Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rahankeräyslain 1 §:n muuttamisesta

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Esittelen tosiaan hallintovaliokunnan mietinnön.

Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rahankeräyslakia siten, että lain soveltamis-alasäännökseen lisättäisiin uusi kohta, jolla niin sanotut vapaaehtoiset päästökompensaa-tiopalvelut rajataan rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle. Soveltamisalarajoituksen mukainen toiminta olisi siis mahdollista tämän rahankeräyslain sääntelyn ulkopuolisena toimintana erilaisille toimijoille riippumatta palveluntarjoajan oikeudellisesta muodosta.

Hallintovaliokunta toteaa, että tämä ehdotettu muutos ei vaikuta kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksiin tehdä muuta yleistä ilmastoa hyödyttävää työtä rahankeräyslain sääntelyn piirissä. Muutos ei myöskään määritä toiminnan verokohtelua, vaan Verohallinto arvioi toiminnan verokohtelun aina tapauskohtaisesti. Vapaaehtoisten päästökompensaatioiden rajaaminen pois rahankeräyslain soveltamisalasta merkitsee myös sitä, että Poliisihallitus ei jatkossa valvo rajauksen määritelmän täyttävää vapaaehtoista päästökompensaatio-toimintaa rahankeräyslain säännösten perusteella. Käytännössä kysymys siitä, onko kyse soveltamisalarajauksen mukaisesta toiminnasta, voi kuitenkin tulla Poliisihallituksen arvioitavaksi esimerkiksi silloin, kun siltä haetaan rahankeräyslupaa tai kun sille ilmoitetaan mahdollisesti lainvastaisesta rahankeräyksestä tai pyydetään ohjeistusta siitä, tarvitseeko jonkinlaiseen toimintaan luvan vai ei.

Hallintovaliokunta korostaa, että ehdotetussa säännöksessä ei oteta kantaa toiminnan vastikkeellisuuteen tai vastikkeettomuuteen, vaan säännöksen tarkoituksena on määritellä vapaaehtoinen päästökompensaatio ilmiönä ja mahdollistaa se kaikissa muodoissaan rahankeräyslain ulkopuolisena toimintana. Tässä säännöksessä ei myöskään oteta kantaa siihen, minkälainen toiminta on hyvää vapaaehtoista päästökompensaatiotoimintaa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää vallitsevan oikeustilan selkeyttämistä tärkeänä. Rahankeräyslaki ei ole oikea paikka säännellä vapaaehtoisen päästökompensaation reunaehtoja ja pelisääntöjä. Kuitenkin tarve keskustelulle vapaaehtoisten päästökompensaatiopalveluiden laadusta ja luotettavuudesta sekä toiminnan reunaehdoista on tunnistettu, ja niihin liittyvää selvitystyötä tehdäänkin jo ympäristöministeriön selvityshankkeessa.

Valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia esittelystä. — Edustaja Elo, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Tämä rahankeräyslain muutos on kauan odotettu. Se tulee tarpeeseen, sillä epäselvän lainsäädännön takia Suomi on jäänyt päästöhyvityksissä jälkeen muita maita. Vapaaehtoiset toimet tuovat ilmastonmuutoksen hillintään yksityistä rahoitusta, jota tarvitaan jatkuvasti kiristyvien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Nyt siis lainsäädäntö selkiytetään rajaamalla vapaaehtoiset päästökompensaatiopalvelut rahankeräyslain ulkopuolelle. Näin voimme edistää kansallisten vapaaehtoisten päästökompensaatiopalveluiden markkinoita ja tätä kautta kannustaa yrityksiä ja muita alan toimijoita kehittämään uusia palveluita ja innovaatioita ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Arvoisa puhemies! Laaja yhteinen näkemys vallitsee siitä, että rahankeräyslaki ei tosiaan ole oikea paikka säännellä vapaaehtoisen päästökompensaation reunaehtoja tai pelisääntöjä. Nyt on kuitenkin viipymättä hoidettava myös tämä puoli kuntoon ja varmistettava näin suomalaisten päästökompensaatioiden laatu ja luotettavuus. Kuluttajien on voitava luottaa siihen, että ostetun päästövähennyksen ilmastohyöty on todellinen, mitattavissa, pysyvä ja lisäinen. Ratkaistavaksi tulee myös kaksoislaskennan ongelma: miten varmistetaan, että kansalliset vapaaehtoisuuteen perustuvat kompensaatiohankkeet pystytään erottamaan Suomen valtion kansainvälisten ilmastotavoitteiden täyttämisestä.

