Pääluokka 24 Ulkoministeriön hallinnonala

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset hallinto‑ ja turvallisuusjaoston jäsenille hyvästä yhteistyöstä ulkoministeriön hallinnonalan käsittelyssä. Lisäksi täytyy antaa kiitos ulkoministerille ja ulkoministeriön henkilöstölle hyvin joustavasta ja asiantuntevasta lähestymistavasta valiokuntatyöskentelyssä.

Esittelen tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnön pääkohtia.

Ulkoasiainhallinnon toimintamenot: Momentille esitetään 225,1 miljoonaa euroa, joka on 5,6 miljoonaa euroa enemmän kuin vuodelle 2018 olevassa talousarviossa. Tästä noin 135 miljoonaa euroa kohdistetaan 90 edustuston edustustoverkoston kustannuksiin.

Suomelle on tärkeää, että kaikki laittomasti maassa oleskelevat henkilöt palaavat tai palautetaan mahdollisimman nopeasti kotimaahansa. Suomessa on useita tuhansia paperittomia henkilöitä, jotka ovat vaarassa joutua muun muassa kansainvälisen rikollisuuden uhreiksi tai osaksi terrorismijärjestöjen toimintaa. Myös järjestelmän uskottavuuden kannalta henkilöiden palauttaminen lähtömaahan tulee saada toimimaan.

Valiokunta pitää myönteisenä myös sitä, että EU ja Irak ovat solmineet elokuussa 2018 voimaan tulleen kumppanuus‑ ja yhteistyösopimuksen. Sopimus velvoittaa ottamaan takaisin kansalaiset, jotka eivät täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä toisen osapuolen alueelle tai oleskella siellä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sopimus saadaan toimimaan myös käytännössä.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen turvallisuustilanne on viime vuosina selvästi heikentynyt eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen. Turvallisuusuhkia kasvattavat osaltaan myös digitaalisuuden myötä lisääntyneet vakoilu‑ ja häirintämahdollisuudet. Turvallisuusuhat ovat kuitenkin kasvaneet kaikkialla, ja valiokunta pitää tärkeänä, että talousarviossa varataan riittävät resurssit kaikkien edustustojen turvallisuuden varmistamiseen.

Ulkoministeriö on eduskunnan lisärahoituksella toteuttanut viime vuosina muuttoliikkeen lähtöalueelle kohdistettua kansainvälistä viestintää, jossa on käsitelty muun muassa paluumuuttoa sekä ihmissalakuljetusta ja siihen liittyviä humanitäärisiä riskejä. Valiokunta lisää momentille 150 000 euroa laitonta maahantuloa koskevaan viestintään.

Arvoisa puhemies! Talonrakennuksesta vain sen verran, että valiokunta korostaa, että ulkomaan rakennuskannasta tulee huolehtia oikea-aikaisesti.

Sitten kansainvälinen kehitysyhteistyö: Valtion kehitysyhteistyön menojen arvioidaan olevan 988,6 miljoonaa euroa vuonna 2019. Tämä vastaa ennusteiden mukaan noin 0,41:tä prosenttia bkt:stä. Valiokunta korostaa kehitysyhteistyön toimeenpanossa kansalaisjärjestöjen osaamista, jota osoittavat muun muassa vuosina 2016 ja 2017 tehdyt evaluointihankkeet, ja pitää tarpeellisena, että vuonna 2016 leikattua rahoitusta voidaan palauttaa järjestöjen rahoitukseen. Valiokunta katsoo naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman vahvistamisen olevan yksi avainhaaste kestävän kehityksen näkökulmasta.

