraston toiminnan kehittämisestä ja tuloksellisuudesta sekä tavoitteiden saavuttamisesta.

Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on lisäksi kaksi valtioneuvoston nimittämää ylijohtajaa, joista toinen johtaa kilpailuasioiden vastuualuetta ja toinen kuluttaja-asioiden vastuualuetta. Kuluttaja-asioiden vastuualueen ylijohtaja toimii kuluttaja-asiamiehenä.

Pääjohtaja ratkaisee Kilpailu- ja kuluttajavirastossa ratkaistavat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty muun virkamiehen ratkaistaviksi. Pääjohtaja vahvistaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston työjärjestyksen. Pääjohtaja voi ottaa yksittäistapauksessa ratkaistavakseen asian, joka työjärjestyksen nojalla muutoin olisi hänen alaisensa ratkaistava. Pääjohtaja ei voi ottaa ratkaistavakseen kuluttaja-asiamiehelle säädettyjä valvonta-asioita.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontatoiminnat on sekä kilpailuasioissa että kuluttaja-asioissa järjestettävä siten, että viraston ja kuluttaja-asiamiehen riippumattomuus ja puolueettomuus näille kuuluvien valvontatehtävien hoitamisessa on turvattu.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla voi olla neuvottelukunta, jonka työ- ja elinkeinoministeriö asettaa.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

Kilpailu- ja kuluttajaviraston rahoitus muodostuu valtion talousarviossa myönnettävästä toimintamenomäärärahasta. Vuoden 2024 talousarviossa virastolle on osoitettu momentille 32.01.06 nettomäärärahaa 20 309 000 euroa. Toimintamenomomentille kirjattavat tulot koskevat matkapakettien vakuusvalvonnan rekisteröintituottoja, viraston liiketaloudellisin perusteiden mukaisesti laskutettavien suoritteiden tuottoja, sekä EU-yhteisrahoitteisen, Euroopan kuluttajakeskus Suomessa hankkeen tuottoja. Matkapakettien vakuusvalvonnan valvonta- ja maksukyvyttömyyssuojamaksuista perittävät tulot kirjataan veroluonteisten tulojen momentille 11.19.09 Muut verotulot. KKV:llä ei ole valtion aluehallintoon liittyviä, lupa- tai valvontatehtävistä perittäviä tuloja.

2.1.1.4

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

Tukesin toimintaa sääntelee laki Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (1261/2010). Tukesin ehkäisee henkilö-, omaisuus- ja ympäristövahinkoja sekä terveys- ja ympäristöhaittoja ja varmistaa vaatimusten mukaisten tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta. Tukes toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla.

Tehtävät

Tukesin tehtävänä on valvoa ja edistää tuotteisiin, palveluihin ja tuotantojärjestelmiin liittyvää teknistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta, kuluttajaturvallisuutta. kemikaaliturvallisuutta, kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja laatua sekä pätevyyden toteamisjärjestelmää (akkreditointijärjestelmä). Tukesin tehtävänä on lisäksi huolehtia arviointilaitosten pätevyyden arviointiin ja akkreditointiin liittyvistä tehtävistä. Lisäksi Tukes vastaa malminetsintään ja kaivostoimintaan liittyvistä viranomaistehtävistä. Mittauslaitelain (707/2011) 34 §:n mukaan lain noudattamista valvovat Turvallisuus ja kemikaalivirasto (Tukes) ja aluehallintovirastot. Tukes ohjaa ja yhtenäistää valvontaviranomaisten toimintaa mittauslaitelain noudattamisen valvonnassa. Tukes vastaa lisäksi kaivoslain ja kemikaaliturvallisuuslain mukaisten lupien myöntämisestä.

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen

Tukesia johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja. Tukesin organisaatiossa on viisi yksikköä: kemikaaliyksikkö, teollisuusyksikkö, tuoteyksikkö, FINAS-akkreditointipalvelu ja tieto- ja kehitysyksikkö.

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa Tukesin yleishallinnollisesta ohjauksesta ja valvonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö sekä ympäristöministeriö ohjaavat Tukesia yhteistoiminnassa kukin omalla toimialallaan.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

Tukesin rahoitus muodostuu valtion talousarviossa myönnettävästä toimintamenomäärärahasta. (Tukes on osittain nettobudjetoitu virasto, jonka rahoituksesta 90 % muodostuu talousarviossa myönnetystä määrärahasta). Vuoden 2024 talousarviossa virastolle on osoitettu momentille 32.01.nettomäärärahaa 23 534 000 euroa. Tukesin tehtävien rahoitus on siirtynyt pääosin Tukesin toimintamenomomentille. Ympäristöministeriön toimintamenomomentilla rahoitetaan rakennustuotteiden markkinavalvonnan sekä tuotteiden ekologisen suunnittelun ja energiamerkintöjen markkinavalvonnan tehtävät, joista Tukes tekee erillisen tulossopimuksen. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö rahoittaa vaarallisten aineiden kuljetuksen valvonnan tehtäviä liikenne- ja viestintävirasto Traficomin kanssa tehtävän tulossopimuksen mukaisesti. Tämän toiminnan rahoitus laskutetaan Tukesin toimintamenomomentille sopimuksen mukaisesti. Toimintamenomomentille kirjattavat tulot perustuvat suoritteisiin ja tuotteiden valvonnasta aiheutuneiden kustannusten korvauksiin, joista säädetään työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston maksullisista suoritteista (1283/2021) ja Tukesin toimialaan kuuluvissa sektorilaeissa.”

2.1.1.5

Väylävirasto

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluva Väylävirasto vastaa väylänpitäjänä tie-, rata- ja vesiväylien palvelutason ylläpidosta ja kehittämisestä valtion hallinnoimilla liikenneväylillä. Viraston tehtävistä säädetään Väylävirastosta annetun lain (862/2009) 2 §:ssä. Pykälän perusteella virasto vastaa ELY-keskusten toimialaohjauksesta liikennejärjestelmän toimivuuden, liikenneturvallisuuden, tie- ja liikenneolojen ja tienpidon osalta ja vastaa tienpidon yhteensovittamisesta ELY-keskuksissa. Väylävirasto osallistuu ELY-keskusten tulossopimusten laadintaan. Muita ohjauksen välineitä ovat toimintalinjat, ohjeet, laadunhallinnanmenetellyt ja sovitut toimintamallit (mm. hankinnan ohjeistus). Väylävirasto ja ELY-keskukset käyttävät myös yhteisiä väylänpidon ja taloudenhallinnan järjestelmiä. Väylävirasto osoittaa ELY-keskuksille käytettäväksi valtion väyläverkon rahoitusta ja vastaa määrärahojen seurannasta.

Valtioneuvosto nimittää Väyläviraston pääjohtajan. Väyläviraston pääjohtaja nimittää ELY-keskusten liikenne- ja infrastruktuurivastuualueiden johtajat. Lisäksi pääjohtaja asettaa Väyläviraston ja ELY-keskusten asiantuntijoista koostuvia yhteistyöverkostoja, joiden tehtävänä on tukea linjaorganisaatioiden toimintaa ja osaltaan varmistaa asioiden riittävän laaja-alainen valmistelu sekä yhtenäiset menettelyt eri puolilla maata.

2.1.1.6

Liikenne- ja viestintävirasto

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluva Liikenne- ja viestintävirasto hoitaa liikenteen ja sähköisen viestinnän viranomaistehtäviä. Viraston tehtävistä säädetään Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain (935/2018) 2 §:ssä. Pykälän mukaan virasto vastaa julkisen henkilöliikenteen valtion rahoituksen ja yksityistieavustusten kohdentamisesta ELY-keskuksille ja Varsinais-Suomen ELY-keskukseen keskitettyjen saariston liikenne- ja kuljetuspalveluiden rahoituksesta valtion talousarvion puitteissa sekä ELY-keskusten toimialaohjauksesta näiltä osin. Joukkoliikenteen osalta liikenne- ja viestintävirasto koordinoi valtakunnallisia joukkoliikenteen kehittämishankkeita ja yhteensovittaa toimivaltaisten viranomaisten joukkoliikennetoimintaa. Liikenne- ja viestintävirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja.

2.1.2

Valtion aluehallinto

Nykymuotoinen valtion aluehallinto muodostettiin vuoden 2010 alussa voimaan tulleessa aluehallinnon uudistuksessa (ns. ALKU-uudistus). Tuolloin toteutetun aluehallinnon uudistamisen yleistavoitteena oli saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva valtion aluehallinto. Tavoitteena oli myös vahvistaa ja lisätä maakuntien liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä sekä edistää valtion aluehallinnon ja maakuntien liittojen yhteistyötä.

Aluehallinnon uudistuksessa lääninhallitusten, työ- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, tiepiirien ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen tehtävät koottiin kahteen monialaiseen valtion viranomaiseen, joita ovat aluehallintovirastot (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskus). Ahvenanmaalla valtion monialaisena hallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan valtionvirasto.

Aluehallintovirastoille koottiin tehtäviä lääninhallituksilta, alueellisilta ympäristökeskuksilta, ympäristölupavirastoilta ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistoilta. Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. ELY-keskusten tehtävät puolestaan muodostuvat aiemmin työ- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, lääninhallitusten ja tiepiirien hoitamista tehtävistä. ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Aluehallintouudistuksella lisäksi vahvistettiin maakuntien liittojen toimivaltaa aluekehitystyötä kokoavana ja yhteen sovittavana viranomaisena. Maakuntaohjelman vaikuttavuutta vahvistettiin ja maakuntien liitoille siirrettiin valtion aluehallinnosta alueiden kehittämistehtäviä.

2.1.2.1

Aluehallintovirastot

Manner-Suomessa on kuusi aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksesta, toimialasta ja tehtävistä, organisoinnista, toimivallasta, toimialueista sekä ohjauksesta ja johtamisesta säädetään aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) sekä aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (906/2009).

Ahvenanmaan maakunnassa on aluehallintovirastoista annetussa laissa tarkoitettuna valtion monialaisena hallintoviranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto.

Tehtävät

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Aluehallintovirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä ylijohtaja. Aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n mukaan aluehallintovirastot hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) sosiaali- ja terveydenhuolto; 2) ympäristöterveydenhuolto; 3) koulutus-, lasten päivähoito-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi; 4) oikeusturvan edistäminen ja toteuttaminen; 5) ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvat lupa- ja muut hakemusasiat; 6) pelastustoimi; 7) työsuojelun valvonta ja kehittäminen, työssä käytettävien tuotteiden tuotevalvonta sekä työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta työsuojeluviranomaisena sekä 8) kuluttaja- ja kilpailuhallinto.

Aluehallintoviraston tehtävänä on lisäksi peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi, varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen, alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen sekä viranomaisten johtaessa turvallisuuteen liittyviä tilanteita alueella tukea toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittaessa sovittaa yhteen toimintaa niiden kesken. Aluehallintovirastolla voi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä.

Mainittuja erityislainsäädännössä aluehallintovirastoille osoitettuja henkilötyömäärältään merkittävimpiä tehtäviä ovat ministeriöiden toimialoittain lueteltuina:

Oikeusministeriö

Oikeusministeriön toimialan lainsäädännössä aluehallintovirastojen tehtävät liittyvät muun ohella vesilakiin (587/2011), joka kuuluu oikeusministeriön esittelyvastuulle, mutta vesilain ohjaustehtävät on jaettu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluvat eräät yhtiöoikeudelliset tehtävät, perhe- ja jäämisoikeuteen liittyvät tehtävät, löytötavaralakiin (778/1988), maksutalletuslakiin (281/1931), kuluttajansuojalakiin (38/1978), asuntokauppalakiin (843/1994), kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettuun lakiin (603/1977), pysäköinninvalvonnasta annettuun lakiin (727/2011), syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annettuun lakiin (422/1974), ryhmärakennuttamislakiin (190/2015), vaalilakiin (714/1998), valmiuslakiin (1552/2011) ja yhdistyslakiin (503/1989) liittyvät tehtävät sekä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon keskitettynä positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain (739/2022) mukaiset tehtävät.

Sisäministeriö

Sisäministeriön tehtäviin kuuluu sisäministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1056/2013) 1 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan pelastustoimi ja 10 kohdan mukaan aluehallinnon yhteinen varautuminen poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin ja siihen liittyvät keskushallinnon tehtävät. Sisäministeriön toimialaan kuuluu valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 15 §:n 4 kohdan mukaan pelastustoimi ja 8 kohdan mukaan aluehallinnon yhteinen varautuminen poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin.

Pelastuslain (379/2011) 23 §:n 1 momentin mukaan sisäministeriö johtaa, ohjaa ja valvoo pelastustointa, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteensovittaa eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa ja sen kehittämisessä sekä huolehtii muista sisäministeriölle pelastuslaissa säädetyistä tehtävistä. Pelastuslain 23 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto tukee sisäministeriötä edellä mainituissa tehtävissä. Hyvinvointialueen pelastustoimen ja sen palvelujen saatavuuden tason ohjauksesta ja valvonnasta säädetään pelastustoimen järjestämisestä annetussa laissa (613/2021). Pelastustoimen järjestämislain 7 §:ssä säädetään pelastuslain 23 §:ä vastaavasti sisäministeriön ja aluehallintoviraston tehtävistä.

Aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen -vastuualueen tehtäviin kuuluu pelastustoimen järjestämislain 14, 17 ja 18 §:n mukaisia tehtäviä, kuten asiantuntija-arvion laatiminen, pelastustoimen valvonta sekä pelastustoimen palvelujen saatavuuden ja tason valvonta toimialueellaan ja hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutason riittävyyden valvonta. Aluehallintovirasto voi tutkia kantelun johdosta, onko hyvinvointialue toiminut voimassa olevien lakien mukaan hyvinvointialueista annetun lain (611/2021) 11 §:n 2 momentin perusteella. Aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen –vastuualue voi antaa valvonnan yhteydessä määräyksiä, joita voidaan tehostaa sakon uhalla.

Lisäksi vastuualueen tehtäviin kuuluvat aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 1, 3 ja 4 kohdissa tarkoitetut tehtävä. Kyseisen lainkohdan 3 kohdan mukaisiin tehtäviin sisältyvät varautumisen alueelliset tehtävät.

Pelastustoimen ja varautumisen –vastuualueelle kuuluu metsäpalojen lentotähystyksen hallinnointi ja ohjaus sekä ulkoisten pelastussuunnitelmien ja harjoitusten toteutumisen valvonta pelastuslain nojalla. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu pelastuslain nojalla myös tukea sisäministeriötä sen tehtävässä vastaa pelastustoimen valtakunnallisen tilannekuvatoiminnan järjestämisestä yhteistoiminnassa hyvinvointialueiden valtakunnallisen pelastustoimen tilannekuvan järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen pelastuslaitoksen kanssa. Lisäksi aluehallintoviraston pelastuslain mukaisista tehtävistä pelastustoimessa on annettu tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksessa pelastustoimesta (407/2011).

Vastuualue hoitaa myös pelastustoimen valtionavustustehtäviä ja palosuojelurahastolaissa (306/2003) säädettyjä tehtäviä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto hengenpelastusmitalista annetun tasavallan presidentin asetuksessa (146/2011) säädettyjä tehtäviä.

Valtiovarainministeriö

Valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen yleishallinnollisesta ohjauksesta. Ministeriö ohjaa aluehallintovirastojen yhteistä hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualuetta, jolle on aluehallintovirastoista annetussa asetuksessa (906/2009) säädetty erikseen virastojen hallintotehtäviä. Tehtävät koostuvat virastojen henkilöstöhallinto-, taloushallinto-, asiakirjahallinto-, tietohallinto-, toimitilahallinto- ja viestintäpalveluista. Viestintäpalveluja koskeva muutos toteutettiin asetusmuutoksella (1002/2023) 1.1.2024 lukien, jonka jälkeen vastuualue on vastannut aluehallintovirastojen yhteisistä viestintäratkaisuista, viestintäpäälliköiden siirryttyä kunkin aluehallintoviraston palvelukseen. Lisäksi vastuualue vastaa julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetussa laissa (223/2007) tarkoitetun yhteispalvelusopimuksia koskevan rekisterin ylläpidosta sekä yhteispalvelun ja siihen osallistuvien valtion viranomaisten yhteistyön valtakunnallisista kehittämistehtävistä.

Aluehallintovirasto hoitaa valtiovarainministeriön toimialan lainsäädännössä sille säädettyjä tehtäviä. Näitä ovat panttilainauslaitoksista annetussa laissa (1353/1992) säädetyt lupa- ja valvontatehtävät (keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastolle), kuntalain (410/2015) 10 §:ssä ja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 11 §:ssä säädetyt kantelujen käsittelytehtävät, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa (444/2017) säädetyt valvontatehtävät (keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019) säädetyt valvontaviranomaistehtävät (keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon). Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) nojalla aluehallintovirasto voi myös sakon uhalla määrätä kunnan tai kotikuntakorvauksen saajan noudattamaan laissa säädettyä velvoitetta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla merkittävimmän tehtäväkokonaisuuden muodostavat aluehallintovirastoissa hoidetut opetus- ja kulttuuritoimen (koulutus-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi sekä varhaiskasvatus) ohjaus-, valvonta- ja valtionapuviranomaistehtävät. Tehtäviä ohjataan viraston tulossopimusmekanismin kautta sekä suoraan toiminnallisesti ministeriöstä. Aluehallintovirastot järjestävät täydennyskoulutusta, arvioivat peruspalvelujen saatavuutta, osallistuvat kansainvälisten asioiden hoitamiseen sekä ohjeistavat ja tukevat turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvissä asioissa. Tehtäviin liittyy myös informaatio-ohjaus sekä muiden seuranta- ja arviointitehtävien suorittaminen.

Aluehallintoviraston opetustoimi ja kulttuuri –vastuualueen tehtävät liittyvät kiinteästi varhaiskasvatuslaissa (540/2018), perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (714/2018), ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017), tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020), vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) ja taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) valtiolle ja kunnalle säädettyjen tehtävien valvontaan, mutta myös luvan perusteella yksityiselle opetuksen ja koulutuksen järjestäjälle säädettyjen tehtävien valvontaan. Aluehallintovirasto valvoo myös oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013) säädettyä opiskeluhuollon toteutumista.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=sivl+5/2010

Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen kannalta aluehallintovirastojen opetustoimi ja kulttuuri -vastuualueen keskeisiin tehtäviin kuuluvat kuntalain 10 §:ssä, ja valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain (634/1998) 6 §:ssä säädetyt kantelujen käsittelytehtävät opetustoimen osalta sekä varhaiskasvatuslain 51 ja 53 §:ssä säädetyt varhaiskasvatuksen lupa- ja valvontaviranomaistehtävät ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetty valvontatehtävä. Opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualueelle kuuluu hyvinvointialueiden valvonnassa erityisesti yhteisöllisen opiskeluhuollon kokonaisuus ja oppilaalle sekä opiskelijalle säädettyjen oikeuksien toteutuminen, muun terveydenhuoltoon liittyvän valvonnan jäädessä peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueelle. Nykyisin voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 64 §:n 1 momentin 5 kohdan viittaussäännöksen ja 2 momentin (yksityiset) sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 56 §:n perusteella aluehallintovirasto voi asettaa sakon uhan antamansa määräyksen tehosteeksi ((kts. SiVL 5/2010 vp).). Aluehallintovirasto toimii perusopetuslain (628/1998) ja varhaiskasvatuslain nojalla muutoksenhakuviranomaisena. Lisäksi aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen määrärahasidonnaiset valtionavustustehtävät, yleisistä kirjastoista annetun lain (1492/2016) mukaisena valtion alueellisena hallintoviranomaisena toimiminen ja tekijänoikeuslain (404/1961) nojalla jälleen-myyntikorvauksen maksuvelvollisuuden noudattamisen valvontaa sekä muinaismuistolaissa (295/1963) säädetyt tehtävät.

Keskitettyjen tehtävien osalta Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimi ja kulttuuri -vastuualue hoitaa hautaustoimilain (457/2003) mukaisista lupa-asioita ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimi ja kulttuuri -vastuualueella toimii ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö.

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat muun ohella erityislainsäädännöissä säädetyt, kuten elintarvikelain (297/2021) ja eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023), suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävät sekä eläintautilain (76/2021) eläintautien ehkäisemistä, seurantaa ja torjuntaa koskevat suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävät toimialueellaan mutta myös muut aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut ympäristöterveydenhuollon tehtävät ja 3 momentissa tarkoitetut erikseen säädetyt tehtävät sekä vesilain ja lain vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) mukaiset tehtävät.

Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus määritellään terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 §:ssä, jonka 3 momentin mukaan ympäristöterveydenhuollosta säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994), tupakkalaissa (549/2016), elintarvikelaissa ja eläinlääkintähuoltolaissa (285/2023), joista kaksi viimeksi mainittua kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Eläinlääkintähuoltolain kautta ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöön kuuluu lisäksi eläintautilain (76/2021), eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015), eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021), eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023), eläinten kuljetuksesta annetun lain (1429/2006) ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) sääntely.

Aluehallintovirasto valvoo myös helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa ATP-sopimuksen mukaisesti. Aluehallintovirastot osallistuvat valvontaan kunnallisten valvontaeläinlääkäreiden tukena ja varmistavat, että pakkokeinoja käytetään tarvittaessa. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa tehostaa antamiaan määräyksiä sakon uhalla. Aluehallintovirastot vastaavat eläinten kuljetuksesta annetun lain mukaisista hakemuksista koskien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 mukaisia eläinkuljettajalupia.

Eläintautilain nojalla vastustettavien eläintautien epäilyjen ja taudinpurkausten aikana aluehallintovirastot johtavat taudintorjuntaa toimialueellaan ja tekevät taudintorjuntaa koskevia hallintopäätöksiä. Aluehallintovirastot järjestävät kiireellisten eläintautitehtävien hoidon myös virka-ajan ulkopuolella. Aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat myös eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain ja eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain mukaiset ohjaus- ja valvontatehtävät, eläinlääkintähuoltolaissa säädetty eläinlääkäripalvelujen ja eläinlääkärinammatin harjoittajien valvonta, tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (1334/2022) tarkoitettujen ehdollisuuksien valvonta ja poronhoitolaissa (848/1990) tarkoitettu lain noudattamisen valvonta, minkä lisäksi virasto päättää poronhoitolain nojalla paliskuntien rajoista.

Etelä-Suomen aluehallintovirastoon on keskitetty tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetussa laissa (497/2013) säädetyt tehtävät.

Vesilain mukaisten lupa-asioiden käsittely on keskitetty neljän aluehallintoviraston (Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Länsi- ja Sisä-Suomi sekä Pohjois-Suomi) ympäristölupavastuualueille. Vesilaki kuuluu oikeusministeriön esittelyvastuulle, mutta vesilain ohjaustehtävät on jaettu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto toimii vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) mukaisesti EU:n vieraslajiasetuksessa (EU) N:o 1143/2014 tarkoitettuna lupaviranomaisena eli voi poikkeustapauksissa myöntää luvan rajoituksista poikkeamiseksi EU:ssa haitalliseksi vieraslajiksi säädetyn lajien osalta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myös valvoo antamiensa lupien noudattamista. Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön esittelyvastuulle, ja sen mukaisia velvoitteita hoidetaan yhteiskunnan eri sektoreilla kustakin toimialasta vastaavan ministeriön ohjauksessa. Tehtävää hoidetaan osana maa- ja metsätalousministeriön ohjaamaa ympäristöterveydenhuollon tehtäväkokonaisuutta.

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat monet valvonta- ja rekisteröintitehtävät. Aluehallintovirastot tehtäviin kuuluvat kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneistojen välitysliikkeistä annetun lain (1075/2000) mukaiset valvonta- ja rekisteröintitehtävät, kuluttajansuojalain (38/11978) mukaiset kulutusluottojen markkinoinnin valvontatehtävät, hintamerkintäasetuksen (553/2013) hinnan ilmoittamisen valvontatehtävä, kilpailulain (948/2011) mukaiset kilpailuneutraliteetin ja kilpailun valvonta sekä kilpailun edistäminen, matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetun lain (921/2017) mukaiset vakuuden asettamis- ja rekisteröitymisvalvontatehtävät, mittauslaitelain (707/2011) mukaiset mittauslaitteiden varmentamisen valvontatehtävät ja kotouttamisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) mukaiset ja toimialaansa kuuluvissa asioissa maahanmuuttajien kokoutumisen edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävät. Lisäksi aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat vuoden 2025 alusta voimaan tulevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (681/2023) perusteella kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen suunnittelu, ohjaus ja valvonta toimialaansa kuuluvissa asioissa sekä perheryhmäkotitoiminnan ohjaus ja valvonta yhdessä Valviran, hyvinvointialueen ja ELY-keskuksen kanssa sekä vuoden 2025 alusta voimaan tulleen työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) perusteella työvoimaviranomaisen valvonta.

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtävät voidaan jakaa karkeasti sosiaali- ja terveyshuollon lupa-, rekisteröinti-, valvonta- ja ohjaustehtäviin, kattaen myös terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden toiminnan ohjauksen ja valvonnan, valtionkorvaustehtäviin, terveyden edistämiseen, ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon lupa-, valvonta- ja ohjaustehtäviin ja työsuojeluntehtäviin.

Aluehallintovirastojen tehtävänä on huolehtia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015), hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), mielenterveyslaissa (1116/1990), sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023), tartuntatautilaissa (1227/2016), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023), sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), avioliittolaissa (234/1929), päihdehuoltolaissa (41/1986), ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä annetussa laissa (523/2015), lastensuojelulaissa (417/2007), rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetussa laissa (1201/2013), lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä annetussa laissa (1009/2008), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1102/2017), tupakkalaissa (549/2016), hedelmöityshoidoista annetussa laissa (1237/2006), ja Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) niille säädetyistä lupa- ja rekisteröintihallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta sekä varautumistehtävistä toimialueellaan. Aluehallintovirastot valvovat toimialueellaan turvakotitoimintaa valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuottajille annetun lain (1354/2014) mukaisesti.

Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista ja ympäristöterveydenhuollon alueellista varautumista arjen häiriötiloihin ja poikkeusolosuhteisiin sekä vastaavat poikkeusoloissa valmiuslain 86 §:n mukaisista toimeenpanotehtävistä. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu myös terveydensuojelun ohjaaminen ja valvominen alueellaan, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tukeminen ja ohjaus sekä ehkäisevän päihdetyön ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen. Lisäksi aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu romaniasioissa ohjaaminen ja neuvonta sekä kouluttaminen ja tiedottaminen.

Eräät sosiaali- ja terveydenhuollon valtionkorvauksia koskevat tehtävät on keskitetty Lounais-Suomen aluehallintovirastolle (terveydenhuoltolaki 63 § 2 mom. sekä sosiaalihuoltolaki 60 b § 1 mom. ja 60 c § 1 mom.). Lisäksi Lounais-Suomen aluehallintovirasto on hoitanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon liittyvää harjoittelua koskevia korvausasioita 1.1.2023 alkaen. Aluehallintovirastot hoitavat seuraavia valtion rahoitusten ja korvausten maksatuksia: Valtion korvaus yliopistotasoiseen terveyden ja sosiaalityön tutkimukseen, valtion korvaus lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutuksen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin, valtion korvaus sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisen edellyttämään koulutukseen, valtion korvaus sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisesta erikoistumiskoulutuksesta, valtion korvaus sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvän ammattitaitoa edistävän harjoittelun järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja valtion korvaus lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat terveydensuojelua ja ympäristöterveydenhuollon järjestämistä toimialueellaan sekä arvioivat kuntien terveydensuojelun valvontasuunnitelmat ja niiden toteutumista. Aluehallintovirastot käsittelevät talousveden poikkeuslupahakemukset ja talous- ja uimavesien epidemia- ja häiriötilanneilmoitukset. Terveydensuojelulain perusteella aluehallintovirasto voi myös toimialueellaan antaa määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi. Aluehallintovirastot käsittelevät kunnallisten ympäristöterveydenhuollon viranomaisten toiminnasta tehdyt kantelut. Aluehallintovirastot ohjaavat kuntia tupakkalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten toimeenpanossa toimialueellaan sekä arvioivat alueensa kuntien valvontasuunnitelmat ja niiden toteutumisen. Aluehallintovirastot huolehtivat myös alueellisesta toiminnasta tupakoinnin lopettamiseksi. Aluehallintovirastot osallistuvat Valviran kanssa kuntien valvontayksiköiden ohjaamiseen ja toimialakohtaisten ohjeiden laatimiseen terveydensuojelussa ja tupakkavalvonnassa.

Aluehallintovirasto myöntää toimialueellaan alkoholilain mukaiset alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntiluvat sekä vähittäismyyntipaikkaa ja luovutuspaikkaa koskevat luvat sekä valvoo alueellaan alkoholijuomien anniskelua, vähittäismyyntiä, myyntikieltoa sekä alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa.

Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävät muodostuvat asiakas- ja viranomaisaloitteisesta työsuojeluvalvonnasta, vakavien työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten sairauksien syiden selvittämisestä ja ehkäisemisestä, tuotevalvonnasta sekä työrikosten käsittelyyn osallistumisesta. Tehtäviin kuuluu myös eräitä lupia sekä tutkintojen tunnustamispäätöksiä. Työsuojelun vastuualueet toimivat muissa paitsi Lapin aluehallintovirastossa. Työsuojelun osalta aluehallintovirasto on toimivaltainen myös Ahvenanmaan maakunnassa. Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue on riippumaton valvontatehtävää hoitaessaan. Vastuualueen toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus työsuojelun valvontatehtävässä on turvattu. Vastuualueelle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa työsuojelun valvontatehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden.

Työsuojelun ohjaus tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston suorassa, viraston muusta organisaatiosta ja tehtävistä riippumattomassa tulosohjauksessa. Myös toiminnan rahoitus on erillinen aluehallintoviraston yleisestä rahoituksesta, omana momenttinaan valtion talousarviossa.

Työsuojelun tehtävät perustuvat pääasiassa lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006), lakiin työsuojeluhallinnosta (16/1993), lakiin työsuojeluhenkilörekisteristä (1039/2001), työturvallisuuslakiin (738/2002), työterveyshuoltolakiin (1383/2001), lakiin eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004) sekä alakohtaiseen erityissääntelyyn. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluvassa työlainsäädännössä tehtäviä on useita ja ne perustuvat keskeisesti työsopimuslakiin (55/2001), työntekijöiden lähettämisestä annettuun lakiin (447/2016), yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin (759/2004), opintovapaalakiin (274/1979), tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettuun lakiin (1233/2006), merityösopimuslakiin (756/2011), vuorotteluvapaalakiin (1305/2002), työaikalakiin (872/2019), merityöaikalakiin (296/1976), työajasta kotimaan liikenteessä annettuun lakiin (248/1982), vuosilomalakiin (162/2005), merimiesten vuosilomalakiin (433/1984), nuorista työntekijöistä annettuun lakiin (998/1993) sekä työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annettuun lakiin (400/2004). Työsuojelua koskevia erityissäännöksiä on myös kaivoslaissa (621/2011), sähköturvallisuuslaissa (1135/20166) ja painelaitelaissa (1144/2016).

Työsuojelun tehtävissä on kyse kattavasta yli sataan säädökseen perustuvasta työsuojelun ohjauksesta ja valvonnasta, jota suoritetaan suunnitelmallisena oma-aloitteisena ohjauksena ja valvontana, tarkastustoimintana ja reaktiivisena valvontana. Virasto voi käyttää tehtävissään tarvittaessa sakon uhkaa. Tehtäviin kuuluu myös eräitä lupia sekä tutkintojen tunnustamispäätöksiä, jotka ovat omakustannusarvon mukaisia maksullisia suoritteita. Lisäksi toimialan lainsäädäntöön kuuluu kemikaalilain (599/2013) mukainen valvonta, joka lukeutuu ympäristönsuojelutehtäviin. Kemikaalilain 10 §:ssä säädetään työsuojeluviranomaisen valvontavelvoitteesta sellaisessa työssä, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Myös eräiden muiden hallinnonalojen lainsäädäntö sisältää valvontatehtäviä työsuojeluviranomaiselle, kuten esimerkiksi ulkomaalaislaki (301/2004).

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtävät jakautuvat karkeasti ympäristönsuojelulaissa (527/2014) säädettyihin lupa-, ilmoitus- ja korvausasioihin sekä vesilaissa säädettyihin lupa-, tutkimuslupa-, hallintopakko- ja erillisiin korvausasioihin, eräisiin käyttöoikeuden myöntämistä, kulkuväyläksi määräämistä, vesialueen rajan määräämistä ja valtaväylän ulottuvuuden vahvistamista koskeviksi asioiksi sekä eräiksi vesitaloushankkeisiin liittyviin erimielisyysasioihin.

Aluehallintoviraston ympäristölupa-asioita hoitava vastuualue on lupa- ja muita hakemusasioita hoitaessaan sekä viraston kilpailuasioita hoitava vastuualue kilpailuasioita hoitaessaan riippumaton. Näiden vastuualueiden toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus edellä mainituissa tehtävissä on turvattu. Viraston ympäristölupa-asioita hoitavalle vastuualueelle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa lupa- ja muiden hakemusasioiden käsittelyn riippumattomuuden.

Laissa eräiden ympäristö- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa (898/2009) säädetään eräiden ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupahakemusten käsittelyjärjestyksestä (ns. etusijamenettely), asioiden ratkaisukokoonpanosta sekä äänestyksestä.

Ympäristönsuojelulain mukaiset lupatehtävät on jaettu aluehallintoviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kesken ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (713/2014) tarkemmin säädetyllä tavalla.

Ympäristönsuojelulain mukaisten lupa-asioiden käsittelyssä otetaan huomioon muun muassa ympäristönsuojelulain ja jätelain (646/2011) sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset, mitä luonnonsuojelulaissa (9/2023) ja sen nojalla säädetään sekä mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään, mutta myös vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen (1022/2006) säännökset. Aluehallintovirastot käsittelevät eräissä tilanteissa myös maa-aineslain (555/1981) mukaisia lupa-asioita silloin, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristölupahakemuksen ja maa-aineslupahakemuksen yhteiskäsittelymenettelyä ja ympäristönsuojelulain mukainen lupa kuuluu valtion lupaviranomaisen toimivaltaan.

Aluehallintovirastot toimivat vesilain mukaisina lupaviranomaisina, jonka tehtävänä on ratkaista lupa-, tutkimuslupa-, hallintopakko- ja erilliset korvausasiat, eräät käyttöoikeuden myöntämistä, kulkuväyläksi määräämistä, vesialueen rajan määräämistä ja valtaväylän ulottuvuuden vahvistamista koskevat asiat sekä eräät vesitaloushankkeeseen liittyvät erimielisyysasiat. Ympäristönsuojelulaissa säädetään vesilain mukaisen hakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittelystä. Vesilain ohella sovellettavaksi tulee muun muassa myös koskiensuojelulaki (35/1987). Vesilaki kuuluu oikeusministeriön toimialaan, mutta vesilain ohjaustehtävät on jaettu ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Vesilain noudattamisen valvonnasta ja sen järjestämiseen liittyvistä menettelyistä tarkempia säädöksiä voidaan antaa ympäristöministeriön asetuksella.

Eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annettua lakia (764/2019) voidaan soveltaa ympäristönsuojelulain, vesilain, maa-aineslain, kaivoslain (621/2011), luonnonsuojelulain, rakentamislain (751/2023, voimaan 1.1.2025) sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) mukaisen lupa-asian käsittelyyn myös aluehallintovirastossa.

Pääsääntöisesti rakentamislain 132 §:n 2 momentin mukaan asemakaava-alueella tapahtuvaan ojittamiseen tai toisen alueelle ojittamista varten sijoitettavaan suojapenkereeseen tai pumppuasemaan sovelletaan, mitä rakentamislain 131 §:ssä säädetään. Asian ratkaisee tällöin kunnan määräämä viranomainen. Lain 132 §:n 3 momentissa on säädetty poikkeustilanteet, jolloin asemakaava-alueella tapahtuvaan ojittamiseen tai toisen alueelle ojittamista varten sijoitettavaan suojapenkereeseen tai pumppuasemaan koskeva asia ratkaistaan noudattamalla vesilain 5 luvun säännöksiä. Eräs tällainen tilanne on se, että ojitus edellyttää aluehallintoviraston lupaa tai ojitustoimituksen päätöstä. Pykälän 3 momentin mukaiset tilanteet ovat sellaisia, ettei niissä ole kyse tyypillisestä asemakaava-alueella tapahtuvasta veden johtamiseksi tarpeellisen ojan sijoittamisesta.

Ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluvan Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto toimii ympäristönsuojelulain ja vesi-lain mukaisena lupaviranomaisena talousvyöhykkeellä (18 §).

Aluehallintovirastojen erikoistumistehtävät

Aluehallintovirastojen valtakunnalliset erikoistumistehtävät ovat kootusti seuraavat:

Etelä-Suomen aluehallintovirasto:

- Maa- ja metsätalousministeriön alaiset tehtävät

- Eläinkoelupien esittely hankelupalautakunnalle

- Vieraslajiasetuksen (1143/2014) 8 ja 9 artiklan mukaiset luvat ja valvonta

- Saavutettavuuden valvonta

- Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) mukaisten saavutettavuusvaatimusten valvonta

- Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunta

- Valvoo lain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi (444/2017) noudattamista

- Ylläpitää rahanpesun valvontarekisteriä

- Perintätoiminnan toiminnan harjoittajien rekisteröinti ja valvonta

- Valvoo perintätoiminnan harjoittajia ja pitää yllä perintätoiminnan harjoittajien rekisteri perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain (411/2018) nojalla)

- Panttilainauslaitosten valvonta ja luvat

- Hengenpelastusmitalilautakunnan sihteeritehtävät

Lounais-Suomen aluehallintovirasto:

- Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämien valtionavustushankkeiden maksatus- ja hallinnointitehtävät

- Aluehallintovirastojen sisäinen tarkastus

Itä-Suomen aluehallintovirasto:

- Hautaustoimilain mukaiset luvat ja lausunnot sekä valvonta

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto:

- Löytötavaratoimistojen luvat ja valvonta

- Asukasdemokratiaan liittyvä neuvonta

- Osakaskuntien sääntöjen vahvistaminen

- Työllisyyden kuntakokeilujen valvonta

- Työvoimaviranomaisen valvonta

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto:

- Vankiterveydenhuollon ja Puolustusvoimien terveydenhuollon ohjaus ja valvonta

- Metsäpalojen tähystyslennot

- Peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi

Lapin aluehallintovirasto:

- Saamen kieleen liittyvät tehtävät

- saamenkielisen varhaiskasvatuksen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueen kunnille myönnettävät valtionavustukset sekä saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettävät valtionavustukset

- valtionavustukset saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi saamelaisten kotiseutualueella

- Poronhoitolain mukaiset tehtävät, elintarvikelain mukaiset poroteurastamoja, valvontaa ja lihantarkastusta koskevat tehtävät sekä tietyt eläintautilaissa, eläinsuojelulaissa ja eläinten kuljetuksesta annetussa laissa tarkoitetut tehtävät poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa.

Taulukko 2. Aluehallintovirastojen henkilötyövuodet 2022-2024

Organisaatio

Aluehallintovirastoista annetun lain 5 §:n mukaan aluehallintovirastojen lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä on säädetty aluehallintovirastojen nimistä, toimialueista ja toimipaikoista. Aluehallintovirastoja ovat Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Lapin aluehallintovirasto. Aluehallintovirastoilla on yhteensä 12 toimipaikkaa sekä 14 muuta työskentelypaikkaa.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Hämeenlinnassa ja muut toimipaikat Helsingissä ja Kouvolassa. Virastossa on henkilöstöä noin 556 henkilötyövuotta (vuoden 2022 tilinpäätöstieto).

Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Turussa. Virastossa on henkilöstöä noin 134 henkilötyövuotta (2022).

Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat Kuopiossa ja Joensuussa. Virastossa on henkilöstöä noin 139 henkilötyövuotta (2022).

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Vaasassa ja muut toimipaikat Tampereella ja Jyväskylässä. Virastossa on henkilöstöä noin 262 henkilötyövuotta (2022).

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Oulussa. Virastossa on henkilöstöä noin 145 henkilötyövuotta (2022).

Lapin aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta. Viraston päätoimipaikka on Rovaniemellä. Virastossa on henkilöstöä noin 42 henkilötyövuotta (2022).

Aluehallintovirastoista annetun lain 6 §:n mukaan aluehallintovirasto huolehtii sille säädettyjen tehtävien hoitamisesta toimialueellaan. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hoitaa tehtäviä myös useamman kuin yhden viraston toimialueella, jos toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi. Vastuualueiden sijoittumisesta aluehallintovirastoihin ja virastojen toimialueen laajentamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Se, mitä vastuualueita kussakin aluehallintovirastossa on, vaihtelee. Lisäksi virastojen toimialueita on laajennettu valtioneuvoston asetuksella useassa virastolle kuuluvassa tehtävässä. Toimialueen laajentamisesta työsuojelun tehtävissä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ja ympäristölupa-asioiden tehtävissä ympäristöministeriön asetuksella.

Aluehallintovirasto jakautuu sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten vastuualueisiin. Viraston vastuualueista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Kaikissa aluehallintovirastoissa on peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue sekä pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue. Näiden lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, Itä-Suomen aluehallintovirastossa ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on ympäristölupavastuualue ja kaikissa muissa aluehallintovirastoissa paitsi Lapin aluehallintovirastossa on työsuojelun vastuualue.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue, jonka toimialueena on koko maa Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue hoitaa kaikkien aluehallintovirastojen sisäisen toiminnan hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä. Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävien yhteisten tukipalvelujen järjestämisestä säädetään erikseen. Jokaisessa aluehallintovirastossa on lisäksi vastuualueista erillisenä toimiva johdon tuen yksikkö, joka tukee viraston johtamista ja hoitaa sellaisia viraston hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä, joita ei hoideta valtakunnallisesti aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueella.

Aluehallintovirastoilla on yksi ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, jonka toimialueeseen kuuluu koko maa. Yksikkö toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa sen vastuualueista erillisenä yksikkönä.

Aluehallintovirastoista annetun lain 6 a §:ssä säädetään määräyksestä tehdä tilapäisesti toisen aluehallintoviraston tehtäviä. Aluehallintoviraston virkamies voidaan toisen aluehallintoviraston pyynnöstä asettaa tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Päätöksen asiasta tekee nimittävä viranomainen. Jos aluehallintovirastot eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen, voi päätöksen tehdä myös toimialaohjauksesta vastaava ministeriö. Päätöksessä on mainittava, missä laajuudessa virkamies on toisen aluehallintoviraston käytettävissä. Aluehallintovirastot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta enenevissä määrin.

Virkamiehen vastaanottava aluehallintovirasto voi määrätä virkamiehen tekemään 1 momentissa tarkoitetussa laajuudessa vastaanottavalle aluehallintovirastolle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Pelastustoimen asioita hoitavan vastuualueen tehtävien ja ympäristölupa-asioita hoitavan vastuualueen tehtävien osalta määräyksen antaa kyseisen vastuualueen päällikkö. Työsuojelun tehtäviä hoitavan vastuualueen virkamiehen määräämisestä tekemään toiselle aluehallintovirastolle kuuluvia tehtäviä säädetään työsuojeluhallinnosta annetun lain 3 §:ssä. Mahdollisuutta määrätä aluehallintoviraston virkamies tekemään tilapäisesti toisen aluehallintoviraston tehtäviä on hyödynnetty erityisesti ympäristölupavastuualueen tehtävissä.

Johtaminen

Aluehallintovirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä viraston johtaja, jonka nimikkeenä on ylijohtaja. Viraston johtaja vastaa viraston toiminnan tuloksellisuudesta ja viraston yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta. Aluehallintoviraston vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikön nimikkeenä on johtaja. Hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen päällikön nimikkeenä on hallintojohtaja. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta.

Aluehallintovirastolla on johtoryhmä, joka huolehtii viraston toimintojen yhteensovittamisesta. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii viraston johtaja. Johtoryhmän muusta kokoonpanosta määrätään viraston työjärjestyksessä.

Aluehallintoviraston johtaja ratkaisee viraston toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty viraston muun virkamiehen ratkaistaviksi. Työsuojelun, ympäristölupa-asioiden ja pelastustoimen tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan kuuluvat asiat ratkaisee kuitenkin asianomaisen vastuualueen päällikkö, jollei niitä ole säädetty tai vastuualueen työjärjestyksessä määrätty vastuualueen muun virkamiehen ratkaistaviksi taikka jollei päätöksenteosta ole toisin säädetty.

Aluehallintoviraston johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, jonka viraston virkamies työjärjestyksen mukaan saa ratkaista. Viraston johtaja ei kuitenkaan voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu viraston työsuojelun tai ympäristölupa-asioiden tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan tai joka kuuluu pelastustoimen tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan ja koskee pelastuslaissa tarkoitettuja asioita.

Aluehallintoviraston hallinnon ja toimintojen järjestämisestä sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta, lukuun ottamatta ympäristölupa-asioiden ja työsuojelun tehtäviä hoitavia vastuualueita, määrätään viraston työjärjestyksessä. Aluehallintoviraston työjärjestyksestä päättää viraston johtaja. Myös aluehallintoviraston vastuualueella voi tarvittaessa olla työjärjestys. Työjärjestyksessä voidaan antaa tarkempia määräyksiä vastuualueen toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstön tehtävistä ja työskentelypaikkakunnista. Vastuualueen työjärjestyksestä päättää vastuualueen päällikkö.

Ohjaus

Aluehallintovirastojen ohjaus jakaantuu yleishallinnolliseen ohjaukseen, strategiseen suunnitteluun, tulosohjaukseen sekä toimialaohjaukseen.

Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu lain 7 §:n mukaan valtiovarainministeriölle. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitetaan sitä, että aluehallintovirastot kuuluvat valtiovarainministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä. Tämä koskee esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitää sisällään myös sen, että valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen koordinoinnista sekä virastojen yhteisiä toimintoja koskevasta toimialaohjauksesta.

Aluehallintovirastoista annetun lain 8 §:ssä säädetään virastojen strategisesta suunnittelusta ja tulosohjauksesta. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä alueiden näkemysten huomioon ottamiseksi laaditaan virastoille ja keskuksille niiden toiminnan yleistä suunnittelua, ohjausta ja järjestämistä varten yhteinen strategia-asiakirja (strateginen suunnittelu). Lisäksi jokaiselle aluehallintovirastolle laaditaan tulossopimus (tulosohjaus). Strategia-asiakirja ja tulossopimukset laaditaan hallituksen toimikaudeksi, ja niiden sisältö tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio.

Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö laativat strategia-asiakirjan yhdessä oikeusministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sekä yhteistyössä aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto.

Valtiovarainministeriö laatii aluehallintovirastojen tulossopimukset yhdessä oikeusministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön ja lain 10 §:ssä tarkoitettujen aluehallintovirastoja ohjaavien keskushallinnon virastojen sekä yhteistyössä aluehallintovirastojen ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa.

Aluehallintovirastojen toiminnan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista sekä suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamista varten perustettavista ryhmistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yhteisessä strategia-asiakirjassa on oma osuutensa työsuojelun tehtävien suunnittelua ja ohjausta varten. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii erilliset tulossopimukset aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävien ohjausta varten. Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtäviä koskevan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Aluehallintovirastojen toimialaohjauksesta säädetään lain 10 §:ssä. Toimialaohjauksella tarkoitetaan virastojen sektorikohtaista operatiivista toimintaa koskevaa ohjausta, josta vastaavat toimialoittain asianomaiset ministeriöt tai näiden sijasta keskushallinnon virastot. Aluehallintovirastojen toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö sekä se keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (toimialaohjaus). Valtiovarainministeriö huolehtii viraston yhteisiä toimintoja ja muita viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta. Aluehallintovirastojen toimialaohjauksen menettelytavoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Rahoitus

Aluehallintovirastojen toimintamenot budjetoidaan valtiovarainministeriön pääluokan momentille aluehallintoviraston toimintamenot (mom. 28.40.01, siirtomääräraha 2 v., jatkossa AVI-momentti) ja sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentille työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenot (mom. 33.02.07, siirtomääräraha 2 v., jatkossa TS-momentti).

TS-momentilta maksetaan työsuojelun vastuualueiden henkilöstömenot ja matkamenot sekä eräät muut esimerkiksi työsuojelun vastuualueiden tiettyihin kehittämistoimenpiteisiin liittyvät verrattain vähäiset menot. AVI-momentilta maksetaan virastojen kaikki muut menot pl. edellä mainitut.

AVI-momentille on osoitettu vuoden 2024 valtion talousarviossa 70 493 000 euron nettomäärärahaa. Nettoutettavia tuloja momentille arvioidaan kertyvän 16 038 000 euroa. Tuloista hieman yli puolet kertyy peruspalvelut, oikeusturva ja luvat –vastuualueen julkisoikeudellisista suoritteista ja hieman alle puolet ympäristölupavastuualueiden julkisoikeudellisista suoritteista. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen tuloista merkittävimpiä ovat alkoholihallinnon sekä yksityisen terveydenhuollon ja yksityisten sosiaalipalvelujen julkisoikeudelliset maksutulot. TS-momentille on osoitettu vuoden 2023 valtion talousarviossa 29 663 000 euron nettomääräraha. Nettoutettavia tuloja momentille arvioidaan kertyvän 232 000 euroa.

Momenttien mukainen jakautuminen ohjauksessa jatkuu tulossopimustasolle. Valtiovarainministeriön koordinoimassa prosessissa valmisteltavissa tulossopimuksissa osoitetaan virastoille määrärahat AVI-momentilta kaikkien muiden paitsi työsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto puolestaan osoittaa aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueille valmisteltavissa omissa tulossopimuksissaan määrärahat TS-momentilta työsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Neuvotteluprosessit käydään erillään toisistaan, vaikkakin valtiovarainministeriön edustaja osallistuu työsuojelun vastuualueiden ja sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osastojen välisiin tulosneuvotteluihin. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ylijohtajat eivät kuitenkaan näihin neuvotteluihin osallistu. AVI-momenttia koskevasta osuudesta neuvoteltaessa osallistuvat tulosneuvotteluihin kaikki aluehallintovirastoja ohjaavat ministeriöt sekä kunkin aluehallintoviraston ylijohtaja ja vastuualuejohtajat mukaan lukien työsuojelun vastuualueen johtaja.

Aluehallintovirastojen tulossopimuksissa AVI-momentin mukaiset määrärahat on jaettu sopimuksen liitteessä aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:n 3 momentin mukaisesti hallinnonaloittain. Jako on kuitenkin laskennallinen ja perustuu varsinaisen tulossopimuksen puolella olevaan henkilötyövuosikehykseen.

Alueelliset ja valtakunnalliset yhteistyörakenteet

Aluehallintovirastot toimivat useissa alueellisissa verkostoissa ja foorumeissa, joissa luodaan yhteistä strategista tilannekuvaa ja -ymmärrystä, vaihdetaan tietoa sekä sovitaan tarvittaessa yhteisistä toimenpiteistä. Aluehallintovirastojen johto tapaa kuntien, maakuntien liittojen ja hyvinvointialueiden johtoa. Aluehallintovirastot osallistuvat myös maakuntien yhteistyöryhmiin (MYR) ja vastaavat alueellisten valmiustoimikuntien ja turvallisuusfoorumien kokoontumisesta sekä valmiusharjoitusten järjestämisestä. Pohjois-Suomen ja Lapin aluehallintovirastot tekevät siviilivarautumiseen liittyvää yhteistyötä Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan kanssa. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto puolestaan tekee siviilivalmiuteen liittyvää yhteistyötä Merenkurkun yli.

Aluehallintovirastot ovat edustettuina muun muassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen alueellisissa neuvottelukunnissa, ELY-neuvottelukunnissa ja alueellisissa romaniasiain neuvottelukunnissa. Ne myös järjestävät tapaamisia alueiden kansanedustajien kanssa.

Aluehallintovirastot kuuluvat Euroopan valtion aluehallintojen yhdistykseen (European Association of State Territorial Representatives, EASTR), jossa niitä edustaa ylijohtaja.

Aluehallintovirastot osallistuvat myös erilaisiin valtakunnallisiin verkostoihin ja foorumeihin. Ilmastotyössä ELY-keskusten kanssa, sisäisen turvallisuuden kansallisessa yhteistyöryhmässä, maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnassa, lapsiasianeuvottelukunnassa, alueiden uudistumisen neuvottelukunnassa, maaseutupolitiikan neuvostossa ja matkailufoorumissa aluehallintovirastoja edustaa ylijohtaja. Tammikuussa 2025 on asetettu uusi Työllisyyden edistämisen valtakunnallinen neuvottelukunta. Lisäksi aluehallintovirastoilla on edustaja muun muassa valtakunnallisessa romaniasiain neuvottelukunnassa, yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnassa, rikoksentorjuntaneuvostossa sekä poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnassa.

2.1.2.2

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

Manner-Suomessa on viisitoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskus). ELY-keskuksista yhdeksässä on kolme vastuualuetta elinkeinot, työvoima ja osaaminen – vastuualue (E-vastuualue), ympäristö ja luonnonvarat – vastuualueet (Y-vastuualue), ja liikenne ja infrastruktuuri – vastuualue (L-vastuualue). Kolmen vastuualueen ELY-keskuksia ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskukset. Kahden vastuualueen ELY-keskuksia, E- ja Y-vastuualueet, ovat Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun ELY-keskukset. ELY-keskuksia, joissa on ainoastaan E-vastuualue, ovat Pohjanmaan ELY-keskus ja Satakunnan ELY-keskus. Puuttuvan vastuualueen tehtävien hoitamisesta ELY-keskuksen alueella säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä.

jäljempänä kehittämis- ja hallintokeskus tai KEHA-keskus tai KEHA ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen tukipalvelut sekä valtaosa valtionavustusten ja korvausten maksatuksia koskevista palveluista on koottu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukseen (). Kehittämis- ja hallintokeskus aloitti toimintansa 1.1.2015. Se hoitaa viidentoista ELY-keskuksen ja viidentoista TE-toimiston kaikki talous- ja henkilöstöhallinnon, toimialariippumattoman tietohallinnon ja eräiden toimialojen toimialasidonnaiset tietohallinnon palvelut (erotuksena Valtorin toimialasidonnaisista palveluista) asianhallinnan ja virastopalvelujen tehtävät sekä yhteiset viestintäpalvelut ja kehittämistehtäviä. Näiden tukipalvelujen lisäksi se hoitaa TE-toimistojen puolesta kaikkien tukien ja korvausten maksamista, maksamisen keskeytystä, takaisinperintää ja takaisinperinnän kohtuullistamista koskevat tehtävät, sekä ELY-keskusten ja TE-toimistojen ohella valtionavustusten ja korvausten valvontatehtäviä.

Vuonna 2022 ELY-keskuksissa oli yhteensä 3295 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla palkattuja noin 2675 htv), joihin sisältyvät kehittämis- ja hallintokeskuksen noin 558 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla 531 htv). ELY-keskusten henkilöstömäärät vaihtelivat keskuksittain noin 46 henkilötyövuoden (Satakunta) ja 296 henkilötyövuoden (Varsinais-Suomi) välillä (vaihtelu toimintamenoilla palkattujen osalta on 39 - 232 htv). Viidentoista E-vastuualueen henkilöstövoimavarat olivat yhteenlaskettuina 883 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 720 htv), kolmentoista Y-vastuualueen 1 014 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 716 htv) ja yhdeksän L-vastuualueen voimavarat 419 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 418 htv). Vastuualueiden ulkopuolisissa ELY-keskusten yksiköissä oli noin 330 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla noin 198 htv). ELY-keskusten valtakunnallisissa yksiköissä (työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus, ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus) oli yhteensä 649 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 623 htv).

Tehtävät

ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n mukaan ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistäminen; 2) innovaatiot ja kansainvälistyvä liiketoiminta; 3) työmarkkinoiden toimivuus, työvoiman saatavuus ja työllisyys; 4) koulutus, osaaminen ja kulttuuri; 5) maahanmuutto, kotouttaminen ja hyvät etniset suhteet (vuoden 2025 alusta lukien maahanmuutto, kotoutumisen edistäminen ja hyvät väestösuhteet); 6) maatilatalous, kalatalous, maaseudun kehittäminen, eläintunnistusjärjestelmä sekä maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuus ja kasvinterveys; 7) energia ja sen tuotanto; 8) liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, maanteiden pito sekä julkisen liikenteen järjestäminen; 9) ympäristönsuojelu, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö sekä vesivarojen käyttö ja hoito; 10) palkkaturva-asiat; ja 11) eräät edellä mainittuihin tehtäviin liittyvät rakennerahasto- ja aluekehitystehtävät. ELY-keskusten tehtävänä on lisäksi 1) ohjata ja valvoa 3 luvussa tarkoitettuja työ- ja elinkeinotoimistoja; 2) valmistella liikenteen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointia; 3) valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta. ELY-keskuksen muista tehtävistä säädetään erikseen. ELY-keskusten tehtävänä on 1.1.2025 alkaen 1) alueellinen työllisyyden edistäminen ja työelämän kehittäminen; (23.3.2023/382) aiemman työ- ja elinkeinotoimistojen ohjauksen ja valvonnan sijaan.

Erityislainsäädännössä ELY-keskuksille osoitettuja henkilötyömäärältään merkittävimpiä tehtäviä ovat vastuualueittain lueteltuina:

Elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualue

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) säädetään ammatillisen koulutuksen järjestäjien sekä ELY-keskusten yhteistyöstä työvoimakoulutuksen järjestämisen osalta. Lain 98 §:n mukaan työvoimakoulutuksessa opiskeluoikeus alkaa ja päättyy koulutuksen järjestäjän ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston sopimana ajankohtana. Opiskeluoikeuden päättymiseen työvoimakoulutuksessa sovelletaan lisäksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2023) 5 luvun 5 §:ää. Lain 124 §:n mukaan työvoimakoulutuksen tarjontaa suunniteltaessa koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä työ- ja elinkeinotoimiston sekä elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö tekee yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa elinikäisen ohjauksen (ELO) kehittämisessä valtakunnallisesti. ELO-yhteistyössä ELY-keskuksilla on keskeinen rooli alueidensa ohjaustyön kehittämisen koordinaatiossa. ELY-keskukset vastaavat alueellisesta elinikäisen ohjauksen (ELO) kehittämisestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi. ELY-keskukset ja niiden koordinoimat laaja-alaiset, alueelliset ELO-yhteistyöryhmät edistävät verkostoyhteistyön keinoin ohjauspalveluiden saatavuutta ja laatua. ELO-toiminta on maakunnissa strategista ja monitasoista työtä, jota ELY-keskuksissa pystytään edistämään myös erilaisin hankkein.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen toimintaa. Palvelukeskus on itsenäinen viranomainen, ja sitä koskeva laki jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta (682/2021) tuli voimaan 1.9.2021.

ELY-keskukset hoitavat myös EU-rakennerahastojen toimeenpanotehtäviä OKM:n hallinnonalan osalta. Tehtävä hoidetaan TEM:n johdolla osana aluekehittämis- ja rakennerahastolain (756/2021) säätelyä.

Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain (166/2019) 4 §:n 2 momentin mukaan kulttuurin ja taiteen edistämisen tehtäviä alueilla hoitavat ELY-keskukset sekä Museovirasto ja Taiteen edistämiskeskus niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat hoitaneet perustamisestaan saakka kulttuuritehtäviä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät ovat kattaneet kulttuuri- ja luovien alojen sekä luovan talouden tehtäviä. ELY-keskusten rooli sekä valtakunnallisena että alueellisena kulttuuri- ja luovien alojen hankerahoittajana on merkittävä. Hämeen ELY-keskus on toiminut rahoittavana viranomaisena kulttuuri- ja luovien alojen valtakunnallisissa Euroopan sosiaalirahaston teemoissa usealla ohjelmakaudella. Muut ELY-keskukset ovat rahoittaneet myös alueellisia Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman hankkeita sekä Euroopan unionin maaseuturahaston hankkeita. Lisäksi ELY-keskukset ovat rahoittaneet mm. yritystoimintaan, osaamiseen, työllisyyteen ja kotoutumiseen liittyneitä hankkeita.

Maa- ja metsätalousministeriö

Viljelijätukihallinnon tehtävät

ELY-keskusten tehtävänä on viljelijätukien tarkastusten, paikan päällä tehtävien valvontojen, tiettyjen ehdollisuuden osa-alueiden valvontojen ja koordinointien ja laadunarviointien suorittaminen omalla toimialueellaan, vuosittaisen viljelijäkoulutuksen järjestäminen, sidosryhmäyhteistyö, viljelijöiden ohjeistaminen tukiasioissa sekä peltolohkorekisterin ristiintarkastusten ja tukiehtojen ristiintarkastusten perusteella tehtävien selvitysten ja tarkastusten suorittaminen. ELY-keskukset tekevät tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain nojalla päätöksen mm. eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitetusta maatilojen neuvontapalvelujen korvauksen, luonnonmukaisen tuotannon korvauksen tarkoitetun ja ei-tuotannollisten investointien korvauksen myöntämisestä, maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetussa laissa tarkoitetusta puutarhatuotteiden sekä metsämarjojen ja -sienten varastoinnin tuen, kasvihuonetuotannon tuen, porotalouden tuen ja mehiläistalouden tuen myöntämisestä sekä eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitetusta ympäristösopimusten korvauksen myöntämisestä.

Rahoituskaudella 2023-2027 ELY-keskukset vastaavat viljelijöiden selvityspyyntöihin lähettämien paikkaan sidottujen valokuvien käsittelystä ja käsittelyyn osallistuvien kuntien yhteistyöalueiden kouluttamisesta. ELY-keskukset suorittavat myös komission edellyttämiä IACS-järjestelmien laadunarviointeja sekä tarpeen mukaan pinta-alamonitoroinnin nopeita kenttäkäyntejä.

Viljelijätukien osalta ELY-keskukset hallinnoivat myös mm. ympäristösopimuksia ja luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksia (hallintoviranomaistehtävä). Näiden osalta ELY-keskukset tekevät päätökset sopimusten ja sitoumusten myöntämisestä ja siirtämisestä sekä tähän liittyen uutena toimena pinta-alaperusteisiin sopimuksiin liittyvät pakolliset maastokatselmoinnit (hallintoviranomaistehtävä) ja valmistelevat niiden maksatuksia (maksajavirastotehtävä). Lisäksi ELY-keskukset hoitavat sopimusten valvonta- ja takaisinperintätehtäviä (maksajavirastotehtävä). ELY-keskusten tehtäviin kuuluu myös päätöksen tekeminen kunnan tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain nojalla tekemistä päätöksistä tehdyistä oikaisuvaatimuksista. Tehtävät on eriytettävä asianmukaisesti.

Maaseudun kehittämistukiin liittyvät tehtävät

Maksajavirastotehtävien lisäksi ELY-keskuksille on siirretty myös hallintoviranomaisen tehtäviä. ELY-keskukset toimeenpanevat maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023-2027 annetun lain (1325/2022) nojalla myönnettäviä maaseudun kehittämistukia. Kehittämistukien osalta ELY-keskukset tekevät tukien myöntöpäätökset ja maksupäätökset sekä näihin liittyvät hallinnolliset tarkastukset. Rahoituskaudella 2023-2027 investointitukiin liittyviin maksuhakemuksiin tehdään hallinnollinen tarkastuskäynti paikan päällä investointikohteessa vain riskiperusteisesti. Lisäksi ELY-keskukset tekevät takaisinperintäpäätökset kaikkien maaseudun kehittämistukien osalta. Ruokavirasto (maksajavirasto) vastaa perintätoimenpiteistä, myös viljelijätuissa YT-alueiden ja ELY-keskusten tekemien takaisinperintäpäätösten osalta.

Maa- ja porotalouden rakennetukilakien sekä kolttalain mukaisiin tukiin ja poronhoitoon liittyvät tehtävät

ELY-keskusten tehtävänä on toimeenpanna maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) ja kolttalain (253/1995) mukaisia tukia kuten esimerkiksi investointitukia. Lapin ELY-keskus on kahden viimeksi mainitun lain osalta toimivaltainen viranomainen. Maa- ja porotalouden rakennetukilakien sekä kolttalain mukaisiin tukiin liittyvien tehtävien osalta ELY-keskukset hoitavat vastaavia tehtäviä kuin edellä Maaseudun kehittämistukiin liittyvät tehtävät- kohdassa on selvitetty. Näitä ovat muun muassa tukien myöntö- ja maksupäätökset sekä näihin liittyvät hallinnolliset tarkastukset kuten myös tukien takaisinperintäpäätökset. ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu lisäksi päättää porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (987/2011) mukaisten korvausten maksamisesta silloin, kun lain korvausjärjestelmä on poikkeuksellisten sää- tai luonnonolosuhteiden vuoksi otettu käyttöön valtioneuvoston päätöksellä.

Poronhoitolain mukaan Lapin ELY-keskus myöntää määrärahaa Paliskuntain yhdistyksen toimintaan sekä valtakunnan rajalle rakennettavan poroesteaidan rakentamiseen ja ylläpitoon.

Maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuuteen, kasvinterveyteen ja luonnonmukaiseen maataloustuotantoon liittyvät tehtävät

ELY-keskukset valvovat maatalouden tuotantopanoksia eli rehuja (rehulaki 1263/2020), lannoitevalmisteita (lannoitelaki 711/2022), kasvinsuojeluaineita (laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011), siemeniä (siemenlaki 600/2019) ja taimiaineistoja (taimiaineistolaki 1205/1994). Lisäksi ELY -keskukset valvovat kasvinterveyttä (kasvinterveyslaki 1110/2019) ja suorittavat hukkakauravalvontaa (laki hukkakauran torjunnasta 185/2002) sekä laativat tarvittaessa hukkakauran torjuntasuunnitelmia. Rehujen, lannoitevalmisteiden ja kasvien lisäysaineistojen osalta ELY-keskukset suorittavat myös markkinavalvontaa.

Luonnonmukaisten maataloustuotteiden tuotantoa ELY-keskukset valvovat luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain (1330/2021) mukaisesti. ELY-keskukset valvovat myös luomukeruualueita ja luomutuotteiden markkinoille saattamista, sekä jalostamattomien maataloustuotteiden käsittelyä tuotannon yhteydessä.

Eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin liittyvät tehtävät

ELY-keskukset valvovat toimialueellaan eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevien säännösten noudattamista eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) perusteella.

Markkinajärjestelyyn ja saariston kehitykseen liittyvät tehtävät

ELY-keskuksille kuuluu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaiseen maataloustuotteiden markkinajärjestelyyn liittyviä valvontatehtäviä, erityisesti interventiovarastoinnin osalta. Asiasta säädetään maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetussa laissa (999/2012).

Varsinais-Suomen ELY-keskukselle kuuluvat saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa (494/1981) tarkoitetut saariston yhteysalusliikenteen hankintaan ja avustuksiin sekä palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät. Asiasta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (382/2023) 5§:n 6 kohdassa.

Kalatalouden tehtävät

Kalataloushallinto on kaksiportainen muodostuen maa- ja metsätalousministeriöstä sekä ELY-keskuksista. Kalataloustehtäviä ei hoideta keskusvirastossa muutamaa yksittäistä tehtävää lukuun ottamatta. Kalatalouden tehtävät sijoittuvat E-vastuualueille ja ne on osoitettu keskittämistehtävinä kolmelle ELY-keskukselle: Varsinais-Suomi, Pohjois-Savo ja Lappi. Jokaisella näistä on useita toimipisteitä niin, että lähes kaikkien maakuntien alueella on sijoitettuna vähintään yksi kalatalousvirkamies.

Kalataloushallinnon tehtävät perustuvat Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan ja sen kansalliseen toimeenpanoon liittyvään lainsäädäntöön sekä mm. kalastuslakiin, vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin sekä rajajokiin liittyvään lainsäädäntöön.

Elinkeinokalatalouden tehtävät liittyvät koko arvoketjuun: kaupalliseen kalastukseen ja kalankasvatukseen sekä kalanjalostukseen ja kalakauppaan. Valtaosa tehtävistä perustuu EU:n asetuksiin, jotka ovat jäsenmaissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. EU:n yhteinen kalastuspolitiikka käsittää kalastuksen säätelyn, valvonnan ja markkinajärjestelyn sekä kalataloustietojen keruun ja rahoitustukijärjestelmän (Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto, EMKVR).

Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvonnasta valtakunnallisena keskittämistehtävänä, koska koko Itämeren kattavaa ja kansainvälistä yhteistyötä vaativaa kalastuksenvalvontaa ei voi hajauttaa pieniin alueellisiin yksiköihin.

Kalakantojen hoidon ja vapaa-ajankalatalouden tehtävät koostuvat lupa-, valvonta- ja edistämistehtävistä sekä kalastuksen järjestämiseen esim. kalastuksen rajoittamiseen liittyvistä hallintopäätöksistä. Esimerkkeinä tehtävistä voidaan mainita kalastuksen järjestämiseen, kalastuksen rajoittamiseen, kalakantojen hoitoon, kalatalousvelvoitteiden valvontaan ja toimeenpanoon sekä kalastonhoitomaksuvarojen jakamiseen liittyvät tehtävät. Tehtävien lainsäädännöllinen perusta on kalastuslaissa, vesilaissa, ympäristönsuojelulaissa, laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, rajajokisopimuksissa ja niiden kansalliseen toimeenpanoon liittyvissä valtuuslaeissa.

Vesilakiin ja ympäristösuojelulakiin perustuvia tehtäviä ovat kalatalouden yleisen edun valvonta, kalatalousvelvoitteiden toteuttamissuunnitelmien ja kalataloudellisten tarkkailusuunnitelmien hyväksyminen ja toteutuksen valvonta sekä kalatalousmaksujen periminen ja käyttösuunnitelmien hyväksyminen ja toteuttaminen. ELY-keskusten kalatalousviranomaiset käyttävät puhevaltaa yleisen kalatalousedun osalta vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa hankkeissa.

Myös Euroopan unionin lainsäädännöstä tulee suoraan vapaa-ajankalataloutta ja kalakantojen hoitoa velvoittavaa lainsäädäntöä. Lisäksi useissa direktiiveissä, mm. vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi, on velvoitteita, jotka välillisesti tuovat tehtäviä alueelliselle kalataloushallinnolle.

Tehtäviin kuuluu myös 118 kalatalousalueen ohjaus, valvonta ja toiminnan rahoittaminen sekä ohjata ja valvoa valtion varoin tehtävää kalatalouden neuvontatyötä.

Työ- ja elinkeinoministeriö

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n mukaan ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan sekä innovaatioiden ja kansainvälistyvän liiketoiminnan edistämiseksi (897/2009). Edellä todetun mukaisia erikseen säädettyjä tehtäviä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla ovat 3 §:n 1 ja 2 kohdan perusteella ovat yrityksen kehittämisavustukseen ja yritysten toimintaympäristön kehittämisavustukseen liittyvät toimeenpanotehtävät perustuen lakiin valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 (758/2021) ja valtioneuvoston asetus valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 (895/2021). Alueelliseen kuljetustukeen liittyvät toimeenpanotehtävät perustuvat valtioneuvoston asetukseen alueellisesta kuljetustuesta vuosina 2023‒2025 (1015/2022).

Yrityksen kehittämisavustusta ja toimintaympäristön kehittämisavustusta koskevat yritysrahoituspalvelut (sekä EU:n osarahoittama, että kansallinen) on keskitetty neljään ns. Rakennerahasto-ELY-keskukseen (Häme, Keski-Suomi, Etelä-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa) perustuen valtioneuvoston asetukseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (1373/2018). Alueellista kuljetustukea koskevat toimeenpanotehtävät on keskitetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen perustuen valtioneuvoston asetukseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista.

ELY-keskukset toimivat yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan sekä innovaatioiden ja kansainvälistyvän liiketoiminnan edistämiseksi alueellaan myös verkostotyön, neuvonnan ja aktivoinnin muodossa. ELY-keskuksille määrättyjä tehtäviä edistetään yhteistyössä sidosryhmien ja muiden toimijoiden kanssa erilaisten vakiintuneiden verkostojen ja työryhmien tai tilannekohtaisten prosessien (ml. äkilliset rakennemuutostilanteet) avulla. ELY-keskukset aktivoivat ja tukevat yritysten t&k- ja innovaatiotoimintaa sekä puhtaaseen siirtymään liittyvää kehittämistyötä. ELY-keskukset tarjoavat osana Team Finland -verkostoa kansainvälistymispalveluja kasvu- ja kansainvälistymishaluisille pk-yrityksille. ELY-keskus tarjoaa osin yhteistyössä muiden kumppanien kanssa yrittäjyyden ja yritysten kehittämisen tueksi valtakunnallisesti keskitettyinä yhteisinä puhelin- ja digitaalisina palveluina neuvontaa (Pk-yritysten rahoitusneuvonta, Team Finland –yhteydenottopalvelu, Yritys-Suomi-puhelinpalvelu ja Oma Yritys-Suomi verkkopalvelu ja Yrittäjän talousapu).

ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. ELY-lain mukaan ELY-keskusten tehtävänä on ohjata ja valvoa työ- ja elinkeinotoimistoja. Tehtävä lakkaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain muuttamisesta annetun lain (382/2023) voimaantulon jälkeen. ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun muassa yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistämisen, työmarkkinoiden toimivuuden, työvoiman saatavuuden ja työllisyyden toimialoilla sekä palkkaturva-asioiden toimialoilla. Edellä mainittuihin tehtäviin sisältyy esimerkiksi yritysten neuvonta-, rahoitus- ja kehittämispalveluja. Lisäksi ELY-keskukset muun muassa hankkivat julkisia työvoima- ja yrityspalveluja yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa sekä suunnittelevat, koordinoivat ja seuraavat työllisyysmäärärahan käyttöä alueellaan. ELY-keskukset osallistuvat myös yhdessä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston Ruotsinkielisen sivistystoimen palveluyksikön kanssa elinikäisen ohjauksen kehittämiseen. ELY-keskuksilla on toimialueillaan vastuu myös kotoutumisen alueellisesta kehittämisestä, yhteistyöstä, yhteensovittamisesta ja seurannasta sekä kuntien tukemisesta ja neuvonnasta kotoutumisen edistämisessä. ELY-keskukset myös sopivat kuntien kanssa erityisesti kiintiöpakolaisten ohjaamisesta kuntiin.

ELY-keskusten tehtävänä on jatkossa alueellinen työllisyyden ja työelämän edistäminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulon jälkeen. Tehtävään sisältyisi elinkeinoelämän ja yritysten koulutus- ja osaamistarpeiden seuranta ja ennakointi osana valtakunnallista tiedolla johtamisen kokonaisuutta sekä työelämän laadun kehittäminen, alueellisten työmarkkinoiden kokonaiskuvan ylläpitäminen ja kansainvälisen rekrytoinnin alueelliseen yritysyhteistyöhön osallistuminen sekä eräät muut työllisyyttä tukevat toimenpiteet, jotka liittyvät ELY-keskusten alueellisen elinvoiman edistämistehtävään. Edellä mainittujen tehtävien tarkoituksena on tukea myös työvoimaviranomaisten toimintaa työvoimapalvelujen järjestämiseksi yhteistyössä KEHA-keskuksen, maakuntien liittojen ja muiden toimijoiden kanssa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa jatkossa työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja seurantakeskustelujen järjestämisestä toimialueellaan sijaitseville työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaaville työvoimaviranomaisille.

Yrittäjien oleskeluluvan osapäätöstehtävä on keskitetty Uudenmaan ELY-keskukseen. Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen luvan myöntämisestä.

Uusi kotoutumisen edistämisestä annettu laki tulee voimaan 1.1.2025 ja kumoaa voimassa olevan, samannimisen lain. ELY-keskuksen rooli alueellisena kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen toimijana on keskeinen. Vuoden 2025 alkaen voimaantulevan kotoutumislain 55 §:ssä säädetään ELY-keskuksen tehtävistä, joita ovat kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen alueellinen kehittäminen, yhteistyö, yhteensovittaminen ja seuranta sekä valvoa työvoiman ulkopuolella oleville kotoutuja-asiakkaille tarkoitettujen kunnan kotoutumispalveluiden saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta. ELY-keskusten tehtävänä on myös tukea ja neuvoa kuntia ja hyvinvointialueita kotoutumisen edistämisessä, pakolaisten kuntaan ohjaamisen alueellisen strategian laatiminen ja toimeenpano sekä pakolaisten vastaanotosta maksettavista korvauksista sopiminen kunnan ja hyvinvointialueen kanssa. Lisäksi ELY-keskusten tehtäviin kuuluu ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten perheryhmäkotien ja muiden asumisyksikköjen perustamisesta sopiminen, ohjaus ja valvonta sekä ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten edustajien toiminnan ohjaus ja valvonta. ELY-keskusten tehtävänä on myös edistää hyvien väestösuhteiden ja väestöryhmien välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. ELY-keskukset voivat lisäksi toimia valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvissä tehtävissä.

ELY-keskusten elinikäisen ohjauksen (ELO) kehittäminen on alueellinen koordinointitehtävä, joka perustuu valtakunnallisen ELO-foorumin laatimaan elinikäisen ohjauksen strategiaan (2020-2028). ELO-foorumia johdetaan sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä että opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Tehtäväkenttä pohjautuu yllä kuvattuun työelämän alueelliseen kehittämistoimintaan. Tehtäväkenttä tarkentuu vuonna 2024 saatujen kokemusten pohjalta sekä alueuudistuksen edetessä.

Liikenne ja infrastruktuuri –vastuualue

Liikenne- ja viestintäministeriö

ELY-keskuksissa hoidetaan alueellisia liikennetehtäviä, joita ovat liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus ja tie- ja liikenneolot, alueellinen tienpito, yksityisteiden avustukset, liikennepalveluiden kehittäminen, julkinen henkilöliikenne ja saaristoliikenne. Liikennejärjestelmän toimivuus –tehtävässä (alueellinen liikennejärjestelmätyö) ELY-keskuksen tehtävänä on varmistaa valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen, tieverkon pitkäjänteinen kehittäminen sekä liikenteen turvallisuus-, sujuvuus- ja ympäristöhaittojen minimointi. Alueellisen tienpidon tehtävät sisältävät teiden hoitoa, kunnossapitoa, parantamista ja pienempiä tiehankkeita. Käytännön tienpidon suorittavat urakoitsijat ostopalveluna. Liikenneturvallisuuden ja tie- ja liikenneolojen tehtävässä ELY-keskukset edistävät liikenneturvallisuutta tienpidon toimilla ja tekemällä yhteistyötä mm. Liikenneturvan, poliisin, pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa.

Alueellisessa liikennejärjestelmätyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on varmistaa valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen, tieverkon pitkäjänteinen kehittäminen sekä liikenteen turvallisuus, sujuvuus ja ympäristöhaittojen minimointi. Liikenneturvallisuutta ELY-keskukset edistävät tienpidon toimilla ja tekemällä yhteistyötä Liikenneturvan, poliisin, pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat alueensa tienpidon tehtävien hoitamisesta Väyläviraston ohjauksen mukaisesti. ELY-keskusten tienpidon tehtäviin kuuluvat alueellinen teiden hoito, kunnossapito, parantaminen ja pienemmät teiden rakentamishankkeet. Väylävirasto vastaa maantieverkon omistajan tehtävistä ja merkittävistä hankkeista.

Tehtäväkokonaisuuden mukaisia tehtäviä hoidetaan pääsääntöisesti yhdeksässä ELY-keskuksessa liikenne- ja infrastruktuuri vastuualueilla. Kuitenkin tienpitoon kuuluvat kunnossapidon ja rakentamisen hankinnat hoidetaan neljässä ELY-keskuksessa. Valtakunnallisesti yhteen ELY-keskukseen keskitettyjä tehtäviä ovat tienpidon luvat (Pirkanmaa), vahingonkorvaukset ja ajoneuvojen siirrot (Lappi), Saaristoliikenne (Varsinais-Suomi), teiden hoitourakoiden kilpailutus (Varsinais-Suomi), liikenteen asiakaspalvelut (Pirkanmaa) sekä museo- ja perinneasiat (Pirkanmaa).

ELY-keskukset myöntävät yksityistielain (560/2018) mukaiset harkinnanvaraiset valtionavustukset tiekunnille yksityisteiden tienpitoon. ELY-keskukset vastaavat alueellisen ja paikallisen julkisen henkilöliikenteen ostoista ja kehittämisestä. Julkisen henkilöliikenteen valtionavustukset perustuvat lakiin liikenteen palveluista (320/2017), valtionavustuslakiin (688/2001) ja niiden nojalla annettuun asetukseen liikenteen palvelujen valtionavustuksista (509/2018) sekä valtion talousarvion kirjauksiin. Joukkoliikenteen toimivaltaisina viranomaisina toimii yhdeksän ELY-keskusta, joille Liikenne- ja viestintävirasto kiintiöi joukkoliikenteen määrärahan. ELY-keskukset ostavat määrärahojensa puitteissa kuntien välistä liikennettä, jolla turvataan maaseutualueiden välttämättömiä yhteyksiä. ELY-keskukset hankkivat alueensa joukkoliikennettä kilpailutetuilla sopimuksilla, joiden rahoitukseen kunnat voivat osallistua. ELY-keskukset tekevät yhdessä alueensa kuntien kanssa joukkoliikenteen palvelutasosuunnitelman, jossa tarkastellaan liikkumistarpeita kuntien välillä ja määritellään tavoiteltava liikennepalvelujen tarjonta seuraavalle 4-5 vuodelle. Lisäksi ELY-keskukset voivat myöntää valtionavustuksia alueensa pienille toimivaltaisille viranomaisille ja muille kunnille.

Varsinais-Suomen ELY-keskukseen on keskitetty saariston vakituisen väestön kuljetuspalveluista huolehtiminen. Tehtävä sisältää 12 yhteysaluereitin kilpailutukset, saaristoliikenteen tukemisen ja laiturien omistamisen ja kunnossapidon. Samaan ELY-keskukseen on keskitetty myös tienpitoon kuuluva maantielauttojen hoito.

Ympäristö ja luonnonvarat –vastuualue

Ympäristöministeriö

Ympäristönsuojelulain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. ELY-keskukset valvovat aluehallintovirastojen myöntämiä ympäristölupia ja ilmoituspäätöksiä sekä suorittavat rekisteröintejä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat kunnan myöntämiä ympäristölupia, muita päätöksiä ja rekisteröintejä. ELY-keskukset toimivat lisäksi maa-aineslain mukaisina valvovina viranomaisina myös silloin, kun hankkeeseen sovelletaan ympäristölupahakemuksen ja maa-aineslupahakemuksen yhteiskäsittelymenettelyä ja ympäristönsuojelulain mukainen lupa kuuluu valtion lupaviranomaisen toimivaltaan. Ympäristönsuojelulain mukaan valvonnan tulee olla laadukasta, säännöllistä ja tehokasta ja perustua ympäristöriskien arviointiin. ELY-keskusten on säännöllisen valvonnan järjestämiseksi laadittava valvontasuunnitelma, jossa kuvataan alueen erityispiirteet, valvonnan tarpeet, valvonnan voimavarat ja keinot sekä valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Ympäristöministeriö on antanut vuonna 2016 ELY-keskuksille ohjeet valvonnan järjestämisestä (YM4/401/2016). Valvontaan kuuluu valvontasuunnitelman mukaisten määräaikaistarkastusten lisäksi muut tilanteen edellyttämät tarkastukset, toiminnanharjoittajien kanssa käytävät neuvottelut, määräaikaisraporttien tarkastukset ja lupahakemuksista annettavat lausunnot. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että toiminnanharjoittajat noudattavat ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä ympäristöluvan lupamääräyksiä kuten päästörajojen noudattamista. Määräaikaistarkastuksista ja muista valvontatoimenpiteistä voidaan periä maksu, jonka suuruudesta määrätään valtioneuvoston asetuksella ELY-keskusten maksullisista suoritteista. ELY-keskuksella on myös ympäristönsuojelulain nojalla pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen liittyviä tehtäviä, kuten vastaanottaa, tarkastaa ja tehdä päätös maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta sekä valvoa päätösten toteuttamista. ELY-keskus tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa. Lisäksi ELY-keskuksella on ohjaus- ja edistämistehtävä laissa mainittujen tehtävien osalta, yleinen valvontatehtävä ja velvollisuus käyttää yleisen edun puhevaltaa lain mukaisessa päätöksenteossa.

Jätelain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Jätelain tarkoituksena on edistää kiertotaloutta ja luonnonvarojen käytön kestävyyttä, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista. Jätelailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/98/EY) jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (jätedirektiivi), useita muita jätelajikohtaisia direktiivejä sekä viimeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/904 tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä (kertakäyttömuovidirektiivi). Jätelain mukaisesti valvontaviranomaisen on määräajoin tarkastettava sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminnassa harjoitetaan jätteen laitos- tai ammattimaista käsittelyä, syntyy vaarallista jätettä, harjoitetaan jätteen ammattimaista kuljettamista tai keräystä, toimitaan jätteen välittäjinä tai toteutetaan jätteen kansainvälisiä siirtoja. Lisäksi ELY-keskuksissa tehdään ennakkovalvontaa esimerkiksi hyväksymällä jätteen ammattimaisia kuljettajia ja välittäjiä jätehuoltorekisteriin. Jos toiminta edellyttää ympäristölupaa, tarkastukset kuitenkin suoritetaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupavalvonnassa. Jätelain mukainen alueellinen yhteistyöryhmä, joka on ELY-keskuksen perustama, toimeenpanee ja seuraa valtakunnallista jätesuunnitelmaa sekä kehittää ja edistää kiertotalousohjelman toimeenpanoa ja kiertotalousmarkkinoita. ELY-keskuksella on lisäksi ohjaus- ja edistämistehtävä laissa mainittujen tehtävien osalta, yleinen valvontatehtävä ja velvollisuus käyttää yleisen edun puhevaltaa lain mukaisessa päätöksenteossa. Lisäksi eräitä jätelain mukaisia valvontatehtäviä on keskitetty yhdelle ELY-keskukselle: Pirkanmaan ELY-keskus valvoo jätelain 6 luvun mukaista tuottajavastuusääntelyä sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus hyväksyy keskitetysti Suomen ulkopuolelle sijoittautuneet jätteen kuljettajat ja välittäjät jätehuoltorekisteriin.

ELY-keskukset vastaavat pääosin luonnonsuojelulain mukaisten päätösten tekemisestä, toimeenpanosta ja valvonnasta. Ne edistävät luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä sekä maiseman suojelua alueellaan, vastaavat niille erikseen säädetyistä viranomaistehtävistä, valvovat luonnonsuojelulain säännösten noudattamista ja käyttävät luonnonsuojelun yleisen edun puhevaltaa. ELY-keskukset tekevät luonnonsuojelulain nojalla päätöksiä muun muassa Natura 2000 -alueita, luonnonsuojeluohjelmia, yksityismaiden luonnonsuojelualueita, lajien ja luontotyyppien suojelua, luontovahinkoja, luonnonsuojelulaista poikkeamista (lupa) sekä valvontaa ja pakkokeinoja koskevissa asioissa. Keskeisiä ovat luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja alueiden hankintaan liittyvät tehtävät. ELY-keskukset vastaavat myös EU-sääntelyn asettamien velvoitteiden toimeenpanosta ja valvonnasta sekä lausunnonantotehtävistä esimerkiksi kaavoituksen ja ympäristöllisten lupien osalta. Lisäksi ne toimivat tukiviranomaisena luonnon monimuotoisuuden suojelua ja hoitoa koskevissa tuki- ja avustusasioissa. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämisen tehtäviin kuuluu myös luonnon monimuotoisuutta koskeva yleinen viestintä, neuvonta ja tietoisuuden lisääminen.

Vesilain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Vesilaki on oikeusministeriön esittelyvastuulla, ja sen mukaisia tehtäviä ohjaavat maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö toimialoillaan. Vesilain noudattamisen valvonnasta ja sen järjestämiseen liittyvistä menettelyistä tarkempia säädöksiä voidaan vesilain mukaan antaa ympäristöministeriön asetuksella.

ELY-keskuksen valvontatehtävään kuuluu vesilain ja sen nojalla annettujen alemmanasteisen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta), yleisen edun valvonta vesiasioissa, vesilain mukaisten ilmoitusasioiden käsittely, vesitaloushankkeen vaikutusten tarkkailuun liittyvien suunnitelmien vahvistaminen.

ELY-keskus on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004), jäljempänä myös vesienhoitolaki) ja sen nojalla annettujen asetusten mukainen vesienhoitoviranomainen jota ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat toimialoillaan. ELY-keskukselle kuuluu vesienhoidon suunnittelu- ja edistämistehtävät ja merenhoidon alueelliset tehtävät, jotka perustuvat EU:n sääntelyyn. EU:n direktiiveistä keskeisimpiä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/56/EY) yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2006/118/EY) pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (pohjavesidirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla (2008/105/EY), muutettuna direktiivillä. ELY-keskukset on raportoitu EU:n komissiolle vesipuitedirektiivin mukaisiksi viranomaisiksi. Lisäksi ELY-keskuksilla on velvollisuus edistää vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden toteuttamista. Vesienhoidon perustoimenpiteet perustuvat myös useisiin EU:n direktiiveihin kuten yhdyskuntajätevesidirektiiviin, uimavesidirektiiviin, juomavesidirektiiviin sekä nitraattidirektiiviin. ELY-keskuksella on myös vesienhoitolakiin perustuva vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevan tuen järjestämistehtävä.

ELY-keskukset toimivat yleisinä maa-aineslain mukaista toimintaa alueellaan ohjaavina ja valvovina viranomaisina.

ELY-keskukset toimivat ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetussa laissa (252/2017) tarkoitettuina yhteysviranomaisina. Yhteysviranomainen vastaa YVA-menettelyn järjestämisestä ja ohjauksesta. Sen tärkeimpiä tehtäviä on järjestää YVA-menettelyyn liittyvät ennakkoneuvottelut, järjestää arviointiohjelmaan ja arviointiselostukseen liittyvät kuulemiset, antaa lausunto arviointiohjelmasta sekä antaa perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. ELY-keskus tekee myös päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa. ELY-keskus toimii ympäristöministeriön hallinnonalalla useiden valtionavustuslain mukaisten valtionavustusten valtionapuviranomaisena. Esimerkiksi pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta annetun lain (246/2019) mukaan Pirkanmaan ELY-keskuksen tehtävänä on pilaantuneiden alueiden pilaantuneisuuden selvittämisen ja puhdistamisen tukeminen tai järjestäminen.

Lisäksi ELY-keskuksen ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvia tehtäviä ovat myös eräät viranomaistehtävät laissa ympäristövahinkorahastosta (1262/2022), laissa eräille ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (383/2009), laissa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986), laissa hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista (416/2012), laissa vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (121/2011), maastoliikennelaissa (1710/1995) ja ulkoilulaissa (606/1973).

ELY-keskuksissa on myös ympäristöministeriön perustama ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus, jossa neuvotaan asiakkaita ELY-keskusten ympäristöön liittyvissä tehtävissä ja palveluissa, aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesilupa-asioissa, annetaan yleisneuvontaa ympäristöasioissa ja sähköisen asioinnin käytössä. Toiminnasta 1 htv kohdentuu maa- ja metsätalousministeriön tehtäviin. Lisäksi ELY-keskuksissa tehdään ympäristöministeriön ohjauksessa ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen pois lukien maankäyttösektorin ilmastotoimet, liittyvää ilmastotyötä (valvontaa, ohjausta ja kehittämistehtäviä) sekä ilmastotyön rahoittamista (avustukset).

ELY-keskus edistää kunnan alueiden käytön suunnittelun järjestämistä (alueidenkäyttölaki (132/1999), 31.12.2024 saakka maankäyttö- ja rakennuslaki). ELY-keskuksen on valvottava, että kaavoituksessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat. Valvontatehtävään liittyvän valitusoikeuden lisäksi ELY-keskus voi kunnan hyväksyttyä yleiskaavan tai asemakaavan tehdä kunnalle kirjallisen oikaisukehotuksen, jos kaava on laadittu ottamatta huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita tai muutoin vastoin lain säännöksiä ja on yleisen edun mukaista saattaa asia uudelleen kunnassa päätettäväksi.

Rakentamislaissa (751/2023, voimaan 1.1.2025) säädetään rakennusten ja rakennuskohteiden suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä. Rakentamislain mukaan ELY-keskuksen tehtävänä on edistää rakennustoimen järjestämistä ja valvoa rakentamislain 4 §:ssä säädetyllä tavalla rakentamista. Rakentamislaissa on nimenomaisesti säädetty siitä, milloin ELY-keskuksella on valitusoikeus kunnan viranomaisen rakentamislain nojalla tekemästä päätöksestä.

ELY-keskus toimii rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisena valvontaviranomaisena. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön säilyttämistä tämän lain nojalla edistävät ja valvovat ELY-keskukset ja Museovirasto. ELY-keskuksen valvontatehtävään sisältyy tarkastusoikeus, suojelusta ja poikkeamisesta päättäminen sekä alueen rakennetun kulttuuriympäristön tilan ja kehityksen seuranta. ELY-keskukset päättävät myös suojelusta poikkeamisesta. Lisäksi ELY-keskukset myöntävät rakennusperinnön hoidon avustuksia kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten omistajille.

Ympäristöasioiden yleisen edun puhevaltaa käyttää tällä hetkellä ELY-keskus. Ympäristöasioiden yleisen edun valvonta perustuu voimassa olevaan ympäristölainsäädäntöön, kuten ympäristönsuojelulakiin, vesilakiin, jätelakiin ja luonnonsuojelulakiin. Kokonaisuuteen kytkeytyvät myös alueiden käytön lainsäädännöstä johtuvat kaavoituksen valvontakysymykset ja rakentamisen valvontakysymykset.

Yleisen edun valvonnan voidaan katsoa edustavan yleisesti kaikkia haitankärsijöitä ja sillä tavoitellaan yksityistä intressiä laajemman kokonaisuuden valvontaa. Haitankärsijänä ei ole lainkaan tai pelkästään yksityishenkilö tai henkilöryhmä vaan kohteena on yleisempi kokonaisuus. Yleisen edun valvonta tarkoittaa erityisesti sellaisia etuja, jotka ovat yhteisiä tai joille ei suoranaisesti löydy puolestapuhujaa. Esimerkiksi ympäristöllä ei ole tahoa, joka voisi puhua ympäristön puolesta sen pilaantumista aiheuttavissa asioissa. Yleisesti esimerkiksi kaikkien alueen asukkaiden etu voi olla sellainen yleinen etu, jonka valvominen on osa viranomaisten yleisen edun valvonnan tehtävää.

Yleisen edun valvonta on osa ympäristönsuojelulain mukaista viranomaistoimintaa ja laillisuusvalvontaa, sillä ympäristönsuojelulain kokonaisuudessa se nivoutuu kiinteästi yhteen ympäristönsuojelulain periaatteisiin, ympäristön pilaantumiseen, mukaan lukien terveyshaittojen aiheutumisen ehkäisemiseen, jolloin pilaantumisen kohteena ja ympäristönsuojelulain mukaisen suojan kohteina ovat ympäristö ja ihmiset. Ympäristönsuojelulaissa yleisen edun valvonta on olennainen osa lain mukaista viranomaistoimintaa, päätöksentekoa ja valvontaa. Yleisen edun valvonta on osa kaikkia toimia ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan saakka. Vastaavasti yleinen etu on sisäänrakennettu luonnonsuojelulain tavoitteisiin, päätöksentekoon ja muutoksenhakuun.

ELY-keskusten valvontatehtävien hoitaminen on järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan, kun tehtävänä on valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta (laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 4 §:n 3 mom.).

Ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluvan Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisena yhteysviranomaisena sekä luonnonsuojelulaissa, ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa ja jätelaissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena talousvyöhykkeellä toimii ELY-keskus. Toimivaltainen ELY-keskus on se, jonka toimialueen kohdalla hanke talousvyöhykkeellä sijaitsee (18 §).

Maa- ja metsätalousministeriö

Vesitalous

ELY-keskusten vesitaloustehtäviä ovat vesivarojen käytön ja hoidon viranomais-, asiantuntija-, edistämis- ja valvontatehtävät liittyen vesihuoltoon, vedenhankintaan ja viemäröintiin, vesistöjen säännöstelyyn, tulvariskien hallintaan, maankuivatukseen ja kasteluun, patoturvallisuuteen, vesistöjen kunnostukseen, valtion velvoitteisiin vesilain mukaisena luvanhaltijana sekä rajavesistöasioihin. ELY-keskukset hoitavat vesitaloustehtäviä vesistöalueittaisessa yhteistyössä, ja monissa niistä toimivalta on keskitetty valtakunnallisesti.

Vesitaloustehtävät perustuvat seuraaviin säädöksiin: vesilaki ja valtioneuvoston asetus vesitalousasioista (1560/2011), laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010), patoturvallisuuslaki (494/2009) ja valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta (319/2010), vesihuoltolaki (119/2001), valtioneuvoston asetus vesihuollon tietojärjestelmästä ja tiedottamisesta (6/2023) sekä valtioneuvoston asetustalousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta (7/2023), laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä ja valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006), laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta (722/2010), laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta (1331/1991) sekä toimialaan kuuluvat tukiasetukset.

Vesilain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. ELY-keskuksen valvontatehtävään kuuluu vesilain ja sen nojalla annettujen alemman asteisen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta), yleisen edun valvonta vesiasioissa, vesilain mukaisten ilmoitusasioiden käsittely, vesitaloushankkeen vaikutusten tarkkailuun liittyvien suunnitelmien vahvistaminen sekä kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman hyväksymisasiat ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman vahvistamisasiat.

ELY-keskusten tehtävät liittyen vesihuollon varmistamiseen, patoturvallisuuteen ja tulvariskien hallintaan ovat yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisia strategisia tehtäviä. Vesihuollon toimintavarmuus on yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeinen huoltovarmuuskysymys, ja patoturvallisuus varmistaa osaltaan energiantuotantoa.

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ELY-keskuksia vesitaloustehtävissä valtion talousarviossa asetettavien vaikuttavuustavoitteiden, tulosohjauksen, resurssiohjauksen, informaatio-ohjauksen sekä muun vuorovaikutuksen keinoin.

Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat –vastuualueella toimii ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus (Y-aspa), jossa neuvotaan asiakkaita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvissä tehtävissä ja palveluissa sekä aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesilupa-asioissa, ja annetaan yleisneuvontaa ympäristö- ja luonnonvara-asioissa ja sähköisen asioinnin käytössä.

Ilmasto- ja vieraslajitehtävät

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus hoitaa maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa valtakunnallisesti keskitettynä tehtävänä ilmastolain (423/2022) 10 §:n mukaisten valtioneuvoston selonteon kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta sekä ilmastolain (423/2022) 12 §:n mukaisten valtioneuvoston selonteon maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta toimeenpanoon liittyvää alueellista koordinointia, seurantaa ja edistämistehtäviä. Tehtäväkokonaisuuteen kuuluvat myös määrärahasidonnaiset valtionaputehtävät. Poikkihallinnollisena koordinaatiotehtävä on sijoitettu ELY-keskuksen ylijohtajan suoraan alaisuuteen. Ilmastolaki kuuluu ympäristöministeriön esittelyvastuulle, maankäyttösektorin hillintätoimet ja sopeutuminen kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön ohjausvastuulle, ja lain mukaisia velvoitteita hoidetaan yhteiskunnan eri sektoreilla kustakin toimialasta vastaavan ministeriön ohjauksessa.

ELY-keskuksen vieraslajitehtävänä on vastata haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemistä ja hallintaa koskevan EU:n vieraslajiasetuksen (1143/2014) ja kansallisen vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) noudattamisen valvonnasta sekä päättää vieraslajien torjuntaa koskevista nopeisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Kainuun ELY-keskus hoitaa maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa valtakunnallisesti keskitettynä tehtävänä vieraslajilainsäädännön mukaisten valvonta- ja edistämistehtävien tehtävien koordinointia ja mahdollisia valtionaputehtäviä.

Sisäministeriö

Ulkomaalaislain (301/2004) 72 b §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus seuraa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa alueensa työmarkkinatilannetta ja tekee päätöksen, jossa annetaan linjaukset ulkomaisen työvoiman käytön yleisistä edellytyksistä sen alueella. Ulkomaalaislain 79 a §n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee osapäätöksen yrittäjän oleskelulupahakemukseen.

Henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetussa laissa (615/202) säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta käsitellä ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallentamiaan tietoja lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi sekä ELY keskuksen tiedonsaantioikeuksista ja tietojenluovutusmahdollisuudesta.

Pelastuslain 22 b §:n mukainen suunnitelma alueella sattuvan öljyvahingon varalta on toimitettava tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Pelastuslain 22 c §:n mukainen sataman pitäjän ja rannikkoalueen toiminnanharjoittajan laatima suunnitelma alueella sattuvan öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon varalta on toimitettava tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Pelastuslain 111 a §:n mukaan öljyvahinkojen jälkitorjuntaa johtaa asianomaisen kunnan määräämä viranomainen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle. Öljyvahinkojen jälkitorjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle.

Taulukko 3. ELY-keskusten henkilötyövuodet 2023-2024

Keskitetyt ja erikoistumistehtävät

ELY-keskusten keskitetyt ja erikoistumistehtävät ovat kootusti seuraavat:

Uudenmaan ELY:

- Yrittäjän oleskeluluvat

- Palkkaturvalain toimeenpanon tehtävät ja merimiesten palkkaturva-asiat

- TE-toimistojen oikeudellinen ohjaus

- Meluntorjunnan asiantuntija- ja kehittämistehtävät

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Uudenmaan, Hämeen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueilla

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella

- Kuntien lähivirkistysalueiden kehittämisen ja kunnostuksen tukitehtävät

- Valtakunnallinen työpolitiikan hankintojen kehittämistoimi (sis. HHJ-järjestelmän pääkäyttäjän tehtävän)

- Kunta- ja järjestö-Helmi-avustustehtävät

- Kotoutumisentuki.fi ylläpito- ja kehittäminen

- FEC-koulutusten hankinta

Varsinais-Suomen ELY:

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankinta Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla.

- Maanteiden hoitourakoiden kilpailuttamista ja hankintapäätöstä koskevat tehtävät

- Rakennusperintölain mukaisten asioiden käsittelyn koordinointi ja kehittäminen ELY-keskuksissa

- Saariston yhteysalusliikenteen hankintaan, avustuksiin ja palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät

- Maantielautta-liikenteen hankintaan ja palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät

- Tieliikennelaissa tarkoitetut etuajo-oikeuteen yhteysaluksilla ja lautoilla liittyvät tehtävät

- Kalankasvatuksen ympäristönsuojelun asiantuntijatehtävät, Saaristomeren biosfäärialueen hallinnointi

- Kansallinen yritysasiakkuus –koordinaatio

- Kokemäenjoen vesistöalueen tulva- ja kuivuusriskien hallintatehtävät

- Lajisuojelua ja lintuja koskevat lupatehtävät

- Merenhoidon suunnittelun koordinointi

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät sekä hyvien etnisten suhteiden edistämiseen liittyvät tehtävät Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskusten alueilla

- Kokka kohti Suomea ESR-hanke

- Kasvihuonetuotannon tuki ja puutarhatuotteiden varastointituki (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kaakkois-Suomi, Pirkanmaa, Häme, Etelä-Savo)

- Biokaasulaitoksille kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon edistämiseen vuosina 2024–2026 myönnettävästä tuesta (81/2024) annetussa valtioneuvoston asetuksessa ELY-keskukselle säädetyt tehtävät

- Maatalousmaan kipsikäsittelytuen järjestämistehtävät

- Vesiensuojelun tehostamisohjelma: Maa- ja metsätalouden vesienhallinta

- Valtakunnalliset kalataloustehtävät:

- Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa (1048/2016) tarkoitetut tehtävät

- Yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa (1188/2014) tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle säädetyt tehtävät

- Kaupallisen kalastajan rekisteröintiä koskevat tehtävät

- Kalastuslain (379/2015) 77 §:ssä tarkoitetut kalojen maahantuontia koskevat tehtävät

- Kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinti

- Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 76–80 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi myönnettävien tukien myöntämiseen, seurantaan ja valvontaan liittyvät tehtävät

- Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139 22–23 ja 32–34 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi myönnettävien tukien myöntämiseen, seurantaan ja valvontaan liittyvät tehtävät

- Kaupallisen kalastuksen vakuutustukitehtävät

- Avustuksen myöntäminen ja maksaminen kaupalliselle kalastukselle ja kalankasvatukselle vahinkoja aiheuttavien halliurosten poistamisesta aiheutuviin kustannuksiin

- Sisävesiltä saatujen kaupallisen kalastuksen saaliiden ilmoittamisvelvollisuuteen liittyvät tehtävät

- Kalataloustehtävät Uudenmaan, Satakunnan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla:

- kalastuslaissa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa (997/2021), vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät

Hämeen ELY:

- Rakennerahastotoiminnan hallinnointi Etelä-Suomen alueella

- OKM:n hallinnonalan valtakunnallisen ESR-kokonaisuuden Luovaa Osaamista hallinnointi

- Maatalouden ja maaseudun kehittämisen toimeenpanotehtävät, valtakunnallisten hankkeiden toimeenpano ja koordinointi

- Vantaanjoen vesistöalueen tulvariskien hallintatehtävät

- TEM:n hallinnonalan valtakunnallisen ESR-kokonaisuuden, Yhteistyöllä muutosturvaa hallinnointi

- Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän valvonta ja kuormitus -osion koordinointi-, ylläpito- ja kehittämistehtävä

- Valtakunnallisen Maahanmuuttaneiden toimiva arki -ESR+-teemakokonaisuuden välittävän toimielimen tehtävät

- Kotoutumisen edistämiseen liittyvät valtakunnalliset valtionapuviranomaisen tehtävät

Pirkanmaan ELY:

- Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus

- Liikenteen asiakaspalvelukeskus

- Valtaosa tienpidon luvista: viestintä- ja sähköjohtojen-, maakaasu- ja kaukolämpö- sekä vesihuoltoputkien sijoittaminen, palvelukohdeopasteet ja tienvarsimainokset, kioski- ja myyntisopimukset, tilapäiset luvat ja liikennejärjestelyt, tiealueeseen kohdistuvat luvat, yhdysteiden ja vähäliikenteisten seututeiden liittymäluvat sekä suoja- ja näkemäalueelle rakentaminen

- Tienpitoviranomaisen perinnetoimintaan liittyvät tehtävät

- Jätehuollon tuottajavastuuvalvonta

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät sekä etnisten suhteiden alueellisen neuvottelukunnan asettaminen ja koordinointi Pirkanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla

- Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostusohjelman toteutus

- Öljysuojarahaston JASKA-hankkeen toimeenpano

- Pilaantuneisuuden selvittämistä tai puhdistamista koskevat avustukset

- Muut ympäristönhoitotöiden toteuttamiseen liittyvät tehtävät Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten toimialueilla

- Pientalojen öljy- ja maakaasulämmityksestä luopumista koskevat avustukset

- Käytöstä poistettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden selvitys- ja kunnostushankkeen toteuttaminen

- Erikoistumistehtävä ilmastolain (423/2022) 11 §:n mukaisen kansallisen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman alueelliseen toimeenpanoon

Kaakkois-Suomen ELY:

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankinta Kaakkois-Suomen, Uudenmaan ja Hämeen ELY-keskusten toimialueilla

- Metsäteollisuuden ja siihen liittyvän kemianteollisuuden ympäristökysymyksiä koskevat asiantuntijatehtävät

- Kemikaalilain mukaisten valvontakysymysten asiantuntijatehtävät

- Tulvariskien hallinta Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueilla

- Päijänteen ja sen alapuolisen Kymijoen säännöstelytehtävät

- Saimaan ja Vuoksen juoksutustehtävät

- Suomen ja Venäjän väliseen rajavesistöjä koskevaan sopimukseen liittyvät tehtävät

- Kansainvälisten jätteenkuljettajien rekisteröintiin liittyvät tehtävät

- Valtakunnallisen työpolitiikan hankintojen kehittämien

Etelä-Savon ELY:

- TE-asiakaspalvelukeskus: Henkilöstöasiakkaiden TE-puhelinpalvelut, Yritys-Suomi-puhelinpalvelu, Yritys-Suomi Talousapu-neuvontapalvelu

- Rakennerahastotoiminnan hallinnointi Itä-Suomen alueella

- EAKR:n ja ESR+:n osarahoittamien valtakunnallisten teemojen välittävän toimielimen tehtävät Etelä-Savon ELY-keskuksessa (TEM, OKM)

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Vuoksen vesienhoitoalueella

- Saimaannorpan suojelu

- Rakennuttaminen, hankehallinta, hankinnat

- Keskitetyt avustukset (kaupunkivedet ja haitalliset aineet, erikseen määritellyt ohjelmat tai tarkoitukset, joilla edistetään vesihuollon tai vesiliiketoiminnan kehittämistä, kokeiluja, kumppanuuksia tai vientiä vesilaitosten kansainvälistyminen, vesilaitosten koronarahoitus)

- Vesihuoltotehtävät (ml. vesihuoltolain mukaiset ELY-tehtävät, NIS2-direktiivistä johtuvat vastuuviranomaisen tehtävät vesihuollon osalta)

- Kyberturvallisuusdirektiivin (NIS2) toimeenpano ja vastuuviranomaisen tehtävät jätehuollon osalta

Pohjois-Savon ELY:

- Kalataloustehtävät Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten toimialueilla:

- kalastuslaissa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa, vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten alueilla

- Mehiläistalouden kansalliset, pesäkohtaiset tuet

- Vuoden 2024 loppuun saakka valtakunnallinen kehittämis- ja koordinaatiotehtävä valtakunnallisen kansainvälisen rekrytoinnin mallissa sekä yhteishankintakoulutuksen valtakunnallinen hankinta ammatillista kielitaitoa parantavassa työpaikkasuomi/-ruotsi- koulutuksissa.

Pohjois-Karjalan ELY:

- Pohjois-Karjalan biosfäärialueen hallinnointi osana UNESCO:n Ihminen ja biosfääri –ohjelmaa

- Metsitystukihakemuksiin liittyvä ELY-keskusten lausuntomenettelyn koordinointi ja ohjaus

- rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen koordinointi, valtakunnallinen erikoistumistehtävä

Keski-Suomen ELY:

- Rakennerahastotoiminnan hallinnointi Länsi-Suomen alueella

- ESR:n osarahoittamien valtakunnallisten teemojen välittävän toimielimen tehtävät Keski-Suomen ELY-keskuksessa (TEM)

- Ympäristökasvatuksen yhteensovittamis- ja asiantuntijatehtävät

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen kilpailuttamista, sopimuskauden aikaa ja takuuaikaa koskevat ELY-keskukselle kuuluvat tehtävät Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten toimialueilla

Etelä-Pohjanmaan ELY:

- Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan asiantuntijatehtävät

- Peruskuivatuksen ja ojitustoimitusten asiantuntijatehtävät

- Valtion vesistörakenteiden valtakunnallinen ylläpito

- Valtakunnallinen hydrologinen tiedontuotanto

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella

- Uusiutuvan energian yhteyspisteviranomaisen tehtävä

- Biomassojen ravinteiden kierrätystä edistävän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sekä investointien tukemisen toimeenpanotehtävät

- Vuoden 2025 alusta lukien ympäristövahinkorahastolaissa tarkoitettu maksunkantoviranomainen; ympäristövahinkomaksujen kantaminen sekä maksuvelvollisuuteen ja sen toteuttamiseen vaikuttavien tietojen tallettaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään

Pohjanmaan ELY-keskus:

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueilla

- Kasvihuonetuotannon tuki ja puutarhatuotteiden varastointituki (Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi)

Pohjois-Pohjanmaan ELY:

- Rakennerahastotehtävät Pohjois-Suomessa

- EAKR:n ja ESR:n osarahoittamien valtakunnallisten teemojen välittävän toimielimen tehtävät

- Turvetuotannon ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät

- Rakennettujen vesistöjen kunnostuksen koordinointi

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella

- Tulvariskien hallinta Oulujoen vesistöalueella

- Metsitystukilausunnot kolmen pohjoisen ELY-keskuksen alueella

- Vesiensuojelun tehostamisohjelma; Maa- ja metsätalouden vesienhallinta

- Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan asiantuntijapalvelutehtävät sekä maaperän, valuma-alueiden tai vesistöjen vesitalouden hallintaa edistävien ohjelmien keskitetyt avustukset

- Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja maankäyttösektorin ilmastotehtävät: ilmastolain (423/2022) 10 §:ssä tarkoitetun kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman sekä 12 §:ssä tarkoitetun maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toimeenpanoon liittyvät valtionavustuslaissa tarkoitetut valtionapuviranomaisen tehtävät sekä toimeenpanoon liittyvät alueelliset koordinointi-, seuranta- ja edistämistehtävät

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten alueilla

- Tulvasuojelu ja peltojen vesitalouden hallinta

- Alueellisen kuljetustuen myöntäminen ja maksaminen

Kainuun ELY:

- Patoturvallisuuden viranomais- ja kaivospatojen asiantuntijatehtävät

- Kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuuden asiantuntija- ja kehittämistehtävät

- Valtionapuviranomaisen tehtävät myönnettäessä avustusta hankkeeseen, jonka tarkoituksena on edistää haitallisista vieraslajeista aiheutuvien riskien hallintaa, Valtakunnallinen vieraslajikoordinaattorin tehtävä

Lapin ELY:

- Pohjois-Suomen kalatalous:

- kalastuslaissa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa, vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät

- Rajajokien (Tenojoki, Näätämönjoki, Tornionjoki) kalataloustehtävät

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankinta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten toimialueilla

- Arktisten alueiden ympäristöyhteistyön asiantuntijatehtävät sekä Etelämantereen ympäristösuojelun lupa- ja valvontatehtävät

- Tien kunnossapitoon liittyvät vahingonkorvausasiat sekä maantiealueille jätettyjen ajoneuvojen siirtoasiat

- Porotalouden rakennetuet ja muut kansalliset tuet

-Kolttalain mukaiset tuet

-Inarijärven säännöstelysopimuksen toimeenpanotehtävät yhteistyössä Norjan ja Venäjän viranomaisten kanssa

-Tenojoen kalastussäännön toimeenpanotehtävät yhteistyössä Norjan viranomaisten kanssa

-Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Kemijoen vesienhoitoalueella, Tornionjoen kansainvälisellä vesienhoitoalueella ja Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen kansainvälisellä vesienhoitoalueella

-Rajajokisopimuksen toimeenpano yhteistyössä Ruotsin viranomaisten kanssa

-Rajavesistösopimuksen toimeenpano yhteistyössä Norjan viranomaisten kanssa

-Yhteistyö Ruotsin ja Norjan kanssa tulvariskien hallinnassa

-Metsämarjojen ja -sienten varastointituet

-Kaivoserikoistumisen koordinaatio

Organisaatio

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen toimipaikasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä on säädetty ELY-keskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista. ELY-keskuksia ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskukset. Vastuualueiden sijoittumisesta ELY-keskuksiin säädetään asetuksen 3 §:ssä.

Uudenmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Uudenmaan maakunta. Viraston toimipaikka on Helsingissä. Uudenmaan ELY-keskuksessa on elinkeinot, työvoima ja osaaminen – vastuualue (E-vastuualue) sekä ympäristö ja luonnonvarat – vastuualue (Y-vastuualue), joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, ja liikenne ja infrastruktuuri – vastuualue (L-vastuualue), jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Hämeen ELY-keskuksen toimialueella.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnat (itsehallintoon kuulumattomien asioiden osalta). Viraston päätoimipaikka on Turussa ja sivutoimipaikka Porissa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella ja Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuulumattomien tehtävien osalta Ahvenanmaalla sekä ja L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Satakunnan ELY-keskuksen toimialueella.

Satakunnan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Satakunnan maakunta. Viraston toimipaikka on Porissa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Hämeen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Lahdessa ja sivutoimipaikka Hämeenlinnassa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Pirkanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pirkanmaan maakunta. Viraston toimipaikka on Tampereella. ELY-keskuksessa on E-, Y- ja L-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Kouvolassa ja sivutoimipaikka Lappeenrannassa. ELY-keskuksessa on E-, Y- ja L-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Etelä-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Etelä-Savon maakunta. Viraston toimipaikka on Mikkelissä. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Savon maakunta. Viraston toimipaikka on Kuopiossa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä L-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskusten toimialueilla.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Karjalan maakunta. Viraston toimipaikka on Joensuussa. ELY-keskuksessa on E ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Keski-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Keski-Suomen maakunta. Viraston toimipaikka on Jyväskylässä. ELY-keskuksessa on E-, L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Etelä-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Seinäjoella ja sivutoimipaikat Vaasassa ja Kokkolassa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella.

Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Vaasassa ja sivutoimipaikka Kokkolassa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Oulussa ja sivutoimipaikka Ylivieskassa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, ja L-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Kainuun ELY-keskuksen toimialueella.

Kainuun ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Kainuun maakunta. Viraston toimipaikka on Kajaanissa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Lapin ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta. Viraston päätoimipaikka on Rovaniemellä ja sivutoimipaikka Kemissä. ELY-keskuksessa on E-, L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Muita valtakunnallisesti koottuja substanssitehtäviä

ELY-keskuksissa hoidetaan tehtäviä, jotka on keskitetty valtakunnallisesti yhteen ELY-keskukseen. Suuri osa näistä tehtävistä on volyymiltaan vähäisiä etenkin niillä alueilla, joilta se on siirretty koottua tehtävää hoitavan toisen ELY-keskuksen tehtäväksi.

ELY-keskusten toiminnan käynnistymisen jälkeen yhteen ELY-keskukseen on koottu tehtäviä seuraavasti.

Työ- ja elinkeinotehtävissä:

- Elinkeinojen kehittämiseen liittyviä tehtäviä Pirkanmaan ELY-keskuksessa (1.1.2017 alkaen siirretty TEKES:iin, lukuun ottamatta Team Finland-koordinaatiotehtäviä)

- Innovaatio- ja keksintötoimintaa ja liiketoiminnan kansainvälistymistä koskevat kehittämis- ja koordinaatiotehtävät

- Energiatuen myöntämisen tehtävät

- Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus Etelä-Savon ELY-keskuksessa

- ̵Palkkaturvalain toimeenpanon tehtävät ja merimiesten palkkaturvalain tehtävät Uudenmaan ELY-keskuksessa

Liikennetehtävissä:

- Tienpidon vahingonkorvaukset ja romuautojen siirrot Lapin ELY-keskuksessa

- Maantielaki: Tien kunnossapitoon liittyvät vahingonkorvausasiat

- Ajoneuvojen siirtäminen maanteillä: Omistajatietojen selvittäminen sekä siirto- ja korvauspäätökset

- Tienvarsiteknologiaan liittyvät valmistelu-, suunnittelu- ja valvontatehtävät ja näihin liittyvät puite- ja huoltosopimuksia koskevat tehtävät Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa

Ympäristötehtävissä:

- ̵Maatalouden ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät (Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Luonnonvaratehtävissä:

- Peltojen vesitalouden hallintaan, peruskuivatukseen ja ojitukseen liittyvät asiantuntijatehtäviä hoidetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.

- Rakennettujen vesien hoidon asiantuntijatehtäviä hoidetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.

Johtaminen

ELY-keskuksen johtamisesta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 9 §:ssä. Sen mukaan ELY-keskusta johtaa keskuksen johtaja, jona toimii keskuksen yhden vastuualueen päällikkö oman toimensa ohella. Keskuksen johtaja vastaa keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja keskuksen yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta. Valtioneuvosto määrää keskuksen johtajan määräajaksi työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä.

ELY-keskuksen vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta.

ELY-keskuksella on johtoryhmä, joka huolehtii keskuksen toimintojen yhteensovittamisesta. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii keskuksen johtaja. Suomen metsäkeskuksen määräämä toimihenkilö osallistuu asiantuntijajäsenenä johtoryhmän työhön silloin, kun johtoryhmässä käsitellään asioita, jotka koskevat metsätaloutta. Johtoryhmän muusta kokoonpanosta määrätään keskuksen työjärjestyksessä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 9 §:n mukaan ELY-keskuksen johtaja ratkaisee keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi. ELY-keskuksen johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, joka koskee keskuksen yhteisiä toimintoja sekä asian, joka koskee keskuksen yhteistä rakennerahasto-ohjelmatyötä. Keskuksen johtaja ei voi kuitenkaan ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan.

Ohjaus

ELY-keskusten ohjaus jakaantuu yleishallinnolliseen ohjaukseen, strategiseen suunnitteluun ja - tulosohjaukseen sekä toimialaohjaukseen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 6 §:n mukaan ELY-keskusten sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitetaan sitä, että ELY-keskukset kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä. Tämä koskee esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitää sisällään myös sen, että työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ELY-keskusten strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen koordinoinnista sekä virastojen yhteisiä toimintoja koskevasta toimialaohjauksesta. KEHA-keskus kuuluu ELY-keskusten virastoverkostoon ja on itsenäinen työnantajavirasto (oman henkilöstönsä työnantajavirasto). ELY-keskukset ja KEHA-keskus muodostavat kuitenkin yhden kirjanpitoyksikön. Valtion talousarvioissa niiden toimintamenot ovat samalla momentilla 32.01.02, jolta työ- ja elinkeinoministeriö jakaa toimintamenot kullekin ELY-keskukselle ja kehittämis- ja hallintokeskukselle. KEHA-keskukselle on lisäksi jaettu myös momentin 32.01.03. (työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot) määrärahoja.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 7 §:ssä säädetään virastojen strategisesta suunnittelusta ja tulosohjauksesta. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten yhteisen strategia-asiakirjan (strateginen suunnittelu) lisäksi jokaiselle ELY-keskukselle laaditaan tulossopimus (strateginen tulosohjaus). Strategia-asiakirja ja tulossopimukset laaditaan hallituksen toimikaudeksi, ja sopimusten sisältö täydennetään ja tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö laativat strategia-asiakirjan yhdessä muiden ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto.

ELY-keskusten toiminnan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista sekä suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamista varten perustettavista ryhmistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

ELY-keskusten toimialaohjauksesta säädetään lain 8 §:ssä. ELY-keskusten toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (toimialaohjaus). Työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii ELY-keskuksen yhteisiä toimintoja ja muita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta. ELY-keskusten toimialaohjauksen menettelytavoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

ELY-keskusten toiminnan rahoitus muodostuu talousarviossa myönnetyistä määrärahoista, edelliseltä vuodelta siirtyneistä määrärahoista sekä maksullisen, yhteistoiminnan ja yhteisrahoitteisen toiminnan tuotoista.

Toimintaa rahoitetaan n. 150 talousarviotililtä (6 eri pääluokan momenteilta). Määrärahoista on käytössä arviomäärärahoja sekä 2- ja 3-vuotisia siirtomäärärahoja. Joidenkin määrärahojen osalta käytössä on myös valtuutus. Talousarvion toteumalaskelmalla määrärahojen ja valtuuksien osalta raportoidaan vähintään kerran vuodessa määrärahojen ja valtuuksien käytöstä. ELY-keskusten vuoden 2023 talousarviomäärärahat olivat kirjanpitoyksikön kirjanpidossa yhteensä 1740 milj. euroa. Kaikki määrärahat eivät näy kehittämis- ja hallintokeskuksen kirjanpitoyksikön kirjanpidossa, vaikka varsinainen toiminta on ELY-keskuksissa. L-vastuualueen osalta määrärahojen käyttötietoja näkyy myös Liikenneviraston kirjanpidossa ja Ruokaviraston ohjaamien tehtävien osalta Ruokaviraston kirjanpidossa, joihin tapahtumat siirretään. Palkkoja maksetaan n. 15 eri momentilta.

ELY-keskusten toimintamenot budjetoidaan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan momentille 32.01.02 ELY-keskusten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v). Momentilta maksetaan myös KEHA-keskuksen oman toiminnan menoja. Momentin nettomääräraha vuoden 2025 talousarviossa on 237 401 000 euroa.

Maksullisen toiminnan tuotot olivat vuonna 2023 noin 9,8 milj. euroa. Yhteisrahoitteisen toiminnan tuotot olivat 8,0 milj. euroa. Maksullisen toiminnan tulot kertyvät pääosin seuraavista L-vastuualueen suoritteista; tiestön käyttö- ja työluvat ja Lapin ELY-keskukseen valtakunnallisesti keskitetyt siirtoajoneuvokäsittelyn maksut. Lisäksi tuottoja kertyy Y-vastuualueella ympäristönsuojelun valvontamaksuista, ympäristö- ja luonnonsuojelulain mukaisista päätöksistä, vastuualueen hallinnoimiin rekistereihin kirjattavista ilmoituksista, erilaisista poikkeamis-, kielto- ja rajoituspäätöksistä ja ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -lausunnoista. E-vastuualueen julkisoikeudellisten suoritteiden tuotot koostuivat pääosin kalastuslain ja -asetuksen mukaisista päätöksistä ja luvista sekä maataloustuen oikaisuvaatimuspäätöksistä. Yhteisrahoitteisen toiminnan tulot sisältävät pääosin ELY-keskuksen itse toteuttamien hankkeiden sekä L- ja Y-vastuualueiden yhteisrahoitteisten hankkeiden tuotot.

Taulukko 4. Julkisoikeudellisten suoritteiden tuotot v. 2023 (9,8 milj. euroa) jakautuivat vastuualueittain seuraavasti:

Vuoden 2023 tilinpäätöksen mukaan maksullisesta toiminnasta suurin osa, 9,8 milj. euroa (99,9 %), muodostui valtion maksuperustelain mukaisista julkisoikeudellisista suoritteista. Tuotoista noin 9 700 euroa oli maksuperustelain mukaisia liiketaloudellisesti hinnoiteltuja suoritteita. Erityislakien perusteella määrättävistä maksuista tai hinnoiteltavista suoritteista saadut tuotot olivat vielä vähäisempiä.

Työ- ja elinkeinoministeriö osoittaa toimintamenomäärärahat vuosittain kullekin ELY-keskukselle yhtenä kokonaiseränä. Toimintamenomäärärahan jako ELY-keskuksille toteutetaan ohjaavien tahojen kesken yhteisesti sovittujen jakokriteerien pohjalta. ELY-keskukset laativat vuosittain toimintamenomäärärahan käyttösuunnitelman sekä henkilöstösuunnitelman vastuualueittain. Menettely tuo joustavuutta resurssien kohdentamiseen ja joustavampaa käyttöä yli vastuualueiden ja hallinnonalojen. Toimintamenojen käyttösuunnitelma ja henkilöstösuunnitelma perustuvat ELY-keskuksen strategisiin ja toiminnallisiin tulostavoitteisiin. Vastuualuekohtaiset suunnitelmat liitetään strategisiin tulossopimuksiin ja niiden vuosittaisiin tarkisteisiin ELY-keskuksista annetun asetuksen 18 §:n mukaisesti.

2.1.2.3

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus

KEHA-keskus hoitaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä ja muita vastaavia palvelu- ja yleishallintotehtäviä sekä antaa yleishallinnollisia ohjeita ja ohjaa niiden soveltamista ELY-keskuksissa ja työ- ja elinkeinotoimistoissa.

KEHA-keskuksen toimipaikasta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 26 §:ssä. Sen mukaan KEHA-keskuksen toimipaikka on Mikkelissä, ja KEHA-keskuksen henkilöstön virkapaikkoja ovat kaikki ELY-keskukset ja TE-toimistot. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksen virkapaikkoja voi olla muissa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastojen toimipaikoissa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään tarkemmin KEHA-keskuksen tehtävistä. Asetuksen mukaan KEHA-keskus hoitaa muun muassa ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät, henkilöstöhallinnon tehtävät, tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat sekä yhteiset viestintäpalvelut ja viestintäpalveluhankinnat. Lisäksi KEHA-keskus hoitaa ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen yhteiset valmiustehtävät, yleishallinnon tehtävät, yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät ja niiden hankinnat sekä tietyt tukien ja avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevat tehtävät. Lisäksi KEHA-keskus toimii siviilipalveluslain (1446/2007) 7 §:n 3 momentin mukaisesti siviilipalveluskeskuksena. Siviilipalveluskeskus on kehittämis- ja hallintokeskuksen erillisyksikkö.

KEHA-keskukselle kuuluu myös ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen hallintoasioiden esittelytehtäviä. KEHA-keskus muun muassa esittelee kullekin ELY-keskukselle ja työ- ja elinkeinotoimistolle ratkaistavaksi toimintamenojen käyttösuunnitelman sekä tietyt kanteluasioita koskevat vastaukset sille tai niille ELY-keskuksille tai työ- ja elinkeinotoimistoille, joita kantelu koskee. Lisäksi KEHA-keskus esittelee virkanimitykset ja työsuhteeseen ottamista koskevat päätökset sekä muut kuin virkavapautta koskevat palvelussuhteeseen liittyvät päätökset sille ELY-keskukselle tai työ- ja elinkeinotoimistolle, jota päätös koskee.

Lisäksi KEHA-keskus antaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstöjen tasapuolisen kohtelun, asiakkaiden tasapuolisen kohtelun ja tehtävien valtakunnallisesti yhdenmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset ohjeet tehtäväkseen säädetyissä kehittämis- ja hallintoasioissa sekä avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevissa tehtävissä.

KEHA-keskus tukee ELY-keskusten ELO-työtä (Elinikäisen ohjauksen verkosto- ja kehittämisyhteistyö), ja KEHA-keskuksessa toimii lisäksi monialaisten palveluiden tukirakenne. Monialainen työ käsittää tässä yhteydessä nuorille suunnatut Ohjaamot, työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP), maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalvelut sekä työvoimalle tarkoitetut matalan kynnyksen työllistymistä tukevat palvelupisteet.

Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksatustehtävät

KEHA-keskus hoitaa lisäksi julkisen vallan käytön piiriin kuuluvia maksatustehtäviä. KEHA-keskus hoitaa ELY-keskuksen suoraan valtionavustuslain nojalla myöntämän valtionavustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:n mukaiset tehtävät. KEHA-keskus hoitaa ELY-keskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä. Lisäksi KEHA-keskus voi hoitaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen erityislainsäädännön nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään.

KEHA-keskus maksaa työ- ja elinkeinotoimiston myöntämät julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiset tuet ja korvaukset sekä seuraa valtion virastoille tai laitoksille osoitettujen määrärahojen käyttöä. Näihin tukiin ja avustuksiin kuuluvat palkkatuet, starttirahat, lisätuet ja yritysten kehittämispalvelua koskevat avustukset. KEHA-keskus hoitaa myös näiden avustusten takaisinperintää koskevat tehtävät. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on muissa laeissa säädettyjä valtionavustusten maksatustehtäviä.

KEHA-keskus maksaa erityislainsäädännön nojalla eräitä valtion korvauksia. KEHA-keskus maksaa valtion talousarvion rajoissa korvauksia kunnille kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisista toimenpiteistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisen toiminnan järjestämisestä ja varustamoille merimiesten matkakustannuksista, jotka maksetaan valtion varoista korvattavista merimiesten matkakustannuksista annetun lain (1068/2013) nojalla. Muita valtion korvausten maksamista koskevia tehtäviä KEHA-keskuksella ovat maantielain (503/2005) mukaisten maantietoimituksessa tienpitoviranomaisen maksettavaksi määrättyjen korvausten ja tilusjärjestelykorvausten maksaminen sekä ratalain (110/2007) mukaisten ratatoimituksessa ja yksityistietoimituksessa radanpitäjän maksettavaksi.

KEHA-keskus ei kuitenkaan hoida esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön toimialan maaseudun kehittämisen ja maa- ja elintarviketalouden tukien maksatuksia, vaan ne hoidetaan Ruokavirastossa.

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tietohallintotehtävät

KEHA-keskus hoitaa myös ELY-keskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen ja aluehallintovirastojen. Tietohallintopalveluina KEHA-keskus kehittää, tuottaa ja hankkii sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaa muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Nämä tietohallintopalvelut ovat toimialasidonnaisia tietohallintopalveluja erotuksena toimialariippumattomista perustietotekniikan palveluista, joita Valtori-palvelukeskus hoitaa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) nojalla. Lisäksi KEHA-keskukselle on säädetty tehtäviä myös muualla lainsäädännössä, kuten rekisterinpitäjyyteen liittyvät tehtävät julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa.

KEHA-keskus ei kuitenkaan hoida monia ELY-keskusten toimialakohtaisia tietohallintotehtäviä lainkaan. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtävien toimialakohtaiset tietohallintopalvelut hoidetaan Ruokavirastossa, Luonnonvarakeskuksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa.

TE-palvelu ja KOTO 2024 –uudistusten vaikutukset KEHA-keskuksen tehtäviin

Julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirtyi työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen esitys julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisestä (HE 207/2022) sisältää muutoksia myös KEHA-keskuksen tehtäviin.

Esityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetusta laista kumotaan työ- ja elinkeinotoimistoja koskevat säännökset, mutta KEHA-keskus hoitaa jatkossakin ELY-keskusten yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä ja muita vastaavia palvelu-, yleishallinto- ja tietohallintotehtäviä sekä nykyistä vastaavasti valtionavustusten maksamista ja takaisinperintää koskevia tehtäviä. KEHA-keskus vastaa jatkossakin työvoimapalveluiden valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista, mutta jatkossa KEHA-keskus tarjoaa palvelut työ- ja elinkeinotoimistojen sijaan kuntien ja työllisyysalueiden työvoimaviranomaisille. KEHA-keskus vastaa myös työvoimapalvelujen valtakunnallisia sähköisiä palveluja koskevasta neuvonnasta.

KEHA-keskuksen hoidettavaksi tulee lisäksi myös kokonaan uusia työvoimapalveluihin liittyviä tehtäviä. KEHA-keskuksen tehtävänä on jatkossa seurata ja arvioida työvoimapalvelujen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa niitä koskevaa tietoa. KEHA-keskus tuottaa tietoa työ- ja elinkeinoministeriölle alueellisten työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja seurantakeskustelujen sekä ministeriön oman analyysitoiminnon ja politiikkavalmistelun tueksi. Myös työvoimaviranomaiset voivat hyödyntää KEHA-keskuksen tuottamaa tietoa työvoimapalvelujen järjestämisessä.

KEHA-keskuksen tehtäviin kuuluu jatkossa myös kansainvälisen rekrytoinnin edistäminen. KEHA-keskus tarjoaa valtakunnallisesti palveluja, joilla edistetään työperäistä maahanmuuttoa ja työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta. KEHA-keskuksen kansainvälisen rekrytoinnin tehtävät ovat osa niin sanottua Work in Finland -toimintoa, jota KEHA-keskus hoitaa yhdessä Business Finland Oy:n kanssa.

Uutena tehtävänä KEHA-keskukselle siirtyivät myös palkkaturva-asiat, joita se hoitaa keskitetysti koko Suomen alueella. Palkkaturvatehtävät on nykyisin keskitetty Uudenmaan ELY-keskukseen. Lisäksi KEHA-keskukselle siirrettiin nykyisin Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistoon keskitetyt harkintaa vaativat työttömyysturvatehtävät.

KEHA-keskuksen tehtäväksi tulee antaa tietoa ja neuvontaa työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä työnhakijoille ja viranomaisille. KEHA-keskuksen työttömyysturvaneuvontatehtävät vastaisivat pääasiassa nykyisen työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen ja Uudenmaan ELY-keskuksen Oikeudellisen tuen työttömyysturvaan liittyviä neuvontatehtäviä. Lisäksi KEHA-keskus tulee tarjoamaan työvoimaviranomaisille, sekä kotoutumisen edistämislain osalta kunnille ja muille toimijoille, oikeudellista neuvontaa sekä tukimateriaalia ja kouluttaa merkittävistä lainsäädännön muutoksista työvoimapalvelujen järjestämislakiin, työttömyysturvalakiin ja lakiin kotoutumisen edistämiseen sekä työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettuun lakiin liittyen.

Vuoden 2025 alusta voimaan tulevan kotoutumislain kokonaisuudistuksen myötä KEHA-keskuksen vastuulle on tulossa maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen ja asettautumiseen liittyviä tehtäviä. KEHA-keskuksen tehtävänä on seurata ja arvioida kotoutumisen edistämisen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa sitä koskevaa tietoa. Lisäksi KEHA-keskuksella on kotoutumisen edistämisen valtakunnallinen osaamisen ja palveluiden kehittämisen ja palveluiden yhteensovittamisen tuki, kotoutumislain toimeenpanoon liittyvä oikeudellinen neuvonta sekä muu kuntien ja muiden kotoutumisen edistämisen toimijoiden tukeminen kotoutumisen ja asettautumisen edistämisessä valtakunnallisella tasolla. Jatkossa KEHA-keskuksen tehtävänä on myös vastata kotoutumislain mukaisen perustietoaineiston yhteensovittamisesta, kääntämisestä ja jakelusta. Lisäksi KEHA-keskus vastaa valtakunnallisen tietovarannon ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. KEHA-keskus vastaa myös kotoutumislaissa säädetyistä korvaushakemusten käsittelyyn ja maksamiseen liittyvistä tehtävistä ja voi toimia valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:ssä tarkoitetussa tehtävässä valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvien tehtävien osalta. KEHA-keskus hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä.

2.1.3

Ahvenanmaan valtionvirasto

itsehallintolaki Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991, jatkossa) säädetään Ahvenanmaan maakunnan ja valtakunnan välisestä lainsäädäntövallan jaosta. Hallintovallan jako noudattaa maakunnan ja valtakunnan lainsäädäntövallan jakoa. Tämä muodostaa perustan viranomaisten vastuille ja yhteistyölle valtion palvelujen järjestämisessä koko maassa yhdenvertaisesti.

Maaherrasta ja Ahvenanmaan valtuuskunnasta säädetään itsehallintolaissa. Ahvenanmaan valtionvirastosta säädetään aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) sekä aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (906/2009). Aluehallintovirastoista annetun lain mukaan Ahvenanmaan maakunnassa on valtionhallinnon viranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto, jota johtaa maaherra.

Aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n mukaan maaherra toimii Ahvenanmaan valtionviraston päällikkönä. Maaherran virka kuuluu valtion ylimpiin virkoihin, jotka mainitaan valtion virkamieslain 26 §:ssä ja valtion virkamiesasetuksen 28 §:ssä. Nimittämismenettelystä ja näiden virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädetään tarkemmin valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa. Maaherran tulee olla Suomen kansalainen.

Maaherra edustaa hallitusta Ahvenanmaan maakunnassa. Tästä säädetään itsehallintolain 4 §:ssä. Itsehallintolain 8 luvussa säädetään muun muassa maaherran nimittämisestä, virkaatoimittavasta maaherrasta ja maaherran vapauttamisesta virasta. Itsehallintolain 52 §:n mukaan maaherraksi nimitetään henkilö, jolla on tarvittavat edellytykset toimia virastossa siten, että maakunnan hallintoa ja valtion turvallisuutta hoidetaan hyvin. Maaherran nimittää tasavallan presidentti sovittuaan asiasta maakuntapäivien puhemiehen kanssa. Jos yksimielisyyteen ei päästä, presidentti nimittää maaherran maakuntapäivien ehdottamista viidestä henkilöstä.

Ahvenanmaan valtionviraston toimialueeseen kuuluu Ahvenanmaan maakunta ja viraston päätoimipaikka on Maarianhamina. Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa toimialueellaan aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnassa lain 4 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kuuluvat valtakunnan toimivaltaan, tehtävät, jotka on sille säädetty valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvassa lainsäädännössä, maakuntalaeissa sille säädetyt tehtävät, sekä tasavallan presidentin Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuvissa nk. sopimusasetuksissa sille säädetyt tehtävät.

Aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n mukaan määräytyvät tehtävät

Aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n mukaan aluehallintovirastot hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) sosiaali- ja terveydenhuolto; 2) ympäristöterveydenhuolto; 3) koulutus-, lasten päivähoito-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi; 4) oikeusturvan edistäminen ja toteuttaminen; 5) ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvat lupa- ja muut hakemusasiat; 6) pelastustoimi; 7) työsuojelun valvonta ja kehittäminen, työssä käytettävien tuotteiden tuotevalvonta sekä työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta työsuojeluviranomaisena; 8) kuluttaja- ja kilpailuhallinto.

Aluehallintoviraston tehtävänä on lain 4 §:n mukaan lisäksi: peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi, varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen ja viranomaisten johtaessa turvallisuuteen liittyviä tilanteita alueella tukea toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittaessa sovittaa yhteen toimintaa niiden kesken.

Aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n mukaan aluehallintovirastoille säädetyt valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat tehtävät kuuluvat Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle. Näistä aluehallintovirastojen tehtävistä säädetään oikeusministeriön toimialalla asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009), ryhmärakennuttamislaissa (190/2015) osakeyhtiölaissa (624/2006), vaalilaissa (714/1998), asuntokauppalaissa (843/1994), yhdistyslaissa (503/1989), kuluttajansuojalaissa (38/1978), rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetussa laissa (281/1931, maksutalletuslaki) kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa (566/2020) turvallisuustutkintalaissa (525/2011), laissa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), laissa asumisoikeusyhdistyksistä (1072/1994), eurooppayhtiölaissa (742/2004), eurooppaosuuskuntalaissa (906/2006), ja osuuskuntalaissa (421/2013), valtiovarainministeriön toimialalla laissa panttilainauslaitoksista (1353/1992), opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla hautaustoimilaissa (457/2003) ja tekijänoikeuslaissa (404/1961) maa- ja metsätalousministeriön toimialalla eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (387/2014, lääkitsemislaki) ja yhteisaluelaissa (758/1989), työ- ja elinkeinoministeriön toimialalla kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa (661/2012), mittauslaitelaissa (707/2011) ja kilpailulaissa (948/2011) sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla lääkelaissa (395/1987), alkoholilaissa (1143/1994), lastensuojelulaissa (417/2007). ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977). Lastensuojelulaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa aluehallintovirastolle on säädetty rajoituksia koskevia valvontatehtäviä, joita Ahvenanmaan valtionvirasto on hoitanut Ahvenanmaan maakunnassa.

Aluehallintovirastoille kuuluvat työsuojelutehtävät kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen perusteella Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen siten, että se kattaa myös Ahvenanmaan maakunnan. Lääkelain (395/1987) 7 luvussa säädetään lääkehuollosta sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja sosiaalihuollon laitoksissa. Lain 68 ja 71 §:ssä tarkoitetut aluehallintoviranomaisen tehtävät kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan osalta Lounas-Suomen aluehallintovirastolle. Hautaustoimilaissa tarkoitetut aluehallintoviraston tehtävät kuuluvat Itä-Suomen aluehallintovirastolle myös Ahvenanmaan maakunnan osalta.

Valtakunnan lainsäädännössä Ahvenanmaan valtionvirastolle säädetyt tehtävät

Valtakunnan lainsäädäntöön kuuluvissa laeissa Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty lukuisia tehtäviä, joita aluehallintovirastot eivät hoida. Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty tehtäviä mm. seuraavissa laeissa:

Oikeusministeriön toimiala

- avioliittolaki (234/1929),

- perintökaari (40/1965),

- laki holhoustoimesta (442/1999),

- uskonnonvapauslaki (453/2003),

- laki kuolleeksi julistamisesta (127/2005),

- laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007),

- ulosottokaari (705/2007),

- laki kaupanvahvistajasta (573/2009),

- laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011),

- laki julkisesta notaarista 420/2014),

- laki valtion oikeus- ja edunvalvonta-alueesta (477/2016),

- etu- ja sukunimilaki (946/2017),

- vanhemmuuslaki (775/2022).

Sisäministeriön toimiala

- kansalaisuuslaki (359/2003) ja sitä edeltäneet kansalaisuuslait,

- ulkomaalaislaki (301/2004),

- pelastuslaissa (379/2011) säädetyt väestönsuojeluun varautumisen ja väestönsuojelukoulutuksen tehtävät,

- vaaratiedotelain (466/2012) mukainen vaaratiedotteiden antaminen esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse muun muassa väestönsuojelusta ja poikkeusoloihin varautumisesta.

Valtiovarainministeriön toimiala

- laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalvelusta (661/2009),

- kotikuntalaki (201/1994),

- laki Digi- ja väestötietoviraston eräistä henkilörekistereitä (1156/2019),

- ajoneuvoverolaki (1281/2003),

- laki polttoainemaksuista (1280/2003),

- laki hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta (185/2013).

Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

- laki tiettyjen Euroopan Unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta (1334/2022),

- laki maaseutuyrittäjien luopumistuesta (1293/1994),

- laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta (612/2006),

- laki EU:n suorista viljelijätuista (1332/2023).

Liikenne- ja viestintäministeriön toimiala

- laki liikenteen palveluista (320/2017),

- laki alusrekisteristä (512/1993),

- laki kiinteän laajakaistan rakentamisen tuesta (1262/2020), jossa Ahvenanmaan valtionvirastolle säädetyt tehtävät on siirretty sopimusasetuksella (115/2021) Ahvenanmaan maakuntahallituksen tehtäviin.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

- laki sukupuolen vahvistamisesta (295/2023).

Sopimusasetuksissa Ahvenanmaan valtionvirastolle säädetyt tehtävät

Ahvenanmaan valtionvirastolle ja maaherralle tai maakunnan hallitukselle on lisäksi säädetty tehtäviä itsehallintolain 32 §:n tarkoittamilla sopimusasetuksilla. Valtionvirastolle tai maaherralle säädettyjä tehtäviä sisältyy esimerkiksi seuraaviin sopimusasetuksiin

- eräiden maakuntapäivä- ja kunnallisvaaleja sekä neuvoa-antavia kunnallisia kansanäänestyksiä koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaalla annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (819/2023),

- poliisihallinnosta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (56/2020),

- eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin valvontaan liittyvien hallintotehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (31/2012), sekä

- poikkeusoloihin varautumista koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (900/2000).

Maakuntalaeissa Ahvenenmaan valtionvirastolle säädetyt tehtävät

Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty tehtäviä myös maakuntalaeissa, kuten

- Ahvenanmaan vaalilaki (ÅFS 2019:45) ja siihen liittyen sopimusasetus (819/2023)

- Yleisiä teitä koskevan maakuntalain (ÅFS 1957:23) mukaisia tehtäviä (tietoimitusmääräys)

Muut kuin lakisääteiset tehtävät

Lakisääteisten tehtävien lisäksi valtionvirasto hoitaa Ahvenanmaan valtuuskunnan sihteeristötehtäviä.

Valtionviraston hallinto ja rahoitus

Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa itse sisäiset hallintopalvelunsa, mutta aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 a §:n mukaan hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen on annettava tarvittaessa tukea Ahvenanmaan valtionvirastolle vastuualueelle kuuluvissa tehtävissä.

Vaaratiedotelain (466/2012, muutettu 1210/2020) 8 §:n mukaan Hätäkeskuslaitoksen on tarvittaessa avustettava 3 §:n 1–3 ja 15 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia vaaratiedotteen kääntämisessä toiselle kansalliskielelle. Lain 3 §:n kohdan 15 mukaan näihin viranomaisiin kuuluu Ahvenanmaan valtionvirasto.

Ahvenanmaan valtionviraston toiminta rahoitetaan valtiovarainministeriön pääluokan aluehallintoviraston toimintamenomomentilta 28.40.01. Viraston henkilöstömäärä on vaihdellut viime vuosina noin 14–15 henkilötyövuoden välillä. Virasto on oma kirjanpitoyksikkönsä.

Valtionviraston ohjaus

Ahvenanmaan valtionviraston ohjausta on toteutettu samoin periaattein kuin aluehallinto-virastojenkin. Valtiovarainministeriö vastaa ohjauksen koordinoinnista, tekee viraston kanssa tulossopimuksen ja antaa kannanoton viraston tilinpäätöksestä. Muut ohjaavat ministeriöt ovat osallistuneet viraston kanssa käytäviin tulosneuvotteluihin sekä muihin ohjauksen prosesseihin siinä laajuudessa kuin viraston hoitamat hallinnonalan tehtävät ovat edellyttäneet

2.2

Nykytilan arviointi

2.2.1

Valtionhallinnon organisaatiorakenteista yleisesti

Valtionhallinto Suomessa jakaantuu eduskunnalle vastuussa olevaan keskushallintoon, aluehallintoon ja paikallishallintoon. Valtion keskushallinnon muodostavat ministeriöt ja niiden alaisuudessa toimivat virastot ja laitokset. Valtion aluehallinnon muodostavat aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Paikallishallinnon puolestaan muodostavat erilaiset virastot, kuten poliisilaitokset ja ulosottolaitokset. Välillinen valtionhallinto puolestaan tukee valtion viranomaisia tehtävien hoitamisessa.

Keskushallinnon virastorakennetta on uudistettu viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana monin tavoin. Hallinnollisia keskusvirastoja ja muita keskushallinnon organisaatioita on yhdistetty ja lakkautettu ja siirretty niiden tehtäviä ministeriöihin, uusiin perustettuihin tai jo olemassa oleviin organisaatioihin ja valtion alue- ja paikallishallintoon. Valtio on myös luopunut kokonaan joidenkin yksiköiden toiminnasta. Valtion virastorakenteeseen on tullut muun muassa uusia palvelukeskuksia, kuten Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet, Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori ja Senaatti-kiinteistöt, jotka tuottavat tuki- ja hallintopalveluja valtion viranomaisille.

Valtionhallinnon tuottavuusohjauksen keskeisiä välineitä ovat normiohjauksen lisäksi ministeriöiden hallinnonalojen toiminta- ja taloussuunnitelmat, kehys- ja talousarviomenettely, tulosohjaus sekä toimintakertomus- ja tilinpäätösmenettely. Tuottavuutta ja tehokkuutta parannetaan rakenteita ja toimintatapoja uudistamalla, tietotekniikan käytöllä ja tehostamalla yleishallinnon toimintoja sekä monipuolistamalla palvelujen tuotantotapoja ja lisäämällä alueellista ja muuta yhteistyötä viranomaisten ja muiden toimijoiden kesken.

Keskus-, alue- ja paikallishallinnon kehittämisessä on otettu huomioon useiden toimintaympäristön nopeiden muutosten ja näkökulmien asettamat uudet vaatimukset. Näitä ovat muun muassa kansallisen ja kansainvälisen häiriö- ja turvallisuustilateiden muutokset, kansainvälisen kehityksen, tasapainoisen yhteiskunnallisen ja alueellisen kehittämisen, osallisuuden ja demokratian, tuottavuuden, palvelujen saatavuuden ja tietoyhteiskuntakehityksen näkökulmat.

2.2.2

Valtionhallinto

Nykyinen valtionhallinnon luokittelutapa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnoksi perustuu pitkälti käsitykseen kunkin viraston toimialueesta ja sen laajuudesta. Ministeriöillä ja keskushallinnon virastoilla toimialue on koko maan laajuinen. Lisäksi keskushallinnon ominaispiirteeksi on perustuslain esitöissä kuvattu tehtävien hoitaminen keskitetysti. Aluehallinnon viranomaisten toimialue on puolestaan oletettu määritelmällisesti alueelliseksi ja paikallishallinnon toimialueet taas vielä tätä pienemmiksi kokonaisuuksiksi, paikallisiksi.

Hallinnon rakenteiden toteutunut kehitys on kuitenkin asettanut edellä todetut tyyppipiirteet hallintomallien luokittelun perustana kyseenalaisiksi. Valtion viranomaisten organisaatiorakenteiden muuttuessa useiden nykyisten viranomaisten organisoitumisen tapa sisältää piirteitä sekä perinteisestä keskushallinnosta että perinteisestä alue- tai paikallishallinnosta. Valtionhallintoon on viime vuosina muodostettu valtakunnallisen toimivallan omaavia keskushallinnon virastoja kokonaisuuksista, joihin on aiemmin kuulunut myös alueellisen tai paikallisen toimivallan omaavia itsenäisiä virastoja. Näitä uusia valtakunnallisia ja siten keskushallinnon virastoja kuitenkin luonnehtivat edelleen monet sellaiset määreet, jotka on tavattu yhdistää valtion alue- tai paikallishallintoon. Kuten esimerkiksi, että tehtävillä on selvä alueellinen ulottuvuus ja että tehtäviä ei voida tosiasiallisesti hoitaa kuin olemalla läsnä aina kyseisellä alueella (esim. paikalla käymistä edellyttävä tarkastustoiminta). Esimerkkejä tällaisista viranomaisista ovat Tulli, Verohallinto, Maanmittauslaitos, Syyttäjälaitos ja Ulosottolaitos, joissa jokaisessa on viime vuosien aikana uudistettu viranomaisrakennetta siten, että moniportaisesta usean viraston rakenteesta on siirrytty valtakunnallisen viranomaisen malliin. Vastaavanlainen uudistus tulee oikeusavussa, talous- ja velkaneuvonnassa sekä yleisessä edunvalvonnassa voimaan vuoden 2025 alusta. Toimintoja hoidetaan viranomaisen valtakunnallisesta toimivallasta huolimatta alueellisesti alueellisista yksiköistä tai toimipisteistä käsin.

Samanaikaisesti edellä kuvatun kehityksen kanssa on toinen osakokonaisuus valtionhallinnosta edennyt rakenteen kehittämisessä hallinnonalat ylittävän kokoamisen periaatteella. Aluehallintovirastoihin ja ELY-keskuksiin on koottu hallinnonalarajojen yli entisiä sektorikohtaisia aluehallintoviranomaisia. Aluehallinnon yhdeksi ominaispiirteeksi onkin noussut poikkihallinnollisuus. Samalla näillä viranomaisilla on kuitenkin edelleen säilynyt peruslähtökohtana alueellinen toimivalta. Toimivallan alueellisuus ei kuitenkaan ole säilynyt yksinomaisena toimivallan määrittäjänä, vaan sekä aluehallintovirastoissa että ELY-keskuksissa osa tehtävistä on säädetty valtakunnallisesti hoidettaviksi vain yhdelle virastolle, mitä taas on pidetty yhtenä keskeisenä keskushallinnon viranomaisen ominaispiirteenä. Viranomaisten käytettävissä olevien resurssien vähentyessä on tehtäviä keskitetty valtakunnallisiksi enenevässä määrin. Sekä aluehallintovirastoissa että ELY-keskuksissa on myös virastojen hallintotehtävät koottu valtakunnallisesti hoidettaviksi. Kuuden aluehallintoviraston hallinto- ja kehittämistehtävät on koottu Etelä-Suomen aluehallintovirastoon sijoitetulle valtakunnalliselle aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueelle (HAKE-vastuualue). ELY-keskusten ja TE-toimistojen hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä hoitamaan on puolestaan perustettu valtakunnallinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus). KEHA-keskus on luonteeltaan valtion keskushallintoon kuuluva palvelukeskustyyppinen virasto (ks. HaVM 30/2014 vp).

Valtion keskus- ja aluehallinnon keskeisimpänä erottelevana tekijänä ei voidakaan enää perustellusti pitää yksinomaan toimialueen käsitettä. Käytännössä monien keskushallinnon viranomaisen organisointi perustuu ainakin osin aluejakoon ja alueelliseen toimintaan, mitä on pidetty perinteisenä aluehallinnon organisaation piirteenä. Toisaalta alue- ja paikallishallinnossa tehtäviä on puolestaan järjestetty valtakunnallisen toimivallan ja keskitetyn tehtävien hoitamisen pohjalta, mitä taas on pidetty perinteisesti keskushallinnon organisaation piirteenä.

Hallinnon rakenteiden kehitys onkin valtionhallinnon sisällä edennyt siten, että perinteinen toimivallan valtakunnallisuuden, alueellisuuden tai paikallisuuden tyyppipiirre ei enää ole yksinomainen hallinnon rakenteiden erottelutekijä, vaan valtakunnalliseksi keskushallinnon viranomaiseksi perinteisesti luokiteltavilla viranomaisilla voi olla laajastikin alueellisesti toteutettavaa ja alueellisesti organisoitua toimintaa, kun taas perinteisellä alue- tai paikallishallinnon viranomaisella saattaa olla osassa tehtäviä valtakunnallinen toimivalta.

Suomen hallinnon siilomaisuus on ollut OECD:n tekemien maa-arviointien huomion kohteena. OECD:n vuoden 2014 Suomen maa-arvioinnin yksi keskeisistä havainnoista oli se, että Suomen hallintoa leimaa edelleen voimakas jakautuminen toisistaan irrallisiin politiikkalohkoihin. Myös eri ohjausjärjestelmien, kuten hallitusohjelman toimeenpanoprosessin, valtion talousarvioprosessin ja tulosohjauksen, keskinäinen irrallisuus myötävaikuttaa hallinnonalakohtaiseen siiloutumiseen. Myös vuoden 2022 raportissa valtion ennakoivasta ohjauksesta (Anticipatory Innovation Governance Model in Finland) OECD nosti siiloutumisen yhdeksi pysyväisluonteiseksi suomalaisen hallinnon ominaispiirteeksi. Samalla raportissa kuitenkin tuodaan esiin, että ratkaisut negatiivisten vaikutusten hallintaan voivat olla paitsi rakenteellisia myös operationaalisia, kuten esimeriksi liikkuvuuden lisääminen tai tiimirakenteiden luominen hallinnonalarajat ylittävästi.

Eurooppalaisia hallintomalleja selvittäneessä Valtioneuvoston tutkimushankkeessa (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisut 37/2016) on todettu, että eri maissa toteutettu kehitys kohti valtakunnallisia virastomalleja on vahvistanut sektoriajattelua. Valtakunnallisia virastoja on rakennettu pääsääntöisesti sektorikohtaisiksi virastoiksi. Valtakunnallistaminen on tehostanut ohjausta ja resurssien kohdentamista, mutta toisaalta hankaloittanut eri virastojen välistä yhteistyötä paikallisella ja alueellisella tasolla. Toisaalta useat kansainväliset selvitykset tuovat esille myös tiettyjä monialavirastoihin liittyviä riskejä.

