Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaivoslain 32 ja 34 §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan kaivoslain muutamien pykälien muutoksen taustallahan on aikoinaan täällä eduskunnassa käsitelty hallituksen esitys kaivoslain muuttamiseksi, siis aiempi esitys 10/2017, jonka yhteydessä oli myös näitä nyt muutettavaksi esitettyjä pykäliä esitetty muutettavaksi, mutta samaan aikaan täällä oli vireillä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttaminen, ja tämän johdosta päädyttiin siihen, että kun tämä prosessi oli kesken, niin tuossa vaiheessa ei muutettu näitä etusijaa koskevia pykäliä, vaan eduskunta antoi yksimielisen lausuman, että hallituksen on tuotava ne erikseen sitten tänne eduskuntaan muutettavaksi — haluan korostaa: yksimielisen lausuman.

Nyt tämän mukaan hallitus on toiminut ja on tuonut tämän esityksen, ja tätä on käsitelty talousvaliokunnassa, jolle ympäristövaliokunta on antanut lausunnon. Kun mietitään tämän esityksen sisältöä, niin sitä ehkä kuvaa parhaiten tuon muutettavaksi esitetyn pykälän otsikko, eli 32 §, jossa otsikko sanoo, että ”etuoikeusjärjestys”. Tässä siis lähdetään tekemään pieni muutos lähinnä siihen, missä vaiheessa malminetsintälupaan, kaivoslupaan tai kullanhuuhdontalupaan saadaan etuoikeus hakijalle, joka sitä lupaa hakee. Eli toimijoitten välisestä etuoikeudesta on nyt kysymys.

Talousvaliokunta on kuullut tässä sen lisäksi, että on saanut ympäristövaliokunnan lausunnon, merkittävää määrää asiantuntijoita ja toteaa mietinnössään ehdotuksen vaikutuksista muun muassa seuraavaa: ”Talousvaliokunta painottaa, että ehdotuksen tavoitteena on ensisijaisesti toteuttaa eduskunnan edellä viitattua lausumaa”, johon äsken viittasin, ”ja siten mahdollistaa etuoikeuden syntyminen ennen täydellisen, ympäristövaikutusten arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen perustellun päätelmän sisältävän hakemuksen jättämistä. Ehdotuksen on arvioitu sujuvoittavan ja nopeuttavan lupaprosesseja ja keventävän toiminnanharjoittajan hallinnollista taakkaa. Hallituksen esityksessä ehdotuksella ei ole arvioitu olevan negatiivisia vaikutuksia malminetsinnän, kaivostoiminnan tai kullanhuuhdonnan ympäristövaikutuksiin. Ehdotuksessa on kuitenkin arvioitu, että ehdotus mahdollistaisi Natura 2000 ‑arvioinnin ja yva-selostuksen nykyistä joustavammalla aikataululla ja niiden toteuttamisen entistä laadukkaammin.”

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan tämä keskeinen viesti, mitä haluan tästä todeta. Eli pienillä muutoksilla ja aiheellisilla täsmennyksillä talousvaliokunta esittää tämän esityksen hyväksymistä ja on todella perehtynyt tähän. Vaikka tiedän, kun tästä lähetekeskustelua käytiin, että tämä herättää kovin paljon tunteita ja saattaa olla erilaisiakin käsityksiä siitä, mistä tässä on kysymys, niin tällaisen kuvan tästä talousvaliokunta laajan asiantuntijakuulemisen jälkeen kyllä sai.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä kaivoslain muuttamiseksi ei valmisteltu normaalien hyvien menettelytapojen mukaisesti. Ehdotuksen valmistellut työ- ja elinkeinoministeriö ei pyytänyt asiasta lausuntoja, ja lausuntoa ei pyydetty edes ympäristöministeriöstä, vaikka tämä lakiesitys koskee Natura-lainsäädäntöä ja ympäristövaikutusten arviointia koskevaa lainsäädäntöä ja menettelytapoja. Tässä tarkastellaan hyvin suppeasti tätä kaivoslain muutosta vain kaivosyhtiöiden näkökulmasta. Ei ole juurikaan pohdittu asiaa ympäristön tai osallisuuden näkökulmasta eikä ole tehty vaikutusarviointeja asiallisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Esitystä on perusteltu sillä, että yhtiö, joka sijoittaa varoja tiettyyn alueeseen, saa pitää etuoikeutensa malmivaroihin, vaikka se ei ehtisikään määräaikaan mennessä valmistella malminetsintä-, kaivos- ja kullanhuuhdontaluvan edellyttämiä Natura-arvioita ja ympäristövaikutusten arviointeja. Eli luodaan etuoikeus suhteessa kilpaileviin yhtiöihin. Hallituksen esityksen puutteellisen valmistelun vuoksi on jäänyt epäselväksi, olisiko tämä tavoite etuoikeuden varmistamisesta voitu saavuttaa toisella tavalla, esimerkiksi siten, että olisi voinut saada perustellusta syystä pidennyksen määräaikoihin, joiden kuluessa malminetsintälupaa tai varsinaista kaivoslupaa on haettava. Tätä emme valitettavasti tiedä, koska vaihtoehtoisia menetelmiä etuoikeuden varmistamiseksi ei ole kuvattu.

