Pääluokka 29 Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen siis sivistys- ja tiedejaoston osalta valiokunnan mietinnön. Otamme tässä kantaa moneen asiaan, ja lisäyksiäkin on kosolti, niin kuin usein tässä pääluokassa on.

Kaiken kaikkiaan yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen osalta valiokunta toteaa, että koulutukseen on kohdistunut leikkauksia muun muassa valtionosuuksien leikkausten kautta sekä indeksijäädytysten kautta, ja toteaa myös, että samaan aikaan on tehty paljon uudistuksia.

Varhaiskasvatuksen uudistunutta lainsäädäntöä pidetään hyvänä ja kiinnitetään huomiota muun muassa varhaiskasvatuksen henkilöstön riittävyyteen ja siihen, että nyt lastentarhanopettajien koulutusta lisätään mutta myös jatkossa on kiinnitettävä huomiota tähän riittävyyteen. Hyvänä valiokunta pitää viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun laajentamista sekä myös sitä, että nyt näihin haasteellisempien alueiden päiväkoteihin esitetään lisärahoitusta. Eli nämä ovat varhaiskasvatuksen osalta huomioitamme.

Peruskoulutuksen osalta valiokunta puhuu paljon sen tärkeydestä, että koulut voivat olla tasavertaisessa asemassa, ja näistä avustuksista haasteellisten peruskoulujen osalta ja osaltaan lisää vielä tätä rahoitusta 2 miljoonalla eurolla.

Lukiokoulutuksen osalta todetaan se, että lainsäädäntöä on uudistettu, ja todetaan myös se, että jatkossa on arvioitava lukiokoulutuksen perusrahoituksen riittävyys, sillä nyt sinne on kohdistunut paljon supistuksia ja valitettavasti sitten on käynyt niin, että kuntien vastuut tätä kautta ovat lisääntyneet.

Myönteinen lisäys on kerhomäärärahoihin, eli sinne kohdistui 3 miljoonan leikkaus tämän vuoden tasosta, ja sen valiokunta esittää palautettavaksi. Samoin myös esimerkiksi Lukukeskukselle esitetään lisärahoitusta. Nämä ovat hyvin tärkeitä, lasten harrastusmahdollisuuksiakin tukevia lisäyksiä.

Vapaan sivistystyön osalta, puhemies: Valiokunta korostaa sen roolia muun muassa maahanmuuttajakoulutuksessa sekä sitten ihan kansalaisten digitaitojen edistäjänä. Tähän sisältyy sitten myös lisäyksiä järjestöille, muun muassa Etäkoulu Kulkurille, Suomi-kouluille, naisjärjestöille, Karjalan Liitolle sekä Sofian kannatusyhdistykselle.

Ammatillisen koulutuksen osalta toteamme tämän reformin ja sen, että sen toimeenpano vie kyllä vielä aikansa. Arviointi tässä vaiheessa on vielä ennenaikaista, mutta valiokunta toteaa myös, että toimeenpano vaatii osin vahvempaa tukea. Erityistä huomiota kiinnitetään lähiopetukseen sekä sitten opinto-ohjaukseen, ja siihen tarvitaan selvästi suurempaa tukea. Valiokunta toteaa, että on hyvä, että tätä toimeenpanoa tuetaan 15 miljoonalla, mutta muistuttaa, että aikaisempien säästöpäätösten ja reformin laajuuden vuoksi on vielä erittäin haasteellista päästä tässä uudistuksessa onnistuneesti maaliin, ja erityisesti painotetaan lähiopetuksen riittävyyttä sekä tukea.

Korkeakoulujen osalta valiokunta kiinnittää huomiota myönteisellä tavalla esimerkiksi siihen, että Suomen Akatemialle lisätään nyt rahoitusta muun muassa näihin lippulaivahankkeisiin, mutta toteaa kuitenkin huolestuneisuutensa siitä, että tki-menojen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut viime aikoina. Nyt se on hieman nousussa, mutta kiinnitämme huomiota siihen, että jatkossa tarvitaan vielä lisää panostuksia. Ammattikorkeakoulutuksen osalta todetaan, että siellä on ollut mittavia säästöjä, ja kaiken kaikkiaan korostetaan tätä tietynlaista rahoituksen ennakoitavuutta ja riittävyyttä. Nythän se pirstaloitunut rahoitus saa usein paljon huolta aikaiseksi.

Taiteen ja kulttuurin osalta on tärkeä kirjaus VOSin uudistamisesta. Tässä esitetään ihan lausumaa siitä, että vietäisiin tämä tulevaisuudessa maaliin, ja nimenomaan edellytetään lisäresursseja, muuten tämä ei mene, ja erikseen vielä todetaan, että esimerkiksi asiaa ei saa hoitaa siten, että esitettäisiin vaikkapa Tampereen Työväen Teatterille säästöjä, niin kuin aikaisemmassa vaiheessa pieni pelko oli.

Kaiken kaikkiaan puhumme myös kärkihankkeista ja niiden vakiinnuttamisen tärkeydestä sekä tuotantotuista elokuville, mitkä ovat olleet tärkeitä, ja kirjastoille kohdistetaan digihankkeeseen erityinen määräraha.

Hyvitysmaksun osalta valiokunta ihan oikein toteaa sen, että leikkausta ei pidä tehdä. 2 miljoonaa sinne palautetaan ja kirjataan lausumalla, että tämä järjestelmä on nyt selvitettävä, uudistustarpeet kartoitettava ja seuraavassa hallitusohjelmassa asiaan palattava. [Timo Heinonen: Oikein!]

Kaiken kaikkiaan rahapelitoiminnan osalta tulee lisämäärärahoja lukuisiin kohteisiin, muun muassa Lukukeskukselle, Kuhmon Kamarimusiikki ‑tapahtumalle, Sorin Sirkukselle, Taide Boxissa ‑hankkeelle, Kemijärven kuvanveisto- ja kulttuurisäätiölle, Sata-Häme Soi ‑festivaalille, Hetan Musiikkipäiville sekä ruokatietonäyttelylle Suomen maatalousmuseo Sarkaan.

Liikunnan osalta todetaan hyvin tämä iso haaste väestön liikkumattomuudesta ja painotetaan sitä, että kun nyt Liikkuva koulu ‑hanke, joka on ollut hyvä ja erinomainen, loppuu, pitää jollain tavalla nämä käytännöt vakiinnuttaa, [Puhemies koputtaa] ja myös Liikkuva opiskelu ‑hanketta haluamme tukea. [Puhemies: Aika!]

Puhemies, jos sallitte, sanon ihan lyhyesti vielä loppuun, mitä tässä on lisäyksiä:

Eli seuratukeen miljoona vähävaraisten lasten harrastusmahdollisuuden edistämiseen, [Timo Heinonen: Hyvältä kuulostaa!] sekä sitten liikunnan koulutuskeskuksille.

Nuorisopuolella puhumme muun muassa haasteista työpajatoiminnan suhteen. Siellä on resurssipula ja huoli sote-maku-uudistuksen vaikutuksesta tähän. [Puhemies koputtaa] Määrärahoja esitetään niin etsivälle nuorisotyölle kuin työpajoillekin.

Puhemies! Tässä vaiheessa, koska aika loppuu, haluan esittää vielä kiitokset koko jaostolle hyvästä yhteistyöstä sekä myös ministereille hyvästä yhteistyöstä.

Ja tietenkin tähän sisältyy vastalauseita oppositiolta.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Pyydän pysymään aikarajoissa. Meillä on täällä paljon puheenvuoroja. — Nyt sitten ministeri Grahn-Laasosen esittelypuheenvuoro.

Arvoisa rouva puhemies! Lämpimät kiitokset valiokunnille ja jaostolle tästä perusteellisesta työstä ja hyvästä yhteistyöstä tänä vuonna.

Tasa-arvoinen ja laadukas koulutus on Suomen menestystekijöistä kaikkein tärkein, ja Suomi on onnistunut yhdistämään vuosien saatossa erinomaiset oppimistulokset ja tasa-arvon. Suomessa edelleenkin vanhemmat voivat luottaa siihen, että meillä ei tarvitse valita koulua, ja meillä ovat koulujen väliset erot maailman toiseksi pienimmät viimeisimmän Pisa-tutkimuksen mukaan. Heikosti osaavien osuus on Suomessa EU-maiden alhaisin, ja opettajamme tekevät kouluissa joka päivä erinomaista työtä.

Olemme eläneet viime vuosina monta vaikeaa ja niukkaa vuotta. Juuri nyt taloudellisen tilanteen koheneminen on tehnyt mahdolliseksi tutkimus- ja koulutuspanostusten tekemisen pitkästä aikaa. Ensimmäiset niistä nähtiin vuoden 2018 talousarviossa, ja ensi vuoden talousarvioesityksessä hallitus jatkaa samaa linjaa kohti parempia aikoja.

