Suullinen kysymys hoitajien aseman parantamisesta (Antti Rinne sd) | Suullinen kysymys maahanmuuton kustannuksista (Juho Eerola ps) | Suullinen kysymys Isis-taistelijoiden ja  heidän  perheidensä  paluusta  Suomeen (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kysymys Suomen kansalaisuuden menettämisestä kansallisen turvallisuuden nojalla (Kari Kulmala sin) | Suullinen kysymys naisten oikeuksista ja tasa-arvosta (Heli Järvinen vihr) | Suullinen  kysymys  perusturvan  varassa  elävien  asemasta (Markus  Mustajärvi vas) | Suullinen kysymys hoitotyön arvostuksesta  ja  hoitajakoulutuksen vetovoimaisuudesta (Veronica Rehn-Kivi r) | Suullinen kysymys henkilöllisyyden  todistamisesta  äänestyspaikalla  (Antti Kurvinen kesk) | Suullinen   kysymys   naisiin   kohdistuvan   lähisuhdeväkivallan  vähentämisestä   (Pia Kauma kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Suomalainen julkinen terveydenhoito ja erityisesti erikoissairaanhoito on maailman parasta. Sen voi todeta nyt omakohtaisella kokemuksella, syvällä rintaäänellä.

Sote-uudistuksessa piti korjata niitä asioita, jotka ovat rikki — nimenomaan korjata niitä, jotka ovat rikki. Hallituksen uudistuksessa hoitajien asema jäi kuitenkin kokoomuksen ja keskustan valtapelin ja yksityisten yritysten voitontavoittelun jalkoihin. Kymmenettuhannet työlleen omistautuneet hoitajat ansaitsevat parempaa. Nyt on aika lisätä hoitajien ja lääkäreitten, hoivahenkilökunnan, määrää ja huolehtia siitä, että paremmat työolot kattavat näitten ihmisten elämää ja että työn vaativuutta vastaava palkkaus saadaan toteutumaan.

Arvoisa pääministerin sijainen, ministeri Orpo, miten hallitus aikoo taata sen, että hoitajien työolosuhteita parannetaan työn tärkeyttä ja sen arvostusta edellyttävälle tasolle? —Nimenomaan ministeri Orpo.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, tervetuloa takaisin, edustaja Rinne!

Suomessa on todellakin monilta osin maailman parasta terveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa, erikoissosiaalipalveluita ja perustason palveluita, mutta valitettavasti se ei toteudu joka paikassa Suomessa. Meillä on liian suuria alueellisia eroja, meillä on liian pitkiä jonoja, joissa ihmiset joutuvat jonottamaan, odottamaan hoitoon pääsyä. Ja kun siellä jonossa ei ole tähän mennessä kukaan vielä parantunut, on siksi ollut niin tärkeää, että jo kolmen hallituskauden ajan on pyritty yhdessä korjaamaan sosiaali- ja terveyspalveluita, uudistamaan niitä nykyaikaiseksi ja vastaamaan tuleviin koviin haasteisiin. Tätä työtä on jatkettava. Me tiedämme kaikki, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa, joka luo pohjan sille hyvälle sosiaali- ja terveyspalvelutuotannolle, joka meillä Suomessa on, ja hyville palveluille, on isoja haasteita. Se on tällä hetkellä eduskunnan käsissä, ja varmasti lähipäivinä, ehkä huomenna, meillä on tarkempaa tietoa siitä, miten eteenpäin päästään.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. — Edustaja Rinne jatkaa, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo, puhuin näitten ihmisten työolosuhteista ja palkasta, siitä, miten näitten ihmisten asiat järjestetään paremmin tässä muutoksessa, murroksen aikana, niin että saadaan sitä parempaa hoivaa myös.

Hallituksen vaatimat lomarahaleikkaukset kohdistuvat erityisen vakavasti juuri näihin pienituloisiin hoitajiin. Uusia uhkia on luvassa: teidän puolueenne on puhunut työehtosopimusten yleissitovuuden heikentämisestä pelkästään palkkamääräyksiin yksityisellä puolella. [Paavo Arhinmäki: Samoin Halla-aho!] Tiedoksi kokoomukselle se, että yleissitovat työehtosopimukset ovat heikommassa asemassa olevien ihmisten tuki ja turva. Yleissitovuuden purkaminen mahdollistaa palkanalennusten tekemisen esimerkiksi juuri hoitajille. Kuin kruunuksi tähän surulliseen tarinaan: te olette nyt työaikalain kautta kurittamassa hoitajia työaikalain muutoksella, jonka myötä yhä useamman hoiva-alan ammattilaisen työvuoroja voidaan pidentää ja lepoaikaa lyhentää. Näin hoitajien entisestään raskas kuormitus kasvaa.

Arvoisa ministeri Orpo, menikö tämä nyt väärinpäin? Miksi lisäätte hoitajien kuormitusta silloin, kun hoiva-alan työntekijöitä tarvitaan ja [Puhemies koputtaa] tarvittaisiin niitä ihmisiä työpaikoille?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin aloitan siitä, että kun äsken puheenvuorossani kerroin, että Suomessa on maailman parasta sosiaali- ja terveyspalvelua, niin kyllähän sen tekevät suomalaiset ammattilaiset, niin hoitajat kuin lääkäritkin ja muu henkilökunta, jotka näissä sairaaloissa ja hoitolaitoksissa hoitavat meidän sairaita ihmisiä tai vanhuksia. Heidän työnsä on kaikki kaikessa. Meidän tehtävämme on luoda puitteet sille, että he voivat tehdä työtään mahdollisimman hyvissä olosuhteissa, joissa on tähän päivään sopivat työehdot, työelämän pelisäännöt, joissa on hyvää johtamista, joissa todella esimerkiksi hoitohenkilökunta voi keskittyä siihen tärkeimpään eli ihmisten, vanhusten, sairaiden ihmisten, hoitamiseen, heille parhaan mahdollisen hoidon turvaamiseen.

Me olemme kaikki tässä salissa samaa mieltä siitä, että me tarvitsemme lisää ja paljon hoitohenkilökuntaa ja sosiaali- ja terveyspalvelun ammattilaisia. Me olemme käynnistäneet työn, jolla tätä pohjustetaan jo seuraavaa hallitusohjelmaa ja hallitusta varten. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Tämä on oleellinen kysymys, että mistä sitä lisähenkilöstöä saadaan. Jos me katsomme, niin SuPer on kertonut, että meillä on 30 000 ihmistä, jotka ovat hoiva-alan ammattilaisia mutta ovat siirtyneet muihin tehtäviin. THL:n lukujen mukaan meillä on yli 70 000 ihmistä, jotka ovat hoiva-alan ammattilaisia mutta ovat siirtyneet muihin tehtäviin. Uskallan väittää, että yksi syy tähän on kohtuuton jaksotyö, jota olisi voitu korjata nyt työaikalaissa, mutta hallituksen työaikalaki laajentaa tämän jaksotyön käyttöä vielä muillekin, esimerkiksi sosiaalipuolen aloille, jolloin meillä on kohta samat ongelmat silläkin puolella.

Tämä on myös tasa-arvokysymys siitä näkökulmasta, että meillä miesvaltaisilla aloilla tehdään työtä kolmivuorossa ja sieltä saa iltalisät ja yölisät, mutta kun tullaan hoiva-alalle, niin tehdään joustotyönä, jolloin näistä lisistä jäädään paitsi. Eikö nyt olisi aika laittaa liikkeelle selvitys, jossa jaksotyöstä luovutaan?

Arvoisa rouva puhemies! Ihan totta, työaikalaki on tänään sitten palautekeskustelussa. Se on eduskunnassa nyt käsitelty valiokunnassa perusteellisesti, ja myönnän, että se on todella haastava laki. Sen ideanahan on saattaa työaika ja työn tekeminen vastaamaan 2020-luvun haasteisiin. Sen jälkeen, kun se oli kirjoitettu, meille alkoi tulemaan yhteydenottoja erilaisilta tahoilta siitä, että meihin tätä ei pitäisi soveltaa, ja toisaalta, että meihin tätä pitäisi soveltaa. Tämä soveltamisalakysymys on ollut tiedossa kyllä ministeriössä. Me olemme pyrkineet rakentamaan tämän tasapainoisesti ja myös niin, että se täyttää EU:n työaikadirektiivin, ILOn ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan asettamat vaatimukset. Tässä on se raami, missä me olemme pyrkineet toimimaan. Ei ole todellakaan helppo harjoitus ollut.