Valtion aluehallinnon henkilöstöresurssit ovat pienentyneet varsin merkittävästi sekä vuoden 2010 ALKU-uudistusta edeltävään aikaan verrattuna että 2010-luvun aikana. Vähenemä vuodesta 2007 vastaavissa toiminnoissa vuoden 2020 alkuun oli noin 2 200 henkilötyövuotta ja yli kolmasosa henkilöstöstä. Vastaava vähenemä 2010-luvun alusta 2020-luvun alkuun oli puolestaan noin 1 400 henkilötyövuotta ja yli neljäsosa henkilöstöstä. Lukuihin sisältyy vähenemää sekä ennallaan säilyneiden tehtävien puitteissa että tehtäväsiirtojen takia. Tarkkaa laskelmaa kohdentumisesta näiden suhteen ei ole mahdollista tehdä. Selvää kuitenkin on, että valtaosa henkilöstöresurssien vähenemästä on toteutettu ennallaan säilyneiden tehtävien puitteissa, sillä tiedossa olevat tehtäväsiirrot muihin virastoihin eivät ole aikavälillä olleet suuruudeltaan lähellekään samaa mittaluokkaa henkilöstövähenemän kokonaisuuden kanssa.

Virastokokonaisuuksittain tarkasteltuna henkilöstö on vähentynyt erityisesti ELY-keskuksissa. Erityisen merkittävästi ELY-keskusten henkilöstöä vähennettiin neljän vuoden ajanjaksolla vuosien 2013–2017 välisessä vertailussa, jolloin ELY-keskusten henkilötyövuodet vähenivät yli tuhannella vuoden 2013 noin 4 000:stä vuoden 2017 noin 2 950:een. Aluehallintovirastoissa henkilöstömäärä on tehtäväsiirrot huomioiden säilynyt käytännössä ennallaan.

Vuodesta 2016 alkaen valtion aluehallinnon henkilöstömäärä on kokonaisuutena vakiintunut melko tasaiselle noin 4 100–4 300 henkilötyövuoden tasolle. Vuodesta 2019 alkaen henkilöstömäärät ovat kääntyneet hienoiseen kasvuun, mikä on johtunut aluehallintovirastoissa erityisesti koronaepidemian torjunnan edellyttämästä määräaikaisesta lisäresursoinnista useissa eri toiminnoissa ja ELY-keskuksissa hallitusohjelman mukaisista määräaikaisista lisäresursseista erityisesti Y-vastuualueella.

Taulukko 5. Aluehallintovirastojen henkilötyövuodet

* Vuodelle 2014 aluehallintovirastoihin siirtyi ELY-keskuksista 53 htv:n edestä opetus- ja kulttuuritoimen tehtäviä ja henkilöstöä

** Vuoden 2020 alussa maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö (10 htv) lakkautettiin Digi- ja väestötietoviraston perustamisen yhteydessä

Taulukko 6. ELY-keskusten henkilötyövuodet

* 2014: Keksintösäätiön siirto E-vastuualueelle 19 htv. 2014: KUPO-tehtävien siirto E-vastuualueelta aluehallintovirastoihin 53 htv. 2017: Pirkanmaan ELY-keskuksen innovaatio- ja kansainvälistymistehtävien sekä energiatukitehtävien (valtionapuviranomaisen tehtävien) siirto E-vastuualueelta Tekesiin 93 htv. 2019: Yrittäjien oleskelulupien käsittelyn siirto E-vastuualueelle 3 htv. 2015–2018 YT-neuvotteluissa sovitut säästöt E-vastuualueella 129 htv. Siviilipalvelukeskuksen siirto KEHAan 23 htv ja 2015–2018 YT-neuvotteluissa sovitut säästöt KEHAssa 150 htv.

** 2016: VALTTI-yksikön siirto L-vastuualueelta Liikennevirastoon 9 htv. 2015–2018 YT-neuvotteluissa sovitut säästöt L-vastuualueella 89 htv. 2015–2018 YT-neuvotteluissa sovitut säästöt Y-vastuualueella 108 htv. 2015–2018 YT-neuvotteluissa sovitut säästöt sisäisissä yksiköissä (pl. KEHA) 66 htv.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-243-7

Nykyiseen valtion aluehallinnon virastorakenteeseen liittyy haasteita. Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen tavoitteena vuonna 2022 oli selvittää ja kuvata valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon muutosvaihtoehdot poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Selvitystyö kattoi valtion aluehallinnon virastot sekä yhteydet näitä ohjaaviin keskushallinnon virastoihin. Hankkeen loppuraportin (Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36)mukaan nykymallissa voimavarat ja osaaminen ovat jakautuneet useisiin aluehallinnon virastoihin ja asiat tulevat vireille kuhunkin päätöksenteossaan itsenäiseen alueelliseen virastoon. Voimavarojen liikutteleminen virastorajojen yli toiminnan tarpeiden (esimerkiksi asiamäärien muutosten) mukaan on monivaiheista ja hidasta. Ongelma koskee erityisesti erityisasiantuntemusta edellyttäviä asiantuntijatehtäviä. Pieni yksikkökoko aiheuttaa ongelmia myös esimerkiksi asiantuntijoiden rekrytoinnissa, kollegiaalisen tuen järjestämisessä ja osaamisen turvaamisessa sekä sijaisjärjestelyissä. Keskeiseksi valtion aluehallinnon nykytilan haasteeksi tunnistettiin rajalliset voimavarat, jotka tehtäväkohtaisesti vaihdellen koetaan tehtävämääriin nähden riittämättömiksi. Mikäli valtion aluehallinnon työmäärä edelleen kasvaa voimavarojen säilyessä ennallaan tai vähetessä, on riskinä, että lakisääteisten tehtävien hoitaminen ja tulostavoitteiden saavuttaminen vaarantuvat.

Ympäristötehtävissä lupa- ja valvontaviranomaisten määrä ja niiden erilaiset aluerajat, alueellinen toimivalta sekä tehtäväjako aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten välillä eivät ole tarkoituksenmukaisia lupamenettelyn sujuvuuden ja investointien käynnistymisen, asiakkaan, asiantuntijuuden hyödyntämisen tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta ja aiheuttavat haasteita myös hakijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. Myös vuoden 2023 alusta toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet jakautuvat epätasaisesti aluehallintovirastojen alueille, minkä vuoksi nykyiset aluerajat tulisi pystyä entistä useammin ylittämään. Sote-uudistuksen myötä lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä toteuttavien viranomaisten rooli, tehtävät ja työnjako sosiaali- ja terveydenhuollossa muuttuivat olennaisesti. Valvontaviranomaisten päätehtävänä on valvoa hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen lainmukaisuutta ja antaa siihen liittyvää ohjausta. Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportissa arvioitiin, että valvonnan painopistettä tulisi suunnata järjestämisvelvollisuuden laillisuusohjaukseen sekä omavalvontatehtävän tukeen ja valvontaan nykyiset aluerajat ylittävästi, ja siten, että ohjauksella ja valvonnalla varmistetaan valtakunnallinen yhdenvertaisuus sekä asiakas-, potilas- ja elinympäristön turvallisuuden toteutuminen eri alueilla.

Loppuraportissa todettiin myös, että erityisesti oikeusturva-, lupa- ja valvontatehtävissä useat erilliset ja itsenäiset virastot aiheuttavat haasteita pyrkimyksessä yhdenmukaiseen valvontaan, ratkaisukäytäntöihin ja menettelytapoihin. Tämä nähtiin ongelmaksi yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden sekä menettelyjen sujuvuuden ja asioiden käsittelyaikojen näkökulmista. Vastuualueiden, keskittämisten ja erikoistumistehtävien virastokohtaisen vaihtelun myötä valtion aluehallinnon rakenne ja tehtävienjako on moniulotteinen, eikä kovin selkeä.

Selvityshankkeessa tunnistettiin aluehallinnon virastojen toimintaympäristössä useita muutoksia, joilla on joko suoraa vaikutusta virastoihin tai jotka aiheuttavat muutospaineita virastojen toimintaan ja rakenteeseen. Näitä ovat esimerkiksi työllisyyden kuntakokeilu ja sitä seuraava laajempi uudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus vuoden 2023 alusta. Myös digitalisaatioon, demografisiin tekijöihin ja monipaikkaiseen työhön liittyvät muutokset vaikuttavat valtion aluehallintoon. Toimintaympäristön muutosten nähtiin kärjistävän eräiden tehtävien nykyorganisoinnin muutostarpeita. Tämä havainto koskee erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistusta suhteessa aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan ja ohjauksen tehtäviin sekä uusiutuvien energiamuotojen ja puhtaan siirtymän aiheuttamaa investointien suurta kasvua suhteessa ympäristöllisiin menettelyihin sekä aluehallintovirastoissa että ELY-keskuksissa.

Loppuraportissa esitettiin muutosvaihtoehtoja, jotka kuvattiin määrittelemällä neljä eri kehittämissuuntaa ja arvioimalla niitä. Kaikissa kehittämissuunnissa nähtiin olevan tehtävittäin vaihdellen vahvuutensa ja heikkoutensa. Valtion aluehallinnon rakenteen kehittämisessä olennaiseksi arvioitiin sen linjaaminen, otetaanko tavoitteeksi ensisijaisesti monialainen vai hallinnonalakohtainen ja alueellisen vai valtakunnallisen toimivallan organisoinnin malli.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen investointiympäristön houkuttelevuutta ja lisätä Suomeen suuntautuvia investointeja. Investointihankkeiden etenemisen pullonkaulana on yleisesti pidetty lupaprosessien monimutkaisuutta ja hitautta. Yhdeksi keinoksi sujuvoittaa viranomais- ja luvitusprosesseja on arvioitu yhden luukun asiakaslähtöinen palvelumalli. Tähän on tartuttu myös pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa, johon on investointien edistämiseksi kirjattu tavoite edetä kohti yhden luukun mallia, jossa asiointi ja lupien haku tapahtuvat keskitetysti ja digitaalisesti yhden, toimivan ja käyttäjälähtöisen lupaprosessin kautta.

2.2.2.1

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja aluehallinnonvirastojen työnjakoa ja yhteistyötä on vuosien varrella selvitetty eri yhteyksissä (viimeisimpinä Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:26, Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelymahdollisuudet ja Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36: Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti). Selvityksissä on todettu, että Valviran ja aluehallintovirastojen valvontatehtävien hoitamisen yhdenmukaisuuteen liittyviä haasteita, tehtävien päällekkäisyyksiä tai epäselvyyksiä työjaossa tai ohjaussuhteissa ei ole mahdollista ratkaista pelkästään nykyrakenteessa tehtävänjaon muuttamisella, vaan ne edellyttävät myös rakenteiden muuttamista.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelymahdollisuudet - työryhmän työ vaiheistettiin kahteen osaan. Selvitystyön ensimmäisessä vaiheessa työryhmän työ rajattiin koskemaan Valviran tehtäviä kokonaisuudessaan sekä aluehallintovirastojen tehtäviä, joita hoidetaan peruspalvelut, oikeusturva ja luvat (POL)-vastuualueilla sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa. Työryhmän loppuraportin mukaan selvitystyön ensimmäisen vaiheen kehittämistarpeet liittyvät erityisesti virastojen lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien hoitamisen sekä johtamisen valtakunnallisuuteen, nykyrakenteen toimivaltojen päällekkäisyyteen tai rinnakkaisuuteen sekä tehtävien ohjauksen haasteisiin. Virasto- ja tehtäväkokonaisuus on hajautunut, virastojen työnjaossa on päällekkäisyyttä ja rinnakkaisuutta, joista aiheutuu haasteita tehtävien hoitamiselle, ohjauksen yhteensovittaminen ministeriöissä on haastavaa ja virastoilta edellytetään erityistä panostusta niiden välisen yhteistyön rakentamiseen sekä koordinaatioon. Myöskään valvontavirastojen asiakkaan näkökulmasta tehtävien hallinnollinen rakenne tai myöskään oikeuksien toteutuminen ja ratkaisukäytännöt eivät aina näyttäydy selkeinä tai yhdenmukaisina. Selvityksessä nostettiin esille myös muissa tehdyissä selvityksissä esille noussut ratkaisukäytäntöjen vaihtelevuus alueellisesti sekä valtakunnallisesti.

Sote-uudistus ja sen myötä syntynyt uusi hyvinvointialuerakenne ovat asettaneet koko palvelujärjestelmän valvonnalle uusia tarpeita ja vaatimuksia, jotka edellyttävät toiminnalta ja sen johtamiselta kykyä valtakunnallisuuteen. Valvonnan painopistettä tulisi suunnata järjestämisvelvollisuuden laillisuusohjaukseen sekä omavalvontatehtävän valvontaan aiemmat aluerajat ylittävästi. Hyvinvointialueiden järjestämistehtävän tuki edellyttää yhdenmukaista laillisuusvalvontaa sekä yhdensuuntaista kansallista ohjausta ja tukea kaikilta ohjaukseen kytkeytyviltä tahoilta. Edelleen viime vuosien poikkeukselliset tapahtumat, kuten koronapandemia, ovat osoittaneet, kuinka laajasti tehtävien suorittamisessa ja asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamisessa tarvitaan toiminnan valtakunnallista yhteensovittamista, yhdenmukaisuutta, samoin kuin valtakunnallisesti koottua ohjausta. Nykyinen hajautunut rakenne ei tue tätä, vaan ennemminkin aiheuttaa hallinnollista taakkaa.

Nykytilan kehittämistarpeet kytkeytyvät vahvasti myös ajantasaisen ja systemaattisen tiedon käytön edistämiseen sekä yhteisen tietopohjan kehittämiseen. Nykyrakenteessa haasteena on se, ettei yhteistä tietoa ole riittävässä määrin ja reaaliaikaisesti saatavissa järjestelmistä, koska virastoissa on erilliset asianhallintajärjestelmät. Tämä aiheuttaa haasteita ja lisäkustannuksia myös yhteisten rekisterien kehittämiseen, kun integraatiot tulee rakentaa molempiin järjestelmiin. Vuoden 2024 alusta lukien yhteisiä valvontatietoja voidaan kuitenkin hyödyntää nykyistä laajemmin, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteri Soteri otetaan käyttöön. Rekisteri ja sen tiedon kustannustehokas hyötykäyttö edellyttävät kuitenkin edelleen jatkokehitystä niin Valvirassa kuin aluehallintavirastoissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laillisuusvalvonnan lisäksi Valviralle ja aluehallintovirastoille kuuluu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (ml. ehkäisevä päihdetyö) ohjaus ja valvonta. Nykyrakenteessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvonnan ja ohjauksen kokonaisuus on jakautunut useille eri toimijoille. Valvonnan ja siihen sisältyvän ohjauksen valtakunnallista yhdenmukaisuutta tulisi parantaa sekä kiinnittää erityistä huomiota eri toimijoiden välisten yhteistyörakenteiden sekä niitä tukevien toimintamallien varmistamiseen tehtävien hoidossa. Virastorakenteen valtakunnallistaminen voisi mahdollistaa ohjaus- ja valvontaresurssien tasapuolisemman jakautumisen alueille. Olennaista on myös riittävä aluetuntemus kuntien ja hyvinvointialueiden tukemiseksi. Kehittämiskohteena voisi olla eri alueilla toimivien henkilöiden osittainen erikoistuminen tiettyihin asiantuntemusteemoihin, joissa he voisivat konsultoida tarvittaessa muitakin kuin omia alueitaan. Tämä mahdollistuisi nykyistä paremmin valtakunnallisessa organisaatiorakenteessa.

Edellisten lisäksi Valvirassa on terveydensuojelun valtakunnallinen ohjaus, tupakkalain valvonnan valtakunnallinen ohjaus ja valvonta, alkoholihallinnon valtakunnalliset lupa ja valvontatehtävät sekä aluehallinnon ohjaus. Aluehallintovirastossa on puolestaan POL-vastuualueella terveydensuojelun ja tupakkalainvalvonnan alueellinen ohjaus ja kuntien valvontayksiköiden valvonta (ympäristöterveydenhuolto) sekä alkoholihallinnossa alueellinen lupahallinto ja valvonta. Myöskään näissä osittain päällekkäisissä tehtävissä nykyinen rakenne ja usealle eri toimijalle hajautettu ohjaus- ja johtamisjärjestelmä eivät tue optimaalisella tavalla rajallisten voimavarojen käyttöä tai valtakunnallista yhdenmukaisuutta tehtävien hoidossa. Ympäristöterveydenhuollossa nykyinen usealle itsenäiselle virastolle hajautunut rakenne ei myöskään tue erikoistumista eri valvonnan sektorien valtakunnalliseen ohjaamiseen. Alueellinen ohjaus ei ole enää niin merkittävässä roolissa, koska kunnallisten ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden koot ovat kasvaneet ja osaaminen eri valvonnan sektoreille on syventynyt. Tällöin myös ohjauksessa olisi tarpeen nykyistä enemmän painottaa erikoistumista.

Valviran toiminnasta on tehty myös ulkoinen arviointi vuonna 2015 sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Arvioinnista laaditun raportin mukaan Valviran kokonaisvaikuttavuus on varsin hyvä ottaen huomioon käytettävissä olevat voimavarat, tehtäväkentän laajuus, käsiteltävien asioiden määrän lisääntyminen sekä saatavilla olevat rekisteri- ja tilastotiedot. Raportin mukaan vaikuttavuutta voidaan entisestään lisätä muuttamalla työtapoja ja tehostamalla valvontaan käytettävissä olevien voimavarojen käyttöä. Arvioinnin mukaan myös valvonnan tietopohjaa olisi hyvä vahvistaa. Arvioinnissa todettiin, että Valviran toimintaa voitaisiin edelleen kehittää siihen suuntaan, että Valvira saisi entistä paremmat mahdollisuudet kohdentaa valvontaansa riskien perusteella sekä priorisoida käsiteltävät asiat. Useiden sosiaali- ja terveydenhuollon erityislakien, alkoholilainsäädännön sekä ympäristöterveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön nojalla Valviran tulee huolehtia aluehallintovirastojen toiminnan ohjauksesta niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Käytännössä tehtävä on ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat kuitenkin itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista. Valviralla ei ole välineitä aluehallintovirastojen ohjaamiseen, eikä Valvira voi muuttaa aluehallintovirastojen päätöksiä. Arvioinnin mukaan Valviran ohjaussuhteita aluehallintovirastoihin olisi selkiytettävä.

Valvontatehtävien päällekkäisyys aluehallintovirastojen ja Valviran kesken on joissakin tapauksissa johtanut tehtävien ”pallotteluun” Valviran ja aluehallintoviraston välillä. Eriäviä näkemyksiä on ollut joissakin tapauksissa myös sen määrittelyssä, mikä on periaatteellisesti merkittävää ja laajakantoista. Koska virastot ovat itsenäisiä ja myös virastojen asianhallintajärjestelmät toisistaan erillisiä, pelkästään asioiden mahdollisen yhtäaikaisen vireilläolon eri virastoissa selvittäminen on jossain tapauksissa ollut runsaasti resursseja ja aikaa vievää.

Sosiaali- ja terveysministeriö on virastoihin kohdistuvassa ohjauksessaan arvioinut, että virastot ovat toimineet sinänsä tuloksellisesti niin toiminnan vaikuttavuuden edistämiseksi kuin valvonnan kohdentamisen ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi, mutta samalla todennut, että toimenpiteitä toiminnan kehittämiseksi tavoitteiden saavuttamiseksi sekä voimavarojen yhteisen käytön hyödyntämiseksi ja toimintatapojen kehittämiseksi on edelleen syytä määrätietoisesti jatkaa. Ohjauksessaan ministeriö on myös arvioinut, että tavoitteiden saavuttaminen täysimääräisesti nykymuotoisessa eri toimijoille hajautetussa rakenteessa ja ohjaussuhteissa on lähestulkoon mahdotonta. Valvonnan yhdenmukaisuuden vaatimus on entisestään korostunut hyvinvointialueiden käynnistettyä toimintansa. Myös toimintaympäristön poikkeukselliset tapahtumat sekä julkisen talouden kestävyysvaje ja talouden niukkenevat resurssit edellyttävät virastoilta toimintavarmuuden parantamista sekä tätä tukien voimavarojen tehokkaampaa käyttöä ja vaikuttavampaa kohdentamista, mitä nykyinen usealle toimijalle hajautunut rakenne ei edistä.

Virkamiesten sijoittuminen

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on 20.3.2024 päivätyn tiedon mukaan päätoimipaikka Helsingissä ja Rovaniemellä. Helsingin päätoimipaikassa työskentelee yhteensä 181 virkamiestä, joista 35 on määräaikaisia. Rovaniemen toimipaikassa työskentelee yhteensä 27 virkamiestä, joista 9 on määräaikaista.

2.2.2.2

Aluehallintovirastot

Nykyiset kuusi aluehallintovirastoa ovat virastojen perustamisesta lähtien olleet virastoina kooltaan ja tehtäviltään varsin erilaisia. Toteutettujen toimialueiden laajennusten edellytyksenä on aluehallintovirastoista annetun lain mukaan ollut, että toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi.

Virastojen vastuualuekohtaisten toimialuelaajennusten lisäksi osa aluehallintovirastojen tehtävistä koottiin valtakunnallisesti hoidettaviksi jo virastojen perustamisvaiheessa. Esimerkiksi hautaustoimilaissa (457/2003) tarkoitetut lupa- ja valvonta-asiat hoidetaan valtakunnallisesti Itä-Suomen aluehallintovirastossa. Lisäksi aluehallintovirastoilla on valtakunnallinen ruotsinkielinen opetustoimen yksikkö, joka on sijoitettu organisatorisesti osaksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastojen toimialueiden laajentaminen virastojen perustoimialueita laajemmiksi ja toimintojen valtakunnallinen kokoaminen on perustunut keskeisimmin tarpeeseen tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta sekä turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus.

Toimialueiden valtakunnallistamista on katsottu tarpeellisena jatkaa myös virastojen perustamisen jälkeen. Hallitus antoi helmikuussa 2013 eduskunnalle selonteon aluehallinnon uudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta (VNS 1/2013 vp). Selonteossa linjattiin, että aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toimivaltaa muutetaan osassa tehtäviä valtakunnalliseksi. Joiltakin osin virastoissa todettiin jo olevan käytössä toimintatapa, jossa asiantuntemusta ja resursseja on koottu joko valtakunnalliseksi tai viraston maantieteellistä toimialuetta laajemmaksi tehtäväkokonaisuudeksi, mutta aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa oli selonteon mukaan tarpeen tarkastella myös uusia mahdollisuuksia määritellä viraston toimivalta joissakin tehtävissä alueellisen jaotuksen sijaan valtakunnalliseksi toimivallaksi. ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen hallinnollisten tehtävien hoitaminen ja niihin liittyvät ns. erikoistumisyksiköt tulisi selonteon mukaan koota toisaalta yhden ELY-keskuksen ja toisaalta yhden aluehallintoviraston alaisuuteen henkilöstön kuitenkin työskennellessä alueellisesti hajautettuna. Selonteossa arvioitiin, että tehtävien kokoamisella voidaan vähentää henkilöstötarvetta hallinnollissa tehtävissä ja myös yhtenäistää toimintaa.

Selonteossa arvioidun mukaisesti aluehallintovirastoissa toteutettiin 1.3.2015 lukien aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden kokoaminen yhdeksi valtakunnalliseksi hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueeksi. Vastuualue toimii organisatorisesti osana Etelä-Suomen aluehallintovirastoa, mutta sen henkilöstö on sijoitettuna kaikkiin aluehallintovirastoihin ja vastuualueen tehtävänä on tuottaa hallinto- ja kehittämispalvelut tasapuolisesti kaikille aluehallintovirastoille. Virastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden kokoamisen tavoitteena oli mahdollistaa vähenevien hallinnon resurssien joustavampi ja tehokkaampi käyttö ja lisätä toiminnan yhdenmukaisuutta.

Koko vastuualuetta tai laajempia tehtäväkokonaisuuksia koskevien toimialueiden laajentamisten lisäksi aluehallintovirastoilla on lukuisia yksittäisiä tehtäviä, jotka yksi aluehallintovirasto hoitaa valtakunnallisesti. Tällaisia ovat muun muassa rahanpesun rekisteröinti- ja valvontatehtävät, perintätoimen valvontatehtävät, aluehallintovirastojen sisäinen tarkastus, sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustusten hallinnointiin liittyvät valtakunnalliset tehtävät, vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) ja terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987) tarkoitetut aluehallintovirastojen valvontatehtävät, saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettäviin valtionavustuksiin liittyvät tehtävät, liikuntarakentamisen tutkimus- ja kehittämishankkeisiin liittyvät tehtävät, työllisyyden edistämisen kuntakokeilun valvontatehtävä sekä 1.1.2025 lukien työvoimaviranomaisen valvontatehtävä.

Virastorajojen välistä resurssien ja asiantuntemuksen käytettävyyden joustoa on haettu aluehallintovirastoista annettuun lakiin säädetyllä 6 a §:llä, joka tuli voimaan 1.1.2014. Säännöksellä mahdollistettiin se, että aluehallintoviraston virkamies voidaan toisen aluehallintoviraston pyynnöstä asettaa tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Virkamiehen vastaanottava aluehallintovirasto voi määrätä virkamiehen tekemään päätöksessä määrätyssä laajuudessa vastaanottavalle aluehallintovirastolle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Säännöksen tavoitteena oli mahdollistaa aluehallintovirastojen henkilöstöresurssien joustavampi ja tehokkaampi käyttö erityisasiantuntemusta vaativien hallintoasioiden käsittelyssä sekä tilapäisten ruuhkatilanteiden purkamisessa. Jo aiemmin vastaavan kaltaisen menettelyn mahdollistavaa sääntelyä oli sisältynyt virastojen työsuojelun tehtäviä ja ympäristölupatehtäviä koskevaan lainsäädäntöön. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueella on vuosien saatossa säädöksen mahdollistamaa virkamiehen asettamista toisen viraston käyttöön hyödynnetty enenevissä määrin. Säännöksen käyttö on jäänyt toiminnan kokonaisvolyymin näkökulmasta vähäiseksi edellä todettua ja ympäristölupatehtäviä lukuun ottamatta.

Valtion keskus- ja aluehallinnon virastoselvitys -hankkeessa (VIRSU-hanke) aluehallinnon selvitysryhmän raportissa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 4/2015) analysoitiin muun muassa aluehallintovirastojen tehtäviä ja niiden hoitamista parhaiten palvelevaa rakennetta asiakas-, organisaatio- ja sidosryhmänäkökulmista. Selvitysryhmä katsoi, että hallinnon rakenne tulisi nähdä ennen kaikkea käytännöllisenä kysymyksenä siten, että rakenteella on ennen kaikkea tehtävien hoitoa palveleva rooli. Näistä lähtökohdista keskeiseksi kysymykseksi analyysissa muodostui, minkälainen rakenne parhaiten tukee valtion – ja laajemmin tarkasteltuna julkishallinnon – tehtävien hoitamista.

VIRSU-hankkeen aluehallinnon selvitysryhmän raportissa päädyttiin aluehallintovirastojen tehtävien osalta yleisarvioon, jonka mukaan aluehallintovirastojen tehtävissä ratkaisujen ja palvelujen tulee olla valtakunnallisesti yhdenmukaisia ja asiakkaiden palvelutarpeisiin liittyy useiden toimialojen palveluja. Lisäksi aluehallintovirastojen tehtävien nähtiin usein edellyttävän niiden hoitamista käytännössä alueellisesti ja tehtävien tuloksellista hoitamista edistävän tehtävien vastuuttamisen monialaiselle viranomaiselle. Johtopäätöksenä oli myös, että aluehallintovirastojen tehtäviin liittyvän päätöksenteon tulisi useimmissa tapauksissa olla valtakunnalliseen toimivaltaan sidottua ja että tehtävien ensisijaiset sidosryhmät ovat alueellisia.

Virastojen tehtävien kannalta nykyistä virastorakennetta on myös arvosteltu sen suhteen, että kuuden itsenäisen viraston malli on omiaan tuottamaan alueellisia eroavaisuuksia ratkaisukäytännöissä. Hallitusohjelman toimeenpano aluehallintovirastoissa -hankkeessa (HAVI-hanke, Aluehallintovirastojen julkaisuja 1/2016) sekä muun muassa Valviran ja aluehallintovirastojen työnjakoa ja yhteistyötä kehittäneen työryhmän muistiossa vuodelta 2014 nousivat esille tällaiset erot. Erityisesti yrityksissä koettiin, että ratkaisukäytännöt vaihtelevat alueellisesti sekä valtakunnallisesti.

Aluehallintovirastojen erillisyys on käytännössä johtanut siihen, että toimintakäytännöt ovat jossakin määrin eriytyneet ja samanlaisissa asioissa on eri aluehallintovirastoissa tehty erilaisia päätöksiä. Myös aluehallintovirastojen aktiivisuus esimerkiksi valvontakäytännöissä vaihtelee. Se, että aluehallintovirastoilla on alueelliset toimipaikat, on asiakasnäkökulmasta katsoen myönteinen asia. Kuitenkin yhdenmukaisuutta eri aluehallintovirastojen toimintakäytännöissä tulisi vahvistaa.

Myös aluehallintovirastojen tehtävien suhde niitä ohjaaviin keskushallinnon virastoihin on osoittautunut paikoin ongelmalliseksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa aluehallintovirastoissa ohjaa Valvira. Samoin Valvira ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi varhaiskasvatuksen ohjauksessa ja valvonnassa. Käytännössä tehtävä on ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista. Valviran ohjausrooli on kuitenkin jäänyt melko ohueksi, eikä se ole pystynyt estämään päätöksenteon eriytymistä. Valviralla ei ole ollut välineitä aluehallintovirastojen ohjaamiseen, eikä Valvira voi muuttaa aluehallintovirastojen päätöksiä. Vastaavasti virastojen toimivaltajako toisaalta valtakunnallisiin tehtäviin, toisaalta alueellisiin tehtäviin on aiheuttanut tulkinnallisia ongelmia. Aluehallintovirastojen ja Valviran työnjakoa ja yhteistyötä on kuvattu tarkemmin edellä Valviraa koskevassa kohdassa 2.2.1.1.

Nykyinen organisaatiorakenne on osoittautunut erityisen haasteelliseksi eräissä tehtäväryhmissä. Esimerkiksi nykyisellään valtion virastojen rajat (AVI:t, ELY:t) vaikeuttavat tehokasta toimintaa ympäristöllisissä tehtävissä.

Alueelliset varautumistehtävät

Kukin varautumisvelvollinen vastaa valmiuslain (1552/2011) nojalla omiin lakisääteisiin tehtäviin liittyvästä varautumisestaan sekä sen yhteensovittamisesta yhteistoimintatahojen kanssa. Lisäksi valmiuslain mukaan varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Kukin ministeriö yhteensovittaa varautumista omalla toimialallaan. Varautumisen yhteensovittamisesta valtioneuvostossa säädetään erikseen.

Aluehallintovirastoilla ei ole toimivaltuuksia suhteessa muiden viranomaisten varautumistehtäviin. Aluehallintovirastot eivät siis varsinaisesti ja tosiasiallisesti yhteensovita alueellista varautumista. Käytännössä aluehallintovirastot ovatkin edistäneet alueellista varautumisen yhteensovittamista, ja varautumisen yhteensovittaminen perustuu tosiasiassa yhdessä sopimiseen.

Alueellisten toimijoiden ja alueellisten viranomaisten rooli ja merkitys varautumisessa on keskeinen. Aluehallintovirastoilla on alueellinen tuntemus, valmiit yhteistyörakenteet ja kyky luoda alueellista tilannekuvaa ja -tietoisuutta varautumisen tilasta. Aluehallintovirastot järjestävät vuosittain alueellisia valmiusharjoituksia ja maanpuolustuskursseja, mikä mahdollistaa näkökulman alueellisiin ja paikallisiin tehtäviin ja yhteistoimintaan. Aluehallintovirastot toteuttavat osin eri tavoin alueellisen valmiussuunnittelun yhteensovittamisen ja kuntien valmiussuunnittelun tukemisen tehtäviä. Keskeisenä toiminnan muotona korostuu kuitenkin alueelliset verkostot ja harjoitustoiminta. Aluehallintovirastojen varautumistehtävät koostuvat useista tehtävistä ja toiminnoista ja toteutetut toimintatavat myös hieman vaihtelevat aluehallintovirastoittain.

Aluehallintovirastoilla on verkostojen, asiakasrajapinnan ja sidosryhmien kautta laaja-alainen ymmärrys kunkin toiminta-alueen erityispiirteistä ja tarpeista. Tämä ymmärrys on keskeistä lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtävissä onnistumisessa alueilla. Alueellinen ja paikallinen tuntemus, tunnettuisuus ja pitkäaikainen yhteistyö luovat vahvan verkostoitumiskyvyn, josta on merkittävä hyöty aluehallintovirastojen perustoiminnassa. Aluehallintovirastojen toimialuekohtaiset verkostot ja keskeisten toimijoiden henkilökohtainen tuntemus ovat olleet avainasemassa silloin, kun on pitänyt luoda uudenlaisia yhteistyömalleja nopeasti muuttuvissa tilanteissa kriisin aikana. Aluehallintovirastoista annetussa laissa säädettyä yhteensovittamistehtävää ei ole laissa tarkemmin määritelty, mutta sillä on tarkoitettu aluehallintovirastoista annetun lain 4 pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua varautumisen yhteensovittamista alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestämistä. Esimerkiksi alueellisista valmiustoimikunnista, niiden asettamisesta, tehtävistä ja johtamisesta taikka varautumisen tilaa koskevan alueellisen tilannekuvan ja –-tietoisuuden seuraamisesta ei ole nimenomaisia säännöksiä.

Paikallista ja alueellista turvallisuussuunnittelua koskeva velvoittava sääntely on hyvin vähäistä tällä hetkellä. Aluehallintovirastoilla on tehtävänä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen, mutta se ei vastaa varsinaisesti turvallisuussuunnittelusta. Myöskään kuntia velvoittavaa säädöstä turvallisuussuunnittelun tekemisestä ei ole. Lisäksi pelastuslain 42 §:n mukaisesti pelastuslaitoksen tulee osallistua paikalliseen ja alueelliseen turvallisuussuunnittelutyöhön. Paikallisen ja alueellisen turvallissuunnittelun toteutus käytännössä hiipui vuoden 2014 jälkeen niin toiminnan kuin siihen osoitettujen resurssien osalta, kun sisäisen turvallisuuden ohjelmat lopetettiin. Vuonna 2019 työtä on käynnistetty uudestaan sisäministeriön turvallisuussuunnittelun kansallisten linjausten julkaisun myötä.

Turvallisuuskomitea antoi 22.6.2022 suosituksen alueellisen ja paikallisen varautumisen yhteensovittamisen edistämiseksi. Turvallisuuskomitea nosti esiin, että tarvittaessa alueellisen ja paikallisen varautumisen kehittämiseksi on arvioitava myös lainsäädännön muutostarpeita tehtävien ja vastuiden selkiyttämiseksi. Tulevaisuudessa tulisi harkita nykyisten alueellisten valmius- ja turvallisuusfoorumeiden roolin yhtenäistämistä ja kehittämistä huomioiden maantieteelliset vastuualueet. Alueellisen ja paikallisen varautumisen kehittäminen edellyttää koko yhteiskunnan poikkileikkaavaa ja yhteensovittavaa toimintamallia myös jatkossa.

Työsuojelu

Nykyisin työsuojeluviranomaisen valvontatoimivalta on rajattu aluehallintoviranomaisen maantieteelliseen alueeseen. Nykyisen kaltainen maantieteellisiin rajoihin perustuva toimivalta voi erityisesti alueiden reunoilla johtaa epätarkoituksenmukaiseen organisoitumiseen. Mahdolliset erot valvonnan toteutuksessa tai lainsäädännön tulkinnoissa voivat myös johtaa työnantajan kannalta vaikeisiin tilanteisiin.

Työsuojelun vastuualueiden toimintaa on jo usean vuoden ajan kehitetty kohti valtakunnallisuutta mm. seuraavin toimenpitein: lupa-asioiden ja hätätyöilmoitusten käsittely on keskitetty sekä työsuojeluhallinnon substanssiin liittyvä tietohallinto, viestintä ja koulutus on keskitetty, tietyt uudet valvontatehtävät (tilaajavastuu, lisäeläkkeet) on alusta asti organisoitu valtakunnallisiksi tehtäviksi, puhelinneuvonta on organisoitu valtakunnallisesti ja viranomaisaloitteinen valvonta suunnitellaan valtakunnallisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelymahdollisuudet, STM 2021:26).

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi lausunnossaan valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta (TyVL 3/2013 vp), että työsuojelun vastuualueet poikkeavat valvottavien määrän ja maantieteellisen alueen laajuuden puolesta huomattavasti toisistaan, mikä vaikeuttaa tasalaatuisen palvelun tuottamista sekä työsuojelutarkastajien osaamisen varmistamista ja kehittämistä maan eri osissa. Valiokunta piti tärkeänä, että työsuojeluvalvonnan toiminta-alueiden ja toimivallan uudelleen organisoinnin mahdollisuudet sekä työsuojelualueiden valtakunnalliset erikoistumismahdollisuudet selvitetään.

Työsuojeluhallinnossa on toteutettu valtakunnallinen moniviranomaisyhteistyön kehittämiseen tähtäävä hanke. Sen havainnot ja kokemukset ovat osoittaneet, että valtakunnalliselle viranomaisyhteistyön kehittämiselle ja koordinoinnille on laajaa yhteiskunnallista tarvetta. Viranomaisyhteistyön toteuttamisessa on suuria alueellisia eroja määrässä sekä yhteistyöviranomaisissa. (Oman toiminnan analyysi – runkokausi 2020–2022, Aluehallintovirasto 2023).

Työsuojeluvalvonnan painopiste on työpaikoilla tapahtuvissa tarkastuksissa. Siksi työsuojeluviranomaisen alueellinen ja paikallinen läsnäolo on tärkeää. Se mahdollistaa sujuvan ja kustannustehokkaan valvonnan toteuttamisen lähellä työpaikkoja ja asiakkaita. Alueellinen läsnäolo ja paikallistuntemus auttavat myös valvonnan suuntaamisessa ja yhteistyössä alueellisten toimijoiden ja sidosryhmien kanssa.

Ympäristöterveydenhuolto

Aluehallintovirastot ovat suoriutuneet nykyisistä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ympäristöterveydenhuollon tehtävistään pääsääntöisesti hyvin. Maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston, aluehallintovirastojen ja kuntien muodostama neliportainen hallintorakenne ei kuitenkaan ole riittävän joustava ja ketterä eläintautien torjuntatilanteissa, laajemmissa elintarvike- tai rehupuolen poikkeustilanteissa tai eläinten lääkitsemisen valvonnassa eikä sillä voida varmistaa yhtenäistä lainsäädännön toimeenpanoa ja valvontaa eri puolilla maata. Erikoistuminen on nykyisessä rakenteessa mahdollista, mutta se edellyttää erityissäännöksien voimaansaattamista suhteessa lähtökohtaan, jossa kaikissa virastoissa hoidetaan kaikkia tehtäviä. Kaikissa virastoissa ei myöskään ole riittävää oikeudellista tukea yksityiskohtaisen substanssilainsäädännön tulkitsemiseksi ja hallintopäätösten valmistelemiseksi. Joissakin aluehallintovirastoissa on myös ollut vaikeuksia rekrytoida uusia asiantuntijoita, ja pienet yksiköt ovat haavoittuvaisia sairastapausten yhteydessä ja sijaistaminen on vaikeampi järjestää. Osittain aluehallintovirastojen hoitamat tehtävät ovat myös päällekkäisiä Ruokaviraston hoitamien tehtävien kanssa (mm. kuntien elintarvikevalvonnan ja sivutuotevalvonnan ohjaus ja ympäristöterveydenhuollon kanteluiden käsittely), minkä vuoksi resurssien käyttö ei ole tehokasta.

Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät

Aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttaja-asioihin liittyviä tehtäviä ovat muun muassa kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun valtioneuvoston asetuksen (533/2013) mukainen hinnan ilmoittamisen valvonta markkinoinnissa, mittauslaitelain (707/2011) mukainen noudattamisen valvonta yhdessä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kanssa, matkapalveluyhdistelmistä annetun lain (901/2017) mukainen matkapakettien eli matkapalveluyhdistelmiä tarjoavien matkanjärjestäjien rekisteröitymisen valvonta, kilpailulain (948/2011) mukainen kilpailuolosuhteiden selvittäminen ja kilpailun edistäminen yhdessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa ja kuluttajansuojalain (38/1978) mukainen kuluttajaluottojen markkinoinnin valvonta sekä EU-yhteistyö ja kilpailu- ja kuluttajapoliittisten selvitysten tekeminen yhteistyössä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävien hoitaminen eri aluehallintovirastoissa on pirstaloitunutta, mikä osaltaan on voinut heikentää tehtävien tehokkainta ja vaikuttavuudeltaan parasta tapaa hoitaa ja organisoida tehtäviä. Lainsäädäntö on monimutkaistunut, jonka vuoksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston käytännön ohjaaminen on viime aikoina korostunut. Tehtäväkokonaisuus on pieni, minkä vuoksi riittävän osaamisen ylläpitäminen on hankalaa.

Ympäristötehtävät

Ympäristötehtävät on keskitetty neljään aluehallintovirastoon ja kolmeentoista ELY-keskukseen. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten ympäristötehtävät kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin, aina lupa-asian ennakollisista menettelyistä jälkivalvontaan saakka. Kytköstä kuvataan myös esityksen kohdassa 2.2.1.3.

Nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtävien jakautuminen aiheuttaa ympäristöllisten lupa- ja valvontatehtävien sujuvalle hoitamiselle pullonkaulan. Lupa- ja valvontaviranomaisten määrä ympäristötehtävissä eri aluerajoin, alueellinen toimivalta sekä aluehallintovirastoja ja ELY-keskuksia koskeva tehtäväjako ei ole tarkoituksenmukainen erityisesti lupamenettelyn sujuvuuden ja investointien käynnistymisen, asiakkaan, asiantuntijuuden hyödyntämisen tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta ja aiheuttaa haasteita myös hakijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi.

Alueellisen toimivallan aluehallintovirastot sekä ELY-keskukset toimivat samojen ympäristöön vaikuttavien toimintojen ympärillä, aluehallintovirastojen myöntäessä ympäristö- ja vesitalousluvat ja ELY-keskusten vastatessa alkuvaiheen YVA-menettelystä ja luonnonsuojelulain mukaisista menettelyistä ja ohjauksesta, jälkivalvonnasta sekä osallistumisesta viranomaisroolissa lupamenettelyyn sen eri vaiheissa. Viranomaisten välistä yhteistyötä, erityisesti lupa- ja valvontaviranomaisen yhteistyötä, on kuitenkin pyritty tiivistämään, viimeisimpänä ympäristönsuojelulakiin säädetty pykälä viranomaisten yhteistyöstä lupa-asian käsittelyssä (YSL 44 b §). Esimerkiksi YVA-menettelyn ja lupamenettelyn suhteessa on tunnistettu haasteita siinä, että YVA-menettelyssä ei ole välttämättä pystytty parhaalla mahdollisella tavalla ennakoimaan myöhemmin järjestettävän lupamenettelyn vaatimuksia. Lisäksi ja osittain myös edellä mainitusta syystä YVA-menettely ja sen tulokset eivät aina ole parhaalla mahdollisella tavalla tulleet huomioiduksi ja hyödynnetyksi lupamenettelyssä, vaikkakin säännöksillä on mahdollistettu menettelyllistä, kuten kuulemisten yhteensovittamista.

Virastojen alueellisesti rajattu toimivalta ja työmäärään nähden riittämätön henkilöstömäärä aiheuttaa ympäristöhallinnon lupa- ja valvontatehtäville selkeitä haasteita. Valtion lupa- ja valvontatehtävistä sekä niihin liittyvistä ohjaustehtävistä vastaavien virastojen tehtäviä, niiden mahdollista päällekkäisyyttä tai sijoittumista eri virastoihin sekä virastojen organisatorisia ratkaisuja on selvitetty useasti edellisten hallituskausien aikana vuodesta 2012 lähtien. Selvityksille on yhteistä, että virastojen alueellisesti rajattu toimivalta ja työmäärään nähden riittämätön henkilöstömäärä aiheuttaa ympäristöhallinnon lupa- ja valvontatehtäville selkeitä haasteita. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtäväjako ei myöskään ole optimaalinen lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten menettelyjen sujuvuuden, asiantuntijuuden, asiakkaan tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta.

Virkamiesten sijoittuminen

Kuudella aluehallintovirastolla on 18.3.2024 päivätyn tiedon mukaan palveluksessa yhteensä 1329 virkamiestä, joista suurimman osan virkapaikka on Helsingissä (276 virkamiestä), Turussa (147), Oulussa (145), Tampereella (139), Vaasassa (120) ja Hämeenlinnassa (109). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee 60 virkamiehestä vähimmillään seitsemään. Ympäristölupavastuualueen virkamiehistä (155 virkamiestä yhteensä) suurimman osan virkapaikka on Vaasassa (37 virkamiestä), Oulussa (27), Helsingissä (21), Hämeenlinnassa (20) ja Turussa (11). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee seitsemästä virkamiehestä vähimmillään yhteen.

2.2.2.3

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

ELY-keskusten nykytilalle leimaa antavaa on samojen tehtävien hoitaminen huomattavasti vähäisemmin henkilötyövuosin kuin ELY-keskusten toiminnan alkaessa. ELY-keskusten toiminnan tehostaminen aloitettiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kaudella, kun hallitus kohdensi ELY-keskusten toimintamenoille 500 henkilötyövuotta vastaavat säästöt, mutta myöhensi vuosien 2014 – 2015 säästöt toteutettaviksi vuosina 2016 – 2017. Tällöin työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti kuudesta hankkeesta koostuvan niin sanotun Iskukykyinen ELY-keskus -kokonaisuuden, jonka tarkoituksena oli turvata ELY-keskusten tehtävien laadukas hoitaminen resurssien vähenemisestä huolimatta. Kokonaisuuden muodostivat erilliset hankkeet ohjaus- ja suunnittelujärjestelmän yksinkertaistamiseksi, toiminnan ja palveluiden sähköistämiseksi, ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteisen kehittämis- ja hallintoyksikön (KEHA-keskus) perustamiseksi, asiakaspalvelun toimintamallin luomiseksi, erikoistumisten ja keskittämisten lisäämiseksi sekä ELY-keskusten maksullisten suoritteiden hintatason tarkistamiseksi (yhteinen maksupolitiikka).

Kevään 2014 ja 2015 kehyspäätöksissä ELY-keskusten toimintamenoille kohdistettiin aikaisempien säästötavoitteiden lisäksi yhteensä 33 miljoonan euron lisäsäästöt toteutettaviksi vuosina 2015 – 2018. Uusi säästötavoite aikaisemman lisäksi merkitsi 700 henkilötyövuoden vähentämistavoitetta ELY-keskusten virastoverkostossa, jossa 80 – 85 prosenttia kuluista aiheutuu palkkaus- ja muista henkilöstömenoista. Tämän lisäksi Euroopan unionin rakennerahastojen teknisen tuen säästöt rakennerahastokaudella 2014 – 2020 aiheuttivat yhteensä 56 miljoonan euron säästöpaineen. Henkilöstön vähentämistavoite merkitsi käytännössä 17 prosentin vähentämistavoitetta ELY-keskusten valtakunnalliseen henkilötyövuosien määrään ELY-keskusten lakisääteisten tehtävien säilyessä entisellään.

Ei sisällä KEHA-keskuksen eikä TE-aspan henkilötyövuosia.

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ohjausjärjestelmää tuli tehostaa ja toimintaa kehittää keskusten alkuperäisen määrän ja rakenteen pohjalta. Lakisääteisten tehtävien laadukas hoitaminen toteutettiin lähinnä keskittämällä voimakkaasti eräitä keskeisiä substanssitehtäviä sekä perustamalla palvelukeskustyyppinen kehittämis- ja hallintokeskus hoitamaan ELY-keskusten ja TE-toimistojen tukitehtäviä sekä tukien ja avustusten maksatus- ja takaisinperintätehtäviä. Vuosien 2010 ja 2022 välillä ELY-keskusten henkilötyövuosikehys on laskenut 4 306 htv:sta 2 645 htv:een.

Toimintamenojen niukkenemisesta johtuen ELY-keskusten palveluprosesseja on jatkuvasti kehitetty ja tehtävien hoitamista koottu yhä harvempien ELY-keskusten vastuulle. Laaja-alaisia tehtäviä hoidetaan nykyisin kaikissa volyymiltaan merkittävissä tehtävissä yhtä ELY-keskusta laajemmalla toimialueella.

Tehtävien keskittäminen on edellyttänyt ELY-keskusten palvelujen sähköistämistä ja virkamiehiltä uudenlaista työskentelykulttuuria ja johtamista. Valtaosa tehtävien keskittämisestä on toteutettu siten, että virkamiehet on virkoineen siirretty siihen ELY-keskukseen, jolle tehtävät on keskitetty, mutta virkamiesten virkapaikat ovat säilyneet entisellään tehtävää aikaisemmin hoitaneessa ELY-keskuksessa. Virastoverkoston virkamiehet ovat laajalti oppineet niin sanottuun monipaikkaiseen työskentelyyn, jossa työtoverit ja esimies työskentelevät fyysisesti etäällä toisissa ELY-keskuksissa.

Supistuneista resursseista huolimatta ELY-keskusten sidosryhmä- ja asiakastyytyväisyys ovat säilyneet korkealla tasolla. Tämä ilmenee myös työ- ja elinkeinoministeriön syksyllä 2023 teettämästä ELY-keskusten virastokokonaisuutta koskevasta ulkoisesta arvioinnista (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten virastokokonaisuuden arviointi: Näkökulmia ohjaukseen, johtamiseen ja vaikuttavuuteen, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:1 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165364). Arvioinnissa tarkasteltiin ELY-keskusten kokonaisuutta ohjauksen, johtamisen ja organisoinnin sekä vaikuttavuuden näkökulmista.

Arvioinnin mukaan ELY-keskusten ohjausjärjestelmä on kompleksinen, raskas ja hajautunut. Sitä leimaavat käytäntöjen erilaisuus ja moninaisuus. Ohjaus- ja johtamisjärjestelmässä on tunnistettu haasteita, mutta niistä huolimatta ELY-keskukset ovat onnistuneet asiakkaiden ja sidosryhmien mukaan pääosin hyvin. Toimintojen keskittäminen on pienentänyt ELY-keskusten alueellista itsenäisen viraston roolia ja vahvistanut ministeriöiden ohjausta. E-, L- ja Y-vastuualueet toimivat hyvin itsenäisesti eikä eri vastuualueiden välisiä synergioita ole syntynyt siinä määrin kuin tavoiteltiin ELY-virastokokonaisuutta rakennettaessa. ELY-keskusten tulostavoitemittarit mittaavat pääosin suoritteita eikä mittareiden tulosnäkymän perusteella tehdä systemaattista kehittämistyötä.

Arvioinnissa todettiin, että ELY-keskusten ohjausmalli heijastuu sekä ELY-keskusten väliseen että niiden sisäiseen johtamiseen. Ohjauksen hallinnonalakohtaisuus näkyy ELY-keskusten johtamisjärjestelmässä vastuualueiden vahvana asemana. Vastuualueita ja eri tehtäväkokonaisuuksia ohjaavien ministeriöiden ohjauksen yksityiskohtaisuus vähentää johtamisen liikkumavaraa sekä vastuualuetasolla että ELY-keskustasolla. Johtamisjärjestelmän painottuminen vastuualueille selkeyttää vastuualueiden työnjakoa, mutta vähentää johtamisen liikkumavaraa vastuualueiden välisissä tehtävissä. Vaikka ELY-keskusten OTO-ylijohtajuusmallissa on ilmeisiä ongelmia, on sen käytännössä koettu toimineen pääasiassa hyvin.

Poikkihallinnollisen yhteistyön keskeisenä haasteena pidettiin sitä, että ELY-keskusten ohjauskäytännöt, organisaatiorakenne, johtamismalli ja rahoitus on suunniteltu tiukasti keskushallinnon hallinnonalarajojen mukaisesti. Nykyinen johtamisjärjestelmä mahdollistaa ELY-keskusten toimimisen, mutta ohjausjärjestelmää ja johtamisjärjestelmää kehittämällä ELY-keskukset voisivat saavuttaa paremmin vaikuttavuustavoitteensa.

Arvioinnin johtopäätöksinä suositeltiin, että ohjausjärjestelmää kehitettäisiin siten, että se tukisi nykyistä paremmin ELY-keskusten asiakaslähtöisyyttä ja toimijuutta sekä vahvistaisi alueellista ja paikallista osallisuutta. Edelleen ministeriöiden välistä yhteistyötä ELY-keskusten ohjauksessa tulisi tiivistää ja ohjauskeinot tulisi sovittaa nykyistä yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. ELY-keskusten (tai niiden seuraajien) itsenäisyyttä ja sisäistä yhtenäisyyttä tulisi vahvistaa vaikuttavuuden kehittämiseksi. ELY-keskusten rakennetta tulisi myös yksinkertaistaa ja erillisten virastojen määrää vähentää. Tavoitteenasetanta tulisi kytkeä selvemmin tuloksiin ja vaikutuksiin ja kohdentaa sille tasolle, joissa ELY-keskus ja sen asiantuntijat toimivat. ELY-keskusten vaikuttavuusajattelua ja vaikuttavuudella johtamista tulisi systematisoida.

Ennakointi

Työmarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi ja kohtaannon edistämiseksi tarvitaan laadukasta ennakointitietoa työvoima- ja osaamistarpeista. Nykyisellään ELY-keskukset tuottavat alueellista ennakointitietoa yhden tai useamman maakunnan alueella ja tavoitteena on, että tieto palvelee mahdollisimman hyvin myös työssäkäyntialueita. Ennakointitietoa työvoima- ja osaamistarpeista on tarpeen tuottaa seutu- ja maakuntakohtaisesti.

Jatkuva oppiminen ja elinikäinen ohjaus

TE-palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä uusille työllisyysalueille ja työvoimakoulutuksen hankintatehtävän siirtyessä nykyisiltä ELY-keskuksilta kuntien tehtäväksi, elinvoimakeskusten rooli painottuu alueellisten työvoima- ja osaamistarpeiden ennakointiin sekä tilannekuvan ylläpitämiseen alueellisista palvelutarpeista ja palveluiden saatavuudesta. Tässä työssä elinvoimakeskukset toimivat yhteistyössä ja tukevat työllisyysalueita niiden työssä vaikuttavien, oikea-aikaisten ja alueelliseen tarjontaan vastaavien palveluiden järjestämisessä henkilö- ja työnantaja-asiakkaille.

Maahanmuutto

ELY-keskusten rooli työperusteisen maahanmuuton edistämisessä vaihtelee alueittain. Kaikilla ELY-keskuksilla on työperusteisen maahanmuuton tehtäviä, mutta niitä on keskitetty erityisesti Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksille sekä Uudenmaan TE-toimistolle. Alueellinen erikoistuminen on ollut hyödyllistä erityisesti osaamisen ja asiantuntemuksen kehittymisen näkökulmasta. Alueellisesti maahanmuuton edistämistoimien volyymi riippuu paljolti määräaikaisesta tai hankerahoituksesta. Samalle alueelle on voitu saada rahoitusta useasta paikasta, esimerkiksi korkeakoululle opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Talent Hub -toimintaan työ- ja elinkeinoministeriöstä. Toisilla alueilla taas edistämistoimia tehdään huomattavasti kevyemmillä voimavaroilla. Suurta vaikutusta on myös erityisesti suurten kaupunkien aktiivisuudella. Edellä kuvattu todetaan myös valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tarkastuksessa (13/2022) liittyen työperusteiseen maahanmuuttoon. Tarkastuksen tueksi tehdyissä kartoituksissa monet ELY-keskukset kokivat työperusteisen maahanmuuton tehtävät yleistasoisiksi ilman selvää tavoitteenasettelua. Vastuunjakoa ja koordinaatiota on myös tarpeen selkiyttää sekä konkretisoida ELY-keskusten toiminnan vaikuttavuuden seurantaa ja mittarointia. Näihin haasteisiin haetaan ratkaisuja erityisesti ELY-keskusten ja Work in Finland -toiminnon yhteistyöstä sekä valtion ja kuntien yhteistyön tiivistämisestä kansainvälisen rekrytoinnin tukipalveluissa.

Liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueen tehtävät

ELY-keskuksissa hoidetaan alueellisia liikennetehtäviä, joita ovat liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus ja tie- ja liikenneolot, alueellinen tienpito, yksityisteiden avustukset, liikennepalveluiden kehittäminen, julkinen henkilöliikenne ja saaristoliikenne.

Tienpidon tehtävissä olennaista on valtakunnallinen kokonaisuuden hallinta, yhdenmukainen tienpito sekä verkon jatkuvuus, laatutaso ja resurssien tehokas käyttäminen. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on suosittanut Liikenneverkon elinkaaren hallintaa koskeneessa tuloksellisuustarkastuskertomuksessaan 12/2020, että valtioneuvosto arvioi ELY-keskusten liikennetoimialan tarkoituksenmukaisuutta ja tieverkon hallinnan siirrosta Väylävirastoon koituvat hyödyt.

ELY-keskukset käyttävät julkisen liikenteen määrärahoja ensisijaisesti kuntien välisen liikenteen ostoihin. Jäljelle jäävästä määrärahasta myönnetään valtionavustuksia. ELY-keskukset myöntävät julkisen liikenteen valtionavustukset pienille toimivaltaisille tieliikenteen viranomaisille ja muille kunnille. Liikenne- ja viestintävirasto vastaa sen sijaan julkisen henkilöliikenteen tuista suurille ja keskisuurille kaupungeille. ELY-keskusten myöntämissä valtionavustuksissa alueensa kunnille ja kuntaviranomaisille kuntien omiin joukkoliikennehankintoihin ja kehittämiseen sekä ELY-liikenteen hankinnoissa on suurta alueellista vaihtelua. Hallitusohjelma sisältää julkisesti järjestettyjen liikennepalveluiden kehittämisen kokonaisuutena yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa. Samalla hallitusohjelman mukaan tavoitteena on varmistaa, että palveluiden järjestämiseen suunnatuista resursseista saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo. Kuljetusten yhdistäminen edellyttää yhteistä tietopohjaa ja digitalisaation hyödyntämistä.

Maaseudun kehittäminen sekä maa- ja elintarviketalous

Maaseudun kehittämisen sekä maa- ja elintarviketalouden tehtävien tavoitteena on parantaa ihmisten, eläinten ja kasvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta, maaseudun elinvoimaisuutta sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvan elinkeinotoiminnan kilpailukykyä. ELY-keskukset edistävät maatalouden kannattavuutta ja kilpailukykyä mm. tukemalla sukupolvenvaihdoksia ja rahoittamalla kilpailukykyä sekä ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviä investointeja. Viljelijätukien toimeenpanoon liittyviä tehtäviä ovat esimerkiksi tarkastuksiin, valvontaan sekä viljelijätukihakemusten vastaanottoon ja neuvontaan liittyvät tehtävät. ELY-keskuksilla on laaja-alainen kehittämis- ja edistämistehtävä alueen maaseudun kehittämisen painopisteiden kokoamisessa osana CAP-suunnitelmaa sekä yhteensovitustehtävä muuhun alueiden kehittämiseen. Maaseudun kehittämisen toimeenpanotehtäviä ovat tukien myöntö- ja maksupäätökset sekä hallinnolliset tarkastukset.

Maaseudun kehittämisen sekä maa- ja elintarviketalouden tehtäviä hoidetaan kaikissa viidessätoista ELY-keskuksessa. Lisäksi maatalouden tehtäviä hoidetaan noin kuudellakymmenellä kuntien muodostamalla yhteistyöalueella. Tehtävät ovat unionin lainsäädännössä säädeltyjä tukihakemusten käsittely-, valvonta- ja laadunarviointitehtäviä. EU-säädökset edellyttävät tehokasta kansallista hallinto- ja valvontajärjestelmää ja ELY-keskusten tekemät valvonnat ovat siksi hyvin tärkeitä. Puutteet valvonnoissa voivat aiheuttaa EU-tukien maksamisen keskeyttämisen ja jopa rahoituskorjauksia. Ruokaviraston maaseutulinja akkreditoituna maksajavirastona ohjaa tehtäviä ja maksaa noin kahden miljardin euron maaseutu- ja maataloustuet maatiloille ja muille tahoille.

Ruokaviraston elintarvikeketjulinja ohjaa tehtäviä maatalouden tuotantopanosten (rehut, lannoitevalmisteet, kasvinsuojeluaineet, kasvien lisäysaineisto) lisäksi kasvinterveyden ja luonnonmukaisen maataloustuotannon, eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin, hukkakauravalvonnan, kasvisten kaupan pitämisen valvonnan sekä kasveista saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniaa alkutuotannossa koskevan valvonnan osalta. Tarkastukset (ml. näytteenotto) toimivat lähtökohtaisesti hyvin alueellisuuden varmistaen. Valvonnan teemoituksella on voitu kohdentaa resursseja tarvittaviin kohteisiin. Luomuvalvonnan osalta nähdään tärkeänä parantaa valvonnan vaikuttavuutta ja vähentää vaiheittain ostopalveluiden käyttöä valvonnan kustannuksia vähentäen. Myös tarkastusten toteutus tarkoituksenmukaiseen aikaan tulisi varmistaa.

Vesitaloustehtävät

Vesitaloustehtävissä keskeinen aluejako ovat vesistöalueet, joilla säännöstelyä ja tulvariskien hallintaa hoidetaan ylimaakunnallisesti. Tehtävien hoitoa on keskitetty kolmelle yhteistyöalueelle, jotka noudattavat vesistöalueita. Lisäksi vesihuoltoon ja patoturvallisuuteen liittyvien turvallisuus-kriittisten tehtävien hoito on keskitetty valtakunnallisesti voimavarojen kokoamiseksi, toimintatapojen yhdenmukaistamiseksi sekä nopean reagointikyvyn varmistamiseksi. ELY-keskusten Y-vastuualueiden vesitaloustehtävien voimavarat ovat merkittävästi vähentyneet vuoden 2010 ALKU-uudistuksen jälkeen. Tehtävien hoidossa on päädytty ELY-kohtaiseen erikoistumiseen, jotta tehtävissä tarvittava erityisosaaminen olisi kaikkien alueiden käytettävissä. Voidaan todeta, että ELY-keskusten nykyinen aluejako ei sovellu näiden tehtävien hoitoon ja että jatkossa tehtävät tulee järjestää merkittävästi suurempien alueiden hoidettaviksi. Nykyiset keskittämiset on syytä jatkossakin säilyttää.

Vesitaloustehtäviin kuuluvat valtion vesilain mukaisten lupien haltijan ja vesistörakenteiden omistajan tehtävät, joita hoidetaan vesitaloustehtävien yhteisellä hydrologisen erityisosaamisen voimavaralla, eikä niiden hoitamista näin ollen voi eriyttää muista vesitaloustehtävistä. Nämä aktiivista vesilain mukaisten lupien mukaista käyttötoimintaa ja lupien ajantasaisena pitoa sisältävät tehtävät on jatkossakin järjestettävä vesilain mukaisesta luvituksesta riippumattomasti.

Kalataloustehtävät

Kalataloushallinnon kaksiportaisuuden johdosta ELY-keskukset vastaavat hyvin monenlaisista kalatalouden tehtävistä, jotka perustuvat laaja-alaiseen lainsäädännölliseen pohjaan.

Kalataloustehtävien keskittäminen kolmeen ELY-keskukseen on toiminut hyvin. Keskittämiseen päädyttiin tehtävien hoidon riittävän asiantuntemuksen takaamiseksi ja mm. sijaisuuksien hoitamisen varmistamiseksi. Aiemmin pienemmissä yksiköissä oli liian isoja asiakokonaisuuksia yhden virkamiehen vastuulla ja hallinto oli haavoittuvainen.

Kalatalouden tehtävien pitäminen yhtenäisenä kokonaisuutena aluehallinnossa on tärkeää hallinnon toimintakyvyn ja tuottavuuden kannalta. Nykyinen kolmen kala-asioita hoitavan ELY-keskuksen malli turvaa niukkojen henkilöresurssien joustavan käytön ja tehtävien hoitoon tarvittavan osaamisen säilymisen. Kalatalouden asiantuntijoiden tehtävänkuvat ELY-keskuksissa muodostuvat useista eri kalatalouden tehtävistä, jolloin asiantuntijoiden työpanosta käytetään joustavasti ja kustannustehokkaasti.

ELY-keskusten hallinnoiman pienen EMKVR-ohjelman varoja ei voi myöskään jakaa pieniin osiin, sillä se vaarantaisi merkittävien hankkeiden joustavan rahoitusmahdollisuuden. Kolmelle ELY-keskukselle jaettuna varojen käyttö on joustavaa ja tarkoituksenmukaista.

Kalatalouden tehtävien vastuu on valtioneuvoston ohjesäännön mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, mutta aluehallinnon henkilöresurssit ovat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastoissa ELY-keskuksissa. Tämä on koettu epäkohdaksi.

Ympäristötehtävät

Ympäristötehtävät on keskitetty kolmeentoista ELY-keskukseen ja neljään aluehallintovirastoon. Nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtävien jakautuminen aiheuttaa ympäristöllisten lupa- ja valvontatehtävien sujuvalle hoitamiselle pullonkaulan. ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristötehtävät kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin, aina lupa-asian ennakollisista menettelyistä jälkivalvontaan saakka. Kytköstä kuvataan myös esityksen kohdassa 2.2.1.2.

Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36.

ELY-keskusten Y-vastuualueiden voimavarat ovat merkittävästi vähentyneet vuoden 2010 ALKU-uudistuksen jälkeen. Erityisen merkittävästi ELY-keskusten henkilöstöä vähennettiin neljän vuoden ajanjaksolla vuosien 2013–2017 välisessä vertailussa, jolloin ELY-keskusten henkilötyövuodet vähenivät yli tuhannella vuoden 2013 noin 4 000:stä vuoden 2017 noin 2 950:een. Voimavarojen niukkuus on saattanut pidentää ympäristöllisten menettelyjen käsittelyaikoja. Kokonaisuutena arvioiden aluehallinnon virastot ympäristötoimialalla ovat kuitenkin saavuttaneet toiminnalliselle tuloksellisuudelle asetut tavoitteet hyvin sekä pidemmällä aikavälillä että viime vuosina. Joissakin ympäristötehtävissä on jouduttu useampana vuonna laskemaan tulostavoitteita ja sopeuttamaan toimintaa voimavarojen niukkuudesta johtuen.

ELY-keskusten vesienhoidon ja merenhoidon lakisääteisissä EU-direktiiveihin perustuvissa suunnittelu- ja toimeenpanotehtävissä korostuvat valtakunnallinen yhdenmukaisuus ja liittymäpinta lupamenettelyihin. Vesienhoidon ja merenhoidon alueelliseen tietoon ja yhteistyöhön perustuvat suunnittelujärjestelmät ovat olleet toimintakykyisiä huolimatta ELY-keskusten vähenevistä voimavaroista ja tehtävien vaativuudesta.

ELY-keskusten alueidenkäytön tehtävät ovat pääosin alueidenkäyttölain (31.12.2024 saakka maankäyttö- ja rakennuslaki) mukaisia valvonta- ja edistämistehtäviä. Alueidenkäyttölain säännökset eri viranomaisten rooleista korostavat kuntien valtaa ja vastuuta maankäytössä. ELY-keskusten tehtävinä painotetaan valtakunnallisten tavoitteiden turvaamista, neuvotteluyhteistyötä sekä neuvonta- ja asiantuntija-avun antamista kunnille. Valvontatehtävän tarkoitus on turvata valtakunnallisten ja maakunnallisesti merkittävien asioiden huomioiminen kaavoituksessa ja muussa alueidenkäytössä. Vuonna 2017 voimaan tulleella maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella ELY-keskusten kaavoitusta koskeva ohjaustehtävä poistettiin ja valvontatehtävä rajattiin edellä mainittuun valtakunnallisiin ja maakunnallisesti merkittäviin asioihin. Samalla lakimuutoksella ELY-keskuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen valitusoikeus rajattiin koskemaan valvontatehtävän mukaisia asioita. Rajausta valtakunnallisiin tai maakunnallisesti merkittäviin asioihin ei ole muiden lakien mukaisissa ELY-keskuksen valvontatehtävissä. ELY-keskus voi valittamalla vaikutuksiltaan paikallisesta kaavasta näin ollen kuitenkin turvata esim. luonnonsuojelulain mukaisen arvon säilymisen. Alueidenkäytön lainsäädäntöä uudistetaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisesti. Ympäristöministeriö asetti työryhmän, jonka toimikausi kesti 30.9.2024 asti ja jonka tehtävänä oli valmistella uusi alueidenkäyttölaki hallituksen esityksen muotoon. Tavoitteena on, että hallitus voi antaa lakiesityksen eduskunnalle kevätistuntokaudella 2025. Alueidenkäyttölain uudistuksen yhteydessä tarkastellaan myös ELY-keskuksen alueidenkäytön tehtäviä.

ELY-keskusten rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön hoidon tehtävä on osa alueidenkäytön kokonaisuutta ja sitä hoidetaan jaetuin resurssein alueidenkäytön yhteydessä. Tehtäviin kuuluu kulttuuriympäristön hoito sekä rakennusperinnön säilyttämisen edistäminen ja valvonta. ELY-keskukset tekevät rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, rakennusperintölaki) mukaisia rakennussuojelu- ja poikkeamispäätöksiä sekä myöntävät avustuksia rakennusperinnön hoitoon. Lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskukseen on sijoitettu valtakunnallinen erikoistumistehtävä rakennusperintölain mukaisten asioiden koordinointiin ja kehittämiseen. Rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia on 1.1.2021 muutettu siten, että ELY-keskusten tekemien rakennussuojelupäätösten alistamisesta ympäristöministeriön vahvistettaviksi ja samalla ministeriön asemasta ensimmäisenä valitusasteena on luovuttu. Alistusmenettely on ollut käytössä muun muassa lain yhdenmukaisen soveltamisen ja valtion korvausvastuiden ennakoimisen turvaamiseksi. Vuosina 2011-2019 ELY-keskusten tekemistä päätöksistä ministeriön käsittelyssä muuttui n. 20 prosenttia. Lisäksi useisiin pysytettyihin päätöksiin on ministeriössä tehty teknisiä korjauksia. Alistusmenettelyn avulla on siten ollut mahdollista linjata lain soveltamista ja valvoa suojelupäätösten teknistä laatua. Rakennussuojelupäätösten osalta valtakunnallinen toimivalta yhtenäistäisi soveltamiskäytäntöä. Yhdenmukainen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltaminen on keskeistä oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota soveltamiskäytännön yhtenäisyyteen ja siihen, ettei lain soveltaminen eriytyisi alueellisesti (PeVL 38/2020 vp ja PeVL 6/2010 vp). Ympäristövaliokunta on painottanut, että rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain toimeenpanossa tulee huolehtia siitä, ettei rakennussuojeluasioissa synny eri puolilla maata toisistaan poikkeavia tulkintakäytäntöjä. Siksi on tärkeää varmistaa, että ELY-keskusten voimavarat, ohjeistus ja koulutus ovat riittävällä tasolla päätösten yhdenmukaisuuden ja alueellisen tasavertaisuuden turvaamiseksi (YmVM 9/2020 vp).

https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-927-1

Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36.

Ympäristöministeriö on selvittänyt erityisesti ympäristöllisten lupamenettelyiden kehittämistä useissa tutkimus- ja selvityshankkeissa. Valtion lupa- ja valvontaviranomaistoimintojen mahdollinen yhdistäminen on esitetty yhtenä keinona edistää investointien viivytyksetöntä lupakäsittelyä (Investointien tehokas lupamenettely säädetyn aikarajan puitteissa -selvitys; Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushanke 2020:29). Myös asiakkaiden kannalta ympäristötehtävien kokoamisen yhteen virastoon on arvioitu selkeyttävän tilannetta ja helpottavan asiointia (Rainio 2012). Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportissa valtakunnallisen viraston perustaminen nähtiin mahdollisuutena sekä poikkihallinnolliseen että valtakunnallisesti yhdenmukaiseen toimintaan ja lupamenettelyjen ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyjen sekä valvonnan valtakunnallisen organisointitavan vaikuttavan positiivisesti yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden sekä menettelyjen sujuvuuden ja käsittelyaikojen näkökulmista.

Eduskunta on vastauksessaan EV 188/2022 vp ottanut kantaa ympäristöllisten menettelyjen nykytilaan ja kehittämiseen. Eduskunnan vastaukseen sisältyvässä ympäristövaliokunnan mietinnössä (YmVM 13/2022 vp) todetaan, että ympäristöllisten menettelyjen sujuvoittamisessa keskeistä on viranomaisten riittävien resurssien ja digitalisaation tehokkaan hyödyntämisen ohella selkeä hallinnollinen rakenne, jossa voidaan tehokkaasti edistää korkeatasoisen asiantuntemuksen kehittymistä ja hyödyntämistä toiminnan sijainnista riippumatta. Tämä edellyttää valiokunnan mukaan lupa- ja valvontatehtävien osaamisen yhdistämistä yhteen valtakunnallisen viraston malliin. Valiokunta on pitänyt hyvänä ympäristöministeriön pyrkimystä rakenteellisiin uudistuksiin ympäristöllisten menettelyjen yhdentämiseksi kohti yhden luukun lainsäädäntöä ja lupaa, kun se on esittänyt perustettavaksi valtakunnallisen toimivallan omaavan lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaisen, johon yhdistettäisiin ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristövastuualueen tehtävät. Rakenne- ja lainsäädäntömuutosten lisäksi olisi valiokunnan mukaan tarpeen vauhdittaa erityisesti vihreän siirtymän investointien lupien ja muiden menettelyiden viranomaiskäsittelyä digitalisaation ja riittävien henkilövoimavarojen turvin. Eduskunnan ympäristövaliokunta on vastaavasti myös lausunnoissaan 1/2023 vp ja 2/2023 vp korostanut ympäristölupamenettelyn toimivuuden ja sujuvuuden kannalta olennaisina tekijöinä ajanmukaisen lainsäädännön ohella hallinnollista selkeyttä, viranomaisten riittäviä resursseja ja digitalisaation tehokasta hyödyntämistä ja todennut, että keskittämällä hallinto yhteen valtakunnalliseen ympäristöviranomaiseen toiminnassa olisi mahdollista saavuttaa toiminnallisia ja menettelyllisiä etuja. Ympäristöllisillä lupamenettelyillä on valiokunnan mukaan merkittävä rooli paitsi ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamisessa myös vihreän siirtymän investointien toteutumisen ja ennakoitavan toimintaympäristön, talouskasvun ja ympäristöriskien hallinnan kannalta. Valiokunta on korostanut, että yhden valtakunnallisen viraston mallissa voidaan tehokkaasti edistää korkeatasoisen asiantuntemuksen kehittymistä ja hyödyntämistä toiminnan sijainnista riippumatta.

Rahoitustehtävät

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kansalliset yritystuet, joita ELY-keskukset myöntävät valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 annetun lain (758/2021) nojalla, on keskitetty neljään rakennerahastoasioista vastaavaan ELY-keskukseen. Keskittämisratkaisu on lisännyt toiminnan oikeusvarmuutta ja yhtenäisiä menettelytapoja sekä mahdollistanut kustannuksiltaan tehokkaampia rahoituspalveluja yritysasiakkaille. Keskittäminen mahdollisti poikkeustilanteessa nopealla aikataululla järjestettyjen nk. koronatukien nopean toimeenpanon sujuvin sijaisjärjestelyin ja yhteisen työjonon avulla. Työ- ja elinkeinoministeriön v. 2020 teettämän ulkoisen arvioinnin perusteella yrityksen kehittämisavustuksen myöntämis- ja maksamisprosessit toimivat pääsääntöisesti hyvin. Valtaosa yrityksistä kokee hakuprosessin sujuvaksi ja yritykset ovat pääosin erittäin tyytyväisiä ELY-keskusten tarjoamaan tukeen sen osalta.

Virkamiesten sijoittuminen

Viidellätoista elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksella on 18.3.2024 päivätyn tiedon mukaan palveluksessa yhteensä 2868 virkamiestä, joista 571 virkamiestä on palkattu erillisrahoituksella. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksien henkilöstö jakaantuu seuraavasti:

- Etelä-Pohjanmaan ELY:n palveluksessa on 247 virkamiestä, joista merkittävin osa on Seinäjoella (131) ja Vaasassa (77)

- Etelä-Savon ELY:n palveluksessa on 259 virkamiestä, joista merkittävin osa on Mikkelissä (132).

- Hämeen ELY:n palveluksessa on 115 virkamiestä, joista merkittävin osa on Hämeenlinnassa (66).

- Kaakkois-Suomen ELY:n palveluksessa on 180 virkamiestä, joista merkittävin osa on Kouvolassa (130)

- Kainuun ELY:n palveluksessa on 79 virkamiestä, joista merkittävin osa on Kajaanissa (72)

- Keski-Suomen ELY:n palveluksessa on 219 virkamiestä, joista merkittävin osa on Jyväskylässä (171)

- Lapin ELY:n palveluksessa on 186 virkamiestä, joista merkittävin osa on Rovaniemellä (161)

- Pirkanmaan ELY:n palveluksessa on 253 virkamiestä, joista merkittävin osa on Tampereella (240)

- Pohjanmaan ELY:n palveluksessa on 72 virkamiestä, joista merkittävin osa on Vaasassa (56)

- Pohjois-Karjalan ELY:n palveluksessa on 99 virkamiestä, joista kaikki ovat Joensuussa

- Pohjois-Pohjanmaan ELY:n palveluksessa on 295 virkamiestä, joista merkittävin osa on Oulussa (217)

- Pohjois-Savon ELY:n palveluksessa on 148 virkamiestä, joista merkittävin osa on Kuopiossa (134)

- Satakunnan ELY:n palveluksessa on 44 virkamiestä, joista kaikki ovat Porissa

- Uudenmaan ELY:n palveluksessa on 311 virkamiestä, joista merkittävin osa on Helsingissä (275)

- Varsinais-Suomen ELY:n palveluksessa on 316 virkamiestä, joista merkittävin osa on Turussa (217)

ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksella on 18.3.2024 päivätyn tiedon mukaan palveluksessa yhteensä 672 virkamiestä, joista erillisrahoituksella 67 virkamiestä. Suurimmalla osalla virkamiehistä virkapaikka on Helsingissä (108 virkamiestä), Tampereella (67), Turussa (60), Jyväskylässä (53), Oulussa (41). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee 37 virkamiehestä vähimmillään yhteen.

Ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueen palveluksessa on 18.3.2024 päivätyn tiedon perusteella yhteensä 1104 virkamiestä, joista suurimman osan virkapaikka on Tampereella (114), Turussa (108) Helsingissä (101), Oulussa (94), Rovaniemellä (70), Jyväskylässä (66), Vaasassa (63), Kouvolassa (56), Kuopiossa (53), Seinäjoella (53), Joensuussa (51) ja Mikkelissä (47). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee 41 virkamiehestä vähimmillään yhteen.

2.2.2.4

Ahvenanmaan valtionvirasto

Asunto-osakeyhtiölaissa, ryhmärakennuttamislaissa, osakeyhtiölaissa, vaalilaissa, asuntokauppalaissa, yhdistyslaissa, kuluttajansuojalaissa, maksutalletuslaissa, kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa, turvallisuustutkintalaissa, laissa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, laissa asumisoikeusyhdistyksistä, eurooppayhtiölaissa, eurooppaosuuskuntalaissa, osuuskuntalaissa, tekijänoikeuslaissa, yhteisaluelaissa, laissa kilpailu- ja kuluttajavirastosta, mittauslaitelaissa, kilpailulaissa, lastensuojelulaissa, kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa ja alkoholilaissa säädetään aluehallintovirastoille tehtäviä, joista Ahvenanmaan maakunnassa vastaa Ahvenanmaan valtionvirasto. Näihin lakeihin on tarpeen lisätä säännös siitä, että aluehallintovirastoille säädetystä Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta tehtävästä Ahvenanmaan maakunnassa vastaa Ahvenanmaan valtionvirasto.

Kuluttajaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista (566/2020) annetun lain 2 § 2 momentin 5 kohdassa säädetään aluehallintovirastoille toimivalta, kun kyse on kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY ja kulutusluottodirektiivin noudattamisen valvonnasta sekä siltä osin kuin ne valvovat asuntoluottodirektiivin noudattamista, sellaisina kuin ne on kansallisesti pantu täytäntöön sovellettaviksi tulevissa laeissa. Käytännössä on todettu, että tehtävä on tarkoituksenmukaisinta hoitaa aluehallintoa ylemmällä tasolla, Kilpailu- ja kuluttajavirastoissa. Tästä johtuen ehdotetaan, että kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain 2 § 2 momentin 5 kohta kumotaan. Tämä ei muuta Ahvenanmaan valtionviraston voimassa oleviin kuluttajansuojalakiin, Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin, kilpailulakiin eikä mittauslaitelakiin perustuvia kuluttaja- ja kilpailuhallinnon tehtäviä.

Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvaan lainsäädäntöön kuuluvat myös hautaustoimilaki ja lääkitsemislaki, joihin ei kuitenkaan ehdoteta muutoksia tässä yhteydessä. Lääkitsemislain osalta maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellaan erillisiä ratkaisuja aluehallintouudistuksen aikataulussa. Hautaustoimilain mukaiset aluehallintoviranomaisen tehtävät myös Ahvenanmaan maakunnan osalta siirtyvät Itä-Suomen aluehallintovirastolta Lupa- ja valvontavirastolle. Lisäksi pidetään välttämättömänä, että Lupa- ja valvontavirasto hoitaisi Ahvenanmaan valtionviraston vastuulle kuuluvat työsuojelutehtävät, lääkelain mukaiset tietyt lupatehtävät sekä laissa panttilainauslaitoksista säädetyt lupa- ja valvontatehtävät.

Ahvenanmaan valtionviraston alueellisen varautumisen tehtävistä ei säädetä muualla kuin aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa. Tämän vuoksi ehdotettavassa Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevassa laissa olisi säännökset alueellisen varautumisen tehtävistä. Muilta osin on katsottu, että erillislainsäädännössä on säädetty riittävästi Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvista tehtävistä. Erillislaeissa aluehallintovirastoille säädetyt tehtävät säädetään uudelle perustettavalle Lupa- ja valvontavirastolle tai muulle valtakunnan viranomaiselle erikseen.

Alueelliseen varautumiseen kuuluvat tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa

Itsehallintolain mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat valmius poikkeusolojen varalta (27 § 34 kohta) ja väestönsuojelu (27 § 28 kohta). Ahvenanmaan valtionvirasto on valmiuslain (1152/2011) 12 §:ssä tarkoitettu valtion hallintoviranomainen, jonka tulee valmiussuunnitelmilla ja poikkeusolojen toimintaan varautumisella sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa, Voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluu varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen. Ahvenanmaan erityisaseman vuoksi Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin kuuluu siviilivalmiuskoulutuksen - ei maanpuolustuskurssien - järjestelyihin osallistuminen. Valtionviraston väestönsuojelutehtävistä säädetään tarkemmin pelastuslaissa (379/2011).

Ahvenanmaan valtionviraston varautumisen tehtävistä säädetään lisäksi tasavallan presidentin sopimusasetuksessa (TPA 900/2000) poikkeusoloihin varautumista koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa. Sopimusasetuksen 1 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnassa niistä valtakunnan viranomaisille kuuluvista valmistelevista hallintotehtävistä, jotka kuuluvat väestönsuojeluun, huoltovarmuuteen tai yleiseen poikkeusoloihin varautumiseen, huolehtivat valtakunnan ja maakunnan viranomaiset yhdessä. Sopimusasetuksen mukaan tehtäviä varten on valmiusasioiden yhteistyövaltuuskunta, jota johtavat maaherra ja maaneuvos.

Aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohtaa vastaava säännös alueellisen varautumisen yhteistyötehtäviä on tarkoitus säätää perustettavan Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi. Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvien vastaavien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnan alueella säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastosta annettavassa laissa.

Viranomaisten yhteistyöstä

Ahvenanmaan valtionviraston nykyiset tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa kattavat valtakunnan alueelle perustettavien Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten eräät tehtävät sekä Digi- ja väestötietovirastolle (DVV), kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV), Liikenne- ja viestintävirastolle (Traficom), Patentti- ja rekisterihallinnolle (PRH) sekä Ruokavirastolle kuuluvia tehtäviä.

Viranomaisten yhteistyöstä säädetään hallintolaissa. Ahvenanmaan valtionvirasto vastaa Digi- ja väestötietovirastolle kuuluvista väestökirjanpidon tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa. Näillä tehtävillä on merkitystä erityisesti kansalaisten perusoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen kannalta. Tähän liittyvästä Digi- ja väestötietoviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston välisestä yhteistyöstä on katsottu tarpeelliseksi selkeyssyistä ehdottaa säännöstä Digi- ja väestötietovirastosta annettuun lakiin. Lisäksi viranomaisten välisestä virka-avusta säädetään ehdotettavassa laissa erikseen.

Valtionviraston rahoitus

Nykyisin Ahvenanmaan valtionviraston toiminta rahoitetaan aluehallintovirastojen toimintamenomomentilta ja viraston määrärahasta neuvotellaan ja päätetään tulosohjausprosessissa. Viraston toiminnan rahoituksen järjestäminen valtion talousarviossa muuttuisi siten, että viraston määrärahat eriytettäisiin omaksi toimintamenomomentikseen valtion talousarviossa v. 2026 alkaen. Jatkossa määräraha määräytyisi talousarvion perusteella. Valtionvirasto jatkaisi omana kirjanpitoyksikkönään.

2.2.3

Kielellisten oikeuksien toteutuminen

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Suurin osa viraston virkamiehistä on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, jonka kautta virkamiehillä voidaan olevan julkishallinnossa tarvittava ruotsin kielen taito. Virasto järjestää virkamiehille ruotsin kielen kursseja. Virasto käyttää käännöspalveluja. Sähköisen asioinnin tietojärjestelmät pyritään kääntämään ruotsin kielelle ennen niiden julkaisua. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta-asioista noin yksi prosentti hoidetaan ruotsin kielellä ja noin viisi prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattioikeuksia koskevista asioista. Alkoholihallinnossa tehdään tarkastuksia ja valvontapäätöksiä ruotsiksi noin 10 kappaletta vuodessa. Alkoholijuomien valmistajista on noin viisi prosenttia ruotsinkielisiä, kun taas tukkumyyjistä ja muista luvanhaltijoista pienempi osa. Luvanhaltijoita ohjataan puhelimitse ja sähköpostitse ruotsin kielellä muutamia kertoja vuodessa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto palvelee asiakkaitaan ja sidosryhmiään aina myös ruotsin kielellä asiointitavasta riippumatta. Näitä asiakkaita ovat muun muassa kuntien valvontayksiköt, elinkeinonharjoittajat, kansalaiset sekä palveluntuottajat ja -järjestäjät asioissa, jotka koskevat lupahallintoa, rekisteröintiä ja muita yhteydenottoja koskevaa neuvontaa ja ohjeistusta. Virasto tuottaa uutta lainsäädäntöä koskevaa koulutusta ruotsin kielellä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston voidaan arvioida suoriutuneen hyvin ruotsinkielisten palvelujen tuottamisessa.

Aluehallintovirastot

Aluehallintovirastojen arvioiden mukaan niiden palveluksessa on noin 51 henkilöä, joiden äidinkielenä on ruotsi. Nämä henkilöt sijoittuvat aluehallintovirastoissa pääasiassa Etelä-Suomen, Lounais-Suomen ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoihin, joista jälkimmäisen erikoistumistehtävänä on aluehallintovirastojen ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö. Lisäksi ei-ruotsinkielisistä aluehallintovirastojen virkamiehistä 29 on ilmoittanut ruotsin kielen taitonsa sujuvaksi ja 135 hyväksi ruotsin kielen taidoksi. Arviolta noin 20 % Etelä-Suomen, Lounais-Suomen ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastojen virkamiehistä omaa ruotsin kielen taidon (äidinkieli, sujuva tai hyvä ruotsin kielen taito). Aluehallintoviraston arvion mukaan vuonna 2023 yhteydenotoista noin 2 prosenttia (603 kpl) on ollut ruotsinkielisiä. Erityisesti Etelä-Suomen ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sekä Lounais-Suomen aluehallintoviraston tehtävissä painottuvat ruotsinkielinen asiointi. Aluehallintovirastot ylläpitävät verkkopalveluja, sähköisiä asiointipalveluja, lomakkeita ja asiointiohjeista suomen kielen lisäksi myös ruotsin kielellä, minkä lisäksi kuulutukset ja lehti-ilmoitukset voidaan tehdä kummallakin kansalliskielellä, dokumenttipohjien, käyntikorttien, esitteiden ja muun esittelymateriaalin lisäksi. Aluehallintovirastojen voidaan arvioida suoriutuneen hyvin ruotsinkielisten palvelujen tuottamisessa.

Työsuojelun puhelinpalvelusta vastaa Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Työsuojelun puhelinpalvelu palvelee asiakkaita suomen, ruotsin ja englannin kielillä porrastetusti. Työsuojelun puhelinpalvelu on vastannut vuoden 2023 aikana 421 puheluun englannin kielellä ja 135 puheluun ruotsin kielellä. Työsuojelun puhelinpalveluneuvojat pystyvät hoitamaan myös suomenkielisiä puheluja. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella ei ole tunnistettu tarpeita saamenkieliselle käännöspalvelulle. Työsuojelun puhelinpalvelussa korostuvat erityisesti englanninkieliset kieliryhmät. Työsuojelun vastuualueen voidaan arvioida hoitaneen eri kieliryhmien palvelut hyvin.

Lapin aluehallintoviraston erityistehtäviin kuuluvat saamen kieleen liittyvät asiat. Nämä Lapin aluehallintovirastolle kuuluvat tehtävät liittyvät erityisesti varhaiskasvatuksen ja opetustoimen valvontaan sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain ja muun sääntelyn perusteella valtionavustustehtäviin, mutta Lapin aluehallintovirasto hoitaa myös saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvontaa. Kuntien ja hyvinvointialueiden saamenkielisten palvelujen järjestämisestä ei ole juurikaan kanneltu Lapin aluehallintovirastolle. Virasto käännättää tarpeen mukaan päätökset saamen kielelle mutta myös julkiset kuulutukset ja tiedoksiannot. Lapin aluehallintoviraston voidaan arvioida hoitaneen tämän erityistehtävän nykyisillä resursseilla hyvin. Lapin aluehallintovirasto ei ole arvioinut tarpeelliseksi perustaa erillistä saamen kielellä palvelevaa yksikköä. Edellä todetun perusteella on arvioitu, että saamenkielisten kielelliset oikeudet toteutuvat lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue käännättää saamen kielelle kuulutukset.

Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ruotsinkielisen väestön osuus ja siten ruotsinkielisten palvelujen tarve on suurin Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan keskusten alueilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista säädetyn lain (897/2009) 23 §:ssä säädetään kielivähemmistön palveluyksiköstä. Pykälän mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella voi sen toimialaan kuuluvien tehtävien hoitamiseksi olla erillinen alueen suomen- tai ruotsinkielistä taikka saamelaiskäräjistä annetussa laissa tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielistä vähemmistöä palveleva yksikkö. Valtioneuvoston asetuksella on säädetty Uudenmaan ja Pohjanmaan keskuksissa toimivista palveluryhmistä, jotka hoitavat myös Hämeen, Keski-Suomen ELY-keskusten sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen ruotsinkielisiä asiakaspalvelutehtäviä.

Pohjanmaan ELY-keskuksessa asiakkaita palvellaan suullisesti ja kirjallisesti heidän omalla äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Henkilökunnasta 73 prosenttia ilmoittaa tarvitsevansa ruotsin kieltä työssä päivittäin. Keskuksen järjestämät tilaisuudet, kokoukset ja koulutukset sekä yhteydenpito mediaan, ovat kaksikielisiä, osallistujat käyttävät puheenvuoroissaan omaa äidinkieltään. Kaksikielistä aineistoa tuotetaan asiakaspalvelua, sidosryhmä- ja verkostoyhteistyötä sekä mediaa ja muuta viestintää varten kattavasti. Keskus tuottaa pääsääntöisesti käännöstyöt itse.

Uudenmaan ELY-keskuksessa kaikissa niissä palveluissa (maaseuturahoitus-, työllisyyden tutkimus-, kotitutumisen edistämis-, hankinta- ja liikennetehtävät sekä vesistöyksikön eräissä tehtävissä), joissa on paljon ruotsinkielisiä henkilöasiakkaita, on henkilöstöä, jotka puhuvat ruotsia sujuvasti, ja asiointikielenä käytetään ruotsia. Keskus järjestää tilaisuuksia myös ruotsin kielellä tai tulkattuna. Keskuksessa on useita henkilöitä, joilla on sujuva suullinen ja kirjallinen ruotsi. Henkilöasiakkaille hankituissa palveluissa palveluntuottajat velvoitetaan tarvittaessa tarjoamaan palvelua myös ruotsin kielellä. Kaikki oleelliset asiakirjat tuotetaan tarvittaessa ruotsin kielellä ja kaikki oleelliset julkaisut julkaistaan ruotsiksi.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa äidinkielenään tai lähes äidinkielentasoisesti ruotsia käyttäviä on noin 30 virkailijaa eli noin 10 prosenttia suhteutettuna koko henkilöstön määrään (323) osuuden vaihdellessa suuresti yksiköiden välillä (0-20 %). Henkilöstön ruotsin kielen taidon taso virkatehtävien hoidossa vaihtelee suurestikin ja samoin yksikkötasolla on merkittäviä eroja. Lähtökohtaisesti kuitenkin yksikkötasolla ruotsinkielisistä tehtävistä ja asiakaspalvelutilanteista selvitään vähintään tyydyttävästi tai jopa hyvin. Yksiköissä, joissa on paljon ruotsin kielistä asiointia ja suoritteita, on myös enemmän ruotsin kieltä hallitsevia.

Erityishuomio kiinnittyy ELY-keskuksen toimialueen vahvasti ruotsinkieliseen saaristoon. Tarpeita ruotsin kielen riittävään osaamiseen ko. alueella tuo esim. valtakunnallisesti katsottuna pienimittakaavaisen elintarviketuotannon kilpailukyvyn kehittäminen sekä lisäksi työ Saaristomeren tilan parantamiseksi. Nämä painotukset sisältyvät laajasti ELY-keskuksen asiantuntijoiden työhön ja edellyttävät näin ollen keskeiseltä maakunnan aluehallinnon toimijalta toimintakykyä myös juuri ruotsin kielellä. Erityisesti puhtaaseen siirtymään liittyen YVA-asioissa on tällä hetkellä runsaasti merituulivoimahankkeita. Lisäksi pohjoisessa Satakunnan alue rajoittuu Pohjanmaan kaksikielisiin kuntiin, jolloin myös maalle sijoittuvien YVA-hankkeiden asiakirjat on käännettävä ruotsiksi, jos vaikutusalue ulottuu ao. kuntiin. Myös YVA-yleisötilaisuudet edellyttävät välillä ruotsin kielen suullista käyttöä asiakirjojen laatimisen lisäksi. Lisäksi lausuntoja ja mielipiteitä tulee välillä ruotsin kielellä. Kahden saaristokunnan (Parainen ja Kemiönsaari) ympäristöviranhaltijat käyttävät ensisijaisesti ruotsia asioidessaan ELY-keskuksen kanssa.

Voidaan arvioida, että keskimääräinen ruotsinkielisten suoritteiden määrä ELY-keskustasolla ei ainakaan ylitä 10 prosenttia. Ruotsin kielistä asiointia eri muodoissaan (käyntinä ELY-keskuksessa ja käyntinä asiakkaalla, puhelimitse, sähköpostitse, kirjeitse) toteutuu yksiköittäin tarkastellen suoritteiden mukaisilla osuuksilla. Käännöstyötä tehdään paljon. Käännöksiä teetetään jonkin verran Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Ulkoisilta toimijoilta hankittuihin käännöspalveluihin ELY-keskus käytti määrärahoja v. 2023 yhteensä noin 44 000 euroa.

Hämeen ja Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on kummallakin ruotsinkielinen palveluryhmä eräissä tehtävissä. Hämeen ruotsinkieliset palvelut tuotetaan Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Keski-Suomen ruotsinkieliset palvelut Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Hämeen ELY-keskuksen rahoitusyksikkö hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun asetuksen 6 §:n 2 momentin mukaiset alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetun lain 10 §:n mukaiset välittävän toimielimen tehtävät sekä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 8 luvun 5 §:ssä tarkoitetut yritystoiminnan kehittämispalvelutehtävät Hämeen, Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueella. EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastojen valtakunnallisten teemojen osalta toimialueena on koko Suomi. Koska Hämeen ELY-keskus muuten toimii suomenkielisellä alueella, on työjärjestyksessä todettu erikseen, että rahoitusyksikössä on ruotsinkielinen palveluryhmä. Rahoitusyksikön päälliköltä edellytetään molempien kielten hyvää osaamista. Kaikki tarvittavat päätökset laaditaan ruotsiksi ja osa asiakirjoista käännätetään.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alaisena toimiva rahoitusyksikkö sijaitsee Vaasan toimipisteessä ja siinä on ruotsinkielinen palveluryhmä. Maakunnissa, joissa merkittävä osa asiakkaista on ruotsinkielisiä, on vastuumaksajilla hyvät valmiudet hoitaa tehtäviä ruotsiksi. Ruotsinkielisten hakemusten määrä on arviolta keskimäärin n. 3-5 % kokonaishankekannasta vuosittain. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvat (4 henkilöä) käsittelevät myös suomenkielisiä hakemuksia. Kaikki hakemukset ja päätökset on saatavissa halutessaan ruotsinkielisinä, minkä lisäksi myös muut asiakirjat, ohjeet, materiaalit ja koulutusmateriaalit laaditaan ruotsiksi.

Liikenteen asiakaspalvelukeskus

Liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa työskentelee kaikkiaan 12 asiakasneuvojaa, joista tällä hetkellä yksi on äidinkieleltään ruotsinkielinen. Liikenteen asiakaspalvelussa on lähivuosina järjestetty useita ruotsinkursseja. Kielitoimiston tasoarvion mukaan kurssien osallistujista erittäin hyvin tai hyvin ruotsia osaa puolet henkilöstöstä. Suhteessa ruotsinkielisen asioinnin määrään ruotsin kielen osaaminen liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa on vahvaa. Liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa ei ole käyntiasiointia. Vuonna 2023 puhelinasioinnin palveluvalikossa ruotsin kielen kielivalinnan teki 1 % puhelinasiakkaista. Vuonna 2023 ruotsinkielisiä puheluja tuli kaikkiaan 220, suomenkielisiä 22 000. Sähköpostitse ja palauteväylän asiointilomakkeen kautta liikenteen asiakaspalvelukeskukseen tuli noin 420 ruotsinkielistä kirjallista yhteydenottoa, suomenkielisiä yhteydenottoja tuli noin 35 000. Keskitetyt asiakaspalvelut - yksikössä tienpidon lupien ja erikoiskuljetusten sähköinen asiointi on toteutettu suomeksi ja ruotsiksi. Palauteväylä -portaalissa keskeisimmät artikkelit eli noin 270 artikkelia 430 artikkelista on käännetty ruotsiksi. Ruotsinkielisillä artikkeleilla on yhteensä n. 600 lukukertaa vuodessa, suomenkielisillä artikkeleilla noin 32 000 lukukertaa vuodessa. Liikenteen asiakaspalvelussa ei ole sen 17-vuotisen historian aikana tullut kertaakaan esiin saamenkielisen asioinnin tarvetta. Siihen on kuitenkin varauduttu siten, että tarvittaessa konsultoidaan Lapin ELY-keskusta tulkkaus- ja käännöspalveluiden tarpeesta.

TE-puhelinpalvelujen puhelinpalvelut ja chat-palvelut

TE-asiakaspalvelukeskuksen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja tuotetaan n. 165 asiantuntijan ja 19 TMC-konsultin toimesta henkilö-, työantaja-, yritys- ja viranomaisasiakkaille. TE-asiakaspalvelukeskukselle tarjottiin vuonna 2023 n. 688 000 puhelua ja chat-kontaktia, joista hoidettiin n. 554 000 kpl. Lisäksi kontakteja saatiin muiden sähköisten kanavien ja somen kautta (mm. sähköiset palvelupyynnöt, Työmarkkinatorin palautteet ja Ohjaustaverkossa.fi:n neuvontapyynnöt). Tällä hetkellä ruotsia äidinkielenään puhuu yhteensä yhdeksän (9) asiantuntijaa (valtakunnalliset TE-palvelut 8 asiantuntijaa ja valtakunnalliset yrityspalvelut 1 asiantuntija). Yrityspalveluiden osalta muiden kuin äidinkieltä puhuvien ruotsin kielen taitotaso vaihtelee, ja siksi vain muutama henkilö osallistuu päivittäiseen asiakaspalveluun ruotsin kielellä. TE-palveluiden osalta 9 henkilöä osallistuu päivittäiseen asiakaspalveluun äidinkielenään puhuvien lisäksi. Saamen kielen osaamista ei ole, mutta ei myöskään kysyntää lainkaan. TE-asiakaspalvelukeskuksessa ei ole käyntiasiointia. Ruotsinkielistä asiointia yrityspalveluissa v. 2023 n. 400, joka n. 2 % kaikista kontakteista. TE-palveluissa v. 2023 ruotsinkielisiä puheluita tarjottiin n. 10 000 kpl, lisäksi sähköposteja n 150 kpl ja tekstiviestejä n. 750 kpl – kaikista kontakteista kuitenkin vain vajaat 2 %. Saame 0 %. TE-asiakaspalvelukeskuksessa ei juurikaan virallisasiakirjoja/päätöksiä neuvontapalveluissa ole käännetty ruotsiksi. Saamen kieleen ei lainkaan. TE-asiakaspalvelukeskuksen ruotsinkieliset palvelut ovat saaneet erinomaista asiakaspalautetta, asteikolla 1-5 palautteet ovat olleet 4,6-4,7.

Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus

Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksessa asiakkaita palvellaan myös ruotsiksi ja lähes kaikilla asiakasneuvojilla on ruotsin kielen perusosaamista. Ympäristöasioiden palvelukeskuksella on ruotsinkielinen puhelinlinja, jonka puhelut ohjautuvat asiakasneuvojille heidän ruotsin kielen taitotasonsa mukaan ja aina ensisijaisesti parhaiten ruotsia osaavalle. Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksessa ei tilastoida asiointia tarkasti kielen perusteella. Ruotsinkielisen puhelinlinjan käyttöasteen ja yleisen kokemuksen perusteella ruotsinkielistä asiointia on kaikissa asiointikanavissa muutama prosentti. Päätöspohjat ja muut materiaalit ovat valmiiksi ruotsinkielisiä ja käsittelijöillä on riittävä ruotsin kielen osaaminen. Kaikki ympäristötiedon verkkopalvelut, kuten myös ympäristöasioiden asiakaspalvelun oma usein kysyttyä ympäristöstä -palvelu on käännetty ruotsiksi samoin kuin asiakaspalvelun omat tiedot löytyvät verkosta ruotsiksi. Saameksi ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksella ei nykyisellä henkilöstöllä ole palvelua ja ympäristöaiheisia verkkosisältöjä on käännetty saameksi vain poikkeustapauksissa.

Saamen kielten palvelutarve ja toteutuminen Lapin ELY-keskuksessa

Saamenkielistä asiointia ei ELY-keskuksessa käytännössä ole. L- ja Y-vastuualueen osalta asiointia ei ole tai on erittäin harvoin, E-vastuualueen osaltakaan ei saamenkielisiä hakemuksia tai yhdenottoja ole ollut. Myöskään pyyntöjä ei ole toistaiseksi esitetty. Kolttalain mukaisten tukien osalta ei ole ollut saamenkielistä asiointia missään muodossa.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa saamen kielen käytöstä annetun ohjeistuksen mukaan saamen kielilain 8 §:ssä on säädetty viranomaisten tiedottamisvelvoitteesta. Sen mukaan viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet sekä opasteet ja yleisön käytettäviksi tarkoitetut lomakkeet täyttöohjeineen on saamelaisten kotiseutualueella laadittava ja annettava myös saamen kielellä. Poro- ja kolttatukia voi hakea saamen kielillä, mutta käytännössä hakemuksia ei ole tullut.

Lapin ELY-keskuksessa ei ole kokoaikaisia saamen kielen taitoisia. Tenojoella ELY-keskuksen palveluksessa osan vuotta olevat kalastuksenvalvojat ovat saamenkielisiä, samoin yhteistyö käytännön valvonnan osalta on saamenkielistä Norjan ja Suomen valvojien välillä. Kokouskäytännöistä Tenojoen paikallisen seurantaryhmän kokouksissa on saamen tulkki paikalla ja kokouspöytäkirjat käännetään saamenkielisiksi ja erillistä tulkkauspalvelua käytetään harvemmin. Tenon suomalais-norjalaisen lohikantojen hoitoryhmän kokouksissa on simultaanitulkkaus. Tenon kalastussääntöä koskevissa neuvotteluissa on ajoittain ollut kolmikielinen simultaanitulkkaus, jonka järjestämisestä on huolehtinut maa- ja metsätalousministeriö. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kalatalousalueiden ja viranomaisen välinen yhteydenpito toteutetaan suomen kielellä. Saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaiset neuvottelut on käyty tähän mennessä suomen kielellä.

Osa virallisista asiakirjoista käännetään kolmelle saamen kielelle esim. tiesuunnitelmaselostukset. Y- vastuualueella saamen kielelle käännetään esim. vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan suunnittelun asiakirjoja. Käännöstarpeita voi syntyä myös YVA- yms. ympäristöllisiin menettelyihin liittyen. Kolttalain mukaisten tukien hakulomakkeita ja verkkosivujen ohjeistusta on käännetty koltansaameksi. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen sekä koltta-alueen kehittämistoimintaa koskeva tutkimusrahoituksen hakuilmoitus käännetään ELY-keskuksen verkkosivuille kolmelle saamen kielelle. Porotalouden eläinkohtaisen tuen tukihaun ilmoitus julkaistaan Lapin kansassa kolmella saamen kielellä. Kolttalain mukaiset tuet käännetään ainoastaan koltansaameksi.

Kalatalousalueiden (Inari, Utsjoki, Enontekiö) käyttö- ja hoitosuunnitelmien hyväksymispäätökset sekä kalastussäännöt käännetään saameksi, Inarin osalta kaikille kolmelle saamen kielelle. Kokonaissumma, joka saamen kielen käännöksiin Lapin ELY-keskuksessa käytetään, vaihtelee vuosittain, mutta on keskimäärin 20 000-40 000 euroa vuodessa.

3

Tavoitteet

3.1

Hallitusohjelman linjaukset

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan valtion aluehallintoa uudistetaan. Valtion aluehallinnon uudistuksen tavoitteena on vahvistaa yhdenmukaista lupa- ja valvontakäytäntöä alueesta riippumatta ja sujuvoittaa lupaprosesseja. Kehittämisen pääperiaatteena on monialaisuus. Hallitusohjelman mukaan tämä tarkoittaa lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokoamista uuteen perustettavaan monialaiseen virastoon, johon yhdistetään Valvira, Aluehallintovirastot sekä ELY-keskusten Y-vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät. Viraston pääasiallinen ohjausvastuu osoitetaan valtiovarainministeriölle. Virastolla on valtakunnallinen toimivalta. Hallitusohjelman mukaan alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan hyvinvointialueiden yhteistyöalueisiin perustuen. Virastolla voi kuitenkin olla tätä laajempi toimipisteverkosto. Hallitusohjelmassa on pidetty tärkeänä, että uudistuksessa varmistetaan kielellisten oikeuksien toteutuminen.

Hallitusohjelman mukaan kiinnitetään erityistä huomiota varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa. ELY-keskusten puitteissa järjestetyn hallinnon osalta lähtökohtana on monialainen valtion aluehallinto, joka kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin. Uudistamisessa huomioidaan käynnissä oleva TE-uudistus. Elinvoimakeskukset ja niiden alueet muodostetaan nykyisten täyden palvelun ELY-keskusten pohjalta mahdollistaen tarvittaessa korkeamman toimipistemäärän. Elinvoimakeskusten määrää voidaan kasvattaa enintään yhdellä elinvoimakeskuksella palveluiden turvaamiseksi molemmilla kansalliskielillä. Edelleen mahdollistetaan elinvoimakeskusten erikoistuminen ja keskinäinen työnjako.

Hallitusohjelman mukaan valtion aluehallinnon uudistamisen osalta valmistelu tehdään niin, että uuden mallin mukaan järjestetty valtion aluehallinto käynnistää toimintansa lähtökohtaisesti vuoden 2025, mutta viimeistään vuoden 2026 alusta. Varmistetaan, ettei muutosvaihe vaaranna käynnissä olevien prosessien sujuvuutta. Uudistamisessa huomioidaan valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja toimintamenojen sopeutustarve.

Hallitusohjelman mukaan ympäristölupakäsittely (lupa-, valvonta- ja ohjaustehtävät) kootaan juridisesti yhtenä viranomaisena toimivaan valtakunnalliseen kokonaisuuteen, jossa hyödynnetään monipaikkaisen työskentelyn mahdollisuuksia. Investointien edistämiseksi edetään kohti yhden luukun mallia, jossa asiointi ja lupien hakeminen tapahtuu keskitetysti ja digitaalisesti yhden, toimivan ja käyttäjälähtöisen lupaprosessin kautta. Yhdellä viranomaisella on vastuullaan lupaprosessin eteneminen ja koordinointi tarvittavine selvityksineen.

Hallituskaudella kiinnitetään erityistä huomiota valmiuden, varautumisen ja hallinnon resilienssin kysymyksiin sekä pelastustoimen valtakunnallista ohjausta ja valvontaa kehitetään. Hallitusohjelmassa on pidetty tärkeänä yhtenäistää sosiaali- ja terveyspalveluiden valvontaa ja koota lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät yhden viraston alaisuuteen. Tällä varmistetaan, että valvonta sekä lupakäytännöt ovat yhdenvertaiset sekä julkiselle että yksityiselle palveluntuotannolle.

Hallitusohjelman kirjauksien perusteella uudistus rajautuu valtion tehtävien uudelleen järjestämiseen. Valtion ja kuntien, maakuntien tai hyvinvointialueiden välistä tehtävänjakoa ei muuteta tässä uudistuksessa. Uudistuksen lähtökohtana on säilyttää virastojen nykyinen toimipaikkaverkosto, jolla osaltaan varmistetaan tehtävien edellyttämä alueellisten erityispiirteiden tuntemus, ja jonka vuoksi olisi perusteltua, että alueellisten erityispiirteiden tuntemusta edellyttäviä virkoja tulisi sijoittaa kyseisen alueen toimipaikkaan. Uudistus toteutetaan virastojen toimipaikkaverkostoa ja lähtökohtaisesti niihin sijoitettujen virkojen virkapaikkoja muuttamatta.

3.2

Lupa- ja valvontavirastoa koskevat tavoitteet

Uuteen virastoon kootaan aluehallintovirastojen, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät. Kansalaisten, yritysten ja muiden viraston asiakkaisiin kuuluvien toimijoiden näkökulmasta uudistuksen pidemmän aikavälin tavoitteena on tuottaa palveluja vaikuttavammin, yhdenvertaisemmin, tehokkaammin, laadukkaammin ja saavutettavammin. Tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa viraston valtakunnallista ohjausta sekä edistää kansalaisten ja yritysten yhdenvertaisuutta yhtenäisen lupa- ja valvontatoiminnan myötä. Muutoksen tavoitteena on entistä tehokkaammin mahdollistaa viraston koordinoitu ja tehokas strateginen ohjaus, tavoitteiden asettaminen ja niiden seuranta.

Voimavarojen käyttöä tehostamalla ja valvonnan vaikuttavuutta parantamalla voidaan myös varmistaa asiakkaiden ja potilaiden oikeudet ja turvallisuus sekä parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Hallinnon rakennetta erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristömenettelyiden osata selkeytetään. Viraston tehtävissä voidaan tehokkaasti edistää korkeatasoisen asiantuntemuksen kehittymistä ja hyödyntämistä toiminnan sijainnista riippumatta. Tämän katsotaan mahdollistuvan, koska virasto voi valtakunnallisena keskushallintovirastona kehittää ja ottaa käyttöön yhtenäiset ja tehokkaat valtakunnalliset käsittelyprosessit ja käytännöt sekä lain soveltamiseen liittyvät tulkinnat. Ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistaminen mahdollistaa muun muassa ratkaisukäytäntöjen ennakoitavuuden kautta asiakkaiden yhdenvertaisuuden ja muiden perusoikeuksien yhdenmukaista toteutumista. Nykytilassa aluehallintovirastojen peruspalvelut, oikeusturva ja luvat –vastuualueet ja ympäristötehtäviä hoitavat ovat enenevissä määrin käyttäneet aluehallintovirastoista annetun lain 6 a §:ssä säädettyä mahdollisuutta asettaa aluehallintoviraston virkamies toisen aluehallintoviraston pyynnöstä tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on kesällä 2024 ratkaissut tällaisen päätöksen. Valtakunnallisessa virastossa tällaiselle menettelylle ei olisi enää tarvetta. Toiminnan tehokkuuden ja laadun kehittäminen mahdollistuvat, siten, että viraston käytössä olevia resursseja voidaan kohdentaa koko valtakunnan alueella tarpeiden mukaisesti ja joustavasti työnjohto- ja valvontaoikeutta käyttämällä. Virasto vastaisi vastuullaan olevista lupaprosesseista siten, että lupa-asioita käsitellään yhdenmukaistetuilla prosesseilla käsittelypaikasta riippumatta ja luvanhakijoiden kanssa keskustellaan ennakoiden ja tarpeen mukaan lupa-asioihin liittyvistä velvollisuuksista, selvitystarpeista ja reunaehdoista. Palvelujen laadullinen paraneminen näkyy kansalaisille ja yrityksille asioinnin sujuvoitumisena, käsittelyaikojen lyhentymisenä sekä vähentyvänä muutoksenhakutarpeena.

Koko yhteiskunnan ja kansantalouden näkökulmista tavoitteena on edistää investointeja käyttäjälähtöisten lupaprosessien, keskitettyjen ja digitaalisten asiointipalvelujen sekä resurssien ja osaamisen tehokkaamman hyödyntämisen avulla. Tämä edellyttää lupa- ja valvontatehtävien osaamisen yhdistämistä yhteen valtakunnallisen viraston malliin. Esimerkiksi vihreän siirtymän investointien lupien ja muiden menettelyiden viranomaiskäsittelyn kehittäminen ja ympäristöministeriön hankkeet ympäristöllisten menettelyjen yhdentämiseksi kohti yhden luukun lainsäädäntöä ja lupaa edellyttävät virastorakenneuudistusta.

Hallinnon rakenteen, toimivuuden ja sisäisen tehokkuuden näkökulmista tavoitteena on, että virasto aloittaa toimintansa viimeistään vuoden 2026 alusta ja muutosvaihe ei vaaranna käynnissä olevia prosesseja. Tavoitteena on lisäksi, että viraston alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin perustuen. Tämän toteuttamiseksi virastolla voi olla laajempi toimipaikkaverkosto. Tavoitteena on myös varmistaa varautumisvastuiden aukoton toteutuminen ja parantaa hallinnon resilienssiä sekä huomioida valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja toimintamenojen sopeutustarve. Uudistus toteutetaan noudattaen hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä kielelliset oikeudet turvaavalla tavalla.

Nykytilassa haasteena ovat olleet virastojen toiminnan vaikuttavuus, tehokkuus ja laatu. Toiminnan vaikuttavuutta ovat heikentäneet esimerkiksi aluehallintovirastojen keskenään erilaiset valvonta- ja ratkaisukäytännöt, joita esimerkiksi Valvira ei ole pystynyt täysin yhdenmukaistamaan sosiaali- ja terveysalan tehtävien osalta johtuen muun muassa aluehallintovirastojen itsenäisestä alueellisesta toimivallasta. Hajautunut rakenne sekä Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävien päällekkäisyys ja rinnakkaisuus ovat aiheuttaneet ongelmia myös valvonnan tehokkuudelle. Hajautuneesta virastorakenteesta johtuen laillisuusvalvonnassa on ollut haasteita myös tiedon hyötykäytössä, sen kokoamisessa ja jakamisessa, mitä osaltaan on pyritty edistämään muun muassa järjestelmäuudistusten myötä. Ratkaisukäytäntöjen vaihtelevuus alueellisesti ja valtakunnallisesti heijastuu kielteisellä tavalla virastojen toiminnan laatuun. Esimerkiksi ympäristöalan tehtävissä lupa- ja valvontaviranomaisten määrä eri aluerajoin, alueellinen toimivalta sekä aluehallintovirastoja ja ELY-keskuksia koskeva tehtäväjako ei ole tarkoituksenmukainen erityisesti lupamenettelyn sujuvuuden ja investointien käynnistymisen, asiakkaan, asiantuntijuuden hyödyntämisen tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta ja aiheuttaa haasteita myös hakijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. Uudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa valtakunnallisesti asioiden käsittelyprosesseja ja ratkaisukäytäntöjä, millä osaltaan varmistetaan valvonnan ja lupakäytäntöjen yhdenmukaisuus koko maassa, millä arvioidaan olevan vaikutuksia myös palvelujen laatuun. Myös tarkoituksenmukaisten ympäristöalan tehtävien kokoaminen samaan virastoon tehostaa näiden asioiden hoitamista, kun sama asiantuntemus on koko valtakunnan alueella käytettävissä ja tarve pyytää lausuntoja toisilta viranomaisilta vähentyy. Lisäksi yksi viranomaisratkaisu mahdollistaa valtakunnallisen toimintamallin kehittämisen, valtakunnalliset työjonot ja henkilöstöerikoistumisen. Uudistuksen tulisi näkyä asiakkaalle muun muassa nykyistä ennakoitavampana ja sujuvampana asiankäsittelynä ja yhdenmukaisena ratkaisukäytäntönä. Yhdistettynä ympäristöllisten asioiden yhden luukun asiointimahdollisuutta koskevan hankkeen kanssa uudistuksen tulisi näkyä nopeampana ja sujuvampana lupakäsittelynä.

3.3

Elinvoimakeskuksia koskevat tavoitteet

Uudistuksen tavoitteena on monialainen valtion aluehallinto, joka kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin. Elinvoimakeskuksia koskevan uudistuksen tavoitteena on muodostaa nykyisten ELY-keskusten pohjalta uusi vahva ja toimintakykyinen valtion aluehallinto alueiden elinvoiman edistämiseksi. Uudistuksen myötä tarjoutuu mahdollisuus uudistaa ja tehostaa valtion aluehallinnon toimintaa. Ympäröivä yhteiskunta on muutoksessa, ja kustannustehokkuuden ohella valtion aluehallinnon toimintaa tulee uudistaa alue- ja asiakaslähtöisemmäksi sekä tuloksellisemmaksi ja vaikuttavammaksi. Tavoitteena on, että sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla valtion aluehallinto kykenee tukemaan alueiden elinvoimaa. Elinvoimakeskusten toiminnan on tarkoitus tukea alueiden omiin vahvuuksiin ja erityispiirteisiin perustuvaa alueiden kehittämistä yhteistyössä maakuntien liittojen kanssa.

Tavoitteena on, että virastojen tehtävät ja toimialueet ovat asiakkaille selkeät. Elinvoimakeskusten palveluiden saatavuus järjestetään sekä toimipaikat ja toiminnot sijoitetaan siten, että keskusten tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen. Palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittumista koskevat päätökset tehdään siten, että yhdenvertaisuus, kielelliset oikeudet ja muut perusoikeudet toteutuvat. Elinvoimakeskusten toimipaikkoja olisi kaikissa maakunnissa. Päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Sivutoimipaikoista määrättäisiin keskusten työjärjestyksellä.

Elinvoimakeskusten toimialueita muodostettaessa huolehditaan niiden johdonmukaisesta rakenteesta ja resurssien tasapuolisesta ja tehokkaasta käytöstä. Kymmenen elinvoimakeskusta mahdollistaisi elinvoimakeskusten kehittämisen pääosin tehtäviltään yhteneväisinä, jolloin aluehallinto tulisi helpommin hahmotettavaksi. Virastojen palvelujen tuottaminen olisi tällöin tarkoituksenmukaista sekä turvaisi riittävät resurssit ja osaamisen kullekin virastolle. Edelleen mahdollistetaan elinvoimakeskusten erikoistuminen ja keskinäinen työnjako. Valtakunnallisesti tai alueellisesti keskitettyjen tehtävien osalta pyritään toiminnalliseen johdonmukaisuuteen ja keskittämään sellaiset toiminnallisesti synergiset toiminnot, jotka eivät edellytä vahvaa paikallistuntemusta ja läsnäoloa. Esimerkiksi EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoitustehtävien organisoiminen arvioidaan uudelleen rahastokauden vaihtuessa. Tavoitteena on, että EU- rahoituksen hakeminen ja päätöksenteko tapahtuu alueilla tulevan ohjelmakauden alusta.

Tavoitteena on vahvistaa elinvoimakeskusten johtamisen edellytyksiä suhteessa nykyiseen ELY-keskusten johtamismalliin. Ylijohtajan ja osastopäälliköiden selkeytyvät johto- ja vastuusuhteet tehostavat viraston lakisääteisten tehtävien hoitamista. Elinvoimakeskusten ohjausta koskevien vastuiden ja velvollisuuksia selkeyttämisen myötä tavoitteena on tehostaa ohjaukseen liittyviä hallinnollisia prosesseja ja parantaa ohjauksen ja sitä kautta virastojen toiminnan vaikuttavuutta.

Tavoitteena on kehittää ohjauksen strategisuutta, vaikuttavuutta, poikkihallinnollisuutta ja tukea monialaista ja asiakaslähtöistä tehtävien toimeenpanoa tiiviissä alueellisissa kumppanuuksissa. Hallinnon rakenteen, toimivuuden ja sisäisen tehokkuuden näkökulmista tavoitteena on, että elinvoimakeskukset aloittavat toimintansa viimeistään vuoden 2026 alusta ja muutosvaihe ei vaaranna käynnissä olevia prosesseja. Uudistus toteutetaan noudattaen hyvää henkilöstöpolitiikkaa.

3.4

Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevat tavoitteet

Kansalaisten, yritysten ja muiden virastojen asiakkaisiin kuuluvien toimijoiden näkökulmasta uudistuksen tavoitteena on, että viraston toiminta jatkuu nykyisellä hyvällä tasolla. Lisäksi tavoitteena on varmistaa asioinnin yhdenvertaisuus viraston palveluissa Ahvenanmaalla suhteessa vastaaviin palveluihin muualla Suomessa.

Lakiehdotukset eivät lisää eivätkä vähennä Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä. Säädös- ja organisaatioympäristön muuttuessa valtionviraston ja valtakunnanviranomaisten välistä yhteistyötä kehitetään. Hallinnon rakenteen, toimivuuden ja sisäisen tehokkuuden näkökulmista tavoitteena on, että Ahvenanmaan valtionvirasto jatkaa toimintaansa rakennemuutoksen voimaantulon yli siten, että muutosvaihe ei vaaranna käynnissä olevia prosesseja. Ehdotettavan Ahvenanmaan valtionvirastosta annettavan lain tavoitteena on turvata toiminnan jatkuminen nykyisellään mutta myös vakiinnuttaa voimassa olevat käytännöt toiminnan ohjauksessa ja tulossopimuksen valmistelussa ja toimeenpanossa, mikä mahdollistaa myös toiminnan kehittämisen. Lisäksi tavoitteena on luoda edellytyksiä Ahvenanmaan valtionviraston hyvälle yhteistyölle muiden valtionviranomaisten kanssa valtakunnassa ja itsehallintoviranomaisten kanssa Ahvenanmaan maakunnassa.

3.5

Muihin virastoihin siirtyviä tehtäviä koskevat tavoitteet

Kilpailu- ja kuluttaja-asioiden hoitamisen kannalta esityksen tavoitteena on löytää tehokkain ja vaikuttavuudeltaan paras tapa organisoida aluehallintovirastojen nykyiset kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät. Aluehallintovirastot ovat avustaneet Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontatehtävissä rajatulla toimivallalla. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on selkeä päätehtävä – markkinoiden toimivuuden edistäminen. On luontevaa, että nämä aluehallintoviraston tehtävät liitetään osaksi pääkokonaisuutta.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ympäristöterveydenhuollon tehtävien hallinnon rakennetta tiivistetään siirtämällä tehtävät aluehallintovirastoista Ruokavirastoon. Siirron tavoitteena on yhtenäistää valvontaa, joustavoittaa resurssien käyttöä ja vähentää päällekkäisyyksiä tehtävien hoidossa. Eläintautiepidemioiden hoidossa lyhyt hallinnollinen ketju sujuvoittaisi toimintaa. Ruokavirasto pystyisi myös laajemmilla resursseilla tarjoamaan asiantuntijoille mahdollisuuden erikoistua, jolloin asiantuntemus syvenee ja tehtävien hoito tehostuu. Alueellinen läsnäolo turvataan, ja keskushallinnon parantunut alueiden tuntemus tuo hyötyjä toimijoille.

ELY-keskusten julkisen henkilöliikenteen tehtävien siirtämisellä aluehallintouudistuksen yhteydessä Liikenne- ja viestintävirastoon tavoitellaan resurssien entistä tehokkaampaa käyttöä. Tarkoituksena on tukea tietopohjan sekä koordinaation keskittämistä. Julkisesti järjestettyjen liikennepalveluiden kehittäminen kokonaisuutena yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa ja kuljetusten yhdistäminen edellyttävät yhteistä tietopohjaa ja digitalisaation hyödyntämistä. Tehtävän keskittäminen mahdollistaisi hankintojen yhdistämisen nykyistä paremmin liikkumistarpeiden näkökulmasta ja yhtenäistäisi toimintatapoja ja prosesseja. Myös sidosryhmien suuntaan tilanne olisi nykyistä selkeämpi ja ennustettavampi, kun valtion vastinpareja olisi yksi. Liikenne- ja viestintävirasto pystyisi myös laajemmilla resursseilla tarjoamaan asiantuntijoille mahdollisuuden erikoistua ja syventää asiantuntemusta. Uudistuksessa tarkoituksenmukaiset alueelliset liikennepalvelut ja niiden laadukas järjestäminen turvataan.

Metsäpalojen tähystyksen hallinnointi- ja ohjaustehtävien siirtäminen sisäministeriöön tehostaisi toimintaa metsäpaloihin varautumisessa ja metsäpalojen tähystystoiminnan hoitamisessa sekä vähentäisi valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Metsäpalot edellyttävät enenevissä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä ja Sisäministeriö pyytää tarvittaessa pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

4.1.1

Organisaatiorakenteista palvelujen tehokkuuden näkökulmasta

Keskeisinä tavoitteina organisaatio koon kasvattamiselle on parantaa palvelujen laadun sekä hallinnon tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämistä yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla hallinnon prosesseja sekä lisäämällä automaation käyttöä palveluprosesseissa. Palvelujen keskittämisellä on myös haluttu varmistua palvelutuotannossa tarvittavan osaamisen säilymisestä ja kehittymisestä nopean teknologisen kehityksen toimintaympäristössä.

Esityksen tavoitteena on keventää hallinnon rakennetta siten, että aluehallintoon muodostuisi toiminnallisesti ja vastuunjaon kannalta nykyistä selkeämpi kokonaisuus ja sen toiminta olisi yhteiskunnallisesti nykyistä vaikuttavampaa ja kustannustehokkaampaa. Tavoitteena on myös vahvistaa toimialan digitalisaation edellytyksiä sekä uutta teknologiaa kehittäen helpottaa toimintatapojen uudistamista ja toimintakulttuurin kehittämistä.

Hofmeister, J., Kanbach, D.K. & Hogreve, J. Service productivity: a systematic review of a dispersed research area. Manag Rev Q 74, 1249–1281 (2024). https://doi.org/10.1007/s11301-023-00333-9.

Grönroos C., Ojasalo K., Service productivity: Towards a conceptualization of the transformation of inputs into economic results in services, Journal of Business Research, Volume 57, Issue 4, 2004, Pages 414-423, https://doi.org/10.1016/S0148-2963(02)00275-8.

Aluehallintouudistuksessa muodostuvat uudet organisaatiot mahdollistavat organisaation (palvelu) toiminnan johtamisen aiempaa tuottavammin ja vaikuttavammin. Yksittäisen organisaation tasolla palvelujen tuottavuuteen vaikuttavat mm. henkilöstö ja henkilöstön osaamisen kehittäminen, teknologia, johtaminen, palvelujen standardointi sekä organisaation sisäinen yhteistyö palvelutuotannossa.Palvelutuotannon prosessilla on kaksijakoinen tuotos. Ensimmäinen liittyy tuotosten määrään ja toinen tuotosten laatuun (prosessin laatu ja tuotoksen laatu).Kooltaan suuressa organisaatiossa on mahdollista panostaa näihin tekijöihin pienempää organisaatiota enemmän.

Hofmeister, J., Kanbach, D.K. & Hogreve, J. Measuring and managing service productivity: a meta-analysis. Rev Manag Sci 18, 739–775 (2024). https://doi.org/10.1007/s11846-023-00620-5.

Organisaation toiminnan palvelun tuottavuuteen (yhdistetty hinta- ja laatuvaikutus) vaikuttavat eniten työntekijöiden työn määrä palvelun tuotannossa ja tuotettavan palvelun laatu. Näiden lisäksi tuottavuuteen vaikuttavat palveluprosessin ja palvelun suunnittelu, työntekijätasoinen tuottavuus sekä tukitoimintojen järjestäminen.

Rubel, A. Centralized and Decentralized Organizational Structure: The Impact on Employee Satisfaction and Performance. the 8th North American International Conference on Industrial Engineering and Operations Management, Houston, Texas, USA, June 13-16, 2023. ja Chen, Qinglan & Eriksson, Tor. (2019). The mediating role of decentralization between strategy and performance: Evidence from Danish firms. Journal of Organizational Change Management. ahead-of-print. 10.1108/JOCM-05-2018-0128.

Hajautettu organisaatiorakenne näyttäisi vaikuttavan työntekijöiden tyytyväisyyteen, lisäävän autonomiaa ja mahdollistaa paremman päätöksenteon. Sen sijaan organisaatiorakenteen yhteys suorituskykyyn on monimutkainen. Suorituskyky näyttäisi riippuvan organisaation tarpeista ja on tiiviissä yhteydessä organisaation strategiaan, joka voi toteutua keskitetyssä, hajautetussa tai näiden yhdistelmärakenteessa.

4.1.2

Valtion aluehallinnon uudelleenorganisointi ja tehtäväsiirrot

Uudistuksessa perustettaisiin uusi Lupa- ja valvontavirasto. Viraston toimialueena on koko maa, jollei erikseen toisin säädetä. Virasto olisi valtakunnallinen virasto, jonka toimialue kattaa myös Ahvenanmaan maakunnan. Virastolla olisi toimivaltaa myös Ahvenanmaalla niissä tehtävissä, jotka kuuluvat valtakunnan lainsäädäntötoimivaltaan. Valtakunnan toimivaltaan kuuluvista tehtävistä säädetään erityislainsäädännössä.

Uudistuksessa perustettaisiin uudet valtion aluehallinnon monialaiset elinvoimakeskukset, joita olisi kymmenen. Elinvoimakeskukset ja niiden toimialueet olisivat seuraavat: Uudenmaan elinvoimakeskus, Lounais-Suomen elinvoimakeskus, Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus, Sisä-Suomen elinvoimakeskus, Keski-Suomen elinvoimakeskus, Itä-Suomen elinvoimakeskus, Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus, Pohjanmaan elinvoimakeskus, Pohjois-Suomen elinvoimakeskus sekä Lapin elinvoimakeskus. Keskusten päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Keskuksilla olisi toimipaikka kaikissa maakunnissa.

Lisäksi säädettäisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta. Keskus muodostuisi nykyisestä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta, jonka tehtävät vuoden 2025 alusta lukien muuttuivat merkittävästi. Julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirtyi työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä sisältää muutoksia myös KEHA-keskuksen tehtäviin. KEHA-keskukselle siirtyvät uudet tehtävät liittyvät työllisyyteen ja työllisyyden hoitoon. Lisäksi vuoden 2025 alusta voimaan tulleen kotoutumislain kokonaisuudistuksen myötä KEHA-keskuksen vastuulle on tullut maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen ja asettautumiseen liittyviä tehtäviä. Siksi KEHA-keskuksen nimeksi tulisi jatkossa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus (lyhenne KEHA-keskus).

Koska Ahvenanmaan valtionvirastosta on tarkoitus säätää aluehallintovirastoista annetun lain kumoutuessa, ei Ahvenanmaan valtionvirastosta säätämistä pidetä uuden viraston perustamisena. Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa Ahvenanmaan maakunnassa monialaisena valtion hallintoviranomaisena sen tehtäväksi säädettyjä lainsäädännön toimeenpano- ja valvontatehtäviä ja turvaa sellaisten valtion palvelujen saatavuutta, jotka säädetään sen tehtäviksi ja joista muu valtionviranomainen ei vastaa Ahvenanmaan maakunnassa.

Taulukko 7 Henkilötyövuodet ja toimintojen sijoittuminen uuteen virastorakenteeseen

4.1.2.1

Taulukossa 7 kuvataan nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävien siirtosuunnista perustettavien virastojen kesken. Aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät siirtyvät eräitä edellä 3.5 luvussa todettuja poikkeuksia lukuun ottamatta Lupa- ja valvontavirastoon.

4.1.2.2

Lupa- ja valvontavirasto ja siihen koottavat tehtävät

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki Lupa- ja valvontavirastosta. Viraston keskeisinä tehtävinä olisivat erikseen säädetyt lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus-, lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtävät sekä yleisen edun valvonta. Virasto olisi oikeudelliselta luonteeltaan valtakunnallinen ja monialainen valtion keskushallintoviranomainen, joka turvaisi alueilla vuorovaikutuksessa toimien perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Viraston toimialueena olisi koko maa, jollei erikseen toisin säädetä. Virastolla olisi toimipaikat jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella, joiden lisäksi virastolla voisi olla muitakin toimipaikkoja ja työntekopaikkoja.

Virastoon koottaisiin pääasiassa nykyisten aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvat tehtävät. Sosiaali- ja terveysalalla tehtävät koostuisivat sosiaali- ja terveydenhuollon, mukaan lukien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, terveydensuojelun sekä alkoholi- ja tupakkahallinnon ja adoptioasioiden hallinnon lupa- ja rekisteröinti-, ohjaus-, valvonta- ja rahoitustehtävistä sekä eräistä muutoksenhakuviranomaistehtävistä.

Ehdotuksessa ympäristöhallinnon viranomaisrakennetta muutettaisiin niin, että valtion lupa- ja valvontatehtävät kuuluisivat samalle viranomaiselle, jolla olisi valtakunnallinen toimivalta. Ympäristöalalla lupa- ohjaus- ja valvontatehtäviä ovat keskeisesti ympäristönsuojelutehtävät mukaan lukien ympäristövahinkojen ja -haittojen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvät tehtävät, luonnon monimuotoisuuden suojelun viranomaistehtävät sekä korvausasiat, vesilain lupa- ja valvontatehtävät, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) kytkeytyvät tehtävät, alueiden käytön valvonta ja kunnan alueiden käytön suunnittelun tukeminen sekä rakentamisen valvonta, ohjaus ja rakennussuojelu, vesien ja merenhoidon järjestäminen ja vesien tilan seuranta, ilmastotoimien koordinointi, jätelain mukaiset tehtävät sekä muut ympäristöministeriön toimialaerikoistumistehtävät, joihin kuuluu myös korvausten maksua koskevia tehtäviä. Virastolle kuuluisivat myös ympäristölainsäädäntöön perustuvat yleisen edun valvonnan tehtävät.

Virastoon koottaisiin myös aluehallintovirastojen hoitamat opetusta, koulutusta, kirjastoja, liikuntaa, nuorisoa ja hautaamista koskevat lupa-, valvonta-, ohjaus- ja rahoitustehtävät ja muutoksenhakuviranomaistehtävät sekä aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatustehtävät. Lisäksi virasto hoitaisi nykyisin aluehallintovirastoille kuuluvat työsuojelutehtävät.

Nämä erityislainsäädännössä säädetyt tehtävät on kuvattu tarkemmin nykytilan kuvauksessa. Voimassa olevan valtion virkamieslain 5 a §:n sääntelyn perusteella valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Vastaavalla tavalla siirtyvät myös määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet, mutta myös työsopimussuhteiset työntekijät. Henkilöstövaikutuksia on kuvattu kattavammin jäljempänä.

Laissa säädettäisiin viraston tehtävänä olevasta varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämisestä. Varautumisen alueellinen yhteistyö olisi järjestettävä varautumisen yhteistyöalueilla, joilla tarkoitettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 35 §:ssä tarkoitettujen yhteistyöalueiden kanssa maantieteellisesti yhtenäisiä alueita. Pelastuslain (379/2011) 2 a §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla myös pelastustoiminnan yhteistyöalueet vastaavat edellä mainittuja yhteistyöalueita.

Laissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin, mitä varautumisen alueellinen yhteistyö sisältäisi. Yhteys alueellisen varautumisen ja pelastustoimen välillä säilyisi, koska pelastustoimen ohjaus- ja valvonta-asiat siirtyisivät myös Lupa- ja valvontavirastoon ja molempia tehtäväkokonaisuuksia hoidettaisiin samalla osastolla. Tehtävän hoitaminen maantieteellisellä varautumisen yhteistyöalueella varmistaisi valtakunnallisen viraston alueellisen läsnäolon ja yhteistoiminnan toteutumisen alueellisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa.

Tehtävien siirrossa ei muuteta toimialakohtaista varautumista tai sen yhteensovittamista.

Yhteys alueellisen varautumisen ja pelastustoimen välillä ja alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin perustuen. Erityistä huomiota kiinnitetään varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa.

Lisäksi laissa säädettäisiin alueellisista valmiustoimikunnista ja niiden tehtävistä. Alueellisten valmiustoimikuntien asettamisesta, kokoonpanosta ja tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Viraston tehtävät organisoitaisiin pääjohtajan alaisuudessa toimiville osastoille, joita johtavat osastopäälliköt, sekä pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimiville ja osastojen ulkopuolisille toimintayksiköille ja yksiköille. Osastoilla ja toimintayksiköissä voi olla työjärjestyksen määräyksellä perustettuja yksiköitä, joita johtavat yksikön päälliköt. Virastoa johtaisi pääjohtaja, jonka välittömässä alaisuudessa toimisivat osastojen osastopäälliköt. Pääjohtajan alaisuudessa toimisivat myös osastojen ulkopuoliset toimintayksiköt ja yksiköt sekä niiden päälliköt. Osastoilla ja toimintayksiköissä voisi olla yksiköitä, joita johtaisi yksikön päälliköt.

Virastossa olisi sosiaali- ja terveysalan osasto, varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin osasto, ympäristöosasto, työsuojeluosasto, pelastustoimen ja varautumisen osasto sekä yleinen osasto. Osastojen tehtäviin kuuluisivat toimialan erityislaeissa säädettyjä tehtäviä.

Yleinen osasto hoitaisi viraston yhteisiä toimintoja, viraston sisäiseen hallintoon liittyviä tehtäviä ja muita tehtäviä, jotka eivät luonteensa vuoksi kuulu muulle osastolle tai toimintayksikölle. Yleinen osasto hoitaisi viraston yhteiset henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävät ja muut vastaavat palvelu- ja yleishallintotehtävät sekä antaisi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden kannalta tarpeelliset ohjeet viraston osastoille ja toimintayksiköille. Yleinen osasto hoitaisi viraston kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät, henkilöstöhallinnon tehtävät, asiakirjahallinnon ja –hallinnan sekä tiedonhallinnan tehtävät, tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat. Viraston viestintä olisi sijoitettu yleiselle osastolle, lukuun ottamatta työsuojeluosaston viestintää, ellei viestintää organisoida viraston työjärjestyksen määräyksellä pääjohtajan alaisuudessa toimivaan yksikköön.

Yleisellä osastolla olisi valmiuspäällikkö, joka vastaisi viraston valmiusasioista yhteistyössä osastojen kanssa. Yleinen osasto hoitaisi viraston yleishallinnon tehtävät, yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät ja niiden hankinnat. Lisäksi yleinen osasto avustaisi viraston osastoja virkanimityksissä ja työsuhteeseen ottamista koskevissa asioissa sekä muissa palvelussuhteeseen liittyvissä asioissa. Lähtökohtana olisi, että viraston osastot esittelisivät virkamiehiään koskevat nimitykset ja muut asiat itsenäisesti. Yleisellä osastolla olisi tietosuojavastaava, ja osasto vastaisi tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä siltä osin kuin se kuuluu viraston vastuulle.

Virasto hankkisi perustietotekniikkapalvelut keskitetysti pääosin Valtorilta. Tietohallintopalveluina viraston yleinen osasto kehittäisi, tuottaisi ja hankkisi sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaisi muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Tietojärjestelmien kehittämisestä ja tuotannosta voisi vastata myös jokin toinen virasto. Siirtymäkauden ajan virasto turvautuisi muun muassa aluehallintovirastoille palveluja tuottavaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseen.

Viraston yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi valtiovarainministeriö, joka huolehtisi myös viraston hallintoa ja muita yhteisiä toimintoja sekä muista viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisista toimenpiteitä koskevasta ohjauksesta. Virastoa ohjaisivat omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö (toimialaohjaava ministeriö).

Valtiovarainministeriö vastaisi viraston ohjauksen koordinoinnista ja yhteensovittamisesta sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Valtiovarainministeriö asettaisi suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamiseksi ohjausryhmän, jossa olisi edustus jokaisesta toimialaohjaavasta ministeriöstä. Valtiovarainministeriö vastaisi myös viraston toimintaan tarkoitettujen määrärahojen talousarvio- ja kehysehdotusten yhteensovittamisesta ja valmistelusta. Toimialaohjaavat ministeriöt tekisivät toimialaansa koskevat ehdotukset valtiovarainministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi määrärahoja koskevien talousarvio- ja kehysehdotusten yhteensovittamisesta ja valmistelusta työsuojelun toimialan osalta.

Toimialaohjaavat ministeriöt laativat virastolle tulossopimuksen yhteistyössä viraston kanssa. Valtiovarainministeriö vastaisi viraston tulostavoitteiden yhteensovittamisesta ja valmistelusta sekä tulosohjauksen yhteensovittamisesta. Toimialaohjaavat ministeriöt vastaisivat oman toimialansa osalta tulossopimuksen sisältöehdotusten tekemisestä valtiovarainministeriölle. Toimialaohjaavan ministeriön vaatimuksesta tulossopimukseen tulisi sisällyttää toimialaa koskeva erillinen osio. Sosiaali- ja terveysministeriö laatisi työsuojelun toimialaa koskevan erillisen osion viraston tulossopimukseen.

Nimitystoimivallassa noudatettaisiin pääsääntöisesti yksi yli yhden –periaatetta, lukuun ottamatta työsuojeluosastoa, jonka johtaja nimittäisi alaisuudessaan toimivat virkamiehet ja ottaisi palvelukseen muun henkilöstön. Valtioneuvosto nimittäisi pääjohtajan ja osastopäälliköt virkaan enintään viideksi vuodeksi, lukuun ottamatta työsuojeluosaston osastopäällikköä, joka nimitettäisiin virkaan. Poikkeuksen muodostaisivat myös pääjohtajan välittömässä alaisuudessa ja osastojen ulkopuolisten toimintayksiköiden johtajat, jotka valtiovarainministeriö määräisi tehtävään enintään viideksi vuodeksi. Valtiovarainministeriöllä olisi myös toimivalta peruuttaa antamansa tehtävään määräyksen. Pääjohtaja nimittäisi muiden osastojen yksikön päälliköt kuin työsuojeluosaston. Ehdotus sisältäisi säännökset osastopäällikön viran, yksikön päällikön viran ja toimintayksikön johtajan erityisistä kelpoisuusvaatimuksista.

Aluehallintovirastojen tilipäätös 2023.

Aluehallintovirastojen välillä on ollut jo usean vuoden ajan toistuvasti suuria eroja asioiden käsittelyajoissa. Erot ilmentävät epäyhdenmukaisuutta myös virastojen menettelytavoissa ja asiakkaiden saamassa palvelussa. Virastoissa on viime vuosina tehty huomattaviakin toimenpiteitä toiminnan yhdenmukaistamiseksi ja tehostamiseksi sekä osaamisen hyödyntämiseksi virastojen kesken, mutta raportoinnissa näkyvät erot käsittelyajoissa eivät ole poistuneet. Nykytilan keskeisimpinä ongelmina asiakkaiden ja palvelujen tuottajien näkökulmasta ovat muun muassa aluehallintovirastojen erot asioiden käsittelyajoissa, keskenään erilaiset tulkinta- ja ratkaisukäytännöt ja alueellinen toimivalta. Esimerkiksi vuonna 2021 kaikkien eri kantelujen käsittelyn mediaaniaika (kuukautta) oli parhaimmillaan 0,8 kuukautta, mutta huonoimmillaan 8 kuukautta. Erot ovat kaventuneet vuoteen 2023 mennessä, jolloin lyhyimmillään käsittelyaika oli 0,8 kuukautta ja pisimmillään 2,6 kuukautta. Myös ympäristöluvituksessa ja sosiaali- ja terveydenhuollon luvissa on havaittavissa merkittäviä eroavaisuuksia käsittelyajoissa eri aluehallintovirastojen kesken.Eri aluehallintovirastojen välillä on eroavaisuuksia ratkaisukäytännöissä, mitä esimerkiksi luvanhakijat ovat pitäneet ongelmallisena, mikä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että alueesta riippuen samankaltaisissa tapauksissa lupa on voitu jonkun aluehallintoviraston toimesta myöntää, mutta toinen aluehallintovirasto on hylännyt lupahakemuksen tai samankaltaisiin ympäristölupapäätöksiin on annettu erilaisia lupamääräyksiä. Myös Valviran pyrkimykset aluehallintovirastojen ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseen ovat osoittautuneet haasteelliseksi. Alueellinen toimivalta on puolestaan tarkoittanut eräissä tehtävissä sitä, että asiakkaiden ja palvelujen tuottajien on haettava eri aluehallintovirastojen toimialueilla harjoitettavaan luvanvaraiseen toimintaan lupia eri aluehallintovirastoilta (esimerkiksi alkoholijuomien anniskelu ja vähittäismyynti), mikä on lisännyt asiakkaiden ja palvelujen tuottajien hallinnollista taakkaa. Myös valvonnankohteena olevasta toiminnasta tehty kantelu ja sen käsittely on hajautunut useisiin eri virastoihin. Nykytilassa aluehallintovirastojen näkökulmasta ongelmana on myös maksullisten suoritteiden kustannusvastaavuus. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ympäristöluvat vastuualueen maksullisten julkisoikeudellisten suoritteiden katteellisuus vaihteli 2023 vaihdellut parhaimmillaan 51,1 prosentista aina 33,2 prosenttiin, keskimääräisen kustannusvastaavuuden ollessa 40,1 prosenttia. Asetettu tavoite oli 55 prosenttia.

Nykytilan haasteena on myös ollut Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävien päällekkäisyys ja rinnakkaisuus, mikä on aiheuttanut käytännössä ongelmia valvonnan sujuvuudelle ja vaikuttavuudelle, ja voi johtaa asioiden käsittelyn viivästymiseen muun muassa asioiden siirtojen vuoksi. Haasteita on tunnistettu myös muun muassa eri toimijoiden väliseen tiedonkulkuun liittyen.

Valtion aluehallintouudistuksen myötä viraston johdon, erityisesti viraston osastojen osastopäälliköiden, tehtävänä on laatia virastolle valtakunnalliset käsittelyprosessit, joiden voidaan arvioida nopeuttavan asioiden käsittelyä. Perusteltua olisi, että valtakunnallisten käsittelyprosessien kehittämisen lähtökohdaksi otettaisiin sen aluehallintoviraston prosessit, jotka ovat nykytilassa mittareilla mitattuna tehokkaimmat. Valtakunnallisessa virastossa virkamiesten kohdentaminen esimerkiksi tehtäviin, jotka ovat ruuhkautuneet, on nykytilaan nähden merkittävästi vaivattomampaa, minkä osaltaan voidaan arvioida nopeuttavan asioiden käsittelyä. Erityisesti viraston osastojen osastopäälliköiden tehtävänä on myös varmistaa, että viraston ratkaisukäytäntö on yhdenmukainen koko maassa, mikä osaltaan vahvistaa asiakkaiden ja palvelujen tuottajien yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta alueesta riippumatta. Merkittävimpänä riskinä on, että viraston johto epäonnistuu valtakunnallisten käsittelyprosessien laadinnassa esimerkiksi siten, että virastossa valtakunnallisten käsittelyprosessien kehittämisen lähtökohdaksi otetaan sen aluehallintoviraston käsittelyprosessit, joissa työn tuottavuus on heikointa. Viraston johto voi myös epäonnistua viraston ratkaisukäytännön yhdenmukaistamisessa tai tämä voi tapahtua hyvin hitaasti, sillä virastoon yhdistyy useita nykyisin päätöksenteossaan itsenäisiä virastoja omine toimintakulttuureineen ja toimintatapoineen. Koko maan kattavan toimivallan omaavan viraston etuna on, että asiakas ja palvelun tuottaja voi hakea esimerkiksi lupaa yhdellä kertaa, yhdeltä viranomaiselta, eri alueilla harjoitettavaan toimintaan. Kun lupa- ja valvontatehtävät siirretään yhdelle valtakunnalliselle toimijalle, vähenee viranomaisten välisen koordinaation tarve ja toiminnan voidaan arvioida sen johdosta sujuvoituvan ja tehostuvan. Valtakunnallisessa virastossa on nykytilaa paremmat mahdollisuudet nostaa maksullisten suoritteiden kustannusvastaavuutta toimintaa tehostamalla muun muassa ympäristöalalla.

4.1.2.3

Elinvoimakeskukset ja niihin koottavat tehtävät

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta. Elinvoimakeskukset olisivat oikeudelliselta luonteeltaan valtion aluehallintoa ja toimisivat alueellisesti. Virastoihin koottaisiin pääasiassa nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät lukuun ottamatta Lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvia tehtäviä sekä liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueelta julkisen henkilöliikenteen aluehallinnon tehtävät, jotka siirrettäisiin Liikenne- ja viestintävirastoon (Traficom). ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueen tehtävistä luonnon monimuotoisuuden edistämis- ja rakennusperinnön hoitoavustuksiin liittyvät tehtävät, alueidenkäytön, vesien ja merenhoidon toimeenpanon edistämis- ja neuvontatehtävät siirtyisivät elinvoimakeskuksiin. Elinvoimakeskukset hoitaisivat jatkossa elinkeinoihin, työllisyyteen, maahanmuuttoon ja kotoutumiseen, kulttuuriin, maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen, liikenteeseen, alueidenkäytön edistämiseen, vesitalouteen, luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja vesien hyvän tilan edistämiseen sekä kalatalouteen liittyviä tehtäviä alueillaan.

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävistä elinkeinot, työvoima ja osaaminen –vastuualueen sekä liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueiden tehtävät koottaisiin kymmeneen virastoon. Nämä olisivat lähtökohtaisesti monialaisia, useiden hallinnonalojen tehtäviä hoitavia itsenäisiä virastoja. Tehtävien keskittäminen olisi keskusten välillä edelleen mahdollista tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Elinvoimakeskusten palvelujen tuottaminen turvataan molemmilla kansalliskielillä. Virastoja johtaisivat päätoimiset ylijohtajat, jotka valtioneuvosto nimittäisi. Keskuksen ylijohtaja vastaisi keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja keskuksen yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle ja muille toimialaohjauksesta vastaaville ministeriöille ja keskushallinnon virastoille. Valtioneuvosto nimittäisi keskuksen ylijohtajan työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä. Työ- ja elinkeinoministeriö pyytäisi asiassa ennen esityksen tekemistä lausunnot tai kuulisi muutoin muita keskuksia ohjaavia ministeriöitä ja keskushallinnon virastoja.

Elinvoimakeskusten yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi työ- ja elinkeinoministeriö. Keskusten toimintaa ohjaisivat ja valvoisivat omilla toimialoillaan opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty. Keskuksia ohjaavia keskusvirastoja olisivat Ruokavirasto ja Väylävirasto. Kysymys olisi keskusten sektorikohtaista toimintaa koskevasta ohjauksesta ja hallinnonalan toiminnan valvonnasta. Toimialaohjauksella toteutettaisiin osaltaan perustuslain 68 §:n 1 momentissa kullekin ministeriölle toimialallaan kuuluvaa vastuuta hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi virastojen ohjauksen koordinoinnista ja yhteensovittamisesta sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Työ- ja elinkeinoministeriö asettaisi suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamiseksi yhteensovittamisryhmän, jossa olisi edustus jokaisesta toimialaohjaavasta ministeriöstä ja keskushallinnon virastosta sekä elinvoimakeskusten ja Työllisyys, kehittämis- ja hallintokeskuksen edustajat. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi myös viraston toimintaan tarkoitettujen määrärahojen talousarvio- ja kehysehdotusten yhteensovittamisesta ja valmistelusta. Laki sisältäisi säännökset elinvoimakeskuksille laadittavasta yhteisestä strategia-asiakirjasta sekä elinvoimakeskusten strategisista tulossopimuksista.

Elinvoimakeskuksen osastoja johtaa osastopäällikkö, jonka nimittäisi elinvoimakeskuksen ylijohtaja. Nimittäminen valmisteltaisiin tiiviissä yhteistyössä osaston pääasiallista toimialaa ohjaavan ministeriön kanssa. Osastopäällikkö vastaisi keskuksen ylijohtajalle osaston toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta osana viraston tuloksellisuutta. Elinvoimakeskuksen ylijohtaja nimittäisi osastopäällikön suorat alaiset osastopäällikön esityksestä. Elinvoimakeskuksen osaston muun henkilöstön nimittäisi osastopäällikkö.

Elinvoimakeskusten läsnäolo maakunnissa varmistetaan. Keskusten päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Sivutoimipaikkojen tarkemmasta sijainnista määrättäisiin elinvoimakeskuksen työjärjestyksessä. Keskusten osastorakenteesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Rakenne voisi jossain määrin vaihdella keskuskohtaisesti. Laissa säädettäisiin kriteereistä, jotka keskuksen osastorakenteen tulisi täyttää. Osastojen koon tulisi olla riittävä toiminnan tulokselliseksi järjestämiseksi. Kaikille keskuksille yhteiset tehtävät tulisi lähtökohtaisesti organisoida samalla osastojaolla. Laissa säädetyt perusteet huomioon ottaen voidaan arvioida, että keskukseen voitaisiin perustaa kolmesta neljään osastoa, keskuksen koosta ja keskusten välisestä tehtävänjaosta riippuen. Edelleen mahdollistettaisiin elinvoimakeskusten erikoistuminen ja keskinäinen työnjako.

Elinvoimakeskusten toimintamenot budjetoitaisiin yhdelle momentille yleishallinnollisen ohjaajan pääluokkaan. Valtakunnallisen viraston talousarvio- ja kehysehdotuksen valmistelun lähtökohtana toimii viraston tekemä ehdotus ja kehysmenettelyn ollessa voimassa, edellinen kehyspäätös. Elinvoimakeskusten osalta talousarvio- ja kehysehdotusten valmistelun lähtökohtana toimisi toimintamenomomenttia koskien ohjaavien tahojen tekemät ehdotukset ja, kehysmenettelyn ollessa voimassa, edellinen kehyspäätös. Toimintamenomäärärahat osoitettaisiin kullekin elinvoimakeskukselle yhtenä kokonaiseränä. Virastojen tulisi tuottaa osastokohtaiset käyttösuunnitelmat määrärahajaon jälkeen. Ratkaisu tukisi keskuksen poikkihallinnollista johtamista ja johtamista esimerkiksi poikkeustilanteissa. Elinvoimakeskuksille laadittaisiin yhteinen strategia hallituskausittain, millä tuettaisiin vaikuttavaa, poikkihallinnollista, monialaista ja asiakaslähtöistä tehtävien toimeenpanoa tiiviissä alueellisissa kumppanuuksissa. Poikkihallinnollinen strategia tukisi jokaiselle elinvoimakeskukselle valmisteltavaa omaa, koko keskusta koskevaa strategista tulossopimusta.

Aluehallinnon uudistuksen aikataulun ja häiriöttömän siirtymän takaamiseksi uudistuksen voimaantuloon mennessä varmistetaan ensisijaisesti toimialasidonnaisten digipalveluiden käytettävyys uusissa viranomaisissa niiden aloittaessa toimintansa ja tätä seuraavassa siirtymävaiheessa noudattaen periaatetta, jossa nykyisiin järjestelmiin ja niitä koskeviin vastuisiin tehdään alkuvaiheessa vain välttämättömät muutokset. Uudistuksessa varmistetaan säädöksillä, että elinvoimakeskukset sekä Lupa- ja valvontavirasto voivat hankkia ja käyttää niitä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen digi- ja maksatuspalveluja, joita KEHA-keskus tällä hetkellä tuottaa muutoksen kohteena oleville virastoille ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksella on mahdollisuus niitä mainittujen virastojen käyttöön tuottaa.

Elinvoimakeskuksia koskevan lakiesityksen lukuun 3 on koottu valtaosa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevista säännöksistä nykyisestä ELY-keskuksia koskevasta laista. Osa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevista säännöksistä on koottu lukuun 4 (Erinäiset säännökset) ja voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiä koskevaan lukuun 5. Säännöksiin esitetään tehtäväksi vain välttämättömät aluehallinnon uudistuksesta aiheutuvat muutokset edellä selostetun siirtymää koskevan linjauksen mukaisesti.