Eli, arvoisa puhemies, jatkossa kaivoslupaa voi siis hakea ennen kuin ympäristövaikutusten arviointi on tehty valmiiksi. Tämä on ongelma, sillä ympäristövaikutusten arviointi on ensimmäinen vaihe, jonka kautta alueen asukkaat saavat kaivoshankkeesta virallisesti tiedon ja voivat ottaa siihen kantaa. Lisäksi ympäristövaikutusten arvioinnin keskeinen piirre ja keskeinen tehtävä on hankkeen eri toteutusvaihtoehtojen tarkastelu ennen kuin lyödään lukkoon se varsinainen toteutumistapa, ja arvioinnin tuleekin tapahtua ajankohtana, jolloin nämä vaihtoehdot ovat vielä aidosti avoinna.

Yvan ja Natura-selvitysten ja niistä annettujen lausuntojen tuloksia tulisi hyödyntää jo hankesuunnittelun aikana. Nyt tämän lakimuutoksen jälkeen, kun lupahakemus jätetään, on jo valittu yksi toteuttamisvaihtoehto ennen kuin vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia on vertailtu ja eri tahoja kuultu. Tämä on se tämän lakimuutoksen keskeinen ongelma. Eli keskeinen ongelma on se, että tämä hallituksen esityksessä esitetty lainmuutos uhkaa heikentää ympäristövaikutusten arvioinnin ohjausvaikutusta ja sen koko lain periaatteellista merkitystä, ja sitä kautta tietenkin uhkana on, että joissain tapauksissa tämä voi sitten heikentää ympäristönsuojelun tasoa ja paikallisten asukkaiden kuulemismahdollisuuksia. Sen takia tätä lakiesitystä ei tulisi hyväksyä, vaan se tulisi hylätä.

