Hallituksen esitys eduskunnalle siviilitiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan täysistunnossa ovat tänään vihdoin ja viimein, eri vaiheiden jälkeen, käsiteltävinä tiedustelulainsäädännön kokonaisuuteen kuuluva substanssilainsäädäntö, siviilitiedustelulainsäädännön mietintö, jonka hallintovaliokunta on hyväksynyt, ja sitten myöskin tämä sotilastiedustelulainsäädännön mietintö, joka puolestaan on puolustusvaliokunnan kautta tänne tullut. Aiemmin eduskunta on hyväksynyt jo voimaan tulleet samaan kokonaisuuteen kuuluvat perustuslain muutokset, tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa säätelevän lainsäädännön ja eduskunnan työjärjestyksen muutoksen, joilla perustetaan tiedustelutoiminnan parlamentaarista valvontaa varten eduskuntaan tiedusteluvalvontavaliokunta.

Hallintovaliokunta on antanut mietintönsä, itse asiassa kaksikin, tästä siviilitiedustelulainsäädännöstä, ja tämä jälkimmäinen mietintö tämän tweet-kierroksen jälkeen on nyt eduskunnan täysistunnon käsiteltävänä. Totean sen verran asian aiempiin vaiheisiin liittyen, että tämän tweet-kierroksen myötä perustuslakivaliokunta on arvioinut hallintovaliokunnan aiempaa lausuntoa ja todennut, että siihen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. [Eduskunnasta: Oikein!] — Kyllä. — Tämä merkitsee yksiselitteisesti sitä, että aiempi mietintökään ei ollut miltään osin perustuslain vastainen. Hallintovaliokunta on kuitenkin päätynyt harkinnassaan siihen, että se ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan täsmennysesitykset, vaikka niissä ei siis ole kysymys säätämisjärjestyksestä ja vaikka siihen ei ollut mitään pakkoa. Media on suurella kohulla ja innostuksella raportoinut tästä uudesta perustuslakikierroksesta ja uutisoinut muun muassa perustuslainvastaisuudesta ja hutiloinnista mietinnön laadinnassa. Samaa innostusta ei ole enää riittänyt, kun olisi pitänyt kertoa, ettei ole perustuslainvastaisuutta tai hutilointia. Omasta hutiloinnista ei ole muistettu mainita, mutta se nyt on aika normaalia.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on saanut asiassa usean eduskunnan valiokunnan lausunnon ja kuullut laajalti asiantuntijoita. Kuultavien joukossa on muiden ohella sisäisen turvallisuuden tilannekuvaan ja uhkatekijöihin perehtyneitä asiantuntijoita sekä toisaalta oikeusturvaa ja valvontaa tarkastelleita asiantuntijoita. Hallintovaliokunta on kuulemisen sekä etenkin perustuslakivaliokunnan lausunnon ja myös lakivaliokunnan lausunnon pohjalta tehnyt kymmenittäin pykälämuutoksia koskevia lakiehdotuksen muutosehdotuksia. Nämä muutokset painottuvat oikeusturva- ja valvontasääntelyn sekä sääntelyn täydentämiseen muun muassa täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta. Hallintovaliokunta on sisäisen turvallisuuden osalta kuvannut mietinnössään tätä turvallisuusympäristömme tilaa. Maahamme kohdistuvat kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavat uhkatekijät eivät välttämättä ole kovinkaan laajalti tiedostettuja. Siksi on tärkeää kertoa tosiasiallinen tilanne. Nämä uhkakuvat kumpuavat keskeisiltä osiltaan tavalla tai toisella Suomen ulkopuolelta. Taustalla ovat usein kriisipesäkkeiden heijastusvaikutukset. Myös suurvaltasuhteiden heikkenemisen vaikutukset näkyvät osaltaan meidän omassa turvallisuusympäristössämme. Olennaista on, että rauhan aikana näitten uhkakuvien torjunnan painopiste on sisäisen turvallisuuden viranomaisen tehtävänä. Siksikin on välttämätöntä säätää siviilitiedustelulainsäädäntö, jotta esimerkiksi talebanit ja muut terrorijärjestöt saadaan tarkkailun alle.

Valiokunnan mietinnössä on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan valtiosääntöhuomautukset täysimääräisesti. Myös pääosa muista huomautuksista on otettu huomioon. Eräältä osin on kuitenkin valiokunnan saaman selvityksen ja etenkin lakivaliokunnan lausunnon pohjalta päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Lakivaliokunnan lausunto on monien kysymysten osalta ollut kyseisten kysymysten toimialavaliokuntana erityisen arvokas, ja siitä kiitokset.

Hallintovaliokunnan tekemät muutosehdotukset ovat pääosin oikeusturvaa parantavia sekä sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta alleviivaavia. Samalla valiokunta on kuitenkin kantanut huolta siitä, että siviilitiedustelulainsäädäntö mahdollistaa tehokkaan ja tuloksellisen tiedustelutoiminnan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan torjumiseksi sekä siten viime kädessä kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan painottanut valvontaa ja oikeusturvanäkökohtia. Mainitun valiokunnan lausunnosta kuitenkin ilmenee myös tiedustelutoiminnan tehokkuus- ja tuloksellisuuselementit.

Arvoisa rouva puhemies! Kyseessä on merkittävä uudistus. Suojelupoliisille siviilitiedusteluviranomaisena annetaan uusia tiedustelutoimivaltuuksia. Pääosin on kysymys nykyisistä poliisilain ja pakkokeinolain menetelmistä, joita käytetään tiedustelutoiminnassa. Lainsäädäntöön sisältyy kuitenkin kokonaan uusia toimivaltuuksia, kuten tietoliikennetiedustelu. Säädettävässä siviilitiedustelulainsäädännössä on tarkkaan määritelty ne kansallista turvallisuutta uhkaavat toiminnot, joiden torjumiseksi on mahdollista saada lupa tai päätös käyttää tiedustelutoimintavaltuuksia. Näihin kuuluvat muun muassa terrorismi sekä toiminta, joka vaarantaa suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Kaikissa tilanteissa tiedustelumenetelmän käytön tulee olla välttämätöntä tärkeiden tietojen saamiseksi kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavasta toiminnasta. Osa tiedustelumenetelmistä voidaan ottaa käyttöön tuomioistuimen päätöksellä, ja osasta päättää suojelupoliisi itse. Joka tapauksessa tuomioistuimen lupa ja suojelupoliisin päätös ovat tarkkojen ja tiukkojen vaatimusten takana.

Lisäksi tiedustelutoimintaa valvotaan perusteellisesti. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on mahdollisuus ennakollisesti, reaaliaikaisesti ja jälkikäteisesti harjoittaa tätä tiedustelutoiminnan valvontaa. Laajat valtuudet on myöskin tiedusteluvalvontavaliokunnalla.