Valiokunta nostaa lisäksi esiin kehitysyhteistyövarojen sitomisen entistä voimakkaammin kehitysyhteistyön tavoitteisiin ja painottaa, että kohdemaiden tulee tunnistaa kehityshaasteensa. Suomen pitää pystyä selkeästi ilmaisemaan oma tahtonsa ja tarvittaessa myös keskeyttämään tuki, jos kohdemaan toiminta ei vastaa yhteisesti sovittuja tavoitteita. Tärkeää on esimerkiksi selvittää puolueettomasti Palestiinassa tuotetun opetusmateriaalin sisältö ja arvioida sen perusteella edellytykset tuen jatkamiselle. Valiokunta pitää tarpeellisena arvioida myös kehitysyhteistyövarojen sitomista palautussopimuksen solmimiseen ja toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Tässä ehdin vielä Finnfundista sen verran sanoa, että valiokunta pitää Finnfundin toimintaa tarpeellisena ja perusteltuna. Yksityissektorin rooli Suomen kehitysyhteistyössä on kasvanut Finnfundin pääomittamisen ja kehitysyhteistyön finanssirahoitusten myötä kehityspoliittisen selonteon linjausten mukaisesti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäiseksi kiitokset valtiovarainvaliokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle, molemmille, vuoden 2019 talousarvioesityksen perusteellisesta käsittelystä ja siitä saaduista arvokkaista huomioista. Myös kuulemiset ovat olleet hyvin tarpeellisia. Meillä on ollut niissä hyvin aikaa keskustella ja tuoda näitä ongelmia ja ratkaisuja esiin. Tämä on just semmoinen tapa, millä Suomessa asioita pitää hoitaa: keskustella, puhua halki ja läpi ja etsiä yhteisiä näkökohtia. Se on hyvin arvokasta. Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta, ja silloin on parasta, että nämä asiat katsotaan myös kasvokkain ja keskustellaan ja varataan siihen tarpeeksi aikaa. Kiitos siitä molemmille valiokunnille.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämäärä on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata itsenäisyytemme ja alueellinen koskemattomuutemme sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia ja ylläpitää yhteiskunnan toimivuutta. Kestävällä pohjalla oleva talous, toimiva sääntöperusteinen kauppajärjestelmä ja kansainvälinen kilpailukyky tukevat näiden tavoitteiden saavuttamista.

Geopolitiikka on tehnyt paluun. Muuttuneelle toimintaympäristölle on ominaista hybridivaikuttamisen voimakas lisääntyminen. Kansainvälinen turvallisuustilanne on eurooppalaisesta näkökulmasta heikentynyt viime vuosien aikana. Ilmastokysymykset, luonnonvarojen riittävyys, ruokaturva, köyhyys sekä muutokset energiantuotannossa vaikuttavat globaaliin toimintaympäristöön. Tarve tehokkaammalle kansainväliselle yhteistyölle on entisestään kasvanut.

Arvoisa rouva puhemies! EU:n toimintaa leimaa yhtäältä Ison-Britannian eroprosessi, toisaalta EU:n oman toiminnan tehostamispyrkimykset. Muuttoliike ja terrorismin ja radikalisaation uhka lisäävät odotuksia EU:n toimintakykyä kohtaan, ja on suoraan sanottava, että tässä toimintakyvyssä on kyllä huomattavasti parantamisen varaa.

Ympäristön muutosten myötä pohjoismainen yhteydenpito ja erityisesti yhteistyö Ruotsin kanssa on tärkeää, ja on tiedostettava, että vaikeuksista ja näkemyseroista huolimatta transatlanttinen yhteistyö on meille äärimmäisen tärkeää. Kun aloitin ulkoministerinä kolme ja puoli vuotta sitten, minulla oli viisi prioriteettia, jotka ovat korostuneet ulkoasiainhallinnon työssä. Ne olivat arktiset alueet, Itämeren turvallisuus, Suomen ja Ruotsin yhteistyön vahvistaminen, transatlanttinen yhteistyö ja rauhanvälitys. Marraskuussa alkanut Suomen puheenjohtajuuskausi Euroopan neuvoston puheenjohtajana, toukokuuhun jatkuva Arktisen neuvoston puheenjohtajuus ja loppuvuodesta 2019 alkava EU-puheenjohtajuus antavat Suomelle vaikuttamismahdollisuuden ja myös ‑velvollisuuden kansainvälisessä yhteistyössä myös meille itsellemme tärkeissä kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Toimintamenoihin, aivan kuten edustaja Niikko totesi, esitetään 225:tä miljoonaa euroa. Laaja ja toimiva edustustoverkko on meille erittäin tärkeä. Tämä hallitus linjasi kautensa alussa, että edustustoverkkoa ei aikaisempien vuosien tapaan supisteta — eikä ole supistettu. Valtiovarainvaliokuntakin toteaa perustellusti, että edustustoverkkokysymys on tärkeä ja tämä otetaan huomioon myös uutta hallitusohjelmaa laadittaessa.

Hallitus on nähnyt tarpeelliseksi laajentaa edustustoverkkoa, ja ensi vuonna on tarkoitus avata uudelleen Suomen suurlähetystö Bagdadissa. Näin edistetään tehokkaimmin kahdenvälisten suhteiden kehittämistä Irakin kanssa ja myös keskustelua kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden paluun vauhdittamisesta. Ja aivan kuten valtiovarainvaliokunta toteaa, on välttämätöntä, että EU:n ja Irakin välinen niin sanottu PCA-sopimus saadaan toimimaan myös käytännössä, mukaan lukien kansalaisten paluuta koskeva lauseke. Haluan kiittää molempia valiokuntia siitä tuesta, että tämä edustusto voidaan uudelleen avata.