Aivan kuten edustaja Lohi totesi, tässä taustalla on eduskunnan aiemmin antama yksimielinen ponsi, mutta siinä yhteydessä ei myöskään selvitetty näitä vaikutuksia eikä ehkä täysin ymmärretty tämän suhdetta yva-menettelyn ohjausvaikutukseen ja sen heikkenemiseen, ja sen lisäksi sen ponnen antamisen jälkeen näitä ympäristövaikutusten arviointiin liittyviä lakeja on myös muutettu. Lausuma siis edellyttää hallitusta valmistelemaan lakimuutoksen, mutta eduskunnan ei tätä tarvitse hyväksyä, jos se ei näe sitä perustelluksi. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei näe perustelluksi hyväksyä tätä esitettyä lakimuutosta sen takia, että tämä valmisteluprosessi on ollut ongelmallinen, mutta myös sen takia, että tämä on ongelmallinen periaatteen tasolla ja heikentää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja on mahdollista, että joissain tapauksissa sillä voi olla sitten negatiivisia ympäristö- ja osallisuusvaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Todella tämä nyt käsittelyssä oleva kaivoslain muutos on erittäin suppea. Tämä koskee tätä rajattua kysymystä, ja tätä on tietysti sellaisenaan käsiteltävä. Toki paljon on viime aikoina ollut keskustelua siitä, että tarvittaisiin laajempi kaivoslain uudistus, jolla vahvistettaisiin kaivosten ja kaivosyhtiöiden ympäristövastuuta ja varmistettaisiin yhteiskunnan verohyöty kaivostoiminnasta ja kansallisvarallisuutemme hyväksikäytöstä ja hyödyntämisestä. Siihenhän myös eduskunta ponnessaan käsitellessään CETA-sopimusta hallitusta velvoitti, mutta valitettavasti eduskunnan velvoittamalla tavalla tätä kaivoslain tarkastelua ja esitystä sen uudistamiseksi ei ole eduskuntaan tuotu. Kenties sitten seuraava hallitus sen tekee.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Sarkkinen tuossa edellä totesi, eduskunta on hyväksynyt kaksi pontta kaivoslaista yksimielisesti. Toiselle ponnelle, joka on ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta hyväksytty ja jossa todetaan, että kaivoslakia on uudistettava ennen kuin EU:n ja Kanadan kauppasopimus eli CETA-sopimus astuu voimaan, työ‑ ja elinkeinoministeriö on lähinnä viitannut kintaalla. Sen sijaan siihen ponteen, jolla tätä esitystä on nyt perusteltu, työ‑ ja elinkeinoministeriö on suhtautunut sillä tavalla, että tästä esityksestä ei todellakaan ole pyydetty lausuntoja, ei miltään taholta, ei edes ympäristöministeriöltä, vaikka se, kuten tässä jo todettiin, koskee mitä suurimmassa määrin myöskin Natura-arviointia ja ympäristövaikutusten arviointia.

Ympäristövaliokunta on antanut tästä lakiesityksestä lausunnon, joka on valiokunnan tällä vaalikaudella hyväksymistä lausunnoista ja mietinnöistä ylivoimaisesti kriittisin. En tiedä, onko ylipäätänsä tällä vuosituhannella ympäristövaliokunnassa hyväksytty yhtä kriittistä lausuntoa kuin tästä hallituksen esityksestä. Eli valiokunta toteaa ensinnäkin, että tässä mennään eri suuntaan kuin uudistettaessa kaivoslakia vuonna 2011, jolloin tavoitteena oli hakemusten laadun parantaminen ja se, että hakemukset jätettäisiin mahdollisimman täydellisinä. Ympäristövaliokunta toteaa myös, että tämän hallituksen esityksen perustelut ovat ristiriitaiset. Toisaalta se varsinainen pointti, miksi tämä lakiesitys on tehty, on se, että kaivosyhtiöllä, joka on harjoittanut malminetsintää jollain alueella, säilyisi kilpailijoihinsa nähden etuoikeus sen alueen käyttöön, vaikka se ei ehtisi saada ympäristövaikutusarviota nykyisen lain määräajassa valmiiksi, mutta tätä asiaa ei varsinaisesti esityksen perusteluissa ole tarkasteltu, vaan sen sijaan väitetään, että tämä muka parantaisi ympäristövaikutusten arviointia. Ympäristövaliokunta toteaa, että nämä perustelut ovat ristiriitaiset, elleivät suorastaan virheelliset.

Valiokunta toteaa myös, että niiden perustelujen perusteella, mitä hallituksen esityksessä esitetään, on mahdotonta arvioida tämän esityksen tarpeellisuutta. Valiokunta toteaa myös sen, minkä edustaja Sarkkinen totesi edellä, että ympäristövaikutusarvio on ensimmäinen virallinen asia, jonka kautta kaivoshankkeesta tai kullanhuuhdontahankkeesta saavat tietää alueen asukkaat ja ympäristöjärjestöt ynnä muut vastaavat tahot. Ympäristövaikutusarvioinnin keskeinen ajatus on se, että tarkastellaan vaihtoehtoja. No, jos kaivoshakemus jätetään, niin siinä vaiheessa on sitten yksi vaihtoehto jo valittu esimerkiksi siitä, minne pannaan läjitysalueet ja mistäpäin kaivaminen suunnataan ynnä muuta, kaikki nämä tällaiset ratkaisut, mitä kaivosta suunniteltaessa on tehtävä. Eli on vaarana, että ne valitaan, kun vaihtoehtojen ympäristövaikutusten punninta on vielä kesken.