Esityksen mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten yhteiset henkilöstö- ja taloushallinnon sekä sisäisen tarkastuksen tehtäviä ja muut vastaavat palvelu- ja yleishallintotehtävät sekä antaisi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden kannalta tarpeelliset ohjeet elinvoimakeskuksille. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät, henkilöstöhallinnon tehtävät, tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat sekä viestintäpalvelut ja viestintäpalveluhankinnat. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten yhteiset valmiustehtävät, mutta elinvoimakeskuksilla olisi omat valmiuspäälliköt, jotka vastaisivat elinvoimakeskusten omasta valmiustoiminnasta ja sidosryhmäyhteistyön koordinoinnista. Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten yleishallinnon tehtävät, yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät ja niiden hankinnat sekä tietyt tukien ja avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevat tehtävät sekä eräät hallintoasioiden esittelytehtävät (toimintamenojen käyttösuunnitelma sekä tietyt kanteluasiat). Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus esittelisi virkanimitykset ja työsuhteeseen ottamista koskevat päätökset sekä muut kuin virkavapautta koskevat palvelussuhteeseen liittyvät päätökset sille elinvoimakeskukselle, jota päätös koskee. Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voisi sopimuksen perusteella tuottaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tietojärjestelmäpalveluja ja hoitaa palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hankkisi elinvoimakeskusten perustietotekniikkapalvelut keskitetysti pääosin Valtorilta. Osan perustietotekniikkapalveluista (mm. pilviympäristöt) Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hankkisi Valtorin kautta, mutta kehittäisi ja ylläpitäisi niitä itse. Periaate vastaisi nykytilaa KEHA-keskuksen ja ELY-keskusten välillä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi jatkossa myös elinvoimakeskusten tietohallintopalvelut. Tietohallintopalveluina Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus kehittäisi, tuottaisi ja hankkisi sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaisi muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Tietojärjestelmien osalta niiden kehittämisestä ja tuotannosta voisi vastata myös jokin toinen virasto. Käytäntö olisi sama kuin nykyisin.

Vuonna 2024 julkaistun ELY-keskusten virastokokonaisuuden arvioinnin perusteella yhtenä ELY-keskusten kehityskohteena tunnistettiin johtamisjärjestelmään liittyvät asiat. Arvioinnissa todettiin muun muassa, että aluehallintoa uudistettaessa tulee vahvistaa ELY-keskusten sisällä toimialojen välistä synergiaa, resurssien ja rahoituksen parempaa koordinaatiota ja strategista johtamista sekä vahvistaa eri virastojen välistä yhteistyötä sekä niiden johtamisjärjestelmiä ja muita sisäisiä yhteisiä toimintatapoja. Arvioinnin mukaan samassa yhteydessä on syytä arvioida, onko tarkoituksenmukaista, että keskuksen ylijohtajan tehtävää hoidetaan oman toimen ohella siten, että ylijohtaja valitaan vastuualueiden johtajien joukosta. Ylijohtajalla ei ole normaalia päällikköviraston johtamismandaattia yli muiden vastuualueiden. Mallin on todettu luovan ilmeisiä riskejä virastojen johtamiseen yhtenäisenä ja itsenäisenä toimijana. Valtion aluehallintouudistuksen myötä elinvoimakeskuksia johtaisivat päätoimiset ylijohtajat, jotka valtioneuvosto nimittää. Muutoksen arvioidaan vahvistavan elinvoimakeskusten kokonaisjohtamista.

Virastoarvioinnissa todettiin myös, että aluehallinnon tehokkaan toimivuuden ja prosessien sujuvuuden näkökulmasta olisi oleellista, että ELY-keskukset rakentuisivat yhdenmukaiselle rakenteelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskusten toimialueet tulisi määritellä yhdenmukaisesti ja lähtökohtaisesti niiden toiminnot olisivat samoja. Arvioinnin mukaan olisi suositeltavaa, että ELY-keskusten (tai niiden seuraajien) rakennetta yksinkertaistettaisiin ja erillisten virastojen määrää vähennettäisiin. Vaikka yhteistyö ELY-keskusten sisällä on vuosien mittaan parantunut, on toisaalta vuosien myötä tullut yhä vaikeammaksi puhua missään mielessä yhtenäisestä ELY-virastokokonaisuudesta. Aluehallinnon tehokkaan toimivuuden ja prosessien sujuvuuden näkökulmasta olisi oleellista, että ne rakentuisivat yhdenmukaiselle rakenteelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskusten toimialueet tulisi määritellä yhdenmukaisesti ja lähtökohtaisesti niiden toiminnot olisivat samoja. Valtion aluehallintouudistuksen myötä elinvoimakeskuksia olisi vähemmän kuin nykyisiä ELY-keskuksia. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin keskusten nimien ja toimialueiden lisäksi keskusten yhtenäisestä osastorakenteesta. Jokaisessa elinvoimakeskuksessa olisi jatkossa vähintään kolme osastoa. Keskusten lukumäärän vähentämisen arvioidaan vaikuttavan siten, että perustettavat elinvoimakeskukset ovat vahvoja toimijoita. Elinvoimakeskuksilla olisi kuitenkin useita keskitettyjä tehtäviä, mikä tarkoittaa sitä, että elinvoimakeskukset olisivat keskenään erilaisia ja eri kokoisia. Jatkossa keskitettyjen tehtävien määrää pyritään rajoittamaan laissa säädetyin kriteerein ja tarkastelemaan mahdollisuuksia keskitettyjen tehtävien vähentämiseen.

4.1.2.4

Ahvenanmaan valtionvirasto

Esityksessä ehdotetaan, että säädetään laki Ahvenanmaan valtionvirastosta. Laissa säädettäisiin valtionviraston toimipaikasta Ahvenanmaan maakunnassa, valtionviraston ohjauksesta, hallinnon järjestämisestä, tehtävistä ja maaherrasta valtionviraston johtajana. Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi sille nykyisinkin kuuluvia tehtäviä.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia asunto-osakeyhtiölakiin, ryhmärakennuttamislakiin, osakeyhtiölakiin, vaalilakiin, asuntokauppalakiin, yhdistyslakiin, kuluttajansuojalakiin, maksutalletuslakiin, turvallisuustutkintalakiin, lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, lakiin asumisoikeusyhdistyksistä, eurooppayhtiölakiin, eurooppaosuuskuntalakiin, osuuskuntalakiin, tekijänoikeuslakiin, yhteisaluelakiin, lakiin Kilpailu- ja kuluttajavirastosta, mittauslaitelakiin, kilpailulakiin, lastensuojelulakiin, lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta ja alkoholilakiin. Näissä laeissa aluehallintovirastoille säädetyt valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat tehtävät ehdotetaan säädettäviksi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluviksi tehtäviksi.

Lääkitsemislakiin tarvittavat muutokset valmistellaan erikseen vastuuministeriön johdolla aluehallintouudistuksen aikataulussa.

Lounais-Suomen aluehallintovirastolle säädetyt työsuojelun ja lääkehuollon tehtävät Ahvenanmaan maakunnan osalta siirtyvät uuden Lupa- ja valvontaviraston tehtäviksi siten kuin erikseen tullaan säätämään. Esityksessä ehdotetaan, että Digi- ja väestötietovirastosta annetun lain 3 §:ään lisätään säännös Digi- ja väestötietoviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston yhteistyöstä. Muutoksella tuetaan asteista etenemistä kohti entistä digitaalisempaa palveluiden tuottamista kehittämällä tietojärjestelmien sekä sähköiseen asioinnin, asianhallinnan ja arkistoinnin palvelujen toimivuutta yhteistyössä. Kehitystyö ajoittuu useamman vuoden ajalle ja sitä toteutetaan käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa.

4.1.2.5

Muille valtion viranomaisille siirtyvät tehtävät

Uudistuksen yhteydessä aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät siirrettäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia, elintarvikkeita sekä poronhoidon valvontaa koskevat tehtävät Ruokavirastoon sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon.

Metsäpalojen tähystysten hallinnointi- ja ohjaustehtävät siirrettäisiin sisäministeriöön. Metsäpalojen tähystystoiminnan hoitaminen sisäministeriössä tehostaa toimintaa metsäpaloihin varautumisessa ja tähystystoiminnan hoitamisessa sekä vähentää valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Metsäpalot edellyttävät enenevissä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä. Sisäministeriö voi pyytää tarvittaessa pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua Euroopan unionilta, toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Taloudelliset vaikutukset

4.2.1.1

Vaikutukset kotitalouksiin

Hallituksen esityksen mukaisella tehtävien uudelleen organisoinnilla ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin.

4.2.1.2

Vaikutukset julkiseen talouteen

Hallituksen esityksen mukainen tehtävien uudelleen organisointi rajoittuu valtionhallinnon sisälle, eikä sillä ole tunnistettavissa selkeitä taloudellisia vaikutuksia julkisen hallinnon muihin toimijoihin kuten kuntiin ja hyvinvointialueisiin.

Valtionhallinnon sisällä uudistuksella on tunnistettavissa budjettiteknisiä vaikutuksia määrärahasiirtoina valtion talousarvion pääluokkien ja momenttien välillä sekä muutoksen aiheuttamina kertaluonteisina muutoskustannuksina kohdistuen valtiovarainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkiin. Nämä muutoskustannukset katetaan kehyksen puitteissa kyseisten hallinnonalojen määrärahoja muutoksen toteuttamiseen kohdistamalla. Myös Ruokavirastolle, Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ja Liikenne- ja viestintävirastolle arvioidaan aiheutuvan jossain määrin muutoskustannuksia. Lisäksi muutos osaltaan mahdollistaa kyseessä oleviin viranomaisiin ja tehtäviin kohdistuvien valtionhallinnon tuottavuusohjelman ja muiden toimintamenosäästöjen mukaisten säästöjen käytännön toteuttamisen.

Esityksellä uudistettaisiin erityisesti lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien hoitoa kokoamalla nämä tehtävät valtakunnallisesti toimivaan virastoon. Suomeen liittyvä investointikiinnostus kytkeytyy erityisesti puhtaan kohtuuhintaisen sähkön saantiin sekä lupamenettelyn sujuvuuteen. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämä vihreän siirtymän investointien dataikkuna, joka sisältää euromääräiset investointitiedot yritysten vihreiden investointien hankeaihioista vuosilta 2021-2035, arvioi helmikuussa 2024 investointiaihioiden kokonaismääräksi 229 miljardia euroa mainitulla aikavälillä (lähde: https://ek.fi/tutkittua-tietoa/vihreat-investoinnit/, viitattu 14.2.2024). Näistä investoinneista kaikki eivät tule toteutumaan, mutta eri ympäristöllisissä menettelyissä on kymmenien mrd. eurojen investoinnit (ml. YVA-menettelyt). Valtiovarainministeriö on arvioinut taloudellisessa katsauksessaan kesäkuussa 2023, että mikäli vihreän siirtymän investointeja toteutuisi tällä vuosikymmenellä esim. noin 18 mrd. euron edestä, tarkoittaisi se joka tapauksessa 3 mrd. euron lisäystä investointeihin vuosittain eli noin prosentin suhteessa BKT:hen. Investointien käynnistymisellä on merkittäviä vaikutuksia myös verotuloihin ja työllisyyteen.

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten muutos elinvoimakeskuksiksi toteutetaan julkisen talouden näkökulmasta neutraalisti. Eräiden liikennetehtävien jakautuminen nykyisen yhdeksän ELY-keskuksen sijasta kymmeneen elinvoimakeskukseen aiheuttaa nykytilanteeseen verrattuna kustannuksia, joiden voidaan arvioida olevan suuruudeltaan joidenkin henkilötyövuosien laajuisia ja suhteessa virastouudistuksen kokonaisuuteen vähäisiä. Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvät tehtävät siirtyvät henkilöstö- ja muine voimavaroineen ja elinvoimakeskuksiin siirtyvät tehtävät samoin. Toimintojen ja esimerkiksi rahoitusprosessien kehittämisellä voidaan lisätä tehokkuutta ja vastata osaltaan valtion tuottavuusohjelman tavoitteisiin keskipitkällä aikavälillä.

Ahvenanmaan valtionviraston tehtävät eivät lisäänny eivätkä vähene uudistuksessa. Ehdotuksilla ei arvioida olevan suoria taloudellisia vaikutuksia.

4.2.1.3

Määrärahojen siirrot momenttien välillä

Hallituksen esityksen mukaisten tehtävien uudelleenorganisoinnin kohteena olevien viranomaisten yhteenlasketut toimintamenomäärärahat ovat valtion vuoden 2024 talousarviossa yhteensä noin 330 miljoonaa euroa. Tämä on noin 2,1 % valtion vuoden 2023 toiminnan menojen nettokertymästä (15,8 miljardia euroa). Toiminnan tuottoja kyseessä oleville momenteille nettoutetaan talousarvion mukaan vuonna 2024 noin 52,2 miljoonaa euroa. Kululajeista selkeästi suurin on henkilöstökulut, joka muodostaa noin 68 prosenttia kyseessä olevien viranomaisten yhteenlasketuista vuosittaisista bruttokuluista. Alla olevassa taulukossa on esitetty kyseessä olevien viranomaisten toimintamenomäärärahat talousarvion 2024 ja julkisen talouden suunnitelman 2025–2028 mukaisina. Määrärahat eivät sisällä hallitusohjelman mukaisen tuottavuusohjelman eivätkä muita hallituksen linjaamia säästöpäätöksiä sillä näiden kohdennus tapahtuu talousarviossa 2025 ja julkisen talouden suunnitelmassa 2026-2029.

Taulukko 8. Nykyisten virastojen toimintamenomomenttien määrärahat 2024-2028

Uudistuksessa Lupa- ja valvontaviraston toimintamenot kootaan kahdelle toimintamenomomentille. Pääosa toiminnan rahoituksesta kootaan valtiovarainministeriön pääluokkaan vuosien 2026–2029 kehyksen yhteydessä perustettavaksi ehdotettavalle Lupa- ja valvontaviraston toimintamenomomentille. Tälle momentille siirretään valtion vuoden 2024 talousarvion mukaisen rakenteen perusteella tarkasteltuna aluehallintoviraston toimintamenomomentin 28.40.01 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat pois luettuna sisäministeriön, Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Ruokaviraston sekä Ahvenanmaan valtionviraston toimintamenomomenteille siirrettävät määrärahat. Lisäksi momentille siirretään ELY-keskusten toimintamenomomentilta 32.01.02 (siirtomääräraha 2 v) ELY-keskuksista ja KEHA-keskuksesta uuteen virastoon siirrettäviä tehtäviä vastaavat toimintamenomäärärahat sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran toimintamenomomentin 33.02.05 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat. Edellä kuvattujen siirtojen yhteisvaikutuksena Lupa- ja valvontaviraston momentille siirtyy arviolta noin 120 miljoonaa euroa määrärahaa. Lopullinen määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa.

Valtiovarainministeriön pääluokan momentin ohella Lupa- ja valvontaviraston toimintaa tullaan rahoittamaan myös sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentilta. Momentilta rahoitetaan viraston työsuojelun toimialan henkilöstömenot, matkamenot sekä eräät muut verrattain vähäiset menot. Ratkaisu kahdesta toimintamenomomentista toimii jatkumona aiemmin vuonna 2010 aluehallinnon uudistuksen yhteydessä linjatulle ratkaisulle varmistaen viraston rahoitus- ja ohjausmallin yhteensopivuuden Suomen ratifioiman ILO:n yleissopimuksen ja Euroopan komission työsuojeluvalvonnalle asettamien vaatimusten kanssa. Momentti vastaa suoraan valtion vuoden 2024 talousarvion sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan Työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenomomenttia 33.02.07 (siirtomääräraha 2 v), jonka nettomääräraha on vuoden 2024 talousarvion tasossa 29,6 miljoonaa euroa. Lopullinen määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa.

Elinvoimakeskuksien toimintamenot kootaan yhdelle toimintamenomomentille työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan. Momentille periytyvät valtion vuoden 2024 talousarvion mukaisen rakenteen perusteella tarkasteltuna elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten toimintamenomomentin 32.01.02 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat pois luettuna Lupa- ja valvontavirastoon siirrettäviä tehtäviä sekä Liikenne- ja viestintävirastoon siirrettäviä tehtäviä vastaavat määrärahat. Elinvoimakeskuksien momentille siirtyy niiden ensimmäistä toimintavuotta 2026 varten arviolta 190 miljoonaa euroa määrärahaa. Lopullinen määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ympäristöterveydenhuollon tehtävät (noin 60 henkilötyövuotta) siirretään aluehallintovirastoista Ruokavirastoon. Tehtävien hoitamista varten järjestetään tarkoituksenmukainen toimipisteverkko käyttäen hyväksi mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia toimipisteverkostoja. Valtion talousarvion näkökulmasta tehtävien siirto tarkoittaisi määrärahasiirtoja aluehallintovirastojen toimintamenoista (mom. 28.40.01) Ruokaviraston toimintamenoihin (mom. 30.20.01). Määrärahan siirto koskisi muun muassa aluehallintovirastoista siirtyvän henkilöstön palkka- ja matkamenoja, osuutta muista yleiskustannuksista sekä hallinto- ja tukipalveluista. Valmistelun edetessä tulee lisäksi selvitettäväksi käytössä olevien tietojärjestelmien hallintaan ja siirron jälkeiseen käytettävyyteen liittyvät erilliskysymykset, joiden ratkaisusta voi aiheutua määrärahatarpeita. Aluehallintovirastojen nyt ylläpitämät, alueellisesti hajautetut eläintautivalmiusvarastot siirtyisivät Ruokaviraston omistukseen sellaisenaan, sijoitettuna sinne, mihin läänineläinlääkäritkin sijoitetaan.

Aluehallintovirastoissa ja Ruokavirastossa hoidetaan vähäisessä määrin päällekkäisiä ympäristöterveydenhuollon tehtäviä, jotka poistuisivat siirron myötä. Päällekkäisyyttä on ollut elintarvikevalvonnan ohjauksessa sekä eläinlääkintähuoltoa ja eläinlääkärin ammatinharjoittamista koskevien kanteluiden käsittelyssä. Vuonna 2022 Ruokavirastossa ratkaistiin 64 kantelua ja vastaavasti vastaanotettiin 57 uutta kantelua eläinlääkäreistä.

Kuntatalouteen siirrolla ei olisi vaikutuksia, mutta eräiden valtion tehtävien hoidosta kunnille maksettavat korvaukset (mom. 30.20.20) siirtyisivät maksettavaksi Ruokavirastoon. Korvaukset voitaisiin hoitaa keskitetysti, jolla voidaan saada synergiaetua niiden hallinnointiin sekä yhtenäistää korvauslinjauksia.

Kalataloustehtävien siirtäminen elinvoimakeskuksiin kokonaisuudessaan mahdollistaa nykyisten kalataloustehtävien hoitamisen olemassa olevilla henkilöstöresursseilla ja tarvittavan osaamisen säilyttämisen tehtävien hoidossa. Tehtävien hoitaminen edellyttää jatkossakin kalataloustehtävien keskittämistä.

Tehtäväsiirto aluehallintovirastoista Kilpailu- ja kuluttajavirastoon edellyttää arvion mukaan noin 10 henkilötyövuoden siirtoa aluehallintovirastoista kilpailu- ja kuluttajavirastoon sekä tätä vastaavaa määrärahasiirtoa aluehallintovirastojen toimintamenoista Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintamenoihin.

Metsäpalojen tähystystoiminnan siirto aluehallintovirastoista sisäministeriölle edellyttää arvion mukaan kahden henkilötyövuoden siirtoa aluehallintovirastoista sisäministeriöön sekä tätä vastaavaa määrärahasiirtoa aluehallintovirastojen toimintamenoista sisäministeriön toimintamenoihin.

Tehtäväsiirto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista Liikenne- ja viestintävirastoon edellyttää arvion mukaan noin 26 henkilötyövuoden siirtoa elinvoima-, liikenne- ja ympäristökeskuksista Liikenne- ja viestintävirastoon sekä tätä vastaavaa määrärahasiirtoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenoista Liikenne- ja viestinviraston toimintamenoihin.

4.2.1.4

Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten toimeenpanon kustannukset vuosina 2024-2026

Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanoa valmistelemaan on maaliskuussa 2024 asetettu toimeenpanohanke. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on budjetoitu vuosina 2024–2026 yhteensä 7,7, miljoonaa euroa. Kustannukset muodostuvat toimeenpanon johtamisesta ja koordinoinnista, ICT:n ja digitaalisten työvälineiden ja palveluiden muutoksista sekä ratkaisuista, hallinnollisista ratkaisuista ja järjestelmistä, henkilöstön muutoksen tuesta, johdon rekrytoinnista sekä uuden viraston viestintäprojektista. Toimeenpanon kustannukset rahoitetaan valtiovarainministeriön pääluokkaan varatuista määrärahoista. Kustannuksista merkittävimpiä ovat toimialasidonnaisten ja toimialariippumattomien tietojärjestelmien muutostarpeista aiheutuvat kustannukset sekä hallinnollisten järjestelmien ja viestintäratkaisujen muutostarpeista aiheutuvat kustannukset.

Lupa- ja valvontaviraston käyttämät toimialariippumattomat ICT-palvelut tuotetaan Valtorin toimesta. Toimialariippumattomiin palveluihin liittyen käytössä on Valtorin tuotteistamia uusia yhteisiä palveluita, sekä virastokohtaisia palveluita mm. asianhallinnassa, dokumentinhallinnassa ja raportoinnissa. Näiden yhdenmukaistaminen aiheuttaa lisäkustannuksia, joiden määrän arvioidaan kuitenkin olevan pieni verrattuna toimialasidonnaisiin ICT- ja digipalveluihin. Suurimmat muutoskustannukset on arvioitu syntyvän asianhallintajärjestelmän muutostarpeista ja käyttäjähallintaan liittyvistä muutoskustannuksista. Näitä muutoksia on valmisteltava jo ennen uudistuksen voimaantuloa ja uuden viraston toiminnan aloittamista ja siten kustannuksiakin syntyy jo ennen vuotta 2026. Toimialasidonnaisten palveluiden osalta käytössä on lukuisia sähköisiä rekisterejä, järjestelmiä ja palveluja sekä sähköisen asioinnin ja käsittelyn sekä niihin liittyvien tukipalveluiden tuottamisen ratkaisuja. Esimerkiksi ympäristötehtävissä KEHA-keskuksen lisäksi toimialasidonnaisia järjestelmiä ja palveluja tuottavat Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi näiden olemassa olevien ratkaisujen käyttöä on tarkoitus jatkaa uudessa virastossa sen ensimmäisinä toimintavuosina ja järjestelmien uusintaa, sulauttamista ja muuta kehittämistä toteuttaa voimaantulosta alkavan siirtymäajan puitteissa kustannustehokkaasti eri järjestelmien elinkaaret huomioiden. Tämä toimeenpanohankkeessa sovellettava periaate ns. sellaisenaan siirrosta aiheuttaa kuitenkin myös kustannuksia. Yhteensä uudistuksen edellyttämän Lupa- ja valvontaviraston ICT- ja digipalvelukokonaisuuden toteuttamisen kustannuksiksi on arvioitu noin 4,3 miljoonaa euroa.

Lupa- ja valvontaviraston perustaminen edellyttää talous- ja henkilöstöhallinnon KIEKU-järjestelmän osalta uuden KIEKU-järjestelmän käyttöönottoprojektin toteuttamista. Virastojen KIEKU-käyttöönottoprojektit kestävät noin vuoden ja Palkeet laskuttaa käyttöönottoprojektin kustannukset. Yksistään tämän työn kustannusarvio on 482 000 euroa. Vastaavasti uuden viraston laskujen ja asiakirjojen kierrätys ja arkistointijärjestelmä Rondo ja matkahallintajärjestelmä M2 on perustettava. Lisäksi uudelle virastolle tulee luoda intra- ja internet-sivustoratkaisut. Näiden hallinnollisiin järjestelmiin ja ratkaisuihin sekä viestinnän ratkaisuihin liittyvien eri toimien kustannuksiksi on arvioitu noin 1,4 miljoonaa euroa.

Elinvoimakeskusten toimeenpanoa on valmisteltu osana elinvoimakeskus-asiantuntijasihteeristöä vuoden 2024 alusta lukien ja toimeenpanoa valmistelemaan on lokakuussa 2024 asetettu valtakunnallinen toimeenpanohanke. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on budjetoitu vuosina 2024-2026 yhteensä 3,5 miljoonaa euroa. Elinvoimakeskusaluekohtaisesta valmistelusta vastaavat ELY-keskukset. Kustannukset muodostuvat toimeenpanon johtamisesta ja koordinoinnista, elinvoimakeskusten yhteisen asiakaspalvelumallin rakentamisesta, tietohallinnon ja digityöympäristön välttämättömistä muutoksista, tietojärjestelmämuutoksista ja tiedonhallintaan liittyvistä muutoksista, taloushallinnon järjestelmämuutoksista, muutosviestinnästä sekä henkilöstön muutosvalmennuksesta. Merkittävimmät kustannukset muodostuvat tietojärjestelmien, digityöympäristön ja järjestelmätoimittajien muutoskustannuksista, joiden arvioidaan olevan noin 1,4 miljoonaa euroa.

Toimeenpanohankkeiden kustannukset tarkentuvat toimeenpanon edetessä ja lopulliset vaikutukset tarkentuvat valtion talousarvion valmistelun yhteydessä.

4.2.1.5

Valtionhallinnon hallitusohjelman tuottavuusohjelman toteuttaminen ja muu linjattu toimintamenojen sopeutustarve

Hallitusohjelmassa on linjattu valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta, jolla tuetaan hallituksen julkisen talouden kestävyystavoitetta. Tuottavuusohjelman toimintamenoja vähentävä vaikutus on vuoden 2027 tasossa 243 miljoonaa euroa jääden pysyvästi kehyksiin. Valtion aluehallinnon uudistuksen ja tuottavuusohjelman suhteesta hallitusohjelmassa on linjattu, että uudistamisessa huomioidaan valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja toimintamenojen sopeutustarve.

Tuottavuusohjelman mukaiset euromääräiset säästöt on kohdistettu uudistuksen kohteena olevien aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä KEHA-keskuksen ja Valviran toimintamenomomenteille julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2025-2028.

Alla olevassa taulukossa on kuvattu tuottavuusohjelman mukaiset säästöt nykyisten virastojen mukaisella toimintamenomomenttirakenteella.

Taulukko 9. Tuottavuusohjelman (JTS2025-2028) mukaiset säästöt nykyisten virastojen mukaisella toimintamenomomenttirakenteella

Uudistuksen myötä yllä olevassa taulukossa esitetyt säästöt ja myöhemmin tarkentuvat muut virastokohtaiset lisäsopeutussäästöt periytyvät siirtyvien tehtävien mukaisten määrärahojen suhteessa uudistuksessa perustettavien uusien virastojen toimintamenomomenteille. Momenttikohtaiset vaikutukset tarkentuvat ja päätetään valtion talousarvion 2026 ja julkisen talouden suunnitelman 2026-2029 valmistelun yhteydessä.

Virastoille, joita uudistus koskee, ei ole tuottavuusohjelman ja valtionhallinnolle yleisesti asetettujen toimintamenosäästöjen lisäksi asetettu suoraan uudistukseen kytkeytyen erillisiä toimintamenojen säästötavoitteita. Tämä on perusteltua, sillä lyhyellä muutaman vuoden aikavälillä uudistuksen toteuttaminen väistämättä nostaa kustannustasoa muutoksen edellyttämän lisätyön ja välttämättömien toimenpiteiden myötä. Pidemmällä aikavälillä vaikutus on kuitenkin arvioitavissa kustannusten näkökulmasta positiiviseksi, sillä uudistus luo nykyistä paremmat rakenteelliset edellytykset parantaa valtionhallinnon toiminnan tuottavuutta, kun nykyisin useassa eri viranomaisessa hoidetuissa tehtävissä poistetaan hallinnollisia päällekkäisyyksiä ja yhtenäistetään toimintatapoja. Uuden rakenteen mahdollistamilla valvonnan ja asiakasohjauksen yhteisillä toimintamalleilla ja muilla toiminnallisilla uudistuksilla on mahdollista saavuttaa säästöjä.

Uudistus mahdollistaa esimerkiksi hallintopalvelujen tarjoamisen yhdessä kokonaisuudessa laajemmalle kokonaisuudelle. Monelta osin prosesseina yleisluontoiset skaalautuvat talous-, henkilöstö- ja toimitilahallinto sekä asianhallintatoiminnot ja muut yhteiset tai rinnakkaiset toiminnot on mahdollista toteuttaa tuottavammin kuin nykyisin. Digitalisaation edistämiseksi on mahdollista luoda paitsi toimialakohtaisia niin myös toimialojen yhteisiä järjestelmä- ja tiedonhallintaratkaisuja, mikä parantaa yhteentoimivuutta ja on kustannustehokkaampaa. Valtakunnallisten tietovarantojen tietojen voidaan arvioida olevan jatkossa nykyistä vertailukelpoisempia ja paremmin analysoitavissa, mikä mahdollistaa paremman tilannekuvan toiminnan suunnittelun pohjaksi. Suurempi virastokokonaisuus mahdollistaa myös isommat ja vaikuttavammat investoinnit sähköisiin järjestelmiin sekä tekoälyn ja robotiikan hyödyntämiseen.

Nämä toiminnalliset kehittämistoimet vaikuttavat pidemmällä aikavälillä kustannuksia alentavasti, vaikka toimeenpanoa välittömästi seuraavina vuosina 2026-2028 kustannukset todennäköisesti kertaluonteisista muutoskustannuksista johtuen hetkellisesti kasvavat.

Kaikki edellä mainitut kustannusvaikutukset ovat arvioita ja lopulliset vaikutukset tarkentuvat valtion talousarvion valmistelun yhteydessä.

4.2.2

Vaikutukset kansantalouteen

Hallituksen esityksen mukaisen tehtävien uudelleenorganisoinnin vaikutukset kansantalouteen ovat välillisiä, mutta parhaimmillaan varsin merkittäviä. Vaikutuskanavana toimivat erityisesti yritystoiminnan käynnistämisen ja investointien toteuttamisen sujuvoituminen ja nopeutuminen sekä lupa- ja valvontatoiminnan yhtenäistymisen myötä vahvistuva luottamus julkisen hallinnon osaltaan luomien yritystoiminnan edellytysten tasapuolisuuteen ja vakauteen. Erityisesti investointiluvituksen sujuvuus ja ennakoitavuus voi toimia myös Suomen keskeisenä kilpailuetuna kansainvälisten yritysten suurista investoinneista kilpailtaessa.

Yritystoiminnan ja investointien näkökulmasta erityisen merkittävä asia on niin sanottu vihreä siirtymä ja sen edellyttämät investoinnit sekä Lupa- ja valvontaviraston rooli näiden investointien lupa- ja valvontaviranomaisena. Virasto muun muassa toimii ympäristö- ja vesiluvat myöntävänä valtion viranomaisena, vastaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä sekä vastaa edellä mainittujen lupien mukaisten lupaehtojen toteutumisen valvonnasta. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämä vihreän siirtymän investointien dataikkuna, joka sisältää euromääräiset investointitiedot yritysten vihreiden investointien hankeaihioista vuosilta 2021-2035, arvioi helmikuussa 2024 investointiaihioiden kokonaismääräksi 229 miljardia euroa mainitulla aikavälillä (lähde: https://ek.fi/tutkittua-tietoa/vihreat-investoinnit/, viitattu 14.2.2024). Vaikka kyse on aihioista ja siten toteutumiseltaan epävarmoista suunnitelmista, joista oletettavasti suurikin osa jää toteutumatta eri syistä, on kokonaissumma niin suuri, että jo pienikin vaikutus kyseisten investointien lupakäsittelyn sujuvoitumiseen voi näkyä kansantalouden tasolla positiivisena muutoksena.

Toinen kansantalouden tasolla merkittävä toimiala, jonka luvituksesta Lupa- ja valvontavirasto vastaa, on yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajien, eli yritysten, järjestöjen ja säätiöiden, osuus koko sote-palvelualasta on noin 22 prosenttia (lähde: https://stm.fi/yksityiset-sotepalvelut, viitattu 14.2.2024). Ne toimivat sekä julkisesti että yksityisesti rahoitetuilla markkinoilla ja täydentävät julkisia palveluja. Yksityiset palveluntuottajat voivat myydä palvelujaan joko hyvinvointialueille, kunnille tai suoraan asiakkaille. Sujuvalla luvituksella on olennainen merkitys koko palvelujärjestelmän toiminnan sekä myös volyymiltaan merkittävän liiketoimintasektorin elinvoimaisuuden kannalta.

Ehdotuksella muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset elinvoimakeskuksiksi ei arvioida olevan suoria kansantaloudellisia vaikutuksia.

4.2.3

Vaikutukset yrityksiin

Lupa- ja valvontavirastoon kootaan laajasti paitsi kuntiin ja hyvinvointialueisiin niin myös yrityksiin kohdistuvia valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Virastolla on valtakunnallinen toimivalta, joten se pystyy organisoimaan prosessinsa valtakunnallisesti, soveltamaan toiminnassaan yhtenäisiä ratkaisukäytäntöjä sekä kohdistamaan resursseja ja hyödyntämään erityisasiantuntemusta joustavasti. Lupakäytännöistä arvioidaan tulevan yhdenmukaisempia ja yrityksille tärkeä ennustettavuus paranee. Nämä kaikki ovat positiivisia kehityskulkuja yrityksiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten näkökulmasta.

Muutos nykytilaan tulee olemaan merkittävä, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimialalla on tällä hetkellä vastaavissa tehtävissä seitsemän itsenäisen toimivallan virastoa, ympäristötoimialalla 17 ja työsuojelun toimialalla viisi. Virastorakenteen tiivistymisen ja toimintojen kokoamisen myötä viranomaisten välisen koordinaation tarve vähenee oleellisesti ja prosessien kehittäminen helpottuu. Yritykset löytävät lupapalvelut nykyistä helpommin ja yhden toimivaltaisen viranomaisen tuottamana, kun uudistuksessa hallitusohjelman mukaisesti edetään investointien edistämiseksi kohti yhden luukun mallia, jossa asiointi ja lupien haku tapahtuvat keskitetysti ja digitaalisesti yhden, toimivan ja käyttäjälähtöisen lupaprosessin kautta. Yhdellä viranomaisella on vastuullaan lupaprosessin eteneminen ja koordinointi tarvittavine selvityksineen.

Käytännön kehitystyö uusissa rakenteissa tulee vaatimaan aikaa, mutta näkyy pidemmällä aikavälillä yrityksille hallinnollisen taakan kevenemisenä, sillä oikean viranomaisen löytäminen helpottuu ja viranomaisen sisäisten prosessien nopeutuminen lyhentää suoraan esimerkiksi elinkeinotoimintaan tarvittavien lupien käsittelyaikoja. Vaikutus kohdistuu erityisesti ympäristöllisiä lupia ja sosiaali- ja terveystoimialan lupia toimintaansa tarvitseviin yrityksiin, sillä Lupa- ja valvontavirasto on olennainen viranomainen näillä toimialoilla. Lupa- ja valvontakäytäntöjen valtakunnallisen yhdenmukaistamisen voidaan arvioida vähentävän myös muutoksenhaun tarvetta. Viranomaisten välisten transaktiokustannusten pieneneminen sekä prosessien muu yksinkertaistuminen ja nopeutuminen pienentävät myös toimintaan kohdistuvia kokonaiskustannuksia, mikä näkyy yrityksille pidemmällä aikavälillä maksullisten lupasuoritteiden hintojen reaalisena alenemisena.

Lupa- ja valvontavirastoon koottavia tehtäviä tällä hetkellä hoitavat viranomaiset ovat tehneet tehtävissä jo tähän asti hyvin tiivistä yhteistyötä niin varsinaisessa tuotannollisessa toiminnassa kuin eri kehittämishankkeissa sekä yhteisten linjausten valmistelussa. Koska kehitystyötä on siten jo tehty ja sitä jatketaan uudessa rakenteessa, voidaan arvioida, että myös lyhyemmällä, muutaman vuoden aikavälillä nähdään yrityksiin kohdistuvissa taloudellisissa vaikutuksissa hyvää kehitystä, vaikkakin positiivisten vaikutusten voidaan olettaa näkyvän erityisesti pidemmällä, kymmenen vuoden aikavälillä.

Esityksen mukaan elinvoimakeskusten toiminta-ajatuksena olisi edistää alueiden elinvoimaa. Tässä tarkoituksessa keskukset edistäisivät muun muassa alueiden ja niiden elinkeinotoiminnan kestävää kasvua ja puhdasta siirtymää, uudistumista ja kilpailukykyä. Keskukset edistäisivät lisäksi yrittäjyyttä ja elinkeinotoimintaa toimialueellaan. Keskukset olisivat monialaisia valtion aluehallinnon viranomaisia, jotka hoitaisivat erikseen säädettyjä kehittämis-, rahoitus- ja toimeenpanotehtäviä.

Asiakaslähtöisesti, digitalisaatiota hyödyntäen ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa toimivalla aluehallinnolla on keskeinen merkitys yritysten toimintaedellytysten parantamisen ja kehittämisen kannalta. Esityksen mukaan elinvoimakeskusten tehtävänalaan kuuluisi suoraan yritystoimintaa edistävien tehtävien lisäksi keskeisiä yritysten toimintaympäristöön vaikuttavia asioita mm. liikenteen ja ympäristön toimialoilla.

Edellä mainittujen monialaisten tehtävien hoitaminen yhdessä virastoissa edistäisi synergiahyötyä, jonka arvioidaan luovan keskuksille mahdollisuuden muodostaa selkeä kuva alueidensa tilanteesta ja alueiden yritysten toimintaedellytyksiä koskevista tarpeista. Tämän voidaan puolestaan arvioida edistävän keskusten mahdollisuuksia edistää toiminta-ajatuksensa mukaisesti alueidensa elinvoimaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan vastuulla olevien EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmanvälittävän toimielimen rahoitus- ja maksatustehtävien sekä kansallisen yritysrahoituksen tehtävien keskittäminen neljään ELY-keskukseen vuonna 2014 on ulkopuolisen arvioinnin mukaan hallintoon käytettyjen resurssien tehostamisen lisäksi mahdollistanut hallinnon tasalaatuisuutta asiakkaille, erikoistumista, syvempää asiantuntemusta ja hyvän yhteistyöverkoston muodostumista asiantuntijoiden välillä.

Virastojen määrän väheneminen nykyisestä 15 yhteensä 10 elinvoimakeskukseen ei käytännössä aiheuta juurikaan muutosta elinvoimakeskusten yrityksille tarjoamiin työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan palveluihin. Yritysten aktivointi- ja neuvontatoimia tehdään jatkossakin kaikilla alueilla. Myös yritysrahoitusta käsitteleviä asiantuntijoita sijaitsisi edelleen eri alueilla.

Uudistuksen voidaan arvioida vaikuttavan myönteisesti yritysten toimintaan. Esimerkiksi nykytilassa yritys, jonka tarkoituksena on harjoittaa luvanvaraista elinkeinoa kahden eri aluehallintoviraston toimialueella, on saattanut joutua asioimaan kahdessa eri viranomaisessa esimerkiksi alkoholin anniskelu- ja vähittäismyyntitoiminnan osalta. Uudistuksen jälkeen yritys saa palvelun yhdeltä viranomaiselta. Valtakunnallisessa virastossa henkilöresurssien kohdentaminen tarpeen edellyttämällä tavalla tehtäviin on vaivattomampaa kuin aiemmin, minkä lisäksi valtakunnallisten asioiden käsittelyprossien voidaan arvioida jouduttavan asioiden käsittelyä. Myös ratkaisukäytännön yhdenmukaistaminen lisää hallinnon asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Koska uudistuksessa ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia virastojen tehtäviä koskevaan aineellisoikeudelliseen lainsäädäntöön, jolloin voidaan perustellusti arvioida, ettei sääntelytaakkaan tule muutoksia.

Jatkossa yksi viranomainen, Lupa- ja valvontavirasto, olisi vastuussa ympäristötoimialan asioiden, kuten ympäristölupien, käsittelystä ja valvonnasta verrattuna nykytilaan, jossa toimivalta on jakautunut neljälle aluehallintovirastolle ja 13:sta ELY-keskukselle. Viraston eri osa-alueiden asiantuntijuus olisi hyödynnettävissä koko valtakunnan alueella niin lupa- kuin valvonta-asioissa. Ympäristövalvonnan osalta muutos tarkoittaa siirtymistä alueellisista valvontaohjelmista valtakunnalliseen valvontaohjelmaan ja mahdollistaa riskiperusteisen valvonnan kehittämisen edelleen. Nykyinen aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten välinen lausuntomenettely poistuisi monelta osin, mikä lisää päätöksenteon joutuisuutta ja sujuvuutta. Päätösten perusteena olevien olennaisten seikkojen dokumentointia kirjallisesti edellytettäisiin jatkossakin, mikä on tärkeää myös hakijan oikeusturvan takaamiseksi. Yritysten näkökulmasta virastouudistus vahvistaisi yhdenmukaisuutta ja valtakunnallista yhdenvertaisuutta sekä yhtenäistäisi lupapäätösten sisältöä ja lupien valvontaa koko maassa. Virastouudistus, sen toimeenpanohanke, ympäristöllisten asioiden yhden luukun asiointimahdollisuutta koskeva hanke ja sähköisen lupajärjestelmän kehittäminen yhdessä yhdenmukaistavat ja sujuvoittavat lupakäsittelyä sekä parantavat lupapäätösten laatua, millä on suotuisia vaikutuksia yrityksille.

TEM:n hallinnonalan yrityspalvelujen sisältö ei ole perusteiltaan muuttumassa tehtävien siirtyessä elinvoimakeskusten vastuulle vuoden 2026 alusta lukien. Edelleen jatketaan yritysrahoituspalveluja keskitettynä toimintona ja kussakin elinvoimakeskuksessa neuvontaa, palveluohjausta ja verkostotyötä nykyiseen tapaan. Yritykselle voidaan myöntää yrityksen kehittämisavustusta Uudistuva ja osaava Suomi 2021-2027 ohjelman painopisteiden (TKI, digitalisaatio, kasvu, kilpailukyky ja kansainvälistyminen sekä puhdas siirtymä) mukaisesti. Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää em. sisältöihin edistämään mm. oppi- ja tutkimuslaitosten ja yritysten verkostoitumista. Lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomessa voidaan myöntää alueellista kuljetustukea. HE:ssä elinvoimakeskuksista tuodaan aiempaa vahvemmin säädöspohjalle elinvoimakeskuksien tehtävät liittyen alueen yrittäjyyden ja elinkeinojen edistämiseen sekä neuvontaan, palveluohjaukseen ja verkostotyöhön. Säännöskohtaisissa perusteluissa viitataan Team Finland -toimintaan, TKI-toiminnan edistämiseen sekä alueellisten investointien edistämiseen ja rakennemuutostilanteisiin

Rahoituspalveluihin liittyvä uudistaminen on oma prosessinsa käynnistyen arvioinnilla vuonna 2026 ja tähdäten uudistettuun lainsäädäntöön v. 2028, jolloin keskeisen rahoituslähteen EU:n seuraava ohjelmakausi käynnistyy. Nykyisen ohjelmakauden aikana rahoitustuotteiden osalta tehdään erilaista pilotointia ja toimivuustarkastelua mm. kehittämisavustuksen käytössä kokeillaan erityisesti kertakorvausmallin soveltamista kohdennetuilla sisällöillä ja pilotoidaan ESR+-hankerahoituksen toimivuutta yritysten liiketoimintaosaamisen lisäämisessä.

Sekä rahoitukseen että neuvontaan, palveluohjaukseen ja verkostotyöhön liittyen tarkastellaan hallitusohjelman ja TEM:n strategioiden ja ohjelmien toimeenpanoa yhteistyössä erityisesti TEM:n hallinnonalan yrityspalvelutoimijoiden kanssa. Em. strategiatyötä jalkautetaan ELY-keskuksissa ja elinvoimakeskuksissa sekä tulostavoitteiden että informaatio-ohjauksen avulla. Erityisesti em. liittyvän verkostotoiminnan osalta kunkin ELY-keskuksen E-vastuualueen ja tulevien elinvoimakeskusten TEM:n hallinnonalan toimista vastaavien yksiköiden johtava rooli alueen yrityspalveluverkostossa on keskeinen.

Tavoitteena on, että jatkossakin TEM:n ja MMM:n hallinnonalojen yrityspalvelut toimivat elinvoimakeskuksissa joustavasti ja asiakaslähtöisesti yritysasiakastarpeiden ja käytettävissä olevien tuki-instrumenttien pohjalta yhteen sovittaen. Elinvoimakeskus luo yhteistyömenettelyt alueensa kuntien kanssa yrityspalveluissa niin, että sekä kuntien vastuulla olevan osaavan työvoiman tarjonnan ja yritysten tarpeiden kohtaanto toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ja että eri toimijoiden tarjoamat palvelut muodostavat kullakin alueella tehokkaan palvelukokonaisuuden ml. alueellisen Team Finland –koordinaation osana uudistettavaa Team Finland -toimintaa.

Maaseudun yritykset

Maaseudun yrityksin kohdistuvia EU:n maaseuturahaston tukijärjestelmiä on tähän asti hoidettu kaikissa ELY-keskuksissa. Jatkossa elinvoimakeskuksia olisi nykyisiä ELY-keskuksia vähemmän. ELY-keskusten vahvuutena oleva maaseutualueiden yritysten toimialojen, rakenteen ja paikallisten olosuhteiden tuntemus saattaisi heiketä alueellisen läsnäolon supistumisen myötä. Uudessa tilanteessa yhteistyö ja verkostoituminen elinvoimakeskusten ja niiden alueiden toimijoiden kanssa korostuu, jotta yritysten rahoitus- ja muihin palvelutarpeisiin voidaan vastata riittävällä tavalla. Myös rahoittajien yhteistyön toimivuudesta tulee huolehtia, jotta erilaiset rahoitusmuodot saadaan yhteensovitettua aluetasolla tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon eri rahoittajaviranomaisten toimintojen sijoittumisen erilaiset ratkaisut elinvoimakeskuksiin. Mitä järkevämmin organisointi hoidetaan, sitä laadukkaampaa, tasapuolisempaa, ja tehokkaampaa myös ajallisesti valvonta on. Pidemmän päälle se takaa tukien maksun maatiloille suunnitellusti. Tietyissä maaseudun kehittämisen tehtävissä voi olla vaarana paikallistuntemuksen väheneminen, millä voi olla merkitystä maatilojen, muiden yritysten ja alueiden mahdollisuuksiin saada tukea.

Tukihallintoon liittyvien tehtävien viranomaisorganisoinnin muutoksen ei odoteta vaikuttavan osallisena oleviin maatiloihin. Asiointimatkat voivat pidentyä, mutta valtaosa tukihallinnon hakemusprosesseista on jo sähköisessä muodossa. Ruokavirastoon keskitettävien tehtävien osalta vaikutukset maatiloihin arvioidaan myös vähäisiksi.

Oletettavaa on myös, että ammattitaitoinen henkilöstö siirtyy valtaosin uuteen organisaatioon. Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvien tehtävien siirron ei myöskään odoteta vaikuttavan maatiloihin. Läänineläinlääkäreiden toimipisteet jäävät lähtökohtaisesti nykyisille paikkakunnille.

4.2.4

Ympäristövaikutukset

Uudistuksella arvioidaan olevan vähäisiä välillisiä ympäristövaikutuksia. Ympäristölainsäädännön tehtävien hoidon järjestäminen esitetyllä tavalla loisi selkeän toimivallanjaon perustettavien uusien viranomaisten välillä. Uudistuksen yhteydessä myös toimintatapoja uudistettaisiin, mikä mahdollistaisi ympäristölainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon. Lupa- ja valvontavirasto olisi vastuussa ympäristötoimialan lupa- ja valvonta-asioiden, kuten ympäristölupien, käsittelystä ja viraston eri osa-alueiden asiantuntijuus olisi hyödynnettävissä koko valtakunnan alueella. Riskiperusteisen ympäristövalvonnan muutos alueellisesta valtakunnalliseen yhdenmukaistaa valvontaa tasoittaen alueellisia eroja ja mahdollistaa riskiperusteisen valvonnan kehittämisen edelleen. Jatkossa yleisen edun valvontaa koskien tulisi tietyissä tilanteissa olemaan viraston sisäinen kuulemismenettely ja rajattu muutoksenhakuoikeus, mikä viime kädessä takaisi yleisen ympäristöedun huomioon ottamisen päätöksenteossa jatkossakin. Uudistuksella edistetään lupapäätösten ja lupien valvonnan tasalaatuisuutta koko maassa sekä mahdollistetaan prosessien ja osaamisen kehittäminen edelleen virastossa ja elinvoimakeskuksissa.

Yleisen edun valvontayksikön rajatun muutoksenhakuoikeuden näkökulmasta on huomattava, että aluehallintovirastot antoivat v. 2019-2022 yhteensä 4199 ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaista päätöstä ja samana aikana ELY-keskukset hakivat muutosta vain noin reilussa 1 %:ssa tapauksista. Muutoksenhakutarpeen voidaan kuitenkin arvioida vähentyvän uudistuksen myötä vaikkei se poista yleisen edun valvontayksikön muutoksenhakuoikeuden tarpeellisuutta, joka esityksessä rajataan painavan yleisen edun turvaamiseen, lain soveltamisalaan liittyvien merkittävien oikeuskysymysten ratkaisemiseen ja lain soveltamiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseen.

Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten melko vakiintuneiden tehtävien yhdistyessä samaan virastoon on oletettavaa, että alkuvaiheessa tähän saattaa liittyä joitakin haasteita ja epävarmuuksia, joita kuitenkin pyritään jo uudistuksen toimeenpanovaiheessa ratkaisemaan mm. henkilöstöä ja asiakkaita kehitystyöhön osallistamalla sekä uusia toimintamalleja luomalla. Ympäristövaikutusten näkökulmasta Lupa- ja valvontaviraston arvioidaan kuitenkin edistävän lupamenettelyiden selkeyttä, vahvistavan asiantuntemusta ja ympäristöön liittyvien tietojen ja selvitysten yhdenmukaisempaa käsittelyä, mikä välillisesti edistää myös ympäristövaikutusten parempaa arviointia ja voi osaltaan turvata ympäristönsuojelun tasoa.

Koska suuri osa nykyisistä ELY-keskusten Y-vastuualueen tehtävistä siirtyy Lupa- ja valvontavirastoon, on etenkin alkuvaiheen riskinä, että virastojenvälisyys hidastaa ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelunäkökohtien huomioimisen elinvoimakeskuksissa hoidettavissa vesitalous-, maatalous- ja kalataloustehtävissä. Asia on kuitenkin ratkaistavissa mm. varmistamalla, että alueellisten virastojen ja valtakunnallisen viraston välinen kanssakäyminen jatkuu matalalla kynnyksellä, mahdollistamalla ja kannustamalla virastojen väliseen yhteistyöhön sekä luomalla uusia virastojen välisen yhteistyön toimintamalleja.

Esitys painottuu hallintoa ja viranomaisten keskinäistä toimivallanjakoa koskevien säännösten uudistamiseen ja heijastuu jossain määrin myös ympäristöllisiä menettelyjä koskeviin säännöksiin. Sen sijaan ympäristöön kohdistuviin aineellisiin säännöksiin ei esitetä muutoksia, joten esitys ei vaikuttaisi suoranaisesti ympäristön tilaan.

4.2.5

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

4.2.5.1

Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvät viranomaistehtävät ja vaikutukset organisaatioon

Viraston ohjauksessa siirtyminen kuuden aluehallintoviraston ja Valviran ohjauksesta yhteen usean ministeriön yhteiseen tulosohjaukseen ja strategiatyöhön mahdollistaa ohjaustoiminnan kokonaisuuden tehostumisen. Samoin valtion alue- ja keskushallinnon nykyisten päällekkäisten tehtävien purkaminen ja siitä johtuva keskushallinnon virastojen ja aluehallintovirastojen välisen ohjausrakenteen poistuminen keventävät viranomaisten välistä ohjauskokonaisuutta. Nykyisin aluehallintovirastojen ohjaukseen kuuluvia tehtäviä, kuten virastojen toiminnan yhdenmukaisuuden ohjaus, siirtyy uudessa virastorakenteessa viraston sisäisen johtamisen piiriin kuuluvaksi. Viraston ohjauksen ja toisaalta viraston sisäisen johtamisen välinen jako selkeytyy uudessa virastorakenteessa. Viraston sisäinen organisoituminen sektorikohtaisiksi toimialoiksi edistää vuorovaikutteista ministeriön ja toimialan välistä ohjausta. Ehdotettu ohjausmalli voi sisältää riskin, mikäli eri ministeriöt ehdottavat virastolle keskenään ristiriidassa olevia tulostavoitteita tai tulostavoitteita, joihin ei ole varattu määrärahaa, jolloin on mahdollista, ettei virasto saavuta asetettuja tulostavoitteita. Myös tulostavoitteet, jotka edellyttävät viraston perustehtäviin kohdennettujen resurssien uudelleen kohdentamista osastorajat ylittävällä tavalla viraston sisällä, voi johtaa siihen, ettei virasto saavuta asetettuja tulostavoitteita. On olemassa riski, että vahvasti tietyn toimialaohjaavan ministeriön ohjauksessa olevan osaston toimintaa aletaan ohjata ohi viraston pääjohtajan ja laissa säädettyjen ohjauksen yhteensovittamismekanismien. Riskin välttäminen edellyttää viraston sisäistä vahvaa johtamis- ja toimintakulttuuria, yhteistyötä sekä ohjaavien tahojen tiivistä vuorovaikutusta.

Valtakunnallinen monialainen virastorakenne mahdollistaa eri toimialojen välisen vuorovaikutuksen, yhteensovituksen ja yhteistyön lisääntymisen. Virastolla on mahdollisuus poikkihallinnollisesti yhteen sovittaa esimerkiksi valvontatoimintaa niin strategisesti, operatiivisesti kuin prosessuaalisesti ja asiallisesti, eli hyödyntää esimerkiksi yhteisiä tarkastuskäyntejä, käsitellä samassa menettelyssä saman valvottavan useampia asioita. Monialainen virastorakenne mahdollistaa asiantuntemuksen verkostomaisen hyödyntämisen viraston sisällä siten, että tarvittavaa asiantuntijaresurssia voidaan joustavasti kohdentaa toimialojen erityistarpeiden ja työtilanteiden mukaan eikä sitä tarvitse hankkia viraston ulkopuolelta.

Valtakunnallinen toimivalta on edellytys viraston toimintaa ja asiakkaita palvelevan digitalisaation täysimääräiselle käyttöönotolle, sillä tietoteknisten ratkaisujen hyödyntäminen edellyttää uusien valtakunnallisesti yhdenmukaisten toimintaprosessien luomista ja käyttöönottoa. Tehtävien kokoaminen valtakunnalliseen viranomaiseen luo nykyistä selvästi paremmat edellytykset toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen, palvelumallien ja palvelutason yhtenäisyydelle koko maassa. Toimintatapojen muutoksen saavuttaminen edellyttää uudessa virastossa toiminnan ja prosessien johtamisen määrätietoista kehittämistyötä sekä resurssien varmistamista kehittämiselle. Viraston toimipaikkaverkko on tarkoitus muodostaa siten, että se ottaa huomioon henkilöstön toiminnallisesti tarkoituksenmukaisen sijoittumisen.

Ehdotetun lain mukaisesti virastolla olisi toimipaikka kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. Virastolla tulee olemaan myös muita työnteon paikkoja. Viraston toimipaikoista määrättäisiin viraston työjärjestyksessä paitsi päätoimipaikasta, josta säädettäisiin. Vaikka toimivalta päättää sijoittumisesta olisi säädetty virastolle itselleen, valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) mukaan ministeriö voi kuitenkin sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, pidättää itselleen toimialaansa kuuluvan viranomaisen päätösvallan yksiköiden ja toimintojen sijoittumista sekä yksiköissä annettavan palvelun laajuutta, aukioloa tai muuta palvelun saatavuutta koskevassa asiassa. Ennen valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista ja yksikössä annettavan asiakaspalvelun saatavuutta koskevan päätöksen tekemistä tulee arvioida, miten ne edistävät valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa tai siinä säädetyssä valtakunnallisessa suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumista. Lain mukaan valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet (yhdenvertaisuus, kielelliset oikeudet ja muut perusoikeudet) turvaavalla tavalla. Valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee lisäksi vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa.

Toimipaikkaverkosta määrätään viraston työjärjestyksessä, jota koskeva ehdotus laaditaan virastouudistushankkeen toimeenpanohankkeessa. Työjärjestyksen vahvistaa viraston toimiva johto. Laissa säädetyt tavoitteet ohjaavat virastoverkkoa koskevaa päätöksentekoa. Virasto toimisi valtakunnallisesti, mutta alueellisissa toimipaikoissa laajalla toimipaikkaverkostolla. Esitettyjen lainmuutosten taikka virastouudistuksen itsessään ei arvioida aiheuttavan välitöntä muutostarvetta nykyiseen toimipaikkaverkostoon. Osa viraston tehtävistä edellyttää alueellista läsnäoloa. Viraston toimipaikkaverkko on tarkoitus muodostaa siten, että se ottaa huomioon henkilöstön toiminnallisesti tarkoituksenmukaisen sijoittumisen. Kaikissa toimipaikoissa ei tehtäisi kaikkien viraston toimialojen tehtäviä vaan henkilöstö sijoittuisi jatkossakin eri toimipaikkoihin ja työntekopaikkoihin tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Kattavan alueellisen toimipaikkaverkon tarpeellisuus korostuu tehtävissä, jotka edellyttävät paikan päällä tehtävää tarkastustoimintaa. Tällaisia tehtäviä sisältyy esimerkiksi työsuojeluvalvontaan, ympäristövalvontaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palvelutuotannon valvontaan.

Uusi valtakunnallinen virastorakenne edellyttää myös erilaisten yhteistyörakenteiden ja yhdyspintojen arviointia ja uudelleen rakentamista. Uudistuksen ei voida arvioida vaikuttavan kielteisesti eri viranomaisten keskinäisiin ja kuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön, koska yhteistyötä koskevaa sääntelyä ei ehdoteta muutettavaksi uudistuksen yhteydessä. Lupa- ja valvontaviraston johdon on kuitenkin perusteltua arvioitava yhteistyön muotoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta suhteessa viraston tehtävien tulokselliseen hoitamiseen nähden ja tarpeen mukaan luopua sellaisista yhteistyönmuodoista, jotka eivät tue viraston toimintaa tai virastolle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on hoitanut työllisyyden edistämisen kuntakokeilun valvontatehtävää lakiin työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020) perustuen. Työllisyyden kuntakokeilujen valvonta on valtakunnallinen erikoistumistehtävä, joka on sijoitettu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon POL-vastuualueen oikeus-turvayksikköön. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu päättyi 31.12.2024 ja julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtion työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille 1.1.2025 alkaen. Uudistuksen myötä työvoimapalveluiden järjestämisestä toimialueellaan vastaa kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto vastaisi 1.1.2025 alkaen työvoimaviranomaisen valvontatehtävää lain työvoimapalveluiden järjestämisestä perusteella. Työvoimaviranomaisen valvontatehtävä ei olisi suoranaisesti uusi tehtävä, koska se jatkaisi pääosin työllisyyden edistämisen kuntakokeilun valvontatehtävää. Valvonnan keskittämisellä yhdelle aluehallintovirastolle pyritään varmistamaan valvonnan yhtenäisyyttä ja osaamista. Työvoimaviranomaisen valvonta on käytännön toimintaympäristöltään hyvin erilainen tehtävä kuin aluehallintoviraston muut tehtävät. Hallinto-osasto voisi hoitaa tehtäviä, jotka eivät luonteensa vuoksi kuulu muulle osastolle. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaohjauksessa olevaa valvontatehtävää hoidettaisiin viraston hallinto-osastolla.

Ympäristötehtävät

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotehtäviä hoidettaisiin uudistuksen jälkeen Lupa- ja valvontavirastossa, elinvoimakeskuksissa, maakuntien liitoissa ja kunnissa. Näiden viranomaisten yhteistyö on keskeinen edellytys uudistuksen onnistuneelle toteuttamiselle. Uudistuksessa syntyy selkeä toimivallanjako ympäristötehtävissä Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välille; Lupa- ja valvontavirasto vastaa ympäristöllisistä lupa-, valvonta- ja ohjaustehtävistä ja elinvoimakeskusten tehtävänä on erityisesti ohjelma- ja hanketyöllä vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja parantaa ympäristön ja vesistön hyvää tilaa sekä edistää ilmastotyötä esimerkiksi EU-rahoituksen ja aluekehityksen puitteissa.

Valtion ympäristöllisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokoamisella ja yhdistämisellä valtakunnallisesti toimivaltaiseen Lupa- ja valvontavirastoon luodaan edellytykset näiden tehtävien nykyistä asiakaslähtöisemmälle, sujuvammalle, kustannustehokkaammalle ja yhdenmukaisemmalle toimeenpanolle. Tehtävien kokoaminen mahdollistaa hallitusohjelman mukaisen etenemisen kohti yhden luukun mallia, jossa asiointi ja lupien haku tapahtuisi keskitetysti ja digitaalisesti yhden, toimivan ja käyttäjälähtöisen lupaprosessin kautta. Perustettavalla viranomaisella on jatkossa vastuullaan lupaprosessin eteneminen ja koordinointi tarvittavine selvityksineen. Tämä viranomainen vastaisi myös siitä, että luvan hakijalla on mahdollisuus etukäteen keskustella lupamenettelyihin liittyvistä velvollisuuksista, selvitystarpeista ja reunaehdoista.

Hallitusohjelman mukaan nykyisellään valtion virastojen rajat (AVI:t, ELY:t) vaikeuttavat tehokasta toimintaa. Nykyisin 13 ELY–keskuksessa ja 4 aluehallintovirastossa hoidettavien ympäristötehtävien kokoaminen yhteen valtakunnallisesti toimivaltaiseen virastoon parantaa mahdollisuuksia hyödyntää voimavaroja ja asiantuntemusta koko maassa tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa resurssien joustavamman kohdentamisen ja työn tasaisemman jakautumisen. Lisäksi valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa nykyistä laajemmin erikoistumisen kulloinkin tarvittaviin asiantuntijuusaiheisiin.

Ympäristötehtävien osalta perustettava Lupa- ja valvontavirasto hoitaisi jatkossa nykyisten aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toimivaltaan kuuluvia lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä sekä niihin kytkeytyviä muita tehtäviä. Näitä ovat EU-ympäristölainsäädäntöön sekä kansallisesti erityisesti ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain, luonnonsuojelulain, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain, alueidenkäyttölain, maa-aineslain, rakentamislain, rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain sekä eräiden muiden ympäristöä koskevien lakien mukaiset tehtävät sekä ympäristöasioiden yleisen edun valvonnan tehtävät. Lupa- ja valvontavirastolle siirrettäisiin samalla ympäristöministeriöltä jätelaissa säädetty akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin liittyvä viranomaistehtävä.

Hallitusohjelman mukaisesti sujuva lupamenettely sekä siitä syntyvä puhdas siirtymä ja talouskasvu varmistetaan huolehtimalla lupaviranomaisten hyvästä asiakaspalvelukyvystä ja johtamisesta, toimivista digitaalisista järjestelmistä sekä riittävästä resursoinnista. Valtakunnallinen toimivalta onkin edellytys myös viraston toimintaa ja asiakkaita palvelevan digitalisaation täysimääräiselle käyttöönotolle, sillä tietoteknisten ratkaisujen hyödyntäminen edellyttää uusien valtakunnallisesti yhdenmukaisten toimintaprosessien luomista ja käyttöönottoa. Tehtävien kokoaminen valtakunnalliseen viranomaiseen luo nykyistä selvästi paremmat edellytykset toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen, palvelumallien ja palvelutason yhtenäisyydelle ja jatkokehittämiselle koko maassa. Toimintatapojen muutoksen saavuttaminen edellyttää uudessa virastossa toiminnan ja prosessien johtamisen määrätietoista kehittämistyötä sekä resurssien varmistamista kehittämiselle.

Uudistus mahdollistaa ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palvelujen toteuttamisen valtion hallinnossa. Ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palveluja koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan ja tätä koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle samanaikaisesti valtion aluehallinnon uudistusta koskevan ehdotuksen kanssa keväällä 2025 (YM63:00/2023). Yhden luukun palvelujen toteutuessa keskeiset ympäristöön liittyvät lupamenettelyt, kuten ympäristölupa, vesilain mukainen lupa, luonnonsuojelulain mukaiset poikkeamispäätökset sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tehtävät hoidettaisiin yhdessä viranomaisessa ja lupia haettaisiin yhdestä paikasta.

Hallitusohjelman mukainen virasto- ja samanaikaisesti käynnissä oleva yhden luukun lainsäädäntöuudistus mahdollistavat siirtymisen kohti aikaisempaa yhdennetympää menettelyä ja lupaa. Lupamenettely ja valvonta muodostavat uudessa virastossa ennakko- ja jälkivalvonnan jatkumon yhtenäisenä kokonaisuutena. Valtakunnallinen toimivalta ympäristötehtävissä edistää toiminnan suunnitelmallisuutta, läpinäkyvyyttä ja valvonnan yhdenmukaistumista sekä paikkariippumattomien ja alueellisten prosessien arviointia, kehittämistä ja yhdentämistä. Maan parhaat asiantuntijat voidaan osoittaa hankkeen sijaintipaikasta riippumatta kulloisenkin hankkeen käsittelyyn. Kun keskeisten ympäristötehtävien hoitaminen toteutetaan jatkossa valtakunnallisen viranomaisen toimesta, saavutetaan tätä kautta koko maahan yhtenäisemmät käytännöt, mikä edistää yhdenvertaisuutta esimerkiksi toiminnanharjoittajien kannalta. Ympäristötehtävissä valtakunnallinen viranomainen on omiaan takaamaan lupatehtävien asianmukaisen hoitamisen ja ympäristön tilan heikentymättömyyden, kun näitä tehtäviä hoidetaan valtakunnallisesti yhtenäisillä toimintatavoilla. Ympäristölupa-asioissa ja vesilain mukaisissa asioissa sekä näiden lakien mukaisten lupien valvonnassa tarvitaan monialaista asiantuntemusta, mikä on nykyistä paremmin turvattavissa valtakunnallisessa virastossa kuin hajautetussa hallinnossa. Lupa- ja valvontavirasto myös toimisi jatkossa tehokkaana luvituksen yhteyspisteenä ja mahdollistaisi sen, että toiminnanharjoittaja voisi asioida vain yhden valtion lupaviranomaisen kanssa.

Ympäristöasioiden osalta siirtyminen aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista yhteen lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaiseen parantaa toiminnan sujuvuutta ja sillä osaltaan saavutetaan merkittäviä synergiaetuja, kun lupa- ja valvontatehtävät ovat hallinnollisesti samassa viranomaisessa. Muutos lähentää ympäristötoimialan lupa- ja valvontatoimea ja mahdollistaa tiiviimmän yhteistyön ennakko- ja jälkivalvontatehtävissä sekä vahvistaa asioiden kokonaisvaltaisempaa käsittelyä. Samalla myös tiedonkulku tehostuu ja viranomaisilta pyydettävien lausuntojen määrä vähenee. Muutos edellyttää viraston sisäisiä ennakollisia menettelyjä eri tehtäväkokonaisuuksien yhteensovittamiseksi.

Luonnonsuojelun osalta viranomaistehtävät ja korvaustehtävät sekä toisaalta luonnon monimuotoisuuden hyvän tilan edistämistehtävät jakautuisivat Lupa- ja valvontavirastoon ja elinvoimakeskuksiin. Lupa- ja valvontavirasto vastaisi valtaosasta luonnonsuojelulain mukaisten oikeusharkintaa edellyttävien päätösten tekemisestä, kun taas elinvoimakeskuksille siirtyisivät luonnon monimuotoisuuden ja hoidon edistämiseen liittyvät tukiviranomaistehtävät sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön sekä maiseman suojelun edistämistehtävät alueellaan. Tehtäväjakoa voidaan pitää edellä mainituin yhden luukun palveluiden kehittämiseen liittyvin perustein luontevana ja Lupa- ja valvontaviraston lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokonaisuutta hyvin tukevana. Toisaalta jakautumisen voidaan katsoa myös jossakin määrin vaikuttavan viranomaistyön vaikuttavuuteen: yksittäisen elinvoimakeskusten luonnonsuojelun henkilöresurssin arvioidaan jäävän verrattain pieneksi, mikä voi vaikuttaa osaamisen tasoon ja työn määrään organisaatiossa. Uudistus vaatii myös tältä osin uudenlaisen yhteistyön kehittämisen muodostettavien virastojen välille, jotta vapaaehtoisen luonnonsuojelun keinot tukisivat mahdollisimman hyvin säädösperusteista luonnonsuojelua.

Vastaavasti kuin luonnonsuojelulakiin perustuvilla viranomaistehtävillä, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen tehtävillä on kiinteä liittymäpinta ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisiin lupa- ja valvontatehtäviin. Tämän vuoksi tehtävät osoitettaisiin Lupa- ja valvontavirastolle. Vesienhoidon tavoitteiden asettamisella ja toimenpiteiden suunnittelulla on vaikutusta merenhoitoon ja Itämeren tilan parantamiseen, minkä vuoksi tehtävät tulee tehdä keskitetysti samassa viranomaisessa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistehtäväkokonaisuuden keskittäminen Lupa- ja valvontavirastoon takaisi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden ja toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun. Vesienhoidon järjestämiseen liittyvät tarkastelut toistuvat kuuden vuoden välein vesienhoitosuunnitelmien tarkistamista varten. Eri vesienhoidon osatehtävillä on kiinteä yhteys toisiinsa ja niitä ei voi erottaa toisistaan. Vesien ja meren hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi suunniteltujen toimenpiteiden edistämis- ja neuvontatehtävät siirtyisivät elinvoimakeskuksiin, joilla olisi tehtävän hoitoa varten parhaat edellytykset toimia alueen sidosryhmien ja toimijoiden kanssa.

Virastouudistuksen myötä ympäristölainsäädännössä korostuu yleisen edun valvonnan ja siihen limittyvän laillisuusvalvonnan toteutumisedellytysten erityisen järjestämisen tarve. Aluehallintovirastolle kuuluvien lupatehtävien ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle kuuluvien laillisuus- sekä yleisen edun valvontatehtävien osoittaminen Lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi merkitsee muutosta viranomaisjärjestelmään. Yleisen edun valvontaan liittyy keskeisesti kysymys oikeudesta hakea muutosta viranomaisen tekemään päätökseen. Kansallisesti yleistä etua valvovan viranomaisen muutoksenhakuoikeudesta on säädetty oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa sekä useissa aineellisissa laeissa. Yleisen edun valvontaa koskevat näkökohdat saattavat eräissä tilanteissa edellyttää yleistä etua valvovan tahon mahdollisuutta saattaa lupaviranomaisen antaman päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Koska viranomainen ei voi hakea muutosta omaan päätökseensä, edellyttää viraston sisäisestä muutoksenhakuoikeudesta säätäminen asiassa puhevaltaa käyttävän tahon järjestämistä muodollisesti asian ratkaisevasta viranomaisesta erilleen. Tämä toteutettaisiin säätämällä Lupa- ja valvontavirastolaissa yleistä etua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa ja muutoksenhaussa valvovasta yksiköstä. Yleisen edun valvontayksikön sisäisen muutoksenhakuoikeuden käyttämisen erityislaatuisuuden korostamiseksi laissa ehdotetaan valitusoikeuden rajaamista tiettyihin laissa yksilöityihin tilanteisiin. Yksiköllä olisi lisäksi mahdollisuus tulla kuulluksi lupahakemuksesta ja saattaa siten käsityksensä lupaviranomaisen tietoon ennakollisesti jo lupamenettelyvaiheessa, joka vähentäisi tarvetta turvautua muutoksenhakuun. Lähtökohtaisesti nykyisten ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristötehtävien kokoaminen samaan viranomaiseen ja yhden luukun luvan kehittäminen edistävät merkittävällä tavalla ympäristöllisen päätöksenteon ja yleisen edun intressien yhteensovittamista ja ovat siten omiaan kokonaisuutena vähentämään muutoksenhaun tarvetta.

Vesitaloustehtävät

ELY-keskusten Y-vastuualueiden vesitaloustehtävät siirtyvät pääosin elinvoimakeskuksiin, vesilain lupa- ja valvontatehtävät siirtyvät valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Vesitaloustehtävissä tarvittavaa erityisosaamista (mm. hydrologia) on vahvistettava tehtävien jakautuessa eri organisaatioihin.

Kalataloustehtävät

ELY-keskusten nykyisin E-vastuualueilla hoidettavat kalataloustehtävät siirtyvät keskitettyinä tehtävinä elinvoimakeskuksiin. Yleisen kalatalousedun valvonta ja osallistuminen ympäristö- ja vesitalouslupaprosesseihin on alueellisen kalatalousviranomaisen keskeinen perustehtävä. Koska elinvoimakeskuksen kalatalousviranomainen vastaisi kalastuksesta ja kalakannoista, hoitaisi se myös jatkossa niitä koskevan yleisen edun valvonnan.

Työsuojelun tehtävät

Työsuojelun tehtävät ehdotetaan organisoitavaksi omaksi osastokseen, jota johtaisi osastopäällikkö. Ratkaisuvalta työsuojeluosaston tehtävissä olisi osastopäälliköllä tai muulla virkamiehellä sen mukaan kuin osaston työjärjestyksessä määrätään. Osaston henkilöstön nimittäisi osastopäällikkö. Työsuojeluosaston osastopäällikkö nimitettäisiin virkaansa muista toimialojen johtajista poiketen toistaiseksi. Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan työsuojelun tehtäviä hoitava osasto on riippumaton työsuojelun tehtäviä hoitaessaan. Osaston toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus näissä tehtävissä on turvattu. Työsuojeluosastolle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa näiden tehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden.

Työsuojelun tehtävien ohjaus järjestettäisiin muista viraston tehtävistä poikkeavalla tavalla. Sosiaali- ja terveysministeriö laatisi työsuojeluosastoa koskevan erillisen osion viraston tulossopimukseen. Nykytilaa vastaavasti työsuojelun toimintamäärärahat tulisivat omalta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan sijoittuvalta toimintamenomomentiltaan. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi työsuojeluosaston toimintaan tarkoitettua määrärahaa koskevan talousarvio- ja kehysehdotuksen valmistelusta. Työsuojelun erityisasema huomioitaisiin myös viraston johtamismallissa.

Edellä mainitut ehdotukset työsuojeluosaston ja sen toiminnan organisoimiseksi Lupa- ja valvontavirastossa varmistavat, että työsuojeluviranomaisen tehtävien hoidon riippumattomuus on turvattu Suomen ratifioiman (SopS 44/1949) kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) edellyttämin tavoin.

Viraston henkilöstön työsuojeluvalvonta ehdotetaan järjestettäväksi erityisratkaisulla, jossa sosiaali- ja terveysministeriön nykyistä rajoitettua roolia toimia työsuojeluviranomaisena laajennettaisiin siten, että se toimisi työsuojeluviranomaisena myös silloin, kun työsuojeluvalvonta kohdistuu Lupa- ja valvontavirastoon. Tosiasiallisesti virastoon voidaan arvioida kohdistuvan työsuojeluvalvontaa arviolta muutamia kertoja vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi valvonnan toteuttamiseksi määrätä tapauskohtaisesti harkiten viraston työsuojelun toimialan tarkastajan suorittamaan valvonta- ja tarkastustehtävän virastossa. Määräämismenettelystä säädettäisiin Lupa- ja valvontavirastosta annettavassa laissa. Tarkastajat toimisivat tässä tehtävässään sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston johdon ja valvonnan alla. Lisäksi erikseen säädettäisiin, ettei palvelussuhde virastoon tee näitä tarkastajia hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla esteelliseksi asiassa, joka koskee viraston työsuojeluvalvontaa. Viranomaisaloitteisen työsuojeluvalvonnan kohdistamisesta virastoon päättäisi sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto.

Ehdotetulla ratkaisulla mahdollistetaan se, että Lupa- ja valvontaviraston virkamiehet, mukaan lukien työsuojelun toimialan virkamiehet, voivat muiden työntekijöiden tavoin turvautua työsuojeluviranomaiseen työsuojeluvalvontaa, ohjausta ja neuvontaa edellyttävissä asioissa eikä työsuojeluviranomaisena toimi virkamiesten työnantaja. Ehdotettu ratkaisu on lisäksi toiminnallisesti tarkoituksenmukaisella tavalla järjestettävissä eikä se rakenteellisella raskaudellaan ja jäykkyydellään tarpeettomasti sido työsuojeluvalvontaa valtakunnan tasolla käytettävissä olevaa kokonaisresurssia, vaan mahdollistaa tavanomaisen työsuojeluvalvonnan järjestämisen tehokkaasti ja tuottavasti. Lisäksi malli mahdollistaa sen, että työsuojelutarkastajien eri tehtävien erityisasiantuntemus olisi käytettävissä myös virastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa.

Työsuojeluosaston valtakunnallinen toimivalta Lupa- ja valvontavirastossa edistäisi yhtenäisiä toimintatapoja käytännön tarkastustoiminnassa sekä tarkastustoiminnan ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta valtakunnallisesti. Valtakunnallinen työsuojeluosasto olisi organisoitu saman johdon alle ja annetut toimintatapa- ja tulkintaohjeet olisivat yhteiset kaikille tarkastajille. Tarkastustoiminnassa tulee huomioida hyvän hallinnon periaatteet, kuten asiakkaiden tasapuolinen kohtelu sekä oikeutettujen odotusten suoja, mikä ohjaa tarkastustoimintaa tekeviä huomioimaan saman viranomaisen vastaavanlaisia aikaisempia ratkaisuja omassa ratkaisutoiminnassaan. Valtakunnan tasolla yhtenäisempi tarkastustoiminta ja ratkaisukäytäntö palvelisi sekä työnantajien että työntekijöiden etua, kun valvonnan toteutus ja lainsäädännön tulkinta olisi nykyistä yhdenmukaisempaa ja ennakoitavampaa. Kokemukset epäyhtenäisestä ja alueellisesti poikkeavista ratkaisukäytännöistä ovat olleet erityisesti useammalla alueella toimiville työnantajille haastavia. Lisäksi valtakunnallinen organisoituminen edistäisi palvelun tasalaatuisuutta ja käsittelyaikojen yhdenmukaistumista työpaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Organisoituminen valtakunnalliseksi yksiköksi varmistaisi myös, että henkilöstön erityisasiantuntemusta olisi mahdollista käyttää nykyisiä toimialuerajoja laajemmin, kun henkilö- ja osaamisresurssit olisivat tarvittaessa käytettävissä valtakunnallisesti. Paikkariippumatonta valvontaa voitaisiin hoitaa siellä, missä on resurssia ja osaamista parhaiten saatavilla. Esimerkiksi epäasialliseen kohteluun tai häirintään liittyvä viranomaisvalvonta voidaan paikkariippumattomana valvontana keskittää erityisasiantuntemusta omaaville tarkastajille. Lisäksi esimerkiksi kemiallisten tekijöiden valvonnan osaamista voidaan käyttää valtakunnallisesti vaativien erityiskohteiden valvonnassa, johon alueellisesti ei ole osaamista tarjolla. Valtakunnallinen organisoituminen edistäisi henkilö- ja osaamisresurssin tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa käyttöä ja kehittämistä valtakunnallisesti. Valtakunnallisessa virastossa tiettyjä valvontatehtäviä voisi keskittää tarpeen mukaan nykyistä helpommin tehostaen viranomaistoimintaa myös tulevaisuudessa. Tehtävien keskittäminen muutamille asiantuntijoille näkyisi asiakkaille entistä yhtenäisempinä ja tasalaatuisempina tarkastuskertomuksina ja viranomaispäätöksinä.

Lisäksi työsuojeluviranomaisen toiminnan valtakunnallinen järjestäminen sekä lupa- ja valvontaviraston poikkihallinnollisuus vahvistaisi työsuojeluviranomaisen tekemää viranomaisyhteistyön tasalaatuisuutta, selkeyttä ja tuloksellisuutta. Sujuva viranomaisyhteistyö esimerkiksi Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston ja poliisin kanssa on keskeistä työsuojeluviranomaisen työn tuloksellisuuden kannalta.

Riskinä uudistuksessa voidaan nähdä, että viiden työsuojelun vastuualueen toimintatapojen yhtenäistäminen voi olla käytännössä haastavaa. Sen onnistuminen vaatii johdon lisäksi koko henkilöstön sitoutumista yhteisiin toimintatapoihin ja tulkintakäytäntöihin, sekä valmiutta muuttaa omia toimintatapoja. Muutos ei välttämättä tapahdu nopeasti. Toisaalta tulee huomioida, että työsuojeluviranomaisen jotkut tehtävät, kuten asiakaspalvelu, on jo valtakunnallisesti organisoitu ja esimerkiksi lupatehtäviä on jo keskitetty tietyille aluehallintovirastoille. Näin ollen siirtyminen valtakunnallisiin toimintatapoihin ei ole välttämättä suuri haaste, koska työsuojeluviranomaisella on jo kokemusta valtakunnallisesta toiminnasta.

Haasteena voi myös olla, että toimintatapoja yhtenäistäessä tulee määritellä valtakunnallisten palvelujen toimitusaika- ja laatutavoitteet. Tämä voi merkitä sitä, että joidenkin palvelujen käsittelyajat voivat pidentyä aikaisemmasta alueellisesta toimintamallista poiketen.

Varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri -toimialan tehtävät

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla virastouudistuksen vaikutukset viranomaisten toimintaan ovat monella tavalla myönteisiä. Aluehallintovirastojen ratkaisukäytännöissä on ollut havaittavissa jossakin määrin eriytynyttä ohjausta ja päätöksentekoa siten, että eri alueilla on tehty erilaisia tulkintoja lainsäädännöstä. Valtakunnallisessa virastossa johtaminen ja ohjaus selkeytyvät. Tämä antaa mahdollisuuden esimerkiksi oikeusturvaan ja valvontaan kuuluvien prosessien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen. Tämä selkeyttää, yhdenmukaistaa ja tehostaa päätöksentekoa. Myös henkilöstöresursseja voidaan kohdentaa paremmin todellisten tarpeiden mukaisesti yhtenäisessä valtakunnallisessa virastossa.

Virastouudistus antaa myös mahdollisuuden kirkastaa viraston perustehtävää ja keskittyä aiempaa selkeämmin viraston lakisääteisiin perustehtäviin, joka varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen osalta on lupa-, oikeusturva- ja valvontaviranomaisena toimiminen. Ohjausta ja toimintaa voidaan niin ikään yhteen sovittaa paremmin siten, että ohjaus jatkossa kohdennettaisiin esimerkiksi kanteluista nouseviin kysymyksiin.

Kirjastojen osalta aluehallintovirastot ovat yhdenmukaistaneet prosessejaan ja toimivat jo nyt hyvinkin valtakunnallisesti, kuitenkin myös alueellista tuntemustaan maksimaalisesti hyödyntäen. Valtakunnallinen Lupa- ja valvontavirasto tukee jo tapahtunutta kehitystä esimerkiksi henkilöstöresurssien hyödyntämisessä ja toimintaprosessien yhdenmukaistamisessa. Esityksellä ei siten tältäkään osin arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan.

Jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionavustustehtävät, jotka ovat kuuluneet aluehallintovirastoille, siirtyisivät valtakunnalliselle virastolle. Keskittäminen yhteen virastoon aikaisemman kuuden viraston sijasta selkeyttää, yhdenmukaistaa ja tehostaa valtionavustusten myöntämiseen liittyvää päätöksentekoa ja valmistelua. Koska valtakunnallinen virasto toimisi kuitenkin monipaikkaisesti, voitaisiin alueellinen asiantuntemus turvata valtionavustushakemusten käsittelyssä jatkossakin.

Nykyisin liikunnan sekä nuorisotyön ja -politiikan aluehallinnon tehtävistä ovat vastanneet aluehallintovirastot. Kyseiset valtioneuvoston asetuksella säädettävät tehtävät siirtyisivät lähtökohtaisesti valtakunnalliselle virastolle, joten uudistuksella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan tai alueellisesti hoidettavien valtionhallinnon tehtävien toteuttamiseen.

Sosiaali- ja terveystoimialan tehtävät

Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveysalalla on sekä päällekkäisyyttä että rinnakkaisuutta, joka on aiheuttanut käytännössä ongelmia valvonnan sujuvuudelle ja vaikuttavuudelle. Erillisistä asianhallintajärjestelmistä johtuen virastot ovat saattaneet tehdä päällekkäistä työtä, ja asioiden selvittäminen ja siirtäminen virastojen välillä on aiheuttanut hallinnollista taakkaa ja viivästyttänyt asioiden käsittelyä. Kun lupa- ja valvontatehtävät siirretään yhdelle valtakunnalliselle toimijalle, vähenee viranomaisten välisen koordinaation tarve ja toiminnan voidaan arvioida sen johdosta sujuvoituvan ja tehostuvan. Valtakunnallisessa virastossa myös tehtävissä toimivia henkilöresursseja voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin. Valtakunnalliset tietojärjestelmät puolestaan helpottaisivat ajantasaisen ja vertailukelpoisen tiedon hankintaa ja laajentaisivat valvonnan tietopohjaa. Selkeä ja yhdenmukainen valtakunnallinen rakenne tukee myös tehtävien vaikuttavampaa hoitamista yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kuten hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa sekä suhteessa niihin. Tämä edellyttää kuitenkin aiemmin todetuin tavoin paitsi viraston toimintatapojen kehittämistä myös yhteistyörakenteiden ja yhdyspintojen arviointia ja tarvittaessa uudelleen rakentamista.

Pelastustoimi ja varautuminen –toimialan tehtävät

Aluehallintovirasto on valvonut pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan sekä oma-aloitteisesti että kanteluihin perustuen. Valvontatehtävien kokoaminen yhteen monialaiseen virastoon toisi synergiaetuja. Aluehallintovirastojen pelastustoimen ja varautumisen alueellisten tehtävien kokoaminen yhteen valtakunnalliseen virastoon parantaisi ja yhdenmukaistaisi hyvinvointialueiden ohjausta entisestään ja säästäisi sekä voimavaroja että resursseja. Pelastustoimen valtionavustuksiin liittyvät sekä palosuojelurahastolain mukaiset tehtävät, kuten myös hengenpelastusmitalien myöntämiseen liittyvät tehtävät, on tarkoituksenmukaista siirtää uuteen Lupa- valvontavirastoon.

Alueellinen varautuminen

Varautumisen alueelliset yhteistyötehtävät voidaan nähdä valtion kokonaisetua ajavana tehtäväkokonaisuutena. Säätämällä tehtäväkokonaisuudesta riittävän tarkkarajaisesti vältytään varautumisen ja eri viranomaisia koskevan muun hallinnonala- ja toimialakohtaisen sääntelyn (ml. valtioneuvostolle ja ministeriöille kuuluvat ohjaus-, valvonta- ja yhteensovitustehtävät sekä johtamisvastuut erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa) kanssa päällekkäiseltä tai ristiriitoihin johtavalta toiminnalta. Tehtävien siirrossa ei muuteta toimialakohtaista varautumista tai sen yhteensovittamista.

Varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämistehtävien täsmentäminen lainsäädännön tasolla vahvistaisi varautumisvastuiden yhteensovittamista ja varmistaisi varautumisen yhteistoiminnan toteutumista alueellisten viranomaisten kanssa. Tämä toteuttaisi erityisesti hallitusohjelman kirjausta siitä, että erityistä huomiota kiinnitetään varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa. Valtakunnallisen toimiala- ja tehtäväkohtaisen yhteensovittamisen lisäksi alueellisten tehtäväkokonaisuuksien mahdollisimman hyvä hoitaminen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa edellyttää eri toimijat yhteen kokoavaa yhteistoimintaa sekä yhteensovittamisen rakenteita. Yhteistoiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi kunkin alueellisen ja paikallisen toimijan tilanneymmärrykseen ja varautumiseen liittyvien tietojen jakamista eri toimijoiden kesken, yhteistä harjoittelu-, koulutus- ja suunnittelutoimintaa sekä yhteisesti merkittävien riskien arvioimista. Esityksen mukainen varautumisen alueellinen yhteistoiminta edistää laaja-alaisesti eri toimijoiden varautumisen kokonaisuutta ja yhteensopivuutta aluetasolla. Eri toimijat yhteen kokoavaa yhteistoimintaa sekä yhteensovittamisen rakenteita vahvistettaisiin säätämällä alueellisista valmiustoimikunnista ja niiden tehtävistä.

Valtakunnallinen virasto ja toimialaministeriöiden toiminnan- ja tulosohjauksen vahvistuminen mahdollistaisivat varautumisen yhteensovittamisen toteuttamisen valtakunnallisesti nykyistä yhdenmukaisemmin suoraan sisäministeriön ohjauksessa. Tehtävässä ei olisi kyse johtamisesta, vaan yhdessä tekemisestä, jonka tarkoituksena olisi optimoida eri toimijoiden vastuulla olevaa toimintaa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tehtäväkokonaisuus edistäisi kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen valmiussuunnittelua ja muuta varautumista.

Varautumisen yhteistyöalueet olisivat yksi alueellista varautumista selkiyttävä ja alueellista läsnäoloa tukeva muutos ja se toteuttaisi hallitusohjelman kirjausta siitä, että valtakunnallisen viraston alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin perustuen ja erityistä huomiota kiinnitetään varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa. Yhteys alueellisen varautumisen ja pelastustoimen välillä säilyisi, mikä on voimavarojen, osaamisen ja toiminnan synergian näkökulmasta kannatettavaa.

Rahapelitoiminnan valvonta

Sisäministeriössä on valmisteilla hallitusohjelman mukainen hallituksen esitys rahapelijärjestelmän uudistamiseksi ja osin kilpailulle avaamiseksi lisenssimallilla. Lainsäädäntöhankkeessa (SM053:00/2023) valmistellun hallituksen esityksen mukaan valmisteilla olevan uuden rahapelilain mukaisena lupa- ja valvontaviranomaisena toimisi Lupa- ja valvontavirasto. Poliisihallitus vastaisi viranomaistehtävistä kuitenkin rahapelilaissa säädettävän siirtymävaiheen ajan. Hallituksen esitys rahapelilaiksi on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2025. Valtiovarainministeriö on 17.10.2024 asettanut uuden rahapelijärjestelmän mukaisen lupa- ja valvontatoiminnan toimeenpanoa koskevan hankkeen (Dnro VN/19168/2024), jonka tehtävänä on tarkoitus muun muassa laatia tarkempi hankesuunnitelma lupa- ja valvontatehtävien organisoimiseksi ja siirtämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle sekä suunnitella ja tehdä väliaikaisen toimintamallin lisäksi ehdotus lupa- ja valvontatoimintaa koskevan toimintayksikön organisaatiorakenteesta. Toimeenpanohankkeen asettamispäätöksen mukaan hankkeessa on huomioitava ja yhteensovitettava rahapelijärjestelmän uudistamisen lainsäädäntöhanke ja valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhanke, kuten myös näissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset.

Lupa- ja valvontaviraston päätoimipaikka

Lausuntomenettelyn jälkeisessä jatkovalmistelussa on arvioitu viraston päätoimipaikan sijoittumista. Viraston päätoimipaikaksi on päätetty jatkovalmistelussa esittää Tamperetta. Arvioinnin lähtökohtana ollut nykyinen aluehallintovirastojen toimipaikkaverkosto, joka tulee olemaan Lupa- ja valvontaviraston alueellisen läsnäolon perusta. Tampereella sijaitsee nykyisin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston henkilötyövuosina mitattuna suurin toimipaikka. Alueellisen läsnäolon varmistaminen edellyttää laajaa toimipisteverkkoa. Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain tavoitteiden mukaisesti valtion palvelut ja toiminnot tulee järjestää siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet turvaavalla tavalla. Viraston on lain mukaan toimittava alueiden kanssa vuorovaikutuksessa. Tampereen maantieteellinen sijainti on keskeinen suhteessa viraston toimipaikkoihin nähden, minkä lisäksi Tampereella on erinomaiset julkiset liikenneyhteydet. Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain tavoitteiden mukaisesti toimipaikan sijainnin tulee vahvistaa valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. Tampereen voidaan arvioida olevan myös ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden näkökulmasta hyvä valinta. Päätoimipaikan on myös perusteltua sijaita toimipaikassa, jossa jo on laajasti viraston toimintaa. Tampereella sijaitsee nykyisin henkilötyövuosina mitattuna aluehallintovirastojen kolmanneksi suurin toimipaikka ja siihen tulee yhdistymään merkittävä osa nykyisen ELY-keskuksen Y-vastuualueen toimintaa. Tampereesta arvioidaan tulevan Lupa- ja valvontaviraston toiseksi suurin toimipaikka. Tampereen toimipaikka kehittyy seuraavien vuosien aikana yhteensä 2000 valtion eri virastojen virkamiehen yhteiseksi työympäristöksi. Yleisesti ottaen päätoimipaikan sijoittumisella arvioidaan olevan vain vähäisiä vaikutuksia alueen elinvoimaan. Päätoimipaikkaa koskevan päätös ei juurikaan johda virkojen siirtämiseen. Päätoimipaikalla ei pääsääntöisesti ole suurta merkitystä oikeudellisessa mielessä.

Päätoimipaikan ohella säädettäisiin tarkemmin yhden toimipaikan sijainnista. Hämeenlinnan toimipaikkaan voitaisiin pidemmällä aikavälillä koota esimerkiksi viraston omia yhteisiä hallinnon tukipalveluita, joita Hämeenlinnassa jo aluehallintovirastojen eräiden yhteisten tukipalvelutoimintojen osalta on. Lisäksi voitaisiin koota Hämeenlinnassa jo oleviin valtio työntekopaikkoihin esimerkiksi Lupa- ja valvontavirastolle suunnattuja KEHA:n tukipalveluita. Tukipalveluiden kokoamisessa huomioidaan erityisesti viraston laatiman valmiussuunnitelman mukainen kriittisten toimintojen jatkuvuuden hallinnan kannalta välttämätön henkilökunta. Tukitoimintojen kokoamista toteutettaisiin pidemmällä aikavälillä, eläköitymisen ja muun vastaavan poistuman kautta, ottaen huomioon valtion talouden säästöt.

4.2.5.2

Elinvoimakeskuksiin siirtyvät tehtävät ja vaikutukset organisaatioon

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten E- ja L-vastuualueiden tehtävät, lukuun ottamatta julkisen henkilöliikenteen tehtäviä, siirtyisivät elinvoimakeskuksien hoidettavaksi samoin kuin Y-vastuualueen tehtävät, jotka eivät siirry Lupa- ja valvontavirastoon ja joita olisivat vesitaloustehtävien (pl. vesilain lupa- ja valvontatehtävät sekä eräät muut vesilain tehtävät) lisäksi luonnon monimuotoisuuden hyvän tilan edistämistehtävät ja ympäristöhankkeiden toteuttaminen, alueidenkäytön, ilmastotyön ja kiertotalouden edistäminen, rakennusperinnön hoitoavustukset, öljylämmitysavustukset, vesien ja merenhoidon toimenpiteiden edistäminen, neuvonta ja toteuttaminen sekä ympäristökasvatus. Näitä elinvoimakeskuksiin koottavia tehtäviä on kuvattu tarkemmin nykytilan kuvauksessa ja nykytilan arvioinnissa.

Tehtävien hoitoa myös keskitettynä on pidettävä välttämättömänä, kun esimerkiksi tehtävien luonne, riippumattomuus, jääviyskysymykset tai maantieteelliset seikat puoltavat joko tehtävien keskittämistä. Elinvoimakeskuksia tulisi olemaan 10 nykyisiin 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen verrattuna. Virastojen määrän supistuminen mahdollistaa virastojen ohjauksen tehostamista ja parantaa virastojen kykyä palvella asiakkaita myös kielelliset oikeudet turvaten.

Suuri osa ELY-keskusten Y-vastuualueiden tehtävistä siirtyy uudistuksessa valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Elinvoimakeskuksiin koottavien erinäisten tehtävien haasteena voisi olla, että tehtäviä hoitavien virkamiesten määrä jää organisaatiossa varsin vähäiseksi. Edellä kuvattu haaste voisi liittyä erityisesti elinvoimakeskuksiin koottaviin Y-vastuualueen tehtäviin, jotka eivät siirry valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon. Tällä voi olla vaikutuksia yksittäisen elinvoimakeskuksen osaamiseen ja kykyyn hoitaa sille asetettuja tehtäviä. Haasteen merkityksellisyyden arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kymmeneen elinvoimakeskukseen yhdistetään 15 nykyistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, jolloin yksittäisiä elinvoimakeskuksiin koottavia tehtäviä hoitava henkilöstömäärä tulisi nousemaan olennaisesti nykyisestään. Elinvoimakeskukset voivat työnjohto- ja valvontaoikeudella jakaa tehtäviä nykytilaa paremmin nykyistä suuremmalle määrälle virkamiehiä, mikä puolestaan tasoittaa virkamiesten työmäärää. Lisäksi on myös huomattava hallintolain 10 §:ssä säädetty velvoite viranomaisten välisestä yhteistyöstä, jonka perusteella elinvoimakeskukset voivat tehdä yhteistyötä, minkä lisäksi elinvoimakeskuksia koskevaan lakiin ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuus asettaa elinvoimakeskuksen virkamies enintään kolmen vuoden ajaksi toisen elinvoimakeskuksen käytettäväksi. Nykyistä suuremmat elinvoimakeskukset voivat tarjota virkamiehille parempia uralla etenemismahdollisuuksia sekä asiantuntijana että esihenkilönä. Näillä keinoilla elinvoimakeskukset voivat mahdollistaa virkamiesten mahdollisuudet laajentaa omaa osaamistaan. Näillä keinoilla voidaan osaltaan ennalta ehkäistä edellä todettuja mahdollisia haasteita.

Uudistuksen ei voida arvioida vaikuttavan kielteisesti elinvoimakeskuksia ohjaavien eri viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön, koska ohjausta ja yhteistyötä koskevaa sääntelyä ei ehdoteta muutettavaksi nykyisestä ELY-keskusten sääntelystä merkittävästi uudistuksen yhteydessä. Elinvoimakeskusten toimeenpanohankkeen yhteydessä on tarkastelussa ohjauksen kehittämisen kokonaisuus, jossa tarkastellaan muun muassa ohjaavien tahojen yhteistyötä ja yhteistyömenettelyjä ja niiden vaikuttavuuden lisäämistä. Ehdotettu ohjausmalli voi sisältää riskin, mikäli ohjaavat tahot ehdottavat virastolle keskenään ristiriidassa olevia tulostavoitteita tai tulostavoitteita, joihin ei ole varattu määrärahaa, jolloin on mahdollista, ettei virasto saavuta asetettuja tulostavoitteita.

TE-palvelu-uudistuksella, joka tuli voimaan vuoden 2025 alussa, on arvioitavissa olevan vaikutusta jatkossa myös elinvoimakeskusten ja kuntien väliseen yhteistyöhön, jossa valtion ohjauksen rooli ja työvälineet muuttuvat suhteessa työvoimaviranomaisiin. Toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi elinvoimakeskusten johdon on perusteltua arvioida yhteistyön muotoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta suhteessa keskusten tehtävien tulokselliseen hoitamiseen nähden.

4.2.5.3

Vaikutukset Ahvenanmaan valtionvirastoon

Esityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia Ahvenanmaan valtionvirastoon tai sen organisaatioon. Viranomaisten yhteistyötä ja matalan kynnyksen yhteydenpitoa myös ruotsin kielellä tulisi tukea tulosohjauksen keinoin. Viranomaisten väliseen yhteistyöhön olisi kiinnitettävä erityistä huomiota toimeenpanon suunnittelussa.

4.2.5.4

Muihin organisaatioihin siirtyvien tehtävien vaikutukset

Ruokavirastoon siirtyvät tehtävät

Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirto aluehallintovirastoista Ruokavirastoon edellyttää n. 60 henkilön integroimista Ruokaviraston organisaatioon ja sijoittamista lähtökohtaisesti Ruokaviraston tai valtion muihin toimitiloihin nykyisille paikkakunnilleen. Asiantuntijuus paranee ja erikoistuminen tehostuu, kun resurssit voidaan paremmin jakaa eri tehtäviin. Samalla Ruokavirasto saa joustavuutta resurssien käyttöön. Pöytäkirjat ja asioiden käsittelyajat yhtenäistyvät valtakunnallisesti, mikä osaltaan parantaa kansalaisten ja toimijoiden yhdenvertaisuutta.

Ruokavirastoon siirtyvien tehtävien osalta on huolehdittava siitä, että aluehallintoviraston nyt tekemä elintarvikevalvonnan ohjaus ja arviointitehtävät sijoittuvat Ruokavirastossa tehokkaasti ja synergiassa elintarvikevalvonnan yleisen ohjauksen ja yleisen auditoinnin kanssa. Sama koskee aluehallintovirastojen elintarvikevalvonnan operatiivisia tehtäviä.

Aluehallintovirastoista Ruokavirastoon siirtyvien eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtävien osalta Ruokaviraston on järjestettävä alueellinen läsnäolo. Alueellisen eläintautivalmiuden ylläpito on yksi keskeisimpiä aluehallintovirastojen eläinlääkintähuollon sektorin tehtäviä. Valmiuden ylläpito edellyttää alueellisen tuotantorakenteen ja toimijoiden sekä alueellisten erityispiirteiden tuntemista ja huomioon ottamista. Alueellisten eläintautivalmiusvarastojen ylläpito ja kunnaneläinlääkärien kouluttaminen ovat osa alueellista varautumista. Aluehallintovirastoilla on myös muilla eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sektoreilla merkittävä rooli alueensa kuntien ja kunnan viranhaltijoiden ohjauksessa ja koulutuksessa. Tämä edellyttää tiiviiden alueellisten kontaktien säilymistä. Siirtyvät tehtävät edellyttävät muutoksia Ruokaviraston nykyisiin organisaatio- ja toimipaikkaratkaisuihin. Kustannusvaikutusta ei voi arvioida vielä.

Alueellisen asiantuntemuksen säilyttämisestä on huolehdittava myös tulevaisuudessa henkilöstön vaihtuessa.

Tehtävien siirto ei aiheuta muutoksia asiakkaiden velvoitteisiin, mutta palvelun tuottaja muuttuu. Tämä edellyttää Ruokavirastolta palveluiden löydettävyydestä ja saatavuudesta huolehtimista. Muutoksia vaaditaan muun muassa verkkosivuihin, lomakkeisiin ja sähköiseen asiointiin.

Tehtävien siirrossa on varmistettava vaadittava henkilöresurssi ja osaaminen, joko henkilöstön siirtona tai määrärahoina. Varsinaisten ympäristöterveydenhuollon tehtävien lisäksi on huomioitava myös siirtyvien oikeudellisten ja hallinnollisten tehtävien resursointi. Aluehallintovirastojen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtäviin sisältyy esimerkiksi hallintopäätöksiä, kanteluiden käsittelyä, uhkasakkojen ja seuraamusmaksujen asettamista. Lisäksi tehtäviin sisältyy hallinnollisia tukitehtäviä kuten asiakirjahallinnan tehtäviä sekä laskujen käsittelyä ja maksatusten hoitamista.

Vaikutukset ovat vähäiset Ruokaviraston ohjaamiin maaseudun kehittämisen ja maatalouden tehtäviin sekä niihin sisältyviin maksajavirastotehtäviin. Uudistus mahdollistaa maksajavirastotehtävien kokoamisen maksajavirastosopimuksen mukaisesti selkeäksi, tehokkaaksi ja yhtenäiseksi rakenteeksi, joka selkeyttää vastuuta tehtävien hoidosta ja ohjaussuhteista.

Muutoksella ei katsota olevan suuria vaikutuksia Ruokaviraston elintarvikelinjan ohjaaman valvonnan toimeenpanoon ELY-keskuksissa. Resurssien jakautumista eri sektoreilla uusiin Elinvoimakeskuksiin pitäisi kuitenkin tarkastella uudelleen. Esimerkiksi kasvinterveyden valvonnassa uuden lainsäädännön ja tehdyn riskinarvioinnin perusteella valvonnan alueellinen jakautuminen on muuttumassa. Lisäksi luomutarkastuksiin liittyvää laskutusta ja siihen liittyvää työnjakoa Ruokaviraston ja Elinvoimakeskusten välillä on hyvä tarkastella uudistuksen yhteydessä uudelleen.

Vaikutukset kuntien tehtäviin ympäristöterveydenhuollossa ovat periaatteessa vähäiset. Elintarvikevalvonnan osalta aluehallintovirastojen tekemä ohjaus ja arviointityö siirtyisi Ruokaviraston tehtäväksi. Tämä on toivottu uudistus ja selkeyttää ohjaus- arviointityötä myös kuntien näkökulmasta. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osalta aluehallintoviranomaisten tehtävä on ollut operatiivinen ja vastuujako kunta-aluehallintovirasto muuttuisi kunta-Ruokavirasto kohtaiseksi. Tämä ei sinänsä vaikuta kuntien viranomaisten toimintaan mutta on huomioitava muutos niiden toimintaympäristössä. Kuntien ohjaus yhdenmukaistuu ja päätöksenteko tehostuu, kun ohjaus ja päätökset tehdään samassa viranomaisessa.

Hyvinvointialueiden osalta ei ole suoranaisia muutoksia. On kuitenkin huomioitava, että varautumisen suhteen hyvinvointialueiden ja kunnallisten ympäristöterveydenhuollon yksiköiden välille on hyvinvointialuekohtaisesti muodostunut erilaisia yhteistyömuotoja, joissa aluehallintovirastojen ympäristöterveydenhuollon viranomaiset ovat osittain mukana.

Ruokaviraston tulee huolehtia osaltaan yhteistyön jatkumisesta aluehallintovirastoista Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien terveydensuojelun asiantuntijoiden kanssa, jotta kuntien yhdenmukainen ohjaus esimerkiksi säteilyvaara- tai vesiepidemiatilanteessa onnistuu.

Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyvät tehtävät

Kilpailu- ja kuluttaja-asioiden kannalta tehtävien kokoaminen Kilpailu- ja kuluttajavirastoon poistaa nykyisen virastorakenteen keskinäiset ohjaussuhteet ja tehostaa toimintaa. Resurssit, joita töiden teettäminen aluehallintovirastoilla on vaatinut, voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin laajempien kokonaisuuksien johtamiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi hyödyntää asiantuntijaresurssit tiedon keräämisen sijasta tiedon analysointiin.

Liikenne- ja viestintävirastoon siirtyvät tehtävät

ELY-keskusten julkisen henkilöliikenteen tehtävien siirtämisellä Liikenne- ja viestintävirastoon mahdollistettaisiin resurssien entistä tehokkaampi käyttö. Tehtävän keskittäminen mahdollistaisi hankintojen yhdistämisen nykyistä paremmin liikkumistarpeiden näkökulmasta ja yhtenäistäisi toimintatapoja ja prosesseja. Myös sidosryhmien suuntaan tilanne olisi selkeä ja ennustettava, kun valtion vastinpareja olisi yksi. Tarkoituksena on lisäksi tukea yhteisen tietopohjan ja digitalisaation kehittämistä. Tämä mahdollistaisi julkisesti järjestettyjen liikennepalveluiden kehittämisen kokonaisuutena. Henkilöstölle tulisi lisää mahdollisuuksia oman asiantuntemuksen kehittämiseen ja erikoistumiseen. Liikenne- ja viestintävirasto jatkaa alueellista liikennejärjestelmäsuunnittelua ja käytännön suunnittelua yhdessä kuntien, hyvinvointialueiden, oppilaitosten ja elinkeinoelämän kanssa.

Sisäministeriöön siirtyvät tehtävät

Metsäpalojen tähystystoiminnan hoitaminen sisäministeriössä tehostaa valtion ja pelastustoimen kokonaistoimintaa metsäpaloihin varautumisessa ja tähystystoiminnan hoitamisessa sekä sitä myöten vähentää siitä valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Metsäpalot edellyttävät enenevissä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä sekä rajat ylittäviä toimintamalleja metsäpaloihin varautumiseksi. Sisäministeriö voi pyytää tarvittaessa pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua Euroopan unionilta, toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä. Metsäpalojen ehkäisy, havaitseminen ja sammuttaminen muodostavat kokonaisuuden, joka vaatii yhtenäisen suunnitelmallisuuden lisäksi maa- ja ilmatoiminnan yhteensovittamista pelastustoimessa.

4.2.5.5

Vaikutukset muihin valtion viranomaisiin, kuntiin ja hyvinvointialueisiin

Uudistus ei sinänsä vaikuta valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden viranomaisten toimintaan mutta on huomioitava muutos niiden toimintaympäristössä. Lupa- ja valvontavirastoon kootaan laajasti kuntiin ja hyvinvointialueisiin kohdistuvia valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Muutos nykytilaan tulee olemaan merkittävä, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimialalla on tällä hetkellä vastaavissa tehtävissä seitsemän itsenäisen toimivallan virastoa, ympäristötoimialalla 17 ja työsuojelun toimialalla viisi. Virastorakenteen tiivistymisen ja toimintojen kokoamisen myötä viranomaisten välisen koordinaation tarve vähenee ja prosessien kehittäminen helpottuu. Lupa- ja valvontavirastolla on valtakunnallinen toimivalta, joten se pystyy organisoimaan prosessinsa valtakunnallisesti, soveltamaan toiminnassaan yhtenäisiä ratkaisukäytäntöjä sekä kohdistamaan resursseja ja hyödyntämään erityisasiantuntemusta joustavasti. Ohjaus ja valvonta selkeytyvät kuntien ja hyvinvointialueiden näkökulmasta. Ohjaus- ja valvontakäytännöistä arvioidaan tulevan yhdenmukaisempia. Käytännön kehitystyö uusissa rakenteissa tulee vaatimaan aikaa. Kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävät eivät esityksen myötä muutu.

Jatkossa kukin elinvoimakeskus toimisi usean maakunnan alueella, valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla. Näin ollen tulevat elinvoimakeskukset osallistuvat toimialueellaan usean aluekehittämisviranomaisena toimivan maakunnan liiton kanssa alueen kehittämiseen ja sen suunnitteluun. Muutos ei kaikille keskuksille ole suuri, sillä jo nykyisin osa ELY-keskuksista toimii usean maakunnan alueella.

Elinvoimakeskusten tehtävillä on lukuisia yhtymäpintoja kuntien tehtävien kanssa, joten muutoksella on vaikutuksia kuntien toimintaympäristöön, koska kunnat ovat keskeisiä elinvoimakeskusten yhteistyötahoja. Lisäksi elinvoimakeskuksilla ja kunnilla on alueiden elinvoiman edistämiseen liittyviä tehtäviä omassa roolissaan. Useiden elinvoimakeskusten toimialueet laajenevat, mikä edellyttää uusien yhteistyömallien kehittämistä. Esimerkiksi tulisi tunnistaa tarve tehdä yhteistyötä paikallisten yrityspalvelutoimijoiden, kuten esimerkiksi kuntien kehitysyhtiöiden kanssa. Lisäksi joukkoliikennetehtävien siirtyminen Liikenne- ja viestintävirasto Traficomiin luo yhteistyötarpeen Traficomin, kuntien ja elinkeinokeskusten välille.

4.2.5.6

Valtion aluehallinnon uudistamisesta aiheutuvat vaikutukset hallintotuomioistuimiin

Lupa- ja valvontavirasto

Lupa- ja valvontavirasto on toimivallaltaan valtakunnallinen virasto, jonka päätöksistä haettaisiin muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 10 §:n 3 ja 4 momenttien tarkoittamin tavoin alueelliselta hallinto-oikeudelta. Aluehallintovirastojen päätöksistä muutoksenhaku on nykyisin ohjautunut pääsääntöisesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 1 momentin perusteella sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja valtakunnallisesti yhteen aluehallintovirastoon keskitetyissä tehtävissä muutoksenhaku on ohjautunut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 3 ja 4 momenttien perusteella. Aluehallintovirastojen päätöksistä tehdyt valitukset siten ohjautuvat nykyisin lähes kaikkiin alueellisiin hallinto-oikeuksiin. Vaikka viraston päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuisi kaikkiin hallinto-oikeuksiin, voidaan kuitenkin arvioida, että erityisesti Helsingin hallinto-oikeuteen tulisi nykyistä enemmän valitusasioita käsiteltäväksi. Ympäristönsuojelulain ja vesilain lupapäätöksistä tehdyt valitukset ohjautuisivat jatkossakin valtakunnallisesti Vaasan hallinto-oikeuteen. Valtakunnallisella virastolla olisi paremmat mahdollisuudet pyrkiä yhdenmukaistamaan erityislainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskäytäntöä sekä tätä kautta yhtenäistämään ratkaisukäytäntöjä, jolla voidaan arvioida olevan muutoksenhakutarvetta vähentävä vaikutus pidemmällä aikavälillä.

Elinvoimakeskukset

Elinvoimakeskukset ovat nykytilaa vastaavalla tavalla toimivallaltaan alueellisia virastoja, joiden päätöksiin haettaisiin muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 1 tai 2 momentin perusteella joko siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue tai jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialue on useammassa kuin yhdessä tuomiopiirissä, siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä viranomaisen päätoimipaikka sijaitsee. Elinvoimakeskusten päätöksistä tehtyjen valituksien voidaan arvioida ohjautuvan nykytilaa vastaavalla tavalla eri hallinto-oikeuksiin.

Esityksellä ei edellä todetun vuoksi ole arvioitu olevan merkittäviä vaikutuksia hallintotuomioistuimiin.

Ahvenanmaan valtionvirasto

Ahvenanmaan valtionviraston tekemistä päätöksistä tehdyt valitukset ohjautuvat nykytilaa vastaavalla tavalla Ahvenanmaan hallintotuomioistuimeen. Esityksellä ei edellä todetun vuoksi ole arvioitu olevan vaikutuksia Ahvenanmaan hallintotuomioistuimeen.

4.2.5.7

Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi

Yleistä

tiedonhallintalaki Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä, 8 §:n 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon. Momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 284/2018 vp) mukaan pykälän 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava myös tiedonhallinnan muutosten arviointi, kun lainvalmisteluun liittyy tiedonhallintaa koskevia säännöksiä. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että lainsäädännön valmisteluvaiheessa tunnistetaan tiedonhallintaan kohdistuvien säännösten vaikutukset viranomaisten toimintaan ja että arvioinnin perusteella voidaan ryhtyä suunnittelemaan kohdealueen tiedonhallinnan muutoksia tarkemmin. Arvioinnin avulla lainvalmistelussa tunnistetaan nykytila ja suoritetaan arvio tavoitetilasta valmisteltavan lain näkökulmasta.

Tiedonhallintayksikön on ylläpidettävä viranomaisen käsittelyssä olevista ja olleista asioista asiarekisteriä, johon rekisteröidään asiaa, asiankäsittelyä ja asiakirjoja koskevat tiedot. Asiarekisteri on looginen kokonaisuus, joka koostuu tiedonhallintayksikössä muodostuvista asiankäsittelyn metatiedoista riippumatta siitä, missä tietojärjestelmässä ne muodostuvat.

Valtion aluehallinnon uudistamishankkeen tiedonhallinnan muutosvaikutusten arvioinnista laaditaan erillinen selvitys, joka täydentyy lausuntokierroksen aikana ja valmistuu ennen valtion aluehallinnon uudistamishanketta koskevan hallituksen esityksen antamista eduskunnalle kuitenkin viimeistään ennen valtion aluehallinnon uudistusta koskevan lainsäädännön toimeenpanoa.

Tiedonhallinnan järjestäminen ja tiedonhallinnan vastuut

Virastojen johto vastaa tiedonhallintalaissa tiedonhallintayksikölle säädettyjen velvollisuuksien toteuttamisesta, jotka liittyvät tiedonhallinnan vastuiden määrittelyyn, ajantasaisten ohjeiden ylläpitoon, koulutuksen tarjoamiseen, asianmukaisiin työvälineisiin ja valvonnan järjestämiseen sekä tiedonhallintamallin ylläpitoon ja muutosvaikutusten arviointiin. Johto vastaa myös siitä, että tietoturvallisuutta ja varautumista koskevat vaatimukset toteutuvat ja asianhallinta on järjestetty lainmukaisella tavalla. Tiedonhallintalain 4 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan johdolla tarkoitetaan valtion viraston tai laitoksen päällikköä, joka on tyypillisesti virkanimikkeeltään pääjohtaja tai ylijohtaja.

Tiedonhallinnan järjestämiseen liittyviä arviointikohteita ovat tiedonhallintayksikön johtaminen, säännösten toteutumisen valvonta, tiedonhallintamallin ylläpito, tietoturvallisuuden varmistaminen, riskien arviointi, häiriötilanteisiin varautuminen sekä tietovarannot.

Tiedonhallintayksiköt

Nykytila

Tiedonhallintayksikön on ylläpidettävä viranomaisen käsittelyssä olevista ja olleista asioista asiarekisteriä, johon rekisteröidään asiaa, asiankäsittelyä ja asiakirjoja koskevat tiedot. Viranomaisen on rekisteröitävä viipymättä sille saapunut tai sen laatima asiakirja asiarekisteriin. Tiedonhallintayksikön on huolehdittava siitä, että asiarekisterin tai sen osan julkisista merkinnöistä on mahdollista tuottaa tiedot tiedonsaantia koskevien pyyntöjen yksilöimiseksi.

Aluehallintouudistus kohdistuu 23 tiedonhallintayksikköön (aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus). Lisäksi aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueella ja työsuojelun vastuualueella on omat kirjaamonsa ja nämä vastuualueet vastaavat itsenäisesti tiedonhallinnastaan näiltä osin.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa tai sen yhteydessä toimii useampi toimielin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta ja raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta ovat osa virastoa, joka toimii mainittujen lautakuntien osalta tiedonhallintayksikkönä ja rekisterinpitäjänä. Adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta ovat puolestaan tiedonhallintalain määritelmien perusteella omia viranomaisia, jotka vastaavat tiedonhallintaa koskevista velvoitteista itsenäisesti, viraston toimiessa tiedonhallintayksikkönä. Lisäksi adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimivat rekisterinpitäjinä käyttämiensä rekisterien osalta.

Kukin aluehallintovirasto on itsenäinen tiedonhallintayksikkönsä, mutta aluehallintovirastojen kirjaamistoiminto on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintoviraston hallinto- ja kehittämispalvelut –vastuualueelle, joka huolehtii kaikkien kuuden aluehallintoviraston kirjaamistoimintojen tuottamisesta eräin poikkeuksin. Käyttövaltuuksien hallinnalla asioiden näkyvyyttä rajoitetaan sekä eri aluehallintovirastojen mutta myös eri vastuualueiden välillä. Jokaisessa aluehallintovirastossa, jossa toimii työsuojeluvastuualue tai ympäristölupavastuualue, on näillä vastuualueilla kuitenkin oma aluehallintovirastokohtainen kirjaamotoimintonsa. Aluehallintovirastojen muut vastuualueet käyttävät yhteistä kirjaamistoimintoa. Aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualue ja työsuojelun vastuualue toimivat rekisterinpitäjinä käyttämiensä erityistehtäviin liittyvien rekisterien osalta ja vastaavat rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista. Osassa työsuojelun rekistereistä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet toimivat yhteisrekisterinpitäjinä.

Muutos

Nykyiset seitsemän tiedonhallintayksikköä lakkautetaan, eli aluehallintovirastot ja Valvira, ja perustetaan yksi uusi tiedonhallinnan järjestämisestä vastaava virasto Lupa- ja valvontavirasto. Esityksessä ehdotetaan, että kuuden aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvat tarkoituksenmukaiset lupa- ja valvontatehtävät siirtyvät uudelle lupa- ja valvontavirastolle, joka jatkossa toimisi virastolle lainsäädännössä kuuluvissa tehtävissä tiedonhallintalain tarkoittamana tiedonhallintayksikkönä ja rekisterinpitäjänä, eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin. Lupa- ja valvontaviraston yleinen osasto vastaisi viraston henkilöstö-, taloushallinto- ja tietohallinnosta sekä muista tehtävistä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla. Ne henkilörekisterit, joissa eri aluehallintovirastojen vastuualueet ovat toimineet yhteisrekisterinpitäjinä ja ne henkilörekisterit, joissa aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ovat toimineet yhteisrekisterinpitäjinä, lakkaavat yhteisrekisterinpitäjyydet uudistuksen seurauksena. Uudistuksessa kumotaan kyseessä olevia virastoja koskevat lait. Henkilörekisterit siirtyvät uudistuksen yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon, jolloin joko virasto tai sen osastot toimivat rekisterinpitäjänä.

Nykytilaa vastaavalla tavalla adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimisivat rekisterinpitäjänä käyttämiensä rekisterien osalta. Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosasto hoitaisi asioiden kirjaamisen ja muut kirjaamopalvelunsa ja toimisi rekisterinpitäjänä työsuojelutehtävissä käyttämiensä operatiivisten rekisterien osalta. Muiden viraston käytössä olevien rekisterien osalta rekisterinpitäjä määräytyy yleisten henkilötietojen suojaa koskevien säännösten perusteella. Viraston työjärjestyksen määräyksellä voidaan osoittaa osastoille tehtäviä mutta myös vastuut tehtävien edellyttämistä rekistereistä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston käytössä on useita rekistereitä, joista jatkossa vastaisi lupa- ja valvontavirasto.

ELY-keskukset, eli viisitoista tiedonhallintayksikköä, lakkautetaan. Valtion aluehallinnon uudistuksen myötä viidentoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät koottaisiin pääsääntöisesti, lukuun ottamatta muihin organisaatioihin siirrettäviä tehtäviä, kymmeneen elinvoimakeskukseen, jotka toimisivat laissa määriteltyinä tiedonhallintayksikköinä ja joissa kunkin viraston johdolla olisi vastuu tiedonhallintalain velvoitteiden toteuttamisesta omassa virastossaan. Suurin osa ELY-keskusten Y-vastuualueiden tehtävistä siirtyisi kuitenkin lupa- ja valvontavirastoon ja ELY-keskusten L-vastuualueiden julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon. ELY-keskusten yhteisiä henkilöstö-, talous- ja tietohallinnon tehtäviä hoitava kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) hoitaisi jatkossa elinvoimakeskusten yhteiset henkilöstö-, taloushallinto- ja tietojärjestelmäpalvelut, mutta osa keskuksen tehtävistä siirtyisi välittömästi tai siirtymäajan puitteissa Lupa- ja valvontavirastoon. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus toimisi omana tiedonhallintayksikkönään, minkä lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus tuottaisi ja ylläpitäisi palveluna tulevien elinvoimakeskusten yhteistä tiedonhallintamallia. Tiedonhallintamallia ylläpidetään palvelujen, asiankäsittelyn ja tietoaineistojen hallinnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, tiedonsaantia koskevien oikeuksien ja rajoitusten toteuttamiseksi, moninkertaisen tietojen keruun vähentämiseksi, tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuuden toteuttamiseksi sekä tietoturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Vaikutukset

Virastojen vastuulla olevat tehtävät ja näin ollen tehtävien suorittamisen edellyttämät tiedot eivät uudistuksen myötä laajene tai muutu, mutta tehtävien toteuttamisvastuu ja siitä seuraava tietojen käsittely ja hallinta organisoidaan erilaiseen virastorakenteeseen. Vaikutukset kohdistuvat uusien virastojen johdon vastuisiin huolehtia tiedonhallintalain tiedonhallintayksikölle säädettyjen velvollisuuksien toteuttamisesta. Näitä vastuita selvitetään ja laaditaan asianmukaiset suunnitelmat ennen uusien virastokokonaisuuksien käynnistymistä virastouudistuksen toimeenpanohankkeessa, jossa tulee suunnitella uusien virastojen osalta vastuiden määrittely, ajantasaisten ohjeiden ylläpito, koulutuksen tarjoaminen, asianmukaiset työvälineet ja valvonnan järjestäminen sekä tiedonhallintamallin ylläpito ja muu muutosvaikutusten arviointi. Samoin tulee suunnitella vaikutukset asianhallinnan järjestämiseen, asiarekisterin ylläpito ja asiakirjajulkisuuskuvauksen ylläpito sekä vaikutukset tietoturvallisuutta ja varautumista koskevien vaatimusten toteuttamiseen, toimintaympäristön seuranta ja riskien arviointi, tietoturvallisuus- ja varautumistoimenpiteiden mitoittaminen.

Kirjanpitoyksiköt

Kirjanpitoyksiköitä ovat toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena virastot, laitokset ja muut toimielimet. Kirjanpitoyksikön muodostamisesta määrää valtiovarainministeriö asianomaista ministeriötä kuultuaan. Kirjanpitoyksiköt vastaavat maksuliikkeestään, kirjanpidostaan ja tilinpäätöksestään sekä laativat viraston tai laitoksen toimintakertomuksen. Valtiokonttori määrää kuitenkin ne maksuliikettä, kirjanpitoa ja sen yhteydessä järjestettävää muuta seurantaa ja tilinpäätöksen laatimista koskevat tehtävät, jotka hoidetaan keskitetysti ja joista vastaa keskitettyjä taloushallintotehtäviä hoitava virasto tai laitos. Keskitetyistä taloushallintotehtävistä vastaavalla virastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada kirjanpitoyksiköihin kuuluvilta virastoilta, laitoksilta ja muilta toimielimiltä tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät salassa pidettävät asiakirjat lukuun ottamatta joitakin turvallisuusluokiteltuja tietoja, joista on säädetty erikseen.

Muutosvaikutus

Lupa- ja valvontavirastosta on tarkoitus muodostaa itsenäinen kirjanpitoyksikkö, johon liittyviä tehtäviä hoidetaan voimassa olevien säännösten perusteella Etelä-Suomen aluehallintovirastossa kaikkien aluehallintovirastojen osalta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa sekä kehittämis- ja hallintokeskuksessa kaikkien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueiden osalta. Uudistuksen yhteydessä kirjanpitoyksikön tehtäviin liittyvät tiedonsaantioikeudet siirtyisivät kirjanpitoyksikön tehtäviä hoitaville Lupa- ja valvontaviraston virkamiehille.

ELY-keskukset ja KEHA-keskus ovat yksi kirjanpitoyksikkö ja tarkoituksena on, että jatkossa elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus muodostavat kokonaisuutena itsenäisen kirjanpitoyksikön.

Asiakirjajulkisuus ja asiakirjajulkisuuden toteuttaminen

Asiakirjajulkisuuteen liittyviä arviointikohteita ovat asiakirjajulkisuuskuvauksen ylläpidosta vastaava, asianhallinnasta vastaava ja asiakirjojen antamisesta vastaavat.

Asiarekisterien ylläpito

Nykytila

Kuuden aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston käytössä on paperiaineistojen lisäksi erilliset asianhallintajärjestelmät sekä operatiiviset tietojärjestelmät. Yksistään kuudella aluehallintovirastolla on käytössään yli 50 tietojärjestelmää ja muut järjestelmät mukaan luettuna yhteensä noin 80 tietojärjestelmää sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on käytössään noin 13 tietojärjestelmää, jotka sisältävät asiarekisteritietoja. Viidellätoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksella on paperiaineiston lisäksi seitsemän asiarekisteriä, joiden lisäksi niiden käytössä on 48 tietojärjestelmää, joissa on asiarekisterin tietoja. Kuudella aluehallintovirastolla on käytössään omat asiarekisterinsä.

Muutos

Jatkossa lupa- ja valvontavirasto toimisi tiedonhallintayksikkönä ja se vastaisi virastoon koottavien tehtävien edellyttämistä paperiaineistoista, asianhallintajärjestelmistä, operatiivisista tietojärjestelmistä sekä useista kymmenistä tietojärjestelmästä, jotka sisältävät asiarekisteritietoja. Lupa- ja valvontavirasto vastaisi jatkossa nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvien tarkoituksenmukaisten lupa- ja valvontatehtävien edellyttämistä tietojärjestelmistä, jotka siirtyvät koottavien tehtävien mukana Lupa- ja valvontavirastoon. Kymmenen elinvoimakeskusta ja kehittämis- ja hallintokeskus vastaisivat paperiaineistoista, asianhallintajärjestelmästä ja noin 48 tietojärjestelmästä, joissa on asiarekisterin tietoja. Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimiva adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta vastaavat käyttämistään asiarekistereistä. Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus ylläpitävät tietojärjestelmiä, joissa myös voi olla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiarekisteritietoja. Ympäristöministeriö toimii ympäristönsuojelun tietojärjestelmän valvontaosion (YLVA) järjestelmään tallennettujen henkilötietojen osalta rekisterinpitäjänä.

Vaikutus

Valtaosa asiarekistereistä siirtyy uusiin virastorakenteisiin sellaisenaan. Uuden viraston (tiedonhallintayksikkö) on määriteltävä siirtyvät tietojärjestelmät, joissa asiarekisterin tietoja ylläpidetään osaksi tiedonhallintayksikön asiarekisteriä, ja tarkistettava ylläpitoon liittyvät vastuut ja tarvittavat ohjeistukset ja kuvaukset. Osa tietoaineistoista ja asiakirjoista siirretään ja konvertoidaan uusien virastojen ylläpitämiin tietojärjestelmiin. Kyseiset asiat tarkentuvat virastouudistuksen toimeenpanon valmistelun yhteydessä. Pidemmän aikavälin tavoitteena on yhdenmukaistaa toimintatapoja, asioista ylläpidettävää asiarekisteriä ja tietojen käsittelyssä käytettäviä tietojärjestelmiä. Tämä yhdenmukaistaa ja tehostaa asiakirjojen ja tietoaineistojen hallintaa ja mahdollistaa asioiden käsittelyn yhdenmukaisen seurannan viraston tehtävissä.

ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen nykyiseen yhteiseen asiarekisteriin (Uspa) täytyy määritellä uudet organisaatiorakenteet ja siirtää vireillä olevat asiat uusiin organisaatioihin. ELY-keskusten ympäristöasioita on vuodenvaihteessa 2024/2025 vireillä arviolta 200 000 kpl. Näistä suurin osa siirtyy Lupa- ja valvontavirastoon. Tällä hetkellä julkiset asiakirjat ovat nähtävissä sekä ELY-keskuksien että aluehallintovirastojen käyttäjille. Organisaatiouudistus vaatii käyttövaltuuksien määrittelemistä uudelleen. Asiakirjojen näkyvyydet käsittelijöille pitää myös erikseen tarkastella. Salassa pidettävien asiakirjojen näkyvyys on nykyisin rajattu käsittelijäoikeuksilla.

Tietopyyntöjen vastaanotto, asiakirjojen antaminen ja asiakirjajulkisuuskuvauksen ylläpito

Nykytila

Kuusi aluehallintovirastoa, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus vastaavat vireille tulleiden tietopyyntöjen käsittelystä ja päättämisestä.

Tällä hetkellä tietopyyntöjen käsittelyn käytännöt virastoissa (aluehallintovirastot, Valvira sekä ELY:t ja KEHA-keskus) eroavat toisistaan.

Aluehallintovirastoissa tietopyynnön käsittelystä on vastannut hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen tietopalvelutoiminto, mikäli tietopyyntö on kohdistunut asiaan/asioihin, joiden käsittely on päättynyt. Vireillä olevien asioiden osalta tietopyynnöt on ohjattu kirjaamosta niille vastuualueille tai yksiköihin, joiden vastuulla on ollut käsitellä kyseinen substanssiasia. Kuitenkin työsuojelu- ja ympäristölupavastuualue ovat vastanneet substanssiasioitaan koskevien tietopyyntöjen käsittelystä riippumatta tiedustellun asian käsittelyvaiheesta. Mikäli tietopyyntö on koskenut useamman aluehallintoviraston asioita, on se tapauksesta riippuen joko käsitelty jokaisessa aluehallintovirastossa erikseen tai (erityisesti mikäli pyyntö on koskenut päättyneitä asioita), siihen vastaamisen on koordinoinut hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue. Tutkimuslupa-asiat, jotka ovat koskeneet kahta tai useampaa aluehallintovirastoa, on ratkaissut Valtiovarainministeriö lukuun ottamatta toisiolain mukaisia asioita, joissa toimivalta on siirretty Findatalle myös silloin, kun tutkimuslupa on koskenut vain yhtä aluehallintovirastoa. Sosiaali- ja terveysministeriö on ratkaissut tutkimuslupa-asiat, jotka ovat koskeneet kahden tai useamman aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueita.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa tietopyynnön käsittelystä on vastannut se osasto, jonka vastuulla on ollut käsitellä kyseinen substanssiasia. Mikäli tietopyyntö on käsitellyt koko Valviran toimintaa, se on ohjattu hallinto-osastolle, jossa tietopyynnön on käsitellyt viraston lakimies. Hallinto-osasto on myös vastannut tutkimuslupien myöntämisestä julkisuuslain tai toisiolain nojalla – tosin toisiolain mukaiset asiat on siirretty ilmoituksella Findatalle.

Asiakirjajulkisuuskuvausta on ylläpidetty aluehallintovirastoissa hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen toimesta yhteisenä kuudelle aluehallintovirastolle. Nykyiset virastot ovat laatineet omat asiakirjajulkisuuskuvaukset nykyisistä tietovarannoistaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston osalta asiakirjajulkisuuskuvaukset on laadittu ja julkaistu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston verkkosivuilla, myös adoptiolautakunnan ja valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan osalta.

Muutos

Uudistuksen myötä virastojen ja niiden kirjaamoiden määrä vähenee nykyisestä. Tulevissa elinvoimakeskuksissa olisi edelleen jokaisessa omat kirjaamonsa, mutta nykyisten viidentoista ELY-keskuksen sijasta muodostetaan kymmenen elinvoimakeskusta, miltä osin kirjaamojen määrä lukumääräisesti vähenisi.

Uudistuksen jälkeen vireille tulleet tietopyynnöt käsitellään ja niistä päätetään Lupa- ja valvontavirastossa, kymmenessä elinvoimakeskuksessa ja kehittämis- ja hallintokeskuksessa. Lupa- ja valvontavirastoa koskevan lainsäädännön toimeenpanohankkeessa tarkoituksena on yhdenmukaistaa käytäntöjä, koska tietopalvelutoiminnon järjestämisestä nykykäytännöt poikkeavat toisistaan kaikissa virastoissa. Virastojen kirjaamot vastaisivat tietopyyntöjen kirjaamisesta ja tietopyyntöjen käsittelystä sekä tarpeen mukaan tietopyynnön ohjaamisesta viraston osastolle asian käsitelleen virkamiehen käsiteltäväksi, mikäli tietopyynnön kohteena oleva asiakirja on joko kokonaisuudessaan taikka osin salassa pidettävä. Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimiva adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta vastaavat niiden asioita koskevien tietopyyntöjen käsittelystä, kuten myös työsuojeluosasto.

KEHA-keskus ylläpitää ELY-keskusten, TE-toimistojen ja KEHA-keskuksen kuvausta asiakirjajulkisuudesta. Tulevaisuudessa jokaisella elinvoimakeskuksella olisi oma kirjaamo ja näiden palveluista vastaisi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus.

Vaikutus

Suurelta osin asiakirjojen vastaanoton ja luovuttamisten menettelyt siirtyvät sellaisenaan uuteen virastorakenteeseen. Ympäristötoimialan osalta Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvät tietoaineistot ja niiden rekisteröintitiedot joudutaan käymään kattavasti läpi, suunnittelemaan tietojen siirto sekä rekisteröimään ne käytettävään asiarekisteriin, ellei toimeenpanon suunnittelussa päädytä järjestämään ennen tehtävien siirtoa syntyneiden tietoaineistojen säilyttäminen ja hallinta toisin. Pidemmällä aikavälillä virastouudistus mahdollistaa toimintatapojen, asiarekisterin ja tietojen käsittelyssä käytettävien tietojärjestelmien vahvemman yhdenmukaistamisen.

Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten perustamisen toimeenpanohankkeen yhteydessä on arvioitava, millä tavoin tietopalvelu hoidetaan ja miten tietopalvelun vastuut uudessa virastossa jakautuvat ja millä tavoin tietovarannot kuvataan virastojen asiakirjajulkisuuskuvaukseen. Lupa- ja valvontavirastolle laadittaisiin uusi asiakirjajulkisuuskuvaus, johon kootaan tiedot kaikista tietovarannoista, jotka liittyvät viraston säädettyihin tehtäviin. Vastaavalla tavalla elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus laatisivat uudet asiakirjajulkisuuskuvaukset, joihin koottaisiin tiedot kaikista tietovarannoista, jotka liittyvät elinvoimakeskuksien ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin.

Asiakirjojen julkisuus, salassapito ja suoja

Nykytila

Aluehallintovirastoissa erityisesti peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueella terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävissä muodostuvat asiakirjat ovat usein salassa pidettäviä ja sisältävät tietoja erityisistä henkilötietoryhmistä tai sosiaalihuollon asiakkuudesta. Samoin salassa pidettäviä tietoja käsitellään esimerkiksi ympäristöterveydenhuollossa, elinkeinovalvonnassa, alkoholivalvonnassa, vahingonkorvausasioissa, oikeudellisten etujen valvonnassa, haasteiden ja tiedoksiantojen vastaanotossa, ampumayhdistyslupa-asioissa, oikeusturva-asioissa, oikeudellisten palvelujen asioissa sekä valtion edustaminen oikeusistuimissa ja muissa viranomaisissa -tehtävissä. Salassa pidettäviä asioita käsitellään myös opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueella, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueella sekä ympäristölupavastuualueella. Työsuojelun vastuualueen tehtävissä syntyy erityisesti työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 10 §:n perusteella salassa pidettävää tietoa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävissä muodostuvat asiakirjat ovat usein salassa pidettäviä. Yleisimmät salaamisperusteet ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 6, 20, 21 (Tukija), 25 ja 32 kohdissa. Merkittävin osa asioista sisältää myös arkaluonteisia henkilötietoja, erityisesti tietoja henkilön terveydentilasta tai sosiaalihuollon asiakkuudesta. Usean viraston yhdistyessä muutoksia tulee tietoaineistojen käyttöoikeuksiin ja käsittelyyn. Näiden yhteensovittaminen tietojärjestelmätasolla vaatii määrittelyä ja käyttöoikeuksien tarkastelua/periyttämistä. Samoin tulee arvioitavaksi, millä tavoin vanhojen tietoaineistojen näkyvyys rajataan, ts. onko pääsyoikeutta toisen viraston vanhoihin aineistoihin vai ei ja millä tavalla aineistojen käyttöoikeuksia voidaan periyttää.

ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueiden tehtävissä muodostuvista asiakirjoista osa sisältää tietoja liike- ja ammattisalaisuudesta tai henkilön terveydentilasta ja ovat siten salassa pidettäviä. Ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristön tilaa koskevat tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia.

Muutos

Lainsäädännössä virastoille osoitetut tehtävät ja niihin liittyvät velvollisuudet eivät virastouudistuksen myötä muutu. Tarkoituksena olisi, että Lupa- ja valvontavirastossa menettely jatkuisi nykytilaa vastaavalla tavalla. Myös ELY-keskuksissa ja KEHA:ssa on toimittu vastaavalla tavalla ja tämä menettely jatkuisi nykytilaa vastaavalla tavalla elinvoimakeskuksissa ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa.

Tietovarantojen ylläpito, tiedonsaantioikeudet ja rekisterinpito

Tietovarannot ja rekisterit

Nykytila

ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen tietovarannot, rekisterit ja tietovastuulliset on luetteloitu. Myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa on tiedonhallintamalli. Ruokaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston vastuulla on tietovarantoja ja rekistereitä. Ympäristötehtävissä käytettävien tietovarantojen ja -järjestelmien ylläpidosta vastaavat tällä hetkellä KEHA-keskuksen lisäksi myös Suomen ympäristökeskus ja Metsähallituksen luontopalvelut.

Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella aluehallintovirastot, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kehittämis- ja hallintokeskus toimivat kukin rekisterinpitäjinä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa on useita rekistereitä, joissa se on yhteisrekisterinpitäjä aluehallintovirastojen kanssa (esim. Soteri). Näiden osalta yhteisrekisterinpitäjyys lakkaa. Lisäksi Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliseen tietojärjestelmän (VATI-järjestelmä) osalta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on yhteisrekisterinpitäjä kuntien kanssa. Aluehallintovirastot ovat ympäristöterveydenhuollossa Ruokaviraston kanssa yhteisrekisterinpitäjiä tietyissä rekistereissä, joihin liittyvät tehtävät keskitetään uudistuksessa Ruokavirastoon, jolloin yhteisrekisterinpitäjyys lakkaa.

Muutos

Lupa- ja valvontaviraston tiedonhallintamalliin on koottava edeltäjävirastojen tietovarantojen ja -aineistojen sekä rekisterien kuvaukset ja yhdenmukaistettava ne. Tiedonhallintamallin ylläpidon tekninen toteutus ja ylläpitovastuu ja ylläpitokäytäntö on määriteltävä uudessa virastossa.

Ympäristötehtävissä käytettävien tietovarantojen ja tietojärjestelmien tulee olla käytettävissä sekä elinvoimakeskuksissa että Lupa- ja valvontavirastossa. Näiden järjestelmien osalta on tärkeää selkeyttää ylläpito ja tiedonsaantioikeudet. Näitä tietovarantoja ja -järjestelmiä ylläpitävät ja kehittävät tällä hetkellä KEHA:n lisäksi Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus.

ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueet ovat eräiden ympäristönsuojelujärjestelmien osalta yhteisrekisterinpitäjiä. Tarkoituksenmukaista on, että yhteisrekisterinpitäjyyksiä puretaan mahdollisimman paljon ja uusi Lupa- ja valvontavirasto olisi toimialaansa kuuluvien rekisterien osalta jatkossa rekisterinpitäjä, vaikka tiettyjen rekisterien osalta rekisterinpitäjänä toimivat edellä mainitut Lupa- ja valvontaviraston osastot tai toimielimet.

KEHA-keskukseen nimitetty tietosuojavastaava seuraa henkilötietojen käsittelyä ELY-keskuksessa ja auttaa tietosuojasäännösten noudattamisessa sekä toimii rekisteröityjen ja tietosuojavaltuutetun toimiston yhteyshenkilönä. Tietosuojavastaava koordinoi tietosuojatyön kehittämistä. Lisäksi KEHA-keskus vastaa siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutetaan koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) tuottamista ja kehittämistä.

Muutoksen jälkeen Lupa- ja valvontavirasto, elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus toimisivat rekisterinpitäjinä sekä Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimisi jatkossa itsenäisinä rekisterinpitäjinä. Myös Lupa- ja valvontaviraston ympäristöosasto ja työsuojeluosasto toimisivat jatkossakin oman toimialan operatiivisten tietojärjestelmien rekisterinpitäjänä. Uudistuksen jälkeen perustettujen virastojen tulisi huolehtia rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista, siltä osin kuin vastuu ei kuulu toimielimille tai rekisterinpitäjänä toimiville osastoille.

Tiedonsaantioikeudet

Virastojen tehtävistä säädetään noin 280 erityislaissa, joissa merkittävässä osassa on säädetty tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä. Ottaen huomioon virastojen laaja-alaiset tehtävät ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena arvioida tehtäviä koskevissa laeissa säädettyjä tiedonsaantioikeuksia koskevia asioita, koska näitä erityislakeja ei ole tarkoitus muuttaa valtion aluehallinnon uudistamisen yhteydessä. Tehtäviä koskeviin lakeihin on pääsääntöisesti tarkoitus tehdä vain uutta virastorakennetta koskevat teknisluonteiset muutokset. Lupa- ja valvontavirastoa koskevaan lakiin on tarkoitus säätää erinäisiä tiedonhallintaan liittyviä säännöksiä, jotka arvioidaan erikseen jäljempänä.

Tietojärjestelmät ja -palvelut

Lupa- ja valvontaviraston käynnistymiseen mennessä on riskienhallinnan vuoksi ja uudistuksen kiireinen aikataulu huomioon ottaen tarkoitus tehdä tietojärjestelmiin ainoastaan välttämättömät vähimmäismuutokset, jotta toimintaa voidaan jatkaa keskeytyksettä.

Toimialariippumattomat konsernipalvelut (TORI): nykytila ja muutokset

Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet tuottaa virastoille lainsäädännön ja Valtiokonttorin antamien määräysten perusteella talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja. Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori puolestaan tuottaa virastoille lainsäädännön perusteella toimialariippumattomia palveluja. Esimerkiksi aluehallintovirastojen digitaalisessa asiointipalvelussa käytetään Valtorin tarjoamaa TOIMI/Service Now –ratkaisua. Nämä kahden viraston tuottamat palvelut muodostavat niin sanotut konsernipalvelut. Konsernipalvelujen tuottamisessa käytetään lukuisia henkilöstö- ja taloushallinnon tietojärjestelmiä sekä muita tietojärjestelmiä.

Virastot käyttäisivät edelleen konsernipalveluja ja näihin liittyviä tietojärjestelmiä. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia näiden konsernipalvelujen osalta. Lupa- ja valvontaviraston käyttämät toimialariippumattomat ICT-palvelut tuotetaan Valtorin toimesta. Toimialariippumattomiin palveluihin liittyen käytössä on Valtorin tuotteistamia uusia yhteisiä palveluita sekä virastokohtaisia palveluita mm. asianhallinnassa, dokumentinhallinnassa ja raportoinnissa. Konsernipalveluja koskeviin tietojärjestelmiin on tehtävä uutta virastoa koskevat muutokset, jotka koskevat muun muassa viraston organisaatiorakennetta, hyväksymisketjuja, henkilöstön sijoittumista virastoon, ja monia muita vastaavia muutoksia.

Toimeenpanohankkeessa tulee arvioitavaksi eri virastojen henkilöstöhallinnon prosessien eroavaisuuksia ja luoda uusille virastoille prosessit yhteen henkilöstöhallinnon tietojärjestelmään siirryttäessä. Hyvin suunnitelluilla prosesseilla on merkitystä tietojärjestelmien sisältöihin. Toimeenpanohankkeessa aloitetaan erillinen hanke Palkeiden ja Valtorin kanssa, koska uuden viraston perustaminen edellyttää muutoksia henkilöstöhallinnon tietojärjestelmiin varsinkin, kun uusi virasto muodostuu virkamiehistä, joiden palkat määräytyvät kolmen eri tarkentavan virkaehtosopimuksen perusteella.

Toimialasidonnaiset tietojärjestelmät (TOSI) ja –palvelut – nykytila ja muutokset

Toimialasidonnaisten palveluiden osalta käytössä on lukuisia sähköisiä rekisterejä, järjestelmiä ja palveluja sekä sähköisen asioinnin ja käsittelyn sekä niihin liittyvien tukipalveluiden tuottamisen ratkaisuja. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi näiden olemassa olevien ratkaisujen käyttöä on tarkoitus jatkaa uudessa virastossa sen ensimmäisinä toimintavuosina ja järjestelmien uusintaa, sulauttamista ja muuta kehittämistä toteuttaa voimaantulosta alkavan siirtymäajan puitteissa kustannustehokkaasti eri järjestelmien elinkaaret huomioiden.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on käytössään noin 13 tietojärjestelmää, jotka sisältävät asiarekisteritietoja ja asianhallintajärjestelmän. Näiden lisäksi on useita tietojärjestelmiä muun muassa tukitoimintojen toteuttamiseen (esimerkiksi Palkeet ja Valtori). Ruokavirasto tuottaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ympäristöterveydenhuollon keskitettyä toiminnanohjaus- ja tiedonhallintajärjestelmää.

KEHA-keskus hoitaa ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen tietohallintopalveluja (toimialasidonnaisia digipalveluita). Tietohallintopalveluina KEHA-keskus kehittää, tuottaa ja hankkii sähköisiä palveluja, muita digitalisaatiota edistäviä palveluita ja tietojärjestelmiä sekä hoitaa muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Nämä tietohallintopalvelut ovat toimialasidonnaisia erotuksena toimialariippumattomista perustietotekniikan palveluista, joita Valtori hoitaa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) nojalla. KEHA-keskuksen lisäksi myös Syke tarjoaa merkittävän määrän TOSI-järjestelmiä lupa- ja valvontavirastolle (n. 40 järjestelmää). Näiden järjestelmien käyttötarve jatkuu toistaiseksi Lupa- ja valvontavirastossa.

Pääosa aluehallintovirastojen keskeisistä toimialasidonnaisista digipalveluista tulee aluehallintovirastoille KEHA-keskuksen kautta joko KEHA-keskuksen omana tuotantona tai KEHA-keskuksen hankkimina. Näitä palveluja on yhteensä kymmeniä ja esimerkkejä niistä ovat asianhallinta- ja sen integraatiot (USPA+TOJ+SOTE valvonnan lisä- ja tilastotiedot), ympäristö- ja vesilupien käsittely (eLUPA), opetus- ja kulttuurialan valtionavustuspalvelu (VADI), alkoholihallinnon mobiilitarkastus (Wirta) sekä henkilöstö- ja talousresurssien suunnittelujärjestelmä (Ressu).

Ympäristöä ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia tietoja varten on ympäristönsuojelun tietojärjestelmä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muodostuu tiedoista, jotka talletetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, aluehallintovirastojen, Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja tiedostoihin. Luonnonsuojelun tietojärjestelmä muodostuu luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevista tiedoista. Luonnonsuojelun tietojärjestelmä koostuu tiedoista, jotka tallennetaan tai on tallennettu ympäristöministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (ylläpitäjät) ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja asianhallintajärjestelmiin. Vesien ja merenhoitoon liittyviä tietojärjestelmiä ja –varantoja ylläpitää Suomen ympäristökeskus. Pinta- ja pohjavesien sekä Itämeren tietovarantoihin tallennetaan vesien- ja merenhoidon järjestämisessä tarvittavat muun muassa fysikaalis-kemialliset ja biologiset laatutiedot. Tietoja ovat tuottaneet ja keränneet pääasiassa ympäristöhallinto, erityisesti Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset. Vesien tietojärjestelmän ensisijaisia käyttäjiä ovat lupa- ja valvontaviranomaiset sekä vesienhoitoviranomaiset. Muita käyttäjiä ovat mm. tutkimuslaitokset ja lupien lupamääräyksiin perustuvia velvoitetarkkailuja toteuttavat kaupalliset toimijat. Tiedot ovat myös muiden yritysten sekä kansalaisten käytettävissä muun muassa hankkeiden suunnittelussa niissä tarvittavien lähtötietojen kokoamisessa. Käynnissä on vesitietojärjestelmiä koskeva uudistushanke.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen tietojärjestelmistä Ruokavirasto omistaa maksajaviraston substanssitietojärjestelmät, joita ELY-keskukset käyttävät viljelijätukien ja maaseudun kehittämistukien toimeenpanotehtävissä. ELY-keskukset käsittelevät ja ratkaisevat tuki- ja maksuhakemuksia, valvovat tukiehtojen täyttymistä, hyväksyvät seurantatietoja ja hoitavat tukien takaisinperintään liittyviä tehtäviä. Ruokavirasto ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä sekä niihin liittyvää sähköistä asiointia. Keskeiset järjestelmät ovat Tukisovellus ja Hyrrä-verkkopalvelu. Tukisovelluksessa hallinnoidaan viljelijätukia ja Hyrrä-verkkopalvelussa yritys-, hanke- ja rakennetukia sekä neuvontakorvausta.

Uudistus ei aiheuta muutoksia tietojärjestelmiä koskeviin vastuisiin. Ruokavirasto omistaa mainitut tietojärjestelmät myös jatkossa substanssilaeissa säädetyn mukaisesti. Aluehallinnon uusi virastorakenne edellyttää kuitenkin muutosten tekemistä toimialasidonnaisiin tietojärjestelmiin.

Kalatalouden tietojärjestelmät tulisivat uudistuksen jälkeenkin sijoittumaan toimialalaeissa säädetyn mukaisesti Ruokavirastoon.

Ruokaviraston elintarvikelinjan ohjaaman valvonnan toimeenpanon tiedonhallintaan ja tietovarantoihin muutoksella on jonkin verran vaikutusta, kun valvonnan resurssit jakaantuvat uusiin elinvoimakeskuksiin.

SDG-asetuksen velvoittaman rajat ylittävän sähköisen asioinnin toteutus aluehallintovirastoista siirtyvien lupapalveluiden osalta aiheuttaa Ruokavirastolle kustannuksia. Uudistus ei aiheuta muutoksia tietojärjestelmiä koskeviin vastuisiin. Ruokavirasto omistaa mainitut tietojärjestelmät myös jatkossa toimialalaeissa säädetyn mukaisesti. Aluehallinnon uusi virastorakenne edellyttää kuitenkin muutosten tekemistä toimialasidonnaisiin tietojärjestelmiin. Muun muassa Pääsynhallinta-järjestelmään tehdään muutoksia. Pääsynhallinta-järjestelmällä hallinnoidaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viranomaistietojärjestelmien käyttöoikeuksia. Tukisovellukseen tehtävät keskeiset muutokset liittyvät tukien käsittelyyn, koodistoon, tukilaskentaan, tukipäätöksiin sekä tuensaajien siirtoon uudelle käsittelyalueelle. Tukien käsittelyyn liittyviä muutoksia on tehtävä vastaavalla tavalla Hyrrä-verkkopalveluun. Lisäksi Hyrrä-verkkopalveluun on muun muassa uudistettava sekä kartta-, alue- ja paikkatiedon että alueellisten myöntövaltuuskiintiöiden sovelluslogiikka. Tietojärjestelmiin tehtävät muutokset tarkentuvat toimeenpanon edetessä.

Tietoturvallisuus ja varautuminen

Nykytila

Aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ovat vastanneet itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatiossaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa on oma tietoturvavastaava ja tietosuojavastaava. Myös aluehallintovirastoilla on oma tietoturvavastaava ja tietosuojavastaava.

KEHA-keskus vastaa keskitetysti ELY-keskusten ja KEHA-keskuksen tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä virastokokonaisuuden osalta. ELY-keskukset vastaavat itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatioissaan. Jokaisella ELY-keskuksella on myös oma tietoturvavastaavansa. KEHA-keskuksen tehtävään nimetty tietoturvavastaava tukee ELY-keskuksia tietoturvallisuusasioiden yleisessä johtamisessa sekä vastaa ELY-keskusten tietoturvallisuudesta vastaavien henkilöiden ryhmän ohjauksesta. Tietosuojavastaava koordinoi tietosuojatyön kehittämistä. Lisäksi KEHA-keskus vastaa siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutetaan koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) tuottamista ja kehittämistä.

Muutokset

Jatkossa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi keskitetysti tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä. Elinvoimakeskukset vastaisivat itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatioissaan. Jokaisella elinvoimakeskuksella tulisi olla oma tietoturvavastaavansa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävään nimetty tietoturvavastaava tukisi ja ohjaisi elinvoimakeskuksia tietoturvallisuusasioissa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseen nimitetty tietosuojavastaava toimisi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ja elinvoimakeskusten tietosuojavastaavana sekä koordinoisi tietosuojatyön kehittämistä. Nykytilaa vastaavasti Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi digitaalisten palvelujen vaatimuksien mukaisuudesta sekä niiden tuottamisesta ja kehittämisestä.

Jatkossa lupa- ja valvontavirasto vastaa tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta omassa organisaatiossaan. Lupa- ja valvontaviraston yleinen osasto vastaisi keskitetysti tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä virastokokonaisuuden osalta eräin poikkeuksin. Yleisellä osastolla olisi tietosuojavastaava, ja osasto vastaisi tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä siltä osin kuin se kuuluu viraston vastuulle. Sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimivat itsenäiset toimielimet vastaisivat omasta tietoturvasta ja tietosuojasta sekä sen johtamisesta ja toteuttamisesta. Yleiselle osastolle sijoitettu tietosuojavastaava seuraisi henkilötietojen käsittelyä virastossa ja auttaisi tietosuojasäännösten noudattamisessa sekä toimisi rekisteröityjen ja tietosuojavaltuutetun toimiston yhteyshenkilönä, siltä osin kuin virasto toimii henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä. Tietosuojavastaava koordinoisi tietosuojatyön kehittämistä. Lisäksi yleinen osasto vastaisi osaltaan siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutettaisiin koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) kehittämistä. Lupa- ja valvontavirastolle ei säädetä uusia tehtäviä valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä, joten nykytilan mukaisia tietoturvallisuutta ja varautumista koskevia vaatimuksia voidaan toteuttaa uuden viraston käynnistäessä toimintaansa. Kaikkien itsenäisten rekisterinpitäjien on kunkin nimettävä tietosuojavastaava, mutta tämä voi olla useammalle rekisterinpitäjälle yhteinen.

Vaikutukset

Uusien virastojen tehtävät eivät muutu, vaan ne jakautuvat uudessa virastorakenteessa uudella tavalla. Uusia tehtäviä tai tehtäväyhdistelmiä ei synny siten, että muodostuisi tarve käsitellä aiemmasta poiketen salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltavia tietoja. Tehtäviä koskevat vaatimukset tai tehtävien järjestäminen eivät muutu siten, että olisi tarve arvioida toiminnan jatkuvuuden turvaavia toimenpiteitä eri tavoin kuin nykyisin. Tietoturvallisuutta ja varautumista koskevissa vaatimuksissa ei synny merkittäviä muutoksia. Kyse on voimassa olevien vaatimusten toteuttamisesta uusissa virastoissa.

Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten käynnistymisen yhteydessä on tarkoitus toimia nykyisten käytäntöjen mukaisesti. Virastojen tulee voimassa olevan yleislainsäädännön mukaisesti arvioida varautumistarpeitaan toiminnan käynnistymisen jälkeen. Koska tehtäväkokonaisuus säilyy ennallaan, uusien virastojen ei arvioida olevan varautumisen näkökulmasta kriittisempiä toimijoita kuin nykyiset virastot eikä niihin ole välttämätöntä kohdistaa tiukempia tai laajempia vaatimuksia varautumisen osalta.

Ahvenanmaan valtionvirasto

Ahvenanmaan valtionvirastosta on tarkoitus säätää erikseen, sillä valtion aluehallinnon uudistusta koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan kumottavaksi aluehallintovirastoista annettu laki. Lakiehdotuksen mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto jatkaisi toimintaansa nykytilaa vastaavalla tavalla. Ahvenanmaan valtionvirastosta muodostettaisiin kirjanpitoyksikkö. Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin ei ehdoteta muutoksia. Virasto käyttäisi ja kehittäisi nykytilaa vastaavalla tavalla sen käytössä olevia tietojärjestelmiä. Tämän vuoksi on arvioitu, ettei ehdotetulla Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevan lain säätämisellä ole vaikutuksia Ahvenanmaan valtionviraston tiedonhallintaan tai tietojärjestelmiin.