Olen myös täysin samaa mieltä valtiovarainvaliokunnan kanssa siitä, että tulevaa hallitusohjelmaa laadittaessa digisäästöt on syytä kohdistaa niin, että ne on mahdollista toteuttaa supistamatta nykyistä edustustoverkkoa, ja kiitän valiokuntaa tästä linjauksesta, joka myös ulkoministeriössä on syytä ottaa huomioon.

Myöskin ulkoasiainhallinnosta vastaavana ministerinä jaan valiokuntien huolen kansainvälisen turvallisuustilanteen heikentymisestä. Kansainvälisen toimintaympäristön muutokset lisäävät edelleen Suomen edustustoverkon tietoturvaan ja turvallisuuteen liittyviä menoja. Niin kuin olette huomanneet, nämä asiat ovat hyvin akuutisti esillä jokapäiväisesti, myös tänään koskien EU:n turvaverkkoja ja niitten mahdollista hakkerointia ja vakoilua. Myös henkilöstön turvallisuuden ja jaksamisen varmistaminen alueilla, joilla uhkataso on korkea, on tärkeää. Team Finland ‑toimijoiden yhteistä viestintää ja käytännön vienninedistämisen osaamista ulkoasiainhallinnossa kehitetään yhteistoiminnassa Business Finlandin kanssa.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti kriisinhallinnasta. Suomi jatkaa aktiivista osallistumistaan kansainväliseen kriisinhallintaan. Näin vahvistamme myös omaa turvallisuuttamme, kansallista puolustuskykyä ja valmiuksia. Tämä on myös tärkeä osa maahanmuuttokysymyksiä. Suomalaisten kriisinhallintajoukkojen ylläpitomenoihin esitetään 51:tä miljoonaa ja henkilöstöä arvioidaan vuonna 2019 enimmillään olevan noin 500 henkilötyövuotta. Mahdolliset uudet operaatiot joudutaan jatkossakin tuomaan käsittelyyn lisätalousarvioissa. Rauhanvälityksen merkitys Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikalle on aivan keskeinen, ja olen iloinen, että tämä on tuotu selvästi esiin myös valiokunnan mietinnöissä. Ministeri Virolainen puhuu sitten tarkemmin kehitysyhteistyöstä.

Haluan tähän aivan lopuksi puhua vielä alueellisen yhteistyön rahoista, Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen rahoituksesta. On tärkeää, että me hoidamme myös meille tärkeitä asioita, meidän seutukuntamme asioita emmekä vain pelkästään ota kantaa maailman ongelmiin ja maailman asioihin, ja tässä mielessä meidän lähialueemme ovat äärimmäisen tärkeitä. Meidän on myös huomioitava se, että Krimin laittoman Venäjään liittämisen seurauksena myös meidän alueemme turvallisuustilanne on heikentynyt ja sisältää haasteita, ja meidän on aktiivisesti toimittava niin, että meidän omat etumme tulevat myös huomioon otetuiksi näissä asioissa.

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin siitä työstä, jota on tehty ulkoasiainvaliokunnassa, hallinto‑ ja turvallisuusjaostossa sekä valtiovarainvaliokunnassa kokonaisuudessaankin. On aivan selvää, että Suomen pitää kantaa globaali vastuunsa kehityskysymyksissä, koskee se sitten ilmastopolitiikkaa taikka maailman köyhimpien auttamista särkymisvaarassa olevissa valtioissa taikka keskellä akuuttia humanitaarista kriisiä, jota olemme Jemenin osalta todistaneet. Me paitsi teemme oman osamme myös lisäämme tällä toiminnalla omaa turvallisuutta, kun me pelastamme ihmishenkiä, poistamme köyhyyttä ja taistelemme ilmastonmuutosta vastaan.