Ympäristövaliokunta toteaa myös, että tavallaan se varsinainen pihvi, jonka perusteella tätä esitetään, eli se, että kaivosyhtiöllä, joka on tehnyt tietyllä alueella töitä, säilyisi kilpailijoihinsa nähden etuoikeus hyödyntää sitä aluetta, voitaisiin kenties toteuttaa jollain muullakin tavalla, mutta näitä vaihtoehtoja sen varsinaisen tavoitteen toteuttamiseen ei ole tarkasteltu.

Kaiken kukkuraksi ympäristövaliokunta toteaa, että lausuntokierroksen puuttumisen johdosta hallituksen esitys on myös jäänyt teknisesti viimeistelemättömäksi. Esitys sisältää runsaasti kirjoitusvirheitä, viittaukset eduskunnan asiakirjoihin ovat teknisesti virheellisiä, rinnakkaisteksti on virheellinen, pykäliin sisältyy sekä asia‑ että teknisiä virheitä, ja perustelut ovat sisäisesti ristiriitaiset. Esimerkiksi ehdotuksen 34 §:n 2 momentin 2. virkkeestä puuttuu verbi.

Ympäristövaliokunta toteaa myös, että kaivoslain uudistustarpeita pitäisi tarkastella laajemmin.

Ja, arvoisa puhemies, ellei tämä ympäristövaliokunnan lausunnon referaatti sitä riitä perustelemaan, miksi tämä hallituksen esitys tulisi hylätä, niin edustaja Sarkkisen puheenvuorossa ne loputkin perustelut sille tulivat jo esille.

Arvoisa puhemies! Kuten lähetekeskustelussa aikanaan totesin, tämä esitys kyllä jättää siinä mielessä vähän pahan maun, että tämä nyt ei ollut ihan sitä, mitä odotettiin. Odotettiin enemmänkin suurta tiukennusta, mutta nyt tuli pieni löysennys tähän kaivoslakiin ja sitten vielä lisänä nämä edustaja Hassin mainitsemat puutteet ja virheet lakiteknisessä ja kirjoitusasullisessa mielessä, jotka ovat itsellenikin valitettavan tuttuja muun muassa liikenneministeriön valmisteluista. Näköjään niitä ilmenee muuallakin.

Nostan mietinnöstä esiin erään seikan. Eli tässähän talousvaliokunta korostaa, että tässä esitetty säätely koskee kaivoslain uudistamista ainoastaan eduskunnan edellä viitatun lausuman osalta, mutta tässä sanotaan, että siinä ei oteta arviointiin laajemmin kaivoslain uudistamistarpeita. No, kuitenkin oma käsitykseni siitä lausumasta, joka CETA-sopimuksen hyväksymisen yhteydessä hyväksyttiin, on se, että siinä olisi tarkasteltu laajemmin näitä muutostarpeita. Hallituksen ja ministeri Lintilän tulkinnan mukaan näin ei olisi. Valiokunta toteaa nyt, että tämmöinen tarkastelu kuitenkin olisi tarpeen ylipäänsä, mutta sille ei olla kuitenkaan nyt tekemässä tässä yhtään mitään. Eli valiokunta ei kuitenkaan esitä lausumaa, jossa velvoitettaisiin hallitusta tällainen valmistelu tekemään, eli kyllä tämä minun mielestäni kuulostaa enemmänkin aiheen välttelyltä ja suoranaiselta farssilta kuin miltään muulta.

Siksi tuenkin vastalauseen näkemystä, että kaivoslakia olisi pitänyt tarkastella laajemmin ja tämä esitys tällaisenaan täytyy hylätä. Nyt on erikoista ja pelottavaa, että kansallisomaisuutemme maaperän mineraaleissa ja ympäristömme ei ole paremmin suojattu kansainväliseltä voitontavoittelulta.