Muihin organisaatioihin siirtyvien tehtävien vaikutukset tiedonhallintaan

Ruokavirasto

Tiedonhallinnan osalta tulee muutoksia rekisterinpitäjyyteen sekä tiedon tuottamista, säilyttämistä, käyttämistä, luovuttamista, arkistointia ja tuhoamista koskeviin vastuisiin. Esimerkiksi osa siirtyvistä tietoaineistoista on Arkistolaitoksen seulontapäätöksen mukaisesti pysyvästi säilytettävää tietoa ja siihen liittyvät vastuut siirtyvät aluehallintovirastoista Ruokavirastoon. Vastuiden osalta on vielä tarkemmin arvioitava erityisesti yhteisrekisterinpitäjyyteen liittyviin tehtäviin kohdistuvat vaikutukset ja kustannukset.

Tietoaineistojen ja rekistereiden tietosisältöihin ei oletettavasti ole tulossa merkittäviä muutoksia. Tietojen ylläpidon prosessit muuttuvat Ruokaviraston prosesseiksi. Ruokavirastoon siirtyvien tietoaineistojen määrä on suuri ja tietoja eri muodoissa ja järjestelmissä. Tiedon siirtyminen, yhdenmukaisuus, yhdisteltävyys ja tuotannon jatkuvuus on turvattava. Tehtävien vaikutukset resursseihin ja kustannuksiin on arvioitava. Tiedonsaanti- ja luovutusoikeuksien osalta ei oletettavasti tule muutoksia muutoin kuin vaihtuvien organisaatioiden osalta.

Ruokaviraston toteuttamiin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtävien substanssijärjestelmiin ei todennäköisesti ole tulossa suuria muutoksia lukuun ottamatta aluehallinnon uuden toimialuejaon vaatimat muutokset. Aluehallintovirastoissa on kuitenkin käytössä myös muita kuin Ruokaviraston toteuttamia järjestelmiä kuten KEHA-keskuksen hallinnoima USPA-asianhallintajärjestelmä, jonne on kertynyt arkistotietoa tehdyistä valvonnoista. Aluehallintovirastot ovat keränneet tietoa myös kuntien tekemistä valvonnoista raportointia varten. Tiedon siirtyminen aluehallintouudistuksen yhteydessä on varmistettava. Erikseen tulee selvittää, mitä sellaisia aluehallintovirastojen tietojärjestelmiä ja sähköisen asioinnin palveluita on käytössä, joille ei ole vastaavia järjestelmiä Ruokavirastossa. Näille pitää kehittää vastaavat järjestelmät, jollei järjestelmät ole siirrettävissä Ruokavirastoon.

Aluehallintovirastoilla on ollut käytössä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtävien osalta omia lomakkeita, jotka ovat olleet saavutettavia ja käytettäviä asiakkaille. Aluehallintovirastojen internetsivut ovat tarjonneet ohjausta ja neuvontaa asiakkaille, sivustot ovat saavutettavat. Näiden hyödynnettävyys Ruokaviraton toiminnassa tulee selvittää. Valtori ylläpitää aluehallintovirastoille koe-eläintoiminnan hankelupien hallinnointiin ServiceNow-järjestelmää. Tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon on joko toteutettava vastaava järjestelmä tai selvitettävä olemassa olevan järjestelmän käyttömahdollisuuksia.

Aluehallintoviranomaiset käyttävät pääosin Ruokaviraston ylläpitämiä Ympäristöterveydenhuollon järjestelmiä elintarviketurvallisuuden tehtävissään sekä USPA-asianhallintajärjestelmää. Uudistus tulee aiheuttamaan järjestelmiin tarvittavia aluemuutoksia sekä USPA-tietojen siirtoja. Myös poroteurastuksen valvontatehtävien ja niihin liittyvän laskutuksen siirtyminen Ruokaviraston tehtäväksi tulee aiheuttamaan muutoksia.

Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävien tiedonhallinta

Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävien siirtäminen Kilpailu- ja kuluttajavirastoon edellyttää rekisterien siirtämistä. Siirtyvien rekisterien määrä on vähäinen. Aluehallintoviraston toiminnan aikana kertynyt asiakirja-aineisto jää Lupa- ja valvontavirastolle ja KKV:n virkamiesten tiedonsaantioikeus on turvattava. Aineistoa voidaan lainata tai sopia sen luovuttamisesta tai sitten hoitaa normaalin tietopalvelun kautta.

Julkisen henkilöliikenteen tehtävien tiedonhallinta

Liikenne- ja viestintävirastoon 2026 siirtyvät julkisen henkilöliikenteen (joukkoliikenteen) tehtävät aiheuttavat muutoksia Liikenne- ja viestintäviraston tiedonhallinnan rekisterinpitäjyyteen sekä tiedon tuottamisen, säilyttämisen, käyttämisen, arkistoinnin ja tuhoamisen vastuisiin. Kuten Ruokaviraston kohdalla, myös Liikenne- ja viestintävirastoon siirtyvistä tietoaineistoista osa on mahdollisesti Arkistolaitoksen seulontapäätöksen mukaisesti pysyvästi säilytettävää aineistoa, jonka säilyttämisen ja siirtämisen vastuut siirtyvät Liikenne- ja viestintävirastolle. Mikäli aineistoissa on mukana yhteisrekisterinpitäjyyden aineistoja, niiden siirtyminen edellyttää tarkempaa arviointia vaikutuksista ja kustannuksista. Tarkoituksena on selvittää joukkoliikenteen tiedonhallinta, tietoaineistot, tiedon omistajuus sekä tiedon tuottamiseen liittyvä kokonaisuus kuten asiakaspalvelun järjestäminen.

Siirtyvien aineistojen tietosisältöihin ei siirron yhteydessä oleteta kohdistuvan muutostarpeita ja ne siirtyvät Liikenne- ja viestintäviraston ylläpidettäviksi. Siirtyvät tietoaineistot sijaitsevat useassa eri järjestelmässä ja siirtyvää tietoa arvioidaan olevan runsaasti. Näitä järjestelmiä ovat esim. valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä Vallu, joka on mahdollisesti korvautumassa OSSI-järjestelmällä, KEHA-keskuksen Yleinen avustusjärjestelmä YA, Cloudia kilpailutusten ja sopimusten hallinnointi, USPA asianhallintajärjestelmä, Handi taloushallintajärjestelmä, Kieku henkilöstöasioiden hallinnointiin sekä Taimi työtila dokumenttien hallinnointiin. Myös Liikenteen asiakaspalvelukeskuksen neuvontapalveluiden joukkoliikenteen osuus ja ELY-keskusten joukkoliikenteen nettisivut kuuluvat osaltaan siirrettävään kokonaisuuteen. Suurin osa tietoaineistosta on tuotantokäytössä myös siirron jälkeen, joka luo erityisiä paineita tiedon jatkuvan käytettävyyden turvaamiselle. ELY-joukkoliikenteen tietojärjestelmiä ylläpitävän KEHA:n rooli tulee täsmentää tunnistaen, että siirto ulottuu myös KEHA:n toimintoihin.

Liikenne- ja viestintäviraston tiedonhallintavelvoitteiden täyttäminen siirtyvän aineiston suhteen edellyttää selkeää resursointia sekä vastaanottavalta että luovuttavalta osapuolelta ja siirron kustannusten tarkkaa arviointia. Tietopyyntöjen ja tietoluovutusten osalta siirrolla ei oletettavasti ole merkittävää vaikutusta palveluihin.

Siirto tulee vaikuttamaan olennaisesti Liikenne- ja viestintäviraston tietojärjestelmiin. Siirtyvien tietoaineistojen migraatiot Liikenne- ja viestintäviraston asianhallintajärjestelmään, dokumentinhallintajärjestelmään sekä säilytettävien aineistojen siirto Liikenne- ja viestintäviraston palvelimille aiheuttaa muutoksia myös sen tiedonohjaukseen. Tämän lisäksi KEHA-keskuksen USPA-asianhallinnan arkistossa olevien valvontatietojen siirtotarve on selvitettävä.

Tiedonhallinnan muutoksen riskit ja niiden hallinta uudistuksessa

Lupa- ja valvontavirasto

Lupa- ja valvontavirastoon siirrettävät tehtävät muodostavat nykyisellään hyvin monimutkaisen kokonaisuuden tiedonhallinnan näkökulmasta. Tehtäviä hoidetaan aluehallintovirastoissa, ELY-keskuksissa, KEHA-keskuksessa ja Valvirassa yhteensä 23 virastossa ja rekisterinpitäjiä on vielä tätä useampia. Lupa- ja valvontaviraston toiminnan kannalta oleellisia järjestelmiä ylläpidetään ja kehitetään kaikissa edellä mainituissa toimijoissa sekä lisäksi Suomen ympäristökeskuksessa ja Metsähallituksessa. Erilaisia järjestelmiä, joissa käsitellään toiminnan kannalta oleellisia tietoja ja monissa myös henkilötietoja, on tunnistettu yhteensä noin 200. Yhdistyvillä virastoilla on käytössään kaksi keskeistä asianhallintajärjestelmää (USPA ja Sampo), joiden käyttö järjestelmäkytköksineen jatkuu mahdollisimman muuttumattomana uudessa virastossa. Lupa- ja valvontavirastolle laadittavassa tiedonohjaussuunnitelmassa yhdistetään eri virastojen toiminnot tavalla, joka vaatii mahdollisimman vähän uudenlaisten järjestelmäkytkösten luomista. Tiedonohjaussuunnitelmassa pyritään mahdollisuuksien mukaan myös huomioimaan edellytykset sille, että Lupa- ja valvontavirasto voisi tulevaisuudessa ottaa käyttöönsä myös yhden yhteisen asianhallintajärjestelmän ilman merkittäviä muutoksia tiedonohjaussuunnitelmakokonaisuuteen.

Tunnistettuja riskejä näin laajamittaisessa tiedonhallintakokonaisuuden muutoksessa järjestelmämuutosten ohella ovat tiedonhallintayksiköiden ja rekisterinpitäjien vastuiden määrittelyyn liittyvät epäselvyydet. Lupa- ja valvontavirastossa toimii itsenäisiä tiedonhallintayksiköitä, joiden osalta tulee selkiyttää kysymykset tiedonhallintalain mukaisten velvollisuuksien toteuttamisesta. Myös tietyt toisille viranomaisille siirtyvät tehtävät (esim. Ruokavirasto) ovat kokonaisuudessaan laajoja.

Riskinä on myös tunnistettu nykyisten tietojärjestelmien ja ICT-palveluiden tuottajien (Valtori, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, KEHA ja alihankkijat) resurssit tarvittaviin tietojärjestelmä- ja ICT-muutoksiin ja erityisesti KEHA:n osalta yhteisten alustapalvelujen vastuukysymykset ja kustannusten jyvitys.

Tehtävien moninaisuudesta ja nykyisen rakenteen moniulotteisuudesta aiheutuvia riskejä pyritään viraston toimeenpanohankkeessa hallitsemaan usein toisiaan täydentävin keinoin. Uudistus on tarkoitus toimeenpanna ja saattaa voimaan vuoden 2026 alussa mahdollisimman pienin keskeisiin järjestelmiin toteutettavin muutoksin. Ensisijaisena tavoitteena on varmistaa järjestelmien toiminta ja käytettävyys sekä sitä kautta toiminnan ja asiakaspalvelun jatkuvuus muutoksen yli. Lisäksi toimeenpanohankkeen organisoinnissa ja resursoinnissa on pyritty kiinnittämään huomiota riskien hallintaan. Toimeenpanohankkeen osana toimii oma tietohallintoryhmänsä, jossa on edustus kaikista keskeisistä toimijoista ja toimeenpanohankkeen hanketoimistossa sekä tiiviissä yhteistyössä tietohallintoryhmän kanssa työskentelee täysiaikaisesti ICT-projektipäällikkö. Samoin toimeenpanohankkeeseen osana toimii oma ryhmänsä uuden viraston asianhallinnan ja arkistoinnin valmistelua varten. Toimeenpanohankkeessa on lisäksi asetettu lokakuun 2024 alusta tiedonohjaussuunnitelmaprojekti, jota vetää täysiaikaisesti rooliin nimetty projektipäällikkö tukenaan virastojen edustajista muodostuva projektiryhmä. Toimialariippumattomien ja toimialasidonnaisten tietoteknisten järjestelmien välttämättömiin muutoksiin sekä talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmiin tarvittaviin muutoksiin on varattu useita miljoonia euroja rahoitusta hankkeen toimeenpanorahoituksen budjetista. Talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeissa ja Valtorissa on perustettu ja resursoitu omat projektinsa viraston perustamiseksi tarvittavien muutosten toteuttamiseksi.

Riskienhallintakokonaisuutta ajatellen on samalla kuitenkin muistettava, että yhdistyvien virastojen tehtävät eivät muutu, vaan ne jakautuvat uudessa virastorakenteessa uudella tavalla. Uusia tehtäviä tai tehtäväyhdistelmiä ei synny siten, että muodostuisi tarve käsitellä aiemmasta poiketen salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltavia tietoja. Myöskään tehtäviä koskevat vaatimukset tai tehtävien järjestäminen eivät muutu siten, että olisi tarve arvioida toiminnan jatkuvuuden turvaavia toimenpiteitä eri tavoin kuin nykyisin. Tietoturvallisuutta ja varautumista koskevissa vaatimuksissa ei synny merkittäviä muutoksia. Kyse on enemmänkin voimassa olevien vaatimusten toteuttamisesta uudessa virastossa

Lisäksi toimeenpanohankkeen aikana mallinnetaan viraston tarkemman suunnittelutyön ja toimeenpanon edetessä ja rinnalla kokonaisarkkitehtuuria ensin toiminta-arkkitehtuurista lähtien ja asteittain tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuurin tarkempiin kuvauksiin edeten. Tarkoituksena on luoda toimeenpanohankkeen aikana ja uuden viraston toiminnan aloittamiseen mennessä mahdollisimman pitkälle hyödynnettävissä olevat arkkitehtuuriperiaatteet ja kokonaisarkkitehtuurin hallintamalli sekä keskeisimpiä kuvauksia viraston kokonaisarkkitehtuurista eri arkkitehtuurinäkökulmista. Tavoitteena on tarjota viraston johdolle toiminnan aloittamishetkestä alkaen mahdollisimman hyvät edellytykset toiminnan systemaattiseen ja hallittuun kehittämiseen sekä tiedonhallintaan.

Tietojärjestelmämuutosten viivästyksistä aiheutuvat seuraamukset Lupa- ja valvontavirastolle

Tietojärjestelmämuutoksiin liittyy merkittäviä riskejä, jotka voivat vaikuttaa sekä hallinnon asiakkaiden palvelukokemukseen että viranomaisten tehtävien hoitamiseen. Keskeiset riskit liittyvät viivästyksiin, teknisiin ongelmiin, riippuvuuksiin eri järjestelmien välillä sekä vastuiden ja koordinoinnin epäselvyyksiin.

Tietojärjestelmämuutosten viivästyminen voi aiheuttaa huomattavia haittoja. Asiakkaiden näkökulmasta palveluiden saatavuus ja toimivuus voivat heikentyä, mikä johtaa usein tyytymättömyyteen. Esimerkiksi aluehallinnon sähköisen asiointipalvelun tai sosiaali- ja terveyspalvelutuottajien keskusrekisterin viivästyminen voi vaikeuttaa sujuvaa asiointia ja tehdä hallinnollisista prosesseista monimutkaisempia. Viranomaisten työn kannalta viivästykset voivat puolestaan haitata perustavanlaatuisten tehtävien hoitamista, kuten päätöksenteon oikea-aikaisuutta ja tiedonhallintaa. Asianhallintajärjestelmien toiminnalliset puutteet voivat viivästyttää esimerkiksi vesi- ja ympäristölupien käsittelyä, mikä heijastuu suoraan yhteiskunnan toimintaan. Muutoksia voidaan osin joutua tekemään myös uuden viraston aloittamisen jälkeen, mikä voi hankaloittaa sujuvaa tehtävien hoitamista.

Tietojärjestelmien omistajuus ja käyttöoikeudet vaihtelevat nykytilassa virastojen ja toimialojen välillä, ja tärkeimpiä järjestelmiä ovat muun muassa asianhallintajärjestelmät, vesi- ja ympäristölupaprosessien käsittelyjärjestelmät sekä aluehallinnon sähköiset asiointipalvelut. Asianhallintajärjestelmät ovat keskeisiä viranomaisten päätöksenteossa ja asiakirjojen hallinnassa, mutta niihin liittyy riskejä erityisesti yhteensopivuuden ja integraatioiden osalta. Vesi- ja ympäristölupajärjestelmien viivästykset voivat vaikeuttaa lupaprosessien sujuvuutta ja hidastaa elinkeinoelämän toimintaa. Sosiaali- ja terveyspalvelutuottajien keskusrekisterin viivästykset taas voivat vaikeuttaa palveluntuottajien hallinnointia ja valvontaa.

Myös useat samanaikaiset muutoshankkeet muodostavat riskin toimeenpanolle. Keskeisin näistä on TE-palvelu-uudistus, jossa työllisyyspalvelut ja niitä hoitavat yli 4 000 virkamiestä siirretään kuntiin ja joka työllistää erityisesti KEHA-keskusta. Tämä muodostaa resurssiriskin Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanon kannalta, sillä aluehallintovirastot tukeutuvat hyvin laajasti KEHA:n ylläpito- ja kehitysvastuulla oleviin tietojärjestelmiin. Esimerkiksi aluehallintovirastojen nykyinen asianhallintajärjestelmä on KEHA:n tarjoama.

Toimialariippumattomat järjestelmät, kuten viestintäratkaisut (Teams, sähköposti, kalenteri), ovat olennaisia viranomaisten työssä. Näiden järjestelmien toimintahäiriöt voivat lamauttaa sisäisen ja ulkoisen viestinnän, mikä hankaloittaa tehokasta työskentelyä. Lisäksi tiedontallennusratkaisut, kuten Tiimeri ja verkkolevyt, ovat kriittisiä tiedonhallinnan ja turvallisuuden kannalta, ja niiden häiriöt voivat johtaa tiedon menetykseen tai vaikeuttaa tiedon käytettävyyttä. Myös työvälineiden, kuten mobiilipäätelaitteiden ja videoneuvotteluratkaisujen, käyttöoikeudet ja tietoturva ovat erityisen tärkeitä, etenkin etätyöskentelyn yleistyessä. Tavoitteena on yhtenäistää eri virastojen toimialariippumattomat ratkaisut yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kyseiset palvelut tarjoaa nykyisille virastoille sekä uudelle Lupa- ja valvontavirastolle Valtori ja siten Valtorin riittävät resurssit ja osaaminen ovat onnistumiselle kriittisen tärkeitä ja siten samalla merkittävin riski.

Tietojärjestelmämuutoksiin liittyy monimutkaisia riippuvuuksia, vastuunjakoa ja koordinaatiota, jotka voivat jäädä epäselviksi. Vaikka kaikkia yksityiskohtia ei voida ennakoida, on olennaista kiinnittää huomiota järjestelmien välisten riippuvuuksien hallintaan, selkeään omistajuuteen ja vastuiden määrittelyyn sekä resursoinnin riittävyyteen. Riskiä hallitaan tekemällä keskeisimmistä selvitettävistä tietojärjestelmäkokonaisuuksista sekä näihin toteutettavista muutoksista erilliset sopimukset virastojen välillä. Lisäksi muutosten aikataulut ja budjetit pyritään laatimaan realistisesti, jotta vältetään yllätykset ja niiden vaikutukset budjettiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin. Tietojärjestelmämuutoksiin on varattu erillisrahoitusta ja varaus vie valtaosan Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanoon kaiken kaikkiaan varatuista yli 7 miljoonan euron kertaluonteisista toimeenpanon määrärahoista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tietojärjestelmämuutosten viivästyksillä voi olla toteutuessaan merkittäviä haitallisia vaikutuksia sekä hallinnon asiakkaille että viranomaisten perustehtävien hoitamiseen. Riskien tehokas hallinta, konkreettisten kehitysvaiheiden suunnittelu ja vastuunjako sekä riittävä resursointi niin määrärahoina ja henkilötyövuosina kuin osaamisenakin ovat keskeisiä riskien hallitsemiseksi ja onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Elinvoimakeskukset

Syksyllä 2024 vaikuttaa siltä, että tieto- ja viestintäteknisten muutosten valmisteluun sekä läpivientiin on hyvät edellytykset ja riittävästi valmisteluaikaa. Riskejä ja erityisiä huomioitavia asioita on tunnistettu, mutta kokonaisuutena arvioiden riskitasot ovat varsin maltilliset.

Siirtymässä pääosa tietojärjestelmien ja muiden digipalveluiden käytöstä jatkuu mahdollisimman paljon ”as-is” -periaatteella ja on siksi suurelta osin muutosten hallintaa, eikä uuden rakentamista. Järjestelmämuutoksia tarvitaan elinvoimakeskusten aluejaon muuttuessa, jotta asioita voidaan kohdentaa järjestelmissä oikealle alueelle. Lisäksi uuden viraston visuaaliset muutokset sekä toiminnan uudelleenjärjestelyt vaativat muutoksia sekä järjestelmiin että yhteisiin alustoihin. Riskinä on, että tarvittavia muutoksia ei ehditä toteuttamaan, jos päätökset organisaatiosta ja sen rakenteesta jäävät kovin myöhäiseksi. Onkin keskeistä, että vuoden 2025 ensimmäisellä vuosipuoliskolla olisi tarkempia tietoa uusien virastojen tehtävistä, organisaatioista ja aluejaoista, jotta tietotekniset muutokset ehditään riittävän ajoissa valmistella.

Elinvoimakeskuksiin siirryttäessä on turvattava tiedon saatavuus ja järjestelmien käytön jatkuvuus. Erityisen keskeistä on varmistaa sähköisen asioinnin eli ulkoisten asiakkaiden prosessien sujuvuus. Osa ELY-keskuksen tehtävistä siirtyy TEM-hallinnonalalta toiselle hallinnonalalle toiseen virastoon ja sen myötä uudessa virastossa on huolehdittava mm. käyttäjien tehtävien mukaiset käyttöoikeudet tietojärjestelmiin. Riskinä tähän liittyen on, että jää tunnistamatta, mitä käyttöoikeuksia elinvoimakeskuksen käyttäjille tarvitaan siitä huolimatta, että ko. tehtäväalueen tehtäviä siirtyy ELY-keskuksiin verrattuna muualle. Lisäksi on varmistettava, että siirtyvän tehtävän myötä järjestelmässä oleva historiatieto pysyy eheänä ja on saatavilla, mikäli siihen on tehtävän uudella toimijalla oikeus.

Määrättyjen ympäristö- ja joukkoliikennetehtävien siirtyessä toiselle hallinnonalalle ja toisiin virastoihin on myös näiden tarvitsemien järjestelmän ylläpito ja tuki turvattava. Vähäisenä riskinä on näiden järjestelmien sopimusten vastuisiin liittyvät epäselvyydet.

Tietojärjestelmien on oltava ELY-keskusten käytössä normaalisti vuoden 2025 loppuun saakka ja lopulliset muutokset voidaan tehdä vuodenvaihteessa, jotta uudet elinvoimakeskukset voivat jatkaa järjestelmien käyttöä 2026 alusta lähtien uusilla käyttöoikeuksilla ja mahdollisilla rakenteisilla (alueet ja organisaatiot) muutoksilla. Tämä tuo aikatauluriskiä vuoden vaihteeseen, mutta sitä voidaan hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla hallita.

Samanaikaisesti on käynnissä Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanohanke ja nämä kaksi hanketta vaikuttavat osin samoihin digipalveluihin ja joilla on samoja ICT-palvelutoimittajia. Näissä on riskinä, järjestelmätoimittajilla saattaa olla kriittisiä asiantuntijariippuvuuksia näiden kahden hankkeen välillä. Tunnistettu kriittinen resurssi on Valtori, joka toteuttaa toimialariippumattomat tietotekniset muutostyöt kahteen suureen toimeenpanohankkeeseen ja niillä on vaikutusta moneen organisaatioon. Tiivis ja sujuva yhteistyö hankkeiden välillä sekä huolellinen suunnittelu onkin tärkeää koko muutoksen läpiviennin ajan. Valtori on lisäksi tarkoitus kytkeä kiinteästi mukaan elinvoimakeskusten valmisteluun.

Elinvoimakeskusten ja Lupa- ja valvontaviraston organisointiin liittyvien välttämättömien tieto- ja viestintäteknisten muutosten lisäksi tulee huolehtia KEHA-keskuksen kaikkien asiakkaiden palvelujen normaalista tuottamisesta ja kehittämisestä myös muutosten aikana, jotta turvataan henkilöstölle ja asiakkaille käyttäjäystävälliset, toimintaa tukevat ja turvalliset tieto- ja viestintätekniset palvelut. Riskinä on, että resurssit ei riitä sekä kaikkeen tarvittavaan muutos-, tuotanto- ja kehitystyöhön vaan töitä on vahvasti priorisoitava.

Tietojärjestelmämuutosten viivästyksistä aiheutuvat seuraamukset elinvoimakeskuksille

Tietojärjestelmämuutoksessa on luotava uudet käyttövaltuudet muun muassa aluejaon muuttumisen vuoksi. Käyttövaltuuksiin tehtävillä muutoksilla on vaikutuksia järjestelmien käyttöön ja sen myötä vaikutuksia myös järjestelmien saatavuuteen. Muutosten myötä viranomaistehtävissä tarvittavat käyttövaltuudet voivat olla esimerkiksi liian laajat tai liian suppeat, ja väärin määritellyt käyttövaltuudet tuovat riskin tietojärjestelmän ja tietosisällön luotettavuudelle.

Tietojärjestelmämuutosten viivästyminen voi myös vaarantaa lakisääteisissä käsittelyn määräajoissa pysymisen. Esimerkiksi avustushakemukset ovat kokonaisuutena rahallisesti sekä määrällisesti suuria ja käsittely joudutaan tekemään usein tiukallakin aikataululla. Riskinä tietojärjestelmien puutteellisessa toiminnassa on avustusten ruuhkautuminen ja kohtuuttoman pitkät käsittelyajat, mikäli järjestelmien käytössä on pidemmän aikaa käyttökatkoa siirtymän aikana. Viivästyminen voi aiheuttaa avustusten hakijalle jopa taloudellisia ongelmia.

Tietojärjestelmämuutosten aiheuttamien mahdollisten riskien hallitsemiseksi on varmistettava tarvittaviin tietojärjestelmiin pääsy saumattomasti sekä oikeat käyttövaltuudet, vaikka viranomaisen työnantaja, organisaatio ja alueellinen toimialue vaihtuvat. Järjestelmien muutokset on suunniteltava ja toteutettava niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman lyhyen katkon viranomaisen toiminnalle. Pääsy ja järjestelmien toimivuus on testattava huolellisesti. On kartoitettava prosessit, joissa on lakisääteisiä tai muita huomioitavia määräaikoja vaativia tehtäviä, jotta voidaan huomioida tarvittavat resurssit, mikäli häiriötilanne vaatii manuaalista työtä. Tärkeää on myös tehdä tiivistä yhteistyötä virastojen toimeenpanohankkeiden välillä, koska kyseiset muutoshankkeet vaikuttavat vahvasti samoihin tietojärjestelmiin ja muutos tapahtuu samassa aikataulussa.

Uudistuksen kustannukset toimialariippuvaisten ja toimialasidonnaisten palvelujen osalta

Kehittämis- ja hallintokeskukselta virastoihin siirtyvät osuudet

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tällä hetkellä Y-vastuualueille tarjoamien ICT- ja digipalveluiden kustannukset ja niitä vastaavien määrärahojen siirtäminen Lupa- ja valvontavirastolle. Siirto sisältää sekä toimialariippumattomia (TORI) että toimialasidonnaisia (TOSI) palveluita. Lupa- ja valvontaviraston Y-järjestelmä- ja alustatehtävien siirtäminen edellyttää myös tehtäviä hoitavien virkamiesten ja rahoituksen siirron, mikä osaltaan varmistaa tiedonhallinnan jatkuvuuden virastossa.

Toimialariippumattomat palvelut, joiden kustannukset on mahdollista jakaa toimijoittain. Näitä ovat erityisesti Valtorin palvelut. KEHA-keskuksen kustannus yht. n. 6,9 milj. euroa, joista erotetaan Lupa- ja valvontaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston osuus. Toimialariippumattomat palvelut, joiden kustannuksia ei ole vielä tällä hetkellä mahdollista jakaa toimijoittain käytettävissä olevien tietojen vajavaisuuden vuoksi, mutta joiden osalta tietopohjaa täsmennetään ja se mahdollistanee kustannusten jaon lähitulevaisuudessa. KEHA-keskuksen kustannus yht. n. 2,7 milj. euroa, kustannusosuudet eivät KEHA-keskuksen mukaan erotettavissa toimijoittain.

Toimialasidonnaiset palvelut ja järjestelmät, joiden kustannukset on mahdollista eriyttää kirjanpidosta ja joiden hallinnointi ja ylläpito siirtyvät joko heti uudistuksen voimaantullessa 1.1.2026 tai viimeistään 31.12.2028 mennessä KEHA-keskukselta Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontavirastolle siirtyvä kustannusosuus noin 0,54 milj. euroa, Liikenne- ja viestintävirastolle siirtyvä noin 0,37 milj. euroa. Yhteiset ja monikäyttöiset alustat, joiden kustannuksia ei ole mahdollista jakaa toimijoittain käytettävissä olevilla tiedoin nyt eikä todennäköisesti myöskään lähitulevaisuudessa. KEHA-keskuksen kokonaiskustannuksesta ei ole saatu tietoa, kustannusosuudet eivät KEHA-keskuksen mukaan erotettavissa toimijoittain.

Epävarmuudet muutoskustannuksien osalta

Suurimmat epävarmuudet muutoskustannuksissa liittyvät tietojärjestelmiin. Toimeenpanohankkeessa on pyritty valmisteluun osallistuvien nykyisten virastojen asiantuntijoiden toimesta arvioimaan hankkeen aikana tarvittavia määrärahoja. Ennakoimattomia kustannuksia saattaa kuitenkin ilmetä valmistelun edetessä tarkemmalle ja konkreettisemmalle tasolle. Lisäksi kustannustarpeita on suhteutettu hankkeen varmistettuun budjettiin eli joidenkin ehdotettujen ei-kriittisten tarpeiden osalta määrärahoja on priorisoitu ja tehty päätökset siitä, että niitä ei voida toteuttaa. Toimeenpanohankkeessa priorisoidaan ja toteutetaan vain viraston häiriöttömän käynnistymiseen liittyvät välttämättömät toimet. Tämä voi vaikuttaa valmistelun laatuun ja siihen, että kaikkia sinänsä hyviksi katsottuja ja tunnistettuja kehittämistarpeita ei pystytä vielä hankkeen aikana toteuttamaan vaan ne siirtyvät toteutettavaksi viraston toiminnan aloittamisen jälkeen.

Valtorin toimialariippumattomien järjestelmien ja laitteiden muutoskustannuksiin liittyy useita epävarmuustekijöitä, jotka johtuvat projektin laajuudesta, osapuolten määrästä, osapuolten nykyratkaisujen erilaisuuksista ja käytettävissä olevista resursseista. Budjettia on arvioitu käytettävissä olevien tietojen perusteella, mutta vastaavia projekteja on ollut toistaiseksi vähän, eikä aiempaa kokemusta varsinkaan vastaavan laajuisista muutoksista juuri ole. Tiukka aikataulu, YT-menettelyt ja resurssien rajallisuus lisäävät riskejä.

ELY-keskusten ympäristövastuualueen toimialasidonnaisten tietojärjestelmien muutoskustannusten arviointi on ollut haastavaa, koska ei ole vielä täysin selvää, mitä tarvittavat järjestelmämuutokset tarkalleen sisältävät. Epäselvyyttä tarpeista ja kustannusten suuruudesta on esimerkiksi käyttöoikeuksien, toimintalogiikan muutosten, aluerajojen poistamisen sekä muuttamisen, diaarimuutosten ja pääsynhallinnan osalta. Myös eräät muut tarpeet, kuten uudet testiympäristöt ja niiden aikataulut, ovat toistaiseksi osin avoinna. Lisäksi vastuukysymykset eivät monitoimijaympäristössä ole täysin yksiselitteisiä: vastuu muutoksista kuuluu viimekädessä kunkin tietojärjestelmäkokonaisuuden omistajalle, joita ovat SYKE, Metsähallitus ja KEHA-keskus, mutta muutoksien tekemisen vaatima sisällöllinen ohjaus hajautuu laajaan kenttään eri virastoja, mikä vaikeuttaa koordinaatiota ja hidastaa muutosten toimeenpanoa. Uusi Lupa- ja valvontavirasto ei ole uudistuksen voimaan tultua edellä tarkoitettujen järjestelmien ja alustapalveluiden ainoa käyttäjä. Yhteistyötä ja sovittamista tulee näin ollen tehdä siis myös ns. kolmansien osapuolten kanssa.

Elinvoimakeskusten tehtävien toteuttamiseen tarkoitettuja tietojärjestelmiä on paljon. Lisäksi toimintaympäristö on kompleksinen mm. tietojärjestelmäintegraatioiden vuoksi. Muutostarpeiden arviointi on toimintaympäristöstä johtuen haastavaa, koska myös kerrannaisvaikutuksia joudutaan arvioimaan yhteisiä digitaalisia alustoja tai liitännäistietojärjestelmiä hyödyntävien tietojärjestelmien osalta. Aluehallintouudistus aiheuttaa kaikkiin tietojärjestelmiin välttämättömiä toimenpiteitä, jotta tehtävien hoitaminen muodostettavissa virastoissa on mahdollista. Jokaisen tietojärjestelmän tarvitsemat muutokset on arvioitava erikseen ja muutosten toteuttamiseen tarvitaan KEHA-keskuksen asiantuntijoiden lisäksi useiden eri järjestelmätoimittajien työtä. Vielä ei tiedetä tarkkaan järjestelmäkohtaisia muutoskustannuksia, koska tarvittavien muutosten arviointi on kesken. Lisäksi suuri muutostarve kohdistuu digityöympäristön ja perustietotekniikan palveluihin, kuten työasemat, käyttäjävaltuudet, sähköposti. Perustietotekniikan palveluista vastaa Valtori, joka tekee tarkemman kustannusarvion toteutuksesta.

Välttämättömät muutokset uusien elinvoimakeskusten toimintavarmuuden ja toiminnan kannalta on toteutettava, joten rahoitukseen liittyvät riskit ovat mahdollisia. Riskinä on, että muutoksiin varattu rahoitus ei riitä. Kustannusten hallitsemiseksi muutokset on suunniteltava niin, että järjestelmiin ei tehdä välttämättömiin toimenpiteisiin kuulumattomia kehitystoimenpiteitä, vaan ainoastaan ne muutokset, joilla elinvoimakeskusten toiminta on turvattu. Mikäli kaikesta huolimatta kustannukset ylittyvät, tullaan käymään neuvottelut järjestelmien omistajien kanssa siitä, onko heillä mahdollista osallistua muutoskustannuksiin.

4.2.5.8

Tietosuoja

Tietosuoja-asetuksessa on vahvistettu säännöksiä rekisterinpitäjän vastuusta, joka liittyy tämän suorittamaan tai rekisterinpitäjän puolesta suoritettuun henkilötietojen käsittelyyn. Rekisterinpitäjän vastuulla on erityisesti varmistaa, että henkilötietojen käsittelytoimet ovat asianmukaisia ja tehokkaita ja sen on voitava osoittaa, että käsittelytoimet ovat tietosuoja-asetuksen mukaisia. Rekisterinpitäjän on kaikessa henkilötietojen käsittelyssä otettava huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin liittyvät riskit.

Tietosuoja-asetuksessa säädetään rekisteröidyn oikeuksista, joihin kuuluvat muun muassa oikeus saada tieto henkilötietojen käsittelystä, rekisteröidyn oikeus tutustua itseään koskeviin henkilötietoihin sekä oikeus epätarkkojen ja virheellisten henkilötietojen oikaisemiseen tai poistamiseen. Rekisteröity käyttää näitä oikeuksiaan suhteessa rekisterinpitäjään. Ottaen huomioon rekisterinpitäjän roolin sen varmistamisessa, että rekisteröity voi tosiasiallisesti käyttää oikeuksiaan, lainsäädäntöä voidaan ehdottaa tarkennettavaksi niissä tilanteissa, joissa voisi syntyä epäselvyyttä rekisterinpitäjästä.

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat, tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot tarkoittavat henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja –vapauksien kannalta. Tietosuoja-asetuksen mukaisesti näitä tietoja on suojeltava erityisen tarkasti, huomioiden, että niihin liittyvän käsittelyn asiayhteys voi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja –vapauksille. Tietosuoja-asetuksen lähtökohtana on, että tällaisia henkilötietoja ei saa käsitellä, jollei käsittelyä ole nimenomaisesti sallittu tietosuoja-asetuksessa säädetyillä perusteilla. Jos erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelykiellosta poiketaan lailla, on poikkeuksista säädettävä nimenomaisesti joko unionin tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Useimmat tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan poikkeamisperusteet myös edellyttävät erityisiä suojatoimia rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn yhteydessä. Lisäksi jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisäehtoja, mukaan lukien rajoituksia, jotka koskevat geneettisten tietojen, biometristen tietojen tai terveystietojen käsittelyä.

Perustuslakivaliokunta on tarkistanut kantaansa henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn lakitasoisuuden, kattavuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksista (PeVL 17/2018 vp, ks. PeVL 14/2018 vp.). Perustuslakivaliokunnan mielestä lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely mahdollistaa myös viranomaistoiminnan sääntelyn osalta nykyistä kansallista sääntelymallia huomattavasti yleisemmän, henkilötietojen suojaa ja käsittelyn perusteita sääntelevän lakitasoisen sääntelyn. (PeVL 14/2018 vp, s. 4.) Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn kohdalla. (PeVL 14/2018 vp, s. 5)

Perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on, tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa, edelleen syytä arvioida sääntelyn laintasoisuuden näkökulmasta. Tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisemman sääntelyn tarve tulee kuitenkin perustella myös tietosuoja-asetuksen puitteissa tapauskohtaisesti. Tällöin on syytä kiinnittää huomiota myös asetuksessa omaksuttuun riskiperusteiseen lähestymistapaan. Valiokunta painottaa, että myös arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä on syytä pyrkiä selkeään ja ymmärrettävään lainsäädäntöön (PeVL 14/2018 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa (PeVL 17/2018 vp, s. 7).

Vaikka EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta kansallisessa lainsäädännössä tulee tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan valitun erityisten henkilötietoryhmien käsitteen vuoksi välttää arkaluonteisten tietojen käsitteen käyttämistä sääntelyn selvyyden vuoksi (PeVL 14/2018 vp, s. 9), pitää perustuslakivaliokunta edelleen perusteltuna kuvata valtiosääntöisesti tiettyjä henkilötietoryhmiä nimenomaan arkaluonteisiksi. (PeVL 15/2018 vp, s. 39, PeVL 17/2018 vp, s. 6) Perustuslain säädöshierarkkisen aseman vuoksi on selvää, että valiokunnan käytännössä arkaluonteisiksi esimerkiksi käsittelyn aiheuttamien riskien ja uhkien perusteella arvioidut tiedot eivät alaltaan tyhjentävästi samaistu henkilötietolain sääntelyyn (PeVL 15/2018 vp, s. 41, PeVL 17/2018 vp, s. 7)

Lupa- ja valvontavirasto

Lähtökohtaisesti Lupa- ja valvontavirasto toimisi henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä ja vastaisi rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista. Eräät osastot ja toimielimet kuitenkin määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, jonka perusteella nämä toimivat rekisteriensä osalta rekisterinpitäjinä. Ehdotetun valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä ei ole tarkoitus muuttaa henkilötietojen käsittelyä, vaikka tehtäviä koottaisiin uuteen Lupa- ja valvontavirastoon. Edellä todetulla tavalla (s. 128) on tarkoituksena, että Lupa- ja valvontavirasto toimisi lähtökohtaisesti toimialaansa kuuluvien rekisterien rekisterinpitäjänä, lukuun ottamatta eräitä osastoja ja toimielimiä, jotka määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston yhteisrekisterinpitäjyydet ja aluehallintoviraston eri vastuualueiden yhteisrekisterinpitäjyydet purkaantuvat virastoja koskevien lakien kumoutuessa, ja vastuut rekisterinpidosta siirtyvät pääsääntöisesti tehtävien myötä uudelle Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimisivat jatkossa itsenäisinä rekisterinpitäjinä. Myös Lupa- ja valvontaviraston ympäristöosasto ja työsuojeluosasto toimisivat jatkossakin oman toimialan operatiivisten tietojärjestelmien rekisterinpitäjänä. Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot eivät muutu esityksen johdosta eikä myöskään käsiteltävien henkilötietojen joukko laajene. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asioita käsittelevät jatkossakin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sekä oikeustieteellisen koulutuksen saaneet henkilöt, jonka johdosta tietoturvaan liittyvien riskien voidaan arvioida olevan vähäisiä. Viraston oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu lähtökohtaisesti kansallisissa erityislaeissa säädettyihin tehtäviin, jolloin sillä voidaan katsoa olevan oikeus käsitellä henkilötietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtien perusteella. Henkilötietojen käsittely edellä todettujen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtien perusteella edellyttävät 6 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan perusteella, että käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Henkilötietojen käsittely perustuu tehtäviä koskeviin lakeihin. Suurempi virasto mahdollistaa valtakunnallisien käsittelyprosessien kehittämisen, jonka seurauksena toiminnan voidaan arvioida muuttuvan tietoturvallisemmaksi. Suuremmalla virastolla on nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää valtakunnallisten käsittelyprosessien lisäksi sisäisen valvonnan mekanismeja, joilla osaltaan voidaan varmistua, että henkilötietojen käsittelijät käsittelevät henkilötietoja viraston rekisterinpitäjänä antamien ohjeiden mukaisesti.

Ehdotetun Lupa- ja valvontavirastosta annettavan lain perusteella Lupa- ja valvontavirasto voisi käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan ja virasto voisi tarpeen mukaan siirtää avustavia teknisluoteisia tehtäviä yksityiselle taholle. Erityisesti ulkopuoliset asiantuntijat käsittelisivät yksittäisiä tehtäviä suorittaessaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämistä on kuvattu tarkemmin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskevassa nykytilan kuvauksessa. Myös avustavia tehtäviä hoitavat voisivat käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja hoitaessaan kirjaamiseen liittyviä avustavia teknisluonteisia tehtäviä. Viraston tehtäviin rekisterinpitäjänä kuuluisi perehdyttää nykytilaa vastaavalla tavalla ulkopuoliset asiantuntijat ja avustavia tehtäviä hoitavat henkilötietojen käsittelyyn. Viraston tulisi rekisterinpitäjänä huolehtia ja valvoa siitä, että ulkopuoliset asiantuntijat ja avustavia tehtäviä hoitavat yksityiset toimijat noudattavat viraston rekisterinpitäjänä antamia velvoittavia ohjeita henkilötietojen käsittelystä. Virasto rekisterinpitäjänä viime kädessä vastaa siitä, että sen toiminnassa noudatetaan henkilötietojen suojaa koskevaa sääntelyä ja että viraston asiakkaat pääsevät käyttämään rekisteröidyille säädettyjä oikeuksiaan. Virasto voisi jatkossakin nykytilaa vastaavalla tavalla käyttää ulkopuolia asiantuntijoita esimerkiksi ammattihenkilöiden valvonnassa. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen tarkastuksissa perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 20 ja 37 §:ään sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 92 §:ään. Myös varhaiskasvatuslain (540/2018) 56 §:n, lääkelain (395/1987) 71 §:n, sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) 31 §:n säännökset mahdollistavat ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisen tarkastuksissa.

Elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus

Valtion aluehallinnon uudistamista koskevissa laeissa ehdotetut elinvoimakeskukset toimisivat henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä ja vastaisivat rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista. Elinvoimakeskukset vastaisivat itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatioissaan. Ehdotus ei aiheuttaisi muutosta henkilötietojen käsittelylle eikä se laajentaisi käsittelyä henkilötietojen osalta. Myöskään elinvoimakeskusten henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset tai keinot eivät muuttuisi ehdotuksen johdosta. Elinvoimakeskusten oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi lähtökohtaisesti kansallisissa erityislaeissa säädettyihin tehtäviin tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseen, jolloin niillä voidaan katsoa olevan oikeus käsitellä henkilötietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtien perusteella.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi elinvoimakeskuksien osalta keskitetysti tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä. Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutetaan koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) tuottamista ja kehittämistä. Ehdotuksella ei siis olisi vaikutuksia Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen nykyiseen rooliin, tehtäviin ja vastuisiin.

4.2.5.9

Henkilöstövaikutukset

virkamieslaki Valtion aluehallinnon uudistamisessa on kyse valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelystä, jossa noudatetaan valtion virkamieslakia (750/1994), jäljempänä, jonka 5 a—5 c §:n mukaan virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon kuin tehtävät siirtyvät. Mikäli virkamiehen tehtäviin kuuluu yli puolet siirtyviä tehtäviä, tulisi hänen virkansa siirtää tehtävät vastaanottavalle virastolle. Virkamiehen siirtymistä tehtäviensä perusteella arvioidaan virkamiehen taustaviran perusteella, mikäli virkamies on nimitettynä määräaikaiseen virkasuhteeseen taikka jos virkamies toimii uudistuksen yhteydessä lakkaavissa henkilöjohtamista (esihenkilötehtävät) sisältävissä tehtävissä. Siirtyvien tehtävien edellyttämät talous-, henkilöstö- ja muut sisäisen hallinnon resurssit siirtyisivät vastaavassa suhteessa tehtävät vastaanottavalle virastolle. Tehtävien hoitamisen edellyttämät toimintamenomäärärahat siirtyvät joka tapauksessa tehtävät vastaanottavalle virastolle, vaikka virkoja ja niihin nimitettyjä virkamiehiä ei siirtyisi tehtäviensä mukana. Virka voitaisiin siirtää ilman virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen oman työssäkäyntialueen sisällä tai hänen työssäkäyntialueelleen. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan 31.12.2024 saakka voimassa olevan virkamieslain 5 a §:n 3 momentin sääntelyn perusteella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 1 luvun 9 §:n mukaista aluetta. Uuden virkamieslain 5 a §:n 3 momentin tullessa voimaan 1.1.2025 lukien, määritellään työssäkäyntialue työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain 10 §:n tarkoittamalla tavalla. Henkilön työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle hänen tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevät virkamiehet siirtyisivät uuteen virastoon määräaikaisen virkasuhteensa keston ajaksi. Myös työsopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettaisiin virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä.

Esimerkiksi jos virkamiehen tehtäviin on kuulunut henkilöjohtamista ja virkamies ei tule valituksi henkilöjohtamistehtävään, hänen virkansa tehtävät voivat muuttua asiantuntijatehtäväksi. Myös tilanteessa, jossa virkamies on hoitanut osittain toiseen organisaatioon siirtyviä tai jääviä tehtäviä, hänen tehtävänkuvaansa muutetaan vastaamaan työnantajan tarpeita. Esimerkkinä tällaisesta ovat luonnonsuojelun tehtävät, joissa sama virkamies on hoitanut sekä vapaaehtoista luonnonsuojelun toteutusta, joka on jatkossa elinvoimakeskusten tehtävä, että oikeusvaikutteista luonnonsuojelun toteutusta, joka on jatkossa Lupa- ja valvontaviraston tehtävä. Näiden virkamiesten tehtävänkuvat muuttuvat virastouudistuksessa. Lisäksi esimerkkinä todettakoon, että Valviran aluehallintovirastojen ohjaustehtävissä olevien virkamiesten tehtävät loppuvat virastouudistuksen yhteydessä, jolloin heidän tehtävänkuvanmukaiset aluehallintovirastojen ohjaustehtävät voivat muuttua esimerkiksi lupa- ja valvontatehtäviksi. Myös tilanteissa, joissa virkamiehen tehtävät jakaantuvat viraston osaston eri yksiköille, voi tapahtua tehtävänkuvassa muutoksia. Edellä todetuissa tapauksissa muutokset voivat vaikuttaa virkamiehen tehtävän vaativuustason mukaiseen palkkaukseen viraston käytössä olevan palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaisesti. Pidemmällä aikavälillä virkamiesten tehtävänkuvat voivat muuttua osana normaalia uralla etenemistä tai resurssien uudelleen kohdentamista.

Henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan virkamieslain 5 a §:n nojalla tehtävien siirroissa, mitä niistä virkaehtosopimuksissa sovitaan tai laissa säädetään. Valtion virkamiehiin sovellettavat yleiset palvelussuhteen ehdot sisältyvät pääosin keskustason virkaehtosopimuksiin. Virkamiehen siirtyminen valtion sisäisissä organisaatiomuutoksissa ei näin ollen aiheuta muutoksia virkamiehen yleisiin palvelussuhteen perusteisiin. Palvelussuhde-etuuksien määräytymisen kannalta palvelussuhde jatkuu valtiolla yhdenjaksoisena. Virastoon siirtyvien henkilöiden palkkataso turvataan siten kuin siitä on sovittu valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan liitteessä.

Uudistuksen yhteydessä aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät siirrettäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja elintarvikkeita koskevat tehtävät Ruokavirastoon sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon. Lisäksi metsäpalojen tähystyksen hallinnointi- ja ohjaustehtävät siirrettäisiin sisäministeriöön.

Henkilöstöön liittyvien muutosten toteuttamisen lähtökohtana on hyvä ja laadukas henkilöstöpolitiikka. Muutostilanteessa noudatetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia (1233/2013) ja henkilöstön edustajat ovat mukana muutostilanteen valmistelussa ja toteuttamisessa. Muutoksen johtaminen edellyttää koko henkilöstön osallistamista muutokseen. Muutoksen johtaminen edellyttää henkilöstön tiedonsaannista ja vaikutusmahdollisuuksista huolehtimista. Hyvän henkilöstöpolitiikan noudattamisella voidaan varmistaa muutoksen onnistunut valmistelu ja toteuttaminen, huolehtia henkilöstön työhyvinvoinnista sekä motivaatiosta muutoksen keskellä. Ammattitaitoinen, hyvinvoiva, motivoitunut, sitoutunut ja tuloksellisesti toimiva henkilöstö on myös jatkossa tärkein edellytys vaikuttavien ja tuloksellisten palveluiden tuottamiselle.

Digitalisoituminen on tuonut mukanaan mahdollisuuksia järjestää uudella tavalla palveluja, hallintoa ja tehtäviä. Valtionhallinnon monipaikkaisuuden edistämistä koskevat linjaukset hyväksyttiin valtiovarainministeriössä 24.5.2021. Linjausten mukaan paikkasidonnainen ja monipaikkainen työ ovat valtiolla samanarvoisia työtapoja. Mahdollisuus tehdä työtä monipaikkaisesti sekä sovittaa joustavasti työ ja yksityiselämä yhteen edistävät valtionhallinnosta uudistumista ja parantavat kilpailukykyä työnantajana.

Taulukko 10. Henkilötyövuodet ja toimintojen sijoittuminen uuteen virastorakenteeseen. Kyseessä on arvio, joka perustuu vuoden 2023 tietoihin.

KEHA-keskuksen henkilöstö ja toiminnot eivät sisälly yllä olevaan taulukkoon. Ne siirtyisivät uudistuksessa siirtyvien tehtävien suhteessa tehtävät vastaanottaviin virastoihin.

Hallituksen 15.-16.4.2024 neuvottelema julkisen talouden suunnitelma vuosille 2025-2028 vaikeuttaa virastoon siirtyvän henkilöstön määrän arviointia. Siirtyvän henkilöstön määrää on vaikea arvioida, koska päätöstä säästöjen kohdentumisesta eri organisaatioihin ei ole tehty. Valtion aluehallinnon uudistuksella ei tavoitella henkilöstövähennyksiä.

Lupa- ja valvontavirasto

Virastoon siirtyisivät lähes kaikki kuuden aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston virkamiehet mutta myös uuteen virastoon siirtyviä tehtäviä hoitavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen virkamiehet, lukuun ottamatta Ruokavirastoon, Kilpailu- ja kuluttajavirastoon sekä sisäministeriöön siirtyviä tehtäviä hoitavia virkamiehiä. KEHA-keskus tuottaa tällä hetkellä palveluita kaikille ELY-keskusten vastuualueille. Ympäristöhallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät ja näihin kytkeytyvät KEHA-keskuksen tehtävät (yleishallinnolliset tehtävät eli henkilöstöhallinto-, talous-, toimitila-, asianhallinta- ja perustietotekniikkapalvelujen sekä tietohallintopalvelujen järjestämistehtävät) siirtyvät osaksi Lupa- ja valvontavirastoa tehtäväjaon mukaisesti. Nykyisin KEHA-keskuksen toimialasidonnaisten digitaalisten palvelujen kehittämisen ja tuottamisen tavoitetila selvitetään siirtymäajan puitteissa ja niiden järjestäminen sekä mahdolliset henkilöstösiirrot toteutetaan selvityksen pohjalta tehtävien päätösten ja aikataulujen mukaisesti.

Viraston henkilöstömäärä olisi arviolta yhteensä 2150 henkilötyövuotta myös substanssin suhteessa siirtyvät henkilötyövuodet huomioiden. Tässä vaiheessa ei voida esittää tarkkoja lukuja viraston henkilöstön kokonaismäärästä eikä myöskään siirtyvän henkilöstön määrästä eläköitymisten, irtisanoutumisten, määräaikaisten virkasuhteiden päättymisen ja muiden syiden takia. Viraston perustaminen johtaa ylimmän johdon virkojen määrän vähenemiseen. Nykyisten aluehallintovirastojen virkamiehiä olisi tästä noin 1206 henkilötyövuotta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston virkamiehiä olisi arviolta noin 206 henkilötyövuotta ja nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ja vastuualueelle palveluja tuottavien kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamiehiä olisi arviolta noin 740 henkilötyövuotta myös substanssin suhteessa siirtyvät henkilötyövuodet sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen osalta noin 30 henkilötyövuoden arvio siirtyvästä henkilötyövuosimäärästä huomioiden. Henkilöstövaikutukset on arvioitu vuoden 2023 tietojen perusteella. Henkilöstömäärä tarkentuu vasta kun uusi virasto aloittaa toimintansa.

Viraston toimintoja järjestettäessä henkilöstölle pyritään löytämään aikaisempia tehtäviä vastaavia tehtäviä. Pääsääntöisesti henkilöstö jatkaa aiemmissa tehtävissään. Toimintojen uudelleenjärjestelyn myötä henkilöstön tehtävänkuviin ja työrooleihin saattaa tulla kuitenkin myös muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myös virkamiehen palkkaukseen. Aluehallintovirastoista annetun lain ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain kumoamisen myötä päättyvät näiden organisaatioiden sekä osastopäälliköiden tai vastaavien virat mutta myös yksikön päälliköiden tehtävät. Uudessa virastossa on tarkoitus järjestellä uudelleen organisaatiorakenne ja täyttää rakenteen edellyttämät johtajien ja yksikön päälliköiden virat. Henkilöjohtamista sisältävät tehtävät, joita on tehty virkaan sisältyvinä tehtävinä tai tehtävään annetun määräyksen perusteella ovat muutoksen kohteina. Tehtävään annetut määräykset päättyvät virastolakien kumoutuessa. Muutoksen kohteena ovat myös ne Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston virat, joiden tehtäviin kuuluvat nykyisten aluehallintovirastojen ohjaustehtävät. Lähtökohtaisesti virkaan sisältyviä esihenkilötehtäviä tehneille virkamiehille, samoin kuin esimerkiksi aluehallintovirastojen ohjaustehtäviä hoitaneille virkamiehille, pyritään tarjoamaan saman tasoisia tehtäviä. Virkamieslain 5 c §:n nojalla, jos viran tehtävät muuttuvat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti, viran tilalle voidaan perustaa uusi virka ja virka voidaan täyttää ilman haettavaksi julistamista nimittämällä siihen uudelleenjärjestelyn kohteena oleva viraston virkaan nimitetty virkamies. Viraston virat ovat viraston yhteisiä.

Esityksen tavoitteena on, että viraston henkilöstö jatkaisi työskentelyä alueilla. Henkilöstön siirtymisiä paikkakunnalta toiselle pyrittäisiin välttämään. Viraston tehtäviä hoidetaan monipaikkaisesti eri puolilla Suomea. Esityksen mukaan virastolla olisi päätoimipaikan lisäksi toimipaikka kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla, joiden lisäksi virastolla voisi olla muita työntekopaikkoja, sen mukaan, mitä viraston työjärjestyksellä määrättäisiin. Tämä mahdollistaa monipaikkaisuuden säilymisen ja joustavan muutoksen myös työntekijälähtöisestä näkökulmasta. Digitaalisten ja muiden valtakunnallisten toimintatapojen ja prosessien kehittyessä virastossa, tehtäviä voitaisiin osoittaa virkatehtäviä nykytilaa tasaisemmin ja hyödyntäen viraston osaamisverkostoa. Valtakunnallinen virasto voisi avata henkilöstölle parempia mahdollisuuksia vaihtaa työskentelypaikkaa henkilön itse niin tahtoessa esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa. Viraston virat ovat yhteisiä virkoja ja virasto voi päättää niiden sijoittamisesta. Henkilöstölle voi lisäksi avautua uudistuksessa mahdollisuuksia siirtyä työskentelemään pysyvästi myös johonkin muuhun viraston toimipaikkaan, kuin missä henkilö on työskennellyt. Uusi virasto voi tarjota virkamiehilleen paremmat mahdollisuudet laajentaa tehtäviä.

Virasto loisi mahdollisuuksia henkilöstön osaamisen uudenlaiseen ja valtakunnalliseen hyödyntämiseen sekä varmistaisi osaamisen säilymisen tehtävien hoitoon. Samalla muutos edellyttäisi henkilöstön osaamisen kehittämistä vastaamaan uudenlaista toimintaympäristöä sekä mahdollisia uusia tehtäviä ja toimintatapoja. Entistä suurempi organisaatio antaisi henkilöstölle myös paremmat mahdollisuudet oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä uralla etenemiseen sekä asiantuntijoina että esihenkilöinä. Virastossa olisi nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin valtakunnallisesti, minkä voidaan arvioida heijastuvan työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Suurempi virasto tarjoisi myös nykyistä paremmat mahdollisuudet turvata työpaikkojen säilyminen esimerkiksi tehtävien lakatessa. Tarkoituksena on, että virasto neuvottelisi uudesta palkkausjärjestelmästä.

Elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus

Perustettaviin elinvoimakeskuksiin siirtyisi ELY-keskusten muut kuin Lupa- ja valvontavirastoon sekä Liikenne- ja viestintävirastoon siirtyvät tehtävät. Elinvoimakeskuksiin jäisi ELY-keskusten E-vastuualueiden tehtävät kokonaisuudessaan, L-vastuualueiden liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen sekä tienpitoon liittyvät tehtävät, Y-vastuualueiden luonnon monimuotoisuuden, vesien hyvän tilan ja ilmastotyön edistämiseen, kulttuuriympäristön hoitoon sekä ympäristökasvatukseen liittyvät tehtävät, Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaan sekä Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahastoon liittyvät toimeenpanotehtävät sekä pääosin kaikkiin edellä mainittuihin tehtäväkokonaisuuksiin liittyvät muut ELY-keskusten tehtävät elinvoimakeskukseen jäävien substanssitehtävien suhteessa. ELY-keskusten edellä mainittuja tehtäviä hoitava virka- ja työsuhteinen henkilöstö sekä vastaavat virat ja tehtävät siirtyvät elinvoimakeskuksiin. Elinvoimakeskusten henkilöstömäärä olisi yhteensä 2014 henkilötyövuotta myös substanssin suhteessa siirtyvät henkilötyövuodet huomioiden. Henkilöstövaikutukset on arvioitu vuoden 2023 kustannuslaskennan tietojen perusteella. Tässä vaiheessa ei voida esittää tarkkoja lukuja viraston henkilöstön kokonaismäärästä eikä myöskään siirtyvän henkilöstön määrästä eläköitymisten, irtisanoutumisten, määräaikaisten virkasuhteiden päättymisen ja muiden syiden takia, mutta myös sen vuoksi, ettei elinvoimakeskuksien toimialueista ole vielä säädetty valtioneuvoston asetuksella. Esityksen tavoitteena on, että viraston henkilöstö jatkaisi työskentelyä alueilla. Henkilöstön siirtymisiä paikkakunnalta toiselle pyrittäisiin välttämään.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain kumoamisen myötä päättyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten päälliköiden virat sekä osastopäälliköiden tai vastaavien virat mutta myös yksikön päälliköiden tehtävät. Elinvoimakeskuksissa on tarkoitus järjestellä uudelleen organisaatiorakenne ja täyttää rakenteen edellyttämät osastopäälliköiden ja yksikön päälliköiden virat. Henkilöjohtamista sisältävät tehtävät, joita on tehty virkaan sisältyvinä tehtävinä tai tehtävään annetun määräyksen perusteella ovat muutoksen kohteina. Tehtävään annetut määräykset päättyvät virastolakien kumoutuessa. Lähtökohtaisesti virkaan sisältyviä esihenkilötehtäviä tehneille virkamiehille pyritään tarjoamaan saman tasoisia tehtäviä.

Elinvoimakeskuksia koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan, että kehittämis- ja hallintokeskus jatkaisi toimintaansa suhteessa elinvoimakeskuksiin lähes nykytilaa vastaavalla tavalla. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa jatkossakin elinvoimakeskusten tehtäviin liittyvät kehittämis- ja hallintotehtävät. Lisäksi tulevien elinvoimakeskusten toimintaan liittyvät maksatuspalvelut säilytetään keskitettyinä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävinä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hankkii perustietotekniikkapalvelut keskitetysti Valtorilta elinvoimakeskusten käyttöön vastaavasti kuin nykytilassa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus - elinvoimakeskukset -kokonaisuus vastaa itse digipalveluidensa järjestämisestä. Edellä todettuun perustuen muutoksella ei tältä osin ole vaikutuksia Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen henkilöstöön muutoin kuin Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien tehtäväkokonaisuuksien osalta.

Lakiehdotuksen mukaan elinvoimakeskusten määrästä, toimialueista sekä päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetusluonnokset ovat tämän hallituksen esityksen liitteinä. Elinvoimakeskuksia on jatkossa vähemmän kuin ELY-keskuksia, joten virastojen toimialueet muuttuvat nykyisestä. Virastoilla tulee kuitenkin valtion aluehallintona olemaan päätoimipaikkojen lisäksi useampia muita toimipaikkoja. Niinpä henkilöstön virkapaikkojen arvioidaan säilyvän pääsääntöisesti ennallaan. Nykyistä laajemmat keskusten toimialueet loisivat kuitenkin henkilöstölle mahdollisuuksia oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä uralla etenemiseen sekä asiantuntijoina että esihenkilöinä. Suuremmissa elinvoimakeskuksissa olisi jonkin verran nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin. Lisäksi elinvoimakeskuksilla, joista osa tulee olemaan henkilömäärältään suhteellisen pieniä, tulisi olemaan myös nykyisin ELY-keskuksilla oleva mahdollisuus (ELY-laki 5a§, ns. ristiinesittelymahdollisuus) asettaa virkamies enintään kolmen vuoden määräajaksi virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen keskuksen käytettäväksi tehtäviin määräämismenettelyä hyödyntämällä työn tasaamiseen ja sijaisuusjärjestelyihin valtakunnallisesti.

Uudistuksen yhteydessä elinvoimakeskusten organisaatiot uudistuvat ja sen myötä täytetään keskusten ylijohtajien ja osastopäälliköiden virat. Myös esihenkilötehtävät organisoidaan ja täytetään elinvoimakeskusten aloittaessa toimintansa. Elinvoimakeskuksia johtaisivat päätoimiset ylijohtajat, jotka valtioneuvosto nimittäisi. ELY-keskusten ylijohtajat ovat hoitaneet ylijohtajan tehtävää tehtävään määrättyinä oman toimensa ohella.

Henkilöstö jatkaa pääsääntöisesti nykyisissä tehtävissään uudessa organisaatiossa. Virkamieslain 5 c §:n nojalla, jos viran tehtävät muuttuvat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti, viran tilalle voidaan perustaa uusi virka ja virka voidaan täyttää ilman haettavaksi julistamista nimittämällä siihen uudelleenjärjestelyn kohteena oleva viraston virkaan nimitetty virkamies. Viraston virat ovat viraston yhteisiä. Tehtäviin ja työrooleihin saattaa kuitenkin tehtäviä uudelleen järjestettäessä tulla muutoksia, joilla on vaikutusta henkilöstön palkkaukseen. Näissä tilanteissa palkkataso turvataan siten kuin siitä on sovittu valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan liitteessä. ELY-keskuksilla ja KEHA-keskuksella on yhteinen palkkausjärjestelmä eikä uutta henkilöstöä siirry uudistuksen yhteydessä muista virastoista tähän kokonaisuuteen. Palkkausjärjestelmän kehittämistarpeet arvioidaan hankkeen toimeenpanon yhteydessä.

Ahvenanmaan valtionvirasto

Koska Ahvenanmaan valtionvirastosta on tarkoitus säätää aluehallintovirastoista annetun lain kumoutuessa, ei Ahvenanmaan valtionvirastosta säätämistä pidetä uuden viraston perustamisena. Lakiehdotukset eivät vähennä Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä eikä valtakunnanviranomaisten määrää, joiden kanssa se tekee yhteistyötä valtion palvelujen yhdenvertaiseksi järjestämiseksi Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan valtionviraston virkoihin nimitetyt virkamiehet jatkavat viraston palveluksessa, samoin kuin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitetyt virkamiehet määräaikaisen virkasuhteen keston ajan. Tehostuvan yhteistyön muiden valtionhallinnon virastojen kanssa voidaan arvioida tehostavan valtionviraston toimintaa sekä yhdenmukaistavan viraston ratkaisukäytäntöjä muiden vastaavia tehtäviä hoitavien organisaatioiden kanssa. Valtionvirasto on soveltanut toiminnassaan aluehallintovirastojen palkkausjärjestelmää koskevaa tarkentavaa virkaehtosopimusta. Aluehallintovirastoista annetun lain kumoutuessa päättyvät myös palkkausjärjestelmää koskevat tarkentavat virkaehtosopimukset. Valtionviraston tulisi neuvotella uudesta palkkausjärjestelmää koskevasta virkaehtosopimuksesta.

4.2.6

Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

4.2.6.1

Perus- ja ihmisoikeuksien arvioiminen

Lupa- ja valvontaviraston keskeisimpänä tehtävänä on toimia lupa- ja valvontaviranomaisena. Viraston valvontatehtävät kytkeytyvät kiinteästi perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin ja toisaalta myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien toteutumisen valvontaan. Näistä oikeuksista on säädetty perustuslain 6 (Yhdenvertaisuus), 10 (Yksityiselämän suoja), 16 (Sivistykselliset oikeudet), 17 (Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin), 18 (Oikeus työhön ja elinkeinonvapaus), 19 (Oikeus sosiaaliturvaan), 20 (Vastuu ympäristöstä) ja 21 §:ssä (Oikeusturva). Virasto osaltaan toteuttaa lupahallinnon ja valvonnan keinoin perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle säädettyä velvollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, koska sen tehtävänä on valvoa ja edistää edellä mainittujen perusoikeuksien toteutumista. Viraston keskeisimmät valvontatehtävät painottuvat sosiaali- ja terveydenhuollon ja terveydensuojelun, varhaiskasvatuksen, opetuksen, koulutuksen, pelastustoimen, työsuojelun ja ympäristöasioiden valvontaan, jonka voidaan arvioida tehostuvan uudessa virastossa.

Viraston keskeisimmät asiaryhmät muodostavat kanteluasiat, valvonta-asiat ja luvanvaraiseksi säädetyn elinkeinon harjoittamiseen oikeuttavat luvat sekä rekisteröinnit. Kanteluasioita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon, varhaiskasvatukseen, opetustoimeen ja kuntien yleiseen toimialaan liittyvät kantelut. Varhaiskasvatuksessa kantelut kohdentuvat esimerkiksi henkilöstömitoitukseen ja henkilöstön kelpoisuuksiin, lapsen tukeen, varhaiskasvatusympäristön turvallisuuteen ja lapsen varhaiskasvatusoikeuteen. Perusopetuksessa kantelut kohdentuvat esimerkiksi oppimisen tukeen, työntekijöiden käytökseen, kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ja hyvään hallintoon. Valvonta-asioita ovat esimerkiksi yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoajaan tai alkoholijuomien anniskeluun kohdistuva valvonta, jossa valvontaviranomainen voi käyttää järeämpiä keinoja, kuten peruuttaa lupa määräajaksi tai pysyvästi. Myös varhaiskasvatuksen toiminnassa ilmenneet epäkohdat voivat käynnistää valvontatoimet. Joissakin tilanteissa valvontaviranomainen voi velvoittaa valvonnankohteen korjaamaan toimintaansa hallintopakon, kuten sakon uhalla. Lupa-asioita ovat esimerkiksi alkoholijuomien anniskeluluvat ja vähittäismyyntiluvat, ympäristöluvat ja löytötavaratoimiston pitämiseen oikeuttavat luvat sekä yksityisen päiväkotitoiminnan palveluntuottajien luvat. Lupa-asioihin rinnastettavia ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien ja niiden palveluyksiköiden rekisteröinnit, jotka ovat edellytys palvelujen tuottamiselle. Edellä todetut ovat hallintoasioita, joiden käsittelystä säädetään lähtökohtaisesti hallintolaissa. Myös tehtäviä koskevissa aineellisoikeudellisessa lainsäädännössä voi olla asioiden käsittelyä koskevia säännöksiä. Koska tarkoituksena ei ole uudistuksen yhteydessä muuttaa asioiden käsittelyä koskevaa sääntelyä, voidaan perustellusti arvioida, ettei uudistus vaikuta kielteisellä tavalla prosesseihin. Uudistus sen sijaan mahdollistaa kehittämään valtakunnalliset asioiden käsittelyprosessit, joiden voidaan arvioida jouduttavan asioiden käsittelyä ja yhdenmukaistamaan ratkaisukäytännön eri asiaryhmissä sekä eri puolilla Suomea, mikä osaltaan lisää hakijoiden yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi nykytilassa viraston asiakas, jonka tarkoituksena on harjoittaa luvanvaraista elinkeinoa kahden eri aluehallintoviraston toimialueella, on voinut joutunut asioimaan kahdessa eri viranomaisessa, kuten esimerkiksi alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntitoiminnan osalta. Uudistuksen jälkeen hallinnon asiakas saa palvelun yhdeltä viranomaiselta. Edellä luvussa 4.2.5.7 Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi on kuvattu tarkemmin tiedonhallinnan muutoksen riskit ja niiden hallinta.

Nykytilassa on koettu ongelmalliseksi alueellinen toimivalta, jonka seurauksena esimerkiksi tarkastuksia tai valvontaa ei ole voinut tehdä se aluehallintovirasto, joka olisi tarkastuksenkohdetta lähimpänä. Lupa- ja valvontavirasto voi organisoida lupa- ja valvonta-asioiden käsittelyä alueellisesti, josta on lyhyin matka tehdä lupa-asioihin liittyvät tarkastukset ja valvontaa. Virasto voisi organisoida tarkastuksien ja valvonnan suorittamisen siten, että ne voidaan tehdä ajankäytöllisesti mahdollisimman tehokkaasti ja näin ollen myös vähin kustannuksin. Lupa- ja valvontavirasto valtakunnallisen toimivallan omaavana virastona voi järjestää lupa-, rekisteröinti-, tarkastus- ja valvontatehtävien hoitamisen nykytilaa paremmin, jolloin näiden asioiden käsittelyaikojen voidaan arvioida lyhentyvän. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että luvanvaraisen elinkeinon harjoittamiseksi haettu lupa voitaisiin myöntää nykyistä joutuisammin. Myös valvontaa on mahdollista tehostaa osoittamalla valtakunnallisesta työjonosta tehtävät virkamiehille, mikä puolestaan tasaa eri alueilla olevia ruuhkia esimerkiksi kantelujen osalta. Virastolla olisi nykytilaa paremmat mahdollisuudet hyödyntää yksittäisten virkamiesten syvällistä asiantuntemusta palvelemaan koko viraston tehtävien hoitamista.

Valtakunnallinen virasto voi kehittää toiminnan tehokkuutta ja laatua, mikä mahdollistaa viraston käytössä olevien resurssien kohdentamisen koko valtakunnan alueella tarpeiden mukaisesti ja joustavasti työnjohto- ja valvontaoikeutta käyttämällä. Viraston tulisikin kehittää lupaprosesseja siten, että lupa-asioita käsitellään yhdenmukaistetuilla prosesseilla käsittelypaikasta riippumatta ja luvanhakijoiden kanssa keskustellaan ennakoiden ja tarpeen mukaan lupa-asioihin liittyvistä velvollisuuksista, selvitystarpeista ja reunaehdoista. Palvelujen laadullinen paraneminen näkyy kansalaisille ja yrityksille asioinnin sujuvoitumisena.

Viraston perustamisella ja tehtävien kokoamisella on tarkoitus edesauttaa viraston toiminnan tehokasta järjestämistä, minkä voidaan arvioida parantavan viraston edellytyksiä lainmukaisten perustehtävien laadukkaalle ja tehokkaalle hoitamiselle ja kehittämiselle. Tämä edesauttaisi osaltaan julkisen vallan mahdollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, mitä perustuslain 22 § edellyttää, ja parantaisi jokaisen oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa viranomaisessa, mitä perustuslain 21 §:n 1 momentti edellyttää. Uudistuksen voidaan arvioida nopeuttavan kanteluasioiden käsittelyaikoja ja tasaavan niitä eri puolilla maata. Virasto osaltaan toteuttaa lupahallinnon ja valvonnan keinoin perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle säädettyä velvollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Lupahallinnon ja valvonnan keinoin virasto edistää edellä mainittujen perusoikeuksien toteutumista. Viraston keskeisimmät lupahallinto- ja valvontatehtävät painottuvat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja terveydensuojelun, varhaiskasvatuksen, opetuksen, koulutuksen, pelastustoimen, työsuojelun ja ympäristöasioihin, jonka voidaan arvioida tehostuvan uudessa virastossa. Näitä asioita käsitellään myös jäljempänä 12.1 kohdassa.

Elinvoimakeskusten tehtävät liittyvät alueellisiin kehittämis-, rahoitus- ja toimeenpanotehtäviin, joilla edistetään eri alueiden elinvoimaa. Kansalaisten perusoikeuksien kannalta merkityksellisiä tehtäviä ovat elinkeinotoiminnan edellytysten ja alueellisen työllisyyden edistämiseen sekä turvalliseen elin- ja luonnonympäristöön ja liikkumiseen liittyvät tehtävät. Perusoikeuksien edistämisen edellyttämät keinot ovat yleensä kulloisistakin tarpeista ja alueellisista olosuhteista riippuvaisia ja siten harkinnanvaraisia säännösten ja resurssien puitteissa. Keskittämällä toimeenpanoa ja rahoitusvälineitä elinvoimakeskuksiin pystytään jatkossa keskittymään entistä enemmän nimenomaan alueelliseen elinvoimaan liittyviin kehittämis- ja rahoitustehtäviin. Elinvoimakeskusten osittain laajentuvilla toimialueilla tulee mahdollisuus yhdenmukaistaa toimintamalleja ja säännösten tulkintaa. Elinvoimakeskusten asiakkaita ovat yritykset, kunnat, erilaiset yhteisöt sekä yleisesti kansalaiset esimerkiksi liikenneturvallisuuden tai luonnonsuojelun toimien kohderyhminä. Toisaalta kattavalla alueellisella läsnäololla kaikissa maakunnissa voidaan turvata riittävä alueellisten olosuhteiden tuntemus ja niiden huomioiminen toimien määrittelyssä ja kohdentamisessa.

Kalataloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten tehtävänä olisi valvoa yleistä etua kalatalousasioissa. Virasto käyttäisi puhevaltaa yleisen kalatalousedun osalta vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa hankkeissa. Vesitaloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten tehtävänä olisi valvoa yleistä etua viraston hoidettaviksi säädetyissä vesitalousasioissa, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä vesistörakenteista ja edistää maa- ja metsätalouden vesienhallintaa. Niistä tehtävistä, joissa virasto valvoisi yleistä etua sille laeissa hoidettaviksi säädetyissä vesitalousasioissa, säädettäisiin vesilaissa, tulvariskien hallinnasta annetussa laissa, patoturvallisuuslaissa ja vesihuoltolaissa sekä rajavesistöjä koskevissa laeissa ja valtiosopimuksissa. Vesilain mukaisissa lupa- ja valvontatehtävissä yleisen edun valvonta kuuluisi Lupa- ja valvontavirastolle.

Valtion aluehallintouudistuksen riskit perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta on arvioitu pieniksi, koska uudistuksen yhteydessä virkamiehistä suurimmalla osalla tehtävänkuvat eivät tule muuttumaan ja näin ollen he jatkavat pääasiassa samojen tehtävien hoitamista kuin ennen uudistusta ja toisaalta uudistuksessa ei myöskään muuteta sisällöllisesti virastojen tehtäviä koskevia aineellisoikeudellisia lakeja. Virastolakeihin ehdotettavilla siirtymäsäännöksillä varmistetaan osaltaan uudistuksen toimeenpano. Lisäksi aluehallintovirastojen ja Valviran tulosohjauksessa painotetaan paitsi uudistuksen toimeenpanoa ja tätä tukevaa ennakoivaa kehittämistä, myös perustehtävien hoitamista ja jatkumista häiriöttömästi uudessa virastossa. Epäonnistuessaan uudistus voi aiheuttaa ensi vaiheessa viivästyksiä virastojen asioiden käsittelyssä, mikä voi heijastua viraston kaikkiin asiakasryhmiin esimerkiksi siten, että haettua lupaa ei pystytä myöntämään keskimääräisessä käsittelyajassa tai että kansalaisen vireille panemaa kanteluasiaa ei saada ratkaistuksi keskimääräisessä käsittelyajassa. Myös valvontaa koskevassa päätöksenteossa voi olla viivästyksiä viraston alkuvaiheessa. Riskinä on myös asioiden käsittelyn ruuhkautuminen. Myös lakkaaviin virastoihin ja uuteen virastoon kohdistuvat säästöt voivat lisätä edellä todettuja riskejä, vaikka valtakunnallisella virastolla on nykytilaa paremmat mahdollisuudet kohdentaa virkamiehiä niihin tehtäviin, jotka ovat ruuhkautuneet tai jotka edellyttävät voimavarojen kohdentamista. Myös virastojen johdon epäonnistuminen valtakunnallisten asioiden käsittelyprosesseissa ja organisaatiokulttuurin luomisessa sisältää riskejä siitä, että virasto omaksuisi epätoivottuja ja tehottomia toimintatapoja. Kuten edellä 3.1 luvussa on todettu, uudistuksen yhteydessä tarkoituksena on säilyttää virastojen nykyinen toimipaikkaverkosto, jolloin voidaan perustellusti arvioida, ettei uudistus aiheuta kielteisiä vaikutuksia eri asiakasryhmille suunnattujen palvelujen saatavuuteen tai saavutettavuuteen. Edellä luvussa 4.2.5.7 Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi on kuvattu tarkemmin tiedonhallinnan muutoksen riskit ja niiden hallinta.

Lapsiin kohdistuvat vaikutukset

Lastensuojelun, sosiaalihuollon peruspalvelujen, vammaispalvelujen, terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen valvonta on jakautunut eri toimijoille (hyvinvointialueet, aluehallintovirastot, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) ja valvontaa koskeva sääntely on monimutkainen, johtuen osittain palvelu- ja tuottajarakenteen moninaisuudesta.

Esimerkiksi lastensuojelussa valvontamekanismit ja -menettelyt ovat osittain erilaiset lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon palveluissa. Valvonta toteutuu eri tavoin myös lastensuojelun perhe- ja laitoshoidossa sekä Valtion koulukodeissa. Muun muassa lastensuojelun valvonnan jakautumisen haasteisiin on kiinnitetty huomiota monissa yhteyksissä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2019 koskevassa lausunnossaan (TrVL 1/2021) todennut käsityksenään, että valvonnan jakautuminen eri toimijoille ja asian monimutkainen sääntely vaikeuttavat tehokasta ohjaus- ja valvontatoimintaa sekä lisäävät riskiä siitä, että valvontaa jää myös tekemättä. Tarkastusvaliokunta on painottanut toimivaa valvontaa tärkeänä osana lasten perusoikeuksien toteutumista. Myös perustuslakivaliokunta on oikeusasiamiehen vuoden 2018 kertomusta (K 11/2019 vp) käsitelleessä mietinnössään (PeVM 2/2019 vp) todennut, että lasten perusoikeuksien toteutuminen lastensuojelussa edellyttää käytännössä myös lastensuojelulaitosten toiminnan riittävää valvontaa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa julkisen ja yksityisen palvelutuotannon valvontaa on vastikään yhdenmukaistettu vuoden 2024 alussa voimaan tulleella lailla sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Laissa on säädetty yhdenmukaisen ennakollisen valvonnan lisäksi palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvonnasta sekä palvelunjärjestäjän velvollisuudesta valvoa sille palveluja tuottavia palveluntuottajia. Omavalvontavelvoitetta koskeva sääntely korostaa palvelunjärjestäjien ja palveluntuottajien omaa vastuuta toiminnan asianmukaisesta ja laadukkaasta järjestämisestä ja tuottamisesta. Tavoitteena on varmistaa palvelujen laatu ja palvelujen käyttäjien oikeuksien toteutuminen ennakolta ja siten ehkäistä ennalta tilanteet, joiden perusteella valvontaviranomaisen pitäisi jälkikäteisen valvonnan keinoin puuttua toimintaan. Omavalvontaa koskeva sääntely ei kuitenkaan korvaa viranomaisten vastuulla olevaa laillisuusvalvontaa. Nyt ehdotettavien muutosten voidaan arvioida vaikuttavan myönteisellä tavalla lapsiin ja nuoriin siltä osin, kun valvontalain mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaisvalvonnasta ja siihen sisältyvästä ennakollisesta valvonnasta sekä ohjauksesta vastaisi jatkossa yksi valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto. Ehdotuksilla ei muutoin muuteta edellä kuvattua sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan kokonaisuutta tai lastensuojelun valvontaa, jota koskevaa erityissääntelyä on edelleen myös lastensuojelulaissa.

Lasten ja nuorten palveluissa on nykyisin alueellisia eroja muun muassa sosiaalipalveluissa, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, lastensuojelussa sekä vammaisten lasten ja perheiden palveluissa. Valtakunnallisen yhdenmukaisen ohjauksen ja valvonnan voidaan arvioida edistävän palveluiden alueellista yhdenvertaisuutta.

Lasten asiat voivat myös olla moninaisia. Esimerkiksi lasten sosiaali- ja terveydenhuollon asiat voivat liittyä myös varhaiskasvatukseen tai perusopetukseen. Kantelun tekeminen lapsen ja nuoren asiassa eri valvontaviranomaisiin edellyttää kantelun tekijältä monialaisessa asiassa enemmän tietoa, taitoa ja työtä, kun kantelijan on tunnistettava oikea viranomainen ja kohdennettava asiansa kullekin valvovalle viranomaiselle oikein. Kantelun tekemisen voidaan arvioida tältä osin helpottuvan monialaisessa valtakunnallisessa virastossa.

Aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston nykyisten tehtävien kokoamisen yhteen valtakunnalliseen valvovaan viranomaiseen voidaan arvioida osaltaan yhdenmukaistavan ohjausta ja valvontaa sekä valvonta- ja tulkintakäytäntöjä lapsiin ja perheisiin kohdistuvien palveluiden osalta. Toisaalta uudistuksessa ei oteta kantaa palveluiden valvonnan sisällölliseen sääntelyyn eikä eri viranomaisten valvontavastuisiin. Näitä kysymyksiä on tarkoitus arvioida erikseen osana kunkin toimialan aineellisoikeudellisia uudistuksia, esimerkiksi osana lastensuojelulainsäädännön kokonaisuusuudistusta.

Opetustoimen kanteluiden ja oikaisuvaatimusten käsittelyn voidaan arvioida jossain määrin tehostuvan ja ajoittaisten ruuhkahuippujen tasoittuvan valtakunnallisessa organisaatiossa, joka mahdollistaa työn organisoimisen valtakunnallisiin työjonoihin. Oikeusturvakeinojen käytön nopeutuminen vaikuttaisi lasten ja nuorten sivistyksellisien oikeuksien käytännön toteutumiseen. Valtakunnallisessa virastossa yhdenmukainen lain tulkinta eri puolilla maata vahvistaa asiakkaiden oikeusturvaa ja tekee hallintotoiminnasta nykyistä ennakoitavampaa.

4.2.6.2

Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo

Valtakunnallisten ja yhtenäisten valvonnan linjausten ja käytäntöjen voidaan arvioida vahvistavan kansalaisten alueellista yhdenvertaisuutta. Valtakunnallinen virasto voi tuottaa palveluja vaikuttavammin, yhdenvertaisemmin, tehokkaammin, laadukkaammin ja saavutettavammin. Yhtenäiset ja tehokkaat käsittelyprosessit sekä yhdenmukainen lain tulkinta eri puolilla maata vahvistavat asiakkaiden oikeusturvaa ja tekevät hallintotoiminnasta nykyistä ennakoitavampaa. Myös tällä hetkellä maan eri osissa vallitsevat erot kantelujen käsittelyajoissa ja kantelujen perusteella annetuissa päätöksissä yhdenmukaistuvat, mikä sekin osaltaan vahvistaa kansalaisten yhdenvertaisuutta ja parantaa oikeusturvaa perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla. Valtakunnallinen ja yhdenmukainen laillisuusvalvonta ja –ohjaus voi myös osaltaan vahvistaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja turvallisuutta.

Elinvoimakeskusten nykyisiä ELY-keskuksia osittain laajemmat toimialueet edistävät asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua ja palvelujen saatavuuden tehostamista. Laajemmilla toimialueilla palvelujen tuottamista ja asioiden käsittelyä on mahdollista sujuvoittaa esimerkiksi ruuhkatilanteissa töiden järjestelyillä keskuksen sisällä.

Esityksen ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan kohdistuvan samalla tavalla naisiin ja miehiin eikä uudistuksella arvioida olevan merkittäviä sukupuolivaikutuksia.

Uusien virastojen muodostamisen vaikutukset työntekijöiden palkkatasa-arvoon

tasa-arvolaki Valtion aluehallinnon uudistamista koskevien lakien toimeenpanoon liittyviin henkilöstösiirtoihin uusiin virastoihin sovelletaan valtion virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä. Muutoksessa noudatettaisiin myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia (609/1986), jäljempänä. Uudet virastot toimivat työnantajina. Työnantajaa koskee tasa-arvolain kielto soveltaa palkka- ja muita palvelussuhteen ehtoja siten, että työntekijä tai työntekijät joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan kuin yksi tai useampi työnantajan samassa tai samanarvoisessa työssä oleva työntekijä. Tasa-arvolain 6 b §:n mukaisella palkkakartoituksella tulisi selvittää, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja. Eräät muutostilanteet, kuten liikkeenluovutus, voivat olla hyväksyttävä peruste palkkaerolle tietyn siirtymävaiheen ajan. Uusien työnantajien on ryhdyttävä toimenpiteisiin perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa.

4.2.6.3

Vaikutukset kielellisiin oikeuksiin

Oikeudesta käyttää suomen ja ruotsin kieltä

Perustuslain mukaisesta oikeudesta käyttää suomea tai ruotsia säädetään kielilaissa (423/2003). Valtion viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä. Viranomaisen velvollisuudet riippuvat kielilainsäädännössä siitä, onko viranomainen yksikielinen vai kaksikielinen. Kaksikielisen viranomaisen tulee muun muassa palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi sekä käyttää yhteydenotoissaan asiakkaan kieltä. Erilaiset säännökset koskevat lisäksi muun muassa asian käsittelykieltä. Lisäksi valtion viranomaisten henkilöstöltä vaadittavat kielitaitovaatimukset julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) määräytyvät sen mukaan, onko kysymyksessä yksi- vai kaksikielinen viranomainen. Kielilain 5 §:n 1 momentin mukaan kielellisen jaotuksen perusyksikkönä on kunta. Lain 6 §:ssä säädetään perusteista, joilla viranomaiset jakautuvat yksikielisiin ja kaksikielisiin viranomaisiin. Kielilain 6 §:n perusteella viranomaisen alueellisen yksikön tai muun alueellisen organisaation kielellinen asema määräytyy sen virka-alueen kielellisen aseman mukaan. Kuntien kielellisestä asemasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvosto on antanut asetuksen kuntien kielellisestä asemasta vuosina 2023-2033 (1385/2022).

Viranomaisten kielellinen asema nykytilassa

Lupa- ja valvontavirastoon koottavia tehtäviä nykyisin hoitavista viranomaisista ovat kielilaissa tarkoitetuin tavoin kaksikielisiä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä aluehallintovirastoista Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä valtakunnallisesti kaikissa aluehallintovirastoissa hoitava ja Etelä-Suomen aluehallintovirastoon organisatorisesti kuuluva hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue on niin ikään kaksikielinen. Ympäristötehtäviä hoitavista ELY-keskuksista ovat kaksikielisiä Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Uudenmaan ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus, joka on hoitanut ympäristötehtävät myös Satakunnassa. ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintotehtäviä hoitava KEHA-keskus on keskushallinnon viranomaiseksi luokiteltavana viranomaisena niin ikään kaksikielinen.

Kielilain tarkoittamalla tavalla yksikielisiä suomenkielisiä viranomaisia ovat aluehallintovirastoista Itä-Suomen aluehallintovirasto, Lapin aluehallintovirasto ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sekä Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä ympäristö- ja palkkaturvatehtäviä hoitavista ELY-keskuksista Etelä-Savon ELY-keskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Kainuun ELY-keskus, Keski-Suomen ELY-keskus, Lapin ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjois-Savon ELY-keskus ja Satakunnan ELY-keskus. Valtion lupa- ja valvontavirastoon ei ehdoteta siirrettäväksi sellaisia ELY-keskusten tehtäviä, joita on nykyisin organisoitu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:n tarkoittamiin ruotsinkielisiin palveluryhmiin.

Nykyisistä ELY-keskuksista kaksikielisiä ovat Kaakkois-Suomen, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan keskukset. Yksikielisiä ovat siten loput 11 ELY-keskusta.

Esityksen luvussa 2.2.2 kielellisten oikeuksien toteutumista nykytilassa on kuvailtu ruotsinkielisten palvelutarpeen määrää sekä arvioitu henkilöstön kielitaitoa. Ruotsinkielisten palveluiden ja henkilöstön kielitaidon on arvioitu vastaavan kysyntää.

Uusien perustettavien viranomaisten kielellinen asema

Esityksessä ehdotetaan, että Lupa- ja valvontavirasto olisi valtakunnallinen keskushallintoviranomainen, jonka toimialueena on koko maa, jollei erikseen toisin säädetä. Viraston tulee hoitaa tehtäviään molemmilla kansalliskielillä perustuslain ja kielilain mukaisesti. Lupa- ja valvontaviraston henkilöstö sijoittuisi monipaikkaisesti eri puolille maata ja sen palvelut kohdistuisivat koko maahan. Lupa- ja valvontavirasto olisi kaksikielinen.

Esityksessä ehdotetaan, että elinvoimakeskukset ovat alueellisesti toimivia viranomaisia. Elinvoimakeskukset ovat, virka-alueesta riippuen, yksi- tai kaksikielisiä. Elinvoimakeskusten asiakaspalvelut tuotettaisiin valtakunnallisissa asiakaspalvelukeskuksissa, digitaalisten palvelujen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa ja alueellisissa toimipaikoissa. Elinvoimakeskuksien toimialueista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää perustettavaksi kymmenen elinvoimakeskusta, joista kaksikielisiä olisivat Pohjanmaan, Uudenmaan, Kaakkois-Suomen ja Lounais-Suomen elinvoimakeskukset. Yksikielisiä olisivat Sisä-Suomen, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen sekä Lapin elinvoimakeskukset. Elinvoimakeskukset olisivat siten kielilain 6 §:n 3 momentin tarkoittamia alueellisia yksiköitä, joiden kielellinen asema määräytyy sen alueella olevien kuntien perusteella. Jos alueella on ainoastaan yksikielisiä kuntia, virasto olisi yksikielinen. Jos alueella on erikielisiä kuntia ja vähintään yksi kaksikielinen kunta, virasto olisi kaksikielinen.

Elinvoimakeskusten asiakaspalvelut tuotettaisiin valtakunnallisissa asiakaspalvelukeskuksissa, digitaalisten palvelujen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa ja alueellisissa toimipaikoissa. Elinvoimakeskuksista ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta ehdotetun lain 23 pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskuksen kielivähemmistön palveluyksiköstä. Ehdotettu säännös koskisi perustuslain 17 §:ssä tarkoitettuja suomen, ruotsin ja saamen kieliä tasapuolisesti. Pykälä sisältäisi myös asiaa koskevan asetuksenantovaltuuden. Kielilain 6 §:n 2 momentin mukaan voidaan erityisistä syistä virka-alueen kielivähemmistön tarpeita varten perustaa yksikielisiä yksiköitä tai osastoja. Ehdotettu pykälä täydentäisi ja täsmentäisi edellä mainittua kielilain säännöstä asiasta. Myös ehdotetun lain 4 § sisältää kielivähemmistöjä koskevan säännöksen, jonka mukaan eräänä keskuksen toimialueen laajentamisperusteena voisi olla alueen kielivähemmistöjen oikeuksien edistäminen. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, että alue- ja rakennepolitiikan välittävän toimielimen tehtäviä hoitavilla elinvoimakeskuksilla voisi olla ruotsinkielinen palveluryhmä kyseisten tehtävien hoitamista varten. Palveluryhmän henkilöstön virkapaikkoja voisi olla kaikissa elinvoimakeskuksissa. Lisäksi myös valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, että Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ruotsinkielistä asiakaspalvelua varten elinvoimakeskuksessa voisi olla palveluryhmä, johon kuuluvan henkilöstön virkapaikka voisi olla muussa virastossa.

Kielilainsäädännöstä johtuvat velvoitteet eivät muutu ehdotetussa viranomaisrakenteen uudelleenorganisoinnissa niiden tehtävien hoidon osalta, jotka siirtyvät Lupa- ja valvontavirastoon Valvirasta, eivätkä niiden tehtävien osalta, jotka siirtyvät kaksikielisissä virastoissa hoidettavien aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten y-vastuualueiden tehtävien osalta. Lisäksi kaikkien aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten hallintopalvelutehtävistä ovat vastanneet myös nykyisin oikeudelliselta asemaltaan kaksikieliset viranomaiset. Sen sijaan kolmesta nykyisestä aluehallintovirastosta uuteen virastoon siirtyvien tehtävien osalta viranomaisen kielellinen asema muuttuu yksikielisestä viranomaisesta kaksikieliseksi viranomaiseksi.

Nykyisin aluehallintovirastoilla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon sijoitettu viraston vastuualueista erillinen aluehallintovirastojen ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, jonka toimialueena on koko maa. Yksiköstä on säädetty valtioneuvoston asetuksella aluehallintovirastoista annetun lain 18 §:n nojalla. Palveluyksikön tehtävänä on hoitaa aluehallintovirastojen toimialaan kuuluvat ruotsinkielisen koulutustoimen ja varhaiskasvatuksen tehtävät perustamis- ja investointihankkeita koskevia tehtäviä lukuun ottamatta. Lisäksi palveluyksikkö toimii asiantuntijana ruotsinkielistä väestöä koskevissa kirjastotoimeen ja perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/1998), taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) ja lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973) tarkoitettuihin investointihankkeisiin liittyvissä asioissa sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan kuuluvissa ruotsinkielistä väestöä koskevissa koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa. Palveluyksikön henkilöstö on sijoittuneena kaksikielisten aluehallintovirastojen toimipaikkoihin. Esityksessä ehdotetaan, että Lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatuksen-, koulutuksen ja kulttuurin osastolla olisi nykytilaa vastaavalla tavalla ruotsinkielinen yksikkö, jonka henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksessa muun muassa kielitaidon osalta. Tarkoituksena on, että myös jatkossa opetus- ja kulttuuritoimen toimialan tehtävissä toteutettaisiin kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien tason pysyttämiseksi nykyisellään organisatorinen ratkaisu, jossa tietyt opetus- ja kulttuuritoimen toimialan tehtävät organisoitaisiin kielellisin perustein toimialan sisälle omaksi yksikökseen. Ruotsinkielinen yksikkö palvelisi tehtävässään ruotsinkielistä väestöä koko maassa.

Perustuslain 122 §:n mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia ja tämän vuoksi on pidetty perusteltuna säätää virastolaissa Lupa- ja valvontaviraston toimipaikoista jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella. Lisäksi virastolla olisi laissa säädetty päätoimipaikka. Lisäksi virastolla voisi olla viraston työjärjestyksellä määrättäviä muita toimipaikkoja ja työntekopaikkoja. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viraston toimintaa velvoittavasti, että viraston toimintaa järjestettäessä on huolehdittava kielellisten oikeuksien toteutumisesta, millä osaltaan voidaan turvata kielellisten oikeuksien toteutuminen toimipaikoista ja työntekopaikoista määrättäessä.

Arvio kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä

Kielellisten oikeuksien voidaan arvioida parantuvan erityisesti niiden ruotsinkielisten asiakkaiden kohdalla, jotka ovat nykyisin asuneet yksikielisen alueellisen viranomaisen toimialueella. Mahdollisuus järjestää viranomaistoimintoja joustavasti alueellisten toimialuerajojen estämättä loisi nykyistä paremmat edellytykset myös kielellisten näkökohtien huomioon ottamiseen toimintoja järjestettäessä. Viraston palveluja tuotettaisiin valtakunnallisesti. Lupa- ja valvontaviraston asiakkailla olisi oikeus kääntyä minkä tahansa viraston toimipaikan puoleen ja saattaa asiansa vireille riippumatta heidän asuinkunnastaan. Jotta kielelliset oikeudet toteutuisivat parhaimmalla mahdollisella tavalla, voisi virasto ohjata asiakkaan vireille paneman asian viraston sisällä nykytilaa laajemmalle joukolle kielitaitoisia virkamiehiä, mitä voidaan pitää kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta perusteltuna. Lupa- ja valvontaviraston käytössä olisivat edelleen puhelinpalvelut, joista annetaan asiakkaille menettelyllisen neuvonnan lisäksi neuvontaa työsuojelun toimialan asioissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Valtakunnallinen puhelinpalvelu puolestaan mahdollistaa, ettei asiakkaan välttämättä tarvitse matkustaa viraston toimipaikkoihin neuvontapalveluja saadakseen, vaan neuvontapalvelut ovat asiakkaiden käytettävissä toimipaikasta riippumatta.

Esityksellä ei voida arvioida olevan kielteisiä vaikutuksia eri alueiden kielisuhteisiin eikä kielivähemmistöihin kuuluvien vaikutusmahdollisuuksiin. Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Koska moniin Lupa- ja valvontaviraston virkoihin on tarkoitus säätää erityiseksi kelpoisuusvaatimukseksi ylempi korkeakoulututkinto, voidaan sen arvioida edistävän kielitaitoa.

Vaikka nykyisistä alueellisista viranomaisista ehdotetaan muodostettavaksi valtakunnallinen viranomainen, säilyvät viraston toimipaikat ja toiminta alueilla. Aivan kuten nykyisinkin, tulee työnantajan julkisyhteisöjen henkilöstöltä edellytettävästä kielitaidosta annetun lain 3 §:n mukaisesti varmistaa, että viraston henkilöstöllä on myös käytännössä tehtävien edellyttämä kielitaito. Kaikkien työntekijöiden ei tarvitse osata molempia kieliä, mutta tehtävät on järjestettävä niin, että palvelu turvataan molemmilla kielillä. Tämä velvoite ja tosiasiallinen kyky antaa palvelua myös ruotsin kielellä korostuvat erityisesti niillä alueilla, joilla nykyisinkin on toiminut kaksikielinen alueellinen viranomainen. Palvelujen antaminen sekä suomeksi että ruotsiksi tulee varmistaa tehtävien organisoinnissa kielelliset näkökulmat huomioon ottamalla, henkilöstön koulutuksella sekä edellyttämällä, että tehtäviä hoitavilla henkilöillä on käytännössä tehtävien edellyttämä kielitaito. Erityisesti Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla viraston on myös jatkossa rekrytoinneissa huolehdittava siitä, että alueella toimeenpantaviin tarkastus- ja valvonta- ja muihin tehtäviin rekrytoidaan myös henkilöstöä, jolla on tosiasialliset edellytykset palvella asiakkaita myös ruotsiksi. Rekrytointitilanteissa on kiinnitettävä huomiota rekrytoitavan tosiasialliseen kielitaitoon ja rekrytointitapaan, jotta kielitaitoista henkilöstöä on siellä missä sitä tarvitaan.

Esityksen luvussa 2.2.2 kielellisten oikeuksien toteutumista nykytilassa on kuvailtu ruotsinkielisten palvelutarpeen määrää sekä arvioitu henkilöstön kielitaitoa. Ruotsinkielisten palveluiden ja henkilöstön kielitaidon voidaan vastaisuudessakin arvioida vastaavan kysyntää. Kielitaitoisten virkamiesten palkkaamisen valtakunnalliseen virastoon voidaan arvioida helpottuvan, sillä valtakunnallinen virasto mahdollistaa henkilöstölle paremmat mahdollisuudet oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen, mutta myös uralla etenemiseen sekä asiantuntijoina että esihenkilöinä. Valtakunnallisessa virastossa olisi nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin valtakunnallisesti. Suurempi virasto tarjoaisi myös nykyistä paremmat mahdollisuudet turvata työpaikkojen säilyminen tehtävien lakatessa tai siirtyessä toiseen organisaatioon. Lisäksi valtakunnallinen virasto voisi tarjota henkilöstölleen parempia mahdollisuuksia vaihtaa virkapaikkaa esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa.

Elinvoimakeskuksista lähes puolet olisivat kaksikielisiä virastoja. Toimialueiltaan ne kattaisivat vähintään samat maakunnat, joilla nykyisin kaksikieliset ELY-keskukset toimivat. Koska elinvoimakeskusten asiakaspalvelut tuotettaisiin jatkossakin valtakunnallisissa asiakaspalvelukeskuksissa, digitaalisten palvelujen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa ja alueellisissa toimipaikoissa, ei myöskään kielipalveluihin tulisi käytännössä muutoksia. Liikenteen asiakaspalvelukeskus palvelisi jatkossakin valtakunnallisesti elinvoimakeskuksien liikenneasioissa suomen ja ruotsin kielillä, joten kielellisten oikeuksien toteutumiseen ei tältä osin olisi tulossa muutoksia. Suhteessa ruotsinkielisen asioinnin määrään ruotsin kielen osaaminen liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa on vahvaa. Liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa ei ole käyntiasiointia.

Valtakunnallinen TE-puhelinpalvelujen asiakaspalvelukeskus siirtyi TE24-uudistuksen myötä vuoden 2025 alusta lukien osaksi KEHA-keskusta ja palvelee jatkossa kuntien työvoimaviranomaisia ja heidän asiakkaitaan, joten elinvoimakeskuksien henkilö- ja yritysasiakkaille ei jatkossa toistaiseksi olisi valtakunnallista molemmilla kansalliskielillä asiakkaita palvelevaa työvoima- ja elinkeinopalvelujen asiakaspalvelukeskusta. Elinvoimakeskus-toimeenpanohankkeen hankesuunnitelmaluonnoksen mukaan elinvoimakeskusten toimeenpanovaiheessa on tavoitteena rakentaa elinvoimakeskusten yhteinen asiakaspalvelumalli, jossa huomioidaan palvelujen tarve ja tarjoaminen kaikissa elinvoimakeskusten palveluissa ja palveluihin liittyvät vaatimukset myös molemmilla kansalliskielillä niiden elinvoimakeskusten toimialueilla, joilla on kaksikielisiä kuntia.

Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus, joka palvelee asiakkaita ympäristöasioissa valtakunnallisesti ja molemmilla kansalliskielillä, siirtyy tehdyn tehtäväjakolinjauksen mukaisesti osaksi Lupa- ja valvontavirastoa. Lupa- ja valvontavirasto- ja elinvoimakeskus –toimeenpanohankkeiden aikana on tarkoitus selvittää, palvelisiko ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus jatkossa asiakkaita vain Lupa- ja valvontaviraston ympäristöasioissa vai palvelisiko se jatkossa myös elinvoimakeskusten asiakkaita ympäristöasioissa. Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien ympäristöasioiden osalta kielellisten oikeuksien toteutumiseen ei siten olisi tulossa muutoksia. Elinvoimakeskusten ympäristöasioiden osalta kielellisten oikeuksien toteutuminen tultaisiin huomioimaan toimeenpanovaiheen aikana elinvoimakeskusten yhteisen asiakaspalvelumallin rakentamisessa ja selvittämällä ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen mahdollisuudet palvella jatkossa ympäristöasioissa myös elinvoimakeskusten asiakkaita.

Esityksessä ehdotettu Ahvenanmaan valtionviraston toimialueena on ainoastaan Ahvenanmaan maakunta. Ahvenanmaan maakuntaa koskevat kielisäännökset sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991), jonka 36 §:n mukaan maakunta on ruotsinkielinen. Ahvenanmaan osalta kielellisiin oikeuksiin ei aiheutuisi muutoksia esityksen johdosta.

Kielellisten oikeuksien arvioinnin yhteydessä valtion aluehallinnon uudistuksella ei ole arvioitu olevan vaikutuksia muiden kieliryhmien osalta.

Oikeudesta käyttää saamen kieltä

Esitykseen sisältyy saamen kielilain (1086/2003) muutos, jolla lain soveltamisala laajennettaisiin koskemaan valtakunnallista Lupa- ja valvontavirastoa ja elinvoimakeskuksia.

Saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saamen kielilakia sovelletaan muun muassa valtion piiri- ja paikallishallinnon viranomaisiin, jonka alueella Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnat sijaitsevat. Lainkohdan nojalla laki tulee sovellettavaksi voimassa olevien säännösten mukaan Lapin aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimintaan edellä todetuilla toimialueilla.

Esityksessä ehdotetaan, että nykyiset aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset lakkaavat. Aluehallintovirastojen, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristövastuualueiden tehtävät siirtyvät perustettavalle valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien E- ja L-vastuualueiden tehtävät, lukuun ottamatta julkisen henkilöliikenteen tehtäviä, puolestaan siirtyvät perustettaville alueellisille elinvoimakeskuksille.

Koska Lupa- ja valvontaviraston virka-alueena olisi koko maa, saamen kielilakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Lupa- ja valvontavirasto saatettaisiin saamen kielilain soveltamisalan piiriin samalla tavoin kuin eräiden toimialueeltaan valtakunnallisten viranomaisten ja laitosten osalta on tehty. Tästä syystä ehdotetaan, että saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 7 kohtaan lisätään uutena virastona Lupa- ja valvontavirasto. Saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 3 kohtaa olisi tarkoitus muuttaa siten, että siinä mainittaisiin ainoastaan alueellisesti toimivat elinvoimakeskukset. Lisäksi saamen kielilain 27 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Lupa- ja valvontavirastossa voi saamelaisten kotiseutualueella olla saamen kielen avustaja vastaavasti kuin esimerkiksi Lapin aluehallintovirastossa on nykyisin voinut olla. Lapin elinvoimakeskuksen toimialue vastaisi nykyistä Lapin ELY-keskuksen toimialuetta, eikä elinvoimakeskukseen jatkossa kuuluvien tehtävien saamen kielen palvelujen suhteen tulisi muutosta.

Viranomaisilla on velvoite laatia ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet, opasteet ja yleisölle tarkoitetut lomakkeet täyttöohjeineen saamelaisten kotiseutualueella myös saamen kielellä eikä tähän uudistuksen myötä olisi tulossa muutoksia. Velvoite tultaisiin huomioimaan elinvoimakeskusten yhteisessä asiakaspalvelumallissa.

Liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa varaudutaan jatkossakin siihen, että tarvittaessa konsultoidaan Lapin elinvoimakeskuksen tulkkaus- ja käännöspalveluiden tarpeesta.

Kielellisten oikeuksien arvioinnin yhteydessä valtion aluehallinnon uudistuksella ei ole arvioitu olevan vaikutuksia muiden kieliryhmien osalta.

4.2.6.4

Vaikutukset saamelaisten asemaan

Edellä luvussa 1.2 on kuvattu, että valtion aluehallintouudistuksesta on 30.8.2024 käyty saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaiset neuvottelut. Neuvotteluissa nousivat esille alueellinen läsnäolo, paikallistuntemus, ympäristöasiat ja elinvoiman edistäminen. Nämä seikat ovat nousseet esille myös valtion aluehallintouudistusta koskevan lainsäädännön valmistelun yhteydessä. Uudistukselle asetetut tavoitteet on kuvattu tarkemmin luvussa 3.1, joista ilmenee toimipaikkaverkoston säilyttäminen mutta myös alueellisten erityispiirteiden tuntemuksen säilyttäminen. Ympäristöasiat puolestaan kytkeytyvät kiinteästi sisällöllisiin uudistuksiin, kuten yhden luukun periaate –lainsäädäntöhankkeeseen. Valtion aluehallintouudistuksessa ei olla esittämässä sisällöllisiä muutoksia elinkeinojen ja elinvoiman edistämiseen. Edellä todetulla perusteella voidaan uudistuksen vaikutuksien arvioida jäävän vähäisiksi suhteessa saamelaisten asemaan nähden.

4.2.7

Aluekehitysvaikutukset

Valtion aluehallintouudistuksen tavoitteet tukevat toteutuessaan alueiden elinvoiman kasvua. Esimerkiksi yritysten ja elinkeinoelämän näkökulmasta luvitukseen, valvontaan ja viranomaistehtäviin nopeutta ja yhdenmukaisuutta tuovat ratkaisut ovat kannatettavia, ja onnistuessaan tällä voi olla positiivisia vaikutuksia aluekehittämiseen. On kuitenkin huolehdittava, että valtakunnallisen viraston henkilöstön alueellinen tuntemus on hyvää ja ympäristöluvitusta käsitteleviä toimipisteitä on jatkossakin kattavasti eri puolilla Suomea.

Nykyisten ELY-keskusten toimialueita osittain suuremmat elinvoimakeskusten toimialueet voivat mahdollistaa aiempaa vahvemman maakuntarajat ylittävän yhteistyön ja edistää muun muassa ylimaakunnallisten yritysverkostojen syntymistä. Laajentuvien toimialueiden ”reuna-alueiden” ymmärrystä ja osaamista tai laajan toimialueen sisäisistä eroista tuntemusta voidaan ylläpitää kattavalla, jokaiseen maakuntaan sijoittuvalla keskusten toimipaikkaverkostolla ja monipaikkaiseen työkulttuuriin perustuvalla toimintamallilla. Uusissa elinvoimakeskuksissa on asiantuntemusta alueiden vahvuuksien tunnistamiseen ja voimavaroja niiden hyödyntämiseen. Nykyistä laajemmilla toimialueilla työskentelevillä asiantuntijoilla olisi aikaisempaa parempi mahdollisuus toimiala- tai teema –kohtaiseen erikoistumiseen. On tärkeää kiinnittää huomiota keskusten toimintakulttuurissa säännölliseen sidosryhmäyhteistyöhön koko toimialueen kattavasti ja siten varmistaa laajenevien toimialueiden huomioiminen. Uusien elinvoimakeskusten aiempia ELY-keskuksia laajemmissa toimialueissa on olemassa riski paikallis- ja/tai aluetuntemuksen ja –päätöksenteon heikkenemiselle, jos toimipaikkojen määrää myöhemmin supistettaisiin.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin elinvoimakeskusten päätoimipaikoista ja toimipaikoista. Elinvoimakeskusten sivutoimipaikoista määrättäisiin viraston työjärjestyksessä. Toteutuessaan tällä voidaan aluekehittämisen näkökulmasta katsoa olevan positiivisia vaikutuksia muun muassa aluetuntemuksen ja alueellisten verkostojen myötä. ELY-keskusten luomilla työpaikoilla on myös suhteellisesti suurempi merkitys alueilla, joilla on vähemmän valtion työpaikkoja.

Elinvoimakeskuksen toimialueen sisällä saattaa olla suuriakin vaihteluja elinkeinorakenteessa ja –dynamiikassa. Elinkeinojen kehittämistyössä ja päätöksenteossa on tarpeen ottaa huomioon alueen sisäinen monimuotoisuus, eri alueiden yhteistyön mahdollisuudet ja potentiaali alueiden elinkeinotoiminnan ja ekosysteemien kehittämiseen. Sama huomio koskee elinkeinojen lisäksi myös muita tehtäväaloja. Lisäksi aluekehittämisen näkökulmasta toimet, jotka tukevat alueiden välistä yhteistyötä ja siten vähentävät alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja, vaikuttavat positiivisesti alueiden kehittymiseen.

Elinvoimakeskusten toimialueista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, jota koskeva luonnos on tämän hallituksen esityksen liitteenä. Nykyisten ELY-keskusten toimialueista säilyisivät ennallaan Lapin, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Uudenmaan toimialueet. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten toimialueet yhdistettäisiin, mikä vastaa jo nykyistä L-tehtävien hoitamisen aluetta. Keskusten yhteistoiminta on tiivistä myös E-tehtävissä, koska Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus hoitaa myös Kainuun alueella EU:n rakennepolitiikan välittävän toimielimen tehtävää. Uuden toimialueen aluetuntemus ja yhteistoiminta eri toimijoiden kanssa on jo siten tuttua. Esitetty Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon elinvoimakeskuksen toimialue olisi uusi. Nykyisin Pohjois-Savon ELY-keskuksessa hoidetaan viraston toimialueen tehtävien lisäksi liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen tehtäviä Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskusten toimialueilla. Lisäksi Etelä-Savon ELY hoitaa oman toimialueensa lisäksi Pohjois-Savon, ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten alueella EU:n rakennepolitiikan välittävän toimielimen tehtävää, joten alueiden tuntemus ja yhteistyö on jo tiivistä. Esitetty Varsinais-Suomen ja Satakunnan elinvoimakeskuksen toimialue vastaisi nykyistä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueiden tehtävien toimialuetta Satakunnan ELY-keskuksen toimialueella. Nykyisten ELY-keskusten yhteistyö on tiivistä ja aluetuntemus kattavaa. Pohjanmaan elinvoimakeskuksen toimialue olisi nykyistä vastaava eli kattaisi myös Keski-Pohjanmaan maakunnan. Pohjanmaan elinvoimakeskus hoitaisi jatkossa nykyisen ELY-keskuksen Pohjanmaata koskevat E-vastuualueen tehtävät ja lisäksi eräitä liikenteen tehtäviä myös Etelä-Pohjanmaan toimialueella. Niiltä osin myös Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskuksen tehtävät eroaisivat nykyisen ELY-keskuksen L-tehtävistä, kun sen nykyisin hoitamia liikennetehtäviä jaettaisiin osin Pohjanmaalle hoidettavaksi. Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnista muodostuva Sisä-Suomen elinvoimakeskus olisi uusi. Maakuntien yhteistoimintaa elinkeino- ja liikenneasioissa on kuitenkin tehty aikaisemminkin. Esitetty Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen maakunnat kattava elinvoimakeskus olisi uusi, koska nykyisin Päijät-Hämeen maakunta kuuluu Hämeen ELY-keskuksen toimialueeseen. Muutos tasoittaisi elinvoimakeskusten resursseja ja tehtävävastuita, mikä tukisi hallitusohjelman tavoitetta elinvoimatehtävien kokoamisesta vahvoihin elinvoimakeskuksiin. Kaakkois-Suomea ja Päijät-Hämettä yhdistää samankaltainen elinkeinorakenne, työllisyystilanne, yhteinen yliopisto ja ammattikorkeakoulu sekä maantieteellisesti vesistöt ja Salpausselkä.

Kuva 1.

Kuva 2.

Karttakuva nykytilanteesta.

Karttakuva muutoksen jälkeisestä tilanteesta

.

Maaseutuvaikutukset

Maaseutuvaikutusten arviointi tuo maantieteellisen ulottuvuuden ja siihen kytkeytyvät maaseutualueiden erityispiirteet säädösehdotusten valmisteluun. Arvioimalla vaikutuksia maaseutuun tunnistetaan, ovatko valmisteltavien esitysten vaikutukset maaseudulla ja maaseudulle merkittäviä ja liittyykö niihin mahdollisesti kielteisiä piirteitä, jotka heikentävät maaseudulla asuvien kansalaisten ja maaseudulla sijaitsevien yritysten yhdenvertaisuutta suhteessa niihin, jotka asuvat kaupungeissa.

Nykyisen valtion aluehallinnon tehtävät siirtyvät elinvoimakeskuksiin, valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon tai jonkin verran muihin keskusvirastoihin, kuten Ruokavirastoon. Kehittämis-, rahoitus-, edistämis- ja lupatehtävät sekä EU-rahoituksen varmistamisen edellyttämät valvonta- ja todentamistehtävät eivät supistu, mutta tehtäviä hoitavien virastojen määrä supistuu. Tämä voi merkitä käyntiasioinnissa asiointimatkojen pidentymistä ja viranomaisasiantuntijuuden sijainnin muuttumista.

Valtakunnallisen Lupa- ja valvontaviraston perustamisen tavoitteena oleva luvituksen, valvonnan sekä viranomaistehtävien nopeus ja yhdenmukaisuus ovat positiivisia tavoitteita myös maaseutualueiden näkökulmasta. Esityksen mukaan elinvoimakeskusten toimipaikkoja olisi kaikissa maakunnissa ja elinvoimakeskuksilla voisi lisäksi olla laajempi palvelu- ja työskentelyverkosto, josta voitaisiin päättää viraston työjärjestyksessä. Hallitusohjelman mukaisesti elinvoimakeskusten määrä siis vähenee nykyisiin ELY-keskuksiin verrattuna. Tämä voi merkitä asiointimatkojen pidentymistä sekä alueellisten ja paikallisten olosuhteiden tuntemuksen vähentymistä pitkällä aikajänteellä. Lupa- ja valvontaviraston lupakäsittely sujuvoituu parhaimmassa tapauksessa maaseudun asukkaiden ja yrittäjien näkökulmasta. Mahdollinen kielteinen vaikutus on sama kuin edellä elinvoimakeskusten kohdalla.

Esityksellä ei ole välittömiä vaikutuksia vakituiseen väestöön, väestörakenteeseen tai väestön hyvinvointiin ja terveyteen.

Palveluiden saavutettavuus paikan päällä asiointiin voi heikentyä, riippuen päätoimipaikkojen, toimipaikkojen ja sivutoimipaikkojen määrästä ja sijainnista. Sujuva digitaalinen asiointi puolestaan voi parantaa palveluiden saavutettavuutta. Maaseutualueille on tärkeää valtion alueellinen läsnäolo eli riittävä toimipiste- ja asiointiverkosto, toimiva digitaalinen infrastruktuuri sekä myös digitaalisten palveluiden kehittäminen. Kielteisiä vaikutuksia voi seurata, mikäli palveluiden toteuttamisessa nojaudutaan entistä enemmän digitaalisiin palveluihin eikä huippunopeita yhteyksiä ole tai digitaalisten palveluiden tuesta ei huolehdita. Palveluiden digitalisoituessa palvelutarve pyritään varmistamaan eri alueita ja eri väestöryhmiä kuulemalla. Toimivan digitaalisen infrastruktuurin kehittäminen osaltaan helpottaa maaseudulla asuvien viranomaisissa asiointia. Käyntiasiointipalveluja käyttävien henkilöiden osalta voisi olla perusteltua kiinnittää huomiota siihen, ettei palveluiden saatavuus vaarannu. Etenkin huomioiden maaseudun väestölle tyypillinen ikärakenne, jossa yhä suurempi osa väestöstä on ikääntynyttä, voisi olla perusteltua huolehtia käyntiasiointipalveluista.

Virastojen rekrytoinneissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että henkilöstöllä on edelleen paikallisten ja alueellisten olosuhteiden tuntemusta. Valtion aluehallinnon työpaikat ovat tärkeitä myös maaseutualueiden elinvoimaisuuden näkökulmasta. Uudistus lisää etätyön ja paikkariippumattoman työn tarvetta ja mahdollisuuksia.

Uudistus vaikuttaa merkittävästi yritystoiminnan edellytyksiin. Vaikutuksen voidaan arvioida olevan myönteinen, mikäli lupaprosessit selkeytyvät ja yhdenmukaistuvat, ja kielteinen, mikäli lupaprosessi monimutkaistuu, pitkittyy ja alueellisten ja paikallisten olosuhteiden tuntemus lupaprosessissa tai rahoituspäätöksiä tehtäessä katoaa. Uudistus ei sinällään vaikuta substanssimäärärahojen kokonaismäärään, mutta voi vaikuttaa avustuksia käsittelevien viranomaispalveluiden saatavuuteen ja palveluiden laatuun, mikäli esimerkiksi organisoitumisratkaisut eivät täytä tehtävien hoidon tarpeita ja edistä niiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tätä kautta uudistuksella voi olla vähintäänkin välillisiä vaikutuksia myös huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan. Uudistuksella on yhtymäpinnat kuntien elinvoimatehtäviin ja tästä syystä yhteistyö kuntien kanssa on vastaisuudessakin merkityksellistä.

4.2.8

Ahvenanmaan valtionvirasto

Aluehallintovirastoista annetussa laissa tarkoitettuna valtionhallinnon viranomaisena Ahvenanmaan maakunnassa on Ahvenanmaan valtionvirasto. Ahvenanmaan valtionvirasto vastaa tehtävistä, jotka on sille säädetty aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n perusteella. Nämä tehtävät ovat aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n mukaisia tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kuuluvat valtakunnan toimivaltaan. Lisäksi valtionvirasto hoitaa valtakunnan lainsäädäntöön kuuluvissa erityislaeissa, Ahvenanmaan maakuntalaeissa sekä tasavallan presidentin Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuvissa nk. sopimusasetuksissa sille säädettyjä tehtäviä.

Tarkoitus on, että Ahvenanmaan maakunnassa olisi jatkossakin Ahvenanmaan valtionvirasto, jonka tehtävät muodostuisivat vastaaviksi kuin sillä on tälläkin hetkellä. Tämän johdosta on tarpeen säätää Ahvenanmaan valtionvirastosta erikseen. Tällaisena säännöksenä ehdotetaan säädettäväksi laki Ahvenanmaan valtionvirastosta.

Aluehallintovirastoista annetun lain kumoaminen ei muuta valtionviraston asemaa valtion aluehallinnon viranomaisena Ahvenanmaalla nykytilaan nähden. Valtionviraston tehtäviin tällä kuitenkin on vaikutusta. Lain 16 §:n lakatessa olemasta voimassa poistuu samalla mekanismi, jolla tehtäviä on osoitettu automaattisesti Ahvenanmaan valtionvirastolle. Jatkossa valtion viranomaisille säädettävät tehtävät tulevat Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviksi vain, mikäli ne erikseen laissa osoitetaan sille. Siten uudistuksen yhteydessä Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi on säädettävä ne tehtävät, joita se on nykyisin hoitanut kumottavaksi ehdotettavan aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n 1 momentin nojalla ja joita sen on tarkoitus vastaisuudessakin hoitaa. Nämä tehtävät on uudistuksen yhteydessä osoitettava Lupa- ja valvontavirastolle valtakunnan alueella sekä Ahvenanmaan maakunnan alueella Ahvenanmaan valtionvirastolle.

Tehdyn selvityksen mukaan tämän johdosta muutettavia säännöksiä olisivat asunto-osakeyhtiölaki, ryhmärakennuttamislaki, osakeyhtiölaki, vaalilaki, asuntokauppalaki, yhdistyslaki, kuluttajansuojalaki, maksutalletuslaki, laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, laki asumisoikeusyhdistyksistä, eurooppayhtiölaki, eurooppaosuuskuntalaki, osuuskuntalaki, turvallisuustutkintalaki, tekijänoikeuslaki, yhteisaluelaki, laki kilpailu- ja kuluttajavirastosta, mittauslaitelaki, kilpailulaki, lastensuojelulaki, laki kehitysvammaisten erityishuollosta ja alkoholilaki. Voimassa olevassa valtakunnan lainsäädäntöön kuuluvassa erityislainsäädännössä on erilaisia viittauksia aluehallintoviranomaisiin ja Ahvenanmaan valtionvirastoon. Tehdyn selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että Ahvenanmaan valtionviraston osalta säädökset ovat selkeitä. Sen sijaan aluehallintoviranomaisille säädetyt tehtävät on pääsääntöisesti erikseen säädettävä joko uuden perustettavan Lupa- ja valvontaviraston tai muun valtakunnan viranomaisen tehtäväksi ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi, mikäli tehtävää hoidetaan Ahvenanmaan maakunnassa. Erityislainsäädäntöä olisi tarkistettava siten, että säädöksissä ei enää viitata aluehallintovirastoihin.

Maaherra edustaa itsehallintolain mukaisesti Ahvenanmaan maakunnassa hallitusta, ja hänen johtamallaan Ahvenanmaan valtionvirastolla olisi nykytilaa vastaavasti Ahvenanmaan maakunnassa yleistoimivalta kantaa ja vastata valtion puolesta sekä valvoa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta siten kuin siitä erikseen laissa säädetään, ja niissä tilanteissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty.

Muutoksella on em. johdosta vaikutuksia myös ohjaustoimivaltaan ja yhteistyötyöhön Ahvenanmaan valtionviraston ja valtakunnan muilla alueilla toimivaltaisten viranomaisten kesken. Ahvenanmaan valtionviraston nykyiset tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa kattavat valtakunnan alueelle perustettavien Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten eräät tehtävät sekä Digi- ja väestötietovirastolle (DVV) Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, Liikenne- ja viestintävirastolle, Patentti- ja rekisterihallinnolle sekä Ruokavirastolle kuuluvia tehtäviä.

Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä olisi säädettävä selkeästi. Tehtäviin kuuluu mm. väestökirjanpidon tehtäviä, jotka ovat merkittäviä erityisesti kansalaisten perusoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen kannalta. Lisäksi valtion palvelujen saatavuus Ahvenanmaan maakunnassa on järjestettävä yhdenvertaisesti vastaavalla tavalla kuin valtakunnan muillakin alueilla ottaen huomioon, mitä säädetään valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa (728/2021) sekä laissa digitaalisten palveluiden tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019). Tähän liittyen ehdotetaan muutoksia myös Digi- ja väestötietovirastosta annettuun lakiin.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Valtion virastorakennetta laajasti ja valtion aluehallinnon virastorakennetta sen osana on mahdollista organisoida perustuslain ja muun yleislainsäädännön puitteissa hyvin joustavasti. Tässä hallituksen esityksessä valitulle toteuttamisvaihtoehdolle on siten tunnistettavissa periaatteessa lukuisa määrä erilaisia periaatteellisia toteuttamisvaihtoehtoja ja niiden tarkempia variaatioita. Eri toteuttamisvaihtoehtoja on myös viime vuosina selvitetty ja arvioitu useaan otteeseen. Viimeisimpinä tällaisina selvityksinä voidaan mainita osina Keskus- ja aluehallinnon virastoselvitys -hanketta (VIRSU) toteutetut Keskushallinnon virastorakenneselvitys (Valtiovarainministeriön julkaisuja 3/2015) ja Aluehallinnon selvitysryhmän raportti (Valtiovarainministeriön julkaisuja 4/2015), Aluehallinnon ja monialaisten maakuntien parlamentaarinen selvitystyö -raportti (Valtiovarainministeriön julkaisuja 1/2021) ja sen osana toteutettu Selvitys Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonta-, lupa- ja ohjaustehtävien uudelleenjärjestelyvaihtoehdoista, sekä Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti (Valtiovarainministeriön julkaisuja 36/2022).

Edellä mainituista viimeisimmässä vuoden 2022 Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportissa selvitettiin valtion aluehallinnon rakenteen muutosvaihtoehtoja poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja tunnistettiin neljä mahdollista kehittämissuuntaa. Nämä olivat kehittäminen nykyrakenteen pohjalta (vaihtoehto 0+), aluehallinnon virastojen koon kasvattaminen ja tehtäväjakojen selkeyttäminen (vaihtoehto 1), aluehallinnon virastojen yhdistäminen valtakunnallisiksi virastoiksi (vaihtoehto 2) sekä tehtävien siirtäminen keskushallinnon hallinnonalakohtaisiin ja/tai monialaiseen virastoon (vaihtoehto 3).

Kehittämisessä nykyrakenteen pohjalta (vaihtoehto 0+) keskeisenä periaatteena olisi toiminnan kehittäminen nykyisen (monialaisen 6 aluehallintoviraston ja 15 ELY-keskuksen) rakenteen pohjalta. Virastorakenteen näkökulmasta tilanne säilyisi muuttumattomana ja tehtävät organisoitaisiin edelleen alueellisesti kunkin viraston alueellisen toimivallan mukaan. Aluehallinnon virastot eivät olisi tehtäviltään keskenään täysin verrannollisia, vaan niillä olisi nykymallin mukaisesti eri määrä vastuualueita ja tehtäviä ja siten myös erilaisia aluejakoja eri tehtävissä. Tehtävänjako alue- ja keskushallinnon välillä säilyisi nykyisen mukaisena. Vaihtoehdon mukaisella kehittämisellä olisi arvion mukaan vain vähäisiä vaikutuksia niin virastokentän avainlukujen, henkilöstön kuin muutosten toimeenpanonkin näkökulmista. Talousarviovaikutuksia ei olisi lainkaan.

Aluehallinnon virastojen koon kasvattamisen ja tehtäväjakojen selkeyttämisen (vaihtoehto 1) keskeisiä periaatteita olisivat puolestaan alueellisen toimivallan virastorakenteella jatkaminen, virastojen määrän vähentäminen ja siten virastokoon suurentaminen sekä aluehallinnon virastojen tehtäväjakojen selkeyttäminen. Valtion aluehallinto muodostuisi edelleen aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista, mutta virastoja olisi ollut merkittävästi nykyistä vähemmän. Tehtäviä olisi mahdollista organisoida joko alueellisella toimivallalla kunkin aluehallintoviraston tai ELY-keskuksen hoidettavaksi tai valtakunnallisella toimivallalla vain yhden aluehallintoviraston tai ELY-keskuksen hoidettavaksi koko maan alueella. Vaihtoehdon mukaisella kehittämisellä olisi laajat vaikutukset virastojen avainlukujen näkökulmasta sillä virastojen määrä vähenisi merkittävästi. Kohtalaisia vaikutukset olisivat henkilöstön näkökulmasta sillä monen työnantajavirasto vaihtuisi, mutta työpaikkana kuitenkin säilyisi valtion aluehallinnon virasto sekä muutosten toimeenpanon näkökulmasta sillä muutos edellyttäisi koordinoitua poikkihallinnollista hanketta. Talousarviovaikutukset olisivat vähäisiä.

Aluehallinnon virastojen yhdistämisessä valtakunnallisiksi virastoiksi (vaihtoehto 2) keskeisenä periaatteena olisi valtakunnallinen toimivalta valtion tehtävissä ja tämän toteuttaminen muodostamalla aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista kaksi monialaista valtakunnallisen toimivallan virastoa. Kehittämissuunta tarkoittaisi alueellisen toimivallan virastojen lakkauttamista ja siten käytännössä valtion aluehallinnon loppumista nykyisessä muodossaan. Vaihtoehdossa on samoja piirteitä tässä hallituksen esityksessä valitun kehittämissuunnan kanssa sillä se sisältää aluehallintovirastojen fuusioinnin valtakunnallisen viraston malliin. Erona sen sijaan on elinvoimakeskusten osalta toteutettava ratkaisu. Vaihtoehdon mukaisella kehittämisellä olisi erittäin laajat vaikutukset niin virastokentän avainlukujen, henkilöstön kuin muutosten toimeenpanonkin näkökulmasta. Virastojen määrä vähenisi radikaalisti, jokaisen työntekijän työantajavirasto muuttuisi, samoin kuin työnteon malli ja käytännön toimeenpano muodostuisi erittäin laajaksi sekä useita tarkempia linjauksia edellyttäväksi kokonaisuudeksi. Talousarviovaikutukset olisivat kohtalaisia, sillä vaikka määrärahasiirtoja ei isossa mittakaavassa aiheutuisi, muutoksen toimeenpano edellyttäisi kuitenkin lisämäärärahoja.

Tehtävien siirtämisen keskushallinnon hallinnonalakohtaisiin ja/tai monialaiseen virastoihin (vaihtoehto 3) keskeisenä periaatteena olisi valtakunnallinen toimivalta valtion tehtävissä ja tämän toteuttaminen siirtämällä valtion aluehallinnon tehtävät joko jo olemassa oleviin tai uusiin perustettaviin keskushallinnon virastoihin. Kehittämissuunta johtaisi myös keskushallinnon laajaan muutokseen. Myös tällä vaihtoehdolla on samoja piirteitä tässä hallituksen esityksessä valitun kehittämissuunnan kanssa valtakunnallisen toimivallan laajan soveltamisen vuoksi. Vaihtoehdon mukaisella kehittämisellä olisi erittäin laajat vaikutukset niin avainlukujen, henkilöstön, talousarvion kuin muutoksen toimeenpanonkin näkökulmista. Valtion aluehallinto lakkaisi ja virastojen määrä vähenisi dramaattisesti, kaikkien työntekijöiden työnantajavirasto vaihtuisi, yli 300 miljoonan euron edestä toimintamenomäärärahoja siirrettäisiin useiden eri momenttien välillä ja toimeenpanokustannukset olisivat merkittävät toimeenpanon kestäessä vähintään yhden kokonaisen hallituskauden ajan.

Selvityshankkeessa arvioitiin edellä kuvattuja kehittämissuuntia sen suhteen, miten ne tukisivat toiminnan tuloksellisuutta, asiakaslähtöisyyttä ja ohjattavuutta. Kaikissa kehittämissuunnissa todettiin olevan tehtävittäin vaihdellen vahvuutensa ja heikkoutensa ja kehittämissuuntiin sisältyi monia erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita käytännön toteutuksiksi. Selvityshankkeen loppuraportissa valtion aluehallinnon rakenteen kehittämisessä pidettiin olennaisena sen linjaamista, otetaanko tavoitteeksi ensisijaisesti monialainen vai hallinnonalakohtainen ja alueellisen vai valtakunnallisen toimivallan organisoinnin malli. Mahdollisessa tulevassa uudistustyössä nähtiin todennäköisenä jonkinlainen eri kehittämissuuntia yhdistävä ratkaisu, joksi tässä hallituksen esityksessä valittua ratkaisua voidaan hyvin luonnehtiakin. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa linjatussa rakenneratkaisussa on tunnistettavissa olennaisia piirteitä vaihtoehdosta 2 aluehallintovirastojen valtakunnalliseksi virastoksi kokoamisen myötä, vaihtoehdosta 3 siinä hahmotetun hyvin paljon Lupa- ja valvontavirastoa muistuttavan uuden valtakunnallisen monialainen valtion lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston muodossa sekä vaihtoehdosta 1 nykyistä vahvemmille alueille koottavien elinvoimakeskusten ja sitä kautta edelleen toimintaansa jatkavan valtion aluehallinnon muodossa.

Valmistelussa on arvioitu vaihtoehtoa, jossa säädösympäristössä ei tehdä muutoksia. Tämä etenemistapa ei mahdollistaisi Ahvenanmaan valtionviraston toiminnan jatkumista nykyisellään. Tämän vuoksi valmistelun lähtökohdaksi on otettu välttämättömien säädösten valmistelu. Ahvenanmaan valtionvirasto voidaan tehtävineen 1) liittää uuteen perustettavaan Lupa- ja valvontavirastoon ja sitä ohjaavan ministeriön ohjaustoimivaltaan tai 2) se voi kuulua kuten nykyäänkin valtionvarainministeriön hallinnonalaan ja valtiovarainministeriön yleishallinnolliseen ohjaukseen, mutta olla samalla organisatorisesti itsenäinen virasto Ahvenanmaan maakunnassa. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäisen katsotaan parhaiten turvaavan sitä, että Ahvenanmaan maakunnassa on monialainen valtionvirasto, joka vastaa siitä, että valtion palvelut ovat saavutettavissa Ahvenanmaan maakunnassa siten kuin valtakunnan muillakin alueilla. Tämän katsotaan toteutuvan parhaiten säätämällä Ahvenanmaan valtionviraston asemasta, tehtävistä ja johtamisesta uusi erillinen laki Ahvenanmaan valtionvirastosta.

5.2

Alueellisen varautumisen yhteistyön ja tilannekuvatoiminnan kehittäminen

Aluehallintovirastot ovat osallistuneet pelastustoiminnan johtamisessa tarvittavan tilannekuvatoiminnan ylläpitämiseen pelastuslain 23 §:n ja pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen (407/2011) 5 §:n 2 kohdan nojalla. Aluehallinnon uudistuksen ja siihen liittyvän lainsäädäntövalmistelun yhteydessä on esitetty, että alueellisen varautumisen yhteistyötä ja tilannekuvatoimintaa vahvistettaisiin ja kehitettäisiin.

Aluehallinnon uudistuksen aikataulusta johtuen sekä rakenteiden kehittämiseen ja tilannekuvan jakamiseen liittyvät juridiset ja käytännön kysymykset edellyttävät pidempää selvitysaikaa. Siitä syystä tätä kehittämiskokonaisuutta ei ollut mahdollista toteuttaa tämän aluehallinnon uudistuksen kanssa yhtä aikaa.

Sisäministeriö ja valtiovarainministeriö ovat 26.6.2024 asettaneet alueellisen varautumisen yhteistyön ja tilannekuvatoiminnan kehittämishankkeen toimikaudelle 15.8.2024-30.8.2025 (asettamispäätös 26.6.2024, VN/18970/2024-SM-1). Kehittämishankkeessa tulee selvittää ja kuvata kuntien, kaupunkien, hyvinvointialueiden ja valtion alueellisten toimijoiden sekä kirkon ja huoltovarmuuskriittisten kolmannen sektorin sekä yritysten varautumisen nykytilanne ja vastuut. Lisäksi hankkeen tulee selvittää alueellisten yhteistyörakenteiden järjestämisen eri vaihtoehdot ja tehdä ehdotuksensa tarkoituksenmukaisimmasta toimintamallista ja sen ohjauksesta. Kehittämishankkeessa käynnistetään alueelliset pilottihankkeet ja hyödynnetään niistä saatuja havaintoja alueellisesti yhtenäisen varautumisen yhteistyön perusrakenteen määrittelyssä ja valtion ohjauksen kehittämistyössä. Lisäksi kehittämishankkeessa tulee selvittää ja kuvata häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinnan edellyttämän tilannekuvatoiminnan nykytila ja tehdä ehdotus, miten häiriötilanteiden ja poikkeusolojen tilannekuvatoiminta olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää hyödyntäen jo olemassa olevia tilannekuvajärjestelyjä ja -toiminnallisuuksia välttäen päällekkäisten toiminnallisuuksien sekä uusien kustannusten syntymistä. Selvityksessä tulee huomioida sekä alueellisen tilannekuvan kokoamiseen, analysointiin ja välittämiseen, että alueellisille ja paikallisille toimijoille välitettävän tilannetiedon menettelytavat ja tähän liittyvä tietoturva ja muut vastaavat näkökohdat. Lisäksi tulee huomioida alueellisen tilannekuvatoiminnan kytkennät valtakunnallisiin tilannekuvan kokoamiseen sekä turvallisuusjohtamiseen liittyviin käytäntöihin. Hankkeen aikana selvitetään lainsäädännön asettamat reunaehdot ja varautumisen ja tilannekuvatyön tietoturvallisuuteen liittyvät oikeudelliset kysymykset. Osana valmistelua laaditaan malli kriisitilanteiden alueelliseen koordinaatioon ja johtovastuisiin sekä valtion ohjauksen kehittämiseen. Hankkeen tavoitteiden mukaiset ehdotukset ja vaihtoehdot tulee olla käytettävissä 30.4.2025 mennessä. Loppuraportti jätetään 30.8.2025 mennessä.

5.3

Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

5.3.1

Eurooppalaiset hallintojärjestelmät ja valtioneuvoston alaisen valtionhallinnon rakenteet

Eurooppalainen julkishallinto ja hallintojärjestelmät vaihtelevat suuresti valtioittain. Vaihtelu koskee erityisesti julkishallinnon kokonaisjärjestelyä eli valtion, alueiden ja kuntien eri toimijoiden työnjakoa ja voimavarojen jakoa, mutta myös järjestelyjä kunkin valtionhallinnon - tai tarkemmin valtioneuvoston alaisen valtionhallinnon rakenteiden - sisällä. Viimeisin verrattain kattava myös nimenomaisesti valtionhallinnon rakenteita kuvaava ja vertaileva suomeksi toteutettu selvitys on syyskuussa 2016 julkaistu Eurooppalaiset hallintojärjestelmät vertailussa -raportti (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79593). Raportissa tarkastellaan kahdeksan EU-maan hallintojärjestelmiä kokonaisuudessaan sekä tarkemmin kunkin maan valtioneuvostotason alaista virastorakennetta.

Hallinnon perusrakenteiltaan Suomi on muiden Pohjoismaiden tapaan hajautettu yhtenäisvaltio, jonka tunnuspiirteisiin kuuluu muun muassa vahva kuntasektori. Käytännössä eroavaisuudet Pohjoismaiden hallinto-organisaatioiden välillä ovat kuitenkin melko suuria ja Suomi poikkeaa monella tavalla Skandinavian maista. Läpileikkaava piirre Suomen mallissa on, että hallinnon rakenteista ja toiminnasta säädetään muita Pohjoismaita useammin lailla. Tämä näkyy sekä isoissa että pienissä asioissa. Esimerkiksi ministeriöjaosta säädetään Suomessa lailla valtioneuvostosta, Ruotsissa asetuksella ja Norjassa hallituksen päätöksellä.

Suomen hallinnon muita maita vankempi lainsäädännöllinen asema ei kuitenkaan tarkoita, ettei muutoksia tapahtuisi. Päinvastoin on todettava, että hallinnon uudistusten tiheys ja laajuus on ollut yhtä suurta, ellei suurempaa kuin vertailumaissa sekä valtionhallinnossa että kuntasektorilla. Hallintopolitiikka on ollut tärkeässä asemassa Suomen hallitusten ohjelmissa vuoden 1987 jälkeen. Ruotsin ja Tanskan hallitukset ottavat harvoin kantaa hallinnollisiin kysymyksiin omissa ohjelmissaan. Ainoastaan Norjassa hallinnon uudistaminen on ollut samalla tavalla näkyvästi poliittisella agendalla kuin Suomessa.

Suomen vuoden 1997 ja 2010 valtion aluehallinnon uudistukset muuttivat valtion aluehallinnon perusrakennetta muista Pohjoismaista poikkeavaksi. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa valtion alueellisen yleishallintoviranomaisen (läänin tai vastaavan) aluejako on paria poikkeusta lukuun ottamatta yhteneväinen itsehallinnollisen aluetason aluejaon kanssa. Merkillepantavaa ja muista maista poikkeavaakin lisäksi on, että Suomessa on kaksi erillistä laissa määritettyä poikkihallinnollista valtion aluehallintoviranomaista, aluehallintovirastot (6) ja ELY-keskukset (15), joiden aluejaot eivät ole keskenään täysin yksi yhteen, vaikka ovatkin sinänsä maakunta- ja hyvinvointialuejakoon perustuen samoista perusaluejaoista muodostettuja. Myös tietoinen jakopyrkimys ja -periaate valtion viranomaistehtäviin (aluehallintovirastot) ja valtion kehittämistehtäviin (ELY-keskukset) edustaa toisenlaista ajattelu- ja organisointitapaa kuin muissa Suomen verrokkimaissa.

Vaikka eroja järjestelmien välillä on siten selkeästi ja helposti osoitettavissa, niin samalla on tunnistettavissa tiettyjä trendejä ja samankaltaisuuksia maiden välillä. Vuoden 2016 raportissa näitä nostettiin esiin seuraavasti: erillisvirastojen lukumäärä on vähentynyt tuntuvasti kaikissa tarkastelumaissa, valtion paikallis- ja aluehallinto on voimakkaan muutoksen alaisena, valtionhallinnon uudistuksissa trendinä on siirtyminen itsenäisistä valtion paikallis- ja alue-hallintoviranomaisista kohti valtakunnallisia virastoja, jotka itse päättävät omasta paikallis- ja alueorganisaatiostaan, ja ministeriö- ja sektorijako ohjaa virastorakennetta voimakkaasti, jolloin monialaiset virastot ovat poikkeuksia. Ministeriöt ovat myös useimmiten hyvin voimakkaita ja itsenäisiä toimijoita ja hallinnon rakenteet siilomaisia: virastot ovat yhteydessä omaan ministeriöönsä. Tosin tässä tarkastelussa Ruotsi muodostaa eräänlaisen poikkeuksen, koska Ruotsissa hallitus toimii ensisijaisesti kollektiivina ja vuodesta 1997 alkaen kaikki ministeriöt ainakin muodollisesti yhtenä viranomaisena.

Tässä hallituksen esityksessä valittua organisointiratkaisua muistuttavaa mallia ei ole tunnistettavissa muissa maissa. Tosin eräät yksittäiset piirteet, kuten tehtävien kokoaminen isompiin virastokokonaisuuksiin, valtakunnallisen toimivallan hyödyntäminen organisoinnissa, yhden valtion aluehallinnon viranomaisen malli ovat yhteneviä tässä hallituksen esityksessä valitun toteutusmallin kanssa. Yhtenä selkeimpänä erona näyttäytyy suomalainen monialaisen organisoinnin malli – erityisesti kun kyse on valtakunnallisesta ja siten keskushallintoon identifioituvasta virastosta. Verrokkimaissa organisointi perustuu hyvinkin tiukasti hallinnonalarajoihin eikä monialaisia virastoja juurikaan ole löydettävissä muuten kuin valtion aluehallinnosta ja erityisesti pohjoismaista.

Seuraavassa esitetään vielä vertailun syventämiseksi ja konkretisoimiseksi joitakin keskeisiä tunnuslukuja ja ominaispiirteitä Suomesta sekä Suomen eräistä verrokkimaista erityisesti valtioneuvoston alaisia valtionhallinnon rakenteita koskien.

Suomessa valtioneuvoston alainen hallinto koostuu tällä hetkellä 104 tulosohjatusta virastosta, joista 22 on valtion aluehallinnon virastoja (aluehallintovirastot, ELY-keskukset ja Ahvenanmaan valtionvirasto). Virastojen kokonaismäärä on ollut laskusuunnassa ja vielä vuonna 2016 tulosohjattuja virastoja oli 205 kappaletta. Lisäksi valtion toimintaa on organisoitu varsin laajasti myös muuhun kuin virastomuotoon: liikelaitoksiksi, erityistehtäväyhtiöiksi, talousarvion ulkopuolisiksi rahastoiksi sekä muiksi julkisoikeudellisiksi organisaatioiksi.

Ruotsissa valtionhallinto koostui vuonna 2016 neljästä eduskunnan alaisesta viranomaisesta, kolmesta valtion liikelaitoksesta sekä 219 itsenäisestä valtioneuvoston alaisesta virastosta. Lukuun sisältyvät 21 lääninhallitusta sekä 30 yliopistoa/korkeakoulua.

Tanskassa virastoja oli vuonna 2016 131, minkä lisäksi ministeriön alaisiin erillisvirastoihin laskettiin itsenäiset oppilaitokset, ylipistot, kulttuurilaitokset sekä kirkon hallinto.

Viron valtionhallinnossa voidaan erotella neljän tyyppisiä virastoja ja organisaatioita: valtion virastot, itsenäiset virastot, julkiset laitokset sekä yksityisoikeudelliset laitokset. Valtion virastoihin lasketaan ministeriöt (11), valtion virastot (27), maakunnat (15, jotka siis osa valtionhallintoa) sekä muut (9). Niiden tehtävänä on valvoa kuntien toimintaa ja koordinoida alueen kehitystä.

Alankomaissa perustettiin 1980- ja 1990-luvuilla paljon itsenäisiä virastoja (agencies), joille yleensä annettiin jokin määrätty tehtävä. 2000-luvulla itsenäisiä virastoja alettiin kuitenkin katsoa kriittisesti ja niiden määrä alkoi vähetä. Esimerkiksi parlamentin edustajat ovat katsoneet, että heillä tulisi olla selkeämpi kokonaiskuva valtionhallinnosta. Näin ollen, kun vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa virastojen määrä kasvoi, on määrä sittemmin kääntynyt selvään laskuun.

Iso-Britanniassa ministeriöiden alaisia virastoja oli 2010-luvun puolivälissä noin 350. Maan valtionhallinnon rakenteen kehitykselle ovat olleet 1980-luvulta alkaen ominaisia erilaiset uudistusohjelmat, kuten yksityistäminen, Next Step -uudistuksen mukaisesti perustetut korostetun etäällä hallituksesta toimivat ns. toimeenpanevat virastot sekä Public Bodies Reform, jonka päämääränä oli lisätä toiminnan läpinäkyvyyttä ja vastuunalaisuutta.

Portugalin valtionhallinto noudattaa ranskalaista, napoleaanista organisaatiokulttuuria. Siihen kuluu vahva weberiläinen hallintojärjestelmä ja legaalis-hallinnollinen kulttuuri. Keskeisenä vedenjakajana tämän perinteen ja uudistusten välillä toimii vuoden 1986 EU-jäsenyys vaikkakin vasta 1990-luvun puolivälistä alkaen reformit alkoivat varsinaisesti saada vauhtia. Uudistuspyrkimykset johtivat ensin hajauttamiseen ja uusia yksiköitä luotiin runsaasti. 2000-luvun alkupuolelta suunta kääntyi kuitenkin kutakuinkin päinvastaiseksi, ja kun vuonna 2002 Portugalissa oli vielä 440 ministeriöiden ulkopuolista yksikköä, oli niitä vuonna 2009 enää 250.

Kroatiassa on 20 ministeriötä ja näiden alla erilaisia virastoja. Itsenäistymisen jälkeen virastoja perustettiin järjestelmän perusteita luodessa joka toimialalla runsaasti, eri tarkoituksiin, ja ilman yhtenäistä oikeudellista viitekehystä. 2000-luvun puolella tärkeä vaikuttava tekijä on ollut EU-jäsenyysprosessi. Käsillä olevat uudistussuunnitelmat kattavat virastojen yhdistämisiä, laadun kehittämistä, sekä toiminnan tehostamista. Kroatian voi luonnehtia 2010-luvun puolivälissä olleen matkalla kohti eurooppalaista julkishallinnon mallia. Käynnissä olleet uudistussuunnitelmat koskivat mm. valtionhallinnon yksiköiden määrän vähentämistä sekä niiden oikeudellisen säätelyn yhdenmukaistamista.

5.3.2

Keskeisimpien toimialojen ja tehtäväkokonaisuuksien organisointimallit eräissä verrokkimaissa

Verrokkimaiden ratkaisuja voidaan tarkastella ja vertailla Suomeen paitsi hallintojärjestelmien kokonaisuuksien tasolla niin myös olennaisimpien yksittäisten toimialojen tai tehtäväkokonaisuuksien organisoinnin näkökulmasta.

5.3.2.1

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien organisointi

Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät on organisoitu pohjoismaissa toisistaan poikkeavasti. Missään muussa Pohjoismaassa ei ole ympäristöterveydenhuollon valvonnan ja alkoholihallinnon tehtäviä organisoitu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan yhteyteen. Lisäksi missään muussa Pohjoismaassa tai tiettävästi missään muussakaan maassa sosiaali- ja terveysalan valvontaa ei ole organisoitu samaan virastoon muiden toimialojen valvonnan kanssa. Jos tarkastellaan pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan tehtäviä, organisoitumisissa on myös eräitä samankaltaisuuksia. Täysin Suomen valvontaviranomaisjärjestelmää vastaavaa organisointia ei ole missään muussa Pohjoismaassa. Norjan Statens Helsetilsyn – Fylkesmenn (county governor) –malli muistuttaa perusperiaatteiltaan Valviran ja aluehallintovirastojen muodostamaa Suomen nykytilan mukaista ratkaisua. Norjassa Helsetilsynet edustaa keskusvirastoa ja itsenäiset Fylkesmenn –virastot aluehallintoa, jotka toimivat Helsetilsynetin ohjauksessa. Myös kyseisen mallin, keskusvirasto ja aluehallinto -rakenne, keskeiset haasteet, muun muassa päällekkäinen toimivalta, epäselvänä näyttäytyvä tehtäväjako sekä usean itsenäisen viranomaisen muodostama valvontakokonaisuus, muistuttavat Suomen nykytilan mallin haasteita.

Tanskassa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta on eriytetty toisistaan. Terveydenhuollon valvonnasta vastaavalla Sundhetstyrelsellä on laajasti tehtäviä, jotka Suomessa hoitavat eri viranomaiset (sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Valvira ja aluehallintovirastot). Sosiaalihuollon yleisestä ohjauksesta ja valvonnasta vastaa toukokuussa tapahtuneen muutoksen seurauksena Social- og Boligstyrelsen ja se toimii sosiaali- ja asuntoministeriön yhteydessä, mutta sosiaalihuollon kanteluista vastaa saman ministeriön alainen kanteluasioiden virasto (Ankestyrelsen). Tanskassa ei ole Suomen aluehallintovirastoja vastaavaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaista.

Ruotsin Inspektion för vård och omsorg (IVO) -virasto on varsin selkeä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä keskus- että alueellinen valvontaviranomainen. IVO on yksi yhtenäinen viranomainen, jolla on kuusi alueellista osastoa. Osastoilla on viraston työjärjestyksessä määriteltyjä omia valtakunnallisia erikoistumistehtäviä (esimerkiksi lasten ja nuorten palveluiden valvonnan koordinointi). IVO:n tehtävänä on organisaatioiden ja ammattihenkilöiden valvonnan ohella myöntää sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiolupia. IVO:n tehtäviin ei kuitenkaan kuulu Suomessa Valviran tehtävänä olevat ammattioikeushakemusasiat, jotka Ruotsissa käsittelee Socialstyrelsen.

5.3.2.2

Työsuojelun valvonnan tehtävien organisointi

Työsuojeluvalvonta on organisoitu Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa keskenään samankaltaisella tavalla, joka poikkeaa Suomen työsuojeluviranomaisen organisoitumisesta. Toisin kuin Suomessa muissa Pohjoismaissa työsuojeluvalvonnasta vastaava viranomainen on organisoitu erilliseksi virastoksi.

Ruotsi

Ruotsissa työympäristövirasto eli Arbetsmiljöverket toimii työsuojeluasioiden hallintoviranomaisena. Virasto on työministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen viranomainen. Arbetsmiljöverket valvoo työpaikoilla työympäristöä koskevien sääntöjen noudattamista tekemällä työpaikkatarkastuksia ja tarpeellisia päätöksiä. Keskustoimiston lisäksi viraston valvontaosastolla on alueellisia toimipisteitä jokaisella 5 alueella.

Norja

Norjan työtarkastusviranomainen (Arbeidstilsynet) on työministeriön alainen valtion virasto, joka keskittyy työsuojeluun. Arbeidstilsynet valvoo työympäristölain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Keskustoimiston lisäksi valvontaosastolla on 20 paikallisyksikköä 4 eri alueella.

Tanska

Tanskan työtarkastusviranomainen (Arbejdstilsynet) on työministeriön alaisuudessa toimiva virasto. Arbejdstilsynetin päätehtävät ovat tarkastusten tekeminen yrityksissä, työsuojeluun liittyvien sääntöjen laatiminen ja neuvontatyö. Keskustoimiston lisäksi virastolla on kolme alueellista valvontakeskusta.

5.3.2.3

Ympäristöllisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien organisointi

Pohjoismaiden ympäristöllisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien organisointia on kuvattu Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisussa Nordic Environmental Permitting Processes vuodelta 2023 (https://pub.norden.org/temanord2023-522/index.html). Yleisesti voidaan todeta toimivallan jakautuvan kunnallisten ja alueellisten tai valtakunnallisten viranomaisten kesken. Ruotsissa, kuten Suomessa voimassa olevan lain mukaan, vastuu lupia koskevasta päätöksenteosta on erillään lupien myöhemmästä valvonnasta tai täytäntöönpanosta. Tanskassa, Norjassa ja Islannissa puolestaan ympäristölakien valvonta ja täytäntöönpano luvanvaraisen toiminnan osalta kuuluu pääsääntöisesti lupaviranomaiselle.

Ruotsissa lääninhallituksilla (Länsstyrelser) on yleisvastuu ympäristöllisissä asioissa, ja alueelliset lupalautakunnat (Miljöprövningsdelegationen) toimivat ympäristölle vaarallisten toimintojen osalta lupaviranomaisina. Kunnat toimivat jossain määrin ympäristölain mukaisina päätöksentekijöinä. Maa- ja ympäristöoikeudet (Mark- och miljödomstolar) toimivat lupaviranomaisina laitoksille ja toiminnoille, joilla katsotaan olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia, sekä vesitoiminnoille. Myös kansallisilla viranomaisilla, kuten Naturvårdsverket ja Kemikalieinspektionen, on toimivaltaa ympäristöllisessä päätöksenteossa. Kansalliset virastot voivat antaa valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevia yleisiä ohjeita ja suosituksia muille viranomaisille. Varsinainen luvanhaltijoihin kohdistuva valvonta ja täytäntöönpano kuuluu kuitenkin alue- tai paikallisviranomaisille.

Tanskan ympäristönsuojeluvirasto (Miljøstyrelsen) päättää monimutkaisimpien teollisuuslaitosten ja -toimintojen luvista. Muuna lupaviranomaisena ja YVA-viranomaisena toimii pääsääntöisesti kunnanhallitus tai kunta. Valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaa sama viranomainen, joka on myöntänyt kyseisen luvan, eli kunta tai ympäristönsuojeluvirasto. Ympäristönsuojeluvirasto valmistelee ministerin hyväksyttäväksi lakisääteiset säännöt ja ohjeet.