Kyllä minä suhtaudun vakavasti tähän ehdotukseen, että näitä on syytä pohtia ottaen huomioon se, kuinka monimuotoista työn tekeminen näinä aikoina on.

Arvoisa puhemies! Ministeri puhuu nyt vähän eri asiasta. Eli kyse siinä työaikalaissa on siitä, onko työ autonomista ja ovatko ihmiset työaikalain piirissä vai eivät, mutta kun puhutaan jaksotyöstä, niin puhutaan nimenomaan naisvaltaisista aloista ja siellä tehtävästä hoivatyöstä. Jos teidän vastauksenne oli se, että te olette valmis ottamaan vakavasti sen, että jaksotyöstä pyritään luopumaan ja tällainen selvitys laitetaan ministeriössä liikkeelle, niin tästä olen äärimmäisen iloinen ja toivoisin tähän vastauksen.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin minä rupean tässä vetämään yhteen sitä, mikä on se johtopäätös, niin asia pitää selvittää, ja aina tämmöiseen selvittämiseen minulla on kyllä valmiuksia. Mutta se, että ruvetaan tekemään tässä se lopputulos, päättämään se etukäteen, on eri asia.

Tiedän, että näillä jaksotyöaloilla jaksotyötä saa teettää myös erilaisissa tukitoiminnoissa, ja nythän tätä säännöstä täsmennetään sillä lailla, että näitten tukitoimien tulee olla tehtäviä, jotka ovat välttämättömiä toimintojen käynnissä pitämiseksi. Tässä on yritetty rakentaa tämä silleen, että tämä vastaisi mahdollisimman hyvin näitä tarpeita, mutta myönnän, että edelleen tässä varmaan jää korjattavaa.

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että hallitus olisi voinut paremminkin onnistua näissä kysymyksissä, ja uskon, etten puhu vain omasta puolestani. Pakkolakipaketti, lomarahaleikkaukset, [Ben Zyskowicz: Tehän hyväksyitte kikyn, tehän kannatitte sitä!] irtisanomissuojan heikennys, aktiivimallileikkuri ja myöskin se tapa, jolla alle 30-vuotiaiden perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden salliminen tehtiin. Tässä on nyt vain joitakin työelämän asioita, ja kun me katsomme sitä kovaa kuvaa, jonka vallassa me olemme, kun puhutaan hoiva-alalla työskentelevistä ihmisistä, niin samaan aikaan hallitus flirttailee sillä, pitäisikö hankkia työvoimaa Filippiineiltä. Me täällä keskustelemme siitä, voisiko 200 miljoonaa laittaa panostusta siihen, että me voisimme tosiasiallisesti lisätä henkilökuntaa vanhustenhuoltoon, ja se ei millään käy, vaikka täällä ovat lähes kaikki eduskuntaryhmätkin siitä yksimielisiä. Kyllä kyyti on kovaa, kun keskustelemme siitä, millä tavalla hoiva-alalla työskenteleviä ihmisiä tässä maassa kohdellaan. Minä vielä kerran kysyn teiltä: [Puhemies koputtaa] olisiko järkevää saada nämä ihmiset takaisin hoiva-alalle kohtelemalla hoiva-alan työntekijöitä paremmin?

Puhemies Paula Risikko

Kuka ottaa? Ottaako ministeri Saarikko?

Arvoisa puhemies! Tapasin eilen täällä salissakin paljon puhuttaneen vanhusaiheen tiimoilta sen saman joukon, jonka kanssa laadimme 25 kohdan sitoumuksen: siis alan keskeisimmät yksityiset yritykset, henkilöstöjärjestöjen edustajat, valvojaedustajat, myös suomalaisten kuntien edustajat. Arvioimme, mitä muutoksia alalla on tapahtunut tämän julkisen, kriisiytyneen ja oikeutetun keskustelun jälkeen. Kuvaan nyt vain sitä, mitä nämä aivan arjessa asiaa parhaiten — ehkä paremmin kuin kukaan meistä — tuntevat minulle kertoivat. Pääviestit olivat:

Johtamiseen panostaminen. Tämän tunnistivat sekä yritykset, kuntatyönantaja että palkansaajapuoli.

Toinen iso kysymys oli työsuhteiden vakinaisuus. Merkittävä arjen haaste on, jos työtä pätkitetään. Tässä suomalainen julkinen sektorikaan ei kunnostaudu tällä hetkellä vielä riittävällä tavalla.

Ehkä esiin nousi vahvasti myös se, että työn johtamiseen, esimiestyöhön ja hyvinvointiin panostaminen, esimerkiksi oikeus kertoa näkemistään epäkohdista, on yksi merkittävimpiä seikkoja työhyvinvoinnille.

Ja tämä keskustelu rajautui siis vain vanhuspalveluun [Puhemies: Aika!] tästä laajasta hoiva-alasta.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä ministeri Soini.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä viitattiin filippiiniläisiin. Minä en voi ymmärtää, että heistä ja heidän hoitajistaan puhuttaessa käytetään julkisuudessa kieltä ”orjatyö” ja ”karjalauma” ikään kuin filippiiniläiset ihmiset ja naiset olisivat [Välihuutoja vasemmalta] jotenkin huonompia kuin muut. Sellainen kielenkäyttö on rasistista, sortavaa ja ihmisarvoa alentavaa ja häpeällistä. [Oikealta: Kyllä! Oikein!] Olen julkisuudessa todennut, että filippiiniläiset hoitajat, jos he tulisivat Suomeen, maksaisivat samat verot, heillä olisi samat työehdot ja kaikki tämä muu. En voi ymmärtää tällaista kielenkäyttöä vasemmistolta. [Välihuutoja]

Puhemies Paula Risikko

Otetaan vielä edustaja Kiurulta yksi kysymys, sitten mennään seuraavaan aiheeseen.

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin hieno ele, kun puhemies antoi vielä mahdollisuuden todeta ulkoministeri Soinille, että te puhutte kyllä jostain sellaisesta vasemmistosta, jota minä en tunnista. Minä kysyin täällä: jos täällä on 70 000 hoiva-alalla työskennellyttä ihmistä, jotka eivät ole enää tämän alan palveluksessa, niin voisimmeko me lähteä hakemaan niitä ratkaisuja hiukan lähempää kuin Filippiineiltä asti? Tämä oli se kysymykseni, ja halusin kysyä aidosti, voisimmeko me parantaa näiden ihmisten työolosuhteita näyttämällä esimerkkiä Suomen hallituksessa siinä, millä tavalla hoiva-alalla työskenteleviä ihmisiä kohdellaan.

Minun on pakko sanoa, että haamuhoitajailmiöt ja kaikki vastaavat tapaukset kertovat siitä, että silmät ummistetaan ja sokeana mennään vain eteenpäin. Minusta on käsittämätöntä, että te ette ota hallitusaitiossa minkäänlaista vastuuta näistä kysymyksistä.

Arvoisa puhemies! On tietysti erittäin vakava syytös valiokunnan puheenjohtajalta kuvata, että vastuuministerinä en ole kantanut millään tavalla vastuuta näistä kysymyksistä. [Välihuutoja] Tämän tietysti jätän pohdintaani.

Mutta tärkeä huomio puheenvuorossanne, ja yhdyn täysin siihen arvioon, liittyy näihin kymmeniintuhansiin ihmisiin, jotka ovat työn raskauden, heikon palkkauksen tai työolosuhteiden vuoksi vetäytyneet alalta. On aivan totta, että heidän saamisensa takaisin alalle vaatii ryhtiliikettä, josta äsken kerroin muutamia esimerkkejä. Vaikkapa työsuhteiden vakinaistaminen on yksi vastaus.

Mutta joudun myös toteamaan teille, edustaja Kiuru, että vieraillessani vajaa pari viikkoa sitten Turussa, kotikaupungissa, sekä yksityisessä että julkisessa hoivakodissa, yhteinen viesti kaikilta oli: yksittäisessä omassa kotikaupungissani päivääkään vanhuspalvelut eivät pyörisi ilman ulkomaalaista työvoimaa. Jo tänä päivänä meidän hoitohenkilöstöstä merkittävä osa — täällä on esillä ollut vain yksi lähtömaa — on ihmisiä, jotka tulevat naapurimaista tai paljon kauempaa, ja he ovat tärkein voimavara ja myös pidetty osa henkilöstöä. [Suna Kymäläinen: Tärkein?] — Tärkeä voimavara henkilöstön osana.