Arvoisa puhemies! Nyt käsitellään hallituksen esitystä ja talousvaliokunnan siihen antamaa mietintöä kaivoslain osittaisuudistuksesta, ja on totta se, mitä edustaja Lohi sanoi siitä, että eduskuntahan aikoinaan edellytti, että tätä asiaa erikseen käsitellään ikään kuin kapseloidussa mittakaavassa. Se on sinänsä totta, mutta kun talousvaliokunta sai ympäristövaliokunnan lausunnon tästä asian valmistelutavasta ja prosessista, niin minullekin tuli vähän mieleen, että tämä oli huonosti lainsäädännöllisessä mielessä valmisteltu ja vailla sitä, että olisi pyydetty kaikilta tärkeiltä tahoilta lausuntoja. Paras tapahan olisi ollut palauttaa tämä uudelleen valmisteluun, mutta aikataulut — eduskunnan istuntokausi huomioon ottaen — eivät tällaiseen menettelyyn antaneet mahdollisuuksia, joten ne perustelut, joita täällä on nyt esitelty siitä, että tämä ei täytä hyvän lainsäädännön valmistelua ja ei ole pyydetty lausuntoja, ovat jo yksinomaan hyvä syy todeta, että tämä ei olisi nyt esittämiskelpoinen siinä muodossa kuin valiokunta on nyt sen tehnyt.

Kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että itse en ajattele niin, etteikö kaivostoiminnalla Suomessa ole tulevaisuutta. Se on yksi elinkeinopolitiikan osa ja osa meidän elinkeinoklusteria. Totta kai kaivostoiminnalla pitää olla vahvat ympäristönsuojeluun liittyvät, sosiaaliseen vastuuseen liittyvät asiat, mutta myös elinkeinopoliittinen näkökulma. Suomen on mahdollista myös kestävästi pystyä hyödyntämään esimerkiksi akkumetallien kasvavaan tarpeeseen ja jalostukseen liittyvää arvoketjua. Kaksi laitostahan Suomeen on nyt nousemassa, mutta Euroopassa on erittäin vähän akkutehtaita, Ruotsiin ollaan ensimmäistä rakentamassa. 80 prosenttia akuista tulee Aasiasta ja raaka-aineet muualta, joten siis tässä on myös liikenteen sähköistämisen kannalta, ympäristöpolitiikan kannalta hyviä mahdollisuuksia, ja kaivostoiminnan jalostusarvoa Suomessa sillä tavalla voidaan tulevaisuudessa nostaa. Haluan tämän nyt tuoda esille, että kun nyt tätä esitystä ei ole järkevää meidänkään mielestämme viedä eteenpäin vaan se pitäisi hylätä, niin suhtautumista vastuulliseen kaivostoimintaan, jossa on tämmöinen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja alueellinenkin hyväksyttävyys, me Suomessa vastuullisella tavalla tarvitsemme.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että tämän Kanadan ja EU:n vapaakauppasopimuksen yhteydessähän toukokuussa 2018 todella edellytettiin, että hallitus arvioi kaivoslain muutostarpeet, ja niin kuin täällä on käynyt ilmi, tätä esitystähän ei ole nyt tänne tuotu. Näin ollen myöskin meidän ryhmämme yhtyy siihen, että tämä esitys olisi tässä muodossaan — huonosta valmistelusta johtuen — hylättävä, ja yhtyy myös siihen ajatukseen, että aikataulusyistäkin mahdolliset muutokset, esitykset tämmöiseen kaivoslain kokonaisarvioon ja uudistamiseen siirtyvät varmasti seuraavalle hallitukselle. Siihen liittyen haluaisin vain sanoa, että totta kai tällaisen valmistelun kohdalla kaikki itseänsä kunnioittavat puolueet, jotka hallitukseen tähtäävät, ovat miettineet, mitä tässä pitäisi tehdä, ja paljon keskustellaan kaivostoiminnan toimintaedellytyksistä, kaivosverosta, kaivosrahastosta, maankäyttöön liittyvästä kaavoituksesta ja niin poispäin, ja ne ovat varmaan kaikki teemoja, joita tässä yhteydessä tullaan puntaroimaan.