On huolestuttavaa tietenkin se, että viime aikoina on tullut viestiä siitä, että talouden kasvu olisi hidastumassa. Sen takia on entistä tärkeämpää se, että kiinnitetään huomiota työllisyyden edistämiseen ja tehdään niitä uudistuksia, jotka vahvistavat Suomen taloutta tulevina vuosina, koska se on myös koulutusjärjestelmän kannalta ihan keskeinen iso kuva ja asia. Joka tapauksessa on selvää, että kaikkina aikoina vahva osaamispohja on muuttuvassa, epävarmassa maailmassa tärkein turva niin maallemme kuin jokaiselle ihmiselle yksilönä.

Määrätietoiset toimet ja koulutusuudistukset tällä hallituskaudella alkavat tuottaa tulosta. Olen erittäin iloinen siitä, että tällä hallituskaudella ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on laskenut ja se kehittyy hyvään suuntaan, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus on tilastoissa kääntynyt laskuun ja varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousee. Isossa kuvassa, kun tänäänkin tietysti budjettia käsiteltäessä meillä on käsittelyssä rahaa ja se, paljonko sitä on käytettävissä, on tärkeää ja hyvä muistaa, että Suomi käyttää julkista rahaa koulutukseen, tutkimukseen ja sivistykseen kaikkiaan, kun lasketaan yhteen eri pääluokat, noin 15 miljardia euroa. Se on valtava summa, ja niin pitää ollakin.

Tässä budjettiesityksessä teemme useita tärkeitä lisäyksiä koulutuksen määrärahoihin. Hallitus on tehnyt koko ajan merkittäviä panostuksia eri lisätalousarvioprosesseissa pitkin matkaa jo parin vuoden ajan osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseen rahoittamalla täydennys- ja muuntokoulutusta. Samaan aikaan, kun vastaamme näihin korkeasuhdanteen tuomiin koulutustarpeisiin, olemme huolehtineet tulevan kasvun edellytyksistä. Viime viikolla julkistettu selvitys Tieteen tila 2018, jonka laati Suomen Akatemia, toi hyviä uutisia. Suomen tieteellinen vaikuttavuus eli käytännössä laatu on maailmanlaajuisessa vertailussa noussut. Tässä keskeisessä roolissa on tutkimus‑, kehitys- ja innovaatiotoiminta, johon on kohdistettu ensi vuoden talousarvioesityksessä merkittävä ja pysyvä 112 miljoonan euron lisärahoitus eli pysyvä määrärahojen tason korottaminen, mikä tuo uskottavuutta myös yhteisesti sovitulle Korkeakulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:lle, jossa tavoitellaan merkittävää tutkimus- ja innovaatiotoiminnan volyymin kasvua Suomessa.

Mainitsen myös muutamia tasa-arvoon liittyviä toimia, koska tasa-arvo on se keskeinen perusarvo, joka yhdistää meitä täällä eduskunnassa. Kannamme vastuuta maamme tulevaisuudesta huolehtimalla jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuudesta saada maailmanluokan koulutusta omassa lähikoulussa ja siten jatkaa opinpolkua eteenpäin, ja tuo polku alkaa jo päiväkodista. Varhaiskasvatuksen tasa-arvoa tuetaan uudella 10 miljoonan euron määrärahalla ensi vuoden budjetissa. Rahalla voidaan pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisähenkilöstöä haasteellisilla alueilla toimivissa päiväkodeissa.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostoon tähtäävä viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu jatkuu ja laajenee. Tarkoitukseen esitetään myös jo olemassa olevan 5 miljoonan euron määrärahan lisäksi ensi vuodelle 5:tä miljoonaa euroa. Olemme jo avanneet kunnille tämmöisen haun, jolla valtion rahoitusosuus tässä kokeilussa kaksinkertaistuu edelliseen vaiheeseen verrattuna.

Tämän vuoden talousarvioon hallitus myöskin kaksinkertaisti peruskoulun tasa-arvorahoituksen, jolla tuetaan haastavilla alueilla toimivia kouluja. Tähän tarkoitukseen esitetään ensi vuodelle kohdennettavan 32 miljoonaa euroa. Kiitos myöskin eduskunnalle 2 miljoonan euron lisäyksestä tähän.

Koulujen kerhotoiminnalla on tärkeä syrjäytymistä ehkäisevä rooli, ja myöskin siihen varataan ensi vuonna lisää resursseja. Kiitos eduskunnalle tässäkin yhteistyöstä.

Muun muassa näitä asioita sisältää ensi vuoden talousarvio, ja voimme kulkea kohti ensi vuotta myös koulutusjärjestelmän osalta hyvillä mielin, sillä isot, keskeiset lainsäädäntöhankkeet on viety aikataulussa [Puhemies koputtaa] eteenpäin, ja sitä kautta suomalainen koulutusjärjestelmä kulkee kohti uutta aikaa.

Arvoisa puhemies! Kulttuurin ja taiteen, urheilun, liikunnan ja nuorisotyön sekä opintotuen vastuualueilla ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy lukuisia uudistuksia ja kehittämishankkeita, joista keskeisimpiä ovat Liikkuva opiskelu ‑hankkeen käynnistäminen, opintotukeen tehtävät muutokset ja taiteen edistämiseen panostaminen.

Opintotukeen esitetään yhteensä 587 miljoonan euron määrärahaa, josta opintorahan osuus on 442 miljoonaa euroa. Opintotukeen esitetään sisällytettäväksi noin 46 euron kuukausittainen oppimateriaalilisä, johon on oikeus opintorahan vähävaraiskorotukseen oikeutetulla alle 20-vuotiaalla sekä vastaavasti pienituloisen perheen alle 17-vuotiaalla lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijalla. Lisäksi lukiokoulutuksen lukuvuoden tukiaikaa pidennetään kuukaudella, yhdeksästä kymmeneen kuukauteen, ja itsenäisesti asuva alle 18-vuotias opiskelija voi saada opintorahan perusmäärän sekä asumislisän ilman vanhempien tuloihin perustuvaa tarveharkintaa. Edellä mainittu muutos parantaa myös alaikäisten opiskelijoiden mahdollisuuksia saada yleistä asumistukea, koska asumistuen saamisen ehtona on yleensä opintotuen saaminen. Apurahat eivät enää ensi vuodesta lukien voi vähentää opintotukea nykyiseen tapaan. Tämä muutos lisää opiskelijoiden käyttövaroja ja helpottaa muun muassa opiskelun ja urheilun yhdistämistä.

Kulttuurille ja taiteelle esitetään 448 miljoonaa euroa, mistä rahapelitoiminnan tuottojen osuus on 246 miljoonaa euroa. Taiteen edistämiseen esitetään lisäystä rahapelitoiminnan voittovaroista yhteensä noin 8 miljoonaa euroa. Lisäykset kohdistetaan muun muassa esittävän taiteen niin sanotun vapaan kentän rakenteelliseen muutokseen, kansainvälisiin elokuvien yhteistuotantoihin, kuntien kulttuuritoiminnan strategiseen kehittämiseen ja eri taiteenalojen kehittämiseen. Lisäyksestä yhteensä 2 miljoonaa euroa kohdistetaan esittävän taiteen niin sanotun vapaan kentän tukeen, lasten ja nuorten tasavertaisiin mahdollisuuksiin osallistua taiteeseen ja kulttuuriin sekä prosenttiperiaatteen laajentamiseen. Ministeriö käynnistää kevään 2018 kehysriihessä vuosille 2020—2023 päätetyn VOS-uudistuksen toimeenpanon uudistamalla esittävän taiteen vapaan kentän rahoitusta jo vuonna 2019. Lisämääräraha 1 miljoonaa euroa kohdennetaan kolmevuotisiin toiminta-avustuksiin.

Lisäksi valtiovarainvaliokunta on lisännyt 2 miljoonaa euroa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuihin. Lisämäärärahalla varmistetaan, että tekijät saavat kohtuullisen hyvityksen teosten valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Kiitän valiokuntaa näistä lisäyksistä. Ne ovat tärkeitä kulttuurin ja taiteen toimijoille.

Arvoisa puhemies! Liikunnalle esitetään 159 miljoonaa euroa, mistä 155 miljoonaa rahapelitoiminnan tuotoista. Liikkuva koulu ‑ohjelman tuki laajennetaan Liikkuva opiskelu ‑ohjelmaan, joka kattaa pääasiassa toisen asteen oppilaitokset ja liikuntaa edistävien hankkeiden pilotoinnin erityisesti varhaiskasvatuksessa. Hallituksen kärkihankkeena on vuosina 2015—2018 toteutettu Liikkuva koulu ‑ohjelmaa, jonka tavoitteena on ollut tuoda tunti liikuntaa päivässä jokaisen peruskoululaisen päivään. Ohjelma on onnistunut erinomaisesti, ja se on saavuttanut noin 90 prosentin kattavuuden kunnista, peruskouluista ja peruskoululaisista. Liikkuva opiskelu ‑ohjelmaan esitetään vuodelle 2019 rahoitusta yhteensä 3,8 miljoonaa euroa.