Arvoisa puhemies! Ylipäätään tähän keskusteluun hoitoalasta: Me kaikki tietysti tiedämme sen, että he tekevät äärettömän tärkeää työtä. Pitää ymmärtää se, että nämä erilaiset työn tekemisen muodot, niin kuin tämä esille nostettu jaksotyö, ovat äärimmäisen tärkeitä yhteiskunnan toimintojen kannalta. On ihmisiä, jotka joutuvat tekemään tämmöistä työtä. Sen takia olisi hyvä tuoda esille myös se, että kun me teemme muutoksia tähän, niin muun muassa lepoaika muuttuu 9 tunnista 11 tuntiin. Eli kyllä me olemme pyrkineet siihen, että me teemme tästä inhimillisempää kuin se tänä päivänä on.

Arvoisa rouva puhemies! Talousasiantuntija KHT Pauli Vahtera on laskenut maahanmuuton vuosittaisiksi kuluiksi noin 3,2 miljardia euroa. Selvitys perustuu kylmään, saatavilla olevaan faktaan, ja siitä uutisoitiin tällä viikolla.

Perussuomalaiset asettaa oman kansan haitallisen maahanmuuton edelle. Suomalaisilla on varaa hyvinvointivaltioon vain, jos Suomi ei toimi koko maailman sosiaalitoimistona. Mitä enemmän tätä haitallista maahanmuuttoa on, sitä mahdottomampaa on ylläpitää nykyisen kaltaista sosiaaliturvaa, hyviä työehtoja, palkkoja tai turvallista yhteiskuntaa. Vertailun vuoksi sanottakoon ja äskeiseen aiheeseen viitattakoon, että tämän hoitajamitoituksen saisi kuntoon noin 250 miljoonalla eurolla. Se löytyisi, jos leikkaisi edes 10 prosenttia näistä maahanmuuton kuluista.

Miksi te, hyvä hallitus ja ministeri Orpo, leikkaatte kestävyysvajeen nimissä suomalaisilta, [Puhemies koputtaa] jopa vanhuksilta ja sairailta, mutta unohdatte maahanmuuton?

Arvoisa puhemies! Sisäministeriön puolella sinänsä kustannukset maahanmuuton, siis turvapaikkaperäisen maahanmuuton, vastaanotosta ovat noin 240 miljoonaa euroa vuodessa, alle kymmenesosa siitä, mitä tässä Vahteran kolumnissa todettiin. Toki muilla ministeriöillä ja kunnilla on myös kuluja vastaanotosta, en osaa niihin ottaa kantaa, mutta laskelmassa tietysti on yleensä taseessa kaksi puolta: suurin osa työikäisenä turvapaikkaperusteella maahan tulevista tulee tehneeksi myös töitä tämän maan hyväksi. En sano, että nettolaskelma olisi kansainvälistä suojelua annettaessa se peruste, jolla voitaisiin arvioida, kannattaako sitä tehdä. Siinä mietitään ihan muita asioita kuin taloudellista kannattavuutta, ja siinä täytyy olla tarkkana, mikä on Suomelle oikean kokoinen pala. Siitähän olemme tässä neljä vuotta puhuneet, ja hallituksella on selvä tahtotila, mutta ihan näin ei voi kokonaisuutta laskea edes heidän osaltaan.

Kokonaisuudessaan on tietysti tärkeä muistuttaa, että maahanmuutto Suomeen on pääasiassa työperäistä. Työperäisistä tulleista viimeisen viiden vuoden ajalta 90 prosenttia on edelleen töissä. He ovat nimenomaan osa sitä Suomea, joka pärjää 2020-luvulla.

Arvoisa rouva puhemies! Ensin todettakoon, että te olitte siunaamassa ne kaikki leikkaukset, joihin viittasitte. [Vasemmalta: Kyllä!] Olitte samassa hallituksessa, ja olitte hallituksessa myös silloin, kun Suomi yhdessä Euroopan mukana jäi maahanmuuttokriisin jalkoihin. Sitä on nyt hoidettu, ja jos katsotaan vuositasolla valtiovarainministeriön laskelmia, siis budjettitalouteen, niin vuonna 2015 ennen maahanmuuttokriisin varsinaista alkua maahanmuuttokustannukset budjetissamme olivat 90 miljoonaa. Ne nousivat 800 miljoonaan vuonna 2016, jolloin kulut olivat suurimmillaan, mutta nyt kun me olemme onnistuneet hyvin rauhoittamaan tilanteen ja pitkälti toistakymmentätuhatta turvapaikanhakijaa, jotka eivät tarvinneet turvaa, on lähtenyt pois, niin tällä hetkellä kustannukset budjetissa ovat 460 miljoonaa.

Minä pidän tätä tutkimusta, johon viittaatte, ylimitoitettuna ja vääränlaisena laskentana, koska, kuten ministeri Mykkänen viittasi, varmasti se laskenta pitää sisällään myöskin työperäisen maahanmuuton, ja kuten äsken hoitajakeskustelussakin selvisi, [Puhemies koputtaa] Suomi ei pärjäisi ilman työperäistä maahanmuuttoa ja me tarvitsemme sitä vielä paljon lisää.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä aiheesta lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa rouva puhemies! Te, ministeri Orpo, heititte meidät ulos hallituksesta, koska me halusimme heittää täältä Suomesta jotain ihan muuta ulos. [Välihuutoja vasemmalta] Nämä maahanmuuton kustannukset eivät ole vain taloudellisia. Tämä haitallinen maahanmuutto jättää hirveän jälkensä myös turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Seksuaalirikollisuus lisääntyy, islamistinen terrori-isku on Suomessa jo nähty, tuhansia oleskelee maassa luvatta. Tunnetteko näitten kaikkien taustat? [Eduskunnasta: Hyvä kysymys!]

Hallituksen mukaan Suomen pitäisi ottaa takaisin jopa Isis-taistelijoita, jos he ovat Suomen kansalaisia. Eikö olisi tärkeämpää pyrkiä saamaan täällä olevat Isis-taistelijat takaisin Irakiin ja Syyriaan eikä tuoda niitä tänne lisää, vai voisiko ajatella edes jotain vaihtaria päittäin?

Arvoisa puhemies! Mitä tulee — tietysti erittäin pöyristyttäviin — seksuaalirikoksiin, joista tässä maassa on onneksi puhuttu nyt myöskin ja joihin on tartuttu aiempaa tomerammin, kuten pitää, niin niiden osalta on totta, että tietyistä suojelunhakumaista tulevilla on yliedustus, vaikka toki suurin osa tekijöistä viime vuoden osaltakin oli valitettavasti Suomessa syntyneitä. Hallitus on erittäin jämerästi tähän myös tarttumassa, kuten tiedätte 50 kohdan toimenpideohjelman. Olemme myös esittämässä sitä, että kansainvälisen suojelun status voidaan jatkossa purkaa, jos syyllistyy törkeään rikokseen, esimerkiksi seksuaalirikokseen, Suomessa.

Mitä tulee Isis-taistelijoihin, itse asiassa saavuin tänne suoraan Brysselistä, missä keskustelin tästä erityisesti Pohjoismaiden kollegoiden kanssa. Meidän lähtökohtamme on sinänsä tässä kohtaa sama kuin edustaja Eerolalla, että on tärkeää, että rikosvastuu toteutuu, ja turvallisuusministereiden näkökulmasta parasta on, jos se toteutuu siellä tapahtuma-alueella, ja on tärkeätä tarkastella, voidaanko esimerkiksi perustaa kansainvälinen rikostuomioistuin. Eräissä vanhemmissa konflikteissa näin on tehty. Tätä tietysti oikeusministerit valmistelevat eteenpäin.

Joka tapauksessa sisäministeriön puolelta on selvää, [Puhemies koputtaa] että kukaan ei valvomatta Suomeen palaa. Jokainen yksilöllisesti valvotaan, jos tulee tänne, ja rikosvastuu täällä toteutuu, jos on siihen aihetta.

Arvoisa puhemies! Todellakin Suomen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että pystymme estämään näiden vierastaistelijoiden paluun Suomeen, ja täytyy huomioida myös nämä perheenjäsenet. Tiedetään, että terroristisen ideologian omaksuneet naiset ovat myös uhka ympäristölle ja ovat syyllistyneet terroritekoihin.