Vielä kiinnittäisin huomiota siihen, että meillähän on kaivostoiminta energiaverotuksessa alennetussa verokannassa tämän hallituskauden aikana. Edellisellä hallituskaudella se oli yleisessä energiaverokannassa. Jos se olisi nyt yleisessä energiaverokannassa, niin sen tuotto olisi valtiolle.... Se menetys on nyt on noin 20 miljoonaa euroa. Siis tämäkin vaihtoehto kaivosveroon olisi varmaan semmoinen, mitä pitäisi pohtia, mutta molempia ei varmaan ole järkevää toteuttaa yhtä aikaa.

Mutta tämä on, arvoisa puhemies, jo sitä pohdintaa, mitä varmaan kaikki muutkin puolueet tekevät uuden kaivoslain kehittämiseksi. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy alkuun todeta, että kun kävimme tästä kaivoslain kahden pykälän muutoksesta lähetekeskustelun viime vuoden loppupuolella ja muistan tuon keskustelun sisällön ja sen hallituksen esityksen esiin nostetut perustelut, niin suorastaan hämmästyin lukiessani ympäristövaliokunnan lausuntoa, jonka kaikki hallituspuolueiden edustajat ovat hyväksyneet sellaisenaan. Ote tuosta lausunnosta nimittäin kuuluu näin: ”Valiokunta pitää ehdotettua muutosta lähtökohtaisesti hyväksyttävänä. Lakiehdotusta on kuitenkin korjattava siten kuin edempänä esitetään.” Ja sitten: ”Valiokunta katsoo, että kun hallituksen esityksen tavoitteena on vain etuoikeusjärjestyksen turvaaminen, ei ehdotettu sääntelytapa ole välttämättä paras mahdollinen. Etuoikeuden saamisen merkitystä ja tarvetta ei ole hallituksen esityksessä ylipäänsä käsitelty.” Ja kun muistamme tuon lähetekeskustelun, niin siellähän puhuimme aivan muista perusteluista kuin tästä etuoikeudesta, ja niinpä valiokunnan lausunnossa lukeekin: ”Sen sijaan esityksessä on pyritty perustelemaan, että muutoksen tarkoituksena on Natura-arvioinnilla ja yva-menettelyllä tavoiteltujen suojelu- ja muiden intressien yhteensovittamisnäkökohtien huomioiminen entistä paremmin ja laadukkaammin. Valiokunta pitää perusteluja tältä osin harhaanjohtavina ellei suorastaan virheellisinä, koska samalla korostetaan sitä, ettei esitys vaikuta mihinkään muuhun kuin etuoikeuden saamiseen.” Näin tässä lausunnossa lukee, ja tätä mieltä hallituspuolueiden edustajatkin ympäristövaliokunnassa ovat siis olleet, ja niin olen kyllä minäkin.

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä ei ole lausuntokierrosta tehty, mutta sentään valiokunnat ovat asiantuntijalausuntoja kuulleet. Kuntaliitto otti esiin tärkeän näkökulman, jonka itsekin haluan tässä esiin ottaa.

Kun kaivoslakia 2011 viimeksi säädettiin, lain keskeisenä tavoitteena oli kaivostoiminnan ja malminetsinnän edellytysten turvaaminen yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kuten edustaja Ihalainen äskeisessä puheenvuorossaan esiin otti, tämä yhteiskunta tarvitsee kaivostoimintaa, mutta näillä reunaehdoilla, taloudellisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla kaivostoiminnan tulee toteutua. 2011 tavoitteena oli myös turvata kuntien vaikutusmahdollisuudet, varmistaa oikeusturvan toteutuminen sekä ottaa huomioon kansalaisvaikuttamista ja osallistumista koskevat vaatimukset. No, nyt on kuitenkin niin, että paikallisyhteisön vaikuttamismahdollisuudet ovat nykylain puitteissakin osoittautuneet tai osoittautumassa kaivoslain systematiikassa heikoiksi muun muassa kuntien osalta. Tämän 2011 säädetyn lain täytäntöönpanon aikana on esiintynyt ongelmia kuntien vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisessa, ja myös kansalaisvaikuttaminen ja osallistumista koskevat vaatimukset ovat saaneet kansalaisilta voimakasta kritiikkiä.