Norjassa pilaantumisen torjunnan hallinnosta vastaavat suurelta osin ympäristökeskus (Miljødirektoratet) ja maaherra (statsforvaltaren), vaikka myös kunnilla on joitain tehtäviä. Pilaantumisen torjuntalain mukaiset luvat myöntää yleensä ympäristökeskus, vaikka alueellista tai paikallista merkitystä omaavaa toimintaa koskeva toimivalta on siirretty maaherralle. YVA-menettely on osa kaavoitus- tai lupamenettelyä. Norjan valvonta- ja täytäntöönpanoviranomainen on sama kuin kyseisen luvan myöntänyt viranomainen, mutta joissain tapauksissa toiminnanharjoittajia valvoo maaherra. Maaherra valvoo myös kuntien viranomaisia niillä alueilla, joissa kunnilla on valvonta- ja täytäntöönpanotoimivaltaa.

Islannissa vastuu ympäristölainsäädännön valvonnasta ja täytäntöönpanosta jakautuu keskus- ja paikallistasolle. Kansallisesti toimivaltaisia viranomaisia ovat esimerkiksi ympäristökeskus, elintarvike- ja eläinlääkintävirasto ja Energiavirasto. Paikallistasoon kuuluvat kunnat sekä kuntien toimielimet ja toimikunnat. Valvonta ja täytäntöönpano luvanvaraisen toiminnan osalta kuuluu pääsääntöisesti lupaviranomaiselle.

5.3.2.4

Elinvoimatehtävien organisointi

Yrityspalvelujärjestelmät

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusarjassa on julkaistu Yrityspalvelut 2024+ raportti (Yritykset 2022:21), jossa on tarkasteltu muun muassa Tanskan ja Ruotsin yrityspalvelujärjestelmien hallinnollisia rakenteita.

Raportin mukaan Tanskassa tehtiin vuonna 2018 suurempi yrityspalvelu-uudistus, koska aiemmassa järjestelmässä oli paljon päällekkäisyyttä paikallisten, alueellisten ja valtion yrityspalveluiden välillä. Aiemmista kolmesta tasosta siirryttiin kahden tason malliin, jossa on kansallinen keskitetty ja alueellinen palvelu. Muutos oli merkittävä, koska 79 kunnallisesta ja viidestä alueellisesta toimipisteestä siirryttiin kuuteen keskitettyyn toimipisteeseen ja kansallisen tason päätöksentekoon. Kunnilla ei siis erikseen ole yrityspalveluita, mutta kuntien omista tavoitteista on johtunut, etteivät palvelut ole kuitenkaan loppuneet täysin. On huomattavaa, että kunnilla ei myöskään saa olla omia digitaalisia verkkoyrityspalveluita, vaan nämä tarjotaan keskitetysti. Sen sijaan kunnat rahoittavat alueellisia palveluita ja tarjoavat yrityskohtaista neuvontaa. Uudistuksen tarkoituksena on ollut keskittää voimavaroja ja vähentää päällekkäisyyttä siirtämällä henkilöstöä kunnista alueelliselle tasolle. Alueelliset palvelut antavat neuvontaa sekä etänä että konttorilla, ja niillä on palveluksessaan eri alojen kuten esim. myynnin ja kansainvälistymisen asiantuntijoita.

Yrityspalvelukokonaisuutta ohjaa Tanskassa kansallinen johtokunta (board), jossa kaikki toimijat ovat edustettuina. Mukana on yritysten lisäksi kuntien, alueiden ja yritysjärjestöjen edustajia. Puheenjohtaja on kuitenkin aina yritysten edustaja. Johtokunta ohjaa rahoitusta ohjelmilla, joiden painotuksista myös päätetään johtokunnan kuukausittaisissa kokouksissa. Johtokunta ottaa ohjelmien teemoissa huomioon alueelliset ja paikalliset tarpeet ja päättää myös pääsykriteereistä. Rahoituksesta puolet kohdistuu Kööpenhaminan pääkaupunkiseudulle, jossa myös puolet maan väestöstä asuu. Yrityspalvelu-uudistuksessa EU-rahoituksen ohjaus siirrettiin johtokunnalle. EU-rahoituksessa on suurempia rajoituksia siirroissa eri ohjelma-alueille. Ministeriöt ovat mukana ehdotuksien esittäjinä, mutta niillä ei ole äänioikeutta. Malli on siis yrityspainotteinen. Rahoituksen lisäksi yrityksiä tuetaan myös veroeduilla, joita ei tarvitse hakea erikseen. Suurin osa yrityspalveluista on maksuttomia. Haasteina yrityspalveluissa ovat, että vain kuusi prosenttia yrityksistä käyttää niitä ja että pienet ja keskisuuret teollisuusyritykset painottuvat. Lisäksi suuri osa tuesta ohjautuu yrityksille, jotka jo aiemmin ovat käyttäneet palveluja. Ohjelmien vaikuttavuuden arviointi ei myöskään ole hyvällä tasolla, koska yhtenäistä raportointijärjestelmää ja yhtenäisiä raportointikriteerejä ei käytetä. Valtionhallinnon ja kuntien tarjoamien yrityspalveluiden sisältö on vahvasti säänneltyä nyt tehdyssä yrityspalvelumuutoksessa. Erona Suomeen on, että kunnat eivät ole itsenäisiä toimijoita tarjonnassaan, vaan niiden toiminta on yrityspalvelutarjonnan osalta tarkkaan määritelty. Niillä ei esimerkiksi saa olla omia digitaalisia yrityspalveluja, ja neuvontapalvelut on keskitetty alueellisiin palvelupisteisiin.

Ruotsin yrityspalvelut jakautuvat Suomen tavoin kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen tasoon. Suomen Business Finlandia vastaava Business Sweden toimii yhteistyössä kahdeksantoista alueellisen Team Sweden organisaation kanssa, jotka tarjoavat neuvonta- ja muita palveluja. Se tekee myös yhteistyötä alueellisten investointien edistämistoimistojen (IPA) kanssa. Kaikilla kahdeksallatoista alueellisella Teamilla on omia kehittämisohjelmiaan. Esimerkiksi eteläisimmän Ruotsin, Skånen, organisaatiolla on kaksitoista erilaista teemaohjelmaa puhtaasta teknologiasta tieto- ja viestintäteknologialaan.

Työvoimapalvelut

Julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirtyi työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen esitys julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisestä (HE 207/2022 vp) sisältää muutoksia myös KEHA-keskuksen tehtäviin. Edellä todetussa hallituksen esityksessä kohdassa 5.2 on käsitelty työvoimapalveluja koskeva ulkomainen lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot.

5.3.2.5

Liikennetehtävien organisointi

Ruotsissa tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa liikennevirasto (Trafikverket). Virasto vastaa myös liikenneturvallisuuden kehittämisestä ja liikenteenohjauskeskuksista.

Norjassa, Tanskassa ja Virossa tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa tievirasto. Norjassa kuitenkin monien teiden hallinnointia on Public Private Partnership -kumppanuusmallin myötä ulkoistettu yksityisille yrityksille muutamien kymmenien vuosien määräajoiksi. Tanskassa joitakin siltoja sekä Juutinrauman moottori- ja rautatietä hallinnoivat valtio-omisteiset yhtiöt osana moniportaista yhtiöjärjestelyä.

Alankomaissa tieverkoston hallinnointi on jakaantunut neljään tasoon: suurinta osaa moottori- ja pikateistä hallinnoi liikennevirasto (Rijkswaterstaat). Muita valtateitä ja muutamia moottoriteitä hallinnoivat maakunnat. Alemman tason tieverkkoa hallinnoivat kunnat.

Englannissa ylätason tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa valtio-omisteinen yhtiö (Highways England). Yhtiö vastaa muun muassa strategisesti tärkeiden valtateiden toiminnasta ja ylläpidosta sekä tieliikenteenohjauksesta. Alemman tason julkiset tiet ovat pääosin maakuntien hallinnassa.

Portugalissa tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa valtio-omisteinen yhtiö (Infraestruturas de Portugal) toimilupasopimuksella, joka päättyy vuonna 2099. Yhtiön tehtävänä on myös liikenteen ohjaus. Yhtiö on ulkoistanut osan ylläpito- ja kehittämistehtävistä yksityisille yhtiöille pitkillä kumppanuussopimuksilla. Osa tieverkosta on suoraan valtion tai paikallisviranomaisten vastuulla.

5.3.2.6

Maaseututehtävien organisointi

EU-säädöksistä tulee EU:n rahoittamien tukien osalta hoidettavat tehtävät ja velvoitteet, sekä toimielimet, jotka jäsenmaiden on nimettävä. Kukin jäsenmaa järjestää oman hallintojärjestelmänsä mukaisesti toimeenpanon siten, että EU-säädösten vaatimukset täyttyvät. Tämän vuoksi eri EU:n jäsenmaissa tehtävien organisointi vaihtelee. Osassa EU:n jäsenmaissa hallintojärjestelmä on hajautetumpaa, kuten esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Puolassa. Osassa EU:n jäsenmaista hallintojärjestelmä on keskitetympi, kuten esimerkiksi Tanskassa ja Virossa. Euroopan komissio ja EU:n tilintarkastustuomioistuin valvovat, ettei jäsenmaiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä ole puutteita. Mikäli puutteita ilmenee, niistä voi seurata rahoitusoikaisuja.

Kukin jäsenvaltio on tehnyt oman yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmansa. Tarpeiden perusteella jäsenvaltio määrittää kehittämisen tavoitteet, valitsee näihin vastaavat toimenpiteet ja määrittää rahoituksen. Eri jäsenvaltioiden julkistamat yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat suunnitelmat löytyvät kootusti: https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/key-policies/common-agricultural-policy/cap-strategic-plans_en . Strategiasuunnitelmissa on myös kerrottu toimeenpanevista viranomaisista ja muista tahoista.

Ruotsissa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan suunnitelman hallinto- ja maksajaviranomaistehtävistä vastaa Ruotsin maatalousvirasto. Maatalousvirasto on maatalouden, kalastuksen ja maaseudun hallintoviranomainen. Ruotsissa alueellisena valvontaviranomaisena toimii 21 lääninhallitusta. Lääninhallitusten tehtäväalueisiin kuuluu mm. elintarvikkeiden valvonta, eläinten hyvinvointi ja yleiset eläinlääkintäasiat, maatalous ja maaseutu, eläinlääkärien toiminnan valvonta ja eläintautien vastaisten toimenpiteiden johtaminen ja yhteensovittaminen sekä kalastus. Maaseudun kehittämiseen liittyvät toimeenpanotehtävät on uudella rahoituskaudella siirretty Ruotsissa maakunnille (Region). Joitakin maaseudun kehittämistehtäviä on kuitenkin edelleen myös lääninhallituksilla.

Tanskassa maksajavirastotehtäviä hoitaa ruoka-, maatalous- ja kalastusministeriön alainen maatalousvirasto. Ministeriön alla toimii myös eläinlääkintä- ja elintarvikevirasto sekä kalastusvirasto. Virastot suorittavat sektoreillaan muun muassa valvontatehtäviä. Tanskassa on hyvin keskitetty toimeenpanomalli.

Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan suunnitelman hallintoviranomainen Virossa on maaseutuministeriö. Suunnitelman maksajavirastotehtäviä Virossa hoitaa Viron maatalousrekistereiden ja tiedon lautakunta (PRIA). Hallintojärjestelmä Virossa on keskitetty.

6

Lausuntopalaute

Valtiovarainministeriö pyysi lausuntoja kaikilta ministeriöiltä, ylemmiltä laillisuusvalvojilta, aluehallintovirastoilta, ELY-keskuksilta (ja KEHA:lta), kaupungeilta ja kunnilta, hyvinvointialueilta, maakuntien liitoilta, eduskuntapuolueilta, valtion pääsopijajärjestöiltä ja muilta työnantaja- ja työntekijäjärjestöiltä. Lausuntoa pyydettiin myös korkeimmalta hallinto-oikeudelta, Vaasan hallinto-oikeudelta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta sekä virastoilta, joihin muutoksen on arvioitu vaikuttavan, mutta myös muilta virastoilta. Lisäksi lausuntoa on pyydetty muilta keskeisiltä organisaatioilta, yhdistyksiltä ja toimielimiltä. Lausuntoaika oli 19.6.-1.9.2024.

hankkeen verkkosivulla

Valtiovarainministeriö on yhteistyössä valmisteluhankkeeseen osallistuneiden muiden ministeriöiden kanssa laatinut erillisen lausuntotiivistelmän 6.9.2024 mennessä saaduista lausunnoista, joka on julkaistu( https://vm.fi/hanke?tunnus=VM114:00/2023). Lausuntotiivistelmästä ilmenevät lähemmin lausuntonsa antaneet.

Useat lausunnonantajat ovat joko kannattaneet esitystä taikka suhtautuneet esitykseen ainakin varauksellisen myönteisesti. Suurin osa lausunnonantajista ei ole selkeästi vastustanut esitystä. Esimerkiksi korkein hallinto-oikeus on muun ohella todennut, että ehdotus on laadittu hyvin ja siinä on perusteellisesti käsitelty eri näkökohtia uuden viranomaisen luomiseksi, minkä lisäksi lausunnossa on todettu, että se, miten hallinto järjestetään, on lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisuuskysymys. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on muun ohella todennut, että Lupa- ja valvontaviraston valtakunnallinen toimivalta on hyvä ratkaisu ja että säätämisjärjestysjaksossa on tunnistettu esitysluonnoksen kannalta relevantit perustuslain säännökset mutta myös pitänyt hyvänä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävien rakenteiden muuttamista.

Myös elinvoimakeskuksia sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskeva ehdotus on saanut lausunnonantajilta kannatusta tai ainakin varauksellisen myönteistä palautetta. Perustettavien elinvoimakeskusten monialaisuutta, alue- ja asiakaslähtöisyyttä kannatetaan. Kriittisimmin uudistuksen tavoitteiden toteutumiseen on suhtautunut SAK ry, joka on kyllä pitänyt tavoitteita perusteltuina, mutta todennut, että suunnitellut valtionhallinnon säästöt voivat kumota uudistuksen hyödyt. Elinkeinoelämän keskusliitto EK, jäljempänä EK, katsoo, että hallituksen esitysluonnos jättää kokonaisuutena kertomatta, miten uudet muodostettavat elinvoimakeskukset eroavat vanhasta järjestelmästä ja luovat jatkossa nimenomaan uudenlaisia sujuvia palveluita (ns. maakunnista maailmalle) yhteistyössä esimerkiksi kuntien, työllisyysalueiden ja valtakunnallisten Team Finland-toimijoiden kesken. Oikeuskanslerinvirasto on kiinnittänyt huomiota tiedonhallinnan ja tietosuojan vastuisiin uudistuksessa. Useat lausunnonantajat ovat korostaneet ympäristötehtävien siirron sujuvuuden tärkeyttä, uudistuksen tuomien tuottavuuden mahdollisuuksien hyödyntämistä sekä uusien keskusten resurssien riittävyydestä huolehtimista.

6.1

Lupa- ja valvontavirastoa koskeva ehdotus

Yleistä

Lausunnonantajista suurin osa pitää ehdotettua Lupa- ja valvontavirastoa koskevaa sääntelyä lähtökohdiltaan hyvänä ja perusteltuna. Lausunnoissa on arvioitu ehdotettavan sääntelyn tehostavan resurssien käyttämistä, mikä ilmenisi lyhyempinä asioiden käsittelyaikoina. Myös lupakäytäntöjen yhdenmukaistamista valtakunnallisesti ja asiakkaiden tasapuolisen kohtelun varmistamista on pidetty tärkeänä. Useat lausunnonantajat ovat pitäneet tärkeänä, että uudistuksessa varmistetaan kielellisten oikeuksien toteutuminen molemmilla kansalliskielillä. Osa lausunnonantajista on pohtinut toimipaikkojen sitomisen tarkoituksenmukaisuutta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin.

Yleisperustelut

Aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston osin päällekkäinen toimivalta on koettu ongelmalliseksi lausuntojen perusteella (mm. eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja TEHY). Turvallisuuskomitean sihteeristö on pitänyt hyvänä, että teksteissä on huomioitu Turvallisuuskomitean suositus alueellisen ja paikallisen varautumisen yhteensovittamisen edistämiseksi. On myös nostettu esille, että henkilötyövuosien vähentyminen vaikuttaa ympäristötehtävien hoitamiseen eikä valtakunnallinen toimivalta välttämättä ratkaise resursseihin liittyviä ongelmia, vaan ongelman ratkaiseminen edellyttäisi tehtäviä koskevan lainsäädännön muuttamista. EK on katsonut, että eri viranomaisten välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää investointien sujuvaksi etenemiseksi eri puolella Suomea. Pisimpinä vaiheina ovat erityisesti ympäristövaikutusten arviointimenettely ja muutoksenhaku. EK:n mukaan erityisesti investointiluvituksen sujuvoittaminen liittyy käsittelyaikojen lyhenemisen lisäksi myös viranomaisten välisen koordinaation parantamiseen ja lupaharkinnan ennakoitavuuden paranemiseen. Sähköisten palvelujen ei tule rajoittua vain lupahakemusvaiheeseen, vaan sähköisen asioinnin tulee ulottua kaikkeen toimintaan valvonnasta raportointiin.

Suurimmalla osalla ei ole ollut huomautettavaa uudistuksen tavoitteisiin. Osa lausunnonantajista on selkeästi kannattanut esityksen tavoitteita tai pitänyt esityksen tavoitteita hyvänä sekä osa on lausuntojen perusteella vaikuttanut suhtautuvan tavoitteisiin vähintään neutraalisti. Eräät järjestöt sekä korkein hallinto-oikeus ja Vaasan hallinto-oikeus ovat pitäneet ympäristöosastolla olevaa yleisen edun valvontayksikköä erityisen tärkeänä uudistuksen kannalta. Osa ruotsinkielisistä edunvalvontajärjestöistä on pitänyt tavoitetta kielellisten oikeuksien turvaamisesta hyvänä, mutta myös tärkeänä ja kiitettävänä tavoitetta yhtenäisten, alueellisesti riippumattomien lupa- ja valvontakäytäntöjen luomisesta ja lupaprosessien sujuvoittamisesta.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on painottanut lausunnossaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmaa ja pitänyt ensinnäkin tärkeänä, että mahdollisen organisaatiomuutoksen kustannus- ja hyötynäkökohtia painotetaan siten, että valvonnan resurssi- ja kehittämistarpeet voidaan tyydyttää. Erityisesti vähäisten valvontaan käytettävissä olevien voimavarojen nykyistä parempi kohdentaminen olisi tärkeää, jotta perusteettomilta päällekkäisiltä valvontatoimenpiteiltä vältyttäisiin. Valvontaa tulisi kehittää palveluiden käyttäjien oikeuksia tehokkaasti edistävällä tavalla. Eri valvovien viranomaisten ratkaisut ja tulkinnat lain soveltamisesta ovat saattaneet samankaltaisissa asioissa poiketa toisistaan. Osa lausunnonantajista on todennut eräisiin tehtäviin liittyvän asiantuntemuksen hajaantuvan uudistuksen myötä Lupa- ja valvontavirastoon ja elinvoimakeskuksiin, ja pitänyt sitä ongelmallisena tehtäviä hoitavien asiantuntijoiden määrä huomioiden.

Erityisesti työntekijäjärjestöt (mm. JUKO ja SAK) ovat katsoneet, ettei uudistuksen valmistelussa ole otettu mukaan henkilöstöä tai sitä edustavia järjestöjä mukaan niin kattavasti kuin olisi voinut olla perusteltua. Useat työntekijäjärjestöt ovat pitäneet uudistuksen tavoitteita kannatettavana tai vähintään pääosin perusteltuina (mm. STTK, SAK, TEHY ja SUPER). Työntekijäjärjestöissä on katsottu, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon lupa-, ohjaus- ja valvontatoimintaa olisi vahvistettava nykyisestä, mikä edellyttäisi viranomaisresurssien lisäämistä. Viranomaisresursseja on ehdotettu myös ympäristön, työsuojelun ja varhaiskasvatuksen ohjauksen sekä valvonnan tehtäviin. Myös säästöjen vaikutukset uusien virastojen toimintaan on aiheuttanut huolta (mm. JUKO). Säästöt voivat vaikuttaa kielteisellä tavalla myös uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen (mm. JUKO ja SAK). Erityisesti työntekijäjärjestöt katsoivat, ettei uudistuksen toteuttamisvaihtoehtoja ole selvitetty riittävästi ja pitäneet muitakin vaihtoehtoja mahdollisina (mm. JUKO, Suomen Lääkäriliitto ja SAK).

Valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto on todennut, että liian vähäiset resurssit voivat vaarantaa erityisesti valvonnan ja omavalvonnan laatua ja määrää. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian lausunnossa on puolestaan kiinnitetty huomiota Lupa- ja valvontaviraston lupa- ja valvontatehtävien resursseihin.

Jatkovalmistelussa on sekä lakiehdotusta että sen perusteluja täydennetty ja korjattu lausuntopalautteen perusteella (erityisesti OM, OKV, AVI:t ja Valvira). Erityisesti tiedonhallinnan muutosvaikutuksien arviointia sekä riskiarviointia koskevat tekstit on lisätty ja muutoinkin korjattu ja täydennetty perusteluja. Maaseutuvaikutuksia on täydennetty Kuluttajaliiton lausunnon perusteella.

Uudistuksen vuoksi on perustettu yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 6 luvun mukainen ryhmä, jossa on käsitelty säännöllisesti asioita valmistelun edetessä. Valmistelussa on noudatettu uudistuksen käynnistyessä tehtyä linjausta, jonka perusteella tehtäviä koskevia aineellisoikeudellisia lakeja ei muuteta uudistuksen yhteydessä, kuin tekemällä niihin vain teknisluonteiset ja uudistuksen johdosta välttämättömät muutokset. Jatkovalmistelussa on lisäksi arvioitu, että erityisesti ELY-keskusten eräiden Y-vastuualueen tehtävien jakautuessa kahden viraston kesken tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota organisaatioiden käytännön yhteistyön kehittämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa ja sen sisältöä koskevat aineellisoikeudelliset kysymykset ratkaistaan erikseen osana ko. lainsäädännön kehittämistä ja valmistelua. Myös muita ehdotettuja tehtäväsiirtoja koskevat kysymykset ratkaistaan erikseen osana ko. lainsäädännön kehittämistä ja valmistelua. Valtion aluehallintouudistusta koskeva esitys ei sisällä uusille virastoille kohdistuvia säästöjä. Viraston toimintamenomäärärahat ratkaistaan vuoden 2026 talousarvion yhteydessä.

Lakia alemman asteinen sääntely

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vastustanut, että viraston toimipaikoista ja työntekopaikoista määrättäisiin työjärjestyksellä, minkä lisäksi JUKO katsoo, että työjärjestyksen valmistelu olisi tehtävä yhteistyössä henkilöstön kanssa. Jatkovalmistelussa on pidetty tärkeänä, että viraston työjärjestys käsitellään yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 3 luvun mukaisesti yhteistoimintamenettelyssä, mutta lainsäädännön perusteella viraston työjärjestystä ei ole välttämätöntä valmistella yhteistyössä henkilöstön kanssa. Jatkovalmistelussa on tehty eräitä korjauksia ja täsmennyksiä virastoasetusta koskevaan luonnokseen.

Toimeenpano ja seuranta

Valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto on todennut lausunnossaan, että myös siirtymävaiheessa on ennakoivasti selvitettävä ja varmistettava asianmukainen asioiden käsittely ilman aiheetonta viivytystä sekä muutenkin hyvän hallinnon toteutuminen sekä riittävän laaja-alaisesti myös tarvittava ohjaus, voimavarat sekä toiminnan valvonta muuttuvassa organisaatiossa. Eräissä muissakin lausunnoissa on esitetty huolia kireän aikataulun mahdollisesti toimeenpanolle aiheuttamiin ongelmiin (mm. Lastensuojelun keskusliitto). Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian lausunnossa on hallinnon asiakkaiden oikeusturvan toteutumiseksi pidetty tärkeänä, että hallinnon uusista rakenteista tiedotetaan ja virastolle tehdään muun muassa toimivat internetsivut. Uudistus ja sen tavoitteet nähdään useissa lausunnoissa hyvänä, mutta nopea siirtymäaika herättää huolen toimeenpanon onnistumisesta. Lausunnoissa on katsottu, että vireillä olevat kriittiset luvitusprosessit tai muut vireillä olevat asiat eivät saa keskeytyä tai pitkittyä uudistuksen vuoksi.

Myös muiden lausunnonantajien palautteen perusteella jatkovalmistelussa on arvioitu tarpeelliseksi lisätä ehdotettavaan virastolakiin uusia siirtymäsäännöksiä, joilla osaltaan varmistetaan lakkaavissa virastoissa vireillä olevien asioiden häiriötön siirto uuteen virastoon. Esitykseen on lisätty toimeenpanohankkeita ja niiden tehtäviä koskevat tekstit. Toimeenpanohankkeiden valmistelutoimilla varmistetaan osaltaan asioiden häiriötön käsittely ja vireillä olevien asioiden siirto uudelle virastolle. Toimeenpanohankkeen valmistelutoimet kattavat myös viraston viestintää koskevat asiat, jolla osaltaan varmistetaan uusia rakenteita koskeva viestintä.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, soveltuvatko tietosuojalain 6 §:ssä säädetyt suojatoimet sellaisenaan ja on kehottanut yhteisrekisterinpitoon liittyen kiinnittämään huomiota perustuslakivaliokunnan tätä koskeviin linjauksiin (erit. PeVL 7/2019 vp). Myös tiedonluovutussäännöksiä koskevaa vakiintunutta perustuslakivaliokunnan käytäntöä tulisi käsitellä säätämisjärjestysperusteluissa alueelliseen varautumiseen liittyen. Oikeusministeriö on yhtynyt HE-luonnoksessa (s. 257) olevaan toteamaan siitä, että ehdotetut muutokset eivät laajenna valmiuslaissa säädettyjä poikkeuksia ja että ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan teknisiä ja lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto on lausunnossaan muun ohella todennut, että perustuslain 124 §:ssä julkisen hallintotehtävän siirtämiselle säädetty tarkoituksenmukaisuuden vaatimus on oikeudellinen edellytys tehtävien antamiselle. Tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa tulisi hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden lisäksi kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin ja myös hallintotehtävän luonne olisi otettava huomioon (HE 1/1998 vp, s. 179). Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 26/2017 vp (s. 51-53) todennut muun muassa, että tehtävien siirtämisen edellytyksenä on, että perustuslain 124 §:ssä säädettyjen edellytysten, tarkoituksenmukaisuusvaatimus mukaan luettuna, osoitetaan täyttyvän tapauskohtaisesti kunkin tehtäväkokonaisuuden osalta. Esityksessä olisi tarpeen perustella tarkemmin ulkoistamismahdollisuuden piiriin säädettävien julkisten hallintotehtävien ulkoistamisen tarkoituksenmukaisuus perustuslain 124 §:n edellyttämällä tavalla.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on pitänyt perusteltuna täydentää perusteluja koskien hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Asetuksenantovaltuuksien käsittely PL 80 §:n kannalta on pidetty melko yleisluontoisena. Oikeusasiamiehen kanslia on pitänyt hyvänä, että ehdotettavat asetuksenantovaltuudet selostettaisiin säädöstasoa koskevassa jaksossa ja esitettäisiin arvio niiden täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Ehdotuksella tavoitellaan nykyistä yhdenmukaisempaa lupa- ja valvontakäytäntöä ja palveluiden yhdenvertaisempaa saavutettavuutta sekä yhtenäisempiä käsittelyaikoja. Tästä näkökulmasta ehdotus parantanee oikeusasiamiehen kanslian mukaan julkisen vallan mahdollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista PL 22 §:n edellyttämällä tavalla etenkin, jos toiminnan riittävät resurssit pystytään turvaamaan.

Oikeusministeriön lausunnon perusteella on täydennetty esityksen sisällöllisiä perusteluja ja arviota kyseisen tiedonluovutussäännöksen suhteesta perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen tiedonluovutuksia koskevaan lausuntokäytäntöön. Esityksen 12 luvun perusteluja on muutoinkin täydennetty erityisesti oikeuskanslerinviraston ja oikeusasiamiehen kanslian lausunnon perusteella.

Yleiset säännökset

Oikeusministeriö on katsonut, että lakiluonnoksen lain tarkoitusta koskevaan pykälään on sisällytetty eräissä kohdin tarpeetonta tai lain tasolle kuulumatonta sääntelyä. Toisaalta useassa lausunnossa on nostettu esiin Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin liittyvä alueellinen ulottuvuus, alueilla tehtävä yhteistyö ja paikallistuntemuksen merkitys. Moni lausunnonantaja on muistuttanut, että alueelliset erityispiirteet ja paikallinen asiantuntemus tulee ottaa viraston toiminnassa huomioon. Suomen kuntaliitto on ehdottanut, että alueellisen vuorovaikutuksen turvaamiseksi virastojen sekä kuntien ja maakuntien yhteistyön muodoista säädettäisiin virastolaissa tai valtioneuvoston asetuksessa. Myös eräät muut lausunnonantajat ovat todenneet, että yhteistyö elinvoimakeskusten kanssa on määritelty suppeasti. Jatkovalmistelussa on katsottu, että lain tarkoitusta koskeva säännös katsotaan edelleen tarpeelliseksi toimintamallia ohjaavan luonteen vuoksi. Jatkovalmistelussa ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia oikeusministeriön lausunnon perusteella, koska kyse ei ole valtiosääntöoikeudellisesta ongelmasta. Virasto, kunnat ja maakunnat ovat viranomaisia, joiden välisestä yhteistyöstä säädetään hallintolain 10 §:ssä, jonka perusteella virasto voi luoda yhteistyön eri muotoja kuntien ja maakuntien kanssa, mutta myös elinvoimakeskusten kanssa.

Lausunnoissa on ehdotettu tarkennuksia ja lisäyksiä viraston tehtäviä, kuten esimerkiksi elinkeino-oikeudellisia tehtäviä sekä oikeusturvatehtäviä, koskevaan sääntelyyn (AVI:t ja JUKO). Eräät lausunnonantajat ovat katsoneet, että tehtävien jako Lupa- ja valvontaviraston sekä elinvoimakeskusten välillä vaatii selvennystä. Apulaisoikeusasiamies, työ- ja elinkeinoministeriö sekä Uudenmaan ELY-keskus ovat katsoneet, että kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille 1.1.2025 siirtyneiden työvoimapalvelujen valvonta olisi syytä mainita laissa. Poliisihallitus on ehdottanut lisättäväksi säännöstä rahapelialan lupa- ja valvontatehtävästä. EK on puolestaan katsonut jäävän epäselväksi, kuinka samaan asiaan lukeutuvat viranomaistehtävät ympäristöasioissa tosiasiassa tulevat jakautumaan ja mitkä niiden vaikutukset olisivat yrityksiin. Jatkovalmistelussa on katsottu, että ehdotetun sääntelyn perusteella toimivaltainen viranomainen ilmenee selvästi tehtäviä koskevasta aineellisoikeudellisesta lainsäädännöstä. Ehdotetun sääntelyn perusteella virasto hoitaa muita sille erikseen säädettyjä tehtäviä, joka kattaa elinkeino-oikeudellisten tehtävien sekä oikeusturvatehtävien lisäksi myös työvoimapalvelujen valvonnan että mahdollisesti myöhemmin vuonna 2027 virastolle tehtäväksi säädetyt rahapelialan lupa- ja valvontatehtävät. Muilta osin ehdotuksen pykäliä ja perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen perusteella.

Organisaatio

Muutama lausunnonantaja on vastustanut sitä, että Lupa- ja valvontavirastolla olisi vain viisi alueellista yksikköä (sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin perustuen) tai että viraston toimipaikat sijaitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. Uudistuksen yhteydessä ei ole tarkoitus vähentää viraston toimipaikkoja. Ehdotetun sääntelyn perusteella toimipaikoista määrätään viraston työjärjestyksellä, eikä tätä lähtökohtaa ole katsottu jatkovalmistelussa tarkoituksenmukaiseksi muuttaa. Lausuntopalautteen perusteella on tehty joitakin täsmennyksiä ehdotuksen pykäliin ja perusteluihin.

Lausunnoissa on ehdotettu viestinnän organisointia suoraan pääjohtajan alaisuuteen (AVI:t, Valvira ja eräät edunvalvontajärjestöt), minkä lisäksi on ehdotettu perustettavaksi elinkeino-oikeudellinen yksikkö ja oikeusturvayksikkö (AVI:t ja JUKO). Jatkovalmistelussa hallinto-osaston nimi ehdotetaan muutettavaksi yleiseksi osastoksi, joka kuvastaa paremmin osaston laaja-alaisia tehtäviä. Virastolain säännöksiä ehdotettaisiin muutettavaksi siten, että viraston pääjohtajan voi tahtoessaan viraston työjärjestyksen määräyksellä organisoida yleisen osaston toimintoja omaksi yksikökseen suoraan alaisuuteensa, mikä lisää pääjohtajan mahdollisuuksia muokata organisaatiota tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. On kuitenkin huomattava, että pääjohtaja voi ottaa ehdotetun sääntelyn perusteella johdettavakseen yleiselle osastolle organisoituja toimintoja. Muutoin jatkovalmistelussa on katsottu elinkeino-oikeudellisten tehtävien osalta, että viraston johto voi harkita virastouudistuksen tultua voimaan näiden tehtävien tarkoituksenmukaisimman organisointitavan virastolain puitteissa. Viestinnän organisointi yleiselle osastolle ei ongelmallista viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta annetun valtioneuvoston asetuksen (1030/1999) 2 a luvun säännösten näkökulmasta.

Johtaminen

Valtioneuvoston kanslia on huomauttanut lausunnossaan, että Lupa- ja valvontaviraston pääjohtajan sekä elinvoimakeskuksen ylijohtajan päätösvallan otto-oikeutta koskevaa sääntelyä tulisi vielä tarkastella suhteessa valtionhallinnolta vaadittavaan toimintakykyyn normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Valtioneuvoston kanslian näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely ei asianmukaisesti varmista valtionhallinnon reagointi- ja päätöksentekokykyä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, jos pääjohtajan ja ylijohtajan päätösvallan otto-oikeutta on rajattu ehdotuksen mukaisella tavalla. Jatkovalmistelussa on arvioitu valtioneuvoston kanslian yleisluonteisia huomioita ratkaisuvallasta ja pääjohtajan otto-oikeudesta. Valtioneuvoston kanslian lausunnossa ei ole tarkemmin yksilöity, millä tavoin ehdotettu malli olisi ongelmallinen. Myöskään viraston toimintakyvyn varmistaminen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa ei voida arvioida edellyttävän pääjohtajan otto-oikeutta osastoille kuuluviin asioihin. Viraston on arvioitu kykenevän toimimaan normaaliolojen lisäksi myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osastoilla ratkaistavien asioiden valmistelu ja ratkaiseminen normaalioloissa mutta myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa edellyttävät tavanomaisia ja normaaleja sijaisjärjestelyjä, joilla varmistetaan viraston ja osastojen päätöksenteko- ja toimintakyky. Osaston johdon tehtäviin kuuluu myös huolehtia osaston tehtävien priorisoinnista normaaliolojen lisäksi myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Tehtävien priorisoinnilla puolestaan voidaan varmistaa viraston reagointikyky yllättävissä tilanteissa.

Lausuntopalautteissa on todettu työnantajavirkamiesten määrän olevan riittämätön viraston henkilöstömäärään nähden. Lausunnoissa on ehdotettu, että yksikön päälliköt tulisi säätää valtion virkaehtosopimusasetuksen 10 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella työnantajavirkamiehiksi. Jatkovalmistelussa on katsottu, ettei yksikön päälliköitä voida tulkita virkaehtoasetuksen 10 §:ssä tarkoitetuiksi työnantajavirkamiehiksi eikä tällä hetkellä virkaehtosopimuslain asetuksenantovaltuutukset mahdollista ehdotettua sääntelyä. Lausunnossa on ehdotettu, että viraston toimintaan liittyen strategian laatiminen ja viraston tavoitteiden suunnittelu tulisi kirjata omana pykälänään. Jatkovalmistelussa on katsottu, että strategia ei kuulu lailla säätämisen piiriin. Virasto voi laatia strategiansa ilman siitä säätämistä. Muutoinkin säädöspohja viraston ohjauksesta ja johtamisesta katsotaan olevan kattava viraston tavoitteiden ja suunnittelun osalta. Lausunnoissa on ehdotettu, että viraston johtoryhmässä tulisi olla henkilöstön edustus (mm. henkilöstöjärjestöt ja ELY-keskukset). Jatkovalmistelussa on pidetty epätarkoituksenmukaisena säätää nimenomaisesti henkilöstön edustajasta, koska pykälässä ei myöskään säädetä muistakaan johtoryhmään kuuluvista tahoista. Perusteluihin on kuitenkin lisätty maininta, että johtoryhmässä voisi olla myös henkilöstön edustus. Johtoryhmän kokoonpanosta määrätään viraston työjärjestyksessä. Lausunnoissa on nähty ristiriitaa organisaatiota ja ratkaisuvaltaa koskevien pykälien välillä erityisesti ympäristöasioissa mutta myös pelastustoimen asioissa. Tästä näkökulmasta on ehdotettu säädettäväksi, ettei pääjohtajalla olisi otto-oikeutta elinkeinovalvontaa ja oikeussuojaa koskeviin substanssiasioihin, jos ne on sijoitettu erilliseen yksikköön tai osastoon. Jatkovalmistelussa on pidetty epätarkoituksenmukaisena kaventaa pääjohtajan ratkaisuvaltaa koskevaa sääntelyä, joka vastaa valmistelulle asetettuja linjauksia. Sen sijaan jatkovalmistelussa on tarkennettu sääntelyä ympäristöasioiden osalta osastopäällikön ratkaisuvaltaa erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden ja oikeusministeriön antamien lausuntojen perusteella. Lausunnoissa on noussut esille myös yhteisiä asioita koskeva virastolain säännös, jota jatkovalmistelussa on täydennetty lausuntopalautteen perusteella (AVI:t, AVI:n TS ja yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä JHL).

Lupa- ja valvontaviraston ohjaus

Suurin osa ELY-keskuksista ja henkilöstöjärjestöistä on ehdottanut, että ohjauksen yhteensovittamisryhmässä olisivat edustettuina ministeriöiden lisäksi myös Lupa- ja valvontavirasto ja/tai sen pääjohtaja, mutta myös henkilöstön edustajat tai heitä edustavien järjestöjen edustajat. Myös viraston tulosohjaukseen osallistumiseen on ilmaistu halukkuutta laajemminkin. Valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto on kiinnittänyt huomiota erityisesti ministeriöiden välisten erimielisyyksien ratkaisemisen perusteisiin ja ristiriitatilanteissa toimintamalleihin, jotka tulisi olla kattavasti mietittynä, huomioiden viraston mahdollisuudet saavuttaa synergia- sekä tuottavuus- ja tehokkuusetuja ja että siiloutunutta toimintamallia ei siirretä sellaisenaan uuteen virastoon. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on puolestaan katsonut, että ohjausjärjestelmän käytännön toimivuus herättää kysymyksiä johtamisen ja ohjauksen selkeyden näkökulmasta erityisesti tilanteissa, kun eri ministeriöiden välille syntyy ristiriitatilanteita. Lisäksi monet muut lausunnonantajat ovat ehdottaneet tarkennuksia ohjausta koskevaan sääntelyyn. Eräät lausunnonantajat ovat ehdottaneet palvelulupausta (asioiden käsittelyaika) koskevan säännöksen lisäämistä lakiin (mm. kauppakamarit ja Suomen Yrittäjät). Myös vahingonkorvausta koskevaa säännöstä on ehdotettu, mikäli asioiden käsittely viivästyisi. Huoltovarmuuskeskus on ehdottanut, että tulosohjauksessa otettaisiin huomioon huoltovarmuuden tarpeet. Myös hallinto-oikeuksien resurssien vahvistamista on ehdotettu. EK on puolestaan kantanut huolta yhteisen ohjauksen toimivuudesta.

Jatkovalmistelussa on muutettu yhteensovittamisryhmän nimi ohjausryhmäksi ja samalla on arvioitu, ettei lain tasolla ole tarpeen säädellä esityksessä ehdotettua tarkemmin yhteensovittamisryhmässä toimivista edustajista. Perusteluita on kuitenkin täydennetty siten, että ryhmä voi kutsua esimerkiksi pääjohtajan tai muita henkilöitä esittelemään asioita. Jatkovalmistelussa on täydennetty ohjausta koskevan säännöksen yksityiskohtaisia perusteluja selkeyttämään viraston ohjausta, mutta myös tarkennettu taloussuunnittelua koskevaa säännöstä ja sen yksityiskohtaisia perusteluja erityisesti oikeuskanslerinviraston lausunnon perusteella. Jatkovalmistelussa on pidetty selvänä, että viime kädessä viraston johto vastaa viraston palvelutasosta. Ottaen huomioon hallintolain 23 a §:n, virkarikoksia ja vahingonkorvausta koskevan sääntelyn, ei jatkovalmistelussa ole pidetty tarpeellisena sisällyttää edunvalvontajärjestöjen ehdottamaa sääntelyä virastolakiin.

Viraston erinäiset tehtävät

Useat lausunnonantajat ovat ehdottaneet viraston tehtäviä koskeviin säännöksiin muutoksia ja lisäyksiä. Aluehallintovirastot ovat esittänet, että niiden tehtävistä poistettaisiin tiettyjä pelastustoimen toimialan tehtäviä. Ehdotusta on muutettu metsäpalojen tähystystoiminnan tehtäväsiirron osalta, mutta muutoin esitystä ei ole muutettu valmistelun peruslähtökohdan perusteella. Poliisihallitus on ehdottanut virastolakiin lisättäväksi rahapelialan lupa- ja valvontatehtäviä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat katsoneet, että kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille 1.1.2025 siirtyvien työvoimapalvelujen valvonta tulisi huomioida virastolaissa. Suomen kuntaliitto on ehdottanut, että Lupa- ja valvontavirastoa koskevassa laissa taikka elinvoimakeskuksia sekä kehittämis- ja hallintokeskusta koskevassa laissa säädettäisiin KEHA-keskukseen kohdistuvasta valvontavastuusta. Jatkovalmistelussa on katsottu, että ehdotetun sääntelyn perusteella virasto hoitaa muita sille erikseen säädettyjä tehtäviä. Sääntely näin ollen mahdollistaa myös rahapelialan lupa- ja valvontatehtävät ja työvoimapalvelujen valvontatehtävät, mikäli niitä koskevassa erityislainsäädännössä näin säädetään. Esityksen yksityiskohtaisia perusteluja on täydennetty. KEHA-keskusta valvovat sekä ylimmät laillisuuden valvojat että työ- ja elinkeinoministeriö perustuslain 68 §:n perusteella. Jatkovalmistelussa on myös täsmennetty lautakuntia ja muita toimielimiä koskevaa säännöstä ja sen perusteluja lausuntopalautteen perusteella (Tukija ja OM).

Virkojen täyttäminen ja erityiset kelpoisuusvaatimukset

Jotkut lausunnonantajat ovat ehdottaneet yksikön päällikön viran kelpoisuusvaatimuksien poistamista laista sen vuoksi, että lakkaavia virastoja koskevissa asetuksissa on säädetty vastuualueen johtajien erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Jatkovalmistelussa on kiinnitetty huomiota siihen, että Lupa- ja valvontaviraston osastoilla olevat yksiköt ovat kooltaan merkittävästi suurempia kuin lakkaavien virastojen yksiköt, minkä vuoksi valmistelussa on pidetty tarkoituksenmukaisena säätää yksikön päällikön virkojen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Korkein hallinto-oikeus on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota tehtävään määräämismenettelyyn ja todennut, ettei lausuntomenettelyssä olleessa ehdotuksessa mainitusta päätöksestä (KHO 2022:134) ole tehtävissä kategorista päätelmää tehtävään määräämistä ja tehtävään annettujen määräysten peruuttamista koskevien ratkaisujen valituskelpoisuudesta. Jatkovalmistelussa on poistettu viittaus mainittuun korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. Viime kädessä korkein hallinto-oikeus arvioi, ovatko tehtävämääräystä koskevat päätökset muutoksenhakukelpoisia vaiko ei.

Aluehallintovirastot ovat ehdottaneet muutoksia luvun säännöksiin: yksikön päälliköllä tulisi olla johtajan nimike, viraston tulisi voida edellyttää kielitaitovaatimuksia laista poiketen, osastopäällikön tulisi voida delegoida nimitystoimivalta toiselle henkilölle, yksikön päällikkö tulisi nimittää enintään viideksi vuodeksi, pääjohtajan tulisi nimittää toimintayksikön johtaja, ympäristöosaston osastopäällikön virassa kelpoisuusvaatimuksena olisi olla perehtyneisyys viran tehtäväalaan ja ympäristöosaston osastopäällikön tulisi voida nimittää osastonsa yksikön päälliköt pääjohtajan sijaan. Jatkovalmistelussa ei ole pidetty tarpeellisena säätää siitä, että yksikön päälliköillä olisi johtajan nimike. Virasto voi hakuilmoituksessa todeta tarvittaessa, että parhaimmat valmiudet viran tehtävien menestyksellisen hoitamiselle antaa esimerkiksi hyvä/erinomainen ruotsin kielen taito. Valmistelun alussa on pidetty nimitystoimivallan osalta tärkeänä yksi yli yhden –periaatetta erityisesti henkilöjohtamista sisältävien tehtävien osalta. Muutoinkin lausuntomenettelyssä ollutta ehdotusta on pidetty tarkoituksenmukaisena, eikä sitä ole perusteltua muuttaa. Jatkovalmistelussa on kuitenkin tarkennettu viraston virkojen erityisiä kelpoisuusvaatimuksia koskevaa asetuksenantovaltuutta, jonka perusteella esimerkiksi kielellisten oikeuksien turvaamiseksi perustetun yksikön virkamiehille voitaisiin säätää kielitaitovaatimuksia koskevia erityisiä kelpoisuusvaatimuksia.

Erinäiset säännökset sekä voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Virastoa koskevaan lakiin on ehdotettu lisättäväksi vastaava virka-apua koskeva säännös kuin aluehallintovirastoista annetussa laissa on (PLM ja AVI:t). Oikeusministeriö ja Kalatalouden Keskusliitto ovat kiinnittäneet huomiota hallintokantelun käsittelyä koskevaan säännökseen. Jatkovalmistelussa on arvioitu, ettei virastolain yleinen virka-apua koskeva säännös ei anna virastolle oikeutta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle eikä myöskään toiselle viranomaiselle toimivaltaa antaa virka-apua virastolle. Virka-avusta olisi näin ollen säädettävä tehtäviä koskevissa laeissa. Virastolakiin ehdotetaan säädettäväksi siirtymäsäännös, jonka perusteella kumotun aluehallintovirastoista annetun lain virka-apua koskevaa säännöstä sovellettaisiin 31.12.2028 saakka. Virastolakiin ei ole mahdollista tehdä kattavaa listausta kaikista tehtävistä ja viranomaisista, jotka voisivat antaa virastolle virka-apua. Jatkovalmistelussa on tehty muutoksia hallintokantelua koskevaan säännökseen erityisesti oikeusministeriön huomioiden perusteella.

Oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, aluehallintovirastot sekä Valvira ovat tehneet useita huomioita ulkopuolisia asiantuntijoita koskevasta säännösehdotuksesta. Jatkovalmistelussa säätämistä on pidetty asianmukaisena ja tarpeellisena sekä säännöksen soveltamisalaa on tarkennettu. Aluehallintovirastot ovat pitäneet myös säännöstä avustavien tehtävien siirtämisestä yksityiselle taholle sisällöltään yleisluontoisena ja hyvin tulkinnanvaraisena sekä perustelujen täydentämistä tarpeellisena. Jatkovalmistelussa on katsottu tarpeelliseksi tehdä pieniä muutoksia säännöksen perusteluihin. Lausuntopalautteen perusteella on pidetty hyvänä turvata Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen Lupa- ja valvontavirastolle tuottamat tietojärjestelmäpalvelut, joilla osaltaan varmistetaan viraston toiminta (KEHA-keskus ja PRO). Toisaalta eräät lausunnonantajat ovat pitäneet ehdotettua sääntely ongelmallisena avoimen kilpailun ja tuottavuuden näkökulmasta (EK ja Keskuskauppakamari). Jatkovalmistelussa on katsottu, että Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus on keskeinen yhteistyötaho virastolle. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus on tuottanut palveluja aluehallintovirastoille pitkään. Jatkovalmistelussa on tarkennettu perusteluja ja ehdotettu siirtymäsäännöstä, jolla varmistetaan välttämättömien palvelujen tuottaminen virastolle siirtymäkauden loppuun.

Lausunnoissa on annettu palautetta siirtymäsäännöksistä (mm. POHA, ELY-keskukset, AVI ja KEHA-keskus). Jatkovalmistelussa on arvioitu välttämättömäksi täydentää siirtymäsäännöksiä ja tehdä siirtymäsäännöksiin välttämättömiä korjauksia. Jatkovalmistelussa on myös katsottu, että kysymys on tavanomaisista ja virastouudistuksissa yleisesti käytetyistä yleisistä siirtymäsäännöksistä, jotka eivät ole olleet ongelmallisia. Elinvoimakeskuksiin siirtyviä tehtäviä koskevat siirtymäsäännökset tulee olla kyseisessä virastolaissa.

Lausuntopalautteesta esille nousseita asioita kootusti

Työsuojelu

Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet ovat todenneet, että 4 §:n pykälän 7 momentissa annetaan mahdollisuus viraston työjärjestyksellä määrätä viraston osastojen tehtävistä. Työsuojeluviranomainen katsoo, että ILO:n sopimuksen (SopS 44/1949) mukainen työsuojeluviranomaisen riippumaton asema edellyttää, ettei viraston työjärjestyksellä voida osoittaa tehtäviä työsuojeluosastolle. Jatkovalmistelussa on tarkennettu esityksen perusteluja siten, että on selvää, että määrätessä työjärjestyksellä osaston tehtävistä tulee erityisesti huomioida työsuojeluosaston riippumattomuus.

Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet katsovat, että työsuojeluosaston osastopäällikkö ei voi toimia viraston pääjohtajan välittömässä alaisuudessa, koska tämä vaarantaisi työsuojeluviranomaisen riippumattomuuden. Lakiehdotuksen perusteluissa mainitaan esimerkkejä pääjohtajan toimivallasta osastopäällikköön nähden. Näistä toimista työsuojelun vastuualueen johtajan osalta vastaa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriö, jolle mm. mahdollisten kurinpidollisten toimien tulisi jatkossakin kuulua. Työsuojeluviranomaisen riippumattomuuden vuoksi työsuojeluosaston työjärjestystä ei tulisi käsitellä viraston johtoryhmässä. Jatkovalmistelussa on katsottu, että työsuojeluosaston ja sen osastopäällikön riippumattomuus on turvattu osastolle kuuluvien tehtävien osalta. On kuitenkin ehdotettu muutosta, jonka perusteella sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi työsuojeluosaston osastopäällikölle annettavaksi varoituksesta.

Elinkeinoelämän keskusliitto ei ole pitänyt perusteltuna, että työsuojeluosaston osastopäällikön virka täytettäisiin pysyvästi. Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet katsovat, että pääjohtajalla ei voisi olla päättävää tai esittelevää roolia työsuojelun osastopäällikön viran täytössä. JHL on pitänyt perusteettomana pääjohtajan kuulemista työsuojeluosaston osastopäällikön virantäytössä. Jatkovalmistelussa on tarkistettu perusteluja. Jatkovalmistelussa on pidetty selvänä, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee työsuojeluosaston osastopäällikön nimityksen ja esittelee nimitysasian valtioneuvoston yleisistunnolle. Ehdotuksen mukaan osastopäälliköiden virkoja täytettäessä on kuultava pääjohtajaa, minkä ei ole katsottu olevan ongelmallista.

Aluehallintovirastot ja JUKO ry ovat kiinnittäneet huomiota siihen, onko virastoon kohdistuva työsuojelun valvonta- ja tarkastus ehdotettu järjestettäväksi tehokkaalla ja luotettavalla tavalla. Esitysluonnoksen mukaan viraston työsuojelutarkastaja voisi tehdä työsuojelutarkastuksen samaan virastoon, jossa hän työskentelee. Työsuojelutarkastaja olisi tässä tapauksessa tarkastettavan viraston ylimmän johdon alainen. Tarkastuksella ja sen perusteella tehtävillä päätöksillä on velvoittava vaikutus. Ajatus siitä, että ylin johto ei olisi vapaaehtoisesti korjannut puutteita organisaation toiminnassa, mutta ryhtyisi toimiin yhden virkamiehen muun viranomaisen määräyksestä tekemän tarkastuksen lopputulemien perusteella, sekoittaa ulkoisen ja sisäisen tarkastuksen toisiinsa. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on katsonut, että valvonnan riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi tarkastuksen suorittava viranhaltija tulisi siirtää virastosta valvonnan ajaksi suoraan sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen. Jatkovalmistelussa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että tarkastusta tehdessään työsuojelutarkastaja olisi palvelussuhteessa omaan virastoonsa, mutta toimisi työsuojeluviranomaisena toimivan sosiaali- ja terveysministeriön johdon ja valvonnan alaisena. Jatkovalmistelussa ei ehdoteta muutoksia lausuntomenettelyssä olleeseen ehdotukseen.

SAK:n ja JHL:n lausunnoissa on todettu, että säännösesityksistä on jätetty pois nykysäännösten vaatimus työläistarkastajista, joilla on useiden vuosien pituinen käytännön ammattityökokemus ja että jos viranhoito edellyttää tällaista kokemusta, on ennen viran täyttämistä pyydettävä lausunto keskeisiltä työntekijöiden keskusjärjestöiltä. Lausunnossa on pidetty tärkeänä, että henkilöstössä on riittävästi pidemmän ammattityökokemuksen omaavia tarkastajia. Jatkovalmistelussa on katsottu, että voimassa olevassa aluehallintoviraston virastoasetuksessa olevaa sääntelyä niin sanotuista työläistarkastajista ei olla juurikaan sovellettu viime vuosien aikana. Tarvittava ammattiosaamisen taso on ollut turvattuna työsuojelutarkastajien keskuudessa myös ilman säännöksen soveltamista. Menettelyyn, jossa hakijoista on pyydetty lausunto keskeisiltä palkansaajajärjestöiltä, on liittynyt epäselvyyksiä ja on katsottu sen vaikeuttavan ja hidastavan rekrytointeja. Myös lausunnolle annettava merkitys valittavan henkilön valintakriteerinä on ollut epäselvä. Menettely ei edistä rekrytoitavien tasapuolista kohtelua eikä sitä voida pitää hyvän hallinnon mukaisena. Työsuojeluneuvottelukunnassa käytännöstä on käyty keskustelua ja työmarkkinajärjestöille on ilmoitettu kesällä 2023, että lainkohta tullaan poistamaan seuraavan asetusmuutoksen yhteydessä. Viraston työjärjestys on käsiteltävä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 3 luvun mukaisesti yhteistoimintamenettelyssä, mutta lainsäädännön perusteella viraston työjärjestystä ei ole välttämätöntä valmistella yhteistyössä henkilöstön kanssa.

Alueellinen varautuminen

Merkittävä osa lausunnonantajista lausui alueellisesta varautumisesta ja kannatti esitystä. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota muun muassa CER-direktiivin toimeenpanoon (OKV) ja NIS2-direktiivin täytäntöönpanoon (STM), salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen (OM ja Maahanmuuttovirasto) sekä millaiset alueet muodostaisivat varautumisalueet. Useat ELY-keskukset pitivät pääsääntöisesti perusteltuna, että varautumisen alueellisen yhteistyön järjestäminen varautumisen yhteistyöalueilla vastaisi pitkälle vallitsevaa tilannetta ja Lupa- ja valvontaviraston kyseiset tehtävät aluehallintoviraston tehtäviä aluehallintouudistuksen aikataulu huomioiden. Pirkanmaan hyvinvointialueen mukaan varautumisen yhteistyöalueiden määrittely sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen kanssa maantieteellisesti yhtenäisiksi alueiksi edistää alueellista varautumista paremmin kuin nykyinen aluehallintovirastojen toimialueisiin perustuva aluejako. Satakunnan hyvinvointialue katsoi, että varautumisen yhteensovittamisen ja kehittämisen tehokas ja tarkoituksenmukainen taso on maakunta-/hyvinvointialuetaso.

Useissa kuntien, kaupunkien, ELY-keskusten, maakuntien liittojen, järjestöjen ja muiden liittojen lausunnoissa nostettiin esiin, että alueellisen varautumisen toteutusmallin muutostarpeet olisi otettava valmisteluun viivytyksettä, koska ehdotettu malli ei vastaa alueiden tarpeisiin esimerkiksi maakunnallisten yhteistyörakenteiden ylläpidon ja läsnäolon, tilannekuvan tuottamisen, ylläpidon ja toimittamisen tai elinkeinoelämän näkemysten huomioimisen osalta. Valtaosassa alueelliseen varautumiseen annetuissa lausunnoissa ehdotettiin lisättävän valmiustoimikuntien kokoonpanoon järjestöjen ja elinkeinoelämän edustuksen ja Liikenne- ja viestintäviraston ja korostettiin tiivistä yhteistyötä alueen yritysten, kuntien ja muiden toimijoiden sekä. maatalousalan keskeisten toimijoiden kanssa. Muutamassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota kuntien keskeiseen rooliin turvallisuussuunnittelussa, mutta myös rikollisuuden ja turvallisuusongelmien juurisyiden ratkaisemisessa. Myös paikallisen ja alueellisen tuntemuksen tärkeys alueellisessa varautumisessa nousi lausunnoissa esille. Yhdessä lausunnossa ehdotettiin harkittavaksi, että asetuksessa määritettäisiin tarkemmin valmiustoimikunnan vähimmäiskokoonpano.

Aluehallintovirastot kannattivat ehdotusta uuden viraston valmius- ja varautumistyöstä, mutta ehdottivat täsmennystä alueelliseen varautumisen osalta viraston tehtäviin ja vastuihin sekä varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämiseen. Aluehallintovirastot ovat ehdottaneet perustelujen täsmentämistä alueen toimijoiden valmiussuunnittelun edistämisen osalta sekä kyseisen tehtävän suhteen tarkentamista valmiusharjoituksien ja maanpuolustuskurssien järjestämiseen. Aluehallintovirastojen mukaan esitysluonnoksen puutteena on, ettei se ota kantaa näiden rakenteiden rooliin osana varautumisen alueellista yhteistoimintaa eikä alueellisen valmiustoimikunnan ja näiden maakunnallisten rakenteiden suhteeseen. Lisäksi esitysluonnos jättää epäselväksi alueellisen valmiustoimikunnan häiriötilanteiden ja poikkeusolojen aikaisen roolin.

Jatkovalmistelussa esitystä on täydennetty lausuntopalautteen pohjalta. Virastolakiin ehdotettavilla siirtymäsäännöksillä osaltaan varmistetaan, että direktiivien kansallisissa toimeenpanolaeissa säädetyt tehtävät ohjautuvat toimivaltaiseen viranomaiseen. Salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevaa sääntelyä ja perusteluja on täsmennetty. Valmiustoimikunnan kokoonpanosta säädettäisiin esityksen mukaan valtioneuvoston asetuksessa lupa- ja valvontavirastosta siten, että alueellisessa valmiustoimikunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä tarpeellinen määrä muita jäseniä alueellisten erityispiirteiden ja tarpeiden mukaisesti. Valmiustoimikunnan jäsenten lukumäärää arvioitaessa tulisi ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet sekä tarpeet valmiustoimikunnan tehtävien hoitamiseksi. Tämä tarkoittaa, että valmiustoimikunta valitsee tarvitsemansa jäsenet, jotka voivat tulla alueen yrityksistä, kunnista ja muista toimijoista, kuten esimerkiksi elinkeinoelämästä ja järjestöistä alueen erityistarpeiden mukaisesti. Esitystä ei ole muutettu tältä osin. Valmistelun lähtökohtana on ollut nykyisten aluehallintovirastojen tehtävien siirto uuteen valtion lupa- ja valvontavirastoon. Esitykseen ei tehty hyvinvointialueiden ja Lupa- ja valvontaviraston tehtävien osalta muutoksia, koska kaikilla mainituilla virnaomaisilla ei ole yhteneväisiä alueellisia toimivaltuuksia, eikä sellaisia voida tässä uudistuksessa valmistella. Tässä uudistuksessa ei ole voitu tehdä isoja rakenteellisia muutoksia, lisätä hyvinvointialueiden tehtäviä tai tehdä muutoksia pelastustoimen tai sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakien sisältöön. Esitetyn pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi seurata alueellista varautumisvalmiutta. Viraston tulisi seurata alueen toimijoiden yleistä varautumisvalmiutta varautumisen alueellisen yhteistyön perustaksi. Lisäksi luonnoksessa valtioneuvoston asetus Lupa- ja valvontavirastosta on esitetty säädettävän, että alueellisen valmiustoimikunnan tehtävänä on edistää toimijoiden yhteisen tilanneymmärryksen muodostamista turvallisuuteen vaikuttavista ilmiöistä ja tapahtumista. Muun tilannekuvan kokoamisen mahdollisuuksia ja ratkaisuja arvioidaan sisäministeriön ja valtiovarainministeriön asettamassa kehittämishankkeessa alueellisen varautumisen yhteistyön ja tilannekuvatoiminnasta. Varautumisen johtamisesta valtioneuvostotasolla säädetään yleisesti valmiuslain 13 pykälässä. Varautumisen johtaminen toteutuu asianomaista toimijaa koskevan yleisen johtamissääntelyn ja sen ohella muun muassa työjärjestysten ja hallintosääntöjen mukaisesti. Esitystä ei ole muutettu tältä osin.

Yleisen edun valvontayksikkö

Useat lausunnonantajat ovat kiinnittäneet huomiota ympäristöosastolla olevaan yleisen edun valvontayksikköön. Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota perustuslain 119 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan valtionhallinnon toimielimen yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Jatkovalmistelussa esitykseen tulee myös lisätä asianmukainen selvitys siitä, mitä tällaisella riippumattomuuden vaatimuksella käytännössä tarkoitetaan, sekä huolehtia siitä, että esimerkiksi johtamista, ratkaisuvaltaa ja työjärjestystä koskevat säännökset ovat yhdenmukaisia riippumattomuuden ja PL 119 §:n 2 mom. vaatimusten kanssa. Myös muun muassa korkein hallinto-oikeus on kiinnittänyt huomiota yleisen edun valvonnan järjestämisen tärkeyteen sekä eräiden tehtävien riippumattomuuden varmistamiseen. EK on puolestaan katsonut jääneen epäselväksi, kohdistuisiko yleistä etua valvovan yksikön muutoksenhakuoikeus vain viraston päätöksiin ja ehdottanut perustelujen täsmentämistä. Jatkovalmistelussa on tarkennettu säännöksiä ja perusteluja erityisesti oikeusministeriön ja korkeimman hallinto-oikeuden lausuntojen perusteella. Ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin on lisätty säännökset yksikön kuulemisesta lupamenettelyvaiheessa ja lisäksi valitusoikeutta on yleisen edun valvontayksikön sisäisen muutoksenhakuoikeuden käyttämisen viimesijaisuuden korostamiseksi rajattu laissa yksilöityihin tilanteisiin.

Alueiden käyttö

Erityisesti Suomen Kuntaliitto, useat kaupungit ja kunnat sekä maakuntien liitot ovat nostaneet lausunnoissaan esille, ettei valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa tule muuttaa alueiden käytön valvonnan ja ohjauksen osalta. Puolustusministeriö on ehdottanut, että Lupa- ja valvontavirastosta annettavaan lakiin tulisi sisällyttää alueiden käytön valvonta, koska tällä hetkellä ei uudistettavan alueidenkäyttölain sisältö ole selvillä, minkä lisäksi myös perusteluja olisi myös täydennettävä. Myös EK on ehdottanut, ettei virastolle tule säätää nykytilaan verrattuna laajempaa ohjausvaltaa kunnan alueidenkäytön suunnittelun järjestämiseen eikä myöskään laajentaa viraston valvontatoimivaltaa. Jatkovalmistelussa on pidetty selvänä, ettei valtion ja kuntien, maakuntien tai hyvinvointialueiden välistä tehtävänjakoa muuteta tällä esityksellä. Viraston tehtävät ja toimivalta alueiden käytön osalta määräytyvät tarkemmin samanaikaisesti valmistelussa olevan alueidenkäyttölain perusteella. Jatkovalmistelussa tämän esityksen mukaista Lupa- ja valvontaviraston alueiden käytön tehtävää on tarkennettu.

Ehdotukset tehtäväsiirroista, tehtävien keskittämisestä yms.

Lukuisissa lausunnoissa on todettu, että eräät tehtävät jakaantuvat Lupa- ja valvontaviraston sekä elinvoimakeskusten välillä (mm. eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, ELY-keskukset). On myös ehdotettu vesihuoltoon erikoistunutta yksikköä Pohjanmaalle (ruotsinkieliset kunnat), alueidenkäytön tehtävien keskittämistä yhdelle viranomaiselle jakamisen sijaan (Suomen Kuntaliitto, Rakli, useat ELY-keskukset). Muutamissa lausunnoissa on otettu kantaa ympäristövaikutuksien arviointiin (YVA), jolla on katsottu olevan yhteys alueiden kehittämiseen ja jonka tulisi olla elinvoimakeskusten tehtäviä. Jatkovalmistelussa on arvioitu, että aiempia linjauksia muuttavia tehtäväsiirtoja puoltavia uusia seikkoja, joita ei olisi otettu aiemmassa tehtäväjakokysymystä koskevassa valmistelutyössä huomioon, ei ole juurikaan noussut lausuntopalautteessa esiin. Jatkovalmistelussa on kuitenkin pidetty tärkeänä, että esimerkiksi ELY-keskusten luonnonsuojelutehtävien jakautuessa kahden viraston kesken tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota organisaatioiden käytännön yhteistyön kehittämiseen. YVA-menettely puolestaan kytkeytyy tiiviisti Lupa- ja valvontaviraston tehtävänä oleviin lupamenettelyihin, ja näiden menettelyjen keskinäistä suhdetta ollaan hallitusohjelman mukaan edelleen tiivistämässä osana ympäristöministeriön yhden luukun palvelujen hanketta.

Ehdotukset muun lainsäädännön kehittämiseksi

HUS-yhtymä on todennut, että sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen näkökulma ja etenkin palvelujärjestelmän ohjauksen näkökulma on kuitenkin jäänyt puuttumaan tästä esityksestä. Suomen Yrittäjät ry on puolestaan todennut, että lupien valituskäytäntöjä uudistettaisiin siten, että samasta asiasta voi valittaa hallinto-oikeuteen vain kerran. Valvira on esittänyt muutosta 15 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan omasta pyynnöstä poistettujen ammattioikeuksien palauttaminen käsiteltäisiin valvontalautakunnassa. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry ehdottaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa olisi sosiaali- ja terveydenhuollon nimikesuojattuja ammattihenkilöitä edustavan lähi- ja perushoitajaliiton edustus. STTK ry ja Tehy ry puolestaan katsovat, että lautakuntaan tulisi lisätä jäsen, joka edustaisi hoitotyön ja hoitotieteen asiantuntemusta. Tällaisena asiantuntijana valvontalautakunnassa voisi toimia esimerkiksi hyvinvointialueen hoitotyön professiojohtaja. Lisäksi lautakunnassa tulee olla edustettuna asiantuntemus kustakin ammattialasta, jonka harjoittajia koskevia asioita lautakunnassa käsitellään. Valviran näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa ehdotetut muutokset valvontalautakunnan kokoonpanoon ovat hyviä. Valmistelun alussa on tehty linjaus, jonka perusteella tehtäviä koskevia aineellisoikeudellisia lakeja ei muuteta uudistuksen yhteydessä, kuin vain tekemällä niihin teknisluonteiset muutokset. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa ja sen sisältöä koskevat aineellisoikeudelliset kysymykset ratkaistaan erikseen osana ko. lainsäädännön kehittämistä ja valmistelua. Lisäksi muutoksenhakua koskevat asiat liittyvät aina tehtäviä koskevaan lainsäädäntöön, eikä niitä ole mahdollista ratkaista tässä yhteydessä. Lausuntomenettelyssä olleella ehdotuksella ei olla siirtämässä vesilainsäädäntöä oikeusministeriöltä ympäristöministeriölle. Tässä hankkeessa ei olla säätämässä lainsäädännön valmisteluvastuita ministeriöltä toiselle.

6.2

Elinvoimakeskuksia sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskeva ehdotus

Yleistä

Suurin osa lausunnonantajista on kannattanut elinvoimakeskusten perustamista ja niiden pienempää määrää suhteessa nykyisten ELY-keskuksien määrään. Samalla halutaan varmistaa keskusten alueellinen läsnäolo ja kiitetään ehdotusta, että keskuksilla on toimipaikka kaikissa maakunnissa. Sen sijaan eräät lausunnonantajat ovat esittäneet huolensa siitä, että elinvoimakeskusten päätoimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lausunnonantajien mukaan tämä voi heikentää pitkällä aikavälillä muun muassa paikallistuntemusta. Useat lausunnonantajat ovat pitäneet tärkeänä, että uudistuksessa varmistetaan kielellisten oikeuksien toteutuminen molemmilla kansalliskielillä.

Yleisperustelut

Ruokavirasto on esittänyt, että hallituksen esityksen nykytilan kuvausta tulisi täydentää eräiden ELY-keskusten tehtävien kuvausten osalta. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus on esittänyt täydennystarpeita sille osoitettujen kalataloustehtäviin liittyvien tehtävien sekä työttömyysturvaneuvontatehtävien osalta. Huoltovarmuuskeskus on esittänyt, että hallituksen esityksen nykytilan kuvauksessa ja sen arvioinnissa tulisi tarkentaa ja kuvata, miten lakisääteisillä tehtävillä ja tehtäväryhmillä toteutetaan sekä toimeenpannaan huoltovarmuutta ja mikä on näiden tehtävien rooli huoltovarmuuden turvaamisessa. EK on puolestaan todennut, että nykytilan arvioinnissa olisi nostettava esille nykyisten ELY-keskusten rooli yrityspalvelujen osalta, jossa ELY-keskukset tarjoavat osin yhteistyössä muiden kumppanien kanssa yrittäjyyden ja yritysten kehittämisen tueksi neuvontapalveluja. Jatkovalmistelussa on korjattu ja täydennetty nykytilan kuvausta koskevia tekstejä.

Uudistuksen tavoitteita on pääosin pidetty perusteltuina ja kannatettavina. Kuntaliitto on korostanut valtion aluehallinnon uudistuksen mahdollisuuksia tehostaa toimintaa ja kehittää yhteistyötä kuntien kanssa. Eräät kaupungit ovat pitäneet tavoitteita hyväksyttävinä, mutta ovat ehdottaneet, että yhteistyö kuntien kanssa olisi kirjattava esityksen tavoitteisiin. EK on ehdottanut, että tässä uudistuksessa otettaisiin huomioon laaja-alaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin hallituksen muutkin uudistamishankkeet.

SAK ry on pitänyt tavoitteita perusteltuina, mutta todennut, että suunnitellut valtionhallinnon säästöt voivat kumota uudistuksen hyödyt. Ammattiliitto Pro on korostanut ympäristötehtävien siirron sujuvuuden tärkeyttä. Suomen Yrittäjät ry on kritisoinut laajaa elinvoiman määritelmää, joka voi johtaa sen mukaan epätarkkuuksiin. Kuluttajaliitto ry on painottanut asiakaslähtöisyyden tärkeyttä ja esittänyt huolensa palveluiden saatavuudesta. EK on korostanut, että uudistuksen myötä viraston asiakkaille tulisi tarjota selkeä palvelupolku riippumatta siitä, miltä hallinnon tasolta asiakkuus alkaa. Lisäksi EK on ehdottanut harkittavaksi, että elinvoimakeskusten yhteensovittamisryhmässä olisi edustus Team Finlandista. EK on ollut huolissaan erityisesti KasvuCRM-järjestelmän tulevaisuudesta ja siitä, kuinka uudistuksen jälkeen varmistetaan asiakastietojen saumaton kulkeminen ja sujuvat palvelut.

Useat lausunnonantajat, muun muassa useat ELY-keskukset ovat tuoneet esiin yksityiskohtaisia täsmentämistarpeita vaikutusarviointeja koskeviin kuvauksiin. Näitä ovat esimerkiksi varautumisen alueellinen yhteistyön järjestämisen osalta. ELY-keskusten mukaan tehtävien järjestäminen pelkästään varautumisen yhteistyöalueilla ei varmista riittävää alueellista läsnäoloa maakuntatasolla, joka on monien toimijoiden toiminta-alue edellyttäen korvaavia ja täydentäviä varautumisjärjestelyjä, kuten maakunnallisia valmiusfoorumeita. Lisäksi ELY-keskukset ovat pitäneet käsitettä ”täyden palvelun keskuksia” harhaanjohtavana, koska lukuisat ja merkittävät elinvoimakeskusten tehtävät olisivat keskitettyjä joko valtakunnallisesti tai vain muutamaan elinvoimakeskukseen.

Huoltovarmuuskeskuksen mukaan pääasiallisissa vaikutuksissa olisi tarpeen arvioida keskeisten ehdotusten vaikutuksia huoltovarmuuden turvaamisessa, sillä säädösehdotuksilla on vaikutusta huoltovarmuuden toteuttamiseen viranomaistoiminnan kautta. Kuntaliitto ja eräät kunnat ovat todenneet, että valtion aluehallinnon tehtävillä on lukuisia yhtymäpintoja kuntien tehtävien kanssa, joten muutoksella on väistämättä vaikutuksia kuntiin ja niitä tulisi arvioida yhteistyössä kuntakentän kanssa perusteellisemmin kuin esityksessä on arvioitu.

Kuluttajaliitto ry on todennut, että elinvoimakeskusten laajemmilla toimialueilla voi olla myös mahdollisia vahingollisia seuraamuksia esimerkiksi alueelliselle yhdenvertaisuudelle. Kuluttajaliitto ry on kiinnittänyt tältä osin huomiota vaikutusarvioinnissa esitettyyn arvioon, jonka mukaan elinvoimakeskusten asiointipaikkojen määrän vähentyminen nykyisestä ELY-keskusten määrästä pidentää asiointimatkoja sekä pitkällä aikavälillä mahdollisesti myös vähentää alueellista tuntemusta.

Uudistuksen kustannuksien osalta ELY-keskusten näkemysten mukaan kustannusten ei voida katsoa olevan vähäisiä tilanteessa, jossa elinvoimakeskukset muiden valtion virastojen tapaan toteuttavat hallitusohjelman tuottavuusohjelman ja hallituksen kehysriihen 16.4.2023 päätösten mukaisia sopeuttamistoimia toimintamenomäärärahojen vähentyessä. Lisäksi vähäistä suurempia kustannuksia syntyy siitä, että Hämeen ELY-keskuksesta Kanta-Hämeen maakunta ja Päijät-Hämeen maakunta tulevat kuulumaan eri elinvoimakeskuksiin. Lisäksi on todettu, ettei julkista taloutta koskevissa vaikutuksissa ole huomioitu, että liikennetehtävien jakautumisen lisäksi myös vesienhoidon tehtävien jakautuminen kahteen organisaatioon lisää kustannuksia. EK on katsonut, että yritysten kasvun ja kansainvälistymisen lisäämisellä on haettava myönteistä vaikutusta kansantalouteen. EK katsoo, että TKI-toiminta tulisi kytkeytyä kansallisesti keskeisiin strategioihin, joilla edistetään kilpailukykyä, hyvinvointia ja tuottavuutta.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on esittänyt huolensa mahdollisuudesta, että elinvoimakeskusten henkilöstön vähennykset lisäävät työtaakkaa kunnissa. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry (jäljempänä JUKO ry) on esittänyt huolta henkilöstöresurssien riittävyydestä tilanteessa, jossa osa siirtyy jo vuoden 2025 alusta lukien kuntiin TE2024 uudistuksen yhteydessä ja säästöjen vaikutuksesta henkilöstöä voi myös vähentyä. Ammattiliitto Pro ry ja STTK ry ovat korostaneet, että henkilöstön muutostukeen on julkisen talouden tiukoista reunaehdoista huolimatta kyettävä panostamaan myös taloudellisesti. STTK ry:n mukaan henkilöstön kuuleminen muutoksessa on olennaista. STTK ry on esittänyt, että jo pelkästään työantajan kilpailukyvyn turvaamiseksi työtehtävien vaativuus- ja palkkataso on säilytettävä vähintään nykyisellään.

Useiden lausunnonantajien, muun muassa ELY-keskusten, mukaan vesienhoidon ja luonnonsuojelun tehtävien jakaantuminen Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välille tulee kuitenkin vähentämään merkittävästi nykyisin käytössä olevaan osaamispääomaa sekä herättää huolia kyseisten tehtävien riittävästä resursoinnista. Lisäksi tehtävien jakaantuminen voi aiheuttaa tiedonkulun ja muun vuorovaikutuksen vähenemistä ja elinkeinoelämän tilannekuvan ja -ymmärryksen heikkenemistä ympäristöviranomaisessa.

Vaikutusten arviointeja on täydennetty soveltuvin osin lausuntojen perusteella. Jatkovalmistelussa on erityisesti tiedonhallinnan muutosvaikutuksien arviointia sekä riskiarviointia koskevat tekstit on lisätty ja muutoinkin täydennetty muun muassa alue- ja maaseutuvaikutuksia.

Uudistuksen valmistelun yhteydessä on linjattu keväällä 2024, ettei esityksessä ehdoteta elinvoimakeskuksille uusia varautumiseen liittyviä tehtäviä, koska varautumiseen liittyvien tehtävien kokonaisuutta tarkastellaan sisäministeriön ja valtiovarainministeriön asettamassa kehittämishankkeessa alueellisen varautumisen yhteistyön ja tilannekuvatoiminnasta. Virastojen resurssikysymykset kytkeytyvät osaksi valtion talousarviota. Virastojen toimintamenomäärärahat ratkaistaan vuoden 2026 talousarvion yhteydessä. Valtion aluehallintouudista koskeva esitys ei ole säästölaki.

ELY-keskusten Y-vastuualueen tehtävien jakautuessa kahden viraston kesken tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota organisaatioiden käytännön yhteistyön kehittämiseen.

Toimeenpano ja seuranta

Muutamat lausunnonantajat, erityisesti työntekijäjärjestöt, ovat kiinnittäneet huomiota uudistuksen lyhyeen toimeenpanoaikaan, joka muodostaa riskin asiakaspalvelun toimivuudelle sekä esittäneet, että uudistuksen voimaantuloa tulisi siirtää vuoden 2027 alkuun, jotta uudistus voitaisiin valmistella hyvin.

Ehdotettu uudistus perustuu hallitusohjelman kirjauksiin ja ehdotuksessa on arvioitu tarkoituksenmukaisimmat vaihtoehdot, joilla hallitusohjelman kirjauksien mukaisiin tavoitteisiin päästäisiin. Virastolain siirtymäsäännöksillä ja toimeenpanohankkeen valmistelutoimilla varmistetaan asioiden häiriötön käsittely ja vireillä olevien asioiden siirto uusille virastoille. Tällä pyritään välttämään katkokset virastojen tarjoamissa palveluissa.

Lakia alemman asteinen sääntely

Useat ELY-keskukset ovat ehdottaneet, että tulisi poistaa kohdat, joissa lakiehdotuksen 3 §:n 1 momenttiin sisältyisi valtuus valtioneuvoston asetuksella säätää päätoimipaikoista ja luettelo päätoimipaikoista.

Suhde muihin esityksiin

Useat lausunnonantajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että alueidenkäyttölain uudistaminen etenee eri tahdissa verrattuna aluehallintouudistukseen ja että alueidenkäyttölain uudistaminen tulisi huomioida erityisesti ehdotuksen sisältämän perustettavien virastojen tehtävänjaon kannalta.

Viraston tehtävät ja toimivalta alueiden käytön osalta määräytyy tarkemmin alueidenkäyttölain perusteella. Tässä ehdotuksessa ei muuteta valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa taikka tehdä mainittuun lakiin viraston tehtäviä koskevia sisällöllisiä muutoksia. Alueidenkäytön tehtävien jakautumisesta Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskuksen kesken päätetään poliittisessa jatkovalmistelussa.

Laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta

Yleiset säännökset

Oikeusministeriö on todennut, että lakiluonnokseen on sisällytetty useissa kohdin tarpeetonta tai lain tasolle kuulumatonta sääntelyä.

EK ja useat muut elinkeinoelämän järjestöt ovat pitäneet tärkeänä sitä, että elinvoimakeskuksilla on kyky luoda yhteistyötä eri toimijoiden välille sekä tarjota yrityksille kasvun ja kansainvälistymisen työkaluja ja varmistaa, että yritykset saavat tarkoituksenmukaisia palveluita sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Mainitut järjestöt korostavat myös, että eri toimijoiden välisten vastuiden ja roolien tulisi olla selkeitä esimerkiksi alueiden kehittämisen, yrityspalveluiden sekä työllisyyspalveluiden kohdalla. Eri tahojen välillä tehtävään yhteistyöhön tulisi panostaa muun muassa luomalla hyvät yhteistyökäytänteet aluetasolla. Huomiota on kiinnitetty myös eri toimijoiden väliseen tietojenvaihtoon ja tietojärjestelmiin. EK on katsonut, että elinvoimakeskuksien tulee keskittyä tarjoamaan yritystoiminnan kehittämiseen liittyviä palveluita vahvassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa sekä yksityisen että julkisen sektorin kanssa. Esityksessä tulisikin kuvata miten asioita tehdään jatkossa entistä tehokkaammin, asiakkaat paremmin huomioiden ja kuinka digitalisaatiota hyödynnetään. Erityisesti päällekkäisiä toimia muiden kanssa tulisi välttää.

Lisäksi useat muut tahot kuten hyvinvointialueet ja kulttuurialan toimijat ovat korostaneet lausunnoissaan elinvoimakeskusten ja muiden toimijoiden välisten yhdyspintojen tunnistamista sekä vastuiden ja roolien selkeää määrittelyä. Esimerkiksi hyvinvointialueiden ja elinvoimakeskusten keskinäisen yhdyspinnan on todettu liittyvän voimakkaimmin työllisyyden ja kotoutumisen edistämiseen. Elinvoimakeskusten tulisi tunnistaa elinkeinoelämän tarpeiden ohella myös esimerkiksi alueen muiden suurien työnantajien, kuten hyvinvointialueiden tarpeet työvoiman saatavuuden suhteen. Aluetasolla kulttuuritoiminnan kehittämisen on puolestaan todettu kuuluvan jo nykyisellään lakiin perustuen valtion, kuntien ja maakuntien liittojen tehtäviin. Jos elinvoimakeskukselle kirjataan myös kulttuurin kehittämisen tehtävä, tulisi eri toimijoiden väliset vastuut määritellä selkeästi päällekkäisyyksien ja katveiden välttämiseksi.

Useat ELY-keskukset ovat lausuneet, että vesienhoidon suunnittelu- ja edistämistehtävien tehokas hoito edellyttää tiivistä yhteistyötä virastojen kesken. Tästä syystä tulisi harkita yhteistyön edellyttämistä myös lainsäädännössä.

Elinvoimakeskusten toiminta-ajatusta koskevassa säädöksessä tunnistetaan elinvoimakeskusten yhteistyön tarve ja laaja-alaisesta yhteistyöstä säädetään luonnoksen 21 §:ssä. Käytännön yhteistyön menettelyjä voidaan tarkemmin ja aluelähtöisesti valmistella toimeenpanohankkeen ja virastojen toiminnan käynnistämisen yhteydessä eri tahojen kanssa ottaen huomioon niiden roolit.

Tehtäväryhmät ja tehtävät

Eräät ministeriöt ovat nostaneet lausunnoissaan esiin joitakin täsmennystarpeita elinvoimakeskusten tehtäviä ja tehtäväryhmiä koskeviin sanavalintoihin, kuten esimerkiksi alueiden kehittämiseen ja liikennejärjestelmään liittyviin tehtäviin sekä ilmastotehtäviin. Myös Ruokavirasto on esittänyt 2 §:n perustelujen täsmentämistä maa- ja puutarhatalouden tehtävien osalta.

Elinkeinoelämän järjestöt ovat korostaneet elinvoimakeskusten keskeistä roolia yritysten kansainvälistymisen tukemisessa. Elinvoimakeskuksissa tulisi olla vahvat neuvontapalvelut liittyen Team Finland -verkostoon. Myös elinvoimakeskusten rooli TKI-panostusten kasvattamisessa tulisi huomioida. Myös Business Finland on tuonut lausunnossaan esiin tarpeen täsmentää elinvoimakeskusten 2 §:n perusteluja siten, että niistä kävisi paremmin ilmi Business Finlandin ja elinvoimakeskusten välinen työnjako esimerkiksi yritysten neuvonnassa. EK on ehdottanut, että elinvoimakeskusten tärkeimpänä tehtävänä tulisi olla yritystoiminnan tuottavuuden kestävä kasvu, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, kansainvälistyminen ja kilpailukyky. Lisäksi EK on ehdottanut harkitsemaan ja arvioimaan, kuinka elinvoimakeskukset pystyvät vastaamaan eri asiakasryhmien tarpeisiin.

Useat lausunnonantajat ovat nostaneet lausunnoissaan esiin, ettei valtion aluehallinnon uudistuksella tule muuttaa kuntien ja valtion välistä työnjakoa. Lausujien näkemyksen mukaan elinvoimakeskusten roolin alueiden kehittämisessä tulisi vastata nykyisten ELY-keskusten roolia eli niiden tulisi osaltaan edistää alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla.

Maakuntien liitot ovat esittäneet, että Euroopan unionin (jäljempänä EU) alue- ja rakennepolitiikan rahastojen rahoitustehtävät siirrettäisiin elinvoimakeskuksille seuraavan ohjelmakauden alussa niin, että jokainen keskus vastaisi omista rahoituspäätöksistään.

Kuntaliitto ja useat maakuntien liitot ovat tuoneet esiin, että aluehallinnon uudistuksen tulisi uudistaa elinvoimakeskuksiin siirtyviä liikennetehtäviä siten, että ne valtakunnallisten näkökulmien lisäksi integroituvat nykyistä paremmin alueellisen elinvoiman muihin tehtäviin. Tällaisia ovat esim. alueidenkäytön ja ilmastotyön edistäminen, elinkeinotoiminnan ja työssäkäynnin edellytysten luominen sekä yhteistyö kuntien kanssa.

Useammassa lausunnossa on esitetty elinvoimakeskusten asemaa ja toiminta-ajatusta koskevan 1 §:n sekä elinvoimakeskusten tehtäväryhmiä ja tehtäviä koskevan 2 §:n perustelujen täydentämistä siltä osin, mitä huoltovarmuudella tarkoitetaan ja miten elinvoimakeskukset toteuttavat huoltovarmuutta. Lisäksi on nostettu esiin, että ehdotetussa 2 §:ssä tulisi näkyä elinvoimakeskusten valmiussuunnitteluun liittyvät tehtävät. Ruokavirasto on esittänyt 2§:n täydentämistä siten, että maatalouden alkutuotannon osalta alueelliset valmius- ja varautumistehtävät osoitettaisiin elinvoimakeskuksille lisäämällä säännökseen huoltovarmuuden lisäksi valmiutta ja varautumista koskeva tehtävä maatalouden alkutuotannon alueelliseen varautumiseen liittyen. Lisäksi useat ELY-keskukset ovat nostaneet esiin tarpeen selventää elinvoimakeskusten roolia ja tehtävää huoltovarmuuden ja turvallisuuden edistämisessä, mutta tunnistavat sen olevan parhaillaan selvitettävänä valtionneuvoston asettamassa hankkeessa.

Lausuntojen perusteella on lakiehdotuksen toiminta-ajatusta koskevaa säännöstä täydennetty tekemällä elinkeinotoimintaa koskeva lisäys sekä täsmennetty eräitä tehtäviä koskevia sanamuotoja ja lisäksi on täydennetty tehtäviä koskevia säännöskohtaisia perusteluja. Perusteluissa on kuvattu tarkemmin elinvoimakeskusten roolia yritystoimintaan liittyvissä tehtävissä sekä yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistämisessä sekä yritystoimintaa edistävässä neuvonnassa, palveluohjauksessa ja verkostotyössä. Perusteluissa on lisäksi täsmennetty, että elinvoimakeskusten rooli alueiden kehittämisessä vastaisi nykyisten ELY-keskusten roolia alueiden kehittämisessä. Esityksellä ei siis muuteta aluekehittämisviranomaisina toimivien maakuntien liittojen tai muiden viranomaisten välistä tehtäväjakoa.

Tehtäväjako

Useat ELY-keskukset ovat todenneet alueidenkäytöntehtävän jakamisen Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välillä jäävän vielä sisällöltään jäsentymättömäksi ja jakamisen todennäköisesti lisäävän hallinnollista kitkaa ja kustannuksia. Osa ELY-keskuksista on ehdottanut parempana ratkaisuna kaikkien alueidenkäytön tehtävien keskittämistä Lupa- ja valvontavirastoon. Lisäksi eräät ELY-keskukset ovat lausuneet, että vieraslajitehtävien sijoittumista Lupa- ja valvontavirastoon tulisi vielä harkita uudelleen tehtäviin liittyvien liikenne- ja maaseutunäkökohtien vuoksi.

Kuntaliitto on esittänyt huolen siitä, että kunnat joutuvat kaavoituksen yhteydessä tekemään päällekkäistä yhteistyötä usean eri valtion aluehallintoviranomaisen kanssa, mikä kuluttaa tarpeettomasti voimavaroja ja voi johtaa tulkintavaikeuksiin valtion eri viranomaisten näkemysten välillä. Parempi olisi, että erityisesti alueidenkäyttöä koskevat tehtävät keskitettäisiin yhdelle viranomaiselle.

Muutama lausunnonantaja on kyseenalaistanut vesitaloustehtävien ja kalataloustehtävien sijoittamisen eri virastoon kuin muut ympäristötehtävät. Energiateollisuus ry on tuonut lausunnossaan esiin, että lausunnoilla ollut ratkaisu kalataloustehtävien siirtymisestä elinvoimakeskuksiin ei tue yhden luukun periaatteen toteutumista sellaisissa lupa- ja valvonta-asioissa, joihin liittyy kalatalouskysymyksiä. Energiateollisuus ry:n mukaan yleisen kalatalousedun valvojina elinvoimakeskukset antaisivat lausuntoja näistä asioista, voisivat käyttää vireillepano-oikeuttaa sekä viime kädessä valittaa lupaviraston päätöksistä. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto (jäljempänä SLL) on nähnyt, että kalatalousviranomaisen tehtävät tulisi sijoittaa Lupa- ja valvontavirastoon elinvoimakeskusten sijaan. Kuntaliitto ja SLL ovat kiinnittäneet huomioita vesitaloustehtävien sijoittumiseen elinvoimakeskuksiin, tämä poikkeaa muiden ympäristöasioiden sijoittumisesta. Energiateollisuus ry on tukenut ehdotettua ratkaisua, jossa vesitaloustehtävät sijoittuisivat elinvoimakeskuksiin.

Museovirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että esityksessä eriytetään rakennusperinnön suojelu- ja avustustehtävät eri virastoille. Museovirasto on pitänyt tärkeänä sitä, että valtakunnallisen viraston ja elinvoimakeskusten välillä huolehditaan riittävästä tiedonkulusta ja yhteistyöstä rakennussuojelun ja avustusten välillä.

Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry (jäljempänä Rakli) on pitänyt erittäin tärkeänä, että maankäytön suunnittelussa ja luvituksessa – ja niitä koskevassa lainsäädännössä – toimijoiden roolit ovat selkeät. Rakli on pitänyt riskinä, että Lupa- ja valvontaviraston rinnalle muodostettavat elinvoimakeskukset hajauttavat toimijoiden rooleja kaavoituksessa, mikäli elinvoimakeskuksille osoitetaan tehtäviä parhaillaan valmisteltavaan alueidenkäyttölakiin. EK:n mukaan uudistuksen tavoitteena tulisi olla, että elinvoimakeskukset koordinoisivat alueellisia Team Finland verkostoja, mutta myös sen, että elinvoimakeskusten tulisi pystyä antamaan laajempaa neuvontaa kuin mitä sääntely mahdollistaa.

Fortum Oyj on katsonut tarpeelliseksi, että elinvoimakeskusten erikoistumisalueet käytäisiin vielä läpi ja niitä yhtenäistettäisiin, jotta virastojen tehtävät ja toimialueet olisivat asiakkaille selkeät. Kun esimerkiksi vesienhoidon suunnittelutehtävät ollaan säätämässä Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi, ei ole Fortum Oyj:n mukaan perusteita pitää elinvoimakeskuksiin jääviä vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaistehtäviä erillään vesitaloustehtävistä. Fortum Oyj on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että elinvoimakeskuksiin ehdotetulla, vesitaloustehtäviin kuuluvalla tulvariskien hallintatehtävällä on EU-direktiivinkin mukaisesti selvä yhteys vesien- ja merenhoidon suunnitteluun.

Kaivosteollisuus ry:n näkemyksestä kaivostoiminnassa rakennettujen patojen viranomaistehtävät tulisi säätää elinvoimakeskuksen sijaan Lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi, sillä kaivospadot ovat olennainen osa kaivosten ympäristöluvitettavaa kokonaisuutta.

Suomen vesistösäätiön vesistöpaneeli on esittänyt, että yleisen edun valvonnan ympäristöasioissa tulisi kuulua elinvoimakeskusten tehtäviin kuten kalatalousasioiden yleisen edun valvonnan osalta on ehdotettu. Vesistöpaneelin mukaan valtion aluehallinnon keskeisiä tehtäviä on huolehtia vesistöistä, vesiluonnosta ja vesien virkistyskäytöstä muun muassa niiden tilaa heikentävissä hankkeissa, eikä näitä tehtäviä ei tulisi eriyttää toisistaan eri virastoihin.

Virastojen tehtävät ja toimivalta alueiden käytön osalta määräytyy tarkemmin alueidenkäyttölain perusteella. Tässä ehdotuksessa ei muuteta valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa taikka tehdä mainittuun lakiin viraston tehtäviä koskevia sisällöllisiä muutoksia. Alueidenkäytön tehtävien jakautumisesta Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskuksen kesken päätetään poliittisessa jatkovalmistelussa.

Organisaatio

Digi- ja väestötietovirasto (jäljempänä DVV) on kiinnittänyt huomiota siihen, että lakiesityksessä on kiinnitetty uuden perustettavan viraston organisaatiorakenne ja toisaalta säädetty asioista, jotka voisi järjestää myös työjärjestyksessä määräämällä. DVV on todennut, että sillä on kokemusta usean viraston fuusiosta ja olisi tärkeää, että organisaation sisäistä rakennetta ei kiinnitettäisi lainsäädännöllä, jolloin organisaatiolla on mahdollisuus järjestää sisäinen toiminta sille parhaalla mahdollisella tavalla ja muokata sitä toiminnan vakiintuessa.

KEHA-keskus on esittänyt, että vastaavasti kuin lakiesityksessä Lupa- ja valvontavirastosta, tulisi myös elinvoimakeskusten osalta todeta, että elinvoimakeskuksilla on sisäinen tarkastus. Sisäisen tarkastuksen järjestäminen tulisi olla mainittu myös kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävissä joko laissa tai asetuksessa.

Elinvoimakeskuksia sekä kehittämis- ja hallintokeskusta koskevan asetusluonnoksen mukaan elinvoimakeskuksella voi olla elinvoimakeskuksista sekä kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetussa laissa osastorakenteelle säädettyjen ehtojen rajoissa myös muita osastoja, mikäli keskuksen toiminnalliset tarpeet sitä edellyttävät. Muista osastoista päätettäisiin keskuksen työjärjestyksessä. Lisäksi keskuksessa voi olla osastot yhdistäviä ja muita yksiköitä. Jatkovalmistelussa on täydennetty lakiesitystä siten, että elinvoimakeskusten sisäinen tarkastus huomioidaan.

Elinvoimakeskusten ohjaus ja johtaminen

Kuntaliitto sekä useat kunnat ja maakuntien liitot ovat todenneet, että elinvoimakeskusten toimialaohjaus tulisi viideltä ministeriöltä. Tähän voi sisältyä riski aluehallinnon siiloutumisesta ja alueellisen toimivallan tosiasiallisesta kaventumisesta. Lisäksi maakunnan liitot ovat pitäneet erittäin tärkeänä, että elinvoimakeskusten tulossopimukset noudattavat ja tukevat kunkin maakunnan voimassa olevaa maakuntaohjelmaa. Kuntaliitto on pitänyt tärkeänä, että ministeriöiden ohjaus pitäytyy strategisella tasolla. Myös eräät järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että ohjaus on esityksessä jaettu viidelle eri ministeriölle, mihin liittyy riski siitä, että toiminta ei perustu laajaan kokonaiskuvaan, vaan yksittäisten ministeriöiden omiin lähtökohtiin. Lisäksi on kyseenalaistettu, voiko elinvoimakeskuksista muodostua ohjaustavasta takia tosiasiallisesti vahvoja ja johdonmukaisia toimijoita.

ELY-keskukset ovat esittäneet, että elinvoimakeskusten yhteisessä yhteensovittamisryhmässä tulisi olla edustettuna myös elinvoimakeskukset. Lisäksi ELY-keskukset ovat esittäneet, että listaan elinvoimakeskusten johtoryhmän jäsenistä olisi syytä lisätä henkilöstön edustaja. Samoin ELY-keskukset ovat esittäneet, että myös elinvoimakeskukset tulisi lisätä tahoiksi, joiden kesken tulee saavuttaa yksimielisyys strategia-asiakirjan sisällöstä. Lisäksi KEHA-keskus on esittänyt, että säädöksiin lisättäisiin KEHA-keskuksen mahdollisuus osallistua yhteensovittamisryhmän toimintaan.

EK on pitänyt erityisen tärkeänä, että yleishallinnollisen ohjauksen ja toimialaohjauksen välillä olisi usein löydettävä yhteys toisiinsa ja niitä koskevia toimia olisi valmisteltava yhdessä. Näistä juuri esimerkiksi digitalisaatio- ja tietojärjestelmähankkeet ovat esimerkki toiminnasta, joka tulee toteuttaa käytännössä yleishallinnollisen ja toimialaohjauksen rajapinnassa.

Energiateollisuus ry on nähnyt perusteltuna ja tärkeänä sen, että ministeriöt ohjaavat omilla toimialoillaan viraston toimintaa. Eri ministeriöiden jaettua vastuuta kuuluu mm. vesikysymyksiin. Vesilain sekä vesienhoidon ohjaustehtävät on jaettu maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Nykyinen ohjausvastuu on säilytettävä selkeänä.

Huoltovarmuuskeskus on lausunnossaan pyytänyt varmistamaan, että elinvoimakeskusten yleishallinnollisesta ja toimialakohtaisesta ohjauksesta vastaavat ministeriöt sekä keskuksia ohjaavat keskusvirastot huomioivat huoltovarmuuden tarpeet 6 §:n mukaisessa ohjauksessa sekä 7 §:n pykälän mukaisessa strategisessa suunnittelussa ja tulosohjauksessa sekä erityisesti strategisten tulossopimusten laadinnassa, sillä huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) 4 §:n mukaan ministeriöt kehittävät huoltovarmuutta omalla toimialallaan sekä valmiuslain (1552/2011) 13 §:n nojalla johtavat, valvovat ja yhteensovittavat varautumista omalla toimialallaan.

MTK ja eräät sen paikallisyhdistykset ovat esittäneet, että elinvoimakeskusten strategia tulisi laatia yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa siten, että strategia asetettaisiin julkisesti nähtäville ja lausuttavaksi ja/tai että laissa korostettaisiin myös muutoin alueen yhteistoimintaa ja alueen erityispiirteitä ja vahvuuksia. KEHA-keskus on todennut näkevänsä tarpeelliseksi, että sillä olisi mahdollisuus osallistua jollakin tasolla elinvoimakeskusten tulosopimusten laadintaprosessiin. Perusteena tähän on se, että KEHA-keskus on kytköksissä monessa asiassa elinvoimakeskuksiin ja vastaa monista elinvoimakeskusten hallinnollisista-, digi- ja maksatuspalveluista. EK on ehdottanut harkittavaksi, että elinvoimakeskusten johtoryhmien toiminnassa tulisi ottaa huomioon elinkeinoelämän alueelliset ja valtakunnalliset näkökulmat ja tarpeet.

Oikeusministeriö ja valtioneuvoston kanslia ovat kiinnittäneet huomiota lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentissa säädettyyn elinvoimakeskuksen ylijohtajan otto-oikeuden rajaamiseen. Oikeusministeriö ei pidä tarpeellisena säännöksen viittausta EU-lainsäädäntöön. Valtioneuvoston kanslian mukaan ylijohtajan päätösvallan otto-oikeutta koskevaa sääntelyä tulisi vielä tarkastella suhteessa valtionhallinnolta vaadittavaan toimintakykyyn normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Valtioneuvoston kanslian mukaan ehdotettu sääntely ei asianmukaisesti varmista valtionhallinnon reagointi- ja päätöksentekokykyä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, jos ylijohtajan päätösvallan otto-oikeutta on rajattu ehdotuksen mukaisella tavalla.

Maa- ja metsätalousministeriö on puolestaan esittänyt, että yleisen edun riippumattoman käsittelyn kannalta tulisi ottaa huomioon ylijohtajan ohella myös osastopäälliköt. Ruokavirasto on ottanut kantaa lakiluonnoksen 10 §:än, jossa säädettäisiin asioiden ratkaisuvallasta elinvoimakeskuksissa. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan elinvoimakeskuksen ylijohtaja ratkaisee keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi tai EU:n lainsäädännöstä ei muuta johdu. EU:n lainsäädännöllä viitataan Ruokaviraston maaseutulinjan elinvoimakeskuksille siirtämiin maksajavirastotehtäviin. Ruokavirasto on pyytänyt varmistamaan, että ylijohtajan otto-oikeutta koskeva säännös on muotoiltu siten, ettei ylijohtajalla ole maksajavirastotehtävissä otto-oikeutta.

Lakiesitystä on muutettu lausuntopalautteen perusteella siten, että lisätään säännökset elinvoimakeskusten sisäisestä tarkastuksesta (3 ja 13 §). Muutoksella täydennetään säädöspohjaa nykytilaa vastaavaksi. Lisäksi on täydennetty elinvoimakeskusten tulossopimusten laatimista koskevaa säännöstä (7 §) siten, että siinä huomioidaan KEHA-keskuksen rooli, mikä täydentää säädöspohjaa nykytilaa vastaavaksi. Ohjauksen yhteensovittamisryhmän kokoonpanoa täydennetään elinvoimakeskusten ja KEHA-keskuksen edustuksella (8 §). Muutos vastaa nykytilaa, jossa virastojen johto on ollut edustettuna vastaavassa ryhmässä käymässä dialogia ohjaavien tahojen kanssa. Elinvoimakeskusten johtoryhmän kokoonpanosta ei säädetä tarkemmin (9 §), vaan siitä määrätään keskuksen työjärjestyksessä. Ehdotettu sääntely mahdollistaa määräämään viraston työjärjestyksessä johtoryhmän kokoonpanosta, tarpeen mukaan myös henkilöstön edustajasta sekä muista tahoista.

Lakiesityksen 10 §:n 2 momenttia on täydennetty Ruokaviraston lausunnon perusteella.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevat säännökset

Työ- ja elinkeinoministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että esityksessä tulee huomioida työvoimapalvelu-uudistuksen täydennetyssä hallituksen esityksessä tehdyt muutokset (HE 37/2024, voimaantulo 1.1.2025) KEHA-keskuksen tehtäviin sekä hallituksen esitysluonnos koskien työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja valmiuslain muuttamisesta. Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT on ehdottanut, että KEHA-keskuksia koskevien säännöksiä vielä tarkistettaisiin vastaamaan työvoimapalvelujen järjestämislakiin tehtävien muutoksia (HE 37/2024vp). Näillä täsmennettäisiin keskuksen tehtäviä työvoimaviranomaisten tukemisessa sekä keskuksen roolia asiakaspalvelun kokonaisuudessa.

Oikeusministeriön mukaan olisi perusteltua täsmentää KEHA:n lakiluonnoksen 13 §:n mukaista tehtävää esitellä elinvoimakeskuksen päätettäväksi valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettyjä hallintoasioita siten, että säännöksestä kävisi ilmi hallintoasioiden liittyvän viraston talouteen ja henkilöstöhallintoon.

Kuntaliitto sekä eräät maakuntien liitot ja kunnat ovat tuoneet esiin, että KEHA:n tehtävänä olisi seurata ja arvioida työvoimapalvelujen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa niitä koskevaa tietoa. KEHA toimisi tällöin kyseenalaisessa kaksoisroolissa; toisaalta se tarjoaisi tietojärjestelmäpalveluja ja neuvontaa ja jopa hoitaisi osaa työnhakija-asiakasprosessia käsitellessään ja antaessaan lausunnon harkintaa vaativista työttömyysturvatehtävistä, ja samaan aikaan seuraisi ja arvioisi palvelun tuloksellisuutta ja toimivuutta. Ratkaisu tähän olisi poistaa työllisyyspalveluiden arviointi KEHA-keskuksen tehtävistä ja säätää se jonkin riippumattoman tahon tehtäväksi. Lisäksi lausujat ovat todenneet, että olisi tärkeää, että myös itse KEHA-keskukseen kohdistuisi riippumattoman viraston harjoittamaa valvontaa, siis viraston, joka voisi käsitellä myös KEHA:n toimintaa koskevia kanteluita. Luonteva valvontavirasto olisi Kuntaliiton mukaan uusi Lupa- ja valvontavirasto.

EK on todennut kannattavansa sitä, että kehittämis- ja hallintokeskus toimii viranomaisten, kuten elinvoimakeskusten, hallinto- ja tukipalveluiden tuottajana. EK on kuitenkin pitänyt huolestuttavana sitä, että kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävissä esitetään yhtenä tehtävänä hyvin laajassa tehtäväportfoliossa vain työvoimapalvelujen tuloksellisuuden ja toimivuuden seurantaa ja arviointia sekä niitä koskevan tiedon tuottamista. Jatkovalmistelussa tulisi sen mukaan huomioitava myös yrityspalveluiden kokonaisjärjestelmän tuloksellisuuden ja toimivuuden seuranta ja arviointi.

ELY-keskukset ovat ehdottaneet, että kehittämis- ja hallintokeskuksen johtoryhmän kokoonpanoon kuuluisi hallinto- ja kehittämiskeskuksen johtajan lisäksi ainakin elinvoimakeskuksen nimeämä edustaja. STTK ry, JUKO ry sekä Ammattiliitto Pro ry ovat esittäneet, että kehittämis- ja hallintokeskuksen johtoryhmään lisättäisiin henkilöstön edustus.

KEHA-keskus on esittänyt virkojen täyttämistä koskevaan 19 §:ään lisäystä, jonka mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen johtaja nimittäisi kehittämis- ja hallintokeskuksen muun henkilöstön, ellei keskuksen työjärjestyksessä toisin määrätä.

Oikeusministeriön lausuntopalautteen perusteella jatkovalmistelussa on täydennetty 13 §:n säännöstä siten, että siitä käy ilmi hallintoasioiden liittyvän viraston talouteen ja henkilöstöhallintoon. Lakiesityksen 13 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan KEHA-keskus hoitaa myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä. KEHA-keskuksen tehtävistä liittyen kotoutumisen edistämiseen säädetään laissa kotoutumisen edistämisestä. Lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentin mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen johtoryhmän kokoonpanosta määrätään kehittämis- ja hallintokeskuksen työjärjestyksessä. Johtoryhmän kokoonpanosta ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää laissa. Ehdotettu sääntely mahdollistaa määräämään viraston työjärjestyksessä johtoryhmän kokoonpanosta, tarpeen mukaan myös henkilöstön edustajasta sekä muista tahoista.

Erinäiset säännökset

Puolustusministeriö on esittänyt harkittavaksi, että elinvoimakeskuksille säädettäisiin oikeus saada virka-apua muilta viranomaisilta ja antaa virka-apua muille viranomaisille. Oikeusministeriön mukaan lakiehdotuksen 20 §:n sisältämän valituskiellon tarpeellisuutta tulisi arvioida sekä perustella valituskiellon tarpeellisuus yksityiskohtaisesti sekä säännöksen säännöskohtaisissa perusteluissa, että säätämisjärjestysperusteluissa.

EK on esittänyt, että elinvoimakeskusten tehtäviin liittyvien yhteistyörakenteiden merkitystä ja vaikuttavuutta tulee uudistuksen yhteydessä kasvattaa nykyisestä. EK on esittänyt elinvoimakeskusten tehtäviin liittyvän yhteistyösäännöksen (21 §) perustelujen täydentämistä siten, että elinvoimakeskusten yhteistyötahoina mainittaisiin myös muun muassa alueen aktiiviset työnantaja- ja kasvuyritykset, jotka hakevat työkaluja kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseksi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on puolestaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten varmistetaan tarvittava ja välttämätön yhteistyö Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välillä.

KEHA-keskus on nostanut esiin mahdollisuuden, että lakiehdotuksen 22 §:n mukainen kielivähemmistön palveluyksikkö voisi olla myös jonkin tai joidenkin elinvoimakeskusten ja kehittämis- ja hallintokeskuksen yhteinen. Tällainen yksikkö voisi olla KEHA-keskuksen mukaan teoriassa mahdollinen esimerkiksi kotoutumiseen tai kansainväliseen rekrytointiin liittyen.

Puolustusministeriön lausunnon perusteella lakiehdotukseen on lisätty uusi säännös virka-avusta. Lakiehdotuksen 20 §:n perusteluja on täydennetty oikeusministeriön lausunnon perusteella. Lisäksi on lisätty säännös koskien sitä, että kielivähemmistön palveluyksikkö voisi olla myös jonkin tai joidenkin elinvoimakeskusten ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen yhteinen. Lisäksi on täydennetty elinvoimakeskusten yhteistyötä koskevan säännöksen perusteluissa lausuntopalautteessa mainittuja tahoja.

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Hämeen ELY-keskus on tuonut esiin, ettei siirtymäsäännöksissä ole otettu riittävästi huomioon tilanteita, joissa ELY-keskus muuttuu uudistuksen myötä kahdeksi eri elinvoimakeskukseksi. Täsmentäminen on Hämeen ELY-keskuksen mukaan tarpeen, koska uusi elinvoimakeskusten rakenne tältä osin merkitsee muutosta alueellisten varojen jakoon ja useita Suomen CAP-suunnitelman toimeenpanossa huomioitavia asioita.

Lakiehdotuksen jatkovalmistelussa on täydennetty ehdotuksen siirtymäsäännöksiä.

Valtioneuvoston asetus elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta

Toimialueet ja toimipaikat

Useat lausunnonantajat, kuten useat ELY-keskukset, ovat todenneet elinvoimakeskusten toimipaikoista säätämisen olevan välttämätöntä. Sen sijaan monissa lausunnoissa on todettu, että elinvoimakeskusten päätoimipaikoista ei tule säätää.

Uudenmaan liitto sekä Espoon ja Helsingin kaupungit ovat pitäneet Uudenmaan ja Päijät-Hämeen maakunnat käsittävää toimialuetta liian laajana ja esittävät Uudellemaalle omaa elinvoimakeskusta. Hämeen ELY-keskus on todennut, että sen toimialueen jakaminen kahteen eri elinvoimakeskukseen voi vaikeuttaa sidosryhmien työtä Hämeen alueella ja sidosryhmätyön pirstoutumista. Hämeenlinnan kaupunki, Hämeen kauppakamari sekä MTK Häme ovat lausuneet ensisijaisena kantanaan, että Kanta- ja Päijät-Hämeen alueille tulisi perustaa oma yhteinen elinvoimakeskus. Hämeenlinnan kaupunki on pitänyt Kanta-Hämeen kuulumista Pirkanmaan kanssa saman elinvoimakeskuksen toimialueeseen toiseksi parhaana ratkaisuna, mikäli Hämeeseen ei ole hallitusohjelman kirjausten vuoksi toteutettavissa omaa elinvoimakeskusta. Lahden kaupunki ja Hollolan kunta ovat esittäneet, että Etelä-Suomen elinvoimakeskuksen päätoimipaikaksi määritellään Lahti.

Monet lausujat ovat tuoneet esille huolensa pohjalaismaakuntien eriyttämisestä kahteen kokonaisuuteen. Keski-Pohjanmaan liiton ja eräiden kuntien näkemysten mukaan pohjalaismaakuntien eriyttämisen sijaan tulisi pyrkiä niiden synergian tiivistämiseen, joka turvattaisiin Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla, pohjalaismaakuntien yhteisellä elinvoimakeskuksella. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on todennut, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen L-vastuualueen vahvuus, huomioiden tehtävien järjestäminen kahdessa elinvoimakeskuksessa esityksessä esitetyllä tavalla, on haasteellista.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on tuonut esiin, että pohjalaismaakuntien (Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa) osalta asetuksessa esitetty nykyisen Liikennevastuualueen jakaminen kahteen eri elinvoimakeskukseen heijastuu toimintaan ongelmallisesti ja toiminnan tehokkuutta vähentävästi myös ko. maakuntia laajemmin. Tienpidon hankintojen osalta läntinen hankinta-alue, joka nykyisin on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen osana, on tiivis osa kaikkien alueensa ELY-keskusten liikennevastuualuetta. Hankinta-alueen yksiköiden päälliköt osallistuvat kaikkien alueen ELY-keskusten liikennevastuualueiden johtoryhmätyöhön, yhteistyö tienpidon suunnitteluun ja toiminnanohjaukseen kunkin ELY-keskuksen osalta on kiinteä. Esityksen mukaan elinvoimakeskuksia tulisi ko. alueelle yksi lisää. Tämä lisää työmäärää myös hankinta-alueella.

EK on ehdottanut harkittavaksi, että itäisen Suomen haastavampi kokonaistilanne otettaisiin huomioon siten, että Kymenlaaksosta Kainuuseen ulottuvan alueen julkiset yrityspalvelut tulisi tarjota hajautetun kunta- ja työllisyysalueiden ja useiden elinvoimakeskusten sijaan keskitetysti yhden elinvoimakeskuksen toimesta.

Lausuntopalautteen perusteella järjestettiin 20.11.2024 lausunnonantajien, sidosryhmien sekä hallinnonedustajien kuulemistilaisuus Päijät-Hämeen sijoittumisesta elinvoimakeskuksen toimialueeseen. Kuulemistilaisuudessa olivat edustettuina asian kannalta keskeiset sidosryhmät, kuten esimerkiksi asianosaiset maakuntien liitot, ELY-keskukset, kaupungit sekä järjestöt. Tilaisuudessa esiteltiin kolme eri vaihtoehtoa Päijät-Hämeen maakunnan sijoittumista koskien. Lausuntokierroksella olleen vaihtoehdon lisäksi toisena vaihtoehtona tarkasteltiin Päijät-Hämeen maakunnan sijoittumista Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen toimialueeseen kaikkien tehtävien osalta. Kolmantena vaihtoehtona tarkasteltiin ratkaisua, jossa Päijät-Hämeen maakunta sijoittuisi Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen toimialueeseen mutta Etelä-Suomen elinvoimakeskus vastaisi EU:n alue- ja rakennepolitiikan ja yritysrahoituksen välittävän viranomaisen tehtävistä oman toimialueensa lisäksi Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen alueella ja mahdollisista kotoutumisen edistämisen valtionapujen rahoittajatehtävistä valtakunnallisesti. Kuulemistilaisuudessa käydyssä keskustelussa ei syntynyt sellaista toimialuejakoratkaisua, joka olisi saanut laajaa yhteistä kannatusta. Asia esiteltiin Valtion aluehallintouudistuksen yhteistoimintaelimen kokouksessa 20.11.2024 ja valmisteluryhmässä 21.11.2024. Hankkeen ohjausryhmä linjasi asiasta 14.1.2024 edellä kuvatun toisen vaihtoehdon mukaisesti. Linjauksen mukaan Päijät-Hämeen maakunta sijoitettaisiin Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien kanssa Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen toimialueeseen, jonka päätoimipaikkana olisi Kouvola. Muutoksen myötä Etelä-Suomen elinvoimakeskuksen nimi muutettaisiin Uudenmaan elinvoimakeskukseksi.

Elinvoimakeskusten nimet

Hämeen ELY-keskus on ehdottanut Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen toimialueen elinvoimakeskuksen nimeksi Sisä-Suomen elinvoimakeskus. MTK-Häme on ehdottanut nimeksi Hämeen-Pirkanmaan elinvoimakeskus.

Kuusamon kaupunki on ehdottanut ja Pohjois-Pohjanmaan liitto on kannattanut Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun uuden yhteisen elinvoimakeskuksen nimeksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun elinvoimakeskus, jolloin olisi selkeää, millä alueella toimitaan. Lisäksi kaupunki on todennut, että Pohjois-Suomen sivutoimipaikan sijoittaminen Kuusamoon olisi perusteltua elinvoimakeskuksen toimialueen laajuuden ja erityispiirteiden johdosta. Lapin ELY-keskus ei ole kannattanut kahden maakunnan nimestä koostuvaa Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen nimeä.

Satakuntaliitto ja Satakunnan ELY-keskus kannattavat Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen nimeä.

Useat tahot ovat lausuneet, että elinvoimakeskusten toimialueen muodostuessa useammasta maakunnasta, tulisi elinvoimakeskuksen nimen kuvata mahdollisimman hyvin koko toimialuetta, eikä nimen alkuosaa saisi olla vain yhden maakunnan nimi.

Jatkovalmistelussa on linjattu elinvoimakeskusten virallisista nimistä. Lausuntopalaute huomioon ottaen Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnat kattavan elinvoimakeskuksen nimeksi ehdotetaan Sisä-Suomen elinvoimakeskus. KEHA-keskuksen nimeksi on jatkovalmistelussa linjattu Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus.

Organisaatio

Liikenne- ja viestintäministeriö on kritisoinut asetusluonnoksessa ehdotettua elinvoimakeskusten osastorakennetta sekä keskusten ohjaus- ja johtamisjärjestelmän painottumista osastoille. Ehdotettu ratkaisu voisi liikenne- ja viestintäministeriön mukaan johtaa siihen, että nykytilan arvioinnissa havaitut epäkohdat ELY-keskusten ohjaus- ja johtamisjärjestelmään liittyen jatkuisivat, koska nykyisen järjestelmän on todettu vähentävän johtamisen liikkumavaraa vastuualueiden välisissä tehtävissä. Lisäksi asetusluonnoksen pitkälti nykyisenkaltainen tiukasti määrätty hallinnonalakohtainen osastorakenne jopa hämärtää koko hankkeen tarkoitusta. Hallituksen esityksen mukaan elinvoimakeskusten toiminnan on tarkoitus tukea alueiden omiin vahvuuksiin ja erityispiirteisiin perustuvaa alueiden kehittämistä. Olennaista tällöin on, että alueella on mahdollisuudet ottaa käyttöön alueen kannalta parhaat toimintatavat ja ratkaisut.

Maa- ja metsätalousministeriö on kannattanut lausunnossaan erityisesti elinvoimakeskusten asetuksella määriteltyä osastorakennetta, jossa maaseututehtävät on koottu yhteen. Maa- ja metsätalousministeriö on katsonut, että jokaisessa elinvoimakeskuksessa tulee olla maaseutuasioita hoitava osasto. Maaseututehtävien kokonaisuus käsittää maaseutu-, maatalous- ja maksajavirastotehtävät ml. CAP-suunnitelman maaseudun yritysrahoituksen ja Leader-toimintatavan. Ministeriön näkemyksen mukaan yhteisten periaatteiden mukaan osastorakennetta tulee säädellä tarve, yhteiskunnallinen vaikuttavuus, tehtävien tehokas hoitaminen ja asiakaslähtöisyys: nämä kaikki periaatteet toteutuvat silloin, kun maaseututehtäviä ei hajoteta, vaan säilytetään kokonaisuutena. Etenkin maksajavirastokokonaisuuden kannalta on ministeriön mukaan tärkeää, että elinvoimakeskusten osastorakenne on yhtenäinen ja vastuut ovat selkeät. Myös Ruokavirasto on pitänyt erittäin tärkeänä, että CAP-suunnitelman toimeenpanotehtävät mukaan lukien maaseuturahastosta myönnettävät yritys- ja hanketuet on jokaisessa elinvoimakeskuksessa sijoitettu asetusluonnoksessa mainitulle maaseutupalvelujen osastolle. Myös eräät ELY-keskukset sekä MTK:n paikallisyhdistykset ovat pitäneet kannatettavana asetuksella määriteltyä osastorakennetta, jossa maaseututehtävät on koottu yhteen maaseutuosastoon.

ELY-keskukset ovat todenneet lausunnoissaan, että elinvoimakeskusten sisäiseen organisoitumiseen tulee jättää enemmän vapausasteita, sillä asetus tuottaa eriasteisia haasteita organisaation koosta ja tehtävämäärästä riippuen. Vapausasteiden puuttuminen saattaa lausujien mukaan johtaa epätarkoituksenmukaiseen ja tehottomaan osastorakenteeseen. Ehdotettu sääntely saattaa haastaa alueellisiin erityiskysymyksiin vastaamisen ja samalla heikentää keskusten poikkihallinnollisuutta. Sen sijaan maaseutupalvelujen ja ympäristötehtävien yhdistäminen on saanut osalta ELY-keskuksista kannatusta.

Ammattiliitto Pro ry on lausunnossaan todennut, että asetustasolla säädetty osastojako rajoittaa viraston mahdollisuuksia reagoida kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Lisäksi asetuksessa kuvattu osastojako viestii selkeästi, että elinvoimakeskusten sisälle muodostuu vahvat sektoriputket. Osastojakoa ei voi pitää resurssien tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaisena.

SLL:n näkemyksen mukaan olisi parasta, että kaikki ympäristö-, vesi- ja kalataloustehtävät siirrettäisiin Lupa- ja valvontavirastoon. Jos ympäristötehtäviä tulisi kuitenkin myös elinvoimakeskuksiin, niitä ei missään nimessä pitäisi alistaa samaan yksikköön kuin maaseutuasiat. SLL:n näkemyksen mukaan oma itsenäinen, riippumaton ja puolueeton yleisen edun valvontayksikkö kuten Lupa- ja valvontavirastossa olisi tarpeen myös yleisen kalatalousedun valvonnassa.

Elinvoimakeskuksia sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevan asetusluonnoksen mukaan elinvoimakeskuksella voi olla elinvoimakeskuksista sekä kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetussa laissa osastorakenteelle säädettyjen ehtojen rajoissa myös muita osastoja, mikäli keskuksen toiminnalliset tarpeet sitä edellyttävät. Muista osastoista päätettäisiin keskuksen työjärjestyksessä. Lisäksi elinvoimakeskuksessa voi olla osastot yhdistäviä ja muita yksiköitä.

Keskitetyt tehtävät

Useat lausunnonantajat ovat kritisoineet keskitettyjen tehtävien määrää elinvoimakeskuksissa ja painottaneet alueellisen asiantuntemuksen tärkeyttä.

Liikenne- ja viestintäministeriö on kiinnittänyt huomiota liikennetehtävien hoitamiseen ja todennut, että liikennetehtävien hoitaminen kymmenessä elinvoimakeskuksessa vaatisi lisää henkilöresursseja ja tienpidon rahojen jakamista entistä pienempiin kokonaisuuksiin. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan ehdotuksessa esitetty kompromissi siitä, että Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus sekä Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan elinvoimakeskus järjestävät liikennetehtävät yhdessä ehdotuksessa esitetyllä tavalla ei ole tehokkuuden ja henkilöstön kannalta järkevää. Lisäksi ratkaisusta aiheutuu liikenne- ja viestintäministeriön mukaan väistämättä myös lisäkustannuksia. Myös eräät muut lausunnonantajat ovat pitäneet ehdotusta Pohjanmaan alueen liikennetehtävien järjestämisestä epätarkoituksenmukaisena.

Useat lausunnonantajat ovat kannattaneet kalataloustehtävien keskittämistä kolmeen elinvoimakeskukseen omana kokonaisuutenaan sekä nykyisen aluejaon säilyttämistä ja kalataloustehtävien keskittämistä Lounais-Suomen, Lapin ja Itä-Suomen elinvoimakeskuksiin.

Uudenmaan ELY-keskus on pitänyt kotoutumista edistävien tehtävien keskittämistä tarkoituksenmukaisena valtakunnallisten toimintatapojen yhdenmukaistamisen ja korvauksia hakevien yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Satakunnan ELY-keskuksen on sen sijaan huomauttanut, että kotoutumisen edistämisestä aiheutuvien kustannusten korvauksista sopimisen ja päätöksenteon tehtävät edellyttävät paljon paikallista yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa ja tällä hetkellä tehtävää hoidetaan jokaisessa ELY-keskuksessa. Satakunnan ELY-keskus on esittänyt, että tehtävän keskittäminen voi ainakin alkuvaiheessa ruuhkauttaa päätöksentekoa ja pidentää käsittelyaikoja. Myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on katsonut, että näiden tehtävien keskittämisessä tulisi huomioida tehokkuus ja asiakasnäkökulma. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen mukaan keskittämisellä menetetään merkittävästi osaamista alueellisista elinvoimakeskuksista, ja kuntien ja hyvinvointialueiden näkökulmasta yhteistyötahot lisääntyvät.

Kotoutumista edistävien tehtävien keskittämisen resursointiin liittyen Uudenmaan ELY-keskus on huomauttanut, että keskittämiseen liittyy uusien toimintatapojen käyttöönottoa, käytäntöjen yhdenmukaistamista sekä selkeiden ohjeiden tekemistä. Nämä vaativat lisää henkilötyövoimaa, joten on kartoitettava ja varmistettava uuden keskitetyn toiminnon asianmukainen resursointi jo siirtymävaiheessa. Lisäksi Satakunnan ELY-keskus on huomauttanut, että keskittämisratkaisulla on merkitystä myös henkilöstöresurssien ja työpaikkojen sijoittumiseen.

Kuntaliitto on katsonut, että elinvoimakeskusten toimialueen laajentaminen tietyissä tehtävissä hämärtää osaltaan keskusten alueellista luonnetta ja tekee hallinnollisesta rakenteesta sekavan ja kansalaisille vaikeasti ymmärrettävän. Myös useiden muiden lausunnonantajien mukaan se, että elinvoimakeskuksilla olisi runsaasti valtakunnallisesti keskitettäviä tehtäviä heikentää yksittäisiä elinvoimakeskuksia ja kaventaa niiden luonnetta aidosti monialaisina yksikköinä toimialueillaan. Keskitetyt tehtävät tulisi lausujien näkemyksen mukaan jakaa mahdollisimman tasapuolisesti maakunnallisten toimipaikkojen kesken ja jatkossa niiden lisäämisestä tulisi säätää vain erityisen painavin perustein.

Myös monet ELY-keskukset ovat todenneet, että elinvoimakeskuksista on muotoutumassa hyvin erilaisia ja erikokoisia sekä tehtäväsisällöltään että toimintamandaatiltaan, mikä ei niiden näkemyksen mukaan vastaa hallitusohjelmaan kirjattua vahvojen elinvoimakeskusten tavoitetta. Esiin on nostettu mm. liikennetehtävien jakaminen pohjalaismaakuntien osalta sekä ehdotettu EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastojen rahoitustehtävien osoittamista jokaiselle elinvoimakeskukselle. Osa ELY-keskuksista on esittänyt kritiikkiä myös ilmastonmuutoksen hillintää ja osin kiertotaloutta koskevan tehtävän keskittämisestä ilmaisten huolensa työn kytkeytymiseen alueille ja toisaalta voimavarojen riittävyyteen.

Suomen Yrittäjät ry on kiinnittänyt huomiota eräiden keskitettyjen tehtävien sijoittamispaikkoihin ja kyseenalaistanut, perustuvatko ratkaisut alueiden vahvuuksiin ja erityishaasteisiin. Lisäksi Suomen Yrittäjät ry on todennut rakennerahastotehtävien keskittämisen heikentävän alueiden toimivaltaa ja mahdollisuutta hyödyntää kunkin alueen tarpeita ja elinkeinoelämän tuntemusta. JHL ry ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ovat puolestaan esittäneet, että rakennerahastotehtävät tulisi keskittää nykyistä vastaavalla tavalla. Molemmat ovat myös painottaneet, että myöntö- ja maksatustoiminto ovat osa saumatonta yhteistä rahoitusprosessia, minkä takia ne tulisi organisoida samoihin elinvoimakeskuksiin.

MTK on esittänyt, että valkoposkihanhien maataloudelle aiheuttamien ongelma- ja vahinkoasioiden hallinnointi keskitetään Itä-Suomen elinvoimakeskukseen.

Lausuntopalautteen perusteella keskitettyjä tehtäviä koskevia säännöksiä on täydennetty ja muokattu teknisesti. Tehtävien hoitamista keskitetysti puoltaa asiantuntijaosaamisen turvaaminen sekä resurssien tehokas käyttö.

Vesitalouden sekä vesienhoidon ja merenhoidon osalta keskitetyt tehtävät

Maa- ja metsätalousministeriö on pitänyt tarkoituksenmukaisena ja välttämättömänä ehdotusta vesitaloustehtävien keskittämisestä Lounais-Suomen, Kaakkois-Suomen ja Lapin elinvoimakeskusten toimialueille. Ratkaisussa korostuvat vesistötehtävät alavirtaperiaatteella, rajavesistötehtävät sekä synergia kalataloustehtävien kanssa. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on kannattanut ehdotusta tiettyjen vesitaloustehtävien säilymisestä valtakunnallisesti keskitettyinä tehtävinä. Maa- ja metsätalousministeriö on katsonut, että vesitaloustehtävät olisi tarkoituksenmukaista järjestää niin, että niitä hoitaviin elinvoimakeskuksiin perustetaan vesitalousasioita hoitava osasto, johon voi tarpeen mukaan sijoittaa myös muiden toimialojen tehtäviä. Myös Lapin ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Etelä-Karjalan liitto ovat tukeneet esitettyä keskittämisratkaisua vesitaloustehtävien osalta.

Useat lausunnonantajat ovat lausuneet, että toisiinsa tiiviisti liittyvien ja toisiaan tukevien tehtävien keskittämiset tulisi tehdä samoille toimialueille. Tällaisia tehtäviä olisivat ainakin vesienhoidon toimeenpanon edistämistehtävät, kalatalouteen liittyvät tehtävät ja vesitaloustehtävät.

Eräät ELY-keskukset ovat esittäneet, että vesien- ja merenhoidon tehtävät olisi luontevaa ja perusteltua osoittaa jokaiselle elinvoimakeskukselle ilman keskittämistä, koska tehtäviin liittyy keskeisesti yhteistyö- ja vuorovaikutus alueen muiden toimijoiden kanssa ja ratkaisulla voitaisiin hakea synergiaetuja elinvoimakeskuksiin sijoitettavien luonnonsuojelun tehtävien kanssa.

Pirkanmaan ELY-keskus on todennut, että vesitehtävien (vesien ja merenhoidon toimeenpano ja tukiviranomaisen ja vesitalousviranomaisen tehtävät) hoitaminen keskitettyinä on nykyisessä ja erityisesti tulevassa voimavaratilanteessa välttämätöntä tehtävien onnistuneen hoidon kannalta. Ilman keskittämisiä henkilöriskit muodostuvat liian suuriksi erityisesti, koska osa tehtävistä on yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan sisältyviä tehtäviä. Tehtävien keskittämisessä on huolehdittava riittävästä alueellisesta läsnäolosta. Tehtävien hoitamiseen on oltava resurssit, vaikka toimivalta on alueen ulkopuolella. Pirkanmaan ELY-keskus on lisäksi lausunut, että vesienhoidon ja merenhoidon edistäminen kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa. Merenhoidon tehtävien keskittäminen eri tavalla kuin vesienhoidon edistämistehtävien keskittäminen, johtaisi siihen, että nykyisten rannikkoalueiden tulisi osoittaa vesien ja merenhoidon tehtäviä hoitavaa henkilöstöä kolmeen eri virastoon. Ottaen huomioon tehtäviä hoitavan henkilöstön vähäisyyden, on todennäköistä, että ratkaisu heikentäisi tehtävän hoitamista ja heikentäisi tehtävien synergioita. Tukiviranomaisen tehtäviä voitaisiin keskittää yhteen elinvoimakeskukseen. Varsinais-Suomen liitto ei ole pitänyt perusteltuna, että vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpanon edistämistehtävät eriytetään, vaan ne pitäisi säilyttää yhden viranomaisen vastuulla.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on tukenut lausunnossaan tiettyjen nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen keskitettyjen vesitaloustehtävien siirtoa Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle, sillä vesistösäännöstelyiden, tulvantorjunnan ja tulvariskien hallinnan hoitaminen alavirtaperiaatteen mukaisesti puoltavat tehtävän keskittämistä Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle. Useat pohjalaiset lausunnonantajat sen sijaan ovat vastustaneet nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen keskitettyjen vesitaloustehtävien keskittämistä Lounais-Suomen elinvoimakeskukseen. Lausujat ovat nähneet, että vesistörakenteita koskeva keskittäminen tulisi säilyttää Pohjanmaalla, jossa suurin osa valtion vesistörakenteistakin sijaitsee. Myös Suomen Yrittäjät ry on kyseenalaistanut esitettyä keskittämisratkaisua.

Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Kainuun liitto ovat lausuneet, että nykyisin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen keskitettyjä vesistö-, ilmasto- ja patoturvallisuustehtäviä ei tulisi siirtää Lapin elinvoimakeskukselle, koska Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen alueella tarjotaan tehtäviin liittyvää koulutusta, ja tehtävien siirto aiheuttaisi toiminnallisia haittoja.

Energiateollisuus ry on yhtynyt myös perusteluissa esitettyyn näkökulmaan siitä, että valtakunnallisen yhdenmukaisuuden ja toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun vuoksi myös vesienhoidon viranomaistehtävien laaja keskittäminen on perusteltua. Kala- ja vesitaloustehtävien sekä vesienhoidon toimeenpanotehtävän osalta Energiateollisuus ry on esittänyt toimialuemäärittelyjen uudelleenharkintaa siten, että nämä vesiin liittyvät tehtävät muodostavat tarkoituksenmukaiset kokonaisuudet.

Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön vesitehtävät ovat sisällöltään ja luonteeltaan eri tehtäviä. Maa- ja metsätalousministeriön vesitaloustehtävät liittyvät vesivaroihin, vesihuoltoon, patoturvallisuuteen, tulvariskien hallintaan ja valtion vesirakenteisiin.

Vesistösäännöstelyiden, tulvantorjunnan ja tulvariskien hallinnan hoitaminen alavirtaperiaatteen mukaisesti puoltavat tehtävän keskittämistä Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle, joka koordinoi ylimaakunnallista yhteistyötä Kokemäenjoen tulvariskien hallinnassa. Valtion vesistörakenteiden omistuksen ja hoidon keskitetty tehtävä on tarkoitus edelleen sijoittaa nykyisenkaltaisesti Pohjanmaalle, vaikka tehtävä hallinnollisesti siirtyy. Lausunnolla olleessa HE-luonnoksessa ehdotettua ratkaisua pidettiin välttämättömänä turvallisuuskriittisten tehtävien hoidon varmistamiseksi, koska vesitaloustehtävien voimavarat jakautuvat Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välille, ja samanaikaisesti hallintoon kohdistuu merkittäviä säätöpaineita.

Suomi on jaettu vesipuitedirektiivin edellyttämällä tavalla vesienhoitoalueisiin, jotka pääsääntöisesti perustuvat valuma-alueisiin. Elinvoimakeskusten vesienhoidon tehtävien keskittäminen on tehty vesienhoitoalueita mukaillen. Vesienhoidon toimenpanon edistämistehtävät keskitettäisiin viidelle alueelle vesienhoitoaluejakoa mukaillen. Vesienhoitoaluejako on perusteltu ratkaisu toimeenpanon edistämisen sijoittamisessa asianomaisiin elinvoimakeskuksiin.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus

KEHA-keskus on esittänyt asetusluonnoksen kehittämis- ja hallintokeskuksen toimipaikkaa koskevan 17 §:n täydentämistä siten, että kehittämis- ja hallintokeskuksella voisi olla myös muita työntekopaikkoja. Lisäksi KEHA-keskus on kiinnittänyt huomiota asetusluonnoksen 20 §:ssä säädettyyn kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamiehen esittelytoimivaltaan ja todennut säännöksen olevan ristiriidassa lakiluonnoksen 12 §:n kanssa siltä osin, kuin lakiluonnoksessa on säädetty elinvoimakeskuksen osastopäällikölle esittelyvaltaa nimitysasioissa.

KEHA-keskus on esittänyt sen hoitamien tietohallintotehtäviä koskevien asetusluonnoksen 21 §:n mukaisten muotoilujen uudistamista ja tarkentamista ja kiinnittänyt huomiota samassa säännöksessä säädettyyn ohjeiden antamista koskevaan tehtävään.

Asetusluonnosta on täydennetty soveltuvin osin KEHA-keskuksen lausunnon perusteella.

6.3

Ahvenanmaan valtionvirastoa koskeva ehdotus

Ahvenanmaan maakuntahallitus on pitänyt lähtökohdiltaan hyvänä Ahvenanmaan valtionvirastosta ehdotettua sääntelyä. Maakuntahallitus on ehdottanut eräitä muutoksia valtionvirastoa koskevaan lakiesitykseen. Maakuntahallitus on ehdottanut valtionviraston siirtämistä valtiovarainministeriön toimialalta valtioneuvoston kanslian toimialalle. Maakuntahallitus on ehdottanut, ettei valtionvirastoa koskevassa laissa viitattaisi valtion virkamieslakiin valtionviraston päällikkönä toimivan maaherran osalta, sillä maakuntahallituksen tulkinnan mukaan itsehallintolaissa on säädetty tyhjentävästi maaherran nimittämisestä, eikä sitä ole kuultu ehdotukseen kirjatun tulkinnan osalta. Maakuntahallitus on katsonut, että 3 § 1 momentissa pitäisi olla kohta, jonka mukaan tehtävät, joita ei ole säädetty toiselle valtionviranomaiselle Ahvenanmaan maakunnassa, mutta joita hoidetaan Ahvenanmaalla, kuuluisivat Ahvenanmaan valtionvirastolle. Maakuntahallituksen näkemyksen mukaan uuden Lupa- ja valvontaviraston perustaminen edellyttäisi eräiden sopimusasetusten muuttamista. Maakuntahallituksella on lainsäädäntövaltaa liittyen sosiaali- ja terveydenhoitoon. Näiden tehtävien osalta on epäselvää, mikä on Lupa- ja valvontaviraston toimivalta Ahvenanmaalla. Maakuntahallitus pitää myös epäselvänä sitä, kuinka Lupa- ja valvontavirasto järjestää palveluja Ahvenanmaalla ruotsinkielellä. Maakuntahallitus ehdottaa Lupa- ja valvontavirastolle omaa toimipistettä maakunnan alueelle tai vaihtoehtoisesti, että sopimusasetuksella tietyt tehtävät siirretään maakuntahallinnolle. Maakuntahallitus ehdottaa, että valtionviraston sijainnista säädettäisiin laissa yleisemällä tasolla. Se on ehdottanut eräitä muutoksia liitelakeihin kuten alkoholilakiin ja kuluttajansuojasäännöksiin.

Ahvenanmaan valtionvirasto kannattaa aluehallintouudistuksen linjauksia ja pitää tarpeellisena, että Ahvenanmaan valtionvirastosta säädetään oma laki. Valtionvirasto kiinnittää myös huomiota siihen, että maaherran nimitystä koskevassa nykytilan kuvauksessa esitetään tulkinta, jota muodostettaessa maakuntahallitusta ei ole kuultu ja ehdottaa, että tältä osin asian valmistelua jatketaan erillisessä työssä. Valtionviraston pitää toimivana ratkaisuna sitä, että yleishallinnollisena ohjaajana jatkaisi valtiovarainministeriö. Lausunnossaan se tuo esiin viraston toimialan, joka on laajempi kuin nykyisten aluehallintovirastojen – ja käsittää yhteistyötä eri hallinnonaloille kuuluvien valtionviranomaisten kanssa. Tämän tulisi näkyä muiden ministeriöiden ohjaustoiminnassa siten, että Ahvenanmaan valtionviraston käytössä olisi vastaavat palvelujen tuottamista tukevat tietojärjestelmät kuin valtakunnan muillakin alueilla. Valtionvirasto katsoo, että lakiehdotuksen tehtäviä koskevasta 3 §:n säännöksestä puuttuu maininta virastolle pitkään kuuluneista kuluttaja- ja kilpailulainsäädäntöön kuuluvista tehtävistä. Valtionvirasto ehdottaa myös, että virastolle lisätään yleinen velvollisuus virka-avun antamiseen. Lisäksi valtionvirasto kiinnittää huomiota alkoholilain muutokseen ja lastensuojelulain muutokseen ja ehdottaa täsmennyksiä. Valtionviraston lausunnossa on tuotu esiin kehitystarpeita, joihin on jatkossa tarpeen kiinnittää huomiota. Se on ehdottanut, että valtionviraston hallintopäällikön pätevyysvaatimukseksi säädettäisiin oikeustieteen maisterin tutkinto. Valtionvirasto on todennut myös vireillä olevan rahapelilainsäädännön valmistelun, ja sen, että Ahvenanmaan valtionviraston toimivaltaa kuluttaja- ja kilpailuoikeudellisissa kysymyksissä pitäisi vielä tarkastella tässä yhteydessä tarkemmin. Valtionvirasto pitää epätyydyttävänä sitä, että työsuojeluhallinnolla ei ole palvelupaikkaa Ahvenanmaalla ja toteaa, että valtionvirastolla on mahdollisuus tarjota työtila työsuojelutarkastajan tehtäviä hoitavalle asiantuntijalle. Ahvenanmaan valtionvirasto on tuonut esiin tehtävänsä ja kokemuksensa yhteistyöstä itsehallintoviranomaisten ja muiden valtakunnanviranomaisten kanssa ja ehdottaa yhteistyön kehittämistä ja lisäämistä mm. resurssien käytön tehostamiseksi ja tarvittaessa myös säästöjen toteuttamiseksi.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ehdottanut, että kilpailulain 41 §:n muutoksen säännöskohtaisiin perusteluihin lisätään seuraava: “Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun valtioneuvoston asetuksen (728/2012) tehtäviä koskevan 1 §:n perusteella Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimii kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 35 artiklassa tarkoitettuna kansallisena kilpailuviranomaisena.”

Kilpailuvirasto ja oikeusministeriö kiinnittävät huomiota tarpeeseen tarkistaa kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain 2 § 2 momentissa aluehallintovirastolle säädetty toimivalta.

Onnettomuustutkintakeskus on ehdottanut, että turvallisuustutkintalain 16 §:ään ja sen toiseen momenttiin lisättäisiin erillisenä kohtana myös Ahvenanmaan valtionvirasto.

Digi- ja väestötietovirasto on ehdottanut lausunnossaan muutoksia ehdotukseen Digi- ja väestötietolain muuttamisesta. Se katsoo, että toisin kuin hallituksen esityksen perusteluihin on kirjattu, Digi- ja väestötietolain 3 §:n tehtäväsäännöksen muutos johtuu aluehallintouudistuksesta. Oikeuskanslerinvirasto on todennut lausunnossaan, että Ahvenanmaan valtionviraston osalta esityksessä olisi tarpeen tarkastella kysymystä siitä, onko virastolla jatkossakin mahdollista käyttää sille tehtäviä antavien erityisviranomaisten tieto- ja asiankäsittelyjärjestelmiä siten, että Ahvenanmaan asukkailla ja yrityksillä on yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää digitaalista asiointia omalla ruotsin kielellään kuin mitä Manner-Suomessa on mahdollista. Virastojen uudelleen järjestelyn ei tule tässä asiassa synnyttää uusia ongelmia.

Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, että alkoholilain 7 ja 26 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on virhe, ja kirjoittaa lausunnossaan näihin tulevat korjaukset. Edelleen ministeriö toteaa, että alkoholilain 47 §:n 1 momentin tarkoittama ilmoitus tehdään voimassa olevan lainsäädännön mukaan ainoastaan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ja näin tulisi toimia jatkossakin eli ilmoitus tehdään Lupa- ja valvontavirastolle. Ministeriö ehdottaa tarkennuksia vielä lain 68 § 4 momenttiin. Ministeriö on pyytänyt jatkovalmistelussa kiinnittämään huomiota sosiaali- ja terveysministeriön lausunnolla olevaan ehdotukseen alkoholilain muuttamisesta, joka koskee samoja pykäliä kuin aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön liitelakina muutettavassa alkoholilaissa.

Lausuntojen perusteella on tehty muutoksia valtionvirastoa koskeviin säännöksiin, niiden perusteluihin sekä ehdotuksiin turvallisuustutkintalain ja kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain muuttamisesta

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Laki Lupa- ja valvontavirastosta

1 luku

Yleiset säännökset

1 §.

Asema ja toiminta-ajatus

virasto

. Säännöksen tarkoituksena on kuvata Lupa- ja valvontaviraston, jäljempänä, hallinnollista asemaa valtion viranomaisjärjestelmän kokonaisuudessa. Pykälässä säädettäisiin lisäksi viraston toiminta-ajatuksesta tavalla, joka ilmentää viraston perustehtävää yleisellä tasolla ja viraston tarkoitusta.

Pykälän mukaan virasto olisi perustuslain 119 §:n 1 momentista johdettavassa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnon viranomaisiin perustuvassa jaottelussa valtion keskushallintoon kuuluva virasto. Virasto olisi valtakunnallinen ja monialainen valtion keskushallintoviranomainen, joka turvaisi perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista alueilla toimien ja valvoisi yleistä etua sekä hoitaisi erikseen säädettyjä lupa-, valvonta-, rekisteröinti-, toimeenpano- ja ohjaustehtäviä. Virasto kantaisi ja vastaisi valtion puolesta sekä valvoisi tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa toimialaansa kuuluvissa asioissa sekä muualla kuin Ahvenanmaan maakunnassa sellaisissa asioissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen säädetty. Tehtävät, joissa virasto toiminta-ajatustaan toteuttaa, määrittyisivät erityislainsäädännön mukaisesti eli virasto vastaisi tehtävistä ja niihin sisältyvästä yleisen edun valvonnasta vain sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään. Viraston tehtävät liittyvät monella tapaa ihmisten perusoikeuksien sekä oikeusturvan turvaamiseen. Valtaosin kysymys on sekä julkisten että yksityisten toimijoiden ohjauksesta ja valvonnasta, jossa varmistetaan, että toimijoiden asiakkaat ja kansalaiset eri rooleissaan pääsevät heille kuuluviin oikeuksiin ja toisaalta, että toimijat täyttävät lakiin perustuvat velvollisuutensa. Viraston tehtävistä suurella osalla olisi perusoikeusliityntä niiden kytkeytyessä esimerkiksi perustuslain 6 §:ssä säädettyyn yhdenvertaisuuden turvaamiseen, 16 §:ssä säädettyihin sivistyksellisiin oikeuksiin, 17 §:ssä säädettyyn oikeuteen omaan kieleen ja kulttuuriin, 18 §:ssä säädettyyn oikeuteen työhön ja elinkeinovapauteen, 19 §:ssä säädettyyn oikeuteen sosiaaliturvaan sekä 20 §:ssä säädettyyn vastuuseen ympäristöstä. Virastolle ehdotetaan säädettäväksi myös yleisen edun valvontaan kuuluvia tehtäviä. Viraston keskeinen tarkoitus on olla monialainen toimija, joka pystyy toimeenpanemaan ja sovittamaan yhteen eri toimialojen toimintaa lisäarvoa tuottavalla tavalla. Virastolla on valtakunnallisesta toimivallastaan huolimatta keskeinen rooli valtion alueilla tapahtuvassa hallintotehtävien hoitamisessa, ja yhteydet elinvoimakeskuksiin, muihin valtion viranomaisiin, hyvinvointialueisiin ja kuntiin sekä elinkeinoelämään ja kansalaistoimintaan ovat välittömät ja vuorovaikutteiset.

Pykälän mukaan viraston toiminta-ajatuksena olisi toimia asiakaslähtöisesti ja poikkihallinnollisesti sekä moniammatillista asiantuntemusta hyödyntäen. Virastoon on sijoitettu erilaisia tehtäviä useilta eri hallinnonaloilta. Viraston rakenteen on tarkoitus tukea toimintatapojen uudelleentarkastelua ja niiden ketterää sopeuttamista viraston toimialoilla tapahtuviin muutoksiin. Viraston johtamisessa tulisi korostua uudenlainen tapa hahmottaa eri toimialojen välisiä yhteyksiä ja tuottaa lisäarvoa sekä asiakkaalle että yhteiskunnalle luomalla monialaisia työskentelymalleja, joilla voidaan vastata muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin oikea-aikaisesti. Tämä toimintatapa tulisi ottaa käyttöön viraston kaikessa, niin valtakunnallisessa kuin alueellisessa toiminnassa.

Viraston toteuttamalla ohjauksella ja valvonnalla pyritään ennakoivasti, vuorovaikutteisesti ja yhdenvertaisesti varmistamaan valvonnan kohteena olevien toimialojen palveluiden käyttäjien oikeuksien toteutuminen sekä palvelun tuottajien velvoitteiden täyttäminen. Viraston toiminnan järjestäminen on suunniteltava ja toteutettava asiakaslähtöisesti siten, että viraston palvelumallit ja palvelukulttuuri sekä työskentelytavat sovitetaan vastaamaan viraston asiakkaiden tarpeita. Asiakaslähtöisyyden keskeisiä elementtejä ovat lisäksi verkostomainen yhteistyö asiakkaiden kanssa, helppokäyttöisyys, yhden luukun periaate ja palveluaika, mutta myös viraston tehostettu palvelukyky tehtävien sisäistä hoitamista parhaiten tukevien mallien avulla. Asiakaslähtöisyydellä on merkittävä yhteys viraston toiminnalliseen vaikuttavuuteen myös sitä kautta, että painopisteiltään ja toteuttamistavoiltaan moderni, joustava sekä asiakasprofiilin ja yhteiskunnallisten olojen mukaan muuntuva toiminta myös voi pyrkiä saavuttamaan korkeimman vaikutusasteen. Viraston tulee laillisuusvalvontaa merkittävästi kokoavana toimijana toimia puolueettomana ja vahvana oikeusvaltion ylläpitäjänä sekä toteuttaa valvontaa hallintolain (434/2003) mukaisia oikeusperiaatteita palvellen.

Viraston toiminta-ajatuksena olisi toimia alueilla vuorovaikutuksessa perusoikeuksien ja oikeusturvan toteuttamiseksi. Toiminta-ajatus kytkeytyy kiinteästi edellä todetun lisäksi valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) 2 §:ssä säädetty tavoite turvata valtion palveluiden saatavuus koko maan kattavasti, mutta myös tehtävien edellyttämän alueellisen erityispiirteiden tuntemuksen ja alueellisen vuorovaikutuksen varmistamiseen. Viraston toiminta-ajatuksen mukaisen toiminnan kannalta olisi olennaista sijoittaa virkoja maantieteellisesti eri toimipaikkoihin. Erityisesti silloin kun viran tehtävät edellyttävät alueellista vuorovaikutusta tai alueellisten erityispiirteiden tuntemusta, tulisi virka sijoittaa kyseisen alueen toimipaikkaan. Käyntiasioinnin alueellinen varmistaminen sekä alueilla tehtävää ohjausta ja valvontaa olisi perusteltua tehdä kyseiseltä alueelta käsin, mitkä seikat puoltavat virkojen sijoittamista kyseisen alueen toimipaikkaan.

2 §.Toimialue. Pykälän mukaan viraston toimialueena olisi koko maa, jollei toisin säädetä. Virasto olisi valtakunnallinen virasto, jonka toimialue kattaa myös Ahvenanmaan maakunnan. Virastolla olisi toimivaltaa myös Ahvenanmaalla niissä tehtävissä, jotka kuuluvat valtakunnan lainsäädäntötoimivaltaan. Valtakunnan toimivaltaan kuuluvista tehtävistä säädetään erityislainsäädännössä. Näitä tehtäviä hoitavat Ahvenanmaan maakunnassa valtakunnan viranomaiset, joille tehtävä on säädetty. Ahvenanmaalla toimivia viranomaisia ovat Ahvenanmaan valtionvirasto sekä eräät muut viranomaiset, kuten Tulli ja Rajavartiolaitos.

3 §.Toimialat ja tehtävät. Pykälässä säädettäisiin niistä toimialoista, joihin liittyviä tehtäviä virastossa hoidetaan. Tehtävät ja niiden tarkempi sisältö määräytyvät nimenomaisen aineellisen lainsäädännön perusteella ja nyt ehdotetussa säännöksessä tehtävät on koottu tiiviiseen ilmaisuun. Pykälässä on kuitenkin pyritty kuvaamaan viraston päätehtäväalueet sekä päätehtäväalueiden pääasialliset sisällöt. Säännöksessä ei mainita kaikkia viraston tehtäviä edes siinä erikseen mainituilla tehtäväalueilla, mutta tarkoitus on, että laista välittyisi riittävän täsmällinen käsitys viraston valtiosääntöoikeudellisen aseman näkökulmasta keskeisistä tehtävistä.

1 momentin Pykälännojalla viraston toimialat olisivat 1) sosiaali- ja terveys -toimiala, 2) varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri -toimiala, 3) ympäristö -toimiala sekä 4) työsuojelu -toimiala, 5) pelastustoimi ja varautuminen -toimiala. Sosiaali- ja terveys -toimialan tehtävät muodostuvat aluehallintovirastojen sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hoitamista sosiaali- ja terveysalan lupa- ja rekisteröinti-, ohjaus-, valvonta-, varautumis- ja rahoitustehtävistä sekä sosiaalihuollon lainsäädännössä sille säädetystä muutoksenhakuviranomaistehtävästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon, mukaan lukien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävien lisäksi toimiala muodostuu terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaisista lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävistä, alkoholilain mukaisista alkoholihallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävistä, sovittelupalvelujen järjestämisen ja turvakotitoiminnan valvonnasta sekä ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä annetun lain mukaisista ohjaustehtävistä. Lisäksi toimialalle kuuluisi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain mukainen tehtävä valvoa ja edistää asiakastietojen käsittelyssä käytettävän tietojärjestelmän ja hyvinvointisovelluksen vaatimustenmukaisuutta sekä sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain mukainen tehtävä valvoa sosiaali- ja terveystietojen toisiokäyttöympäristöjä. Sosiaali- ja terveystoimiala hoitaisi myös hedelmöityshoitolaissa ja adoptiolaissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle säädettyjä tehtäviä.

Varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri -toimialan tehtävät muodostuvat aluehallintovirastojen koulutus-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen, hautaustoimen sekä varhaiskasvatuksen lupa-, valvonta-, ohjaus-, ja rahoitustehtävistä sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatuksen valvonta- ja ohjaustehtävistä. Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen osalta toimialan keskeisimpiä tehtäviä olisivat toimiminen muutoksenhakuviranomaisena eräissä koulutuslainsäädännön mukaisissa asioissa. Muita keskeisiä oikeusturvan toteutumiseen liittyviä tehtäviä olisivat opetukseen ja koulutukseen liittyvien kantelujen käsittely sekä varhaiskasvatukseen liittyvät kantelujen käsittely ja valvontatehtävät.

Ympäristötoimialan tehtävät koostuvat aluehallintovirastoissa ja ELY–keskuksissa hoidetuista ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain, luonnonsuojelulain, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain, alueidenkäyttölain, maa-aineslain, rakentamislain, rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain, vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain sekä eräiden muiden ympäristöä koskevien lakien mukaisista tehtävistä. Eräitä muita ympäristöä koskevia lakeja olisivat esimerkiksi pääsääntöisesti menettelyllisiä säännöksiä sisältävät eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annettu laki, pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta annettu laki sekä uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annettu laki (1145/2020). Näissä laeissa tarkoitettuja lupa- ohjaus- ja valvontatehtäviä ovat keskeisesti ympäristönsuojelutehtävät, luonnon monimuotoisuuden suojelun viranomaistehtävät sekä korvausasiat, vesilain lupa- ja valvontatehtävät, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) kytkeytyvät tehtävät, alueiden käytön valvonta ja kunnan alueidenkäytön suunnittelun tukeminen sekä rakentamisen ohjaus ja rakennussuojelu, vesien ja merenhoidon järjestäminen ja vesien tilan seuranta, ilmastotoimien koordinointi, jätelain mukaiset tehtävät sekä muut ympäristöministeriön toimialaerikoistumistehtävät. Virastolle kuuluisivat myös ympäristölainsäädäntöön perustuvat yleisen edun valvonnan tehtävät.

Työsuojelu -toimialan keskeisiä tehtäviä ovat työsuojelun valvonta ja kehittäminen sekä työssä käytettävien tuotteiden tuotevalvonta. Työsuojelu -toimialan tehtävät koostuvat nykyisistä aluehallintovirastojen työsuojelutehtävistä. Keskeisiä tehtäviä ovat työsuojelun valvonta, ohjaus, neuvonta ja kehittäminen sekä työssä käytettävien koneiden, laitteiden ja henkilönsuojainten tuotevalvonta. Tehtäviin kuuluu myös eräitä lupia ja tutkintojen tunnustamispäätöksiä.