Nuorisotyön määrärahoihin esitetään 78 miljoonaa euroa, mistä 55 miljoonaa rahapelitoiminnan voittovaroista. Ministeriön esityksessä turvataan nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö koko maassa. Määrärahaa esitetään lisättäväksi työpajatoimintaan ja Nuotta-valmennukseen sekä haja-asutusalueille etsivään nuorisotyöhön. Nuorisotyö on mukana monialaisen Ohjaamo-toiminnan kehittämisessä. Nuorisotyön määrärahoista tullaan myös kanavoimaan tukea nuorten yrittäjyys-, talous- ja työelämätaitojen kehittämiseen sekä esitetään lisäkohdennusta kielipesätoimintaan, jolla on keskeinen merkitys inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kielten säilymisen kannalta. — Kiitos.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Avataan debattikeskustelu. Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat käyttää puheenvuoron debatissa, nousemaan seisomaan ja painamaan V-painiketta. — Valiokunnan puheenjohtaja Puumala.

Arvoisa puhemies! Iso kuva on nyt positiivisempi koulutuksessa kuin moneen vuoteen aikaisemmin. Pääsemme ajamaan koneita ylöspäin, ja se on tietysti tervetullutta ja odotettua, kuten tässä ministeri kuvaili. Jaostossa on tehty myöskin hyviä täsmäkohdennuksia. Niistä kiitos kaikille, jotka ovat niihin vaikuttaneet.

Ehkä siellä huolipuolella, jos koulutuksesta lähdetään liikkeelle, on tämä perustan kuntoon saattaminen. Joka kerta hätkähdän sitä tietoa, että 10—11 prosenttia peruskoulusta tulevista, kun he siirtyvät toiselle asteelle, tulee sinne heikolla luku- ja kirjoitustaidolla. Me emme kerta kaikkiaan voi hyväksyä tätä maassa, jossa on maailman paras peruskoulu. En syytä tästä koulua, eikä varmaan syyllistä etsimällä ylipäätänsä ratkaisuja löydy. Uskon, että kysymys on yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Paljon on tapahtunut suomalaisessa yhteiskunnassa. Meidän tehtävämme on laittaa perusta kuntoon, meillä on siihen mallikin, jota mielelläni myöhemmin vähän esittelenkin. Mutta kysyn ministeriltä: mitä ajattelette, mitkä ovat ne seuraavat askeleet perustan laittamiseksi kuntoon?

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta riittävät tiedot ja taidot, oppimisen ilon, sellaisen oppimisen ilon, joka kantaa sitten jatko-opintoihin ja läpi koko elämän. Siksi varhaiskasvatuksen tasa-arvoraha on todella tärkeä. On tärkeää, että panostamme sinne varhaisiin vuosiin ja näin turvaamme oppimisen yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Esitän huoleni maahanmuuttajataustaisista lapsista ja nuorista. Vain noin muutama prosentti, onko se 6—7 prosenttia, maahanmuuttajataustaisista nuorista siirtyy lukioon, kun tavoitteemme on, että 50 prosenttia ikäluokasta kävisi korkea-asteen. Kysyn: mitä toimia ministerin mielestä vielä pitäisi tehdä, jotta tasa-arvo toteutuisi?

Esitän myös iloni siitä, että saamme Liikkuva varhaiskasvatus ‑hankkeen liikkeelle. Siihen eduskunta lisäsi määrärahat. Lapset liikkuvat aivan liian vähän. Päiväkodissa on parikymmentä minuuttia ennen puoltapäivää terveyttä edistävää liikuntaa, ja istuva elämäntapa [Puhemies koputtaa] tutkimusten mukaan muotoutuu jo 3-vuotiaana. Kysyn: Mitä tällä miljoonalla eurolla saa? [Puhemies koputtaa] Saammeko tämän pilotin hyvin liikkeelle, kun siihen nyt rahat saimme?

Arvoisa puhemies! Huoli varhaiskasvatuksesta on keskusteluttanut paljon. Ihan aluksi olitte hallituksessa nostamassa varhaiskasvatusmaksuja, mutta onneksi maksuja sitten lopulta alennettiin. On murheellista, että hallitus on heikentänyt varhaiskasvatuksen laatua suurentamalla ryhmäkokoja. Myös lasten oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen on rajattu. Tämä on aiheuttanut epätasa-arvoa eri kunnissa asuvien lasten välillä, kun heikennykset on toisaalla otettu käyttöön ja toisaalla sitten taas ei. On ikävää, että Sipilän hallitus tullaan muistamaan siitä, että se heikensi pienten lasten tasa-arvoa.

No, varhaiskasvatuslakia on uudistettu tänä vuonna. Uudessa laissa on paljon hyvää, mutta sinne jäi myös korjattavaa, ja yksi tärkeimmistä koskee lapsen tuen järjestämistä. Varhaiskasvatuksessa tulisi saada samalla tavoin kolmiportaista tukea kuin perusopetuksessakin saadaan. Me tiedämme, että mitä varhemmin ja aikaisemmin ongelmiin puututaan, niin kuin äskeisessäkin puheenvuorossa sanottiin, sitä helpommin ne voidaan korjata. Pienelle lapselle varhain annettu tuki on kaikkein vaikuttavinta ja helpottaa lapsen myöhempää koulutietä. Arvoisa ministeri, hallituskautta on vielä jäljellä. Mitä aiotte tehdä, että myös pienet lapset saisivat riittävää tukea varhaiskasvatuksessa?

Puhemies! Kun nyt on vaalikauden viimeinen budjetti käsittelyssä, niin kyllähän nyt on tilinpäätöksen aika, ja ei se, mistä lähdettiin koulutussektorilla, kovin mairittelevaa ole ollut, kun koulutussektori oli rajujen säästöjen kohteena ja vaalikauden aikana oppositio ei ole säästänyt hallitusta koulutukseen liittyviltä välikysymyksiltä. [Pia Viitanen: Mutta eikö ihan aiheesta?]

Mutta kuitenkin sen uskallan sanoa, että saldo on sittenkin plusmerkkinen, että tässä on tehty pitkälle 2020-luvulle luotaavia linjauksia: lukiouudistus, varhaiskasvatuksen uudistus, toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistus, korkeakoulu 2030 -visiotyö on käynnissä. Nyt vain on jatkossa turvattava ei pelkästään rahoitus vaan myös se, että pitkäjänteisesti, yli vaalikauden ulottuen, koulutussektorille [Puhemies koputtaa] turvataan toimintaedellytykset.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ministeri puheensa alussa totesi, opettajat tekevät päivittäin erinomaista työtä, olen ihan samaa mieltä. Myös ministeri on mielestäni siinä mielessä tehnyt erinomaista työtä, että siinä työssä on ollut paljon semmoista uudistushenkeä ja on viety isoja, raskaita prosesseja eteenpäin, mitkä eivät koskaan ole helppoja. Ne toteuttavat varmasti niitä meidän koulutuksen perusarvoja, mutta haasteena ovat olleet ne leikkaukset, niin kuin salissa on moneen kertaan todettu. Mitä enemmän me kohdennamme leikkauksia, sitä enemmän me ikään kuin unohdamme sen tosiasian, että oppijoita on hyvin erilaisia. Kun meillä on erilaisia oppijoita, niin tuen tarvetta on hyvin paljon, ja se taas liittyy resursseihin. Ja se liittyy myös siihen, mitä edustaja Puumala nosti esiin siitä, miten perusta saadaan kuntoon, niin että kukaan esimerkiksi perusasteelta ei siirry ilman [Puhemies koputtaa] lukutaitoa. Tämä on edelleen se konflikti, minkä keskellä me olemme, kun me katsomme tätä koulutuksen sektoria.

Olisin loppuun kysynyt vielä opettajankoulutuksesta ja monikulttuurisuudesta, yhteisöjen monimuotoisuudesta: Miten tällä hetkellä siinä asiassa mennään nimenomaan täydennyskoulutuksen suhteen? Sille on huutava tarve kouluyhteisössä sekä opettajien että rehtorien näkökulmasta. [Puhemies koputtaa] Miten siinä tänä vuonna edistytään?

Arvoisa rouva puhemies! Mediassa on paljon ollut puhetta tästä, että toisen asteen koulutuksessa oppilaat ovat paljon kotona eivätkä saa sitä ammatillista koulutusta. Nyt kumminkin tietyissä ammattioppilaitoksissa on kiltakouluja. Se on uudenlainen tapa kouluttaa. Kiltakouluissa uuden oppiminen ja toimeen tarttuminen on ennakkoluulotonta ja digitalisaatiota hyödynnetään oppimisen tukena. Teoriaa on vain 45 minuuttia päivässä, sen jälkeen loppupäivä ollaan käytännön harjoitteluissa elikkä tehdään, mennään heti opittua opettelemaan. Opettajat ovat yleensä yrittäjätaustaisia. He tietävät oikeasti, mitä siellä kentällä sitten tarvitaan, minkälaisia työntekijöitä he haluavat niistä ammattioppilaitoksista. Sitten vanhemmat oppilaat ovat ensimmäisen luokan oppilaitten tuutoreina, elikkä he muodostavat tiimejä ja yhdessä sitten harjoittelevat, eikä ketään jätetä yksin. Kukaan siellä koulussa ei jää yksin, hän kuuluu aina johonkin tiimiin. Kysyisinkin ministeriltä: oletteko käynyt [Puhemies koputtaa] tutustumassa tällaisiin kiltakouluihin, kun teidän vaalipiirissännekin [Puhemies koputtaa] Tavastian ammattioppilaitoksella on tällaista kiltakoulua?