Kehitysrahoitus on tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa ja kansainvälistä sekä pohjoismaista profiilia, mutta tärkeää rahoitus on ennen kaikkea siksi, että tarpeet maailmalla ovat huutavat. Kehitysyhteistyöllä pystymme vivuttamaan merkittäviä summia yksityistä rahaa investointeina tukemaan kehitysmaiden työpaikkoja, yritystoimintaa, ilmasto‑ ja energiaratkaisuja. Näiden yksityisten pääomien kanavoiminen sijoituksiin on välttämätöntä, sillä lahjamuotoista rahaa ei ole koskaan riittävästi.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä valtion kehitysyhteistyömenojen arvioidaan olevan yhteensä 989 miljoona euroa, ja varsinaisen kehitysyhteistyön osuus siitä on 584 miljoonaa euroa. Meidän on tunnustettava, että emme ole päässeet tavoitteeseemme, johon olemme sitoutuneet, elikkä 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja 0,2 prosenttiin kaikkein heikoimpien maiden osalta.

Yhä suurempi osa kehitysmaista tarvitsee yhä vähemmän perinteistä kehitysyhteistyötukea, mutta juuri nämä vähiten kehittyneet ja hauraat valtiot ovat hyvin paljon riippuvaisia perinteisestä kehitysyhteistyöstä. Tämän 0,7 prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttää vaalikaudet ylittävää sitoutumista. Olen iloinen, että kun me olemme tässä syksyn aikana käyneet keskustelua kehityspolitiikasta, salin molemmilta laidoilta ja keskeltä on tullut vahvaa tukea sille, että me tarvitsemme kattavan yhteisen sitoutumisen ja pitkäjänteisen ohjelman, jolla me pääsemme tavoitteeseemme. Iloinen olen myös siitä, että olemme pystyneet ulkoasiainvaliokunnan kanssa käymään keskustelua, miten tähän tavoitteeseen päästään niiden esimerkkilaskelmien pohjalta, joita ulkoministeriössä on tehty. Sehän tähtää vuoteen 2028, kahden ja puolen hallituskauden päähän, silloin olisimme tavoitteessa. Mutta me tiedämme, että summat ovat valtavan suuria, ja senpä takia meidän pitää saada tähän laaja poliittinen sitoutuminen.

Meidän kehityspolitiikkamme painopisteet ovat nykypäivän suurimpien haasteiden näkökulmasta oikeita. Meillä on edelleen erittäin paljon annettavaa naisten ja tyttöjen aseman edistämisessä, työpaikkojen luomisessa, opetuksen kriisiin vastaamisessa ja ilmastotyössä. Rahan lisäksi kehityspolitiikassa tarvitaan ennen kaikkea vaikuttamistyötä. Tulevaisuudessa onkin syytä panostaa entistäkin enemmän naisten ja tyttöjen asemaan, koulutukseen, yksityisen sektorin työpaikkojen luomiseen sekä ilmastotyöhön. Ja maantieteellisessä fokuksessa meillä on entistäkin vahvemmin Afrikka.

Mainitsin, että naiset ja tytöt ovat olleet meidän kehityspolitiikkamme keskiössä pitkään. Suomen tuella on edistetty — ja tullaan jatkossakin vähintään yhtä vahvasti edistämään — naisten seksuaali‑ ja lisääntymisterveyttä ja ‑oikeuksia. Ja kun meillä on fokuksessa Afrikka, niin meidän pitää ymmärtää se, että väestönkasvu ei tule hidastumaan, elleivät yhä useammat afrikkalaiset naiset saa itse päättää ehkäisystään. Samoin koulutuksen voi sanoa olevan varsin hyvä keino hillitä väestönkasvua. Koulutus on nimittäin avain siinä, kun puhutaan nuorten naisten ja miesten työllistymismahdollisuuksista. Koulutuksen suurvaltana Suomella on varsin paljon annettavaa myös opetuksen laadun parantamisessa maailmalla.

Ilmastotyöstä sen verran, että meidän on kehitysyhteistyövoimavaroin tuettava ilmastonmuutoksen ehkäisyä mutta meidän on myös tehtävä ilmastonmuutoksen sopeutumistoimia, koska juuri nämä ihmiset, jotka ovat näissä kaikkein vähiten kehittyneissä maissa, ovat altteimpia ilmastonmuutokselle. — Kiitos.

Puhemies Paula Risikko

Kiitoksia esittelyistä, ja sitten mennään tosiaan debattiin muutamaksi ajaksi. — Aloitetaan ulkoasiainvaliokunnan edustajista. Varapuheenjohtaja Salolainen on paikalla, olkaa hyvä.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ei ole nyt paikalla, joten totean, että valiokuntamme kannalta kehitysyhteistyö tuli erittäin vahvasti esille. En lähde toistamaan niitä perusteluja, joita tässä on tullut muun muassa äsken ministerin toimesta. Nyt on vain oleellista se, että vuoden 2028 tavoite on kerta kaikkiaan naulattava kiinni, sillä muuten se menee jälleen siihen, että joka vuosi lepsuillaan eikä tavoitteessa pysytä.