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoisen päästökompensaation laatu ja läpinäkyvyys voidaan varmistaa esimerkiksi laatimalla alaa velvoittavat suositukset tai säätämällä lailla vapaaehtoisen kompensaation minimikriteereistä. Ympäristöministeriön tekemä raportti vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntelystä antaa hyvän pohjan tälle alan ohjaukselle. Yksi keskeinen keino on perustaa alan toimijoille rekisteri, josta kuluttajat ja muut kompensaatiopalveluiden käyttäjät voivat tarkistaa, onko palveluntarjoaja sitoutunut noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. On myös arvioitava, tarvitaanko ulkopuolinen riippumaton taho valvomaan toimintaa.

Kunnollisesta sääntelystä hyötyy koko ala. Onkin välttämätöntä, että markkinoilta kitketään sellaiset toimijat, jotka pyrkivät harjoittamaan kompensaation varjolla katteetonta viherpesua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi nostan vielä kansalaisjärjestöjen huolen, joka tosiaan on noussut esiin valmistelun aikana. On tärkeää, että nyt tehdyllä rahankeräyslain muutoksella ei ole vaikutuksia kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksiin tehdä muuta yleishyödyllistä ilmastoa hyödyttävää työtä rahankeräyslain sääntelyn piirissä. Tämä toiminta siis on mahdollista nykyiseen tapaan myös lakimuutoksen jälkeen.

Ja aivan lopuksi vielä totean, että myös hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, kuten valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että ympäristöministeriössä tehtyä selvitystyötä päästökompensaatiopalveluiden laadusta ja luotettavuudesta sekä toiminnan reunaehdoista on määrätietoisesti jatkettava.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. — Edustaja Holopainen, Hanna, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä edellä on puheenvuoroissa kerrottu, olemme tässä käsittelemässä rahankeräyslain muuttamista. Tämä muutos on ollut erittäin odotettu, ja tämän lakimuutoksen on tarkoitus astua voimaan mahdollisimman pian. Taustana tässä on se, että nykytila on ollut hyvin epäselvä ja epäreilu näille toimijoille.

Kysymyksessä on lakimuutos, joka myöskin tukee hallituksen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista. Tämä päästökompensaatiotoiminta on erittäin tärkeä osa tätä hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista, niin että yksittäiset kuluttajat ja muut voivat omalta osaltaan hyödyntää sitä mahdollisuutta, että he voivat ostamiensa palvelujen ja tuotteiden yhteydessä näistä aiheutuvia päästöjä sitten hyvittää maksua vastaan. Tähän saakka on tosiaan ollut hyvin epäselvää, kuuluuko toiminta missä määrin sitten rahankeräyslain piiriin, ja tämä on ollut näille toimijoille tosi hankala tilanne, koska tulkinnat ovat sitten olleet erilaisia. Nyt saadaan tähän rajaus niin, että rahankeräyslakia ei jatkossa enää sitten sovelleta tähän päästökompensaation sääntelyyn. Ja kuten tässä aiemmassa puheenvuorossa edustaja Elo hyvin kuvasi, jatkossa sitten tarvitaan erillinen sääntelykehikko sille, että nyt rahankeräyslain ulkopuolella oleva päästökompensaatiotoiminta ja liiketoiminta saadaan semmoiseen kehykseen, että kuluttajilla on mahdollisuus varmistua siitä, että se palvelu, mitä he ostavat, täyttää ne edellytykset, että se varmuudella sitten nimenomaan vähentää näitä päästöjä ja toteuttaa sen, mitä sillä tavoitellaan.

Kuten tuossa edustaja Elo edellä totesi, on tärkeää, että edelleenkin sitten säilyy yleishyödyllisillä yhteisöillä mahdollisuus tämän rahankeräyslain piirissä olevan toiminnan jatkamiseen silloin, kun kysymys ei ole tämmöisestä tässä kuvatusta päästökauppailmiöstä vaan muulla tavalla toteutetusta rahankeräyksestä. On erittäin tärkeää todeta tässä, että sen toiminnan säilyminen ennallaan on erittäin tärkeää, koska siitäkin oli sitten noussut tässä lainvalmistelun aikana huolia kansalaisjärjestöjen puolelta.

Tosiaan tämä työ tässä jatkuu sen puitteissa, että tämä järjestelmän kehikko saadaan sitten kuntoon, ja sitä tietenkin hallitukselta toivotaan, että ripeästi se saadaan kuntoon. — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. — Edustaja Hoskonen, olkaa hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Ajatus siitä, että päästöjä lähdettäisiin kompensoimaan, avaa sen väylän, jota minä en mielelläni näkisi koskaan avattavan. Ne, joilla on paljon rahaa, voivat tehdä tämmöisen kompensaatiokaupan ja sen jälkeen lentää vaikka Malediiveille tai lämpimän veden Tyynellemerelle, sinne jonnekin, missä on lämmintä vettä paljon. Siellä sitten kalastetaan, suurilla jeteillä ajellaan pitkin meriä, kalastetaan trooppisia kalalajeja. Ja sehän on puhdas omatunto, kun on sitten saatu kompensoitua tämä päästö, mikä sinne lennettäessä syntyi. Tämä nykyajan anekauppa on minusta hyvin vastenmielistä.