Tästä hallintovaliokunnan mietinnöstä ilmenee, että tiedustelumenetelmien käytön tarkoituksena ei ole hankkia tietoa rikoksesta. Kysymys on kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan torjumisesta ennakollisesti. Suojelupoliisin hankkimaa tietoa on tarkoitus valtion johdon voida hyödyntää meidän oman yhteiskuntamme turvaamiseksi. Lisäksi operatiiviset sisäisen turvallisuuden viranomaiset, kuten poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli, tarvitsevat myös tiedustelutietoa kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavista hankkeista. Suojelupoliisi itse ei ole tulevaisuudessa enää rikostutkintaviranomainen, vaan sen tehtävä painottuu entistä vahvemmin tiedustelulliseen suuntaan.

Mietinnössä käsitellään laajalti myös oikeusturvaa ja valvontakysymyksiä, vaikka ne nousevat erityisesti esiin tiedustelun laillisuusvalvontaa koskevassa laissa ja eduskunnan työjärjestyksen muutoksessa, joka liittyy tiedusteluvalvontavaliokunnan perustamiseen. Hallintovaliokunnan mietinnössä tarkastellaan myös niitä tilanteita, joissa tiedustelu on kiellettyä ja joissa tiedustelumenetelmän käytöstä on ilmoitettava.

Arvoisa puhemies! Mittavan ja erityisen merkityksellisen tiedustelulainsäädännön toimeenpanoa ja sen tavoitteiden toteuttamista on välttämätöntä seurata sekä arvioida myös täällä eduskunnassa. Ei ole poissuljettua, että säännöksiä saatetaan saatavien kokemusten perusteella joutua tarkistamaan. Tiedustelutoiminnan tulee olla tehokasta ja tuloksellista, mutta samalla oikeusturvan tulee olla kunnossa.

Hallintovaliokunta ehdottaa mietinnössään eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jossa edellytetään hallituksen tarkkaan seuraavan siviilitiedustelulainsäädännön tehokkuutta ja tuloksellisuutta, toimivuutta, oikeusturvan toteutumista ja muuta soveltamista. Tämän seurannan perusteella hallintovaliokunnalle on hallituksen annettava vuoden 2020 loppuun mennessä perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu kirjallinen selvitys. Lisäksi hallituksen on huolehdittava siitä, että eduskunnalle annetaan vuoden 2021 loppuun mennessä kokonaisvaltainen ja seikkaperäinen selonteko tiedustelulainsäädännön toimivuudesta, tehokkuudesta, tuloksellisuudesta, kehittämistarpeista, valvonnasta ja oikeusturvan toteutumisesta sekä muista asiakokonaisuuteen liittyvistä merkityksellisistä seikoista. Tätä selontekoa edellyttävä lausumaehdotus koskee myös sotilastiedustelulainsäädäntöä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä ollaan ison äärellä. Mutta samalla kun ollaan ison asian kanssa tekemisissä, ollaan kyllä myöskin isänmaan asialla, ja se isänmaa kyllä tarkoittaa sekä meidän valtiotason toimintoja että yhtä lailla myöskin yksittäisiä kansalaisia. Me olemme tässä suhteessa tekemisissä poikkeuksellisen tärkeän lainsäädännön kanssa, joka kuuluu vaativan lainsäädännönvalmistelun piiriin eri muodoissaan.

Me osaamme nähdä, mikä on käytännössä tämän päivän taistelukenttä ja mitä siihen taistelukentälle kuuluu, sillä olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa tietysti myös perinteiset riskit voivat eskaloitua kriisiksi, konfliktiksi tai jopa sodankäynniksi mutta jossa pelin luonne on enemmänkin siinä, että ei ole joko sotaa tai rauhaa vaan jotakin sillä välillä, harmaalla vyöhykkeellä, jolla edes jälkiä ei tahdo käydä ilmi kaikessa siinä toiminnassa, jota älykkäillä, pirullisilla tavoilla toteutetaan valtiotoimijoiden mutta myöskin vaikkapa yksittäisten terroristiryhmien toimesta. Sen vuoksi tämä moni-ilmeinen, ilmeetön, kavala, kylmä tapa toimia yhteiskunnassamme näkyy niissä keskusteluissa, joista puhumme hybridivaikuttamisen maailmana, jossa keinovalikoima on käsittämättömän laaja ja jossa paljon sinisilmäisyys ei auta, tai siinä kybermaailmassa, jonka valtavaa vaikutusta, vyöryvää vaikutusta yli yhteiskuntien tänä päivänä eri puolilla pyritään parhaan mukaan seuraamaan.

Tiedämme, mitä uudet teknologiat tuovat tullessaan. Kirjallisuus on siitä meillä Suomessakin hyviä esimerkkejä täynnä. Kansainvälinen elokuvateollisuus tapailee niitä ja tuo sellaisia uhkakuvia, joihin normaalin ihmisen ajatus ei oikein tahdo edes välttämättä yltää. Epäsymmetrisen sodankäynnin keinot ovat tällöin käytössä ja keskusteltavana, ja on selvää, että informaatiovaikuttaminen on asia, josta ainakin henkilökohtaisesti toivon, että seuraava hallitusohjelmakin voisi sisältää klausuuleja, millä tavoin Suomi varautuu informaatiovaikuttamiseen varautumiseen seuraavan hallituskauden aikana. Tämä on tärkeä kysymys.

Kohteena ovat normaalisti yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. Kaikilla meillä on siitä aistimus, mitä se käytännössä voisi tarkoittaa. Se sisältää tai kattaa kriittisen infrastruktuurin. Tiedämme kyllä, mihin tällöin viitataan vaikka energiaverkostojamme ajatellen. Informaatiostruktuuri on yhtä lailla kohteena silloin, jos äsken kuvaamani kaltaiset toimet ovat käytössä pyrkimyksenä lamauttaa yhteiskunta, saada yhteiskunta polvilleen tai käyttää erityyppisiä kiristysohjelmia yhteiskuntaa vastaan ja sen jäseniä koskien. Silloin puhutaan valtiosalaisuuksiin uimisesta tai sotilassalaisuuksiin sisään murtautumisesta erilaisilla hakkeroinneilla, puhutaan esimerkiksi taloussalaisuuksiin murtautumisesta, joko valtio- tai yritystasolla, tai liiketoimintaa koskien samantyyppisistä asioista.

Luin jostakin, että kaksi vuotta takaperin — vain pari vuotta takaperin — maailmassa oli 8 miljardia verkkolaitetta. Tänä päivänä vastaavia laitteita on 20 miljardia — ja väliä tuosta 8:sta 20:een on vain kaksi vuotta. Se kertoo jotakin siitä vauhdista, miten ihminen kulkee verkon kautta tänä päivänä eteenpäin päivittäin. Meillä on yli 200 miljardia sähköpostia päivittäin käytössä maailmassa, ja yli 500 miljoonaa tviittiä kulkee myöskin päivittäin maapallolla. Facebookissa on yli 2 miljardia käyttäjää päivittäin. Melkoinen pelto kynnettäväksi tai melkoisesti ideoita löydettäviksi.

Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina rakentavat kaikki omia systeemejään tässä maailmassa. Ne eivät käytä mitään yhteistä internetiä, vaan ne käyttävät omia järjestelmiään ja luovat valtavilla taloudellisilla panostuksilla älykkäitä operaatioita ja toimia, miten tässä voisi mahdollisuuksiaan parantaa. Globaalit haittaohjelmatuotannot maailmassa ovat räjähtäneet käsiin, mikä merkitsee sitä, että tietomurrot ovat jokapäiväistä elämää. Kybertiedustelu on keskuudessamme, mikä tarkoittaa sitä, että maailman vanhimmaksi ammatiksi luettu vakoilu on tänä päivänä saanut hyvin uudentyyppiset, tehokkaat ja hyvin hankalat kasvot. Venäläinen SORM-3-järjestelmä on systeemi, jonka väitetään kykenevän keräämään informaatiota kaikista ihmisen käytössä olevista viestintävälineistä. En tiedä, mutta näin sanovat. Silloin se tarkoittaa kansalaisia, elinkeinoelämää, julkista sektoria ja kaikkia meidän turvallisuusratkaisujamme, joita esimerkiksi Suomen tapauksessa teemme. Pitää kysyä: mikä on kyberresilienssi tänä päivänä maassamme?

Tämän vuoksi meidän on ollut pakko lähteä liikkeelle parantaaksemme viranomaisten suorituskykyä vastata ja toimia tässä maailmassa tehokkaasti. Ikäväksemme on sanottava, että jollain käsittämättömällä syyllä Suomi on seilannut näihin hetkiin saakka ilman lainsäädännöllistä pohjaa sekä siviili- että sotilaspuolella, ilman että ollaan kyetty varautumaan tämänkaltaisiin toimiin. Vain yksilöidyt rikostapaukset, identifioidut rikokset, ovat olleet mahdollisuuksien kohteena tutkia ja selvittää. Kuitenkin samalla uhka on moninaisempi ja monin verroin vakavampi kuin milloinkaan aikaisemmin yhteisen historiamme aikana.

Nyt on valmisteltu lainsäädäntöä Suomeen, mielestäni valtioviisaasti sillä tavoin, että on ylitetty hallitus—oppositio-raja ja tuotu tätä asiaa kaikille läheiseksi eri muodoissaan asiaa valmistellen jo vuodesta 13 lähtien. Tämä on ollut siis pitkä marssi. Hallitus—oppositio-rajat ylittävä toiminta tässä on saanut osakseen sellaisen yhteiskunnallisen arvion, joka on mahdollistanut tämän vaikean ja vaativan lainsäädännön tuomisen tänne ilman suuria sote-pärskeitä. On valitettavasti — tai valitettavasti ja valitettavasti — niin, että vain tämänkaltaisella toiminnalla saadaan tuloksia aikaiseksi, koska tämä päätöksentekojärjestelmä on myöskin hidas. Se on vaativa, mutta tuloksia myöskin ollaan nyt vihdoin viimein saamassa, mutta me olemme viimeisimpiä läntisen Euroopan maita, joka tässä suhteessa saa lainsäädäntönsä kuntoon. Se on välttämätöntä tasavallan presidentin ja hallituksen ulkoasiainvaliokunnan päätöksenteon perustaksi, sillä on täysin selvää, että maan ulkopoliittisella, turvallisuuspolitiikasta vastaavalla johdolla täytyy olla riittävät edellytykset tietomäärältään tehdä omia ratkaisuja ja päätöksiä Suomen oman turvallisuuden takaamiseksi.

Me teemme nämä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin oikeuden kannalta niin, että ne myöskin toimivat kaiken laillisen, kansalaisten perusoikeuksia turvaavan järjestelmän mukaisesti. Me olemme kuunnelleet puolustusvaliokunnassa yli sataa asiantuntijaa ja saaneet seitsemän valiokunnan lausunnot käyttöömme ja olemme pyrkineet niistä poimimaan olennaiset asiat saadaksemme toimivan, oikeusvarman ja samalla tehokkaan keinon meidän viranomaistemme käytettäväksi. Vakoilu maailman vanhimpana ammattina on asia, jonka edessä ei kannata olla sinisilmäinen vaan jossa pitää vaalia Suomen kansallisia intressejä ja olla mukana kansainvälisessä vaihdannassa tavalla, jolla myöskin me saamme tietoja omien järjestelmiemme tehokkuuden kautta niin kuin me voimme myöskin antaa saman arvopohjan omaavien yhteiskuntien ja valtioiden käyttöön. — Kiitoksia.

Puhemies Paula Risikko

Kiitoksia valiokuntien puheenjohtajille. — Seuraavaksi ministeri Mykkänen.

Arvoisa puhemies! Haluan ennen kaikkea kiittää arvoisaa puhemiestä, asianomaisia valiokuntia, mutta myös koko eduskuntaa laidasta laitaan. Kuten edustaja Kanervakin viittasi, jokaisesta eduskuntapuolueesta on löytynyt vastuunalaisia henkilöitä käsittelemään tätä vakavaa kansallista turvallisuuskysymystä asianmukaisesti. En ainoastaan kiitä siitä, että olemme nyt hallituksen esitystä hyväksymässä, hallitus on tietysti esitystensä takana, vaan myös siitä, että tämä on aidosti hoidettu huolellisesti ja tarkkaan. On tärkeätä, että tällaisista asioista vallitsee kansallinen yhteisymmärrys, ja sen takeena on myös se, että vallitsee laaja kansallinen yhteisymmärrys siitä käsittelytavasta ja prosessista. Yksimielisyys on usein jopa demokratian luonteen vastaista, mutta laaja kansallinen yhteisymmärrys on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Ulkomaisten tiedustelupalveluiden aktiivisuus Suomessa on kansainvälisten arvioiden perusteella palannut kylmän sodan aikoihin. He toimivat digiajassa, me toimimme 80-luvun välineillä. Tästä syystä esimerkiksi vuoden 2013 ulkoministeriön verkkovakoilu tuli tietoon kaverin hyväntahtoisuudesta, naapurivaltion hyväntahtoisuudesta. Täällä on paljon puhuttu käsittelyn aikana tiedonvaihdosta muiden maiden tiedustelupalvelujen välillä. Ja se onkin tietysti tarkka paikka, miten Suomen tiedustelupalvelu vaihtaa henkilöihin liittyviä tietoja, mutta tällä hetkellä siinä ollaan kyllä täysin muiden armoilla. Jotta saamme mitään tietoa verkoista, meidän täytyy vaihtaa jotain. Pääsemme huomattavasti tasavertaisempaan asemaan nyt, kun lainsäädäntöä muutetaan. Voimmeko jatkaa muiden armoilla? Emme voi jatkaa.

Terroriuhka on kohonnut pitkäaikaisesti, se meidän täytyy tunnustaa. Lähes kaikki iskut suunnitellaan tavalla tai toisella internetissä. Suomen tiedonvaihto ja tiedonsaanti on tässäkin asiassa muiden tiedustelupalveluiden varassa. Onneksi meihin kohdistuu sympatiaa, olemme hyvämaineinen valtio, mutta muilta me saamme vain sellaista tietoa, jota ei ole etsitty meidän kiinnostuksen kohteiden painotuksilla ja josta siis sivusilmälläkin kumppanimme näkee, että Suomelle on siinä kiinnostavaa tietoa, ja josta Suomen arvellaan pystyvän myös maksamaan. Voimmeko näin jatkaa? Emme voi jatkaa näin.