Lisäksi on tiedossa, että taistelualueelta on jo palannut Suomeen henkilöitä, jotka ovat voineet tulla väärillä henkilötiedoilla ja turvapaikanhakijoina. Tänään käsittelyssä oleva tiedustelulaki tuo yhden työkalun poliisille, mutta tiedustelen: miten edistätte nyt vielä jäljellä olevalla toimikaudellanne sitä, että lainsäädäntö saataisiin sekä tämän paluun estämiseksi kansalaisuuslain kannalta että myös tämän oleskelulupalainsäädännön kannalta riittävän tiukaksi [Puhemies koputtaa] ja viranomaisille riittävät resurssit?

Arvoisa puhemies! Tähän on sinänsä tartuttu ajoissa, ja meillä poliisi on suojelupoliisin johdolla hyvin tarkkaan valvonut jokaisen niin sanotun varhaisen palaajan, joita jo aiempina vuosina on tullut.

No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että kalifaatti on viimein kukistumassa, ja on erittäin tärkeää tässä tilanteessa, myös yhdessä meidän pohjoismaisten kollegoidemme kanssa, varmistaa, että kukaan ei huomaamatta palaa, ja täällä kohdistetaan toimia, kuten sanoin.

Viittasitte kysymykseen kansalaisuuksista. Täällä on tällä viikolla käsittelyssä hallituksen esitys, että kansalaisuus voitaisiin kaksoiskansalaiselta poistaa, jos hän syyllistyy terroritekoon Suomen elintärkeitä etuja vastaan Suomessa. Me olemme nyt käynnistäneet tarkastelun siitä, voidaanko Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten puitteissa laajentaa tulevaisuudessa tällaista mahdollisuutta myös sellaisiin terrorijärjestön toimintaan osallistumisiin, jotka tapahtuvat ulkomailla, [Välihuutoja oikealta] taistelualueilla.

Lainsäädäntö tässä on haasteellista, esimerkiksi Ruotsista on liikkunut toisiakin huhuja, mutta Ruotsin sisä‑ ja oikeusministerit vahvistivat minulle tänään, että Ruotsin perustuslaki estää kansalaisuuden poistamisen kaikissa tilanteissa. Tanskassa taas on toisenlainen tilanne. Me katsomme nyt, mikä on kansallisen turvallisuuden kannalta Suomelle paras ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Isisin aika alkaa olla todellakin ohi, kuten ministeri kertoi. Terroristit on ajettu heidän valtaamiltaan alueilta.

Kansainväliset mediat ovat haastatelleet suomalaista Sannaa, joka on ollut neljä vuotta lapsineen Isisin matkassa Lähi-idässä. Sanna haluaisi nyt palata Suomeen. Nykyhallitus on viemässä läpi lakia, joka mahdollistaa Suomen kansalaisuuden poistamisen terrorismirikokseen syyllistyneeltä kaksoiskansalaiselta. Suomeen takaisin haluavalta Isisin taistelijalta kansalaisuus voitaisiin näin ollen viedä, jos hänellä on toinenkin kansalaisuus. Ilman kansalaisuuttahan ketään ei voi jättää.

Sinisten mielestä tulevaisuudessa kansalaisuuden menettämisen pitäisi olla mahdollista myös kansallisen turvallisuuden vaarantamisen nojalla laajemmassa merkityksessä. Jos esimerkiksi aikuinen ihminen päättää lähteä terroristien mukaan, hän on tehnyt ratkaisun, josta ei ole paluuta Suomeen. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: mitä mieltä olette siitä, pitäisikö lakia todellakin muuttaa niin, että yleisesti kansallista turvallisuutta vaarantavat teot voivat merkitä niin kansalaisuuden poistoa kuin maahantulokieltoa Suomeen?

Arvoisa puhemies! Tietysti erityisesti näin vakavassa asiassa sääntelyn täytyy olla tarkkarajaista, eli yleissäännöstä ei voi säätää, mutta kyllä minun oikeustajuani sinänsä vastaisi se, että jos aikuinen tietoisena liittyy terroristijärjestön riveihin ja käytännössä silloin palatessaan myös muodostaa uhan hyvin suurella todennäköisyydellä, niin tällaisessa tilanteessa kansalaisuuttakin voitaisiin tarkastella. Kuten sanottu, meidän on tärkeätä tietysti oikeusvaltiossa toimia perustuslain ja myöskin eurooppalaisen kansalaisuussopimuksen pohjalta, ja tarkastelemme nyt tässä kontekstissa, voitaisiinko Suomessa tulevaisuudessa toimia toisin. Toki on selvää ja tärkeää myöskin se tässä tehdä selväksi, että tietysti takautuvasti ei voida tällaisia lakeja hyödyntää. Juuri sen takia olen itse sitä mieltä, että parasta on, jos nämä rikosoikeudelliset vastuut toteutuvat siellä tapahtuma-alueella kansainvälisen yhteisön toimesta, ja silloin voidaan jo rikosoikeudellisestikin käsitellä ne, joille se käsittely kuuluu. Jos näin ei tapahdu, niin me kyllä valvomme Suomessa jokaisen, joka tänne pyrkii takaisin, [Puhemies koputtaa] ja täällä pyritään rikosvastuu toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Tulijavirran hiipuminen vuoden 2015 jälkeen johtuu pelkästään Tanskan, Ruotsin ja muiden reitillä olevien maiden toimenpiteistä. Suomen hallituksen toimenpiteillä ei ole tässä mitään tekemistä. [Välihuutoja vasemmalta]

Irakin suurlähettiläs sanoi, että miksi ette käännyttäneet irakilaisia turvapaikanhakijoita rajalla, että ei Irakin hallitus olisi siitä teitä syyttänyt, mutta nyt irakilaiset ovat teidän ongelmanne, koska te ette käännyttäneet irakilaisia turvapaikanhakijoita rajalla. [Välihuutoja] Hallitus on pysynyt ihan samana vuodesta 2015, hallitus on edelleen ihan samana, ja se on kyllä todella surullista, että hallituspuolueen kansanedustajia ei kuunneltu silloin. Minä vuonna 2015 vaadin, että turvapaikanhakijat turvallisista maista tulee käännyttää rajalla, ja tein myös valtiopäivätoimenpiteen asiasta. Onko meillä vielä arvopohjassa näin iso kuilu? Aiotteko te jatkaa tätä avointen rajojen politiikkaa, vai aiotteko te tehdä järkevää politiikkaa, jossa turvapaikanhakijoita [Puhemies koputtaa] ei oteta vastaan turvallisista maista? Raja on yhä auki. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Mikäli edustaja olisi tarkkaan seurannut silloin perussuomalaisten hallituksessa ollessa sitä hyvin tarkkaa työtä, mitä tehtiin, niin tietäisitte, että sisärajatarkastusten käyttöönotto länsirajalla ei olisi vähentänyt lainkaan Suomessa turvapaikkahakemusten vastaanottamista. Kun tapasin vuosi sitten ensimmäisen kerran kollegani Ruotsissa, hän heti aluksi sanoi, että minähän pelastin teidät, kun Ruotsi otti rajatarkastukset käyttöön, koska sen jälkeen jokainen Tanskasta Ruotsiin tullut rekisteröitiin hakijaksi Ruotsissa. Heidän tilanteensa muuttui vasta siinä vaiheessa, kun Tanska vastaavasti teki samalla tavalla. Suomi on omalta osaltaan kyllä muuttanut tilannetta esimerkiksi tarkastelemalla onneksi parantunutta Irakin turvallisuustilannetta, niin että Keski-Irakista tuleva ei enää maa-arvion perusteella toissijaista suojelua saa, jolloin ainoastaan aidosti henkilökohtaisesti vainotut, vainoa tai kidutusta paossa olevat voivat Suomesta suojelua saada. Ja totta kai tämä on vaikuttanut muun muassa siihen, että enää tänne ei Irakista ole uusia turvapaikanhakijoita kovinkaan paljon viime vuosina tullut. [Eva Biaudet: Niin kuin ei mistään muualtakaan!] Itse asiassa suurimmat ryhmät viime vuonna olivat ihan muualta.

Puhemies Paula Risikko

Sitten vielä ministeri Soinin lisäys.