Pelastustoimen ja varautumisen -toimialalla kysymys on tehtävistä, joita voimassa olevan pelastuslain, pelastustoimen järjestämislain, hyvinvointialueesta annetun lain, Palosuojelurahastolain, valtioneuvoston asetuksen pelastustoimesta ja Tasavallan presidentin asetuksen hengenpelastusmitalista mukaisesti on hoidettu aluehallintovirastoissa. Pelastustoimen ja varautumisen -toimialan tehtäviin kuuluisi valvoa pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa sekä oma-aloitteisesti, että kanteluihin perustuen. Tehtäviin kuuluisi valmistella pelastustoimen palvelutason ja rahoituksen tason riittävyyden arvioimiseksi hyvinvointialueittain vuosittainen asiantuntija-arvio. Tehtävänä olisi myös valvoa, että hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutaso on riittävä. Tehtäviin kuuluisi valvoa pelastuslain mukaisten erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoisten pelastussuunnitelmien ja harjoitusten toteutumista. Viraston pelastustoimen ja varautumisen -toimialan voisi asianomaisen ministeriön tai hyvinvointialueen pelastusviranomaisen esityksestä määrätä väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön osallistumaan Pelastusopiston järjestämään väestönsuojelukoulutukseen. Tehtäviin kuuluisi vastaanottaa pelastuslain mukaiset valvontasuunnitelmat, joissa on määritettävä suoritettavat palotarkastukset ja muut valvontatoimenpiteet sekä kuvattava, miten valvontasuunnitelman toteutumista arvioidaan. Sisäministeriö johtaa, ohjaa ja valvoo pelastustointa, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteensovittaa eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa ja sen kehittämisessä sekä huolehtii muista sisäministeriölle pelastuslaissa säädetyistä tehtävistä. Viraston pelastustoimen ja varautumisen -toimialan tehtävänä olisi tukea sisäministeriötä edellä mainituissa tehtävissä. Lisäksi virasto tukisi sisäministeriötä pelastustoimen valtakunnallisen tilannekuvatoiminnan järjestämisessä. Myös pelastustoimen valtionavustuksiin liittyvät sekä palosuojelurahastolain mukaiset aluehallintovirastojen tehtävät, sekä hengenpelastusmitalien myöntämiseen liittyvät tehtävät on tarkoituksenmukaista siirtää uuteen virastoon.

Pelastustoimen ja varautumisen -toimialalla tehtäviin kuuluisi myös varautumisen alueellisen yhteistyön järjestäminen sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen. Poiketen muista toimialoista ja niiden tehtävistä, varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämisestä säädettäisiin esityksen 13 §:ssä ja turvallisuussuunnittelun edistämisestä esitetyssä 3 pykälän 1 momentissa, koska tällä hetkellä kyseisistä tehtävistä säädetään aluehallintovirastolaissa eikä substanssilainsäädännössä. Alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistämisen tehtävä vastaa voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädettyä aluehallintoviraston tehtävää. Alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistämisessä ei ole suoranaisesti kyse varautumisesta vaan arjen turvallisuudesta ja turvallisuuden edistämisestä. Alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelu voi sisältää ilkivallan ehkäisemistä, kauppakeskusten turvallisuutta ja muuta vastaavaa suunnittelua.

2 momentin Pykälänmukaan virastolla voisi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä. Säännöksen on tarkoitus kattaa virastolle muilla kuin 1 momentissa tarkoitetuilla tehtäväaloilla säädetyt erilliset oikeusturva-, lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtävät, kuten oikeusministeriön, sisäministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloille kuuluvat mainitut tehtävät. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät elinkeinovalvontaan kuuluvat tehtävät, työvoimaviranomaisten valvontatehtävät, vaaliasioita sekä yhteisöoikeudellista vähemmistösuojaa koskevat tehtävät ja maksutalletukset, mutta myös tekijänoikeuslain 2 b luvussa säädetty jälleenmyyntikorvaukseen liittyvän tiedonanto- ja selvitysvelvollisuuden noudattamisen valvonta. Näihin lukeutuisivat muun muassa valtiovarainministeriön toimialan tehtäviin kuuluvat rahanpesun valvontatehtävät sekä lain voimaantulon jälkeen virastolle säädettävät muut tehtävät, kuten esimerkiksi viraston tehtäväksi suunniteltu rahapelejä koskeva tehtävä. Viraston laillisuusvalvontatehtäviin kuuluva keskeinen tehtäväryhmä ovat virastolle kuuluvat kantelutehtävät. Viraston kantelunkäsittelytoimivalta perustuu toisaalta virastolle säädettyihin tehtäviin valvoa jotakin toimintaa tai toimialaa ja toisaalta virastolle kuntalain (410/2015) 10 §:ssä ja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 11 §:ssä säädettyyn yleiseen toimialaan kohdistuvaan kanteluntutkimistoimivaltaan. Lisäksi virastolla voisi olla muita toimialaansa liittyviä tehtäviä, joiden osoittamisessa ja resursoinnissa on noudatettava sitä, mitä tässä laissa säädetään. Virastolle säädettyjen tehtävien tulisi olla sopusoinnussa viraston 1 §:ssä säädetyn toiminta-ajatuksen kanssa.

2 luku

Organisaatio

4 §.Organisaatio. Pykälässä säädettäisiin viraston sisäisen organisoitumisen perusteista sekä eräiden tehtävien erityispiirteistä johtuvista rajoitteista toiminnan järjestämiselle. Laissa säädetyt organisoitumisen perusteet luovat reunaehdot viraston organisoitumiselle. Viraston toiminnan järjestämisen pohjana olisi pykälän 1 momentin nojalla viraston jakautuminen sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten osastoihin. Virastossa voi myös olla osastojen ulkopuolisia toimintayksiköitä. Osastoista säädettäisiin ehdotetussa laissa, kun taas toimintayksiköistä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Osastot ja mahdollisesti aikanaan asetuksella perustettavat toimintayksiköt olisivat pääjohtajan alaisuudessa toimivia rakenteita, mutta osastoilla olisi hallinnollisesti erilainen ja itsenäisempi asema kuin toimintayksiköillä, mikä ilmenisi muun muassa työjärjestystä, ratkaisuvaltaa ja nimitystoimivaltaa koskevassa sääntelyssä. Osastot muodostettaisiin vastaamaan 3 §:ssä säädettyjä viraston tehtäväaloja. Toimintayksiköihin voidaan tarpeen mukaan organisoida viraston muita tehtäviä.

1 momentissa Osastot ja toimintayksiköt olisivat valtakunnallisesti toimivia tehtäväkokonaisuuksien hoitamista varten muodostettuja rakenteita eikä erillisiä aluetason tai muun jaotuksen mukaisia säädöstasolla määriteltäviä rakenteita olisi. Osastojen ja toimintayksiköiden työjärjestyksissä voitaisiin toimintaa tarvittaessa kuitenkin organisoida joko toiminnallisesti tai alueellisesti järjestäen. Ehdotetussasäädettäisiinkin, että osastoilla ja toimintayksiköillä voi olla niiden työjärjestyksessä määrättäviä toiminnallisia ja alueellisia yksiköitä. Toiminnalliset tai alueelliset yksiköt voisivat olla myös kielellisten oikeuksien turvaamiseksi esimerkiksi ruotsin, saamen tai muun kielisiä palveluyksikköjä. Osaston tai toimintayksikön työjärjestyksen määräyksien perusteella niissä olevat toiminnalliset tai alueelliset yksiköt puolestaan voisivat jakautua pienempiin kokonaisuuksiin tarkoituksenmukaisella tavalla, kuten esimerkiksi ryhmiin ja ryhmissä oleviin tiimeihin tai vastaaviin.

Toiminnallisten valtakunnallisten yksiköiden tehtävät pohjautuisivat asiaperusteisiin valtakunnallisiin ja yhtenäisiin tehtäväkokonaisuuksiin. Niiden tehtävät voivat pohjautua myös esimerkiksi tiettyyn valvonnan osatoimintoon tai erikoistumiseen, prosessiin tai kohdetoimialaan, esimerkiksi asiakkuuksiin. Näissä yksiköissä työskentelevät henkilöt kuuluisivat henkilöstöhallinnollisesti yksikköön maantieteellisestä sijainnistaan riippumatta ja perustuen heille määrättyihin tehtäviin, eli yksikön henkilöstö voi muodostua virkamiehistä ympäri maata. Yksikkörakennetta tulisi tarkastella siten, että toisiinsa elimellisesti kytkeytyviä prosesseja ei rikottaisi vaan organisoituminen tukisi tehtävien tuloksellista ja vaikuttavaa suorittamista sekä sisäisiä synergioita.

Toisaalta osastolle olisi mahdollista perustaa tarvittaessa myös alueellisia yksiköitä niiden tehtävien hoitamista varten, jotka edellyttävät alueellista läsnäoloa ja erityistä aluetuntemusta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi asiakkaan luona toteutettava valvonta sekä muu alueellista läsnäoloa ja kohtuullisia etäisyyksiä edellyttävä toiminta. Näissä tapauksissa alueellisen organisoinnin tulisi olla välttämätöntä toiminnan kustannustehokkaaksi, vaikuttavaksi ja asiakaslähtöiseksi järjestämiseksi ja ensisijaisesti alueellisetkin tehtävät tulisi hahmottaa valtakunnallisen toiminnan työnjaollisena asiana. Näihin yksiköihin henkilöstö sijoitettaisiin sijaintinsa mukaan ja heidän tehtävänsä määrättäisiin siten, että alueellinen toiminta mahdollistuu asiantuntevasti ja kustannustehokkaasti. Viraston virkamiehillä on aina valtakunnallinen toimivalta sisäisestä yksikköjaosta riippumatta.

Yksiköistä päätettäisiin osaston tai toimintayksikön työjärjestyksellä toiminnan luonteen ja tarpeiden perusteella. Rakenteen on tarkoitus tukea toiminnan vaikuttavuutta ja yhtenäistä valtakunnallista johtamista, alueellista näkyvyyttä ja vuorovaikutteisuutta sekä viraston toimipaikkaverkoston kehittämistä pitkällä aikavälillä vastaamaan muuttuvia toiminnallisia tarpeita. Edelleen tarkoituksena on edistää asiantuntemuksen, resurssien ja toimipaikkaverkoston joustavaa valtakunnallista hyödyntämistä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston osastoista. Viraston organisaatioon kuuluisi kuusi osastoa, joiden tehtävät vastaisivat viittä lain 3 §:n 1 momentin 1-5 kohdissa tarkoitettua viraston toimialaa. Lisäksi virastossa olisi yleinen osasto, jolla hoidettaisiin pääasiallisesti viraston sisäiseen hallintoon liittyviä tehtäviä. Viraston sisäinen hallinto tuottaisi koko virastolle yhteisiä hallinto- ja kehittämispalveluja. Yhteisiä hallinto- ja kehittämispalveluja olisivat esimerkiksi viraston henkilöstö-, talous-, asiakirjahallinnon ja –hallinnan sekä tiedonhallinnan tehtävät, tieto-, toimitila-, kehittämis- ja yleishallinnon palvelut. Yleinen osasto ei tuottaisi kaikkia hallinnon palveluja työsuojeluosastolle, joka vastaisi jatkossakin itsenäisesti asiakirjahallinnostaan, käännöspalveluistaan ja viestinnästään nykytilaa vastaavalla tavalla. Siltä osin kuin yleinen osasto ei tuottaisi palveluja osastoille, säädettäisiin tästä erikseen valtioneuvoston asetuksella. Yleinen osasto voisi hoitaa myös tehtäviä, jotka eivät luonteensa vuoksi kuulu muulle osastolle. Yleiselle osastolle osoitettaisiin myös sellaisia virastolle säädettyjä tehtäviä, joita hoitavien virkamiesten lukumäärä huomioiden ei ole tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta perustaa omaa osasto tai muita rakenteita, kuten toimintayksikköä. Yleinen osasto vastaisi viraston valmiuslain mukaisesta yleisestä varautumisesta ja viraston varautumistehtävistä, mutta myös viraston riskienhallinta- ja turvallisuusasioista. Jo nykyisellään ainakin Etelä-Suomen aluehallintoviraston hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueella on ollut valmiuspäällikkö, joka on hoitanut viraston varautumisasioita.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan organisointia koskevista vaatimuksista. Työsuojeluhallinnon järjestämisessä virastossa olisi otettava huomioon työsuojeluhallinnosta annetun lain (16/1993) säännökset. Ehdotetun säännöksen mukaan työsuojeluosasto olisi riippumaton työsuojelun tehtäviä hoitaessaan. Toiminta olisi järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus työsuojelun valvontatehtävässä olisi turvattu. Osastolle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa työsuojelun valvontatehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden. Vastaava sääntely on jo ollut voimassa aluehallintovirastoista annetussa laissa. Työsuojelun aseman riippumattomuuden turvaaminen perustuu Suomen ratifioiman (SopS 44/1949) kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) ja erityisesti sen 3, 4 ja 6 artiklaan. Työsuojelun riippumattomuus on otettava huomioon viraston toiminnassa ja tehtävien organisoinnissa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös ympäristöosaston riippumattomuudesta lupa- ja valvontatehtäviä hoitaessaan. Mainittujen osastojen toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus näissä tehtävissä on turvattu eikä niille saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa näiden tehtävien asianmukaisen hoitamisen ja riippumattomuuden.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, että viraston 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla osastolla olisi yleistä etua ympäristöä koskevassa, viraston sisäisessä päätöksenteossa ja muutoksenhaussa valvova yksikkö (yleisen edun valvontayksikkö). Yksiköllä olisi yleisen edun valvontatehtävässään itsenäinen ratkaisuvalta. Momentissa turvattaisiin yksikön toiminnan järjestäminen siten, että sen riippumattomuus ja puolueettomuus näissä tehtävissä on turvattu eikä yksikölle tai sen virkamiehille saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa näiden tehtävien asianmukaisen hoitamisen ja riippumattomuuden.

Yleisellä edulla ympäristöasioissa tarkoitetaan niitä yhteiskunnan näkökulmasta tärkeitä oikeushyviä, jotka eivät ole välittömästi palautettavissa yksittäisten kansalaisten tai muiden tahojen yksityiseksi eduksi. Yleisen edun valvonta koostuu erilaisista yleisistä eduista, joita valvovat eri viranomaiset niiden lakiin perustuvien valvontatehtävien perusteella. Eri viranomaiset edistävät oman valvontaintressinsä mukaista yleistä etua. Kyse voi olla esimerkiksi tietynlaisesta ympäristöntilasta, luonnon arvojen säilyttämisestä, virkistyskäyttöedellytysten turvaamisesta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävän maisemakuvan säilyttämisestä. Lupa- ja valvontaviraston ympäristöosaston yleisen edun valvonnasta ja sen puhevallan käyttämisen tehtävästä säädetään nimenomaisesti ympäristönsuojelulaissa (21 § 2 mom.), vesilaissa (11 luku 9 §) ja luonnonsuojelulaissa (9 § 2 mom.).

Valtion aluehallinnon uudistuksessa nykyisin aluehallintovirastolle kuuluvien lupatehtävien ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle kuuluvien laillisuus- sekä yleisen edun valvontatehtävien osoittaminen Lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi merkitsee muutosta viranomaisjärjestelmään ja aiheuttaa tarpeen järjestää viraston sisäiseen päätöksentekoon liittyvä yleisen edun valvonta asianmukaisesti. Vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa säädettäisiin ensinnäkin viraston yleisen edun valvontayksikön kuulemisesta osana ympäristöosaston omia lupamenettelyjä. Yleistä etua valvovan yksikön näkemyksen selvittäminen ennakollisesti tukee Lupa- ja valvontaviraston lupaharkintaa ja samalla vähentää mahdollista myöhempää tarvetta saattaa Lupa- ja valvontaviraston päätöksen lainmukaisuus valituksella tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kuulemisoikeuden lisäksi yleisen edun valvontaan liittyy kiinteästi oikeus hakea muutosta viranomaisen tekemään päätökseen. Yleistä etua valvovan viranomaisen muutoksenhakuoikeudesta on säädetty oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa ja useissa aineellisissa laeissa. Kansallisen ympäristölainsäädännön puitteissa on varsin tavanomainen järjestely, että viranomainen voi sille osoitettujen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi hakea muutosta toisen viranomaisen tekemään päätökseen. Yleisen edun valvontaa koskevat näkökohdat saattavat eräissä tilanteissa edellyttää yleistä etua valvovan yksikön mahdollisuutta saattaa lupaviranomaisen antaman päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Koska viranomainen (Lupa- ja valvontavirasto) ei voi hakea muutosta omaan päätökseensä, edellyttää myös muutoksenhakuoikeudesta säätäminen asiassa puhevaltaa käyttävän tahon järjestämistä muodollisesti asian ratkaisevasta tahosta erilleen. Yleisen edun valvontayksikön muutoksenhakuoikeudesta säädettäisiin vesilaissa (15 luku 2 §), ympäristönsuojelulaissa (191 §) ja luonnonsuojelulaissa (135 §). Yksikköjärjestelyllä myötävaikutetaan osaltaan mahdollisuuteen selvittää myös hallintoprosessin sujuvuuden kannalta tärkeä tuomioistuimen mahdollisuus selvittää Lupa- ja valvontaviraston valvoman yleisen edun näkökulma nykyistä vastaavalla tavalla.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin aluehallintovirastoista annetun lain 18 §:ä vastaavalla tavalla siitä, että viraston varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin osastolla olisi ruotsinkielinen yksikkö, jonka sijoittumisesta, tehtävistä ja virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ruotsinkielisen yksikön tehtävänä on nykyisin hoitaa aluehallintovirastojen toimialaan kuuluvat ruotsinkielisen koulutustoimen ja varhaiskasvatuksen tehtävät. Lisäksi yksikkö toimii asiantuntijana elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan kuuluvissa ruotsinkielistä väestöä koskevissa koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa. Yksikön virkojen kielitaitoa koskevana kelpoisuusvaatimuksena on ruotsin kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä suomen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Tarkoituksena on, että myös jatkossa osaston tehtävissä toteutettaisiin kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien varmistamiseksi organisatorinen ratkaisu, jossa tietyt toimialan tehtävät organisoitaisiin kielellisin perustein toimialan sisälle omaksi yksikökseen ja yksikön virkamiehille säädettäisiin nykyistä vastaava erityinen kielitaitovaatimus. Yksikön tehtävistä ja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

6 momentin Pykälänmukaan virastossa olisi nykytilaa vastaavasti sisäinen tarkastus, jonka tehtävistä on tarkemmin säädetty valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1243/1992) 70 §:n 1 momentissa.

7 momentissa Pykälänsäädettäisiin asetuksenantovaltuutuksesta säätää viraston pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivista ja osastojen ulkopuolisista toimintayksiköistä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää myös osastojen, toimintayksiköiden ja muiden yksiköiden pääasiallisista tehtävistä samoin kuin viraston muun organisaation perusteista. Jos virastolle säädettäisiin uusi 3 §:n 1 momentin 1-5 kohdassa tarkoitettuun toimialaan sisältyvä tehtävä, kuuluisi se viraston sisäisessä tehtävänjaossa suoraan ehdotetun 4 §:n 2 momentin nojalla toimialasta vastaavalle viraston osastolle. Asetuksella täsmennettäisiin siten pykälän 2 momentissa säädettäväksi ehdotettua osastojen pääasiallisia tehtävämäärittelyjä. Toimialojen yksittäiset tehtävät perustuisivat lähtökohtaisesti kuitenkin muussa lainsäädännössä erikseen säädettyihin tehtäviin. Koska virastolle voidaan myöhemmin säätää uusia tehtäviä ja koska laissa taikka asetuksessa ei välttämättä aina voida säätää tarkkarajaisesti siitä, mille osastolle, toimintayksikölle tai muulle yksikölle tehtävä kuuluu, on tarpeen säätää siitä, että näiden tehtävien kuulumisesta osastoille, toimintayksiköille ja muille yksiköille voitaisiin tarpeen mukaan määrätä viraston työjärjestyksellä. Tehtävien määräämisessä työjärjestyksellä tulee huomioida, mitä 3 momentissa on todettu työsuojelun riippumattomuudesta. Työsuojeluosastolle ei saa antaa sellaisia tehtäviä, jotka voivat vaarantaa työsuojelun valvontatehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden.

8 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston alueellisesta organisoitumista ohjaavasti siitä, että virastolla olisi päätoimipaikka Tampereella ja toimipaikka Hämeenlinnassa. Lisäksi virastolla olisi vähintään yksi toimipaikka kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. Viraston päätoimipaikan määrittely on tarpeen muun ohella niin sanottujen forum -säännösten näkökulmasta, kuten esimerkiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 10 §:n 3 ja 4 momenttien näkökulmasta, joissa säädetään toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta. Viraston päätoimipaikka toimisi viraston pääjohtajan virkapaikkana. Sen lisäksi virastolla voisi olla muita työntekopaikkoja. Työntekopaikalla tarkoitettaisiin esimerkiksi kahden tai useamman viraston yhteisessä käytössä olevia tiloja, joita viraston virkamiehet voisivat hyödyntää. Työntekopaikka voisi olla myös esimerkiksi toisen organisaation hallitsemissa toimitiloissa. Työntekopaikoissa ei välttämättä olisi käyntiasiointipalvelua. Kaikissa toimipaikoissa ei olisi välttämätöntä tehdä kaikkia viraston toimialojen tehtäviä, vaan henkilöstö sijoittuisi eri toimipaikkoihin tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tehtävien tekemistavan tulisi ohjata viraston organisoitumista. Osa erityislainsäädännössä virastolle säädetyistä tehtävistä voivat edellyttää tarkastuksien tekemistä esimerkiksi luvanhaltijoiden tiloihin, jolloin tehtävässä on kyse olisi alueellisesti organisoitavasta tehtävästä, kun puolestaan taas osa tehtävistä, kuten hallintokantelujen käsittely, on luonteeltaan sellaista, joita voitaisiin hoitaa valtakunnallisissa toiminnallisissa yksiköissä. Momentin perusteella, jos viraston toimintaa organisoitaisiin pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin alueellisiin yksiköihin, tulisi yksiköiden perustaminen perustua maakuntajakoon, jolloin alue muodostuisi yhdestä tai useammasta maakunnasta. Aluejako tulisi pyrkiä sovittamaan yhteen muiden tehtävien hoidon kannalta keskeisten viranomaisten aluejakojen kanssa, jollei erityisistä syistä muuta johtuisi. Viraston organisoitumista ohjaavasti viraston velvoitteisiin kuuluisi huolehtia siitä, että viraston toiminnan järjestämisessä turvattaisiin kielellisten oikeuksien toteutuminen. Joissain tilanteissa tämä voisi puoltaa kieleen perustuvaa toiminnallista organisoitumista. Esimerkiksi kaksikielisenä kuntana Kokkolan tulisi mahdollisissa viraston organisoitumiseen liittyvissä alueellisissa jaoissa kuulua sellaiseen alueeseen, joka on kaksikielinen. Viraston toimipaikoista ja työntekopaikoista määrättäisiin tarkemmin viraston työjärjestyksellä, josta säädettäisiin 8 §:ssä. Toimipaikkaverkon joustavuus ja palveluperiaatteeseen vastaaminen puoltaisivat sitä, että valtion yksiköiden ja toimintojen maantieteellisestä sijoittumisesta ei nimenomaisesti säädettäisi virastoa koskevassa laissa tai valtioneuvoston asetuksessa. Lisäksi momentti sisältäisi viittauksen valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annettuun lakiin (728/2021), joka tulisi ottaa huomioon organisoitumisessa ja jonka perusteella virastolakiin ei olisi perusteltua säätää yleislaista poikkeavia tavoitteita alueellisen läsnäolon järjestämisestä. Mainitun lain mukaan valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet (yhdenvertaisuus, kielelliset oikeudet ja muut perusoikeudet) turvaavalla tavalla. Valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee lisäksi vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. Viraston käyntiasiointipalvelut varmistettaisiin jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella. Säännöksellä ei kuitenkaan muodostettaisi palvelualueita, vaan virasto on valtakunnallinen ja palvelee asiakkaitaan valtakunnallisesti, jolloin asiointi on mahdollista asiakkaan valitsemassa asiointipaikassa. Säännöksellä tarkennettaisiin alueellista läsnäoloa koskevaa vähimmäissääntelyä varmistamalla, että käyntiasiointipisteitä on saatavilla riittävästi maan eri osissa.

3 luku Johtaminen

5 §.Johtaminen.Pykälässä säädettäisiin viraston johdosta, johtamisjärjestelmän perusteista ja vastuista. Virastoa johtaisi pääjohtaja, jonka välittömässä alaisuudessa toimisivat osastopäälliköt ja toimintayksiköiden johtajat. Viraston tulostavoitteet asetettaisiin tulossopimuksella.

1 momentin Pykälänmukaan virastoa johtaisi pääjohtaja. Pääjohtaja vastaisi ehdotetun säännöksen mukaan viraston toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta valtiovarainministeriölle ja muille virastoa ohjaaville ministeriöille. Viraston toiminnan tuloksellisuudesta vastaavalla pääjohtajalla olisi toimivalta päättää viraston toimintamenomäärärahojen ja henkilöstövoimavarojen jakautumisesta viraston sisällä budjetin ja tulossopimuksen puitteissa. Henkilöstövoimavarojen jakautumisen kannalta on välttämätöntä, että pääjohtaja päättäisi viraston virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta, lukuun ottamatta työsuojeluosastoa. Poikkeuksen muodostaisi työsuojeluosasto, jolla on oma toimintamenomomenttinsa. Pääjohtajan olisi huolehdittava valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen 69 ja 69 a §:ssä säädetyllä tavalla viraston sisäisestä valvonnasta. Pääjohtaja vastaisi siitä, että viraston toiminnassa noudatetaan virkatoimintaa ohjaavaa sääntelyä. Pääjohtajan tehtävissä korostuisi myös viraston sisäisten ja yhteisten toimintojen organisoinnin ja niihin liittyvän kehittämisen sekä yhtenäistämisen strateginen johtaminen, esimerkiksi yhteisestä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta huolehtiminen. Pääjohtajan alaisuudessa toimivan yleisen osaston osastopäällikkö johtaisi pääjohtajan päättämällä tavalla viraston sisäisen hallinnon tehtäväkokonaisuuksia, kuten henkilöstö-, yleis-, talous- ja tietohallintoa sekä muita asioita, siltä osin kuin ne eivät kuulu muille osastoille tai toimintayksiköille. Pääjohtaja voisi ottaa suoraan johdettavakseen yleisen osaston tehtäväkokonaisuuksia siltä osin kuin pääjohtaja arvioi tällaisen oikeuden käyttämisen tarkoituksenmukaiseksi. Pääjohtaja voisi delegoida viraston työjärjestyksellä ratkaisuvaltaansa esimerkiksi yleisen osaston osastopäällikölle tai muulle virkamiehelle, mutta pääjohtajalla olisi otto-oikeus yleisen osaston asioihin, kuten 6 §:ssä on säädetty. Viraston sisäiset toiminnot tulisi myös suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman joustaviksi ja tehokkaiksi. Pääjohtaja vastaisi näistä velvoitteista virastoa ohjaaville ministeriöille. Pääjohtaja toimisi valtion virkaehtosopimusasetuksen (1203/1987) 10 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella valtion virkaehtosopimuslain (664/1970) tarkoittamana työnantajavirkamiehenä. Työnantajavirkamiehen aseman perusteella pääjohtaja toimisi lähtökohtaisesti viraston tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevissa neuvotteluissa neuvotteluviranomaisena yleisen osaston osastopäällikön kanssa. Myös muut valtion virkaehtosopimusasetuksen 10 §:n 3 momentin 4 ja 5 kohdissa tarkoitetut yleisen osaston virkamiehet toimivat neuvotteluviranomaisina. Pääjohtaja taikka viraston työjärjestyksen nojalla viraston muu virkamies vahvistaisi viraston virkamiesten palkat, jollei niitä ole vahvistettu ministeriön toimesta, lukuun ottamatta työsuojeluosaston virkamiesten palkkoja, jotka vahvistaisi työsuojeluosaston osastopäällikkö. Pääjohtajan keskeisimpiä tehtäviä olisi siten johtaa viraston toiminta-ajatuksen ja sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti viraston toiminnan kokonaisuutta ja toimintojen järjestämistä. Pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivat kaikki osastopäälliköt, myös ympäristö- ja työsuojeluosastojen osastopäälliköt, joiden riippumattomuudesta on säädetty tarkemmin lailla. Pääjohtajalla olisi toimivalta puuttua osastopäälliköiden sellaiseen toimintaan, joka ei olisi laissa säädetyn riippumattomuuden piirissä. Pääjohtaja muun ohella vahvistaisi osastopäälliköiden vuosilomat sekä virkavapaudet siltä osin kuin niistä päättäminen kuuluu viraston toimivaltaan. Pääjohtaja voisi puuttua esimerkiksi osastopäälliköiden epäasialliseen käyttäytymiseen tai päihteiden käyttämiseen sekä tarvittaessa ryhtyä viraston käytössä olevan Varhaisen tuen toimintamallin tai vastaavan mukaisiin toimenpiteisiin. Pääjohtajan toimivaltaan kuuluisi antaa osastopäällikölle valtion virkamieslain (750/1994) 24 §:ssä tarkoitettu kirjallinen varoitus valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 39 §:n 2 momentin perusteella, tai kirjallista varoitusta lievempiä kurinpidollisia seuraamuksia, jollei toimivaltaa ole työjärjestyksellä delegoitu muulle virkamiehelle. Työsuojeluosaston osastopäällikölle kirjallisen varoituksen antaisi sosiaali- ja terveysministeriö, ja tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Pääjohtajan tehtävänä olisi myös huolehtia muissa laeissa säädetyistä työnantajan velvoitteista, kuten esimerkiksi työturvallisuuslain (738/2002) velvoitteista, ja tarvittaessa käyttää työnantajalle kuuluvaa toimivaltaa, kuten esimerkiksi ryhtyä työturvallisuuslain 28 §:ssä säädetyllä tavalla toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi myös osastopäälliköiden kohdalla. Toimivalta irtisanoa osastopäällikkö olisi valtioneuvostolla valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 5 §:n 1 kohdan ja valtion virkamiesasetuksen 29 §:n 1 momentin perusteella. Valtioneuvosto päättäisi asiasta sen ministeriön esityksestä, joka on valmistellut kyseessä olevan osastopäällikön nimityksen.

2 momentin Pykälänmukaan osastopäälliköllä olisi toimivalta päättää tehtävien hoitamisesta ja organisoinnista, toiminnan järjestämisestä sekä osaston sisäisestä henkilöstövoimavarojen jakautumisesta johtamassaan osastossa. Osastopäälliköt vastaisivat johtamiensa osastojen tuloksellisuudesta osana viraston tuloksellisuutta. Viraston osastopäälliköt ovat valtion virkaehtosopimusasetuksen 10 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella valtion virkaehtosopimuslain tarkoittamina työnantajavirkamiehinä. Osastopäällikön tehtäviin kuuluisi vastata viraston toiminnan kokonaisuudesta ja johtamansa osastojen toimintojen järjestämisestä koko virastolle asetettuja yhteisiä tavoitteita toteuttavalla tavalla. Osastopäällikön olisi huolehdittava valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen 69 ja 69 a §:ssä säädetyllä tavalla johtamansa osaston sisäisestä valvonnasta osana koko viraston sisäistä valvontaa. Osastopäälliköt vastaisivat myös osaltaan muun muassa siitä, että osastolla noudatetaan viraston yhteistä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa ja muita työnantajan antamia määräyksiä, mutta myös virkatoimintaa ohjaavaa sääntelyä. Osastopäällikkö vastaisi näistä velvoitteista pääjohtajalle. Osastopäälliköiden velvollisuuksiin kuuluisi huolehtia viraston toimintatapojen yhtenäisyydestä ja tarvittaessa tehdä yhteistyötä muiden osastopäälliköiden ja toimintayksikköjen johtajien kanssa. Poikkeuksen muodostaisi työsuojeluosaston osastopäällikkö, joka vastaisi työsuojelun toimialan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta sosiaali- ja terveysministeriölle. ILO:n yleissopimuksessa nro 81 ammattientarkastuksesta teollisuudessa ja kaupassa 4 artiklassa todetaan, että ammattientarkastus on asetettava keskusviranomaisen tarkastuksen ja valvonnan alaiseksi. Suomessa keskusviranomaisena toimii sosiaali- ja terveysministeriö. Työsuojeluosaston toiminnan riippumattomuuden varmistamiseksi ja keskusviranomaisen valvonnan toteuttamiseksi työsuojeluosaston osastopäällikölle annettavasta kirjallisesta varoituksesta päättäisi sosiaali- ja terveysministeriö. Jos pääjohtaja katsoo, että on tarve puuttua osastopäällikön toimintaan, hänen tulee olla asiasta yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön. Pääjohtajan ja sosiaali- ja terveysministeriön tulee arvioida yhteisesti, onko toiminta laissa tarkoitettua riippumattomuuden piiriin kuuluvaa toimintaa. Pääjohtajan toimivaltaa puuttua työsuojeluosaston osastopäällikön toimintaan ei voisi työjärjestyksellä delegoida muulle virkamiehelle.

3 momentin Pykälänmukaan toimintayksikön johtajalla olisi toimivalta päättää tehtävien hoitamisesta ja organisoinnista, toiminnan järjestämisestä sekä toimintayksikön sisäisestä henkilöstövoimavarojen jakautumisesta johtamassaan toimintayksikössä. Toimintayksikköjen johtajat vastaisivat johtamiensa toimiyksikköjen tuloksellisuudesta osana viraston tuloksellisuutta. Toimintayksikön johtajan tehtäviin kuuluisi vastata viraston toiminnan kokonaisuudesta ja johtamansa toimintayksikön toimintojen järjestämisestä koko virastolle asetettuja yhteisiä tavoitteita toteuttavalla tavalla. Toimintayksikön johtajan olisi huolehdittava valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen 69 ja 69 a §:ssä säädetyllä tavalla johtamansa toimintayksikön sisäisestä valvonnasta osana koko viraston sisäistä valvontaa. Toimintayksikköjen johtajat vastaisivat myös osaltaan muun muassa siitä, että osastolla noudatetaan viraston yhteistä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa ja muita työnantajan antamia määräyksiä, mutta myös virkatoimintaa ohjaavaa sääntelyä. Toimintayksikköjen johtajien velvollisuuksiin kuuluisi huolehtia viraston toimintatapojen yhtenäisyydestä ja tarvittaessa tehdä yhteistyötä muiden osastojen ja toimintayksikköjen johtajien kanssa.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin osastolla tai toimintayksikössä olevan yksikön päällikön vastuista. Yksikön päällikkö vastaisi johtamansa yksikön toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta osana osaston taikka toimintayksikön ja viraston tuloksellisuutta. Yksikön päälliköt vastaisivat, että yksikössä noudatetaan viraston yhteistä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa ja muita työnantajan antamia määräyksiä, mutta myös virkatoimintaa ohjaavaa sääntelyä. Yksikön päällikön olisi huolehdittava valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen 69 ja 69 a §:ssä säädetyllä tavalla johtamansa yksikön sisäisestä valvonnasta osana osaston tai toimintayksikön sekä koko viraston sisäistä valvontaa.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston johtoryhmästä. Johtoryhmän tehtävänä olisi tukea pääjohtajaa viraston tulostavoitteiden saavuttamisessa, toimintojen yhteensovittamisessa ja muussa viraston johtamisessa. Viraston johtoryhmä sovittaisi yhteen eri osastojen johtamista viraston kokonaisjohtamiseen. Johtoryhmätyöskentelyn tulisi ohjata viraston eri osastojen ja toimintayksikköjen yhteistyötä ja edistää tiedonkulkua. Näiden seikkojen johdosta olisi tarkoituksenmukaista, että johtoryhmän kokoonpano määriteltäisiin viraston työjärjestyksessä riittävän edustavaksi. Johtoryhmän jäseninä tulisi pääjohtajan lisäksi olla ainakin osastopäälliköt ja toimintayksiköiden johtajat. Johtoryhmässä voisi olla myös henkilöstön edustus. Erityisesti johtoryhmässä olisi syytä käsitellä viraston tulostavoitteiden saavuttamista, viraston ehdotusta tulossopimukseksi, viraston talousarvioehdotusta sekä valtiontalouden kehysehdotusta, viraston toimintojen yhteensovittamista, yhteisiä palveluja sekä yhteistä kehittämistä. Lisäksi merkityksellistä on, että myös yhteisen toiminnan tulostavoitteiden saavuttamista ja toimialan kehittämistä sekä muuta viraston yhtenäisen toiminnan kannalta merkittävää toiminnan suunnittelua ja järjestämistä käsitellään säännönmukaisesti johtoryhmässä. Johtoryhmän tulisi myös käsitellä pääjohtajan johdolla hallinnonalojen vastuiden mukaisesti ja yleisen osaston kanssa yhteistyössä viraston turvallisuutta, riskienhallintaa, varautumista ja valmiussuunnittelua koskevia asioita.

6 §.Asioiden ratkaisuvalta. Pykälässä säädettäisiin virastossa käsiteltävien hallintoasioiden ratkaisuvallasta ja sen järjestämisestä. Virastossa käsiteltävät asiat voivat olla viraston tehtäviksi säädettyjä hallintotehtäviä tai viraston sisäiseen toimintaan liittyviä asioita. Virasto olisi pääasiallisesti niin sanottu päällikkövirasto, mutta tästä säädettäisiin tiettyjä poikkeuksia.

1 ja 2 momenteissa Pykälänsäädettäisiin pääjohtajan ratkaisuvaltaan kuuluvista asioista. Säännöksen mukaan pääjohtaja ratkaisisi asiat, jotka eivät kuulu 4 §:n 2 momentin 1-5 kohdissa tarkoitettujen osastojen tai 15 §:ssä tarkoitettujen lautakuntien ja toimielinten tehtäviin, jollei toisin ole säädetty. Lain 8 §:n perusteella pääjohtaja voisi viraston työjärjestyksellä määrätä ratkaisuvaltaansa kuuluvan asian muun virkamiehen ratkaistavaksi. Pääjohtajalla olisi siten suoraan lakiin perustuva ratkaisuvalta kaikissa niissä asioissa, joita ei ole erikseen lailla, asetuksella tai työjärjestyksellä osoitettu viraston toimialan tehtäväksi taikka muulle virkamiehelle. Koska lain 4 §:ssä säädettäisiin lain 3 §:n 1 momentin 1-5 kohdissa tarkoitetut asiat viraston osastoille kuuluviksi, jäisivät ne pääjohtajan ratkaisuvallan ulkopuolelle. Pääjohtajalla ei olisi ratkaisuvaltaa muun muassa 15 §:ssä tarkoitettujen lautakuntien ja toimielinten päätöksentekoon, joista on säädetty muussa laeissa taikka asetuksessa. Pääjohtajalla olisi ratkaisuvalta siten erityisesti viraston yhteisten toimintojen järjestämistä koskevissa ja muissa viraston toimintaa koskevissa yleisissä asioissa samoin kuin yleiselle osastolle ja toimintayksikölle kuuluvissa asioissa. Pääjohtajalla olisi lähtökohtaisesti ratkaisuvalta asioihin, jotka on säädetty tai työjärjestyksellä määrätty viraston yleiselle osastolle ja toimintayksikölle. Pääjohtaja päättäisi viraston työjärjestyksestä, jossa määrätään tarkemmin viraston organisaatiosta, hallinnon ja yhteisten toimintojen järjestämisestä, työntekopaikoista sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta. Pääjohtaja voisi päätösvaltaansa kuuluvalla työjärjestyksellä delegoida ratkaisuvaltaansa esimerkiksi toimintayksikön johtajalle tai toimintayksikön muulle virkamiehelle. Lain 8 §:ssä säädetyllä tavalla viraston, yleisen osaston ja toimintayksikön työjärjestyksellä voitaisiin määrätä pääjohtajan ratkaisuvaltaan kuuluva asia muun virkamiehen ratkaistavaksi. Pääjohtajalla olisi otto-oikeus asioihin, joissa pääjohtajalle kuuluvaa päätösvaltaa olisi delegoitu pääjohtajan päätösvaltaan kuuluvalla työjärjestyksellä muulle virkamiehelle.

3 momentin Pykälänmukaan viraston 4 §:n 2 momentin 1-5 kohdissa tarkoitetulle osastolle kuuluvat asiat ratkaisee osastopäällikkö tai muu virkamies sen mukaan kuin osaston tai osastolla olevan yksikön työjärjestyksessä määrätään, ellei toisin ole säädetty. Ehdotettu momentti merkitsisi sitä, että osaston tehtäviksi tässä laissa tai virastoa koskevassa valtioneuvoston asetuksella säädetyt ja erityislainsäädännön kautta tarkemmin määrittyvät asiaryhmät ja viraston työjärjestyksellä määrätyt muut asiat ratkaisisi suoraan lain nojalla osastopäällikkö ilman, että pääjohtaja on niitä ensin delegoinut hänelle. Osastopäällikkö päättäisi myös johtamansa osaston työjärjestyksestä viraston johtoryhmäkäsittelyn jälkeen, josta säädettäisiin lain 8 §:ssä. Osastopäällikkö voisi työjärjestyksellä delegoida ratkaisuvaltaansa muulle virkamiehelle, esimerkiksi osastolla olevan yksikön päällikölle. Osastopäälliköllä olisi otto-oikeus asioihin, joissa osastopäällikölle kuuluvaa päätösvaltaa olisi delegoitu osaston työjärjestyksellä muulle virkamiehelle, jollei toisin olisi säädetty. Poikkeuksen muodostaisivat esimerkiksi 4 §:n 4 momentissa tarkoitetut yleisen edun valvontaan liittyvät asiat, jotka ratkaistaan suoraan lain perusteella kyseisessä yksikössä. Eräiden ympäristöllisten lupa- ja hakemusasioiden käsittelystä ja mm. ratkaisukokoonpanosta säädettäisiin lisäksi valmisteltavana olevassa laissa eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin ympäristöosaston asioista, joihin ympäristöosaston osastopäälliköllä ei olisi otto-oikeutta. Lain 4 §:n 3 momentissa säädetään, että ympäristöosasto on riippumaton lupa-, hakemus-, ilmoitus- ja valvontatehtäviä hoitaessaan. 6 §:n 4 momentin mukaan ympäristöosaston osastopäällikkö ei voisi ottaa ratkaistavakseen asioita, jotka koskevat hallintopakkoasioita, ilmoitusasioita tai luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia taikka eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa (383/2009) tarkoitettuja ympäristövahinkojen korjaamista ja luontovahinkojen korjaamista koskevia asioita. Mainitut asiaryhmät ovat korostetun oikeusharkintaisia ja oikeusturvaa toteuttavia sekä vertautuvat asiaryhminä eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa annettavassa laissa ratkaisukokoonpanossa käsiteltäviin asioihin. Näiden asiaryhmien rajaaminen ympäristöosaston osastopäällikön otto-oikeuden ulkopuolelle toteuttaa osaltaan 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua riippumattomuutta. Lisäksi valmisteltavana olevassa laissa eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa säädettäisiin ratkaisukokoonpanossa ratkaistavat asiat, jotka myös rajautuvat osastopäällikön otto-oikeuden ulkopuolelle.

Ehdotetun sääntelyn nojalla pääjohtajalla ei olisi niin sanottua yleistä otto-oikeutta. Pääjohtaja ei siten voisi ottaa ratkaistavakseen asioita, jotka on säädetty tässä laissa tai muualla esimerkiksi osastopäällikön ratkaisuvaltaan. Pääjohtajalla olisi ehdotetun sääntelyn mukainen otto-oikeus sellaisiin asioihin, jotka 1 momentin mukaan kuuluvat pääjohtajan omaan ratkaisuvaltaan ja jotka hän on delegoinut muulle virkamiehelle.

7 §.Yhteiset asiat. Virastolle kuuluvat tehtävät, kuten esimerkiksi hallintokantelut tai muut valvonta-asiat, koskevat toisinaan yhtä useampaa viraston osastoa tai toimintayksikköä. Kantelu voi sisältää samanaikaisesti esimerkiksi terveydenhuoltoa, opetustoimea ja kunnan tai hyvinvointialueen yleishallintoa tai yleistä toimialaa koskevia asioita, joiden käsittely- ja ratkaisutoimivalta sekä käsittelyssä edellytettävä asiantuntemus jakaantuvat viraston sisäisessä organisaatiossa yhtä useammalle osastolle ja toimintayksikölle. Pykälässä säädettäisiin, että jos asia kuuluu kahdelle tai useammalle osastolle tai toimintayksikölle, on viraston valmisteltava asiat yhdessä ja ratkaistava samalla kertaa, jollei asian samalla kertaa ratkaisemisesta aiheudu haitallista viivytystä. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan konkretisoida sekä varmistaa ehdotetussa 1 §:ssä tarkoitetun asiakaslähtöisyyden, poikkihallinnollisuuden ja moniammatillisuuden toteutumista viraston toiminnassa. Säännöksellä ei kuitenkaan puututtaisi ratkaisutoimivallan jakoon viraston osastojen ja toimintayksiköiden välillä, vaan ratkaisutoimivalta määräytyisi myös yhteisissä asioissa ehdotetun sääntelyn mukaisesti. Myös salassapitosäännökset on otettava huomioon sen arvioinnissa, voidaanko asia ratkaista yhtä aikaa. Säännöksellä ei ole myöskään tarkoitus laajentaa osastojen ja toimintayksikköjen tiedonsaantioikeuksia osasto- ja yksikkörajat ylittäen. Esimerkiksi Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun lain (1171/2022) mukaisen ilmoituksen käsittely voisi kuulua useammalle osastolle tai toimintayksikölle, mutta ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteiden salassapitoa koskeva sääntely voisi estää asioiden yhtä aikaa ratkaisemisen, jos se saattaisi tarkoittaa samalla ilmoituksen kohteita koskevan tiedon saattamista toiselle osastolle tai toimintayksikölle. Säännöksen lähtökohtana on yhteinen valmistelu ja asian ratkaiseminen yhtäaikaisesti joko yhdellä yhteisellä päätöksellä tai erillisillä päätöksillä, mutta esimerkiksi valvonta-asioissa saattaa asian luonne jonkin tehtäväalan osalta edellyttää niin kiireellistä puuttumista toimintaan, että asian samalla kertaa ratkaiseminen ei ole mahdollista. Säännös mahdollistaisikin sen, että asioita ei ratkaista samalla kertaa, jos samalla kertaa ratkaisemisesta aiheutuu haitallista viivytystä.

8 §.

Työjärjestys.

1 momentin

Pykälänmukaan viraston työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset viraston organisaatiosta, hallinnon ja yhteisten toimintojen järjestämisestä, viraston toimipaikoista ja työntekopaikoista sekä näiden sijainnista, viraston palveluiden saatavuuden perusteista sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta siltä osin kuin muussa laissa tai asetuksessa ei ole toisin säädetty taikka asiat eivät kuulu osaston tai toimintayksikön työjärjestyksellä määrättäväksi. Viraston työjärjestyksellä määrättäisiin siten nimenomaan viraston yhteisistä ja yleisistä asioista, kuten yleisistä sisäisistä määräyksistä, johtamisesta, johtoryhmätyöskentelystä, palvelussuhdeasioista, osastojen ja toimintayksiköiden, mukaan lukien hallintopalvelujen tehtävistä sekä näiden välisestä yhteistyöstä, perustettavista viraston yhteisistä toiminnoista ja niiden tehtävistä sekä ratkaisuvallasta viraston pääjohtajalle kuuluvissa yhteisissä asioissa. Työjärjestyksellä määrättäisiin myös tarkemmin viraston toimipaikoista. Viraston työjärjestyksessä määrättyjä toimipaikkoja vahvistettaessa olisi otettava erityisesti huomioon 1 §:ssä säädetty viraston toiminta-ajatus. Viraston työjärjestyksellä ei kuitenkaan voitaisi päättää sellaisista asioista, jotka kuuluvat osaston tai toimintayksikön työjärjestyksellä päätettäviksi ja siitä päätettäessä olisi muutenkin huomioitava työsuojelun ja ympäristötehtäville säädetty riippumattomuus. Viraston työjärjestyksellä ei voitaisi määrätä esimerkiksi osastojen asioiden ratkaisuvallasta ja valmistelusta. Viraston työjärjestyksellä voitaisiin antaa määräyksiä viraston pääjohtajan alaisuudessa toimivista yksiköistä. Pääjohtaja voisi organisoida tarpeen mukaan suorassa alaisuudessaan toimivalle yleiselle osastolle kuuluvia toimintoja suoraan alaisuudessaan toimivaan yksikköön. Viraston työjärjestys julkaistaisiin Suomen säädöskokoelmassa.

2 momentin Pykälänmukaan viraston osaston ja toimintayksikön työjärjestyksessä puolestaan annettaisiin tarkempia määräyksiä osaston ja toimintayksikön sisäisestä organisaatiosta, toimintojen järjestämisestä, asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta sekä henkilöstön tehtävistä ja sijoittumisesta. Osaston työjärjestyksellä päätettäisiin siten esimerkiksi osaston sisäisistä yksiköistä, niiden tehtävistä ja johtamisesta sekä mahdollisesta tarkemmasta toimintojen järjestämisestä, henkilöstön sijoittumisesta näihin yksiköihin ja toimenkuvien vahvistamisesta sekä ratkaisuvallan delegoinnista yksikköjen päälliköille ja muille virkamiehille. Työjärjestyksen nojalla annetuilla määräyksillä osastopäällikkö ja toimintayksikön johtaja määräisivät myös henkilöstön sijoittumisesta viraston toimipaikkoihin, jonka perusteella määräytyisivät virkamiesten virkapaikat.

3 momentin Pykälänmukaan viraston työjärjestyksestä päättäisi pääjohtaja. Osaston työjärjestyksestä päättäisi osastopäällikkö. Pääjohtaja päättäisi kuitenkin myös viraston yleisen osaston työjärjestyksestä, sillä näiden palvelujen järjestämisellä ja organisoinnilla on kiinteä yhteys pääjohtajan tehtäviin viraston johtamisessa ja yhtenäisen toiminnan edistämisessä, sekä toimintayksikön työjärjestyksestä. Ennen työjärjestysten vahvistamista tulisi työjärjestykset käsitellä viraston johtoryhmässä. Tämän tarkoituksena on, että pääjohtajalla, osastopäälliköillä sekä toimintayksikön johtajalla on mahdollisuus esittää toisilleen näkemyksensä suunnitelluista työjärjestyksistä ja niiden keskinäisistä suhteista.

4 luku Ohjaus

9 §.Ohjaus. Pykälässä säädettäisiin viraston ohjauksesta, joka jaetaan yleishallinnolliseen ohjaukseen ja toimialaohjaukseen. Keskeisinä ministeriöiden keinoina ohjata hallintoaan ovat normiohjaus, resurssiohjaus ja informaatio-ohjaus.

Normiohjauksen taustalla ovat sekä perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset että kaikille ministeriöille perustuslaissa säädetty valtiosääntöoikeudellinen tehtävä valmistella valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003) tarkemmin säädetyn toimialansa mukaiseen lainsäädäntöön liittyvät hallituksen esitykset valtioneuvostolle ja muut säädökset, kuten asetukset.

Resurssiohjaus puolestaan kytkeytyy kiinteästi ministeriöille perustuslaissa säädettyyn valtiosääntöoikeudelliseen tehtävään valmistella valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988), jäljempänä talousarviolaki, ja sen perusteella annetussa valtion talousarviosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1243/1992), jäljempänä talousarvioasetus, tarkoitettu ministeriön ehdotus hallinnonalansa talousarvioksi. Talousarviolaissa ja talousarvioasetuksessa säädetään valtion talousarviosta ja sen valmistelusta. Talousarviolaki ja sen perusteella annettu talousarvioasetus sisältävät säännökset talousarvioprosessista ja julkisen talouden suunnitteluprosessista. Prosessit pitävät sisällään myös ministeriöiden välisten erimielisyyksien ratkaisumekanismit. Valtioneuvoston väliset erimielisyydet valtiovarainministeriön laatimasta ehdotuksesta koskien eduskunnalle annettavan talousarvioesityksen sisältöä ratkaistaan viime kädessä budjettiriihessä. Perustuslain 83 §:n 1 momentin perusteella eduskunta päättää varainhoitovuodeksi kerrallaan valtion talousarvion.

Informaatio-ohjaus puolestaan kytkeytyy kiinteästi sekä valtioneuvoston ohjesäännön 11 §:n 1 momentissa ja talousarvioasetuksen 12 ja 65 §:ssä tarkoitettuun tulosohjaukseen, että ministeriöiden yleiseen toimivaltaan ohjeistaa toimialansa lainsäädäntöä ja sen toimeenpanoa. Ohjaukseen voidaan katsoa lukeutuvan myös perustuslain 68 §:n 1 momentissa ministeriölle säädetty velvollisuus vastata hallintonsa asianmukaisesta toiminnasta, johon puolestaan kytkeytyy virka-astevalvontaan liittyvä toimivalta suhteessa muuhun alaiseensa hallintoon nähden.

1 momentin Pykälänmukaan viraston yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi valtiovarainministeriö. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitettaisiin sitä, että virasto kuuluisi valtiovarainministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003). Tämä koskisi esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta.

Yleishallinnollinen ohjaaja vastaisi viraston organisaatiota ja hallintoa sekä viraston toimintaa poikkileikkaavasti koskevien säädösten valmistelusta. Tällainen olisi esimerkiksi viraston suoritteista perittäviä maksuja koskeva asetus. Yleishallinnollinen ohjaaja vastaisi myös viraston hallintoa koskevasta muusta ohjauksesta ja valvonnasta. Valtiovarainministeriön tehtävänä olisi huolehtia viraston hallintoa ja muita yhteisiä toimintoja sekä muita viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta.

Yleishallinnollisen ohjauksen ja toimialaohjauksen välillä olisi usein yhteys toisiinsa ja niitä koskevia toimia olisi valmisteltava yhdessä. Digitalisaatio- ja tietojärjestelmähankkeet ovat esimerkki toiminnasta, joka toteutuisi käytännössä yleishallinnollisen ja toimialaohjauksen rajapinnassa. Tällaiset hankkeet olisivat osa viraston hallinnon järjestämistä, kokonaisarkkitehtuuria ja tiedonohjausta, mutta kytkeytyisivät samalla ja tavoiteltujen vaikutusten näkökulmasta ensisijaisesti sisällöllisiin politiikkatoimiin sekä kulloinkin kysymyksessä olevan toimialaohjaavan ministeriön toimialan lainsäädännön toimeenpanoon. Tehtäviä annetaan virastolle toimialaohjaukseen lukeutuvalla lainsäädännöllä. Toimialaohjauksesta vastaavan ministeriön toimialan lainsäädännön sisällöllinen ohjaus kuuluu asianomaiselle ministeriölle, mutta toimialan lainsäädännön edellyttämä toiminnan suuntaaminen, painottaminen ja menettelytavat liittyisivät myös yleishallinnolliseen ohjaukseen siten, että viraston ohjauksen kokonaisuudella olisi luotava taloudelliset ja muut edellytykset virastolle lainsäädännön toimeenpanon edellyttämiin vaatimuksiin vastaamiseksi.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston toimialaohjauksesta. Kysymys olisi viraston sektorikohtaista toimintaa koskevasta ohjauksesta ja hallinnonalan toiminnan valvonnasta, josta vastaisivat toimialoittain asianomaiset ministeriöt. Toimialaohjauksella toteutettaisiin osaltaan perustuslain 68 §:n 1 momentissa kullekin ministeriölle toimialallaan kuuluvaa vastuuta hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.

Viraston toimintaa ohjaisivat ja valvoisivat omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö. Näitä ministeriöitä kutsuttaisiin toimialaohjaaviksi ministeriöiksi.

Kullakin toimialaohjaavalla ministeriöllä olisi toimivalta osoittaa virastolle tehtäviä omalle toimialalleen kuuluvissa asioissa ja tiettyjen reunaehtojen puitteissa. Osoitettujen tehtävien tulisi kuulua luonteeltaan toimialan tehtäviin, eivätkä ne voisi merkittävästi poiketa muista toimialalle lainsäädännössä osoitetuista tehtävistä. Tehtävät eivät voisi koskea esimerkiksi asioita, joista tulee säätää lailla tai lain nojalla. Lisäksi virastolle osoitettaviin tehtäviin olisi etukäteen varmistettava voimavarat. Toimialaohjauksessa ei lähtökohtaisesti voitaisi myöskään poiketa tulossopimuksessa asetetuista tavoitteista eikä määrätä niiden kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta. Toimialaohjauksessa olisi keskeistä viraston ja ohjaavan ministeriön välinen aktiivinen strateginen kumppanuus ja vuorovaikutus.

Kukin toimialaohjaava ministeriö vastaisi viraston muusta ohjauksesta oman toimialansa tehtävissä. Toimialaohjaavilla ministeriöillä olisi toimivalta antaa virastolle yleisiä, ei-sitovia ohjeita toimialansa lainsäädännön sisällöstä ja soveltamisesta sekä menettelytapavaatimuksista. Toimialaohjaukseen sisältyisi myös viraston toimintojen ja toiminnan valvonta ministeriön toimialaan kuuluvissa tehtävissä. Ministeriö voisi osana laillisuusvalvontavelvoitettaan esimerkiksi pyytää virastolta selvitystä asian tai asioiden käsittelyyn liittyen ja ryhtyä saamansa selvityksen pohjalta toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin. Kukin ministeriö myös käsittelisi virastosta tehdyt hallintolain 8 a luvussa tarkoitetut hallintokantelut oman toimialansa osalta.

Ministeriöiden tulisi lähtökohtaisesti toteuttaa muuta ohjausta ja valvontaa koordinoidusti ja yhteisin toimenpitein. Jos ohjaus- tai valvonta-asia koskisi kahta tai useampaa viraston toimialaa tai toimintoa, tulisi ministeriöiden valmistella asiaa yhdessä.

Toimialaohjaus ei olisi viraston sisäisen operatiivisen toiminnan ohjausta. Viraston operatiivisen toiminnan ohjaus kuuluisi viraston johtamisen piiriin.

3 momentti Pykälänsisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää toimialaohjauksen menettelytavoista.

10 §.Ohjauksen yhteensovittaminen. Pykälässä säädettäisiin viraston ohjauksen yhteensovittamisesta. Koska kysymyksessä on virasto, jota ohjaavat useat ministeriöt, on ohjauksen yhteensovittamisesta perusteltua säätää erikseen.

1 momentin Pykälänmukaan valtiovarainministeriö vastaisi ohjauksen koordinoinnista ja yhteensovittamisesta sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Ohjauksen koordinointi- ja yhteensovittamistehtävä kuuluisi luontevasti valtiovarainministeriölle, joka toimisi ehdotetun 11 §:n 1 momentin mukaan yleishallinnollisena ohjaajana.

Jos ohjauksen toimenpiteitä yhteensovitettaessa ilmenisi ministeriöiden välillä eriäviä näkemyksiä, toteutettaisiin toimenpiteet sen ministeriön kannan mukaan, jonka toimialaan asia kuuluu.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin ohjausryhmästä, jonka valtiovarainministeriö asettaisi suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamiseksi neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ryhmässä olisivat edustettuina toimialaohjaavat ministeriöt. Ohjausryhmä voisi kutsua esimerkiksi pääjohtajan tai muita henkilöitä esittelemään asioita. Ryhmän tehtävänä olisi käsitellä kehys- ja talousarvio-, tulossopimus- ja tilinpäätöskannanottoasiat sekä muut strategiset linjaukset ja laajat kahta tai useampaa osastoa koskevat kehittämishankkeet. Ryhmä valmistelisi ja linjaisi toimialaohjaavien ministeriöiden yhteisiä kantoja näissä asioissa. Laajoilla kehittämishankkeilla tarkoitettaisiin esimerkiksi hankkeita, joilla olisi merkittäviä toiminnallisia tai taloudellisia vaikutuksia tai joissa tarvittaisiin viraston hallinnon vähäistä suurempaa työpanosta ja tästä syystä mahdollisesti priorisointia eri hankkeiden ja tehtävien kesken. Ohjausryhmän tehtävänä olisi myös seurata viraston alueellista vuorovaikutusta ja yhteistyötä, toimintojen sijoittumista ja palvelujen saatavuutta koko maan kattavasti ja ottaisi tämän huomioon viraston ohjauksessa. Palveluiden saatavuutta seurattaisiin erityisesti eri palvelukanavissa, mutta myös toimipaikkaverkostoa ja henkilöstön sijoittumista.

3 momentin Pykälänmukaan valtiovarainministeriö voisi asettaa myös muita ryhmiä valmistelemaan ja linjaamaan toimialaohjaavien ministeriöiden yhteisiä kantoja ohjaukseen kuuluvissa asioissa. Säännös mahdollistaisi ryhmien asettamisen tarveharkintaisesti ja joustavasti esimerkiksi tiettyä asiaa tai asiakokonaisuutta varten. Toisin kuin ohjausryhmän osalta, momentissa tarkoitettujen ryhmien toimikaudet olisivat vapaasti harkittavissa. Ryhmissä voisi olla tarpeen mukaan edustus toiminnan suunnittelua tukemassa myös muista kuin toimialaohjaavista ministeriöistä.

4 momentti Pykälänsisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ohjauksen yhteensovittamista varten asetettavista ryhmistä, niiden tehtävistä ja menettelytavoista.

11 §.Taloussuunnittelu. Pykälässä säädettäisiin viraston taloussuunnittelusta. Virasto olisi yksi kirjanpitoyksikkö. Viraston toiminta rahoitettaisiin pääsääntöisesti kahdelta toimintamenomomentilta: valtiovarainministeriön pääluokkaan sijoitettavalta niin sanotulta pääasialliselta toimintamenomomentilta ja sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan sijoitettavalta työsuojeluvalvonnan toimintamenomomentilta. Lähtökohtaisesti työsuojeluvalvonnan toimintamenomomentilta rahoitettaisiin työsuojeluvalvonnan henkilöstökulut, matkakulut sekä eräät muut verrattain vähäiset kulut ja muut aiheutuvat kustannukset sellaisista tehtävistä, joista työsuojeluosasto vastaa itsenäisesti viraston yleisen osaston sijaan. Muut viraston toiminnan kulut rahoitettaisiin lähtökohtaisesti pääasialliselta toimintamenomomentilta. Virastolla voisi kuitenkin perustellusta syystä olla käytettävissään myös muita valtion talousarvion momentteja siten kuin erikseen osana valtion talousarvion ja kehysten valmistelua päätettäisiin.

1 momentin Pykäläntarkoituksena on varmistaa viraston osastoja toimialaohjaaville ministeriöille nykytilaa paremmat vaikutusmahdollisuudet viraston talous- ja kehysarvioehdotuksien valmistelun yhteydessä, mikä puolestaan kytkeytyy kiinteäksi osaksi toimialaohjaavien ministeriöiden perustuslain 68 §:ssä säädettyyn velvollisuuteen vastata hallintonsa asianmukaisesta toiminnasta. Virasto laatisi talousarvio- ja kehysehdotuksensa talousarvioasetuksen lähtökohtien mukaisesti. Ehdotetussa sääntelyssä tarkennettaisiin talousarvio- ja kehysesityksien käsittelyprosessia, siten, että viraston laatima talousarvio- ja kehysehdotusluonnos käsiteltäisiin 10 §:ssä tarkoitetussa ohjausryhmässä. Täydentävän talousarvioehdotuksen ja lisätalousarvioehdotuksen käsittely ei pykälän mukaan edellyttäisi ohjausryhmän käsittelyä ennen sen toimittamista valtiovarainministeriölle. Nämä esitykset voivat tulla viraston lisäksi myös toimialaohjaavilta ministeriöiltä. Poikkeamista tältä osin on pidettävä tarkoituksenmukaista, koska sekä lisätalousarvioehdotus että täydentävä talousarvioehdotus joudutaan käsittelemään nopeassa aikataulussa ja yleensä niissä olevat ehdotukset ovat rajatumpia ja kohdistuvat yksittäisiin viraston tehtäviin. Jokaisella toimialaohjaavalla ministeriöllä olisi tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ja ohjata talousarvio- ja kehysehdotusluonnoksen valmistelua. Viraston tulisi ministeriövastuun ja resurssisuunnittelun läpinäkyvyyden toteuttamiseksi laatia pääasiallisen toimintamenomomentin ehdotus sellaiseen muotoon, että siitä kävisi selkeästi ilmi resurssien suunniteltu jakautuminen talousarviovuonna tai kehyskaudella ministeriöiden toimialojen mukaan sekä toteumat kahdelta edeltävältä vuodelta. Viraston tekemä ehdotus toimisi talousarvio- ja kehysvalmistelussa pohjana, jota toimialaohjaavat ministeriöt arvioisivat ja kommentoisivat tehdessään omia ehdotuksiaan.

Ohjausryhmän käsittelyn jälkeen virasto toimittaisi talousarvioasetuksen 1 a §:n 2 momentista poiketen talousarvioehdotuksensa yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavalle valtiovarainministeriölle ja toimialaohjaaville ministeriöille, jonka jälkeen toimialaohjaavilla ministeriöillä olisi mahdollisuus ehdottaa valtiovarainministeriölle toimialansa osalta muutoksia talousarvio- ja kehysehdotukseen, mikäli viraston tekemä talousarvio- ja kehysehdotus ei vastaisi toimialaohjaavan ministeriön näkemystä. Tällä varmistetaan toimialaohjauksesta vastaavien ministeriöiden oikea-aikainen tiedonsaanti viraston talousarvioehdotuksesta mutta samalla varmistettaisiin jokaisen toimialaohjaavan ministeriön tosiasialliset mahdollisuudet esittää kantansa viraston talousarvioehdotukseen. Toimialaohjaavalla ministeriöllä olisi mahdollisuus ehdottaa muutoksia talousarvio- ja kehysehdotuksien valmisteluprosessin eri vaiheissa. Toimialaohjaavan ministeriön ehdotus liitettäisiin osaksi valmistelumateriaalia ja käsiteltäisiin osana valtiovarainministeriön hallinnonalan talousarvio- ja kehysehdotuksen valmistelua. Yleishallinnollisena ohjaajana toimivan valtiovarainministeriön tulisi varmistaa toimialaohjaavien ministeriöiden mahdollisuudet esittää muutoksia talousarvio- ja kehysehdotukseensa. Esimerkiksi valtiovarainministeriö varaisi toimialaohjaaville ministeriöille riittävästi aikaa esittää muutoksia valtiovarainministeriölle sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö on allekirjoittanut ensimmäisen kannanottonsa ehdotukseksi eduskunnalle annettavaksi talousarvioesitykseksi. Lisätalousarvioehdotuksen käsittelyyn sovellettaisiin talousarvioasetuksen 2 §:n 2 momenttia.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin työsuojelun toimialan taloussuunnittelusta. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi työsuojeluvalvonnan toimintamenomomenttia koskevan talousarvio- ja kehysehdotuksen valmistelun koordinoinnista ja ehdotuksen valmistelusta osaksi hallinnonalansa esitystä.

12 §.

Tulosohjaus.

1 momentin

Pykälässä säädettäisiin viraston tulosohjauksesta. Pykälänmukaan toimialaohjaavat ministeriöt laatisivat virastolle tulossopimuksen yhteistyössä viraston kanssa. Koko virastoa koskevan tulossopimuksen allekirjoittavat toimialaohjaavien ministeriöiden ministerit ja viraston pääjohtaja sekä osastopäälliköt ja toimintayksiköiden johtajat.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin tarkemmin valtiovarainministeriön tehtävistä tulosohjauksessa. Momentin mukaan valtiovarainministeriö vastaisi viraston tulostavoitteiden yhteensovittamisesta ja valmistelusta sekä tulosohjauksen yhteensovittamisesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että valtiovarainministeriön tehtävänä olisi huolehtia tulossopimuksen valmistelun koordinoinnista ja tulossopimuksen laatimisesta yhdeksi dokumentiksi. Valtiovarainministeriön tulisi sisällyttää tulossopimukseen tiedot resurssien suunnitellusta jakautumisesta talousarviovuonna ja kehyskaudella ministeriöiden toimialojen mukaan sekä toteumat kahdelta edeltävältä vuodelta. Viraston tulisi tuottaa osana tulossopimuksen valmistelua näiden kirjausten tekemisen edellyttämä informaatio. Valtiovarainministeriö vastaisi myös siitä, että kullakin toimialaohjaavalla ministeriöllä olisi tosiasiallinen mahdollisuus tuoda esiin kantansa ja tehdä ehdotuksensa tulossopimuksessa virastolle asetettavista tavoitteista. Tarkemmasta toteutusmallista, kuten siitä, laatiiko pohjaesityksen virasto vai ministeriöt, voitaisiin sopia ministeriöiden ja viraston kesken.

3 momentin Pykälänmukaan toimialaohjaavat ministeriöt vastaisivat oman toimialansa osalta tulossopimuksen sisältöehdotusten tekemisestä valtiovarainministeriölle. Säännöksen tarkoituksena on korostaa toimialaohjaavien ministeriöiden asemaa viraston tulosohjauksessa. Toisaalta säännöksellä asetettaisiin toimialaohjaaville ministeriöille velvollisuus tehdä toimialansa tehtäviä koskevat sisältöehdotukset. Käytännössä toimialaohjaavat ministeriöt toimittaisivat näkemyksensä kirjallisesti valtiovarainministeriölle sen antaman aikataulun ja muun ohjeistuksen mukaisesti yhteistä käsittelyä varten. Viraston organisaatiota, hallintoa ja muita yhteisiä asioita koskevien ehdotusten tekemisestä vastaisi valtiovarainministeriö.

Toimialaohjaavan ministeriön vaatimuksesta tulossopimukseen tulisi sisällyttää toimialaa koskeva erillinen osio. Tämä varmistaisi osaltaan toimialaohjaavien ministeriöiden mahdollisuuden vaikuttaa viraston tulossopimuksen sisältöön. Koordinaatiovastuussa oleva yleishallinnollinen ohjaaja eli valtiovarainministeriö olisi velvollinen noudattamaan toimialaohjaavan ministeriön kantaa.

4 momentin Pykälänmukaan, jos ministeriöt eivät pääsisi yksimielisyyteen eri toimialoja koskevista ehdotuksista, valtiovarainministeriön tulisi sisällyttää toimialaa koskeva ministeriön ehdotus osaksi tulossopimusta. Tällä vahvistettaisiin toimialaohjaavien ministeriöiden asemaa ja mahdollisuutta vaikuttaa ohjaamansa toimialan tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen virastossa. Säännös tarkoittaisi, että kulloinkin kyseessä olevaa toimialaa koskien toimialaohjaavan ministeriön näkemys olisi ensisijainen muiden ministeriöiden, mukaan lukien yleishallinnollisen ohjaajan, kantoihin nähden. Viimekätinen päätösvalta kunkin toimialan tavoitteiden määrittelystä olisi siten kullakin ministeriöllä. Samalla säännös kuitenkin ilmentäisi sitä lähtökohtaa, että ensisijaisesti ministeriöiden tulisi käydä aitoa vuoropuhelua tulossopimuksen sisältöehdotuksista ja pyrkiä yleishallinnollisen ohjaajan johdolla yhteisymmärrykseen niistä. Valtiovarainministeriön tulisi puolestaan toimia aktiivisesti yleishallinnollisen ohjaajan roolissaan ja edesauttaa yhteisen näkemyksen syntymistä.

5 momentin Pykälänmukaan toimialaohjaavat ministeriöt laatisivat virastoa koskevan tilinpäätöskannanoton. Tämä tarkoittaisi sitä, että virastolle laadittaisiin yksi koko virastoa koskeva tilinpäätöskannanotto. Valtiovarainministeriö vastaisi toimialaohjaavien ministeriöiden kannanottoehdotusten yhteensovittamisesta ja tilinpäätöskannanoton valmistelusta. Valtiovarainministeriö tekisi viraston organisaatiota, hallintoa ja muita yhteisiä asioita koskevat kannanottoehdotukset. Toimialaohjaavan ministeriön vaatimuksesta tai jos ministeriöt eivät pääsisi yksimielisyyteen kannanoton sisällöstä eri toimialojen osalta, valtiovarainministeriön tulisi sisällyttää tilinpäätöskannanottoon toimialaa koskeva erillinen osio.

5 luku Viraston erinäiset tehtävät

13 §.

Varautumisen alueellinen yhteistyö

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin viraston tehtävänä olevasta varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämisestä. Varautumisen alueellinen yhteistyö olisi järjestettävä varautumisen yhteistyöalueilla, jolla tarkoitettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 35 §:ssä tarkoitettujen yhteistyöalueiden kanssa maantieteellisesti yhtenäisiä alueita. Pelastuslain (379/2011) 2 a §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla myös pelastustoiminnan yhteistyöalueet vastaavat edellä mainittuja yhteistyöalueita. Määritelmä ja varautumisen yhteistyöalue olisi siten myös pelastustoiminnan yhteistyöaluetta vastaava maantieteellinen alue. Varautumisen yhteistyöalueet olisivat tehtävän hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisemmat, kuin nykyiset 6 aluehallintoviraston alueet, ja ne selkeyttäisivät alueellista varautumista. Tehtävän hoitaminen maantieteellisellä varautumisen yhteistyöalueella varmistaisi valtakunnallisen viraston alueellisen läsnäolon ja yhteistoiminnan toteutumisen alueellisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin konkreettisista viraston tehtävistä järjestää varautumisen alueellista yhteistyötä. Voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan aluehallintoviraston tehtävänä on varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen. Edellä mainitut tehtävät muutettaisiin nykyistä tarkkarajaisempaan muotoon ja voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain mukainen aluehallintovirastoille kuuluva yhteensovittamistehtävä kumottaisiin nykymuotoisina. Valmiuslain (1552/2011) 12 §:n mukaan valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien, kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Valmiuslain 13 §:ssä säädetään varautumisen johtamisesta, valvonnasta ja yhteensovittamisesta. Varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Kukin ministeriö yhteensovittaa varautumista omalla toimialallaan. Varautumisen yhteensovittamisesta valtioneuvostossa säädetään erikseen.

Toimialakohtaisesta varautumisesta säädetään lisäksi kunkin toimialan omassa lainsäädännössä. Toimialakohtaiseen varautumiseen sisältyy eri toimijoiden varautumisen yhteensovittaminen myös alueellisella tasolla. Esimerkiksi pelastustoimen viranomaiset johtavat eri toimijoiden pelastustoimintaan osallistumista koskevaa suunnittelua ja huolehtivat pelastustoimintaan liittyvän poikkeusolojen toiminnan ja suunnitelmien yhteensovittamisesta. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen sektorilainsäädännössä ja sen nojalla annetussa asetustasoisessa sääntelyssä säädetään varautumisen yhteensovittamisesta alueellisella tasolla. Tarvittavasta toimialakohtaisen varautumisen edellyttämän yhteistoiminnan järjestämisestä vastaisivat jatkossakin toimialan toimivaltaiset viranomaiset.

Kukin ministeriö johtaa, valvoo ja yhteensovittaa sekä ohjaa myös varautumista hallinnon- ja toimialoillaan valmiuslaissa ja omassa substanssilainsäädännössään säädetyn mukaisesti ja kukin varautumisvelvollinen vastaa omiin lakisääteisiin tehtäviin liittyvästä varautumisestaan sekä sen yhteensovittamisesta yhteistoimintatahojen kanssa. Tästä syystä aluehallintovirastot eivät tosiasiallisesti yhteensovita alueellista varautumista, eikä niillä ole toimivaltuuksia suhteessa muiden viranomaisten varautumistehtäviin. Käytännössä aluehallintovirastot ovatkin edistäneet alueellista varautumisen yhteensovittamista ja yhteistyötä, koska varautumisen yhteensovittaminen perustuu tosiasiassa yhdessä sopimiseen. Tästä syystä tehtävä esitetään tarkennettavan varsinaisen yhteensovittamistehtävän sijaan varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämiseksi.

Esitetty varautumisen alueellinen yhteistyötehtävä vastaisi tosiasiassa voimassa olevaa käytäntöä. Tehtävässä ei olisi kyse johtamisesta tai valvonnasta, vaan yhteistyöstä, jonka tarkoituksena olisi optimoida eri toimijoiden vastuulla olevaa toimintaa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Kukin toimija vastaa jatkossakin omista varautumistehtävistään eri turvallisuustilanteisiin liittyen, eikä varautumisen alueelliseen yhteistyötehtävään kuuluisi yleisesti viraston tai sen muiden toimialueiden toimijoiden varautumisasiat.

2 momentin 1 kohdan Pykälänmukaan viraston tulisi järjestää varautumista tukevaa alueellista ennakointityötä. Tehtävällä tarkoitetaan turvallisuuteen vaikuttavien toimintaympäristön muutosten seuranta- ja arviointityön järjestämistä yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Käytännössä kyse olisi esimerkiksi määräajoin tai tarpeen mukaan alueen toimijoiden yhteistyössä laatimista katsauksista turvallisuuteen vaikuttavista toimintaympäristön tulevaisuuden näköpiirissä olevista muutoksista ja arvioinnista niiden mahdollisista varautumiseen liittyvistä vaikutuksista. Vastaavanlaista työtä tehdään jo nyt osalla alueista, mutta velvoite nostettaisiin lain tasolle.

2 momentin 2 kohdan Pykälänmukaan virasto vastaisi alueellisten riskiarvioiden kehittämisestä ja alueellisen riskiarvioinnin yhteensovittamisesta. Yhteisesti tunnistetut ja arvioidut riskit sekä toimija- ja toimialakohtaiset riskiarviot muodostaisivat ajantasaisia ja yhtenäisiä perusteita varautumisen suunnitteluun sekä harjoitus- ja koulutustoimintaan. Tehtävä sisältäisi alueellisten riskiarvioinnin menetelmien kehittämistyötä, osallistumista alueellisten riskien arviointiin ja niiden laatimisen koordinaation. Nykyisellään aluehallintovirastot ovat yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa koordinoineet alueellisten riskien arvioinnin vuosina 2018 ja 2023 sisäministeriön ohjauksen ja toimeksiannon mukaisesti. Alueellista riskiarviointia on tarkoituksenmukaista tehdä jatkossakin ja se tehtäisiin hyvinvointialueiden maantieteellisen aluejaon mukaisesti.

2 momentin 3 kohdan Pykälänmukaan viraston tulisi edistää kuntien ja alueen muiden toimijoiden, eli alueella toimivien viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen, kuten esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta keskeisten toimijoiden tai huoltovarmuuden alueorganisaatioiden valmiussuunnittelua. Tehtävä vastaisi nykyistä valmiussuunnittelun yhteensovittamistehtävää ja pitäisi sisällään myös nykyisen kuntien valmiussuunnittelun tukemistehtävän, joka sisältää muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen toimialan valmiussuunnittelun tukemisen. Aluehallintovirastot ovat toteuttaneet osin eri tavoin kuntien valmiussuunnittelun tukemisen tehtävää. Keskeisenä toiminnan muotona korostuvat kuitenkin alueelliset verkostot ja harjoitustoiminta. Valmiussuunnittelun edistäminen kohdentuisi esityksen mukaan kuntien lisäksi muihinkin alueellisiin toimijoihin. Alueella tunnistettujen tarpeiden mukaisesti tehtäviä olisi kuitenkin mahdollista toteuttaa myös kohdennetusti kunnille esimerkiksi yhteisten yhteistoiminta- ja infotilaisuuksien muodossa. Kunnilla on vahva itsehallinnollinen asema ja kuntia velvoittaa lisäksi valmiuslain mukainen varautumisvelvoite, kuten muitakin julkisen hallinnon toimijoita.

2 momentin 4 kohdan

5 kohdan

Pykälänmukaan viraston velvollisuutena olisi järjestää alueellista varautumista tukevia valmiusharjoituksia jamukaan alueellisia maanpuolustuskursseja. Aluehallintovirastojen nykyiset valmiusharjoitusten ja alueellisten maanpuolustuskurssien järjestämistehtävät nähdään tarpeellisena ja ne säilyisivät jatkossa. Alueellisissa valmiusharjoituksissa testataan valmiussuunnitelmien, viestiyhteyksien ja johtamisjärjestelmän toimivuutta kuvatun tilanteen ja annettujen tehtävien pohjalta. Harjoituksiin osallistuu viranomaisten lisäksi alueen kuntia, aluehallintoa sekä tarpeen mukaan elinkeinoelämän, tiedotusvälineiden ja muiden yhteisöjen toimijoita. Viime vuosina alueellisissa valmiusharjoituksissa on korostunut väestönsuojeluteema, ja aiemmin erilaiset luonnonilmiöiden aiheuttamat normaaliolojen häiriötilanteet. Maanpuolustuskursseilla käsitellään ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia ja keskeisiä kysymyksiä ja perehdytään eri alojen järjestelyihin, varautumiseen ja valmiuteen normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Näkökulma on alueellisissa ja paikallisissa tehtävissä ja yhteistoiminnassa. Yhteisellä harjoitus- ja koulutustoiminnalla edistettäisiin ja tuettaisiin alueellisten ja paikallisten toimijoiden vastuulla olevaa valmiussuunnittelua ja muita varautumistoimenpiteitä.

2 momentin 6 kohdan Pykälänmukaan viraston tehtävänä olisi seurata alueellista varautumisvalmiutta. Viraston tulisi seurata alueen toimijoiden yleistä varautumisvalmiutta varautumisen alueellisen yhteistyön perustaksi. Tehtävä pitää sisällään yleisen varautumisvalmiuden ja kehitystarpeiden kokonaiskuvan muodostamisen ja ylläpitämisen. Tehtävä vastaisi nykykäytäntöä, jossa sisäministeriö on pyytänyt vuosittain aluehallintovirastoja kokoamaan varautumisen alueellisten tehtäviensä hoitamista sekä alueellisen varautumisen tilannetta ja kehitystarpeita käsittelevät raportit, joista sisäministeriö on koonnut valtakunnallisen raportin. Tämän kerätyn tiedon perusteella virasto hankkii yleiskuvan siitä, mihin asioihin viraston tulisi keskittyä ja mitä asioita sen tulisi erityisesti edistää, kehittää ja vahvistaa alueellisen varautumisen yhteistyötä järjestäessään. Kyseessä ei ole operatiivisen tilannekuvan muodostaminen, vaan varautumisen yleisen kokonaiskuvan eli varautumisen tilannekuvan muodostaminen ja ylläpitäminen.

2 momentin 7 kohdan Pykälänmukaan viraston tulisi järjestää muuta alueellista yhteistoimintaa. Muulla yhteistoiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi kunkin alueellisen ja paikallisen toimijan tilanneymmärrykseen ja varautumiseen liittyvien tietojen jakamista verkostomaisesti eri toimijoiden kesken muussa kuin valmiustoimikuntatyöskentelyssä sekä alueen toimijoiden varautumista edistävien tilaisuuksien järjestämistä, esimerkiksi seminaarit, työpajat ja teemakokoukset. Muuta yhteistoiminnan järjestämistä olisi myös maakuntatasoisten alueellisen varautumisen ja turvallisuuden yhteistoimintarakenteiden tukeminen ja yhdenmukaistaminen. Kokonaisuutena yhteistoiminta edistää laaja-alaisesti eri toimijoiden varautumisen kokonaisuutta ja yhteensopivuutta aluetasolla. Tehtäväkokonaisuus edistäisi kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen valmiussuunnittelua ja muuta varautumista.

3 momentin Pykälänmukaan viraston lakisääteiseksi tehtäväksi säädettäisiin nykyisten kaltaisten valmiustoimikuntien asettaminen. Alueelliset valmiustoimikunnat toimisivat viraston apuna varautumisen alueellisen yhteistyön suunnittelussa, kehittämisessä ja seurannassa. Ehdotettu sääntely vastaa nykytilaa, mutta valmiustoimikuntien asettaminen säädettäisiin lakitasolle. Tällä hetkellä valmiustoimikuntien asettamisesta ja tehtävistä on annettu sisäministeriön ohjauskirje aluehallintovirastoille (id 8956292 07.01 SMDno/2012/2204).

Alueelliset valmiustoimikunnat käsittelevät tällä hetkellä sen toimintaan osallistuvien osalta alueen valmiuden ja varautumisen tilannetta sekä yhteisesti sovittuja painopisteitä ja yhteisiä tavoitteita valmiusasioissa, seuraavat aktiivisesti alueella järjestettäviä valmiusharjoituksia ja tarvittaessa osallistuvat niiden suunnitteluun, toimivat viranomaisten välisenä yhteistyöelimenä sekä huolehtivat osaltaan valmiustehtäviin liittyvästä tiedottamisesta. Koronapandemian ja turvallisuusympäristön muutoksen myötä nykyisten alueellisten valmiustoimikuntien toiminta on aktivoitunut ja vakiintunut entisestään. Aluehallintovirastojen johtamilla alueellisilla valmiustoimikunnilla on ollut keskeinen rooli esimerkiksi aluetason poikkileikkaavan strategisen tilannekuvan muodostamisessa sekä eri tahojen välisen tiedonkulun varmistamisessa.

Jatkossakin alueelliset valmiustoimikunnat toimisivat yhtenä keskeisenä toimintamuotona varautumisen yhteistyössä ja alueellisena yhteistoimintaelimenä varautumiseen ja valmiussuunnitteluun sekä sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Jatkossakin valmiustoimikunnissa edistettäisiin toimijoiden yhteistä tilanneymmärrystä ja käsiteltäisiin ajankohtaisia asioita. Valtakunnallisen toimiala- ja tehtäväkohtaisen yhteensovittamisen lisäksi alueellisten tehtäväkokonaisuuksien mahdollisimman hyvä hoitaminen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa edellyttää eri toimijat yhteen kokoavaa yhteistoimintaa sekä yhteensovittamisen rakenteita. Valmiustoimikunta olisi jatkossakin yhteensovittamiselin, eikä sillä olisi operatiivista tehtävää. Häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa jokainen viranomainen vastaa varautumisestaan ja oman toimintansa operatiivisesta johtamisesta laissa säädettyjen toimivaltuuksien nojalla, eikä valmiustoimikunnalla ole toimivaltuuksia johtaa muiden viranomaisten toimintaa. Tämä vastaisi nykytilaa.

Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuutuksen, jonka mukaan alueellisten valmiustoimikuntien asettamisesta, kokoonpanosta ja tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin salassa pidettävien tietojen luovutusmahdollisuudesta. Varautumisen alueelliseen yhteistyöhön viranomainen ja julkista hallintotehtävää hoitava saisi luovuttaa virastolle ja alueelliselle valmiustoimikunnalle välttämättömät tiedot, osallistuessaan varautumisen alueelliseen yhteistyön. Esityksen mukaisesti tiedon omistaja saisi luovuttaa välttämättömiä tietoja, jotka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 5, 7, 8, 9 ja 10 kohdan mukaan ovat salassa pidettäviä. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä (5 kohta) poliisin, Rajavartiolaitoksen, Tullin, vankeinhoitoviranomaisen ja Maahanmuuttoviraston taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat; 7 kohta) henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat; 8 kohta) tiedot asiakirjoista, jotka koskevat onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua taikka turvallisuustutkintalain (525/2011) mukaista tutkintaa; 9 kohta) viranomaisten asiakirjoista, jotka koskevat valtion turvallisuuden ylläpitämistä ja 10 kohta) asiakirjoista, jotka koskevat sotilastiedustelua, puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä taikka muuta sotilaallista maanpuolustusta taikka maanpuolustusta palvelevia keksintöjä, rakenteita, laitteita tai järjestelmiä taikka maanpuolustuksen kannalta muutoin merkityksellisiä kohteita taikka puolustusvalmiuteen varautumista.

Esityksen mukainen tietojen luovutusmahdollisuus olisi sidottu tietojen välttämättömyyteen ja ainoastaan pykälässä säädettyä tarkoitusta varten. Tietoja ei näin ollen voisi luovuttaa tai pyytää muihin tehtäviin liittyen. Julkisuuslain näkökulmasta lähtökohtaisesti se, jonka hallussa tiedot ovat, päättää niiden julkisuudesta. Esityksen mukaan varautumisen alueelliseen yhteistyöhön osallistuva viranomainen, kuten poliisi tai Maahanmuuttovirasto tai yksityinen toimija, joka hoitaa julkista hallintotehtävää, harkitsisi ja päättäisi mitä tietoja se voisi antaa varautumisen alueelliseen yhteistyöhön. Tietojen luovuttaja arvioi ja päättää ovatko luovutettavat tiedot sellaisia, että niiden luovutus tukee varautumisen alueellista yhteistyötä ja ovat siten välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Eri viranomaisilla on myös erilaisia tiedon suojaamisintressejä, joita ei voi arvioida kukaan toinen viranomainen. Luovutettavien tietojen sisältöä ei ole voitu määritellä tarkemmin, koska tietojen sisältö on riippuvainen muun muassa alueesta, toimintaympäristöstä, turvallisuustilanteesta ja varautumisen alueelliseen yhteistyöhän osallistuvista toimijoista.

Myös julkisuuslain 26 pykälä mahdollistaa viranomaiselle tietyillä edellytyksillä salassa pidettävän tiedon luovuttamisen. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos: 1) tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty; tai 2) se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa. Pykälän 3 momentin mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon antamansa virka-aputehtävän suorittamiseksi sekä toimeksiannostaan tai muuten lukuunsa suoritettavaa tehtävää varten, jos se on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Salassa pidettäviä tietoja voi kuitenkin luovuttaa mainittuja tehtäviä varten myös silloin, kun salassa pidettävien tietojen poistaminen niiden suuren määrän tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ei ilmeisesti ole tarkoituksenmukaista. Viranomaisen on ennakolta varmistuttava siitä, että tietojen salassapidosta ja suojaamisesta huolehditaan asianmukaisesti. Varautumisen alueelliseen yhteistyöhön osallistuvat viranomaiset voivat esityksen lisäksi luovuttaa myös salassa pidettäviä tietoja julkisuuslaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Varautumisen alueellinen yhteistyö perustuu toimijoiden omaan haluun olla mukana, eikä viraston tehtävä tältä osin sisällä valvontaa. Tästä johtuen virastolla ei esityksen mukaan olisi tiedonsaantioikeutta salassa pidettäviin tietoihin esitetyn pykälän mukaisten tehtävien suorittamista varten, vaan salassa pidettävän tiedonhaltija voisi harkinnanvaraisesti luovuttaa tietoja.

Henkilötietojen käsittelyyn varautumisen alueellisessa yhteistyötehtävässä sovelletaan tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan käsittelyllä tarkoitetaan toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot.

Henkilötietojen käsittelyä voi tapahtua kaikilla 13 §:n 2 ja 3 momentin tehtäväkokonaisuuksilla. Varautumisen alueellisessa yhteistyötehtävässä viraston pelastustoimi ja varautuminen toimialueosaston virkamiehet käsittelevät henkilötietoja esimerkiksi valmiusharjoitusten sekä maanpuolustuskurssien ja muun koulutuksen järjestämisessä. Tällöin virasto kerää ja käsittelee muun muassa osallistujien nimiä, osoitteita, tehtävänimikkeitä, henkilötunnuksia ja työnantajan tietoja. Viraston virkamiehet saattavat käsitellä henkilötietoja myös esimerkiksi varmistaessaan, että yhteistyöhön osallistuvalla henkilöllä on oikeus tietyn tasoisten turvaluokiteltujen asiakirjojen käsittelyyn. Kyseisessä varautumisen alueellisissa tehtävissä tai valmiustoimikunnissa ei käsitellä erityisiä henkilötietoja eikä arkaluonteisia henkilötietoja.

Pykälässä ei olisi tarve säätää luovutettujen tietojen käsittelystä, koska käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimus seuraa suoraan tietosuojan yleislainsäädännöstä. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään käsittelyn lainmukaisuudesta. Henkilötietojen käsittely varautumisen alueellisessa yhteistyötehtävässä perustuu kyseisen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sekä 3 kohtaan. Kyseisen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Henkilötietoja käsitellään viraston esitetyssä 13 §:ssä säädettyjen lakisääteisten tehtävien hoitamista varten, jotta viranomainen voi hoitaa lakisääteiset tehtävänsä tehokkaasti, nopeasti ja käytettävissä olevat resurssit huomioiden. Käsittely täyttää siten 6 artiklan 3 kohdan, koska 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädetty rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä eli virastolaissa.

Viraston pelastustoimen ja varautumisen osasto määrittää henkilötietojen käsittelytarpeen 13 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi ja on siten näiden tietojen rekisterinpitäjä tietosuoja-asetuksen mukaan. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan rekisterinpitäjä vastaa ja sen on pystyttävä tarvittaessa osoittamaan, että 5 artiklan mukaisia henkilötietojen käsittelyn periaatteita on noudatettu. Kyseisen artiklan mukaan henkilötietojen käsittelyn tulee olla lainmukaista, kohtuullista ja läpinäkyvää, tietojen käsittelyssä on noudatettava käyttötarkoitussidonnaisuutta, tietojen käsittely on minimoitava, käsittelyn on oltava täsmällistä, tietojen säilytystä on rajoitettava ja on huolehdittava tietojen eheydestä ja luottamuksellisuudesta. Tietosuoja-asetuksen III luvun mukaisista rekisteröidyn oikeuksista vastaa myös rekisterinpitäjä. Rekisterinpitäjä muun muassa toimittaa rekisteröidyn pyytäessä tälle 14 artiklassa mainitut henkilötiedot, oikaisee virheelliset henkilötiedot artiklan 16 ja poistaa tiedot 17 artiklan mukaan. Tietosuoja-asetuksen IV luvun 24 artiklassa säädetään rekisterinpitäjän vastuista. Näitä vastuita on muun muassa, että rekisterinpitäjän on toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa ja osoittaa, että käsittelyssä noudatetaan tietosuoja-asetusta ja näitä toimenpiteitä tarkistetaan ja päivitetään.

14 §.

Peruspalvelujen saatavuuden arviointi ja valmiussuunnittelun tukeminen

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin peruspalvelujen saatavuuden arviointitehtävistä sekä valmiussuunnittelun tukemisesta, jotka liittyisivät varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri –toimialaan. Viraston varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri -toimialan lakisääteisenä tehtävänä olisi tehtäväalaansa kuuluvan valmiussuunnittelun tukeminen. Pykälässä säädettäisiin siten viraston tehtävistä häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisessa opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla. Voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan aluehallintovirastojen tehtävänä on ollut muun ohella kuntien valmiussuunnittelun tukeminen. Aluehallintovirastojen nykyisten opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan tehtävien on tarkoitus siirtyä uudelle virastolle. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla kunnat toimivat myös jatkossa esimerkiksi pääasiallisina varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäjinä, joten kunnilla säilyy täten ministeriön toimialan toimintojen osalta valmiuslain mukainen varautumisvastuu. Valmiussuunnittelun tukeminen tulisi toteuttaa yhteistyössä varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri –toimialan ja pelastustoimi ja varautumisen –toimialan kanssa.

15 §.

Lautakunnat ja muut toimielimet.

1 ja 2 momentissa

Pykälänsäädettäisiin viraston sosiaali- ja terveysalan osastolla ja sen yhteydessä toimivista toimielimistä. Näitä olisivat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta, raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta, adoptiolautakunta sekä valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta. Toisin kuin osastolla toimivat 1 momentissa tarkoitetut lautakunnat, adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta ovat julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki, 2 §:n 1 kohdan ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, 4 §:n 1 momentin 8 kohdan perusteella tiedonhallintalaissa tarkoitettuja viranomaisia, jotka vastaisivat tiedonhallintalaissa viranomaiselle tarkemmin säädetyistä velvoitteista mutta myös henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn mukaisista rekisterinpitäjän velvollisuuksista.

3 momentti Pykälänsisältäisi viittaussäännöksen, jonka mukaan adoptiolautakunnasta säädetään adoptiolaissa ja valtakunnallisesta lääketieteellisestä tutkimuseettisestä toimikunnasta säädetään kliinisestä lääketutkimuksesta annetussa laissa (983/2021). Mainitun toimikunnan yhteydessä toimivasta lääketieteellisen tutkimuksen eettisen arvioinnin muutoksenhakujaostosta säädetään lääketieteellisestä tutkimuksesta annetussa laissa (488/1999).

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan tehtävistä ja toimivaltuuksista. Niistä säädetään tarkemmin laissa sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015) ja laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994). Säännöksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin mainituissa laeissa viraston valvottaviksi säädettyjen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden muutoin kuin ammattihenkilön omasta hakemuksesta tapahtuvaa ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä, ammatinharjoittamisluvan peruuttamista sekä ammattihenkilön ammattinimikkeen käytön kieltämistä koskevat asiat samoin kuin ammatinharjoittamisoikeuden, ammatinharjoittamisluvan ja ammattinimikkeen käyttöoikeuden takaisinsaamista sekä kurinpitoa koskevat asiat. Momentissa säädettäisiin myös raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnan tehtävistä ja toimivaltuuksista, joista säädetään tarkemmin raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa (239/1970) ja steriloimislaissa (283/1970). Säännöksen mukaan raskauden keskeyttämis- ja steriloimislautakunnassa käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin mainituissa laeissa viraston hoidettavaksi säädettyjen raskauden keskeyttämistä ja steriloimista koskevat hakemukset. Vastaava sääntely sisältyy Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annettuun valtioneuvoston asetukseen (676/2008). Perustuslain 119 §:n 2 momentti kuitenkin edellyttää, että valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista säädetään lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla tarkoitetaan perustuslain esitöiden mukaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp, s. 174/II). Lautakuntien tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä, jonka vuoksi voimassa oleva sääntely ehdotetaan tältä osin siirrettäväksi lain tasolle. Samalla sääntelyä täsmennettäisiin viittaamalla erityislainsäädäntöön, jossa lautakuntien tehtävistä säädetään tarkemmin.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin lautakuntien asettamisesta ja organisaatiosta. Momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö asettaisi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan ja raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnan viraston sosiaali- ja terveysalan osaston esityksestä neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi tarvittaessa muuttaa lautakunnan kokoonpanoa sen toimikauden aikana. Lautakunnan jäsenillä tulisi olla yksi tai useampi henkilökohtainen varajäsen. Lautakunnassa esittelijänä ja lautakunnan sihteerinä toimisivat viraston sosiaali- ja terveysalan osaston määräämät virkamiehet. Lautakuntien asettamisesta säädetään voimassa olevassa lainsäädännössä valtioneuvoston asetuksella Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta. Mainitun asetuksen 4 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö asettaa lautakunnat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston esityksestä neljäksi vuodeksi kerrallaan. Perustuslain 119 §:n 2 momentti kuitenkin edellyttää, että valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista säädetään lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on katsonut myös toimielimen toimikauden mahdollisen määräaikaisuuden kuuluvan yleisiin perusteisiin (PeVL 12/2004 vp, s. 2-3). Tämän vuoksi lautakunnan asettamisesta säädettäisiin ehdotuksen mukaan jatkossa lailla perustuslain 119 § 2 momentin edellyttämällä tavalla. Ehdotetun säännöksen mukaan esityksen tekisi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston sijaan viraston sosiaali- ja terveysalan osasto, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät tältä osin siirtyvät. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevaa sääntelyä.

6 ja 7 momenteissa Pykälänsäädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan ja raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnan kokoonpanosta. Lautakuntien kokoonpanosta on säädetty voimassa olevassa lainsäädännössä valtioneuvoston asetuksessa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta. Perustuslakivaliokunta on katsonut adoptiolakia ja adoptiolautakuntaa koskevan ehdotuksen tarkastelun yhteydessä, että lain tasoista sääntelyä on välttämätöntä täydentää säännöksillä, joista käy ilmi muun muassa mikä lautakunnan kokoonpano on (PeVL 15/2011 vp, s. 5). Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan ja raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnan kokoonpanon perusteista ehdotetaan säädettäväksi jatkossa lain tasolla perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa on puheenjohtaja ja viisi muuta jäsentä. Säännöksen on katsottu kuvaavan lautakunnan ratkaisukokoonpanoa, ja käytännössä lautakunnassa on ollut säännöksessä mainittua viittä useampi jäsen, jotta kaikki ammattialat, joiden harjoittajia koskevia asioita lautakunnassa käsitellään, olisivat asianmukaisesti edustettuina. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan kokoonpanoa koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin voimassa olevaan sääntelyyn nähden siten, että erikseen säädettäisiin asetettavan lautakunnan kokoonpanosta ja erikseen kulloisenkin asian käsittelevän lautakunnan ratkaisukokoonpanosta. Pykälän 5 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa olisi puheenjohtaja, jonka tulee olla viraston virkamies, ja tarpeellinen määrä muita jäseniä. Yhden jäsenistä tulisi edustaa lääketieteellistä, yhden oikeustieteellistä ja yhden sosiaalihuollon asiantuntemusta. Lisäksi lautakunnassa tulisi olla edustettuna asiantuntemus kustakin ammattialasta, jonka harjoittajia koskevia asioita lautakunnassa käsitellään. Lautakunta ratkaisisi asiat puheenjohtajan ja vähintään neljän jäsenen kokoonpanossa. Asiaa ratkaistessa jäsenistä yhden tulisi edustaa lääketieteellistä, yhden oikeustieteellistä ja yhden sosiaalihuollon asiantuntemusta sekä yhden sitä ammattialaa, jonka harjoittamista koskeva asia kulloinkin on käsiteltävänä. Henkilöllä voi olla useampi ammattioikeus, johon lautakunnan päätöksellä puututaan. Tällöin lautakunnan ratkaisukokoonpanossa tulisi olla edustus kustakin kyseessä olevasta ammattialasta.

Pykälän 7 momentti vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. Sen mukaan raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnassa olisi puheenjohtaja, jonka tulee olla viraston virkamies, ja kolme muuta jäsentä. Yhden jäsenistä tulisi edustaa oikeustieteellistä, yhden lääketieteellistä ja yhden sosiaalihuollon asiantuntemusta. Lautakunnan olisi tarvittaessa kuultava psykiatrian, synnytysopin ja perinnöllisyyslääketieteen asiantuntijoita. Lisäksi sääntelyä täsmennettäisiin lautakunnan päätösvaltaisuuden osalta. Lautakunta olisi päätösvaltainen täysilukuisena.

8 momentissa Pykälänsäädettäisiin lautakuntien jäsenten oikeudesta saada kohtuullinen palkkio suoritetuista tehtävistä ja matkakustannusten korvaus. Palkkioiden perusteet vahvistaisi valtiovarainministeriö. Säännös on toissijainen suhteessa esimerkiksi valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikuntaa koskevaan säännökseen nähden (lääketutkimuslaki (983/2021) 24 §). Säännöstä sovellettaisiin, jos lautakuntien tai toimielinten palkkioista ei olisi muualla toisin säädetty. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä perusteiden vahvistamisesta.

16 §.Lautakunnan sähköinen kokous.Ehdotetun säännöksen mukaan lautakunnat voisivat päättää ja muutoin käsitellä niille kuuluvia asioita varsinaisessa kokouksessa tai sähköisessä toimintaympäristössä kokonaan tai osittain tapahtuvassa kokouksessa. Varsinaisella kokouksella tarkoitettaisiin kokousta, jossa lautakunnan jäsenet olisivat fyysisesti läsnä. Käsitellessään asioita sähköisessä kokouksessa, lautakunnan olisi huolehdittava tietoturvallisuudesta ja siitä, etteivät salassa pidettävät tiedot ole ulkopuolisten saatavissa.

Sääntely on tarpeen lautakuntien ja ratkaisukokoonpanon toiminnan tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi ja tietoturvallisuuden takaamiseksi. Sähköisen kokouksen mahdollistaman etäosallistumisen tarkoituksena olisi tehostaa ja joustavoittaa viraston työprosesseja. Sähköisen kokouksen käyttö ei saisi heikentää asianosaisten oikeusturvaa tai kollegiaalisen päätöksenteon edellytyksiä. Sähköiseltä kokoukselta edellytettäisiin aina, että sen mahdollistavat tietotekniset yhteydet täyttävät salassa pidettävien tietojen käsittelylle asetetut suojausvaatimukset. Ehdotetun säännöksen mukaan lautakunnan olisikin sähköisen kokouksen osalta huolehdittava tietoturvallisuudesta ja siitä, etteivät salassa pidettävät tiedot olisi ulkopuolisten saatavissa. Vastaavan kaltainen säännös sisältyy kuntalain (410/2015) 98 §:n 2 momenttiin. Ehdotettu säännös koskisi kaikkia viraston lautakuntia, mukaan lukien ne lautakunnat kuten adoptiolautakunta, joista mahdollisesti säädetään muussa lainsäädännössä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että sähköisen kokouksen edellytyksenä on, että kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri voivat luotettavasti todentaa kokoukseen osallistuvat ja että kokoukseen osallistuva voi seurata kokouksen kulkua ja osallistua asioiden käsittelyyn. Ehdotettu 2 momentti vastaa kuntalain 99 §:ää.

Pykälä koskisi vain lautakuntia. Valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan mahdollisuudesta pitää sähköinen kokous ja sähköisestä päätöksentekomenettelystä säädetään kliinisestä lääketutkimuksesta annetussa laissa.

6 luku Virkojen täyttäminen ja erityiset kelpoisuusvaatimukset

Luku sisältäisi viraston johdon virkoja koskevat nimitystoimivaltasäännökset ja säännökset eräiden virkojen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista sekä asetuksenantovaltuutuksen säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin viraston muiden virkojen kelpoisuusvaatimuksista ja nimikkeistä.

17 §.

Pääjohtajan viran täyttäminen.

1 momentti

Pykälänsisältäisi säännöksen viraston pääjohtajan nimittämisestä. Koska kyse olisi valtiovarainministeriön yleishallinnollisessa ohjauksessa olevasta virastosta, kuuluisi pääjohtajan nimitysasian valmistelu valtiovarainministeriön vastuulle. Valtiovarainministeriö esittelisi nimitysasian valtioneuvoston yleisistunnolle. Pääjohtaja on valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 28 §:n 2 momentin ja valtion virkamieslain (750/1994) 26 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella valtion ylintä virkamiesjohtoa, jolloin viraston pääjohtajan virkaan tulevat sovellettaviksi valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa säädetyt erityiset kelpoisuusvaatimukset. Kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset tulevat julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n perusteella. Pääjohtajan virkaan voitaisiin nimittää vain Suomen kansalainen valtion virkamieslain 7 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Lisäksi virkaan nimitettävän olisi täytettävä muut valtion virkamieslaissa säädetyt edellytykset. Pääjohtaja nimitettäisiin valtion virkamieslain 9 a §:n 1 momentin perusteella enintään viiden vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi.

18 §.

Osastopäällikön viran täyttäminen.

1 momentissa

Pykälänsäädettäisiin viraston pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivan osastopäällikön viran täyttämisestä. Osastopäällikön virkaan nimittäisi valtioneuvosto sen ministeriön esityksestä, jonka toimialaan osaston tehtävät pääasiallisesti kuuluisivat. Virantäytön valmistelun yhteydessä ministeriön tulisi kuulla viraston pääjohtajaa ja muita osastoa ohjaavia ministeriöitä ennen nimityksen viemistä valtioneuvoston päätettäväksi. Osastopäälliköt nimitettäisiin valtion virkamieslain 9 a §:n 1 momentin viittaussäännöksen perusteella enintään viiden vuoden määräajaksi, pois lukien työsuojeluosaston osastopäällikköä, joka voitaisiin nimittää virkaan. Työsuojeluosaston riippumattomuuden toteutumisen takia osastopäällikkö nimitettäisiin virkaan, joka perustuu Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän, ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen (SopS 44/1949) 6 artiklaan, jonka mukaan tarkastushenkilökunnan tulee olla julkisia virkamiehiä, joiden asema ja työehdot ovat sellaiset, että ne takaavat heille vakinaisen virka-aseman sekä riippumattomuuden kaikista hallituksen vaihdoksista ja asiaankuulumattomasta ulkopuolisesta vaikutuksesta. Osastopäälliköt eivät ole hierarkkiselta asemaltaan valtion hallinnon ylintä virkamiesjohtoa, jolloin virkoihin ei voida soveltaa suoraan valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Tämän vuoksi olisi perusteltua säätää osastopäälliköiden virkojen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Virkojen erityisenä kelpoisuusvaatimuksena olisivat valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa säädetyt ylimmän virkamiesjohdon erityiset kelpoisuusvaatimukset, joiden arviointikriteerit on kuvattu valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentin muutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 298/2014 vp) sivuilla 27-29 tarkemmin kuvatuilla kriteereillä. Kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset tulevat julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 6 §:n perusteella. Lisäksi virkaan nimitettävän olisi täytettävä muut valtion virkamieslaissa säädetyt edellytykset. Virkojen erityiset kelpoisuusvaatimukset vastaavat aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen (906/2009) 16 §:ssä säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Koska viraston perustamisen yhteydessä on tärkeää säilyttää ja varmistaa osastopäälliköiden palkkatason yhdenmukaisuus, laissa säädettäisiin nimityksen esittelevän ministeriön velvollisuudesta pyytää valtiovarainministeriöltä lausunto osastopäälliköiden palkkauksesta ennen nimittämistä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin asetuksenantovaltuutuksesta tarvittaessa säätää valtioneuvoston asetuksella osastopäällikön nimikkeestä. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää osastopäällikön virkaan nimitetyllä olisi oikeus käyttää ylijohtajan arvonimeä.

19 §.

Yksikön päällikön viran täyttäminen sekä osaston muiden virkojen täyttäminen ja palvelukseen ottaminen

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin osastopäälliköiden välittömässä alaisuudessa toimivien yksiköiden päälliköiden nimitystoimivallasta. Osastopäällikön välittömässä alaisuudessa toimivan yksikön päällikön nimittäisi viraston pääjohtaja osastopäällikön tai hänen määräämänsä esittelystä. Yksikön päällikön viran kelpoisuusvaatimuksena olisivat ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys viran tehtäväalaan ja käytännössä osoitettu johtamistaito. Perehtyneisyyttä viran tehtäväalaan olisi mahdollista kartuttaa esimerkiksi työkokemuksella, tutkimustoiminnalla taikka muulla vastaavalla tavalla. Karttuneen perehtyneisyyden tulisi ensisijaisesti liittyä sisällöllisesti viran keskeisiin tehtäviin. Vähimmäisvaatimuksena voitaisiin pitää, että hakijalle karttunut perehtyneisyys liittyy edes osaksi viran keskeisiin tehtäviin taikka että siitä voidaan muutoin objektiivisesti arvioituna katsoa olevan etua täytettävänä olevan viran tehtävien menestykselliselle hoitamiselle. Käytännössä osoitettua johtamistaitoa olisi arvioitava samalla tavalla kuin mitä valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa on säädetty. Käytännössä osoitettua johtamistaitoa arvioitaisiin valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentin muutokseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 298/2014 vp) sivuilla 27-29 tarkemmin kuvatuilla kriteereillä. Kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset tulevat julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 6 §:n perusteella. Lisäksi virkaan nimitettävän olisi täytettävä muut valtion virkamieslaissa säädetyt edellytykset. Osastopäällikkö puolestaan nimittäisi osastonsa muut virkamiehet ja ottaisi palvelukseen muun henkilöstön, lukuun ottamatta yleistä osastoa, jonka muut virkamiehet nimittäisi ja muun henkilöstön palvelukseen ottaisi pääjohtaja. Momentissa säädettäisiin työsuojeluosaston osastopäällikön nimitystoimivallasta, jolla poikettaisiin pääsäännön mukaisesta nimitystoimivallasta. Työsuojeluosaston osastopäällikkö nimittäisi johtamansa osaston yksikön päälliköt ja muut virkamiehet, perustuen ns. ILO-sopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen (SopS 44/1949) 6 artiklaan.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin mahdollisuudesta työjärjestyksessä määrätä muun viraston virkamiehen ratkaistavaksi nimitystä ja palvelukseen ottamista koskevat asiat. Ehdotetun 2 momentin perusteella pääjohtajan nimitystoimivaltaa voitaisiin delegoida viraston työjärjestyksellä ja osastopäällikön nimitystoimivaltaa osaston työjärjestyksellä, joiden antamisesta on säädetty 8 §:ssä. Vastaavalla tavalla voitaisiin delegoida päätösvaltaa työsopimussuhteisen henkilöstön palvelukseen ottamisessa. Ehdotetun sääntelyn tavoitteena olisi noudattaa lähtökohtaista yksi yli yhden -periaatetta erityisesti niiden virkojen osalta, joiden tehtäviin sisältyy henkilöjohtamista. Henkilöjohtamista sisältävillä tehtävillä tarkoitettiin tehtäviä, joita hoitavalle karttuisi virkamieslaissa tarkoitettua johtamiskokemusta. Mikäli toimivaltaa delegoitaisiin, tulisi ottaa huomioon edellä todettu periaate, ettei kukaan nimittäisi lähtökohtaisesti suoria alaisiaan.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin asetuksenantovaltuutuksesta tarvittaessa säätää valtioneuvoston asetuksella yksikön päällikön viran erityisistä lisäkelpoisuusvaatimuksista.

20 §.Toimintayksikön johtajan tehtävään määräämistä koskevien asioiden ratkaiseminen sekä toimintayksikön muiden virkojen täyttäminen ja palvelukseen ottaminen.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin osaston ulkopuolisen toimintayksikön johtajan tehtävään määräämisestä. Valtiovarainministeriö ratkaisisi toimintayksikön johtajan tehtävään määräämistä koskevat asiat viraston pääjohtajan tai hänen määräämänsä esittelystä. Tehtävään voitaisiin määrätä viraston virassa oleva virkamies. Koska osastot ja toimintayksiköt olisivat pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivia, on tästä näkökulmasta perusteltua, että toimintayksikön johtajat määrättäisiin tehtävään enintään viiden vuoden määräajaksi. Apulaisoikeuskansleri on 16.8.2023 antamassaan ratkaisussa katsonut, ettei virkaan vaadittavia kelpoisuusvaatimuksia voi kiertää tehtävään määräyksellä. Aluehallinnon uudistamishankkeen yhteydessä on pidetty välttämättömänä säätää toimintayksikön johtajan erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Toimintayksikön johtajan kelpoisuusvaatimuksena olisivat ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys viran tehtäväalaan ja käytännössä osoitettu johtamistaito. Näitä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia arvioitaisiin samalla tavalla kuin yksikön päällikön virkaan säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Momentin sanamuodon perusteella valtiovarainministeriön toimivaltaan kuuluisi myös tehtävään annetun määräyksen peruuttaminen. Valtiovarainministeriö peruuttaisi tehtävään antamansa määräyksen pääjohtajan tai hänen määräämänsä esityksestä. Pääjohtaja nimittäisi muut toimintayksikön virkamiehet ja ottaisi palvelukseen muun henkilöstön, jolla tarkoitettaisiin työsopimussuhteisia. Vastaavalla tavalla kuin 19 §:n 2 momentissa on säädetty, pääjohtajan toimivaltaa nimittää virkamies ja ottaa palvelukseen työsopimussuhteinen henkilö voitaisiin delegoida viraston muun virkamiehen ratkaistavaksi.

21 §.

Muut erityiset kelpoisuusvaatimukset sekä osastoihin ja toimintayksiköihin kuulumattomien virkamiesten nimitystoimivalta ja palvelukseen ottaminen.

1 momentissa

Pykälänsäädettäisiin asetuksenantovaltuutuksesta säätää tarvittaessa valtioneuvoston asetuksen viraston muiden virkojen kelpoisuusvaatimuksista. Tämä ei koskisi pääjohtajan, osastopäällikön, toimintayksikön johtajan ja yksikön päällikön virkoja, koska viraston päällikkönä toimivan pääjohtajan kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtion virkamieslaissa ja muiden mainittujen henkilöjohtamista sisältävien virkojen osalta erityisistä kelpoisuusvaatimuksista on tarkoitus säätää tässä laissa. Koska viraston perustamisen yhteydessä on tärkeää säilyttää ja varmistaa viraston nimikekäytäntöjen yhtenäisyys voitaisiin tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella säätää virastossa käytettävistä virkamiesten nimikkeistä. Myös viraston tehtävät voivat joiltakin osin edellyttää niitä hoitavilta virkamiehiltä esimerkiksi muuta oikeustieteen ylempää korkeakoulututkintoa kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkintoa taikka pelkän perehtyneisyyden sijaan vankkaa kokemusta viran tehtäväalasta. Tällöin olisi perusteltua säätää tiettyihin virkoihin liittyvistä erityisistä kelpoisuusvaatimuksista. Esimerkiksi ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen virastossa voisi edellyttää kielitaitoa koskevia erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Ehdotetun säännöksen perusteella asiakkaiden ja palvelujen tarjoamiseen liittyvien kielellisten oikeuksien turvaamiseksi voitaisiin säätää esimerkiksi ruotsinkielisen tai saamenkielisen palveluyksikön virkamiesten kielitaitovaatimuksista. Pykälän 1 momentin säännöstä sovellettaisiin myös osastoilla ja toimintayksikössä oleviin yksiköihin.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin pääjohtajan nimitystoimivallasta silloin kun virkaa ei ole sijoitettu osastolle tai toimintayksikköön. Pääjohtaja ottaisi myös osastolle tai toimintayksikköön sijoittumattoman työsopimussuhteisen työntekijän. Viraston työjärjestyksessä olisi mahdollista delegoida nimitystoimivaltaa muulle virkamiehelle.

7 luku Erinäiset säännökset

22 §.Virastoa tai sen virkamiestä koskevan hallintokantelun ratkaiseminen. Pykälä sisältäisi ensinnäkin informatiivisen viittauksen hallintolain 8 a lukuun, jossa säädetään hallintokantelusta, ja toiseksi säännökset virastoa tai sen virkamiestä koskevan hallintokantelun ratkaisemisesta. Säännös koskisi tilanteita, joissa hallintokantelu on tehty virastolle tai sitä ohjaavalle ministeriölle. Säännöksellä ei puututa ylimpien laillisuusvalvojien tehtäviin ja toimivaltaan valvoa virastoa ja tutkia virastosta tehtyjä kanteluja.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin tilanteesta, jossa virastolle on tehty hallintokantelu viraston omasta toiminnasta tai sen virkamiehen toiminnasta. Lähtökohtana tällöin olisi, että hallintokantelun ratkaisee viraston pääjohtaja. Pääjohtaja voisi kuitenkin määrätä viraston työjärjestyksellä, että viraston osaston tai toimintayksikön tai niiden virkamiehen toiminnasta tehtyjen hallintokanteluiden ratkaisuvalta kuuluu kyseisen osaston osastopäälliköille tai toimintayksikön johtajalle. Tällaisissa tilanteissa pääjohtajalla säilyisi kuitenkin otto-oikeus työjärjestyksellä delegoimaansa asiaan. Osastopäällikön tai toimintayksikön johtajan toimintaa koskevan hallintokantelun ratkaisisi pääjohtaja. Viraston pääjohtajan toimista virastolle tehdyn hallintokantelun ratkaisisi valtiovarainministeriö, jolle kuuluu viraston hallintoa koskeva toiminnallinen ohjaus. Viraston tulee siirtää hallintolain 21 §:n tarkoittamalla tavalla pääjohtajasta tehty kantelu valtiovarainministeriön käsiteltäväksi.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston työsuojelutehtävien erityisasemasta johtuva poikkeus viraston työsuojelutehtäviä hoitavaa toimialaa koskevien hallintokantelujen käsittelyyn. Työsuojelutehtäviä hoitavasta osastosta tai sen virkamiehen toiminnasta virastolle tehdyn hallintokantelun ratkaisee ehdotetun 2 momentin mukaan työsuojeluosaston osastopäällikkö. Työsuojelutehtäviä hoitavan osaston osastopäälliköstä tehdyn hallintokantelun ratkaisisi sosiaali- ja terveysministeriö, viraston pääjohtajan sijaan. Viraston tulee siirtää hallintolain 21 §:n tarkoittamalla tavalla työsuojelutehtäviä hoitavan osaston osastopäälliköstä tehty kantelu sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi.

3 momentissa

4 momentin

Pykälänsäädettäisiin tilanteista, jossa virastosta tai sen virkamiehestä on tehty hallintokantelu ministeriöön. Ehdotetun viraston toiminnallista ohjausta koskevan säännöksen mukaan virastoa ohjaavat ministeriöt valvovat virastoa ministeriön toimialaan kuuluvissa tehtävissä. Vastaavasti viraston tai sen virkamiehen toiminnasta ministeriölle tehdyn kantelun käsittelee ja ratkaisee se ministeriö, jonka toimialaan kuuluvasta asiasta hallintokantelussa on kyse. Säännöksessä ehdotetaan, että ministeriö voisi siirtää sille virastosta tai sen virkamiehen toiminnasta tehdyn hallintokantelun viraston käsiteltäväksi. Siirretyn kantelun käsittelyyn sovellettaisiin tällöin virastossa mitä 1 ja 2 momentissa säädetään. Ministeriöllä olisi laaja harkintavalta ratkaista käsitteleekö se hallintokantelun itse vai siirtääkö se hallintokantelun viraston käsiteltäväksi. Useissa tapauksissa hallintokantelun käsittely virastossa kantelun kohteen esimiesten toimesta voi johtaa nopeampaan, tarkoituksenmukaisempaan ja vaikuttavampaan kantelukäsittelyyn. Ministeriö voisi luonnollisesti edellyttää, että sille toimitetaan tiedoksi viraston kanteluasiassa antama päätös. Esimerkiksi periaatteellisesti tärkeissä tapauksissa hallintokantelu voi olla kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa käsitellä ministeriössä. Ehdotetunmukainen siirtomahdollisuus ei koskisi viraston pääjohtajasta ministeriölle tehtyä hallintokantelua, joka käsiteltäisiin valtiovarainministeriössä, eikä työsuojelutehtäviä hoitavan osaston osastopäällikön toimista tehtyä hallintokantelua, joka käsiteltäisiin sosiaali- ja terveysministeriössä.

Jos viraston pääjohtaja tai työsuojeluosaston osastopäällikkö olisi esteellinen käsittelemään hallintokantelua, tulisi viraston siirtää hallintokantelu ministeriössä käsiteltäväksi. Virasto siirtäisi tällaisessa tapauksessa hallintokantelun sen ministeriön käsiteltäväksi, jonka toimialaan kuuluvasta asiasta hallintokantelussa on kyse. Työsuojeluosasto siirtäisi työsuojelutehtäviä koskevan hallintokantelun sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi.

23 §.Ulkopuoliset asiantuntijat.Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) ja sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023) säädettyjä lupa-, rekisteröinti-, ohjaus- ja valvontatehtäviä hoitaessaan ja näissä asioissa päätöksiä tehdessään virasto käyttää julkista valtaa.

Muun muassa asiakirjajulkisuutta koskevassa ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus on katsonut, että osallistuessaan lakisääteisten tehtävien hoitamiseen vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit osallistuvat myös julkisen vallan käyttämiseen. Myös muun muassa Valviran menettelyä julkisen hallintotehtävän antamisessa yksityiselle koskevassa apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa on katsottu, että Valviran käyttämät pysyvät asiantuntijat hoitavat asiantuntijatehtävässään julkista hallintotehtävää.

Viraston sosiaali- ja terveydenhuolto -toimialalle kuuluviin lupa-, rekisteröinti-, ohjaus- ja valvontatehtäviin liittyvien asioiden käsittelyssä ja päätöksenteossa käytetään usein eri tieteen- tai muihin erityisaloihin perehtyneiden asiantuntijoiden lausuntoja. Lopullisen ratkaisun asiassa tekee kuitenkin aina virasto asian esittelystä vastaavan viraston virkamiehen esittelystä. Asiantuntijalausunto ei ole virastoa sitova, mutta välttämätön asian selvittämiseksi ja päätöksen tekemiseksi. Asiantuntijoita käytetään tavallisesti lääketieteen eri erikoisalojen asiantuntijuutta edellyttävissä asioissa, mutta viraston käyttämät pysyvät asiantuntijat edustavat laajasti viraston sosiaali- ja terveydenhuolto -toimialalla käsiteltävien asioiden sisällön asiantuntemusta. Pysyviä asiantuntijoita on lääketieteen eri erikoisaloilta, sosiaalihuollon ja hoitotyön eri osa-alueilta sekä oikeustieteen aloilta. Ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään silloin, kun virasto tarvitsee tietyn erikois- tai erityisalan osaamista, jollaista viraston henkilöstöllä ei ole. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on käyttänyt nykyisin sille kuuluvia tehtäviä hoitaessaan ulkopuolisia asiantuntijoita, niin pysyviä kuin ad hoc -asiantuntijoitakin. Pysyviä asiantuntijoita on käytössä nykyisin yli 200. Myös aluehallintovirastot ovat tehtävissään hyödyntäneet Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pysyvien asiantuntijoiden asiantuntemusta.

Asiantuntijoita käytetään erityisesti virastossa vireillä olevissa sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa, terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetuissa laissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa säädetyissä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä tai palvelunjärjestäjiä ja palveluntuottajia koskevissa kantelu- ja valvonta-asioissa, sekä muiden valvonta- tai tutkintaviranomaisten (mm. eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri, poliisi) virastolta pyytämissä lausunnoissa, jotka tyypillisesti voivat koskea esimerkiksi sosiaalihuollon tai terveydenhuollon ammattihenkilön tai palvelunjärjestäjän tai palveluntuottajan menettelyä, kuolemaan tai vaikeaan pysyvään vammautumiseen johtanutta hoitovirhe-epäilyä tai kuolemansyyn selvittämiseen liittyvää asiaa. Myös sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain mukaisissa ohjaustehtävissä saattaa ajoittain olla tarpeen käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita. Ohjaustehtävät, joissa asiantuntijan käyttö on ollut tarpeen, ovat voineet liittyä esimerkiksi valvonnan yhteydessä esille tulleeseen sellaiseen laajempaan ohjaustarpeeseen, josta ei ole aiempaa käytäntöä. Virastolle säädetyissä palveluntuottajien ja palveluyksikköjen rekisteröintiä koskevissa lupa-asioissa käytetään myös ajoittain ulkopuolisia asiantuntijoita. Ennen rekisteröintiä tehtävistä ennakkotarkastuksista sekä valvontaan liittyvistä tarkastuksista ja niissä käytettävistä ulkopuolisista asiantuntijoista on kuitenkin säädetty erikseen laissa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023). Myös muissa momentissa mainittuihin säädöksiin liittyvissä lupa-asioissa voi tulla vastaan ulkopuolisen asiantuntijan erityisosaamista vaativia asioita.

Pysyviä asiantuntijoita pyritään nimeämään valtakunnallisesti kattavasti eri alueilta, koska esimerkiksi saman hyvinvointialueen sisällä oleva asiantuntija on esteellinen arvioimaan kyseisen hyvinvointialueen asioita. Vaikka pysyviä asiantuntijoita nimetäänkin laajasti, tulee ajoittain vastaan tilanteita, jossa virasto joutuu käyttämään niin kutsuttuja ad hoc -asiantuntijoita. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että kaikkia mahdollisia asiantuntijatarpeita ei kyetä ennakoimaan pysyviä asiantuntijoita nimitettäessä tai siitä, että kyseisen erityisalan pysyvä asiantuntija on esteellinen. Myös ad hoc -asiantuntijat hoitavat lausuntoja antaessaan julkista hallintotehtävää.

Tarvittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi ja koska tehtävien satunnaisuuden ja vaihtelevan käyttötarpeen vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista, eikä käytännössä mahdollistakaan, että kaikkia aloja edustavat asiantuntijat toimisivat virkasuhteessa virastoon, pykälän 1 momentissa säädettäisiin viraston oikeudesta nimetä enintään neljän vuoden määräajaksi ulkopuolisia asiantuntijoita ja lisäksi tehdä hallintolain 3 §:ssä tarkoitettuja hallintosopimuksia yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa. Sekä nelivuotiseksi kaudeksi nimetyt pysyvät asiantuntijat että sopimukseen perustuen muut ulkopuoliset asiantuntijat olisivat velvollisia antamaan virastolle asiantuntijalausuntoja. Pysyvien asiantuntijoiden kanssa ei tehtäisi sopimuksia, vaan virasto nimeäisi heidät tehtäväänsä nimeämispäätöksellä enintään nelivuotiseksi kaudeksi. Nimeämismenettelyä käytettäisiin nykytilaa vastaavalla tavalla, minkä on katsottu olevan oikeudellisesti ongelmatonta. Niin kutsuttujen ad hoc -asiantuntijoiden kanssa tehtäisiin pykälässä mainittu hallintosopimus, jossa määritellään muun muassa sopimussuhteen voimassaoloon, palkkioon sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuuteen liittyvät ehdot. Pysyvien asiantuntijoiden ehdot määriteltäisiin nimeämispäätöksessä. Pykälän 1 momentti sisältäisi myös aiemmin asetuksessa säädetyt vaatimukset ulkopuolisille asiantuntijoille. Vaatimuksena olisi nykytilaa vastaavalla tavalla, että ulkopuolinen asiantuntija on tunnetusti taitava ja kokenut henkilö, jolla on tehtävien kannalta merkityksellistä tieteellistä asiantuntemusta tai muuta asiantuntemusta. Pykälää on pidettävä välttämättömänä, jotta virasto voisi nykytilaa vastaavalla tavalla käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita säädettyjen tehtäviensä hoitamisessa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että ulkopuolisen asiantuntijan osallistumisesta tarkastuksiin ja muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin säädettäisiin erikseen. Virastolaissa oleva yleinen sääntely ei siten mahdollistaisi asiantuntijan käyttämistä tarkastuksissa tai muissa kuin 1 momentissa mainituissa tehtävissä vaan näistä tulisi säätää erikseen. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämisestä tarkastuksissa on muun muassa säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 20 ja 37 §:ssä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 92 §:ssä. Myös lääkelain (395/1987) 71 §:n sekä sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) 31 §:n säännökset mahdollistavat ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisen tarkastuksissa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on erityislainsäädännön perusteella käyttänyt ulkopuolisia asiantuntijoita esimerkiksi valvonta-asioihin liittyvillä tarkastuskäynneillä. Virasto voisi nykytilaa vastaavalla tavalla käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita erityislaeissa säädetyn mukaisesti.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston oikeudesta salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa 1 momentissa tarkoitetuille ulkopuolisille asiantuntijoille mainitussa momentissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi välttämättömiä tietoja. Asiantuntijatehtävät voivat liittyä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin, jonka vuoksi on välttämätöntä, että asiantuntijoille voitaisiin luovuttaa salassa pidettäviä tietoja asiantuntijalausunnon antamiseksi. Koska esimerkiksi terveydentilaa koskevat salassa pidettävät tiedot ovat samalla henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja, on pidetty välttämättömänä säätää, että asiantuntijatehtäviä hoitavat toimisivat viraston valvonnassa sekä näiden henkilötietojen käsittelijöinä rekisterinpitäjänä toimivan viraston lukuun. Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella virasto toimisi rekisterinpitäjänä, jonka velvollisuuksiin kuuluisi laatia dokumentoidut ohjeet henkilötietojen käsittelystä, joita henkilötietojen käsittelijänä toimivan asiantuntijan olisi noudatettava. Viime kädessä virasto rekisterinpitäjänä vastaisi sille kuuluvien henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta ja muista velvoitteista. Viraston sosiaali- ja terveysalan osaston velvollisuuksiin kuuluisi perehdyttää uudet asiantuntijat tehtäväänsä nykytilaa vastaavalla tavalla.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin ulkopuolisen asiantuntijan rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta. Rikosoikeudellista virkavastuuta ja virkarikoksia koskevat säännökset sisältyvät rikoslain (39/1889) 40 lukuun. Rikosoikeudellinen virkavastuu ulottuu 40 luvun 11 §:n määritelmäsäännöksen 5 kohdan nojalla myös viranomaisorganisaation ulkopuolella tapahtuvaan julkisen vallan käyttöön. Sen mukaan julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan ensiksikin sitä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen (a kohta). Toiseksi julkista valtaa käyttävällä tarkoitetaan sitä, joka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella osallistuu edellä tarkoitetun päätöksen valmisteluun säännöksessä kuvatuin tavoin (b kohta). Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että viraston asiantuntijana toimivaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Ehdotettu säännös vastaa tältäkin osin voimassa olevan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 5 §:n säännöstä. Koska perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt asianmukaisena rajoittaa julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvää vastuuta pelkästään rikosoikeudelliseen virkavastuuseen, jos toiminnasta voi aiheutua vahinkoa (PeVL 24/2001 vp), on näin ollen perusteltua säätää 4 momentissa myös asiantuntijana toimivien vahingonkorvausvastuusta.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin ulkopuolisten asiantuntijoiden oikeudesta saada palkkio suoritetuista tehtävistä ja matkakustannusten korvaamisesta, joiden perusteet vahvistaisi valtiovarainministeriö sosiaali- ja terveysministeriön antaman lausunnon jälkeen.

24 §.Valtion edustaminen. Pykälässä säädettäisiin viraston tehtävästä edustaa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta. Säännös vastaisi pääsääntöisesti voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 21 §:n säännöstä.

Ehdotetun säännöksen mukaan virasto kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa toimialaansa kuuluvissa asioissa sekä muualla kuin Ahvenanmaan maakunnassa sellaisissa asioissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen säädetty, jollei toiminnallisesta ohjauksesta vastaavan ministeriön edustaja sitä tee. Virastolla olisi siten nykyisten aluehallintovirastojen tapaan erityistoimivallan lisäksi yleistoimivalta edustaa valtiota niissä tilanteissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen säädetty.

25 §.

Työsuojelun valvonta

1 momentin

. Pykälänmukaan sosiaali- ja terveysministeriö valvoisi työsuojelua koskevien säännösten noudattamista uudessa virastossa. Tämä olisi poikkeusratkaisu muusta työsuojeluvalvonnan järjestämisestä. Muu työsuojeluvalvonta on järjestetty siten, että virasto valvoo itse työsuojeluviranomaisena työsuojelua koskevien säännösten noudattamista niiden säädösten osalta, jotka on annettu työsuojeluviranomaisen valvottavaksi. Viraston itseensä kohdistamaan valvontaan liittyisi kuitenkin ongelmia sen osalta, kuinka uskottavana ja puolueettomana valvonta koettaisiin. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi luoda menettely, jossa viraston valvonta annettaisiin viraston ulkopuolelle hoidettavaksi. Valvontatehtävässä on kysymys osin merkittävästä julkisen vallan käytöstä, joka edellyttää tehtävän antamista viranomaiselle. Työsuojeluhallinnon ohjaus ja valvonta on jo ennestään kuulunut sosiaali- ja terveysministeriölle. Siten ministeriöllä on jo entuudestaan asiantuntemusta työsuojelun valvontaan, mikä puoltaa tehtävän antamista sille.

Ministeriön rooli työsuojeluviranomaisena laajenisi periaatteessa käsittämään työsuojeluviranomaiselle kuuluvat valvontatehtävät kokonaisuudessaan. Työsuojeluviranomaisen valvottavaksi on annettu yli 100 säädöstä, mutta vain osa niistä tulee virastossa sen toiminta huomioon ottaen käytännössä noudatettavaksi. Ehdotettua valvontatehtävää helpottaa se, että ministeriöllä olisi valvottavanaan ainoastaan virasto. Virastoon liittyviä työsuojeluvalvonnan toimenpiteitä olisi nykykokemuksen perusteella arvioiden vain joitakin yksittäisiä tapauksia vuodessa.

Valvontatehtävän antamisella sosiaali- ja terveysministeriölle mahdollistettaisiin se, että viraston virkamiehet, mukaan lukien sen työsuojelun toimialan virkamiehet, voisivat muiden työntekijöiden tavoin turvautua työsuojeluviranomaiseen ja saattaa sen käsiteltäväksi palvelussuhteissaan tai työoloissaan epäkohdiksi kokemiaan asioita.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi työsuojeluviranomaisena toimiessaan samat toimivaltuudet ja velvollisuudet kuin virastolla on muun työsuojelun valvonnan osalta. Sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltuuksista ja velvollisuuksista työsuojeluviranomaisena säädettäisiin laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

2 momentissa Sosiaali- ja terveysministeriössä on työsuojeluhallinnon ohjauksen ja valvonnan myötä jo ennestään asiantuntemusta työsuojeluviranomaisen valvontatehtävästä. Ottaen kuitenkin huomioon työsuojeluviranomaisen valvomien asioiden laajuus, on tarpeellista, että työsuojelutarkastajien erityisasiantuntemus olisi käytettävissä myös virastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa. Tämän vuoksi pykälänehdotetaan säädettävän, että ministeriö voisi määrätä viraston työsuojelun toimialan tarkastajan suorittamaan virastoon kohdistuvan työsuojelutarkastuksen tai muun työsuojelua koskevien säännösten noudattamista koskevan valvontatoimenpiteen. Tarkastajalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä samaa kuin mitä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa on tarkoitettu tarkastajalla eli työsuojeluviranomaisessa valvonta- ja tarkastustehtävissä toimivaa virkasuhteista henkilöä. Tarkastajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyisivät työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain mukaisesti. Tarkastaja voisi siten valvottavana olevan asian sitä edellyttäessä antaa esimerkiksi kehotuksen poistaa tai korjata säännösten vastainen olotila. Jos kehotusta ei noudatettaisi, tulisi tarkastajan saattaa asia sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi. Myös sosiaali- ja terveysministeriön virkamies voisi tarvittaessa toimia tarkastajana ehdotetun työsuojelun valvontalain 2 §:n mukaisesti. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi työsuojelun valvontalain 12 §:n perusteella työsuojeluviranomaisena mahdollisuus käyttää apunaan pätevää ulkopuolista asiantuntijaa valvonnan kannalta merkityksellisen seikan selvittämisessä.

Momentti sisältäisi poikkeuksen hallintolaista, sillä siinä säädettäisiin, että tarkastajaan, joka ministeriön määräyksestä suorittaisi virastoon kohdistuvaa työsuojelusäännösten noudattamiseen liittyvää valvonta- tai tarkastustehtävää, ei sovellettaisi hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua palvelussuhdejääviä koskevaa esteellisyysperustetta. Valvonta- tai tarkastustehtävään määrätty tarkastaja olisi tehtävänsä aikana edelleen palvelussuhteessa omaan virastoonsa, mutta toimisi siinä työsuojeluviranomaisena toimivan sosiaali- ja terveysministeriön johdon ja valvonnan alaisena. Jos hallintolain palvelussuhdetta koskevaa esteellisyysperustetta sovellettaisiin, estäisi se työsuojelutarkastajien erityisasiantuntemuksen käytön virastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa, jonka seurauksena virastossa työskentelevät virkamiehet saattaisivat joutua erilaiseen asemaan verrattuna työntekijöihin, jotka ovat muiden työnantajien palveluksessa. Palvelussuhdejääviä koskevaa kohtaa lukuun ottamatta hallintolain 28 §:n esteellisyysperusteita sovellettaisiin muilta osin tarkastajaan normaalisti.

Ehdotettua määräysmenettelyä voitaisiin käyttää viraston tai sen palveluksessa olevan henkilön asiakasaloitteisen yhteydenoton selvittämiseen sekä myös silloin, kun ministeriö katsoo tarkoituksenmukaiseksi oma-aloitteisesti valvoa, miten uudessa virastossa noudatetaan sille kuuluvia työsuojelua koskevia velvollisuuksia.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että ministeriö on työsuojeluviranomaisena 1 momentin mukaista valvontatehtävää hoitaessaan riippumaton. Säännös vastaisi sitä, mitä viraston työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan osalta on ehdotettu säädettävän.

4 momentin Pykälänmukaan mitä muualla työsuojelua koskevassa lainsäädännössä säädetään viraston tehtävistä työsuojeluviranomaisena, sovelletaan sosiaali- ja terveysministeriöön tilanteissa, joissa virasto on asiassa asianosaisena tai joka muuten koskee virastoa itseään. Momentti koskisi työnantajaa koskevia lupa- ja ilmoitusmenettelyjä, joita on työsuojelulainsäädännössä säädetty tehtäväksi virastolle, sekä muita valvontamenettelyä koskevia säännöksiä. Tällaisia virastolle tehtäviä ilmoituksia ja lupia ovat esimerkiksi työsuojelun valvontalaissa tarkoitetut ammattitauti-ilmoitus, tapaturmailmoitus ja muistutus tarkastuksesta sekä työaikalain mukaiset poikkeusluvat. Virasto ei siten myöntäisi itselleen työaikalain mukaisia poikkeuslupia tai vastaanottaisi itseään koskevia tapaturmailmoituksia, vaan viraston ollessa asiassa asianosaisena, vastaisi tällaisista tehtävistä sosiaali- ja terveysministeriö.

26 §.Avustavien tehtävien siirtäminen yksityiselle taholle.Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta toteuttaa eräitä hallintopalvelujen avustavia tehtäviä ostamalla palvelu yksityiseltä toimijalta. Tehtävät olisivat rutiiniluonteisia avustavia tukitehtäviä, joissa ei käytetä merkittävää julkista valtaa. Viraston tehtävänä olisi valvoa yksityistä toimijaa. Vastaavanlainen sääntely on nykyisin voimassa esimerkiksi Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 b §:ssä. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai sen nojalla. Esimerkiksi aluehallintovirastot käyttävät julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki, 19 §:n 3 momentin perusteella yksityisiä toimijoita asiakirjojen sähköiseen muotoon muuttamisessa. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on laajentaa tiedonhallintalain 19 §:n 3 momentissa säädettyä viranomaisen oikeutta käyttää yksityisiä toimijoita.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että virasto voi siirtää hallintolain 3 §:ssä tarkoitetulla hallintosopimuksella sen 3 §:n mukaisiin tehtäviin liittyvän ja asianhallintaan kuuluvan avustavan tehtävän yksityiselle taholle. Näin ollen virasto voisi hankkia tällaisten tehtävien toteuttamisen ostopalveluna yksityiseltä toimijalta. Avustavalla tehtävällä tarkoitettaisiin säännösehdotuksen mukaan virastolle annettavien asiakirjojen vastaanottoa, lajittelua ja tallentamista. Hallintosopimuksen nojalla yksityisellä toimijalla olisi siten mahdollisuus ottaa viraston puolesta vastaan sille osoitettuja asiakirjoja sekä lajitella niitä, mukaan lukien sisäisesti siirtää niitä oikealle vastaanottajataholle viraston organisaatiossa. Tallennustehtävällä tarkoitetaan asiakirjojen optista lukemista ja skannaamista sekä sähköistä tallentamista viraston tietojärjestelmän työjonoon. Asiakirjoihin sisältyvien tietojen erittely ja manuaalinen tallentaminen tietojärjestelmään olisi kuitenkin edelleen viraston tehtävä.

Tehtävä voitaisiin antaa vain toimijalle, jolla olisi riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen tällaisen tehtävän hoitamiseksi. Näiden edellytysten tarkempi sisältö ratkaistaisiin hankintamenettelyssä ja hankinnan perusteella tehtävässä toimeksiantosopimuksessa. Viraston on valvottava tehtävän hoidosta suoriutumista ja tarvittaessa siihen puututtava ja päätettävä sopimus, jos toimeksisaaja ei suoriudu tehtävästä asianmukaisesti. Toimeksiantosopimuksessa virasto edellyttää toimeksiannon saaneelta yksityiseltä toimijalta, että tämä sitoutuu viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 luvussa tarkoitetun salassapitovelvoitteen täyttämiseen kaikessa virastoon kohdistuvassa toiminnassaan ja edellyttää vastaavaa sitoutumista myös siltä käyttämältään henkilöstöltä, jonka toiminta kohdistuu virastoon. Samoin tulisi menetellä toimeksiannon saajan ja tämän mahdollisen alihankkijan välisessä suhteessa. Koska esimerkiksi terveydentilaa koskevat salassa pidettävät tiedot ovat samalla henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja, avustavia tehtäviä hoitavat toimisivat näiden henkilötietojen käsittelijöinä rekisterinpitäjänä toimivan viraston lukuun. Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella virasto toimisi rekisterinpitäjänä, jonka velvollisuuksiin kuuluisi laatia dokumentoidut ohjeet henkilötietojen käsittelystä, joita henkilötietojen käsittelijän olisi noudatettava. Viime kädessä virasto rekisterinpitäjänä vastaisi sille kuuluvien henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta ja muista velvoitteista. Mainitut toimijat ovat toiminnassaan velvollisia noudattamaan hallinnon yleislakeja, vaikka yksityisinä toimijoina hoitavatkin osin myös julkista hallintotehtävää. Virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta näissä tehtävissä toimivan henkilön osalta säädettäisiin pykälän 3 momentissa.

2 momentissa Pykälänviitattaisiin informatiivisesti hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annettuun lakiin (571/2016). Laissa säädetään muun ohella päätösten ja muiden asiakirjojen lähettämisestä niiden vastaanottajille joko postitse tai sähköisellä tiedoksiannolla sekä tähän liittyvistä toimista. Näistä asioista ei siten säädettäisi erikseen, sillä ne on ratkaistu viitatulla lailla ja ns. TORI-asetuksella (Valtioneuvoston asetus valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä (132/2014)).

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, että 1 momentissa tarkoitetuissa avustavissa tehtävissä toimivat henkilöt toimisivat tehtävässään virkavastuulla. Tämä koskisi myös rikosoikeudellista virkavastuuta. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

27 §.

Tietojärjestelmä- ja muiden palvelujen tuottaminen

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin nykytilaa vastaavalla tavalla, että elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetussa laissa tarkoitettu Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voisi tuottaa virastolle tietojärjestelmäpalveluja ja hoitaa palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä viraston lukuun. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus voisi tuottaa asiakirjojen ja tietoaineistojen käsittely- ja arkistointipalveluja. Palvelujen tuottaminen olisi mahdollista virastojen välisen sopimuksen perusteella. Säännöksen tarkoituksena on turvata nykytilaa vastaavalla tavalla kehittämis- ja hallintokeskuksen virastolle tuottamat palvelut siihen saakka, kunnes virasto pystyy tuottamaan itsenäisesti säännöksessä tarkoitetut palvelut.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston mahdollisuudesta tuottaa sopimuksen perusteella elinvoimakeskuksille asiakaspalveluja ja hallintolain 8 §:ssä tarkoitettua neuvontaa ympäristöalan tehtävissä. Nykytilassa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tuottaa myös aluehallintovirastoille ympäristö- ja vesilupatehtävissä monikanavaista asiakaspalvelua, jota tarjotaan laajasti molempien virastojen verkkosivuilla sekä ympäristöhallinnon yhteisissä verkkopalveluissa. Asiakaspalvelu antaa yleisneuvontaa ympäristöasioissa, ohjaa tarvittaessa toimivaltaiselle viranomaiselle, opastaa asioiden vireillepanossa sekä ympäristöhallinnon verkkopalveluiden ja sähköisen asioinnin käytössä. Lisäksi asiakaspalvelussa kehitetään verkkopalveluita asiakastarpeiden pohjalta. Keskitetty asiakaspalvelu on tarjonnut yhdenmukaisen, tasa-arvoisen, helposti tavoitettavan ja tehokkaan tavan toteuttaa neuvontaa yhden luukun periaatteella. Säännöksen tarkoituksena on säilyttää nykytilaa vastaavalla tavalla hyvänä pidetty palvelu, vaikka asiakaspalvelua tarjoava virasto vaihtuisi toiseksi.

28 §.

Suoritteiden maksullisuus

1

momentin

2 momentin

. Pykälä sisältäisi yleissäännöksen viraston suoritteiden maksujen määräytymisestä sekä asetuksenantovaltaa koskevan säännöksen. Pykälänmukaan viraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992). Pääsääntöisesti viraston suoritteiden maksullisuus ja maksut perustuisivat valtion maksuperustelakiin, mutta viraston suoritteiden maksullisuudesta on lisäksi erityissäännöksiä viraston tehtäviä koskevissa laeissa, kuten esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa. Pykälänmukaan viraston suoritteiden maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan suoritteiden maksullisuudesta säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella nykytilaa vastaavalla tavalla.

29 §.Muutoksenhaku.Pykälä sisältäisi yleissäännöksen viraston päätösten muutoksenhausta. Eräissä viraston tehtäviä koskevissa laeissa, kuten esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa, on lisäksi erityisiä muutoksenhakusäännöksiä, joita sovellettaisiin ehdotetun säännöksen sijasta haettaessa muutosta tällaisessa laissa tarkoitettuun viraston päätökseen.

Ehdotetun pykälän mukaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, viraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Virasto olisi valtakunnallinen virasto, jonka toimialueena on koko maa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 3 momentissa säädetään toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä sellaisessa tilanteessa, jossa päätöksen tehneen viranomaisen toimialueena on koko maa. Mainitun säännöksen mukaan, jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialueena on koko maa, toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä valittajan kotipaikka sijaitsee. Jos päätös koskee kiinteistöä tai aluetta, toimivaltainen on kuitenkin se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä pääosa kiinteistöstä tai alueesta sijaitsee. Viranomaisen toimialueena pidetään koko maata myös silloin, kun Ahvenanmaa ei kuulu sen toimialueeseen. Virasto olisi siten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n forum-säännöksessä tarkoitetulla tavalla valtakunnallinen viranomainen, jonka päätösten muutoksenhaun osalta toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyisi kaikissa tapauksissa lain 10 §:n 3 momentin mukaisesti, jollei asiasta olisi erikseen muuta säädetty. Viraston päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuisi siten kaikkiin hallinto-oikeuksiin.

30 §.Virka-apu.Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen viraston velvollisuudesta antaa virka-apua muille viranomaisille ja sen oikeudesta saada virka-apua muilta viranomaisilta, mikäli virka-avun antamisesta tai saamisesta on säädetty erikseen. Säännös vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 19 §:ää. Pykälän mukaan viraston olisi annettava muille viranomaisille virka-apua, jos sen antamisesta olisi erikseen säädetty. Tästä esimerkkinä voidaan todeta, että Puolustusvoimat on antanut aluehallintovirastolle virka-apua tartuntatautilain (1227/2016) 89 §:n 1 momentin perusteella. Ehdotettu sääntely tarkoittaisi sitä, että virastolla olisi toimivalta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle, mutta vain niissä tapauksissa, joissa virka-apua pyytävällä olisi erityislainsäädäntöön perustuva oikeus saada sitä nimenomaan virastolta. Pykälän toisen lauseen mukaan virastolla olisi oikeus saada virka-apua muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseen, kun siitä erikseen säädetään.

8 luku Voimaantulo

31 §.

Voimaantulo

1 momentti

. Pykälänsisältää lain voimaantulosäännöksen.

2 momentin Pykälänmukaan lailla kumottaisiin aluehallintovirastoista annettu laki ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annettu laki. Vakiintuneen tulkinnan mukaisesti kumottavien lakien mukana kumoutuvat myös niissä olevien asetuksenantovaltuuksien nojalla annetut asetukset.

3 momentin Pykälänmukaan muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella lääninhallitukseen, aluehallintovirastoon, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tarkoitettaisiin tämän lain tultua voimaan virastoa, jos viittauksessa tarkoitetut tehtävät liittyisivät tämän lain 3 §:ssä tarkoitettuihin tai muualla laissa virastolle säädettyihin tehtäviin. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena olisi varmistaa ja turvata laissa tai asetuksessa säädettyjen tehtävien hoidon jatkuvuus, virastoja koskevan sääntelyn kumoutuessa. Ehdotettua sääntelyä on pidettävä perusteltuna, sillä kokoluokaltaan mittavien valtionhallinnon rakenteellisten uudistuksien yhteydessä on varsin mahdollista, ettei kaikkien eri ministeriöiden toimialan lakeihin tai asetuksiin voida tai huomata tehdä tarpeellisia viraston nimeä koskevia muutoksia. Momenttia ei sen viimeisen virkkeen perusteella sovellettaisi tehtäviin, jotka ovat niin sanotun ALKU-uudistuksen yhteydessä siirtyneet lääninhallituksista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille tai Kehittämis- ja hallintokeskukselle.

32 §.

Sopimuksia, sitoumuksia ja vireillä olevia asioita koskevat siirtymäsäännökset

1 ja 2 momentti

. Pykälänsisältäisivät virastolle siirtyviä vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat siirtymäsäännökset. Aluehallintovirastoissa, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueilla vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät lain voimaan tullessa virastolle. Samoin siirtyisivät siirtyvien toimialojen arkistot, rekisterit ja tietoaineistot virastolle. Esimerkiksi lääkelakiin on tarkoitus säätää siirtymäsäännös, jota sovellettaisiin tämän säännöksen asemasta. Myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston nimittämiä ulkopuolisia asiantuntijoita koskevat nimitykset katsottaisiin velvoitteiksi, jotka siirtyisivät virastolle. Virasto voisi käyttää nimitettyjä asiantuntijoita nimityksen päättymiseen saakka. Sama koskisi myös niitä asiantuntijoita, joiden kanssa on tehty hallintolaissa tarkoitettu hallintosopimus.

Ehdotettuja sopimuksia ja sitoumuksia koskevia siirtymäsäännöksiä ei kuitenkaan sovellettaisi, jos sopimusten ja sitoumusten sisällöstä johtuisi muuta. Sopimuksesta voisi esimerkiksi käydä nimenomaisesti ilmi, ettei sen ole tarkoitettu jatkuvan esitetyn kaltaisen organisaatiomuutoksen jälkeen.

33 §.

Henkilöstön asemaa koskevat siirtymäsäännökset

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin henkilöstöä koskevista siirtymäjärjestelyistä. Pykälän 1 momentin mukaan siirtymisessä noudatettaisiin valtion virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä. Aluehallintovirastojen, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen sekä näihin kytkeytyviä kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviä (yleishallinnolliset tehtävät eli henkilöstöhallinto-, talous-, toimitila-, asianhallinta- ja perustietotekniikkapalvelujen järjestämistehtävät) hoitavien virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyisivät virastoon, samoin kuin määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet virkasuhteensa keston ajaksi. Siltä osin kuin aluehallintovirastojen tehtäviä siirrettäisiin muihin virastoihin, siirtyvät niitä tehtäviä hoitavien virat ja niihin nimitetyt virkamiehet näihin virastoihin, samoin kuin määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet virkasuhteensa keston ajaksi. Mikäli virkamiehen tehtäviin kuuluu yli puolet siirtyviä tehtäviä, tulisi hänen virkansa siirtää tehtävät vastaanottavalle virastolle. Tehtävien hoitamisen edellyttämät toimintamenomäärärahat siirtyvät joka tapauksessa tehtävät vastaanottavalle virastolle, vaikka virkoja ja niihin nimitettyjä virkamiehiä ei siirtyisi tehtäviensä mukana. Pykälässä säädettäisiin, että edellä todettujen virastojen työsopimussuhteisiin työntekijöihin sovellettaisiin valtion virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että valtiovarainministeriö voisi perustaa ennen lain voimaantuloa uuden viraston pääjohtajan viran ja yleisen osaston osastopäällikön viran sekä viraston toiminnan kannalta välttämättömät muut virat. Mikäli pääjohtajan virka perustettaisiin valtiovarainministeriöön, olisi viran nimikkeenä muutosylijohtaja. Yleisen osaston osastopäällikön viran nimenä ministeriössä olisi muutosjohtaja. Virkojen nimikkeet muuttuisivat niiden siirtyessä virastoon. Vastaavalla tavalla viraston toimialaohjaavat ministeriöt voisivat perustaa ohjauksessaan olevien osastojen osastopäälliköiden virat ministeriöön muutosjohtajan viran nimikkeellä. Siirtymäsäännös on tarpeen uuden viraston järjestäytymisen varmistamiseksi. Pääjohtajan, yleisen osaston osastopäällikön ja muiden osastojen osastopäälliköiden virat perustettaisiin mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki olisi vahvistettu, jotta viranhoito voisi alkaa hyvissä ajoin ennen viraston toiminnan alkamista. Pääjohtajan (muutosylijohtajan) ja yleisen osaston osastopäällikön (muutosjohtajan) sekä muut mahdolliset virat perustettaisiin valtiovarainministeriöön, josta virat siirtyisivät lain voimaan tullessa virastoon. Vastaavalla tavalla toimialaohjauksesta vastaavat ministeriöt voisivat perustaa virat aluksi, vastaavalla tavalla kuin valtiovarainministeriö yleisen osaston osastopäällikön viran, ministeriöihin, joista virat siirtyisivät lain voimaan tullessa virastoon. Pääjohtajan ja yleisen osaston osastopäällikön rooli toiminnan käynnistämisessä on keskeinen. Pääjohtaja päättää muun muassa viraston ja yleisen osaston työjärjestyksestä sekä viraston työjärjestyksellä ratkaisuvaltansa delegoinnista muulle virkamiehelle. Pääjohtajaa on myös kuultava osastopäällikön virkoja täytettäessä.

Jotta viraston välttämättömät toiminnot saadaan toteutettua heti viraston toiminnan alkaessa, on välttämätöntä, että ministeriöt voivat perustaa ministeriöihin viraston keskeiset virat, jotka ovat välttämättömiä heti toiminnan alkuvaiheessa. Lisäksi tarkoitus on, että nimitetyt virkamiehet nimitettäisiin virkamieslain 9 §:n 1 momentin perusteella määräaikaiseen virkasuhteeseen valtiovarainministeriöön valmistelemaan uudistuksen toimeenpanoa jo ennen lain voimaan tuloa, mikäli virkoja ei ehditä täyttämään.