Suomi on Länsi-Euroopan viimeisiä maita, jossa ei ole lainsäädäntöä tietoliikennetiedustelusta lainkaan. Tieto ylittää kuitenkin rajamme kaapeleissa Saksaan, Ruotsiin ja Venäjälle. Saksa, Ruotsi ja Venäjä — kaikki ne tiedustelevat näissä kaapeleissa. Kaikki ne tiedustelevat Suomesta tulevaa tietoa, meidän kansalaisten tiedonvaihtoa, mutta me viimeisimpinä emme itse asiassa edes näe, mitä siellä kaapeleissa meidän kansalaisten tiedoille tapahtuu.

Suomi on myös seuraava EU:n puheenjohtajamaa, jolloin meihin kohdistuu varmasti erityistä huomiota niin ulkomaisten tiedustelupalveluiden taholta kuin myös terrori-iskuja suunnittelevien taholta.

Arvoisa puhemies! Nyt on turvallisuudesta vastaavan ministeriön näkökulmasta yhdestoista hetki säätää nämä lait. On tärkeää, että se tehdään huolellisesti ja perusteellisesti. Näin on tehty. Olisimme tarvinneet nämä lait voimaan jo eilen, mutta kunhan edes huomenna, niin voimme olla tyytyväisiä siihen, että pystymme suomalaisten turvallisuutta parantamaan.

Onneksi meillä myöskin Suomessa on päätöksentekokykyä: viiden kuudesosan enemmistö kiirehtimislainsäädäntöön syksyllä. Kuten kaikki tiedämme, on erittäin harvinaista, että tällainen enemmistö löytyi. Tässä salissa on laaja kansallinen yhteisymmärrys siitä, että turvallisuutta pitää varjella ja että me voimme sen luotettavasti tehdä. Ja nyt olemme onneksi siinä pisteessä, että myöskin tarkemmasta lainsäädännöstä on mietintö valmiina etenemään, ja toivon rakentavaa keskustelua myös tästä.

Puhemies Paula Risikko

No niin, ja mennään sitten puhujalistalle.

Arvoisa puhemies! Tiedustelulait, niiden käsittelyn julistaminen kiireelliseksi, valvontaan liittyvä hallituksen esitys ja henkilötietoihin liittyvä sääntely on vaativa kokonaisuus. Sivuja paketissa on enemmän kuin sote-esityksessä. Tiedustelulakeja on valmisteltu pitkään, ja tarve lainsäädännön uudistamiselle on tässä raadollisessa maailmassa kiistaton. Esimerkiksi sotilastiedustelu on toiminut jo sata vuotta ilman asianmukaista lainsäädäntöä.

Näin laajassa, monimutkaisessa ja ‑ulotteisessa uudistuksessa etulyönti on aina valmistelukoneistolla. Eduskuntapuolueitten, myös hallituspuolueitten, kansanedustajien pitäisi pystyä kyseenalaistamaan esitykset ja arvioimaan niitä kriittisesti. [Ilkka Kanerva: Niin me teimme!] Kun pitää arvioida vahvan virkakoneiston ja perusoikeuksien suhdetta, ei kenenkään tule kritiikittä niellä eteen tuotuja esityksiä. Ja mitkä ovat resursseiltaan heikkojen kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet valvoa kansalaisten oikeuksia, saati sitten muuttaa jo tehtyjä linjauksia? Ikävän maun jättivät ne puheet tässä salissa, kun kiireellisyyskäsittelyn vastustajat leimattiin jo etukäteen osasyyllisiksi sellaisiin terroritekoihin, joita ei sitten tapahtunutkaan, ja jos olisi tapahtunut, syylliset oli jo löydetty riippumatta mistään syy—seuraus-suhteesta.

Voi kysyä myös sen perään, oliko puhdas sattuma, että poikkeuksellisen massiivinen viranomaisoperaatio Airistolla ajoittui perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon ja eduskunnan täysistuntokäsittelyn väliseen viikonloppuun. Kohdehenkilöitä oli seurattu vuosia ja operaatiota valmisteltu kuukausia, ja ajoitus sattui juuri tuohon viikonloppuun. [Ilkka Kanervan välihuuto] Eduskuntaa voi ohjailla tai ainakin yrittää ohjailla monella tapaa.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta ohjasi puolustusvaliokuntaa, kuten myös hallintovaliokuntaa, muuttamaan monelta kohdin hallituksen esitystä. Kaikki arviointi ei kuitenkaan ole perustuslaillista, vaan myös poliittiselle arvioinnille pitää jäädä tilaa, varsinkin kun on kyse jatkuvasta vahvan viranomaisvallan, yksityisyyden, kansalaisyhteiskunnan ja perusoikeuksien välisestä jännitteestä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kiinnitti koko käsittelyn ajan huomiota perusoikeuksien turvaamiseen ja tiedustelutoiminnan valvonnan tehokkaaseen järjestämiseen. Jätimme puolustusvaliokunnassa vastalauseen, jossa esitimme syrjintäkiellon täsmällistä muotoilua yleisluonteisen ilmaisun sijaan. Perustuslakivaliokunta ja myöhemmin puolustusvaliokunta tulivatkin tälle kannalle yhtä sanaa lukuun ottamatta. Edellytimme myös, ettei kansainvälisessä yhteistyössä vastaanoteta, hankita eikä käytetä tietoja, joita koskee nimenomainen tiedustelukielto, ja että tietojen luovuttamisessa ja vastaanottamisessa huomioidaan erityisesti tietojen vaihtoon osallistuvan maan ihmisoikeustilanne. Toinen pykälämuutosesitys koskee sitä, että tiedustelupöytäkirjaan kirjataan tilanteet, joissa saatu tieto on hävitetty. Tämä parantaisi tiedustelukohteen asemaa ja jälkikäteisvalvonnan edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Nyt luodaan aivan uutta järjestelmää. Supon ja sotilastiedustelun päälliköistä tulee ennennäkemättömän isoja herroja, ja heidän edustamilleen organisaatioille syntyy aivan uusi pelikenttä. Siksi parlamentaarisella ja viranomaisvalvonnalla tulee olla aito, todellinen mahdollisuus tehdä työtään. Kansalaisilla taas tulee olla varmuus siitä, että tiedusteluorganisaatiot toimivat niin kuin niiden oletetaan toimivan. Jo nyt on selvää, etteivät valvonnan resurssit riitä. Tiedusteluvaltuutetun, tiedusteluvalvontavaliokunnan ja oikeusjärjestelmän yhteistyöhön heti toiminnan käynnistyessä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Alkuvaiheessa muotoutuvat uudet toimintatavat ja määritellään keskinäiset suhteet, myös valtasuhteet valvojien ja valvottavien välillä. Siksi kannattaa olla hereillä ja seurata tiukasti, kuinka toiminta lähtee liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että se oli hallituspuolueen edustaja, joka sanoi, mikä arvo parlamentaarisella valmistelulla on, kun hän viittasi tähän sote-pärskintään, ja minäkin allekirjoitan kaiken. Prosessi on ollut pitkä, vaikea, moniulotteinen mutta hengeltään hyvä, ja siinä suhteessa tästä prosessin läpiviennistä minäkin opposition edustajana olen kiitollinen.

Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että nyt ollaan tässä asiassa loppusuoralla. Niin kuin täällä on jo mainittu, tämä on todellakin viimeinen hetki, jolloin Suomi tämän lainsäädännön ehdottomasti tarvitsee. Yhdyn täällä siihen, mitä edustaja Mustajärvi äsken sanoi: Me voimme olla ylpeitä siitä, millä tavalla tätä lainsäädäntöä on valmisteltu. Parlamentaarisessa ryhmässä me olemme kolmisen vuotta istuneet kymmeniä ja kymmeniä kokouksia, ehkä 40 ja 50 kokouksen välillä olemme istuneet ja valmistelleet tätä lainsäädäntöä kymmenien ja jälleen kymmenien asiantuntijoiden kanssa. Ja kun sanoin, että voidaan olla ylpeitä tästä valmistelusta, niin tämä on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla tärkeätä kansallista lainsäädäntöä kannattaa tehdä, eli on parlamentaarista valmistelua, ja uskon, että sotessakin olisi paljon parempi tilanne, jos sitäkin olisi valmisteltu hieman samalla tavalla kuin tätä lainsäädäntöä. Eli nyt eduskunta voi olla todellakin ylpeä siitä, millä tavalla tämä lainsäädäntö on tehty, ja suosittelen tätä metodia.

Me olimme myöskin varsin yksimielisiä tässä työskentelyssä, totta kai pieniä nyansseja oli sinne tänne, mutta kokonaisvaltaisesti voi sanoa, että olimme erittäin erittäin yksimielisiä. Ja kun täällä on nyt tästä ryhmästä paikalla aika monia, jotka olivat tässä parlamentaarisessa valmistelussa — huomaan, että varsin moni kollega on täällä paikalla — niin haluaisin myöskin tässä nyt erityisesti osoittaa kiitokseni edustaja Töllille, joka suurella ahkeruudella ja taitavuudella johti tätä meidän yhteistä työskentelyämme, mutta samalla kiitän myöskin kaikkia kollegoita, jotka olivat mukana tässä työssä. Jokaisesta puolueesta oli todella innokasta ja hyvää väkeä.

Tämä lopputulos merkitsee sitä, että meillä, Suomella, on nyt vihdoinkin nykyaikainen tiedustelulainsäädäntö. Me olemme olleet todella pahasti jäljessä kansainvälisestä tilanteesta. Kun täällä on puhuttu siitä, että olemme olleet osittain aika paljonkin ulkovaltojen varassa, niin voin tämän aikaisemmasta työtehtävästäni varmistaa ja vahvistaa, että näin todellakin on asian laita. Täytyy huomata, että tämä kansainvälinen toiminta — se on osto‑ ja myyntiliike: jos ei sinulla ole mitään myytävää, niin ei myöskään voida ostaa mitään. Tämä on tietysti hyvin hienovaraista työtä, millä tavalla tätä pitää tehdä. Se edellyttää myöskin ehdotonta luottamusta molempien osapuolten osalta. Tämä merkitsee sitä, että lähinnä tämä työskentely — lähinnä — on ystävällismielisten maiden kanssa, mutta joskus sitä on pakko tehdä myöskin vihamielisissä tilanteissa, jotta voidaan välttää suurempaa konfliktia.

Näistä yksilön oikeuksista ja turvasta en lähde yksityiskohtaisesti tässä nyt puhumaan. Totean vain vanhaa tapaa ja slogania käyttäen, että konnat varokoot, mutta rehelliset ihmiset nukkukoot yönsä rauhassa. [Ilkka Kanerva: Juuri näin!] Se on tämä lopputulos, mikä tältä osin on nyt vahvistettu.

Myöskin tämä parlamentaarinen valvonta on nyt varsin tyydyttävästi ja hyvin ratkaistu. Ei ollut ihan helppoa keksiä tällaista uutta elintä ja sen valvontatoimintaa, mutta siinä mielestäni on onnistuttu nyt varsin hyvin, ja myöskin eduskunnan asema on turvattu tässä asiassa. Mikä minua on vaivannut jo aikaisemmin ja vaivaa edelleen, on se, millä tavalla muiden valiokuntien osalta tämä tiedonkulku voidaan turvata tyydyttävällä tavalla. Se ei tietenkään voi olla samaa kuin on tässä erityisessä tiedusteluvalvontavaliokunnassa, vaan se on muunlaista. Sen hoitaminen ja miettiminen vielä ehkä ansaitsevat pohdintaa.

Otan esille myöskin tämän suuren vaaran, joka liittyy tämän päivän maailmaan, eli kaiken teollisuusvakoilun ja muun vakoilun. Olette varmaan huomanneet uutisista, että Kiinan valtio on nostanut kanteen Yhdysvaltoja vastaan Huawei‑nimisen tietoliikenneverkkoyhtiön asettamisesta boikottiin. Tämä osoittaa, minkälaisista jättiläismäisistä voimavaroista ja asioista tässä voi olla huonoimmassa tapauksessa kysymys. Siinä puhutaan kyllä isosta määrästä miljardeja, mikä tämänkin asian lopputulos sitten on, onko todettu, että Huawei on myöskin sellainen yritys, joka pystyy vakoilemaan. Näissähän voi aina olla myöskin toisenlaisia pyrkimyksiä. Tiedän erään tapauksen, jossa on syytetty plagioinnista ja patentin varastamisesta, mutta se tehtiin vain sen takia, että saatiin hyvin menestyvän yrityksen kauppa seis tietyksi ajaksi, ja käytettiin tällaista tekosyytä. En mene siihen lähemmin, mutta tässä on siis monenlaisia mahdollisuuksia.

Täytyy myöskin huomata nämä valtavat vaarat, jotka kohdistuvat kansakuntien turvallisuuteen. Ajatelkaapa, jos jonain päivänä ilman mitään sodanjulistusta tai mitään pommien käyttämistä tai aseiden käyttämistä yhtäkkiä täällä Suomessa esimerkiksi sähköyhteydet vain katkeavat. On vaikea ajatella vakavampaa uhkaa meidän kansalliselle turvallisuudelle ja toiminnoille kuin se, että yhtäkkiä sähköt vain häviävät. Tämä asia on kyllä syytä ottaa kaikella vakavuudella, koska ei tule aina ajatelleeksi, minkälaisia mahdollisuuksia tässä nykyisessä maailmassa on. Muistan erityisesti tapauksen, jossa Iranin viholliset sähkö- ja tietohyökkäyksellä tuhosivat Iranin sentrifugiverkostot, ja sillä tavalla saatiin Iranin ydinohjelma pysähtymään pitkäksi pitkäksi ajaksi. Eli toisin sanoen tässä on erittäin vakavia asioita kyseessä.

Puhelin on myöskin vaarallinen esine. Nimittäin jos ei siitä ole akku pois, niin nykytiedon valossa voidaan sekä kuunnella että katsella sen puhelimen kautta, joka teillä on siellä edessänne. Myöskin jääkaappi ja televisio voivat olla vaarallisia. Jos jääkaappi on yhteydessä internetiin, silloin voidaan — vaikka haluttaisiin tietää, paljonko siellä on makkaraa ja juustoa — myöskin urkkia tietoa, mitä puhutaan siinä huoneessa, missä tämä jääkaappi on. Näitä jääkaappeja on jo kohta olemassa maailmalla.