Arvoisa rouva puhemies! Jotta tämä käsienpesu nyt ei menisi aivan mahdottomaksi, niin käsitykseni mukaan perussuomalaisen eduskuntaryhmän pöytäkirjoista tai mistään puolue-elimien päätelmistä ei löydy mitään poikkeavaa sanontaa eikä toimenpidettä siihen, jossa te olette olleet mukana. Siitä ei pääse yhtään mihinkään. Tämä täytyy totuuden nimessä sanoa. Nyt jäljestäpäin te huutelette sitä, mitä olette itse olleet tekemässä. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Olin tuolloin eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja muistan hyvin, kuinka meiltä oltiin ryhmästä erottamassa ihmisiä, jotka toivat esille maahanmuuttokriittisiä näkökohtia. Tämä on aivan selvä ja kaikkien muistissa. Edustaja Huhtasaari on tehnyt näistä valtiopäivätoimenpiteitä, jotka löytyvät eduskunnan asiakirjoista. Ja ministeriaitiossa ovat istuneet koko ajan samat ihmiset, niin että jos joku puhuu käsienpesusta, niin kannatan silloin peiliin katsomista.

Mutta kysyisin ministeri Orpolta: Kun totesitte, että Pauli Vahteran laskelmat eivät voi pitää paikkaansa, niin kertoisitteko yksityiskohtaisesti ne vastaavat luvut? Hän on ottanut erilaiset prosessit, asumistuet, terveydenhoidot ja muut osa-alueet. Sosiaali- ja terveysministeriö teki 2017 selvityksen, että silloin se oli noin miljardi vuodessa. Voitteko te nyt kertoa kokonaiskulut, mitä ne ovat samoilla luokituksilla? Nyt ei tule oikein vastausta sieltä ministeriaitiosta.

Arvoisa puhemies! Olen pyytänyt valtiovarainministeriön virkamiehiä käymään läpi tämän tutkimuksen, ja ensimmäiset arviot siitä eivät ole kovinkaan mairittelevia, ja sitä ei pidetä kovinkaan tarkkana tai paikkansapitävänä. Pohjaolettamukset ovat valtiovarainministeriön virkavastuuarvion mukaan hyvinkin huteralla pohjalla, ja näyttää siltä, että sinne on laskettu kuluja, jotka eivät sinne kuuluisi. Ylipäänsä kun maahanmuutto on niin laaja käsite — se on niin laaja käsite — tällä tavalla niitä lukuja ei voi vetää yhteen. [Leena Meri: Miten ne voi?] Ja vielä pidän hieman vaarallisena sitä, että kaikki maahanmuutto pistetään samaan pakettiin ja leimataan sitä kautta ihmisiä, jotka Suomeen tulevat eri syistä, esimerkiksi tekemään töitä, [Leena Meri: Te ette vastaa!] jotka jäisivät Suomessa muuten tekemättä. Mutta kuten kerroin, oleellista on varmasti katsoa se, että budjettitaloudessa se on tällä hetkellä reilu 400 miljoonaa, mitä käytämme maahanmuuton kuluihin, ja se summa sitten taas on pienentynyt vuosi vuodelta, kun sitä silloin vuonna 15 päälle kaatunutta kriisiä on pystytty purkamaan. Tämä on oleellista, [Puhemies koputtaa] ja tällä hetkellä Suomeen ei juuri uusia tulijoita ole, [Puhemies: Aika! ] eli tilanne on paljon paljon parempi. [Leena Meri: 4 000 tuli viime vuonna!]

Puhemies Paula Risikko

Sitten vielä yksi lisäkysymys.

Arvoisa puhemies! On päivän todella hyvä uutinen, että Isis ja Isisin kalifaatti Syyriassa on tulossa tiensä päähän. Tämä liittyy sekä Syyrian turvallisuuteen että koko maailman turvallisuuteen, että tällaiselle terroritoiminnalle saadaan loppu.

Tänään tuli myöskin uutinen, ensin se taisi tulla Ruotsista, että ehdotetaan tällaista kansainvälistä rikostuomioistuinta, johon ministeri viittasi. Itse ajattelen niin, että sellaisen etu olisi, että kaikki se tieto, mitä meillä on eri toimijoista, voitaisiin yhdistää näissä tutkimuksissa ja kansainvälistä yhteistyötä voitaisiin tehdä enemmän, jotta oikeat syylliset saataisiin kiinni ja heidät saataisiin tuomiolle. Olisin kysynyt vielä tarkennusta: mikä on Suomen hallituksen tarkka kanta tällaiseen kansainväliseen rikostuomioistuimeen, ja millä tavalla me voisimme sellaisen kanssa tehdä yhteistyötä? Ja tietysti, kun katsoo sitä aluetta ja siellä olevia ihmisiä, uutiset ovat kertoneet, että siellä olisi noin 3 500 lasta. Vaikka vanhemmat olisivat tehneet mitä tahansa, niin tietysti kysymys on, mikä on näiden lasten kohtalo. Pelastakaa Lapset ry ja muut ovat vedonneet heidän puolestaan. Mitä hallitus ajattelee näiden lasten kohtalosta?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tähän rikosvastuun toteutumiseen tulee, niin kuten totesin, se on tietysti, myös tarkemmat vastaukset edustaja Haaviston kysymyksiin, oikeusministeriöiden hallinnonalaa ja siinä on paljon kysymyksiä. Se ei varmasti ole myöskään nopea tie. Mutta turvallisuusministerien taholta todella totesimme sen, että rikosvastuun on tärkeä toteutua, ja on parasta turvallisuutemme kannalta, jos se toteutuisi lähtöalueilta käsin eikä täällä tapahtuvalla prosessilla ja tänne matkustamisella.

Mitä tulee sitten tähän kysymykseen lapsista, joka on aivan olennainen — hyvä, että otitte sen esille — siinä tietysti on niin, että rikosvastuulla on myös ikärajansa, eli lapsia sinänsä ei edes voida syyttää, eivätkä siellä syntyneet tai sinne pienenä viedyt tietysti ole kohtaloaan valinneetkaan. Heitä käsitellään tietysti ensisijaisesti lastensuojelun menetelmin silloin, jos he Suomen viranomaisten huomaan hakeutuvat Suomen kansalaisina. Ja silloin tullaan tietysti vaikeisiin kysymyksiin myös esimerkiksi perheen koossa pitämisen tai lastensuojeluun ottamisen kysymyksissä, mutta meidän on tärkeä osoittaa ihmisyyttä niitä pieniä lapsia kohtaan ja tehdä se mahdollisimman tasapainoisella tavalla kuitenkin varmistaen, että terroristeiksi tietoisesti lähteneet [Puhemies koputtaa] eivät turvallisuuttamme pääse vaarantamaan.

Puhemies Paula Risikko

Ministeri Häkkänen, lyhyesti.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tässä salissa ja Suomessa ja varmaan Euroopassakin on aika laaja konsensus siitä, että Isis-taistelijoiden palaamista tulee välttää — että he eivät palaa mihinkään Euroopan maihin, varsinkaan jos he pyrkivät tulemaan takaisin taistelutehtävistä. Tätä tuskin kukaan tässäkään salissa haluaa. Siitä syystä voisi olla järkevää, että olisi kansainvälinen tuomioistuinmenettely, jossa kaikki nämä taistelualueelta palaavat henkilöt käsitellään yhdessä kansainvälisessä tuomioistuinmenettelyssä. Näin yleensä menetellään, jos on laajoja konfliktialueita, joista ihmisiä pakenee useisiin eri maihin. Tämä olisi hallittu toimintatapa. Sisäministerit ovat tänään tehneet tästä esityksen, nyt oikeusministerit pohtivat tätä. Erittäin problemaattinen, laaja kokonaisuus. [Puhemies koputtaa] Tiedämme aiemmista konflikteista, ettei tämä ole helppo asia, mutta joka tapauksessa ongelma pitää mahdollisuuksien mukaan ratkoa Suomen rajojen ulkopuolella.

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikolla yli 30 naisjohtajaa eri maista julkaisi avoimen kirjeen tasa-arvon puolesta. He ovat huolissaan naisten oikeuksien rapautumisesta ympäri maailmaa. Suomea on aina pidetty tasa-arvon mallimaana, mutta valitettavasti samaa rapautumista tapahtuu myös meillä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa hallituskaudella naisten oikeudet ja tasa-arvo ovat heikentyneet, eivät parantuneet. Tästä kertoo myös hallituksen oma selvitys, jonka mukaan hallituksen toimet ovat hyödyttäneet miehiä enemmän kuin naisia. Kysynkin siksi teiltä, pääministerin sijainen, ministeri Orpo: miten tässä oikein näin kävi?