Ja katsokaapa, hyvät ystävät, mitä tänä päivänä tuli eduskuntaan: U 61. Siellä on tämä uusi systeemi, joka on kakkosversio elvytyspaketista. Nyt kun on tätä päästökauppaa pyöritetty ja ajettu käytännössä pienituloiset ihmiset suurin piirtein nälkäkuurin partaalle, niin nyt sitten ollaan suunnittelemassa Euroopan unionin puitteissa elvytyspaketti kakkosta, jolle sitten kerättäisiin yhteisiä varoja, muun muassa päästökaupparahoja ja sitten valtion nykyisistä rahoituskehyksistä, joka tarkoittaa näitä meidän maksamiamme jäsenmaksuja ja näitä niin sanottuja omia varoja, joita ei muka pitänyt olla, vaan siellä ne vain nyt ovat. Nyt sitten kerätään näistä 72 miljardin paketti, josta ruvetaan maksamaan sosiaaliapua niille, jotka ovat päästökaupan uhreja, elikkä joutuvat maksamaan kalliista energiasta, ovat joutuneet taloutensa kanssa erittäin tiukoille tehtyjen väärien päätösten takia. Sitten samaan aikaan me täällä hyväksymme jonkun miljonäärin ostaa hyvityksiä päästökaupasta, ja vihreät sitä innokkaana kannattavat, että jes, tämä on hienoa.

Missä teidän omatuntonne on? Tämmöistä tehdään, että niille, joilla on todella paljon rahaa ja mahdollisuus vaikka siellä Tyynellämerellä kalastella, annetaan mahdollisuus huonoa omaatuntoa pestä puhtaaksi rahalla, ja sen jälkeen sitten se tavallinen ihminen, joka on joutunut päästökaupan uhriksi ja valtavasti nousevien energiakustannusten takia maksumieheksi, joutuu sitten turvautumaan erilaisten yhteiskunnan kautta tulevien tukiaisten odottamiseen tuossa jonossa. Kyllä minä sanon, että tästä hommasta on moraali kaukana. Toivoisin, että tähän päästökauppaan tai yleensä tähän ilmastonmuutoshumppaan saataisiin pikkuhiljaa jotain järkeä. Hyvitellään niitä, joilla on paljon rahaa, ja ne pannaan kärsimään, jotka joutuvat aidosti tästä hurjuudesta kärsimään.

Toivon, arvoisa puhemies, lopuksi, että tällainen järjetön homma lopetettaisiin Suomen eduskunnassa ja koko Euroopan unionin alueella, kun se kuitenkin iskee sitten siihen totuuteen, että me veronmaksajat joudumme kaiken tämän maksamaan ja Suomikin on siinä maksajana erittäin rankasti. Ne, jotka hyötyvät, ovat Välimeren rannalla, ne, jotka ovat asiansa huonosti hoitaneet. Tämä minun sieluuni pistelee, ja uskon vakaasti, että oikeudenmukaisuus voittaa, mutta tässä pitää vain pari kriisiä elää välissä ennen sitä.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. — Edustaja Reijonen, olkaa hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Oli tosiaan tänään aika järkyttävää kuultavaa talousvaliokunnassa, että siellä on tulossa uusi elvytyspaketti kakkonen. Senhän piti olla kertaluontoinen, tämän elvytyspaketin, mutta nyt siellä on tulossa elvytyspaketti kakkonen, jossa tosiaan Suomi joutuu maksumieheksi, ja se näyttää aika hirvittävältä, ja näyttää siltä, että ne rahat menevät tuonne muualle lämpimiin maihin. Just tässä edellinen puhuja nostikin tämän esille, että on todella kauhistuttavaa nähdä, että siellä ei kukaan tiedä, mitenkä paljon suomalainen vielä joutuu tästä maksamaan. Meidänhän pitäisi saada rahaa siitä elvytyspaketti ykkösestäkin takaisin, mutta missä ne rahat käytännössä viipyvät, kun niitä ei, ainakaan omia, saada pois? Mutta tämä kakkonen oli jo aivan, aivan liikaa. Sitä ei pitänyt tulla, ja tämä on aivan väärin, jos tämmöinen hyväksytään. — Kiitos.