Näitä otan tässä vain esimerkiksi siitä, minkälaisia vaaroja tähän koko sektoriin liittyy. Mutta Suomi on nyt joka tapauksessa paremmin varustautunut kuin mitä se on ollut milloinkaan itsenäisyytensä aikana. [Ilkka Kanerva: Hyvä puheenvuoro! — Simon Elo: Totta joka sana!]

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä haluan antaa kiitokset valiokunnille ja hallitukselle ja myös parlamentaariselle työryhmälle, jota edustaja Tölli todella ansiokkaasti johti, siitä, että olemme nyt tässä. Sote-lainsäädännön monipolvisen ja vaikean tilanteen kohdalla ylipäänsä koko päätöksentekojärjestelmämme uskottavuus on koetuksella, ja näissä oloissa on hienoa, että tämä asia, johon myös liittyy vaikeita kysymyksiä, on saatu päätökseen. Kansallinen turvallisuus on yhteinen asia, ja uskon, että se on osaltaan vaikuttanut siihen, että tämä on kuitenkin melko hyvällä yhteishengellä pystytty nyt tähän tuomaan.

Tosin sen verran haluan edustaja Mustajärven puhetta kommentoida, että hän kyllä osoitti todella vilkasta mielikuvitusta vihjaillessaan, että poliisin operatiivinen toiminta, tämä Airisto-toiminta, olisi valjastettu toimimaan juuri vasemmistoliiton poliittista linjaa vastaan tässä kiistakysymyksessä, jonka he ovat tuoneet esiin. Sen verran itsekin tunnen sisäministeriön ja myös poliisin toimintakulttuuria, että ei tällainen ole Suomessa mahdollista, ja ehkäpä ministeri Mykkänen voi sen vielä vahvistaa. Onneksi emme elä sellaisessa kulttuurissa, jossa poliisi komennettaisiin jotain operaatiota tekemään sen vuoksi, että tietyn puolueen linjaa voitaisiin jotenkin vastustaa. Tällaista ei meillä ole.

Rikostorjunta ei ole tiedustelua, eikä tiedustelu ole rikostorjuntaa, ja supon nykyisin käyttämät tiedonhankintatoimivaltuudet ovat todellakin rikostorjuntaan säädettyjä toimivaltuuksia, eikä niitä ole tarkoitettu muuhun kuin rikostiedusteluun. Tehokas tiedonhankinta nimenomaan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta ja sen havaitsemisesta riittävän varhaisessa vaiheessa ei siis ole ollut meillä mahdollista, eikä ole nykylainsäädännön mukaan mahdollista, koska toimivaltuuksien käyttö on sidottu nimenomaan rikoksen käsitteeseen. Kuitenkin kansallisen turvallisuuden uhkat ovat luonteeltaan usein sellaisia, että ne eivät ole Suomen lainsäädännön mukaan rikoksia. Silloinkin kun kansallisen turvallisuuden uhassa on jotakin rikokseen viittaavaa, toiminta ei välttämättä ole edennyt niin pitkälle, että siihen voitaisiin kohdistaa konkreettinen ja yksilöity rikosepäily, ja siksi tarvitaan tätä uutta lainsäädäntöä, joka on jo mahdollista kaikissa naapurimaissamme ja lähes kaikissa Euroopan maissa.

Kuvitellaanpa, että ulkomaiselta tiedustelupalvelulta saadun tiedon mukaan Suomeen on saapunut kaksi henkilöllisyydeltään tuntematonta ulkomaista terroristijärjestön jäsentä. Tämä ei ole edes mitenkään poikkeuksellinen tilanne tänä päivänä, vaan hyvinkin mahdollinen tilanne. Näiden henkilöiden toiminnan tarkoitus on epäselvä, mutta järjestön väitetään ohjaavan henkilöiden toimintaa, vaikkapa irakilaisessa tietoverkossa sijaitsevan keskustelufoorumin kautta. Suojelupoliisi saa kansainväliselle tiedustelutiedolle vahvistuksen muista lähteistään. Suomeen lähetettyjä henkilöitä ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan, eikä heihin voida kohdistaa tiedonhankintaa, koska heidän henkilöllisyytensä ei ole tiedossa. Tällaisessa tapauksessa ei ole ollut perusteita käyttää rikostorjuntatoimivaltuuksia, eikä nykyisillä valtuuksilla ole mahdollisuutta myöskään selvittää henkilöllisyyttä, ja kuitenkin kyse saattaisi olla sellaisesta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa Suomen turvallisuutta, ja sen vuoksi on tärkeää ja välttämätöntä selvittää näiden henkilöiden aikeet. Siksi tarvitaan tätä lainsäädäntöä, siksi tämä on myös erittäin ajankohtainen nyt, kun Isisin kalifaatti on lähes kokonaan kukistettu ja sieltä todellakin saattaa näitä henkilöitä myös Suomeen tulla eri teitä. Vaikka heitä ei tänne edes kutsuttaisi eikä kuljetettaisi, silti heitä saattaa rajan yli tulla.

Vielä puutun, arvoisa puhemies, siihen keskusteluissa esitettyyn väitteeseen, että tiedustelulaki tässä muodossa mahdollistaisi massavalvonnan. Nämä kannanotot ovat erikoisia, sillä tässä lainsäädäntöpaketissa nimenomaan ei sallita kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa eli toimintaa, jota EU-tuomioistuin on ratkaisukäytännöissään kuvannut massavalvontana. Eli tässä ei ole siitä kysymys, ja tässä hyvin monen kynnyksen takana on, että rajat ylittävää tietoliikennetiedustelua voidaan suorittaa, ja myös valvonta on erittäin vahvasti, myös kansainvälisesti vertaillen erittäin vahvasti, tähän sisällytetty.

Sitten, arvoisa puhemies, lopuksi on kuitenkin todettava se, että eihän tämä tiedustelulainsäädäntö ole kuitenkaan sellainen taikasauva, joka estäisi kaikki terrori-iskut ja muut vakavat teot ja tapahtumat Suomessa. Kuitenkin voidaan menneestä historiasta arvioida, että esimerkiksi ulkoministeriön verkkovakoilun kohdalla tiedustelulainsäädännön hyödyt olisivat voineet olla silloin jo hyvin merkittävät. Eli olisi voitu ehkä tuo tapahtuma nopeammin saada hallintaan ja estää. [Pertti Salolainen: Ruotsi kertoi meille!] — Ruotsi kertoi meille, aivan niin kuin edustaja Salolainen totesi, mutta kovin pitkään tämä vakoilu sai jatkua [Pertti Salolainen: Liian pitkään!] ennen kuin siihen pystyttiin puuttumaan, ja juuri näistäkin syistä tarvitsemme tätä lainsäädäntöä.