Arvoisa puhemies! Viittaatte puheenvuorossanne ehkä hallituksen tasa-arvo-ohjelman loppuraportointiin tai sitten aiempaan kyselyyn tai hankkeeseen, jossa tutkijat selvittivät budjetoinnin vaikutuksia tai budjettimme vaikutuksia miehiin ja naisiin. On selvää, että yksittäisiä kysymyksiä arvioitaessa edustaja voi päätyä tuohon lopputulokseen, mutta minä en kuitenkaan pitäisi ihan kohtuullisena sanoa, että Suomi olisi ottanut tasa-arvossa takapakkia. Sinänsä näin naistenpäivän aattona kyllä mielelläni muistutan meitä kaikkia, miehiä ja naisia, ihan jokaista suomalaista, siitä, että tasa-arvo on teko ja sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Maassa, johon on saanut syntyä, jossa moni asia naisten kannalta on niin hyvin, ottaa jotkut asiat liian itsestäänselvyyksinä. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi niitä toimia, joita tämä hallitus on tehnyt liittyen vaikka Istanbulin sopimukseen sitoutumiseen, vaikkapa lähisuhdeväkivaltaa vastaan, joka pääsääntöisesti kohdistuu naisiin, niin en kyllä päätyisi samankaltaiseen arvioon, minkä edustaja puheenvuorossaan teki.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kun lasketaan yhteen kaikki hallituksen toimet, on selvää, että tasa-arvo on ollut kriisissä. Kansaneläkeindeksin leikkaukset ja jäädytykset ovat vaikuttaneet pieneläkeläisnaisiin, mutta te tiesitte, että lomarahojen leikkaus tulee heikentämään naisten asemaa työelämässä. [Ben Zyskowicz: Tehän olitte kikyn kannalla!] Silti leikkasitte niitä. Te tiesitte, että varhaiskasvatuksen heikennykset heikentävät naisen asemaa ja työssäkäyntiä. Silti te rajasitte oikeutta päivähoitoon ja kasvatitte ryhmäkokoja. Te tiesitte, että perhevapaauudistus olisi helpottanut naisten työssä käymistä, mutta valitettavasti sitä ette saaneet tähän saliin tuotua.

Sukupuolivaikutuksia hallitus on arvioinut vain joka viidennessä lakiesityksessä, ja silloinkin, kun arviointeja on tehty, niiden vaikutukset ovat olleet kohtuullisen heiveröisiä. Pääministeri Sipilä on sanonut jo nyt julkisuudessa, että hän on valmis jatkamaan epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta. Kysynkin siksi, ministeri Saarikko, teiltä näin naistenpäivän aattona: aiotteko todella jatkaa tätä epäoikeudenmukaista [Puhemies koputtaa] tasa-arvopolitiikkaa myös ensi kaudella?

Arvoisa puhemies! Kilpailukykysopimus, jonka tekivät ja johon sitoutuivat suomalaiset työnantajat sekä palkansaajat, oli paljon enemmän kuin vain kysymys lomarahoista. Yksittäisenä päätöksenä sen esiin nostaminen — sen voidaan ilman muuta ja oikeutetusti todeta erityisesti valtaosan julkisella sektorilla työskentelevien naisten asemaa heikentäneen. Toisaalta olen aika varma, että niiden 140 000 uuden työllistyneen suomalaisen joukossa on jotakuinkin puolet naisia ja puolet miehiä.

Mitä tulee tähän kokonaisarvioon, mitä nostatte esiin näistä ongelmakohdista, en minäkään voi täältä sanoa ministerivastuulla, että kaikki olisi tasa-arvon suhteen täydellistä tai että asioita ei joissain suhteissa olisi myös otettu pakkasen puolelle ja takapakkia. Mutta samalla kuitenkin minä rohkenen sanoa, että esimerkiksi varhaiskasvatuksen osalta teidän arvionne on erittäin puutteellinen. Sillä on erittäin iso vaikutus, että varhaiskasvatusmaksuja alennettiin siten, että liki 7 000 perhettä pääsi maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin, 5-vuotiaiden osalta kokeillaan maksuttomuutta useissa kunnissa, ja esimerkiksi sisaralennus puolittui paremmaksi [Puhemies koputtaa] sellaisten perheiden osalta, joissa on useampia lapsia. [Puhemies: Aika!] Näillä on ollut merkittävä vaikutus myös naisten aseman ja työssäkäynnin kannalta.

Arvoisa puhemies! Niin Maailman talousfoorumin tasa-arvoindeksin kuin Euroopan tasa-arvoinstituutin indeksin mukaan Suomen tasa-arvo on heikentynyt tämän hallituskauden aikana. [Ben Zyskowicz: Te kannatitte kikyä!] Me tiedämme, että tasa-arvo vaatii jatkuvasti tekoja ja se vaatii poliittisia päätöksiä. Se ei etene, jollei ole tahtoa näihin, ja näyttää siltä, että tällä hallituksella sitä tahtoa ei ole ollut.

Palkkatasa-arvo on kaukana Suomessa. Naisten euro on edelleen 84 senttiä. Yksi syy on siihen se, että meillä on hyvin sukupuolittuneet työmarkkinat. Meillä on naisten alat ja miesten alat. Tänään me puhuimme hoitajista ja hoitajien työstä. Hoitajat tekevät raskasta ja vastuullista työtä, mutta palkassa se ei näy. Se on tyypillinen naisten ala, joka on paljon heikommin palkattu, vaikka vastuu on suurta. Yksi syy on myös meidän koulutusjärjestelmässä, jossa ei kannusteta riittävästi tyttöjä ja poikia valitsemaan [Puhemies: Kysymys?] tulevaisuuden ala sukupuolesta riippumatta. Kysynkin: mitä te aiotte tehdä näiden asioiden eteen?

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa tasa-arvosta, naistenpäivän alla, on hyvä muistaa, että yksi tasa-arvon tae on myös vanhemmuuden tasainen jakautuminen, ja siksi esimerkiksi viime vuosina, vaikkapa myös edellisen hallituksen aikana, tehdyt satsaukset isien perhevapaiden määrän lisäämiseen ovat hyviä tasa-arvotekoja, eivät vain miehille vaan myös naisille. Samoiten aivan liian pienelle huomiolle on jäänyt hallituksen tekemä päätös kahden ja puolen tuhannen euron kertakorvauksesta naisten työnantajille juuri niihin kustannuksiin, joita työnantajat voivat, ainakin rivien välistä katsottuna, pitää syinä, miksi nuoret naiset jäävät palkkaamatta työelämässä nuorten miesten sijaan.

Mitä tulee alajakautumiseen, tästä olen edustajan kanssa samaa mieltä. Meillä on valtava matka siihen, että jo pienet lapset voisivat ajatella niin, että kaikki on kaikille mahdollista. Tältä osin useammat projektit yhteistyössä ison korkean tason samapalkkaisuusryhmän kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla ovat erittäin tärkeää työtä, [Puhemies koputtaa] ja siinä palkkatasa-arvossa emme onnistu ilman palkka-avoimuutta, josta kolmikantainen työryhmä on parhaillaan työtään päättämässä.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä mainittu kilpailukykysopimus, jonka osana leikattiin julkisen puolen lomarahoja, oli todella karhunpalvelus palkkatasa-arvolle. Noin 80 prosenttia julkisen puolen työntekijöistä on naisia, suurin osa pienipalkkaisia naisia. Se oli sopimus, joka erityisesti leikkasi pienipalkkaisilta naisilta, jotka tekevät tärkeätä työtä hoitoalalla ja huolehtivat vanhuksista ja lapsista, poliiseilta, palomiehiltä, meidän turvallisuudesta huolehtivilta ihmisiltä. Vasemmistoliitto siksi vastusti ainoana puolueena kilpailukykysopimusta täällä eduskunnassa. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, vihreät ja demarit? Ainoana puolueena!]