Arvoisa puhemies! Minä olen äärimmäisen huolestunut, olen äärimmäisen huolestunut ammatillisen koulutuksen tilanteesta sekä ammatillisen koulutuksen puolella opiskelevien hyvinvoinnista.

En myöskään ole huoleni kanssa yksin, sillä myöskin maamme pääministeri Juha Sipilä on ilmaissut huolensa ammatillisen koulutuksen tilanteesta ja ehdotti taannoin, että 1 000 uutta opettajaa pitäisi palkata ammatilliseen koulutukseen paikkaamaan sitä 1 600 opettajan vähennystä, minkä hallituksen leikkaukset ovat aiheuttaneet. Tälle on selvästi kyllä tarvetta. Muun muassa tuoreen Amisbarometrin mukaan kaikille opiskelijoille ei ole henkilökohtaista opetussuunnitelmaa tehty, opettajat kantavat huolta lähiopetuksen vähenemisestä ja puutteet opiskeluterveydenhuollon puolella vaikuttavat olevan erityisesti ammatillisella puolella suuria. Haluaisin kysyä ministeriltä: Miksi hallitus ei ottanut vaaria tästä pääministerin ehdotuksesta lisärahoituksen ohjaamisesta nimenomaan 1 000 uuden opettajan palkkaamiseen? Oliko kyse siitä, että hän ei ollut tätä keksinyt [Puhemies koputtaa] vielä siinä vaiheessa, kun talousarviosta neuvoteltiin, [Puhemies koputtaa] vai eikö tälle nähty ministerin toimesta tarvetta?

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esiin muutaman huolenaiheen, jotka liittyvät ehkä koko tähän kauteen:

Mielestäni ne varhaiskasvatuksessa tehdyt heikennykset kauden alussa ovat tämän kauden suurimpia häpeäpilkkuja, ja ne jäävät voimaan, kun lähdetään seuraavalle kaudelle.

Sitten kun puhutaan perusopetuksesta, niin kaikki ne panostukset, mitä olisimme voineet tehdä esimerkiksi kolmiportaisen tuen vahvistamiseen, jäivät tekemättä tällä kaudella.

Sitten, mitä tulee ammatilliseen koulutukseen ja reformiin, niin olen myös äärimmäisen huolestunut siitä, miten pystytään takaamaan riittävää opetusta, ohjausta, ja myös oppiminen työelämässä vaatii panostuksia.

Nyt kun katseet kääntyvät seuraavalle kaudelle, niin tarvitaan kokonaisvaltaisempaa, pitkäjänteisempää koulutuspolitiikkaa ja panostuksia [Puhemies koputtaa] perusrahoitukseen kaikilla koulutusasteilla.

Arvoisa puhemies! Vakavin virhehän hallitukselta ovat olleet nämä miljardileikkaukset. Niitten vauriot ovat osin vakavia, esimerkkeinä nyt nämä varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattaminen ja ammatillisen koulutuksen leikkaukset. Siis hallituksen suunta keskeisissä asioissa on ollut väärä.

Olin eilen OAJ:n tilaisuudessa Tampereella, missä oli ammatillisen koulutuksen opettajia. He kertoivat mielestäni uutisen. On uusi piirre nyt monen suusta sanottuna, että nuoret eivät halua lähteä työelämään — ennen mentiin harjoitteluun — kun ”me emme osaa”. Näin kertoivat opettajat, ja minä en kysynyt tätä erikseen. Se oli virallinen OAJ:n asiantuntijoitten kokous.

No, täällä nyt nostettiin esille tämä pääministerin pari viikkoa sitten esittämä 1 000 opettajaa lisää, kun hallituksen toimesta on jouduttu vähentämään 1 600 ja osa nuorista tekee kolmi—nelipäiväistä työviikkoa. Nyt kysymys [Puhemies koputtaa] oikeasti kuuluu: Huomenna äänestetään ammatillisen koulutuksen resursseista. Miten te aiotte, [Puhemies koputtaa] ministeri Grahn-Laasonen, äänestää, ja miten pääministeri aikoo äänestää? [Puhemies: Aika!] Meillä on esitys huomenna.

Arvoisa puhemies! Budjettikäsittelyssä on todellakin nyt esillä ammatillinen koulutus, iso keskustelunaihe, ja oli todella tärkeä myös tämä avaus, miten meillä pitää jatkossa tukea ammatillisen koulutuksen uudistamista, [Li Andersson: Miksei nyt?] jolle on todellinen tarve myös opiskelijoitten ja työnantajien mielestä. Hyvä, että se on lähtenyt liikkeelle, nimenomaan tämä esitys siitä, että koulutussopimuksen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisäämiseksi saataisiin lisää uusia ohjaajia, opettajia, nimenomaan yrittäjiä, työnantajia, tueksi siihen ohjaukseen. Opettajat ovat tuoneet tätä vahvasti esiin, että tarvitaan apua nimenomaan työpaikoilla opettamiseen, kouluttamiseen, valmentamiseen ja auttamiseen, että tähän tulisi tämä täsmätoimi. Myöskin sivistysvaliokunta tässä budjettilausunnossa toi esiin, että opetusministeriö lähtisi oppilaitosten kanssa nyt tiiviimmin katsomaan reformin toteuttamista — tämä ei ole edennyt joka puolella samansuhtaisesti — miten voitaisiin nämä kokonaiset opiskelupäivät ja ‑viikot toteuttaa ennen kaikkea työpaikalla tapahtuvaa oppimista hyödyntäen.

Arvoisa puhemies! Ministeri Grahn-Laasonen nosti tässä jokin aika sitten esille soveltuvuuskokeiden palauttamisen lähihoitajakoulutukseen. Tämä on erittäin hyvä idea, ja myös hoitoalan järjestöt ovat tukeneet tätä ajatusta. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että oppilaitokset tarvitsevat taloudellisia resursseja soveltuvuuskokeiden palauttamiseen, eli se maksaa. Onko tähän jotenkin varauduttu? Mielestäni ministerillä oli ajatus, että voitaisiin aika pikaisestikin vielä tällä hallituskaudella palata tähän, jotta turvattaisiin se, että opiskelijat tietäisivät olevansa oikeaa alaa opiskelemassa, ja toisaalta sitten se, että ei tulisi tällaisia turhia keskeytyksiä.

Arvoisa rouva puhemies! OAJ:n arvion mukaan ammatillisesta opetuksesta on tämän hallituskauden, Sipilän hallituskauden, aikana leikattu vähintään 1 600 opettajaa. Nyt pääministeri Sipilä esittää 1 000:ta opettajaa lisää. Kysymykseni kuuluukin: miten on käynyt niin, että 1 600 on leikattu, jos 1 000 tarvitaan nyt lisää? Onko niin, että kokoomus on yksin ajanut hallituksessa nämä leikkaukset, [Pia Viitanen: Siitähän voi äänestää huomenna!] kun pääministeripuoluekin sitä vastustaa? Huomenna onneksi keskustalaiset pääsevät äänestämään sen puolesta, että pääministeri Sipilän linjaus tulee toteutumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Eduskuntakäsittelyssä tuli pari erittäin tärkeää lisäystä. Hyvitysmaksuihin tuli 2 miljoonaa euroa. Sillä paikattiin se leikkaus, jonka hallitus teki. Pidän huonona sitä, että ensin leikataan ihmisen toimeentulosta ja sitten täällä joudutaan palauttamaan. Toinen kehu eduskunnan työlle on se, että seuratuki — miljoona euroa lisää — palautetaan sille tasolle, millä se oli edellisen hallituksen jälkeen. Tämä hallitus on leikannut miljoonan seuratuesta, ja nyt se on vasta palautettu eduskunnan toimesta viime [Puhemies koputtaa] kauden tasolle. Siihen tarvitaan lisää.

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafssonin puheenvuoroa kuunnellessa tuli mieleen se sananlasku, jossa sanottiin toiselle henkilölle, että sinulla on tikku silmässä, mutta ei huomattu, että se malka on omassa silmässä — vähän isompi, elikkä malkahan tarkoittaa tukkia. Jos muistellaan viime vaalikaudella sosiaalidemokraattien tekemiä leikkauksia, toki yhdessä myös kokoomuksen kanssa, niin kyllähän ne aika mittavia olivat. [Jukka Gustafssonin välihuuto] Kyllä ne olivat suurempia kuin tällä vaalikaudella, turha teidän on hurskastella, kun vaalit ovat tulossa.