En toista näitä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön kaikkia yksityiskohtia. Ne ovat tarkkaan punnittuja, ja jokainen voi lukea ne sieltä. Sen sijaan nostan nyt esille pari ajankohtaista kysymystä.

Ensinnäkin sen, että Ukraina on tällä hetkellä erittäin vakavassa tilanteessa. Jopa pelätään, että siellä voisi tulla uusia sotilaallisia yhteenottoja Asovanmeren tilanteen seurauksena. Asekeskittymiäkin on sinne alueelle jo siirretty. Joten kysyn seuraavasti: millä tavalla Suomi ja Euroopan unioni ovat nyt ajatelleet, että Ukrainaa pystyttäisiin vahvemmin tukemaan tässä tilanteessa, jossa se nyt tällä hetkellä on?

Toinen ajankohtainen kysymys, jonka otan esille, koskee sitä, että suomalaiset yritykset ovat suurissa vaikeuksissa Iranissa. Se johtuu siitä, että Yhdysvallat on määrännyt Iranin uudelleen kauppasaartoon ja suomalaiset yritykset, vaikka ne voivat siellä periaatteessa käydä kauppaa, eivät uskalla käydä kauppaa, koska jos ne käyvät kauppaa, silloin Yhdysvallat asettaa niille vaikeuksia Yhdysvaltain [Puhemies koputtaa] markkinoilla, jotka ovat paljon suuremmat kuin konsanaan nämä [Puhemies koputtaa] suoranaiset Iranin markkinat.

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri korosti puheenvuoronsa alussa keskustelevaisuutta ja yhteisymmärryksen hakemista Suomen puolueitten kesken ulkopolitiikan linjakysymyksissä. Vaikka se voi tuntua vähän fraseologiselta, kyllä se on erittäin elävä ja tärkeä, ajankohtainen periaate nyt ja jatkossakin, että koettaisimme hakea aina yhteistä linjaa, kuten olemme tähän mennessä hyvin onnistuneet.

Maailmanpolitiikassa on tapahtumassa, niin kuin kaikki tiedämme, isojen norsujen tanssi — Kiina, Yhdysvallat ja Venäjä — sen kustannuksella, että kansainvälinen järjestelmä vastaisi enemmän turvallisuudestamme, ja pienillä aina silloin on kysymys siitä, että kuinkas meille käy tässä isojen norsujen tanssissa.

Herää kysymys Euroopan unionin roolista maailmanpolitiikassa, mihin myös varapuheenjohtaja Salolainen viittasi. EU:n olemme kokeneet turvallisuusyhteisönä, ja semmoinenhan se joka tapauksessa jossakin mielessä on. Kysynkin, arvoisa ulkoministeri: mikä on teidän arvionne Euroopan unionin oikeasta toimintakyvystä ulko‑ ja turvallisuuspolitiikassa, ja mitä pitäisi tehdä, että se otettaisiin varteen maailmaanpolitiikassa vakavammin kuin nyt tehdään? [Pertti Salolainen: Hyvä pointti!]

Arvoisa puhemies! Me elämme kansainvälisesti hyvin epävarmaa ajanjaksoa, ja tuntuu siltä, että voimapolitiikka on valitettavasti tehnyt paluun kansainväliseen yhteisöön ja monenkeskisestä sääntöperustaisesta yhteistyöstä ainakin nämä tanssivat norsut, johon edellinen puhuja viittasi, vähät tuntuvat enää välittävän.

Suomella on monella tapaa tärkeä rooli ensi vuonna kansainvälisessä yhteistyössä. Nimittäin Suomi toimii Euroopan neuvoston puheenjohtajana, puheenjohtajuus on paraikaa käynnissä, ja Suomi toimii ensi vuonna myöskin Euroopan unionin puheenjohtajana. On hyvin valitettavaa, että Suomi on viime vuosina joutunut leikkaamaan, tehnyt sen valinnan, että se on leikannut kansainvälisestä yhteistyöstä, muun maussa YK-järjestöjen avustusta. Nyt on tärkeää muuttaa suuntaa niin, että kun ensi vuonna toimimme puheenjohtajana näissä kahdessa tärkeässä organisaatiossa, niin pystymme myöskin vahvistamaan monenkeskisen yhteistyön rahoitusta. Olisinkin mielelläni kuullut, ovatko ministerit valmiita myöskin tätä tukemaan.

