Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus 2025

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä puheenvuoro on ehkä aavistuksen tämän illan kontekstista ulkona, koska pyysin tämän jo perjantaina kommentiksi silloin käytyyn erittäin hyvähenkiseen keskusteluun Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan toiminnasta. Sinänsä varmasti kaikki sanottava sanottiin silloin.

Mutta yksi asia, mikä siinä keskusteluissakin tuli esille ja mistä varmaan on aina hyvä muistuttaa, kun täällä nyt kuitenkin melkein kymmenen parlamentaarikkoa on paikalla: Me keskustellaan aina siitä Pohjoismaiden neuvoston työn kytkemisestä kansallisiin parlamentteihin. Se oli viime vuonna jo ruotsalaisilla puheenjohtajuusvuoden yhtenä painopisteenä. Me jatkettiin sitten tänä vuonna sitä. Haluan vain muistuttaa, että kaikki Pohjoismaiden neuvoston suositukset tulevat valiokuntiin tiedoksi. Ne yleensä otetaan tiedoksi ja niistä ei siellä isompaa keskustelua käydä, mutta on aina mahdollisuus pyytää meitä sinne kuultavaksi. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunnassa ollaan parinakin vuonna varapuheenjohtaja Bergin ja itse asiassa vähän laajemmankin delegaation kanssa käyty kuultavana. Ne ovat olleet sinänsä hedelmällisiä keskusteluita, ja se on yksi tapa tuoda vähän sitä kytköstä Pohjoismaiden neuvoston suositusten ja näitten kansallisten parlamenttien yhdyspintaan, ja suosittelen sitä mahdollisuutta käyttämään. Olemme mielellään valiokuntien käytettävissä tässä mielessä.

Mutta ei minulla tähän hienoon keskusteluun sinänsä muuta lisättävää ole. — Kiitoksia.

Toinen varapuhemies Tarja Filatov

Edustaja Kiljunen.

Arvoisa puhemies! Perjantaina täällä käytiin todella vilkas keskustelu. Itse en ollut silloin täällä paikalla, mutta kuulin jälkikäteen, että täällä oli ollut hyväkin keskustelu. Harvemmin näistä vuosikertomuksista käydään laajaa keskustelua, mutta on hyvä, että parlamenttitasollamme myöskin täysistuntopuolella näitä arvioidaan.

Pohjoismaiden neuvoston roolihan on olennaisella tavalla muuttunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut eli nimenomaan enemmän kulttuuri-, talous- ja muun poliittisen yhteistyön puolella. Aikaisemmassa vaiheessa turvallisuuspoliittiset keskustelut oli suljettu kokonaan Pohjoismaiden neuvoston agendan ulkopuolelle, mutta sitten 90-luvun muutosten jälkeen tietenkin tämä turvallisuuspoliittinen agenda on tullut vahvasti myöskin Pohjoismaiden neuvoston agendalle ja tänä päivänä taitaa olla yksi hallitsevista teemoista, syystäkin, neuvoston puitteissa.

Yksi erityiskysymys, jonka takia tämän puheenvuoroni tähän halusin, liittyy siihen malliin, mitä pohjoismainen yhteistyö voisi antaa maailmanlaajuisesti vastaavantyyppisille alueille, joissa on pyrkimystä alueelliseen yhteistyöhön vähän samoilla prinsiipeillä kuin Pohjoismaat ovat tehneet. Keskeisin yhteistyöalue, joka tässä on mielessä ja jossa on jo yhteistyötä jonkin verran käynnistetty, on Keski-Aasia. Sattumalta Keski-Aasiassa on viisi entistä neuvostotasavaltaa, jotka tässä suhteessa muodostavat yhtenäisen historiallisen kokonaisuuden. Kalmarin unioni on aikoinaan ollut meille Pohjoismaille se yhteinen kokonaisuus — jos tätä haluaa käyttää vertailukohtana, että on oltu joskus yhteisenkin lipun alla, niin tässä on sama tilanne. Keski-Aasian ja Pohjoismaiden välissähän ei ole kuin yksi maa, että mehän ollaan käytännössä naapurimaita tässä suhteessa, ja samoja dilemmoja on puolin ja toisin, ja tässä mielessä turvallisuuspoliittiselta puolelta tietenkin Keski-Aasian maathan ovat osoittaneet kiinnostusta tähän Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöhön, mutta se on laveampi kysymys. Se ei ole pelkästään turvallisuuspoliittista vaan myöskin sitä alueellista integraatiota, mitä pohjoismaisissa puitteissa on tehty, alkaen silloin aikoinaan 50-luvulta passivapaudesta ja yhteisistä työmarkkina-alueista ja sitten kaikesta siitä syventyneestä yhteistyöstä, joka sitten on päätynyt myöskin tähän turvallisuusyhteistyöhön. Eli tämä vuorovaikutus Keski-Aasian ja Pohjoismaiden neuvoston välillä on ollut arvokasta, ja sille annettakoon kaikki tuki.