Eli tässä uudessa lakipaketissa on todellakin kysymys riittävien työkalujen antamisesta tiedusteluviranomaisena toimivalle suojelupoliisille ja Puolustusvoimille vakavien uhkien havaitsemiseksi ja niiden torjumiseksi, ja esimerkiksi kybervakoilun havaitseminen on edelleen kansallinen sokea piste. Kärjistäen voidaan sanoa, että Suomen viestintäverkoissa ei ole tällä hetkellä omaa vaan yksinomaan vieraita tiedustelupalveluita. Tähän todellakin tarvitaan muutos, jotta voimme antaa ne valtuudet omille viranomaisille. Luotammehan kuitenkin omiin viranomaisiimme enemmän kuin näihin kaikkiin naapurimaittemme viranomaisiin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Räsänen epäili minua liian vilkkaasta mielikuvituksesta, mutta minusta sillä entisellä tässä talossa vaikuttaneella edustajalla, joka julkisesti kirjoitti, että hänellä on Puolustusvoimissa varmat lähteet sille, että Airistolta on löydetty sukellusvenetukikohtia... Minusta tämmöisistä puheista saisi olla enemmän huolissaan kuin siitä, mitä minä täällä salissa sanon. Ja kyllähän oikeussaleissa on nähty, että poliisit pystyvät hyvin laajoihin ja moninaisiin operaatioihin muissakin yhteyksissä. Niin että minä en ainakaan luota yhteenkään viranomaiseen täysin kritiikittä enkä ole naiivi näitten organisaatioitten suhteen. Arvostan kyllä suomalaista poliisia tavattoman paljon, ja ajan oloon kyllä varmaan saadaan tarkempaa tietoa tämän operaation ajoituksesta ja massiivisesta laajuudesta — mitä jäi käteen, mitä paljastui — ja tähän asti kai on ollut kyse talousrikollisuudesta. Voisi näin maallikkona ajatella, että vähemmänkin järeät toimenpiteet riittäisivät sellaisen rikollisuuden torjuntaan.

Arvoisa puhemies! Kiitos rakentavasta ja erittäin hyvästä, seikkaperäisestä keskustelusta jo tähän asti. Tähän edustaja Mustajärven nostamaan, aika hurjaan ja kohtuuttomaankin epäilyyn: Todella kyllä vahvistan sen, mitä edustaja Räsänen, entinen sisäministeri, myös tässä totesi. Minusta on kyllä aika hurja heitto, että Suomessa tällä tavalla toimeenpaneva viranomainen — tai viranomaisyhteistyö itse asiassa, tähän Airiston operaatioonhan osallistui Rajavartiolaitos, suojelupoliisi, keskusrikospoliisi ja poliisi — ryhtyisi ikään kuin poliittisesti ajamaan jotain. Ne, jotka asiaa tuntevat, tietävät myös, että tämän operaation suunnittelu, päivämäärää myöten, toteutettiin selvästi aikaisemmin kuin oli tästä eduskuntakäsittelystä tietoa, [Seppo Kääriäinen: Kyllä!] jolloin sikälikään tässä ei yhteyttä ole. Tietysti tällaiset valmistelut, luonnollisesti, kun on kyse kotietsinnästä tämmöiseen kohteeseen, tehdään salassa. Mutta näin asia on, että valmistelu käynnistyi päivämäärää myöten jo selvästi ennen kuin eduskuntakäsittelyn ajankohta oli tiedossa, eikä tämäntyyppisiä, että... Aina on hyvä olla epäileväinen, kuten Mustajärvi totesi, mutta uskon, että olemme tästä kyllä aika laajalla yhteisymmärryksellä vakuuttuneita, että ei suomalainen viranomainen lähde painostamaan eduskuntaa tällä tavalla.

Mustajärvi esitti myös epäilyksen, että miksi yleensäkään tässä operaatiossa edettiin laajalla viranomaisten yhteistyöllä. Jokainen, joka on nähnyt kuvia tästä alueesta, johon silloin kotietsintä suoritettiin, ymmärtää, että se ei ole mikään normaali kohde sinänsä. On poliisin ja tuomioistuinten työtä tutkia sitä, mitä kaikkea rikollista siellä kenties on tapahtunut. Nyt on ollut julkisuudessa tiettyjä viitteitä, mutta kysymys on siitä, että kun tällainen operaatio tehdään, niin tarkoitus on tietysti saada sieltä ne tiedot niin, että niitä ei voida tuhota, ja silloin se on parempi tehdä riittävän vahvoilla voimavaroilla kuin toisin päin, että olisi tehty jotain, josta olisi jäänyt kuva, että ei ole osattu hoitaa eikä ole saatu haltuun sitä todistusaineistoa, joka tarvitaan tämän rikosvastuun toteutumiseen Suomessa myös näissä tapauksissa.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tässä tällainen pieni lyhyt keskusteluvaihe, ja sen aloittaa edustaja Kari.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tämä tiedustelulain käsittely eduskunnassa ainakin allekirjoittaneelle lisää entisestään luottamusta parlamentarismin voimaan: [Pertti Salolainen: Joo!] hallitus tekee esityksen, mutta eduskunta parantaa esityksen puutteita, korjaa niitä, tuo uusia elementtejä ja lopulta yhdessä täällä keskustelee asiasta — nimenomaan parlamentarismin voimaan. Koko lakiahan ei oltaisi voitu säätää ilman oppositiota ja ilman sosiaalidemokraatteja, viiden kuudesosan enemmistöä tälle laille ei olisi tullut. Mutta se tuli, koska luottamus keskenämme oli vahva ja myös näimme yhteisen tarpeen tälle laille ja lainsäädännölle ja sen tarkentamiselle ja tarkkarajaistamiselle.

Kuitenkaan edustaja Mustajärven puheenvuorossaan esittämiin duubioihin itse en voi yhtyä. Näin jo silloin, kun tämä Airiston Helmi ‑tapaus oli käsittelyssä, että asia oli menossa vahvasti eteenpäin eduskunnassa yhteisellä tahdolla.

Mutta olisin kysynyt ministeri Mykkäseltä — ja vähän haluan varmistaa, ettei ministeri vielä poistuisi: [Puhemies koputtaa] Eduskunnassa on käsittelyssä poliisin henkilötietolaki, [Puhemies: Aika!] joka on vielä kesken eduskunnassa. Voisitteko, ministeri, sanoa, onko sillä vaikutuksia nyt siihen keskusteluun, jota tällä hetkellä käymme?

Arvoisa rouva puhemies! Tämän asian käsittelyn osalta voin todeta puolustusvaliokunnan jäsenenä, että siellä oli selkeä tahtotila konsensuksen hakemiseen. Kun puhutaan kansallisesta turvallisuudesta, niin on äärettömän tärkeätä, että tässä salissa olisi yhteinen näkemys. Kansallinen turvallisuus on tärkeä asia, ja me pääsimme varsin pitkälle. Tässä edustaja Mustajärvi esitti vastalauseen, mutta ymmärsin kyllä valiokunnan käsittelyssä, että aika lähellä oltiin maalia, että oltaisiin saatu aivan 100-prosenttinen kattavuus.