Arvoisa puhemies! Tämä Suomen edustustojen verkko on erittäin tärkeä. Ei yksistään sen takia, että suomalaiset saavat palveluita ja apua kriisitilanteissa, kuten kävi tässä Malesian tapauksessa, jossa neljä suomalaista oli vangittuna ja ulkoministeriö sitten omalta osaltaan edesauttoi heidän vapauttamistaan, vaan toisekseen heitä tarvitaan myös yritysten markkinoille pääsemiseksi. Olisin kysynyt näistä kahdesta asiasta.

Onko missään vaiheessa tutkittu, onko lähetystöillä riittävästi resursseja esimerkiksi vastaamaan riittävän nopeasti avunpyyntöön? Kuten ministeri itsekin mainitsi eräässä haastattelussa, noin 200 suomalaista vuodessa joutuu pidätetyksi tai kiinniotetuksi ulkomailla, ja siellä tarvitaan apua, nopeaa apua, koska ilman nopeaa toimenpidettä he joutuvat mahdollisesti väärin tuomituiksi. Ja sitten toinen kysymys: saavatko yritykset riittävästi tukea kaupoille pääsemiseksi ja verkottumiseksi kyseisissä maissa?

Arvoisa puhemies! Ehkäpä ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta ovat siinä suhteessa eduskunnassa esimerkillisiä, että muissa valiokunnissa ei samanlaista kansallista yhteistä näkemystä ole kuin näissä kahdessa. Siitä kannattaa pitää kiinni, yhdyn kollegan näkemykseen.

Kaksi kysymystä, herra ulkoministeri.

Toinen on se, että me olemme vähän paukutelleet henkseleitämme läpi historian vuosikymmenten korkealla rauhanturvaprofiililla. Enää emme voi niin tehdä. Katson silmiin ja kysyn: olisiko ministerinkin mielestä aihetta nostaa Suomen profiilia rauhanturvakysymyksissä monistakin eri syistä, jotka ovat hyvin ilmeiset, ei vain hyväntahtoisuudesta vaan myöskin meidän omista kansallisista lähtökohdistamme lähtien?

Ja toinen kysymys, herra ulkoministeri, on se, että kun Ruotsissa käydään parhaillaan rauhanneuvotteluja, niin en ole voinut välttyä siltä käsitykseltä, eikö olisi järkevää yhdistää pohjoismaiset voimat rauhanvälitystoiminnoissa ja hakea myöskin meidän ulkopolitiikkamme nimissä yhteistä pohjoismaista lähtökohtaa tässä hyvin tärkeässä kansainvälispoliittisessa asiassa ja sillä tavoin [Puhemies koputtaa] lisätä pohjoismaista painoarvoa kansainvälisesti.

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on mainittu, meillä on huoli tulevaisuudessa turvallisuustilanteen heikentymisestä. Tietysti lähialueet ovat tärkeitä, Itämeren vakaus ja Barentsin, Arktisen alueen vakaus, ja samoin pitää sitten kyllä pitää jatkuvasti yllä keskusteluja Venäjän kanssa, mikä on Suomen edun mukaista.

Lyhyesti: Suomi on kiitettävästi osallistunut kriisinhallintaan ja pyrkii omalla osuudellaan vahvistamaan, että se muutaman vuoden takainen maahanmuuttoaalto ei enää toistuisi.

Ja kehityspolitiikasta: Se on myös osa ulkopolitiikkaa, ja kehityspolitiikan tulee tähdätä siihen, että kohteen oma tulopohja ja demokraattinen hallinto vahvistuvat, eriarvoisuus vähenee ja sitä mukaa ihmisoikeudet vahvistuvat. On hyvä, että me saimme syksyllä tämän tulosraportin, ja siinähän painotetaan sitä, että keskityttäisiin vain muutamaan tärkeään kohtaan, jotta sitä mukaa nähdään, minkälaisia tuloksia saadaan. Yhtenä tärkeänä asiana on tietysti naisten ja tyttöjen tasa-arvo ja sitten koulutuksen ja osaamisen vieminen. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että edustustoverkkoon ei negatiivisessa mielessä kajota vaan päinvastoin sitä vahvistetaan. On tärkeää, että pieni maa näkyy ja kuuluu, ja harva tänne asti tulee meitä kuuntelemaan, ellemme itse ole jossakin ääntämme tarjoamassa.