3 momentin Pykäläntavoitteena on varmistaa viraston toiminnan häiriötön käynnistyminen virastolain voimaantullessa, minkä on arvioitu edellyttävän viraston toimintaa koskevien päätöksien tekemistä ennen virastolain voimaantuloa. Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin virkoihin tai virkasuhteisiin nimitetyillä olisi toimivalta tehdä virastoa koskevia päätöksiä ennen virastolain voimaantuloa. Vastaava oikeus tehdä virastoa koskevia päätöksiä olisi myös valtiovarainministeriöllä ja viraston osastoa toimialaohjaavalla ministeriöllä. Ministeriöiden ratkaisuvalta olisi toissijaista suhteessa pääjohtajan (muutosylijohtajan) tai osastopäällikön (muutosjohtajan) virkaan tai virkasuhteeseen nimitettyihin nähden. Myös tilanteessa, jossa pääjohtaja (muutosylijohtaja) tai osastopäällikkö (muutosjohtaja) olisivat esteellisiä ratkaisemaan asian, voisivat osaston toimialaohjauksesta vastaava ministeriö ratkaista asian. Mahdollinen esteellisyys voisi syntyä tilanteessa, jossa pääjohtajan tai osastopäällikön virkaa hakenut henkilö on myös ilmoittautunut yksikön päällikön tai alempiin henkilöjohtamisvirkoihin. Näissä tilanteissa on välttämätöntä, että ministeriöt pystyisivät ratkaisemaan yksikön päällikön virkaan nimittämistä koskevan asian. Ministeriöt tekisivät säännöksen perusteella välttämättömät päätökset vain siinä tilanteessa, jossa lain vahvistamisen viivästyisi taikka jos pääjohtajan (muutosylijohtajan) ja osastopäälliköiden (muutosjohtajien) virkoja ehditä täyttämään. Nämä pääjohtajan (muutosylijohtajan) ja osastopäälliköiden (muutosjohtajan), mutta myös ministeriöiden tekemät päätökset katsottaisiin viraston päätöksiksi, jonka perusteella virasto olisi virastolain voimaantulon jälkeen velvollinen antamaan esimerkiksi lausunnot hallintotuomioistuimille päätöksistä tehtyjen valitusten johdosta taikka antamaan selvityksiä ylimpien laillisuudenvalvojien selvityspyyntöjen johdosta. Virasto vastaisi kaikista ennen virastolain voimaantuloa tehdyistä päätöksistä aiheutuvista kustannuksista ja muista velvoitteista. Pääjohtaja (muutosylijohtaja) ja osastopäälliköt (muutosjohtajat) voisivat muun muassa päättää viraston ja osastojen työjärjestyksistä sekä muista viraston käynnistämiseen liittyvistä päätöksistä. Jos virastolaki vahvistettaisiin hyvissä ajoin, jonka jälkeen viraston pääjohtajan (muutosylijohtajan) ja osastopäälliköiden (muutosjohtajien) virat saataisiin täytettyä ennen virastolain voimaantuloa, voisivat 2 momentissa tarkoitettuihin virkoihin tai virkasuhteisiin nimitetyt ryhtyä täyttämään yksikön päällikön virkoja ja tehdä tarvittavat nimityspäätökset virastolain voimaantulosta lukien.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös valtiovarainministeriön ja muiden viraston osastojen toimialaohjaavien ministeriöiden toimivallasta määrätä yksikön päälliköt tehtävään. Säännöstä on pidetty tarpeellisena, jos lain vahvistaminen ja voimaantulo viivästyisivät taikka yksikön päällikön virkoja ei ehdittäisi täyttämään ennen virastolain voimaantuloa. Säännöksellä poikettaisiin 19 §:n säännöksen pääsäännöstä, jonka perusteella virastossa on yksikön päällikön virkoja. Lain 19 §:n säännöstä sovellettaisiin kuitenkin erityisten kelpoisuusvaatimusten osalta. Lisäksi säännöksellä poikettaisiin hallintolain (434/2003) 45 §:ssä säädetystä perusteluvelvollisuudesta, ettei ministeriöiden antamaa määräystä tarvitsisi perustella. Lähtökohtana on, että yleislaista tulisi poiketa vain erityisestä painavasta syystä. Kertaluonteisesti tätä hallintolain vähäistä poikkeamista on pidettävä perusteltuna ja hyväksyttävänä, jos lain vahvistaminen jäisi esimerkiksi vuoden 2025 viimeisille päiville, mikä tarkoittaisi sitä, että ministeriöiden olisi mahdollista antaa tehtävämääräykset virastolain vahvistamisen jälkeen. Viraston häiriöttömän toiminnan aloittamisen turvaamisen voidaan arvioida olevan erityisen painava peruste yleislaista poikkeamiselle kertaluonteisesti. Ehdotettu säännös lisäisi jonkin verran ministeriöiden henkilöstöasioita käsittelevien yksiköiden tai muiden näistä tehtävistä vastaavien työmäärää, kun ne valmistelisivat yksikön päällikön määräykset ja ilmoittaisivat niistä virastojen sisäisillä verkkosivuilla. Valtiovarainministeriö ja muut toimialaohjaavat ministeriöt voisivat määrätä yksikön päälliköt määräajaksi tehtäväänsä kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes yksikön päällikön virat on täytetty. Tarkoituksena olisi, että valtiovarainministeriö ja muut viraston osastoja toimialaohjaavat ministeriöt käyttäisivät sisäistä ilmoittautumismenettelyä, jolla kartoitettaisiin viraston osastojen työjärjestyksien mukaisten yksiköiden päällikön tehtävistä kiinnostuneet. Mikäli sisäistä ilmoittautumista ei ehditä suorittamaan, määräys annettaisiin lakkaavien virastojen johdolta saatujen tietojen perusteella. Tehtävämääräys voitaisiin antaa virkamiehelle, joka on antanut suostumuksen tehtävään. Lähtökohtaisesti yksikön päällikön tehtävään määrättäisiin siihen ilmoittautunut virkamies ja joka täyttää virkaan säädetyt kelpoisuusvaatimukset, koska tehtävään annettavalla määräyksellä ei saa kiertää säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, kuten edellä 20 §:n perusteluissa on todettu. Siirtymäsäännöksen perusteella yksikön päällikön tehtävään annetut määräykset päättyisivät ilman erillisiä toimenpiteitä, kun virasto on täyttänyt yksikön päällikön virat. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on myös varmistaa osastopäälliköiden aidot mahdollisuudet vaikuttaa osaston työjärjestyksessä määrättyjen yksiköiden päälliköiden valintoihin virastolain tultua voimaan. Mikäli viraston johdon virkoja ei ehdittäisi täyttämään ennen virastolain voimaantuloa, voitaisiin myös tässä tilanteessa käyttää määräysmenettelyä. Siirtymäsäännöksen perusteella ministeriön vireille panema yksikön päällikön tai muun viran täyttämistä koskeva asia siirtyisi tämän lain voimaantullessa viraston käsiteltäväksi. Viraston olisi ensimmäisen toimintavuoden aikana täytettävä tarvittavat yksikön päällikön virat. Virasto voisi täyttää yksikön päällikön virat ensimmäistä kertaa valtion virkamieslain 5 c §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Viraston olisi tässä tapauksessa käytettävä sisäistä ilmoittautumismenettelyä, jotta kaikilla viraston vakinaisessa virassa olevilla olisi mahdollisuus ilmoittautua yksikön päällikön virkoihin. Virasto voisi täyttää yksikön päällikön virat myös julkisella hakumenettelyllä, mikäli yksikön päällikön tehtävään ei olisi saatu ilmoittautuneita tai ilmoittautuneet eivät täyttäisi yksikön päällikön virkaan säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia tai tehtävän menestyksellisen hoitamisen edellyttämiä parhaimpia valmiuksia ja vaatimuksia. Myöhemmin yksikön päällikön virat täytettäisiin julkista hakumenettelyä käyttäen.

34 §.

Muutoksenhakua koskevat siirtymäsäännökset.

1 momentin

2 momentin

3 momentissa

Pykälä sisältäisi muutoksenhakua koskevat siirtymäsäännökset. Pykälänmukaan päätökseen, joka on tehty ennen virastosta annettavan lain voimaantuloa, haettaisiin muutosta lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Pykälänmukaan vastaavasti virastosta annettavan lain voimaan tullessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyyn muutoksenhaussa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Pykälänsäädettäisiin, että jos tuomioistuin kumoaa päätöksen, joka on tehty ennen virastosta annettavan lain voimaantuloa, ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin virastosta annettavan lain mukaisesti. Pykälän säännökset on tarkoitettu esimerkiksi valtion virkamieslaissa säädettyä muutoksenhakua varten.

35 §.Eräiden lautakuntien toimikautta koskeva siirtymäsäännös. Lain voimaantulosäännöksen perusteella ennen lain voimaantuloa nimetty ammattihenkilöiden valvontalautakunta ja raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta voisi jatkaa toimikautensa loppuun lain voimaan tullessa voimassa olleella kokoonpanolla. Samalla tavalla myös ennen lain voimaantuloa nimetty adoptiolautakunta ja Valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta jatkaisivat toimintaansa toimikautensa loppuun. Estettä ei kuitenkaan luonnollisesti olisi kokoonpanon muuttamiseen.

36 §.Kumotun lain tietojen antamista koskevan säännöksen soveltaminen eräissä sosiaali- ja terveysalan osaston tehtävissä sekä virka-apua koskevan säännöksen soveltaminen.Sosiaali- ja terveysministeriö on uudistamassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöjen valvontaa koskevaa lainsäädäntöä, jonka yhteydessä on tarkoitus säätää tarkemmin viraston sosiaali- ja terveysalan osaston sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnan kannalta tarpeellisesta tiedonsaantioikeudesta. Ammattihenkilölainsäädännön uudistamisen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027, jonka yhteydessä kumottaisiin tämä siirtymäsäännös tarpeettomana. Tämän vuoksi on pidetty välttämättömänä, että viraston sosiaali- ja terveysalan osaston ammattihenkilöiden valvontatehtävissä voitaisiin soveltaa kumottavaksi ehdotetun Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 6 §:ää sellaisena kuin se on laeissa 292/2018 ja 593/2022. Säännös on erityisen merkityksellinen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnassa, jossa suurin osa asioista on tullut vireille siten, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ilmoitetaan oma-aloitteisesti asiakas

Lisäksi viraston toimintaan sovellettaisiin kumotun aluehallintovirastoista annetun lain 19 §:n virka-apua koskevaa säännöstä, vaikka virastolaki sisältäisi informatiivisen säännöksen virka-avun antamisesta ja saamisesta. Tarkoituksena on, että myöhemmin arvioitaisiin virka-avun antamista ja saamista koskevien säännöksien tarpeellisuutta osana viraston tehtäviä koskevien lakien kehittämistä ja valmistelua sekä tehdä tehtäviä koskeviin lakeihin virka-apua koskevat tarpeelliset muutokset.

3 momentin Pykälänperusteella pykälä olisi voimassa 31.12.2028 saakka.

37 §.Eräiden palvelujen tuottaminen virastolle.Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on turvata viraston tietojärjestelmä palvelujen tuottaminen siihen saakka, kunnes virasto voi ottaa vastattavakseen käytössään olevien tietojärjestelmien ylläpidon ja niiden kehittämisen. Ehdotettua säännöstä on pidetty välttämättömänä virastolle siirtyvien tarkoituksenmukaisten Y-vastuualueen ja aluehallintovirastojen tehtävien hoitamisen näkökulmasta, koska Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus ei voi toisaalta seuloa eikä näin ollen myöskään siirtää näiden siirtyvien tehtävien hoidon edellyttämiä asiakirja-aineistoja virastolle. Kehittämis- ja hallintokeskus on tuottanut aluehallintovirastoille useita tietojärjestelmäpalveluja painottuen erityisesti asianhallintajärjestelmään ja yhteiskäyttöisiin palvelualustoihin. Samalla kehittämis- ja hallintokeskus on hoitanut eräitä palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä sekä tuottanut virastolle asiakirjojen ja tietoaineistojen käsittely- ja arkistointipalveluja.

Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus tuottaa elinvoima-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristövastuualueille ja Lupa- ja valvontavirastolle siirtyviin tehtäviin kytkeytyviä lukuisia yhteiskäyttöisiä alustapalveluja sekä toimialasidonnaisia tietojärjestelmiä ja digipalveluja, joiden hallinnointi- ja kehittämisvastuuta ei ole tosiasiallisesti mahdollista siirtää Lupa- ja valvontavirastolle vielä uudistuksen voimaantulon aikataulussa 1.1.2026 mennessä. Ehdotettu säännös turvaa myös näiden palveluiden ja järjestelmien häiriöttömän tuottamisen ja varmistaa, että omistajuuden sekä siihen liittyvät resursoinnin kysymykset on mahdollista selvittää riittävän perusteellisesti ja huolellisesti uusien virastojen kesken sekä tehdä tämän suunnittelun perusteella ratkaisut muutosten toteuttamisesta vasta uudistuksen voimaan tultua siirtymäkauden aikana.

Ehdotetun 34 §:n perusteella lähtökohtana olisi, että 1.1.2026 lukien virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Vastaavalla tavalla myös määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet ja työsopimussuhteiset työntekijät siirtyisivät. Tämän siirtymäsäännöksen perusteella Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen virastolle tuottamien palvelujen edellyttämät virkamiehet ja työsopimussuhteiset työntekijät eivät siirtyisi virastoon virastoa koskevan lain tullessa voimaan. Tällä siirtymäsäännöksellä varmistettaisiin, ettei Työllisyys- ja kehittämis- ja hallintokeskuksen tarvitsisi palkata virastoon siirtyvän henkilöstön tilalle uutta henkilöstöä tuottaakseen virastolle palveluja. Tarkoituksena on turvata kummankin viraston toiminta mahdollisimman kustannustehokkaasti. Jos virasto kuitenkin ottaisi hoidettavakseen ennen siirtymäajan päättymistä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen sille tuottamia palveluja tai osan niistä, siirtyisivät sitä mukaa näiden palvelujen tuottamisen edellyttämät virkamiehet ja työsopimussuhteiset työntekijät Työllisyys-, kahittämis- ja hallintokeskuksesta virastoon. Virastolle Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen palveluja tuottavat virkamiehet ja työsopimussuhteiset siirtyisivät virastoon viimeistään 1.1.2029 lukien, jonka jälkeen Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus tuottaisi virastolle sopimuksen perusteella palveluja.

7.2

Laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta

1 luku Elinvoimakeskuksia koskevat yleiset säännökset

1 §.Elinvoimakeskusten asema ja toiminta-ajatus. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskusten hallinnollisesta asemasta valtion viranomaisjärjestelmän kokonaisuudessa. Pykälässä säädettäisiin lisäksi keskusten toiminta-ajatuksesta tavalla, joka ilmentää keskusten perustehtävää ja tarkoitusta yleisellä tasolla sekä keskusten keskeisistä toimintatavoista. Säännöstä tulkittaessa olisi luonnollisesti otettava huomioon myös ehdotetun lain 2 §:n säännökset keskusten tehtäväryhmistä ja tehtävistä. Säännöksen 2 ja 3 momentit olisivat luonteeltaan informatiivisia ja kuvaisivat elinvoimakeskusten tehtäväkokonaisuutta ja toimintatapoja.

1 momentin Pykälänmukaan keskukset olisivat perustuslain 119 §:n 1 momentista johdettavassa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnon viranomaisiin perustuvassa jaottelussa valtion aluehallintoon kuuluvia viranomaisia. Lisäksi momentissa säädettäisiin yleisellä tasolla keskusten perustehtävistä. Elinvoimakeskukset toimisivat valtion aluehallintoviranomaisina valtion, kuntien, työllisyysalueiden ja hyvinvointialueiden vastuulle yhteisesti kuuluvassa aluehallinnon viranomaiskokonaisuudessa.

2 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskukset edistäisivät elinvoimaa. Lisäksi momentissa todettaisiin, mitä elinvoimalla tässä laissa tarkoitetaan luettelemalla sellaisia elinvoiman osatekijöitä, joilla on erityistä merkitystä elinvoimakeskusten tehtäviin liittyen. Elinvoiman käsitettä ei voida pitää vakiintuneena, minkä vuoksi elinvoiman osatekijöitä koskeva listaus ei olisi tyhjentävä. Elinvoimaan vaikuttavia tekijöitä ja toimijoita on tunnistettavissa lukuisia, mikä korostaa elinvoimakeskusten tarvetta toimia laajassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa sekä yksityisen että julkisen sektorin toimijoiden kanssa.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin elinvoimakeskusten toimintatavoista. Elinvoimakeskusten toiminnan keskeiseksi toimintatavaksi määriteltäisiin asiakaslähtöisyys. Asiakaslähtöisyyden toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että elinvoimakeskuksilla olisi muun muassa alue- ja asiakastuntemusta. Elinvoimakeskusten asiakkaita olisivat alueella asuvat, toimivat ja liikkuvat luonnolliset henkilöt sekä yritykset ja yhteisöt.

Elinvoimakeskukset pyrkisivät toimimaan digitalisaatiota hyödyntäen muun muassa siten, että keskukset tarjoaisivat turvallisia, luotettavia, yhteensopivia ja asiakaslähtöisiä digitaalisia palveluita. Digitaalisten palveluiden avulla pyrittäisiin sujuvoittamaan prosesseja, parantamaan palveluiden ja toimintojen tuottavuutta sekä lisäämään yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Elinvoimakeskukset ennakoisivat ja tunnistaisivat alueen kehitystarpeita, toisivat alueen toimijoita yhteen ja tukisivat yhteistyötä toimialueellaan ja laajemmin. Tämän johdosta olisi tärkeää, että keskukset järjestäisivät sekä sisäiset prosessinsa että ulkoiset suhteensa laaja-alaista yhteistyötä tukevalla tavalla ja pyrkisivät aktiivisesti tukemaan alueellista yhteistoimintaa sen eri muodoissa ja ottamaan osaa siihen. Elinvoimakeskusten yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa säädettäisiin erikseen ehdotetun lain 21 §:ssä.

2 §.Elinvoimakeskusten tehtäväryhmät ja tehtävät. Pykälä sisältäisi elinvoimakeskusten tehtäväryhmien ja tehtävien yleisluonteisen määrittelyn. Koska keskuksen koko tehtäväkenttä ja sitä koskeva lainsäädäntö on erittäin laaja, tapahtuisi keskusten tehtävien ja niitä koskevan toimivallan yksityiskohtainen määrittely erityislainsäädännön kautta. Pykälässä säädettäisiin niistä tehtäväryhmistä, joihin liittyviä tehtäviä keskuksissa hoidetaan. Tehtävät ja niiden tarkempi sisältö määräytyvät muun nimenomaisen aineellisen lainsäädännön perusteella. Pykälässä on kuitenkin pyritty kuvaamaan keskusten päätehtäväalueet siten, että laista välittyisi riittävän täsmällinen käsitys keskusten valtiosääntöoikeudellisen aseman näkökulmasta keskeisistä tehtävistä. Tehtäväryhmät eivät viittaa keskuksen osastorakenteeseen.

1 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskukset hoitaisivat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavissa tehtäväryhmissä 1) alueellisen työllisyyden, osaavan työvoiman saatavuuden sekä kulttuurin edistäminen, 2) maa- ja puutarhatalous, maaseudun kehittäminen, kala- ja porotalous, elintarvikkeet, maatalouden tuotantopanostentarvikkeiden turvallisuus ja laatu, luonnonmukainen tuotanto, eläinten terveys ja hyvinvointi, kasvinterveys sekä vesitalous, 3) liikennejärjestelmän toimivuus ja kestävyys, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot sekä maanteiden pito, 4) yritystoiminnan kestävä kasvu, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, kansainvälistyminen ja kilpailukyky sekä energiantuotanto, 5) työperusteinen maahanmuutto, maahanmuuttajien kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistäminen, 6) luonnon monimuotoisuuden hyvän tilan edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito, vesien ja meren hyvän tilan edistäminen, alueidenkäytön ja ilmastotyön edistäminen sekä ympäristökasvatus, 7) eräät tässä momentissa mainittuihin tehtäväryhmiin liittyvät Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman välittävän toimielimen toimeenpanotehtävät sekä 2 kohdassa mainittuihin tehtäväryhmiin liittyvät Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tukien toimeenpanotehtävät sekä delegoidut maksajavirastotehtävät.

Alueellisen työllisyyden edistämistä, työvoiman osaamista ja kulttuuria koskevan tehtäväryhmän osaamiseen liittyvät tehtävät muodostuisivat yhteistyöstä työllisyysalueiden kanssa, alueen työvoima- ja osaamistarpeisiin liittyvän tiedon tuottamisesta ja kokoamisesta, osaamisen ja elinikäisen ohjauksen alueellisen palvelujärjestelmän seurannasta sekä verkostotyöstä.

Alueellisen työllisyyden edistämisen tehtävässä elinvoimakeskukset toimisivat yhteistyössä alueellaan olevien työllisyysalueiden kanssa, josta säädetään työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain 9 §:ssä. Käytännön yhteistyön ja työllisyyspalvelujen kehittämisen välineenä olisivat alueelliset työllisyyden edistämisen yhteistyö ja seurantakeskustelut, joista säädetään kyseisen lain 23 §:ssä. Elinvoimakeskuksilla olisi jatkossa niiden järjestämisessä toimialueellaan päävastuu yhteistyössä työllisyysalueiden, työ- ja elinkeinoministeriön sekä KEHA-keskuksen kanssa.

Tehtäväryhmän kokonaisuus myös tukisi jatkuvan oppimisen edistämistä sekä jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden tieto- ja palvelusisällön kehittymistä. Tehtävään sisältyisi oman alueen työvoiman ja osaamistarpeiden ennakointi yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Elinvoimakeskukset kokoaisivat oman alueensa työvoima- ja osaamistarpeiden tilannekuva- ja ennakointitietoa sekä vastaisivat Työvoimabarometrin ja Alueellisten kehitysnäkymien tiedonkeruusta, raportoinnista, sidosryhmäyhteistyön koordinoinnista ja alueellisen verkoston ylläpidosta. Tuottamallaan ennakointi- ja työmarkkinatiedolla elinvoimakeskukset voisivat tukea myös työllisyysalueiden työtä valtakunnallisten, hallituskaudeksi asettavien työllisyyttä edistävien tavoitteiden toteuttamisessa.

Sujuvien siirtymien ja toimivien työmarkkinoiden edistämiseksi elinvoimakeskukset johtaisivat ja koordinoisivat sekä osallistuisivat osaamisen, elinikäisen ohjauksen, ennakoinnin ja työelämän kehittämisen verkostojen toimintaan. Elinvoimakeskukset mm. johtaisivat elinikäisen ohjauksen alueellisia ELO-verkostoja valtakunnallisen elinikäisen ohjauksen strategian ja linjausten mukaisesti.

Elinvoimakeskusten tehtäviin kuuluisi kulttuurin edistäminen. Elinvoimakeskukset vahvistaisivat pykälässä tarkoitetun kulttuuritehtävän edistämiseksi kulttuurialan, luovien alojen ja luovan talouden toimijoiden toimintaa. Kulttuurialan osalta kyseessä olisivat samat kulttuurin ja luovien alojen tehtävät, joita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset nykyisin hoitavat. Kulttuurialalla tarkoitetaan erimerkiksi erilaisten kulttuurialan ja luovien alojen yhteisöjen toimintaa sekä luovan talouden aineettoman tuotannon synnyn, kasvun ja jakelun edellytysten tukemista. Elinvoimakeskukset edistäisivät kulttuuritehtävää yhteistyössä muiden viranomaisten kuten Taiteen edistämiskeskuksen, Museoviraston ja Lupa- ja valvontaviraston sekä kuntien, maakuntien liittojen ja hyvinvointialueiden kanssa.

1 momentin 1 kohdan Muissa elinvoimakeskuksille erikseen säädetyissä tehtävissä voi olla kulttuuriin liittyviä tehtäviä, jotka voivat koskea muun muassatyöllisyyden edistämistä ja työvoiman osaamista, 4 kohdan yritystoiminnan kestävää kasvua, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, kansainvälistymistä ja kilpailukykyä sekä 7 kohdan Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman toimeenpanotehtäviä ja Euroopan unionin maaseuturahastoa koskevia tehtäviä. Näitä tehtäviä hoitaessaan elinvoimakeskukset jatkaisivat kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain (166/2019) 4 §:n mukaisia valtion viranomaisen tehtäviä. Valtion viranomaisten tehtäviin kuuluu edistää toimialoillaan kulttuuri- ja taidetoimintaa koskevien tavoitteiden toteutumista kunnissa ja alueilla. Alueen elinvoimaisuuden edistämiseksi elinvoimakeskukset kehittäisivät osaltaan kulttuurialan toimintaa, verkostoja ja toimijoiden välistä yhteistyötä. Luovien alojen ja luovan talouden osalta elinvoimakeskukset muodostaisivat tärkeimmät yritys-, kasvu-, neuvonta-, koulutus- ja kansainvälistymispalvelut avoimeksi yhteistyöfoorumiksi ja verkostoksi luovien alojen yrityksille. Lisäksi elinvoimakeskukset edistäisivät toimia, joilla eri toimialojen yritykset voivat hyödyntää oman liiketoimintansa kehittämisessä luovan alan yritysten osaamista ja palveluja. Elinvoimakeskukset edistäisivät tuote- ja palvelukehitystä ja vientiä sekä alueellisen ja valtakunnallisen rahoituksen yhteyttä mm. rakennerahastotoiminnassa. Kulttuurimatkailun osalta elinvoimakeskukset edistäisivät kestävää tuotekehitystä ja osaamisen kehittämistä tukemalla kulttuuri- ja matkailualan toimijoiden alueellisia yhteistyöverkostoja.

1 momentin 2 kohdassa Pykäläntarkoitetut maa- ja puutarhataloutta, maaseudun kehittämistä, kala- ja porotaloutta, elintarvikkeita, maatalouden tuotantopanosten turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvinterveyttä sekä vesitaloutta koskevan tehtäväryhmän tehtävät muodostuisivat seuraavasti.

Maa- ja puutarhatalouteen liittyvistä tehtävistä säädetään tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (1334/2022) 7 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan elinvoimakeskus tekisi ensinnäkin päätöksen maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetussa laissa (1559/2001) tarkoitetun puutarhatuotteiden sekä metsämarjojen ja -sienten varastoinnin tuen, kasvihuonetuotannon tuen, porotalouden tuen ja mehiläistalouden tuen myöntämisestä. Lisäksi elinvoimakeskus tekisi päätöksen tiettyjen eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain (1333/2022) nojalla myönnettävien korvausten myöntämisestä eli alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevasta ympäristösopimuksesta, maatilojen neuvontapalvelujen korvauksesta, luonnonmukaisen tuotannon korvauksesta sekä ei-tuotannollisten investointien korvauksesta. Elinvoimakeskus tekisi lisäksi päätöksen tiettyjen eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitettujen ympäristösopimusten sekä mainitun lain 6 §:ssä tarkoitetun luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksen myöntämisestä sekä siirtämisestä ja päättämisestä kesken sopimus- tai sitoumuskauden. Elinvoimakeskus suorittaisi lisäksi tukien, korvausten ja ehdollisuuden tarkastusta ja valvontaa sekä laadunarviointia.

Maaseudun kehittämisen osalta elinvoimakeskukset toimeenpanisivat maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023-2027 annetun lain (1325/2022) nojalla myönnettäviä maaseudun kehittämistukia. Elinvoimakeskukset toimeenpanisivat maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) ja kolttalain (253/1995) mukaisia tukia kuten esimerkiksi investointitukia.

Elinvoimakeskusten kalataloustehtävät koostuisivat elinvoimakeskukselle kalastuslaissa, vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyistä kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvistä tehtävistä sekä kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetussa laissa säädetyistä vakuutustukitehtävistä ja muista erikseen säädetyistä kalatalouden valtiontukitehtävistä. Elinvoimakeskusten Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanotehtäviä olisivat erityisesti Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa (1048/2016), yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa (1188/2014), Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa (997/2021) sekä merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetussa laissa (690/2010) nykyisin elinvoima-, liikenne- ja ympäristökeskuksille säädetyt tehtävät.

Maatalouden tuotantopanosten turvallisuuteen ja laatuun liittyviin tehtäviin kuuluisi maatalouden tuotantopanosten eli rehujen (rehulaki 1263/2020), lannoitevalmisteiden (lannoitelaki 711/2022), kasvinsuojeluaineiden (laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011), siementen (siemenlaki 600/2019) ja taimiaineistojen (taimiaineistolaki 1205/1994) valvonta ja tarvittavien viranomaisnäytteiden otto. Lisäksi elinvoimakeskukset valvoisivat luonnonmukaista tuotantoa (laki luonnonmukaisesta tuotannosta 1330/202), kasvinterveyttä (kasvinterveyslaki 1110/2019) sekä suorittaisivat hukkakauravalvontaa (laki hukkakauran torjunnasta 185/2002) ja laatisivat tarvittaessa hukkakauran torjuntasuunnitelmia.

Viraston vesitaloustehtäviä olisivat vesivarojen käytön ja hoidon viranomais-, asiantuntija-, edistämis- ja valvontatehtävät liittyen vesihuoltoon, vedenhankintaan ja viemäröintiin, vesistöjen säännöstelyyn, tulvariskien hallintaan, maankuivatukseen ja kasteluun, patoturvallisuuteen, vesistöjen kunnostukseen, valtion velvoitteisiin vesilain mukaisena luvanhaltijana sekä rajavesistöasioihin. Elinvoimakeskusten vesitaloustehtävistä säädetään seuraavissa säädöksissä: vesilaki (587/2011), laki tulvariskien hallinnasta (620/2010), patoturvallisuuslaki (494/2009), vesihuoltolaki (119/2001), laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004), laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta (722/2010), laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta (1331/1991), laki Suomen Hallituksen, Norjan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Inarinjärven säännöstelemisestä Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla tehdyn sopimuksen sekä siihen liittyvän Suomen Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken tehdyn lisäpöytäkirjan eräiden säännösten hyväksymisestä (38 ja 39/1959) sekä näiden lakien nojalla annetut asetukset ja toimialaan kuuluvat tukiasetukset.

3 kohdassa Ensimmäisen momentintarkoitetut liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot sekä maanteiden pito -tehtäväryhmän tehtävät muodostuisivat seuraavasti. Liikennejärjestelmän toimivuuteen vaikutetaan liikennejärjestelmätyöllä, maankäytön suunnittelun yhteistyöllä ja toimintaympäristön tilan seurannalla. Elinvoimakeskusten tehtävänä olisi varmistaa valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen, tieverkon pitkäjänteinen kehittäminen sekä liikenteen turvallisuus, sujuvuus ja ympäristöhaittojen minimointi. Tehtävistä säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa (503/2005). Elinvoimakeskukset tekisivät alueellista liikenneturvallisuustyötä ja suunnittelisivat liikenneturvallisuustoimia. Liikenneturvallisuutta edistettäisiin tienpidon toimilla ja tekemällä yhteistyötä Liikenneturvan, poliisin, pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa. Tie- ja liikenneolojen osalta elinvoimakeskusten tehtäviin kuuluisivat palvelutason määrittäminen, esiselvitykset, kestävän liikkumisen edistäminen, tieympäristöasiat, liikenteen ohjaus ja nopeusrajoitusten asettaminen sekä tiestö-, liikenne- ja paikkatietojen ylläpito sekä varautuminen. Liikenteenohjaustehtävistä säädetään tieliikennelaissa (729/2018). Tie- ja liikenneolojen tehtäväkokonaisuuteen kuuluisivat myös maantielauttaliikenteen hankintaan ja palvelutason määrittelyyn ja saariston yhteysalusliikenteen hankintaan ja avustuksiin sekä palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät. Maantielauttaliikenteestä säädetään osana tienpitoa liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 6 §:ssä. Saaristoliikenteestä puolestaan säädetään saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa (494/1981). Myös tieliikennelain 184 §:n mukaiseen etuajo-oikeuteen lautoilla ja yhteysaluksilla liittyvät tehtävät kuuluisivat elinvoimakeskuksille. Elinvoimakeskukset myös varautuisivat normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 100 §:n mukaisesti yhteistyössä Väyläviraston kanssa. Lisäksi elinvoimakeskukset vastaisivat valmiuslaissa niille osoitetuista liikenteeseen liittyvistä tehtävistä. Maanteiden pidon –tehtäväryhmässä elinvoimakeskukset vastaisivat alueellisen tienpidon tehtävistä, jotka sisältävät liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukaisesti teiden hoidon, kunnossapidon, parantamisen ja teiden rakentamishankkeet. Väylävirasto vastaa kuitenkin kyseisen lain perusteella maantieverkon omistajan tehtävistä ja merkittävistä hankkeista. Elinvoimakeskukset seuraisivat tiestön ja siltojen tilaa ja suunnittelisivat kunnossapidon. Elinvoimakeskukset myös vastaisivat maanteiden yleis- ja hankesuunnittelusta liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 2 luvun mukaisesti. Lisäksi ne vastaisivat tievalaistus- ja sähkösuunnittelusta. Elinvoimakeskukset hankkisivat maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen kilpailuttamalla ja huolehtisivat tilaajan tehtävistä sopimuskaudella ja takuuaikana. Tähän tehtäväryhmään kuuluisivat myös tienpidon luvat, maanhankinta ja yksityistieavustukset. Elinvoimakeskukset myöntäisivät tieliikennelain 159 §:n mukaiset erikoiskuljetusluvat. Ne vastaisivat myös ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 1508/2019 mukaisesti maantiealueelle jätettyjen ajoneuvojen siirtoihin liittyvistä tehtävistä. Elinvoimakeskuksille kuuluisi myös muita liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa säädettyjä liikenteen tilapäisiin järjestelyihin liittyviä tehtäviä, lupatehtäviä, poikkeamispäätöksiä ja päätösten noudattamisen valvontatehtäviä. Elinvoimakeskukset myöntäisivät yksityistieavustukset yksityistielain 83 §:n mukaisesti ja vastaisivat muista kyseisessä laissa, liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa sekä tieliikennelaissa ja –asetuksessa niille säädetyistä yksityisteihin liittyvistä tehtävistä.

4 kohdassa Ensimmäisen momentintarkoitetuista yritystoiminnan kestävään kasvuun, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, kansainvälistymiseen ja kilpailukykyyn liittyvistä tehtävistä säädetään laissa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 (758/2021) ja valtioneuvoston asetuksessa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 (895/2021) sekä valtioneuvoston asetuksella alueellisesta kuljetustuesta vuosina 2023‒2025 (1015/2022). Mainittujen säädösten perusteella elinvoimakeskukset rahoittavat yrityksen kehittämisavustuksen, toimintaympäristön kehittämisavustuksen ja alueellisen kuljetustuen perusteella yritystoiminnan kestävää kasvua, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, kansainvälistymistä ja kilpailukykyä. Edellä todetun lainsäädännön perusteella voidaan myöntää avustusta pk-yrityksille innovatiivisiin, kasvuun, T&K-toimintaan ja kansainvälistymiseen liittyviin kehittämistoimenpiteisiin sekä aineellisiin ja aineettomiin investointeihin. Avustusta voidaan myöntää hankkeisiin, joilla arvioidaan olevan merkittävä vaikutus yrityksen kasvuun tai uudistumiseen, kansainvälistymiseen, innovaatiotoimintaan tai osaamisen vahvistamiseen, tuottavuuteen, digitaaliseen liiketoimintaan taikka ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, hiilineutraalisuuden edistämiseen tai energia- tai materiaalitehokkuuteen.

Edellä todetun lainsäädännön perusteella voidaan myöntää toimintaympäristön kehittämisavustusta voittoa tavoittelemattomille julkisille ja yksityisille yhteisöille sekä säätiöille yritystoiminnan kannalta tarpeellisiin selvityksiin, yritysten tarvitsemien palvelujen kehittämiseen, yritysten keskinäisen yhteistyön, yritysten ja korkeakoulujen sekä yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön sekä elinkeinoelämäverkottuneen tutkimuksen edistämiseen ja muihin yritysten toimintaympäristöä ja kehittymisedellytyksiä parantaviin hankkeisiin.

Alueellista kuljetustukea voidaan myöntää pienten ja keskisuurten yritysten jalostamien tuotteiden Suomessa tapahtuvasta kuljetuksesta. Kuljetustukea rautatie- ja maantiekuljetuksiin voidaan myöntää Suomessa suoritettavista tavaran kuljetuksista, jos tuote on jalostettu asetuksessa määritellyillä alueilla pääosin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Elinvoimakeskusten energiantuotantoon liittyvien tehtävien avulla luodaan edellytyksiä kehittää kestävää energiantuotantoa muun muassa liikenneyhteyksien kehittämisen sekä yritysten kasvua ja osaavan työvoiman saatavuutta parantavien toimenpiteiden kautta. Tehtävästä säädetään ydinenergialain (990/1987) 23 §:n 5 momentissa, jonka perusteella elinvoimakeskukselle on varattava mahdollisuus antaa lausunto lupahakemuksesta. Elinvoimakeskusten lausuntoja hyödynnetään merkittävien energiahankkeiden, erityisesti ydinenergiahankkeiden, viranomaisprosesseissa arvioitaessa hankkeiden toteuttamisen edellytyksiä ja yhteiskunnan kokonaisedun toteutumista.

5 kohdassa Momentinsäädettäisiin työperusteisen maahanmuuton, maahanmuuttajien kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen tehtäväryhmästä. Elinvoimakeskusten tehtävänä olisi edistää työperusteisen maahanmuuton sekä kansainvälisen osaamisen hyödyntämistä alueen elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti. Lisäksi elinvoimakeskusten tehtävä olisi edistää maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä sekä hyviä väestösuhteita. Tehtävistä säädetään tällä hetkellä työperusteisen maahanmuuton osalta ulkomaalaislain 72 b §:ssä (ulkomaisen työvoiman käytön alueelliset linjaukset) ja saman lain 79 a §:ssä (osapäätöksen tekeminen yrittäjän oleskelulupahakemukseen). Kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen osalta tehtävistä säädetään kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa. Kotoutumislaissa elinvoimakeskukselle säädettyjä tehtäviä ovat kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen alueellinen kehittäminen, yhteistyö, yhteensovittaminen, seuranta ja valvonta, työvoiman ulkopuolella oleville järjestettävien kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden valvonta, kuntien ja hyvinvointialueiden tuki ja neuvonta kotoutumisen edistämisessä, kuntaan ohjaamisen alueellisen strategian laatiminen ja toimeenpano sekä kuntaan ohjaamisen tehtävät, alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneille lapsille tarkoitettujen perheryhmäkotien perustamisesta sopiminen hyvinvointialueiden kanssa, perheryhmäkotien ohjaus ja valvonta yhteistyössä hyvinvointialueen, aluehallintoviraston (jatkossa lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston), sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (jatkossa lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston) ja tarvittaessa Maahanmuuttoviraston kanssa, alaikäisten edustajien toiminnan ohjaus ja valvonta, kotoutumislain mukaisista korvauksista sopiminen kunnan ja hyvinvointialueen kanssa, hyvien väestösuhteiden ja väestöryhmien välisen vuoropuhelun ja yhteistyön edistäminen sekä muut kuin edellä mainitut kotoutumislaissa erikseen säädetyt tehtävät. Lisäksi elinvoimakeskus voi hoitaa valtionapuviranomaisena valtionavustuslain 9 ja 11 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä kotoutumisen edistämisessä. Elinvoimakeskukset voivat myös asettaa alueellisen maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmän tukemaan keskuksen kotoutumisen edistämisen tehtävien toteuttamista. Lisäksi hyvien väestösuhteiden edistämisen tehtävään sisältyy elinvoimakeskuksille etnisten suhteiden neuvottelukunnasta annetulla valtioneuvoston asetuksella (771/2015) säädetty tehtävä asettaa alueellinen etnisten suhteiden neuvottelukunta. Elinvoimakeskukset koordinoivat alueellisen etnisten suhteiden neuvottelukunnan toimintaa alueellaan.

6 kohdan Momentinluonnon monimuotoisuuden hyvän tilan edistämistä sekä kulttuuriympäristön hoitoa, vesien ja meren hyvän tilan edistämistä, alueidenkäyttöä ja ilmastotyön edistämistä sekä ympäristökasvatusta koskevan tehtäväryhmän tehtävät muodostuisivat luonnonsuojelulain (9/2023) osalta luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön sekä maiseman suojelun edistämisestä elinvoimakeskuksen toimialueella, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tukiviranomaistehtävistä ja tuen toimeenpanon ohjauksesta, valvonnasta ja edistämisestä sekä yksityisten luonnonsuojelualueiden perustamisesta, yksityisen omistaman alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta ja alueiden hankinnasta valtiolle vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelmien tai muun vapaaehtoisen suojelun (esim. METSO- tai Helmi-ohjelma) toteuttamiseksi. Elinvoimakeskukset myös valmistelisivat hoito- ja käyttösuunnitelmia yksityisille luonnonsuojelualueille ja maisemanhoitoalueille sekä toteuttaisivat tarpeellisia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä muun muassa uhanalaisten luontotyyppien esiintymillä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöillä. Kulttuuriympäristön hoidon tehtävä sisältäisi rakennusperinnön hoidon avustusviranomaisen tehtävän. Tehtävään sisältyisi rakennusperinnön hoitoavustusten myöntäminen sekä avustuksiin liittyvä neuvonta ja valvonta. Elinvoimakeskus voi myöntää avustusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen omistajalle valtion talousarvion rajoissa. Avustusta myönnetään pääasiassa yksityisten omistajien sekä rakennusperinnön hoitoa omistajan tai haltijana edistävien yhteisöjen avustamiseen arvokkaan rakennusperinnön säilymisen turvaamiseksi suojeluarvojen mukaisella tavalla. Avustuksen saajista valtaosa on yksityisiä tahoja. Avustusta voidaan myöntää myös kunnille. Avustuksiin liittyvällä korjausneuvonnalla ehkäistään kunnostusratkaisuja, jotka saattaisivat olla rakennuksen ominaisuuksiin sopimattomia ja johtaa rakennuksen käyttökelvottomuuteen.

Avustuksen maksamisesta säädetään rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 16 §:ssä. Elinvoimakeskuksen myöntämän avustuksen maksamista, maksatuksen keskeytystä ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain (688/2001) 12, 19, 21 ja 22 §:ssä mainitut tehtävät hoitaa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus). Elinvoimakeskus hoitaa KEHA-keskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä, jos kyseessä on elinvoimakeskuksen myöntämä avustus. Elinvoimakeskuksen alueidenkäytön edistämistehtävään kuuluisi esimerkiksi kestävän yhdyskuntarakenteen edistäminen rakennetussa ympäristössä. Ilmastotyöllä tarkoitettaisiin tehtäviä, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään, mukaan lukien kiertotalouteen liittyvät tehtävät. Vesien ja meren hyvän tilan edistämisen tehtävät muodostuisivat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisista vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaisen tehtävistä.

7 kohdassa Momentintarkoitetuista eräiden tässä momentissa mainittuihin tehtäväryhmiin liittyvien Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanotehtävillä säädetään alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa (756/2021), alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (797/2021), alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetussa laissa (757/2021), alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (867/2012), Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastoista rahoitettavien kustannusten tukikelpoisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (866/2021), valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 annetussa laissa (758/2021), valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 annetussa valtioneuvoston asetuksessa (895/2021). Mainittujen säädösten perusteella elinvoimakeskukset voivat myöntää rahoitusta yritysten kehittämishankkeisiin; työllisyyttä, osaamista ja sosiaalista osallisuutta edistäviin hankkeisiin; eräisiin ympäristöön ja luonnonvaroihin sekä liikenteeseen ja infrastruktuuriin liittyviin hankkeisiin. Elinvoimakeskus toimii Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastojen valtionapuviranomaisena. Tehtävästä vastaava elinvoimakeskus vastaa siitä, että sen tekemissä rahoituslinjauksissa huomioidaan kaikkien alueeseen kuuluvien maakuntien ominaispiirteet ja omat strategiat ja suunnitelmat. Tämä varmistetaan tiiviillä vuoropuhelulla välittävänä toimielimenä toimivan elinvoimakeskuksen ja alueen maakuntien kanssa.

Delegoiduissa maksajavirastotehtävissä on kysymys maaseutu- ja maataloustehtävistä, joita vastaavia EU:n maksajavirastovaatimuksia ei ole muilla EU-rahastoilla. Maksajavirasto on komission asetuksen (EU) 2022/127 liitteen I mukaiset hyväksymisperusteet täyttävä jäsenvaltion hyväksymä elin, joka vastaa maatalousrahastojen menojen hallinnoinnista ja valvonnasta ja on komission tarkastelun kohteena näiden velvoitteiden täyttymisen osalta. Suomessa on yksi hyväksytty maksajavirasto eli Ruokaviraston maaseutulinja. Maksajaviraston maatalousrahastojen menojen hallinnointiin ja valvontaan liittyvä tehtäviä maksua lukuun ottamatta voidaan säädöksillä delegoida muille elimille. Tukien maksulla tarkoitetaan tällöin maksujen suorittamista. Tämä tarkoittaa, että tuen saajalle annettavan, tuen maksamisen edellytysten ja maksuhakemuksessa esitettyjen kustannusten tukikelpoisuuden arviointia koskevan hallintopäätöksen tekeminen voidaan siirtää tehtäväksi tukijärjestelmiä koskevassa lainsäädännössä. Siirrosta huolimatta maksajavirastolla säilyy viimekätinen vastuu tehtävien unionin lainsäädännön, komission hyväksymän yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman ja kansallisen lainsäädännön mukaisuudesta.

Delegoitujen maksajavirastotehtävien siirto elinvoimakeskuksille toteutettaisiin säädöksillä, minkä lisäksi elinvoimakeskusten kanssa solmittaisiin EU-säädösten edellyttämät maksajavirastosopimukset. Tehtävät eivät ole elinvoimakeskukselta edelleen siirrettävissä. Siirretyt tehtävät kattaisivat pinta-ala- ja eläinperusteisten tuki- ja korvausjärjestelmien ja ehdollisuuden tarkastusta ja valvontaa sekä laadunarviointia ja sen selvityspyyntöjen käsittelyä. Maaseudun kehittämistukien osalta siirrettäviä tehtäviä olisivat maksupäätösten valmistelu ja niihin liittyvä hallinnollinen tarkastus mahdollisine tuensaajan luona käynteineen. Delegoitujen tehtävien hoitaja kuvaisi delegoitujen maksajavirastotehtävien toimeenpanoa koskevan hallinto- ja valvontajärjestelmän sitä varten laaditussa kuvauksessa. Myös kansallisten tukien valvontatehtäviä hoidetaan soveltuvin osin vastaavilla periaatteilla.

Maksajavirastotehtävien lisäksi elinvoimakeskukset hoitaisivat myös muita tukien toimeenpanotehtäviä eli niin sanottuja hallintoviranomaistehtäviä, jotka liittyvät erityisesti tukien myöntämiseen.

2 momentissa Pykälänmääriteltäisiin elinvoimakeskuksille lisäksi tiettyjä tehtäviä, joista ei ole säädetty erikseen.

1 kohdan Momentinmukaan elinvoimakeskusten tehtävänä olisi alueiden kehittäminen, yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistäminen, yritystoimintaa edistävä neuvonta, palveluohjaus ja verkostotyö sekä työelämän laadun edistäminen. Momentin 1 kohdan mukaan elinvoimakeskusten tehtävänä olisi alueiden kehittäminen valtion vastuulla olevissa toimeenpano- ja kehittämistehtävissä oman toimialueensa maakunnissa. Elinvoimakeskuksen rooli alueiden kehittämisessä vastaisi elinvoimakeskuksen tehtäväryhmiin kuuluvissa asioissa nykyistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten roolia alueiden kehittämisessä (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain 2 ja 22 §). Momentin 1 kohta selkeyttäisi elinvoimakeskuksen tehtävää aluekehityksen osalta suhteessa aikaisempaan lainsäädäntöön (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain 3 §). Elinvoimakeskukset edistäisivät toimialueensa aluekehitystä maakunnan yhteistyöryhmissä, sekä yhteistyössä muiden sidosryhmien ja toimijoiden kanssa erilaisten verkostojen ja työryhmien avulla kuten alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa (756/2021) säädetään. Tällä muutoksella ei olisi vaikutusta aluekehittämisviranomaisena toimivan maakunnan liiton ja muiden viranomaisten tehtäväjakoon, josta säädetään laissa em. lain 2 luvussa. Muun muassa uuden EU-ohjelmakauden osalta keskusten roolia voidaan vahvistaa ja tehtävien keskittämisen tarvetta arvioida uudelleen.

Elinvoimakeskukset edistäisivät yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edellytyksiä ja toimintaympäristöä yhteistyössä sidosryhmien ja muiden toimijoiden kanssa erilaisten verkostojen ja työryhmien tai tilannekohtaisten prosessien avulla. Elinvoimakeskukset käynnistäisivät ja koordinoisivat tarkoituksenmukaisia toimia paikallisen, seudullisen ja alueellisen sekä alueiden välisen yhteistyön edistämiseksi. Elinvoimakeskusten tehtävänä olisi seurata ja ennakoida alueensa elinkeinotoimintaa ja edistää investointien toteutumista. Elinvoimakeskukset kehittäisivät alueellista investointien edistämisen toimintamallia, joka tuottaisi muun muassa tarvittavaa ennakointitietoa ja tilannekuvaa investoinneista alueilla sekä toimisi tarvittaessa valtakunnallisen investointinyrkin yhteistyötahona. Lisäksi elinvoimakeskusten tehtävänä olisi koordinoida ja seurata alueensa rakennemuutostilanteita, erityisesti äkillisiä rakennemuutostilanteita. Äkillisellä rakennemuutoksella (ÄRM) tarkoitetaan tilannetta, jossa alueellisesti tai valtakunnallisesti merkittävä työnantaja tai toimiala irtisanoo suuren märän työntekijöitä kerralla konkurssin tai laajan sopeuttamistoimenpiteen johdosta. Elinvoimakeskusten tehtävänä olisi osallistua alueellaan myös pienempien ja paikallisten äkillisten rakennemuutostilanteiden sekä positiivisten rakennemuutostilanteiden koordinaatioon ja seurantaan, jotka vaativat tiivistä yhteistyötä alueen eri toimijoiden ja investointia tekevän yrityksen kesken.

Elinvoimakeskuksien tehtävänä olisi edistää yritystoimintaa toimialueellaan neuvonnalla, palveluohjauksella ja verkostotyöllä tavoitteena yritysten kestävä kasvu, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, kansainvälistyminen ja kilpailukyky. Elinvoimakeskukset neuvoisivat pääosin kotimarkkinoilla toimivia, innovaatio- ja kansainvälistymispotentiaalia omaavia pieniä ja keskisuuria sekä kansainvälisen kasvun alkuvaiheessa olevia yrityksiä erityisesti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä kansainvälistymiseen ja kilpailukykyyn liittyen. Elinvoimakeskukset tarjoaisivat osana Team Finland -verkostoa neuvontapalveluja kasvu- ja kansainvälistymishaluisille pk-yrityksille ja ohjaisivat niitä yhteistyökumppanien palveluihin. Elinvoimakeskukset johtaisivat alueellisia Team Finland –verkostoja toimialueellaan. Elinvoimakeskusten neuvonta olisi laajempaa kuin oman viraston toimintaan liittyvää neuvontaa, jota viranomaisen tulee valtionavustuslain ja hallintolain nojalla antaa.

Lisäksi elinvoimakeskusten yritystoimintaa edistävä verkostotyö tukisi aluetason huoltovarmuuden tavoitetta turvata huoltovarmuuden kannalta kriittiset alueelliset toiminnot eri toimijoiden yhteistyönä. Alueellinen huoltovarmuustoiminta tukee eri toimijoiden häiriösietoisen yhteistoiminnan kehittämistä sekä elinkeinoelämän jatkuvuudenhallinnan ja varautumisen yhteistoimintaverkostojen ylläpitoa ja kehittämistä. Huoltovarmuuskeskus ja nykyiset ELY-keskukset ovat tehneet sopimusperusteista yhteistyötä elinkeinoelämän alueellisen varautumistyön eli ELVAR-toiminnan järjestämisessä. ELVAR-toiminnan tarkoituksena on kehittää elinkeinoelämän varautumista alue- ja maakuntatasolla, sekä varmistaa osaltaan elinkeinoelämän, julkishallinnon ja kolmannen sektorin yhteistoiminta ja tiedonvaihto. Huoltovarmuuskeskus asettaa ELVAR-toiminnalle vuosittain tavoitteet sekä painopisteet. Tämä yhteistyö siirtyisi ELY-keskuksilta elinvoimakeskuksille.

Elinvoimakeskuksien tehtävänä olisi työelämän laadun edistäminen toimialueellaan: tehtävässä edistettäisiin työelämän laadun ja tuottavuuden yhtäaikaista ja kokonaisvaltaista kehittämistä alueilla ja alueen työpaikoilla yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Yritysten toimintaedellytyksien, työllisyyden ja työelämän edistäminen on kirjattu lakiin julkisista työvoima- ja yrityspalveluista. Elinvoimakeskukset kehittäisivät työelämää ja sen laatua alueen tarpeista lähtien, ne vastaisivat alueellisten verkostojen luomisesta, ylläpidosta ja koordinoinnista, tai muihin työelämän laatua edistäviin alueen verkostoihin osallistumisesta osana alueen ekosysteemiä. Verkosto- ja ekosysteemitoiminnan avulla olisi mahdollista voimistaa Business Finlandin roolia työelämän kehittämisessä. Ekosysteemimäisesti toimivat verkostot voisivat myös toimia yli aluerajojen. Tehtävässä olisi keskeistä huomioida asiakasnäkökulma, varsinkin yritykset ja niiden tarpeet. Elinvoimakeskukset keräisivät, jakaisivat ja ylläpitäisivät tarvittavaa tietoa työelämän edelleen kehittämiseksi, mukaan lukien eri rahoitusmahdollisuuksista. Työelämän laadun edistämistä johdetaan työ- ja elinkeinoministeriöstä. Tehtäväkenttä tarkentuisi vuosina 2024 ja 2025 saatujen kokemusten pohjalta sekä alueuudistuksen edetessä.

Osana elinkeinotoiminnan ja työelämän laadun edistämisen tehtäviä elinvoimakeskuksilla olisi keskeinen rooli kansainvälisen rekrytoinnin tukemisessa ja kehittämisessä alueellaan. Elinvoimakeskukset toimisivat kansainvälisen rekrytoinnin valtakunnallisten palveluiden alueellisena yhteystahona työvoimaviranomaisille sekä muille alueen sidosryhmille. Elinvoimakeskukset tekisivät kansainvälisen työvoimatarpeen alueellista ennakointia ja ohjaisivat työnantajia kansainvälisen rekrytoinnin palveluihin. Elinvoimakeskukset tekisivät yhteistyötä alueen oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa kansainvälisten opiskelijoiden työmarkkinoille pääsyn edistämiseksi.

2 kohdan Momentinmukaan elinvoimakeskusten tehtävänä olisi tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa, parantaa ympäristötietoutta sekä edistää ympäristöhankkeiden toteuttamista ja toteuttaa ympäristöhankkeita. Tavoitteena on mahdollistaa uusimman ympäristötiedon hyödyntäminen käytännön suunnittelussa, toimeenpanossa sekä vaikutusten seurannassa sekä alueen päätöksenteossa. Ympäristötiedon tuottamisen ja käytön hyvällä hallinnalla voidaan edistää eri toimijoiden ympäristötietoisuutta ja sen myötä kestävää kehitystä tukevaa päätöksentekoa. Tehtävänä on myös edistää ympäristökasvatusta yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa. Ympäristöhankkeiden edistäminen eri rahoitusinstrumenttien kautta toteuttaisi mm. luonnon hyvän tilan saavuttamisen ja ennallistamisen tavoitteita.

3 kohdan Momentinmukaan kalataloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen tehtävänä olisi valvoa yleistä etua kalatalousasioissa. Virasto käyttäisi puhevaltaa yleisen kalatalousedun osalta vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa hankkeissa. Vesitaloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen tehtävänä olisi valvoa yleistä etua viraston hoidettaviksi säädetyissä vesitalousasioissa, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä vesistörakenteista ja edistäisi maa- ja metsätalouden vesienhallintaa. Niistä tehtävistä, joissa virasto valvoisi yleistä etua sille laeissa hoidettaviksi säädetyissä vesitalousasioissa, säädettäisiin vesilaissa, laissa tulvariskien hallinnasta, patoturvallisuuslaissa ja vesihuoltolaissa sekä rajavesistöjä koskevissa laeissa ja valtiosopimuksissa. Vesilain mukaisissa lupa- ja valvontatehtävissä yleisen edun valvonta kuuluisi Lupa- ja valvontavirastolle. Valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä vesistörakenteista huolehtiminen käsittää valtion vastuulla oleviin vesistöhankkeisiin liittyvät luvanhaltijan velvollisuudet, eli esimerkiksi säännöstelyjen käyttötoiminnan, velvoitetyöt ja –tarkkailun sekä vesistörakenteiden ylläpidon ja perusparannuksen. Tyypillisesti nämä valtion vastuulla olevat vesistöhankkeet liittyvät tulvasuojeluun ja maankuivatukseen. Virasto hoitaisi myös maa- ja metsätalouden vesienhallinnan edistämisen asiantuntijapalveluja alkutuotannon toiminnanharjoittajille liittyen mm. ojitukseen, kuivatukseen ja kasteluun sekä metsä- ja peltomaan hiilensidontaan ja CAP:sta myönnettävään yhteisten ojitusten investointitukeen.

3 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskusten muista kuin 1 momentissa mainituista tehtävistä säädettäisiin erikseen.

4 momentin Pykälänmukaan tämän pykälän 2 momentin mukaisista elinvoimakeskusten tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuus ei koskisi 2 momentin 3 kohdalla mainittuja yleisen edun valvonnan tehtäviä.

3 §.

Elinvoimakeskusten organisaatio

1 momentin

. Pykälänmukaan elinvoimakeskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä, osastorakenteesta sekä päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Elinvoimakeskusten sivutoimipaikoista ja osastoista määrättäisiin tarkemmin kunkin elinvoimakeskuksen työjärjestyksessä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin elinvoimakeskuksen jakautumisesta tehtävien hoitamista varten osastoihin sekä kriteereistä, jotka keskuksen osastorakenteen tulisi täyttää. Osastojen koon tulisi olla riittävä toiminnan tulokselliseksi järjestämiseksi. Vähäisten henkilötyövuosien osastot eivät muodostaisi taloudellisesti tarkoituksenmukaista kokonaisuutta.

Kaikille keskuksille yhteiset tehtävät tulisi lähtökohtaisesti organisoida samalla osastojaolla, ellei se johda tuloksellisuuden kannalta kohtuuttoman pieniin osastoihin. Laissa säädetyt perusteet huomioon ottaen voidaan arvioida, että keskukseen voitaisiin perustaa vähintään kolme osastoa, keskuksen koosta ja keskusten välisestä tehtävänjaosta riippuen.

Toiminnallisesti tarkoituksenmukaiseen osastoon tulisi organisoida tehtäviä, jotka vaikuttavat toisiinsa ja samaan kokonaisuuteen liittyvät tavoitteet edistävät samoja tai samansuuntaisia päämääriä. Toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluvien tehtävien hoitamisessa tarvitaan myös osittain tai pitkälti samaa tietopohjaa tai samanlaista osaamista. Toiminnallisesti tarkoituksenmukainen toimintayksikkökokonaisuus edistäisi tehtävien tehokasta hoitoa ja vaikuttavuutta. Elinvoiman edistämisen ja siihen liittyvän keskuksen pääasiallisen tarkoituksen muodostavan tehtäväkokonaisuuden monialaisuus edellyttää laajojen osastojen perustamista pienten erityisiin tehtäviin keskityvien osastojen sijaan.

Tehtävästä riippuen osastot hoitaisivat joko yksittäisen ministeriön toimialan tehtäviä tai useamman ministeriön toimialaan liittyviä tehtäviä.

3 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskuksen osastorakenne ja tehtävien hoitaminen olisi järjestettävä siten, että siinä noudatetaan Euroopan unionin lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia tehtävien järjestämiselle, lainsäädäntöä sovelletaan kansallisesti yhdenmukaisesti ja siten, että asioiden ratkaiseminen toteutuu yhdenmukaisin periaattein. Säännös olisi luonteeltaan informatiivinen.

4 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskuksen 2 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen kala- ja vesitalousasioiden yleisen edun valvontatehtävien hoitaminen olisi järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan.

5 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskuksilla olisi yhteinen sisäinen tarkastus, jonka tehtävistä on tarkemmin säädetty valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992) 70 §:n 1 momentissa. Jokainen elinvoimakeskus ja sen johto on vastuussa sisäisen tarkastuksen järjestämisestä mutta elinvoimakeskusten sisäisen tarkastuksen tehtäviä hoitaa tämän lain 13 §:n 1 momentin mukaisesti Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus. KEHA-keskus valmistelisi elinvoimakeskusten sisäisen tarkastuksen ohjesäännön, jonka KEHA-keskuksen johtaja ja elinvoimakeskusten ylijohtajat käsittelisivät ja allekirjoittaisivat yhdessä.

4 §.Elinvoimakeskusten toimivalta sekä toimialueet ja niiden laajentaminen. Pykälä sisältäisi elinvoimakeskusten toimivaltaa sekä toimialueen määräytymistä ja sen laajentamista koskevat säännökset.

Elinvoimakeskukselle kuuluvista tehtävistä säädettäisiin 3 §:n 1 momentin mukaan erityislaeissa ja lisäksi eräistä sille kuuluvista tehtävistä säädettäisiin 3 §:n 2 momentissa ja 24 §:ssä. Elinvoimakeskusten toimialueista ja niiden laajentamisesta säädettäisiin 4 §:ssä. Elinvoimakeskuksen toimivalta määräytyisi siten sille erityislaeissa, ehdotetun lain 3 §:n 2 momentissa säädettyjen tehtävien ja 24 §:ssä säädettyjen tehtävien sekä kunkin keskuksen 3 §:n mukaan määräytyvän toimialueen kautta.

1 momentti Pykälänsisältäisi keskuksen toimivallan ja toimialueen määräytymistä koskevan pääsäännön, jonka mukaan elinvoimakeskus huolehtisi sille säädettyjen tehtävien hoitamisesta toimialueellaan ja käyttäisi sille kuuluvaa toimivaltaa siten kuin siitä ehdotetussa tai muussa laissa säädettäisiin. Keskusten toimivalta olisi pääsääntöisesti alueellinen ja se noudattaisi käytännössä keskusten toimialuejakoa. Elinvoimakeskusten toimialueista säädettäisiin ehdotetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, millä edellytyksillä edellä mainitusta pääsäännöstä olisi mahdollista poiketa ja tehdä keskuksen alueellista toimivaltaa koskevia järjestelyjä elinvoimakeskusten välillä. Säännöksen mukaan elinvoimakeskus voisi hoitaa tehtäviä myös useamman kuin yhden keskuksen toimialueella, jos toimialueen laajentamisella voitaisiin 1) parantaa palvelujen saatavuutta ja varmistaa asiakkaiden yhdenmukainen kohtelu, 2) tehostaa keskusten toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, 3) edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista, 4) turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus, 5) varmistaa yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisia elintärkeitä toimintoja taikka jos 6) tehtävän alueellinen luonne tai riippumattomuus tai puolueettomuus edellyttävät toimialueen laajentamista.

Pykälän viimeinen lause sisältää asetuksenantovaltuutta koskevan säännösehdotuksen, jonka mukaan keskusten toimialueiden laajentamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuuden säätäminen valtioneuvostotasolle on tässä tapauksessa perusteltua, koska kysymys on laajakantoisesta ja periaatteellisesti merkittävästä asiasta, joka koskee usean ministeriön hallinnonalaa ja niihin kuuluvien tehtävien järjestelyä.

5 §.Määräys tehdä määräaikaisesti toisen elinvoimakeskuksen tehtäviä. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta asettaa elinvoimakeskuksen virkamies toisen elinvoimakeskuksen pyynnöstä enintään kolmen vuoden määräajaksi hänen virkapaikkaansa muuttamatta toisen elinvoimakeskuksen käytettäväksi.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin menettelystä, jolla elinvoimakeskuksen virkamies voidaan asettaa toisen elinvoimakeskuksen tehtäviä hoitamaan. Käytettäväksi asettaminen edellyttäisi virkamiehen vastaanottavan elinvoimakeskuksen pyyntöä saada määräaikainen lisäresurssi tai virkamiehellä olevaa erityisasiantuntemusta vireillä olevan asian käsittelyssä.

Päätöksen virkamiehen asettamisesta toisen elinvoimakeskuksen käytettäväksi tekisi lähtökohtaisesti virkamiehen nimittävä ja henkilöresurssin määräajaksi yhteiseen käyttöön luovuttava viranomainen. Ehdotetun lain 12 §:ssä säädettäisiin elinvoimakeskusten virkojen täyttämisestä. Jos elinvoimakeskukset eivät olisi asiasta yksimielisiä, päätöksen asiassa tekisi työ- ja elinkeinoministeriö. Hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö varaisi virkamiehelle mahdollisuuden tulla kuulluksi, kuulisi resurssin luovuttavaa ja vastaanottavaa elinvoimakeskusta sekä tehtävään asetettavan virkamiehen tehtävien toimialaohjauksesta vastaavaa ministeriötä ja keskusvirastoa ennen päätöksen tekemistä.

Käytettäväksi asettamista koskevassa päätöksessä tulisi määrätä se prosenttiosuus, jolla virkamiehen työvoima olisi toisen elinvoimakeskuksen käytettävissä sekä määräaika. Toisen elinvoimakeskuksen tehtävien hoitaminen saisi määräaikana muodostaa enintään 50 % virkamiehen tehtävien kokonaisuudesta.

2 luku

Elinvoimakeskusten ohjaus ja johtaminen

6 §.Elinvoimakeskusten ohjaus. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskusten ohjauksesta, joka jaetaan yleishallinnolliseen ohjaukseen ja toimialaohjaukseen. Kaikkien ohjauksesta vastaavien ministeriöiden käytössä olisivat samat ohjausinstrumentit: lainsäädäntö, talousarvio- ja tulosohjaus sekä muu ohjaus ja valvonta. Muu ohjaus- ja valvonta tarkoittavat, että lainsäädännöllä sekä talousarvio- ja tulosohjauksella ohjaamisen lisäksi kullakin ministeriöllä on myös muilta osin oikeus ja velvollisuus valvoa hallintoa omalla toimialallaan ja ryhtyä toimenpiteisiin lakien, asetusten ja valtioneuvoston päätösten täytäntöönpanemiseksi. Muun ohjauksen ja valvonnan keinot määrittyvät yleisten hallinto-oikeudellisten säädösten ja periaatteiden mukaan.

1 momentin Pykälänmukaan keskusten yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi työ- ja elinkeinoministeriö. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitettaisiin sitä, että keskukset kuuluisivat työ- ja elinkeinoministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003). Tämä koskisi esimerkiksi keskusten hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta.

Yleishallinnollinen ohjaaja vastaisi keskusten organisaatiota ja hallintoa sekä keskusten toimintaa poikkileikkaavasti koskevien säädösten valmistelusta. Tällainen olisi esimerkiksi keskusten suoritteista perittäviä maksuja koskeva asetus. Yleishallinnollinen ohjaaja vastaisi myös keskusten hallintoa koskevasta muusta ohjauksesta ja valvonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä olisi huolehtia keskusten hallintoa ja muita yhteisiä toimintoja sekä muita keskusten yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta ohjauksesta.

Talousarvio- ja tulosohjauksen koordinaatio ja kokoaminen kuuluisi yleishallinnollisen ohjaajan vastuulle siten, että samalla varmistettaisiin myös muiden toimialaohjauksesta vastaavien tahojen vaikutusmahdollisuus talousarvio- ja tulosohjauksen sisältöihin. Tämä tarkoittaa, että ohjausmallia koskevan sääntelyn tulee varmistaa kunkin toimialaohjauksesta vastaavan ministeriön tosiasiallinen mahdollisuus tehdä talous- ja kehysprosessiin esityksiä oman toimialansa tehtävien hoitamista koskeviksi resursseiksi sekä mahdollisuus saada tietoa resurssien kehittymisestä vähintään vuosittain ja ministeriöiden välisen toimialajaon mukaisesti tarkastellen.

Vaikka valmistelu toteutettaisiin yhteistyössä ja jokaisella ministeriöllä olisi oikeus ja velvollisuus tuoda osaksi valmistelua omat esityksensä, koordinaatio- ja kokoamisvastuun määrittelyllä varmistettaisiin se, että valtioneuvoston piiristä on selkeästi osoitettavissa se ministeriö ja ministeri, jonka vastuulla olisi viimekädessä varmistaa, että keskuksia koskevat määrärahat valmistellaan osaksi valtion talousarviota, keskuksille asetetaan tulostavoitteet ja keskusten tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta annetaan tilinpäätöskannanotto. Samalla vastuun kokoamisella mahdollistettaisiin keskusten tehokas johtaminen ja toiminta yhtenä toiminnallistaloudellisena kokonaisuutena.

Elinvoimakeskusten toimintamenot budjetoitaisiin yhdelle momentille yleishallinnollisen ohjaajan pääluokkaan. Talousarvio- ja kehysehdotusten valmistelun lähtökohtana toimisi toimintamenomomenttia koskien ohjaavien tahojen tekemät ehdotukset ja, kehysmenettelyn ollessa voimassa, edellinen kehyspäätös. Toimintamenomäärärahat osoitettaisiin kullekin keskukselle yhtenä kokonaiseränä. Keskusten tulisi tuottaa määrärahajaon jälkeen keskuskohtaiset käyttösuunnitelmat, joista näkyvät osastokohtaiset määrärahan kohdennukset. Ratkaisu tukisi keskuksen poikkihallinnollista johtamista ja johtamista esimerkiksi poikkeustilanteissa.

Yleishallinnollinen ohjaaja laatisi toimintamenomomentin ehdotuksen lähtökohtaisesti talousarvion laadintaohjeiden mukaisesti kehyksen puitteissa. Toimialaohjaajat tekisivät uusia tai muuttuvia tehtäviä koskevat esityksensä talousarvioesitykseen mukaan otettavaksi. Yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavan ministeriön olisi liitettävä toimialaohjauksesta vastaavan ministeriön talousarvioesitys omaan talousarvioesitykseensä. Budjettineuvotteluissa kukin toimialaohjaaja puolustaisi oman hallinnonalansa esityksiä ja yleishallinnollinen ohjaaja kokonaisesitystä.

Alueelliset jakokriteerit valmisteltaisiin yleishallinnollisen ohjaajan koordinoimana yhteistyössä keskusten ja toimialaohjaajien kanssa. Yleishallinnollisen ohjaajan pohjaesitys toimitettaisiin ohjaaville tahoille kommentoitaviksi alueellisiin jakokriteereihin perustuen käsittelyyn ohjaavaan toimielimeen/-elimiin.

Toimintamenomäärärahat jaettaisiin yleishallinnollisen ohjaajan päätöksellä elinvoimakeskuksille sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle. Toimintamenojen tasapuolisen jakautumisen varmistamiseksi keskusten työmäärää ja resurssitarpeita tarkasteltaisiin jatkuvasti ja jakoperusteita voitaisiin tarpeen vaatiessa muuttaa.

Elinvoimakeskuksille tapahtuvassa toimintamenojen alueellisessa jaossa huomioitaisiin myös esimerkiksi maksullisista suoritteista saatavat tulot. Maksuasetus valmisteltaisiin yhteistyössä yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaavan sekä toimialaohjauksesta vastaavien ministeriöiden kanssa.

Eri toimialojen erillismäärärahat pidetään erillään toimintamenomäärärahoista. Erillismäärärahoilla mahdollistetaan muun muassa valtioneuvoston päätöksiin, hallitusohjelman määräaikaiseen toimeenpanoon ja EU-hankkeisiin liittyvä ohjelmatyö. Erillismäärärahoilla on mahdollista palkata määräaikaista henkilöstöä. Erillismäärärahamenettelyt perustuvat ohjelmiin, niitä koskeviin erillismäärärahoihin ja aluekohtaisiin tavoitteisiin, jotka on määritelty usein valtioneuvostossa tai Euroopan unionin tasolla. Määrärahat ja volyymit saattavat vaihdella merkittävästi eri ajanjaksoilla. Näihin määrärahoihin sisältyy myös henkilöstövoimavaroja, jotka vaihtelevat merkittävästi. Erillismäärärahat eivät sovellu jaettavaksi toimintamenotyyppisten jakokriteerien pohjalta. Toimialaohjauksesta vastaavat tahot vastaavat erillismäärärahoilla rahoitettavien tehtävien ohjauksesta ja pitävät yleishallinnollisen ohjaajan ja muut ohjaavat tahot informoituna. Tavoitteet kytketään osaksi tulossopimusta. Vakituisen henkilöstön palkkausten ja muiden toimintamenotyyppisten kustannuksen rahoitus tapahtuisi toimintamenomäärärahoilla; erillismäärärahoilla palkkaukset liittyisivät niillä rahoitettaviin toimintoihin (esimerkiksi hallitusohjelman toimeenpano, EU-hankkeet, ohjelmatyö).

Yleishallinnollisen ohjauksen ja toimialaohjauksen välillä olisi usein yhteys toisiinsa ja niitä koskevia toimia olisi valmisteltava yhdessä. Digitalisaatio- ja tietojärjestelmähankkeet ovat esimerkki toiminnasta, joka toteutuisi käytännössä yleishallinnollisen ja toimialaohjauksen rajapinnassa. Tällaiset hankkeet olisivat osa keskusten hallinnon järjestämistä, kokonaisarkkitehtuuria ja tiedonohjausta, mutta kytkeytyisivät samalla ja tavoiteltujen vaikutusten näkökulmasta ensisijaisesti sisällöllisiin politiikkatoimiin sekä kulloinkin kysymyksessä olevan toimialaohjaavan ministeriön lainsäädännön toimeenpanoon. Tehtävien antaminen virastolle toimialaohjaukseen lukeutuvalla lainsäädännöllä sekä sisällöllinen ohjaus toimialan lainsäädännön edellyttämistä toiminnan suuntaamisesta, painottamisesta ja menettelytavoista liittyisivät yleishallinnolliseen ohjaukseen siten, että keskusten ohjauksen kokonaisuudella olisi luotava taloudelliset ja muut edellytykset keskukselle lainsäädännön vaatimuksiin vastaamiseksi.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin keskusten toimialaohjauksesta. Kysymys olisi keskusten sektorikohtaista toimintaa koskevasta ohjauksesta ja hallinnonalan toiminnan valvonnasta, josta vastaisivat toimialoittain asianomaiset ministeriöt tai se keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty. Toimialaohjauksella toteutettaisiin osaltaan perustuslain 68 §:n 1 momentissa kullekin ministeriölle toimialallaan kuuluvaa vastuuta hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.

Keskusten toimintaa ohjaisivat ja valvoisivat omilla toimialoillaan opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty.

Kukin toimialaohjauksesta vastaava ministeriö vastaisi valtioneuvoston ohjesäännön mukaisen toimialansa säädösten valmistelusta.

Kullakin toimialaohjauksesta vastaavalla taholla olisi toimivalta osoittaa keskukselle tehtäviä omalle toimialalleen kuuluvissa asioissa ja tiettyjen reunaehtojen puitteissa. Tehtävät eivät voisi koskea esimerkiksi asioita, joista tulee säätää lailla tai lain nojalla. Lisäksi keskuksille osoitettaviin tehtäviin olisi etukäteen varmistettava voimavarat. Toimialaohjauksessa ei lähtökohtaisesti voitaisi myöskään poiketa tulossopimuksessa asetetuista tavoitteista eikä määrätä niiden kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta. Toimialaohjauksessa olisi keskeistä keskusten ja ohjaavien tahojen välinen aktiivinen strateginen kumppanuus ja vuorovaikutus.

Kukin toimialaohjauksesta vastaava taho vastaisi keskusten muusta ohjauksesta oman toimialansa tehtävissä. Toimialaohjauksesta vastaavilla tahoilla olisi toimivalta antaa keskuksille yleisiä, ei-sitovia ohjeita lainsäädännön sisällöstä ja soveltamisesta sekä menettelytapavaatimuksista. Toimialaohjaukseen sisältyisi myös keskusten toimintojen ja toiminnan valvonta ministeriön toimialaan kuuluvissa tehtävissä. Ministeriö voisi osana laillisuusvalvontavelvoitettaan esimerkiksi pyytää keskuksilta selvitystä asian tai asioiden käsittelyyn liittyen ja ryhtyä saamansa selvityksen pohjalta toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin. Kukin ministeriö myös käsittelisi keskuksista tehdyt hallintolain 8 a luvussa tarkoitetut hallintokantelut oman toimialansa osalta.

Ohjaavien tahojen tulisi lähtökohtaisesti toteuttaa muuta ohjausta ja valvontaa koordinoidusti ja yhteisin toimenpitein. Jos asia koskisi kahta tai useampaa keskuksen osastoa, tulisi ohjaavien tahojen valmistella asiaa yhdessä.

Toimialaohjaus ei olisi keskusten sisäisen operatiivisen toiminnan ohjausta. Keskusten operatiivisen toiminnan ohjaus kuuluisi kunkin keskuksen johtamisen piiriin.

3 momentti Pykälänsisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää toimialaohjauksen menettelytavoista.

7 §.Elinvoimakeskusten strateginen suunnittelu ja tulosohjaus. Pykälä sisältäisi säännökset elinvoimakeskuksille laadittavasta yhteisestä strategia-asiakirjasta sekä elinvoimakeskusten strategisista tulossopimuksista. Lisäksi säännös sisältäisi strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisältöä ja menettelytapoja koskevan asetuksenantovaltuuden.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin elinvoimakeskusten yhteisestä strategia-asiakirjasta (strateginen suunnittelu) sekä elinvoimakeskusten strategisista tulossopimuksista (tulosohjaus). Elinvoimakeskuksille laadittaisiin yhteinen strategia hallituskausittain, millä tuettaisiin vaikuttavaa, poikkihallinnollista, monialaista ja asiakaslähtöistä tehtävien toimeenpanoa tiiviissä alueellisissa kumppanuuksissa. Strategia-asiakirjan laatiminen tukisi henkilöstön ja sidosryhmien sitouttamista. Poikkihallinnollinen strategia tukisi jokaiselle elinvoimakeskukselle valmisteltavaa omaa, koko keskusta koskevaa strategista tulossopimusta.

2 momentin Pykälänmukaan yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaava ministeriö laatisi yhdessä toimialaohjauksesta vastaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen kanssa kaikille elinvoimakeskuksille yhteisen strategia-asiakirjan hallituskausittain. Strategia-asiakirja laadittaisiin yhteistyössä elinvoimakeskusten, KEHA-keskuksen ja tarvittavin osin maakuntien liittojen kanssa. Strategian toteutumista seurattaisiin yhteisesti vuosittain osana tulostavoitteiden toteutumisen seurantaa. Strategia-asiakirja käsiteltäisiin 8 §:n 2 momentin mukaisessa yhteensovittamisryhmässä. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavutettaisi yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, asian ratkaisi valtioneuvoston yleisistunto.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin elinvoimakeskusten strategisten tulossopimusten laatimisesta. Kullekin elinvoimakeskukselle laadittaisiin oma, koko keskusta (tulosohjattu virasto) koskeva strateginen tulossopimus. Tulossopimukset laadittaisiin yhdessä toimialaohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen sekä yhteistyössä elinvoimakeskusten, Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ja maakuntien liittojen kanssa. Strategisten tulossopimusten painotuksia olisivat strategisuuden ohella alueellisuus, vaikuttavuus, poikkihallinnollisuus, monialaisuus sekä asiakaslähtöisyys. Strategisen tulosohjauksen tulisi olla aidosti strategista ja poikkihallinnollista, jolloin toimialaohjauksen tarve vähenisi.

4 momenttiin Pykälänehdotetun asetuksenantovaltuuden nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista.

8 §.Elinvoimakeskusten ohjauksen yhteensovittaminen. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskusten ohjauksen yhteensovittamisesta. Koska kysymyksessä ovat keskukset, joita ohjaavat useat ministeriöt, on ohjauksen yhteensovittamisesta perusteltua säätää erikseen.

1 momentin Pykälänmukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi ohjauksen koordinoinnista ja yhteensovittamisesta sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Ohjauksen koordinointi- ja yhteensovittamistehtävä kuuluisi luontevasti työ- ja elinkeinoministeriölle, joka toimisi ehdotetun 6 §:n 1 momentin mukaan yleishallinnollisena ohjaajana.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin yhteensovittamisryhmästä, jonka työ- ja elinkeinoministeriö asettaisi suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamiseksi neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ryhmässä olisivat edustettuina lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentissa mainitut toimialaohjaavat ministeriöt ja siinä tarkoitetut keskushallinnon virastot sekä elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus. Elinvoimakeskuksilla ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi kummallakin ryhmässä yksi edustaja. Ryhmän tehtävänä olisi käsitellä elinvoimakeskusten ja soveltuvin osin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen kehys- ja talousarvio sekä tulossopimus- ja tilinpäätöskannanottoasiat sekä 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu strategia-asiakirja, muut strategiset linjaukset ja laajat kahta tai useampaa keskusta koskevat kehittämishankkeet. Ryhmä valmistelisi ja linjaisi toimialaohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen yhteisiä kantoja näissä asioissa. Laajoilla kehittämishankkeilla tarkoitettaisiin esimerkiksi hankkeita, joilla olisi merkittäviä toiminnallisia tai taloudellisia vaikutuksia tai joissa tarvittaisiin keskusten yhteistä vähäistä suurempaa työpanosta ja tästä syystä mahdollisesti priorisointia eri hankkeiden ja tehtävien kesken. Yhteensovittamisryhmän tehtävänä olisi myös seurata elinvoimakeskusten alueellista vuorovaikutusta ja yhteistyötä, toimintojen sijoittumista ja palvelujen saatavuutta koko maan kattavasti ja ottaa nämä huomioon keskusten ohjauksessa.

3 momentin Pykälänmukaan työ- ja elinkeinoministeriö voisi asettaa myös muita ryhmiä valmistelemaan ja linjaamaan 6 §:n 2 momentissa mainittujen toimialaohjaavien ministeriöiden ja siinä tarkoitettujen keskushallinnon virastojen yhteisiä kantoja ohjaukseen kuuluvissa asioissa. Säännös mahdollistaisi ryhmien asettamisen tarveharkintaisesti ja joustavasti esimerkiksi tiettyä asiaa tai asiakokonaisuutta varten. Toisin kuin yhteensovittamisryhmän osalta, momentissa tarkoitettujen ryhmien toimikaudet olisivat vapaasti harkittavissa.

4 momentti Pykälänsisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ohjauksen ja strategisen suunnittelun yhteensovittamista varten asetettavista ryhmistä sekä niiden tehtävistä ja menettelytavoista.

9 §.

Elinvoimakeskuksen johtaminen

1 momentin

. Pykälänmukaan keskusta johtaisi ylijohtaja. Ylijohtaja vastaisi ehdotetun säännöksen mukaan keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle ja muille keskusta ohjaaville ministeriöille ja keskushallinnon virastoille. Keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta vastaavalla ylijohtajalla olisi toimivalta päättää keskuksen toimintamenomäärärahojen ja henkilöstövoimavarojen jakautumisesta viraston sisällä budjetin ja tulossopimuksen puitteissa. Ylijohtajan olisi huolehdittava valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen 69 ja 69 a §:ssä säädetyllä tavalla keskuksen sisäisestä valvonnasta. Ylijohtaja vastaisi siitä, että keskuksen toiminnassa noudatetaan virkatoimintaa ohjaavaa sääntelyä. Ylijohtajan tehtävissä korostuisi myös keskuksen sisäisten ja yhteisten toimintojen organisoinnin ja niihin liittyvän kehittämisen sekä yhtenäistämisen strateginen johtaminen, esimerkiksi yhteisestä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta huolehtiminen. Ylijohtaja vastaisi näistä velvoitteista keskusta ohjaaville ministeriöille ja keskushallinnon virastoille.

Ylijohtaja toimisi valtion virkaehtosopimusasetuksen (1203/1987) 10 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella valtion virkaehtosopimuslain (664/1970) tarkoittamana työnantajavirkamiehenä. Ylijohtaja taikka keskuksen työjärjestyksen nojalla keskuksen muu virkamies vahvistaisi keskuksen virkamiesten palkat, jollei niitä ole vahvistettu ministeriön toimesta. Ylijohtajan keskeisimpiä tehtäviä olisi siten johtaa keskuksen toiminta-ajatuksen ja sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti keskuksen toiminnan kokonaisuutta ja toimintojen järjestämistä. Ylijohtajan välittömässä alaisuudessa toimisivat kaikki osastopäälliköt. Ylijohtaja muun ohella vahvistaisi osastopäälliköiden vuosilomat sekä virkavapaudet.

2 momentti Pykälänsisältäisi säännöksen keskuksen ylijohtajan nimittämisestä. Koska kyse olisi työ- ja elinkeinoministeriön yleishallinnollisessa ohjauksessa olevasta virastosta, kuuluisi ylijohtajan nimitysasian valmistelu työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelisi nimitysasian yhteistoiminnassa 6 §:n 2 momentissa mainittujen ministeriöiden ja siinä tarkoitettujen keskushallinnon virastojen kanssa sekä pyytäisi asiassa ennen esityksen tekemistä lausunnot tai kuulisi muutoin edellä tarkoitettuja ministeriöitä ja keskushallinnon virastoja. Työ- ja elinkeinoministeriö esittelisi nimitysasian valtioneuvoston yleisistunnolle. Ylijohtaja on valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 28 §:n 2 momentin ja valtion virkamieslain (750/1994) 26 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella valtion ylintä virkamiesjohtoa, jolloin keskuksen ylijohtajan virkaan tulevat sovellettaviksi valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa säädetyt erityiset kelpoisuusvaatimukset. Kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset tulevat julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n perusteella. Ylijohtajan virkaan voitaisiin nimittää vain Suomen kansalainen valtion virkamieslain 7 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Lisäksi virkaan nimitettävän olisi täytettävä muut valtion virkamieslaissa säädetyt edellytykset. Ylijohtaja nimitettäisiin valtion virkamieslain 9 a §:n 1 momentin perusteella enintään viiden vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi.

3 momentin Pykälänmukaan osastopäälliköt vastaisivat keskuksen ylijohtajalle johtamiensa toimintayksikköjen tuloksellisuudesta osana keskuksen tuloksellisuutta. Koska osastopäälliköt rinnastuvat keskusviraston osastopäällikön virkoihin, toimisivat osastopäälliköt valtion virkaehtosopimusasetuksen 10 §:n 3 momentin 3 kohdan perusteella valtion virkaehtosopimuslain tarkoittamina työnantajavirkamiehinä.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin keskuksen johtoryhmästä. Neuvoa-antavan johtoryhmän tehtävänä olisi tukea keskuksen ylijohtajaa keskuksen tulostavoitteiden saavuttamisessa ja toimintojen yhteensovittamisessa sekä muussa keskuksen johtamisessa. Keskuksen johtoryhmä sovittaisi yhteen eri osastojen johtamista keskuksen kokonaisjohtamiseen. Johtoryhmätyöskentelyn tulisi ohjata keskuksen eri osastojen yhteistyötä ja edistää tiedonkulkua. Näiden seikkojen johdosta olisi tarkoituksenmukaista, että johtoryhmän kokoonpano määriteltäisiin keskuksen työjärjestyksessä riittävän edustavaksi. Johtoryhmän jäseninä tulisi ylijohtajan lisäksi olla ainakin osastopäälliköt. Säännös mahdollistaisi myös sen, että työjärjestyksellä määrättäisiin henkilöstön edustuksesta elinvoimakeskuksen johtoryhmässä.

Erityisesti johtoryhmässä olisi syytä käsitellä keskuksen tulostavoitteiden saavuttamista, keskuksen ehdotusta tulossopimukseksi, valtion talousarvioehdotusta ja valtiontalouden kehysehdotusta, keskuksen käyttösuunnitelmaa määrärahojen kohdentamiseksi, keskuksen toimintojen yhteensovittamista, yhteisiä palveluja sekä yhteistä kehittämistä. Lisäksi merkityksellistä on, että myös yhteisen toiminnan tulostavoitteiden saavuttamista ja osastojen kehittämistä sekä muuta keskuksen yhtenäisen toiminnan kannalta merkittävää toiminnan suunnittelua ja järjestämistä käsiteltäisiin säännönmukaisesti johtoryhmässä.

10 §.Asioiden ratkaiseminen elinvoimakeskuksessa. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskuksessa käsiteltävien hallintoasioiden ratkaisuvallasta ja sen järjestämisestä. Keskuksessa käsiteltävät asiat voivat olla keskuksen tehtäviksi säädettyjä hallintotehtäviä tai keskuksen sisäiseen toimintaan liittyviä asioita.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin elinvoimakeskuksen ylijohtajan ratkaisuvaltaan kuuluvista asioista. Säännöksen mukaan ylijohtaja ratkaisisi keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi tai Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu. Ylijohtaja voisi keskuksen työjärjestyksellä määrätä ratkaisuvaltaansa kuuluvan asian keskuksen muun virkamiehen ratkaistavaksi. Ylijohtajalla olisi siten suoraan lakiin perustuva ratkaisuvalta kaikissa niissä asioissa, joita ei ole erikseen lailla, asetuksella tai työjärjestyksellä osoitettu muulle virkamiehelle. Ylijohtaja päättäisi keskuksen työjärjestyksestä, josta säädetään 11 §:ssä. Ylijohtaja voisi työjärjestyksellä delegoida ratkaisuvaltaansa esimerkiksi osastopäällikölle ja valtuuttaa hänet delegoimaan edelleen alaiselleen virkamiehelle. Ylijohtaja ei voisi kuitenkaan ottaa ratkaistavakseen asiaa, jos EU-lainsäädännöstä muuta johtuu. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on erittäin paljon EU:n asetustasoista lainsäädäntöä, joka sitoo jäsenvaltioita sellaisenaan ja joihin voi sisältyä säännöksiä asioiden ratkaisemiseen liittyvien seikkojen osalta. Myös erilaisiin kriisitilanteisiin ja niihin liittyviin ns. kriisitukiin liittyen ei välttämättä ole kansallista lainsäädäntöä tukea myöntävästä viranomaisesta, vaan tästä joudutaan säätämään valtionavustuslain nojalla. Kriisitukiin liittyy myös usein suoraan EU-lainsäädännöstä tulevia reunaehtoja vaikkapa tukien myöntämisen ja maksamisen sekä komissiolle raportoinnin hyvinkin tiukoista aikataulurajoista, joiden laiminlyönti estää EU-rahoituksen saamisen.

2 momentin Pykälänmukaan ylijohtajalla olisi ehdotetun sääntelyn mukainen otto-oikeus sellaisiin asioihin, jotka 1 momentin mukaan kuuluvat ylijohtajan omaan ratkaisuvaltaan ja jotka hän on delegoinut muulle virkamiehelle. Ylijohtaja ei siten voisi ottaa ratkaistavakseen asioita, jotka on säädetty tässä laissa tai muualla toisen virkamiehen ratkaisuvaltaan. Ylijohtaja ei myöskään voisi ottaa ratkaistavakseen asioita, joiden ratkaisuvaltaa EU-lainsäädäntö rajoittaa. Esimerkiksi Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahaston tukien toimeenpanotehtävät sekä delegoidut maksajavirastotehtävät ovat sellaisia, joissa elinvoimakeskuksen ylijohtajalla ei voi olla otto-oikeutta, vaan tehtävät on hoidettava EU-lainsäädännön ja maksajavirastosopimuksen mukaisesti. Pykälän 2 momentin perusteella ylijohtaja ei voisi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen 2 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisiin tehtäviin tai mainitun pykälän 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuihin Euroopan maatalouden tukirahaston tai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tukien toimeenpanotehtäviin tai delegoituihin maksajavirastotehtäviin. Nämä tehtävät liittyvät yleisen edun valvontaan kalatalousasioissa ja keskuksen tehtäväksi säädettävissä vesitalousasioissa sekä valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä valtion vesistörakenteista huolehtimiseen. Lisäksi ylijohtajalla ei olisi otto-oikeutta 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisiin maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan maksajavirastotehtäviin.

11 §.

Elinvoimakeskuksen työjärjestys

1 momentin

. Pykälänmukaan elinvoimakeskuksen työjärjestyksessä määrättäisiin keskuksen hallinnon ja toimintojen järjestämisestä sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta. Keskuksen työjärjestyksellä määrättäisiin siten esimerkiksi keskuksen yhteisistä ja yleisistä asioista, kuten tarkemmasta organisaatiosta, asioiden valmistelusta ja esittelymenettelyn käytöstä, yleisistä sisäisistä määräyksistä, johtamisesta, johtoryhmätyöskentelystä, palvelussuhdeasioista sekä mahdollisesti tarvittavista yhteen sovittavista toimielimistä johtoryhmän lisäksi. Työjärjestyksellä määrättäisiin myös tarkemmin keskuksen sivutoimipaikoista. Elinvoimakeskuksen työjärjestyksestä päättäisi keskuksen ylijohtaja.

2 momentin Pykälänmukaan keskuksen osastolla voisi tarvittaessa olla työjärjestys, jolla voidaan antaa tarkempia määräyksiä osaston toimintojen järjestämisestä ja henkilöstön tehtävistä. Osaston työjärjestyksellä voitaisiin siten määrätä esimerkiksi osaston sisäisistä yksiköistä, niiden johtamisesta, henkilöstön sijoittumisesta näihin yksiköihin ja toimenkuvien vahvistamisesta sekä ratkaisuvallan delegoinnista yksikköjen päälliköille ja muille virkamiehille. Osaston työjärjestyksestä päättäisi osastopäällikkö mutta ennen työjärjestyksen vahvistamista työjärjestys tulisi käsitellä keskuksen johtoryhmässä. Tämän tarkoituksena on, että ylijohtajalla, muilla osastopäälliköillä sekä mahdollisilla muilla johtoryhmän jäsenillä olisi mahdollisuus esittää näkemyksensä suunnitellusta työjärjestyksestä ja työjärjestysten keskinäisistä suhteista.

12 §.Elinvoimakeskuksen virkojen täyttäminen. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskuksen virkojen täyttämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin keskuksen osastopäällikön, 2 momentissa osastopäällikön suorien alaisten ja 3 momentissa muiden keskuksen virkojen täyttämisestä. Ehdotetun säännöksen 3 momentti sisältäisi virkojen kelpoisuusvaatimuksia koskevan asetuksenantovaltuuden. Keskuksen ylijohtajan nimittämisestä säädettäisiin ehdotetun lain 9 §:ssä.

1 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskuksen ylijohtaja nimittäisi elinvoimakeskuksen osastopäällikön valtion virkamieslain 9 a §:n 1 momentissa tarkoitetuksi määräajaksi. Osastopäällikön nimittäminen valmisteltaisiin yhteistoiminnassa osaston pääasiallista tehtäväryhmää ohjaavan ministeriön ja tarvittaessa muiden osaston tehtäviä ohjaavien ministeriöiden kanssa, mikä tukisi ministeriön mahdollisuuksia ohjata toimialansa hallintoa. Nimityksen valmistelusta vastaavan keskuksen tulisi varata ministeriöille mahdollisuus osallistua nimityksen valmisteluun, joka voisi tarkoittaa ministeriöiden mahdollisuutta osallistua osastopäälliköiden rekrytointiin, esimerkiksi virantäytön vaatimusten määrittelyyn sekä hakijoiden haastatteluihin ja arviointiin. Keskuksen ylijohtaja pyytäisi asiassa lausunnot tai muutoin kuulisi kyseistä osastoa toimialaohjaavia ministeriöitä tai keskushallinnon virastoja.

2 momentin Pykälänmukaan keskuksen ylijohtaja nimittäisi osastopäällikön suorat alaiset ja määräisi yksikön päälliköt tehtävään osastopäällikön esityksestä. Osastopäällikön suorilla alaisilla tarkoitettaisiin muun muassa esihenkilötehtävissä työskenteleviä virkamiehiä. Osaston muun henkilöstön nimittäisi osastopäällikkö.

3 momentin Pykälänmukaan keskuksen ylijohtaja nimittäisi muun henkilöstön, jollei keskuksen työjärjestyksessä toisin määrättäisi. Ylijohtaja nimittäisi siten esimerkiksi osastojen ulkopuolisen henkilöstön.

4 momentin Pykälänmukaan virkoja sijoitettaessa olisi otettava huomioon alueellinen läsnäolo ja hoidettavien tehtävien luonne. Alueellisen läsnäolon näkökulmasta olisi perusteltua, että avautuvat virat, esimerkiksi siitä riippumatta, kuuluvatko elinvoimakeskusten keskitetyt tehtävät viran tehtäviin, lähtökohtaisesti täytettäisiin siihen toimipaikkaan, johon virka on sijoitettu.

5 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskuksen virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

3 luku Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevat säännökset

13 §.Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) tehtävistä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät vastaisivat niitä tehtäviä, joita se hoitaa vuoden 2025 alusta alkaen, kun julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtiolta kunnille (HE 207/2022). Työvoimapalveluita koskevan uudistuksen myötä työ- ja elinkeinotoimistojen tehtävät siirtyivät pääosin kuntien tehtäviksi ja tästä johtuen nykyiset työ- ja elinkeinotoimistot lakkautettiin. Julkisten työvoimapalveluiden siirtyminen kuntien järjestämisvastuulle aiheuttaa muutoksia myös ELY-keskusten ja KEHA-keskuksen tehtäviin. Ehdotuksessa on otettu huomioon muutokset, jotka tulivat voimaan 1.1.2025 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain muuttamisesta annettujen lakien (382/2023 ja 444/2024) nojalla.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen elinvoimakeskuksiin liittyvistä tehtävistä. KEHA-keskuksen tehtävänä olisi hoitaa elinvoimakeskusten yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon sekä sisäisen tarkastuksen tehtäviä ja muita vastaavia palvelu-, yleishallinto- ja tietohallintotehtäviä sekä antaa yleishallinnollisia ohjeita ja ohjata niiden soveltamista elinvoimakeskuksissa. KEHA-keskus antaisi yleishallinnollisina ohjeina etenkin talous- ja henkilöstöhallinnon ohjeita kuten taloussäännön, asiakirjahallinnon tiedonohjaussuunnitelman, matkustusohjeen, tietoturvaohjeen ja henkilöstöhallinnon ohjeet. Ohjaustehtävään kuuluisivat myös neuvotteluviranomaisen tehtävät KEHA-keskuksen omasta sekä elinvoimakeskusten puolesta samoin kuin virastoverkoston ohjaus palkkausjärjestelmään liittyvissä kysymyksissä. Elinvoimakeskuksiin liittyviin KEHA-keskuksen tehtäviin kuuluisi myös valtionavustuslain nojalla myönnettyjen avustusten maksatus-, takaisinperintä- ja valvontatehtäviä sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä. Lisäksi KEHA-keskus voisi hoitaa muun lain nojalla elinvoimakeskusten myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin KEHA-keskuksen muista tehtävistä, jotka liittyvät muun muassa työvoimapalveluihin, kansainvälisen rekrytoinnin edistämiseen, palkkaturva-asioihin sekä neuvontaan koskien työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä. Pykälän 2 momentissa säädetyt tehtävät vastaisivat niitä tehtäviä, joita KEHA-keskus hoitaa vuoden 2025 alusta alkaen, kun julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtiolta kunnille.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin KEHA-keskuksen tehtävästä hoitaa työ- ja elinkeinoministeriön kunnille, hyvinvointialueille ja työvoimaviranomaisille työllisyyden monialaiseksi edistämiseksi myöntämien valtionavustusten maksamista koskevat valtionavustuslain 12 §:n mukaiset tehtävät. Käytännössä kyse olisi niin sanottuun Ohjaamo-toimintaan myönnettyjen valtionavustusten maksatustehtävästä. Työllistymisen monialaisesta edistämisestä säädetään laissa (381/2023). Valtion vuoden 2021 lisätalousarvioon sisältyy EU:n elpymisrahastosta rahoitettava kannustininstrumentti Ohjaamoiden monialaisuuden vahvistamiseksi. Kannustinmallin toteuttamiseen on myönnetty käytettäväksi yhteensä 6 500 000 euroa. Kannustinmalli tavoitteena on vahvistaa nuorille suunnattujen Ohjaamoiden tai Ohjaamotoiminnan kaltaisten palveluiden moniammatillisuutta. Kannustinmallilla on myös tavoitteena vahvistaa kannustimia ohjaamotoiminnan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspalveluiden integraatioon. Työllisyys-, kehittämis- ja hallinnointikeskuksen tehtävänä on hoitaa työ- ja elinkeinoministeriön valtionavustuslakiin (688/2001) pohjautuvien Ohjaamo-toimintaan myönnettyjen valtionavustusten maksatukset. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa valtionavustuslain mukaisista muista tehtävistä.

Momentin 4 mukaan KEHA-keskus voisi esitellä elinvoimakeskuksen päätettäväksi hallintoasioita, jotka liittyvät keskuksen talouteen ja henkilöstöhallintoon. Näistä asioista voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asiat, jotka voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää KEHA-keskuksessa valmisteltaviksi, olisivat muita kuin muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä hallinnon asiakkaille. Talous- ja henkilöstöhallinnon päätöksiä voitaisiin säätää Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen esiteltäviksi laajasti.

Momentin 5 mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voisi tuottaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tietojärjestelmäpalveluja ja hoitaa palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä mainittujen virastojen lukuun. Palvelujen tuottaminen olisi mahdollista Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen sekä mainittujen virastojen välisten sopimusten perusteella. Säännös vastaisi nykytilaa, jossa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus tuottaa sopimusten perusteella mainituille virastoille säännöksessä tarkoitettuja palveluja.

Momentin 6 mukaan KEHA-keskuksen tehtävistä ja menettelytavoista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

14 §.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen toimipaikka ja organisaatio

1

momentin

. Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen toimipaikasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi momentissa säädettäisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen sisäisestä organisaatiosta siten, että keskuksessa on vastuualueita. Vastuualueista määrättäisiin keskuksen työjärjestyksessä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin palkkaturvan toimeenpanoon liittyvien valvontatehtävien järjestämisestä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan.

15 §.Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ohjaus. Pykälässä säädettäisiin kehittämis- ja hallintokeskuksen ohjauksesta. Säännökset vastaisivat sisällöltään pääosin voimassa olevaa sääntelyä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevia säännöksiä koottaisiin ehdotetun lain 3 lukuun.

1 momentin Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluisi työ- ja elinkeinoministeriölle.

2 momentin Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen toiminta palvelisi elinvoimakeskusten strategisia tavoitteita sekä työllisyyden edistämiselle asetettuja valtakunnallisia tavoitteita. Työllisyyden edistämisen valtakunnallisten tavoitteiden asettamisesta säädetään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 21 §:ssä.

3 momentin Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen yleishallinnolliset tulostavoitteet määräisi työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen yleishallinnollinen ohjaus olisi kevyempää kuin elinvoimakeskuksen tulosohjaus ja vastaisi sitä tavoitteiden asettamistapaa, jota työ- ja elinkeinoministeriö käyttää valtakunnallisten erillisyksikköjen ohjauksessa. Elinvoimakeskusten toimialaohjauksesta vastaavat ministeriöt ja keskusvirastot ohjaisivat Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta omilla toimialoillaan. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen hoitamat maksatukseen liittyvät tehtävät kuuluvat sekä hallinnonalakohtaisiin prosesseihin että Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen maksatusprosessiin.

4 momentin Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tietohallintopalveluja ohjaisivat ja niiden tulostavoitteista määräisivät työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö. Tietohallintopalvelujen ohjausta ja seurantaa varten tarpeelliset tiedot olisivat saatavissa eroteltuina muista Työllisyys-, kehittämis- ja hallintoyksikön toimintaa ja taloutta koskevista tiedoista.

5 momentin Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

16 §.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen johtaminen

1 momentin

. Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta johtaisi johtaja, joka vastaisi keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta.

2 momentin Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi johtamisen tukena johtoryhmä, joka avustaisi keskuksen johtajaa ja sen yksiköiden johtajia Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan kuuluvissa laajakantoisissa ja periaatteellisesti tärkeissä asioissa. Johtoryhmässä käsiteltävien asioiden laajakantoisuutta ja periaatteellista tärkeyttä arvioitaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen näkökulman lisäksi sillä perusteella, mitä vaikutuksia niillä on elinvoimakeskuksiin sekä näiden asiakkaisiin ja sidosryhmiin sekä muihin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen asiakkaisiin. Johtoryhmän kokoonpanosta määrättäisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen työjärjestyksessä. Säännös mahdollistaisi myös sen, että työjärjestyksellä määrättäisiin henkilöstön edustuksesta elinvoimakeskuksen johtoryhmässä.

17 §.

Asioiden ratkaiseminen Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa

1

momentin

. Pykälänmukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen johtaja ratkaisisi keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niistä ole toisin säädetty tai keskuksen työjärjestyksessä toisin määrätty. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle olisi henkilöstö- ja hallintoasioissa tarkemmin säädetyllä tavalla eräissä asioissa, kuten virkanimityksissä, valmisteleva tehtävä, mistä syystä keskuksen johtajalla ei voisi olla ratkaisuvaltaa esimerkiksi elinvoimakeskusten henkilöstön virkanimityksissä, jotka 12 §:n mukaan kuuluvat elinvoimakeskuksen ylijohtajan tai osastopäällikön ratkaisuvaltaan.

2 momentin Pykälänmukaan keskuksen johtaja voisi ottaa ratkaistavakseen asian, joka kuuluu Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen toimivaltaan.

18 §.Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen työjärjestys. Pykälässä säädettäisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen työjärjestyksestä. Keskuksen toimintojen järjestämisestä, asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta säädettäisiin työjärjestyksessä, josta päättäisi keskuksen johtaja.

19 §.Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen virkojen täyttäminen. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen johtaja nimitettäisiin valtion virkamieslain 9 a §:n 1 momentin perusteella määräajaksi. Keskuksen johtajan nimittäisi työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen johtaja nimittäisi tai ottaisi palvelukseen keskuksen muun henkilöstön, ellei keskuksen työjärjestyksessä toisin määrättäisi. Keskuksen virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

4 luku

Erinäiset säännökset

20 §.Asioiden ratkaiseminen eräissä tapauksissa. Pykälä sisältäisi säännökset elinvoimakeskuksen toimialan laajuudesta ja sen sisäisestä tehtävien järjestelystä mahdollisesti johtuvien ristiriita- ja kollisiotilanteiden ratkaisemiseksi. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa osana vaellusesteiden purkuhanketta valtio lunastaa itselleen vesivoimalaitoksen. Tällaisessa tilanteessa elinvoimakeskuksesta tulisi padon omistaja, ja näin ollen myös vesilain mukaiseen lupaan liittyvien kalatalousvelvoitteiden haltija. Samaan patoon kohdistuisi kuitenkin myös elinvoimakeskuksen tekemää patoturvallisuuslain mukaista patoturvallisuusvalvontaa sekä kalatalousviranomaisen tekemää vesilain mukaisessa luvassa olevien kalatalousvelvoitteiden valvontaa. Elinvoimakeskus ei voisi samanaikaisesti toimia luvan haltijana ja padon omistajana sekä valvoa omaa toimintaansa kalatalous- ja patoturvallisuusviranomaisena. Jos hallintoasian käsittelyn puolueettomuus voi ilmeisesti vaarantua, olisi keskuksen ehdotetun säännöksen mukaan pyydettävä toimialaohjauksesta vastaavaa ministeriötä määräämään toinen elinvoimakeskus käsittelemään tämän asian. Ministeriön päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Ministeriön päätös koskisi asian siirtämistä toisen elinvoimakeskuksen ratkaistavaksi, eikä muutoksenhakukiellon kohteena olevalla päätöksellä olisi siten vaikutuksia yksilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan (oikeuksiin tai velvollisuuksiin), vaan kyse on hallinnon sisällä tapahtuvasta tehtävänsiirtopäätöksestä, jonka tarkoituksena on turvata hallintoasian puolueeton käsittely. Mahdollisen siirtopyynnön tekee aina elinvoimakeskus, eikä ministeriö voi oma-aloitteisesti siirtää tehtäviä elinvoimakeskusten välillä. Kyseinen säännös vastaa voimassa olevan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain 20 §:ää.

21 §.Yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskusten tehtäviin liittyvästä yhteistyöstä ja sen edistämisestä toimialueensa paikallisten ja alueellisten sekä valtakunnallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseen liittyy lähes aina yhteistyön tarve ja usein erilaisten verkostojen muodostamisen, toiminnan koordinointiin tai niihin osallistumisen rooli joko paikallisella tai alueellisella tasolla. Elinvoimakeskusten paikallisia yhteistyötahoja eri tehtäväryhmissä olisivat esimerkiksi kunnat, oppilaitokset, erilaiset elinkeinoelämän ja muut yhdistykset sekä erityisesti aktiiviset työnantaja- ja kasvuyritykset, jotka hakevat työkaluja kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseksi. Alueellisella tasolla keskeisiä yhteistyötahoja ovat aluekehittämisviranomaisena toimivat maakuntien liitot, joiden kanssa yhteistyötä tehtäisiin muun muassa maakuntaohjelmien laatimisessa ja toimeenpanossa sekä osallistumalla valtion edustajina maakuntien yhteistyöryhmien toimintaan. Maakuntien liitot osallistuisivat osaltaan ehdotetun lain 7 pykälässä säädetyn elinvoimakeskusten strategia-asiakirjan sekä kunkin keskuksen tulossopimusesityksen laatimiseen, jotta alueiden kehittämisen tarpeet ja tavoitteet tulisivat huomioon otetuiksi elinvoimakeskusten ohjauksessa ja keskusten toiminnassa. Elinvoimakeskukset olisivat keskeisiä EU:n alue- ja rakennepolitiikan sekä EU:n maataloustuki- ja maaseuturahaston toimeenpanotehtävien toteuttajia alueillaan.

Uusia seudullisella tai alueellisella tasolla huomioitavia viranomaistyötahoja olisivat vuoden 2025 alussa aloittaneet kuntien muodostamat työllisyysalueet. Niiden kanssa tapahtuvasta yhteistyöstä säädetään laissa työvoimapalvelujen järjestämisestä. Lain 23 §:ssä säädetään alueellisten työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja seurantakeskusteluista, jotka työ- ja elinkeinoministeriö ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus – jatkossa elinvoimakeskus - käyvät säännöllisesti työvoimaviranomaisten kanssa. Hyvinvointialueiden kanssa elinvoimakeskukset tekisivät yhteistyötä ainakin työllisyyden ja kotoutumisen edistämiseen, kulttuuriin liittyvien hyvinvointipalvelujen edistämiseen sekä sote-palvelujen saavutettavuuteen liittyvissä tehtävissä.

Elinvoimakeskustan tehtäviin liittyviä valtakunnallisesti tärkeitä yhteistyötahoja olisivat esimerkiksi Lupa- ja valvontavirasto, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Liikenneturva, Business Finland sekä Energiavirasto. Valtakunnallisen lupa- ja valvontaviraston kanssa elinvoimakeskusten yhteistyö tulee olemaan tiivistä ja jatkuvaa erityisesti virastoon ELY-keskuksista siirtyvien Y-tehtävien osalta. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotehtäviä hoidettaisiin uudistuksen jälkeen Lupa- ja valvontavirastossa, elinvoimakeskuksissa, maakuntien liitoissa ja kunnissa. Näiden viranomaisten yhteistyö on keskeinen edellytys uudistuksen onnistuneelle toteuttamiselle. Uudistuksessa syntyy selkeä toimivallanjako ympäristötehtävissä Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välille; Lupa- ja valvontavirasto vastaa ympäristöllisistä lupa-, valvonta- ja ohjaustehtävistä ja elinvoimakeskusten tehtävänä on erityisesti ohjelma- ja hanketyöllä vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja parantaa ympäristön ja vesistön hyvää tilaa sekä edistää ilmastotyötä esimerkiksi EU-rahoituksen ja aluekehityksen puitteissa.

Elinvoimakeskusten tehtäviin voi liittyä kansainvälisiä yhteistyövelvoitteita, joita keskukset hoitaisivat niille tehtäviinsä osoitettujen resurssien puitteissa. Tällaisia olisivat esimerkiksi osallistuminen EU:n alue- ja rakennepolitiikan, EU:n maataloustuki- ja maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ohjelmatyöhön liittyvään jäsenmaiden yhteistyöhön ja verkostoihin.

22 §.Virka-apu.Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen elinvoimakeskuksen velvollisuudesta antaa virka-apua muille viranomaisille ja sen oikeudesta saada virka-apua muilta viranomaisilta, mikäli virka-avun antamisesta tai saamisesta on säädetty erikseen. Ehdotettu sääntely tarkoittaisi sitä, että elinvoimakeskuksella olisi toimivalta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle, mutta vain niissä tapauksissa, joissa virka-apua pyytävällä olisi erityislainsäädäntöön perustuva oikeus saada sitä nimenomaan elinvoimakeskukselta. Pykälän toisen lauseen mukaan virastolla olisi oikeus saada virka-apua muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseen, kun siitä erikseen säädetään.

23 §.Kielivähemmistön palveluyksikkö. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskuksen kielivähemmistön palveluyksiköstä. Ehdotettu säännös koskisi perustuslain 17 §:ssä tarkoitettuja suomen, ruotsin ja saamen kieliä tasapuolisesti. Pykälä sisältäisi myös asiaa koskevan asetuksenantovaltuuden. Kielilain 6 §:n 2 momentin mukaan voidaan erityisistä syistä virka-alueen kielivähemmistön tarpeita varten perustaa yksikielisiä yksiköitä tai osastoja. Ehdotettu pykälä täydentäisi ja täsmentäisi edellä mainittua kielilain säännöstä asiasta. Myös ehdotetun lain 4 § sisältää kielivähemmistöjä koskevan säännöksen, jonka mukaan eräänä keskuksen toimialueen laajentamisperusteena voisi olla alueen kielivähemmistöjen oikeuksien edistäminen.

Ehdotuksen tavoitteena on, että sen nojalla perustettava palveluyksikkö voisi esimerkiksi hoitaa vain tietyn tehtäväryhmän palveluja, mutta yksikön palveluntarjontaan voisi kuulua myös keskuksen useamman tai kaikkien tehtäväryhmien palveluja. Erityissääntelyn tarkoituksena on, että yksikkö voisi tarvittaessa tarjota asiakkailleen kokonaispalvelua näiden äidinkielellä. Tällaisen yksikön perustaminen ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että alueen vähemmistökielisen väestön tarpeista ei olisi huolehdittu samanlaisten perusteiden mukaan.

1 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskuksella voisi sen tehtäväryhmiin kuuluvien tehtävien hoitamiseksi olla erillinen alueen suomen- tai ruotsinkielistä taikka saamelaiskäräjistä annetussa laissa tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielistä vähemmistöä palveleva yksikkö. Palveluyksikkö voitaisiin perustaa myös Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseen sekä yhtä useamman elinvoimakeskuksen yhteiseksi yksiköksi. Lisäksi palveluyksikkö voitaisiin perustaa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen sekä yhden tai useamman elinvoimakeskuksen yhteiseksi yksiköksi.

2 momentin Pykälänmukaan kielivähemmistön palveluyksikön perustamisesta, tehtävistä, nimestä, toimialueesta ja toimipaikasta sekä henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuuden osoittaminen valtioneuvostotasolle olisi perusteltua, koska kysymys on merkittävästä keskuksen toimivaltaa koskevasta järjestelystä.

24 §.

Valtion edustaminen

1 momentin

. Pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskusten ja KEHA-keskuksen tehtävästä edustaa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta. Pykälänmukaan keskus kantaisi ja vastaisi valtion puolesta sekä valvoisi tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa toimialaansa kuuluvissa asioissa, jollei toimialaohjauksesta vastaavan ministeriön tai keskushallinnon viraston edustaja sitä tee. Momentin toisen lauseen mukaan keskuksen oikeudesta käyttää valtion puolesta asianomistajan puhevaltaa säädettäisiin erikseen. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi asianomistajan puhevallan käyttämistä valtion puolesta esimerkiksi konkurssiasioissa.

2 momentin Pykälänmukaan KEHA-keskus kantaisi ja vastaisi valtion puolesta sekä valvoisi tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa sen tehtäviksi säädetyissä asioissa, jollei toimialaohjauksesta vastaavan ministeriön tai keskushallinnon viraston edustaja sitä tee.

3 momentin Jos elinvoimakeskuksen toimivaltaan kuuluvan asian vaikutukset koskisivat merkittävästi kahden tai useamman keskuksen toimialuetta, toimialaohjauksesta vastaava ministeriö päättäisi pykälänmukaan, mikä keskus toimisi valtion edustajana tässä asiassa. Ministeriön päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla.

25 §.

Suoritteiden maksullisuus

1 momentti

. Pykälä sisältäisi yleissäännökset elinvoimakeskusten sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen suoritteiden maksujen määräytymisestä sekä asetuksenantotoimivaltaa koskevan säännöksen. Pykälänsisältäisi informatiivisen viittauksen valtion maksuperustelakiin (150/1992), jossa säädetään valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista. Tämän perusteella määriteltäisiin, mitkä elinvoimakeskusten sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen suoritteet tai suoriteryhmät olisivat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrättäisiin omakustannusarvon perusteella sekä mitkä suoritteet hinnoiteltaisiin liiketaloudellisin perustein.

2 momentin Pykälänmukaan elinvoimakeskusten ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen suoritteiden maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

26 §.Muutoksenhaku. Pykälä sisältäisi yleissäännöksen elinvoimakeskusten sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen päätösten muutoksenhausta. Eräissä elinvoimakeskusten ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviä koskevissa laeissa, kuten esimerkiksi liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa (503/2005) ja yksityistielaissa (560/2018), on lisäksi erityisiä muutoksenhakusäännöksiä, joita sovellettaisiin ehdotetun säännöksen sijasta haettaessa muutosta tällaisessa laissa tarkoitettuun keskuksen päätökseen.

Ehdotetun pykälän mukaan elinvoimakeskuksen ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Lisäksi pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019).

Elinvoimakeskukset ovat nykytilaa vastaavalla tavalla toimivallaltaan alueellisia virastoja, joiden päätöksiin haettaisiin muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 1 tai 2 momentin perusteella joko siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue tai jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialue on useammassa kuin yhdessä tuomiopiirissä, siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä viranomaisen päätoimipaikka sijaitsee. Mainitun säännöksen mukaan tilanteessa, jossa päätös koskee kiinteistöä tai aluetta, toimivaltainen on kuitenkin se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä pääosa kiinteistöstä tai alueesta sijaitsee. Elinvoimakeskusten päätöksistä tehtyjen valituksien voidaan siten arvioida ohjautuvan nykytilaa vastaavalla tavalla eri hallinto-oikeuksiin.

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus on nykytilaa vastaavalla tavalla valtakunnallinen virasto, jonka toimialueena on koko maa. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 3 momentissa säädetään toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä sellaisessa tilanteessa, jossa päätöksen tehneen viranomaisen toimialueena on koko maa. Mainitun säännöksen mukaan, jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialueena on koko maa, toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä valittajan kotipaikka sijaitsee. Jos päätös koskee kiinteistöä tai aluetta, toimivaltainen on kuitenkin se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä pääosa kiinteistöstä tai alueesta sijaitsee. Viranomaisen toimialueena pidetään koko maata myös silloin, kun Ahvenanmaa ei kuulu sen toimialueeseen. Työllisyys, kehittämis- ja hallintokeskus olisi siten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n forum-säännöksessä tarkoitetulla tavalla valtakunnallinen viranomainen, jonka päätösten muutoksenhaun osalta toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyisi kaikissa tapauksissa lain 10 §:n 3 momentin mukaisesti, jollei asiasta olisi erikseen muuta säädetty. Työllisyys- kehittämis- ja hallintokeskuksen päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuisi siten kaikkiin hallinto-oikeuksiin.

5 luku

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

27 §.

Voimaantulo

1 momentti

. Pykälänsisältää lain voimaantulosäännöksen.

2 momentti Pykälänsisältäisi erillisen 13 §:n 3 momentin mukaista KEHA-keskuksen maksatustehtävää koskevan voimaantulosäännöksen. Työ- ja elinkeinoministeriön valtionavustusten myöntäminen Ohjaamo –toimintaan päättyy vuoden 2026 lopussa, jolloin viimeiset maksatukset tulisivat Työllisyys-, kehittämis- ja hallinnointikeskuksen tehtäväksi vuoden 2027 aikana. Tämän jälkeen maksatustehtävä päättyy.

3 momentin Pykälänmukaan lailla kumottaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annettu laki. Vakiintuneen tulkinnan mukaisesti kumottavien lakien mukana kumoutuvat myös niissä olevien asetuksenantovaltuuksien nojalla annetut asetukset.

4 momentin Pykälänmukaan muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen tarkoitettaisiin tämän lain tultua voimaan elinvoimakeskusta. Muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseen tarkoitettaisiin tämän lain tultua voimaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta. Siirtymäsäännösten tarkoituksena olisi varmistaa ja turvata laissa tai asetuksessa säädettyjen tehtävien hoidon jatkuvuus, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskusta koskevan sääntelyn kumoutuessa. Ehdotettua sääntelyä on pidettävä perusteltuna, sillä koko luokaltaan mittavien valtionhallinnon rakenteellisten uudistuksien yhteydessä on varsin mahdollista, ettei kaikkien eri ministeriöiden toimialan lakeihin tai asetuksiin voida tai huomata tehdä tarpeellisia viraston nimeä koskevia muutoksia.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin keskuskohtaisista siirtymäsäännöksistä. Säännösten avulla olisi tarkoitus varmistaa ja turvata laissa tai asetuksessa säädettyjen tehtävien hoidon jatkuvuus tilanteessa, jossa ELY-keskusten toiminta lakkaa ja niiden toiminta siirtyy elinvoimakeskuksiin tässä laissa säädetyin osin.

28 §.

Sopimuksia, sitoumuksia ja vireillä olevia asioita koskevat siirtymäsäännökset

1 ja 2 momentti

. Pykälänsisältäisivät elinvoimakeskuksille ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle siirtyviä vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat siirtymäsäännökset. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät lain voimaan tullessa toimivaltaiseen elinvoimakeskukseen. Samoin siirtyisi vastuu siirtyvien tehtävien arkistoista, rekistereistä ja tietoaineistoista elinvoimakeskuksille. KEHA-keskuksessa vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät lain voimaan tullessa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseen. Lisäksi esimerkiksi työttömyysturvalakiin on tarkoitus säätää siirtymäsäännös, jota sovellettaisiin tämän säännöksen asemasta.

3 momentin Pykälänmukaan ehdotettuja sopimuksia ja sitoumuksia koskevia siirtymäsäännöksiä ei kuitenkaan sovellettaisi, jos sopimusten ja sitoumusten sisällöstä johtuisi muuta. Sopimuksesta voisi esimerkiksi käydä nimenomaisesti ilmi, ettei sen ole tarkoitettu jatkuvan esitetyn kaltaisen organisaatiomuutoksen jälkeen.

29 §.

Henkilöstön asemaa koskevat siirtymäsäännökset

1 momentin

. Pykälässä säädettäisiin henkilöstöä koskevista siirtymäjärjestelyistä. Pykälänmukaan siirtymisessä noudatettaisiin valtion virkamieslain 5 a - 5 c §:n säännöksiä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtäviä hoitavien virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyisivät elinvoimakeskuksiin, samoin kuin määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet virkasuhteensa keston ajaksi. Siltä osin kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviä siirrettäisiin muihin virastoihin, siirtyvät niitä tehtäviä hoitavien virat ja niihin nimitetyt virkamiehet näihin virastoihin, samoin kuin määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet virkasuhteensa keston ajaksi. Mikäli virkamiehen tehtäviin kuuluu yli puolet siirtyviä tehtäviä, tulisi hänen virkansa siirtää tehtävät vastaanottavalle virastolle. Tehtävien hoitamisen edellyttämät toimintamenomäärärahat siirtyvät joka tapauksessa tehtävät vastaanottavalle virastolle, vaikka virkoja ja niihin nimitettyjä virkamiehiä ei siirtyisi tehtäviensä mukana. Pykälässä säädettäisiin, että edellä todettujen virastojen työsopimussuhteisiin työntekijöihin sovellettaisiin valtion virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä. Samoja säännöksiä sovellettaisiin myös elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen henkilöstöön. Kehittämis- ja hallintokeskuksen johtaja jatkaisi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen johtajana toimikautensa loppuun.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö voisi perustaa ennen lain voimaantuloa uusien elinvoimakeskusten ylijohtajien virat. Siirtymäsäännös on tarpeen elin-voimakeskusten järjestäytymisen varmistamiseksi. Ylijohtajien virat perustettaisiin mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki olisi vahvistettu, jotta viranhoito voisi alkaa hyvissä ajoin ennen keskusten toiminnan alkamista. Ylijohtajien virat perustettaisiin työ- ja elinkeinoministeriöön, josta virat siirtyisivät lain voimaan tullessa elinvoimakeskuksiin. Ylijohtajien rooli toiminnan käynnistämisessä on keskeinen erityisesti siksi, että ylijohtaja nimittää keskuksen osastopäälliköt ja päättää keskuksen työjärjestyksestä.

3 momentin Pykäläntavoitteena on varmistaa elinvoimakeskusten toiminnan häiriötön käynnistyminen virastolain voimaantullessa, minkä on arvioitu edellyttävän keskuksen toimintaa koskevien päätöksien tekemistä ennen virastolain voimaantuloa. Edellä 2 momentissa tarkoitettuihin virkoihin nimitetyillä olisi toimivalta tehdä keskusta koskevia päätöksiä ennen virastolain voimaantuloa. Vastaava oikeus tehdä keskusta koskevia päätöksiä olisi myös työ- ja elinkeinoministeriöllä ja keskuksen osastoa toimialaohjaavalla ministeriöllä. Ministeriöiden ratkaisuvalta olisi toissijaista suhteessa keskuksen ylijohtajan virkaan nimitettyihin nähden. Ministeriöt tekisivät säännöksen perusteella välttämättömät päätökset vain siinä tilanteessa, jossa lain vahvistamisen viivästyisi taikka jos ylijohtajien virkoja ei ehditä täyttämään. Nämä ylijohtajan mutta myös ministeriöiden tekemät päätökset katsottaisiin keskuksen päätöksiksi, jonka perusteella keskus olisi virastolain voimaantulon jälkeen velvollinen antamaan esimerkiksi lausunnot hallintotuomioistuimille päätöksistä tehtyjen valitusten johdosta taikka antamaan selvityksiä ylimpien laillisuudenvalvojien selvityspyyntöjen johdosta. Keskus vastaisi kaikista ennen virastolain voimaantuloa tehdyistä päätöksistä aiheutuvista kustannuksista ja muista velvoitteista.

4 momentin Pykälänmukaan tilanteessa, jossa elinvoimakeskuksen ylijohtajaa ei olisi nimitetty ennen lain voimaantuloa, ministeriö, jonka toimialaan osaston tehtävät pääasiallisesti kuuluvat, nimittäisi osastopäällikön sekä määräisi yksikön päälliköt tehtävään yhteistoiminnassa osaston muiden tehtäviä ohjaavien ministeriöiden kanssa lain voimaantulosta lukien enintään kuudeksi kuukaudeksi, mutta kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes virasto on lain voimaantulon jälkeen täyttänyt osastopäällikön virat ja määrännyt yksikön päälliköt tehtävään.

30 §.

Muutoksenhakua koskevat siirtymäsäännökset

1 momentin

2 momentin

3 momentissa

. Pykälä sisältäisi muutoksenhakua koskevat siirtymäsäännökset. Pykälänmukaan päätökseen, joka on tehty ennen elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain voimaantuloa, haettaisiin muutosta lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Pykälänmukaan vastaavasti elinvoimakeskuksia sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain voimaan tullessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyyn muutoksenhaussa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Pykälänsäädettäisiin, että jos tuomioistuin kumoaa päätöksen, joka on tehty ennen elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain voimaantuloa, ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain mukaisesti. Pykälän säännökset on tarkoitettu esimerkiksi valtion virkamieslaissa säädettyä muutoksenhakua varten.

7.3

Laki Ahvenanmaan valtionvirastosta

1 luku Yleiset säännökset

1 §.

Asema ja toiminta-ajatus.

1 momentissa

Pykälänsäädettäisiin nykytilaa vastaavasti siitä, että Ahvenanmaan maakunnassa on Ahvenanmaan valtionvirasto. Valtionvirasto hoitaa Ahvenanmaan maakunnassa sille säädettyjä toimeenpano- ja valvontatehtäviä, ja turvaa niihin liittyvien valtion palvelujen saatavuutta. Ehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin tarkemmin valtionviraston tehtävistä.

Ahvenanmaan valtionvirasto on monialainen hallintoviranomainen Ahvenanmaan maakunnassa. Valtionvirastolle osoitetut tehtävät ovat esimerkiksi erilaisia lupa-, rekisteröinti- ja muita valvontatehtäviä, julkisen notaarin tehtäviä, eräitä oikeusturvatehtäviä, verojen ja maksujen kantoon liittyviä tehtäviä, maataloushallintoon ja alueelliseen varautumiseen ja väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä.

Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa eräitä Digi- ja väestötietovirastolle (DVV), Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV), Liikenne- ja viestintävirastolle (Traficom), Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) sekä Ruokavirastolle kuuluvia tehtäviä Ahvenanmaan maakunnassa. Valtionviraston tehtäväaloista säädettäisiin ehdotetun lain 3 §:ssä ja viraston varsinaisista tehtävistä pääsääntöisesti muussa lainsäädännössä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, että Ahvenanmaan valtionvirasto kuuluu valtiovarainministeriön hallinnonalalle, mikä vastaa nykytilannetta.

2 §.Toimipaikka.Ehdotetun säännöksen mukaan Ahvenanmaan valtionviraston toimipaikka sijaitsee Maarianhaminassa. Nykyisin Ahvenanmaan valtionviraston toimipaikasta on säädetty vastaavan sisältöisesti kumottavaksi ehdotetussa valtioneuvoston asetuksessa aluehallintovirastoista (906/2009).

3 §.

Toimiala ja tehtävät.

3 ja 4 momenttiin

itsehallintolaki

Pykälä sisältäisi Ahvenanmaan valtionviraston toimialan ja tehtävien yleisluonteisen määrittelyn. Pykälänsisältyy tehtäviä, joita ei säädetä muussa valtakunnan lainsäädännössä Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi. Ahvenanmaan valtionviraston tehtävät perustuisivat jatkossa valtakunnan toimivaltaan kuuluvaan lainsäädäntöön sekä Ahvenanmaan itsehallintolain (jäljempänä) 32 §:n mukaisesti sopimusasetuksilla sille säädettyihin tehtäviin. Valtionvirasto vastaa myös eräistä maakuntalaeissa sille säädetyistä tehtävistä.

1 momentin Pykälänmukaan Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi sille erikseen säädetyt tehtävät kahdeksalla valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvalla toimialalla, jotka luetellaan laissa. Näitä toimialoja olisivat väestökirjanpito, julkisen notaarin tehtävät, holhoustoimi, veronkanto, alkoholihallinto, liikennehallinto, maataloushallinto, kuluttaja- ja kilpailuhallinto.

Väestökirjanpito.Digi- ja väestötietovirastosta annetun lain (304/2019) 11 §:n mukaan, jos lain 3 §:ssä tarkoitettu viraston tehtävä on muussa laissa tai sen nojalla säädetty maistraattien hoidettavaksi, Ahvenanmaan maakunnassa tehtävän hoitaa ja siihen liittyvää toimivaltaa käyttää Digi- ja väestötietoviraston sijaan Ahvenanmaan valtionvirasto, jollei erikseen toisin säädetä.

Väestökirjanpitotehtävillä tarkoitetaan ehdotetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa Ahvenanmaan valtionvirastolle valtakunnan lainsäädännön perusteella kuuluvia väestökirjanpidon paikallisviranomaistehtäviä. Väestökirjanpitotehtävien lisäksi tehtäviin kuuluisi esimerkiksi valtionvirastolle vaalilainsäädännössä kuuluvia tehtäviä sekä etu- ja sukunimilain, vanhemmuuslain, sukupuolen vahvistamista koskevan lain, uskonnonvapauslain, kuolleeksi julistamisesta annetun lain ja väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalvelusta annetun lain tarkoittamia tehtäviä.

Julkisen notaarin tehtävät.Julkisesta notaarista annetun lain (420/2014)1 § 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnassa julkisia notaareita ovat Ahvenanmaan valtionviraston määräämät Ahvenanmaan valtionviraston virkamiehet.

Julkisen notaarin tehtävänä on esimerkiksi pyynnöstä 1) todistaa oikeaksi allekirjoituksia ja jäljennöksiä asiakirjoista; 2) todistaa, että viranomaisella tai henkilöllä on oikeus ryhtyä tietynlaiseen virkatoimeen tai että joku on tietyssä virka-asemassa tai omaa tietyn kelpoisuuden taikka on oikeudellisesti pätevä edustamaan toista; 3) antaa todistuksia notaarille esitettyjen asiakirjojen sisällöstä sekä oikeudellisista ja taloudellisista olosuhteista; ja 4) olla todistajana tallelokeron tai muun säilytyspaikan sulkemisessa tai avaamisessa.

Julkisen notaarin tehtävistä on säännöksiä myös muussa lainsäädännössä.

Holhoustoimi.Holhoustoimen tehtävillä viitattaisiin Ahvenanmaan valtionviraston holhousviranomaistehtävään. Holhoustoimilain (442/1999) 84 §:n 3 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnassa holhousviranomaisen tehtäviä hoitaa Ahvenanmaan valtionvirasto.

Veronkanto. Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvilla veronkantotehtävillä viitattaisiin esimerkiksi valtionvirastolle ajoneuvoverolaissa (1281/2003) säädettyihin veronkantoviranomaistehtäviin sekä polttoainemaksusta annetun lain (1280/2003) mukaisiin tehtäviin.

Alkoholihallinto.Alkoholihallinnon tehtävillä viitattaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle itsehallintolain 29 §:n 4 kohdan ja 30 §:n, nyt ehdotettavan lain, ja alkoholilain (1102/2017) nojalla kuuluviin vähittäismyynnin lupahallinnon ja valvonnan tehtäviin sekä markkinoinnin valvonnan tehtäviin. Nämä tehtävät säädetään voimassa olevassa alkoholilaissa aluehallintoviranomaisille, ja ne kuuluvat Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 16 §:n perusteella. Tähän ehdotukseen liittyy ehdotus alkoholilain muuttamisesta siten, että alkoholilaissa nämä tehtävät säädetään suoraan Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviksi.

Liikennehallinto.Liikennehallinnon tehtävillä tarkoitettaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvia alusrekisterilain (512/1993) ja liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) mukaisia tehtäviä.

Maataloushallinto.Maataloushallinnon tehtävillä tarkoitettaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle jo nykyisin kuuluvia päätös-, valvonta- ja raportointitehtäviä, jotka liittyvät seuraavien säädösten soveltamisaloille: laki Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain (1332/2022), laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maa-talouden tukien toimeenpanosta (1334/2022) sekä tasavallan presidentin asetus eräiden eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin liittyvien hallintotehtävien hoitamisesta Ahvenanmaalla (256/2024).

Kilpailu- ja kuluttajansuojahallinto. Aluehallintovirastolain 16 §:n ja 4 §:n 8 kohdan mukaan kilpailu- ja kuluttajahallinto Ahvenanmaan maakunnassa kuuluu valtion virastolle siltä osin kuin asiat kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Tämä koskee voimassa olevassa kuluttajansuojalaissa, kilpailulaissa, kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa ja mittauslaitelaissa säädettyjä tehtäviä.

Tehtävät on tähän asti todettu kuuluviksi oikeusturvatehtäviin, mutta jatkossa siirryttäisiin asiaperusteiseen tehtävien luokitteluun, mikä edistäisi viranomaisten toiminnan julkisuutta ja läpinäkyvyyttä.

Kilpailulain mukaan kilpailu- ja kuluttajavirastolla on toimivalta kilpailuoikeudellisissa asioissa koko valtakunnassa, mikä kattaa myös Ahvenanmaan maakunnan. Kuluttaja-asiamiehen kuluttajansuojalain mukainen toimivalta kattaa koko valtakunnan, johon myös Ahvenanmaan maakunta kuuluu.

Osana aluehallintouudistusta koskevaa lainsäädäntöehdotusta säädetään Ahvenanmaan valtionvirastolle nimenomaisesti eräitä kuluttaja- ja kilpailuhallinnon tehtäviä kuluttajansuojalain 1 luvun 18 ja 20 §:ssä, 7 luvun 51 §:ssä, 7a luvun 33 §:ssä, kilpailulain 41 §:ssä, Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain 1 luvun 6 §:ssä sekä mittauslaitelain 34 ja 38 §:ssä.

Ahvenanmaan valtionvirasto avustaa yleisessä neuvonnassa sekä vuosittaisen tulossopimuksen mukaan kuluttajasuojalain valvontaan liittyvissä tarkastuksissa ja kuluttajasuojalain toimeenpanon seurannassa kuten hintamerkintöjen ja kuluttajaluottojen markkinoinnin valvonnassa. Lisäksi se avustaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimeksiannosta kilpailulain 41 §:n mukaisesti. Ahvenanmaan valtionvirasto vastaa Ahvenanmaan maakunnassa mittauslaitelain mukaisesta seurannasta ja valvonnasta.

Ahvenanmaan maakunnassa on markkinoita, joihin sovelletaan maakunnan lainsäädäntöä, ja jotka siten poikkeavat valtakunnan vastaavista markkinoista. Esimerkiksi kiinteistönvälitystoiminta ja taksitoiminta kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan. Näiden säänneltyjen markkinoiden kilpailuolosuhteiden valvonta kuuluu kuitenkin valtakunnan toimivaltaan. Ahvenanmaan valtionvirasto avustaa maakunnan lainsäädännön ja paikallisen elinkeinoelämän tuntemuksessa näissä tapauksissa.

2 momentin Pykälänmukaan Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi eräitä erikseen säädettyjä oikeusturvatehtäviä.

Oikeusturvatehtävät periytyvät Ahvenanmaan valtionvirastolle lääninhallitukselta. Kyse on hyvin tehtävistä vastaanottaa talletuksia, tietoja tai ilmoituksia, suorittaa valvontaa tai merkitä jokin toimi suoritetuksi. Osaa oikeusturvatehtävistä Ahvenanmaan valtionvirasto on hoitanut Ahvenanmaan maakunnassa suoraan aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 16 §:n 1 momentin perusteella, kun tehtävä on säädetty aluehallintovirastolle ja se kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan.

Aluehallintouudistuksen yhteydessä aluehallintovirastojen tehtävät siirtyvät pääsääntöisesti Lupa- ja valvontavirastolle, ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle. Tehtävistä ei enää säädetä virastolaissa yleisellä tasolla vaan tehtävä säädettäisiin nimenomaisesti tietylle viranomaiselle substanssilaissa.

Tämän vuoksi aluehallintouudistuksen yhteydessä ehdotetaan, että Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa säädettäisiin tarkemmin oikeusturvatehtäviin liittyen maksutalletuslaissa, asunto-osakeyhtiölaissa, osuuskuntalaissa, yhdistyslaissa, eurooppayhtiölaissa, eurooppaosuuskuntalaissa, laissa asumisoikeusyhdistyksistä, turvallisuustutkintalaissa, avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetussa laissa, tekijänoikeuslaissa, asuntokauppalaissa, ryhmärakennuttamislaissa, vaalilaissa, yhteisaluelaissa ja mittauslaitelaissa.

Ahvenanmaan valtionvirasto on hoitanut edellä mainittuja tehtäviä aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaisesti. Valtakunnan alueella tehtävät on ehdotettu kuulumaan jatkossa Lupa- ja valvontavirastolle, Ahvenanmaan maakunnassa tehtävät kuuluisivat edelleen valtionvirastolle.

Oikeusturvatehtävistä Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty myös eräissä muissa voimassa olevissa laeissa, eikä niitä sen johdosta ole ollut tarpeen muuttaa.

Tämän esityksen nykytilan kuvauksessa on käyty läpi lainsäädäntö, jossa säädetään tehtäviä Ahvenanmaan valtionvirastolle.

3 momentin Pykälänensimmäisessä virkkeessä säädetään alueellisen varautumisen tehtävistä, jotka vastaavat aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja valtakunnan lainsäädäntötoimivaltaan kuuluvia tehtäviä, joista Ahvenanmaan valtionvirasto vastaa Ahvenanmaan maakunnassa ja aluehallintovirastot toimialueillaan valtakunnan muilla alueilla.

Tehtävien perustasta Ahvenanmaan maakunnan alueella säädettäisiin laissa Ahvenanmaan valtionvirastosta. Ehdotusten valmistelussa on otettu huomioon, että itsehallintolain mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat valmius poikkeusoloihin (27 § 34 kohta) ja väestönsuojelu (27 § 28 kohta). Ahvenanmaan erityisaseman vuoksi Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin kuuluu siviilivalmiuskoulutuksen - ei maanpuolustuskurssien - järjestelyihin osallistuminen. Valtionviraston väestönsuojelutehtävistä säädetään erikseen. Lisäksi on otettu huomioon se, että poikkeusoloihin varautumisen tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään tarkemmin sopimusasetuksessa (900/2000). Sopimusasetuksen 1 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnassa niistä valtion viranomaisille kuuluvista valmistelevista hallintotehtävistä ja muista valmistelevista tehtävistä, jotka kuuluvat väestönsuojeluun, huoltovarmuuteen tai yleiseen poikkeusoloihin varautumiseen, huolehtivat valtakunnan ja maakunnan viranomaiset yhdessä. Sopimusasetuksen 3 §:ssä säädetään yhteistyövaltuuskunnasta, jota johtavat maaherra ja maaneuvos, ja johon kuuluu asetuksen 3 § 1 momentin mukaan maakunnan ja valtakunnan viranomaisten edustajia sen mukaan kuin valtuuskunnan työjärjestyksessä tarkemmin määritetään.

Ehdotettavan lain 3 §:n 3 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädettäisiin, että Ahvenanmaan valtionvirasto huolehtisi toimivaltansa rajoissa Ahvenanmaan maakunnan alueella varautumisen ja valmiussuunnittelun tehtävistä, joiden yhteensovittamisesta Ahvenanmaan itsehallintoviranomaisten kanssa säädetään erikseen.

Itsehallintolain 27 §:n 34 kohdan nojalla valmius poikkeusolojen varalta kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Valmiuslain (1552/2011) 12 §:ssä säädetään yleisestä varautumisvelvollisuudesta poikkeusolojen varalle, joka koskee myös Ahvenanmaalla toimivia valtion viranomaisia, Ahvenanmaan valtionvirastoa, ja maakunnan kuntia. Samoin kuin aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan säännöksellä ei ollut tarkoitus, ei nyt ehdotettavallakaan säännöksellä ole tarkoitus muuttaa valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 16 §:ssä tarkoitettua kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisen tehtävää, joka on säädetty puolustusministeriölle.

Momentin kolmas virke sisältää informatiivisen säännöksen siitä, että maaherran ja Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä väestönsuojelussa säädetään erikseen.

Itsehallintolain 27 §:n 28 kohdan mukaan väestönsuojelu kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Itsehallintolain 30 §:n 3 kohdan mukaan maakunnan viranomaiset osallistuvat väestönsuojeluun siten kuin sopimusasetuksella säädetään.

Pelastuslaissa (379/2011) säädetään tarkemmin väestönsuojeluun varautumisesta. Pelastuslain mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto huolehtii yleisesti Ahvenanmaan maakuntaa koskevien väestönsuojeluvalmistelujen ja -järjestelyjen yhteensovittamisesta. Pelastustoimi kuuluu muilta osin maakunnan lainsäädäntövaltaan.

Ahvenanmaan valtionvirasto voi antaa vaaratiedotteet Ahvenanmaan maakunnassa vaaratiedotteista annetun lain (466/2012) 3 §:n mukaan esimerkiksi, kun on kyse väestönsuojelusta ja varautumisesta poikkeusoloihin.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että valtionvirastolla voi olla myös muita sille säädettyjä tehtäviä. Tällä viitataan erityisesti itsehallintolain 32 §:ssä tarkoitetuilla sopimusasetuksilla Ahvenanmaan valtionvirastolle mahdollisesti säädettäviin tehtäviin. Itsehallintolaki sisältää säännöksiä maaherran tehtävistä. Maaherran tehtäviin liittyen Ahvenanmaan valtionvirasto on hoitanut muun muassa Ahvenanmaan valtuuskunnan sihteeristötehtävät. Näistä tehtävistä ehdotetaan selkeyden vuoksi säädettäväksi laissa.

4 §.Valtion edustaminen.Säännös liittyy itsehallintolain 4 §:n säännökseen, jonka mukaan maaherra edustaa maakunnassa hallitusta. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin Ahvenanmaan valtionviraston tehtävästä valvoa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta. Säännös vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 21 §:n säännöstä. Tässä ehdotettavan säännöksen mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa toimialaansa kuuluvissa asioissa sekä sellaisissa asioissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty, jollei toiminnallisesta ohjauksesta vastaavan ministeriön tai keskushallinnon viraston edustaja sitä tee. Valtionvirastolla olisi siten nykytilaa vastaavasti sen tehtäviin liittyvän toimivallan lisäksi yleistoimivalta edustaa valtiota niissä tilanteissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty. Ahvenanmaan valtionviraston toimivalta edustaa valtiota rajautuisi alueellisesti Ahvenanmaan maakuntaan.

2 luku Ahvenanmaan valtionviraston ohjaus

5 §.Ohjaus. Ehdotetun lain mukaan Ahvenanmaan valtionviraston yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi valtiovarainministeriö. Ahvenanmaan valtionvirasto kuuluisi valtiovarainministeriön hallinnonalalle. Yleishallinnollinen ohjaus olisi esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Se pitäisi sisällään myös sen, että valtiovarainministeriö vastaisi Ahvenanmaan valtionviraston tulosohjauksen koordinoinnista ja tähän liittyvästä yhteistyöstä. Tämä vastaisi nykytilaa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtävien sisällöllisestä ohjauksesta. Toiminnallisessa ohjauksessa on kysymys viraston sektorikohtaista tehtävien ja toimintojen hoitamista sekä palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevasta ohjauksesta ja tähän liittyvästä yhteistyöstä. Tästä vastaisivat toimialoittain asianomaiset ministeriöt sekä se keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty.

Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty oikeusministeriön, sisäministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonaloille kuuluvia tehtäviä. Vastuu näiden tehtävien ohjaamisesta ja valvomisesta kuuluisi kullekin ministeriölle toimialallaan. Toimivaltainen toiminnallisesti ohjaava ministeriö tai keskushallinnon virasto määräytyisi erityislainsäädännön ja ministeriöiden osalta myös valtioneuvoston ohjesäännön toimialajaon mukaisesti.

Keskeisiä Ahvenanmaan valtionviraston yhteistyöviranomaisia ovat Digi- ja väestötietovirasto (DVV), Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom), Patentti- ja rekisterihallitus (PRH), Ruokavirasto sekä perustettavat Lupa- ja valvontavirasto (LVV) ja elinvoimakeskukset (EVK).

Tässä esityksessä ehdotetaan Digi- ja väestötietovirastosta annetun lain muuttamista siten, että Digi- ja väestötietovirasto vastaa yhdessä Ahvenanmaan valtionviraston kanssa siitä, että DVV:n tehtäviin kuuluvien valtion palveluiden saatavuus järjestetään Ahvenanmaan maakunnassa tuloksellisesti. Digi- ja väestötietovirasto vastaisi erityisesti palveluiden tuottamisessa käytettävien tietojärjestelmien sekä sähköisen asioinnin, asianhallinnan ja arkistoinnin palvelujen toimivuudesta ja kehittämisestä. Tämä tehtävä liittyy Digi- ja väestötietoviraston lakisääteisten tehtävien toimeenpanoon Ahvenanmaan maakunnassa, jossa Ahvenanmaan valtionvirasto toimii valtion viranomaisen tehtäviä varten.

informaatio-ohjaus Pääsääntöisesti toiminnallinen ohjaus pohjautuisi valtionviraston kanssa tehtävällä tulossopimuksella sovittuihin valtionviraston ohjauksen yleisiin linjauksiin. Toiminnallisessa ohjauksessa ei siten voitaisi poiketa tulossopimuksessa asetetuista tavoitteista eikä määrätä niiden kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta. Toiminnallisessa ohjauksessa olisi keskeistä viraston ja ohjaavan ministeriön välinen aktiivinen vuorovaikutus. Toiminnallinen ohjaus olisikin tyypillisimmillään tavanomaista päivittäiseen ja operatiiviseen toimintaan liittyvää suoraa ohjausta ja neuvontaa () sekä ministeriön ja viraston virkamiesten keskinäistä yhteistyötä.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Ahvenanmaan valtionvirastoa ohjaavien ministeriöiden tulisi vastata toimialoillaan siitä, että Ahvenanmaan valtionviraston ja valtakunnan viranomaisten yhteistyö tukee valtion palvelujen järjestämistä ja saatavuutta yhdenvertaisesti valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan alueella. Tarkoituksena on varmistua siitä, että ohjaavat ministeriöt kiinnittävät toimialansa normaalin lakisääteisen ohjaus- ja valvontavelvollisuuden rajoissa huomiota hallinnonalansa virastojen yhteistyöhön ja palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen.

4 momentissa Lisäksi pykälänehdotetaan säädettäväksi, että valtiovarainministeriö huolehtisi nykytilaa vastaavasti valtionviraston yhteisiä toimintoja ja muita viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toiminnallisesta ohjauksesta. Tällaisilla valtiovarainministeriön toiminnalliseen ohjaukseen kuuluvilla toiminnoilla tai toimenpiteillä tarkoitettaisiin esimerkiksi valtionviraston talous-, henkilöstö- ja toimitilahallinnon, tietohallinnon, tietopalvelun, viestinnän tai hankintatoimen tehtäviä taikka muita vastaavia yhteisiä tukitehtäviä.

6 §.

Tulossopimus.

1 momentissa

Pykälänsäädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston ohjausasiakirjana toimivasta tulossopimuksesta. Tulossopimuksella tarkoitettaisiin valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1243/1992) 11 §:ssä tarkoitettua asiakirjaa. Tulossopimus laadittaisiin vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. Tulossopimus laaditaan valtionviraston kanssa käytävissä tulosneuvotteluissa.

Aluehallintovirastoille ja ELY-keskuksille on nykyisin laadittu tulossopimuksen lisäksi hallituksen toimikaudeksi erillinen strategia-asiakirja, joka on kattanut myös Ahvenanmaan valtionviraston. Erillisen strategia-asiakirjan laatimisesta ehdotetaan aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten lakkauttamisen myötä luovuttavan. Ahvenanmaan valtionviraston tulossopimukseen on tarkoitus sisällyttää operatiivisen osan lisäksi strategisempi osa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin tulossopimuksen laatimismenettelystä. Valtiovarainministeriö laatisi tulossopimuksen yhdessä Ahvenanmaan valtionvirastoa toiminnallisesti ohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen sekä yhteistyössä Ahvenanmaan valtionviraston kanssa. Ahvenanmaan valtionviraston kanssa käytäviin tulosneuvotteluihin voisivat osallistua kaikki toiminnallisesti ohjaavat ministeriöt sekä keskushallinnon virastot ja tulossopimuksen allekirjoittaisivat nykykäytäntöä vastaavasti valtiovarainministeriö ja Ahvenanmaan valtionvirasto.

3 luku Johtaminen

7 §.Johtaminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, että Ahvenanmaan valtionvirasto olisi jatkossakin maaherran johtama päällikkövirasto.

Maaherra toimisi valtionviraston päällikkönä ja sen henkilöstön esimiehenä sekä vastaisi viraston toiminnasta. Virastopäällikkönä maaherra vastaisi valtionviraston toiminnan kehittämisestä ja tuloksellisuudesta sekä tulostavoitteiden saavuttamisesta. Maaherran nimittämisestä ja eräistä maaherran tehtävistä on säädetty itsehallintolaissa. Maaherra kuuluu virka-asemaltaan valtion ylimpiin virkoihin, jotka on mainittu valtion virkamieslain (750/1994) 26 §:ssä ja valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 28 §:ssä. Näiden virkojen nimitysmenettelystä ja kelpoisuusvaatimuksista säädetään tarkemmin valtion virkamieslaissa.

8 §.Ratkaisuvalta ja virkojen täyttäminen.Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että maaherra ratkaisee viraston toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty viraston muun virkamiehen ratkaistaviksi. Ahvenanmaan valtionviraston työjärjestyksestä, jolla maaherra voisi delegoida ratkaisuvaltaa muille valtionviraston virkamiehille, säädettäisiin ehdotetun lain 10 §:ssä. Pykälässä säädettäisiin myös maaherran otto-oikeudesta asiaan, jonka hän on työjärjestyksellä delegoinut valtionviraston muun virkamiehen ratkaistavaksi.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että Ahvenanmaan valtionviraston virkamiehet nimittää ja muun henkilöstön palvelukseen ottaa maaherra. Tämä vastaisi nykytilaa.

9 §.Työjärjestys.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston työjärjestyksestä, josta päättäisi maaherra. Työjärjestys sisältäisi määräykset valtionviraston organisaatiosta, hallinnon ja toimintojen järjestämisestä sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta

10 §.Hallintopalveluiden järjestäminen.Pykälässä säädettäisiin hallintopalveluiden järjestämistä koskevasta tuesta. Kyse on viraston tehtävien hoitoa tukevien sisäisten hallintopalvelujen edellyttämistä järjestelyistä, joista jokainen virasto vastaa lähtökohtaisesti itse. Tuki olisi pääsääntöisesti informaatio-ohjausta. Jatkossakin valtionvirasto tulisi olemaan oma kirjanpitoyksikkö, joka saa toimintaansa varten valtion talousarviosta tietyn määrärahan.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, että Ahvenanmaan valtionvirastolla on oikeus saada 5 §:ssä tarkoitetuilta ministeriöiltä ja keskushallinnon virastoilta tukea siten kuin tulossopimuksessa erikseen sovitaan tai erikseen säädetään.

Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluu Ahvenanmaan maakunnassa tehtäviä, joita valtakunnan muulla alueella hoitavat perustettavat Lupa- ja valvontavirasto ja alueelliset elinvoimakeskukset, Digi- ja väestötietovirasto (DVV), Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom), Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) sekä Ruokavirasto. Valtionviraston hallinnon on tuettava myös yhteistyötä näiden viranomaisten kanssa.

Digi- ja väestötietoviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston yhteistyöstä Digi- ja väestötietovirastosta annetun lain mukaisten tehtävien järjestämiseksi säädettäisiin Digi- ja väestötietovirastossa annetussa laissa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, että valtionvirastolla on oikeus saada pyynnöstä tukea hallintopalveluiden järjestämisessä Lupa- ja valvontavirastolta. Esimerkiksi tieto- tai henkilöstöhallintotehtävissä valtionvirastolla saattaa olla tarvetta tukeutua suuremman viraston hallintopalveluihin. Tarvittaessa valtionvirasto esimerkiksi otettaisiin mukaan Lupa- ja valvontaviraston julkisiin hankintoihin liittyviin puitejärjestelyihin, siltä osin kuin se on tuloksellisen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Nykyisin voimassa olevassa aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 a §:n 1 momentissa on säädetty, että aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen on annettava tarvittaessa tukea Ahvenanmaan valtionvirastolle sen vastuualueelle kuuluvissa tehtävissä. Tuki on lähinnä informaatio-ohjausta, ei taloudellista. Tarkoitus on, että tämä yhteistyö jatkuu.

Valtion keskitettyjen palveluntuottajien Palkeiden ja Valtorin palvelut ovat myös Ahvenanmaan valtionviraston käytettävissä sopimusperusteisesti. Näin olisi jatkossakin.

11 §.Hallintopäällikön erityiset kelpoisuusvaatimukset.Hallintopäällikön viran erityisinä kelpoisuusvaatimuksina ovat oikeustieteen muu ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto sekä perehtyneisyys viran tehtäväalaan ja käytännössä osoitettu johtamistaito.

Perehtyneisyyttä viran tehtäväalaan olisi mahdollista kartuttaa esimerkiksi työkokemuksella, tutkimustoiminnalla taikka muulla vastaavalla tavalla.

Käytännössä osoitettua johtamistaitoa olisi arvioitava samalla tavalla kuin mitä valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa on säädetty. Tässä noudatetaan valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentin muutokseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 298/2014) vp) sivuilla 27-29 tarkemmin kuvattuja kriteereitä.

Kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset tulevat Ahvenanmaan itsehallintolain 42 §:n ja sen perusteella annetun Ahvenanmaan maakunnassa valtion palveluksessa olevilta vaadittavasta kielitaidosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1218/2007) 4 §:n perusteella.

4 luku Erinäiset säännökset

12 §.Virka-apu.Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen Ahvenanmaan valtionviraston velvollisuudesta antaa virka-apua muille valtakunnan viranomaisille ja sen oikeudesta saada virka-apua muilta valtakunnan viranomaisilta, mikäli virka-avun antamisesta tai saamisesta on säädetty erikseen. Säännös vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 19 §:ää. Pykälän mukaan Ahvenanmaan valtionviraston olisi annettava muille viranomaisille virka-apua, jos sen antamisesta olisi erikseen säädetty. Ehdotettu sääntely tarkoittaisi sitä, että virastolla olisi toimivalta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle, mutta vain niissä tapauksissa, joissa virka-apua pyytävällä olisi erityislainsäädäntöön perustuva oikeus saada sitä nimenomaan Ahvenanmaan valtionvirastolta. Ahvenanmaan valtionvirastolla olisi oikeus saada virka-apua muilta valtakunnan viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseen, kun siitä erikseen säädetään.

13 §.Suoritteiden maksullisuus.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston suoritteiden maksullisuudesta ja viitattaisiin valtion maksuperustelakiin (150/1992). Ahvenanmaan valtionviraston suoritteiden maksullisuudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, jollei toisin ole säädetty. Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädettäisiin kuitenkin viraston tehtäviin kuuluvien liikenne- ja viestintäministeriön toimialan suoritteiden maksuista kuten esimerkiksi liikennelupien maksuista ja alusrekisterisuoritteista perittävistä maksuista.

14 §.Muutoksenhaku.Ahvenanmaan valtionviraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Ahvenanmaan hallintotuomioistuimeen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä koskevissa laeissa on eräitä pääsäännöstä poikkeavia muutoksenhakusäännöksiä. Esimerkiksi polttoainemaksusta annetun lain mukaan veronkantoviranomaisena toimivan Ahvenanmaan valtionviraston päätöksestä valitetaan Helsingin hallinto-oikeuteen.

15 §.

Voimaantulo.

1 momentti

Pykälänsisältää lain voimaantulosäännöksen.

7.4

Ulkoministeriön toimiala

7.4.1

Laki kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta

12 §.Uhkasakko.Voimassa olevassa laissa uhkasakon määrääjäksi on määritelty aluehallintovirasto, joka nyt muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.4.2

Laki Suomen talousvyöhykkeestä

18 §.

Toimivaltainen viranomainen ympäristönsuojeluun ja vesirakentamiseen sovellettavassa lainsäädännössä.

1 momentissa

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. PykälänEtelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Viittaus toimivaltaiseen viranomaiseen poistettaisiin tarpeettomana, koska Lupa- ja valvontaviraston toimivalta olisi valtakunnallinen. Koska kaikki tehtävät kuuluisivat jatkossa yhdelle virastolle, muutettaisiin pykälää siten, että kaikki tehtävät lueteltaisiin yhdessä momentissa. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan pykälän asiasisältöä.

7.5

Oikeusministeriön toimiala

7.5.1

Adoptiolaki

21 §.Adoptioneuvonnan pyytäminen.Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.

Adoptioneuvonnan antajat

1 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

86 §.

Adoptiolautakunta

1 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

87 §.

Lupa adoptiotoimiston ylläpitämiseen ja kansainvälisen adoptiopalvelun antamiseen

1 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

89 §.Luvan peruuttaminen. Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

91 §.