Mutta, arvoisa puhemies, kysymys ministerille oli tästä, että nyt kun tämä ammattikoulureformi on tehty ja yritetään kannustaa, että opiskelijat valmistuvat sen rahoituksen keinoin, niin tässä on vaarana käydä nyt niin tämän uusimman uudistuksen johdosta, että oppilaitokset alkavat kouluttaa sellaisia opiskelijoita, mistä ne saavat enemmän korvauksia. Esimerkiksi Vantaalla on käynyt ilmi se, että pian ei tiedetä, saadaanko koulutettua niitä hoiva-alan henkilöitä, joille on huutava tarve, koska heistä saatava korvaus on hyvin paljon pienempi. Ja siinä mielessä, oletteko havainneet tämmöistä epäsuhtaa? Oppilaitosten täytyy tulla toimeen ja pystyä elämään kouluttaessaan niitä tärkeitä hoitajia, joita vanhuksemme ja sairaat ihmiset [Puhemies koputtaa] tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Olemme pitkään olleet huolissamme Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisasteesta, joka on Pohjoismaiden alhaisimpia. Hallitus onkin nyt monta kertaa laskenut varhaiskasvatuksen maksuja, ja se onkin näkynyt siinä, että osallistumisaste on lähtenyt kasvuun. Samanaikaisesti kuitenkin on tullut tarvetta tasa-arvorahoitukselle myös varhaiskasvatuksessa. Olen erinomaisen iloinen siitä, että hallitus on nyt aloittanut varhaiskasvatuksen tasa-arvorahoituksen 10 miljoonalla. Se on vaikuttava täsmätoimenpide, jolla pystytään resursseja keskittämään nimenomaan sinne, missä on paljon tarvetta, ja erityisesti voidaan esimerkiksi alueilla, joilla on paljon suomea toisena tai jopa kolmantena kielenä puhuvia, lisätä vaikkapa henkilökunnan määrää. Toivonkin, että tälle toimintamallille löydetään nyt jatkoa myös tulevina vuosina, sillä uskon, että tällä tavoin voimme, niin kuin peruskouluissa on jo todistetusti tehty, tasata oppimisen tasoa jo peruskouluun mennessä.

Arvoisa rouva puhemies! Liikkumattomuus on tikittävä kansanterveydellinen aikapommi, jonka vähentämiseksi on tehtävä työtä kaikilla kouluasteilla ja varhaiskasvatuksessa, koska tiedetään, että liikunnallinen elämäntapa luodaan lapsuudessa, ja siksi toimet ovat hyvin tärkeitä ja ne tulee aloittaa mahdollisimman varhain.

Liikkuva koulu ‑kehittämishanke on ollut tärkeä alku lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi ja tuottanut tulosta. Tätä hanketyötähän on tehty jo pitkään. Vuonna 2010 aloitti 21 koulua, ja niin kuin ministeri tuossa äsken totesi, noin 90 prosenttia on rekisteröitynyt mukaan, ja se on todella hyvä luku. Mutta pelkkä rekisteröityminen ei riitä, vaan pitää sitoutua siihen enemmän. Yksi opettaja ei riitä, pitää koko kouluyhteisön sitoutua viemään sitä eteenpäin. Vasta kun toiminta on siirtynyt toimintakulttuuriksi, niin voidaan olla huolettomia siinä ja voidaan uskoa, että toiminta jatkuu. Mikä on arvionne, kuinka suuri osa kouluista on nyt todellakin sitoutunut niin, että toiminta jatkuu liikkuvana kouluna [Puhemies koputtaa] hamaan tulevaisuuteen?

Arvoisa rouva puhemies! Myös kristillisdemokraatit ovat koko tämän vaalikauden olleet huolissaan koulutukseen liittyvistä leikkauksista, ja ne ovat johtaneet valtavaan alueelliseen eriarvoistumiseen koulutuksessa.

Sitten lause, jonka pääministeri yhdessä haastattelussaan totesi: ”Tulevan vaalikauden tärkeimpiä tehtäviä on koulutukseen panostaminen”. Tuntuu siltä, että on ikään kuin omatunto herännyt tässä matkan varrella ja ymmärretään, että Suomen kannalta, niin kuin EK:kin totesi, tämän vaalikauden yksi merkittävimpiä miinuksia tälle hallitukselle on ollut koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen. Nyt on ehkä myöhäistä sitten antaa näitä meriselityksiä, mutta olisi toivonut, että tässä viimeisessä talousarviossa olisi sitten edes rehellisesti lähdetty korjaamaan ja paikkaamaan näitä valtavia puutteita. Ja vielä ei tiedetä, mitä ammatillinen reformi, uudistus, todella tarkoittaa. Sieltäkin kuuluu niin hurjia, huolestuneita viestejä, että ei oikein tiedä, mitä tässä tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen peruskoulu on luotu ja tarkoitettu sellaiseksi, että se ei edellytä tietyn suuruista tulotasoa tai sosioekonomista asemaa tai osaamista lapsen vanhemmilta, vaan siellä jokainen lapsi perhetaustasta ja asuinpaikasta riippumatta saa ne tiedot, taidot ja valmiudet ja kaikki ne mahdollisuudet, mitä hyvän elämän rakentaminen edellyttää. Valitettavasti tämä kaikki on vaarantunut. Alueellisia eroja maan eri osissa on liikaa, ja alhainen koulutustaso näyttää periytyvän. Lisäksi kentältä tulee viestiä siitä, etteivät vaatimukset ja resurssit kouluissa vastaa toisiaan. Uusi ilmiölähtöisyyttä painottava valtakunnallinen opetussuunnitelma ja valtavalla vauhdilla edennyt digitalisaatio vaikuttavat osin johtaneen siihen, että peruskouluissa pärjääminen edellyttää sellaista vanhempien tukea ja osallisuutta lapsen koulunkäynnissä, ettei kaikilla tuota tukea ole saatavilla. Arvoisa ministeri, tunnistatteko tämänkaltaiset huolet ja oletteko kohdentamassa näihin huoliin liittyen tarvittavia toimenpiteitä ja resursseja?

Arvoisa rouva puhemies! Karjala on suomen lähin sukukieli, ja sitä puhutaan Suomessa ja Venäjällä. Pidänkin hyvänä, että karjalan kielen elvytysohjelman jatkamiseen varataan nyt 200 000 euroa niin kutsutusta eduskunnan jakovarasta. Summa voi kuulostaa suurelta, mutta se ei sitä ole. Tällä summalla ei vielä voida pelastaa karjalan kieltä. Myös Suomalaisuuden Liitto on saamassa rahoitusta ensi vuodelle. Oikeastaan kysyisinkin ministereiltä: eikö tällaista rahoitusta voitaisi hoitaa muulla tavoin kuin eduskunnan jakovarasta?

Arvoisa puhemies! Yhtenä merkittävimmistä avustuksista pidän myös Helsingin juutalaisen seurakunnan synagogan ja seurakuntakeskuksen turvallisuuden parantamiseen ja ylläpitoon kohdistettavaa rahoitusta. Jokaisella meistä on uskonnonvapaus, ja yhteiskunnan on myös tämä turvattava. Tämä rahoitus osaltaan parantaa alueen turvallisuutta. Myös tässä kohdassa voisin kysyä ihan samalla tavalla: eikö tämä rahoitus voitaisi turvata jollain muulla tavoin?

Arvoisa rouva puhemies! Nyt täytyy sanoa, että tieteeseen ja tutkimukseen panostetaan oikein kunnolla. Hallituksen budjettiesityksessä on 112 miljoonaa euroa pysyviä lisäyksiä tieteeseen ja tutkimukseen. Tämä on meille kaikille tärkeätä. Lisäksi korkeakouluihin on panostettu tänä vuonna muun muassa jatkuvaa oppimista edistävin lainsäädäntömuutoksin, ja myös korkeakoulujen 60 miljoonan suuruinen pääomittaminen on tärkeä asia. Eli hieno homma, mutta koulutuksen kehittämistä on toki jatkettava, sitä on jatkettava pontevasti. Mutta näyttää kuitenkin siltä, että vuoden 2019 budjetti on sivistyksen kentälle pitkästä aikaa varsin positiivinen.

Oma huoleni on tietysti myös näissä syrjäytymisvaarassa olevissa nuorissa, ja tietenkin meidän täytyy entistä enemmän panostaa heihin.

Mutta kysyisin ministeriltä: Mitä te ajattelette tuosta jatkuvan oppimisen linjauksesta, joka on äärimmäisen tärkeä? Millä tavalla se jatkuva oppiminen rahoitetaan? Siitä on vähän epäselvyyttä.