Nyt tämän hallituksen käsiteltävänä olevan kahden pykälän muutosesityksen mukaan kaivoslupahakemusta jätettäessä ei jatkossa tarvitsisi liitteenä olla seuraavia asiakirjoja ja tietoja, mikäli ne aiotaan myöhemmin sisällyttää ympäristövaikutusten arviointiselostukseen tai Natura-arviointiin. Seuraavia ei siis tarvitsisi olla: alueen kiinteistötiedot virallisina koordinaatteina ja digitaalisessa muodossa oleva kartta, johon on merkitty alueen sijainti ja rajat; toimintojen sijoittumistiedot kaivoslupa-alueella; kaivoksen vaikutusalueen kiinteistötiedot; selvitys luonnonsuojelulain, erämaalain ja muinaismuistolain nojalla aluetta koskevista rajoituksista; selvitys saamelaisten kotiseutualuetta ja erityistä poronhoitoaluetta koskevien erityisehtojen huomioonottamisesta; Suomen talousvyöhykettä tai rajavyöhykettä koskevat erityisehdot; selvitys siitä, miten toiminnan lopettaminen ja jälkitoimenpiteet aiotaan toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Näitä tietoja siis jatkossa tämän hallituksen esityksen toteutuessa ei tarvitsisi sisällyttää kaivoslupahakemukseen.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn osalta Kuntaliitto talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa lausui: ”Hakemuksen laatimisen ja lupaviranomaiselle jättämisen jälkeen suoritettu arviointi ei mahdollista esimerkiksi sen arviointia, tulisiko kaivos toteuttaa avolouhoksena vai tunnelina. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarkoitus on kuitenkin avoin ja ennakollinen vuorovaikutusmenettely, jossa on aidosti avoinna mahdolliset vaihtoehdot.” Kuten jo aiemmissa puheenvuoroissa kuulimme, tässä on olennainen ero nykytilaan: tuo ennakoitavuus, ennakollisuus, häipyisi.

Talousvaliokunta kuuli myös kaivoslakiin ja kaivoskysymyksiin perehtynyttä ympäristöoikeuden professori Ismo Pölöstä, joka totesi heti alkuunsa ykskantaan: ”Hallituksen esityksessä säännösmuutokset on esitelty lähinnä teknisinä muutoksina ja niiden ilmeiset haitalliset vaikutukset ovat jääneet käsittelemättä. Ehdotettu sääntely heikentäisi olennaisesti Natura-arvioinnin ja ympäristövaikutusten arvioinnin toimivuutta.”

