Rouva puhemies! Tässä käsittelemme mietintöä, jossa on erittäin kannatettava lainmuutos, eli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettaisiin neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta ja lisäksi rikoslakiin lisätään törkeää lapsenraiskausta koskeva uusi rangaistussäännös.
Nämä ovat todellakin hyviä ja kannatettavia muutoksia, mutta samalla pidän harmillisena sitä, että esitykset lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista eivät ole edenneet tällä vaalikaudella. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeushan vanhenee nyt kymmenessä vuodessa ja törkeissä teoissa 20 vuodessa, kuitenkin aikaisintaan silloin kun uhri täyttää 28 vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pikkulapsiin kohdistuvia törkeitä raiskauksia ei voida enää tutkia uhrin saavutettua keski‑iän.
Seksuaalinen hyväksikäyttö jättää uhrille kuitenkin pysyviä ja vaikeita traumoja hyvin tyypillisesti, eli hyväksikäytön seuraukset eivät vanhene. Uhri joutuu kantamaan niitä koko elämänsä. Lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa on hyvin tyypillistä, että uhri, varsinkin pikkulapsi, ei kykene puolustautumaan, myöskään henkisesti, vaan hän saattaa kokea itse vastuuta ja syyllisyyttä ja häpeää tapahtumasta, kun taas sitten syyllinen saattaa selittää asiat itselleen hyvin suotuisasti. Tästä syystä nämä rikokset saattavat nousta pintaan vasta myöhemmissä elämänvaiheissa, esimerkiksi oman vanhemmuuden kautta.
Se on totta, että useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on vaikeaa ja se vaatii vahvaa näyttöä ja oikeusvaltiossa se on todellakin otettava vakavasti, mutta on kuitenkin sellaisia tilanteita, joissa henkilö saattaa jopa itse tunnustaa tekemiään rikoksia ja saattaa löytyä sitä vahvaa näyttöä ja todistajia ja siltikään asiaa ei enää pystytä oikeudessa selvittämään. Ajattelen, että tämä on ennen muuta uhrin mutta myös sitten rikoksesta epäillyn oikeusturvan kannalta tärkeää, että asiat voitaisiin selvittää oikeudessa. Sitten täytyy muistaa se, että oikeudenmukainen tuomio, asian selvittäminen, edistää myös uhrin toipumista kokemastaan. Hyvin monet kertovat, että vasta siinä vaiheessa kun on saatu oikeuden päätös siitä, kuka oli syyllinen näihin tapahtumiin, se toipuminen voi alkaa.
Toivon, että seuraava hallitus ja eduskunta hoitaisi tämän asian kuntoon, että näistä vanhenemisajoista nimenomaan törkeissä lasten raiskauksissa päästäisiin eroon.