Arvoisa rouva puhemies! Perhevapaita, niin kuin ministeri Saarikko sanoi, viime kaudella parannettiin ja erityisesti niin, että miesten osuutta kasvatettiin. Tällä kaudella hallitus ei ole onnistunut siinä. Kun perhevapaiden jakaminen tasaisemmin molempien vanhempien kesken on tasa-arvoteko sekä miehille että naisille — se vaikuttaa naisten palkkakehitykseen, urakehitykseen ja lopulta eläkkeisiin — niin mikä teidän näkemyksenne on, olisiko pitänyt saada perhevapaauudistus tehtyä ja oletteko valmiita lisäämään kiintiöitä?

Arvoisa puhemies! No, totta kai olisi ollut hienoa, jos olisi ollut mahdollisuus saada valmiiksi myös perhevapaauudistus näiden monien muiden uudistusten keskellä ja vielä saattaa eduskunnan käsittelystä asti ulos tuokin merkittävä uudistus.

Mutta siihen arvioonne en yhdy — vaikka mielelläni kehun ja kiitän teitä, edustaja Arhinmäki, juuri siitä työstä, jota tehtiin isien vapaiden lisäämiseksi Kataisen hallituskaudella — vaan totean, että myös tällä hallituskaudella perhevapaita kaikesta tästä huolimatta on parannettu ja olemme saaneet ymmärrettävästi paljon myönteisiä viestejä vaikkapa adoptioperheiltä, monikkoperheiltä tai yhden vanhemman perheiltä, joiden asema on ollut itse asiassa vuosikymmeniä epätasa-arvoinen ja jotka lainsäädäntömme on määritellyt ikään kuin jollain tavalla toiseudeksi, erilaiseksi, vääränlaisiksi perheiksi, joille eivät kuulu samat etuudet. Tämä muutos on ollut minusta perheiden yhdenvertaisuuden ja lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta erittäin merkittävä lakimuutos, joka nyt tänä vuonna astuu voimaan.

Arvoisa puhemies! Naiseuro on tällä hetkellä 84 senttiä. Pääministerikaudellani se oli vielä 80. Suunta on oikea, mutta vauhti on liian hidas. Ennen muuta työntekijöiden ja työnantajien vastuulla on sopimuksissa huolehtia siitä, että palkkatasa-arvo paranee.

Kysyn ministeri Lindströmiltä: Tällä viimeisellä kiky-sopimuksella on ollut erittäin myönteinen vaikutus työllisyyden parantumiseen. Eikö ole niin, että pitkäaikaistyöttömyys on puolittunut ja luultavasti sieltä erittäin paljon nimenomaan miehiä on poistunut? Ei kai se ole hallituksen vika, jos miesten suhteellinen asema on parantunut työllisyyden parantuessa?

Arvoisa puhemies! Edustaja Vanhanen on tulkinnut asiaa ihan oikein. On tosi tärkeää tämä palkka-avoimuus. Kun täällä keskustellaan palkoista, pitää tietenkin aina muistaa se, missä niistä päätetään ja missä niistä neuvotellaan. Niistä ei päätetä täällä. On tosi tärkeää muistaa se, mutta työtä pitää jatkaa.

On ihan totta, että pitkäaikaistyöttömyys on tämän hallituskauden aikana puolittunut. Kun lähdimme liikkeelle, me olimme luvussa, joka oli noin 130 000, ja nyt me olemme alle 70 000:n. Eli on valtavasti tehty töitä, ja pitää muistaa, että myös piilotyöttömyydestä on tullut ihmisiä takaisin työmarkkinoille, ja se pitkän aikaa näkyi niin, että tilastot eivät parantuneet. Ihmiset alkoivat uskoa tähän, ja se oli kikyn iso ansio, että meihin alettiin Suomena uskomaan. Ja vaikka tiedän, että vasemmistoliitto oli siitä eri mieltä, niin kiitos kaikille muille, että te olitte sen takana.

Arvoisa puhemies! Huomenna naistenpäivänä naiset ansaitsevat kukkansa, mutta ennen kaikkea naiset kuitenkin ansaitsevat tasavertaiset mahdollisuudet pärjätä omalla ahkeruudellaan ja kyvyillään työelämässä.

Työelämämahdollisuuksien tasa-arvon tiellä kaikkein pahin epäkohta on se, että kaikkien naisten työnantajat kokevat äitiriskiä eli joutuvat maksamaan enemmän vanhemmuuden kustannuksia kuin isien työnantajat. Tähän tämä hallitus on puuttunut aivan erinomaisesti kertakorvauksella, 2 500 euron äitien työnantajille maksettavalla korvauksella. Tämä on suunta, jolla kannattaa jatkaa tasa-arvon edistämiseksi.

Toinen tasa-arvoasia: On erinomaista, että ministeri Häkkänen on lähtenyt seksuaali- ja väkivaltarikoksissa kiristämään tuomioita. Tällä kaudella tehdyt uudistukset ovat olleet tarpeen ja hyviä, ja se, että suostumuksen roolia on nyt lähdetty vahvistamaan [Puhemies: Aika! Kysymys?] raiskauslainsäädännössä, on toivottua. Kysyisin oikeusministeriltä: mitä tehdään seuraavaksi tällä saralla?

Puhemies Paula Risikko

Ministeri Häkkänen, lyhyesti.

Arvoisa puhemies! Kyllä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on yksi keskeisimpiä hankkeita, joita Suomessa pitää vahvistaa. Lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat Suomen häpeätahroja edelleen.

Tällä vaalikaudella on nyt päästy eteenpäin rangaistusten kiristämisessä, ja nyt ensi vaalikautta ajatellen yksi suurimpia hankkeita on seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus, jossa ensinnäkin on tavoitteena vahvistaa suostumuksen puutteen merkitystä raiskaustunnusmerkistössä eli korostaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden merkitystä. Toisaalta siinä tarkastellaan myös kaikkien näiden rangaistusten ankaruutta uusiksi ja sitten myöhemmin tehdään sen osalta linjaukset. Kokonaisuudistuksen tarkoitus on se, että seksuaalirikossääntelyt pelaavat paremmin yhteen ja rikosvastuu toteutuu tehokkaammin kuin nykyään.

Arvoisa puhemies! Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkisti tällä viikolla raportin, jonka sisältö on karua kuultavaa. Osalle perusturvan saajista toimeentulotuesta on tullut pysyvä osa toimeentuloa. Perusturvan varassa elävien määrä on lisääntynyt nyt 40 000 henkilöllä. Hallituskauden aikana tehdyt lakimuutokset ovat heikentäneet eniten yksin asuvien ja yksinhuoltajien tilannetta ja lapsiperheitten asemaa ylipäätään. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan saajista kaksi viidesosaa saa aktiivimallin perusteella alennettua etuutta. Arvoisat ministerit ja hallitus, tämäkö on se perintö, jonka haluatte jättää pienituloisille kansalaisille?

Arvoisa rouva puhemies! Perustoimeentulotuki sijoittuu ministeri Saarikon tontille, mutta täällä on aktiivimalli mainittu, ja totean siitä seuraavaa:

Toimeentulotuki on kuitenkin myös suojannut näitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tässä tutkimuksessa myös todetaan, että EU‑maiden vertailussa suomalaisen perusturvan varassa elävien tulotasoa voidaan pitää melko hyvänä tai keskimääräisenä.

Aktiivimallista totean juuri sen, että tämän vuoden alusta aktiivisuutta on voinut todentaa opiskelemalla ja ensi kuussa, siis huhtikuun alusta, astuu voimaan asetus, joka nimenomaan myös lisää niitä aktiivisuuden täyttäviä ehtoja.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tästä vielä lisäkysymys.

Arvoisa puhemies! Indeksijäädytykset ja ‑leikkaukset ovat sellainen hiljainen rosvo, joka käy muun muassa työttömyys-etuuksia, asumistukea ja kotihoidon tukea saavan kukkarolla. Sen lisäksi aktiivimalli kurittaa myös aktiivisia työttömiä. Itse asiassa mallilla ei ole mitään tekemistä aktiivisuuden kanssa, vaan kyse on pelkästä työttömyysturvan kaavamaisesta leikkauksesta.

Arvoisat ministerit, hallitusohjelmanne tulevaisuuden visio on Suomi 2025 — yhdessä rakennettu. Kuinka te voitte puhua yhteisestä Suomesta, kun sysäätte tietoisesti valtavan joukon ihmisiä jopa perusturvan ulkopuolelle?