Arvoisa rouva puhemies! Luku- ja kirjoitustaidosta on tässä puhuttu, ja syytä onkin. Äidinkieli on ajattelun perusta ja lukutaito siinä mukana. Se on oppimisen perusta, ja lukeminen opettaa meille empatiaa, toisten ymmärtämistä, vuorovaikutustaitoja — kaikki sellaisia taitoja, joita tarvitaan elämässä selviytymisessä. On hienoa, että valtiovarainvaliokunta lisäsi Lukukeskukselle ja Auta-hankkeelle, tähän digihankkeeseen, lisärahoitusta, ja kiitän ministeri Sanni Grahn-Laasosta lukutaitofoorumin liikkeelle laitosta — tärkeitä asioita.

Ministeri Terholle tällainen ajatus: kun puhemiehet ovat tässä viimeisinä vuosina kehottaneet kansanedustajia vierailemaan sekä päiväkodeissa [Puhemies koputtaa] että kouluissa viemässä ikään kuin demokraattista päätöksentekoa eteenpäin ja tuomaan sitä lähemmäksi oppilaita, niin voisiko ajatella, että edustajia kehotettaisiin vierailemaan urheiluseuroissa ja liikuntapaikoilla, viemään liikunnan sanomaa eteenpäin? Uskon, että täällä on ihmisiä, jotka haluaisivat sitä tehdä.

Arvoisa puhemies! Hälyttäviä signaaleja tosiaan tällä hetkellä on niin ammatillisessa koulutuksessa, poikien tilanteessa kuin perusopetuksessakin, ja on ihan selvää, että me tarvitsemme jonkinlaista koulutuksen ja tutkimuksen kunnianpalautusta pitkälläkin tähtäimellä Suomessa. Tähän olemme itse hahmotelleet SDP:ssä Osaamispolku 2030 ‑näkemystä, jota esittelen tänään myöhemmin laajemmin.

Nyt haluaisin ministeriltä kysyä tutkimuksesta. Sivistysradikaalin Suomen koulutushan on aina perinteisesti perustunut nimenomaan pitkäjänteiseen tutkimukseen ja tutkijoiden osallistumiseen. Täytyy sanoa, että viimeisen vuoden aikana tutkijat ovatkin osallistuneet varsin hienosti meidän keskusteluumme, varsin kriittisillä kommenteilla. Meillä oli tammikuussa talouspolitiikan arviointineuvoston näkemys, kesällä saimme Tomperin ja Tervamäen vertaisarvioidun artikkelin ”Koulutuspolitiikan arvovalinnat ja suunta satavuotiaassa Suomessa”. Syksyllä Kanavassa oli laaja artikkeli, viimeisen parin viikon aikana pari mielipidekirjoitusta Hesarissa otsikoilla ”Koulun kehittämisen pitää perustua tietoon” ja ”Pikapolitiikka on rantautunut Suomen koulutukseen”, kirjoittajina dosentteja ja professoreita. Kysyisinkin ministeriltä: miten nämä arvioinnit ovat vaikuttaneet niin tämän budjetin [Puhemies koputtaa] valmisteluun kuin ylipäänsä työhönne suomalaisen koulutuspolitiikan [Puhemies: Aika!] pitkäjänteisessä valmistelussa?

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen edustaja tässä salissa tarvitsee armoa siinä, mitä tulee koulutusleikkauksiin. Sekä edellinen että tämä hallitus tekivät 1,5 miljardin euron koulutusleikkaukset. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä] Miksi sekä edellinen että tämä hallitus? Yleisen taloustilanteen vuoksi. Tähän varmasti haluaa oppositio puheenvuoroja pyytää, mutta tämä on se totuus.

Mitä tulee sitten liikkumattomuuteen, minkä tärkeän aiheen edustaja Parviainen tässä otti esille, niin on erittäin tärkeää, että tämä Liikkuva koulu ‑ohjelma nyt laajenee toiselle asteelle ja Liikkuva opiskelu -ohjelmaksi ja siihen tulee hyvä rahoitus.

Toinen tärkeä asia liittyy sitten tietysti huippu-urheiluun, se, että varaudutaan pääomittamaan olympiarahastoa jopa 20 miljoonalla eurolla. Myös tämä on hyvin tärkeää.

Ja kolmantena, hallituksen hyvä teko — siitä kiitän sekä ministeri Terhoa että Grahn-Laasosta — on tämä oppimateriaalilisä. Tämä on täsmäkeino siihen, että pystytään auttamaan toisen asteen vähävaraisia opiskelijoita, perheitä. Sen sijaan, että kaikille tulisi oppivelvollisuuden pidentäminen, missä se oppimateriaalilisä tulisi käytännössä myös vuorineuvosten lapsille, tämä hallitus auttaa täsmätoimenpiteenä nimenomaan [Puhemies koputtaa] niitä vähävaraisia opiskelijoita ja perheitä.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin kyllä tähän sanoa sen, että viime vaalien alla annettiin koulutuslupauksia ja kaikki puolueet sanoivat, että nyt riittää koulutuksesta leikkaaminen. [Eduskunnasta: Varsinkin demarit!] Tämän hallituksen ministerit ja puolueiden puheenjohtajat olivat lappujen kanssa, joissa kerrottiin, että ei enää leikkauksia. Ja mitä on tapahtunut? Miljardiluokan leikkaukset.

Yhdyn myös siihen edustaja Gustafssonin mielenkiintoiseen kysymykseen, jonka hän esitti, että mitä pääministeri nyt aikoo tehdä, kun huomenna äänestämme ammatillisen koulutuksen resursseista. Nimittäin on totta, että kun on nyt käynyt niin, että hallitus on säästöjänsä tehnyt ja ammatillisesta koulutuksesta on huolestuttavalla tavalla vähentynyt 1 600 opettajaa, ja kun me kaikki olemme keskustelleet näiden toimijoiden kanssa, niin se huoli näissä kouluissa on syvä, juuri tästä, että lapset eivät enää saa riittävästi lähiopetusta, kaikesta tästä. Tämä on iso huoli, ja siksi on erityisen outoa ja hieman korniakin, että kaiken tämän jälkeen pääministeri ilmoittaa, [Puhemies koputtaa] että tuhat lisää seuraavalla kaudella. Ei tämä näin voi mennä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitasen puheenvuoron inspiroimana vain yksi kysymys: he noitten lappujen kanssa siellä seisoivat ja sosiaalidemokraatitkin siellä seisoivat, mutta entäpäs sitten sosiaalidemokraattien vaaliohjelma, edustaja Viitanen, olitteko te unohtaneet koulutuslupauksenne jo ennen kuin päästiin edes eduskuntakauteen? Jo teidän vaaliohjelmassanne te esititte ammatilliseen koulutukseen 270 miljoonan euron leikkauksia [Kokoomuksen ryhmästä: Ohhoh!] vuositasolla, siis vuositasolla 270 euron — niistähän tulee yli miljardi vaalikaudessa — siis isompia kuin hallitus teki. Minä vain kysyn: olitteko te unohtaneet tekemänne lupauksen jo ennen eduskuntakauden alkua? [Timo Heinonen: Olivat he!]

Arvoisa puhemies! Tästä on käyty monta kertaa keskustelua, ja tämä tuntuu olevan aina tämmöinen niin kuin hallituspuolueitten viimeinen kortti: kun ei mitään muuta enää keksitä, niin mennään tähän kysymykseen, jossa itse asiassa oli aikanaan kysymys koko toisen asteen rakenteellisesta kehittämisestä, [Sari Sarkomaa: Siitähän tässä on kyse!] siis koko toisen asteen rakenteellisesta kehittämisestä. Ja ajatuksena oli myöskin se, että tehdään ensimmäiseksi lainsäädäntö ja vaiheittain katsotaan sitten, miten voidaan edetä tämän rahoituksen suhteen. En ole itse koskaan killannut ja hyväksynyt tätä summaa, josta nyt puhutte. Minä olen todennut, että edelliskaudella tehtiin säästöt aivan piripintaan, ei senttiäkään enää. Näin puhuu sivistysihmi-nen, joka on 30 vuotta tehnyt sydämellä tätä [Puhemies koputtaa] työtä. [Timo Heinonen: Mutta mitä puhui Rinne?] — Minä vastasin täällä tähän kysymykseen. Oli toisen asteen [Puhemies koputtaa] säästöt, joiden suuruusluokasta päättivät [Puhemies: Aika!] edellisen hallituksen [Puhemies: Edustaja Gustafsson, aika on täysi!] keskeiset... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä nyt olisi reilua myöntää, mikä sosiaalidemokraattien vaaliohjelma oli. Olisi reilua myöntää, kenen ministerin johdolla nämä säästöt valmisteltiin. Se oli opetusministeri Krista Kiuru. [Eduskunnasta: Ei!] Me kaikki tiedämme, että tässä on kysymys toisen asteen rakenteellisesta kehittämisestä ja kyllä ne teot sitten mitataan silloin, kun ollaan hallituksessa. Katsotaan sitten, kun sosiaalidemokraatit ovat hallituksessa, löytyykö rahaa koulutukseen. Mutta kun oppositiossa olette olleet, niin ei teidän vaihtoehtobudjetissa ole ollut lisäyksiä koulutukseen, ei ole ollut löydettävissä rahoitusta niihin. Siellä on ollut pelkkää tyhjää — ehkä Sitran taskuilla käytte, tai jotain muuta vastaavaa. Eli katsokaa nyt itseänne ja rehellisesti myöntäkää.