Arvoisa puhemies! Itse jäin ihmettelemään sitä, millä perusteella ja mihin perustuen hallituksen esityksessä todettiin, että tällä ei mitään vaikutuksia, ainakaan haitallisia vaikutuksia, ympäristöasioihin olisikaan, kun ei kerta yhtään lausuntoakaan kuultu, ei edes ympäristöministeriöltä pyydetty lausuntoa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaikutusten kannalta hallituksen esityksen erot kahden eri lakiesityksen osalta voidaan kiteyttää seuraavasti: Tässä talossa käsittelyssä ollut yhden luukun lainsäädäntö lähtee siitä, että hankkeesta vastaava laatii kaikissa tilanteissa ennen lupahakemuksen jättämistä ympäristövaikutusten arviointiselostuksen, jota voi siten hyödyntää hankesuunnittelun viimeistelyssä ja vaihtoehtojen valinnassa ympäristösuojelua edistävästi. Tässä hallituksen esityksessä kaivoslain 32 ja 34 §:n muutoksista tapahtuu juuri päinvastoin. Ehdotettu kaivoslain muutos poikkeaisi tästä lainsäädäntömallista ja mahdollistaisi lupahakemuksen jättämisen jo ennen arviointiselostuksen valmistumista. Tällöin ympäristövaikutukset eivät olisi kaikilta osin tiedossa. Tässä on aikamoinen ristiriita hallituksen kahden lakiesityksen välillä, ja kannatan lämpimästi sitä, että tämä lakiesitys kaivoslain kahden pykälän muutoksesta hylätään. Se on valmisteltu suorastaan ala-arvoisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Tässä edellä on tullut hyvin esille niitä ongelmia, mitä tässä esityksessä on, niin tässä prosessissa, miten tämä on tehty, kun tämä on käsitelty vain ikään kuin teknisenä muutoksena, jota se ei todellakaan ole, eikä ole pyydetty lausuntoja, kuin toisaalta sitten tässä sisällössä, missä on suuria ongelmia ja ristiriitaisuuksia liittyen esimerkiksi näihin hallituksen muihin hankkeisiin, kuten tähän yhden luukun periaatteeseen ja siihen liittyvään lainsäädäntöön. Ja se isoin ongelma tulee juuri siitä, että ympäristövaikutusten arviointihan on työkalu, jolla voidaan tehdä ja miettiä niitä valintoja, miten hanke toteutetaan, jotta ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Ympäristövaikutusten arvioinnissahan tehdään erilaisia malleja ja sitten mietitään, mikä niistä valitaan ja lähdetään toteuttamaan niin, että ympäristövaikutukset eivät olisi kohtuuttoman suuret. Ja nyt jos tässä ajatellaan niin, että tämä vaikutusarviointi voidaan tehdä vasta myöhemmin, kun on jo käytännössä tehty se valinta, niin se menettää täysin merkityksensä. Lisäksi ympäristövaikutusten arviointi on myös siinä mielessä tärkeä, että se tehdään jo siinä alkuvaiheessa, niin että niin alueen asukkaat kuin muut osalliset pystyvät vaikuttamaan siihen ja pääsevät mukaan siihen prosessiin. Tämä kaikki nyt katoaa, jos vaikutusarvioinnin voi tehdä vasta jälkikäteen siinä prosessin loppuvaiheessa.

Toisekseen myös tästä Natura‑arvioinnista: myös hakijan näkökulmasta on huono vaihtoehto se, että Natura‑arviointi tehdään vasta myöhemmässä vaiheessa, koska se saattaa paljastaa tällaisia ehdottomia esteitä koko hankkeelle, ja tällöin hakija on ihan turhaan laittanut resursseja siihen, jos vasta sitten selviää, että tässä ei voi edetä, että Natura‑lainsäädäntö estää koko hankkeen eteenpäinviemisen.

Sikälikin on eriskummallista tuoda nyt nämä kaksi pykälää tänne erikseen, kun me tiedämme, että me tarvitsemme kokonaisarvion kaivoslainsäädännöstä. Itse asiassa työ‑ ja elinkeinoministeriö on asettanut nyt selvityshenkilön, Pekka Vihervuoren, tekemään tämmöisen selvityksen, arvioimaan kaivoslain toimivuutta ja muuta kaivostoimintaan liittyvää lainsäädäntöä, ja väliraportin on tarkoitus tulla jo 15.4. ja sitten lopullisen raportin 15. kesäkuuta. Elikkä silloin nämä kaikki asiat, jos on tarpeen — miettien sitä, että tätä kaivosyhtiöiden etujärjestystäkin pitää jollain tavalla pohtia — voidaan sitten tehdä siinä vaiheessa, kun koko lainsäädäntöä mietitään, mitä tarpeita siinä on. Me tiedämme, että kaivokset puhuttavat nyt paljon suomalaisia, siellä on paljon semmoisia kohtia, jotka ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisina, ja siksi olisi fiksuinta tehdä ne mahdolliset muutokset sitten yhdellä kertaa pohtien sitä, miten me varmistamme, [Puhemies koputtaa] että kaivostoiminta on mahdollisimman ympäristöystävällistä ja vaikuttaa mahdollisimman vähän meidän luontoomme.