Tämän lain lähtökohtanahan on kuitenkin se, että kun me teemme vahvaa kansainvälistä yhteistyötä, niin ollaksemme uskottava yhteistyökumppani Suomen on välttämätöntä olla kansainvälisessä tiedusteluyhteistyössä mukana toimivaltuuksilla, jotka vastaavat keskeisten verrokkimaitten, erityisesti muitten Pohjoismaitten, toimintavaltuuksia. Tämä on ollut se lähtökohta, ja minä uskon, [Puhemies koputtaa] että tällä päästään hyvin eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan yksi peruspilari on turvallisuus. Tällä lakikokonaisuudella vahvistetaan ja turvataan merkittävällä tavalla suomalaista turvallisuutta. Tämä luo nyt lainsäädännön pohjan tiedustelulle. Tämä prosessi on ollut merkittävä. Tämä lakikokonaisuus on mittava. Sitä on monta vuotta valmisteltu, ja erityisesti tekee mieli sanoa, että virkamiestyö on ollut huolellista. Samalla on ollut erittäin perusteellista valiokuntien työ, ja haluan tässä todeta sen selkeästi, että siellä ei ole ollut hutilointia, vaan huolellista työtä. On merkittävä asia se, että me olemme päässeet tässä asiassa näin suureen yksimielisyyteen.

Haluan nostaa tästä prosessista vielä yhden näkökulman. Kun perustuslain 10 § muutettiin, niin silloin olivat jo tässä talossa sisällä nämä hallituksen esitykset siviili- ja sotilastiedustelusta, ja ensimmäisen kerran perustuslakivaliokunta tulkitsi perustuslain 10 §:n uutta 3 momenttia. Ei ole silloin kummallista, että perustuslakivaliokunta teki merkittävän määrän huomioita, koska se tulkinta oli ensimmäinen. Siitä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että pohjaesitys olisi ollut huono. Mutta lopputulos kokonaisuudessaan on erinomainen, ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on perusoikeus. Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina heikentynyt, ja Suomeen kohdistuvat uhat ovat monimuotoistuneet. On välttämätöntä, että viranomaisillamme on riittävät resurssit ja riittävät toimivaltuudet, joiden avulla Suomea koskevat uhkatekijät voidaan mahdollisimman hyvin havaita ja niitä voidaan torjua. Suomi on ollut tiedustelulainsäädännössä jäljessä verrokkimaitansa ja tiedonsaannin osalta, kuten tässä keskustelussa on tullut esiin, pitkälti näiden kumppanimaidemme hyväntahtoisuuden varassa.

On erinomaista, että olemme monien käänteiden, huolellisen pitkäjänteisen valmistelun jälkeen lähellä sitä, että tiedustelulait saadaan voimaan. Poikkeuksellisen laaja yhteisymmärrys kertoo siitä ja on osoitus siitä, että kykenemme edelleen kansakuntana edistämään Suomen ja suomalaisten turvallisuuden kannalta tärkeitä asioita laajalla rintamalla ja yhteistyöllä.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on tärkeää, ja sen tehtävänä on taata vapaus — kansalaisten, yksilöiden, vapaus ja kansakunnan vapaus — ja silloin tämäntyyppisessä lainsäädännössä pitää arvioida kokonaisuutta niin, että ihmisoikeusperusteisuus ja oikeusvaltio tulevat myös turvattua siinä, millä perusteella tiedustellaan, että se on tarkasti rajattua ja perusteltua, ja siinä, miten tätä tietoa käytetään. Kyllä minun täytyy sanoa, että tämä on minun kansanedustajaurallani ja erityisesti viimeisen neljän vuoden aikana ollut eduskunnassa aivan poikkeuksellinen prosessi siinä, kuinka huolella on otettu eri parlamentaaristen ryhmien näkemyksiä huomioon, ja näin ollen me olemme tässä tilanteessa, jossa lähes yksimielinen tuki tälle ehdotukselle on. En olisi uskonut silloin, kun tästä alettiin puhumaan noin kymmenen vuotta sitten, että Suomessa voidaan saada näin yksimielisesti tiedustelulainsäädäntö eteenpäin, ja se kertoo jotain hyvää tästä maasta.

Haluan myös kiittää puhemiestä, koska perustuslakivaliokunnan jäsenenä pidin perusteltuna sitä, että tarkasteltiin vielä uudestaan, onko varmasti niin, että asiat on perustuslain mukaan valmisteltu. Pieniä lisähuomioita meillä vielä tässä lopussa tuli, eli on hyvä, että rajatapaukset tarkistetaan.

Tämä prosessi on mennyt niin hienosti kuin voi, ja kiitos siitä kaikille.

Arvoisa rouva puhemies! Jos minulta tämän kauden jälkeen kansalainen kysyisi, mikä on se yksi asia, mistä olisin tältä kaudelta ylpeä, että olemme saaneet aikaan, niin voipi olla, että vastaisin, että tämä tiedustelulainsäädäntö. Niin tärkeä tämä on.

Usea tietysti myös kysyy, että no, mikä vaikutus tällä nyt sitten on tavalliseen kansalaiseen. No, nykypäivänä terroristiset teot, iskut, kyllä yleensä kohdistuvat tavallisiin kansalaisiin, tavallisiin suomalaisiin. Jos mahdollisimman kansantajuisesti sanoo tämän siviilitiedustelun osalta, niin tämähän pitää liittää tähän nyt ajankohtaiseen keskusteluun esimerkiksi Isisin vierastaistelijoista. Tämän lainsäädännön nojalla me pystyisimme saamaan näistä henkilöistä itse tuotettua tiedustelutietoa. Niin kuin täällä on tullut ilmi, nyt me olemme olleet vain meidän kansainvälisten kumppaneiden armoilla, ja tämä ei tietenkään ole Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta hyvä tilanne. Näistä henkilöistä pitää pystyä tuottamaan itse tiedustelutietoa.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen haluan sanoa selvästi sen, että näille Isis-vierastaistelijoille, jotka Suomesta ovat lähteneet, viestini on: älkää palatko takaisin.

Rouva puhemies! Näillä uudistuksilla Suomen tiedustelu tulee eurooppalaiselle tasolle, ja me olemme myös tässä katsannossa sitten varteenotettava kumppani keskusteltaessa tärkeistä asioista Euroopassa ja maailmalla. Tämä on minunkin mielestäni tämän vaalikauden tärkein yksittäinen saavutus tältä eduskunnalta, minun mielestäni kiistattomasti. Tätä uudistusta on tehty perusteellisen valmistelun myötä sekä hallituksen puolella että eduskunnan puolella, ja se onkin ollut välttämätön juttu, koska tässä pitää tasapainoilla turvallisuuden ja toisaalta sitten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien välillä, löytää siinä hyvä tasapaino. Nyt se on löytynyt.

Hienoa on se, että tästä asiasta vallitsee erittäin laaja poliittinen yhteisymmärrys, ja se voi syntyä vain kärsivällisen ja toisiansa kunnioittavan keskinäisen keskustelun avulla. Tästä on kyllä oppia muutenkin jatkoon, uusille vaalikausille, ja se on se, että isoja uudistuksia kannattaa yrittää vain parlamentaarisen valmistelun pohjalta.