Mutta, arvoisa puhemies, teot ovat tärkeitä. Niin kauan kuin muistan, on puhuttu toisen asteen koulutuksen kustannuksista, ja tämä hallitus on tehnyt sen, että tulee oppimateriaalilisä. Me teemme koko ajan työtä sen eteen, että yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen säilyvät. On todella hienoa... Toivon, että opetusministeri Grahn-Laasonen kertoo niistä piloteista, [Puhemies: Aika!] joilla pyritään laskemaan kaikkien toisen asteen oppilaiden kustannuksia... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa rouva puhemies! Olin itse sillä lavalla, jolla jokainen puolue antoi koulutuslupaukset. Siellä keskusteltiin siitä, että viime kaudella tehtiin liian suuret leikkaukset — siitä olivat kaikki yksimielisiä — ja sanottiin, että näiden liian suurten leikkauksien päälle ei tehdä enää lisäleikkauksia, annettiin koulutuslupaus. [Kari Kulmala: Sormet ristissä!] — Ilmeisesti sormet olivat ristissä niillä hallituspuolueiden edustajilla, jotka siellä lavalla olivat. Näen yhden heistä täällä salissa nytkin. — Mitä tehtiin? Kaikkien aikojen suurimmat koulutusleikkaukset. Yhdessä, esimerkiksi edustaja Puumalan kanssa, [Sari Sarkomaan välihuuto] teimme viime kaudella välikysymyksen näiden koulutusleikkauksien tasosta. Mutta nyt on leikattu entistä enemmän.

Arvoisa rouva puhemies! Lisäksi on leikattu subjektiivista päivähoito-oikeutta. Täällä edustaja Multala toivoi, että osallistumisaste kasvaisi, mutta tehän rajaatte sitä osallistumisastetta sillä, että ette päästä työttömien lapsia enää [Puhemies koputtaa] täysipäiväisesti varhaiskasvatuksen piiriin. [Sari Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!]

Puhemies! Kolme ja puoli vuotta on käyty tätä juupas—eipäs-väittelyä, kumpi hallitus on leikannut enemmän. On totta, että oli erittäin kipeää aloittaa tämä hallituskausi mittavien koulutusleikkausten vuoksi. Edellinen hallitus viimeiseen asti yritti pimittää, kuinka surkeassa tilanteessa valtiontalous on, ja on valitettavasti päivänselvää, [Jukka Gustafsson: Kokoomusko pimitti vai kuka?] että suurimmat menoluokat, sosiaali- ja terveystoimi ja opetusministeriön pääluokka, joutuivat kipeiden leikkausten äärelle, mutta nyt kun olemme parempaan suuntaan menossa, niin eikö olisi jo aika katsoa eteenpäin? [Paavo Arhinmäen välihuuto]

Ja se, mitä minä itse peräänkuuluttaisin, olisi se, että nyt puolueet sitoutuisivat yli vaalikauden menevään koulutustoimen rahoitusten järjestämiseen, ettei käy niin, että aina vaalikaudella [Puhemies koputtaa] keksitään jotain kivaa, mukavaa päälle [Puhemies: Aika!] mutta kokonaissuunnittelu puuttuu.

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin olen hyvin pettynyt tähän hallituksen budjettiin opetuksen osalta. Ja mitä tulee ammatilliseen opetukseen, niin olen hyvin pettynyt edelleen siihen, että hallitus on tehnyt tätä ammatillisen opetuksen reformia nimenomaan leikkaukset ja säästöt edellä. Pidän hyvin kestämättömänä sitä, että hallituspuolueiden jäsenet edelleen puhuvat siitä, kuinka ammatillista opetusta pitäisi siirtää yhä enemmän työpaikoille, työpaikoilla tapahtuvaksi. Edustaja Gustafsson täällä juuri hyvin kertoi saamansa terveiset Tampereelta: nuoret eivät enää halua mennä työharjoitteluun sen vuoksi, että se osaaminen, jota koulussa pitäisi antaa ennen työpaikoille siirtymistä, on jäänyt niin ohueksi, kun lähiopetusta ei enää ole. Olisin nyt kysynyt ministeri Grahn-Laasoselta: oletteko te ottaneet onkeenne nämä hätähuudot, joita kentältä tulee: lähiopetusta ei ole, opiskelijat eivät opi riittävästi mennäkseen edes niille työpaikoille, siihen uuteen opetusympäristöön, [Puhemies koputtaa] jota te olette niin innokkaasti ajaneet?

Arvoisa rouva puhemies! Pariisin terrori-iskut 7. tammikuuta 2015 nostivat suuren yleisön tietoisuuteen, että islamistit eivät taistele yksin länsimaisia arvoja ja sananvapautta vastaan vaan myös juutalaisia vastaan. Moni päätti jättää Ranskan. Vuonna 2015 Ranskasta muuttikin Israeliin ennätykselliset 7 900 juutalaista. Antisemitismi on saanut suhteellisen vapaasti kasvaa jo vuosia. Monen lähtöön varmasti vaikutti paljolti myös se, että vuonna 2014 palestiinalaismielinen marssi johti Pariisissa siihen, että väkijoukko sai rauhassa huutaa Israelin vastaisia iskulauseita ja tuhota useita juutalaisia kauppoja. Kukaan ei kunnolla tuominnut sitä.

Pariisin iskusta lähtien on myös juutalainen yhteisö Suomessa saanut kokea pelkoa ja vaatinut parempaa suojelua väkivaltaa vastaan. Helsingin juutalaisessa seurakunnassa on myös päiväkoti ja yhteiskoulu. Väkivallan uhasta johtuen he eivät uskalla kokoontua ilman, että turvallisuus on taattu.

Kiitos nyt tästä eduskunnalle, että 300 000 euroa osoitetaan juutalaisen seurakunnan suojeluun. [Puhemies koputtaa] Hakemus tuli hallinto- ja turvallisuusjaostoon, [Puhemies: Aika!] josta se ohjattiin sivistys- ja tiedejaostoon, ja tästä kiitos ministerille [Puhemies koputtaa] myös, että tämä asia on teidän mielessänne niin että myös tulevina hallituskausina [Puhemies: Aika!] se saataisiin budjettiin.

Arvoisa puhemies! Suomi menestyy puulla ja päällä, ja pää on se meidän koulutuksen ja sivistyksen keino. Silloin on elintärkeää se, että peruskoulussa pystytään huolehtimaan siitä, että sieltä ei vuosittain tule 7 000:ta oppilasta, jotka ammatilliseen koulutukseen mennessään eivät omaa riittävästi niitä perustaitoja, kirjoitus- ja lukutaitoja.

Sitten toinen haaste on se, että vaikka nyt ammatillisen koulutuksen reformi on tarpeen, se tarvitaan, niin siihen toteutukseen menee enemmän aikaa, koska tällä hetkellä olemme noin 30 prosentissa sen uudistuksen käytäntöönviennissä. Se on valitettavasti osittain tapahtunut sillä, että lähiopetusta on leikattu sen takia, että uudistuksen suunnitteluun menee aikaa. Mutta siitä tulee varmaan ihan hyvä — tietysti viisainta olisi ollut, että siinä olisi ollut se pieni siirtymäaika.

Koulutukseen satsaaminen on se, jolla Suomi menestyy, ja sen takia niitä uudistuksia myöskin tehdään, että me olemme ajan hermolla. [Jukka Gustafsson: Olipa viisas puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Itse olen kohta kahdeksan vuotta ollut kansanedustajana, ja taitaa näinä päivinä olla ensimmäiset päivät, jolloin koulutusta ja terveydenhuoltoa ei rahoiteta ulkomaisen lainapääoman turvin. Ja silloin me pääsemme niihin leikkauksiin: eivät kai ne kenellekään kivoja ole, mutta niitä vain on jouduttu tekemään.

Ministeri Grahn-Laasonen, te mainitsitte kaksi minun mielestäni positiivista asiaa:

Tämä varhaiskasvatukseen panostus. Kysyisinkin teiltä ensimmäisenä kysymyksenä, mikä teidän mielestänne on kuntien rooli. Luen tästä Ylen uutisen viime elokuulta: ”Ekaluokkalainen Lauri pääsee koulun jälkeen päiväkotiin, kun äiti on vuorotyössä — vain harva kunta tarjoaa perheille samaa etua kuin Iisalmi.”

Ja toinen positiivinen seikka, minkä nostitte esille, jos kuulin oikein, oli, että keskeyttämiset ammatillisessa koulutuksessa ovat vähentyneet. Voitteko vähän analysoida, mistä tämä mahtaa johtua?