Arvoisa puhemies! En täysin kuitenkaan voi myöskään tämän raportin... Olemme lukeneet saman raportin edustajan kanssa, ja siellä edelleenkin todetaan nimenomaan ne suojaavat tekijät, jotka kaikkein pienituloisimpia suojaavat meidän etuusjärjestelmän kautta. Ja kun me puhumme meidän perusturvasta, meidän täytyy myös muistaa se, että peruspalvelut ovat osa sitä. Ne ovat merkittävä osa tätä kokonaisperusturvaa.

Jos täällä myös todetaan tällä hetkellä ja tänä päivänä, että pitkäaikaistyöttömyys on puolittunut, yhä useampi työllistyy, [Paavo Arhinmäki: Mutta köyhyys on lisääntynyt!] mielestäni se myös vähentää köyhyyttä, kun puhutaan nimenomaan vaikkapa perheköyhyydestä, [Välihuutoja vasemmalta] siitä, että vanhemmat työllistyvät. Haluan todeta myös, että työllisyyden lisääntyminen on myös vähentänyt työttömyydestä itsestään aiheutuvia kuluja kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Här frågades redan om situationen inom vården, men för tydlighetens skull ännu en fråga.

Vi är alla överens om att det finns för få vårdare, och problemet måste lösas i hela landet. Tilläggsfinansiering är en viktig del av lösningen, men en lika stor fråga är tillgången till vårdare.

Vanhushuollon suuri ongelma on se, että meillä ei ylipäätään ole tarpeeksi hoitajia ja hoitotyötä tekeviä henkilöitä. Avoimia työpaikkoja on vaikea täyttää. Meillä on kymmeniätuhansia lähihoitajia, jotka tekevät aivan muuta kuin hoitotyötä.

Vårdarbete är ett viktigt arbete. Utan vårdare inom äldreomsorgen skulle vi inte klara det här samhället. Utbildningen måste göras mera lockande och samtidigt måste vi se till hur vi utvecklar vården.

Arvoisa ministeri Saarikko, miten saamme hoitotyöstä niin houkuttelevaa, että koulutetut hoitajat hakeutuvat hoitotehtäviin, ja miten saamme lähihoitajakoulutuksesta nykyistä vetovoimaisemman, jotta meillä on tulevaisuudessa tarpeeksi hoitohenkilökuntaa?

Arvoisa puhemies! Suomeen tarvitaan lisää hoitajia, se on päivänselvä asia, koska meillä ikääntyviä on yhä enemmän ja vanhuspalvelujen tarve kasvaa tulevina vuosina. Hoitajakoulutusmääriä on nostettu määrätietoisesti jo useiden vuosien ajan, ja nyt vielä tänä vuonna lisätoimena lisäsimme opiskelijavuosia ammatillisessa koulutuksessa 500:lla. Se on tärkeätä, että me jatkamme tällä tiellä, löydämme polun, jolla hoitajia koulutetaan lisää nimenomaan vanhustyöhön.

Toinen näkökulma on se, että meillä pitää olla sitoutuneita, osaavia hoitajia myöskin tulevaisuudessa. Se on meidän vahvuutemme tänä päivänä, ja haluamme luottaa siihen, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on osaavissa käsissä myöskin tulevaisuudessa. Sen takia poistetut soveltuvuuskokeet — edustaja Kiuru opetusministerinä poisti soveltuvuuskokeet sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta — me palautimme, koska haluamme, että meillä työskentelee sitoutuneita ammattilaisia myöskin tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Alle 40 päivää on seuraaviin eduskuntavaaleihin huhtikuun puolivälissä, kansanvallan juhlaan, ja en ole varmasti ainoa kansanedustaja, joka on saanut runsaasti kysymyksiä ja palautteita siitä, kuinka nyt sitten pääsee äänestämään ja kuinka voi äänestää. Nämä liittyvät kaikista vahvimmin tähän uuteen lakiin tunnistautumisesta, joka on aiheuttanut sen, että esimerkiksi passia haettaessa ei enää auton ajokortti kelpaa henkilöllisyyden todistamiseksi. Siksi kysyisinkin oikeusministeriltä kysymyksen, jotta varmasti on helppo meidän sitten kansalaiskirjeisiimme ja sähköposteihimme vastata: voiko vielä auton ajokortilla äänestää?

Puhemies! On myös henkilöitä, joilla ei ole auton ajokorttia eikä ole myöskään tätä uutta henkilökorttia, ja ilmeisesti Kela-kortilla käsittääkseni ei voi äänestää. Miten tällaiset henkilöt voivat päästä kansalaisoikeuttaan käyttämään, ja, arvoisa oikeusministeri, miten hallitus muuten aikoo helpottaa sitä, että mahdollisimman moni suomalainen [Puhemies koputtaa] olisi aktiivinen ja käyttäisi ääntään tulevissa vaaleissa?

Arvoisa puhemies! Suomessahan vaalijärjestelmä rakentuu siihen, että olisi mahdollisimman helppo käydä äänestämässä. Meillä ei ole sellaista USA:laista mallia, jossa pitäisi rekisteröityä tai jossa varsin monimutkaisten prosessien kautta ylipäätään päästään äänestämään. Meillä ei ole ihan niin helppo päästä äänestämään kuin vaikka Virossa, jossa on nettiäänestysmahdollisuus, mutta toisaalta voidaankin sanoa, että meidän vaalijärjestelmä on vähän turvallisempi kuin vaikkapa tämmöinen nettiäänestysjärjestelmä.

Näiden henkilöllisyystodistusten osalta: Edelleen siis äänestäjän henkilöllisyys voidaan todeta esimerkiksi henkilökortista, passista, ajokortista tai muusta vastaavasta kuvallisesta ja virallisesta asiakirjasta. Meillä on erilaisia henkilöllisyystodistuksia eri tarkoituksiin, ja tästä on syntynyt hieman hämminkiä, mutta äänestystilanteessa riittää, että näistä voidaan henkilöllisyys tarkistaa. Näistä tulee informaatiota varmasti vaalien alla vielä enemmän.

Arvoisa puhemies! Huomisen naistenpäivän kunniaksi voi todeta, että Suomi on monella tapaa erittäin hyvä paikka syntyä tytöksi. Suomi on usein listattu maailman parhaaksi maaksi äideille huolimatta siitä kritiikistä, mitä tänään on täällä kuultu. Kuitenkin meillä on myöskin ongelmia. Vuoden 2016 EU-tutkimuksesta kävi ilmi, että Suomi oli naisille EU:n toiseksi turvattomin maa. Tutkimuksen mukaan Suomessa tapahtuvista väkivaltarikoksista 30 prosenttia oli nykyisen tai entisen kumppanin tekemiä. Perheväkivalta jää piiloon monta kertaa muun muassa koetun häpeän takia. Kysyisin perhe- ja peruspalveluministeri Saarikolta: mitä tällä hallituskaudella on tehty naisten kokeman perheväkivallan vähentämiseksi?

Arvoisa puhemies! Maailman talousfoorumin arvion mukaan Suomi on naisille maailman neljänneksi tasa-arvoisin maa. Aiemmassa keskustelussa kävi ilmi, että tasa-arvo on kuitenkin asia, jota on edistettävä joka päivä. Kysymyksessänne esiin nostamanne lähisuhdeväkivalta on suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkku. Me emme voi riemuita tasa-arvosta työelämässä tai naisten asemasta vaikkapa yhteiskunnallisissa tehtävissä, jos niin moni nainen kokee elämässään lähimmässä ihmissuhteessaan väkivaltaa. Tämän vuoksi olen ylpeä Suomesta, joka sitoutui Istanbulin sopimukseen, joka velvoittaa Suomea toimenpiteisiin juuri naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Sopimus ja sitoumus on laaja ja käsittää esimerkiksi myös vaikkapa erittäin puistattavan tyttöjen sukuelinten silpomisen vahvan kriminalisoinnin, jonka Suomi rikoslaissa tietysti on tehnyt.

Lähisuhdeväkivallan osalta tämä hallituskausi jää historiaan merkittävinä parannuksina turvakotipaikkojen lisäämisessä ja niiden alueellisessa tasa-arvossa ja myöskin puhelinlinjan avaamisessa, joka on ollut valitettavan kaivattu ja tarvittu anonyymeihin yhteydenottoihin väkivallan uhreille — nämä esimerkit vain mainitakseni.