Korostaisin myös sitä, että digitalisaatiota ei kannata tarkastella tässä yhteydessä säästöjen tuojana vaan täydentävänä palveluna. Digitalisaatioon liittyy myös riskejä. Viimeksi tänään on uutisoitu kiinalaisten harjoittamasta laajamittaisesta vakoilusta YK-tasolla.

Toivotan erittäin tervetulleeksi ajatuksen yhteispohjoismaisesta rauhantyöstä, jota edustaja Kanerva väläytti puheessaan. Tätä kannattaisi edistää laajasti myös valtioneuvoston taholta, ja toivon, että siitä otetaan koppi.

Viimeisenä haluaisin muistuttaa siitä, että me puhumme paljon kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta mutta käytännössä, jos euroja katsotaan, on sotilaallinen kriisinhallinta edelleen aivan eri mittaluokassa siviilikriisinhallinnan kanssa. Tätä railoa meidän kannattaisi ehkä kuroa, jotta saisimme enemmän irti.

Ja viimeisenä korostaisin sitä, että kv-järjestöt ja kansainvälinen moninapainen yhteistyö ovat pienen valtion etu. Niitä kannattaa tukea.

Arvoisa puhemies! Ulko‑ ja turvallisuuspolitiikka on yksi itsenäisen valtion tärkeimpiä kulmakiviä. Suomen ylimmälle poliittiselle johdolle ihan presidentistä alkaen, ulkoministerille ja hallitukselle, voidaan antaa suuret kiitokset siitä tilanteesta, missä Suomi on tänä päivänä. Meillä on suhteet joka suuntaan kunnossa, ja niitä pitää jatkossakin vaalia.

Olemme samaan aikaan kuitenkin erittäin suurten haasteiden edessä. Euroopan neuvosto, Suomi sen puheenjohtajamaana, on tänä päivänä aikamoisten haasteiden edessä. Puhutaan ihmisoikeuksista, demokratian edistämisestä ja oikeusvaltiokehityksen edistämisestä. Kaikissa näissä on haasteita myöskin Euroopan neuvoston uusimmissa omissa jäsenmaissa.

Suomi on Euroopan unionin puheenjohtajamaa ensi vuoden heinäkuun alusta. Kysyisinkin ulkoministeriltä: minkälaisia suunnitelmia on puheenjohtajuuskauttamme ajatellen liittyen siihen, pystyttäisiinkö Euroopan unionin kautta rakentamaan parempia Venäjä-suhteita Suomen puheenjohtajuuskaudella?

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyö on sektori, josta on leikattu suhteellisesti eniten viime vuosina. Suomen kehitysyhteistyö on tuloksekasta, mutta tuloksia haittaavat suuret leikkaukset. Sinänsä Suomen kehityspolitiikan painopisteet ovat kunnossa, ja hyvien painopisteiden ja periaatteiden tulee näkyä myös rahoituspäätöksissä. Nyt pitää tietysti katsoa eteenpäin. Olisi tärkeää, että kehityspolitiikalle saataisiin pysyvä pohja ja uskottava suunnitelma rahoitustason nostosta kohti 0,7:n bruttokansantuoteosuutta. Kysyisinkin kehitysministeriltä: miten näette, että tämä voitaisiin parhaiten toteuttaa?

Arvoisa puhemies! Kansalaisjärjestöt ovat merkittävä kehityspolitiikan toimija. On tärkeää, että järjestöt eivät pelkisty pelkästään ministeriön palveluntuottajiksi, vaan tulee mahdollistaa moninaisten järjestöjen osallistuminen kehitysyhteistyöhön. Myös kansalaisjärjestön vaikuttamistyön ja globaalin tiedotustyön rahoitus on järjestöille äärimmäisen tärkeää. Kysyn ministeriltä: onko tämä rahoitus turvattu myös tulevina vuosina?