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Annetaan ministerille vastauspuheenvuoro. Ministeri Grahn-Laasonen, 3 minuuttia, olkaa hyvä, paikalta voi vastata.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä huomioista. Ihan jokainen puolue eduskunnassa tässä salissa on joutunut osallistumaan koulutuksesta ja monista muistakin palveluista säästämiseen, [Paavo Arhinmäen välihuuto] ja sehän johtuu tietysti siitä, että meillä on ollut takana iso, pitkäkestoinen taantuma-aika ja on eletty vahvasti velaksi Suomessa. Sen takia on erittäin hyvä uutinen se, mikä nyt saatiin näin joulun kynnyksellä, että ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen Suomi lyhentää valtionvelkaansa, ja työllisyys on paremmalla tasolla kuin kertaakaan 90-luvun laman jälkeen.

Elikkä tällä hallituskaudella hallituksen toimin ja muista syistä, maailmantalouden hyvästä tilanteesta johtuen, me olemme siinä pisteessä, että ensi vuonna pystytään budjettiin tekemään esimerkiksi nämä tutkimuksen isot lisäpanostukset, tasokorotus Suomen tutkimusmäärärahoihin, 112 miljoonaa euroa, pysyvästi. Eli tämä on se iso kuva, joka vaikuttaa koulutukseen.

Toinen asia, mikä siellä pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa meidän koulutusjärjestelmäämme, on alhainen syntyvyys, ja sitä pitää seuraavan hallituksen ehdottomasti pohtia, onko jotain tehtävissä, esimerkiksi perhevapaauudistus tai vastaavaa.

Täällä on erinomaisia puheenvuoroja käytetty siitä, että pohja ja perusta pitää saada kuntoon, että jokainen saa sen hyvän pohjan, vahvat pohjatiedot, yleissivistyksen. Koko se pohja luodaan jo siellä pikkulapsivaiheessa. Kodin kasvatustehtävä on valtavan tärkeä, sitä pitää vahvistaa vanhemmuuden tuen kautta, mutta päiväkodit ovat ihan keskeisessä roolissa. Sen takia varhaiskasvatukseen on tällä hallituskaudella tehty paljon positiivisiakin toimia, ja haluan nostaa esiin muun muassa uuden varhaiskasvatuslain, jota tehtiin vahvasti tutkimustietoon pohjaten. Ja edelleen tänäkin päivänä ihmettelen sitä, miten saattoi olla niin, että sosiaalidemokraattinen ryhmä kokonaisuudessaan äänesti tätä edistyksellistä lainsäädäntöä vastaan. [Ben Zyskowicz: Sitä on ihmetelty!]

Samoin varhaiskasvatuksen maksuja on tällä hallituskaudella alennettu kymmenillä miljoonilla euroilla, kaikkiaan 70—80 miljoonaa euroa on maksuja alennettu. Se näkyy lapsiperheiden taloudessa, ja se on erittäin hyvä uutinen. Nyt tämä viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu laajenee. Siinä on mukana jo viidennes viisivuotiaista ja ensi vuonna toivottavasti vielä suurempi osuus. Eli tämmöisiä hyviä asioita ollaan pystytty tässä vaikeassakin taloustilanteessa edistämään, ja nyt tulee sitten liikkuva päiväkoti ja niin edelleen.

Paljon on kysytty näiden uudistusten toimeenpanosta. Siihen tällä hetkellä panostetaan, esimerkiksi uudella tutoropettajamallilla opetussuunnitelmien toimeenpanoon perusopetuksessa. Ja ammatillisen koulutuksen reformi on hyvä, yhdessä laadittu. Siinä ovat olleet mukana opettajajärjestöt, siinä ovat olleet mukana kunnat, siinä ovat olleet koulutuksen järjestäjät. Siihen lainsäädäntöön ollaan laajasti tyytyväisiä, ja se sai eduskunnalta laajan enemmistön tuen. Nyt sitten tarvitaan tietysti sen toimeenpanoon tukea, jotta se saadaan toimimaan ja tuottaa niitä hyviä tuloksia, joita varten se tehtiin. Siinä nyt teemme tällä hetkellä erittäin paljon töitä.

Sitten yhtenä huomiona haluan vielä sanoa, että opettajankoulutus on semmoinen, mihin tällä hallituskaudella on paljon laitettu lisäresursseja, kaikkiaan 60 miljoonaa euroa opettajankoulutuksen kehittämiseen. Saimme tällä viikolla arvioinnin tästä panostamisesta, ja se oli hyvin myönteinen. Ehdotan sitä, että tätä opettajankoulutukseen panostamista jatketaan myöskin tulevalla hallituskaudella — eli opettajat ihan keskeiseen rooliin.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Ministeri Terho, vastauspuheenvuoro, 3 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Jos aloitan liikuntapuolesta näiden huomioiden purkamisen.

Edustaja Kiuru otti esille idean, että edustajat ylipäänsä voisivat vierailla urheiluseuroissa. Tähän, totta kai, urheiluministerinä kehotan ja kannustan. Idea on hyvä jo pelkästään tunnustuksena tälle seuroissa tapahtuvalle toiminnalle. Siis aivan massiivinen määrä vapaaehtoistyötä tehdään jatkuvasti, viikosta toiseen, tavallisten kansalaisten, usein vanhempien, toimesta, mikä on todellakin yhteiskunnalle ja kansanterveydelle erittäin myönteinen asia.

Myös Sarkomaa otti esille liikuntaan liittyen, että mitä saadaan miljoonalla aikaiseksi varhaiskasvatuksen pilotissa. Yksityiskohdista ei ole vielä tarkkaan päätetty, mutta joka tapauksessa hanke saadaan täällä käynnistettyä. Tavoite on aivan sama kuin näissä muissakin eli saada pysyvä toimintatapamuutos, kuten Liikkuva koulu ‑hankkeessakin on ollut.

Parviainen kysyi siitä, kuinka paljon tiedämme siitä, että Liikkuva koulu jatkuu, ja kuinka laajasti se jatkuu. No, olen hyvin toiveikas, että se jatkuu laajasti, koska tähän on todella saatu mukaan kunnat. Ja alusta lähtien on ollut selvää, että tarkoituksena on nimenomaan pysyvä toimintatapamuutos ja että tämä valtion rahoitusosuus on määräaikainen, ikään kuin käynnistävä. Joten olen siinä toiveikas, mutta aika näyttää, ja tätä on varmasti seuraavan hallituksen hyvä seurata tarkkaan.

Edustaja Arhinmäki otti esille hyvitysmaksun. Varmaan tiedättekin, ettei se ollut hallitukselta mikään leikkauspäätös, vaan noudatimme sitä edellisellä vaalikaudella rakennettua järjestelmää, [Pia Viitanen: Se olisi pitänyt päättää 11 miljoonaan!] joka perustuu siis siihen, että vuosittain tehdään tällainen selvitys siitä, mikä on kopioinnin määrä, ja kopioinnin määrä on laskenut, joten sitten maksukin laski. Mutta pidän itsekin tätä suuntaa huonona ja oikeastaan tätä edellisellä vaalikaudella rakennettua järjestelmää jo nyt vanhentuneena. Olen käynnistänyt virkamiestyönä valmistelun siitä, että rakennetaan kestävämpi hyvitysmaksujärjestelmä jollekin muulle perustalle kuin tälle vuosittaiselle kopioinnin selvitykselle. Toivon, että sitä kautta saadaan sitten tämä tulovirta kulttuurialalle tasaiseksi tältäkin osin.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

No niin, debatti nähtävästi jatkuu edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Yksi ammatillisen koulutuksen reformin virheistä oli aikuiskoulutuksen ja aikuispedagogiikan ikään kuin alasajo. On toki hyvä, että tutkinnon perusteet ja näytöt ovat samanlaisia nuorilla ja aikuisilla, mutta aikuisten oppimistavat ja tuen tarve ovat aivan erilaisia kuin nuorilla peruskoulusta päässeillä. Vaikka ammatillinen aikuiskoulutus poistui laista, niin aikuisopiskelijat eivät ole kadonneet. Ammatinvaihtajat, täydennyskoulutusta hakevat, maahanmuuttajat ja niin edelleen tarvitsevat edelleen aikuispedagogiikkaa ja mahdollisuutta opiskella aikuisten kanssa.

Aikuisopettajien liiton kyselyssä puolet vastanneista oli huolissaan omasta jaksamisestaan. Yhdellä opettajalla voi olla jopa sata opiskelijaa ohjattavanaan: osa yhteishausta tulleita, osa jatkuvan haun kautta tulleita ja hyvin paljon henkilökohtaistamista tarvitsevia, osa oppisopimuksella ja osa koulutussopimuksella. Mukana on myöskin vakuutusyhtiön rahoittamat, koulutustuella olevat, työttömyysrahalla tulevat. [Puhemies koputtaa] Jokainen ymmärtää, että tällaisissa olosuhteissa laadukas toiminta [Puhemies koputtaa] on mahdotonta ja viimesijainen kärsijä on opiskelija ja tulevaisuuden työelämä.