Tietojen antaminen.

1 ja 3 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

92 §.

Asiakirjojen säilyttäminen ja siirtäminen.

3 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.2

Asuntokauppalaki

2 luku Ostajan suojaaminen rakentamisvaiheessa

4 §.

Turva-asiakirjojen säilyttäminen

1 momenttiin

. Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sensisältyvä maininta aluehallintovirastosta, jonka toimialueella yhtiön rakennukset sijaitsevat, muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön rakennukset sijaitsevat Ahvenanmaan maakunnassa.

4 a §.

Turva-asiakirjojen

tarkistaminen ja niiden luovuttaminen rakentamisvaiheen päätyttyä.

3 momentissa

Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta senaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunta.

20 §.

Osakkeenostajien kokous.

2 momentissa

Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta senaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa.

7.5.3

Asunto-osakeyhtiölaki

6 luku

Yhtiökokous

18 §.

Koolle kutsuminen.

2 momentissa

1 momenttia

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädetään Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun yhtiön kotipaikka on valtakunnan muulla alueella. Pykälänei muutettaisi.

45 §.

Vakuuden asettaminen lunastushinnasta ja lunastushinnan tallettaminen.

2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle ja Lupa- ja valvontavirastolle siten, että lunastushinta talletetaan Ahvenanmaan valtionviraston huostaan, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontaviraston huostaan, kun yhtiön kotipaikka on valtakunnan muulla alueella.

9 luku

Tilintarkastus, toiminnantarkastus ja erityinen tarkastus

6 §.

Toiminnantarkastajan valinta ja toimikausi.

4 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi, kun yhtiön kotipaikka on muualla valtakunnassa.

13 §.

Erityisen tarkastuksen määrääminen.

1 ja 3 momentissa

2 momenttia

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi, kun yhtiön kotipaikka on muualla valtakunnassa. Pykälänei muutettaisi.

7.5.4

Avioliittolaki

22 §.

1 ja 2 momentissa

3 momentti

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla pykälänkumottaisiin tarpeettomana.

23 §.3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.5

Eurooppaosuuskuntalaki

8 §.

Osuuskunnan kokous.

2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun eurooppaosuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun eurooppaosuuskunnan kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7.5.6

Eurooppayhtiölaki

8 §.

Yhtiökokous.

2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun eurooppayhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun eurooppayhtiön kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7.5.7

Hallintolaki

58 §.

Tiedoksianto viranomaiselle

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.8

Kuluttajansuojalaki

2 luku

Markkinointi ja menettely asiakassuhteessa

18 §.

Ahvenanmaan valtionviraston kielto eräissä asioissa.

1 ja 3–5 momenttia

Pykälän otsikko muutettaisiin siten, että aluehallintoviraston kielto olisi jatkossa Ahvenanmaan valtionviraston kielto eräissä asioissa. Lisäksi pykälänmuutettaisiin siten, että Ahvenanmaan valtionvirasto valvoisi säännöksessä tarkoitettuja hinnan ilmoittamista koskevia säännöksiä Ahvenanmaan maakunnassa ja voisi määrätä asiassa kiellon. Muutos on tarpeen, koska aluehallintoviraston tämän lain mukaiset tehtävät siirretään aluehallintouudistuksen yhteydessä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa toimivan kuluttaja-asiamiehen tehtävistä säädetään jo laissa, mutta Ahvenanmaan valtionviraston kyseessä olevan kiellonmääräämisoikeuden säilyttämiseksi Ahvenanmaan maakunnassa asiasta olisi tarpeen säätää nimenomaisesti. Ahvenanmaan valtionviraston toimialueesta säädetään ehdotettavassa laissa Ahvenanmaan valtionvirastosta.

20 §

Valvonta.

2 momenttia

.Pykälänmuutettaisiin siten, että kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista markkinoinnissa valvoisi jatkossakin kuluttaja-asiamies, mutta lisäksi Ahvenanmaan maakunnassa valvonta kuuluisi Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin. Kuluttaja-asiamiehen toimivalta kattaisi jatkossakin koko maan.

7 luku

Kuluttajaluotot

51 §.

Valvontaviranomaiset

1 momenttia

1 momenttiin

. Pykälänmuutettaisiin siten, että säännöksessä ei enää mainittaisi aluehallintovirastoja ja niitä ohjannutta Kilpailu- ja kuluttajavirastoa, koska aluehallintouudistuksen yhteydessä aluehallintovirastot lakkautetaan ja niiden tämän lain mukaiset tehtävät siirretään Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa toimivan kuluttaja-asiamiehen tehtävistä säädetään jo laissa. Sen sijaan pykälänlisättäisiin uusi virke, jonka mukaan Ahvenanmaan maakunnassa luvun säännösten noudattamista valvoisi kuluttaja-asiamiehen ja Finanssivalvonnan lisäksi Ahvenanmaan valtionvirasto.

7a luku Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot

33 §.

Valvontaviranomaiset

1 momenttia

1 momenttiin

. Pykälänmuutettaisiin siten, että säännöksessä ei enää mainittaisi aluehallintovirastoja ja niitä ohjannutta Kilpailu- ja kuluttajavirastoa, koska aluehallintouudistuksen yhteydessä aluehallintovirastot lakkautetaan ja niiden tämän lain mukaiset tehtävät siirretään Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa toimivan kuluttaja-asiamiehen tehtävistä säädetään jo laissa. Sen sijaan pykälänlisättäisiin uusi virke, jonka mukaan Ahvenanmaan maakunnassa luvun säännösten noudattamista valvoisi kuluttaja-asiamiehen ja Finanssivalvonnan lisäksi Ahvenanmaan valtionvirasto.

7.5.9

Laki asianajajista

6 §.1 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.10

Laki asumisoikeusyhdistyksistä

19 §.Koolle kutsuminen.Pykälässä aluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

51 a §.

Toiminnantarkastajan valinta, toimikausi ja sijainen.

3 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

54 §.

Erityinen tarkastus.

1 ja 2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

66 §.

Lunastustakuurahaston valvonta.

3 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun asumisoikeusyhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7.5.11

Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä

7 §.

Lunastusriidat.

1 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun yhtiön kotipaikka on muulla valtakunnassa.

7.5.12

Laki eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta

4 a §.

Valvonta ja hallintopakko.

1 momentin

3 ja 4 momentissa

Pykälänjohdantolauseessa,elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.13

Laki hedelmöityshoidoista

6 §.

Sukusolujen ja alkioiden hävittäminen.

4 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.Luovutusrekisteri.Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.Lupa.Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.

Toimintatiedot ja toiminnan tarkastus

2 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

27 §.

Luvan peruuttaminen

1 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.

Toiminnan lopettaminen

1 momentissa

2 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.14

Laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa

5 §.2 momentissa PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.3 momentissa PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.2 momentissa PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.15

Laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista

5 §.

Oikeutettu yksikkö kotimaisia edustajakanteita varten

1 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Oikeutettu yksikkö rajat ylittäviä edustajakanteita varten.

1 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Edustajakanteista tiedottaminen.Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.16

Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta

9 §.Pykälässä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

52 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

68 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

79 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.17

Laki kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista

2 §.

Yhteistyöasetuksen mukaiset toimivaltaiset viranomaiset.

2 momentin 5 kohta

Momentin 6 kohdassa

Pykälänkumottaisiin tarpeettomana.Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.18

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

17 c §.Asiantuntija-avustajan pätevyysvaatimukset. Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.19

Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa

5 luku Markkinaoikeudellisten asioiden käsittely

8 §.

Hakemuksen antaminen tiedoksi eräissä muissa tapauksissa.

2 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.20

Laki positiivisesta luottotietorekisteristä

28 §.Valvontaviranomaiset ja kehoitus. Pykälässä Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

29 §.Valvontaviranomaisen ja Tulorekisteriyksikön tiedonsaantioikeus.Pykälässä Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.21

Laki pysäköinninvalvonnasta

10 §.

Toimivaltaiset viranomaiset.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.

Lupa kunnalliseen pysäköinninvalvontaan

1 ja 3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.22

Laki rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta

1 §.1 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi. Ahvenanmaan valtionvirasto olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun suorituspaikka on Ahvenanmaalla.

2 momentti Pykälänvastaisi asiasisällöltään voimassa olevaa lakia, mutta siihen tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.

3 momentin

1 momentissa

4 momentiksi.

Pykälän nykyisenmukaan arvo-osuusrekisterin pitäjän on ilmoitettava talletuksesta suorituspaikan aluehallintovirastolle tai, jos suorituspaikka ei ole tiedossa, sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueeseen Helsingin kaupunki kuuluu. Tämä korvattaisiin viittauksellatarkoitettuun virastoon. Momentin kaksi viimeistä virkettä siirrettäisiin uudeksiEdellä mainitun lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellisiä ja teknisiä tarkistuksia.

2 §.1 momentissa Pykälänilmoitus suorituksen tallettamisesta tulisi aluehallintoviraston sijaan antaa Lupa- ja valvontavirastolle. Kun suorituspaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ilmoitus tehtäisiin kuitenkin Ahvenanmaan valtionvirastolle.

3 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin talletuksen vastaanottaneeksi virastoksi, joka olisi tilanteesta riippuen siis joko Valtion lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto. Lisäksi pykälään tehtäisiin pieni kielellinen tarkistus.

4 §.Pykälä vastaisi muuten voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin talletuksen vastaanottaneeksi virastoksi, joka olisi tilanteesta riippuen Lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto. Lisäksi pykälään tehtäisiin pieni kielellinen tarkistus.

6 §.Pykälä koskee aluehallintoviraston velvollisuutta tallettaa varat luottolaitokseen. Velvollisuus säädettäisiin koskemaan Ahvenanmaan valtionvirastoa ja Lupa- ja valvontavirastoa.

7 §.1 momentissa Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, muttaaluehallintovirasto muutettaisiin talletetun vastaanottaneeksi virastoksi, joka olisi tilanteesta riippuen joko Valtion lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto. Lisäksi momenttiin tehtäisiin pieni kielellinen tarkistus.

7.5.23

Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta

7 §.3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.24

Laki yrityksen saneerauksesta

10 §.

Velkojatoimikunta.

4 momentissa

Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisen (HE 207/2022 vp) johdosta tarkoituksenmukainen viranomainen nimeämään työvoimaviranomaista edustava jäsen velkojatoimikuntaan on 1.1.2025 alkaen velallisen kotipaikan työllisyysalue. Tä-män vuoksi pykälänvelallisen kotipaikan työvoima- ja elinkeinokeskus muutettaisiin velallisen kotipaikan työllisyysalueeksi.

71 §.

Päätös menettelyn aloittamisesta.

3 momentin

Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisen (HE 207/2022 vp) johdosta tarkoituksenmukainen viranomainen nimeämään työvoimaviranomaista edustava jäsen lain 10 §:n mukaiseen velkojatoimikuntaan on 1.1.2025 alkaen velallisen kotipaikan työllisyysalue. Tämän vuoksi lain 71 §:nviittauksessa kyseiseen säännökseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin työllisyysalueeksi.

7.5.25

Löytötavaralaki

6 luku

Löytötavaratoimistot

21 a §.

Luvan myöntämisen edellytykset.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

25 §.Valvonta ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

25 a §.Pakkokeinot.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

25 b §.

Luvan peruuttaminen.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.26

Oikeudenkäymiskaari

11 luku

Tiedoksiannosta oikeudenkäynnissä

12 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.27

Osakeyhtiölaki

5 luku

Yhtiökokous

17 §.

Koolle kutsuminen.

2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun yhtiön kotipaikka on muulla valtakunnassa.

7 luku

Tilintarkastus ja erityinen tarkastus

7 §.

Erityisen tarkastuksen määrääminen.

1 ja 3 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun yhtiön kotipaikka on muulla valtakunnassa.

18 luku

Vähemmistöosakkaiden lunastaminen

11 §.

Lunastushinnan suorittaminen ja oikeuksien siirtyminen

2 momentissa

. Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädetään Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun yhtiön kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7.5.28

Osuuskuntalaki

5 luku

Osuuskunnan kokous ja edustajisto

18 §.

Kokouksen koolle kutsuminen.

2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on muualla valtakunnassa.

40 §.Valinnan laiminlyönti.Pykälässä aluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7 luku

Tilintarkastus, toiminnantarkastus, jäsenen tarkastusoikeus ja erityinen tarkastus

7 §.

Toiminnantarkastajan valinta ja toimikausi.

4 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on muualla valtakunnassa.

15 §.

Erityisen tarkastuksen määrääminen.

1 ja 3 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on muualla valtakunnassa.

26 luku

Riitojen ratkaiseminen

9 §.

Lunastushinnan suorittaminen ja oikeuksien siirtyminen.

2 momentissa

Pykälänaluehallintoviraston tehtävä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, ja Lupa- ja valvontavirastolle, kun osuuskunnan kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7.5.29

Perintökaari

22 luku

Erityisjälkisäädöksen ja tarkoitemääräyksen täytäntöönpanosta.

7 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

25 luku

Jäämistöön kuuluvan maatilan jakamisesta.

8 §.

1 momentin

2 ja 3 momentissa

Pykälänjohdantokappaleessa sekäelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

Vuoden 2019 alusta lukien Maaseutuviraston toimintaa on jatkanut Ruokavirasto, kun Maaseutuvirastosta annettu laki (666/2006) kumottiin Ruokavirastosta annetulla lailla (371/2018). Tästä syystä Maaseutuvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

7.5.30

Rikoslaki

22 luku

Sikiön, alkion ja perimän loukkaamisesta

.

5 §.

Laiton sukusolujen käyttö.

4 kohdassa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

30 luku

Elinkeinorikoksista

12 §.

Syyteoikeus.

1 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.31

Rikosrekisterilaki

4 §.1 momentin 3 a kohdassa PykälänEtelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoiksi.

7.5.32

Ryhmärakennuttamislaki

23 §.

Ryhmärakennuttamisasiakirjat.

2 momentiin

Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sensisältyvä maininta aluehallintovirastosta, jonka toimialueella yhtiön rakennukset sijaitsevat, muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön rakennukset sijaitsevat Ahvenanmaan maakunnassa.

27 §.Ryhmärakennuttamisasiakirjojen säilyttäjän tehtävistään perimät palkkiot. Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta siihen sisältyvä maininta aluehallintovirastosta muutettaisiin virastoksi. Virastolla tarkoitettaisiin joko Lupa- ja valvontavirastoa tai Ahvenanmaan valtionvirastoa siitä riippuen, kumpi on toimivaltainen. Lisäksi pykälään lisättäisiin selvyyden vuoksi uusi virke, jonka mukaan Ahvenanmaan valtionviraston tehtävien suorittamisesta perimistä maksuista säädetään ehdotettavassa laissa Ahvenanman valtionvirastoksi.

7.5.33

Saamen kielilaki

2 §.

Lain soveltamisala.

1 momentin 3 kohdasta

1 momentin 7 kohtaan.

Pykälänpoistettaisiin maininta aluehallintovirastosta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin elinvoimakeskukseksi tehtävien siirtämisen vuoksi. Aluehallintoviraston tehtävät siirtyisivät aluehallintouudistuksessa uudelle valtakunnalliselle virastolle, Lupa- ja valvontavirastolle. Saamen kielilakia sovellettaisiin Lupa- ja valvontavirastoon samoin perustein kuin muihinkin valtakunnallisiin toimijoihin, jotka on lueteltu kohdassa 7. Maininta Lupa- ja valvontavirastosta ehdotetaan lisättäväksi pykälän

27 §.Saamen kielen avustaja.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus elinvoimakeskukseksi tehtävien siirtämisen vuoksi.

7.5.34

Turvallisuustutkintalaki

16 §.

Ilmoitusvelvollisuus.

2 momentin 3 kohdassa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastoksi.

7.5.35

Ulosottokaari

2 luku Ulosottoperusteet

2 §.

Ulosottoperusteiden luettelo.

1 momentin 6 kohdasta

Pykälänpoistetaan aluehallintoviraston päätös ulosottoperusteena, koska sen tehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontavirasto on valtion keskushallintoviranomainen eikä sitä tarvitse luettelossa erikseen mainita, koska ulosottoperusteiden luettelossa on jo mainittu valtion keskushallintoon kuuluvan viraston päätös ulosottoperusteena.

7.5.36

Vaalilaki

11 §.

Vaalipiirilautakunta.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi Ahvenanmaan maakunnassa.

99 §.

Asiakirjojen ja tarvikkeiden säilyttäminen.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi Ahvenanmaan maakunnassa.

192 §.Ahvenanmaan valtionviraston toimivalta.Pykälään lisätään tieto siitä, että lain 11 ja 99 §:ssä säädetään Ahvenanmaan valtionviraston toimialaan kuuluvista tehtävistä.

7.5.37

Valmiuslaki

29 §.

Valvonta- ja ilmoitusvelvollisuus

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

32 §.

Vähittäiskaupan säännöstely.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

33 §.

Muun kaupan säännöstely.

2 momentissa

Pykäläsnelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

34 §.

Teollisuustuotannon sääntely.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

38 §.

Sähkön käytöstä perittävä ylitysmaksu

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskuksiksi.

41 §.

Lämmityspolttoöljyn säännöstely.

2 ja 4 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

42 §.

Maakaasun käytön rajoittaminen

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

45 §.Puun ja turpeen saannin turvaaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

49 §.

Aloitus- ja jatkamisluvan sekä ostoluvan myöntäminen

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

66 §.

Tietojärjestelmäalan valmiusyksikkö ja sen tehtävät.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskuksiksi.

69 §.

Tieliikenteen polttonesteen säännöstelyviranomaiset.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskuksiksi.

70 §.

Polttonesteen käyttölupa.

2 ja 3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

73 §.

Tieliikenteen polttonesteen sääntelyviranomaisten muut tehtävät.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

74 §.Tiekuljetusviranomaise t. Pykälässä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

86 §.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden toiminta.

1 momentin

Pykälänjohdontokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

91 §.Työnvälityspakko.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeesta johtuvan nimen muuttamisen vuoksi.

97 §.Työmääräys.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeesta johtuvan nimen muuttamisen vuoksi.

103 §.Työvelvollisuusrekisteri.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus sekä kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeesta johtuvan nimen muuttamisen vuoksi.

103 a §.Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeesta johtuvan nimen muuttamisen vuoksi. Lisäksi pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

126 §.Tiedotusten julkaisuvelvollisuus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus elinvoimakeskukseksi tehtävien siirtämisen vuoksi.

7.5.38

Vesilaki

1 luku

Yleiset säännökset

6 §.

Valtaväylä

3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.Viranomaiset. Pykälässä säädettäisiin vesilain mukaisia tehtäviä hoitavista viranomaisista. Voimassa olevan lain mukaan tehtäviä hoitavat aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Ojitusasioita käsitellään lisäksi erityisessä ojitustoimitusmenettelyssä. Pykälään tehtäisiin valtion aluehallinnon uudistuksesta johtuvat muutokset.

1 momentti Pykälänsisältäisi Lupa- ja valvontavirastoa koskevat säännökset. Lupa- ja valvontavirasto toimisi vesilain mukaisena lupaviranomaisena sekä valvoisi vesilain noudattamista yhdessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa. Lupa- ja valvontatehtäviä hoitaessaan Lupa- ja valvontavirasto valvoisi yleistä etua. Tästä säädettäisiin vesilain 11 luvun 9 §:ssä.

2 momentti Pykälänsisältäisi elinvoimakeskuksia koskevat säännökset. Elinvoimakeskuksille kuuluisi vesitaloustehtäviä ja kalataloustehtäviä, joista säädettäisiin vesilain lisäksi muualla lainsäädännössä.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja ojitustoimituksen tehtävissä ei tapahtuisi muutosta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallasta ojitusasioissa säädettäisiin vesilain 5 luvussa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo lisäksi vesilain noudattamista, josta säädetään lain 14 luvussa.

2 luku

Yleiset oikeudet, velvollisuudet ja rajoitukset

5 a §.

Johdon sijoittaminen toisen vesialueelle.

2 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Haitan poistaminen ja ruoppausmassan sijoittaminen.

2 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.

Rakennelman kunnossapito ja poistaminen.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.

Eräiden vesiluontotyyppien suojelu.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.

Oikeus toisen rakennelmaan.

1 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 a §.

Oikeuden myöntäminen.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.

Ilmoittamisvelvollisuus.

1 ja 2 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 luku

Luvanvaraiset vesitaloushankkeet

2 §.

Vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus.

1, 2 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 §.

Aina luvanvaraiset vesitaloushankkeet.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 a §.Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Luvan voimassaolo.

3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Tarkkailuvelvoite.Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Voimassa olevan lain mukaan hankkeen vaikutusten tarkkailusta määrätään vesilain mukaisessa luvassa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi lupaan sisältyvän määräyksen perusteella velvoittaa erillisellä päätöksellä hankkeesta vastaavan tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontatehtävien siirtyessä Lupa- ja valvontavirastolle, antaa Lupa- ja valvontavirasto vaikutusten tarkkailua koskevat määräykset lupa-asian ratkaisemisen yhteydessä tai myöhemmin erikseen.

Hankkeen kalataloudellisten vaikutusten tarkkailua koskevien kysymysten ratkaisemista kaikissa tilanteissa lupa-asian yhteydessä ei kuitenkaan voida pitää toimivana ratkaisuna. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvien kalataloustehtävien siirtyessä elinvoimakeskukselle, tulisi kalatalousasioita koskevan tarkkailutehtävästä päättämisen olla edelleen määrättävissä elinvoimakeskusessa hoidettavaksi. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.

3 momentissa Tarkkailua koskevan päätöksen muuttamista tarkoittavan asian vireillepano-oikeudesta säädettäisiin pykälän. Hankkeen vaikutusten tarkkailulla on merkitystä useiden eri viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiseen sekä muiden tahojen intresseihin. Tämä vuoksi asian vireillepano-oikeus tulisi olla niillä tahoilla, joiden tehtävien hoitamiseen tai perusteltuihin oikeuksiin hankkeella on vaikutusta.

14 §.

Kalatalousvelvoite ja kalatalousmaksu.

1 ja 4 momentissa

Pykälänlupaviranomainen ja kalatalousviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja kalataloustehtäviä hoitavaksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.

Kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelma ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelma.

1 ja 2 momentissa

Pykälänkalatalousviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

3 momentissa Pykälänsäädetään kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman muuttamista koskevan asian vireillepanoon oikeutetuista tahoista. Päätöksen tehnyt elinvoimakeskus voisi muuttaa päätöstä omasta aloitteestaan, mutta asiaa koskevan vaatimuksen voisi esittää myös Lupa- ja valvontavirasto, kunnan ympäristönsuojeluvalvontaviranomainen, muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen, kunta tai hankkeesta haittaa kärsivä asianosainen.

Päätöksen muuttamista koskevan asian vireillepano-oikeus tulisi olla myös kalatalousalueella. Kalatalousalueet ovat julkisoikeudellisia yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on kehittää alueensa kalataloutta sekä edistää jäsentensä yhteistoimintaa kalavarojen kestävän käytön ja hoidon järjestämiseksi. Kalatalousalueen jäseniä ovat alueen kalastusoikeuden haltijat sekä valtakunnalliset kalastusalan järjestöt.

16 §.

Valmistelulupa.

1 momentissa

3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykäläntarkoitetut valtion valvontaviranomaisen tehtävät siirtyvät osaksi Lupa- ja valvontavirastoon ja osaksi elinvoimakeskukseen. Vastaavasti kuin itse luparatkaisulla, valmistelulupaa koskevalla päätöksellä voi olla vaikutusta elinvoimakeskukselle kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Tämän vuoksi Lupa- ja valvontavirastolla tulisi olla mahdollisuus pyytää lausunto lupapäätökseen muutosta hakeneiden lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta ja vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavalta elinvoimakeskukselta, jos asialla olisi merkitystä näille kuuluvien tehtävien hoitamiseen.

17 §.

Valmistelulupaa koskeva päätös.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Valmistumisilmoitus.Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.

Hankkeen keskeyttäminen.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

20 §.

Lupamääräysten määräaikainen tarkistaminen.

2 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 momentissa Pykäläntarkoitetut valtion valvontaviranomaisen tehtävät siirtyvät osaksi Lupa- ja valvontavirastoon ja osaksi elinvoimakeskukseen. Jos luvanhaltija ei ole tehnyt lupamääräysten tarkistamista koskevaa hakemusta määräajassa, Lupa- ja valvontavirasto voisi tarvittaessa määrätä luvan raukeamaan. Lähtökohtaisesti kyse on sentyyppisestä valvontatehtävästä, jonka hoitaminen kuuluu Lupa- ja valvontavirastolle. Elinvoimakeskukselle kuuluvien vesitaloustehtävien hoitaminen edellyttää, että elinvoimakeskus voisi tarvittaessa tehdä asiaa koskevan hakemuksen.

21 §.

Lupamääräysten muu tarkistaminen ja uusien määräysten antaminen.

1 ja 4 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

1 momentissa

1 momentin

4 momentissa

Pykälänsäädetään Lupa- ja valvontaviraston oikeudesta ottaa lupamääräysten tarkistamista ja uusien määräysten antamista koskeva asia käsiteltäväkseen omasta aloitteesta. Säännös koskisi kaikkiamukaisia perusteita. Pykälänsäädetään asian vireillepanoon oikeutetuista muista tahoista. Toisin kuin Lupa- ja valvontaviraston osalta, näiden tahojen vireillepano-oikeutta on rajoitettu osaan perusteita tai sen käyttämiselle on asetettu lisäedellytyksiä.

22 §.Kalatalousvelvoitetta tai -maksua koskevien määräysten tarkistaminen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja kalatalousviranomainen elinvoimakeskukseksi.

23 §.Lupamääräysten muuttaminen luvanhaltijan hakemuksesta.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.

Luvan määrääminen raukeamaan.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 luku

Veden ottaminen

2 §.

Veden ottaminen omalta alueelta

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 §.Pintaveden ottaminen toisen vesialueelta. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 §.

Pohjaveden ottaminen toisen alueelta

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Veden ottamista koskeva päätös.

3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Veden ottamista koskevasta luvasta poikkeaminen. Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Veden ottamisen rajoittaminen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.

Vedenottamon suoja-alue.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Suoja-alueen määrääminen voisi tulla vireille Lupa- ja valvontaviraston omasta aloitteesta. Asiaa koskeva vireillepano-oikeus tulisi kuitenkin olla hankkeesta vastaavan tai asianosainen lisäksi myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella sekä vesitaloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella.

12 §.

Suoja-aluemääräykset.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

13 §.Lunastusoikeus suoja-alueella.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 luku

Ojitus

3 §.Ojituksen luvanvaraisuus.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 §.

Ojitustoimituksen tarpeellisuus

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.Ojituksesta ilmoittaminen. Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.

Oikeus ojittaa toisen alueella

2 ja 3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.

Ojitussuunnitelman laatiminen

1 ja 3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.

Ojitusyhteisö.

2 momentin

Pykälän 1 momentissa lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän voimassaolevanmukaan ojitusyhteisö voitaisiin perustaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai kunnan ympäristösuojeluviranomaisen vaatimuksesta. Ojitusyhteisön perustamista koskevan asian vireillepano-oikeus tulisi olla Lupa- ja valvontaviraston lisäksi myös elinvoimakeskuksella, jolle ojitus- ja kuivatushankkeiden edistämistä koskevat tehtävät siirtyvät.

24 §.

Ojitusyhteisön perustaminen ja säännöt.

1 momentissa

22 §:n 2 momentista

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Mainitun momentin 2 virkkeen mukaan viranomaisen aloitteeseen perustuva yhteisön perustaminen ratkaistaisiin ojitustoimituksessa. Virkkeeseen tehtäväisiinjohtuvat muutokset.

30 §.

Kiinteistöpantti.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

31 §.

Ojitustoimituksen vireilletulo.

1 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Ojitustoimituksen toimitusmieheksi on yleensä määrätty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen palveluksessa oleva insinööri. Ojituksen edistämistehtävien siirtyessä elinvoimakeskuksiin, esitetään, että määräys tulisi antaa elinvoimakeskuksen palveluksessa olevalle henkilölle. Työnjohdollisista syistä johtuen toimitusmiehen henkilöstä päättämisen tulisi kuulua elinvoimakeskukselle.

32 §.Lupa- ja valvontavirastossa käsiteltävä ojitus. Lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi pykälän otsikossa ja 1 momentissa.

33 §.

Toimituskokous

2 momenttiin

. Pykäläntehtäisiin tehtävien siirtämisestä johtuvat muutokset. Ehdotetun säännöksen mukaan toimitusmiehen tulisi varata Lupa- ja valvontavirastolle ja vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle tilaisuus antaa lausuntonsa ojitushankkeesta.

35 §.

Kokouksesta ilmoittaminen.

1 momenttiin

Pykäläntehtävien siirtämisestä johtuvat muutokset. Ojitustoimituksen kokouksista ilmoitettaisiin Lupa- ja valvontaviraston verkkosivuilla.

36 §.

Päätös ojitusasiassa.

2 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

37 §.Ojitustoimituksen päätöksen tiedoksianto.Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

2 momentissa Pykälänsäädetään ojitustoimituksen päätöksen jäljennöksen lähettämisestä viranomaisille. Koska päätöksellä saattaa olla merkitystä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten ja vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten tehtävien hoitamiseen, tulisi päätös lähettää näille tahoille.

39 §.

Ojitustoimituksen kustannukset.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 luku Keskivedenkorkeuden pysyvä muuttaminen

7 §.

Osallistuminen keskivedenkorkeuden alentamisen kustannuksiin

3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.Osallistuminen keskivedenkorkeuden nostamisen kustannuksiin.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.

Keskivedenkorkeuden nostamista varten perustettava yhteisö.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 luku

Säännöstely

4 §.

Esitys säännöstelyyn osallistumisesta

1, 3 ja 4 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Osallistuminen säännöstelyhankkeeseen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.Säännöstely-yhteisö. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Säännöstely-yhteisön jäsenet

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Ulkopuolisen hyödynsaajan vastuu säännöstelyn kustannuksista.

1 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 luku

Vesivoiman

hyödyntäminen

8 §.

Osallistumistarjous

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.

Julkinen kuulutus osallistumisesta voimalaitoksen rakentamiseen

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Lupahakemus.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 luku

Puutavaran uitto

4 §.

Uiton toimintapaikan käyttötarkoituksen muuttaminen

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.

Uittajan oikeudet

2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Yhteisuitto.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Uittovahingon korvaaminen

2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Haitallisten uppopuiden poistaminen vesistöstä

1 momentissa

1-3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin elinvoimakeskukseksi. Puhdistamismääräyksen antamista koskeva asia voi voimassaolevan lain mukaan tulla vireille valtion valvontaviranomaisena toimivan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai asiasta haittaa kärsivän hakemuksesta. Sääntelyä esitetään tarkistettavaksi siten, että asia voisi tulla Lupa- ja valvontavirastossa vireille viraston omasta aloitteesta, tai elinvoimakeskuksen tai asiasta haittaa kärsivän hakemuksesta.

2 momentissa Pykälänsäädetään viranomaisen oikeudesta poistaa vesistöstä vaaraa tai haittaa aiheuttavat uppopuut ja muut uittojätteet. Kyse on sellaisista käytännön toimenpiteistä, jotka eivät edellytä vesilain mukaista lupaa, vaan jotka voidaan toteuttaa suoraan lain nojalla. Sanottu tehtävä ehdotetaan osoitettavaksi elinvoimakeskukselle.

12 §.

Uittoyhteisön jäsenet

2 ja 3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Kiinteän omaisuuden luovuttaminen ja ulosmittaus.Pykälän 1 momentissa lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.

Rahastot.

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.

Uittoyhteisön purkaminen.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Valtion valvontaviranomaisena toimivan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vesitalousasioiden edistämistehtävät siirtyvät elinvoimakeskukseen, minkä vuoksi virastolla tulisi olla oikeus panna vireille uittoyhteisön purkamista koskeva asia.

20 §.

Uittoyhteisön selvitystoimet.

2 momentissa

Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja vesitaloustehtäviä hoitavaksi elinvoimakeskukseksi. Pykälänmukainen varojen siirtämistä koskeva asia voisi tulla vireille selvitystoimista vastaavan tai vesitaloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen hakemuksen lisäksi Lupa- ja valvontaviraston omasta aloitteesta.

21 §.

Jälkihoitotoimenpiteet.

1 momentti

Voimassa olevan lain mukaan uiton toimintapaikkaa koskevan luvan raukeamaan määräämistä koskeva asia on tullut aluehallintovirastossa vireille valtion valvontaviranomaisena toimivan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hakemuksesta. Pykälänesitetään tarkistettavaksi siten että Lupa- ja valvontavirasto voisi ottaa asian käsiteltäväkseen omasta aloitteestaan tai vesitaloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen hakemuksesta.

2 momentissa Pykälänsäädetään uittoa varten tehtyjen laitteiden ja rakennelmien poistamisesta tai muuttamisesta. Voimassa olevan lain mukaan tämä tehtävä kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Kyse on sellaisista käytännön toimenpiteistä, jotka eivät edellytä vesilain mukaista lupaa, vaan jotka voidaan toteuttaa suoraan lain nojalla. Säännös esitetään tarkistettavaksi siten, että Lupa- ja valvontaviraston lisäksi vesitaloustehtävistä vastaava elinvoimakeskus voisi suorittaa pykälässä tarkoitetut toimet. Viranomaisten keskinäisen tehtävienjaon selkeyden vuoksi elinvoimakeskuksen toimiin ryhtymisen tulisi perustua Lupa- ja valvontaviraston antamaan määräykseen.

10 luku

Kulkuväylät ja muut vesiliikennealueet

2 §.

Yleiseksi kulkuväyläksi määrääminen.

1 ja 2 momentissa

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. PykälänLiikennevirasto korjattaisiin Väylävirastoksi.

3 §.

Yleiseksi kulkuväyläksi määräämisen edellytykset

3 momentissa

. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. PykälänLiikennevirasto korjattaisiin Väylävirastoksi.

4 §.

Yleistä kulkuväylää koskevan päätöksen muuttaminen.

2 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.

Turvalaitteiden asettaminen.

2 momentissa

3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. PykälänLiikennevirasto korjattaisiin Väylävirastoksi.

7 §.Oikeus toisen vesialueeseen eräissä tapauksissa.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Eräät puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen tehtäviä varten tarpeelliset oikeudet

2 ja 3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.

Edunmenetysten korvaaminen

2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Kulkuväylän käytön maksullisuus

1 ja 2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 luku

Hakemusmenettely

1 §.

Soveltamisala.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

2 §.Hakemusasian vireillepano.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Lausunnot.

1 momentissa

Pykälässä säädettäisiin hakemusasiassa pyydettävistä lausunnoista. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Tehtävien järjestelyt vähentävät tarvetta lausuntojen pyytämiseen muilta viranomaisilta. Koska hakemusasian mukaisella toiminnalla saattaa olla vaikutusta elinvoimakeskukselle kuuluvien vesitaloustehtävien tai kalataloustehtävien hoitamiseen, säädettäisiin pykälänvelvollisuudesta pyytää elinvoimakeskukselta lausunto hakemuksesta. Lausuntoa ei kuitenkaan olisi tarpeen pyytää niissä tilanteissa, joissa se on ilmeisen tarpeetonta.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin lisäksi Lupa- ja valvontaviraston yleisen edun valvontayksikön kuulemisesta. Yleisen edun valvontayksikön tulisi lausua käsityksensä hankkeen toteuttamisen edellytyksistä lupamenettelyvaiheessa osana viranomaisten, asianosaisten ja muiden tahojen kuulemista. Yksikön käsityksen selvittäminen tukee asian ratkaisevan Lupa- ja valvontaviraston lupaharkintaa ja samalla vähentää yleisen edun valvontayksikön tarvetta saattaa Lupa- ja valvontaviraston päätöksen lainmukaisuus valituksella tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Tarkoituksena ei ole, että yleistä etua valvovaa yksikköä kuultaisiin kaikista vesilain mukaisista hakemusasioista. Suuri osa vesilain mukaisista lupa-asioista on pienimuotoisia rakentamishankkeita, joiden vaikutukset vesiympäristöön tai muihin vesienkäyttömuotoihin yleiseltä kannalta tarkasteltuna ovat vähäiset. Yleisen edun valvonta painottuu tyypillisesti hankkeen toteuttamisen edellytysten arviointiin ja intressivertailussa relevanttien, keskenään erisuuntaisiin intresseihin liittyvien näkökohtien saattamiseen lupaviranomaisen tietoon. Tyypillisiä hakemuksia, joista yksikköä kuultaisiin, voisivat olla esimerkiksi uutta hanketta koskeva lupahakemus tai olemassa olevaa hanketta koskeva merkittävä muutos. Käyttöoikeus- tai korvauskysymyksissä on tyypillisesti kyse sellaisista hankkeesta aiheutuvista yksityisoikeudellisten oikeussuhteista, joihin ei liity merkittäviä yleiseen etuun kytkeviä seikkoja. Myöskään laillisuusvalvonta-asian käsittelyyn lupa- ja valvontavirastossa ei lähtökohtaisesti liity sentyyppistä harkintaa, jota varten yleistä etua valvovaa yksikköä olisi tarpeen kuulla. Toisaalta ympäristön tilan ennalleen saattamiseen saattaa eräissä tilanteissa liittyä senkaltaista harkintaa, että yksikön kuuleminen voisi olla perusteltua.

Ehdotetun säännöksen mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi varattava yleisen edun valvontayksikölle tilaisuus tulla kuulluksi yhteiskunnan kannalta merkittävästä hankkeesta ja hankkeesta, jolla voi olla huomattavia tai laajalle ulottuvia vaikutuksia vesiympäristöön tai vesien käyttöön. Lupa- ja valvontaviraston arvioitavaksi jäisi, onko hakemuksessa kyse tällaisesta hankkeesta. Yhteiskunnan kannalta merkittävällä hankkeella tarkoitettaisiin hanketta, jolla pyritään välittömästi edistämään yhteiskunnan kannalta tavoiteltavia päämääriä tai joka välillisesti vaikuttaa niihin. Säännöksessä ei rajattaisi hankkeen tyypin tai sen koon perusteella, millaista hanketta olisi pidettävä yhteiskunnan kannalta merkittävänä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että yksikköä kuultaisiin kaikista pienistä yhteiskunnallisia tavoitteita edistävistä hankkeista. Hankkeen toteuttajataholla ei myöskään olisi tässä suhteessa merkitystä, mutta luonnollisten henkilöiden hankkeissa hyödyillä on harvoin yleisempää merkitystä.

Yleisen edun valvonnan tarpeellisuus korostuu erityisesti sellaisissa hankkeissa, joilla voi olla huomattavia tai laajalle ulottuvia vaikutuksia vesiympäristöön tai vesien käyttöön. Hankkeen koolla ei olisi tässäkään suhteessa ratkaisevaa merkitystä. Tyypillisesti kyse on uusista suuremmista hankkeista, joilla on tai voi olla merkittäviä vesiympäristön tilaa muuttavia vaikutuksia. Sinänsä merkittävätkään muutokset vesiympäristön tilassa, jos ne rajoittuvat suppealle alueelle, eivät aina merkitse yleisten edun valvonnan näkökulmasta sen kaltaista tilannetta, jossa yleistä etua valvovaa yksikköä olisi tarpeen kuulla. Toisaalta maantieteellisesti pieneenkin alueeseen saattaa kohdistua hyvin erilaisia vesienkäyttöön liittyviä yleisen edun valvonnan näkökulmasta relevantteja intressejä.

Valtion viranomaiset valvovat vesilain 11 luvun 9 ja 6 §:n mukaisesti yleistä etua kukin toimialallaan vesilain mukaisessa menettelyssä. Jos vesiin tai vesien käyttöön liittyvä yhteiskunnallisesti merkittävä tehtävä tai käyttömuoto, esimerkiksi kalatalouden edistäminen, on lainsäädännössä osoitettu jonkin viranomaisen hoidettavaksi, ei yleistä etua valvovaa yksikköä olisi tarpeen kuulla tästä. Kaikille yhteiskunnallisesti merkittäville intresseille ei kuitenkaan ole osoitettavissa selkeätä yksittäistä tahoa, jolle asiaa koskevan puhevallan käyttäminen kuuluu. Erityisesti tämänkaltaisissa tilanteissa yleistä etua valvovan yksikön kuulemisella olisi merkitystä näiden näkökohtien saattamiseksi osaksi lupaharkintaa.

7 §.

Muistutukset ja mielipiteet.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Viranomaisen puhevalta.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvien valvontatehtävien Lupa- ja valvontavirastoon siirtämisen myötä Lupa- ja valvontaviraston tehtävänä olisi valvoa yleistä etua vesilain mukaisissa lupa- ja valvontatehtävissä, josta säädettäisiin pykälän 1 momentissa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin muiden yleistä etua valvovien viranomaisten puhevallasta vesilain mukaisissa hakemusasioissa. Viranomaiselle lailla säädetyn tehtävän hoitaminen saattaa edellyttää osallistumista vesilain mukaiseen menettelyyn, jos asiassa annettavalla ratkaisulla on vaikutusta viranomaiselle valvottavaksi kuuluvan edun kannalta. Puhevallan laajuus määrittyisi vesilailla ja muulla lainsäädännöllä viranomaisille osoitettujen tehtävien kautta.

10 §.

Hakemuksen tiedoksianto ja hakemuksesta tiedottaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 a §.Lupahakemuksesta ja arviointiselostuksen täydentämisestä kuuleminen. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.

Lupahakemusten yhteiskäsittely

3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

13 §.Yhdessä käsitteleminen. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.Tarkastus. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.

Suullinen todistelu.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Erityisen selvityksen hankkiminen. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälässä tarkoitetun selvityksen on hankkinut ympäristöhallinnon palveluksessa oleva, riittävän asiantunteva henkilö. Koska ympäristöhallinto käsitteenä on hallinnollisten muutosten jälkeen vanhentunut ja epäselvä, poistettaisiin sanottu vaatimus laista.

18 §.

Asian ratkaiseminen osittain.

1 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Aikaisemman päätöksen muuttaminen. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

20 §.

Vakuus

2 ja 3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto ja lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.

Päätöksen tiedoksianto ja päätöksestä tiedottaminen

1 ja 2 momentissa

2 momentin

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Voimassa olevan pykälänmukaan päätöksen jäljennös on toimitettava muun muassa valvontaviranomaisille. Säännös ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että jäljennös olisi toimitettava kalataloustehtäviä tai vesitaloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja muille yleistä etua valvoville viranomaisille.

23 §.

Edunvalvontakustannusten korvaaminen.

1 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.Asian käsittely kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

12 luku

Vesioikeudellinen yhteisö

5 §.

Sääntöjen vahvistaminen

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.Yhteisön rekisteröinti.Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Tietojen merkitseminen. Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Oikeus saada tietoja

2 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin viranomaisten oikeudesta saada maksutta tarpeelliset tiedot vesiyhteisörekisteristä vesilain mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi. Ehdotuksen mukaan näitä viranomaisia olisivat Lupa- ja valvontavirasto, vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitava elinvoimakeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

11 §.

Yhteisön kokous.

4 momentissa

Pykälänsäädetään toimintansa lakanneen yhteisön kokouksen koolle kutsumiseen oikeutetuista tahoista. Voimassa olevan lain mukaan oikeus on yhteisön jäsenellä tai valvontaviranomaisella. Oikeus tulisi olla vesilain valvonnasta vastaavien Lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lisäksi myös vesitaloustehtäviä ja kalataloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella, jonka tehtävien hoitamiseen yhteisölle kuuluvista velvoitteista huolehtimisella on merkitystä.

17 §.

Päätöksen moitteenvaraisuus

2 ja 3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.

Oikaisuvaatimus.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.

Yhteisön purkautuminen

1, 3 ja 4 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

13 luku Korvaukset

6 §.

Korvausasioita käsittelevät viranomaiset ja tuomioistuimet

1 ja 3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Hakemusasiaan liittyvät korvaukset

3 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Erilliset korvausasiat

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Vedensaannin turvaaminen. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.

Korvauksen maksaminen

1 ja 3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto ja lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Korvauksen palauttaminen. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla pykälässä käytetty ilmaus muutoksenhakuviranomainen muutettaisiin muutoksenhakutuomioistuimeksi.

19 §.

Kiinnitetylle omaisuudelle maksettava korvaus

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto ja lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.Korvausvelvollisuuden poistaminen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 luku

Valvonta ja hallintopakko

1 §.

Valvontaviranomaiset.

1 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

2 §.Viranomaisen toimet lainvastaisen menettelyn johdosta. Tehtävien siirtämisen vuoksi pykälässä valvontaviranomainen muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

3 §.Tiedonsaanti ja tarkastusoikeus.Tehtävien siirtämisen vuoksi pykälässä valvontaviranomainen muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

4 §.

Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen.

1 ja 2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.

Menettely hallintopakkoasiassa.

1 momentissa.

1 momentissa

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluva vesilain noudattamisen valvontatehtävä siirtyisi uudelle Lupa- ja valvontavirastolle, joka ratkaisisi hallintopakkoasiat. Asian ratkaisemiseksi saattaa olla tarpeen kuulla muita viranomaisia, josta säädettäisiin pykälänPykälänvalvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

6 §.

Luontovahingon korjaaminen.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.Luontovahingosta ilmoittaminen.Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Uhkasakko,

1 momentissa

teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Pykälässä säädetään päävelvoitteen noudattamisen turvaamiseksi asetettavista tehosteista. Lupa- ja valvontaviraston toimiessa valvontaviranomaisena ei pykälänolisi enää tarpeen säätää sen mahdollisuudesta teettää tekemättä jätetty toimenpide. Momentissa säädettäisiin kuitenkin mahdollisuudesta antaa kunnan ympäristösuojeluviranomaiselle oikeus teettää tarvittava toimenpide.

9 §.Omistajattomat rakennelmat. Voimassa olevan sääntelyn mukaan lupaviranomainen voi rakennelman kunnossapidon laiminlyöntitilanteissa oikeuttaa valvontaviranomaisen ryhtymään haitan tai vaaran poistamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin valtion kustannuksella.

1 momentissa Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Tehtävien siirtämisen myötä Lupa- ja valvontavirasto voisi itse ryhtyä tai oikeuttaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tai vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen ryhtymään valvontaviranomaisen ryhtymään haitan tai vaaran poistamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin valtion kustannuksella. Asia voisi tulla Lupa- ja valvontavirastossa vireille viraston omasta aloitteesta tai vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen hakemuksesta.

10 §.Valvontaviranomaisen välittömät toimet. Pykälässä valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

11 §.Toiminnan keskeyttäminen. Pykälässä valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi. Lupa- ja valvontaviraston olisi käynnistettävä toiminnan keskeyttämisen jälkeen 4 §:n mukainen hallintopakkomenettely. Myös kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voisi panna hallintopakkomenettelyn vireille hakemuksella.

13 §.

Toimenpiteet valmistumisilmoituksen johdosta.

1 momentissa

2 momentissa

Pykälänvalvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi jaLupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

14 §.Vireillepano.Pykälässä säädetään hallintopakkoasian toissijaisesta vireillepano-oikeudesta. Lähtökohtaisesti hallintopakkoasian vireillepano kuuluu vesilain laillisuusvalvonnasta vastaaville tahoille, eli Lupa- ja valvontavirastolle tai kunnan ympäristösuojeluviranomaiselle. Jos Lupa- ja valvontavirasto tai kunnan ympäristösuojeluviranomainen eivät hallintopakkoasiaa kuitenkaan ole käynnistäneet, voisivat asian panna hakemuksella vireille muut pykälässä luetellut tahot. Luettelon 4 kohtaan ehdotetaan selkeyden vuoksi lisättäväksi vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitava elinvoimakeskus.

15 luku

Muutoksenhaku ja päätöksen täytäntöönpano

1 §.

Muutoksenhaku

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 momentissa Pykälänsäädetään muutoksenhausta 3 luvun 11 §:ssä tarkoitetun yhteistarkkailua tai tarkkailusuunnitelman hyväksymistä tai muuttamista koskevaan päätökseen sekä mainitun luvun 15 §:ssä tarkoitettuun kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman hyväksymistä ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman vahvistamista koskevaan päätökseen ja näistä perittävään maksuun. Yhteistarkkailusta ja tarkkailusuunnitelmista päättäisi jatkossa Lupa- ja valvontavirasto. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäisen lupa-asian kalatalouskysymysten osalta siirtää tarkkailua koskevaa toimivaltaansa elinvoimakeskukselle. Elinvoimakeskuksessa hyväksyttäisiin myös kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelmat ja vahvistettaisiin kalatalousmaksun käyttösuunnitelmat. Näiden osalta muutosta haettaisiin ensi vaiheessa Lupa- ja valvontavirastolle tehtävällä oikaisuvaatimuksella.

2 §.

Valitusoikeus.

1 momentin 5 kohtaan

Pykälänesitetään sisällytettäväksi säännökset vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen valitusoikeudesta. Elinvoimakeskuksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi on tarpeen voida tarvittaessa saattaa vesilain nojalla annetun päätöksen lainmukaisuus tuomioistuimen arvioitavaksi. Viranomainen voisi kuitenkin hakea muutosta vain sille kuuluvien tehtävien hoitamiseen kytkeytyvillä perusteilla.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin viraston yleisen edun valvontayksikön oikeudesta hakea muutosta Lupa- ja valvontaviraston vesiasiassa antamaan päätökseen. Yleisen edun valvontayksikölle varattaisiin tilaisuus tulla kuulluksi jo vesiasiaa koskevasta hakemuksesta ja saattaa käsityksenä lupaviranomaisen tietoon jo lupamenettelyvaiheessa, joka vähentää tarvetta turvautua muutoksenhakuun. Puhevallan käyttäminen lupamenettelyvaiheessa ei kuitenkaan olisi muutoksenhakuoikeuden käyttämisen edellytys. Yleistä etua valvova yksikkö voisi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä hakea muutosta myös sellaiseen päätökseen, jota koskevasta hakemuksesta yksikköä ei ole kuultu tai josta yksikkö ei ole lausunut.

1 momentissa Yleistä etua valvovat viranomaiset ovat käyttäneet muutoksenhakuoikeutta harkiten ja perustellusti. Viranomaiset tekemät valitukset johtavat selvästi useammin päätöksen sisällön muuttumiseen muutoksenhaun myötä kuin yksityishenkilöiden tekemät valitukset. Yleisen edun valvontayksikön muutoksenhakuoikeuden käyttämisen erityislaatuisuuden korostamiseksi laissa ehdotetaan kuitenkin valitusoikeuden rajaamista laissa yksilöityihin tilanteisiin. Rajaukset eivät koskisi pykälänmääriteltyjä muita viranomaistahoja. Valitusoikeuden käsilläolon, eli yhden tai useamman edellytyksen täyttymisen, ratkaisisi muutoksenhakutuomioistuin osana ehdottomien prosessinedellytysten tutkintaa.

Yksikkö voisi hakea muutosta Lupa- ja valvontaviraston antamaan päätökseen 1) ympäristönsuojelun, luonnonsuojelun tai muun näihin rinnastettavan painavan yleisen edun turvaamiseksi; 2) lain soveltamiseen liittyvien merkittävien oikeuskysymysten selventämiseksi; tai 3) lain soveltamiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Edellytykset olisivat toisiinsa nähden itsenäisiä, eli yhdenkin edellytyksen täyttyminen olisi riittävää.

Ensimmäinen edellytys koskee Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluvien ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelulain vaatimusten huomioon ottamista niille kuuluvalla painoarvolla lupaharkinnassa. Sanotulla perusteella yksikkö voisi hakea muutosta myös sellaiseen muuhun näihin rinnastuvaan painavaan yleiseen etuun, jonka valvomista ei muualla lainsäädännössä olisi selkeästi osoitettu jonkin toisen viranomaisen tehtäväksi. Yksikön harkittavaksi jäisi, onko päätös tai siihen sisältyvä yksittäinen määräys siten ristiriidassa suojattavien oikeushyvien kanssa, että päätöksen lainmukaisuus tulisi saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi.

Toinen edellytys koskisi niitä tilanteita, jossa päätökseen sisältyy lain soveltamisen kannalta merkittävä oikeuskysymys. Tässä suhteessa ratkaisevaa olisi se, mikä merkitys tai ohjausvaikutus oikeuskysymyksellä olisi muiden vesiasioiden tai laajemminkin ympäristöasioiden ratkaisemisen kannalta. Kyse voisi olla esimerkiksi Euroopan unionin lainsäädännön suhteesta kansalliseen lainsäädäntöön tai uuden joustavan säännöksen soveltamisesta epäselvässä tilanteessa.

Kolmannessa edellytyksessä (lain soveltamiskäytännön yhtenäisyyden varmistaminen) on kyse osin samasta asiasta kuin toisessa edellytyksessä. Edellytyksen tarkoituksena on mahdollistaa muutoksenhaku esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa Lupa- ja valvontavirasto myöntäisi luvan aikaisemmasta soveltamiskäytännöstä poiketen puutteellisin perustein. Vastaavasti tilanne, jossa lupaan liitettäisiin aiemmasta käytännöstä poiketen merkittävä lupamääräys tai jätettäisiin tällainen pois vakiintuneesti käytetty lupamääräys ilman asianmukaisia perusteita saattaisi muodostaa perusteen muutoksenhaulle.

4 §.

Menettely muutoksenhakutuomioistuimessa.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 a §.Eräiden valitusasioiden käsittely kiireellisenä. Pykälän viittaussäännös ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annetun lain 2 §:ään muutettaisiin viittaukseksi eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa annetun lain 11 §:ään.

7 §.

Lainvoimaa

2 momentissa

vailla olevan päätöksen täytäntöönpano. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Hallintopakkoa koskevan päätöksen täytäntöönpano

1 momentissa

. Pykälänviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

9 §.

Tarkkailua koskevan päätöksen täytäntöönpano.

1 momenttiin

Tarkkailusuunnitelmia hyväksyivät jatkossa Lupa- ja valvontavirasto tai kalatalousasioita hoitavat elinvoimakeskukset. Pykäläntehtäisiin tästä johtuvat muutokset.

16 luku

Rangaistussäännökset

2 §.Vesilain luparikkomus.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 §.Vesilain rikkominen.Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Lupa- ja valvontaviraston puhevalta rikosasiassa. Pykälässä ja sen otsikossa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

17 luku

Kiinteistöoikeudellisia säännöksiä

1 §.Lunastuksesta ilmoittaminen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 §.

Panttioikeus ja muut oikeudet

2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.

Tietojen merkitseminen kiinteistötietojärjestelmään

1 ja 5 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Kiinteistötoimitu

1 momentissa

s. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Oikeudet ja velvollisuudet omistajanvaihdoksessa.

3 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Käyttöoikeuden antaminen.

1 ja 2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.

Tilusjärjestely.

1 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 luku

Erinäisiä säännöksiä

1 §.

Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietojärjestelmiin merkittävät tiedot

1 ja 2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen ja valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

2 §.

Tietojen merkitseminen.

1 ja 2 momentissa

Pykälänvaltion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 §.

Viranomaisen oikeus saada tietoja maksutta.

1 momentissa

2 momentissa

Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja valtion valvontaviranomainen elinvoimakeskukseksi. PykälänLiikennevirasto korjattaisiin Väylävirastoksi.

3 a §.

Vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys

1 ja 2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja vesitalousasioita hoitavaksi elinvoimakeskukseksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi velvollisuudesta laatia selvitys riittävässä yhteistyössä Lupa- ja valvontaviraston kanssa.

3 momentin

1 ja 2 momentissa

Nykyisen pykälänmukaan maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtiitarkoitettujen tehtävien hoitamisesta toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella. Pykälässä tarkoitetut tehtävät keskitettäisiin uudistuksen yhteydessä kolmeen elinvoimakeskukseen, joiden toimialueiden rajat noudattaisivat vesistöalueita. Säännös ei ole enää tarpeellinen.

4 §.Vaarantorjuntatoimet.Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi. Lupa- ja valvontavirasto voisi joko ryhtyä itse tai se voisi määrätä vesitaloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen tai vesitaloushankkeesta vastaavan ryhtymään pykälän tarkoittamiin vaarantorjuntatoimiin. Vaarantorjuntatoimiin ryhtymistä koskeva asia voisi tulla vireille joko Lupa- ja valvontaviraston omasta aloitteesta tai vesitaloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen hakemuksesta.

5 §.Jäästä aiheutuvien vahinkojen torjuminen. Pykälässä valtion viranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi ja valtion valvontaviranomainen Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Tutkimuslupa.

momentissa

Pykälän 1lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.Lupa- ja valvontavirastossa käsiteltävä erimielisyys. Pykälän otsikossa ja pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Käyttö- tai omistusoikeutta koskeva erimielisyys. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Lupa- ja valvontaviraston lausunto.Pykälässä ja sen otsikossa lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.

Asian käsittelystä perittävät maksut

1, 3 ja 4 momentissa

1 momentin

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälänmukainen valvontaviranomainen viittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontatehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastoon, minkä vuoksi valvontaviranomainen muutettaisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi.

17 §.Viranomaisten tiedonvaihto.Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Vesialueen rajan määrääminen.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.

Vesitalousasioita koskeva tietopalvelu

1 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 luku

Voimaantulo

5 §.

Päätökseen sisältyvien määräysten tarkistaminen

2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Säännöstely.

1 momentissa

Pykälässä lupaviranomainen, valtion valvontaviranomainen ja kalatalousviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi. Pykäläntarkoitetun selvityksen laadinnasta vastaisi elinvoimakeskus.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin sääntelyn koskevien lupamääräysten tarkistamista tarkoittavan hakemuksen jättämiseen oikeutetuista tahoista. Ehdotetun säännöksen mukaan asia voisi tulla vireille Lupa- ja valvontaviraston omasta aloitteesta tai vesitaloustehtäviä ja kalataloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen tai kunnan hakemuksesta.

9 §.Tarkkailuvelvoite.Pykälässä lupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavaksi elinvoimakeskukseksi. Tarkkailuvelvoitteen määräämistä jälkikäteen tarkoittava asia voisi siten tulla Lupa- ja valvontavirastossa vireille viraston omasta aloitteesta tai elinvoimakeskuksen hakemuksesta.

10 §.Kalatalousvelvoite ja kalatalousmaksu.Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Aikaisemmin tehdyt rakennelmat. Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.

Aikaisemmin annetun päätöksen selventäminen.

1 ja 3 momentissa

Pykälänlupaviranomainen ja valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi. Selventävien määräysten antamista tarkoittava asia voisi tulla vireille Lupa- ja valvontaviraston omasta tai aloitteesta tai lainkohdassa yksilöityjen tahojen hakemuksesta.

19 §.

Toiselle kuuluvan vesivoiman käyttäminen

2 momentissa

. Pykälänlupaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.5.39

Yhdistyslaki

4 §.Luvanvaraiset yhdistykset.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälään lisättäisiin säännös siitä, että Ahvenanmaan maakunnassa lupaviranomainen on Ahvenanmaan valtionvirasto.

20 §.

Yhdistyksen kokous

3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ahvenanmaan valtionvirastoksi, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, tai Lupa- ja valvontavirastoksi, kun yhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

22 §.Muun päätöksenteon järjestäminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ahvenanmaan valtionvirastoksi, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, tai Lupa- ja valvontavirastoksi, kun yhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

38 a §.

Toiminnantarkastus

3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ahvenanmaan valtionvirastoksi, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, tai Lupa- ja valvontavirastoksi, kun yhdistyksen kotipaikka on muualla valtakunnassa.

7.6

Sisäministeriön toimiala

7.6.1

Laki henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa

3 §.Ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmän rekisterinpitäjät ja vastuunjako.Pykälän 2 momentin 10 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

11 §.Tiedonsaantioikeus ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmän rekisterinpitäjien välillä.Pykälän 1 momentin 1-3 ja 7-8 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

13 §.

Muu tiedonsaantioikeus.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.6.2

Laki hätäkeskustoiminnasta

20 §.Viranomaisten tiedonsaantioikeus hätäkeskustietojärjestelmästä. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.6.3

Laki pelastustoimen järjestämisestä

6 §.Pelastustoimen palvelutasopäätös.Pykälän 3 ja 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.Pelastustoimen yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.Pykälän 3 ja 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

13 §.Hyvinvointialueen seuranta- ja arviointivelvollisuus.Pykälän 2 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.

Lupa- ja valvontaviraston asiantuntija-arvio

.

Pykälän otsikossa ja pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Sisäministeriön vuosittainen selvitys. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Pelastustoimen valvonta ja siihen liittyvä ohjaus.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Pelastustoimen palvelutason valvonta. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Tiedonsaantioikeus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.6.4

Laki sisäasioiden rahastoista ohjelmakaudella 2021–2027

29 §.

.

Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoasetuksen 19 ja 20 artiklan määrärahoja koskeva tietojen saanti ja luovuttaminen

Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeesta johtuvan nimen muuttamisen vuoksi.

7.6.5

Laki Suomen lipusta

5 §.Pykälässä aluehallintovirastot muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus elinvoimakeskukseksi. Samalla pykälässä Rajavartiolaitos korjattaisiin kirjoitettavaksi isolla alkukirjaimella.

7.6.6

Laki vaaratiedotteesta

3 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Pykälän 12 kohdassa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.6.7

Palosuojelurahastolaki

4 §.Palosuojelumaksun maksuunpano.Pykälän 1 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

-4 momentissa Pykälän 2aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 5 momentti vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.

5 §.Palosuojelumaksun tilitys. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Vanhentuminen

.

Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

.

Muutoksenhaku palosuojelumaksun maksuunpanoon

1 ja 3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.6.8

Pelastuslaki

22 b §.

.

Suuren öljyvaraston haltijan velvollisuus huolehtia torjuntavalmiudesta

Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

22 c §.

Sataman pitäjän ja rannikkoalueen toiminnanharjoittajan velvollisuus huolehtia torjuntavalmiudesta

.

Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

23 §

.

Sisäministeriön ja Lupa- ja valvontaviraston tehtävät.

Pykälän otsikossa sekä pykälän 2 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.

Pelastusviranomaiset

.

Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

31 §.Vastuu metsäpalojen tähystyksestä ja maastopalovaroituksen antamisesta.Pykälän 1 momentissa säädetty vastuu metsäpalojen tähystyksestä siirrettäisiin aluehallintovirastoista aluehallinnon uudistuksen yhteydessä sisäministeriölle resursseineen.

Maastopalot edellyttävät enenevässä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä sekä rajat ylittäviä toimintamalleja maastopaloihin varautumiseksi. Metsäpalojen tähystystoiminnasta vastaavan tahon on kyettävä johtamaan, ohjaamaan ja kehittämään toimintaa valtakunnallisesti sekä tarvittaessa tukeutumaan kansainvälisiin järjestelmiin. Pelastuslain 38 §:n 1 momentin b kohdan mukaan sen lisäksi, mitä valtioiden välillä on sovittu ja jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista (418/2017) muuta johdu, sisäministeriö voi pyytää tarvittaessa pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua Euroopan unionilta, toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä.

Pykälän 1 momentissa määritelty tehtävä siirrettäisiin aluehallinnon uudistuksen yhteydessä sisäministeriölle resursseineen (2 htv). Tehtävän siirrolla tehostettaisiin tehtävän hoitamista ja vähennettäisiin siitä valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Tehtävän hoitamisella sisäministeriössä tehostettaisiin valtion ja pelastustoimen kokonaistoimintaa maastopaloihin varautumisessa. Maastopalot edellyttävät enenevässä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä sekä rajat ylittäviä toimintamalleja maastopaloihin varautumiseksi, mikä puoltaisi tehtävän siirtoa sisäministeriölle.

Metsäpalojen ehkäisy, havaitseminen ja sammuttaminen muodostavat kokonaisuuden, joka vaatii yhtenäisen suunnitelmallisuuden lisäksi maa- ja ilmatoiminnan yhteensovittamista pelastustoimessa. Pelastustoimi muodostuu useista toimijoista ja kokonaisuutta johdetaan pelastuslain 23 §:n mukaisesti sisäministeriöstä. Valtion aluehallinnon uudistuksessa muodostuva valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto tulee pelastustoimen osalta keskittymään hyvinvointialueiden valvontaan, jolloin valtakunnallinen metsäpalojen tähystystoiminta jäisi irralliseksi kokonaisuudeksi. Tästä johtuen, vastuu metsäpalojen tähystyksen hallinnoinnista ja ohjauksesta siirrettäsisiin sisäministeriöön.

31 a §.Tilannekuvatoiminta.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

48 §.Erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoinen pelastussuunnitelma. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

67 §.

Velvollisuus osallistua väestönsuojelukoulutukseen

.

Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

79 §.Valvontasuunnitelma.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

87 §.

Velvollisuus tilastotietojen antamiseen

.

Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

91 §.Toimenpiderekisteri.Pykälän 5 momentin 2 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi.

105 §.Uhkasakko ja teettämisuhka. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

111 a §.Öljyvahinkojen torjunta.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.6.9

Ulkomaalaislaki

72 b §.Ulkomaisen työvoiman käytön alueelliset linjaukset. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

79 §.Yrittäjän oleskelulupa. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

79 a §.Elinvoimakeskuksen osapäätös yrittäjän oleskelulupahakemukseen. Pykälässä ja sen otsikossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Muutos tehtäisiin koko pykälän muutoksena.

83 §.Maahanmuuttoviraston toimivalta. Pykälän 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samassa yhteydessä tehtäisiin tekniset muutokset pykälän 1, 2 ja 4 momentin viittaussäännöksiin. Ulkomaalaislain 36 § on muutettu 1.9.2024 voimaan tulleella lailla 472/2024 (HE 26/2024 vp) siten, että sen sisältö on jaettu useampaan erilliseen pykälään. Kyseisen lainmuutoksen yhteydessä olisi pitänyt korjata myös 83 §:n viittaussäännökset 36 §:ään, mutta muutos oli erehdyksessä jäänyt tekemättä. Pykälän 1 ja 2 momentin viittaussäännökseen lisättäisiin viittaus 36 a, 36 b ja 36 d §:ään. Pykälän 4 momentissa viitattaisiin niin ikään 36, 36 a, 36 b ja 36 d §:ään ja samalla momentin sanamuotoa täsmennettäisiin.

84 §.Käsittelyajat.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

190 §.Muutoksenhaku.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samalla pykälän otsikko muutettaisiin.

7.7

Puolustusministeriön toimiala

7.7.1

Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa

6 §.Pykälässä säädetään Puolustusvoimien terveydenhuollon suunnittelun, ohjauksen ja valvonnan järjestämisen vastuutahoista. Pykälän 1 momentin mukaan Puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat Pääesikunnalle. Pykälän 2–3 momentit on kumottu 14.4.2023 voimaan tulleella sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetulla lailla (741/2023).

4 momentin

3 momentissa

Pykälänmukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa aluehallintoviraston toimintaa valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen toimeenpanossa, yhteensovittamisessa ja yhdenmukaistamisessa. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvootarkoitetun Puolustusvoimien terveydenhuollon lainmukaisuutta ja antaa siihen liittyvää ohjausta erityisesti silloin, kun kysymyksessä ovat periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat (1 kohta), asiat, jotka liittyvät olennaisesti Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa käsiteltävään muuhun terveydenhuoltoa tai terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaan valvonta-asiaan (2 kohta) ja asiat, joita aluehallintoviraston valvonta-asioita käsittelevät virkamiehet ovat esteellisiä käsittelemään (3 kohta).

Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaan.

1 momentin

PykälänmukaanPuolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluisivat edelleen pääesikunnalle. Momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan pykälän 1 momenttia,

2

momentissa

2 momentissa

1 momenttiin

Koska Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi, pykälänsäädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston tehtävästä valvoa ja ohjata Puolustusvoimien terveydenhuollon lainmukaisuutta. Pykälänviitattaisiin terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain 1 §:n, jossa säädetään Puolustusvoimien tehtävästä järjestää terveydenhuoltovastuullaan olevien henkilöiden terveydenhuollon. Puolustusvoimat voi myös muutoin antaa terveydenhuoltopalveluja siten kuin mainitussa laissa säädetään.

4 momentin

5 momentin

Pykälässä ei virastojen yhdistämisen vuoksi olisi enää tarpeen säätää valvonta-asioista, joita virkamiehet ovat esteellisiä käsittelemään. Myös voimassa olevan pykälänsäännös, joka koskee aluehallintoviraston ohjaamista, olisi tehtävien muutoksen vuoksi jatkossa tarpeeton. Lisäksi voimassa olevan pykälänasetuksenantovaltuus olisi valtion aluehallinnon uudistuksen vuoksi tarpeeton.

7.7.2

Puolustustilalaki

12 §.

1 momentin

2 momentin

1 momentissa

Pykälänmukaan aluehallintovirasto voi rajoittaa oikeutta poistua tietyltä paikkakunnalta sekä kieltää ulkona liikkumisen määrättyinä aikoina tai määrätyillä paikoilla ilman poliisin lupaa, jos väestön turvallisuus tai sotilaallisen maanpuolustuksen tärkeä etu sitä vaatii. Pykälänmukaan kiireellisessä tapauksessatarkoitetun määräyksen voi antaa poliisilaitoksen päällikkö. Päätös on välittömästi alistettava aluehallintoviraston vahvistettavaksi.

1 ja 2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8

Valtiovarainministeriön toimiala

7.8.1

Laki Digi- ja väestötietovirastosta

3 §.

Viraston tehtävät.

4 momentti,

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusijonka mukaan Digi- ja väestötietovirasto vastaa yhdessä Ahvenanmaan valtionviraston kanssa siitä, että 1 momentin 4kohdassatarkoitettujen valtion palveluiden saatavuus järjestetään Ahvenanmaan maakunnassa tuloksellisesti. Digi- ja väestötietovirasto vastaa erityisesti palveluiden tuottamisessa käytettävien tietojärjestelmien sekä sähköisen asioinnin, asianhallinnan ja arkistoinnin palvelujen toimivuudesta ja kehittämisestä. Tämä tarkoittaa asteittaista etenemistä kohti entistä digitaalisempaa palvelutarjontaa kyseisissä tehtävissä. Uudistus ajoittuu useamman vuoden ajalle.

7.8.2

Kuntalaki

10 §.

Kuntien seuranta ja laillisuusvalvonta.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.3

Laki eräiden juomapakkausten valmisteverosta

7 §.Tuottajarekisteriin hyväksyminen.Pykälää muutettaisiin siten, että Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoon.

7.8.4

Laki Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta eräiden juomapakkausten valmisteverosta

9 §.Käteisvarojen palauttaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän nykyinen kirjaus siitä, mihin aluehallintovirastoon varat talletetaan, poistettaisiin tarpeettomana, koska perustettavalla Lupa- ja valvontavirastolla olisi valtakunnallinen toimivalta.

7.8.5

Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa

16 §.

Tullin oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä.

1 momentin

18

kohdassa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.6

Laki hyvinvointialueesta

11 §.

Hyvinvointialueiden seuranta ja laillisuusvalvonta.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.7

Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta

8 a §.

Yhteispalvelurekisteri.

1 momentin

Pykälänmukaan rekisterinpitäjänä toimivasta aluehallintovirastosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tehtävän siirtämisen vuoksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rekisterinpitäjänä toimisi Lupa- ja valvontavirasto. Lisäksi momentissa on säännös, jonka mukaan yhteispalvelun toimeksisaajan on ilmoitettava aluehallintovirastolle tiedot yhteispalvelusopimuksen tekemisestä, muuttamisesta ja päättymisestä. Aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.8

Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta

56 §.Uhkasakko.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.9

Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta

15 §.

Tietojen antaminen

Verohallinnolle ja eräille muille viranomaisille.

1 ja 2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskuksiksi.

16 §.

Verohallinnon ja eräiden muiden viranomaisten oikeus oma-aloitteiseen tietojen antamiseen.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskuksiksi.

7.8.10

Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

79 §.Virka-apu.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.11

Laki panttilainauslaitoksista

3 §.Pykälässä lain noudattamista keskushallintoviranomaisena valvova Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Lupa- ja valvontavirasto on alueellisista aluehallintovirastoista poiketen valtakunnallinen keskushallinnon viranomainen. Lupa- ja valvontavirasto vastaa myös Ahvenanmaan maakunnan alueella tämän lain toimeenpanon valvonnasta. Ahvenanmaan valtionvirasto avustaa tähän liittyvissä tehtävissä siten kuin vuosittaisessa tulossopimuksessa erikseen sovitaan.

4 §.1 ja 2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Lupa- ja valvontavirasto vastaa myös Ahvenanmaan maakunnan alueella harjoitettavaa toimintaa koskevan lupahakemuksen käsittelystä. Ahvenanmaan valtionvirasto avustaa tähän liittyvissä tehtävissä siten kuin vuosittaisessa tulossopimuksessa erikseen sovitaan.

5 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 a §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 b §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

13 a §.4 ja 5 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

30 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

30 a §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

30 b §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

40 §.3 momentista Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälänpoistettaisiin säännös, jonka mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Hämeenlinnan hallinto-oikeus. Uhkasakon maksettavaksi tuomitsemisessa ei ole perustetta poiketa uhkasakkolain 10 §:ssä säädetystä, jonka mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi uhkasakon asettanut viranomainen.

40 a §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

40 b §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.12

Laki pienten erillisten alueiden siirtämisestä kunnasta toiseen kuntaan

5 §.2 momentista Pykälänpoistettaisiin velvoite toimittaa päätös enklaavin siirtämisestä tiedoksi aluehallintovirastolle. Koska perustettavalla Lupa- ja valvontavirastolla olisi valtakunnallinen toimivalta, ei tämänkaltaisen päätöksen toimittaminen sille tiedoksi olisi enää tarpeellista.

7.8.13

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

5 luku Rahanpesun valvontarekisteri

2 §.

Rahanpesun valvontarekisterin pitäjä ja käyttötarkoitus.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 §.

Hakemus rekisteriin merkitsemiseksi ja rekisteröinnin edellytykset

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 §.

Rahanpesun valvontarekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.

Luotettavuus

4–6 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Rahanpesun valvontarekisteriin merkittyjen tietojen poistaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.

Tietojen antaminen rahanpesun valvontarekisteristä.

2 ja 3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.Tietojen päivittäminen väestötietojärjestelmästä,kaupparekisteristä ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 luku

Valvonta

1 §.

Valvontaviranomaiset ja ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle

1 momentin 4 kohdassa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

1 a §.

Asianajajayhdistyksen vuosikertomus.

1 momentin 1 kohdassa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 luku Hallinnolliset seuraamukset

1 §.

Rikemaksu.

6 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

2 §.

Julkinen varoitus.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 §.

Seuraamusmaksu

4 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 §.

Luotto- tai rahoituslaitokselle määrättävän seuraamusmaksun suuruus.

7 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.Hallinnollisen seuraamuksen määräämisoikeuden vanhentuminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.

Hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistaminen.

5 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Asianajajayhdistyksen esitys aluehallintovirastolle hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä.

1, 3 ja 4 momentissa

Pykälän otsikossa jaaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.

Luotto- tai rahoituslaitokselle määrätyistä seuraamuksista ilmoittaminen

3 momentissa

Euroopan pankkiviranomaiselle. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

9 luku Erinäiset säännökset

3 §.

Valvontaviranomaisten ja asianajajayhdistyksen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö sekä tietojenvaihto.

6 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

3 b §.Tietojen toimittaminen Euroopan pankkiviranomaiselle. Pykälässä Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.

Määräyksenantovaltuus.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.14

Laki rahoitusvakausviranomaisesta

5 luku Talletussuoja

10 §.

Korvausten maksaminen

3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin teh-tävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.15

Laki tulotietojärjestelmästä

13 §.

Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä

1 momentin 23, 23 a ja 23 b kohdassa

1 momentin

23 kohdassa

1 momentin 25 kohdassa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhankkeesta johtuvan nimen muuttamisen vuoksi. Pykälänviittaus kumottavaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annettuun lakiin (897/2009) korvattaisiin viittauksella uuteen elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annettuun lakiin. Lisäksi pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.8.16

Sijoitusrahastolaki

12 luku Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat rahasto-osuudet

4 §.

Yhteistilillä olevien rahasto-osuuksien lunastaminen omistajien lukuun.

3 momentissa

Pykälänrahastoyhtiön kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.17

Säästöpankkilaki

44 b §.momentissa Pykälän 1aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.8.18

Valtion virkamieslaki

7 §.1 momentin 9 kohdassa Pykälänaluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen tehtäviä hoitavan vastuualueen päällikön virkaa koskeva kansalaisuusvaatimus muutettaisiin koskemaan Lupa- ja valvontaviraston pelastustoimen ja varautumisen osaston osastopäällikön virkaa.

7.8.19

Varainsiirtoverolaki

13 §.

Eräät kiinteistön vaihdot

1 kohdassa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi teknisluonteisena tarkistuksena 2 kohdassa mainitun luonnonsuojelulain säädöskokoelmanumero ehdotetaan muutettavaksi viittaamaan voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin.

14 §.

Eräät maaseutuelinkeinolainsäädännön mukaiset luovutukset

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.9

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

7.9.1

Ammattikorkeakoululaki

34 §.

Opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyvä tiedonsaanti

6 momentissa

. Pykälänmainittu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ehdotetaan muutettavaksi Lupa – ja valvontavirastoksi.

35 §.

Opiskeluoikeuden palauttaminen.

2 momentissa

Pykälänmainittu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.2

Hautaustoimilaki

8 §.

Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta

1–3

momentissa

taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö hautausmaan ylläpitäjänä. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Ilmoitukset lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.

Hautausmaan lakkauttaminen

2 ja 3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.

Yksityisen haudan perustaminen

1 ja 3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.

Krematorion perustaminen

1 ja 4 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.Krematorion toiminnan lopettaminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.Haudatun ruumiin tai tuhkan siirto. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.

Valvonta ja hallintopakko

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös

6 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.3

Laki ammatillisesta koulutuksesta

111 §.

Oikaisuvaatimus.

1 momentin

111 §:njohdantokappale ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikaisua voisi jatkossa vaatia Lupa- ja valvontavirastolta.

118 §.

Henkilöstö

3 momenttia

. 118 §:nehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa Lupa- ja valvontavirasto voisi erityisestä syystä myöntää kelpoisuusvaatimuksista erivapauden.

7.9.4

Laki Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta

7 §.Yhteistyö Opetushallituksen ja työ- ja elinkeinohallinnon alueellisten toimijoiden kanssa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että palvelukeskuksen tulisi tehdä yhteistyötä Opetushallituksen ja elinvoimakeskusten kanssa.

7.9.5

Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä

27 §.

Laiminlyönnin oikaiseminen.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.6

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta

4 §.

Valtion viranomaisten tehtävät.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ehdotetaan muutettavaksi elinvoimakeskuksiksi.

7.9.7

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta

40 §.Valtionavustuksen hakeminen. Aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi

57 §.Valtionapuviranomainen. Aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

64 §.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain eräiden säännösten soveltaminen.

1 momentin 5 kohdan

Pykälänsanamuoto ehdotetaan muutettavaksi siten, että aluehallintovirasto muutetaan Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.8

Laki opiskelijoiden oikeusturvalautakunnasta

12 §.

Oikeus saada tietoja ja virka-apua.

3 momenttia

Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että lautakunnalla ja hallinto-oikeudella olisi salassapitosäännösten estämättä velvollisuus antaa Lupa- ja valvontavirastolle sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot vireillä olevasta opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevasta käsittelystä sekä opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevasta päätöksestä ja sen perusteluista.

7.9.9

Laki taiteen perusopetuksesta

9 §.

Henkilöstö.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.

Muutoksenhaku.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

11§.

Valtionosuus.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.10

Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta

25 §.

Muutoksenhaku

1 momentin

. Muutoksenhausta tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun päätökseen säädetään 25 §:ssä. 25 §:njohdantokappaletta ä ehdotetaan muutettavaksi siten, että laissa tarkoitettuun päätökseen saisi vaatia oikaisua Lupa- ja valvontavirastolta.

7.9.11

Laki valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta

6 §.Laillisuusvalvonta.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännös siitä, että Lupa- ja valvontavirasto on toimivaltainen tutkimaan myös ulkomailla järjestettyä opetusta koskevan asian.

7.9.12

Laki vapaasta sivistystyöstä

25 k §.Muutoksenhaku arviointia koskevaan päätökseen. Aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

25 l §.Muutoksenhaku oppivelvollisille suunnattua koulutusta koskevaan päätökseen. Johdantokappale ehdotetaan muutettavaksi siten että aluehallintovirasto muutetaan Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.13

Laki yleisistä kirjastoista

4 §.

Valtion viranomaisten tehtävät.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälästä poistettaisiin aluehallintovirastoja koskevat aluemääritelmät.

16 §.

Arviointi.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.14

Laki ylioppilastutkinnosta

21 §.

Muutoksenhaku rehtorin ja koulutuksen järjestäjän monijäsenisen toimielimen päätökseen.

1 momenttia

Voimassa olevassa 21 §:ssä säädetään oikaisun vaatimisesta rehtorin päätökseen, jossa on evätty osallistumisoikeus ylioppilastutkintoon tai sen kokeeseen. Pykälänmuutettaisiin siten, että Lupa- ja valvontaviraston oikaisumenettelyssä antamaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

3 momentissa Koska voimassa oleva muutoksenhakusäännöksen kirjoitusasu on vanhentunut ja koska 21 §:non vanhentunut viittaus jo kumottuun hallintolainkäyttölakiin, ehdotetaan 21 § kirjoitettavaksi selkeyden vuoksi kokonaan uudelleen.

7.9.15

Liikuntalaki

4 §.

Valtion vastuu.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirastot muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Liikunnan aluehallinnon tehtävien sijaan momentissa viitattaisiin liikunnan alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.

7 §.

Alueellinen liikuntaneuvosto

1 momentissa

2 momentin

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Ehdotetun säännöksen mukaan Lupa- ja valvontavirastossa olisi asiantuntijaelimenä alueellinen liikunta-neuvosto, jonka maakunnan liitto asettaa. Jatkossakin alueellisen liikuntaneuvoston tehtävistä, kokoonpanosta ja asettamisesta säädettäisiin 7 §:nmukaisesti tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

9 §.Rahoitus liikunnan alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Liikunnan aluehallinnon toiminnan sijaan pykälässä ja sen otsikossa viitattaisiin liikunnan alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.

15 §.Valtionapuviranomainen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.16

Lukiolaki

49 §

Oikaisuvaatimus

2 momentissa

. Lain 49 § sääntelee oikeutta vaatia oikaisua lukiolain tarkoittamaan päätökseen. Oikaisua voi vaatia aluehallintovirastolta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikaisua voisi vaatia Lupa- ja valvontavirastolta. Lisäksi pykälänmenettelyä oikaisuvaatimusmenettelyssä ehdotetaan täsmennettäväksi.

51 §Muutoksenhakuaika.51 §:ssä säädetään oikaisuvaatimuksen tekemistä koskevasta määräajasta. Oikaisuvaatimus tulee pykälän mukaan tehdä aluehallintovirastoon 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus aluehallintovirastoon.

53 §

Muutoksenhaku opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen

2 momenttia

. Lukiolain 53 §:ssä säädetään muutoksenhausta opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen. Säännöksenehdotetaan muutettavaksi siten, että opiskelija voisi hakea opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen muutosta Lupa- ja valvontavirastolta.

54 §

Valituskiellot.

2 momenttia

Valituskieltoja sääntelevänä 54 §:nmuutettaisiin siten, että aluehallintoviraston sijasta säädettäisiin Lupa- ja valvontavirastosta.

55 §Toimivaltainen hallinto-oikeus ja aluehallintoviranomainen. 55 §:ssä säädetään toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta ja aluehallintoviranomaisesta. Voimassa olevan lain mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto on toimivaltainen, jos opetusta järjestetään ulkomailla. Koska Lupa- ja valvontavirasto on valtakunnallinen virasto, voidaan laista poistaa maininta toimivaltaisesta aluehallintoviranomaisesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin ulkomailla tapahtuvaa opetusta koskeva toimivaltasäännös..

57 §

Henkilöstö

3 momenttia

. 57 §:ssä säädetään rehtorin ja opettajien kelpoisuusvaatimuksista. Säännöksenehdotetaan muutettavaksi siten, että Lupa- ja valvontavirasto voisi erityisestä syystä myöntää kelpoisuusvaatimuksista erivapauden.

61 §Rahoitus. 61 § sääntelee valtionavustusten myöntämisestä investointihankkeisiin. Säännöksen 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtionapuviranomaisena investointihankkeissa toimisi Lupa- ja valvontavirasto.

7.9.17

Muinaismuistolaki

7 §.3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa-ja valvontavirastoksi.

18 §.3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.18

Nuorisolaki

4 §.

Valtion vastuu.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirastot muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Nuorisotyön ja -politiikan aluehallinnon tehtävien sijaan momentissa viitattaisiin nuorisotyön ja -politiikan alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.

25 §.

Valtionapuviranomainen

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.19

Oppivelvollisuuslaki

24 §.

Muutoksenhaku

1 momenttia

2 momenttia

. Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa säädeltyihin päätöksiin saisi hakea oikaisua Lupa- ja valvontavirastolta.ehdotetaan muutettavaksi siten, että aluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.20

Oppivelvollisuuslaki

24 §.Muutoksenhaku.Voimassa olevassa oppivelvollisuuslain 24 §:ssä säädetään muutoksenhausta aluehallintovirastoon muun ohella, kun kyse on pidennetystä oppivelvollisuudesta. Pykälää on kuitenkin muutettu lailla 1091/2024 siten, että pidennetyn oppivelvollisuuden sijaan pykälässä säädetään varhennetusta oppivelvollisuudesta. Laki tulee voimaan vasta 1.8.2026.

Koska tällä hallituksen esityksellä ehdotetaan 24 §:ää muutettavaksi siten, että muutosta voisi hakea jatkossa aluehallintoviraston sijaan Lupa- ja valvontavirastosta, ja koska tämän muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan jo vuoden 2026 alusta lukien, ehdotetaan 24 §:ää muutettavaksi siten, että 1.8.2026 lukien muutosta varhennetun oppivelvollisuuden tilanteissa haettaisiin Lupa- ja valvontavirastosta.

7.9.21

Perusopetuslaki

37 §.

Henkilöstö.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

42 §.

Oikaisuvaatimus.

1 momentin 5 kohta

1 momentin 3–5

Pykälässä aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla, koska pykälänon kumottu lailla 1216/2020, ja koskakohdat on muutettu 1.8.2025 voimaan tulevalla lailla (1090/2024), koko pykälä ehdotetaan selkeyden vuoksi kirjoitettavaksi uudelleen.

42 b §.Muutoksenhakuaika. Pykälässä aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

42 c §.

Muutoksenhaku oppilaan arviointia koskevaan päätökseen.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

42 d §.

Valituskiellot

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi.

42 f §.Toimivaltainen hallinto-oikeus.Pykälän otsikosta ehdotetaan poistettavaksi viittaus aluehallintoviranomaiseen. Lisäksi pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon toimivaltaisena aluehallintovirastona. Lupa- ja valvontavirasto valtakunnallisena virastona olisi toimivaltainen toimimaan oikaisu- ja kanteluviranomaisena, kun opetus järjestetään ulkomailla.

43 §.

Rahoitus.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.22

Tekijänoikeuslaki

26 l §.

Tiedonanto- ja selvitysvelvollisuuden noudattamisen valvonta

26 k §:n

2 momentissa

1–3 momentissa

1–3 momentissa

. Laintarkoitetun tiedonanto- ja selvitysvelvollisuuden noudattamisen valvontaan liittyvät tehtävät siirtyisivät aluehallintovirastolta Lupa- ja valvontavirastolle. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi. Lupa- ja valvontaviraston toimialue ei kata Ahvenanmaan maakuntaa. Pykälään lisättäisiin tästä johtuen uusi viides momentti, jonka mukaan pykälänLupa- ja valvontavirastolle säädetyt tehtävät kuuluvat Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle. Selkeyden vuoksi koko pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan.

7.9.23

Varhaiskasvatuslaki

42

Suunnittelun, arvioinnin, valvonnan ja lupamenettelyn tiedonsaanti

4 momentissa

§. Pykälänmainitut aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi ruotsinkielisessä versiossa oleva virhe ehdotetaan korjattavaksi poistamalla ruotsinkielisen version momentin lopussa oleva maininta ”för berdrivande av privat småbarnspedagogik”. Tätä vastaavaa mainintaa ei ole suomenkielisessä versiossa.

44 §

Lupa harjoittaa yksityistä päiväkotitoimintaa.

1 momentissa

Pykälänmainittu aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

45 §

Päiväkodin johtajan ja perhepäivähoidon vastuuhenkilön nimeäminen

2 momentissa

. Pykälänmainittu aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

46 §

Tietojen tallettaminen rekisteriin

1 momentin

. Pykälänmukaan Sosiaali-ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot pitävät valtakunnallista tietojärjestelmää (palveluntuottajien rekisteri). Koska esityksessä ehdotetaan, että sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) että aluehallintovirastojen tehtävät siirtyisivät uuteen perustettavaan Lupa- ja valvontavirastoon, ehdotetaan momentin sanamuotoa tarkistettavaksi siten, että siinä puhuttaisiin Lupa- ja valvontavirastosta nykyisten Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontaviraston (Valvira) ja aluehallintovirastojen sijaan.

48 §Omavalvontasuunnitelma. Pykälässä mainittu Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto (Valvira) ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

51 §

Valtion ohjausjärjestelmä

2 momentissa

. Pykälänmainittu aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

4 momentin

4 momentti

Pykälänmukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto (Valvira) ohjaa aluehallintojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Koska esityksessä ehdotetaan, että sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontaviraston (Valvira) että aluehallintovirastojen tehtävät siirtyisivät uuteen perustettavaan Lupa- ja valvontavirastoon, ehdotetaankumottavaksi tarpeettomana.

5 momentissa Pykälänmainittu Sosiaali ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto (Valvira) ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

52 §Valvontaviranomaiset. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontaviraston (Valvira) sijaan puhuttaisiin Lupa- ja valvontavirastosta.

55 §

Tarkastusoikeus

2 momenttia

. Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä puhuttaisiin Sosiaali-ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) sijaan Lupa- ja valvontavirastosta.

57 b §3 ja 4 momentteja Toimenpiteet ilmoituksen johdosta. Pykälänehdotetaan muutettavaksi siten, että aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) sijaan niissä puhuttaisiin Lupa- ja valvontavirastosta.

59 §

Valvontaviranomaisten ja lupaviranomaisen välinen yhteistyö

2 momentissa

. Pykälänmainitut Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

60 §

Rahoitus ja avustukset.

3 momentissa

Pykälänmainittu aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

62 §

Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen

1 momentissa

. Pykälänmainittu aluehallintovirasto ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.9.24

Yliopistolaki

43 b §.

Opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyvä tiedonsaanti.

6 momentissa

Pykälänmainittu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

43 c §.

Opiskeluoikeuden palauttaminen.

2 momentissa

Pykälänmainittu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ehdotetaan muutettavaksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10

Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

7.10.1

Elintarvikelaki

0 §.

Rekisteröity elintarviketoiminta

6 momentissa

1. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi, jolle siirrettäisiin myös aluehallintovirastolle kuuluneet tehtävät.

11 §.

Hyväksytty elintarvikehuoneisto

3 ja 4 momentissa

. Pykälänaluehallintoviraston tehtävät siirrettäisiin Ruokaviraston tehtäväksi. Aluehallintoviraston ilmoitusvelvollisuus poistettaisiin pykälän 5 momentista tarpeettomana.

12 §.

Tiedottaminen elintarviketoiminnasta liikkuvassa elintarvikehuoneistossa

1 momentin 3 kohdassa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

24 §.

Ruokaviraston tehtävät.

2 momenttiin

Pykälänsiirrettäisiin kumottavasta 25 §:stä aluehallintoviraston tehtäviä.

1 kohdan Momentinmukaan Ruokavirasto arvioisi kunnan elintarvikevalvonnan järjestämistä ja julkaisisi arvioinnin tulokset. Virasto arvioisi myös kuntien valvontasuunnitelmat ja tarkastaisi niiden noudattamista.

2 kohdan Momentinmukaan Ruokavirasto huolehtisi lihantarkastuksesta ja muusta elintarvikevalvonnasta teurastamoiden ja riistankäsittelylaitosten sekä niiden yhteydessä olevien hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen lisäksi poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa.

3 kohdan Momentinmukaan Ruokavirasto huolehtisi alkuperätilalla tai muualla teurastamon ulkopuolella tapahtuvasta ante mortem –tarkastuksesta tarvittaessa myös poroteurastamon ulkopuolella sekä nimeäisi tarvittaessa momentin 4 kohdan mukaan eläinlääkärin huolehtimaan mainitusta tarkastuksesta.

Muilta osin momentti säilyisi ennallaan.

25 §.Aluehallintoviraston tehtävät.Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, koska aluehallintoviraston tehtävät siirrettäisiin 24 §:ään Ruokaviraston tehtäviksi.

26 §.Elinvoimakeskuksen tehtävät.Pykälässä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskuksiksi. Lisäksi vanhentunut viittaus maatalouden tukien toimeenpanosta annettuun lakiin korjattaisiin.

27 §.

Kunnan tehtävät.

4 momentin 1 kohdassa

Pykälänkunnan velvollisuus tehdä aluehallintovirastolle ilmoituksia ja raportteja poistettaisiin tarpeettomana. Mainitun momentin 5 kohdassa kunnan tehtäväksi säädettäisiin huolehtia tarvittaessa ante mortem –tarkastuksesta myös poroteurastamon ulkopuolella.

5 momenttiin Pykälänlisättäisiin kunnalle mahdollisuus hoitaa lihantarkastusta ja muuta elintarvikevalvontaa myös poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa, jos kunta on tehnyt siitä Ruokaviraston kanssa sopimuksen.

28 §.Lupa- ja valvontaviraston tehtävät.Sosiaali- ja terveysalan valvontavirastoa koskeva pykälä muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi koskemaan Lupa- ja valvontavirastoa, jolle siirrettäisiin myös aluehallintovirastolle kuuluneet tehtävät.

40 §.

Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus.

1 momentista

Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännökset, jotka koskevat aluehallintovirastoa.

45 §.

Viranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus

1 momentista

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännökset, jotka koskevat viranomaisen ilmoitus-. ja tiedonantovelvollisuutta aluehallintovirastolle.

46 §.Tiedonantovelvollisuus eläinten terveydentilasta ja pito-olosuhteista.Pykälästä poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännös, joka koskee kunnan oikeutta ilmoittaa aluehallintovirastolle eläinten terveydentilaa tai pito-olosuhteita koskevia tietoja.

73 §.

Kunnan suorittamasta elintarvikevalvonnasta perittävät muut maksut.

2 momenttiin

Pykälänlisättäisiin 27 §:ään tehtyjen muutosten takia maininta poroteurastamon ulkopuolella tehtävän tarkastuksen maksullisuudesta.

79 §.

Rekisterit.

1 ja 2 momentista

5 momentissa

Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana aluehallintovirastoa koskevat säännökset. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.2

Elintarvikemarkkinalaki

13 b §.

Viranomaisten välinen tietojenvaihto

2 momentin 4 kohdassa

. Pykäläntehtävän siirtämisen vuoksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Lupa- ja valvontavirastoksi, elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirasto elinvoimakeskukseksi ja aluehallintovirasto Ruokavirastoksi. Ehdotettavassa muutoksessa ei ole kyse tehtävän siirrosta, vaan tietojenvaihtoon oikeutettujen viranomaisten nimien päivittämisestä.

7.10.3

Eläinlääkintähuoltolaki

Eläinlääkintähuoltolaki, jota ehdotetaan muutettavaksi, ei ole vielä voimassa. Lain voimaantulosäännöstä on muutettu lailla 321/2024 siten, että laki tulee voimaan vuoden 2026 alusta.

3 §.

Viranomaiset.

2 momentissa

1 momenttiin

2 momentti

Pykälänaluehallintovirastolle säädetyt tehtävät siirrettäisiin tehtävien siirtämisen vuoksiRuokaviraston tehtäviksi. Pykälänkumottaisiin tarpeettomana.

4 §.

Eläinlääkäripalveluja koskeva valtakunnallinen suunnitelma.

1 momenttia

Pykälänmuutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi siten, että Ruokaviraston tehtäviin valvonnan suunnittelun osalta ei kuuluisi ainoastaan yleisten tavoitteiden laatiminen.

5 §.Eläinlääkäripalveluja koskeva alueellinen suunnitelma.Pykälä, joka koskee aluehallintoviraston alueellista suunnittelua, kumottaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana.

6 §.

Järjestäjän suunnitelma

3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Lisäksi momentista poistettaisiin viittaus alueellisiin suunnitelmiin.

13 §.

Toimintaedellytykset ja ilmoitusvelvollisuus toimipisteistä sekä vastuu potilasasiakirjojen säilyttämisestä.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

22 §.

Korvaus valvontatehtävistä.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

23 §.

Ilmoitusvelvollisuus.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

26 §.

Tarkastusoikeus

1 momentista

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännökset, jotka koskevat aluehallintoviraston Ruokavirastoon nähden rinnakkaista tarkastusoikeutta sekä Ruokaviraston oikeutta määrätä aluehallintovirasto suorittamaan tarkastuksen.

32 §.

Viranomaisen tiedonsaantioikeus ja salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

1 momentista

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännökset, jotka koskevat aluehallintoviraston Ruokavirastoon nähden rinnakkaista tiedonsaantioikeutta sekä mainittujen viranomaisten oikeutta saada tietoja toisiltaan.

7.10.4

Eläintautilaki

3 §.

Määritelmät.

1 momentin 11 kohdasta

Pykälän, jossa luetellaan eläinterveysviranomaiset, poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi maininta aluehallintovirastosta, jolloin laissa tarkoitettuja eläinterveysviranomaisia olisivat enää kunnaneläinlääkäri ja Ruokavirasto.

13 §.

Sitoutuminen vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sekä päätös terveysluokasta

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

14 §.B- tai c-luokan taudin hävittämisohjelmaan sisältyvä pitopaikkojen luokittelu. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

19 §.

Velvollisuus ilmoittaa eläintaudeista

1 momentissa

. Pykälänkunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi eläinterveysviranomaiseksi.

20 §.

Eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitusvelvollisuus.

1 momentissa

Pykälänkunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi eläinterveysviranomaiseksi.

22 §.

Eläinterveysviranomaisen ilmoitusvelvollisuus

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

2 momentista Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännös aluehallintoviraston velvollisuudesta toimittaa Ruokavirastolle tietoja ja yhteenvetoja.

3 momentissa Pykälänkunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi eläinterveysviranomaiseksi.

25 §.1 momentissa A–c-luokan tautia koskevat toimenpiteet. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Momenttiin jäisi säännös pitopaikkakohtaista hallintopäätöksistä, mutta säännös aluehallintoviraston velvollisuudesta antaa päätökset tiedoksi Ruokavirastolle poistettaisiin.

2 ja 3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

4 momentista Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännös, joka koskee aluehallintoviraston velvollisuutta antaa päätökset tiedoksi Ruokavirastolle.

29 §.

Vyöhykettä koskevasta päätöksestä poikkeaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

32 §.

Tautitilanteen selvittäminen ja taudin leviämisen estäminen

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi. Momenttiin jäisi säännös pitopaikkakohtaista hallintopäätöksistä, mutta säännös aluehallintoviraston velvollisuudesta antaa päätökset tiedoksi Ruokavirastolle poistettaisiin.

2 ja 3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

34 §.

Taudin leviämisen estämistä koskevan päätöksen voimassaolo.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

36 §.

TSE-asetuksen nojalla suoritettava taudintorjunta.

2 momentista

Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi säännökset aluehallintoviraston ja Ruokaviraston välisestä toimivallanjaosta. Tehtävät säädettäisiin kaikilta osin Ruokavirastolle.

3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

38 §.

Toimenpiteet eräiden zoonoosien leviämisen estämiseksi

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

39 §.

Pitopaikkojen hyväksyminen maaeläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirtoja varten.

1 ja 2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

40 §.

Sperman keräysaseman hyväksyminen kotimaankauppaa varten

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

41 §.

Alkioiden keräysryhmän hyväksyminen kotimaankauppaa varten

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

42 §.

Kotimaankauppaa varten hyväksytyn sperman keräysaseman ja alkioiden keräysryhmän toiminta.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

45 §.

Siirtoihin liittyvät toimijoiden ja viranomaisten ilmoitukset

3 momentissa

. Pykälänkunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto sekä valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi eläinterveysviranomaiseksi.

60 §.

Väliaikainen kuljetuskielto.

4 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

61 §.

Toimivalta päättää muista kiiretoimista ja uusia tauteja koskevista toimenpiteistä

3 momentista

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi maininta aluehallintovirastosta sekä aluehallintoviraston ja Ruokaviraston toimivaltajaosta.

67 §.

Ruokavirasto

1 momenttia

. Pykälänmuutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi siten, että Ruokaviraston tehtäviä ei olisi rajattu valtakunnallisen tason toimiin.

2 momenttiin

1 kohtaa

2 kohdan

7 kohdan

2 momentin 3 kohdassa

7 kohta

8 kohdaksi.

9 kohdan

2 momentin 6 kohdassa

Pykälänkoottaisiin kumottavaksi ehdotettavassa 68 §:ssä luetellut aluehallintoviraston tehtävät. Momentinmuutettaisiin siten, että Ruokavirastolle kuuluisi myös alueellisen eläintautivalmiuden ylläpito. Momentinmukaan Ruokaviraston suunnitteluvelvollisuudesta poistettaisiin rajaus valtakunnalliseen suunnitteluun. Momentin uudenmukaan Ruokavirastolle siirtyisivät kumottavaksi ehdotetun 68 §:nsäädetyt taudintorjuntaan liittyvät tehtävät. MomentinmuuttuisiMomentin uudenmukaan Ruokavirastolle siirtyisivät kumottavaksi ehdotetun 68 §:nsäädetyt tehtävät.

3 momenttia

5 momentissa.

Pykälänmuutettaisiin siten, että Ruokaviraston vastuulle kuuluisivat eläintautilain mukaiset viranomaistehtävät myös poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Nämä tehtävät on säädetty aluehallintoviraston vastuulle kumottavaksi ehdotetun 68 §:n

4 momentin

3 momentissa

Pykälänmukaan Ruokavirastolle siirtyisi aluehallintovirastolle kuuluva, kumottavaksi ehdotetun 68 §:nsäädetty velvollisuus järjestää eläintautien torjuntaan ja tautitilanteen selvittämiseen liittyvä päivystys virka-ajan ulkopuolella.

5 momenttiin

4 momenttiin

Pykälänsiirtyisi kumottavaksi ehdotettuun 68 §:nsisältyvä asetuksenantovaltuus, joka koskee valmiussuunnittelua.

68 §.Aluehallintovirasto. Pykälä kumottaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana.

69 §.

Kunnaneläinlääkäri.

3 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

4 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi, minkä lisäksi momentista poistettaisiin säännös, joka koskee aluehallintoviraston oikeutta määrätä kunnaneläinlääkäri taudintorjuntatehtäviin myös toisen aluehallintoviraston toimialueelle.

72 §.

Työvelvolliset laajan eläintautiepidemian sattuessa.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

73 §.

Taudintorjunnan johtaminen ja taudintorjunnasta tiedottaminen

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Viittaus toimialueeseen sekä säännökset aluehallintoviraston toimimisesta EU-lainsäädännössä tarkoitettuna alueellisena taudintorjuntakeskuksena poistettaisiin.

2 momentista Pykälänpoistettaisiin säännökset Ruokaviraston roolista aluehallintovirastojen suorittaman taudintorjunnan ohjaamisessa, valvonnassa ja yhteensovittamisessa. Säännökseen, joka koskee Ruokaviraston toimintaa kansallisena taudintorjuntakeskuksena, lisättäisiin maininta toiminnasta EU-lainsäädännössä tarkoitettuna alueellisena taudintorjuntakeskuksena.

76 §.

Tiedonsaantioikeus

3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

91 §.

Kielto ja rajoitus

1 ja 3 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

93 §.

Toimenpiteet, kun jäsenvaltioiden välisiä siirtoja koskevia vaatimuksia on rikottu

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

94 §.

Uhkasakko ja teettäminen

1 momentista

. Pykälän, jonka mukaan uhkasakon voi asettaa aluehallintovirasto, Ruokavirasto tai Tulli, poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi maininta aluehallintovirastosta.

94 a §.

Eläinvalvonnan seuraamusmaksu.

1 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

96 §.

Viranomaisen suoritteista perittävät maksut.

2 momentissa

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

7.10.5

Kalastuslaki

13 §.

Alueellinen lupa kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen.

1 momentin

2 ja 4 momentissa

Pykälänjohdantokappaleessa sekäelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

14 §.Kaupallisesta kalastuksesta kalastusoikeuden haltijoille maksettava korvaus. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.Etusijalle asettaminen luvan myöntämisessä kaupalliseen kalastukseen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

16 §.

Lupaehtojen muuttaminen ja luvan peruuttaminen

Lisäksi 3 momenttiin

. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.tehtäisiin pieni lakitekninen korjaus.

18 §.

Alueellinen lupa kalastusopastoimintaan

-3 momentissa

. Pykälän 1elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

19 §.

Kalatalousviranomaiset.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

20 §.

Elinvoimakeskuksen tehtävät

1 momentin

2 momentissa

. Pykälän otsikossa, pykälänjohdantokappaleessa jaelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

21 §.Elinvoimakeskuksen toimivalta talousvyöhykkeellä. Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.

Kalatalousaluejako.

3 ja 4 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

24 §.

Kalatalousalueiden tehtävät

9 kohdassa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

30 §.

Kalatalousalueen säännöt

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

31 §.

Kirjanpito ja tilintarkastus.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

32 §.Kalatalousalueen toiminnan valvonta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

33 §.Alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

37 §.

Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksyminen

1 momentin

3-5 momentissa

. Pykälänjohdantokappaleessa jaelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

38 §.

Käyttö- ja hoitosuunnitelman voimassaolo ja muuttaminen

2-4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

39 §.Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpanon valvonta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

40 §.

Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpano ja seuranta

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

47 §.Elinvoimakeskuksen poikkeuslupa.Pykälän otsikossa ja 1 momentin johdantokappaleessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

53 §.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivalta rajoittaa kalastusta

1 momentin

2 momentissa

. Pykälänjohdantokappaleessa jaelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

54 §.

Yleiskalastusoikeuksien rajoittaminen.

1 momentin

2 momentissa

Pykälänjohdantokappaleessa ja pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

57 §.Elinvoimakeskuksenoikeus määrätä pyyntimitoista.Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

60 §.Sopimukset saimaannorpan suojelemiseksi. Pykälässä Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Itä-Suomen elinvoimakeskukseksi.

61 §.

Korvaukset uhanalaisten eläinlajien suojelusta aiheutuneesta haitasta

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

64 §.

Vaelluskalavesistöjen sekä koski- ja virta-alueiden määrittely

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

67 §.

Kalaväylä.

4 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

69 §.Kalaväylän ja jokisuualueiden rajojen selvittäminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi tehtäisiin pieni lakitekninen korjaus.

71 §.

Kalatiessä kalastaminen

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

72 §.Poikkeus kiellosta kalastaa jokisuualueella, kalaväylässä sekä kalatiessä. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

74 §.

Kalojen ja rapujen istuttaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

76 §.Poikkeukset istutuskiellosta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

77 §.

Kalojen ja rapujen maahantuonti

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

83 §.

Maksuvarojen jakaminen

1–3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

88 §.

Kaupallisten kalastajien ryhmät.

2 momentin 2 kohdassa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

89 §.Kaupallisia kalastajia koskevan rekisteröinnin voimassaolo ja päättyminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

90 §.

Sisävesiltä saatujen kaupallisen kalastuksen saaliiden ilmoittamisvelvollisuus

1 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi 1 momenttiin tehtäisiin pieni lakitekninen korjaus.

92 §.

Kalavarojen käytön ja hoidon tietovaranto.

2–4 momentissa

3-4 momenttiin

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksitehtäisiin pieniä lakiteknisiä korjauksia.

94 §.

Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon rakenne ja sisältö.

1 momentin 1 ja 3-8 kohdassa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi momenttiin tehtäisiin pieniä lakiteknisiä korjauksia.

95 a §.

2 ja 4 momentissa

Kalavarojen käytön ja hoidon tietovarannon tietojen luovuttaminen. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi 2 momenttiin tehtäisiin pieni lakitekninen korjaus.

101 §.Kalastuksenvalvojien toiminnan valvonta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

103 §.

Kalastuksenvalvojan kelpoisuusvaatimukset ja hyväksyminen

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

104 §.

Kalastuksenvalvojan koe ja koulutus

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi oikaisuvaatimusta koskeva sääntely muutettaisiin informatiiviseksi viittaukseksi hallintolakiin.

105 §.

Kalastuksenvalvojakortti ja -tunnus.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

106 §.Kalastuksenvalvojan hyväksymisen peruuttaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

107 §.Kalastuksenvalvojan valtuutus ja toimialue.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

117 §.

Tapahtumailmoitus

3 ja 4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

124 §.

Muutoksenhaku elinvoimakeskuksen päätökseen.

1 ja 2 momentissa

Pykälän otsikossa sekäelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.6

Kasvinterveyslaki

6 §.Kiireelliset toimenpiteet eräissä tilanteissa. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7 §.Ruokaviraston ohjaus elinvoimakeskuksen tehtävissä.Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

12 §.Elinvoimakeskus. Pykälän otsikko ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.

Valvontasuunnitelmat

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

19 §.

Ulkopuolinen virallinen kasvintarkastaja ja eräiden tehtävien siirtäminen muille kuin viranomaisille.

1 ja 2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

24 §.

Rekisterinpitäjä ja rekisterin tiedot

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

25 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

28 §.Päätösvalta eräissä tapauksissa.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

31 §.

Kasvintuhoojan torjunnasta aiheutuvien kustannusten korvaaminen

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.7

Kiinteistönmuodostamislaki

33 §.4 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

75 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

203 §.4 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

205 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.8

Kolttalaki

11 §.

Kalaistutukse

2 momentissa

t. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtymisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

12 §.Eräät tienteko- ja vesihuoltotyöt. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

13 b §.Lainan myöntämisen edellytykset. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.

Tuen, valtiontakauksen ja lainan hakeminen, myöntäminen ja maksaminen

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

19 §.

Rakentamisen ohjaus ja tarkastukset

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

21 §.Osto- ja siirtomenettely. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

27 §.1 ja 2 momentissa Maan käyttöä koskeva suunnitelma. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

28 §.Maan hakeminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

29 §.

Myyntipäätös

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

31 §.

Maanmittaustoimitukse

1 momentissa

t. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

35 §.

Tienteko- ja vesihuoltotyöt.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

36 §.Rajoitukset. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

37 §.

Eräät lisäehdot

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

38 §.

Myyntihintasaamisen ja lainojen irtisanominen

1–3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

55 §.

Täytäntöönpanoviranomaiset.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta Lapin aluehallintovirastosta.

55 a §.Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

63 §.

Muutoksenhaku.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

64 §.Käsittelymaksun periminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

65 a §.Säännösten soveltaminen Elinvoimakeskukseen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

70 §.

Aikaisemmat panttioikeudet

4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.9

Laki eläimistä saatavista sivutuotteista

3 §.Määritelmät.Pykälän kohdassa 17 tehtävien siirtämisen vuoksi maininta aluehallintovirastosta poistettaisiin tarpeettomana. Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

30 §.Hävittäminen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

31 §.

Sivutuotteita hautaamalla hävittävän kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuus

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

44 §.Aluehallintovirasto.Aluehallintoviraston tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Ruokavirasto vastaa jo valtakunnallisesti niistä tehtävistä, joista aluehallintovirasto pykälässä säädetyn mukaisesti toimialueellaan vastaa.

48 §.Kunnaneläinlääkärin antama virka-apu. Pykälän otsikossa ja pykälässä maininta aluehallintoviraston virka-avusta poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana. Lisäksi pykälässä Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

49 §.

Valvontasuunnitelma.

2 momentti

Pykälän alueellista suunnitelmaa koskevakumottaisiin tarpeettomana aluehallintoviraston tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon.

50 §.

Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus

3 momentista

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana maininta aluehallintovirastosta.

59 §.

Viranomaisten suoritteista valtiolle perittävät maksut

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

63 a §.

Sivutuotevalvonnan seuraamusmaksu

1 momentin

. Pykälänjohdantokappaleesta poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana maininta aluehallintovirastosta.

68 §.Luvan peruuttaminen. Pykälässä Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi. Lisäksi aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

70 §.Uhkasakko ja teettämisuhka. Pykälästä poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana maininta aluehallintovirastosta.

71 §.

Päätösvallan siirtäminen eräissä tapauksissa

1 momentti

. Aluehallintoviraston tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa olevan pykälän, jossa säädetään aluehallintoviraston tehtävistä, ei enää tämän vuoksi tarpeettomana sisältyisi ehdotettuun pykälään. Pykälän asiasisältö säilyisi muutoin nykyisellään. Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin pykälässä Ruokavirastoksi.

1 momentin

2 momentin

Ehdotetun 71 §:nmukaan Ruokavirasto voisi päättää lain 63–65 ja 67 §:ssä hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä kunnan tai useampien kuntien alueella, jos se perustellusta syystä arvioi kunnaneläinlääkärin toimet riittämättömiksi. Ehdotetun 71 §:nsisältö säilyisi nykytilanteeseen verrattuna muutoin ennallaan vain viittaus viranomaisiin muutettaisiin momentissa Ruokavirastoksi. Momentin mukaan Ruokaviraston olisi viipymättä ilmoitettava tekemästään päätöksestä asianomaisille kunnille.

7.10.10

Laki eläinjalostustoiminnasta

12 §.

Valvonta

3 momentin

3 momentti

. Voimassa olevanmukaan Elintarviketurvallisuusvirasto (Ruokavirasto) voi käyttää valvonnassaan apunaan aluehallintovirastoa. Pykälänkumottaisiin, koska momentissa tarkoitetut aluehallintovirastojen tehtävät siirretään Ruokavirastolle.

7.10.11

Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta

12 §.

Ilmoitus- ja tietojenantovelvollisuus

1 momentista,

. Pykälänjonka mukaan tietoja ilmoitetaan Ruokavirastolle ja aluehallintovirastolle, poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana viittaukset aluehallintovirastoon. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

19 §.

Ohjaus ja valvonta

2 momentti

. Pykälänmuutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi siten, että Ruokavirastolle kuuluisi lain täytäntöönpanon ja noudattamisen ohjaus ja valvonta muutoinkin kuin keskushallinnon viranomaisena.

3 momentin Pykälänsäännökset aluehallintoviraston roolista kumottaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi.

4 momentissa

3 momentiksi

Pykälän nykyisessä, joka siirtyisi, Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi. Momentista poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana aluehallintoviraston Ruokavirastoon nähden rinnakkainen rooli kantelujen käsittelyssä.

22 §.

Vastaanottotoiminnan tarkastaminen

1 momentista

. Pykälän, jossa säädetään Ruokaviraston ja aluehallintoviraston rinnakkaisesta oikeudesta suorittaa tarkastus, poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana viittaus aluehallintovirastoon. Lisäksi poistettaisiin säännös Ruokaviraston oikeudesta määrätä aluehallintovirasto suorittamaan tarkastuksen.

33 §.

Eläinlääkärirekisteriin merkittyjen tietojen säilyttämisajat sekä rekisterin käyttö ja tietojen luovuttaminen.

2 momentti,

Pykälänjoka koskee aluehallintoviraston oikeutta saada tietoja Ruokaviraston pitämästä rekisteristä, kumottaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana.

40 §.Tiedonsaantioikeus.Pykälästä, jossa säädetään Ruokaviraston ja aluehallintoviraston rinnakkaisesta tiedonsaantioikeudesta, poistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana viittaus aluehallintovirastoon.

7.10.12

Laki eläinten hyvinvoinnista

5 §.

Määritelmät.

6 kohdan

Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

46 §.

Ilmoituksenvarainen eläinkilpailujen järjestäminen

2 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

47 §.4 kohdan Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestämistä koskevan ilmoituksen sisältö. Pykälänviittaus aluehallintoviraston toimialueeseen poistettaisiin tarpeettomana.

48 §.

Kilpailueläinlääkärin tehtävät ja pätevyys

3 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

50 §.

Eläintarha, pysyvä ja kiertävä eläinnäyttely sekä sirkus

1 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

52 §.Eläintarhaa, pysyvää ja kiertävää eläinnäyttelyä sekä sirkusta koskevan luvan hakeminen. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

55 §Toiminnan tarkastaminen ja valvonta. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

56 §.

Toiminnanharjoittajan eräät ilmoitukset ja toiminnassa tapahtuvat muutokset

1, 3 ja 4 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

57 §.Kotieläinpihasta tehtävä ilmoitus. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

58 §.Luonnonvaraisten eläinlajien tarhauksesta tehtävä ilmoitus. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

59 §.

Broilerikasvattamot.

1 ja 3 momentin

Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

60 §.Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

61 §.

Avuttomassa tilassa olevien luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittaminen

1 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

67 §.

Eläinten lopetukseen liittyvästä toiminnasta ilmoittaminen

1 ja 2 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

68 §.

Eläinten joukkolopetus.

2 ja 3 momentin

Pykälänviittaus aluehallintovirastoon poistettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

71 §.

Ruokavirasto

3 momentin

. Pykälään lisätään 72 §:ssä mainitut aluehallintoviraston tehtävät. Lisäksi pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

72 §.Aluehallintovirasto. Pykälä kumotaan aluehallintoviraston tehtävien siirtämisen vuoksi.

73 §.Tulli.Pykälän viittaus aluehallintovirastoon poistettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi.

77 §.

Valvontasuunnitelmat

2 momentti

. Pykälänkumottaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi.

78 §.

Tarkastus ja näytteenotto

4 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

82 §.

Asiantuntijan ja avustajan käyttäminen

5 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

86 §.

Broilereiden ja sikojen hyvinvoinnin arviointi teurastamolla

3 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

87 §.

Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus

2 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

94 §.

Määräys korjaavista toimenpiteistä ja kasvatustiheyden alentamisesta broilereiden tuotannossa.

1 ja 2 momentin

Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi

96 §.

Toiminnan keskeyttäminen

3 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

97 §.

Kiireellisen hoidon hankkiminen

1 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

101 §.Eläintarhaa, sirkusta ja eläinnäyttelyä koskevan luvan peruuttaminen ja muuttaminen. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

102 §.Ilmoitusta edellyttävän eläintenpidon ja toiminnan kieltäminen. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

103 §.

Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka

1 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon poistetaan tehtävän siirtämisen vuoksi.

104 §.Ruokaviraston päätös hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä. Pykälä kumotaan tehtävän siirtämisen vuoksi.

106 §.

Luvan- ja ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat rekisterit.

3 momentin 5 kohdan

Pykälänviittaus aluehallintovirastoon poistetaan tehtävän siirtämisen vuoksi.

114 §.

Perittävät maksut

2 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

115 §.Asiantuntijoille ja avustajille maksettavat palkkiot ja korvaukset. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

116 §.Hallinnollisista pakkokeinoista ja löytöeläinten talteenotosta aiheutuvat kustannukset. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

120 §.

Eräiden eläinyksilöiden hallussapito

2 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

124 §.

Luonnonvaraisten eläinten hallussapitoa koskevat siirtymäsäännökset

3 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

125 §.

Luvan- ja ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat siirtymäsäännökset

1, 5 ja 6 momentin

. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

7.10.13

Laki eläinten kuljetuksesta

4 §.Määritelmät.Pykälän 7 kohdassa oleva viittaus aluehallintovirastoon poistettaisiin, tehtävän siirtämisen vuoksi.

16 §.

Eläinkuljettajaluvan hakeminen

1 momentissa

. Pykälänoleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Lisäksi pykälästä poistettaisiin tarpeettomana viittaus toimialueeseen, koska Ruokavirasto toimii koko maan alueella.

17 §.Eläinkuljettajaluvan myöntäminen ja peruuttaminen. Pykälässä oleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

8 §.Muutosten ilmoittaminen 1. Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

19 §.Maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus.Pykälässä oleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

21 §.

Maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus

1 momentista

. Pykälässä oleva viittaus oleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Lisäksipoistettaisiin tarpeettomana viittaus toimialueeseen, koska Ruokavirasto toimii koko maan alueella.

22 §.

Tarkastusasemat.

momentista

Pykälässä oleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Lisäksi 1poistettaisiin tarpeettomana viittaus toimialueeseen, koska Ruokavirasto toimii koko maan alueella

24 §.

Ruokavirasto.

6 kohdan

Pykälänviittaus lain 25 §:n korjattaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi. Lisäksi pykälään lisätään kohdat 7-8, joiden mukaan Ruokavirasto huolehtii eläinkuljetusasetuksen, valvonta-asetuksen sekä tämän lain täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta, on eläinkuljetusasetuksen 20 artiklassa tarkoitettu karja-aluksia tarkastava toimivaltainen viranomainen ja tarkastusasema-asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen sekä on toimivaltainen viranomainen reittisuunnitelmiin liittyvissä tarkastuksissa ja muissa toimenpiteissä, jotka toteutetaan ennen pitkää kuljetusta tai kuljetuksen jälkeen.

25 §.

Aluehallintovirasto.

1-4 momenteissa

Pykälä kumotaan tarpeettomana tehtävien siirtämisen vuoksi. Pykälänluetellut tehtävät siirtyvät Ruokavirastoon.

26 §.

Paikalliset viranomaiset

2 momentissa

1 momenttiin

1 momentin 9 kohtaan

2 momentin

. Pykälänoleva viittaus 24 §:nmuutetaan lain 24 §:n. Pykälänviittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

27 §.Tulli.Pykälässä oleva viittaus aluehallintovirastoon poistettaisiin, tehtävän siirtämisen vuoksi.

27 b §.

Valvontasuunnitelma

2 momentti

t. Pykälänkumotaan tarpeettomana tehtävän siirtämisen vuoksi.

28 §.

Tarkastus- ja näytteenotto.

2 momentissa

4 momentissa

Pykälänoleva viittaus Lapin aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Pykälänoleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

36 §.2 momentin 4 kohta Eläinkuljettajarekisteri. Pykälänkumottaisiin, tehtävän siirtämisen vuoksi.

38 §.

Uhkasakko ja teettäminen

1 momentista

Pykälänpoistettaisiin maininta aluehallintovirastosta, tehtävän siirtämisen vuoksi.

44 §.

Perittävät maksut.

2 momentissa

Pykälänoleva viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

7.10.14

Laki eläinten lääkitsemisestä

6 §.

Määritelmät

11 kohdasta

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi maininta aluehallintovirastosta.

15 §.

Eläinlääkärin oikeus luovuttaa lääkkeitä

4 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Samalla 4 momentista poistettaisiin edellytys siitä, millä toimialueella hakemus tehtäisiin, koska Ruokaviraston tehtävät eivät ole jaoteltu alueittain.

28 §.Aluehallintovirasto. Pykälä, joka koskee aluehallinto-viraston alueellisia tehtäviä, kumottaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana

29 §.Kunnaneläinlääkäri.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

32 §.

Valtakunnallinen ja alueellinen valvontasuunnitelma

2 momentti

. Pykälänkumottaisiin tarpeettomana tehtävien siirtämisen vuoksi.

41 §.

Määräykset ja kiellot

1—4 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

42 §.

Uhkasakko ja teettäminen

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

43 §.

Haltuunotto

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

44 §.

Haltuunotetun omaisuuden säilyttäminen ja käyttäminen

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

51 §.

Valtakunnalliset eläinten terveydenhuolto-ohjelmat.

2 momentissa

2 momentista

Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Samallapoistettaisiin maininta toimialueesta koska Ruokaviraston tehtäviä ei ole jaoteltu alueittain.

7.10.15

Laki eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta

13 §.

Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle

2 kohdassa

. Pykälänoleva viittaus aluehallintovirastoon muutetaan tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.16

Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä

4 §.

Kokoamisia toteuttavien pitopaikasta riippumattomien toimijoiden rekisteröinti

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

5 §.

Vesiviljelypitopaikkojen rekisteröinti

1 momentissa

. Pykälänelinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

6 §.Eräitä eläimiä kuljettavien henkilöiden rekisteröinti. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

14 §.

Porojen tunnistaminen poronhoitoalueella

2 momentissa

. PykälänLapin aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

16 §.Suljettujen pitopaikkojen toimijoille ja eläimiä eräitä erityistarkoituksia varten pitäville toimijoille myönnettävät poikkeukset. Pykälän johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

18 §.

Eräiden eläinten tunnistusasiakirjat toiseen jäsenvaltioon siirtoa varten

1 momentin 2 ja 3 kohdassa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

20 §.

Ruokavirasto

1 momenttiin

2 momenttiin

6 kohta

2 momentin 3 kohtaa.

. Aluehallintoviraston tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon koottaisiin pykälään tehtävät, joista säädetään 20 ja 21 §:ssä. Pykälänlisättäisiin kumottavaksi ehdotetusta 21 §:stä eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevien säännösten noudattamisen valvontatehtävä. Aluehallintovirasto suoritti valvontaa toimialueellaan. Ruokaviraston toimialue on valtakunnallinen, minkä vuoksi säädetty valvontatehtävä olisi valtakunnallinen. Pykälänlisättäisiin kumottavaksi ehdotetusta 21 §:stä poroteurastamoiden valvonta. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uusi, jossa säädettäisiin Ruokavirastolle tehtäväksi vastata Euroopan unionin jäsenvaltiolle ja toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyistä eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevista tehtävistä siltä osin kuin tehtävät eivät kuulu muun viranomaisen toimivaltaan. Kohta vastaisi kumottavaksi ehdotetun 21 §:n

21 §.Aluehallintovirasto. Aluehallintoviraston tehtävät siirtyessä Ruokavirastoon pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Pykälässä säädetyistä tehtävistä Ruokavirastolle siirtyvistä tehtävistä säädetään ylempänä 20 §:ssä.

22 §.Elinvoimakesku s. Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

24 §.

Tulli

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

26 §.

Eräiden tehtävien siirtäminen muulle kuin viranomaiselle

1 ja 3 momentista

. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana maininta aluehallintovirastosta.

28 §.

Tiedonsaantioikeu

3 momentissa

s. Pykäläntehtävien siirtämisen vuoksi aluehallinto muutettaisiin Ruokavirastoksi ja elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin elinvoimakeskukseksi.

33 §.

Rajoitus, kielto ja muut hallinnolliset toimenpiteet

3 momentissa

5 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi ja elinkeno- liikenne ja ympäristökeskus elinvoimakeskukseksi. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirron vuoksi Ruokavirastoksi.

36 §.Eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi ja elinkeno- liikenne ja ympäristökeskus elinvoimakeskukseksi.

40 §.

Viranomaisten suoritteista perittävät maksut

2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

41 §.1 momentista Muulle kuin viranomaiselle maksettavat palkkiot ja korvaukset. Pykälänpoistettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi tarpeettomana maininta aluehallintovirastosta.

7.10.17

Laki eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi

2 §.Määritelmät.Pykälän 3 kohdan a alakohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi maanmittaustoimisto muutettaisiin Maanmittauslaitokseksi.

7 §.

Pakkoperintä.

2 momentiss

Pykäläna elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

11 §.Tietojen luovuttaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi Maaseutuvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi ja viittaus maanmittaustoimistoon poistettaisiin tarpeettomana, koska Maanmittauslaitoksen hallinto on organisoitu uudelleen siten, että Maanmittauslaitoksen organisaatiorakenteesta on poistettu maanmittaustoimistot hallinnollisesti itsenäisinä piirihallinnon toimintayksikköinä.

13 §.

Maksuhelpotukset

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

14 §.

Lainojen ja saamisten siirrot.

1 momentin 4 kohdassa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.Saneerausmenettelyt. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

16 §.

Lainojen ja saamisten vakuuksia koskevat ilmoitukset

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

17 §.Muu vakuuksien hoito. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.

Irtisanominen.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.18

Laki eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista

11 §.

Korvauksen maksamisen edellytykset

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.19

Laki Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta

2 §.

Maa- ja metsätalousministeriön tehtävät

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin viraston nimen muuttumisen vuoksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi.

4 §.Välittävät toimielimet ja valtionapuviranomaiset. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi ja kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin viraston nimen muuttumisen vuoksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi.

6 §.Ohjelman yhteensovittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.Tuen myöntäminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

17 §.

Tuen myöntäminen yhdennetyn meripolitiikan toimenpiteisiin

1 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.Tuen myöntäminen maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman käyttösuunnitelman perusteella.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

21 §.

Tuen maksaminen

1 momentissa

. Pykälänkehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin viraston nimen muuttumisen vuoksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.Takaisinperinnän menettelyt. Pykälässä kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin viraston nimen muuttumisen vuoksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi.

24 §.

Tietojärjestelmän yhteisrekisterinpitäjät.

1, 2 ja 3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lounais-Suomen elinvoimakeskukseksi ja kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin viraston nimen muuttumisen vuoksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi.

25 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi ja kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin viraston nimen muuttumisen vuoksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi.

29 §.Toimivaltainen elinvoimakeskus. Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 5 §:ään korvattaisiin viittauksella elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain 4 §:ään.

7.10.20

Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta

6 a §.

Jokialueiden kaupallisia lohisaaliita koskevat erityismääräykset

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

10 §.

Kalastusluvat

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

11 §.Kalastusluvan siirtäminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

16 §.

Siirrettävien käyttöoikeuksien siirtäminen

6 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

17 §.

Aloittavien kaupallisten kalastajien ei-siirrettävät käyttöoikeudet

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.

Erilliset kalastuskiintiöt

5 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

19 §.

Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakomenettely

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

20 §.

Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakaminen

1-3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

21 §.Suomen kalastuskiintiöihin tehtävien muutosten vaikutus toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.

Toimijakohtaisen kalastuskiintiön siirtäminen

4 ja 5 momentissa

4 momenttiin

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykäläntehtäisiin lakitekninen korjaus korvaamalla verbi tarkistaa verbillä tarkastaa.

25 §.

Lohisaaliita koskevat erityismääräykset.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

26 §.

Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttömaksu

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

27 §.

Siirrettävän ja ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijan velvollisuudet ja seuraamukset niiden noudattamatta jättämisestä

6 ja 8 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

29 §.

Toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltijan velvollisuudet ja seuraamukset niiden noudattamatta jättämisestä

2 ja 5 momentissa

2 momenttiin

4 §:n 4 momentti

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykäläntehtäisiin lakiteknisiä korjauksia korvaamalla toistuvasti esiintyväilmauksella mainitussa momentissa.

30 §.

Kaupallisen kalastuksen siirrettäviä ja ei-siirrettäviä käyttöoikeuksia ja toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskeva rekisteri

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

32 §.

Haltijan oikeus käyttää kalastuskiintiörekisterin tietoja

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

39 §.

Toimivaltainen rekisterinpitäjä.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.21

Laki hukkakauran torjunnasta

6 §.

Katselmus ja torjuntasuunnitelma.

3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

10 §.

Valvontaviranomaiset.

1 ja 2 momentissa

2 momentissa

PykälänElintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.1 ja 2 momentissa Muutoksenhaku. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.22

Laki kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta

3 §.

Kalastussäännössä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen.

-4 momentissa

Pykälän 2Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

6 §.

Hoitosuunnitelman valmistelu ja vahvistaminen

2 momentissa

. PykälänLapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

8 b §.Kalatalousalueen toiminnan valvonta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

13 §.Sopimuksen paikallinen seurantaryhmä.Pykälässä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

7.10.23

Laki kasvinsuojeluaineista

4 §.

Määritelmät.

1 momentin 8 kohdassa

PykälänElinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.

Kasvinsuojeluaineen lentolevityksen toteuttaminen

1 momentissa

. PykälänElinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

24 b §.Elinvoimakeskus.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta koskeva pykälä muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi koskemaan elinvoimakeskusta.

38 §.

Kielto.

3 momentissa

PykälänElinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.24

Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta

10 §.

Kalastusvakuutuslaitoksen hyväksyminen

2 ja 3 momentissa

3 momenttiin

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykäläntehtäisiin lakitekninen korjaus korvaamalla hyväksyntä hyväksymisellä.

11 §.

Kalastusvakuutuslaitoksen avustamis- ja tiedonantovelvollisuus

-4 momentissa

2 momenttiin

. Pykälän 1elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykäläntehtäisiin lakitekninen korjaus korvaamalla hyväksyntä hyväksymisellä.

13 §.

Korvauksen hakeminen valtiolta

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

5 §.

Kalastusvakuutuslaitoksen ohjaus ja valvonta

2 momenttiin

1. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykäläntehtäisiin lakitekninen korjaus korvaamalla hyväksyntä hyväksymisellä.

16 §.Tuen saajan valvonta.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.

Takaisinperinnän menettelyt

1 momentin

3 momenttiin

2 momenttiin.

. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykälänviittausta 17 §:ntäydennettäisiin viittauksella 17 §:n

19 §.Toimivaltainen elinvoimakeskus. Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lounais-Suomen elinvoimakeskukseksi.

20 §.

Muutoksenhaku.

1 momentissa

PykälänVarsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lounais-Suomen elinvoimakeskukseksi.

23 §.

Valtionapurahastoa koskevat siirtymäjärjestelyt

2 momentin 4 kohdassa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.25

Laki kaupanvahvistajista

1 §.

Virka-asemaan perustuva kaupanvahvistajan tehtävä

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.26

Laki kiinteistöjen kauppahintarekisteristä

4 §.1 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

5 §.1 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi sekä aluehallintovirasto Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.27

Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta

6 §.3 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi sekä aluehallintovirasto Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.28

Laki luonnonmukaisesta tuotannosta

7 §.

Elinvoimakeskus

1 ja 2 momentin

. Pykälän otsikossa ja pykälänjohdantokappaleissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

8 §.Lupa- ja valvontavirasto.Pykälän otsikossa ja pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtymisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.

Valvontasuunnitelmat

2 momentissa

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.

Valtuutettu tarkastaja.

1 ja 3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

17 §.

Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

28 §.

Rekisteriin liittyvät vastuut

2 momentissa

. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

31 §.Luettelon julkaiseminen toimijoista ja sertifikaateista. Pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtymisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

34 §.2 ja 3 momentissa Tilapäinen ainesosalupa. PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.29

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027

26 §.

Toimenpiteen toteutusaika.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

30 §.

Hakuaika ja hakumahdollisuudesta tiedottaminen

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

32 §.Toimivaltainen Elinvoimakeskus. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

33 §.

Tuen hakeminen paikallisen toimintaryhmän rahoituskiintiöstä

2 ja 4 momenteissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

34 §.

Tukihakemuksen arviointi.

2 ja 3 momenteissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

36 §.Tuen myöntäminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

43 §.Maksujen hyväksyminen ja suorittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

44 §.

Tiedon antaminen seurantaa varten

1 ja 2 momenteissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

47 §.

Tarkastusoikeus.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

48 §.

Tarkastuksen suorittaminen

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

50 §.

Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

54 §.Takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskeva päätös. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

57 §.

Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen

1 ja 3 momenteissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

60 §.Valituskielto.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.30

Laki maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa

7 §.

Ennakkotieto

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi Maaseutuvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

10 §.

Valtioneuvoston päätöksenteko-oikeus.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi Maaseutuvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

11 §.

Tehtävien hoidon ohjaus ja valvonta

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi Maaseutuvirasto ja Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

12 §.

Virka-apu ja tiedonantovelvollisuus

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi Maaseutuvirasto ja Elintarviketurvallisuusvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

7.10.31

Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta

50 §.Oikeus vaatia selvitystä luopumistuen saajalta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

63 §.Lain toimeenpano. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samassa yhteydessä muutettaisiin myös Maaseutuvirasto Ruokavirastoksi.

64 §.

Lain toimeenpano

Ahvenanmaan maakunnassa.

Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

65 §.Valvonnan järjestäminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samassa yhteydessä muutettaisiin myös Maaseutuvirasto Ruokavirastoksi.

66 §.Tuen saajia ja sitoumusten antajia koskevien tarkastusten suorittaminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samassa yhteydessä muutettaisiin myös Maaseutuvirasto Ruokavirastoksi.

70 §.

Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samassa yhteydessä muutettaisiin myös Maaseutuvirasto Ruokavirastoksi.

73 §.

Eläkelaitoksen oikeus ja velvollisuus antaa tietoja

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Samassa yhteydessä muutettaisiin myös Maaseutuvirasto Ruokavirastoksi.

7.10.32

Laki maatalouden rakennetuista

13 §.

Tuettavaa toimenpidettä koskevat edellytykset

4 momentissa

. Pykälänvesilaissa tarkoitettu valtion valvontaviranomainen muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi vesitaloustehtäviä hoitavaksi elinvoimakeskukseksi.

19 §.

Toimenpiteen toteutusaika

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.

Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

27 §.

Lainan siirtäminen ja lainaehtojen muuttaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

30 §.

Määräaika tuen hakemiselle

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

31 §.Tukihakemuksen arviointi.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

33 §.

Tukipäätös.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

34 §.Tukipäätöksen mukaisen oikeuden siirtäminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

37 §.Avustusmuotoisen tuen maksun suorittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

38 §.

Nostolupa.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

40 §.Tietojen antaminen seurantaa varten. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

40 a §.Ilmoitus tuen käytön ehtojen vastaisesta hankintamenettelystä. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

44 §.

Tarkastusoikeus

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

45 §.

Tarkastuksen suorittaminen

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

46 §.

Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä.

1 momentin

Pykälänjohdantokappaleessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

49 §.Takaisinperinnän kohtuullistaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

50 §.Takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskeva päätös. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

54 §.

Luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuus

1 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

61 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

64 §.Varojen alueellinen kohdentaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

66 §.Valituskielto. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.33

Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä

42 §.Tietojen ilmoittamisessa toimivaltainen viranomainen ja ilmoitusmenettelyt.Pykälän 1momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

46 b §.

Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvissä hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltainen viranomainen.

2 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

46 g §.Kaupan pitämiseen liittyvien tietojen rekisteröiminen, käyttö ja luovuttaminen. Pykälän 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

53 §.

Varastoon toimitettavien ja sieltä poistettavien tuotteiden tarkastus.

1-3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi..

56 §.

Hyväksyttyjen toimijoiden ja hintaselvityksiä antavien toimijoiden tarkastukset.

2 ja 4 momentissa

PykälänSosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

58 b §.Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät Lupa- ja valvontaviraston tarkastukset. Pykälän otsikossa ja pykälässä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

58 e §.Elinvoimakeskuksen käyttö apuna kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksissa. Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

59 §.

Yksityisten toimijoiden käyttö apuna tarkastuksissa

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.34

Laki maatilatalouden kehittämisrahastosta

3 §.2 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

3 a §.1 ja 2 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.35

Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä

5 §.

Toimivaltainen rekisterinpitäjä

1 ja 2 momentissa

. PykälänVarsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lounais-Suomen elinvoimakeskukseksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus elinvoimakeskukseksi.

27 §.Tietojen luovutuksesta päättäminen.Pykälässä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lounais-Suomen elinvoimakeskukseksi.

7.10.36

Laki metsityksen määräaikaisesta tukemisesta

13 §.Ennen tukipäätöstä hankittava lausunto. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi.

14 §.

Tukipäätös.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi.

28 §.Metsäkeskuksen yhteistyö viranomaisten kanssa. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskuksiksi.

7.10.37

Laki Metsähallituksen erävalvonnasta

19 §.

Valvonta

1 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Koska Lupa- ja valvontavirasto olisi valtakunnallinen virasto, momentista poistettaisiin viittaus viraston toimialueeseen.

7.10.38

Laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä

27 §.Metsäkeskuksen selvittämisvelvollisuus. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskukseksi.

28 §.

Eräät hakemuksen ratkaisemista ja hankehaun käynnistämistä varten tarvittavat hakijan selvitykset.

5 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.39

Laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta

2 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Koska Lupa- ja valvontavirasto olisi valtakunnallinen virasto, momentista poistettaisiin määre alueellisesti toimivaltaisesta virastosta.

3 §.2 §:n 2 momenttiin Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Kaakkois-Suomen elinvoimakeskukseksi ja aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Koska Lupa- ja valvontavirasto olisi valtakunnallinen virasto, momentissa ei tarvittaisi viittaustatoimivaltaisen viraston osalta. Pykälästä poistettaisiin maa- ja metsätalousministeriön määräyksenantovalta tehtävää hoitavasta tahosta. Menettelyjä keskitettyjen tehtävien osoittamisessa elinvoimakeskuksille on tarkoitus yhdenmukaistaa siten, että aiemman kaltaisesta hallinnollisella päätöksellä määräämisestä luovutaan.

4 §.1 momentissa Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Kaakkois-Suomen elinvoimakeskukseksi.

7.10.40

Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista

36 §.

Valtionlainan myöntämisen edellytykset.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

40 §.Korkotukilainan koron arviointi. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

43 §.

Toimenpiteen toteutusaika.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

46 §.

Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

49 §.

Määräaika tuen hakemiselle

1 momentissa

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. PykälänLapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

50 §.1 ja 3 momentissa Tukihakemuksen arviointi. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

52 §.

Neuvottelu saamelaiskäräjien kanssa

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

53 §.

Tukipäätö

1 momentissa

s. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

55 §.Tukipäätöksen mukaisen oikeuden siirtäminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

57 §.

Avustusmuotoisen investointituen, asunnonrakentamistuen ja paliskunnalle aitojen kunnossapitoon myönnetyn tuen maksaminen.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

58 §.Avustusmuotoisen tuen maksun suorittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

61 §.

Nostolupa.

3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

62 §.

Valtionlainan vakuus

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

63 §.

Valtionlainan lyhentäminen ja koron suorittaminen

4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

65 §.

Lainan siirtäminen ja lainaehtojen muuttaminen

1—3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

73 §.

Valtionvastuu

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

87 §.

Erityiset etuudet

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

88 §.

Erityisen etuuden peruuttaminen

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

89 §.Liiketoimintasuunnitelman seuranta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

93 §.

Tarkastusoikeus.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

94 §.

Tarkastuksen suorittaminen.

3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

95 §.

Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä

1 momentin

6 momentissa

. Pykälänjohdantokappaleessa jaelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

96 §.

Valtionlainan määrääminen irtisanottavaksi

2 ja 4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.97 §. Tuen saajan ilmoitusvelvollisuus ja ennakkotieto. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.101 §. Takaisinperinnän kohtuullistaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.102 §. Takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskeva päätös. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

105 §.

Luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuus

1 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

109 §.

Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen

1 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

112 §.Varojen alueellinen kohdentaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

119 §.

Aikaisemman lainsäädännön soveltaminen

2 momentissa

. PykälänLapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

126 §.Eräät aikaisemman lainsäädännön mukaiset toimenpiteet ja oikeussuhteet. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.41

Laki porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta

6 §.

Vahingon toteaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

11 §.

Korvauksen hakeminen

1 momentissa

. PykälänLapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

12 §.

Päätös korvauksesta

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi Maaseutuvirasto muutettaisiin Ruokavirastoksi.

14 a §.

Muutoksenhaku.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.Korvauksen maksun keskeyttäminen ja korvauksen takaisinperintä. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.42

Laki ruokahallinnon tietovarannosta

5 §.

Rekistereihin liittyvät vastuut.

1 momentissa

Pykälänelinkeino- liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi aluehallintoviraston tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon poistettaisiin pykälästä tarpeettomana maininta aluehallintovirastosta.

7.10.43

Laki Ruokavirastosta

1 §.Toimiala. Viraston toimialaa koskevaa pykälää täydennettäisiin siten, että poronhoidon valvontatehtävät lisättäisiin pykälässä lueteltuihin viraston tehtäviin. Poronhoitolain valvontatehtävät siirtyvät aluehallintouudistuksessa Lapin aluehallintovirastolta Ruokaviraston tehtäviin.

Voimaantulosäännös. Säännökseen sisällytettäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan muualla laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella aluehallintovirastoon tarkoitetaan lain voimaan tultua Ruokavirastoa, jos viittauksessa tarkoitetut tehtävät liittyvät Ruokavirastosta annetun lain 1 ja 2 §:ssä tai muualla laissa virastolle säädettyihin tehtäviin. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena olisi varmistaa ja turvata laissa tai asetuksessa säädettyjen tehtävien hoidon jatkuvuus aluehallintovirastoja koskevan sääntelyn kumoutuessa.

2 momenttiin Säännöksensisällytettäisiin siirtymäsäännös koskien aluehallintovirastojen myöntämiä lupia, tekemiä päätöksiä tai rekisteröintejä sekä aluehallintovirastoille tehtyjä ilmoituksia. Nämä jäisivät voimaan siinä muodossa, kuin ovat olleet lain voimaan tullessa.

3 momentissa

3 momentissa

Säännöksensäädettäisiin sopimuksia, sitoumuksia ja vireillä olevia asioita koskevista siirtymäsäännöksistä. Momentissa säädettäisiin, että Aluehallintovirastosta siirtyviä 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuja tai muualla laissa Ruokavirastolle säädettyjä tehtäviä koskevat arkistot, rekisterit ja tietoaineistot sekä vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset samoin kuin niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät ehdotetun muutoslain tullessa voimaan Ruokavirastolle. Säännöksen 4 momentissa todettaisiin, että edellätarkoitetut sopimukset ja sitoumukset siirtyisivät Ruokavirastolle kuitenkin vain, jollei niiden sisällöstä muuta johdu.

Säännöksen 5 momentissa olisi viittaussäännnös valtion virkamieslain 5 a – 5 c §:ään, jossa säädetään virkamiesten asemasta.

7.10.44

Laki saariston kehityksen edistämisestä

12 §.

Ympäristönhoitoavustus.

2 ja 3 momentissa

Pykälänoleva viittaus, liikenne- ja ympäristökeskukseen muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.45

Laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta

2 §.Pykälässä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

7.10.46

Laki Suomen metsäkeskuksesta

6 §.

Maakunnallinen metsäneuvosto ja sen tehtävät

2 momentin 1 kohdassa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskuksiksi.

9 §.

Metsäkeskuksen johtokunnan tehtävät.

1 momentin 3 kohdassa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa ja valvontavirastoksi ja elinvoimakeskuksiksi.

7.10.47

Laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

8 §.

Henkilöstön koulutus- ja pätevyysvaatimukset

1 ja 2 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

0 §.

Eläimiä koskeva kirjanpito ja tilastot.

2 ja 3 momentin

1Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

21 §.

Toimintalupa ja sen hakeminen

1 ja 2 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

23 §.Muutokset henkilöstössä ja toiminnassa.Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

27 §.2 ja 3 momentin Hankeluvan muuttaminen. Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

28 §.

Hankkeessa käytetyn tai siihen tarkoitetun eläimen vapauttaminen, luovuttaminen ja palauttaminen.

3 momentissa

Pykälänoleva viittaus, liikenne- ja ympäristökeskukseen muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

29 §.

Takautuva arviointi

2 ja 3 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

29 a §.

Hanketta koskevien asiakirjojen säilyttäminen

1 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

30 §.

Takautuva arviointi

1 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

31 §.

Asioiden valmistelu ja käsittely lautakunnassa

1 ja 2 momentin

. Pykälän viittausviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

33 §.Lautakunnan henkilöstö. Pykälän viittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

35 §.

Valvontaviranomaiset.

2 momentti

Pykälän viittaus aluehallintovirastoihin muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Lisäksikumotaan tarpeettomana.

36 §.Ruokaviraston eräät tehtävät. Pykälän otsikko ja johdantokappaleen viittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

38 §.

Valvontasuunnitelma

1 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

40§.

Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus

2 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

45§.

Rekisteri toiminnanharjoittajista

2 momentin

. Pykälänjohdantokappaleen viittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

46§.

Hankerekisteri.

1 momentin

Pykälänjohdantokappaleen viittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi. Pykälän 3 momentin viittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

48§.Hankeluvan peruuttaminen. Pykälän viittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon tai aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

49§.Toimintaluvan peruuttaminen.Pykälän viittaus aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

50§.

Uhkasakko ja teettäminen

1 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen tai Itä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

53§.

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta

1 momentin

. Pykälänviittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

7.10.48

Laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta

6 §.

Ruokavirasto.

2 momenttiin

Koska aluehallintovirastoille tällä hetkellä kuuluvat ehdollisuuden valvontaan liittyvät tehtävät siirrettäisiin Ruokavirastoon, pykälänlisättäisiin Ruokaviraston tehtäviin ehdollisuuden valvontaa.

7 §.Elinvoimakeskus.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

8 §.Lupa- ja valvontavirasto. Koska aluehallintovirastolle tällä hetkellä kuuluvat sosiaalisen ehdollisuuden valvontaan liittyvät tehtävä siirrettäisiin Lupa- ja valvontavirastolle, pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Viranomaisen alueellinen toimivalta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

20 §.

Hallinnollinen tarkastus ja ristiintarkastus

3, 4, 6 ja 7 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

21 §.

Pinta-alamonitorointi

4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

25 §.

Tarkastusoikeus.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

26 §.

Ehdollisuutta koskevat erityiset säännökset

1─3 momentissa

2 momentissa

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin elinvoimakeskukseksi jaaluehallintovirasto Ruokavirastoksi tehtävän siirtämisen vuoksi. Lisäksi pykälänoleva viittaus eläinsuojelulakiin muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin (693/2023).

26 a §.

Sosiaalista ehdollisuutta koskevat erityiset säännökset

1 ja 2 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin työsuojelutehtävien siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti selkeyden vuoksi, että lupa- ja valvontavirastoin työsuojelun tehtäviä hoitava toimiala suorittaisi sosiaalisen ehdollisuuden valvontatehtävän.

30 §.

Valvonnassa noudatettava menettely

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

49 §.

Maitorekisteri

5 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

50 §

Tietojen antaminen seurantaa varten

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

54 §.Muutoksenhaku. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

7.10.49

Laki tulvariskien hallinnasta

4 §.

Elinvoimakeskuksen tehtävät.

1 ja 2 momentin

3 momentissa

Momentti 4

Pykälän otsikossa,johdantokappaleessa sekäelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.poistettaisiin. Menettelyjä keskitettyjen tehtävien osoittamisessa elinvoimakeskuksille on tarkoitus yhdenmukaistaa siten, että aiemman kaltaisesta hallinnollisella päätöksellä määräämisestä luovutaan.

8 §.

Merkittävät tulvariskialueet.

3 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.

Tulvaryhmä.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

17 §.Osallistuminen ja tiedottaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.

Vesistö- ja meritulvariskien hallintasuunnitelmien hyväksyminen

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

24 §.

Tietojen luovuttaminen

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

25 §.Tietojen toimittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.50

Laki valtiontakauksista maatilojen maksuvalmiuslainoille

3 §.

Valtiontakausten myöntövaltuus ja enimmäismäärä sekä takaajan vastuun toteutuminen.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

4 §.

Valtiontakauksen kohteena oleva luotto

4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

6 §.

Valtiontakauksen hakeminen ja myöntäminen

2 ja 3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

8 §.Tarkastusoikeus ja tarkastuksen suorittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

10 §.

Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

11 §.Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykälässä oleva viittaus maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) 64 §:ään muutettaisiin viittaukseksi maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annetun lain (1325/2022) 57 §:ään.

12 §.Muutoksenhaku. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykälässä korvattaisiin muutoksenhakuun sovellettu aiempi hallintolainkäyttölaki (586/1996) sen korvanneella lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019).

7.10.51

Laki vesihuollon tukemisesta

5 §.

Tukipäätös.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

9 §.

Avustushakemus

1, 2 ja 4 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

13 §.

Sopimus valtion työstä.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

14 §.Tietojärjestelmä. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.52

Laki vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä

16 §.2 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi

7.10.53

Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta

7 §.

Viranomaiset

1 momentissa

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi jaEtelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

13 §.

Luvan peruuttaminen

1 momentissa

. PykälänEtelä-Suomen aluehallintovirasto ja aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.

Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.

Takavarikointi ja hävittäminen

1 momentissa

2 momentti

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi japoistettaisiin tarpeettomana kaikkien lain mukaisten tehtävien Lupa- ja valvontavirastoon siirtämisen vuoksi.

20 §.Ilmoitus esitutkintaviranomaiselle.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.54

Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta

4 §.

Maa- ja metsätalousministeriö.

4 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

5 §.Elinvoimakeskus.Pykälässä ja sen otsikossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7 §.Ruokavirasto ja kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset. Pykälästä ja sen otsikosta poistettaisiin aluehallintovirasto tehtävän Ruokavirastoon siirtämisen vuoksi.

13 §.Kalastusluvan tilapäinen peruuttaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.

Moottoritehon mittaaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.Vapautukset eräistä velvoitteista. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

19 §.LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden hävittäminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

20 §.

Ilmoituksia vastaanottava viranomainen, määräajan laskeminen ja tarkemmat määräykset

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

21 §.

Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja koskevat saalisilmoitukset

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

22 §.

Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen muita kuin kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja

1 momentissa

koskevat saalisilmoitukset. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

27 §.

Ilmoitus kalastuspäiväkirjan, jälleenlaivaus- ja purkuilmoituksen ja saalisilmoituksen allekirjoittajista.

1 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

28 §.

Ensiostajaksi ilmoittautuminen

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykälän viimeisen virkkeen viittaukseen tehtäisiin lakitekninen korjaus.

28 a §.Kuljetusasiakirja.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykälään tehtäisiin lakitekninen korjaus.

36 §.

Saalistodistusrekiste

2 momenttiin

ri. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi. Lisäksi pykäläntehtäisiin lakitekninen korjaus.

38 §.Yhteisrekisterinpitäjä t. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

49 §.

Rikkomukset.

25 kohdassa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

65 §.

Rikkomusrekisterin yhteisrekisterinpitäjät

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

69 §.2 momentissa Tietojen luovuttaminen rekistereistä. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

69 a §.8 ja 12 kohdassa Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.55

Laki yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista

6 §.

Alueellinen maaseudun kehittämissuunnitelma

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7 §.

Paikallinen kehittämisstrategia

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

8 §.

Yhteistyö.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

11 §.

Välittävä toimielin

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

18 §.

Tekninen apu

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.56

Lannoitelaki

23 §.Elinvoimakeskus. Pykälän otsikko ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

38 §.

Kielto.

4 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.57

Luopumiseläkelaki

3 momentissa Lain 16 §:nelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.58

Metsälaki

7 a §.

Maanomistajan ja metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuus

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

14 b §.Menettely liito-oravailmoituksesta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.59

Metsästyslaki

23 §.

Metsästyksen rajoittaminen yleisen turvallisuuden vuoksi

1 ja 2 momentissa

3 momentti

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälänpoistettaisiin tarpeettomana, koska siinä säädetään aluehallintovirastojen toimialueista talousvyöhykkeellä, ja Lupa- ja valvontaviraston toimialue olisi koko valtakunta.

88 §.

Lain noudattamisen valvonta

4 momentissa

. Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi.

7.10.60

Patoturvallisuuslaki

5 §.

Viranomaiset.

2 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

Patoturvallisuusviranomaisen tehtävä hoidetaan nykyisin valtakunnallisena tehtävänä Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jolle toimivalta on keskitetty maa-ja metsätalousministeriön päätöksellä. Patoturvallisuus kuuluu yhteiskunnan turvallisuuskriittisiin tehtäviin, jossa keskeistä on paitsi pato-onnettomuuksien estäminen myös energiahuoltovarmuuden ja kriittisen infran turvaaminen. Tämä turvallisuuskriittinen tehtävä on syytä osoittaa lainsäädännöllä suoraan sitä valtakunnallisesti hoitavalle taholle voimavaran ja osaamisen riittävyyden ja tehtävän yhdenmukaisen hoidon varmistamiseksi.

Momentti 3 poistettaisiin, sillä menettelyjä keskitettyjen tehtävien osoittamisessa elinvoimakeskuksille on tarkoitus yhdenmukaistaa siten, että aiemman kaltaisesta hallinnollisella päätöksellä määräämisestä luovutaan.

7.10.61

Poronhoitolaki

6 §.

Paliskunta.

3 momentissa

PykälänLapin aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi

8 §.

Paliskunnan perustaminen

1 momentissa

. PykälänLapin aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

14 §.

Paliskunnan kokouksen koollekutsuminen

1 momentissa

. PykälänLapin aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

28 §.

Poroerotusten suorittaminen.

2 ja 3 momentissa

PykälänLapin aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

39 a §.

Valtakunnan rajalle rakennettava esteaita.

3 momentissa

PykälänLapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi. Lisäksi säädettäisiin, että Lapin elinvoimakeskus hakee pykälän 1 momentissa tarkoitettua lunastustoimitusta. Kyse olisi sääntelyä selkeyttävästä muutoksesta, joka ei muuttaisi nykytilaa. Voimassa olevaa pykälää koskevien hallituksen esityksen perustelujen (HE 143/2016 vp, s. 17–18) mukaan ELY-keskus toimisi aidan käyttöoikeuden perustamiseksi, korvaamiseksi ja sijainnin määrittämiseksi tarvittavan lunastustoimituksen hakijana.

48 §.Paliskuntain yhdistyksen toiminnan rahoitus. Pykälässä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Lapin elinvoimakeskukseksi.

52 §.Valvonta. Pykälässä Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi.

7.10.62

Rehulaki

27 §.Elinvoimakeskus.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävien siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.63

Riistahallintolaki

5 §.

Alueelliset riistaneuvostot

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.64

Riistavahinkolaki

47 §.

Muutoksenhaku

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

50 §.

Ruokaviraston valvontatehtävä

1 ja 2 momentissa

2 momentissa

. Pykälän otsikossa sekäMaaseutuvirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Ruokavirastoksi jaelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.65

Siemenlaki

23 §.Valvontaviranomaiset ja sertifiointiviranomainen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.66

Taimiaineistolaki

7 a §.Valvontaviranomaiset.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.67

Vesihuoltolaki

4 §.

Viranomaiset.

2 ja 4 momentissa

Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 §.

Vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus

3 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

15 b §.

Vesihuollon häiriötilanteista ilmoittaminen

1 ja 2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

20 d §.

Vesihuollon tietojärjestelmä

1 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

29 §.

Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

2 momentissa

. Pykälänelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi elinvoimakeskukseksi.

7.10.68

Yhteisaluelaki

18 §.3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi tai, kun osakaskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan valtionvirastoksi.

31 a §.2 ja 3 momentissa Pykälänaluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi tai, kun osakaskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan valtiovirastoksi. ja

33 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin tehtävän siirtämisen vuoksi Lupa- ja valvontavirastoksi tai, kun osakaskunnan kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan valtionvirastoksi.