Arvoisa puhemies! Tänä jouluna ihmisoikeuksien julistus täyttää 70 vuotta, ja siinä mielessä on ehkä korkea aika pohtia sitä, minkä takia tällä hetkellä ihmisoikeudet eivät ehkä ole niin arvostettuja ympäri maailmaa kuin olisi syytä, jos muistaa, miksi ne on alun perin perustettu. Täällä me keskustelemme hyvin paljon Kiinan taloudellisesta vallasta mutta ehkä vähemmän niin sanotuista uudelleenkouluttautumisleireistä. Ja kun Yhdysvaltoja johtaa presidentti, joka ei ehkä ole niin kiinnostunut tästä alasta, niin tuntuu, että esimerkiksi tämä kiinnostus on hyvin vähäistä. Me puhumme hyvin vähän kuolemantuomioista, me puhumme hyvin vähän sodista muutoin kuin tällaisella oman tilanteemme turvaamisperustaisella ajattelutavalla. Täällä kävi EU:n Fundamental Rights Agencyn johtaja ja haastoi meitä kyllä puhumaan ihmisoikeuksista aivan uudella tavalla, niin että se olisi ymmärrettävissä. Kysynkin, arvoisa ulkoministeri ja myöskin arvoisa kehitysyhteistyöministeri: millä tavoin Suomi aikoo [Puhemies koputtaa] nyt nostaa tämän 70-vuotisjuhlan niin kuin kansallisesti keskiöön? Meidän profiilimme on kutistunut tämän hallituskauden aikana, [Puhemies koputtaa] ja se liittyy tietenkin hyvin paljon rahoitukseen mutta myös siihen, millä tavoin puhumme maailmalla.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä edustaja Sarkkinen nosti esiin, kehitysyhteistyöleikkaukset ovat olleet merkittäviä, ja tämä hallitus jää kyllä historiaan siitä, että hyvänäkin aikana tämä taso on pidetty matalana, ei ole nyt muutamaan vuoteen sitä juurikaan nostettu, ja tänäkään vuonna kansalaisjärjestöjen rahoitukseen ei tullut yhtään euroa lisää. Kun samaan aikaan Finnfundia pääomitetaan 10 miljoonalla eurolla, niin olisi ollut oikeudenmukaista ja reilua, että vaikka ei haluttaisi kokonaispottia kasvattaa, niin olisi otettu vaikka tästä Finnfundin rahasta muutama miljoona näille järjestöille, jotta hekin kokisivat, että heidän työtänsä arvostetaan. Kun viime vuodesta tämä 0,389:stä nyt nousee 0,41:een, niin se ei järjestöjen tuessa näy millään tavalla. Kysyisin: miksi tällaista kohtuullistamista ei tässä toteutettu, vaikka siihen oli mahdollisuus?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkään Finnfundia ja järjestöjen työtä ei pidä asettaa vastakkain, ne molemmat tekevät ihan samaan suuntaan tähtäävää hyvää työtä kehitysyhteistyössä.

Mutta varsinainen asiani on se, että Suomi on noussut merkittäväksi opetusalan kehityskumppaniksi Mosambikissa, Etiopiassa, Nepalissa, Palestiinalaisalueella, Afganistanissa ja Myanmarissa. Suomi tukee näissä maissa opetussektorin uudistamiseen ja kehittämiseen tähtääviä ohjelmia. Tulosten taustalla on pitkäjänteinen yhteistyö maiden opetusviranomaisten ja toisten avunantajien kanssa. Me olemme siis erittäin haluttu kumppani opetussektorilla, ja nyt monet järjestötkin ovat nostaneet tämän asian esille, muun muassa Kirkon Ulkomaanapu, että Suomen kannattaisi vielä vahvistaa koulutuksen roolia yhtenä kärkiteemana kehityspolitiikassamme. Ja kaiken lisäksi on aika vanha tuo koulutuslinjaus kehityspolitiikassa, sekin varmasti kannattaisi jo uusia. Tehdäänkö näin, ministeri Virolainen?

Arvoisa puhemies! Nyt on meneillään koko kansainvälisen järjestelmän muutos. Hallitsemattoman globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen aika on ohi. Tämä vaikuttaa hyvin monilla aloilla. Yksi esimerkki tästä on se, kuinka suhtautuminen YK:n siirtolaisuussopimukseen on muuttunut eri maissa. Viimeksi Belgiassa hallitus on kaatunut tämän asian vuoksi. Monessa maassa on päätetty, että tätä asiakirjaa ei tueta. Kysyisin ulkoministeriltä: Eikö näissä oloissa olisi viisasta, että YK:n yleiskokouksessa ei vahvistettaisi tätä sopimusta sellaisena kuin se nyt on neuvoteltu vaan pyrittäisiin sitä muuttamaan muun muassa siten,  kuten kansanedustaja Sari Es-sayah on esittänyt, että eri valtioitten velvollisuus ottaa vastaan kielteisen turvapaikan saaneita kansalaisiaan kirjattaisiin tähän julistukseen ja sopimukseen? Eikö tätä kannattaisi nyt harkita, kun mielialat eri puolilla ovat niin kovasti muuttuneet?